Tuula Kälviäinen. Ikääntyneiden voimavarat kotona asumisen tukena

Transkriptio

1 Tuula Kälviäinen Ikääntyneiden voimavarat kotona asumisen tukena Miltä näyttää teuvalaisten vuotiaiden ikäihmisten arki omassa kodissaan opinnäytetyö Kevät 2009 Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi AMK

2 2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ Koulutusyksikkö: Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Koulutusohjelma: Sosiaalialan koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto: Sosionomi AMK Tekijä: Tuula Kälviäinen Työn nimi: Ikääntyneiden voimavarat kotona asumisen tukena Ohjaaja: Katariina Perttula Vuosi: 2009 Sivumäärä: 79 Liitteiden lukumäärä: 3 Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ei-säännöllisten palvelujen piiriin kuuluvien, vuotiaiden teuvalaisten ikäihmisten kotona asumisen voimavaroja. Mitkä ovat hyvää vanhuutta edistäviä tekijöitä? Mihin sosiaali- ja terveystoimen erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota, jotta ikäihmiset pystyisivät asumaan omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään? Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään läpi muutamia sosiaali- ja terveydenhuollon vanhustyön linjauksia, kerrotaan ennakoivista kotikäynneistä sekä sosiaaligerontologisesta näkökulmasta ikääntymiseen. Lisäksi avataan kotona asuvien ikäihmisten voimavaroja tarkemmin: asuminen, selviytyminen arjen toimissa, toimintakyky ja terveys, sosiaaliset verkostot, osallistuminen sekä taloudellinen tilanne. Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus tehtiin ennakoivien kotikäyntien aikana strukturoidulla haastatteluilla eli lomakehaastatteluilla. Ennakoivat kotikäynnit toteutuivat 91 henkilölle. Kyselylomakkeista saadut tiedot käsiteltiin SPSS for Windows 15-tilasto-ohjelmalla ja Excel-taulukkolaskenta-ohjelmalla. Avoimet kysymykset käsiteltiin manuaalisesti. Ennakoivien kotikäyntien kautta välittyi kuva omatoimisesta ja elämäänsä aika tyytyväisestä ikäihmisestä. Kotona asumisen voimavaroiksi haastatelluilla ikäihmisillä nousivat erityisesti toimivat sosiaaliset verkostot sekä itsenäistä elämää tukeva toimintakykyisyys. Sosiaali- ja terveystoimelta toivottiin tulevaisuudessa enemmän resursseja tukipalveluihin kuten siivous-, kuljetus- ja turvapuhelinpalveluihin. Ikäihmiset kokivat ennakoivat kotikäynnit myönteisenä asiana, jonka kautta he saivat tietoa ja opastusta sekä mahdollisuuden viestittää toiveitaan kunnan päättäjille. Asiasanat: ikäihmiset, kotona asumisen voimavarat, ennakoivat kotikäynnit

3 3 SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS ABSTRACT Faculty: School of Health Care and Social Work Degree programme: Degree programme in Social Services Specialisation: Author/s: Tuula Kälviäinen Title of thesis: The elderly s home living resources Supervisor(s): Katariina Perttula Year: 2009 Number of pages: 79 Number of appendices: 3 The aim of the study was find out about the home living resources in years old elderly people in Teuva. The aim was get more information that helps to support elderly people s independent life that they could live in their homes as long as possible and also develop the services of Teuva s social and healthcare services. The policies on the elderly, preventive home visits, social gerontology aging and home living resources were presented in the theoretical part of the research. The quantitative survey was carried out by using structured interviews. During the preventive home visits between 6 May and 23 September 2008, 91 persons were interviewed. The data was processed using the SPSS for Windows 15.0 statistics program and Excel spreadsheet computation program. The open questions were processed manually. The results of the study show that the elderly seem to be quite satisfied of their lives. Their home living resources was social relationships and such as functional capacity which support their independent life at home. In future Teuva s social and healthcare wishes develop and increase support services like cleaning and transport services and emergency telephones. The elderly felt that they got important information and support during the preventive home visits. They also got opportunities to send their wishes to the authorities. Keywords: the elderly, home living resources, preventive home visits

4 4 SISÄLTÖ Tiivistelmä...2 Abstract JOHDANTO VANHUSHUOLLON LINJAUKSIA ENNAKOIVAT KOTIKÄYNNIT Mitä tarkoitetaan ennakoivalla kotikäynnillä? Ennakoivat kotikäynnit Teuvalla SOSIAALIGERONTOLOGINEN NÄKÖKULMA IKÄÄNTYMISEEN Aktiivisuus- ja jatkuvuusteoriat Irtaantumisteoria Sosiokulttuurinen vanhuskäsitys KOTONA ASUMISEN VOIMAVARAT Asuinympäristö ja oma koti ikääntyneen voimavarana Ikäihmisten taloudellinen tilanne Terveys ja toimintakyky ikääntyneen voimavarana Fyysinen toimintakykyisyys ja terveys Ikääntyneiden psyykkiset voimavarat Sosiaaliset suhteet voimavarana Harrastukset ja mielekäs vapaa-aika TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet Tutkimuksen kohderyhmään kuuluvat ikäihmiset...27

5 5 6.3 Aineistonkeruu ja tutkimusmenetelmät Tutkimuksen toteutus Tutkimusaineiston analysointi Tutkimuksen arviointi TUTKIMUSTULOKSET Asuminen Selviytyminen päivittäisissä arjen toimissa Apuvälineiden käyttö Asiointi ja lähipalveluiden saatavuus Terveydentila ja liikkumiskyky Vastaajien terveydentila ja käytetyt palvelut Vastaajien näkö ja kuulo Vastaajien liikkumiskyky Psyykkiset voimavarat Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen Sosiaalinen tuki ja avunsaanti Vastaajien harrastukset ja osallistuminen vapaa-ajan toimintaan Taloudellinen tilanne Ikäihmisten palaute ja tulevaisuuden toiveet Ikäihmisten huomioiminen kunnassa Terveiset sosiaali- ja terveystoimelle Palvelujen tarve JOHTOPÄÄTÖKSET Teuvalaisen ikäihmisen rooli elämässään ja yhteiskunnassa Teuvalaisten ikäihmisten voimavarat kotona asumisen tukena POHDINTA LÄHTEET... 76

6 6 LIITE 1: Yhteenvetolomake ja suostumus LIITE 2: Kirje haastateltaville LIITE 3: Ennakoivien kotikäyntien kyselylomake

7 7 1 JOHDANTO Olen kaksikymmentä vuotta työskennellyt kotipaikkakuntani Teuvan kotihoidossa. Viimeiset vuodet olen pääsääntöisesti tehnyt vanhustyötä, jossa asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia. Sen myötä kotihoidossa työn luonne on aiempaa enemmän muuttunut hoivatyön luonteiseksi. Kotihoidon, palvelukoti- kuten myös laitoshoidon rajalliset resurssit kannustavatkin Teuvalla miettimään keinoja, millä ja miten vastata teuvalaisten ikäihmisten nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Teuvan oma ikäpoliittinen vanhusohjelma korostaa avohuollon kehittämistä ja ikääntyneiden kotona asumisen tukemisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon nykyiset valtakunnalliset linjaukset painottavat varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä. Niillä halutaan ylläpitää ja tukea kaikkien kansalaisten itsenäistä selviytymistä ja aktiivista kansalaisuutta. Erityisesti ikääntyneen väestön nopea kasvu ja sen mukana lisääntyvät tarpeet hoiva- ja hoitopalveluihin korostavat entisestään juuri ehkäisevän vanhustyön merkitystä. Ikääntyneiden voimavarojen tunnistaminen ja tukeminen ovat tärkeä osa ehkäisevää vanhustyötä. Opinnäytetyöni toisessa luvussa käyn läpi muutamia vanhustyön linjauksia. Ikääntymisestä ja vanhuudesta on puhuttu tähän saakka hyvin ongelmalähtöisesti. Tulossa ovat suuret ikäluokat. Ikäihmiset nähdään tulevaisuudessa useimmiten pelkästään taloudellisena haasteena. Palvelujärjestelmässämme vallinnut korjaavan ja viimesijaisten palvelujen malli on omalta osaltaan vahvistanut edellä mainittua kielteistä mielikuvaa ikääntymisestä. Vanhustyöhön on tullut kuitenkin aiempaa myönteisempi näkökulma. Vanhuutta voidaan tarkastella voimavaralähtöisesti. Puhutaan kuntouttavasta ja voimaannuttavasta työotteesta. (Hakonen 2008b, 105.) Työkokemus, opiskelu ja ikääntymistä koskettavaan kirjallisuuteen perehtyminen ovat osaltaan vahvistaneet omaa näkökulmaani voimavaralähtöisestä vanhustyöstä. Kun vielä sain Teuvan sosiaali- ja terveystoimelta mahdollisuuden

8 8 kesällä 2008 toteuttaa ennakoivat kotikäynnit joukolle teuvalaisia ikäihmisiä, muovautui oman opinnäytetyöni teema lopullisesti. Ennakoivat kotikäynnit antoivat mahdollisuuden tutkia ja havainnoida, mitä voimavaroja ikääntyneillä on olemassa ja mikä on niiden merkitys heidän arjessaan. Sain kokea, kuulla ja nähdä aivan konkreettisesti heidän elämäntilanteensa. Opinnäytetyöni kolmannessa luvussa kerron ennakoivista kotikäynneistä tarkemmin. Neljännessä luvussa tarkastelen vanhenemista sosiaaligerontologian näkökulmasta käsin. Siinä ikääntyminen kuvastuu hyvin monimuotoisesti: luopumisena tai sitten jonkin aivan uuden mahdollisuutena. Vanhuus nähdään aktiivisena, työteliäänä vaiheena kiireisen perhe- ja työelämän jälkeen. Se voi olla myös hiljentymistä ja rauhoittumista. Opinnäytetyöni viidennessä luvussa avaan ikääntyneiden voimavarakäsitettä aihealueittain. Aihealueiden teemat muodostuvat ennakoivien kotikäyntien yhteydessä täytetyn kyselylomakkeen teemojen mukaisesti: asuminen, itsenäinen selviytyminen, terveys ja toimintakyky, sosiaaliset suhteet ja osallistuminen sekä taloudellinen tilanne. Luvussa kuusi kerron opinnäytetyöni tutkimusmenetelmistä sekä kuvaan tutkimuksen toteutusta. Opinnäytetyöni empiirinen osuus pohjautuu ennakoivien kotikäyntien aikana keräämääni haastattelukyselyn materiaaliin. Tutkimuksellisessa osuudessa, luvussa seitsemän, tarkastelen saatujen tulosten ja omaan tutkimuspäiväkirjaani kirjattujen havaintojeni pohjalta, miltä näyttää kotona asuvien vuotiaiden teuvalaisten arki omassa kodissaan, ilman säännöllisiä sosiaalija terveydenhuollon palveluja. Mitkä ovat teuvalaisten ikäihmisten vahvuudet ja voimavarat?

9 9 2 VANHUSHUOLLON LINJAUKSIA KASTE eli Sosiaali- ja terveysministeriön kansallinen lakisääteinen kehittämisohjelma vuosiksi sisältää mm. sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet sekä niiden toteutumista tukevat uudistukset, lainsäädännön, ohjeet ja suositukset. Kaikille suomalaisille halutaan mahdollisuus terveelliseen ja turvalliseen elämään. Ikääntyneitä koskettavat erityisesti tavoitteet vanhusten ikävakioidun toimintakykyisyyden parantamisesta sekä vanhusten palvelutarpeen arvioinnin määräaikaisesta toteutumisesta. Tavoitteena on myös, että tarpeenmukaisen, säännöllisen kotihoidon piirissä olisi 14 % ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa 75 vuotta täyttäneistä ikäihmisistä enintään 3 %. Kuntien toteuttama KASTE -ohjelmalla pyritään ehkäisevään työotteeseen ja varhaiseen puuttumiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008.) Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton (2008) julkaisemassa Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa painotetaan mahdollisimman monen ikääntyneen mahdollisuutta itsenäiseen ja mielekkääseen asumiseen omassa kodissaan, tutussa, turvallisessa ja esteettömässä elinympäristössä. Laatusuosituksen valtakunnallisena tavoitteena on, että vuonna 2012 lähes 92 % ikäihmisistä asuisi omassa kodissaan joko itsenäisesti tai heille tarkoituksenmukaisten palvelujen turvin. Tavoitteena on, että ikäihmiset lähiverkostonsa avulla vastaisivat ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistaan ja käyttäisivät pääosin kaikille kuntalaiselle suunnattuja palveluita. Suositus kiinnittää huomiota erityisesti ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja varhaiseen puuttumiseen terveydentilan ja toimintakyvyn heiketessä. Ohjauksella ja neuvonnalla sekä ennakoivilla kotikäynneillä pyritään tukemaan ikäihmisten itsenäistä suoriutumista, sosiaalista osallisuutta sekä turvaamaan näin edellytykset onnistuneeseen vanhenemiseen. Kotona asumista tuetaan tarvittaessa kodin muutostöillä sekä apuvälineillä. Näin esteetön, hyvä asuinympäristö sekä lähipalvelut edistävät ja ylläpitävät ikääntyneen fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä. Tavoitteena

10 10 laatusuosituksessa ovat myös kuntakohtaiset, ajantasaiset ikääntymispoliittiset strategiat, jotka ottavat huomioon ikääntyneiden erilaiset tarpeet ja voimavarat. (Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008.) Terveyden edistämisen laatusuositus (2006) painottaa eri toimijoitten varhaista, oikea-aikaista puuttumista ja ennakoivaa työtä keskeisenä osana ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn tukemista. Näillä toimenpiteillä voidaan lisätä ikääntyneiden kotona asumisen mahdollisuuksia. Osallistumismahdollisuudet liikunta- ja kulttuuritoimintaan, toimivat liikennepalvelut, ikääntyneille suunnatut terveystarkastukset, vanhusneuvolatoiminta ja ennakoivat kotikäynnit edistävät ikääntyneiden kokonaisvaltaista terveyttä. Monipuolinen ja riittävä ravinto sekä esteetön asuminen luovat omalta osaltaan edellytyksiä itsenäiseen elämään omassa kodissa. Teuvaa kuten monta muutakin maalaiskuntaa leimaa väestön ikääntyminen. Ikääntyneiden osuus koko kunnan väestöstä kasvaa nopeasti (taulukko 1). Teuvalaisista 75 vuotta täyttäneistä asui Stakesin 2006 vuonna tekemän tilaston mukaan kotona 91 % ja 85 -vuotiaista 83,6 %. TAULUKKO 1. Ikärakenteen ennuste Teuvalla vuosina (Vanhushuollon strategia 2008, [viitattu ], 18.) Ennuste: Asukasluku Yli 65 v % Yli 75 v % Yli 85 v % , , , , , , , , ,1 Teuvan vanhushuollon strategiassa (2004) keskeisiä päämääriä ovat avohoitokeskeisyys, taloudellisuus ja vaikuttavuus. Ikäihmisten perusturva pyritään ensisijaisesti järjestämään avohoidossa niin, että ikääntyneet pystyvät asumaan omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Tätä ovat omalta osaltaan edistäneet avohuollon palvelujen, kuten kotihoidon ja palvelukotihoidon, kehittäminen. Vanhushuollonstrategia määrittää ennakoivat kotikäynnit yhdeksi vanhushuollon avohuoltoa tukevaksi toimenpiteeksi. (Vanhushuollon strategia 2004, [viitattu ], 7.)

11 11 3 ENNAKOIVAT KOTIKÄYNNIT Vuosina toteuttivat Suomen Kuntaliitto ja sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä EHKO eli Ehkäisevät kotikäynnit -kehittämishankkeen kymmenessä eri kunnassa ympäri Suomen. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää, kokeilla ja arvioida kaikkien kuntien käyttöön erilaisia vanhuksille suunnattujen ehkäisevien kotikäyntien toimintamalleja. Ennakoivista vanhusten kotikäynneistä pyrittiin näin kehittämään uutta palvelumuotoa kunnan ikäihmisille. (Häkkinen & Holma 2004, 3.) 3.1 Mitä tarkoitetaan ennakoivalla kotikäynnillä? Ennakoivalla kotikäynnillä tarkoitetaan tietynikäiselle kotonaan asuvalle vanhukselle, joka ei vielä ole kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakas, suunnattua sosiaali- ja/tai terveydenhuollon työntekijän kotikäyntiä. Ennakoivasta kotikäynnistä tiedotetaan asiakasta etukäteen ja se toteutetaan hänen suostumuksellaan. Ennakoivalla kotikäynnillä pyritään vaikuttamaan vanhuksen toimintakykyä ja elämän laatua heikentäviin tekijöihin, kuten turvattomuuteen, yksinäisyyteen, kaatumistapaturmiin, väärään lääkitykseen tai ravintoon sekä tiedon puutteeseen. Oikeaaikaisella ja varhaisella puuttumisella voidaan vähentää tai siirtää kotona asuvan ikä-ihmisen tarvetta säännöllisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin tai joutumista ennenaikaiseen laitoshoitoon. (Häkkinen & Holma 2004, 24.) Nykyisin ehkäisevät kotikäynnit ovat vakiintunut osa monen kunnan vanhuspolitiikkaa. Varsinaista lainsäädäntöä ei ennakoiviin kotikäynteihin ole laadittu. Ennakoivan kotikäynnin aikana kartoitetaan vanhuksen elämäntilannetta kokonaisuudessaan. Kotikäynnin aikana pyritään myös tukemaan ikääntyneen kotona asumista ja kannustamaan häntä omien voimavarojen käyttöön. Sosiaalija/tai terveydenhuollon työntekijä kertoo kunnan eri palveluista ja henkilöistä, joihin ikääntynyt voi tarvittaessa ottaa yhteyttä. Työntekijä jakaa vanhuksille myös kirjallista materiaalia: tiedotuslehtiä, palveluoppaita paikkakunnan vanhuspalveluista. Myös mahdollisiin esiin tuleviin akuutteihin tarpeisiin ja

12 12 ongelmiin pyritään heti vastamaan. Ennakoivan kotikäynnin aikana voidaan myös suorittaa erilaisia toimintakykyä ja/tai muistia mittaavia testejä. (Häkkinen & Holma 2004, 24, 78.) 3.2 Ennakoivat kotikäynnit Teuvalla Teuvalla ennakoivat kotikäynnit ovat osa teuvalaista ikäpoliittista ohjelmaa. Ensimmäiset ennakoivat kotikäynnit toteutettiin Teuvalla vuosina yli 85 - vuotiaille, ilman kunnallisia palveluja oleville ikäihmisille. Kesällä 2008 vuorossa olivat vuotiaat eli vuosina syntyneet. Kuten ensimmäisetkin ennakoivat kotikäynnit, myös nämä kohdistettiin ei-säännöllisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä oleville henkilöille. Valtakunnallisessa ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille -hankkeen aikana kehitettiin haastattelulomake työvälineeksi ennakoivalle kotikäynnille. Kysymykset pohjautuivat kirjallisuuteen ja tutkimustietoon ikäihmisten kotona selviytymiseen vaikuttavista tärkeistä asioista. Haastattelulomakkeessa hyödynnettiin myös kansallisia ja kansainvälisiä kokemuksia ennakoivista kotikäynneistä. (Häkkinen & Holma 2004, 35.) Hankkeen haastattelulomake oli mallina Teuvalla ensimmäisten vuosina tehtyjen ennakoivien kotikäyntien aikana käytetylle haastattelulomakkeelle. Tässä tutkimuksessa käytettiin edelleen tätä ensimmäisten ennakoivien kotikäyntien aikana luotua ja silloisen ohjausryhmän hyväksymää haastattelulomaketta pienin muutoksin ja lisäyksin. Haastattelulomakkeen monivalintakysymykset muodostuivat asumiseen, terveyteen, toimintakykyyn, sosiaalisiin verkostoihin, osallistumiseen sekä talouteen liittyvistä aihealueista.

13 13 4 SOSIAALIGERONTOLOGINEN NÄKÖKULMA IKÄÄNTYMISEEN Erilaiset kehon fyysiset ja mielen psyykkiset muutokset, toimintakyvyn lasku ovat merkkejä ihmisen vanhenemisesta. Elimistö rappeutuu, sairastuvuus lisääntyy. Aistitoiminnot heikentyvät, muistissa alkaa ilmetä ongelmia. Sosiaaliset verkostot muuttuvat, ihmissuhteet vähenevät, jolloin myös yksinäisyys ja masentuneisuus lisääntyvät. Ikääntyminen tuo tullessaan monia kielteisiä muutoksia. Gerontologia, tieteenalana, tutkii vanhenemista ja vanhuutta. Vanhuuden, ikääntymisen käsite on laaja ja sitä kuvaavien teorioiden kirjo moninainen. Historialliset muutokset, niin yhteiskunnan kuin yksilön ja perhe-elämän tasolla, ovat muovanneet vanhuuskäsityksiä. Teollisuuden ja lääketieteen kehittyminen ovat lisänneet mahdollisuuksia entistä parempaan elämiseen sekä toimintakyvyn ja terveyden vaalimiseen ja siten elinajan pitenemiseen. Sosiaalinen näkökulma gerontologiseen tutkimukseen ilmestyi toisen maailmansodan jälkeen, luvun lopulla. (Heikkinen 2003a, ) Sosiaaligerontologiassa sosiaalista vanhenemista voidaan tarkastella mm. aktiivisuus, jatkuvuus- ja irtaantumisteorioiden pohjalta. Näissä teorioissa kuvataan ikääntymiseen sopeutumista ja hyvää, onnistunutta vanhuutta yksilön näkökulmasta. (Jyrkämä 2001, 290, 292.) 4.1 Aktiivisuus- ja jatkuvuusteoriat Aktiivisuuteoriassa ikääntynyt korvaa menettämiään rooleja uusilla, millä taas on vaikutusta elämäntyytyväisyyteen ja -hallintaan. Ikääntyneellä on tarve jatkaa samaa aktiivista elämäntyyliään, jonka hän on omaksunut jo keski-iässä. Ikääntynyttä ei nähdä pelkästään passiivisena objektina, vaan hänellä on aktiivinen rooli omassa elämässään. Eläkkeelle jääminen tuokin uusia mahdollisuuksia ja aikaa osallistua yhteiskunnalliseen elämään, esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistyön mukaan. (Heikkinen 2002, 28; Jamieson 2002, 13; Jyrkämä 2003b, )

14 14 Jatkuvuusteoria pohjaa taas ajatukseen siitä, että yksilö jatkaa vanhetessaan elämänsä aikana oppimiaan toimintamalleja ja omaksumaansa elämäntyyliä. Hyvän vanhenemisen elementtinä on kyky sopeutua ikääntymiseen mukanaan tuomiin mahdollisiin muutoksiin ja pyrkimys jatkuvuuteen niissä asioissa, joissa se on mahdollista. Tällaisen elämisentyylin tulosten ei välttämättä tule olla myönteisiä. Ikääntyneen elämä voi jatkua entisellään tai siinä voi tapahtua kehittymistä. (Jylhä 1990, ; Jyrkämä 2001, 294.) 4.2 Irtaantumisteoria Irtaantumisteoriassa, josta Lars Tornstam myöhemmin kehitti oman gerotranssendenssiteorian, keski-iän tarpeiden, tekemisen ja sosiaalisten suhteiden välinen tasapaino korvautuu uudella ikääntyneen ja yhteiskunnan molemminpuolisella irtaantumisella toisistaan. Vapaaehtoisena ja toivottuna se lisää ikääntyneen elämäntyytyväisyyttä ja kokemusta hyvästä vanhenemisesta. Ikääntynyt tekee tilaa nuoremmille. Ikääntyneen arvomaailmassa korostuvat aineellisten arvojen sijaan henkiset arvot. (Heikkinen 2002, 28; Jamieson 2002, 13; Jyrkämä 2003b, 268.) Gerotranssendenssissa on nähtävissä ikääntyneen henkinen kypsyminen ja vanhuuden viisaus. Siinä korostuvat minän muutos ja ikääntyneen halu irrottautua ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksista sekä vähemmän merkityksellisistä ihmissuhteista. Länsimaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa, jossa helposti ylikorostetaan aktiivisuutta, tuottavuutta, menestystä sekä aiempien elämäntapojen ja - arvojen jatkuvuutta vanhuudessa, saattaa Tornstamin teoria herättää ristiriitaisia ja negatiivisia mielikuvia ikääntyneen yhteiskunnallisesta luhistumisesta. Esimerkiksi yksinäisyys ja yksin oleminen koetaan helposti samaksi asiaksi. Gerotranssendenssiin liittyy kuitenkin ikääntyneen tarve ajoittaiseen yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. (Tornstam 1994, 75 80; Uotinen, Suutama & Raitanen 2004, 117; Tornstam 2005, )

15 Sosiokulttuurinen vanhuskäsitys Biologinen, biolääketieteellinen vanhuskäsitys ja sosiokulttuurinen vanhuskäsitys tarkastelevat vanhenemista kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Ensimmäisessä mallissa ikääntyminen medikalisoidaan. Ikääntyminen nähdään silloin ensisijaisesti lääketieteellisenä ongelmana, sairauden kaltaisena tilana, johon kohdistetaan lääketieteellisiä interventioita. Tämä biolääketieteellinen vanhuskäsitys johtaa yksipuoliseen, pääosin kielteiseen näkemykseen vanhuuden raihnaisuudesta ja sairastavuudesta. (Koskinen 2004, 36 37; Hakonen 2008a, 123.) Sosiokulttuurinen vanhuskäsitys taas näkee vanhuuden kasvuna ja kehityksenä: on monia erilaisia tapoja vanheta. Vanhuudessa on vahvuuksia ja voimavaroja, se voi olla jopa uusi mahdollisuus ikääntyneen elämässä. Sosiokulttuurinen vanhuskäsitys nostaa esiin elämänkulun käsitteen eli historialliset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät, jotka omalta osaltaan vaikuttavat ikääntymiseen ja luovat ikääntyneille mahdollisuuden vaikuttaa niihin. (Koskinen 2004, ) Myönteisestä näkökulmasta tarkasteltuna vanhuus voi olla henkisen kypsymisen ja rauhoittumisen aikaa. Puhutaanhan paljon vanhuuden viisaudesta. Vanhana on mahdollisuus toteuttaa itseään ja unelmiaan. Eläkevuosina on aikaa itselle ja läheisilleen aivan eri tavoin kuin kiireisinä työvuosina. Sosiaaligerontologiaan tuli luvulla uusia suuntauksia, joissa korostui vanhuuden voimavaroja huomioiva sosiokulttuurinen vanhuskäsitys (Koskinen 2005, 194). Erityisesti Peter Laslettin teoria loi myönteisen näkökulman ikääntymiseen. Puhutaan kolmannesta iästä eli aktiivisesta eläköitymisen jälkeisestä ajasta ja ns. neljännestä iästä eli varsinaisesta vanhuudesta, jossa yksilön toimintakykyisyys heikentyy ja toisen ihmisen hoivan ja huolenpidon tarve mahdollisesti kasvaa. Kolmannen iän vaihetta kuvataan tuottavana ja voimavaralähtöisenä. Tämä osaltaan on nostanut yhteiskunnan ja myös ikääntyneiden itsensä kokemaa arvostusta ja lisännyt näin myönteistä suhtautumista vanhenemiseen. Talouselämässä kolmannen iän aktiivit on huomattu myös kasvavana kuluttajaryhmänä. (Jamieson 2002, 16; Helin 2003, 339; Koskinen 2004, 31, 35.)

16 16 Tätä hetkeämme kuvaa erityisesti tuottavuuden ja tehokkuuden vaatimus, jossa vanhuskin halutaan nähdä aktiivisena ja osallistuvana yhteiskunnan jäsenenä. Tuottava, vahva ja rohkea ikääntyminen edustavatkin uutta teoreettista näkemystä voimavaralähtöisestä, ikääntyneiden omia vahvuuksia ja hyviä puolia korostavasta vanhenemiskäsityksestä. Nämä ikänäkemykset sopivat erityisesti aktiiviseen, kolmannen iän vaiheeseen. (Koskinen 2007, ) Ikäihmiset kokevat ja tulkitsevat ikääntymistään yksilöllisesti, omien kokemustensa mukaan (Koskinen 2004, 25 27, 48). Kaksikymmenvuotinen työsarka teuvalaisessa vanhustyössä ja omakohtaiset kokemukset omien isovanhempieni elämästä ovat tuoneet minulle realistista ja pääosin myönteistä näkökulmaa siihen, miltä ikäihmisen arki näyttää. Tämän opinnäytetyöhön liittyvien ennakoivien kotikäyntien aikana kohtaamani henkilöt osoittivat myös, että hyvää vanhuutta voi elää monin eri tavoin, huolimatta sairauksista ja raihnaisuudesta. Suomalaisista ikäihmisiä tehtyjen tutkimusten tulokset ovat myös myönteisiä, unohtamatta kuitenkaan niitä ikääntyneitä, joiden hyvän vanhuuden kokemista elämänvaikeudet ja syrjäytyminen heikentävät (Koskinen, 2007, 40).

17 17 5 KOTONA ASUMISEN VOIMAVARAT Lähtiessäni toteuttamaan ennakoivia kotikäyntejä osana opinnäytetyöni prosessia, halusin tässä tutkimuksessani tuoda esiin ikäihmisten kotona asumisen voimavaroja. Kotona asuvien ikä-ihmisten voimavaroista on olemassa tällä hetkellä niukasti tutkittua tietoa. Oma ja tuttu koti on kuitenkin otollinen paikka iäkkäiden voimavarojen tutkimiseen ja tunnistamiseen. Hokkasen, Häggman- Laitilan & Erikssonin (2006, 12) tekemässä tutkimuksessa pyrittiin tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen tuottamaan iäkkäiden ihmisten voimavaroja kuvaavia käsitteitä sekä niiden tukemisen menetelmiä. Voimavarat ovat ihmisessä itsessään, ryhmässä tai yhteiskunnassa olemassa olevia tekijöitä, joiden avulla joko vältetään haitallisia kuormitustekijöitä tai selvitään niistä. Ikääntyneiden voimavaroja arvioidaan usein toimintakykyyn pohjautuen. Kokonaisvaltaisella fyysisellä, psyykkisellä ja henkisellä hyvinvoinnilla tarkoitetaan elämänhallintaa ja myönteistä elämänasennetta sekä mahdollisuutta vaikuttaa. Se on myös arvokkuuden ja elämän tarkoituksellisuuden kokemista, hengellisyyttä, toimintakykyä ja terveyttä. Sosiaaliset suhteet kuvaavat ikääntyneen sosiaalista verkostoa: perhettä, omaisia, ihmissuhteita, yhteisöllisyyttä. Myös palvelut, mielekäs tekeminen, ympäristö sekä taloudelliset tekijät nousivat tutkimuksessa voimavaroja kuvaaviksi pääkategorioiksi. (Hokkanen, Häggman-Laitila & Eriksson 2006, ) Koskinen (2005, 195) luokittelee ikääntyneiden voimavarat ryhmätasoisiksi tai kollektiivisiksi voimavaroiksi sekä sosiaalikulttuurisiksi, sosiaalisiksi, psyykkisiksi ja henkisiksi voimavaroiksi. Kollektiiviset voimavarat sisältävät ikääntyneiden asemaan liittyviä tekijöitä kuten terveyden, koulutuksen, tekemisen, toiminnan ja olemisen sekä talouden voimavarat. Sosiokulttuuriset voimavarat kuvaavat taas vanhuuteen elämänvaiheena liittyviä voimavaroja, kuten vanhuuden kehitystehtäviä ja elämänhallinnan resursseja. Sosiaaliset voimavarat kertovat ikääntyneen sosiaalisesta pääomasta: asuinympäristöstä, omasta kodista, sosiaalisista verkostoista, perheestä ja isovanhemmuudesta. Myönteinen

18 18 elämänasenne, mielekäs elämä ja mielen voimavarat liittyvät psyykkisiin ja henkisiin voimavaroihin. Käsitteet voidaan jakaa myös taloudellisiin, kulttuurisiin, sosiaalisiin ja persoonallisiin pääomiin. Koskisen voimavara-analyysin pohjaa Lars Tornstamin määritelmään ikääntyneiden voimavaroista, jossa niitä kuvaillaan ikääntyneillä ilmeneviksi aineellisiksi, persoonallisiksi ja henkisiksi ominaisuuksiksi. Näitä ominaisuuksia tai ilmiöitä ikääntynyt voi käyttää yksilöllisten ja yhteiskunnallisten päämäärien saavuttamiseen. Ikääntyneiden voimavarojen esittäminen on konkreettisesti usein vaikeaa. Tiivistetysti niillä voidaan kuvata ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyviä vahvuuksia ja hyviä asioita. (Koskinen 2004, 42; Koskinen 2006.) Näkökulma ikääntyneiden voimavaroihin on kuitenkin tärkeä, sillä niitä tukemalla mahdollistetaan ikä-ihmisten itsenäinen ja hyvä elämä sekä pidempi elinaika (Lyyra 2007, 26). Tässä omassa työssäni käytän voimavarajäsentelyn runkona Hokkasen, Hägman- Laitilan ja Eriksonin tutkimuksessa muotoutunutta voimavarojen pääluokittelua: kokonaisvaltainen psyykkinen, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, sosiaaliset suhteet, mielekäs tekeminen ja sekä ympäristöön ja talouteen liittyvät voimavarat. Ennakoivien kotikäyntien haastattelulomakkeen pääkysymykset liittyvät asumiseen, toimintakykyyn, terveyteen, sosiaalisiin verkostoihin ja osallisuutteen sekä taloudelliseen tilanteeseen. Näitä aihealueita ja niistä saatavaa määrällistä aineistoa on helpompi tarkastella edellä mainitulla jaottelulla. Simo Koskisen voimavaraluokittelu olisi mielestäni vaatinut laadullisen tutkimusmenetelmän käyttämistä, jotta kysymyksiin olisi saatu syvällisempää näkökulmaa. 5.1 Asuinympäristö ja oma koti ikääntyneen voimavarana Kodin merkitys kasvaa ikääntymisen myötä. Ikääntynyt kokee elämän jatkuvuuden omassa kodissaan, tutussa asuinpaikassa. Oma koti antaa ikääntyneelle myös tunteen itsenäisyydestä ja valinnanvapaudesta. Arjen tuttuja rutiineja on helpompi ylläpitää tutussa ympäristössä, vaikka oma toimintakyky ja voimavarat heikentyisivätkin. Jotta koti tukisi iäkkään kotona asumista, täytyy asunnon ja sen fyysisen lähiympäristön olla turvallisia ja esteettömiä. (Pikkarainen 2007b, )

19 19 Tavallisimpia ikääntyneen kotona asumista heikentäviä seikkoja ovat yksin asuminen, asunnon huono tai puutteellinen varustetaso, kunnonpitoon, lämmitykseen ja ulkotöihin liittyvät tarpeet, liikkumisen esteet sekä tarvittavien palveluiden etäisyys tai vähyys (Tilvis 2003, 27). Esteetön ympäristö ylläpitää ja edistää ikääntyneen kokonaisvaltaista toimintakykyisyyttä. Samalla apuvälineiden ja ulkopuolisen avun tarve vähenee. Myös riski tapaturmiin pienenee. Kodin ja sen ympäristön esteettömyyttä ja turvallisuutta parannetaan kodin muutostöillä ja erilaisilla liikkumisen, kuulon, näön ym. apuvälineillä. Turvapuhelimet ja muut turva-, muistutus- ja valvontajärjestelmät ovat osa kehittyvää geronteknologiaa, jolla pyritään tukemaan ikääntyneen itsenäistä ja omatoimista elämää. Tutun puhelimen lisäksi, ikääntyneiden osallisuutta ja yhteydenpitoa omaisiin ja kodin ulkopuolelle tukevat tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin sähköpostin, kuvapuhelimen ja internetin käyttö. (Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008, ) Ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat yksi mahdollisuus arvioida ikääntyneen kodin korjaus- ja muutostarpeita esteettömyyden, turvallisuuden, palvelujen sujuvuuden ja tulevaisuuden tilatarpeiden näkökulmista. Samalla voidaan myös edistää turvallista asumista, esimerkiksi ehkäisemällä tapaturmia ja palo-onnettomuuksia neuvonnalla ja varhaisella puuttumisella. (Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008, 41.) Myös kodin ulkopuolisen ympärivuotisen liikkumisen esteettömyys ja turvallisuus esim. kevyen liikenteen väylät, lisäävät ikääntyneen itsenäistä ja omatoimista asumista (Sonkin & Petäjäkoski-Hult ym. 2000, 37). Suomalaisen hyvinvointitutkimuksen mukaan vuonna 2006 ikääntyneen asuivat yleisimmin omistusasunnoissaan, joiden varustetaso ja fyysinen esteettömyys olivat kohentuneen verrattuna edelliseen vuonna 1998 tehtyyn tutkimukseen. Myös Kuntaliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön EHKO -hankkeen ennakoivista kotikäynneistä saatujen tulosten perusteella haastatellut ikäihmiset olivat asuntoonsa ja sen varustetasoon tyytyväisiä. Yleisimmin muutostöitä kaivattiin pesutiloihin ja portaisiin. Myös asuinympäristö ja sen turvallisuus koettiin pääsääntöisesti hyväksi. Pitkät etäisyydet heikensivät kuitenkin erityisesti iäkkäillä lähipalvelujen saatavuutta. Tietoteknillinen osaaminen, kuten tietokoneen tai

20 20 sähköpostin käyttö, oli vastaajien joukossa vielä vähäistä. (Häkkinen & Holma, 2004, 47; Hakonen 2008a, 131.) 5.2 Ikäihmisten taloudellinen tilanne Pelkän kansaneläkkeen varassa eläminen on edelleen suuri köyhyysriski. Se ei kuitenkaan leimaa vanhuutta samassa määrin kuin joskus menneinä vuosina. Eläkejärjestelmät ja yhteiskuntamme vaurastuminen sekä naisten palkkatyön yleistyminen ovat parantaneet ikääntyneiden taloudellista asemaa. Yhä useampi ikääntynyt saa kansaneläkkeensä lisäksi jo työeläkettä. Useimmat ikääntyneet asuvat myös omistusasunnossa. Tilastokeskuksen elintasobarometrin mukaan 90 -luvun laman jälkeinen toimeentulo ja rahatilanne ovat parantuneet erityisesti ikääntyneillä. Taloudellisen tilanteen paraneminen on muuttanut myös ikääntyneiden kulutuskäyttäytymistä. Palvelujen tarpeen ja terveysmenojen, kuten lääkekulujen, sairaalamaksujen, kasvu toisaalta kuitenkin lisäävät ikääntyneiden elinkustannuksia. Yksinasuminen ja leskeytyminen ovat keskeisiä taloudellista tilannetta heikentäviä tekijöitä. Toimeentulo on kuitenkin vain yksi ikääntyneen elämänlaatuun vaikuttava tekijä. (Koskinen 2007, 29 30; Julkunen 2008, ) Kelan etuudet turvaavat taloudellisesti ikääntyneen elämää. Kelan maksama asumistuki ja eläkettä saavan hoitotuki, hoito-, lääke- ja matkakorvaukset sekä sotainvalideille ja -veteraaneille maksettavat erilliskorvaukset tukevat ikääntyneiden taloudellista selviytymistä. (Kelan sanomat 2008, 6 12, 30.) Sosiaali- ja vammaispalvelulain kuljetuspalvelut, kuntien palvelusetelijärjestelmä, omaishoidon tuki sekä verotuksen kotitalousvähennys laskevat menoja ja madaltavat kynnystä yksityisten palvelujen käyttämiseen. Ikääntyneellä taloudellista turvaa tuovat tulojen ja eläkkeiden lisäksi asunto ja muu varallisuus. Vuonna 1998 tehdyssä vanhusbarometrissa ikääntyneen arvioivat taloudellisen tilanteensa enimmäkseen kohtuulliseksi, kun taas vuoden 2006 suomalaisessa hyvinvointitutkimuksessa vuotiaiden taloudellinen hyvinvointi oli jo selvästi parempi. Ikääntymisen myötä riski taloudellisen tilanteen huononemiseen kuitenkin kasvoi erityisesti naisilla, sillä tutkimuksen mukaan 85 -