HITAS-TORPPARI. KUNTAVAALIT 2008 Yhdistyksen 20-vuotisjuhlajulkaisu

Transkriptio

1 HITAS-TORPPARI KUNTAVAALIT 2008 Yhdistyksen 20-vuotisjuhlajulkaisu Hitas-osakkaat ry:n jäsenlehti numero 1/2008. Jakelu jokaiseen hitas-huoneistoon. Tiedoksi ministereille, kansanedustajille, kaupunginvaltuutetuille, puoluetoimistoille ja muille vaikuttajille. MIES, Monipuolinen päättäjä: toimitusjohtaja, insinööri, yrittäjä JOKA TEKEE, MITÄ LUPAA JA PUHUU ASIOISTA NIIDEN OIKEILLA NIMILLÄ. Kaupunginvaltuutettu Pauli Leppä-aho 515 PELASTUSLAUTAKUNNAN PUHEENJOHTAJA PÄÄKAUPUNGIN KOKOOMUS ry:n pj HITAS-OSAKKAAT ry:n pj, Hitas-tohtori ASUNTOTUOTANTOTOIMIKUNNAN vpj KAUPUNGINHALLITUKSEN vj YTV:n HALLITUKSEN vj LAUTAMIES, ym. Tunnista teot. Valitse Pauli jatkamaan tuloksellista toimintaansa. Hitas-osakkaat saivat miljardi euroa. Helsinkiläisille on tarjolla miljardi vuodessa Paulin kehittämällä kaupungin kiinteistöjen kehittämisohjelmalla. Pauli leppä-aho ja Hannu Penttilä pyrkivät yhdessä korjaamaan ikuisen hitas-sääntelyn ongelmaa, joka arvostetun apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen kaudella vielä jäi ratkaisematta. Väärä indeksi sentään saatiin oikeudenmukaiseksi, mikä palautti hitas-osakkaille miljardi euroa vääryydellä leikattua heidän asuntonsa arvoa takaisin ja poisti hitas-loukut. Pikkukuvassa Asuntotuotantotoimikunnan ( ATT:n hallitus) puheenjohtaja Korpinen skoolaa varapuheenjohtaja Pauli Leppä-ahon ja Helsingin Asuntotuotantotoimiston(ATT)toimitusjohtajan Sisko Marjamaan kanssa siirtymistään eläkkeelle myös tästä tehtävästä. ATT rakennuttaa kaupungin osuuden Hitas-asunnoista, sekä kaupungin vuokra-asunnot ja valvoo mm. niiden peruskorjauksia. Uusi kiinteistötoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä ja Hitas-osakkaat ry:n puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Pauli Leppä-aho ovat menestyksellisesti sovitelleet kantojaan hitas-sääntelyn ongelmien poistamiseksi. Toivottavasti kaupunginvaltuuston enemmistö: sdp, vas ja vihreät ymmärtäisivät, että ikuisesta sääntelystä on aika ajanut ohi kommunismin romahtamisen myötä. Myöskään sopimuslainsäädännön vastainen ja monin muin tavoin juridisesti kyseenalainen järjestely, joka toimii vielä ihanteellisten tavoitteidensa vastaisesti, ei sovi enää demokraattisen oikeusvaltion ja EU:n jäsenmaan imagoon. PAINAVIA TOSIASIOITA KIISTELLYSTÄ HITAS-JÄRJESTELMÄSTÄ. LUE JA SÄILYTÄ TÄMÄ LEHTI ARKISTOSSASI JA KÄYHÄN ÄÄNESTÄMÄSSÄ NÄISSÄ HITAS-OSAKKAILLE TÄRKEISSÄ VAALEISSA. PAULI ON HITAS-OSAKKAIDEN EHDOKAS KOKOOMUKSEN LISTALLA YLI PUOLUERAJOJEN.

2 2 HITAS-TORPPARI Elokuu 2008 Puheenjohtajan palsta Tärkeät vaalit hitas-osakkaalle, äänestät asuntosi arvosta! HITAS PITÄÄ SISÄLLÄÄN MM.: Lainvastainen sopimus Harhaan johtava markkinointi Ylisuuren tontinvuokran Korkean kiinteistöveron rakennuksesta Myyntihinnan sääntelyn lunastusuhalla Oikeudenloukkauksia kerrakseen! Olen 20-vuotta taistellut hitas-osakkaiden puolesta. Viimeksi onnistuimme keskeisessä tavoitteessamme lunastushinnan/myyntihinnan korjaamisessa markkinahintaindeksillä, jolla poistimme hitas-loukut. Ikuinen sääntely vielä jäi, vaikka se koskeekin enää käytännössä ainoastaan keskusta-alueen hitasasuntoja. Muut hitas-asunnot ovat vapautuneet sääntelystä markkinahintaindeksin ansiosta, kuten VTT:n tutkimuskin osoittaa. Se osoittaa myös, että hitas-asunnot ovat pääsääntöisesti olleet uutena markkinahintaisia ja ylikin, sillä 60% alueen vanhoista hitas-asunnoista on vähintäänkin alueen hintatasoa jo ilman tontin hintaakin. Kun huomioimme hitas-asunnon kallisvuokraisen vuokratontin osuuden hinnoissa, lähes kaikki hitas-asunnot ovat olleet uutena ostettaessa vähintään markkinahintaisia. Me vaadimme ikuisen sääntelyn poistoa ilman ehtoja kaikilta hitas-asunnoilta Hitas-osakashan maksaa elinkustannusindeksiin sidottua tontinvuokraa kaupungille, joka on valtuuston tehdyllä päätöksellä määrätty olevan 4% tontin laskennallisesta arvosta. Muiden kaupungin tontinvuokralaisen, joita on puolet helsinkiläisistä, maksamat vuokrat ovat keskimäärin vain murto-osa hitas-osakkaalta perityistä vuokrista. Silti hitas-sääntelyn katsovat tarpeelliseksi nämä enemmistössä olevat vapaamatkustajat, jotka ovat saaneet vuokratontin kaupungilta halvemmalla, mitä omistustonteista Helsingissä maksetaan kiinteistöveroa! Propagandan mukaanhan hitas-etu on subventoitu tontti! Helsinkiin rakennettiin sodan jälkeen vuoteen 1979 ennen hitasin tuloa, yli aravaomistusasuntoa. Näissä tontinvuokra on keskimäärin vain kymmenesosa hitas-osakkaiden ( asuntoa) maksamasta! Koska suuri enemmistö saa tonttinsa lähes ilmaiseksi kaupungilta ilman mitään muita ehtoja, miksi siis hitas-osakkaiden maksamaa jo kymmenkertaista tontinvuokraa pitäisi vielä korottaa entisestään maksuksi ikuisen sääntelyn poistosta? Jo Perustuslaki turvaa kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun, samoin kuin kuntalaki. Miksi kaupungin parhaiden veronmaksajien, hitas-osakkaiden, pitäisi hyväksyä vasemmiston vaatimuksesta lain vastainen kohtelu. Tämä lienee käytännössä vasemmiston ajattelemaa oikeudenmukaista tasaarvopolitiikkaa. Korjaamiskäynti päättäjien luona muuttuikin 20-vuotiseksi projektiksi Historian syvin lama vei vuosiksi huomion pois hitas-ongelmista romahduttamalla mm. koko asuntokannan hinnat. Jo parikymmentä vuotta sitten tein kantelun oikeuskanslerille kaupungin toimista hitas-asioissa. Tuolloin oikeuskansleri päästi kaupungin pälkähästä, kun kaupunki lupasi korjata meidän osoittamat epäkohdat ja oli tehnyt jopa päätökset siitä. Luvattuja korjauksia ei tuolloin tehty ( AHI:n, eli markkinahintaindeksin käyttöönotto vaihtoehtona ja sääntelystä irrottautuminen 15 vuoden kuluttua ), lukuun ottamatta naurettavaa vanhojen hitas-asuntojen välitystoiminnan lopettamista. Yhdistyksemme 20-vuotinen taistelu on purkanut vihdoinkin hitasloukut, mutta lopullinen korjaus, eli kaikkien hitas-asuntojen ikuisesta sääntelystä vapautuminen vielä puuttuu. Kun aloitin hitas-projektini 1988, sanoi minulle silloinen kiinteistölautakunnan puheenjohtaja, että tehtäväsi on vaikea, vieläpä mahdoton, sillä päättäjät eivät hitasista mitään ymmärrä! On aika vihdoinkin äänestää valtuustoon henkilöitä, jotka ymmärtävät niistä asioista, joista tekevät päätöksiä. Vasemmistoliitostakin tunnen vain yhden henkilön, Esko Seppänen, joka on viitsinyt ottaa asioista selvää ja siksi hän tukikin perusteltuja vaatimuksiamme. Useimmat vasemmistopuolueiden edustajat ja heidän tavoin ajattelevat näyttävät olevan edelleen taitavan, kateuteen perustuvan propagandan uhreja. Laman jälkeinen tilanteen normalisoituminen toi esiin hitas-sääntelyn vanhat ongelmat. Niiden korjausta kuitenkin vastustettiin raivokkaasti, koska silloin koko hieno hitas olisi romuttunut! Hitas perustuu siis ongelmiin. Mikäli ongelmat poistetaan, järjestelmä kannattajien mielestä romuttuu! Koekaniineina jo 30-vuotta Hitasia on kehitetty 30-vuotta. Kehittämispuheet ovat käynnistyneet aina vaalien alla, mutta vaalien jälkeen asia on haudattu. On perustettu työryhmiä, joiden työnimikkeeksi on annettu hitasin kehittäminen. Ryhmiin on kutsuttu kaikkien poliittisten ryhmien vaikuttajat ja jopa hitas-rakentajat, mutta ei koskaan hitas-osakkaiden edustajia. Todellisuudessa komiteoiden tarkoituksena on ollut päästä yksimielisyyteen siitä, että hitas säilytetään muuttamattomana. Niinpä hitas-osakkailla on ollut vähän ymmärtäjiä. Vaaleihin on menty maan tavan mukaan yrityksiltä kerätyillä vaalirahoilla, tässä tapauksessa hitas-rakentamisella vaurastuneilta rakennuttajilta. Jälleen on ilmaantunut asiaan vihkiytymättömiä ehdokkaita, joilla jopa vaaliteemana on hitasin kehittäminen. Minua on aina askarruttanut, kuinka oikeustajun vastaista toimintaa voidaan oikeusvaltiossa kehittää, lopettamatta sitä ilmeisesti tekemällä siitä vielä entistäkin vähemmän ymmärrettävää! Hitasin 30-vuotishistoriaa Hitas-sääntely kehitettiin pahimman taantumuksen ajalla 1970 luvulla. Tällaista sosialismin muotoa ei tunneta missään muualla, jossa yhteiskunta lunastaa yksityishenkilön asunnon itse määräämällään pilkkahinnalla. Perustuslaissamme turvatun omaisuudensuojan pitäisi koskea myös hitas-osakkaita! Neuvostoliitossakin yksityishenkilöt saivat myydä asuntonsa vapaasti, vaikka ne oli rakennettu valtion maille ja vieläpä kolhoosista varastetuista tai votkapullolla vaihdetuista tarvikkeista, kuten olemme saaneet lukea. Kaupankäynnin ja junttatyön tuloksena Helsingin kaupungin valtuuston niukka enemmistö, kokoomuksen ja muiden porvareiden rajusta vastustuksesta huolimatta, päätti laittoman järjestelmän käyttöönotosta Helsingissä Kun suoraselkäiset lainoppineet virkamiehet kieltäytyivät toteuttamasta valtuuston päätöstä, kutsui silloinen kiinteistötoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja, erään virkamiehistä puhutteluun. Kun hän sai kuulla, että asianomaisen tuomarivala, sekä virkavala estää tätä ryhtymättä laittomiin toimiin, oli Tuomioja tokaissut : mitään estettä ei ole, sillä jos hitas on nyt lain vastainen, niin lait tullaan myöhemmin muuttamaan vastaamaan hitasia. Koska suoraselkäiset juristit eivät tästä huolimatta suostuneet käynnistämään hitasia, siirrettiin heidät syrjään ja tehtävä annettiin jäsenkirjavirkamiehille. Tämän jälkeen alkoi ennen näkemätön markkinointi medialle. Kaupungin vieraanvaraisuudesta ei tingitty. Parhaille hitas-propagandan levittäjille myönnettiin Helsinkimitali sievoisine rahapalkkioineen. Kun asukkaat yrittivät oikaista mediassa esiintyneitä virheitä, heille saatettiin vastata suoraan, että kaupungin kanssa on tehty sopimus, että hitasista ei julkaista mitään kielteistä. Paljastui myös, että yhteistyö oli sitä, että kaupunki laati kirjoitukset, sekä sai tarkistaa ja hylätä osakkaiden hitas-vastineet. Kun vuonna 1988 laadin Hitasosakkaat ry:n vastineen erääseen propaganda-artikkeliin, sitä ei ensin suostuttu julkaisemaan. Toimituspäällikkö vastasi, että on kaksi toisistaan täysin vastakkaista totuutta, kaupungin virkamiesten ja hitasosakkaiden. Me olemme ylempää saaneet määräyksen julkaista vain virkamiesten totuuden. Soitin välittömästi yrityksen johtajalle, jonka sihteeri otti viestin vastaan ja lupasi välittää asian. Muutaman minuutin kuluttua sain puhelun päätoimittajan sihteeriltä, joka kertoi hallituksen puheenjohtajan määränneen päätoimittajan järjestämään teille audienssin. Niin tapasinkin päätoimittajan. Pitkistä perusteellisista keskusteluista jäi hyvin positiivinen kuva ja vastineemmekin julkaistiin heti seuraavana päivänä. Päätoimittaja kertoi tapaavansa pääministerin parin viikon kuluttua ja ottavansa hitas-osakkaiden ongelmat esille. Tämän tapaamisen jälkeen lehti keskittyi täydellä teholla tukemaan hitasia ja hitas-lain kampanjointiin. Apulaiskaupunginjohtajan 10-vuotta aiemmin lupaama hitas-laki olikin sosialistien johtaman hallituksen ohjelmassa ja vieläpä priorisoituna. Lain olivat kirjoittaneet kaupungin virkamiehet, se tuotiin salaillen eduskuntaan komennolla mitään ei saa muuttaa. Sekä valtioneuvostossa, että eduskunnassa asiaa vauhdittivat Helsingin kaupungin entiset ja silloiset luottamusmiehet. He eivät nähneet itseään jääveiksi. Niinpä eduskunnan tosiasiallinen vähemmistö, 92 edustajaa, sääti ankarasta vastustuksestamme välittämättä tämän taannehtivan, perustuslain vastaisen lain, jonka hitasin luojat itse olivat kirjoittaneet omien toimiensa suojaksi. Laissa oli kuitenkin yksi takaportti. Kunnan täytyi tehdä kielteinen päätös vuoden sisällä sen voimaantulosta, ellei se ota lakia käyttöönsä. Helsinki teki Kokoomuksen ja muiden oikeamielisten toimesta kielteisen päätöksen. Erityisen suuren kiitoksen ansaitsee ryhmäjohtajamme Harry Bogomoloff, joka poikkeuksellisen kyvykkäänä miehenä hoiti neuvottelut niin, että hitassosialistit jäivät vähemmistöön ja katastrofilta vältyttiin. Niinpä laki ei ole siellä käytössä, missä on hitasasuntoja, mutta on voimassa muualla Suomessa, josta hitas-asunnot puuttuvat! Näin arvoton ja turha laki myös osoittautui käytännössä sellaiseksi, joksi sen luonnehdin ollessani asiantuntijana kuultavana, sekä perustuslakivaliokunnassa, että lakivaliokunnassa lain valmisteluvaiheessa eduskunnassa. Minua vain ei silloinkaan uskottu, koska muut kymmenet kuultavaksi kutsutut asiantuntijat pitivät monin tavoin perustuslain vastaista lakia hyvänä ja tarpeellisena! LIITY JÄSENEKSI YHDISTYKSEEMME! OLUTLASIN HINNALLA VOIT TUKEA TÄRKEÄÄ TYÖTÄMME HITAS- OSAKKAAN OIKEUKSIEN PUOLESTA. ILMAN TUKEASI EMME OILSI PYSTYNEET PALAUTTAMAAN, TEILTÄ HITAS-OSAKKAAT, VÄÄRYY- DELLÄ LEIKATTUA MILJARDIA EUROA ASUNTONNE ARVOA! VERTAA ASUNTOSI NYKYARVOA YHTIÖJÄRJESTYKSEN MUKAISELLA TAVALLA LASKETTUUN ALKUPERÄISEEN HITAS-HINTAAN, JOKA ON KESKIMÄÄRIN VAIN MURTO-OSA TAISTELEMASTAMME MARKKINA- HINTAINDEKSIARVOSTA! Kannatusjäsenmaksu on ainoastaan 5 euroa vuodessa, ainaisjäsenmaksu 20 euroa. Maksa summa yhdistyksemme tilille: OP-Pankki Varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä asunto-osakeyhtiöt, joidenka jäsenmaksu on huoneistojen lukumäärä x 2 euroa vuodessa. Esimerkiksi 40 huoneiston yhtiön maksu on ainoastaan 80 euroa. Päätöksen liittymisestä tekee hallitus. Varmista, että taloyhtiösi on jäsen, sillä vain joukkovoimalla saamme tuloksia aikaiseksi. Kirjoita selvästi yhteystietosi, jolloin varmistat jäsenpostin saannin. HITAS-OSAKKAAT RY:N HALLITUS: Pauli Leppä-aho, puheenjohtaja puh pauli.leppaaho@kolumbus.fi Roy Rantanen, vpj. Inkeri Kuokkanen, sihteeri Martti Avela kotisivu: HITAS-TORPPARI 1/2008 Painos: kpl Vastaava päätoimittaja: Pauli Leppä-aho ISSN Taannehtivan, skandaalimaisen hitas-lain laatinut hallitus muistetaan myös toisesta lyömättömästä ennätyksestä historian syvimmän laman aiheuttamisesta. Vuonna 1985 teki kaupunginhallitus päätöksen, että se muuttaisi täysin epäonnistuneeksi osoittautuneen hitas-asunnon lunastamisessa käytetyn rakennuskustannusindeksin (RI) parempaan asuntojen hintaindeksiin (AHI). Päätös syntyi 13 puolesta 2 vastaan. Kaksi vasemmistolaista (Kevätsalo ja Mellais) vastustivat korjausta. Viisasta päätöstä vesitettiin mm. esittämällä virheellisiä tilastoja, joilla osoitettiin, että indeksin korjaaminen kaupunginhallituksen päättämällä tavalla ei toimisi oikein. Näin korjauksesta luovuttiin ja ongelmat saatiin jatkumaan vielä parikymmentä vuotta. Kaupunki ei noudattanut lakia. Se ei toiminut myöskään myyntiinformaation edellyttämällä tavalla, hitas-asunnon reaaliarvon säilyttäen. Kikkailtiin halvempien asuntojen kuoppakorotuksilla, sekaindekseillä ja rajahinnoilla. Mikään näistä ei tehnyt oikeutta hitas-osakkaille eikä poistanut perusongelmaa, joka oli väärä, leikkaava indeksi. Kaupungin toimet johtivat mm. siihen, että halvempana ostettu hitas-asunto ja hyvinkin kallis jouduttiin myymään lähes samalla hinnalla, koska kalliin asunnon hintaa leikattiin voimakkaasti indeksillä ja halvemman asunnon hintaa nostettiin kuoppakorotuksilla ja rajahinnoilla. Tämä ei voinut olla oikein. Valoisampaan tulevaisuuteen Silloin uusi, nyt jo entinen kiinteistötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen järkevänä miehenä, otti epäkohdat vakavasti. Hänellä yhteistyöhalua ja ymmärrystä riitti epäkohtien korjaamiseen. Näin saavutimme tavoitteemme, oikeudenmukaisen indeksin ja poistimme hitas-osakkaiden asumisloukut. Olenkin jättänyt jälleen kerran kaupungille hitas-parannusvaatimuksen, jossa poistaisimme ikuisen sääntelyn ongelmat. Ongelmana on vain valtuuston tämänhetkinen enemmistö (demarit, vasemmistoliitto ja vihreät). Heillä ei ymmärrystä tunnu riittävän hitas-osakkaiden ongelmien korjaamiseksi, joihin he itse ovat syyllisiä. Ainakin tähän asti hitas on ollut politiikkaa ja politiikka mennyt lain edelle, kuten olen saanut kuulla. Jää nähtäväksi, onko tilanne muuttunut Suomen liityttyä EU:n jäseneksi Kokoomus ja muut porvaripuolueet ovat valmiita hyväksymään meidän ehdotuksemme ja tekemään hitas-osakkaille oikeutta, mutta ovat toistaiseksi vähemmistössä. Varmin tapa ratkaista hitas-osakkaiden ongelmat on äänestää meitä, jotka olemme vihkiytyneet asialle, kun esityksiämme vastustavia ryhmiä. Asiaamme ei auta, vaikka kuinka äänestämme hitas-asukastakin, jos tämä ei käytännön työssä halua ajaa asiaamme. Tällaisesta on esimerkkinä ne hitas-osakkaat, jotka ryhmän ja virkamiesten painostuksesta eivät osallistu keskusteluihin ja jääväävät itsensä päätöksenteosta, vaikka siihen ei ole laillisia perusteita. Itse muutin käytännön kovan taistelun tuloksena vuonna 2001 valtuustossa, jossa hitas-osakas ei ole jäävi. Pidin siellä kuuluisan ennätyspitkän puheen, jossa pj. Pekka Sauri pyysi 45 minuutin kohdalla valtuutettu Leppä-ahoa tiivistämään. Korjausprosessin käynnistänyt puhe, joka yritettiin estää, on luettavissa kotisivuillani. Hitas-osakkailla on ratkaisevat äänet (noin ) valtuuston voimasuhteen muuttamiseksi. On meistä kiinni millainen nelivuotispäätös tehdään tulevan valtuuston toimista - jatketaanko ongelmaa vai korjataanko se. Käy arvoisa hitas-asukas äänestämässä! Pauli Leppä-aho Käy äänestämässä, TUNNISTA TEOT, valitse HI- TAS-TOHTORI Pauli Leppä-aho jatkamaan tuloksellista pyyteetöntä työtä oikeuksiesi puolesta. Hän on Hitas-osakkaat ry:n ehdokas Kokoomuksen listoilla yli puoluerajojen!

3 Elokuu 2008 HITAS-TORPPARI 3 Hitas tilkkutäkki jälleen paikkattavana Eduskunnan apulaisoikeusmies on kehottanut Helsingin kaupunkia tekemään korjauksia kaupungin vuonna 2004 käyttöön ottaman uusiin hitasasuntojen myyntihinnan määräämisperusteisiin. Hän näkee järjestelmän erittäin ongelmaisena perustuslain 6 perusteella, jossa todetaan, että kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti. Päätös on merkittävä päänavaus hitasosakkaiden oikeusturvan kannalta, sillä ennen uudistusta vääryydet olivat aivan eri mittaluokkaa kuin nykymallissa, mutta niihinkään ei lukuisista vaatimuksistamme huolimatta miltään taholta sääntelyn lähes 30 vuoden historian aikana puututtu. Helsingin hitasvirkamiehistä koottu hitastyöryhmä on pyytänyt VTT:tä selvittämään, miten umpikujasta päästäisiin pois. Ainoa toimiva keino on tietenkin ikuisen sääntelyn määräaikaistaminen, jota olen vaatinut 20 vuotta. Laiton hitas saatiin Helsinkiin 70 luvun ilmapiirissä kovan taistelun ja poliittisen kaupankäynnin tuloksena. Sosialistit olivat peloissaan, että arava-asunnoilla rikastumaan pääsevä köyhä taisteleva työväenluokka muuttaisi äänestyskäyttäytymistään ja vaihtaisi leiriä. Muitten rahoilla keinotteleminen, rikastuminen tuli estää, jolloin uhka häipyisi. Laillisessa aravajärjestelmässä sääntelystä vapautuu maksamalla korkotukilaina valtiolle takaisin. Tällöin arava-asunto muuttuu kovanrahan asunnoksi ja indeksillä leikattu hinta hyppää markkinahinnaksi, jolloin köyhästäkin Helsingissä tulee varakas oman asunnon omistaja. Hitassääntelyä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi kutsuttiin 70-luvun lopulla toteuttamaan asuntohallituksesta pääjohtaja Jussi-Pekka Alanen (sd) aravamiehineen. Helsingissä toteutettu laiton hitashan eroaa muualla maassa käytössä olevasta lakiin perustuvasta aravasta siinä, että asunnon arvoa yhtiöjärjestyksen mukaan voimakkaasti leikkaava sääntely on ikuista, eikä hitasiin sisälly mitään yhteiskunnan tukea, kuten aravaan. Asuntotontille määrätty vuosivuokra on valtuuston tekemällä päätöksellä 4% tontin laskennallisesta arvosta. Tämä koskee myös hitasia, vaikka kaikki tietävät, että hitasissa on 20% alennus. Kyseinen alennus koskee kuitenkin vaan arava- ja korkotukiasuntoja. Hitas-järjestelmää tukemaan on keksitty lukuisia kaupunkilegendoja, jotka elävät sitkeästi. Valtuutettuihin on mm. sovellettu jääväyssääntöjä keksittyyn Korkeimman hallito-oikeuden päätökseen vedoten. Tällaista päätöstä ei tietenkään ole löytynyt, kun ei myöskään löydy valtuuston päätöstä 20% tontinvuokraalennuksesta, vaikka kaikki tietävät senkin olevan. Mikäli tällainen päätös kuitenkin löytyisi, jota kaupungin virkakoneisto nyt kiivaasti etsii, häviäisin lyömäni vedon ao. kaupunginsihteereille. Hitas-osakkaat ry on aina vaatinut ja mm. maan paras asiantuntija Tilastokeskus suositellut, markkinahintaindeksiä lunastushinnan vaihtoehtoiseksi laskentaperusteeksi. Tämä indeksi säilyttää Hitas-asunnon reaaliarvon, alkuperäisen ostohinnan suhteessa muuhun asuntokantaan ja poistaa hitasloukut. Toinen vaatimuksemme sääntelyn rajaamisesta 15-vuoteen olisi poistanut kaikki järjestelmän ongelmat. Olen jo vuonna 2001 tehnyt tätä koskevan valtuustoaloitteen. Sitä ei kuitenkaan valtuusto sellaisenaan hyväksynyt, vaan virkamiehet tekivät oman huononnetun version, jonka valtuusto hyväksyi yksimielisesti Indeksikorjaus kyllä poisti pääosaltaan hitasloukut, nosti monien asuntojen myyntihinnat jopa tuplaksi, mutta jätti ikuisen sääntelyn, eli ikuisen ongelman. Vihdoinkin oikeusviranomaiset alkavat kiinnostua kaupungin harjoittamasta hitasosakkaisiin kohdistuvasta mielivallasta. On mielenkiintoista nähdä joutuuko kaupunki miljardiluokan vahingonkorvaukseen Hitasosakkaiden 30-vuoden aikana kärsimästä vahingosta. Hitassääntelyhän perustuu siihen juridisesti kestämättömään järjestelyyn, jossa vain yhdellä osakeyhtiön osakkaalla, eli kaupungilla, on myytyjen osakkeiden lunastusoikeus ja vielä itse määräämäänsä hintaan. Hinnan määräämisperusteita se tulkitsee ja muuttelee mielin määrin edes toista osapuolta, asukkaita kuulematta. Luottamuselimissä, sääntelyperiaatteita muuteltaessa on potentiaalisiin myyjiin, asukkaisiin, sovellettu kollektiivisesti lain vastaisesti esteellisyyssäännöksiä, eli lähes puolet kaupunkilaisista on tulkittu jääveiksi. Sen sijaan toinen puoli, potentiaaliset ostajat ovat saaneet päättää hitasosakkaiden asuntojen hinnat kaupungille ja itselleen edullisiksi alehinnoiksi. Ainoa varma hyötyjä hitassääntelystä on kaupunki ja sen hitasveivausta pyörittävä ja valmisteleva virkakoneisto. Luonnollista olisikin, että tämä taho jääväisi itsensä. Mikäli järjestelmä purettaisiin, hitassäännöstelijät menettäisivät toimensa. Esitin viimeisimmässä valtuustoaloitteessani, kaksi uutta vaihtoehtoista tapaa päästä ikuisen hitassääntelyn kiistattomista ongelmista. Ensimmäisessä tavassa asunto-osakeyhtiöllä olisi oikeus lunastaa tontti omakseen 10-vuoden kuluttua vuokrasuhteen alkamisesta. Lunastushinta määräytyisi ehdotuksessani siten, että jo maksetut vuokrat laskisivat sen hetkistä elinkustannusindeksillä tarkistettua tontin hintaa. Mallini olisi 4% inflaatiolla ja 4% tontinvuokralla laskettuna kaupungille hyvä bisnes. Tällä järjestelmällä asukkaat saisivat 25 vuoden asumisen jälkeen tontin kaupungilta vuokrasuoritusten hinnalla, elleivät lunastaisi sitä aiemmin ja maksaisivat loppuerää vuokrilla vähennettynä. Tässä yhteydessä osakkaat saisivat poistaa yhtiöjärjestyksestä ns. kohtuuttomat hitaspykälät ja vapautuisivat ikuisesta sääntelystä ja sen aiheuttamista ongelmista. Näin ollen kaupunki saisi vuokrina kaksinkertaisena tontin alkuperäisen arvon, mutta sekään ei näytä riittävän sosialisteille, kun on kysymys hitas-osakkaasta. Huomattakoon, että mikäli kaupunki olisi myynyt alkujaan tontin asukkaille markkinahinnalla, olisivat asukkaat 4% korolla 25 vuoden annuiteettilainalla selvinneet 30% pienemmillä kustannuksilla, kuin mallini ehdottaa. Toisessa esittämässäni mallissa kaupunki kohtelisi tasa-arvoperiaatteen mukaan Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä Eläköön Hitas! Helsingin asunnosta on liki Hitas-asuntoja, hintavalvottuja omistusasuntoja. Yhdessä kaupungin yli vuokra-asunnon kanssa ne muodostavat Helsingin kaupungin asuntopolitiikan vakaan ytimen. Helsingin kaupungin aktiivisen asuntopolitiikan tavoitteena on mahdollistaa hyvä elämä kaupunkilaisille, ei kiinteistökeinottelu. Helsingin kaupungin asema asuntopolitiikassa on poikkeuksellisen vahva. Kaupungin perinteisesti ylivertainen maaomaisuus yhdessä korkeatasoisen kaavoitusperinteen kanssa ovat ehkäisseet asuntopolitiikan virhelyönnit. Helsingissä on eurooppalaisille kaupungeille tyypillinen suuri ja monipuolinen vuokra-asuntokanta, noin puolet koko kannasta. Näistä vuokra-asunnoista noin puolet on kaupungin vakaasti hallinnoimia vuokra-asuntoja, mikä omalta osaltaan hillitsee myös markkinaperusteisten vuokraasuntojen hintatasoa. Kohtuuhintaisen omistusasuntokannan tuottaminen vaatii kehittyvissä kaupunkiseuduissa erityisiä toimia. Kysynnän ylittäessä tarjonnan vaarantaa asuntojen ansioton arvonnousu koko kaupunkiseudun kilpailukyvyn. Tätä vaaraa torjumaan loi 1980-luvun edeltäjäni, nykyinen maaneuvos Jussipekka Alanen Suomessa ainutlaatuisen Hitas-järjestelmän. Hitas asuntotuotanto on ollut vuosien varrella markkinarakentajien hampaissa, mutta nyt tunnustusta on tullut kovimmiltakin gryndereiltä. Hitasmallilla vuokralaisiaan, johon apulaisoikeusasiamieskin päätöksessään viittaa, eli tontinvuokra muutettaisiin alueen keskivuokrien mukaiseksi ja poistettaisiin hitassääntely. Tällöin hitasosakkaat olisivat samassa asemassa, kuin muutkin kaupungin tontinvuokralaiset. Heillähän ei ole hitassääntelyä ja vuokratkin ovat vain keskimäärin murtoosa hitasosakkaan maksamista. Esimerkiksi Hermannin vanhoissa asuntotonteissa vuokrat ovat vähemmän kuin kymmenes osa hitasosakkaan samalla alueella maksamista. Kaupunginhallitus esitti saamiensa ylimalkaisten ja virheellisten lautakuntalausuntojen perusteella aloitteen hylkäämistä vedoten aloitteen uuteen ajattelutapaan ja vielä meneillä olevaan VTT:ltä tilattuun selvitykseen, joka äsken julkaistiin. VTT:n työtä on ohjannut Helsingin kaupungin hitasvirkamiesten muodostama ohjausryhmä, joka ei ole puolueettomasti tarkastellut hitaskysymystä ja jonka yksinomaisena tarkoituksena tuntuu olevan sääntelyn jatkaminen ja sen ulkopuolelle pudonneiden hitas-asuntojen saaminen takaisin mielivaltaisen hitas-sääntelyn piiriin. Uudeksi laskutavaksi tapaillaan hitasohjausryhmän suosimaa konvergenssikerrointa, johon voi valita vapaasti muuttujat ja näin omistusasukkaiden varallisuuden laiton mielivaltainen sääntely jatkuisi loputtomiin. Muutenkaan VTT:n ammattimaisesti ja perusteellisesti toteutetut selvitykset ja ehdotukset eivät tuo mitään uutta todellisten, aina tiedossa olleiden ongelmien korjaamiseksi. Tilkkut- voidaan tuottaa kohtuuhintaista omistusasuntotuotantoa, mutta myös tasata rakennusalan suhdannevaihteluja. Näin rakentajat ovat saaneet töitä silloinkin, kun vapaarahoitteisen asuntotuotannon suhdanne ei ole ollut heille tuottoisimmillaan. Hitassäätelyyn liittyy kiistämättömien hyötyjen lisäksi myös ajan mittaan lisääntyviä epäkohtia. Siksi osana Helsingin kaupungin maankäytön ja asumisen kymmenvuotista ohjelmaa ollaan nyt selvittämässä hitasjärjestelmän kehittämismahdollisuuksia. Alkusyksystä kaikki hitasyhtiöt saavat arvioitavakseen virkamiestyöryhmän esityksen. Tämän esityksen ytimenä on ylipitkän säätelyn purkaminen vaarantamatta hitaksen perusajatusta. Valtaosassa yhtiöistä säätelyn purkaminen 20 vuoden jälkeen ei aiheuta muita muutoksia kuin tarpeettoman byrokratian purkua. Näissä kohteissa säädellyt hinnat ovat alueen markkinahintojen tasolla tai jopa yli. Hitas on tehnyt näiltä osin tehtävänsä ja kaupungin resurssit on syytä suunnata uustuotannon voimistamiseen. Oma haasteensa ovat ne hitasyhtiöt, missä säädellyn hinnan taso on selkeästi alle alueen asuntojen markkinahintojen. Tällöin äkkiin saadaan kyllä uusia paikkoja, mutta systeemiä ei saada ikuisesti toimivaksi, kuten olen 20- vuotta sitten jo kaikille selvittänyt. Kysymys on siis nollaselvityksestä, jonka kaupungin omat hitasvirkamiehet olisivat voineet suoraan tehdä ilman veronmaksajien rahojen enempää tuhlaamista, puhumattakaan, että ne luottamusmiehet, jotka ovat asiaan paneutuneet, pystyisivät tervehdyttämään järjestelmän aivan ilmaiseksi, jos se vain sallittaisiin ja jos heitä kuunneltaisiin. Kaupungin mielivaltaa osoittaa sekin, että kunnallislain edellyttämällä tavalla ei ole koskaan aikaisemmin hitasasukkaiden edustajia kuultu järjestelmää muuteltaessa, kun sitä vastoin vuokra-asukaspuolella on tapana kunnallislakiin vedoten juuri toimia näin ja kuulla vuokraasukkaita. Omistajille ei tällainen oikeus ole kuulunut 70-luvun hengessä toimivassa koneistossa. Toimien ja asuntopolitiikan tasapuolisuuden tasoa kuvaa se, että Helsingin vuokra-asunnon perinteisessä aravasa- on muutoksessa syytä tarkkaan kuulla kaikkia asukkaita ja keskustella yhtiössä yhteisestä kannasta. Ylipitkästä säätelystä on täälläkin syytä päästä aikanaan eroon. Yhtiöiden vapautuminen markkinoille merkitsee kuitenkin myös kaupungin tontinvuokran arviointia markkinalähtöisesti. Kaupungin tavoitteena on tämän reilun pelin politiikan toteuttaminen yhdessä hitas-asukkaiden kanssa. Helsingin kaupungin asuntotuotannon haasteet ovat mittavat. Nykyinen metropolihakuinen kasvu on luonnollisimmillaan Helsingissä. Tämä merkitsee Helsingin kaupungin uustuotannon kasvua kestävästi vähintään 5000 asuntoa vuodessa. Nykyinen vain kolmen tuhannen uuden asunnon vuosittainen rakentaminen on merkittävin kaupungin suotuisaa kehitystä haittaava yksittäinen tekijä. Uustuotannon kokonaismäärän kasvattamisen lisäksi meidän tulee ylläpitää Helsingille perinteinen monipuolinen asuntojen hallintorakenne. Kohtuuhintaisen omistusasuntotuotannon takaa hitas-tuotanto, joka tulee nostaa lähivuosina muutamasta sadasta liki tuhanteen vuosittain uuteen asuntoon. neerauksissa hävitetään helsinkiläisten veronmaksajien rahoja 40 miljardia enemmän seuraavan 40 vuoden aikana, kuin järkevästi toimien olisi tarpeen. Summa vastaa Helsingin 20 vuoden verokertymää! Vuonna 2001 esittämäni mallin käyttöönoton viivyttely on jo hävittänyt miljardeja euroja helsinkiläisten rahoja, mutta tämä ei valtaa käyttäviä hitassäännöstelijöitä, eikä monia muitakaan huoleta, mutta hitasosakkeiden ikuisen sääntelyn mahdollinen lopettaminen kylläkin. Toivottavasti media kuulee jatkossa myös asukkaiden edustajia, sillä kansalaisilla on oikeus saada myös objektiivista tietoa näin tärkeästä, kaikkia kaupunkilaisia koskevasta asiasta hitasbyrokraattien propagandan ohella. Luulisi, että EU-Suomi olisi jo vapautunut yhden virallisen totuuden perinteistä. Nyt kun asukkaan hitas-sääntelyä ollaan taas muovaamassa uuteen uskoon vaadin, että ensisijaisesti pitäisi vihdoinkin selvittää 70-luvun ilmapiirissä syntyneen hitas-järjestelmän laillisuus. Kun Hitas-järjestelmään tehdään ja on tehty taannehtivia muutoksia, niin on aina puututtu perustuslain turvaamaan omistusoikeuden suojaan. Muutokset on tehty yksityisoikeudellisen sopimuksen varjolla, ilman toisen osapuolen kuulemista, ilman tämän suostumusta tai jääväämällä tämä päätöksenteosta. Tämä on räikeää poliittisen vallan väärin käyttöä. Tähän oikeusvaltiossa puuttuisivat oikeusviranomaiset ja länsimaisessa demokratiassa tiedotusvälineet, siksi hitasin kaltaista yksipuoliseen propagandaan perustuvaa lainvastaista ilveilyä ei muualla maailmassa tunneta. Kaupungin parhailla veronmaksajilla hitasosakkailla, on oikeus kokea elävänsä länsimaisessa oikeusvaltiossa ja demokratiassa. Pauli Leppä-aho Kaupunginvaltuutettu (kok). Hitas-osakkaat ry:n puheenjohtaja

4 4 Työllistämistä tämä noitavainoinen hitaskeinottelukin Tarkoitukseni oli kertoa Työllistämistoimikunnan reissusta Saksaan ja sen tuloksista, sekä selvittää kuinka siellä mm. on ratkaistu meitä riivama ongelma samanaikaisesta jättityöttömyydestä ja työvoimapulasta. Saksassahan on meidän kaltainen työttömyys ja entisen Itä-Saksan alueella tuplasti suurempi, mutta siellä avoimet työpaikat täyttyy heti päinvastoin kuin meillä. Joudun kuitenkin muuttamaan aihetta, koska enemmän kiinnostaa nyt Suomessa se, kuka omistaa hitas-asuntoja, montako, missä ja mitä vuosikertaa. Näin oma aikanikin menee vain näiden selvitysten tekemiseen. Joillakin kun on tarve kaivaa jälleen Kokoomuksen ryhdikkäästi estämä, skandaalimaisesti tehty, hitaslaki siten korjattavaksi, että kaupunki voisi laillisesti tehdä sitä mitä se tekee nyt laittomasti! Laissahan kaupungille annettaisiin täysin mielivaltainen oikeus poliittisesti muutella kaikkia hitasehtoja välittämättä mitään toisesta sopijaosapuolesta, osakkaista. Siksi julkisuusrumbaa nyt käydään. Nykypäivälle 1989 antamassani lausunnossa totean, että hitas on paradoksi. Tällaista ideologista mielivaltaista asuntopolitiikkaa, joka kohdistuu pieneen ryhmään voidaan toteuttaa vain niin kauan kunnes ryhmällä ei ole poliittista painostusarvoa. Tämän jälkeen ei, jolloin sillä olisi puolestaan asuntopoliittista merkitystä. Nyt parinkymmenen vuoden jälkeen aika lienee koittaneen, koska hitasäänestäjiä on niin paljon, kun demarit saavat ääniä kunnallisvaaleissa. Eiköhän sadon korjaajia löydy, kun kypsät hedelmät odottaa poimijaa. Hitas-keinottelijoiden metsästys keskuudessamme alkaa muistuttaa keskiaikaista noitavainoa. Mielenkiintoista tässä on se, että ihmisoikeusrikkomuksia nähdään kaukana meistä, mutta omilla nurkilla suljetaan silmät. Eräs suurimmista keinottelijoista tiedetään olevan Hitas-osakkaat ry:n puheenjohtaja Leppä-aho, jonka 20 vuotta kestäneelle, pääasiassa omilla kustannuksilla tapahtuneelle maksuttomalle talkootyölle hitasosakkaiden hyväksi, on löydetty järkevä selitys. Hänellähän on kymmenittäin oikean vuosikerran hitas-asuntoja, oikeilla paikoilla, ainakin jos erilaisten nettipalstojen nimettömiä ilmiantajia ja lehtien vihjailuja ja kertomuksia on uskominen. Lurjus tämä raadollisesti omaa etuaan ajava hitas-keinottelija Leppä-aho on, joka ensin on lobannut valtaosan hitas-asunnoista markkinahintaisiksi ja nyt hän haluaisi romuttaa koko hienon hitas sääntelyn, omaa ahneuttaan. Toimittajat ym. soittelevat minulle päivittäin häirintäsoittoja, tivaten montako omistan ja mitä vuosimallia. Tietääkseni hitas-asunnot on rekisteröity vain kaupungilla ja tietoja annetaan lain mukaan vain asianomistajille. Tarkistin tietoni op. Mikko Luukkoselta ja hän tiesi, että Pauli Leppä-aholla ei ole heidän rekisterin mukaan yhtäkään hitas-asuntoa, mikä on myös todellisuutta. Annoin myös hänelle luvan kertoa kaikille kiinnostuneille hitasomistukseni. Kun vastaus toimittajalle on: en omista yhtäkään hitas-asuntoa, on pettymys melkoinen. Paskajuttua kun ei pääse tekemään. Kun ehdotan, että voitaisiinko silti tehdä ihan asiallinen todenperäinen juttu? hitaskeinottelustani?, sekä hitas-järjestelmän ongelmista ja epäkohdista, se ei kiinnosta. Kerrottakoon se karuton totuus nyt sitten tässä Koti-ikävä sai minut jättämään korkeakouluinsinöörin virkani Tukholmassa ja palaamaan vuonna 1986 Helsinkiin. Työpaikka löytyi Malminkartanon hitas-lähiöstä, josta saimme myös ostaa kalliin hitas-asunnon kaupungin laatu- ja reaaliarvotakuulla. Näinhän, törkeän petoksen tunnusmerkit täyttävällä tavalla, hitasia on markkinoitu myös minulle. Kukaan ei tuntunut tietävän hitasista muuta, kun että lehdissä sitä kehuttiin kovasti. Mikäli silloin olisi kerrottu, kuten laki edellyttää, mikä hitasin tarkoitus on ja kuinka siihen on aiottu päästä, niin tuskin monikaan olisi langennut hitasloukkuun. Hitasit olisi jäänyt myymättä. Lehdessä mainostettiin myös hitas-rakennuttajan 44kpl hitasasuntoa näyttävästi korkealaatuisina ja edullisina. Myöhemmin ilmeni, että kohteen markkinointi oli kestänyt jo pari vuotta, mutta kun hinta oli puolta kalliimpi millä sai ostaa Helsingissä vanhoja HITAS-TORPPARI Elokuu 2008 asuntoja, menivät nämä korkealaatuiset ja edulliset, joidenkin mukaan vieläpä markkinahintaa halvemmat hitas-asunnot huonosti kaupaksi. Tämän yhtiön viimeiset asunnot myytiin vuonna -87 jopa kolmanneksen alle kaupungin hurjaksi salliman hinnan. MTV3 toimittaja Karhuvaaralle ja kumppaneille tiedoksi, että tässä ei ollut jonotusta, kusetusta sitäkin enemmän, kuten jäljempänä selviää. Rikkaat ja köyhät, yritykset ja yhdistykset saivat hankkia näitä lottovoittoja mielin määrin. Hitas-asiantuntijana median julkisuudessa käyttämä yrittäjä VTT Seppo Laakso myös väittää hitas-asunnot ostetuksi markkinahintoja halvemmalla. Hänen mukaansa asunnot on kaupungin subventoimia ja erittäin tuottavia keinottelijoille. Kuten olen edellä omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuen osoittanut, tohtorille ei ole vielä selvinnyt markkinahintakäsite sen paremmin kuin hitasjärjestelmäkään, vaikka mm. Helsingin kaupungin virkamiehenä hänellä on ollut palkallista aikaa asiaa selvitellä vuositolkulla. Siinä hän on oikeassa, että aiemmin, jolloin lunastushintalaskentaindeksi oli täysin väärä, saattoi vanhan hitas-asunnon saada jopa murto-osalla markkinahinnasta, mutta hän unohtaa kertoa, että koko subvention maksoi edellinen hitasasukas, ei kaupunki, joka toimi vain pakottajana, ihmisten varallisuussuhteiden laittomana järjestelijänä. Se, että hitasista ei yleensä mitään ymmärretä, ei ole kummallista. Eihän kaupungin päättävissä elimissäkään ole koskaan ollut parempaa tietoa, koska on ollut tärkeää jäävätä kaikki asiaa vähänkin ymmärtävät. Näin ongelmat on saatu jatkumaan vuosikymmenet ja nyt taivastellaan, että kuinka tässä nyt näin pääsi käymään. Hyvä tarkoitus ja todellisuus ollaan vihdoinkin ymmärtämässä eri asioiksi, myös näissä piireissä. Itsehän olen tätä jankuttanut 20 vuotta, että kauniisiin tavoitteisiin ei päästä näillä konsteilla, vaan lopputulos kaikilta osin käänteinen! Kannattaisi käydä vaikka kotisivuillani tutustumassa hitas-järjestelmään, niin mm. huoli jonkun hyötymisestä saattaisi kaikota. Ehkä monet ymmärtäisivät suureksi onneksi sen, että hitasloukkuihin pystyttiin huijaamaan myös rikkaita. Heidän ei tarvinnut lahjoittaa asuntoa seuraavalle asukkaalle kaupungin sanelemaan pilkkahintaan, vaan jättää sijoitusasunnoksi tuottamaan monen kauhistelemaa vuokratuloa. Saihan siinä moni?köyhä? katon päänsä päälle. Suuri joukko köyhiä, esimerkiksi eron tullessa, on joutunut kaupungin vuokra-asuntojonoon, kun perheasunnon leikatulla hitashinnalla ei ole saanut edes pientä yksiötä toiselle osapuolelle. Näitäkö järkyttäviä kohtaloita olisi haluttu vielä enemmän? Itse olen näitä tapauksia nähnyt riittämiin, mutta asia ei ole päättäjiä, eikä mediaa kiinnostanut. Minun motiivini ja voimani taistella järjestelmän vääryyttä vastaan perustuu juuri tämänlaatuiseen palautteeseen, jota olen saanut runsaasti. Puolustuskyvytöntä pientä ihmistä syyllistetään ja vainotaan kenenkään uskaltamatta tehdä mitään. Kun kaksi vuotta oli kulunut, oli kaupungin takaama, asuntomme reaaliarvo jo puoliintunut. Samoin oli kaupungin valvoma rakentamisen laatukin osoittautunut, taloyhtiön puheenjohtajana tuolloin toimiessani, luokattomaksi. Maa oli hävinnyt talon alta ja viemäritkin romahtaneet pari kertaa. Työtä oli myös muiden laatuongelmien ja rakentajan laiminlyöntien vuoksi riittämiin. Osoittautui, että hitas-rakentamisessa ja järjestelmässä propaganda ja todellisuus toimivat käänteisellä tavalla. Yllättäen kävikin ilmi sekin, että kaupunkikin valvoi todellisuudessa vaan suunnitelmien laatua, toteutusta ei valvonut kukaan. Selvittäessäni asiaa, ilmeni että ainoa kaupungin valvoja oli rakennustarkastaja. Omien sanojensa mukaan hän kävi vain katsomassa, että telineet eivät kaadu päälle, aivan kuten muillakin työmailla, jos aikaa riitti. Tonttisubvention kiusaamalle tohtori Laaksollekin rauhoittavaksi tiedoksi kerron, että kaupungin taloyhtiöllemme vuokraama tontti oli suonsilmä, jonka huippukalliit paalutukset ja valmistaminen rakentamiseen sopivaksi maksatettiin asukkailla, kuten muuallakin vastaavassa paikassa on käytäntö. Näin asukkaat saivat alkaa maksamaan kaupungille, pääasiassa omasta investoinnistaan vuokraa. Vuokran määrä on todellisuudessa huikea, 4% vuodessa asukkaiden kustantamasta tontin arvosta, sekä elinkustannusindeksiin sidottu. Näin kaupunki maksattaa asukkailla heidän suonsilmästä rakentaman tontin alkuperäisen arvon parikymmentä kertaa vuokra-aikana kaupungille saamatta sitä koskaan omaksi. Vuokra on moninkertainen, mitä muut kaupungin tonttivuokralaiset maksavat keskimäärin ja heitä on puolet kaupungin asukkaista. Heiltä puutuu myös hitas ehdot, eikä kukaan ole huolissaan heidän saamasta edusta, joka on todellista. Olisiko ollut kannattavampaa ostaa vain suonsilmä, rakentaa tontti ja maksaa vain kertaalleen? Tietenkin, mutta kun ystäväni, osastopäällikkö Mikko Luukkosen mukaan kaupunki halusi (jalomielisenä tekona) lahjoittaa sen asukkaille ja tohtori Laakson mukaan subventoida tontin vuokraa köyhille lapsiperheille, niin tontin myyminen ei käynyt. Tällaisen avustuksen antaneella kaupungilla täytyy olla vähintäänkin moraalinen oikeus sanella lunastushinta itselleen sopivaksi tai määrätä myyntihinta leikatuksi, toiselle köyhälle, joka nyt saattaa olla vaikka monimiljonääri jonossa vai kuinka. Vielä kun lisään, että rakennuttaja onnistui hinaamaan jo kaupungin sopimaa korkeaa alkuperäishintaa ainakin kahdesti ylemmäksi ja myymään taloyhtiölle alun perin tarkoitetut liiketilat osakkeina, oli kaupunki onnistunut valvonnassaan mallikkaasti ja subventio oli kohdallaan vai mitä tohtori Laakso ja kumppanit? Viiden vuoden asumisen, joka oli yhtä taistelemista rakennuttajan kanssa takuutöistä ja muista sotkuista, jälkeen päätin palata Tukholmaan. Tarjoamani lottovoitto ei kuitenkaan kelvannut kenellekään. Syy tähän oli se, että kaupunki oli vuonna 1991 laittomasti ottanut kaikki vanhojen hitasasuntojen kaupat välitettäväkseen kykenemättä siihen. Ostajat (kaupungin osoittamat, hitasosakkaan tarjoaman, lottovoiton noutajat) ilmoittautuivat toiseen jonoon, johon olikin hetkessä ilmaantunut pitkin maata tuhatmäärin halukkaita noutajia. Asuntoja, lottovoittoja vaan ei ilmaantunut arvottavaksi, ei ainakaan niitä halpoja, viidesosamarkkinahintaisia, suuria lottovoittoja, joita tultiin jonottamaan. Kun samanaikaisesti asuntomarkkinat hiljenivät totaalisesti, kalliimmat hitasasunnot jäivät myyjien käsiin kaupungin pantatessa niitä vuodenkin laittomasti löytämättä jonosta ostajaa. Moni myyjä, kuten mekin, kärsimme suuren tappion kaupungin laittomien toimien vuoksi. Myöhemmin tämäkin hitasilveily purettiin, mutta järjetön mielivaltainen kokeilu kävi kalliiksi niille hitasosakkaille, joilta asunto jäi myymättä ja jotka jäivät ns. kahden asunnon loukkuun. Näin meilläkin on vielä tämän farssin tekemä kahden asunnon loukku purkamatta. Muistaakseni 19 hitasasuntoa vaihtoi virallisesti omistajaa tällä mielivaltamenetelmällä, jonka piti olla ratkaisu pimeisiin kauppahintoihin. Ketkä heistä oli mielestään lottovoittajia ja ketkä huijattuja, olisi mielenkiintoista tietää. Oikeusviranomaiset eivät nähneet asiassa tuolloin mitään väärää! Mikään puuhaamani uudistus ei ole vaikuttanut henkilökohtaiseen etuuni, vaikka minua onkin jäävätty joka puolella sillä perusteella, koska jo yhtiöjärjestyksen antama lunastushinta on kalliilla ostetun asuntomme markkinahintaa suurempi. Emme siis saa kiinteistövälittäjän arvion mukaan hitasasunnostamme edes sitä, joten kaikki voivat nukkua yönsä rauhassa. Asiat ovat maailmassa kerta kaikkiaan hyvin. Tässä siis tällainen hitaskeinottelu. Keinottelun kohde oli vain käänteinen, kuten kaikki muukin hitasissa. Näitä tapauksia on kymmeniä tuhansia ja kaikki erilaisia. On vastuutonta medialta syyllistää kaikki hitasosakkaat moraalittomiksi keinottelijoiksi ja jopa potentiaalisiksi rikollisiksi. Jos joku joutuu mielivallan vuoksi luovuttamaan asuntonsa esimerkiksi alihintaisena ja toinen haluaa maksaa sohvasta pientä hyvitystä, niin eikö tämä ole merkki systeemin vääryydestä, joka pitäisi korjata, ei niinkään ihmisten rikollisesta luoteesta. Jos avustuksen saajia järjestettäisiin suuruusjärjestykseen tässä yhteiskunnassa, niin hitasosakkaat olisivat varmasti sen jonon suurimpien maksajien päässä, ei avustusten saajina. Sitä paitsi hitasosakkaat ovat kaupungin parhaita veronmaksajia. Hitaskuviossa olisi asiallista selvittää muiden osapuolien, kuin osakkaiden toimia, kuten rakennuttajien ja kaupungin. Näin tehtäisiin muualla länsimaissa, joten tällaista ongelmaa ei näissä maissa pääsisi syntymään. Mielenkiintoiseksi meidän median toiminnan seuraamisen tekee myös se kokemus, että yksikään toimittaja ei ole ottanut minuun yhteyttä kehittämäni vuokra-asuntojen saneerausmallin tiimoilta. Sumeilemattomasta rahanpoltosta ei välitetä mitään, sitä jopa tuetaan kaikin keinoin. Aktiivisesti olen käynyt talkootöinä jo kuusi vuotta omilla kustannuksillani tätäkin asiaa esittelemässä rautalankamallilla aina Hesarin päätoimittajia myöten, mutta seurauksena on ollut aina sama kuin hitasasioissa, vain vanhan mädän systeemin puolustaminen ja uuden esittämäni vaihtoehdon salaaminen. Ehkä inhottavin kokemukseni on Huvudstadsbladet. Siellä luulin tekeväni vihdoinkin saneerausmallista asiallista juttua ihmisten tietoisuuteen, että olisi saatu pientä painetta ulkoapäinkin uudistuksiin, mutta kun kolmen sivun näyttävä juttu julkaistiin keväällä, oli se muuttunut vasemmistoliiton propagandaksi Helsingin luulotellusta asuntopulasta. Minun osuus supistui siihen, että toimittaja kysyi vassaripoliitikolta mitä mieltä hän on saneerausmallistani. Vassari, jonka olin nimennyt toimittajalle vastustavan kiivaasti malliani, pyydettiin ainoana kertomaan kaikkien kannan. Hän sanoi tuntevan ideani hyvin ja että malliini uskoo vain Leppä-aho itse, ei kukaan muu. Lehdellä oli myös tiedossa mallini tukijat, mutta heitä ei kuultu. Näin myös paljon veroja maksava varakkaampi väki säästettiin kiusalliselta tiedolta, minne heidän verorahansa menevät. Malliani pitää loistavana kaikki, jotka erottavat euron miljardista, mutta niitähän ei löydy enemmistöksi, vai onko sitten moraalivajausta. Jälkimmäiseen viittaisi se tosiasia, että samainen vasemmistopoliitikko sai Helsingin raastuvanoikeudessa 10 kuukauden vankeustuomion lahjonnan vastaanottamisesta virkamiehenä samalta hitasrakennuttajalta, jolta ostimme hitasasuntomme. Ilmeisesti moraali on parantunut ajan myötä, koska nyt mies esiintyy näyttävästi hitaskeinottelun tuomitsijana. Vielä lopuksi ehdotus tutkija Seppo Laaksolle. Olisiko sopiva tutkimuksen aihe selvittää miksi markkinahintaa halvemmat hitasomistusasunnot ovat uutena aina selvästi kalliimpia kuin vastaavat kaupungin vuokra-asunnot, joskus jopa tuplahintaisia. Pieneksi vinkiksi edellinen kertomus, josta lisäselvitystä voi tilata käräjäoikeudesta. Pauli on tehnyt pyyteetöntä työtä, ilman mitään korvauksia, 20 vuotta Hitasosakkaiden hyväksi. Ironista on, että vastassa on ollut veronmaksajien, joista tutkimusten mukaan parhaat ovat Hitas-osakkaat, kustantama julkinen koneisto, sekä Hitas-rakennuttajien...siis Hitas-osakkaiden vaaliavustamat politiikot!

5 Elokuu 2008 HITAS-TORPPARI 5 Tontinvuokrat 0,1 eurosta lähes kolmeen euroon neliölle kuukaudessa Puolet hensinkiläisistä asuukaupungin vuokratonteilla. Koko sodan jälkeinen entinen ns. omistusarava-asuntokanta, yli satatuhatta asuntoa, ennen hitasin tuloa vuoteen 1979, on maksanut keskimäärin alempaa vuokraa, kuin omistustonteilla asuvat ovat maksaneet kiinteistöveroa (0,7%). Lähiaikoina päättyvät 60-vuotiset sopimukset tulevat uusittaessa noudattamaan valtuuston hitaseille vuonna 1980 tekemää mallia, jossa vuosivuokra on 4% tontin laskennallisesta arvosta ja sitä korotetaan elinkustannusindeksillä. Vuokra tulisi nousemaan kertaiseksi vastatessaan nykyisten virallisessa propagandassa subventoiduksi väitetyn hitasosakkaan maksamaan vuokraan verraten! Tästä on noussut jo kansanliike vastustamaan korotuksia. Itse olen vaatinut 20-vuotta hitas-tonttienvuokria kohtuullisiksi, mutta olen saanut kuulla niiden olevan kaupungin tukea asukkaille, josta syystä kaupungilla on oikeus sosialisoida osakkaiden asunnot. Saapa nähdä nostetaanko muiden vuokralaisten vuokria kymmenkertaisiksi, eli hitas-tasolle? ja vaaditaanko, että kaupunki saa myös nämä asunnot lunastaa itse määräämällään mielivaltaisella alehinnalla... tuskinpa? KAUPUNGINHALLITUS TOI VALTUUSTOON ASIAN, JOSSA MIELESTÄNI TEHTIIN KUNNALLISLAIN VASTAINEN PÄÄTÖS JA HUOMATTAVA OSA VALTUUTETUISTA OLI SITÄ PAITSI ESTEELLISIÄ! Kaupungin vuokralaisille jaettiin tontin arvonnousua, mikä heille ei kuulu, eikä valtuustolla ole toimivaltaa kaupungin omaisuutta näin jakaa. Valtuutettu Pauli Leppä-aho Valtuustopuhe Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Käsittelemme asiaa, jota markkinoidaan vuokratonteilla tapahtuvan täydennysrakentamisen edistämisenä. Oikea otsikointi olisi helsinkiläisten veronmaksajien rahojen jakamista perusteettomasti kaupungin vuokralaisille, jotka jo nyt asuvat maan halvimmissa vuokra-asunnoissa. Vanhemmissa arava-asunnoissahan, joista tässä on kysymys, vuokrataso voi olla vain kolmannes käyvästä markkina-arvosta, markkinavuokrista siis. Kaupunginhallituksen esityksessä väitetään Helsinkiä vaivaavan asuntopulan, joka on myytti. Meitä vaivaa pula ns. maksavista asiakkaista. Jopa kaupungin omat, varsinkin suuremmat vuokra-asunnot, seisovat tätä nykyä tyhjillään. Vapaiden markkinoiden vuokra-asuntoihin on vaikea löytää kunnollisia vuokralaisia. Maksukykyiset veronmaksajat, hyvätuloiset lapsiperheet hakeutuvat kehityskuntiin pientalojen perässä, koska Helsinki ei tarjoa heille oikean tyyppisiä asumisvaihtoehtoja. On vaikea uskoa, että aravavuokrakasarmien täydennysrakentamisella nämä ongelmat korjaantuisivat, päinvastoin. Tämän kaltaisella asuntopolitiikalla tulemme saamaan tänne lisää ongelmia. Perusteettoman korvauksen maksamista puhtaana käteen -periaatteella - jota esitys merkitsee - kaupungin vuokralaisille, jotka asuvat jo erittäin subventoiduissa asunnoissa, perustellaan sillä, että kaupungin pitäisi muussa tapauksessa muuttaa itsensä, siis kiinteistöyhtiönsä kanssa aiemmin tekemää sopimusta. Perustelu ei ole kestävä. Olen jo neljä vuotta sitten esitellyt kaupungin vuokratalojen uuden saneerausmallin, josta vuokralaiset hyötyisivät eniten. Mallin kokonaisuudessaan voi opiskella internetsivuiltani. Sen tuomat säästöt ja tulot rakennuksen elinkaaren, seuraavan neljänkymmenen vuoden ajan päätösten osalta, olisivat 40 miljardia euroa. Mallin vastustajat maksavat siis keskimäärin miljardi euroa vuodessa helsinkiläisille veronmaksajille. Mallissani mm. hyödynnetään kiinteistöjen arvonnousu, joka nyt on aina poltettu. Siinä mm. vanha, saneerausikään tullut asuntokanta vaihdetaan päittäin uuteen, eli annetaan uusi asunto vuokralaiselle, minkä Helsingin markkinatilanne mahdollistaa. Hämmästyttävää, mutta myöskään tämä ei kelpaa vuokralaisille. Veronmaksajia vaaditaan maksumiehiksi kalliille remonteille. Poliittisen vasemmiston tavoitteena on lisätä julkisia menoja. Kaikki tämä täytyy jotenkin rahoittaa. Varmin tapa on lisätä kiinteistöjen veroja ja maksuja, sillä ne eivät pysty hakeutumaan muualle. Pääomat siirtyvät napin painalluksella veroparatiiseihin, mutta kiinteistöä ei sinne saada. Niinpä aiemman veromuutoksen tarkoitus, korvata kiinteistöä rasittavat moninaiset maksut yhdellä verolla, on jouduttu vesittämään palauttamalla ja jopa lisäämällä kiinteistöön kohdistuvia maksuja. Helsingissä omakotitalossa asuvan kiinteistövero ja maksut saattavat olla samaa tasoa, kun vankemman kerrostalon tontin- Esimerkki Hermannista sodan jälkeen rakennetusta ns. omistusaravasta, joita Helsingissä on yli , eli kolmannes koko asuntokannasta. Näissä tontinvuokrat ovat vain kymmenys Hitas- tonttien vuokrista, mutta niitä ei tarvitse sosialisoida perusteena subventoitu tontinvuokra, kuten Hitas-asuntoa! Pientalojen kiinteistövero ja maksut kohtuullisiksi vuokra kaupungille. Tämäkään ei tunnu riittävä, vaan veroja ja maksuja halutaan entisestään nostaa. Veron lisäksi on tullut tontin pinta-alaperusteinen jalkakäytävien kunnossapitomaksu, vaikka kadulla ei sellaisia olisikaan. Vesitaksoihin on lisätty tontilla olevien rakennusten pinta-alan perusteella määrätty sadevesimaksu, vaikka tontilta ei valuisi tippaakaan vettä kaupungin puhdistettavaksi. Vesimaksu on puhdasveden kulutukseen perustuvaa lähes pelkkää Jätevesimaksua. Niinpä etenkin kuivina kesinä pientalon asuja maksaa kasteluun käyttämästään vedestä väärin perustein hurjan hinnan. Eriarvoisuus asumis-muodoissa on saatava korjattua Olen vaatinut lähes 8-vuotta, kehittämäni kaupungin vuokratalojen kehittämismallin käyttöönottoa. Mallini säästäisi helsinkiläisten veronmaksajien rahoja keskimäärin noin miljardi euroa vuodessa. Tämäkään ei käy vasemmistolle, vaikka vuokralaiset olisivat suurimmat voittajat. Vasemmiston komentama media käyttää runsaasti aikaa ja palstatilaa todistaakseen, että vuokralaiset maksavat kaikki asumisen kustannukset ja että vuokra-asuminen ei ole subventoitua. Vuokralaiset tietenkään eivät maksa tätä vuosittain hävitettyä miljardia, mikä on puolet Helsingin vuosittain keräämistä kunnallisveroista, eivätkä myöskään korvausta asunnon pääomasta. Mikäli kaupunkin lisäisi vuokraan myös pääomakorvauksen kiinteistöstä, esimerkiksi 5%, vuokra tuplaatuisi ja vastaisi näin ollen vapaiden markkinoiden vuokria. Vuokra-asumisen subventio Helsingillä on noin 3 miljoonaa vuokra-asuntoneliöä. Asuntojen neliöhinnat vaihtelevat noin tonnista viiteen. Mikäli laskemme keskihinnaksi 2,5 tonnia, saamme asunnon arvoksi noin 7,5 miljardia. Vastaavasti kaupungin tasetta rasittaa noin 1,5 miljardin velat asuntomassasta. Velka kasvaa hurjaa vauhtia väärän kiinteistöpolitiikan seurauksena. Velka on peräisin paitsi uustuotannon rahoituksesta, myös pääosin täysin järjettömistä peruskorjauksista. Tästä seuraa, että kaupunki on lahjoittanut ilmaiseksi noin 6 miljardia kaupungin vuokralaisille. Mikäli lahjoituksesta siis perittäisiin korvausta tuo mainitsemani 5%, kaupunki saisi teoreettisena vuokratulona 300 miljoonaa, mikä vastaa lähes 3 veroäyriä! Hyvä vasemmisto, tämä on se kaupungin veronmaksajien tarjoama subventio, tietenkään unohtamatta noita 40 miljardia, jotka hävitetään vuokralaispoliitikoiden halusta seuraavan 40- vuoden aikana. Kuten viereisestä valtuustopäätöksestä voi havaita, pienenä lisukkeena vuokralaiset voivat nauttia myös kaupungin tontin arvonnoususta, kolmannes puhtaana käteen, jos suostuvat siihen, että kiinteistöön lisätään rakennusoikeutta. Omakotialuillehan vain lisätään rakennusoikeutta ja vaikka sitä ei pystyisi hyödyntämään, rakennusoikeusperusteinen kiinteistövero nousee vastaavasti.

6 6 HITAS-TORPPARI Elokuu 2008 Hitas-historiaa 20-vuotta Yhdistyksen perustaminen sai alkunsa vuonna 1988, kun liityin osakkaiden aiemmin perustamaan hitas-työryhmään ja huomasin heti, että asukkaita ei kunnallisten päättäjien taholta haluttu kuulla. Meille vastattiin yrittäessämme korjata sääntelyn epäkohtia, että järjestelmässä ei ole mitään vikaa ja että muut intressit ajavat osakkaiden intressien ohi. Siihen mitä ne muut intressit olivat, ei saatu vastausta. Myös tiedotusvälineet olivat kaupungin puolella ja solvasivat asukkaiden edustajia mm. raadollisiksi oman edun tavoittelijoiksi ja muiden veronmaksajien omaisuudella keinottelun yrittäjiksi. Ohessa yhdistyksen perustamisaasiakirja: HISTORIAA Artikkeleita ja aloitteita aikajärjestyksessä: Hitas-tohtori muistelee Valtuustoaloite vuonna 2001 Leppä-aho vapauttaisi yli 10-vuotiaat Hitas-asunnot -haastattelu Kansalaisaloite Hitas-tohtori Leppä-aho sai vihdoin tahonsa läpi Pauli Leppä-ahon haastattelu Elävä Helsinki lehdessä 12/2003. Sinnikkäällä, päättäväisellä ja peräänantamattomalla työllä voidaan tehdä mahdottomasta mahdollinen. Kaupunginvaltuutettu Pauli Leppä-ahon (kok.) toiminnan tuloksena hitasosakkaille palautetaan asunnon arvonnousua satoja miljoonia euroja. Tämä tarkoittaa keskimäärin noin euroa osakasta kohden. - Ilman kokoomuksen ja asukkaiden tukea ei hitasia olisi saatu koskaan kuntoon, loukkuja purettua ja omaisuuden arvoa palautettua, Leppä-aho toteaa. Pauli Leppä-aho tuli paluumuuttajana Ruotsista vuonna 1986 Helsinkiin. Opintomatka oli venynyt alkuperäisen kolmen vuoden sijasta kolminkertaiseksi. Koti-ikävä sai hänet jättämään korkeakouluinsinöörin virkansa Tukholmassa ja palaamaan kotimaahan. Työpaikka löytyi Malminkartanon hitas-lähiöstä, josta sai myös ostaa kalliin hitas-asunnon kaupungin laatu - ja reaaliarvotakuulla. Kun kaksi vuotta oli kulunut, oli asunnon reaaliarvo puoliintunut ja rakentamisen laatukin osoittautunut taloyhtiön puheenjohtajana toimineelle Leppä-aholle luokattomaksi. Maa oli hävinnyt talon alta ja viemäritkin romahtaneet pari kertaa muiden laatuongelmien ja laiminlyöntien ohella. Osoittautui, että hitas-rakentamisessa ja järjestelmässä eivät viralliset väitteet toimineet. Tämän olivat huomanneet myös ensimmäisiin, vuonna 1979 rakennettuihin hitaseihin, loukkuun jääneet hitas-aktivistit, jotka olivat perustaneet ns. hitas-työryhmän. Se oli yrittänyt jo vuosia korjata järjestelmän epäkohtia, mutta tullut jyrätyksi pienenä räyhäävänä sakkina, joka yrittää keinotella muiden veronmaksajien rahoilla. Pauli Leppä-aho kertoo, että hän huomasi heti tilanteen vaikeuden ja ryhtyi toimiin yhdistyksen perustamiseksi. Niin syntyi Hitas-osakkaat ry vuonna 1988, jonka vetäjäksi hän ryhtyi talkootöinä. Osoittautui, että tarvittiin myös puoluepoliittinen yhdistys, joka rinnan asukasyhdistyksen kanssa operoi poliittisten päättäjien suuntaan. Näin syntyi vuonna 1989 Pääkaupungin Kokoomus ry (aiemmin Malminkartanon Kokoomus ry), jonka puheenjohtajana Leppä-aho on toiminut alusta saakka. Hitas demareiden lempilapsi Alkuperäisessä hitasissa sääntely on ikuista ja asunnon reaaliarvo romahtaa käytettäessä hitas-yhtiön yhtiöjärjestykseen otettua lunastus-/myyntihinnan laskentatapaa. Leppä-ahon vetämä Hitas-osakkaat ry vaati asunnon reaaliarvon säilymistä, joka ostajillekin luvataan ja sääntelyn määräaikaisuutta, hitasloukkujen purkamiseksi. Tämä edellytti vaihtoarvon säilyttävää indeksiä, joka on Helsingin vanhojen asuntojen hintaindeksin (ASHI) ja sen käyttöönottoa vaihtoehtoiseksi laskentatavaksi yhtiöjärjestykseen kirjoitetun voimakkaasti leikaavan rakennuskustannusindeksin (RI) rinnalle, sekä kymmenen vuoden määräaikaa säännöstelystä vapautumiselle, kuten tuetuissa aravissa oli. Kovan väännön tuloksena joutui apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomioja (Sd.) taipumaan ehdottomasta kannastaan, mitään muutoksia ei tehdä, ja vuoden 1989 alusta tuli käyttöön ns. sekaindeksi. Tässä indeksissä on 30% asunnon reaaliarvon säilyttävää AHI:tä ja 70% voimakkaasti leikkaavaa RI:tä. Sääntelylle ei saatu määräaikaa. Tulos oli kuitenkin parannus huonoihin alkuperäisiin ehtoihin verrattuna. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt Leppä-ahoa, vaan taistelu jatkui. Yhdistys perusti oman lehden, koska mediassa oli esillä vain vasemmiston virallista hitas-totuutta. Leppä-ahosta tuli myös lehden päätoimittaja. Lehti on ilmestynyt vähintäänkin vaalien alla, noin kappaleen painoksen ja jaettu hitasasuntoihin, sekä mm. päättäjille. Leppä-aho tähdentää, että hitas perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen tontin vuokranneen kaupungin ja taloyhtiön välillä. Koska sopimus on ristiriidassa monien lakien kanssa, pyrki kaupunki saamaan taannehtivan erityislain turvaamaan omat kyseenalaiset toimensa ja hitasin ongelmat. Niinpä eduskunnalla vuonna 1990 säädätettiin laki, joka oli vapaaehtoinen, mutta asettui voimaan automaattisesti, ellei kunta tehnyt vuoden sisällä kielteistä päätöstä. Leppä-ahon mielestä on paradoksi ja kuvaavaa hitasille, että laki on muualla Suomessa voimassa, paitsi Helsingissä, jossa ainoana kuntana on hitas-asuntoja. - Onneksi Helsingin kaupunginvaltuusto teki kokoomuksen johdolla ryhdikkään päätöksen hitas-lain torjumiseksi, huokaa Leppä-aho. Valtuutettuna voi vaikuttaa Pauli Leppä-aho on valittu vuodesta 1988 varavaltuutetuksi, mutta vuonna 2000 hän meni kirkkaasti läpi kaupunginvaltuustoon. Jo aikaisemmin hän oli tehnyt lukuisia kansalais-aloitteita järjestelmän epäkohtien poistamiseksi edellä kerrotuin tuloksin. Lisäksi hän on tutkituttanut järjestelmän laillisuutta mm. lukuisilla kanteluilla eri oikeusviranomaisille. Oikeuskansleri ei halunnut ottaa asiaan kantaa, perustellen hitasin olevan yksityisoikeudellinen sopimus, jonka kiistat tutkitaan alioikeudessa. Valtuutettuna Leppä-aho teki heti kyselyn, aikooko kaupunki ryhtyä hänen aikaisemmin tekemänsä kansalaisaloitteen nojalla korjaamaan järjestelmän epäkohtia. Kaupunki vastasi ei, sillä edellinen valtuusto oli päättänyt asunto-ohjelman mukaan jättää hitasin ennalleen vuoteen Tällöin Leppäaho teki valtuusto-aloitteen indeksin muuttamisesta ASHI:ksi, sekä säätelyajan 15 vuodeksi. Valtuuston vasemmiston ja vihreiden enemmistö kuitenkin äänesti nurin aloitteen nurin ja ongelmat jatkumaan vielä pari vuotta. Leppä-aho onnistui kuitenkin avaamaan valmistelijoiden silmät hitas-asiassa. Vuoden 2003 aikana valmistui virkamiesten esitys hitas-loukkujen purkamiseksi, mutta seuraavan tehtäväksi jäi tarpeettoman, turhaa kallista byrokratiaa vaativan, hitas-sääntelyn poistaminen kokonaan, tai ainakin sen määräaikaistaminen maksimissaan 15 vuoteen. Saavuttamamme ASHI ajoi muiden ohi kaikissa tapauksissa kuten ennustin 2003! Helsingin asuntohinnat (ASHI) Rakennuskustannukset 3,00 2,50 155% RI-HITAS-LEIKKURIN TOIMINTAJA TILANNE 2008 ASHI:n nousu %:na verrattuna RI:hin kun RI merkitään 1:ksi. Huomaamme, kuten 2003 ennustinkin, että nyt myös 1989 valmistuneiden asuntojen hintakehitys on uudella indeksillä parempi. Suurta julkisuutta saaneet arvostelijat siis olivat jälleen väärässä! Sekaindeksi(hitas-indeksi) 30/70 on näiden yhdistelmä, eikä koskaan anna parempaa arvoa, kuin puhdas jompi kumpi, vaan on myös voimakkaasti leikkaava. Käytännössä siis Hitas-asunnot vapautuivat sääntelystä, sillä enää aniharvasta voi saada sallittua hintaa enemmän. Korotus on siis sinisen ja harmaan (1) tolpan erotus. Parhaammillaan hinnat yli 2,5 kertaistuvat (1979 asunnot). Esimerkki:Jos ennen uudistusta,1993 valmistuneesta asunnosta sai yhtiöjärjestyksen mukaan , niin nyt hinta on Osakas saa siis takaisin häneltä vääryydellä leikattua omaisuutta euroa ja VAPAUTUU HITAS-LOUKUSTA! 120% 2,00 60% 1,50 2% 1,00 0,50 0, Lähde: Tilaskoteskus

7 Elokuu 2008 HITAS-TORPPARI 7 Erityisen ikävänä koin suuresti arvostamani ylipormestari Raimo Ilaskiven päätyessä vastustajakseni hitas-asioissa.

8 8 HITAS-TORPPARI Elokuu 2008 NP Valtuutettu HU 2/2004 Superkuukausi ANTTI PAULISTA LAHJOMATON, ÄLYKÄS, SINNIKÄS Antti Vuorela, DI kaupunginvaltuutettu (sdp) Helsinki Helsingin kaupunginvaltuustolla on ollut oikea superkuukausi. Keskiviikkona valtuuston kokouksessa tehtiin tärkeä Hitas-päätös, jonka merkityksen ymmärtävät erityisesti useat tuhannet Hitas-asuntojen omistajat. Nyt on syytä antaa kunniaa sinne, minne se kuuluu. Valtuutettu Pauli Leppäaho (kok) on jaksanut taistella väsymättä noin 15 vuotta Hitas-asukkaiden puolesta. Nykyisen valtuustokauden alkaessa Pauli sai ensin oman kokoomuksen valtuustoryhmän vakuuttuneeksi siitä, että hän on oikealla asialla. Väsymättä Pauli jaksoi ajaa asiaansa asuntolautakunnassa. Vihdoin myös kaupungin johtavat virkamiehet ja muut poliittiset ryhmät tunnustivat Hitas-järjestelmässä olevan epäoikeudenmukaisuuden. Valtuusto hyväksyi lähes hurraahuudoilla esityksen järjestelmän korjaamisesta. Pauli Leppäaho osoitti, että yksittäinen valtuutettu pystyy vaikuttamaan, jos vain perhehtyy ja uskoo asiaansa. Kukaan ei vaikuta yksin, mutta yhteistyössä on voimaa. Risto Rautava (sit/kok) komentaja kaupunginvaltuutettu Risto on nykyään kunnioitettu ryhmänjohtajamme.

9 Elokuu 2008 HITAS-TORPPARI 9 Pauli Leppä-aho oli hitas-lain käsittelyn yhteydessä eduskunnassa kuultavana asiantuntijana, sekä perustuslakivaliokunnassa, että lakivaliokunnassa. Hänellä oli lainopillisena avustajana maan parhaisiin lukeutuva, eduskunnan usein käyttämä huippuasiantuntija professori Eero Routamo Hitas on Pauli Leppäahon intohimo Helsinkiläistä kaupunginvaltuutettua Pauli Leppä-ahoa (kok) kutsutaan myös hitas-tohtoriksi. Hän on ollut Hitas-osakkaat ry:n perustaja puheenjohtaja vuodesta Hitas-osakkaat perustettiin asukkaiden neuvottelukumppaniksi kaupungin kanssa. Sen tehtävänä on sääntöjensä mukaan tehdä kaupungille parannusaloitteita järjestelmään, johon kuuluu tätä nykyä noin asuntoa. Helsingin Kokoomuksen elävä Helsinki -lehden numerossa 4/2003 kerrotaan Leppä-ahon huonoista kokemuksista hitas-asumisesta 1980-luvun puolivälistä: Koti-ikävä sai hänet jättämään korkeakouluinsinöörin virkansa Tukholmassa ja palaamaan kotimaahan. Työpaikka löytyi Malminkartanon hitas-lähiöstä, josta sai myös ostaa kalliin hitas-asunnon kaupungin laatu- ja reaaliarvotakuulla. Kun kaksi vuotta oli kulunut, oli asunnon reaaliarvo puoliintunut ja rakentamisen laatukin osoittautunut taloyhtiön puheenjohtajana toimineelle Leppä-aholle luokattomaksi. Leppä-ahon toiminnan tarkoituksena on ollut poistaa hitas-järjestelmän ongelmakohtia. Hänen mielestään hitas sääntely olisi poistettava 15 vuotta vanhemmilta asunnoilta. Käytäntö on osoittanut myös hitas-sääntelyssä, että niin se, kun mikään muukaan pitkäaikainen sääntely ei toimi. Hitas-osakkaat ovat olleet jo neljännesvuosisadan sosialistien koekaniineina, mikä on vaikeuttanut ja pilannut tuhansien perheiden elämää, Leppä-aho linjaa internetsivuillaan. Jussi Vehkasalo, HU

10 10 HITAS-TORPPARI Elokuu 2008