HELSINGIN KAUPUNGIN ILMANSUOJELUN TOIMINTAOHJELMA Kuntalaisten kuuleminen

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNGIN ILMANSUOJELUN TOIMINTAOHJELMA Kuntalaisten kuuleminen Jari Viinanen, Anu Peräniemi Helsinki

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Kuntalaisten kuuleminen ja lausunnot Toteutus Yleiset keinot Maankäytön suunnittelu ja liikenne Katupöly Pienhiukkaset Viestintä, koulutus ja kasvatus Mitä muuta Helsingin kaupungin tulisi mielestänne tehdä ilmanlaadun parantamiseksi? Liikenne Joukkoliikenne ja kevyt liikenne Katupöly Ilmanlaatu, tutkimus ja tiedottaminen Maankäyttö...21 LIITTEET Liite 1: Palautelomake 2

3 1 Johdanto Ilman epäpuhtauspitoisuuksille on annettu ilmansuojeluasetuksessa (711/2001) raja-arvot. Niillä määritellään suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on asetettu terveydellisin perustein. Ympäristönsuojelulain (YSL (86/2000)) mukaan kunnan on varauduttava käytettävissään olevin keinoin toimiin, joilla estetään valtioneuvoston asetukseen perustuvan ilmanlaadun raja-arvon mahdollinen ylittyminen kunnan alueella. Raja-arvon ylittymisestä on tiedotettava ja varoitettava väestöä. Kunnan on tiedotettava ilmanlaadun turvaamiseksi laadittavien suunnitelmien tai ohjelmien valmistelusta yleisölle ja varattava tälle riittävän ajoissa mahdollisuus antaa suunnitelma- tai ohjelmaluonnoksesta mielipiteensä. Mahdollisuus varataan ilmoittamalla asiasta kunnan ilmoitustaululla tai paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä sekä lisäksi sähköisesti. Hyväksytystä suunnitelmasta tai ohjelmasta perusteluineen sekä siitä, miten esitetyt mielipiteet on otettu huomioon, on tiedotettava samalla tavoin kuin suunnitelma- tai ohjelmaluonnoksesta. Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelma koostuu pitkän tähtäimen toimista ilman epäpuhtaushiukkasten alentamiseksi. Lyhyen aikavälin toimet on esitetty Helsingin kaupungin varautumissuunnitelmassa ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen. Sekä pitkän aikavälin toimintaohjelman että varautumissuunnitelman laatimisesta on vastannut kaupunginjohtajan asettama ilmansuojelutyöryhmä. Toimintaohjelma on laadittu vuosille eli kahdelle valtuustokaudelle. Se sisältää toimenpiteitä raja-arvot ylittäneille typpidioksidin (NO 2 ) ja hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksien alentamiseksi. Lisäksi ohjelmaan on otettu pienhiukkaset PM 2,5, niiden haitallisten terveysvaikutusten vuoksi. Ilman muiden epäpuhtaushiukkasten pitoisuudet ovat ilmanlaatuasetuksen rajaarvojen alapuolella, joten toimenpiteiden esittäminen niiden alentamiseksi ei ole tarpeen. Ohjelmassa esitetyt toimet vähentävät yleensä myös muita ilman epäpuhtauksia. Ilmanlaadun parantamiseksi esitettävät toimenpiteet on jaettu seitsemään ryhmään: I II III IV V VI VII Yleiset (kansainväliset ja kansalliset toimet) Maankäytön suunnittelu ja liikenne Katupöly Energiantuotanto Pienhiukkaset Tutkimukset ja selvitykset Viestintä, koulutus ja kasvatus Toimenpiteille on määritelty tavoite, toteutus, vastuutaho sekä yhteistyötahot. Lisäksi on arvioitu toimenpiteiden vaikutukset ilmanlaatuun, terveyteen ja muihin ympäristöasioihin kuten meluun ja hiilidioksidipäästöihin. Ilmansuojelun toimintaohjelmaa laadittaessa on tarkasteltu noin 140 ilmansuojelutoimenpidettä. Niiden toteutuminen ja toteuttaminen Helsingissä on arvioitu ja sen perusteella ilmansuojelutyöryhmä päätyi esittämään 41 toimenpidettä. Luonnoksesta pyydettiin lausunnot 59 taholta ja järjestettiin kuntalaisten kuuleminen maaliskuussa Lausuntoja annettiin 35 kpl ja kuntalaisten palautteita tuli lähes 300 kpl. Lausuntojen ja kuntalaisten palautteen perusteella tehtiin täsmennyksiä teksteihin ja lisättiin toimintaohjelmaan kaksi uutta toimenpidettä (nastarenkaiden käytön vähentäminen ja osallistuminen pienhiukkasiin liittyviin tutkimushankkeisiin). Kaupunginhallitus on hyväksynyt Helsingin ohjelman

4 2 Kuntalaisten kuuleminen ja lausunnot 2.1 Toteutus Kuntalaisten kuuleminen toteutettiin seuraavasti: 1. Toimintaohjelmaluonnos julkaistiin ympäristökeskuksen Internet-sivuilla. 2. Internet-sivuilla oli sähköinen suomen- ja ruotsinkielinen palautelomake ohjelman sisällöstä (liite 1: suomenkielinen palautelomake). 3. Kaupungin Internet-sivuille avattiin keskustelu. 4. Toimintaohjelmaluonnos ja palautelomake paperiversioina oli nähtävillä Helsingin kaupungin kirjastoissa, Jugendsalissa, Ymk:n kirjaamossa ja kaupungintalon ilmoitustaululla. 5. Järjestettiin yhteinen yleisötilaisuus (YTV, Ymk) ja siitä tiedotettiin. 6. Ilmoitukset nähtävillä olosta ja palautteenantotilaisuudesta virallisiin lehtiin (HS, Uutislehti 100, HBL) 7. Tiedote medialle Kuntalaiset antoivat runsaasti palautetta. Kaupungin keskustelupalstalla oli 21 kirjoittajaa ja palautelomakkeita saapui 264 kpl, lisäksi palautetta annettiin sähköpostilla ja faksilla 3 kpl. Yhteiseen yleisötilaisuuteen osallistui 11 asukasta. YTV:n ohjelmasta annettiin 5 kuntalaispalautetta. Lisäksi Helsingin Sanomien keskustelupalstalla käytiin keskustelua. Valtaosa palautteesta koski ruuhkamaksuja ja yksityisautoilua, jossa mielipiteet olivat puolesta ja vastaan. Toiseksi eniten keskustelua herätti katupöly ja kommentit olivat sävyltään pääosin kriittisiä. Kolmanneksi eniten tuli palautetta joukkoliikenteen kehittämisestä. Vastaajien sukupuolijakauma esitetään taulukossa 1. Taulukko 1: Vastaajien sukupuoli, lukumäärä ja osuus prosentteina. Sukupuoli Lukumäärä Prosentti 20% 40% 60% 80% 100% 1. nainen ,20% 2. mies ,80% Yhteensä % Palautelomakkeeseen vastanneiden ikä jakautui taulukon 2 mukaan. Taulukko 2: Vastaajien ikäjakauma, lukumäärä ja osuus prosentteina. Ikäjakauma Lukumäärä Prosentti 20% 40% 60% 80% 100% 1. alle 18 vuotta 19 7,20% vuotta 21 7,95% vuotta 68 25,76% vuotta ,53% 5. yli 60 vuotta 49 18,56% Yhteensä % 4

5 Vastaajien asuinpaikan sijainti esitetään taulukossa 3. Taulukko 3: Vastaajien asuinpaikan sijainti, sijaintien lukumäärä ja osuus prosentteina. Sijainti Lukumäärä Prosentti 20% 40% 60% 80% 100% 1. Kantakaupungissa ,61% 2. Länsi-Helsingissä 43 16,93% 3. Itä-Helsingissä 37 14,57% 4. Pohjois- Helsingissä 48 18,90% Yhteensä % Taulukossa 4 esitetään vastaajien kokemuksia kaupunki-ilmassa esiintyvistä epäpuhtauksista. Kyselyssä keskityttiin katupölyn, pakokaasujen ja savujen aiheuttamien häiriöiden tarkasteluun. Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus nimetä muita havaitsemiaan häiriötekijöitä. Häiriötä aiheuttaviksi asioiksi nimettiin tupakansavu ja ilman epäpuhtaushiukkaset, kuten siitepöly ja rakennustöistä (myös tietyöt) sekä tehtaista vapautuva pöly, lika ja noki. Lisäksi liikenne (autojen tyhjäkäynti, nastarenkaiden aiheuttama tienpintojen kuluminen), päästöistä syntyneet hajuhaitat ja sataman, rakennustoiminnan sekä liikenteen melu koetaan häiritseväksi. Taulukko 4: Vastaajia pyydettiin arvioimaan kaupunki-ilmassa esiintyviä epäpuhtauksia omien kokemustensa perusteella arvoasteikolla 0 4. Taulukon prosenttijakauman värit ja numerot vastaavat toisiaan siten, että 4 = vihreä, 3 = keltainen, 2 = oranssi, 1 = punainen ja 0 = harmaa. Lisäksi vastauksista on laskettu keskiarvo (k.a.). Kaupunki-ilman epäpuhtaus Erittäin häiritsevä 4) Melko häiritsevä 3) Ei kovin häiritsevä 2) En osaa Ei ollenkaan sanoa häiritsevä 1) 0) Yhteensä Katupöly (k.a.: 3,30) Pakokaasut (k.a.: 3,13) Savut (esim. metsäpalot, pienpoltto, takat) (k.a.: 1,77) Muut epäpuhtaudet (k.a.: 3,32) Kyselyssä kartoitettiin lisäksi missäpäin kaupunkia vastaajat kokevat haittoja esiintyvän. Tulokset esitetään taulukossa 5 (a, b, c ja d). 5

6 Taulukko 5: Alueet, joilla ilman epäpuhtauksien on todettu aiheuttavan haittaa. Lukumäärä kertoo kuinka moni vastaajista kokee alueen ongelmalliseksi ja prosenttiosuus on laskettu kaikista lomakkeista, joissa alue mainitaan (vastaaja on voinut valita useamman alueen). Kaupunki-ilman epäpuhtauksina tarkasteltiin katupölyä (taulukko 5a), pakokaasuja (taulukko 5b), savuja (taulukko 5c) ja vastaajien nimeämiä häiriötekijöitä (taulukko 5d). Taulukko 5a: Alueet, joilla katupöly koettiin häiritsevänä, vastausten lukumäärä ja osuus prosentteina. Alue Lukumäärä Prosentti 20% 40% 60% 80% 100% 1. Kantakaupunki ,20% 2. Länsi-Helsinki 37 26,81% 3. Itä-Helsinki 34 24,64% 4. Pohjois-Helsinki 29 21,01% Taulukko 5b: Alueet, joilla pakokaasut koettiin häiritsevänä, vastausten lukumäärä ja osuus prosentteina. Alue Lukumäärä Prosentti 20% 40% 60% 80% 100% 1. Kantakaupunki ,22% 2. Länsi-Helsinki 17 14,41% 3. Itä-Helsinki 20 16,95% 4. Pohjois-Helsinki 17 14,41% Taulukko 5c: Alueet, joilla savut (esim. metsäpalot, pienpoltto, takat) koettiin häiritsevänä, vastausten lukumäärä ja osuus prosentteina. Alue Lukumäärä Prosentti 20% 40% 60% 80% 100% 1. Kantakaupunki 27 51,92% 2. Länsi-Helsinki 9 17,31% 3. Itä-Helsinki 16 30,77% 4. Pohjois-Helsinki 20 38,46% Taulukko 5d: Alueet, joilla vastaajat ilmoittivat havaitsevansa häiriötekijöitä (esim. tupakan savu, työmaiden pöly, tehtaiden päästöt), vastausten lukumäärä ja osuus prosentteina. Alue Lukumäärä Prosentti 20% 40% 60% 80% 100% 1. Kantakaupunki 24 70,59% 2. Länsi-Helsinki 11 32,35% 3. Itä-Helsinki 10 29,41% 4. Pohjois-Helsinki 12 35,29% 6

7 2.2 Yleiset keinot Yleiset toimenpiteet käsittävät kansainvälisiä ja kansallisia toimia, joiden edistämisessä ja toteuttamisessa Helsinki on mukana. Kaupungilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta panna toimia täytäntöön yksin, mutta se voi edistää toimien toteutumista. Kyselyssä tutkittiin ihmisten mielipiteitä viiden toimenpiteen osalta. Kyselyn tulokset esitetään taulukossa 6. Taulukosta 6 nähdään, että joukkoliikennehankkeiden toteutumisen ja kehittämisen edistäminen koetaan erityisen ksi (toimenpide 5). Toimenpiteen 4 mukaista kaupungin näyttämää esimerkkiä ilmanlaatua parantavien toimien käyttöönotossa pidetään na, kuten myös toimenpidettä 1: vaikutetaan verotukseen ja lainsäädäntöön. Yhtä na ei koeta toimenpiteiden 2 ja 3 mukaista vaikutusta kansainväliseen päätöksentekoon tai kaukokulkeutuvien hiukkasten vähentämisen kannustamiseen. Saadun palautteen pohjalta toimenpiteeseen 1: vaikutetaan verotukseen ja lainsäädäntöön lisättiin täydennys, jossa nastarenkaiden käyttöä pyritään rajoittamaan pääkaupunkiseudulla. Taulukko 6: Vastaajia pyydettiin arvioimaan viiden yleisen toimenpiteen toimivuutta arvo-asteikolla 0-4. Taulukon prosenttijakauman värit ja numerot vastaavat toisiaan siten, että 4 = vihreä, 3 = keltainen, 2 = oranssi, 1 = punainen ja 0 = harmaa. Lisäksi vastauksista on laskettu keskiarvo (k.a.). Toimenpide Erittäin 4) Melko 3) Ei kovin 2) Ei ollenkaan 1) En osaa sanoa 0) Yhteensä 1. Vaikutetaan verotukseen ja lainsäädäntöön (k.a.: 3,05) 2. Vaikutetaan kansainväliseen päätöksentekoon (k.a.: 2,66) 3. Kannustetaan muita maita kaukokulkeutuvien pienhiukkasten vähentämiseen (k.a.: 2,54) 4. Kaupunki toimii esimerkkinä (k.a.: 3,22) 5. Edistetään joukkoliikennehankkeiden toteutumista ja kehittämistä (k.a.: 3,52) 7

8 2.3 Maankäytön suunnittelu ja liikenne Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Kaavoja laadittaessa selvitetään toteuttamisen ympäristövaikutukset. Kyselyssä kuntalaisten mielipiteitä kartoitettiin 14 toimenpiteen osalta. Kyselyn tulokset esitetään taulukossa 7. Taulukon 7 mukaan pääosin erittäin na tai na pidettiin toimenpiteitä 1 5, 7, 8, 13 ja 14. Selvästi toimivina pidettiin joukkoliikenteen kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä ja tätä kautta tapahtuvaa ilmanlaadun parantumista. Toimenpiteen 7 vastausjakauma osoittaa, että liikenteen rajoittamista toivotaan soveltuvin liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinoin. Toimenpide 6: selvitetään ympäristövyöhykkeen perustamismahdollisuudet hajautti mielipiteitä runsaasti. Ympäristövyöhykkeellä tarkoitetaan rajattua aluetta, jolla saastuttavien ajoneuvojen liikennettä rajoitetaan tai se kielletään kokonaan. Yleisesti liike-elämää tai satamatoimintaa koskevia toimenpiteitä ei pidetä yhtä toimivina. Voidaan myös olettaa, että aihealue on osalle vastaajista vieras, mikä on vaikeuttanut vastaamista. Toimenpiteissä 9 ja 10 esitettyjä liikkumissuunnitelmia ei pidetä täysin toimivina. Liikkumissuunnitelmalla tarkoitetaan ihmisten liikkumistavoista tehtävää selvitystä (esim. työmatkaliikenne), jolla pyritään luomaan edellytyksiä kestävälle liikkumiselle ja samalla vähentämään ylimääräistä autoliikennettä. Taulukko 7: Vastaajien mielipiteitä tiedusteltiin 14 toimenpiteen osalta liittyen maankäytön suunnitteluun ja liikenteeseen. Toimenpiteet arvioitiin asteikolla 0 4, Taulukon prosenttijakauman värit vastaavat numeroita siten, että 4 = vihreä, 3 = keltainen, 2 = oranssi, 1 = punainen ja 0 = harmaa. Lisäksi vastauksista on laskettu keskiarvo (k.a.). Toimenpide Erittäin 4) Melko 3) Ei kovin 2) Ei ollenkaan 1) En osaa sanoa 0) Yhteensä 1. Maankäytön suunnittelussa huomioidaan ilmanlaatuvaikutukset (k.a.: 3,35) 2. Lisätään joukkoliikenteen houkuttelevuutta (k.a.: 3,50) 3. Kehitetään joukkoliikenteen poikittaislinjoja (k.a.: 3,53) 4. Edistetään vähäpäästöisyyttä (k.a.: 3,33) 5. Edistetään kevyttä liikennettä (k.a.: 3,39) 6. Selvitetään ympäristövyöhykkeen perustamis- mahdollisuudet (k.a.: 2,91) 8

9 7. Selvitetään ja otetaan käyttöön Helsinkiin soveltuvat liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinot (k.a.: 3,14) 8. Kehitetään mahdollisuutta kulkea vapaa-ajan matkat joukkoliikenteellä (k.a.: 3,20) 9. Tarjotaan yrityksille kestävän liikkumisen neuvontaa (k.a.: 2,73) 10. Laaditaan liikkumissuunnitelmia (k.a.: 2,58) 11. Kerätään tietoa pienimuotoisen vesiliikenteen sekä työkoneiden päästöistä ilmaan (k.a.: 2,56) 12. Laivaliikenteen päästöjen hallinta (k.a.: 2,93) 13. Asetetaan ympäristöperusteiset satama- ja väylämaksut (k.a.: 3,01) 14. Kehitetään sataman päästöja ilmanlaatuarviointi (k.a.: 3,02) Annetun palautteen pohjalta täydennettiin toimenpiteitä 1, 4, 5, 6 ja 7. Toimenpiteeseen 1: Maankäytön suunnittelussa huomioidaan ilmanlaatuvaikutukset lisättiin kohta: liikennesuunnitelmissa arvioidaan ilmanlaatu- ja muut ympäristövaikutukset ja pyritään vähentämään niitä. Toimenpiteeseen 4: edistetään vähäpäästöisyyttä lisättiin kohdat: maankäytön suunnittelussa osoitetaan kaasuajoneuvoille turvalliset tankkauspaikat ja selvitetään kaasuajoneuvojen vaatimat turvallisuustoimenpiteet olemassa oleville rakennuksille ja huomioidaan ne myös uudisrakentamisessa. Toimenpidettä 5: edistetään kevyttä liikennettä täydennettiin seuraavilla kohdilla: laaditaan selvitys pyöräpysäköinnin kehittämiseksi, koulutetaan rakennusvalvontaviraston henkilöstöä ja edistetään korkealaatuisten pyöräpysäköintipaikkojen toteuttamista. Toimenpidettä 6: selvitetään ympäristövyöhykkeen perustamismahdollisuudet tarkennettiin kohdalla, joka tähtää nastarenkaiden käytön vähentämiseen. Toimenpidettä 7: selvitetään ja otetaan käyttöön Helsinkiin soveltuvat liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinot täydennettiin siten, että osana liikenteen hallintakeinojen selvittämistä selvitetään myös erilaisia ruuhkamaksumalleja. Liikenne- ja viestintäministeriö on aloittanut Helsingin seudun ruuhkamaksuselvityksen, jossa tarkastellaan mahdollisten ruuhkamaksujen vaikutuksia ainakin liikenteeseen, ympäristöön, elinkeinoelämään ja maankäyttöön. 9

10 2.4 Katupöly Katupöly on yksi keskeisimmistä Helsingin ilmanlaatuongelmista, joka ilman toteutettuja toimenpiteitä olisi nykyistä pahempi kasvavan liikenteen vuoksi. Katupölystä kärsitään yleensä muutamana päivänä talven aikana sekä jopa useiden viikkojen ajan heti lumen sulamisen jälkeen. Pöly on kertynyt talven aikana katujen lumeen ja jäähän. Pääosin se on peräisin katupäällysteiden kulumisesta hiekan ja nastarenkaiden vaikutuksesta sekä liukkaudentorjunnassa käytettävästä hiekoitussepelistä. Katupölykauden kestoon ja voimakkuuteen vaikuttavat talvikunnossapidon aikaiset toimet, keväisen katujen puhdistamisen tehokkuus sekä säätila: talven liukkaudentorjunnan tarve, myöhäinen kevään saapuminen ja katujen puhdistamisjakson aikainen kuivuus. Kaikki hiukkaset ja raja-arvotason ylitykset eivät kuitenkaan ole seurausta katupölystä. Jatkossa pyritään raportoinneissa kuten Helsingin ympäristötilastossa paremmin erottelemaan varsinainen katupöly muista lähteistä (kaukokulkeuma, liikenne, rakentaminen, palot), jotta mahdollistetaan tehokkaammat toimenpiteet ilmanlaadun parantamiseksi katupölyn suhteen. Kyselyssä kuntalaisten mielipiteitä kartoitettiin 12 toimenpiteen osalta. Kyselyn tulokset esitetään taulukossa 8. Erittäin ksi arvioitiin toimenpide 11: kevätpuhdistuksen nopeuttaminen ja aikaistaminen. Melko toimivina pidettiin toimenpiteitä 1, 3 7, 9 ja 12. Vähiten ksi koettiin toimenpide 10: lisätään lumen kuljetuksia erityisesti katualueen läheisyydessä. Myös toimenpiteen 8: kehitetään suolauksen toteutusta kohdalla voidaan havaita tyytymättömyyttä. Sen sijaan valtaosa vastaajista pitää toimenpidettä 2: osallistutaan katupölyn torjuntaan liittyviin tutkimushankkeisiin melko na. Annetun palautteen pohjalta ilmansuojelun toimintaohjelmaan lisättiin uusi toimenpide, jossa selvitetään ja otetaan käyttöön nastarenkaiden käytön vähentämiskeinot. Toimenpiteeseen 5: huomioidaan pölyämisominaisuudet katurakentamisessa, täydennettiin kohta: huomioidaan ilmastonmuutoksen vaikutukset katurakentamiseen ja pölyämiseen. Taulukko 8: Vastaajia pyydettiin arvioimaan katupölystä aiheutuvien ongelmien vähentämiseksi suunniteltuja toimenpiteitä arvoasteikolla 0 4. Taulukon prosenttijakauman värit ja numerot vastaavat toisiaan siten, että 4 = vihreä, 3 = keltainen, 2 = oranssi, 1 = punainen ja 0 = harmaa. Lisäksi vastauksista on laskettu keskiarvo (k.a.). Toimenpide Erittäin Melko 4) 3) Ei kovin 2) Ei ollenkaan 1) En osaa sanoa 0) Yhteensä 1. Koko katualueen puhdistamisen hallinta (k.a.: 3,36) 2. Osallistutaan katupölyn torjuntaan liittyviin tutkimushankkeisiin (k.a.: 2,98) 3. Huomioidaan suunnittelussa katujen kunnossapidon tarpeet (k.a.: 3,28) 10

11 4. Huomioidaan pölyämisominaisuudet katurakentamisessa (k.a.: 3,35) 5. Vähennetään rakennustyömaiden ja katurakennustyömaiden pölyä (k.a.: 3,09) 6. Parannetaan katupölyn torjunnassa käytettävän kaluston laatua (k.a.: 3,28) 7. Parannetaan liukkaudentorjunnassa käytettävän hiekoitussepelin laatua (k.a.: 3,26) 8. Kehitetään suolauksen toteutusta (k.a.: 2,88) 9. Kehitetään pölyn sidontaa episoditilanteessa (k.a.: 3,17) 10. Lisätään lumen kuljetuksia erityisesti katualueen läheisyydessä (k.a.: 2,75) 11. Nopeutetaan ja aikaistetaan kevätpuhdistusta (k.a.: 3,55) 12. Kehitetään työn laatua ja laadunvarmennusta (k.a.: 3,43) 2.5 Pienhiukkaset Suomeen kulkeutuu ilman epäpuhtauksia kaukokulkeumana. Kaukokulkeuma vaikuttaa eniten pienhiukkaspitoisuuksin. Hiukkaspitoisuudet kohoavat episodimaisesti ja pitoisuudet nousevat tunti- tai vuorokausitasolla yli kolminkertaisiksi vuosikeskiarvoon nähden. Kaukokulkeumaepisodit kestävät tunneista useisiin vuorokausiin. Ilmansuojelun toimintaohjelmassa pienpoltolla tarkoitetaan puun polttoa pientalojen tulisijoissa. Useimmissa erillis- tai rivitaloissa puu toimii toissijaisena lämmitysaineena. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla puuta käytetään päälämmitysaineena vain 2-3 % pientaloista (YTV 18/2003). Puu on kotimainen, uusiutuva tuote. Puun poltosta vapautuva hiilidioksidi sitoutuu uudestaan puiden kasvuun, joten puun poltto ei voimista ilmastonmuutosta. Pienpoltto on kuitenkin merkittävä pienhiukkasten lähde. Pienhiukkaspäästöjä syntyy myös liikenteestä. Toimintaohjelman osiossa II esitetyt liikenteen päästöjä vähentävät toimenpiteet alentavat myös pienhiukkaspitoisuuksia. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi ympäristövyöhyke ja vähäpäästöisten ajoneuvojen edistäminen. Palautekyselyn tulokset esitetään taulukossa 9. 11

12 Kuntalaisten mielipiteitä tiedusteltiin kahden toimenpiteen osalta. Toimenpidettä 1, joka ohjaa vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöön pidettiin melko na. Vastausten tarkastelu toimenpiteen 2 osalta osoittaa, että pienpolttoa koskevia määräyksiä voitaisiin antaa enemmän. Ilmansuojelun toimintaohjelmaan lisättiin uusi toimenpide, joka edellyttää osallistumista pienhiukkasiin liittyviin tutkimushankkeisiin. Taulukko 9: Vastaajien mielipiteitä tutkittiin kahden pienhiukkasiin liittyvän toimenpiteen osalta. Toimenpiteet arvioitiin asteikolla 0 4. Taulukon prosenttijakauman värit vastaavat numeroita siten, että 4 = vihreä, 3 = keltainen, 2 = oranssi, 1 = punainen ja 0 = harmaa. Lisäksi vastauksista on laskettu keskiarvo (k.a.). Toimenpide Erittäin 4) Melko Ei kovin Ei ollenkaan 3) 2) 1) En osaa sanoa 0) Yhteensä 1. Ohjataan vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöön (k.a.: 3,18) 2. Annetaan pienpolttoa koskevia määräyksiä kaupungin ympäristönsuojelu- ja jätehuoltomääräyksissä sekä varautumissuunnitelmassa (k.a.: 2,90) 2.6 Viestintä, koulutus ja kasvatus Ympäristöasenteita on tutkittu Helsingissä tietokeskuksen ja ympäristökeskuksen yhteistyönä vuodesta 1989 lähtien. Tutkimuksen edetessä on tuloksissa nähty asennetason päämittareiden lähes pysähtyneen vuoden 2000 tasolle. Esimerkiksi ympäristöhuolestuneisuus ei ole erityisesti lisääntynyt (Lankinen 2005). Verrattaessa ihmisten mielipiteitä liikennehaittojen vähennyskeinoista vuosina 2000 ja 2005 havaitaan ihmisten suhtautuvan rajoittamiskeinojen käyttöönottoon kielteisemmin vuonna Liikennehaittojen vähennyskeinoiksi ehdotettiin esimerkiksi julkisilla varoilla järjestettäviä autonkäytön vähennyskampanjoita, polttoaineverojen korotuksia, autokohtaisia ympäristö- tai käyttömaksuja joukkoliikenteen edistämiseksi sekä ostettavan polttoaineen määrän säännöstelyä. Aiempia vuosia kielteisemmin suhtauduttiin myös pysäköintimaksujen korotukseen sekä pysäköintipaikkojen vähentämiseen. Joukkoliikenteen lisäämistä ja tehostamista sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksien parantamista kannatettiin aiempia vuosia enemmän. Lisäksi helsinkiläiset olivat vuonna 2005 suostuvaisempia henkilöautoilun sallimiseen kaupungin keskustassa ilman rajoituksia (Lankinen 2005). Ihmisten asenteet ja toimintatavat voivat vaikuttaa ilmansuojelun toimintaohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden hyväksyttävyyteen. Ihmisten on usein vaikea ymmärtää, kuinka he voivat omilla toimillaan vaikuttaa ilmanlaatuun. Järjestämällä kampanjoita ja koulutustilaisuuksia työpaikoille se- 12

13 kä asukkaille lisätään ympäristötietoa. Kyselyssä tutkittiin ihmisten mielipiteitä kahdeksan toimenpiteen osalta, tulokset esitetään taulukossa 10. Taulukon 10 tulokset osoittavat, että melko toimivina pidettiin toimenpiteitä 1, 3, 5 ja 8. Eniten arvostetaan toimenpiteitä, joilla tähdätään joutokäynnin vähentämiseen. Joukkoliikenteen edistämiskampanjat ja ilmanlaadusta tiedottaminen on koettu ksi sekä katujen puhdistukseen liittyvä tiedottaminen. Toimenpide 2, jolla pyritään suunnittelemaan liikkumisenohjauskeskusta mahdollisesti perustettavan ekotehokkuuden palvelukeskuksen yhteyteen jakaa mielipiteitä runsaasti. Todennäköisesti toimenpiteen kohdalla on kysymys vielä vieraasta asiasta, johon ei osata ottaa täysin kantaa. Toimenpiteen neljä edellyttämä tiedottaminen pienpolttoon liittyvistä suosituksista saisi olla vastausten perusteella tiukempaa. Mielipiteet jakautuvat suunnilleen samoin toimenpiteiden 6 ja 7 kohdalla. Toimia taloudellisen ajotavan koulutuksen järjestämiseksi ja kaupunkien välistä yhteistyötä ympäristökasvatuksen kehittämiseksi ei pidetä täysin na. Saadun palautteen pohjalta toimenpidettä 8: lisätään kaupunkilaisten ilmanlaatutietoutta, täydennettiin siten, että siihen lisättiin pyrkimys edistää kestäviä liikkumistapoja. Lisäksi tuotiin esille kevyen liikenteen edistäminen. Toimenpiteen alakohdaksi lisättiin tilaisuuksien järjestäminen kaupungin työntekijöille sekä opetuksen kautta tiedon lisääminen ilmanlaadun parantamiseksi ja altistuksen vähentämiseksi. Taulukko 10: Vastaajia pyydettiin arvioimaan viestintään, kasvatukseen ja koulutukseen liittyviä kahdeksaa toimenpidettä arvoasteikolla 0 4, Taulukon prosenttijakauman värit vastaavat numeroita siten, että 4 = vihreä, 3 = keltainen, 2 = oranssi, 1 = punainen ja 0 = harmaa. Lisäksi vastauksista on laskettu keskiarvo (k.a.). Toimenpide Erittäin 4) Melko 3) Ei kovin 2) Ei ollenkaan 1) En osaa sanoa 0) Yhteensä 1. Lisätään katujen puhdistukseen liittyvää tiedottamista eri kohderyhmille: kaupunki- laiset, kiinteistöt ja kiinteistöyhtiöt (k.a.: 3,09) 2. Suunnitellaan liikkumisenohjauskeskus mahdollisesti perustettavan ekotehokkuuden palvelukeskuksen yhteyteen (k.a.: 2,58) 3. Lisätään joukkoliikenteen edistämiskampanjoita ja sisällytetään niihin ilmanlaatutietoutta (k.a.: 3,12) 4. Tiedotetaan pienpolttoon liittyvistä suosituksista (k.a.: 2,79) 13

14 5. Vähennetään joutokäyntiä (k.a.: 3,25) 6. Järjestetään taloudellisen ajotavan koulutusta (k.a.: 2,85) 7. Kehitetään kaupunkien välistä yhteistyötä ympäristökasvatuksessa (k.a.: 2,83) 8. Lisätään kaupunkilaisten ilmanlaatutietoutta (k.a.: 3,17) 2.7 Mitä muuta Helsingin kaupungin tulisi mielestänne tehdä ilmanlaadun parantamiseksi? Alla esitetyt mielipiteet on kerätty palautekyselyn avoimista vastauksista, sähköpostitse saapuneesta palautteesta ja kahdelta Internetin keskustelupalstalta: Keskustele ilmansuojelusta (02/2008) ja Helsingin Sanomien Keskustelut-sivustolta (02/2008), jossa pääkaupunkiseudun asukkailta haluttiin kommentteja ilmansuojeluun. Osaa kirjoituksista on muotoiltu; kuitenkin siten, että kirjoittajan alkuperäinen ajatus pysyy ennallaan. Ylivoimaisesti eniten palautetta annettiin pääkaupunkiseudun liikenteestä. Keskustelua herätti runsaasti myös joukkoliikenne ja Helsingin katupölyongelma. Mielipiteet on esitetty aihealueittain, joita ovat liikenne, joukkoliikenne, katupöly ja ilmanlaatu, tiedottaminen ja tutkimus sekä maankäyttö Liikenne Liikenteen vaikutus pääkaupunkiseudun ilmanlaatuun sai aikaan paljon keskustelua. Liikenne halutaan nykyistä sujuvammaksi esimerkiksi teiden kuntoa, pysäköintiä ja liikenteenohjausta parantamalla. Toisaalta autojen määrää halutaan vähentää ja esitetään ajatuksia täysin autottomasta kävelykeskustasta. Mahdolliset ruuhkamaksut saivat vastaajien keskuudessa yhtä lailla kannatusta kuin vastustustakin. Ainoa varsinainen iso kysymys pyrittäessä kaupunkilaisille terveellisempään ilmanlaatuun on, miten voidaan vähentää yksityisautoilua keskustassa. Aina on osoittautunut, että huolimatta pyrkimyksistä vähentää autoilua kaduilla rakentamalla maanalaisia väyliä, paikoitusluolia ym. on autojen määrä vain lisääntynyt ja kaduilla kiertelevät parkkipaikkaa haeskelevat nekin lisääntyneet, koska suuresta pulasta johtuen on kadunvarsipaikkoja yhä lisätty. Autoliikenteen sujuvuutta tulisi ehdottomasti parantaa. Pahimmat päästöt tulevat paikoillaan seisovista sekä kiihdyttävistä autoista. Ajan ruuhka-ajan ulkopuolella keskustaan töihin ja vähintään puolet liikennevaloristeyksistä, joissa pysähdyn punaisiin, on sellaisia joissa muita autoja ei näy mailla halmeilla. Konkreettisia ehdotuksia: - jalankulkuvaloihin nappulaohjaus, jolloin autoliikenne pysäytetään vain tarvittaessa. - liikennevalot pois päältä suuremman osan ajasta hiljaisilla alueilla, - yleisesti kiertoliittymien rakentaminen liikennevaloristeysten sijaan. Yksityisautoilu kalliiksi ja vaikeaksi: tietullit, verotus (ajokm/v),rajoitukset (ei viikonloppuisin, iltaisin, yöllä). Raideliikenteeseen rahaa. EI tie/katuhankkeita, joiden tarkoitus on helpottaa, lue lisätä, autoilua. Raideverkosto viuhkamaiseksi + poikittaiset väylät. Hyvät julk.yhteydet ja aikataulut urheilupuistoihin vähentämään lasten ja nuorten jatkuvaa kuljettamista henkilöautoilla. 14

15 Asuminen on on oltava mahdollista tiiviisti ja kestävän kaupunkirakentamisen periaatteiden mukaisesti lähellä raideliikenteen asemia ja lähellä keskustaa. Yksityisautoilua on rajoitettava ja valistettava ihmisiä sekä saatava ihmiset ymmärtämään, että joittenkin oikeudesta liikkua yksityisautolla syntyy rajoituksia toisten ihmisten elämään sekä lisäksi kalliita torjunta- ja kehittämistoimenpiteitä. Miksi näin päin ei osata tai haluta ajatella? Kaikki joutuvat osallistumaan autoilun kustannuksiin terveytensä ja veromarkkojensa avulla, itse välttämättä omistamatta edes autoa! Suurin osa ongelmista poistuisi suoraan rajoittamalla yksityisautoilu minimiin! Jotta kaupunki saadaan pysymään elävänä ja asuttuna tulee myös yksityisautoilu sallia. Ei täällä kukaan huvikseen ajele. Kyllä nykyisissä parkkimaksuissa on jo tarpeeksi ruuhkamaksua. On aika investoida myös liikenteen joustavuuteen ja sitä kautta vähentää liikenteen tuomia haittoja. Esimerkkinä sisääntulo/ulosmenoväylien kapasiteetin lisääminen. Helsingin ulosmenoväylille johtavat tiet ovat vain osittain tehokkaassa käytössä, koska raitiovaunukiskojen alueelle ei muulla liikenteellä ole asiaa. Ne seisovat suurimman osan ajasta tyhjinä. Miksi eivät edes bussit, taksit ja hälytysajoneuvot voi käyttää näitä väyliä. Pahin esimerkki on Lahdenväylälle johtava leveä raitiovaunuille varattu alue. Sama tilanne on Haagaan ja Munkkiniemeen päin mentäessä. Kehäteiden liikennevalo-ongelmat ovat myös ratkaistavissa. Kyllä autonkäyttäjät jo nyt maksavat tarpeeksi veroja. Niistä täytyy löytyä rahaa myös Helsingin seudun liikenteen kehittämiseen ilman tietulleja. Unohtaa kosmeettiset puheet ns. ympäristövyöhykkeestä. Kyseinen Ruotsin malli jahtaa pienet ammattiliikenteen yrittäjät kortistoon ja teettää välillisesti myös rikkaampien yrittäjien työn siinä määrin kalliiksi, että se tuntuu yleisessä hintatasossa. Ikääntyvät bussit ja kuormurit poistuvat liikenteestä kuitenkin ajallaan ja tilalle tulee vähäpäästöisempiä malleja. Tosin, hiljattainhan on ilmestynyt tutkimus, jonka mukaan uusien diesel-moottoreiden hiukkaset ovat pienempiä ja näin ollen vaarallisempia. Kaupunkiympäristön ilmanlaatuun voidaan vaikuttaa potkimalla turhat henkilöautot pois keskustasta. ammattiliikennettä ei pidä haitata. Kannatan useimpia esitettyjä toimenpiteitä, mutta en kannustamista vähäpäästöisten autojen ostoon. Uuden auton osto on äärimmäisen harvoin ympäristöteko, sillä asiaa on tarkasteltava muutenkin kuin ilmanlaadun kannalta. Mieluummin vaikka lisämaksuja runsaspäästöisille autoille. Rakennetaan nyt jo vihdoin viimein se keskustatunneli! Päättäjät pyöräilemään tai kävelemään ja haistelemaan ilmaa mm.: Porkkalankatu, Jätkäsaari, Uudenmaankatu, Unioninkatu, Kalevankatu, Lönnrotinkatu - voidaan todeta, ettei siellä liiku kukaan muukaan jalkaisin. Liikenteestä ei päästä kokonaan eroon, ilmaa on huomattavasti helpompi puhdistaa tunnelista kuin luonnosta. Keskustaan muualta päivittäin autolla tuleville pakolliseksi Greencard -luvan hankkiminen (ja luvan saa vain jos auton käyttöön hyvin perusteltu syy esim. a) hankalat kulkuyhteydet esim. autoa käytettäessä matka nopeutuu yli 50%, b) autoa tarvitaan työajossa, c) kyse on esim. vammaisajajasta ym., jonka auton käyttö on perusteltua). Greencard on oltava esillä auton takaikkunalla entisen 80-lätkän tapaan. Itse kieltäisin auton hankkimisen myös keskusta-alueella asuvilta, mikäli se ei edellämainituista syistä ole välttämätön. Työsuhdeautoedun verotuksen 2-kertainen korotus + ruuhkamaksut + suurten yli 2500 kuutioisten autojen (esim. ns Cityjeeppien) tulo- ja ajokielto kantakaupungissa (lukuunottamatta kantakaupungissa asuvia). Erit. työsuhdeautoilu ja sen lievä verotuskohtelu on suurin syyllinen koko ongelmaan. Lisäksi työsuhdeautoilua pidetään taloudellisen menestyksen ja miehisyyden mittarina. (lapsellista!) Tällaisen snobbi-asenteen poiskitkeminen, josta muuten ei paljon puhuta, saattaa olla se kaikkein keskeisin ratkaisu koko kantakaupungin ongelmien ratkaisemiseen, työsuhdeautoilua tulee rankaista riittävästi. Tutkimusten mukaan n. 3/4 autoista on työsuhde-autoja. Helsingin pitäisi tehdä rohkeasti kunnon kävelykeskusta. Helsingin pitäisi tukea länsimetron rakentamista. Helsingin tulisi vähentää tai nostaa parkkipaikkojen hintoja keskustan läheisyydessä ja lisätä tai edullistaa niitä joukkoliikenteen solmukohdissa, joista pääsee nopeasti metrolla, junalla tai muulla julkisella kulkuvälineellä keskustaan. Rakennetaan keskustatunneli, lisää parkkipaikkoja keskustassa. Parkkisakot merkittävästi halvemmaksi. Aluepysäköinti kaikille samaan hintaan. Parannetaan tiestön liikennesujuvuutta. 15

16 Vähitellen tulisi siirtyä samaan kuin Saksassa joissakin kaupungeissa, joissa kielletään ajo keskustoissa vanhoilla ajoneuvoilla, joissa ei ole hiukkassuodattimia tai katalysaattoreita. Tämän tulee koskea myös raskasta liikennettä ja joukkoliikennettä! Sähkökäyttöisten ajoneuvojen voimakasta suosimista - päästöt: NOx, SOx, COx ym. = 0 g - melu: lähes 0 db. Tämähän on tavoite. Liikenteen melu ja päästö (ei pöly) ongelmiin löytyy ratkaisu. Toivon, että ruuhkamaksut otetaan mahdollisimman pian käyttöön ja keskustan parkkipaikkoja vähennetään. Lisäksi keskustan katuja pitäisi muuttaa kävelykaduiksi. Tämä lisäisi keskustan viihtyvyyttä huomattavasti! Mielestäni Helsingin liikenteen ruuhkaongelmia suurennellaan ja ehdotetut korjaavat toimenpiteetkin ovat suhteettomia. Tuntuu osin siltä, että ruuhkamaksusysteemillä halutaan nostaa Helsinki statukseltaan muiden suurkaupunkien, Tukholma, Lontoo ym. joukkoon, joilla niilläkin on ruuhkamaksut ja jotka tosin ovat myös paljon suurempia kaupunkeja kuin Helsinki. Tietullien sijaan voitaisiin määrätä seutulippupakko kaikille alueella autolla ajaville. Perusteluna; - Valmis järjestelmä maksujen keräämiseen - Tarkastus poliisiratsioiden yhteydessä, ei tarvita kalliita etälukuasemia, eikä autoilijoiden tarvitse hankkia kalliita laitteita. Kaupan päällisenä autoilijoilla olisi matkakortti, jolla voisi näin ilman lisämaksua käyttää julkista liikennettä. Suomessa autoilu on jo niin kallista, että kyllä sillä korvautuu ainakin Suomen tuhot. Autokanta kuluttaa nykyään paljon vähemmän kuin aiemmin. Nyt puhutaan Suomesta, USA:ssa autokanta on aivan toista luokkaa. Ja jos tuosta ilmastosta ollaan huolissaan, niin laitetaan kaikille Suomen takoille ja saunoille käyttömaksu. Saunat ja takat ovat molemmat täysin turhia! Turhaan autoiluun pätisi paremmin se, että maksut olisivat voimassa iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi maksut koko Suomeen: monet ajavat täysin turhaan joka viikonloppu pitkät matkat kesämökeille. Tuhoavat ilmakehää siinä aivan yhtä paljon kuin työmatka-autoilija viikolla! Ruuhkamaksut ovat perusteltuja juuri niille alueille, missä on julkinen liikenne. Ja ruuhkamaksujen tuotto pitäisi suunnata juuri sen kehittämiseen entisestään. Omana kommenttinani haluaisin huomauttaa, että pelkästään Helsingin julkisten yhteyksien parantaminen ei riitä, koska suuri osa Helsingissä työskentelevistä ihmisistä tulee Helsingin ulkopuolelta ja jopa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Esimerkiksi Nurmijärveltä julkiset kulkuneuvot kulkevat todella heikosti ja näin ollen sieltä ei ole kovin hyvät mahdollisuudet kulkea töihin esimerkiksi bussilla (junalla vielä vähemmän, koska junaa sieltä ei kulje). Näin ollen puhutut ruuhkamaksut ovat täysin epäreiluja joitakin ihmisiä kohtaan, koska julkinen kulkuneuvo ei vain kaikille ole edes vaihtoehto. Entä sitten ne vaihtoehdot, millä tilanteeseen voitaisiin vaikuttaa ilman kieltoa, rajoitusta tai maksua? Kolmelle autoilijalle rakennetaan kolme parkkipaikkaa tulosuuntaansa kehä III:n tietämille. He saavat astua siellä kiskokulkineeseen tai bussiin ja maksaa matkastaan sen mitä kuukausilipun käyttäjä keskimäärin matkastaan maksaa eikä kertalipun rangaistukselta tuntuvaa maksua. Mitä tämä maksoi? Kaiketi kaikki säästivät. Parkkipaikka on halvempi kehällä kuin keskustassa työnantaja tai yhteiskunta säästää. Joukkokulkineessa on enemmän maksavia asiakkaita bussi-firma saa tulonsa. Autoilijan bensa maksaa enemmän kuin tuo joidenkin kymmenien senttien hinta kertalipusta autoilija säästää. Mutta ei. Ratkaisuna on lätkäistä autoilijalle lisämaksu ja olla kehittämättä yhtään mitään. Autoilijaa ketuttaa ja hän ajaa vaikka sitten kiusallaan keskustaan ja säästää nuo maksut esimerkiksi suomalaisten työllään luomista palveluista tai tuotteista. Säätäkää korkeat ruuhkamaksut niin liikenne keskustaan vähenee ja tarve siellä liikkumiseen poistuu kun yritykset ja kauppaliikkeet häipyvät asiakaskadon myötä. Tosin verotulotkin romahtavat, mutta tehän voitte aina nostaa veroja. 16

17 Ei ainakaan ottaa käyttöön ruuhkamaksuja. Kaupunkia ja sen palveluita ei saa näivettää ja siirtää kehä 3:n varteen Joukkoliikenne ja kevyt liikenne Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittämistä pidetään erittäin tärkeänä. Vastaajien mielipiteissä korostuu tyytymättömyys joukkoliikenteen maksujen hintakehitykseen ja esitetään ajatuksia ilmaisen joukkoliikenteen saamiseksi pääkaupunkiseudulle. Tyytymättömiä ollaan myös linja-autojen ja työkoneiden aiheuttamien päästöjen vuoksi. Raideliikennettä toivotaan lisää, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suunnittelua sekä parempaa tiedotustoimintaa. Joukkoliikenteen on oltava a koko vuoden, koska ikävä kokemus esim. kesällä vaikuttaa koko vuoden ajan siihen kynnykseen, tarttuuko joukkoliikenteeseen muina aikoina. Helsingin tulisi tehdä joukkoliikenteen muuttamisesta ilmaiseksi - tai vähintäänkin erittäin halvaksi - iso poliittinen kysymys. Tällaisen liikkeen pohjalta olisi mahdollista vaatia valtiovaltaa osaltaan hankkeen kustantajaksi. Koska Helsinki on kaikkien suomalaisten pääkaupunki, jonne tullaan paitsi muualta Suomesta myös yleensä ensimmäisenä ulkomailta, olisi tämä vähintäänkin oikeudenmukaista. Johdinbussit ja vähäpäästöiset bussit liikenteeseen. Helsingin suurin ympäristöongelma on dieselmoottorit, varsinkin vanhat sellaiset. Miksi suosia julkisia, jolleivät kulje maakaasulla tai sähköllä? Laivoihin maasähkö, rekkaralli Kantakaupungin läpi minimiin, rekkoihin hiukkassuodattimet. Paketti- ja kuorma-autojen sekä bussien joutokäynnin valvonta on kelvotonta! Metro- ja raideliikennettä tulisi kehittää sen lisäksi että dieselkäyttöisistä linja-autoista luovuttaisiin ja siirryttäisiin esim. maakaasulla toimiviin linja-autoihin. Ilmastopoliittisista syistä ja julkisen liikenteen paremman palvelun ja toimivuuden kannalta olisi tärkeää, että samansuuntaisilla reiteillä kulkevat linja-autojen aikataulut porrastettaisiin niin, että ne kulkevat mieluummin eri aikaan kuin peräjälkeen, jolloin kolmesta linja-autosta kaksi viimeistä ajaa täysin tyhjillään ajoreitin. Joukkoliikenteen kehittämisestä puhutaan ja samaan aikaan yksityisautoilu on lisääntynyt rankasti. Suunnittelussa pitäisi enemmän huomioida näitä asioita. Lisäksi on koko ajan joukkoliikenteen maksujen korotuksia. Jokeri-linja on ollut ja sen kaltaisia linjoja lisää! Ehdottaisin joukkoliikenteen muuttamista maksuttomaksi ainakin Espoo-Vantaa-Helsinki alueella. Tämä olisi tehokkain tapa pienentää autojen määrää ja siten hiukkaspäästöjä ja ilmansaasteita. Helsingin Sanomat kirjoitti , että liikenteen lisääntyneet terveyshaitat aiheuttivat arviolta miljardin taloudelliset tappiot. Lehtiartikkelissa mainittiin myös, että paras tapa vähentää saasteiden aiheuttamia sairauksia on henkilöautojen vähentäminen keskustasta. Mikäli ilmainen julkinen liikenne pienentäisi terveyden aiheuttamia tappioita puolella, niin säästyneellä summalla saataisiin laadukas ja hyvä julkinen liikenne. Ilmainen mielletään usein myös huonolaatuiseksi ja sitä se ei tässä tapauksessa saisi olla. Ilmaisesta ja laadukkaasta palvelusta kirjastot ovat kohtalaisen hyvä esimerkki. Ilmaisesta julkisesta liikenteestä hyötyisi eniten keskituloiset ja köyhät, mutta myös he, jotka eivät käyttäisi näitä palveluja, sillä yksityisautoilu muuttuisi myös joustavammaksi. Kirkkonummen junaasema on hyvä esimerkki ihmisten motivaatiosta käyttää julkista liikennettä. Aseman käyttöaste kasvoi 30%:lla, kun Kirkkonummi liitettiin YTV:n piiriin. Hankalaa arvioida mitä kävisi jos maksut poistettaisiin kokonaan. Suurimpia syitä ongelmiin on joukkokuljetusten aivan liian suuret lippumaksut, erit. lähikuntien Espoosta, Vantaalta, Kirkkonummelta etc tulevilta perittävät maksut. Niiden a) alentaminen lisäisi huomattavasti joukkoliikenteen käyttämistä ja siten ilmanlaadun parantamista. Edelliseen viitaten on nyt halvempaa tulla Helsinkiin omalla yksityisautolla. Toinen toimenpide on b) parkkihallien ja parkkipaikkojen maksujen korottaminen mikäli joka-aamuinen tulo työpaikalle voidaan hoitaa helposti ja vaivatta joukkokuljetusvälineillä (Bussi, Metro, Juna, Raitiovaunu). 17

18 Joukkoliikennettä kyllä käytettäisiin, jos se ei olisi tuhottoman kallista. Parhaimmillaan joukkoliikenne olisi ilmaista, ja silloin sitä todella käytettäisiin. Vaikka tämä maksaisi, tulisi vastaavasti säästöjä varmasti monesta muusta kohdasta. Lisäksi halvemmatkin maksut korvaantuisivat puolityhjien vuorojen täyttymisillä. Joka tapauksessa joukkoliikenteen maksut saisivat olla Helsingin sisällä korkeintaan euron, ja sillä pitäisi voida liikkua vapaasti vähintään kaksi tuntia. Johan alueella siirryttäisiin joukkoliikenteen käyttäjiksi. Tällainen todellinen muutos vapauttaisi resursseja teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta. Ilmanlaadun parantumisen ohella joukkoliikenteen ksi tekeminen olisi tietysti muutenkin omiaan lisäämään kaikenlaista toimintaa kaupungissa. Tämä edistäisi yleistä kehitystä, mikä puolestaan toisi mukanaan verotuloja monelta eri sektorilta. Pyöräväylistä on suunniteltava ja rakennettava oikeasti toimivia, ei jalankulkijoita ja pyöräilijöitä samaan. Kevyen liikenteen edistäminen on tärkeä tavoite. Tällä hetkellä pyöräily ja kävely tunnutaan naittavan keskenään niin, että jalankulkijoilta napsitaan tilaa ja valkoisella viivalla erotetaan pyöräilijöille oma osuutensa. Tilanne on huono sekä pyöräilijöille että kävelijöille. Ehdotus: muutetaan vilkkaasti liikennöityjen, pyöräilyllisesti hankalien katuosuuksien kadunvarsien pysäköintirivistöjä pyörätieksi. Näin on tehty esim. Unioninkadulla Senaatintorin ja Kaisaniemen välissä, hyvällä menestyksellä. Reitti on nopea ja pyöräilylle. Esimerkiksi Hakaniemen, Kallion ja Sörnäisten alueella tarvetta olisi vastaavalle, sillä siellä turvallisen pyöräilyn edellytykset ovat nyt huonot. On silkkaa yksityisautoilun suosimista kevyen liikenteen kustannuksella, jos pysäköintipaikat ajavat kevyen liikenteen väylien ohi. Kevyen liikenteen väylien autottomuutta pitäisi valvoa ja vaalia paremmin. Tällä hetkellä autot täyttävät kävelykadut ja jalkakäytävät kantakaupungissa. Polkupyörien kuljetusmahdollisuuksien parantaminen metroissa ja junissa ja niiden luominen linjaautoliikenteeseen. Kevyen liikenteen ajantasaisen kunto/puhdistusinformaation vieminen Internetiin, esim. reittiopas.fi ja kevyen liikenteen GPS-navigointipalveluihin (esim. Nokian uusi kevyen liikenteen navigointipalvelu). Nopeat yhteydet, kohtuullinen hinta, kausilippu tms. Joukkoliikenteen tulisi olla oikeasti edullinen ja järkevä vaihtoehto. Helsinki ei ikinä pääse ruuhkista ja saasteista eroon, jos joukkoliikennettä vielä karsitaan ja hintoja nostetaan. Keskipäivän lippualennus takaisin. Asemilla kohtuuhintainen nimellisen maksun P-paikka. Vähentäisi autoilua keskustassa ja lisäisi joukkoliikenteen käyttöä. Suuret yritykset pois keskustasta. Linja-auton pitää olla nopea ja kulkea sitä reittiä mikä käyttäjälle on paras. Ei mitään keräilylinjoja, jotka vievät lähimmälle juna-asemalle kerran tunnissa. Kalustoihin ja kuljettajiin pitää satsata. Karjakuljetuksenkaltaiset aamuruuhka-autot karkottavat kaikki, jotka suinkin voivat niitä olla käyttämättä. Joukkoliikennevälineillä olevat matkat, eivät saa kestää kauemmin, kuin omalla autolla. Ohjataan kaikki linja-autot junien asemille, kuten metrossa jo tehdään. Jokainen linja-auto ajaa vain omassa kaupungissaan, ei hesan bussit saa mennä rajojensa ulkopuolelle, näin ollen ei myöskään muualta tulevat saa tulla tänne. Poikkeus on pitkänmatkan autot Katupöly Katupöly aiheuttaa vuosittain ongelmia pääkaupunkiseudun runsaasti liikennöidyillä katuosuuksilla. Suurimpina katupölyn aiheuttajina pidetään nastarenkaiden teihin kohdistamaa kulutusta ja teiden hiekoittamisen/suolauksen määrää, ajoitusta ja siivoamista. Mielipiteissä on lisäksi esitetty ratkaisuja katupölyongelman pienentämiseksi. Katupölyn torjunnassa on tärkeintä urakoitsijoiden koulutus ja työn valvonta. Ohjelmassa ei käsitellä selvästi hiekoitussoran oikeaa käyttöä ja turhan sorastuksen välttämistä. Hiekoitussoran oikeista käyttömääristä ei edes suunnitella tutkimusta! Menetelmiä ei kehitetä. Lunta ei esim. nyt aina aurata tai harjata ennen sadetta, vaan hiekoitetaan, kun lumen poisto tekisi hiekoituksen tarpeettomaksi. Suolaus ja hiekoitus lopetettava - kuten keski- ja pohjois-suomessa. Auraushan riittää sielläkin. Lumenpoisto lingolla suoraan kuorma-autoon. Ei tarvitse siirtää lumia auralla tien sivuun. 18

19 Hiekka on suuri ongelma ja suuri osa siitä voitaisiin jättää laittamatta teille (esim. hiekoittamalla tiestä vain toisen puolen ns. puolihiekoitus). Onko ennakkoluulottomasti tutkittu, onko hiekka ja suola ainoat mahdolliset liukkaudentorjuntamenetelmät. Ehkä olisi kehitettävissä esim. jokin orgaaninen itsehajoava mahdollisuus. Palataan vanhaan tapaan vesihuuhdella kadut ainakin keväällä. Myös lumen kuljetus kuorma-autoilla paikasta A paikkaan B monen kilometrin päähän saastuttaa ilmaa ja on turhaa kuljetusta. Lapsuudestani muistan, että kortteliin tuotiin suuri "kattila" johon lumet kaadettiin ja vedeksi sulanut lumi johdettiin katuviemäriin. Hiekoitushiekkaa silloinkin käytettiin, muttei tällaista mustaa soraa kuin täällä Herttoniemessä nykyisin. Ei koskaan ole ollut kaupunki niin epäsiisti kuin nyt vaikka rahaa on yhteiskunnalla paljon enemmän kuin lapsuudessani 50- luvulla. Katupölyn osalta on unohdettu kaikista tärkein toimenpide; nastarenkaiden käytön rajoittaminen!?. Tiehallinnon tutkimuksen (2001) mukaan kitkarenkailla ajetaan vähemmän onnettomuuksia ajokilometriä kohden kuin nastoilla, joten turvallisuus ei ole ongelma nastojen vähentämiselle. Hiekottamalla ja suolaamalla voidaan hoitaa ongelmakohdat paikallisesti ja silloin myös puhdistaa kohdennetusti. Nastat kuluttavat tietä kaikkialta, mikä tekee puhdistamisesta liian kallista. Uskomatonta, että suurin ongelma on jätetty kokonaan pois ohjelmasta. Se, että kitkat nostavat pölyä tiestä hieman enemmän kuin nastat ei ole oleellista vaan se, että pölyä syntyy nostettavaksi. Nastarenkaiden käyttöön tulisi pyrkiä puuttumaan. Lämpenevien talvien johdosta nastarenkaiden käyttöön pääkaupunkiseudulla on joka tapauksessa entistä vähemmän tarvetta. Samalla nastarenkaiden vaikutus tienpintojen kulumiseen ja katupölyn muodostumiseen on ilmeinen. Yhteiskunta voisi tällä kertaa käyttää kepin sijasta porkkanaa edistämällä nastattomien talvirenkaiden hankintaa myöntämällä esim. 50 :n etusetelin pääkaupunkiseutulaisten kitkarengashankintoihin. Satsaus ei välttämättä tulisi edes erityisen kalliiksi teiden vähentyneen kulutuksen ansiosta. Mielestäni suuresta liikennetiheydestä johtuva päällysteiden kuluminen, teiden riittävän hyvä kunnossapito talvisin ja eteläisen Suomen leudot talvet olisivat peruste, joilla esim. pääkaupunkiseudun kuntien alueella voitaisiin nastarenkaiden käyttö kieltää. PK-seudulla satunnaisesti asioivat, muualta tulevat voisivat maksaa jonkinlaisen ajoluvan vaikkapa päiväksi. Tuntuu ihmeelliseltä että toisin kuin esim. Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on Suomessa varaa uusia teiden ja katujen päällysteitä yhtenään ja hyväksytään pölyn aiheuttamat terveysriskit. Nykyaikaiset kevytnastatkin rouhivat ja iskevät tiestä pölyä ja hiukkasia VTT:n mittausten mukaan 9 g/auto jokaista ajokilometriä kohti. Eli lyhyellä 20 km:n matkalla ollaan tehty jo 180 g pölyä ja hiukkasia. Se on mieletön määrä. Jos autolla ajetaan vaikka 5000 km talvikaudessa, tarkoittaa se pölyä ja hiukkasia 45 kilogrammaa. Merkittävä osa tästä päästöstä kasautuu vilkkaasti liikennöidyissä kaupunkikeskuksissa talven aikaan katujen reunoille ja hiekoitussepelin sekaan ja nousee keväällä katujen kuivuessa lyhyen ajanjakson aikana ilmaan valtavaksi pölyongelmaksi. Katupöly nousee ilmaan ja pakokaasuja tulee enemmän, kun kiihdytetään ja ajetaan kovaa. Siksi autot pitäisi saada noudattamaan nopeusrajoituksia, etenkin kantakaupungin kuilukaduilla (esim. Töölön Caloniuksenkadulla). Tämä vähentäisi tehokkaasti myös liikennemelua. Caloniuksenkadun katukivien välejä ei myöskään saada puhtaiksi, vaan niihin jää pölyä, joka nousee ilmaan kovempaa ajettaessa. Caloniuksenkadun pinnoite olisi syytä muuttaa sileämmäksi, mikä sekin alentaisi myös melua. Syksyn lehtien siivoaminen käyttämällä meluisia puhaltimia pitäisi kieltää. Ne nostavat kuivan pölyn ilmaan, josta ihmiset joutuvat sen hengittämään. Koirien ulkoiluttamista tulisi valvoa, eikä järjestää puolivirallisia kakituspaikkoja kaupungin puistoalueelle, kuten esimerkiksi Ruoholahden kanavan rantaan. Jätöksetkin menevät kuivuttuaan hengitysilmaan! Katupölyjen siivousvastuu siirrettävä taloyhtiöille (vähintäänkin oma katualue). Onko mahdotonta tehdä korttelin kokoisia urakkasuunnitelmia, jossa urakan saa, kun pitää kadut puhtaina? 19

20 Katujen huolto ja puhtaanapito pitäisi keskittää kaupungille. Pois yksityisiltä talo- ja huoltoyhtiöiltä Ilmanlaatu, tutkimus ja tiedottaminen Ilmanlaatua huonontavana tekijänä pidetään liikennettä. Autojen tyhjäkäynti (myös työkoneet ja laivat) ja huonosti suunnitellut liikenneväylät koetaan erityisen ongelmallisiksi. Huolta aiheuttaa myös teollisuudesta vapautuvat päästöt ja yksityisten ihmisten puun tai roskien polttaminen tiheästi asutuilla alueilla. Mielipiteissä tuodaan lisäksi esiin asioita, joista haluttaisiin tutkittua tietoa ja tiedottamista aiempaa enemmän. Olisi tärkeää turvata lailla ihmisille (kevyelle liikenteelle) oikeus raikkaampaan hengitysilmaan. Autoilijathan eivät jää haistelemaan jätöksiään, mutta jalankulkijat ja pyöräilijät "kiskovat" pakokaasut syvälle keuhoihinsa ja kärsivät seuraukset. Vapaa autoetu on yksi varmasti merkittävä asia pakokaasupäästöjen määrässä, siksi myös siihen tulisi voida tehokkaasti vaikuttaa. Kevyen liikenteen väylät (esim. työmatkareitit pyörällä) voisi koittaa sijoittaa jonnekin muualle kuin autotieväylien viereen. Helsingin satamaan tulevien risteilyaluksien pitäisi olla sellaisia, jotka pystyvät käyttämään Helsingin sataman tarjoamaa maasähköä. Muuten laivat pitävät koneitaan koko päivän päällä ja sopivalla tuulella (usein) esim. koko Katajanokka on koko päivän erittäin pahasti pienhiukkasten ja pakokaasujen täyttämä. Ei pitäisi siis ottaa kaikkia laivoja vastaan jos ne eivät käytä Helsingin maasähköverkkoa. Pitääkö alistua siihen, että nenää kirvelee ja päässä pyörryttää, kun noihin katukuiluihin joutuu menemään. Terveyden vaarantaminen on rikoksista suurin. Ilmansuojelu on otettava ykköseksi, vaikka melu on nyt listan kärjessä. Melu tappaa eri tavalla. Huono ilma tappaa varmasti. Huono ilmanlaatu kuvittele flunssa ilman kuumetta ja räkää. Puun pienpolton tuominen esiin tässä asiassa on sävyltään puun polttoa syyllistävää. Puu on polttoaineena puhtaampi kuin fossiiliset, mutta sitä ei osata polttaa oikein, eikä ymmärretä mitkä asiat päästöihin vaikuttavat. Lisäksi tulisijoille ei ole asetettu minkäänlaisia laatuvaatimuksia. Kaikilla tulisijoilla, etenkin kiukailla, ei yksinkertaisesti ole mahdollista polttaa puuta ilman että tuloksena on sankka savu lähiympäristössä. Puun polttamista tulee suosia, mutta asettaa vaatimuksia polttamisen laadulle. Pahasti savuttavaa roskien polttamista harjoitetaan edelleen varsinkin omakotitalojen pihoilla. Näihin tapauksiin tulisi aktiivisesti puuttua, koska yhdestä roskanuotiosta voi tulla pienhiukkasia enemmän kuin useasta tuhannesta autosta. Autojen joutokäynnille on jo asetettu rajat, mutta Malmin lentokentällä mm. Copterlinen huoltopiste saastuttaa ilmaa pitämällä joutokäynnissä helikopteria liian kauan. Helikopterin moottorin/öljyn haju peittää alueen alleen. Kaupunki voisi asettaa joutokäynnille rajat myös ilmailun osalta, varsinkin kaupallisten lentojen suhteen rajat ovat tarpeen. Osalle ihmisistä ilmaston saasteiden jatkuva toitotus mediassa, ilmanlaadun epäoleellisen pikkutarkka raportointi ainakin Helsingin Sanomien säätietosivulla aiheuttavat ahdistusta, joka yhdessä mielikuvituksen (se on huomattava voima) kanssa saa aikaan näitä oireita. Tulee vain mieleen, että tieto lisää myös tuskaa ja lopunajan tunnelmien maalailu ei ainakaan tee ylireagointiin taipuvaisista ihmisistä yhtään tyytyväisempiä kaupunkilaisia. Piipun korkeus ei muuta tarvetta vähentää päästöjä. Väite "tutkitustikin energiantuotannon päästöt eivät juuri vaikuta kaupungin ilmanlaatuun korkeiden piippujen ansiosta" on absurdi. Eivätkö nämä juuri ole kaukokulkeutuvia hiukkasia? Miksi muutkaan kaupungit vähentäisivät kaukokulkeutuvia hiukkasiaan, jos Helsinki toimintaohjelmassaan toteaa, ettei sitä tarvitse tehdä, koska vähentäminen ei vaikuta hiukkasia päästävän kaupungin ilmanlaatuun? Selvitetään nasta- ja kitkarenkaiden asfaltista irrottaman pölyn vaikutusta hengitysvaikeuksiin ja keuhkosairauksiin. 20