Postmoderni romaani (jatkuu)

Transkriptio

1 Postmoderni romaani (jatkuu)

2 Postmodernin määrittelyä: Modernismin ja postmodernin rajanvetoa James Joyce Andreas Huyssen ja Barry Chabot: postmoderni on modernin loppuun saattamista, modernismissa alun perin esiintyvien piirteiden entistä selvempää esille tulemista Ihab Hassan ja modernismin ja postmodernismin keskinäinen jatkuvuus Gerard Graff: modernismi ja postmodernismi ovat romantiikassa esille tulleen kirjallisuuskäsitteen loppuun viemistä

3 Beckett, Kafka ja Brecht? Don Quijote ( ) ja Tristram Shandy ( ) John Barth omasta tuotannostaan: modernismi, myöhäismodernismi (late modernism) ja postmodernismi Linda Hutcheon sijoittaa suuren osan kirjallisuudesta, joka tavallisesti nähdään postmodernina, äärimmäisen myöhäismodernin (late modernist extremism) piiriin Paul Newman: nykyisessä (postmodernissa) kirjallisuudessa ei ole enää henkilöitä, ainoastaan tilanteita jolloin siinä ei ole juontakaan Barthes: perinteisen romaanin suljettu romaanimaailma syntyi menneen aikamuodon ja kolmannen persoonan kerronnan avulla

4 John Barth (s.1930): Uiva ooppera (The Floating Opera, 1956), Matkan pää (The End of the Road, 1958) Ihmiset elävät itse luomissaan subjektiivisissa järjestyksissä Jos Tournieria voidaan kutsua agnostikoksi on Barth traaginen nihilisti: Todellisuuden järjettömyys voidaan tiedostaa, ja tämä tieto on järjellisen ihmisen kannalta traaginen Barthin romaania jäljittelevät romaanit Barth luo metaromaaneja: itseään pohtivia teoksia. Itseään jäljittelevä kirjallisuus muuttuu parodiaksi tai karikatyyriksi. Esim. Giles Goat-Boyssa (1966), jossa Barth jäljittelee sankarimyyttiä

5 Esimerkki: Jacob Hornerin hahmo Matkan päässä: Teos alkaa sanoilla: Eräässä mielessä olen Jacob Horner Jake on perinteisen romaanin henkilöhahmon tai luoteen (character) vastakohta Persoonallisuuden ja minän puuttuminen määrittelee Jakea Jake ei ole mitään, hän ei ole olemassa, sanovat teoksen muut hahmot Hetkittäin uudelleen määrittyvä minä Jaken oleminen saa värinsä mielialoista. Joinakin päivinä Jacob Horner lakkasi olemasta, merkityksetöntä aineenvaihduntaa lukuun ottamatta, olin nimittäin silloin ilman persoonallisuutta Jaken mieli täyttyy väliaikoina lauseella: Pepsi Cola hits the spot; twelve full ounces, that s a lot ( Pepsi-Cola, juoma verraton; kolmanneslitra: siinä paljon on )

6 Claude Simon ( ): Voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1985 Kuului nouveau roman ryhmään Flanderin tie (La Route des Flandres, 1960), Loistohotelli (Le Palace, 1962), Historia (L Histoire, 1967), Georgica (Les Géorgiques, 1981) Simonin teoksissa tärkeässä merkityksessä on kysymys historiallisen tapahtuman sisäisen logiikan tai kehityslinjan olemassaolosta sekä kysymys menneisyyteen kuuluvien tapahtumien tavoittamisesta Teoksissaan Simon siirtyy fenomenologiasta tekstualismiin Aikamuoto ja kerronta

7 Thermidor-kuun tapahtumat ovat hänen pelastuksensa. Auringon häilyvä kajo valaisee kättä joka selaa säännöllisellä käsialalla täytettyjä, tilikirjan näköisiä vihkoja. Hän on Reininarmeijan tykistöjoukkojen ylipäällikkö. Hän ostaa Sveitsistä tamman ja ristii sen Fribourgilaiseksi. Hän tarkastaa Pohjois- Italian varuskunnat. Hän nostaa toiminimi Gerit Wanhorgstraten et Filsiltä kolme maksusitoumusta, ensimmäinen on 3669 livreä ja nostettavissa 10. ventôse-kuuta vuonna 14, toinen 3974 livreä ja nostettavissa 10. ventôsekuuta vuonna 16, kolmas 4281 livreä ja nostettavissa 10. ventôse-kuuta vuonna 18. Käden kuiva iho on haalean okrankeltainen, rystysissä hiukan punertava, tuhansien ryppyjen uurtama kuin kreppipaperi. (Georgica)

8 Pirstaloituva muoto: Tekstisarjat Lukijalta vaaditaan paljon Tekstistä ei (aluksi) löydy samaistumispistettä Ei ole yhtä näkökulmaa, joka yltäisi yli koko tekstin (vrt. hän ja minä) Toisaalta ei ole kaikkitietävää kertojaa, joka määrittäisi henkilöt, heidän paikkansa ja suhteensa toisiinsa ja eri sarjojen suhteet toisiinsa Ohentuva subjekti Simon on itse verrannut Georgican rakennetta musiikkikappaleen rakenteeseen: teemat tai generandumit (générateurs)

9

10 Umberto Eco (s.1932): Ruusun nimi (Il nome della rosa, 1980), Foucaultin heiluri (Il pendolo di Foucault, 1988), Edellisen päivän saari (L isola del giorno prima, 1994) Econ romaanit mainitaan usein puhuttaessa postmodernismista, ja hän kuuluun niihin kirjailijoihin, jotka ovat teoreetikoina itsekin puhuneet postmodernista Ruusun nimi on poikkeusilmiö postmodernin romaanin alalla, sillä se on bestseller. Käännetty kymmenille kielille. Teosta on myyty kymmeniä miljoonia kappaletta maailmanlaajuisesti ja siitä on tehty mm. elokuva, tietokonepelejä, näytelmiä ja radiokuunnelma (BBC)

11 Ruusun nimi: Teos rikkoo rajan triviaalikirjallisuuden ja korkeakirjallisuuden välillä. Teosta on tulkittu yhtä aikaa salapoliisiromaanina, historiallisena romaanina, semioottisena merkkipelinä, oppineena romaanina ja avainromaanina Italian poliittisesta tilanteesta. Teosta on luettu historioitsijoiden puolella parhaiten keskiajan ihmiskuvaa ymmärtävänä romaanina. Keskiajan kuvaus ei kuitenkaan ole romaanin itsetarkoitus: myöhäiskeskiaikaan sijoittuva romaani kääntyy oman (postmodernin) aikamme pohdinnaksi. Romaani on meidän aikamme romaanin itsereflektiota.

12 Sekoitus historiallista romaania (historiallista metafiktiota) ja intertekstuaalista pohdiskelua. Econ mukaan keskiajan ihminen ei näe todellisuutta omin silmin, vaan tradition läpi. Keskiajalla traditio olikin luotettavampi havainnon lähde kuin yksilön omat aistit. Ruusun nimen paradoksi on, että huolimatta siinä ilmenevästä halusta paeta persoonallista ilmaisua tradition hyväksikäyttöön ja siteeraamiseen, se on silti hyvin epätraditionaalinen, hyvin omaperäinen kokemus. Ruusun nimi on samalla leikkisä; ja sen leikkisyys on yhtä oleellinen kuin sen vakavuus. Sen leikkisyys perustuu ajatukselle merkitysten loputtomasta vuoropuhelusta.

13 Thomas Pynchon (s.1937): Pynchonin romaaneissa keskeinen kysymys on todellisuuden järjestys tai sen puuttuminen. V (1963), Huuto 49 (The Crying of Lot 49, 1966), Gravity s Rainbow (1973), Slow Learner (1984), Vineland (1990), Mason & Dixon (1997), Against the Day (2006). Monet pitävät Pynchonia aikamme merkittävimpänä kirjailijana. Esikoisromaania V kutsuttiin laajalti kaikkien aikojen esikoisteokseksi. Tutkijat näkevät yleisesti Gravity s Rainbow ssa Joycen Odysseuksen postmodernin vastineen.

14 Pynchon on ns. vaikea kirjailija, jonka romaanit eivät ole lukijan helposti palkitsevia lukuromaaneja. Niitä onkin pidetty tyypillisinä seminaariromaaneina. Gravity s Rainbow n myyntimenestys osoittaa kuitenkin että teosta ovat lukeneet tai ainakin ostaneet muutkin kuin ne, jotka ovat viran tai opintojen puolesta siihen velvoitettuja. Pynchonista itsestään ei ole apua hänen teostensa tulkitsemiseen. Hän on pysyttäytynyt 45 vuotta ulkona julkisuudesta. (Slow Learnerin esipuhe on käytännössä ainoa Pynchonin teksti omista teoksistaan.)

15 Pynchon myyttinä: Tunnettujen seikkojen vähyys sinänsä selittää kenties jotakin siitä, miksi paranoia eli vainoharhaisuus on hänen teoksissaan niin läpikäyvä teema. Faktojen vähyys kirjailijan ympärillä on hämmentävää, mutta nykyään on hylätty arvelu, jonka mukaan Pynchon olisi salanimi. Kirjailijan mystifiointi postmodernissa maailmassa.