Kilpailukykyinen Suomi

Transkriptio

1 Kilpailukykyinen Suomi

2 Syyskuu 2012 Lisätiedot: Ilkka Kaukoranta puhelin Tilaukset: SAK puhelin

3 Kilpailukykyinen Suomi 1 KILPAILUKYKYINEN SUOMI 1 SUOMEN KILPAILUKYKY ON KUNNOSSA... 3 Palkat nousevat ja kilpailukyky säilyy... 3 Suomessa palkat edelleen Saksaa alhaisempia... 5 Saksassa palkkamaltin aika on ohi... 6 Mistä sitten kiikastaa? YLEISKOROTUKSET KANNUSTAVAT TALOUSKASVUUN... 8 Samasta tuotteesta sama hinta oli tuote sähkö tai työ... 8 Suomen mallilla parempaa tuottavuuskehitystä VEROTUKSELLA EI KILPAILUKYKYÄ RATKAISTA Yrityksiä ei pelasteta yhteisöveroa alentamalla Ansiotuloverot ovat tulonjakokysymys Täsmätoimilla vaikuttavuutta vai tilkkutäkkiä? SUOMEN MALLILLA ETEENPÄIN Hyvin toimivaa mallia ei kannata hylätä... 14

4 2 Kilpailukykyinen Suomi

5 Kilpailukykyinen Suomi 3 1 SUOMEN KILPAILUKYKY ON KUNNOSSA Puolueettomien mittareiden mukaan Suomen kilpailukyky on kunnossa. Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunta (Tukuseto) tekee valtiovarainministeriön virkamiesvalmistelun pohjalta vuosittain arvion Suomen hintakilpailukyvyn kehittymisestä. Tukuseton yleisimmin käytetyn mittarin mukaan kilpailukyky on kehittynyt seuraavasti (kuvio 1): Kuvio 1 Tehdasteollisuuden kilpailukyky, suhteelliset yksikkötyökustannukset samassa valuutassa, = 100, OECD15/Suomi Tukuseton mittarin mukaan hintakilpailukyky nousi Suomessa 1990-luvulla pitkäaikaisesti korkeammalle tasolle luvulla se on ollut koko ajan noin 5 15 prosenttia pitkän ajan keskiarvoa korkeammalla tasolla. Vuonna 2008 kilpailukyky heikkeni (laskennallisen) tuottavuuden alenemisen vuoksi, mutta taantuman jälkeen tuottavuus nousi jälleen ja kilpailukyky palautui korkealle tasolle. Kilpailukykykuvioita tarkastellessa pitää muistaa, että kilpailukyky on suhteellinen käsite. Yhden maan kohonnut kilpailukyky on toisen maan heikentynyt kilpailukyky. Suomenkaan kilpailukyky ei voi kasvaa rajatta, ellei jonkun muun kilpailukyky heikkene samalla jatkuvasti. Palkat nousevat ja kilpailukyky säilyy Kilpailukykyä voi tarkastella myös maakohtaisesti vertailemalla yksikkötyökus- tannusten kehitystä. Suomen kilpailukyvyn puolesta pelkäävät ja palkankorotuksia vastustavat tahot osoittavat huolestuneina Suomen palkkakehitystä, joka on ollut vertailumaita nopeampaa. Kuten kuviosta 2 näkyy, palkat ovat tosiaan kasvaneet Suomessa vertailumaita nopeammin.

6 4 Kilpailukykyinen Suomi Kuvio 2 Palkansaajakorvaukset työntekijää kohden (%-muutos keskimäärin vuosina ) Suomi Alankomaat Espanja Ranska Belgia Euroalue Itävalta Italia Saksa Lähde: Tukuseto ja Euroopan komissio Pelkkä palkkakehitys ei kuitenkaan ole kilpailukyvyn kannalta ratkaisevaa. Pelkän palkan tuijottaminen antaa riittämättömän kuvan kilpailukyvyn kehittymisestä. Ostopäätökseen vaikuttaa tuotteen hinnan lisäksi myös laatu. Siksi on tärkeää katsoa myös tuottavuuskehitystä eri maissa. Kuvio 3 Tuottavuus työntekijää kohden (%-muutos keskimäärin vuosina ) 1,5 1 0,5 0 0,5 Suomi Alankomaat Espanja Ranska Belgia Euroalue Itävalta Italia Saksa Lähde: Tukuseto ja Euroopan komissio Suomessa tuottavuuden kasvu on ollut Euroopan kärkeä. Kun samalla työpanoksella saadaan tuotettua enemmän, on myös varaa maksaa suurempia palkkoja kilpailukyvyn kärsimättä. Tärkeintä ei olekaan se, miten nopeasti palkat ovat kasvaneet. Tärkeää on se, miten palkat ovat kasvaneet suhteessa tuottavuuteen. Tätä hintakilpailukyvyn kannalta oleellista tekijää mitataan yksikkötyökustannuksilla. Tällä mittarilla Suomen kehitys on ollut kohtuullista.

7 Kilpailukykyinen Suomi 5 Kuvio 4 Yksikkötyökustannukset (%-muutos keskimäärin vuosina ) Suomi Alankomaat Espanja Ranska Belgia Euroalue Itävalta Italia Saksa Palkkanormi Lähde: Tukuseto ja Euroopan komissio Suomessa yksikkötyökustannukset ovat kasvaneet vajaat kaksi prosenttia vuodes- linjassa useimpien euromaiden sa. Se on hyvää eurooppalaista tasoa, täysin kanssa. Suomen yksikkötyökustannusten kasvunopeus on noudattanut hyvän palkanmuodostuksen ohjenuoraa, palkkanormia. Palkkanormin mukaan työvoimakustannusten nousun tulisi vastata inflaatiotavoitteen ja keskimääräisen työn tuottavuuden nousun summaa. Tämän ohjenuoran mukaan yksikkötyökustannusten kuuluu siis kasvaa inflaatiotavoitteen verran eli kaksi prosenttia vuodessa. Suomessa palkankorotukset ovat noudattaneet tätä ohjetta hyvin. Saksassa yksikkötyökustannukset ovat kasvaneet huomattavasti hitaammin, mutta toisaalta vertailukohdan alussa Saksa kärsi kovista kilpailukykyongelmista joita se on tiukalla palkkamaltilla korjannut. Suomessa palkat edelleen Saksaa alhaisempia Ennen kuin huolestuu hirveästi Suomen palkkakehityksestä Saksaan verrattuna, kannattaa katsoa palkkatasoa eri maissa. Suomessa palkat ovat edelleen Saksaa alhaisempia. Esimerkiksi teollisuudessa saksalaisten keskipalkka on viisi prosenttia suomalaisten keskipalkkaa korkeampi.

8 6 Kilpailukykyinen Suomi Kuvio 5 Teollisuuden keskipalkka vuonna 2010 Saksassa ja Suomessa n keskipalkka ( /vuosi) Teollisuude Lähde: Eurostat Saksassa palkkamaltin aika on ohi Palkat ovat tulevaisuudessa nousemassa Saksassa selvästi viimeaikaista kehitystä nopeammin. Sillä on vaikutusta Suomen ja Saksan suhteelliseen hintakilpailukykyyn. Saksassa on sovittu palkankorotuksista, joiden kustannusvaikutus on vuosi- korkeampi palkko- tasolla 3 4 prosenttia. Tämä Suomen raamisopimusta selvästi jen korotustaso antaa tilaa jatkaa ostovoimaa tukevaa palkkapolitiikkaa vaarantamatta kilpailukykyä. Taulukko 1 Viimeisen vuoden aikana sovittuja palkkaratkaisuja Saksassa ja Suomessa Ala Kesto (kk) Korotus % % / vuosi Metalliteollisuus (Saksa) 13 4,3 % 4,0 % Julkinen sektori (Saksa) 24 6,3 % 3,2 % Kemianteollisuus (Saksa) 19 4,5 % 2,8 % Raamisopimus (Suomi) 25 4,3 % 2,1 % Mistä sitten kiikastaa? Jos palkkakustannukset ovat kasvaneet Suomessa linjassa tuottavuuden kanssa, minkä takia teollisuus on Suomen kilpailukyvystä niin huolestunut? Teollisuuden ongelmien taustalla on pitkälti aivan muut syyt kuin korkeat palkat ja hintakilpailukyky. Ongelmana on heikko kysyntä vientimarkkinoilla. Ei se, että suomalaiset yritykset yrittävät myydä tuotteitaan liian kalliilla, vaan se, ettei niitä tuotteita haluta ostaa oikein millään hinnalla.

9 Kilpailukykyinen Suomi 7 Esimerkiksi Nokian vaikeuksien takana eivät ole suomalaisten palkat, vaan vähäinen kysyntä tuotteelle. Vaikka Symbian-puhelin olisikin pari sataa euroa halvempi kuin iphone, valikoiva asiakas valitsee silti iphonen. Ongelma ei ole korkea hinta, joten tuotantokustannuksia leikkaamalla sitä ei voida korjata. Suomalaisen duunarin palkkojen leikkaaminen ei siis ole ratkaisu. Yritysten pitää yksinkertaisesti kehittää tuotteita joita asiakkaat haluavat ostaa. Samaa tarinaa kertoo Suomen jatkuvasti heikennyt vaihtosuhde. Vaihtosuhde mittaa vientituotteiden hintojen suhdetta tuontituotteiden hintoihin. Suomen vientituotteet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana jatkuvasti halventuneet suhteessa tuontituotteisiin. Ongelmana ei siis voi pitää sitä, että Suomen vientituotteet ovat korkeiden tuotantokustannusten takia liian kalliita. Vaihtotaseen kannalta ongelmana ovat ennemmin liian halvat vientituotteet. Niitä pitäisi korvata kalliimmilla, korkeamman jalostusasteen vientituotteilla. Kuvio 6 Vaihtosuhde eli vientihinnat/tuontihinnat (indeksi 2000=100) Lähde: Tilastokeskus Varsinaisina ongelmina ovat siis palkkojen sijasta suomalaisten yritysten omat va- päätöksissä ja investoitu liian vähän koti- linnat. On tehty virheitä strategisessa maahan. Heikon kysynnän taustalla on toki myös kansainvälinen talouskriisi. Suomen vientiteollisuus keskittyy pitkälti investointihyödykkeiden valmistukseen. Niiden kysyntä vaihtelee suhdanteiden mukaan voimakkaasti. Kuluttajatavaroiden kysyn- tä on paljon vakaampaa. Molempiin ongelmiin auttaisi monipuolisempi tuotantorakenne. Muutaman tukipilarin varaan rakennettu talous on epävakaa. Jos taas tuotantorakenne on riittävän monipuolinen, muutaman yrityksen tai toimialan vaikeudet eivät horjuta koko taloutta.

10 8 Kilpailukykyinen Suomi 2 YLEISKOROTUKSET KANNUSTAVAT TALOUSKASVUUN Sopimiseen perustuvalla Suomen mallilla on kyetty turvaamaan hyvä kilpailukyky ja ostovoima euroaikana. Saksan viimeaikainen menestys on sen sijaan perustunut hyvin alhaiseen palkkakehitykseen. Reaaliset palkanalennukset ja yrityskohtainen sopiminen ovat johtaneet myös matalaan tuottavuuden kehitykseen. Euroopan komission tietojen mukaan Saksan tuottavuus työntekijää kohden parani vuosina vain 10 prosenttia, kun taas Suomessa tuottavuus koheni samana aikana 18,7 prosenttia. Saksan mallin hyvänä puolena voinee pitää teollisuuden hintakilpailukyvyn paranemista. Huonoja puolia ovat hidas kotimaisen kysynnän (eli palkansaajien osto- kasvu, alhainen tuottavuuskehitys sekä työmarkkinoiden kahtiajako vaki- voiman) tuisissa työsuhteissa olevien ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien välillä. Samasta tuotteesta sama hinta oli tuote sähkö tai työ Suomessa yleissitova työehtosopimusjärjestelmä on osaltaan vaikuttanut Suomen hyvään tuottavuuskehitykseen. Huonosti johdetuille yrityksille ei pidä jatkossakaan antaa armoa alentamalla työkustannuksia yrityskohtaisesti. Tässä suhteessa työtä voi ajatella tuotannontekijänä samoin kuin esimerkiksi sähköä. Huonosti menestyvät firmat eivät saa sähköäkään muita halvemmalla hinnalla. Jos huonoja yrityksiä tuetaan alemmilla palkoilla tai halvemmalla sähköllä, niiden korvautuminen paremmilla yrityksillä hidastuu. Yksi tärkeä tuottavuuskehitykseen vaikuttava tekijä on talouden luova tuho, joka korvaa huonot yritykset paremmilla. Jos paikallisella sopimisella hidastetaan tätä luovaa tuhoa, se hidastaa myös tuottavuuskehitystä. Suomen mallilla parempaa tuottavuuskehitystä Tuottavuus on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomessa merkittävästi Saksaa paremmin. Samaan aikaan kun Saksa on keskittynyt kilpailukyvyn parantamiseen palkkakustannuksia alentamalla, Suomessa yleiskorotukset ovat pakottaneet koko yrityskentän jatkuvaan tehostamiseen. Se näkyy kansantalouden tasolla parantuneena tuottavuutena ja talouskasvuna.

11 Kilpailukykyinen Suomi 9 Kuvio 7 Työn tuottavuuden vuosimuutos teollisuudessa Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa Yllä olevasta kuviosta 7 näkee tuottavuuden kasvun olleen Suomessa Saksaa nopeampaa 90-luvun alusta saakka. Tuottavuuden eli talouskasvun näkökulmasta Suomen valitsema politiikka on toiminut paremmin. Tämän kuvion valossa suomalaisilla ei ole mitään syytä haikailla Saksan mallin perään.

12 10 Kilpailukykyinen Suomi 3 VEROTUKSELLA EI KILPAILUKYKYÄ RATKAISTA Kilpailukyvystä puhuttaessa keskustelu harhautuu usein verotukseen. Vaaditaan yhteisöveron alennuksia, ansiotuloverotuksen keventämistä, kohdennettuja verohelpotuksia tai muita porkkanoita. Yleensä näillä vaatimuksilla ei ole oikeasti mitään tekemistä kilpailukyvyn parantamisen kanssa. Tavoitteena on lähinnä vaikuttaa tulonjakoon vaatimuksia esittävän eduksi. Yrityksiä ei pelasteta yhteisöveroa alentamalla Yhteisöveroa halutaan alentaa ikään kuin se olisi ihmelääke yritysten kilpailukykyyn. Todellisuudessahan yhteisöveroa maksetaan vain voitosta, joten kannattamattomien yritysten kannalta on yhdentekevää onko yhteisöveroprosentti nolla vai sata. Verotusta alentamalla ei voida pelastaa kannattamatonta yritystä. Suomen yhteisövero on kuitenkin pidettävä vertailumaihin nähden kilpailukykyisellä tasolla. Tässä on onnistuttu erittäin hyvin. Suomea alhaisempi yritysverokanta on EU15-maista vain Kreikassa ja Irlannissa. Kuvio 8 Yritysverokannat (%) EU15-jäsenmaissa 2012 Belgia Ranska Italia Espanja Saksa Luxemburg EU 15 Ruotsi Iso Britannia Itävalta Alankomaat Portugali Tanska SUOMI Kreikka Irlanti Yritysverokanta (%) Lähde: KPMG

13 Ansiotuloverot ovat tulonjakokysymys Kilpailukykyinen Suomi 11 Kilpailukykynäkökulmasta yhteisöveron alennustakin oudompi vaatimus on ansiotuloverotuksen keventäminen. Totuushan on, että yritykset eivät ansiotuloveroa maksa. Yrityksen kilpailukyvyn kannalta on yhdentekevää, minkälaista veroprosenttia sen työntekijät maksavat. Toki yritysten johtajia voi henkilökohtaisella tasolla harmittaa, jos verottaja nap- tästä ei paa ison osan palkkapussista, mutta kilpailukykyargumentiksi ole. Kansainvälisessä vertailussa ei löydy mitään selityssuhdetta alhaisen marginaaliverotuksen ja korkean bruttokansantuotteen välillä. Kuvio 9 BKT ja marginaaliverotus eri maissa BKT per capita, 2010 USD $ $ $ $ $ $ $ $ $ $0 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Erittäin hyvätuloisten ( /v) marginaalivero % Lähde: Veronmaksajat ja OECD Vaikka korkea verotus yritysjohtajaa harmittaisikin, töitä pitää silti tehdä. Ehkä jopa enemmän, jotta saisi saman elintason kuin mihin pääsisi alhaisemman verotuksen maissa. Ansiotuloverotus on lähinnä tulonjaollinen kysymys, vaikka jotkut ovatkin ottaneet kilpailukyvyn keppihevoseksi, jolla he pyrkivät alentamaan omia verojaan. Siinäkin tapauksessa, että jostain syystä uskoisi hyvätuloisten marginaaliveron olevan kilpailukyvyn kannalta ratkaisevaa, Suomella ei tällä saralla ole mitään hä- (kuvio vettävää 10).

14 12 Kilpailukykyinen Suomi Kuvio 10 Hyvätuloisten 1 työvoimakustannusten rajaveroaste eli verojen ja työnantajamaksujen osuus työvoimakustannusten lisäyksestä Belgia Ruotsi Italia Ranska Portugali SUOMI Irlanti Tanska Luxembourg EU 15 Alankomaat Iso Britannia Saksa Itävalta 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 Lähde: OECD Suomessa hyvätuloisten marginaaliverot ovat EU15-maiden keskitasoa yhdessä Tanskan ja Irlannin kanssa. Esimerkiksi Ruotsissa rikkaiden marginaaliverot ovat paljon korkeampia kuin Suomessa, eikä se ole aiheuttanut kilpailukykykriisiä. Täsmätoimilla vaikuttavuutta vai tilkkutäkkiä? Verotuksen ja kilpailukyvyn kohtalonyhteyden nimiin vannovat ovat tällä hallituskaudella saaneet haluamansa. Erilaisia veroporkkanoita on tarjolla iso nippu. Verotuksessa otetaan vuodesta 2013 alkaen määräajaksi käyttöön neljä yritysten verokannustinta (kuvio 11). 1 Tässä hyvätuloisen määritelmänä on 167 % keskitulosta eli esim. Suomessa palkkataso /kk.

15 Kilpailukykyinen Suomi 13 Kuvio 11 Yritysten määräaikaiset verokannustimet Vähennys Hintalappu Selite T&K vähennys 184 milj. Kasvuun tähtäävän tuotekehityksen tukemiseksi otetaan käyttöön määräaikainen verokannustin T&K toiminnalle. T&K toiminnan verotukeen liittyy riskejä verotuoton suhteen. Riskinä on muun muassa menojen kirjaaminen T&Kmenoihin myös siltä osin, kuin ne eivät liity T&K toimintaan. Tuplapoistot 20 milj. Investointien lisäämiseksi teollisuuden poisto oikeus kaksinkertaistetaan verotuksessa vuosina Sijoittajakummivähennys 10 milj. Sijoittajan verokannustin, jossa sijoittaja saa vähennyksen kasvuyritykseen tekemästään sijoituksesta. Hankintamenoolettaman korotus 8 milj. Listaamattomiin kasvuyrityksiin tehtävien sijoitusten hankintameno olettamanostetaan. Sijoittaja saa myyntihetkellä vähentää vuosina pk yritykseen tehdyn sijoituksen todellisen hankintamenon sijasta puolet sijoituksen myyntihinnasta. Yhteensä 222 milj. Talouskasvun tukemiseksi esitetyt vero lisäämään yritysten kannustimet tulevat verosuunnittelua nykyisestä? Näillä veroporkkanoilla on hyvä tarkoitus, mutta niiden käytännön toimivuutta on syytä seurata tarkalla silmällä. Pelkona on, että esimerkiksi kasvuyritysten veroporkkanat kannustavat kasvuyrityksiä keskittymään byrokraattisten kasvuyritysmääritelmien täyttämiseen. Todellisille kasvuyrityksille olisi varmaankin paras- sen suunnittelu vie ta, jos verotus olisi niin yksinkertaista ja läpinäkyvää, ettei huomiota varsinaiselta tuotannolliselta toiminnalta. Erilaisia kohdennettuja vähennyksiä tehtailemalla verotus monimutkaistuu väistämättä. Toisaalta esimerkiksi listaamattomille yrityksille suunnatut kannustimet muodostavat kynnyksiä listautumiselle. Yrityksen kasvun kannalta tärkeä listautuminen voi käytännössä viivästyä, jos sillä menettää veroetuja. Suomen kilpailukyvyn kannalta olisikin hyvä, jos tulevaisuudessa toteutettaisiin monimutkaisten tilkkutäkkien rakentamisen sijasta verotuksen kokonaisuudistus. Joka tapauksessa toteutettavien verokannustimien jälkeen ei ole perusteita toivoa uusia veroporkkanoita, ennen kuin niiden vaikutukset on huolellisesti tutkittu.

16 14 Kilpailukykyinen Suomi 4 SUOMEN MALLILLA ETEENPÄIN Suomen taloudella on siis kaikki peruslähtökohdat hyvin. Palkat ovat kehittyneet maltillisesti suhteessa tuottavuuteen ja talouden hintakilpailukyky on kunnossa. Tuottavuus on kehittynyt keskitetyn palkkapolitiikan ansiosta hyvin. Yritysvero- tus on kilpailukykyistä. Koulutus on kansainvälistä huipputasoa. Työmarkkinat ovat vakaat. Suomessa talouden suurin ongelma on heikko kansainvälinen kysyntä. Se johtuu isoilta osin eurokriisin huonosta hoidosta. Lienee selvää, ettei eurokriisiä ratkaista veronkevennyksillä tai palkkojen leikkauksilla Suomessa. Hyvin toimivaa mallia ei kannata hylätä T ämä ei tarkoita sitä, ettei Suomessa voisi ja pitäisi etsiä uusia kasvunlähteitä. Nii- tä etsiessä ei kuitenkaan kannata unohtaa tai hylätä pääosin erittäin hyvin toimivaa Suomen mallia. Suomen mallia on syytä täydentää aktiivisemmalla elinkeinopolitiikalla ja kunnianhimoisella uusien kasvualojen etsinnällä. Tämä ei voi onnistua, jos maailmantaloudesta ei löydy kasvua, mutta kasvu-uralle palautumiseen täytyy jollain aikataululla uskoa. Vaikka pääongelma on ulkomaisen kysynnän heikkous, on Suomessa myös yrityksiä, joiden ongelmat johtuvat yritysten omista päätöksistä. Yritys tai toimiala voi itse vaarantaa tulevaisuutensa investoimalla liian vähän tai tekemällä epäonnistuneita strategisia päätöksiä. Näin on tehty esimerkiksi telakkateollisuudessa, metsäteollisuudessa ja matkapuhelinalalla. Uudessa työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemassa elinkeino- ja teollisuuspoli- kuinka perinteistä teollista pohjaamme tiikan linjauksessa pitäisi keskittyä siihen, saadaan monipuolistettua. Suomen heikkous on edelleen teollisuus- ja elinkeinorakenteen keskittyneisyys vaikkapa Ruotsiin verrattuna. Monipuolistaminen tulisi ottaa huomioon TEKESin ja kasvurahoitusta antavien toimijoiden strategioissa. EU-edunvalvonnassa Suomella on parannettavaa. Euroopan komission sääntelyintoa tulisi kyetä hillitsemään tai vähintään vaatia, etteivät Eurooppa-tason hankkeet heikennä kohtuuttomasti yhden jäsenmaan kilpailuasemaa. Esimerkkinä kohtuuttomasta rasitteesta mainittakoon rikkidirektiivi. Euroopan komission direktiiviehdotusten tulee olla jatkossa ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden lisäksi myös taloudellisesti kestäviä ja Euroopan kilpailukykyä heikentämättömiä. Seuraava sopimuskierros tulee toteuttaa koordinoidusti, koska on selvää, että kus- tannuskehitys pitää edelleen mitoittaa ahtaaseen väliin. Yleinen palkkakehitys on sovitettava keskimääräisen tuottavuuden kasvun mukaisesti, koska huonosti johdetuille yrityksille ei saa antaa armoa. Jo nykyinen raamisopimus antoi täydet vapaudet paikalliseen sopimiseen ja kustannusraamin jakoon paikallisesti. Se, miten jakovaraa käytettiin paikallisesti, riippui täysin työntekijä- ja työnantajaliittojen keskinäisestä luottamuksesta ja neuvottelukulttuurista. Liittotason osapuolilla on vielä aikaa käynnistää omia luottamusta lisääviä hankkeita ennen seuraavaa sopimuskierrosta.

17 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Hakaniemenranta 1, PL Helsinki puhelin