Korkeakoulututkinnon (AMK) jälkeinen osaamisen kehittäminen Quo vadis?

Transkriptio

1 Korkeakoulututkinnon (AMK) jälkeinen osaamisen kehittäminen Quo vadis?

2 Korkeakoulujen uudet erikoistumiskoulutukset Futurex-seminaari Petri Haltia

3 KESU : KORKEAKOULUJEN AIKUISKOULUTUKSELLA LAAJENNETAAN JA PÄIVITETÄÄN OSAAMISTA Lähtökohtia Lähes kolmasosalla korkeakouluihin valituista uusista opiskelijoista on jo korkeakoulututkinto tai opiskeluoikeus korkeakouluissa. Syynä moninkertaiseen korkeakouluopintoihin ovat mm työelämän eri tehtäviin säädetyt liian yksityiskohtaiset kelpoisuusvaatimukset sekä mahdollisuus hankkia tutkintoon johtavassa koulutuksessa osaamista täydentävää koulutusta maksutta. Tutkinnon jälkeisellä koulutuksella voidaan tukea mm. uusien työnkuvien ja asiantuntija-alojen syntymistä ja korkeakoulutettujen erikoistumista.

4 ERIKOISTUMISKOULUTUKSET (KESU 153.) Korkeakoulututkinnon suorittaneiden täydennyskoulutusmahdollisuuksia parannetaan luomalla tutkintoa täydentäviä korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksia. laajoja, vähintään 30 opintopisteen laajuisia osaamiskokonaisuuksia. Korkeakoulut kehittävät erikoistumiskoulutuksia korkeakoulujen opetukseen ja tutkimukseen perustuvan erityisosaamisen ja työelämätarpeen pohjalta. Erikoistumiskoulutusten kokonaisuus korvaa nykyiset ammattikorkeakoulujen ammatilliset erikoistumisopinnot sekä yliopistojen erikoistumiskoulutukset ja erikoistumisopinnot ja niitä voidaan järjestää tutkintoja täydentävinä koulutuksina taikka osana tutkintoa. Voidaan suorittaa oppisopimustyyppisenä aikuiskoulutuksena Koulutuksille luodaan korkeakoulujen yksittäisten koulutusten tunnistamisen mahdollistava laadunvarmistusjärjestelmä.

5 Erikoistumiskoulutuksia valmistelevan työryhmän tehtävät Työryhmän tehtäväksi on määritelty aikuiskoulutuspolitiikan ja korkeakoulupolitiikan tavoitteet huomioon ottaen: määrittää erikoistumiskoulutuksen tehtävä ja tavoitteet määrittää erikoistumiskoulutuksen asema suhteessa tutkintoon johtavaan koulutukseen ja muuhun korkeakorkeakoulujen täydennyskoulutukseen tehdä esitys tarvittavista säädösmuutoksista, erikoistumiskoulutusten laadunvarmistusjärjestelmästä ja erikoistumiskoulutuksen rahoittamisesta kuvata erikoistumiskoulutusten toteuttamismalleja Työryhmässä käsiteltyä mm. erikoistumiskoulutuksen tarkoitus, tehtävä ja tavoitteet eri näkökulmista (työpaikat ja markkinat, koulutusjärjestelmän toimivuus ), kohderyhmä, laajuus ja taso, rakenne (modulaarisuus), AHOT, Myös mitä erikoistumiskoulutuksista ei toivota.

6 johtaja Kirsi Kangaspunta, OKM (pj) johtaja Hannu Sirèn, OKM (vpj) opetusneuvos Petri Haltia, OKM (siht) Työryhmän kokoonpano koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Heinikoski, STTK ylitarkastaja Sanna Hirsivaara/vs. ylitarkastaja Kati Isoaho, OKM (siht) opetusneuvos Kirsti Kylä-Tuomola, OKM johtaja Seija Mahlamäki-Kultanen, HAMK vararehtori Harri Melin, TaY toimialajohtaja Eeva-Liisa Moisio, Satakunnan amk erikoistutkija Tuire Palonen, TY johtaja Hannu Saarikangas, Akava ry johtaja Kari Seppälä, TY asiantuntija Veli-Matti Taskila, SAMOK ry kehitysjohtaja Ossi Tuomi, HY hallitussihteerí Piritta Väinölä, OKM koulutusjohtaja Jaana Lehto, EK

7 Työryhmän aikataulu työryhmän toimikausi päättyy työryhmä kuulee työssään sosiaali- ja terveysministeriötä työ- ja elinkeinoministeriötä maa- ja metsätalousministeriötä ympäristöministeriötä muita asiantuntijatahoja ja sidosryhmiä Kuulemistilaisuus alkuvuodesta 2013

8 KESU laajemmin korkeakoulujen aikuiskoulutuksesta (154.) Korkeakoulut suunnittelevat koulutustarjontaansa kokonaisuutena siten, että tutkintoon johtava koulutus ja muu koulutus muodostavat työelämän tarpeisiin vastaavan yhtenäisen kokonaisuuden. Korkeakoulut huolehtivat siitä, että tutkinnon osien ja kurssien suoritusmahdollisuuksia on riittävästi tarjolla joko integroituna tutkintokoulutukseen tai järjestettynä erillisissä ryhmissä. Koulutus voidaan toteuttaa omaehtoisesti suoritettavana avoimena korkeakouluopetuksena, erillisinä opintoina tai maksullisena täydennyskoulutuksena esimerkiksi työnantajan tilauksesta.

9 Tutkijoiden ajatuksia kehittämiseen KYTKÖS-hanke (Lehtinen ym. 2012, OKM 2012:22) Tämän päivän asiantuntijuudessa keskeisiä ovat mm. seuraavat piirteet: Asiantuntijuus on teoreettisesta tiedosta, käytännöllisestä tiedosta, toiminnan säätelyä koskevasta tiedosta ja sosiokulttuurisesta tiedosta muodostunut integroitunut kokonaisuus, jonka syvällinen kehittäminen edellyttää näiden tiedonmuotojen kytkemistä toisiinsa Asiantuntijatyö on luonteeltaan kollektiivista ja verkostoitunutta. Asiantuntijuuden kehittyminen edellyttää osallistumista asiantuntijatyön sosiaalisiin käytäntöihin.

10 KYTKÖS-hanke, tutkijoiden näkemyksiä Korkeakoulutettujen täydennyskoulutusmalleja suunniteltaessa tulisi kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin kysymyksiin: Mikä on formaalin tiedon ja käytännön kokemuksen suhde korkeakoulutettujen ammattilaisten kehittymisessä uran eri vaiheissa? Millaisilla rakenteellisilla ja pedagogisilla koulutusratkaisuilla voidaan tukea formaalin tiedon ja käytännön kokemuksen yhdistymistä? Miten asiantuntijuutta tukevia koulutusmalleja suunniteltaessa voidaan samanaikaisesti ottaa huomioon asiantuntijuuden kollektiivinen ja tilannekohtainen luonne mutta myös turvata tietystä työyhteisöstä ja verkostosta riippumaton yksilön asiantuntijuuden kehittyminen?

11 Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen uusi kuva? Koulutustarjonta muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, jossa täydennyskoulutuksella on selkeä asema ja kytkentä korkeakoulun profiiliin Tutkinnon osia kehitetään ja hyödynnetään Uudet erikoistumiskoulutukset tulevat olemaan kysyttyjä ja arvostettuja Työelämän tarpeet on entistä paremmin huomioitu, työelämäyhteydet ovat vahvoja Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on entistä toimivampaa ja kaikkia osapuolia hyödyttävää Avoimella korkeakouluopetuksella edelleen tärkeä tehtävä sekä tasaarvon edistäjänä että yksilöiden ja työelämän osaamistarpeisiin vastaajana?