Kulttuuria vanhuksen arkeen -hankkeen projektipäällikkö, yh Tuulia Koponen (toim.)

Transkriptio

1

2 Kulttuuria vanhusten arkeen -hanke Loppuraportti Kulttuuria vanhuksen arkeen -hankkeen projektipäällikkö, yh Tuulia Koponen (toim.)

3 Sisällysluettelo 1. ALKUSANAT TAUSTA HANKKEEN TAVOITTEET HANKKEEN ORGANISAATIO JA HANKKEEN TYÖSKENTELY KUVA- JA HYMYKUOPAT-HANKE... 9 Kokemuksia yhteisestä kehittämistyöstä... 9 Framil ry ValoAurinko ry Turun sanataideyhdistys ry Läntinen tanssin aluekeskus KIRJALLISUUSKATSAUS KULTUURIN JA TERVEYDEN TUTKIMUKSIIN HOITOTYÖ JA KULTTUURISUUNNITELMA KUVA-HANKE PILOTTIYKSIKÖISSÄ Kaskenlinnan kosketuseritysosasto Kaskenlinnan pitkäaikaissairaanhoidon osasto Kerttulin vanhainkodin osasto Kerttulin vanhainkodin osasto Pohjantähden dementiayksikkö Sävelsirkku-ääniohjelman pilotointi Kerttulin vanhainkodissa YHTEISTYÖ KULTTUURITOIMEN KANSSA KUVA-HANKKEEN TULOKSIA JA HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ KIRJOITTAJAT LÄHTEET LIITTEET... 45

4 1. ALKUSANAT Tuulia Koponen WHO määritteli vuonna 1948 terveyden täydelliseksi fyysisen, sosiaalisen ja mielenterveyden hyvinvoinnin tilaksi, ei vain sairauden poissaoloksi. Vuonna 1986 niin sanotussa Ottawan asiakirjassa terveyden edistäminen käsitetään toiminnaksi, joka edistää terveydenhallintaa ja parantaa terveydentilaa. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi yksilön tulee tunnistaa ja toteuttaa omia toiveitaan, tyydyttää tarpeitaan ja muuttaa ympäristöään tai sopeuduttava ympäristöönsä. Hyvään terveyteen kuuluu myös kulttuuriin, ympäristöön ja käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. (Ottawan asiakirja 1986.) Suomessa valtioneuvosto antoi vuonna 2007 periaatepäätöksen hallituksen strategiaasiakirjasta, jossa hyväksyttiin terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Vuonna 2010 opetusministeriössä valmistui julkaisu Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia toimintaohjelma vuosille Toimintaohjelman tavoitteena on edistää kulttuurin ja taiteen keinoin terveyttä ja hyvinvointia yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Ohjelman painopisteinä ovat kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristön edistäjänä, taide ja kulttuuri osana terveydenhuoltoa ja työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Ohjelman yksi toimenpide-ehdotus on yksilöllisten kulttuuritarpeiden ja toiveiden kirjaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan, jolloin kulttuuritarpeet voidaan toteuttaa suunnitelmallisesti kulttuurisuunnitelman muodossa. (Liikanen 2010.) Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2008 julkaisema Ikäihmisten palvelujen laatusuositus linjaa vanhusten hoidon tavoitteeksi ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantamisen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008.) Tulevaisuudessa tulee entistä tärkeämmäksi, että vanhusten hoidossa huomioidaan heidän mahdollisuutensa osallistua jokapäiväiseen elämään huomioiden vanhuksen toimintakyky ja sen muutokset. Vuonna 2011 sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman Ikähoiva-työryhmän muistion Hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden mukaan tulevaisuudessa tullaan järjestämään iäkkäiden tarpeita ja toiveita vastaavia hoitopaikkoja, joissa kehitetään uusia hoidon ja huolenpidon palvelukonsepteja tukemaan vanhuksen toimintakykyä, hyvinvointia ja terveyttä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2011.) Vanhusväestö Suomessa kasvaa merkittävästi lähivuosina, ja yhä useampi vanhus elää pidempään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piirissä. Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen mukaan vuoteen 2012 mennessä yli 75-vuotiaista tulisi olla ympärivuorokautisen palvelujen piirissä 3 % ja tehostetun palveluasumisen piirissä 5 6 %. (STM 2008.) Näissä hoitopaikoissa tullaan hoitamaan fyysisesti toimintakyvyltään huonokuntoisia vanhuksia. Vanhusten hoidon perusperiaatteita ovat huolenpito, turvallisuus ja ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. (Voutilainen & Tiikkanen 2008). Vanhuksella on oikeus omaan elämään myös laitoshoidossa. Vanhuksen oikeus määrätä omista asioistaan toteutuu laitoshoidossa yksilöllisellä hoito- ja palvelusuunnitelmalla, joka perustuu hoidon tarpeen arviointiin ja suunnitteluun. Hoito tulee suunnitella yksilöllisten tarpeiden pohjalta huomioiden niin lääketieteelliset syyt kuin vanhuksen psykososiaaliset ja hengelliset tarpeet. Potilaskeskeisellä hoidolla tarkoitetaan hoitoa toteuttavan henkilöstön tiettyä herkkyyttä vastata potilaiden yksilöllisiin tarpeisiin ( Arjen kulttuurin eli vanhuksen jokapäiväisen elämän ja hänelle merkityksellisten asioiden tulee olla läsnä vanhuksen hoidossa. Arjen kulttuurilla tarkoitetaan jokapäiväisiä tapahtumia, joilla on turvallisuutta ja elämän merkitystä lisäävä vaikutus. ( Pitkälä ym ) Kuntoutumista edistävä toiminta lisää pitkäaikaissairaanhoidon potilaiden sosiaalista osallistumista ja vähentää vuodepotilaiden määrää. (Vähäkangas 2010.) Vanhukselle mahdollisuus osallistua tuttuun taiteen ja kulttuurin harrastustoimintaan vanhainkodissa tuo mielihyvän kokemusta. (Seppänen 2006.) Vanhusasiakkaiden tunnuspiirteiden kartoituksen tuloksissa vanhainkodissa asuvista vanhuksista 67,1 %:lla ja terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla 51 %:lla oli kykyä tai halua sosiaalisiin kontakteihin. (Tilvis, Pitkälä, Strandberg, Sulkava & Viitanen 2010.)

5 KUVA-hankkeella pyrittiin tuomaan kulttuuri esille vanhuksen elämässä ja arjessa, ja liittää se osaksi hänen hoitoaan ja jokapäiväistään elämäänsä laitoshoidon ympäristössä. Kulttuurin avulla pyrittiin parantamaan vanhusten elämänlaatua heidän elämänsä loppuvaiheessa.

6 2. TAUSTA Tuulia Koponen Vuonna 2008 Turun kaupungin sosiaalikeskuksen yhteisötaide- ja terveystoimen kulttuurisuunnitelmahanke olivat mukana kulttuuripääkaupunkihankkeiden hakuprosessissa. Turku säätiön hakuprosessin aikana molemmat hankkeet pääsivät jatkoon. Yhteisötaidehankkeen tavoitteena oli tarjota vanhainkotien ja pitkäaikaissairaanhoidon vanhuksille omaa taide- ja kulttuuritarjontaa yhteisötaiteen muodossa viikoittaisilla tapahtumilla. Yhteisötaiteen tavoitteena oli taiteilijoiden ja osallistujien eli vanhusten yhdessä tekeminen ja vuorovaikutus. Toisena tavoitteena oli saada toimintatapamuutos laitoshoidossa olevien vanhusten hyvinvoinnin lisäämiseksi kulttuurin avulla. Kulttuurisuunnitelmahankkeen tavoitteena oli tuoda kulttuuriset sisällöt monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti osaksi laitoshoidossa olevan vanhuksen päivittäistä elämää uudessa Kaskenlinnan sairaalassa. Pyrkimyksenä oli Kaskenlinnan sairaalaan muuttavien vanhuspotilaiden hoitosuunnitelmien tarkistaminen ja heidän kulttuuristen tarpeiden kartoittaminen. Tämän tarkoituksena oli käynnistää vuorovaikutteinen prosessi, jossa syntyy uusi kulttuurisuunnitelman toimintamalli, jonka avulla kulttuurista muodostuu luonnollinen osa pitkäaikaispotilaiden hoidon kokonaisuutta. Hankehakuvaiheen viimeisessä vaiheessa vuoden 2008 lopulla 2011-säätiön ja ylihoitajien Kristiina Hellsténin ja Tuulia Koposen neuvotteluissa päädyttiin yhdistämään edellä mainitut kaksi hanketta yhdeksi hankkeeksi. Hankkeella ei tässä vaiheessa ollut vielä nimeä säätiön edustajien kanssa hankkeeseen päädyttiin hakemaan euron suuruista kehittämisrahaa, jonka tarkoituksena oli valmistella vuosina Turun kaupungin yhdistyneessä sosiaalija terveystoimessa toteutettavaa yhteishanketta. Elokuussa 2009 vanhuspalveluiden hoitoyksiköiden edustajia kokoontui suunnittelemaan yhteistä uutta hanketta. Hankkeen nimeksi tuli KU- VA kulttuuria vanhuksen arkeen, ja sen tavoitteena oli tuoda kulttuuri vanhuksen jokapäiväiseen elämään ympärivuorokautisessa hoitopaikassa. Kulttuuripääkaupungin 2011 toteutuksesta vastasi Turku säätiö. Säätiön tehtävä oli koordinoida ja osarahoittaa 2011-ohjelmaan valittavia hankkeita. Säätiö aloitti toimintansa vuodenvaihteessa , ja sen hallituksen puheenjohtajana toimi ministeri Christoffer Taxell. Säätiön toimitusjohtaja oli Cay Sevón ja valtuuskunnan puheenjohtaja rehtori Keijo Virtanen. ( Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma koostui lähes 160 hankkeesta, jotka tuottivat vuoden aikana tuhansia yksittäisiä tapahtumia. Tapahtumien joukossa oli paitsi suuria yleisötapahtumia, esityksiä ja näyttelyitä myös seminaareja, kävelyreittejä ja työpajoja. Lisäksi ohjelma sisälsi useita kehityshankkeita sekä koululaisille ja muille ryhmille suunnattuja kokonaisuuksia. (

7 3. HANKKEEN TAVOITTEET Tuulia Koponen KUVA-hankkeen avulla tuotettiin ja tuotiin kulttuuri vanhuksen jokapäiväiseen elämään ympärivuorokautisessa hoitopaikassa. Hankkeen päätavoitteena oli kulttuurin näkyminen ja toteuttaminen osana hoidon kokonaisuutta vanhuspotilaiden yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaan. Tämä toteutettiin kulttuurisen työotteen muodossa Turun kaupungin hoitopaikoissa. Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen vanhuspalvelujen ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä (vanhainkodit, pitkäaikaissairaanhoito, tehostetun palveluasumisen yksiköt) on hoidettavana yhteensä 1500 vanhusta. Osana valtakunnallista terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa Hanna-Liisa Liikasen johtama työryhmä kokosi valtakunnallisen ja poikkihallinnollisen kulttuurisen hyvinvoinnin toimintaohjelman vuosille Toimintaohjelman toimenpide-ehdotuksista osa oli jo sisällytetty KU- VA-hankkeeseen hankkeen suunnitteluvaiheessa. Voidaan todeta, että Turun vanhusten hoidon asiantuntijat olivat pohtineet samoja asioita ja edenneet jo käytännön toimenpiteisiin ennen toimintaohjelman julkaisua. Seuraavana toimenpide-ehdotukset, joiden avulla KUVA-hankkeen kulttuurisen toiminnan suunnitelmallisessa, tasapuolisessa ja pitkäjänteisessä tuottamisessa huomioidaan laitoshoidossa olevien vanhusten elämänlaatu: 1. Kehitetään ja tuetaan arjen kulttuurisuutta vahvistavia toimintamuotoja yhteiskunnallisen toiminnan eri alueilla. 2. Tavoitteena on toimivien alueellisten yhteistyömallien rakentaminen. Alueellisen yhteistyön kehittämiseksi järjestetään verkostoseminaareja. 3. Taide- ja kulttuurilaitoksia kannustetaan pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen yleisöyhteistyöhön muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palveluyksiköiden kanssa. Pitkäjänteinen työ tarvitsee vastuuhenkilön, jonka tehtäviin kuuluu luoda yhteyksiä, koordinoida toimintaa, opastaa ja perehdyttää toimijoita sekä auttaa sopimusten laadinnassa, kulttuuriohjelmien suunnittelussa, toteutuksen seurannassa ja toiminnan raportoinnissa. 4. Hoitoyksikön asiakkaan kulttuuritarpeet, toiveet ja toteutus kirjataan potilaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Omahoitaja on avainasemassa niin asiakkaan kulttuurisista ja taiteellisista kuin fyysisistä ja henkisistä tarpeista huolehdittaessa. 5. Hoitoyksikön käyttökustannuksiin varataan vuotuinen määräraha, jolla voidaan edistää kulttuuritoimintaa yhteisöllisyyttä ja luoda kodinomaisuutta hoitoympäristöön asiakkaiden ja hoitohenkilökunnan yhteisten toiveiden pohjalta. KUVA-hankkeen tavoitteet: 1. Kulttuuri tuodaan ja tuotetaan vanhuksen jokapäiväiseen elämään ympärivuorokautisessa hoidossa. 2. Kulttuuri näkyy ja sitä toteutetaan vanhuspotilaiden yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaan osana hoidon kokonaisuutta: kulttuurisuunnitelma on osa hoitosuunnitelmaa. 3. Jatkossa eri hallintokunnat, järjestöt ja taiteilijat työskentelevät verkostoituneena laitoshoidossa olevien vanhusten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kulttuurisuunnitelman ja kulttuurisen työotteen toteuttamisen tavoitteet: 1. Kulttuuri kytkeytyy osaksi potilaiden viihtyisyyttä ja hyvinvointia lisäävää hoitoympäristöä, hoitoyksikköjen toimintaa ja vanhuksen yksilöllistä hoitosuunnitelmaa. 2. Kulttuurisuunnitelma on osa kokonaisvaltaista hoidon suunnittelua. 3. Kulttuuri näkyy yksilöllisesti jokaisen vanhuksen arjessa ja päivittäisessä hoidossa. 4. Kulttuurisuunnitelma huomioi ne tärkeät ja merkitykselliset asiat, joiden vanhus toivoo näkyvän omassa hoidossaan esimerkiksi ruoka, musiikki, kirjallisuus, tapahtumat, kon-

8 sertit ym. Kulttuurisuunnitelma on kirjallinen dokumentti, johon on kirjattu vanhuksen yksilölliset toiveet kulttuurin esiintymisestä osana hoidon kokonaisuutta. 5. Hoitoon osallistuva henkilöstö tuottaa kulttuuria laajasti yhteistyössä moniammatillisesti, monikulttuurisesti ja poikkihallinnollisesti omaiset ja läheiset mukaan ottaen. 6. Tavoitteena on saada kulttuuri mukaan seuraavaan Turun kaupungin ikäpoliittiseen strategiaan. Kulttuurisen tarjonnan sisällön tavoitteet: 1. Hankkeen tulee toteutua mahdollisimman monipuolisena niin, että siihen sisältyy kuvataide, musiikki, tanssi, muotoilu, teatteri, valokuvaus, historia, runous, kirjallisuus ja liikunta eri muodoissaan. 2. Sisällön toteuttamisessa huomioidaan henkisesti virkeät, mutta fyysisesti huonokuntoiset, masentuneet, dementiaa sairastavat, huonokuuloiset, näkövammaiset, vuode- ja eristyspotilaat. 3. Sisällön tuottaminen suunnitellaan tiiviisti yhdessä vanhusten ympärivuorokautisen hoidon, geriatrisen sairaalahoidon ja kulttuuritoimen kanssa. Tavoitteena oli, että KUVA-hanke käynnistää kulttuurin avulla toimintatapamuutoksen laitoshoidossa olevien vanhusten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Jatkossa eri hallintokunnat, yhteisöt, järjestöt ja taiteilijat työskentelisivät verkostoituneena tämän tavoitteen saavuttamiseksi. KUVA-hankkeessa kulttuuri miellettiin hyvin laajasti viriketoiminnasta teatterin tekemiseen, liikuntahetkistä vanhusten olympialaisiin, lukuhetkistä runokirjan syntyyn. Hankkeen aikana kulttuuri määriteltiin seuraavasti: kulttuuri on kaikki se vanhuksen elämään kuuluva monipuolinen toimintojen kokonaisuus (päivittäiset toiminnat, taide/kulttuuritapahtumat ym.), joka tuottaa merkityksiä ja hyvinvoinnin kokemuksia vanhukselle.

9 4. HANKKEEN ORGANISAATIO JA HANKKEEN TYÖSKENTELY Tuulia Koponen Hankeorganisaatio pyrittiin pitämään matalana ja joustavana. Hankkeen toteutumisen seurantavastuu oli hankkeelle nimetyllä ohjausryhmällä. Ohjausryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Seija Arve, pj, palvelujohtaja, Turun kaupunki Marika Lamberg, tuotantokoordinaattori, 2011-säätiö Kristiina Hellsten, ympärivuorokautisen hoidon johtaja, Turun kaupunki Heli Nieminen, vanhainkodin johtaja, Turun kaupunki ( ) Marja-Liisa Wilenius, vanhainkodin johtaja, Turun kaupunki ( ) Marjut Nummi,siht., KUVA-hankkeen projektityöntekijä, toiminnanohjaaja, Turun kaupunki Jaana Rastas, KUVA-hankkeen projektityöntekijä, lähihoitaja, Turun kaupunki Tuulia Koponen, KUVA-hankkeen projektipäällikkö, ylihoitaja, Turun kaupunki Olli Hirvonen, kulttuurikoordinaattori, Turun kaupunki Ohjausryhmä kokoontui kymmenen kertaa hankkeen aikana. Hankkeen käytännön toteutumisesta vastasi projektipäällikkö ja projektityöntekijät yhdessä KU- VA-hankkeelle perustetun työryhmän kanssa. Työryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Tuulia Koponen, pj, KUVA-hankkeen projektipäällikkö, ylihoitaja, Turun kaupunki Heli Nieminen, vanhainkodin johtaja, Turun kaupunki ( ) Marja-Liisa Wilenius, vanhainkodin johtaja, Turun kaupunki ( ) Marjut Nummi, KUVA-hankkeen projektityöntekijä, toiminnanohjaaja, Kerttulin vanhainkoti, Turun kaupunki Jaana Rastas, KUVA-hankkeen projektityöntekijä, perushoitaja, Kaskenlinnan sairaala, Turun kaupunki Sirpa Karppinen, palveluesimies, Kurjenmäkikoti, Turun kaupunki Hanna Tuomaala, palveluesimies, Dementiayksikkö Pohjantähti, Turun kaupunki Marianne Oivanen, sairaanhoitaja, Kerttulin vanhainkoti, Turun kaupunki Jaana Sibelius, lähihoitaja, Kerttulin vanhainkoti, Turun kaupunki ( ) Olli Hirvonen, kulttuurikoordinaattori, Turun kaupunki Työryhmä kokoontui 17 kertaa hankkeen aikana. KUVA-hankkeessa työskenteli vuorotellen kaksi osa-aikaista projektityöntekijää 50 % työajalla vuosina yhteensä yhdeksän kuukauden ajan. Projektityöntekijöinä työskentelivät ohjaustoiminnan artenomi (AMK) toiminnanohjaaja Marjut Nummi Kerttulin vanhainkodista ja lähihoitaja, virikevastaava Jaana Rastas Kaskenlinnan sairaalan kosketuseristysosastolta. Projektityöntekijöiden tehtäviin kuului virike-, aktivointi-, ja kulttuuritapahtumien ja toiminnan kartoitus pilottiyksiköissä ja muissa ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä ja kulttuuritarjonnan suunnittelu yhdessä hoitoyksikön henkilökunnan kanssa. Projektityöntekijät toimivat yhdyshenkilönä kulttuurituottajien ja pilottiyksiköiden välillä. He opastivat ja neuvoivat hoitohenkilökuntaa kulttuurisuunnitelman käyttöönotossa ja vastasivat kulttuuritarjontaan koskeviin muihin kysymyksiin, kuten esimerkiksi hoitotyön kirjaamisen ongelmiin. Projektityöntekijät kartoittivat KUVAhankkeen alussa kaikki Turun kaupungin ympärivuorokautisen hoitoyksiköiden käytössä olevat elämänkaarta koskevat kyselylomakkeet. Näistä he laativat yhteisen elämänkaarilomakkeen (Liite 1). Elämänkaarikysely käännettiin myös ruotsiksi (Liite 2). Projektityöntekijät toimivat KUVA-hankkeen sanansaattajina muissa ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä. He kiersivät eri yksiköissä kertomassa hankkeesta, pitivät osastotunteja ja perehdyttivät henkilökuntaa kulttuurisuunnitelman tekemiseen.

10 5. KUVA- JA HYMYKUOPAT-HANKE Helena Malmivirta Hymykuopat-hanke on valtakunnalliseen ESR-ohjelmaan Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana liittyvä kehittämishanke, jonka toteuttavat kulttuurialojen yhdistykset eri puolilla Suomea Salon kaupungin kulttuuriasiain yksikön koordinoimana. Hankkeen rahoittaja on Lapin lääninhallitus, ja hakijana sekä hallinnoijana on Salon kaupungin kulttuuriasiain yksikkö. Tavoitteena on saada 15 yhdistystä eri puolilta Suomea kehittämään palvelujaan Hymykuopat-hankkeen kautta. Hankkeessa hyvinvointipalveluita kehitetään kulttuurityön erityispiirteiden sekä sosiaalisen, psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ulottuvuuksien kautta. Jokainen hyvinvointia parantava uusi idea on paikallisista tarpeista ja tarjonnasta syntyvää (Liite 3). Hymykuopat-hankkeeseen yhdistyi rahoittajan esityksestä vanhusten kulttuuripalvelun KULHOhankkeeseen, joka on ollut luomassa uudenlaisia palvelukäytänteitä ja -tuotteita ja jatkanut hyvinvoinnin ketjureaktiota Turun KUVA-hankkeelle. Turun vanhuspalveluiden ympärivuorokautisen hoidon yksikköjen KUVA-hankkeen tavoitteena on ollut saada vanhuksen yksilöllinen kulttuurisuunnitelma perinteisen hoitosuunnitelman osaksi. Hymykuopat-hanke on osaltaan ollut mahdollistamassa yksilöllisten kulttuurisuunnitelmien toteutumista neljän eri turkulaisen taiteilijayhdistyksen taiteilijoiden työpanoksella ESR-rahoituksen ja kuntien osarahoitusten turvin. Mukana toiminnassa ovat olleet Läntinen tanssin aluekeskusyhdistys ry, Turun sanataideyhdistys ry, ValoAurinko lasten ja nuorten kulttuurin tuki yhdistys ry ja Framil ry. Turun alueen taiteilijayhdistykset ovat kehittäneet hyvinvoinnin ketjureaktion tavoitteen mukaista toimintaa yhdessä Turun kaupungin vanhuspalveluiden tulosalueen, erityisesti preventiivisen vanhuspalveluiden, eri yksiköiden tarpeita vastaavia vanhusten kotona asumista ja omaehtoista selviytymistä tukevia palveluita ja toimintamalleja. Yhteistyökumppaneina Turun kaupungissa ovat myös Kaskenlinnan geriatrinen sairaala ja ympärivuorokautinen hoito KUVA-hankkeen pilottiosastoilla. Työmuotoina ovat olleet vanhuspalveluissa toteutetut, asiakkaita henkilökohtaisesti liikuttavat taideproduktiot ja niihin soveltuvien menetelmien kehittäminen. Kokemuksia yhteisestä kehittämistyöstä Taiteen, terveyden ja sosiaalisen kohtaamisessa tarvitaan sekä taideammattilaisten että sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilökunnan vuoropuhelua ja yhteistä kieltä. Turussa tämä oppimisprosessi on mahdollistunut KUVA- ja Hymykuopat-hankkeen yhteistyönä. Turun neljän taiteilijayhdistyksen (Framil ry, Läntinen Tanssin aluekeskus ry, Turun sanataideyhdistys ja ValoAurinko ry) sitoutuminen yhteistyöhön on tarjonnut tilaisuuden kehittää soveltavan taiteen osaamista ja käyttöä osana vanhusten hoiva- ja hoitopalveluja. Taiteilijoiden kertoman mukaan hankkeen rahoitus on mahdollistanut pitkäkestoisen tavoitteiden mukaisen kehittämistyön. Taide eri muodoissaan on toiminut vuorovaikutusta rikastuttavan toiminnan välineenä ikäihmisen kohtaamisessa. Taiteilijat ovat luoneet näissä uudenlaisissa kohtaamisen tiloissa pitkäaikaishoidon asukkaille ja potilaille tilan elämäntarinoidensa kertomiselle tanssi-, kuva-, elokuva- ja esittävän taiteen menetelmin, välinein ja materiaalein. Taiteilijat ovat päässeet hyvin lähelle vanhuksen elettyä elämää ja tuoneet sen uudelleen näkyviin taiteen keinoin vanhuksen ja hoitohenkilökunnan jälleen vastaanotettavaksi. Taidetoiminta on ollut vanhusta osallistavaa ja hänen täysivaltaista kansalaisuuttaan yksilöllisesti ja yhteisöllisesti vahvistavaa. Näissä taiteen tekemisen ja vastaanottamisen prosesseissa myös taiteilijoissa näyttää tapahtuneen muutosta; taiteilijat ovat sitoneet yhteen omaa ammatillista ja henkilökohtaista kasvuaan ja kehitystään. Henkilökunta on vastaanottanut taiteilijat hoito- ja hoivatyön alueelle, alun hienoisen epäröinnin jälkeen, hyvin. Taiteilijat ovat onnistuneen yhteistyön jälkeen halukkaita jaka-

11 maan kokemuksiaan hoito- ja hoivahenkilökunnan kanssa. Tälle uudelle dialogille on varattu tila, aika ja paikka keväälle Näin eri taiteilijat kuvaavat kokemuksiaan dementoituneen vanhuksen kanssa tapahtuneista kohtaamisista taiteessa ja taiteen keinoin: Heittäytyminen avoimena kohdata ihminen avoimena olla läsnä. Sanataideohjaajan työkalupakki tarjoaa jotakin sellaista, millä kertoa. Prosessissa on aina uusi juttu, jota ei voi ennalta arvata hyppy tuntemattomaan. Löytää aina uutta ihmisestä ja taiteen tekemisestä. Vanhus on ihminen, joka on tajunnallinen olento loppuun asti. Jokaisen ihmisen ihmeellisyys näkyville ihmisenä. Ikääntynyt ja dementoitunut vanhus on kohdattu ihmisenä, avoimesti ja arvokkaana oman elämänsä haltijana. Taiteilijoiden kertoman mukaan vanhuksen kehollisuudessa on tapahtunut ryhdistäytymistä. Vanhus on aktivoitunut ottamaan osaa keskusteluun omalla tavallaan ja ollut kehollisesti ja mielellisesti läsnä taiteen keinoin säännöllisesti tapahtuvassa sille varatussa ajassa, tilassa ja paikassa. Useissa aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu taiteen ja kulttuuritoiminnan myönteinen vaikutus muisti- ja dementoivia sairauksia potevien elämään ja toimintakykyyn. Liikanen (2010, 62) tuo esille Small ym. (2007) ja Wilson ym. (2007) tutkimukset, joissa todetaan kognitiivista ja sosiaalista toimintaa sisältävän säännöllisen ja runsaan virkistys-, kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminnan ennaltaehkäisevän ja pienentävän dementoimisen riskiä. Myös Madori (2011, 19) tuo esille joukon tutkimuksia, joiden perusteella hän on päätynyt ajatukseen uuden tutkimustiedon merkityksestä ja ymmärryksen avaamisesta siinä, miten aivojen toimintaa voidaan parantaa ja stimuloida visuaalisilla, auditiivisilla, verbaalisilla ja kinesteettisillä aistiärsykkeillä. Hymykuopat- ja KU- VA-hankkeen yhteistyössä kehitetyissä soveltavan taiteen prosesseissa taiteilijat ovat havainneet vanhuksissa tapahtuneen kehollista ja mielellistä virkistäytymistä. Hoitohenkilökunta on havainnut vanhuksissa tapahtuneen virkistäytymistä, joka on tuottanut hoito- ja hoivahenkilökunnalle mielekkyyttä työhön. Näin on tapahtunut hyvinvoinnin ketjureaktio taiteeseen pohjautuvien elämysmatkalaukkujen voimalla. Hymykuoppien ja KUVAn rinnakkainen kehittyminen on ollut erinomainen mahdollisuus hankkeissa mukana olleille taiteilijayhdistyksille ja taiteilijoille taiteeseen pohjautuvien menetelmien ja palvelutuotteiden ja palvelukäytänteiden kehittämistyölle. Hymykuopat-hanke jatkaa vielä toimintaansa ja kehittämistyötään kevään 2012 ajan, ja lopullinen hankeraportti tuloksineen julkaistaan toukokuussa Hymykuopat-hankkeeseen osallistuvien yhdistysten toiminta KUVA-hankkeessa Tuulia Koponen Hymykuopat-hankkeessa mukana olevat turkulaiset yhdistykset, Framil ry, Läntinen tanssin aluekeskus ry / Västra regionala danscentrum rf, Turun sanataideyhdistys ry ja ValoAurinko - lasten ja nuorten kulttuurin tuki yhdistys ry, pyrkivät kehittämään Turun alueella hyvinvointipalveluja vuosina seuraavasti: - Ylläpidetään senioriväestön toimintakykyä ja vahvistetaan taide- ja viriketoiminnan avulla ja monialaisia taideprojekteja eri vanhuspalveluiden kohteissa vuosittain erikseen sovittava määrä. - Tuetaan kotona asumista erilaisten kulttuurityöstä syntyvien toimintamallien avulla, ja vahvistetaan kulttuurityön kautta fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämistä erilaisin menetelmin.

12 - Parannetaan kulttuuripalveluiden saavutettavuutta niille, jotka eivät kykene liikkumaan palveluiden luo. - Parannetaan sairaalahoidon piirissä olevien elämänlaatua taidetyön ja aistivirikkeiden kautta sekä kehittämällä aistihuone- ja elämysmatkalaukku -toimintamalleja ja kulttuurisuunnitelmatoimintaa KUVA kokonaisuutena. - Lisätään syrjäytyvien ja yksinäisten vanhusten liikkumista ja sosiaalisuutta kehittämällä toimintamalleja. - Kehitetään senioriväestön oman kulttuurin ja kulttuuristen tarpeiden vahvistamiseen tähtääviä menetelmiä (erilaiset tapahtumat, esitykset, kerhot ja henkilökohtaisten kohtaamisten kautta syntyvät projektit taiteilijoiden ja vanhusväestön välillä). - Saatetaan yhteen eri ikäryhmiä (lapset ja vanhukset, nuoret ja vanhukset) taide- ja kulttuuriprojekteissa erikseen sovittavassa laajuudessa. - Kerätään toimivat menetelmät yhteen työkirjaksi, joka on hoitohenkilökunnan apuna hankkeen jälkeen. - Koulutetaan hoitohenkilökuntaa kulttuuriosaamisessa, ja he vuorostaan kouluttavat Turun taiteen- ja kulttuuriammattilaisia hyvinvointityöhön. Framil ry Framil ry on Varsinais-Suomen näyttämö- ja esitystaiteen yhteenliittymä. Syksyllä 2006 perustettu Framil toimii teatterin vapaan kentän, sirkuksen, nukketeatterin, performanssin ja soveltavan draaman tekijöiden omana äänenä. Framil kehittää esittävän taiteen ammattilaisten toiminta- ja työmahdollisuuksia projektien ja koulutusten avulla. Hoilaari- ja Muistojen koti -työryhmät, IdeaTeatteri ja Rahtiteatteri ovat olleet mukana KUVA-hankkeessa. Syksystä 2010 vuoden loppuun 2011 Framilin taiteilijat vierailevat osastoilla työpajoja tai musiikkiterapiaa toteuttaen yhteensä noin 170 kertaa. Samalla aikavälillä suuremmalle yleisöjoukolle kohdistuvia esityksiä tai musiikkituokioita oli noin 20. Syksyn 2010 työpajaryhmät olivat pääosin liian suuria, ja muutaman henkilön ryhmät on todettu sopivimman kokoisiksi. Keväästä 2011 lähtien ryhmien koot ovat olleet pienempiä, jolloin osallistavuuden tavoitteet toteutuvat paremmin. Esityksiä on ollut katsomassa jopa kymmeniä vanhuksia, joten ne on ollut mahdollista esittää koko osastoille. Hoilaari-työryhmä Musiikkiterapiaopiskelijat Anna-Maria Toivonen ja Terhi Lehtovaara toteuttivat musiikkiterapeuttisia työpajoja Pohjantähden dementiaosastolla. Aloitus tapahtui palaverilla henkilökunnan kanssa elokuussa, ja toiminta alkoi syyskuussa Musiikkituokioissa ryhmien koko oli 16 vanhusta (koko osasto), ja laulaminen oli työskentelyn päämuoto. Lauluvalinnoissa pyrittiin huomioimaan pienimmätkin/kaikki (turha lisäys) asukkailta tulevat toiveet ja vihjeet sekä seuraamaan vuoden kulkua tuomalla esiin ajankohtaisia tapahtumia ja luonnonilmiöitä. Musiikkiterapeuttinen työpajatoiminta alkoi vuoden 2011 alusta, ja toiminta käynnistyi jälleen yhteistyöpalaverilla osaston henkilökunnan kanssa. Työryhmä on tutustunut Pohjantähden asukkaiden elämänkaaritietoihin ja henkilökohtaisiin kulttuurisuunnitelmiin. Pienryhmään valittiin yhdessä henkilökunnan kanssa viisi pilottipotilasta (neljä naista ja yksi mies). Toivomuksena oli, että pienryhmään osallistuisi aina joku osaston vakituisesta henkilökunnasta, mutta valitettavasti se ei toteutunut. Muistojen koti -työryhmä Muistojen koti -työryhmä (Roosa Halme, Laura Hallantie, Nanna Mäkinen) toteutti Muistojen koti -työpajaa Kaskenlinnassa käyttäen nukkeja ja esineitä muistojen herättämiseksi. Työryhmä esitti työpajojen pohjalta syntynyttä Muistojen koti -esitystä kaksi kertaa Työpajoissa ryhmissä oli jopa 20 henkilöä. Vuoden 2010 lopussa Laura Hallantie ja Roosa Halme lopettivat

13 työskentelyn Kulhossa. Nanna Mäkinen jatkoi työskentelyä yksin toteuttaen työpajoja yksilötyöskentelynä Kaskenlinnan osastolla 4D ja Kaskenlinnan eristysosastolla. Osallistujia oli kullakin työpajakerralla 1 3. IdeaTeatteri IdeaTeatterin (Jaakko Loukkola, Mikko Semi, Camilla Gustafsson ) työpajan suunnittelu alkoi syyskuun lopulla, ja työpajoja järjestettiin Kerttulissa kerran viikossa loka-marraskuussa yhteensä kahdeksan kertaa vuonna Osallistujien määrä vaihteli ja oli jopa Työskentelyssä keskityttiin elämäkerrallisiin aiheisiin ja käytettiin muun muassa Forum-teatterin menetelmiä. IdeaTeatteri valmisti vanhuksilta tulleista elämäkerrallisista teemoista Minun kenkäni ovat aina avonaiset -esityksen, jota esitettiin kolme kertaa, , ja Rahtiteatteri Rahtiteatteri (Tiina Puranen ja Heidi Fredriksson) esitti Muisto-nukketeatteriesitystä Kerttulin vanhainkodissa 14. ja ja Kaskenlinnassa Rahtiteatteri piti työpajoja Kaskenlinnassa ja Kerttulissa yhteensä 11 kertaa. Työpajoissa ryhmien koko oli 6 8 henkeä, ja läsnä saattoi olla myös muutamia kuuntelijoita. Esityksiä seurasi noin 20 henkeä sekä hoitohenkilökuntaa. Keväällä 2011 Rahtiteatteri on toteuttanut yhteensä 12 työpajaa Kaskenlinnan osastoilla 6 8 henkilön ryhmissä. Työpajat Rahtiteatteri aloitti Kaskenlinnassa ja Ruusukorttelissa ja toteutti yhteensä 40 työpajakertaa ajalla syys-joulukuu Rahtiteatteri on tehnyt työtä aiempaa enemmän yksilötyöskentelynä kiertämällä huoneesta toiseen, jolloin mahdollistuu paremmin asukkaiden osallistaminen heidän kykyjensä mukaan. ValoAurinko ry Metsä-Marja Aittokoski, Tiina Laine Alkusysäys vanhuksille suunnattuun media-alan kulttuuripalveluun syntyi keväällä 2009, kun ValoAurinko ry osallistui Hymykuopat-hankehakijoiden kanssa taide- ja kulttuurialan sekä sosiaali- ja terveyspuolen yhteiseen ideointiseminaariin. Tuolloin selvisi, että hoitotyössä kaivataan erityisesti sisältöjä miehille, toisaalta jotakin helppoa ja hoitohenkilökunnan käyttöön soveltuvaa. Ensimmäinen Hymykuopat-vanhustapaaminen oli Lehmusvalkamassa joulukuussa Seuraavat käynnit olivat niin ikään Lehmusvalkamassa keväällä Vanhusten maailmaa ja ajatuksia kartoitettiin keskusteluryhmien kautta. Havaintojen perusteella järjestettiin ensimmäinen elokuvapaja Kerttulin vanhainkodin kanssa kesällä 2010 ja sisältöjä ja konsepteja kehiteltiin vanhusten media-alan kulttuuripalveluksi. Kehittelytyössä päädyttiin siihen, että paras muoto on lyhytelokuva. Se sisältää ajatuksen ikään kuin itse olisit mukana, toisin sanoen Nojatuolimatkat tarjoaa virtuaalisen kulttuurimatkan tai luontokokemuksen niille, joiden pääsy oikeisiin kohteisiin on rajoittunutta. Nojatuolimatkat on huonokuntoisille, laitoshoidossa oleville vanhuksille suunnattu kulttuurin hyvinvointipaketti. Konseptia on kehitetty vuodesta 2009 osana ValoAurinko ry:n Hymykuopat-hanketta. Nojatuolimatkat vanhusmedia tarjoaa visuaalisen tunne-elämyksen, matkan muistoihin, tuttuihin paikkoihin tai asioihin lyhytelokuvan muodossa. Nojatuolimatkat on vanhuksille räätälöityä mediaa elokuvailmaisua, jonka kerronta on lämmintä, verkkaista, toteavaa eeppistä elokuvataidetta. Äänija runomaisemat luovat kerroksia lyyrisen liikkuvan kuvan kanssa. Yhden kerran aikana katsotaan 1 3 lyhytelokuvaa, jotka on tehty varta vasten Nojatuolimatkoja varten. Elokuvat ovat meditatiivisia ja helposti seurattavia kokonaisuuksia, kestoltaan 3 10 min. Nojatuolimatkojen hyöty tulee toistuvista käynneistä saman ryhmän luona. Se aktivoi vanhuksia ja virittää heitä tarkkailemaan ympäristöään. Yhden käyntikerran pituus on minuuttia.

14 Nojatuolimatkojen avulla vanhus pääsee muisteleman lapsuuttaan, samoilemaan luontoon, tutkimaan puutarhan yksityiskohtia tai kuuntelemaan konserttia. Koska vanhukset ovat yksilöitä eivätkä kaikki pidä samoista asioista, Nojatuolimatkoissa pyritään tarjoamaan erilaisia ja vaihtuvia kokemuksia. Nojatuolimatkoissa tärkeä osa on vapaaehtoisuus, joten mukana olevat vanhukset voivat vapaasti poistua, jos eivät halua katsoa elokuvaa. Aivotutkimuksessa on saatu tuloksia (Diamond, 1999), jotka vahvistavat visuaalisen taiteen vaikuttavan aivojemme hyvinvointiin. Tämä tapahtuu taiteen stimuloidessa aivojen kaikkia osaalueita, jolloin jopa uusien aivosolujen syntyminen mahdollistuu. Nojatuolimatkoissa tämä stimulointi toteutuu. Vanhus saa visuaalisen ja auditiivisen kokemuksen elokuvan kautta. Tilanteen ohjaaja auttaa katsojaa sanallistamaan kokemuksensa ja muistonsa. Tämä toimii vanhukselle eheyttävänä kokemuksena. Aivojen aktivointi yhdessä positiivisen tunteen kanssa jättää vahvemman muistojäljen kuin mikään näistä yksinään saisi aikaan. Vuonna 2011 Nojatuolimatkoissa käytetyt teemat Koska kyseessä oli pilottiprojekti, eri teemoja ja aiheita pyrittiin kokeilemaan ennakkoluulottomasti ja keränneet niistä saatua palautetta. Kokeilussa oli niin tarinallisia kuin meditatiivisia soljuvia elokuvia. Meditatiiviset toimivat paremmin kuin tarinalliset. Nojatuolimatkoihin osallistuvilla vanhuksilla oli eri syistä vaikeuksia seurata lyhyttäkin kokonaisuutta. Tarinallisessa elokuvassa tämä korostuu, sillä oman tarkkaavaisuuden katketessa tarinan jatkuvuus ja katsomisen merkityksellisyys katoavat. Tarinallisten elokuvien katselukerroilla esiintyi enemmän levottomuutta ja myös ärtymystä. Henkilökohtainen kokemus siitä, ettei ymmärrä, luo vanhukselle negatiivisen olon koko katselutilanteesta. Monelle Nojatuolimatkoihin osallistuneelle vanhukselle oli tärkeää, ettei häntä pidetä vähäjärkisenä (lainaus osallistujalta). Meditatiivisen elokuva ja soljuva rakenne mahdollistavat sen, että keskittymisen katkeaminen ei pilaa koko katsomiskokemusta, vaan osallistuja voi palata elokuvan pariin ja jatkaa siitä, missä sillä hetkellä ollaan. Meditatiivisissa elokuvissa onnistuneimpia teemoja olivat luonto eri muodoissa sekä lukuun sijoittuvat (heinän niitto, maaseutumuseo yms.) ja arkea kuvaavat filmit. Lapset ja lapsuus olivat suurimmalta osin suosittuja. Aiheet herättivät jonkin verran vastakkaisia reaktioita, sillä osa koki ne itselleen vieraiksi. Enemmistö koki lasten toimien seuraamisen virkistävänä, ja elokuvien kautta oli helppo virittää keskustelua omista muistoista, jotka palautuvat mieleen elokuvaa katsoessa. Taide ja esimerkiksi performanssit jättivät suurimman osan kylmäksi, koska niistä ei löytynyt kosketuspintaa vanhusten omiin kokemuksiin. Konsertteja ja musiikkiaiheisia Nojatuolimatkoja toivottiin paljon, mutta niitä jaksettiin seurata huonosti, jos kuvituksena oli pelkkä konserttitilanne. Mikäli musiikkiin liitettiin esimerkiksi luontoon liittyvää kuvituskuvaa, mielenkiinto oli suurempaa. Käyntikertojen määrä Säännölliset Nojatuolimatkat-käynnit aloitettiin Kaskenlinnassa Keväällä käytiin aina perjantaisin osastolla 4 klo ja osastolla 1 klo Keväällä käyntikertoja oli yhteensä kahdeksan. Kolme kertaa peruuntui, koska kahdella kertaa oli Kaskenlinnassa vatsatautiepidemia ja yhdellä kertaa vetäjä oli kipeänä. Kaskenlinnassa käytiin myös kesällä, joskin harvemmin. Kesäkuusta syyskuuhun käyntikertoja oli kahdeksan. Juhannuksen jälkeen käynnit siirrettiin torstaille, koska se tuntui sopivan sekä sairaalan että meidän aikatauluihimme paremmin. Lokakuussa 2011 Kerttulin ja Kaskenlinnan käynnit yhdistettiin samalle päivälle niin, että Kaskenlinnassa käytiin osastolla 4 klo ja osastolla 1 klo ja Kerttulissa osastolla 2 klo ja osastolla 4 klo Syksyn aikana käyntikertoja Kaskenlinnassa oli 12. Joulukuussa Kaskenlinnassa käytiin vain kerran , jolloin pidettiin joulun erikois-nojatuolimatkan. Vuonna 2011 Kaskenlinnan osastoilla vierailtiin yhteensä 29 kertaa. Kerttulissa aloitettiin keväällä alkaen käynnit keskiviikkoisin klo osastolla 4 ja klo osastolla 2. Keväällä Kerttulissa vierailtiin kummallakin osastolla 11 kertaa.

15 Kerttulin henkilökunnan pyynnöstä kesätaukoa vietettiin 2.6. alkaen. Kerttulissa haluttiin kesällä panosta enemmän ulkoiluun. Kesätauko venähti lokakuulle asti Kerttulin henkilökunnan kiireen ja Nojatuolimatkojen vetäjien aikataulun vuoksi. Kerttulissa käyntejä jatkettiin lokakuussa, ja syksyllä vierailuja kummallakin osastolla kertyi kahdeksan. Vuonna 2011 Kerttulin molemmilla osastoilla käytiin yhteensä 19 kertaa. Osallistujamäärä Kaskenlinnassa osallistujamäärä oli vaihteleva. Osastolla 4 osallistujia oli vähimmillään kolme ja enimmillään yhdeksän. Eristysosastolla osallistujia oli 4 6. Kummallakin osastolla oli sekä vakituisia, joka kerta ryhmään osallistuvia, että niitä, jotka osallistuivat silloin tällöin. Kerttulissa osallistujia oli kummallakin osastolla hyvin vaihtelevasti kolmesta jopa neljääntoista henkilöön. Kerttulissa molemmilla osastoilla oli sekä vakituisia, joka kerta ryhmään osallistuvia, että niitä, jotka osallistuivat silloin tällöin. Osallistujan toimintakyky Alussa yhtenä isoimpana haasteena oli tuoda ryhmiin uutta katsomisen tapaa. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kohtelias hiljaisuus esityksen ajan, ja myös hoitajat suhtautuivat käyntiimme kuin esitykseen, jota katsotaan hiljaa. Kuitenkin virikkeellisessä Nojatuolimatkassa on tärkeää, että vanhus kokee ja saa ilmaista kokemansa niin sanallisesti kuin fyysisellä eleellä. Tärkeää on, että kokemuksen saa sanallistaa silloin, kun se syntyy, sillä jälkeenpäin ajatuksen palauttaminen on vaikeaa. Yhtenä hyvänä keinona oli elokuvan katsominen ensin äänillä yhdessä ja sen jälkeen ilman ääniä, kuvan päälle puhuen. Tällöin kaikilla oli mahdollisuus keskittyä katsomaan, ja toisella kertaa osallistujat voivat reagoida näkemäänsä. Kaskenlinnassa Nojatuolimatkoihin osallistuvien kunto oli hyvin vaihteleva, mutta keskivertoosallistuja oli heikkokuntoinen. Hänellä saattoi olla afasia, huonomuistisuutta tai näkö/kuuloongelmia. Lähes poikkeuksetta kaikki pystyivät osallistumaan kunnostaan huolimatta jotenkin. Hyvin heikko näkö yhdistettynä heikkoon kuuloon vaikeutti elokuvan seuraamista ja turhautti vanhusta, eli asiakkaan kannalta on järkevää, että joko kuulo tai näkö toimii edes jollakin tavoin. Muistisairaus tai liikuntakyvyttömyys ei ole ollut este osallistumiselle. Kerttulissa osallistujien kyky oli selkeästi huonompi osastolla 2. Nelososaston asukkaat olivat aktiivisempia, ja keskustelua syntyi spontaanisti. Nelososastolla käyntikertojen tulos oli hyvin vaihteleva. Joskus kontaktin saaminen oli vaikeaa, välillä taas juttua riitti pidemmälle. Turun sanataideyhdistys ry Timo Harju Jos olisin eilen kuollut, en olisi tiennyt, että tällaista voi olla. Mikä on korvaruno? Korvaruno on teksti, jonka sanataiteilija rakentaa vanhuksen omista sanoista. Alkusysäyksen runolle antaa sanataiteilijan ja vanhuksen kohtaaminen. Korvaruno voi olla arkista puhetta ilman vertauksia ja metaforia. Toisaalta kirjoitushetki voi aivan yhtä hyvin kulkea runoilijan tekemien muistia, aisteja ja mielikuvitusta koukkivien runollisten kysymysten kautta. Korvarunoilija kirjoittaa ylös toisen ilmaisuja, sanasta sanaan muttei kaikkea. Välisanat, änkytykset, omintakeiset ilmaisut, huokailut, hiljaisuudet, puheen ja kokemisen rytmi ovat tärkeitä. Lopuksi korvarunoilija siirtelee saamiaan sanoja kuin puupalikoita ja tiivistää niistä runon. Korvaruno osoittaa, kuinka erityistä toisen puhe on. Kynä on lämmin korva. Korvarunot tuovat uutta kieltä laitoksiin, joiden elämää usein leimaa hoitosuhde. Korvarunossa sanat eivät kerro hoidon kohteesta, vaan ainutlaatuisen ihmisen kokemuksista. Korvaruno nostaa arvoon arjen tasa-arvoisen ja rajat ylittävän vuorovaikutuksen, joka on läsnä laitosrutiineissa, mutta joka joskus hukkuu kiireen jalkoihin. Korvaruno on soveltavan taiteen menetelmä, jota Turun Sanataideyhdistys ry:n sanataiteilijat ovat kehittäneet Euroopan unionin sosiaalirahaston tukemassa Hymykuopat-hankkeessa ja Tu-

16 run kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluneessa KUVA-hankkeessa vuosina Myös Varsinais-Suomen ELY-keskus, Suomen Kulttuurirahasto, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Turun ja Kaarinan kaupungit sekä Asuinkoti Kotikunnas ovat tukeneet korvarunojen ja vanhussanataiteen tekemistä. Korvarunojen metodiikkaa ja voimaannuttavia mahdollisuuksia kehitetään edelleen koko ajan. "En olis uskonut, että tällaisesta porukasta lähtee noin hieno runo" Korvarunon historia Hymykuoppien aikana työskenneltiin keskenään varsin erilaisissa paikoissa. Korvarunon vahvuus on, että sitä voi (ja on tärkeää!) tehdä sekä yksilötyönä että ryhmissä, sekä lähimuistittomien ja afaattisten että täysin kirkasmielisten vanhusten kanssa. Korvarunon käsite syntyi Hymykuopat-hankkeessa keväällä 2010 Timon, Miikan ja Veeran ohjatessa sanataidetta Turun omaishoitokeskuksessa, Kiurun päiväsairaalassa ja asuinkoti Kotikunnaassa. Sanataidetta tehtiin tunnustelevasti isoissa yli 20 ihmisen ryhmissä, pienissä muisteluryhmissä ja yksilötyönä kunkin vanhuksen murheista ja kuulumisista keskustellen. Tunnustelevalle toiminnalle tarvittiin joku kantava ajatus ja nimi, ja yhteisissä keskusteluissa, kokemuksissa ja kokeiluissa päädyttiin korvarunoon. Sen jälkeen metodiikka siirrettiin yhdistyksen muille ohjaajille siten, että Hymykuopat-hankkeessa työskentelevät ohjaajat vaihtuivat limittäin ja vanha ohjaaja perehdytti uuden ohjaajan työskentelytapaan. Toukokuusta 2010 eteenpäin Hymykuoppa-toiminta toteutettiin osana kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuulunutta KUVA-hanketta. Tällöin yhteistyökumppanina oli Kaskenlinnan sairaala. Sanataidetuokioita järjestettiin kolmelle eri ryhmälle: pitkäaikaisosasto 4:n vanhuksille (noin 10 hengen ryhmä, joista osalla muistisairauksia) sekä kahdelle eri sairaalabakteeriosaston ryhmälle (kaksi 3 5 hengen pienryhmää). Eri tartuntojen vuoksi sairaalabakteeriosaston vanhukset olivat kahdessa eri ryhmässä. Vierailimme osastolla 4 kaksi kertaa viikossa ja molemmissa sairaalabakteeriosaston ryhmissä kerran viikossa. Yhden tuokion kesto oli minuuttia. Toinen sairaalabakteeriosaston ryhmistä jouduttiin keskeyttämään joulukuussa 2010, koska osastolle levisi uusi bakteeri, jonka vuoksi asukkaan eristettiin huoneisiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan sanataideryhmien piti olla tauolla joulu-tammikuussa, mutta koska osastolta erityisesti toivottiin jatkoa keskeytyksettä, Sanataideyhdistys anoi mahdollisuutta lisäkuukausille. Toiminta Kaskenlinnassa jatkui hankkeen puitteissa huhtikuuhun Koko projektin aikana ohjaajina toimivat Veera Vähämaa, Timo Harju, Miikka Laihinen, Salla Pakkala, Veera Lehtola, Kirsi Leinonen ja Arita Peuraharju. Teimme Kaskenlinnaan kevään 2011 aikana vanhusten kanssa tehdyistä runoista ja tarinoista vuodenkiertoa mukailevan runo-cd:n nimeltä Elämä on juhla. CD:stä otettiin osastoille muutamia kopioita. CD:lle on koottu Kaskenlinnassa kirjoitettuja runoja, joita me ohjaajat luimme ja nauhoitimme. CD:n tarkoituksena on ennen kaikkea se, että myös ne vanhukset, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet osallistumaan sanataidetuokioihin eivätkä muun muassa sairaalabakteeritartunnan takia päässeet poistumaan lainkaan huoneistaan, saisivat kuulla tuokioissa syntyneitä runoja. Lisäksi runo-cd toimii omanlaisenaan dokumentaationa sanataidetuokioista. Läntinen tanssin aluekeskus Riikka Campomanes Kummitaiteilija työskenteli eri osastoilla ryhmässä ja henkilökohtaisesti vanhusten kanssa. Kummitaiteilijalla oli aikaa kuunnella, keskustella ja ohjata vanhusta yksilöllisesti. Hoitohenkilökunta oli tervetullut mukaan seuraamaan tai osallistumaan kummitaiteilijan työskentelyyn. Hänen kauttaan koko osasto sai virkistystä, uusia käytäntöjä tai ideoita työhön. Kummitaiteilijan kanssa toteutettiin ryhmässä tai yksilöllisesti liikkeellisiä harjoituksia, tanssittiin omien kykyjen mukaan, matkustettiin mielikuvituksessa tanssimatkalle, kuunneltiin musiikkia, inspiroiduttiin kuvista tai muusta taiteesta, katsottiin tanssia ja keskusteltiin tanssista.

17 Lähtötilanteessa vanhus usein kokee itsensä liian vanhaksi ja sairaaksi tanssimaan. Kummitaiteilijan vierailuiden jälkeen jokainen vuodepotilaskin pystyy tanssimaan vaikka vain sormillaan. Kummitaiteilija on osa vanhusten arkea muun hoidon rinnalla, ja hänen käyntiään odotetaan. Tv on suljettu, sänky on oikeassa asennossa, ja vanhus on valmis tanssimaan, kun kummitaiteilija tulee huoneeseen. Hymyt ja nauru ovat osa kummitaiteilijan vierailua eikä kiitosta unohdeta koskaan. Kaskenlinnan sairaalassa kummitaiteilijan työskenteli tanssitaiteilija Malwiina Heikkilä.

18 6. KIRJALLISUUSKATSAUS KULTUURIN JA TERVEYDEN TUTKIMUKSIIN Sari-Maria Lindqvist, Tuulia Koponen Tässä kirjallisuuskatsauksessa kulttuurin ja taiteen vaikutusta terveyteen, hyvinvointiin ja kuntoutumiseen on tarkasteltu laitoksissa asuvien ikäihmisten kohdalla. Tutkimukset koskevat kaikenikäisiä ihmisiä. Tutkimuksista tulee esille, että terveys on monen tekijän summa erityisesti silloin, kun puhutaan koetusta terveydentilasta. Vain yhden vaikuttavan tekijän irrottaminen kontekstista on haasteellista ja muussa kuin tutkimustyössä tarpeetonta. Ihminen on loppujen lopuksi sosiaalisilla kentillä toimiva ja oman elämäntilanteensa kautta maailmaa hahmottava psykofyysinen olento. Taiteiden ja kulttuurin vaikutuksista terveyteen on eniten tutkittu empiirisesti. Menetelmiä ovat olleen tutkimuskohteen haastattelu ja havainnointi. Koettua terveydentilaa voidaan pitää jopa tärkeämpänä kuin fyysistä terveyttä, sillä henkilön kokemus omasta terveydentilastaan vaikuttaa hänen elämänlaatuunsa huomattavasti. Koettu terveydentila voi vaikutta fyysiseen terveyteen ja aktiivisen elämän jatkamiseen. Koettuun terveyteen vaikuttavat fyysinen terveydentila, sosiaalinen pääoma, yksilön persoona ja mahdollisuudet toteuttaa itseään. Sosiaalinen pääoma ja luottamus Yksi tärkeä koettuun terveydentilaan vaikuttava asia on yksilön sosiaalinen pääoma. Sosiaalisen pääoman vaikuttavuutta on tutkinut erityisesti Markku T. Hyyppä ja Juhani Mäki. He ovat tutkineet Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisten ja suomenkielisten välillä ilmenneitä terveys- ja kuolleisuuseroja. Tutkimuksen mukaan suomenruotsalaiset elävät tilastollisesti noin kahdeksan vuotta pidempään kuin saman alueen suomenkielinen väestö. He jäävät myös myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeelle. Eroja ei voida kattavasti selittää tavanomaisilla terveyden riskitekijöillä, kuten perheen tuloilla tai painoindeksillä. Tämän pohjalta aloitettiin tutkimus, jonka tutkimusjoukoksi valittiin Pohjanmaan rannikkokuntien yli 16 vuotta täyttäneitä asukkaita. Heistä henkeä on suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Tutkimuksessa verrattiin kahdenkymmenen vuoden ajan ryhmien kansalaisaktiivisuutta ja sen vaikutuksia terveyteen. (Hyyppä & Mäki 2000; Hyyppä 2002.) Tutkimustuloksensa oli, että kulttuuri, kansalaisaktiivisuus ja sosiaalinen pääoma edistävät merkittävästi hyvää terveyttä ja elämänlaatua. Ruotsinkielisillä on yleisesti enemmän sosiaalista pääomaa kun suomenkielisillä. Heillä on enemmän keskinäistä kanssakäymistä ja ystävyssuhteita. He osallistuvat aktiivisemmin yhteisönsä tilaisuuksiin, kuten jumalanpalveluksiin ja muuhun vapaaehtoistoimintaan. Ruotsinkielisillä on siis usein laajemmat sosiaaliset verkostot ja yhtenäisempi kulttuuri kuin suomenkielisillä. (Hyyppä & Mäki 2000; Hyyppä 2002.) Tutkimus osoitti, että luottamuksella tai sen puutteella on vaikutus sosiaalisen pääoman muodostumiseen ja sitä kautta terveyteen. Luottamuksen vaikutusmekanismit voidaan jakaa kahteen ryhmään, välillisiin ja välittömiin vaikutuksiin. Yhteisöllisyyden ja ihmisten keskinäisen luottamuksen varaan on helppo rakentaa terveyttä vahvistavia ja sairautta estäviä järjestelmiä (Hyyppä 2000, 3255). Tiiviissä yhteisössä halutaan ja voidaan auttaa lähimmäisiä heidän sairastuessaan. Välineellisesti luottamus voi ilmetä esimerkiksi terveyttä edistävänä ja epäterveellisiä tapoja karsivana yhteishenkenä (Hyyppä 2000). Ruotsinkielisillä alueilla ilmeni keskinäistä luottamusta enemmän kuin suomenkielisillä alueilla. Eroja ilmeni myös ystävien lukumäärässä ja vapaaehtoistyöhön osallistumisessa. Vahvan sosiaalisen pääoman kerännyt ihminen elää oletettavasti pitkän ja aktiivisen elämän. Sosiaalisen pääoman vaikutusmekanismi on muun muassa se, että riippumatta yksilön stressinhallintakyvyistä tai saamastaan sosiaalisesta tuesta, vapaaehtoiseen yhteisön toimintaan osallistuminen vähentää stressiä ja masennusta. Tutkimuksessa ilmeni selviä terveydellisiä eroja kieliryhmien kesken. Näitä olivat työkyvyttömyyteen johtavat suuret kansantaudit, kuten sydän- ja verenkiertoelinten ja tuki ja liikuntaelinten taudit, mielenterveyshäiriöt (ei vakavat psykoosit) sekä väkival-

19 ta ja tapaturmat (Hyyppä 2002, 108). Ryhmien välillä ei ilmennyt eroja psykoosien, diabeteksen, Alzheimerin taudin, ei-allergisten ihottumien tai hengityselinten tautien esiintyvyydessä. (Hyyppä 2002.) Samantapaisia tuloksia on saatu myös Ruotsissa (Bygren, Benson& Johansson 1997; Konlaan, Theobald& Bygren 2002; Konlaan 2001; von Otter 2008) ja Norjassa (Dalgard&Hålheim 1998). Sosiaalisen pääoman, terveyden ja hyvinvoinnin yhteyttä on tutkittu myös Venäjällä (Bobak, Pikhart, Hertzman, Rose&Marmot 1998), Yhdysvalloissa (Kawachi, Kennedy &Glass 1999) ja Englannissa (Staricoff 2004; Kilroy, Garner, Parkinson, Kagan& Senior 2007; Galloway 2006). Suomessa on samaan aihepiiriin kuuluvia tutkimuksia tehty muun muassa yhteisöllisen toiminnan vaikutuksista 75-vuotiaiden terveyden kokemiseen (Heikkinen, Virtanen, Heikkinen & Kauppinen 1992), sekä luottamuksen, osallistumisen ja terveyden välisestä korrelaatiosta (Nummela 2008). Yksinäisyys Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyttä sekä taide- ja virikeryhmiä psykososiaalisena kuntoutuksena on tutkittu osana Vanhustyön keskusliiton geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanketta. Tässä hankkeessa Lisbeth Blomqvist on tutkinut taide-elämysten merkityksiä hoitotyössä ja osana hoitoyksiköitä. Tutkimuksissaan hän on tullut tulokseen, että taide-elämys on ihmiselle aina henkilökohtainen kokemus, jossa yhdistyvät nykyisyys ja menneisyyden kokemukset ja tunteet. Hänen tutkimustuloksensa on, että taide-elämykset voivat lievittää kärsimystä. Taide voi pistää alulle prosessin, joka johtaa toivon tunteen vahvistumiseen ja paranemiseen. Suhtautuminen taiteeseen muuttuu elämän muuttuessa sairauden tai muun kriisin myötä. Blomqvistin mielestä hoitolaitoksissa taide-elämykset tulisi sovittaa asiakkaan omaan kulttuuriseen taustaan sopiviksi ja tämän kiinnostuksen kohteista lähteviksi. On tärkeää tukea asukkaan omaa luovuutta, sillä ennen hoitolaitokseen joutumista ollut luova ihminen on sitä toimintakykynsä rajoissa myös laitoksessa. Luovuuden tukeminen ja siihen kannustaminen luovat turvallisuudentunnetta, vahvistavat identiteettiä sekä avaavat yhteyksiä muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Taiteen avulla ihminen voi oppia tuntemaan itseään ja muita uudella tavalla, ja se voi nostaa esille yksilön piileviä resursseja. Yhteiset taide-elämykset myös innoittavat keskusteluihin ja yhdistävät ihmisiä. Taide-elämys auttoi ihmistä olemaan se henkilö, joka hän oli ennen sairaalaan joutumistaan. (Blomqvist 2004.) Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyttä ja taide- ja virikeryhmiä psykososiaalisena kuntoutuksena koskevaan tutkimukseen osallistui 95 henkilöä, joista hoitoryhmään kuului 47 ja kontrolliryhmään 48 vanhusta. Hoitoryhmiin osallistuneet kävivät kerran viikossa kolmen kuukauden ajan yksilöllisissä interventioryhmissä. Sekä hoito- että kontrolliryhmään osallistuneet haastateltiin uudestaan hoitoryhmän intervention jälkeen sekä vielä uudestaan kolmen kuukauden päästä ryhmätoiminnan loppumisen jälkeen. Haastatteluissa kartoitettiin intervention onnistumista ja muutoksia yksinäisyyden kokemisessa. (Savikko, Pitkälä & Routasalo 2004.) Taide- ja virikeryhmissä käytettiin monenlaisia taidemuotoja taidekokemusten saavuttamiseen ja yksinäisyyden käsittelyyn. Ryhmäläiset tapasivat taiteilijoita joko vierailemalla näiden luona tai ottamalla heidät vastaan ryhmän kokoontumispaikassa. Ryhmäläisille näytettiin taiteilijoiden tekemiä yksinäisyyttä koskevia kuvia, kuunneltiin ja arvosteltiin musiikkia, laulettiin yhteislauluja ja nautittiin muusikkojen vierailuista. Ryhmäläiset tutustuivat runoihin, elokuviin ja dokumentteihin, kuvataiteeseen, teatteriin ja kirjallisuuteen sekä vastaanottivat tanssitaiteilijan esityksen. Ryhmissä tehtiin myös kädentaitoja vaativia töitä, ja käytiin retkillä ja näyttelyissä. Pääteemana oli yksinäisyys ja ystävyys, joista puhuttiin taide-elämyksen innoittamana. (Routasalo & Pitkälä 2004a.) Haastatteluista kävi ilmi, että osallistuminen ryhmän toimintaan koettiin tärkeäksi ja erittäin mieluisaksi ja että ryhmätoiminnan aikana yksinäisyydentunne oli lievittynyt 89 %:lla vastaajista. (Routasalo & Pitkälä 2004b.) Suurin osa vastaajista olisi suositellut toimintaa ystävälleen, lähtenyt itse mukaan ja pitänyt yhteyttä johonkin ryhmän henkilöön. (Routasalo, Blomqvist, Lähteinen & Pitkälä 2004.)

20 Osallistuvan taiteen vaikutukset Osallistuvasta taiteesta ja yhteisötaiteesta puhuttaessa tarkoitetaan taiteen tekemistä, johon osallistuu taiteilijan lisäksi muita henkilöitä. Yhteisötaiteella tarkoitetaan yhteisön jäsenten ja taiteilijan yhteistä taideprojektia, jonka periaatteet nousevat yhteisön tarpeista. Yhteisötaiteen tärkein vaikutus on sen luoma yhteisöllisyys. Yksi laajimmista osallistuvan taiteen sosiaalisten vaikutusten tutkimuksista on yksityisen tutkimuslaitos Comedian vuosina tekemä tutkimus. Se keskittyi tutkimaan erityisesti taidetoimintaan osallistumisen vaikutuksia yksilölliseen ja yhteisölliseen kehitykseen. Toisena tutkimustavoitteena oli löytää keinoja, joita voitaisiin käyttää auttamaan poliitikkojen ja taide- tai sosiaalialan kentän toimijoiden työtä. Tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin noin 60 osallistuvan taiteen projektia. Niiden lisäksi vähemmän tarkasteltuja oheistutkimuksia oli kolmekymmentä. Tarkasteltavat projektit toimivat muutamassa eri maassa, pääasiassa Iso-Britanniassa, ja mukana oli sekä pieniä että isoja paikkakuntia. Suomesta mukana oli helsinkiläisiä projekteja. Noin 600 ihmistä osallistui tutkimuksen tekemiseen haastatteluin ja ryhmäkeskusteluin. Aineiston keruu toteutettiin kyselylomakkein, haastatteluin ja havainnoin. Tutkittavia oli yhteensä yli 1000 henkilöä, joihin kuului sekä aikuisia että lapsia. (Matarasso 1997.) Tutkimuksen tuloksena oli, että taiteen tekemiseen osallistuminen sai ihmiset voimaan henkisesti paremmin sekä tuntemaan itsensä terveemmäksi ja onnellisemmaksi. Persoonallisuuden tunnettiin kehittyneen itsevarmempaan suuntaan. Tutkittavat olivat saaneet uusia ystäviä, ja he olivat kiinnostuneet uusista asioista. Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen aktiivisuus oli lisääntynyt. Suurin osa koki luovuuden itselleen tärkeäksi, ja 86 % aikuisista kertoi suunnitelleensa tekevänsä asioita, joita eivät olleet aikaisemmin edes ajatelleet. Yli puolet vastaajista tunsi olonsa paremmaksi tai terveemmäksi, ja sitäkin useampi koki itsensä iloisemmaksi. Taiteen tekemisellä on positiivisia sosiaalisia vaikutuksia, jotka liittyvät erityisesti tekemiseen osallistumiseen. (Matarasso 1997.) Kulttuurin ja taiteen yhteydet hyvinvointiin Hanna-Liisa Liikanen on toiminut Suomessakin tunnetuksi tulleessa UnesconArts in Hospital - hankkeessa. Tavoitteena oli liittää taide- ja kulttuuritoiminta osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Hoitolaitosten haluttiin olevan viihtyisiä sekä potilaille että henkilökunnalle. (Liikanen 2003.) Arts in Hospital -hankkeen päämäärät jatkuvat nykyisessä Terveyttä kulttuurista -työn tavoitteissa siten, että taiteella ja kulttuuritoiminnalla nähdään olevan esteettisiä tavoitteita, joilla lisätään ihmisten elämys- ja kokemusmaailmaa ja ympäristön viihtyisyyttä tasa-arvoisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piirissä oleville, taiteella ja kulttuuritoiminnalla on soveltavia sosiaalisia tavoitteita, joilla lisätään ihmisten sosiaalista ja yhteisöllistä hyvinvointia, taide- ja kulttuuritoiminnalla on parempaan koettuun terveyteen liittyviä soveltavia tavoitteita, joita voidaan integroida osaksi hoitotyötä ja kuntoutumista. Vuonna 2010 opetusministeriö julkaisi raportin Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ehdotus toimintaohjelmaksi Toimintaohjelman painopistealueita ovat 1) kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä, 2) taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä 3) työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Selvityksen pohjana on laaja kirjallisuuskatsaus, Arts in Hospital -hankkeesta saadut tulokset ja Liikasen tekemä tutkimus kulttuuritoiminnasta itäsuomalaisissa hoitoyksiköissä. Liikanen on tutkimuksensa pohjalta hahmottanut neljä taide- ja kulttuuritoiminnan välineellistä vaikutusta ihmisen hyvinvointiin. Niistä taide elämyksenä, merkityksinä ja taidenautinto sellaisenaan, osana ihmisen tarpeita, hän nostaa tärkeimmäksi. Taiteella ja kulttuuritoiminnalla on yhteys hyvään terveyteen, parempaan työkykyyn ja hyvän elämän kokemuksiin. Kulttuuritoiminnan ja harrastamisen myötä syntyy sosiaalisia verkostoja ja yhteisöllisyyttä, joiden avulla oman elämän hallitseminen on helpompaa. Neljänneksi Liikanen mainitsee, että viihtyisä ympäristö on tärkeä, sillä