Raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman ympäristömelun arviointi

Transkriptio

1 Raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelun arviointiohje Tämä ohje on tarkoitettu puolustusvoimien sisäiseksi ohjeeksi, joka sisältää raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman ympäristömelun arvioinnin perusteet. Ohjetta sovelletaan puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen rauhanajan säännölliseen koulutus- ja koetoimintaan liittyvään raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelun arviointiin. Ohjetta voidaan käyttää myös ampuma-alueisiin liittyvien ympäristölupien käsittelyssä, maankäytön suunnittelussa ja rakentamisen lupamenettelyssä sekä melua koskevien valitusten käsittelyssä. Raskaiden aseiden ja räjähteiden ääni on suurenergistä, impulssimaista ja pienitaajuista sekä paineaalto aiheuttaa äänen lisäksi tärinää. Näitä tapahtumia kuvaaviksi suureiksi on valittu C-taajuuspainotettu huipputaso (Cpeak) ja C-taajuuspainotettu altistustaso Pääesikunta Lääkintähuolto-osasto PL 919, Helsinki Suomi Finland (CE). Pidempiaikaista melukuormitusta arvioidaan A-taajuuspainotettuna keskiäänitasona (Aeq), jossa käytetään 9 db impulssimaisuuskorjausta. Suositusarvot: Jos raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelu ylittää asuntojen pihaalueilla 115 db (Cpeak), on tehtävä tarkempi selvitys, jossa melua arvioidaan C-taajuuspainotettuna äänialtistustasona (CE) ja A-taajuuspainotettuna päiväajan keskiäänitasona (Aeq). Yhden tapahtuman (laukaus, räjähdys) ympäristömelu ei saa ylittää asuntojen pihaalueilla C-taajuuspainotettua äänialtistustasoa 100 db (CE) eikä päiväajan keskiäänitasoa 55 db (Aeq, 07 22). Keskiäänitasoa laskettaessa käytetään kaikille aseille ja räjähteille impulssimaisuuskorjausta 9 db ellei esitetä tarkempaa korjausarvoa. Puh. (09) Fax etunimi.sukunimi@mil.fi Raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman ympäristömelun arviointi Puolustusvoimien ohje

2 Tekijät: Ympäristöylitarkastaja Raakel Jaloniemi, Pääesikunta Vanhempi tutkija Rauno Pääkkönen, Työterveyslaitos Ympäristöteknikko Asko Parri, Itäisen Maanpuolustusalueen Esikunta Kannen valokuva: Ympäristöteknikko Asko Parri c Puolustusvoimat/Pääesikunta Taitto ja paino: Oy Kotkan Kirjapaino Ab/Kirsti Kaaro, Hamina

3 3

4 Sisällysluettelo 1. Soveltamisala Johdanto Raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman ympäristömelun suositusarvot Suositusarvojen soveltaminen Perusteet suositusarvokäytännölle Raskaiden aseiden räjähteiden melu ja tärinä Raskaiden aseiden ja räjähteiden melun vaikutukset Arviointikäytäntö eräissä muissa maissa Raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelun arviointi Ympäristömelun mittaaminen Mittaustulosten arviointi ja vertaaminen ohjearvoon Käytännön esimerkki mittauksesta ja tulosten arvioinnista Laskentamallin käyttö ja melupäästön eli emission määrittäminen Ympäristömeluselvitys Raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelua koskeva lainsäädäntö Ympäristönsuojelulaki Maankäyttö ja rakennuslaki Muut lait ja normit Puolustusvoimien tehtävä ja ampumatoiminta Melun hallinta puolustusvoimien organisaatiossa Puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueiden käyttö Meluntorjuntakeinot Rakenteelliset meluntorjuntakeinot Toiminnallinen melutorjunta Määritelmät Lähdeluettelo Liitteet 1. Ampuma-, harjoitus- ja koealueet 2. Ympäristömelun mittaustuloksia 3. Melupäästön määritysohje 4. Impulssimaisuus 5. Lomakkeiden malliesimerkkejä 5.1 Käyttöilmoitus 5.2 Vuosiraportti 5.3 Häiriöilmoituslomake 5.4 Mittauspöytäkirja 6. Organisaatiokaavio 4

5 1. Soveltamisala Ohjetta sovelletaan puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen rauhan ajan säännölliseen koulutus- ja koetoimintaan liittyvään raskaiden aseiden ja räjäytysten ympäristömelun arvioimiseen. Raskaiksi aseiksi luokitellaan kaikki > 12,7 mm kaliiperiset aseet ja räjähteet sekä välineet jotka sisältävät räjähdysainetta yli 60 g TNT vastaavan määrän. Näitä ovat raskaat kiväärikaliiperiset aseet, tykit, raketinheittimet, kranaatinheittimet, singot, ohjukset, ilmatorjuntaaseet, räjähteet, miinat sekä erilaiset panokset. Aseita käytetään varuskuntien lähiharjoitusalueilla, ampuma- ja harjoitusalueilla sekä koetoiminta-alueilla. Puolustusvoimien käytössä olevat ampuma- ja harjoitusalueet ovat Metsähallituksen omistuksessa ja ne on esitetty liitteessä 1. Ohjetta ei sovelleta kivääri- eli pienkaliiperisilla aseilla tapahtuvaan toimintaan, tilapäiseen toimintaan, virka-aputöihin, näytöksiin, ajoneuvoihin eikä valmiuden kohottamisen ja sodan aikaiseen toimintaan. Tilapäistä toimintaa ovat esimerkiksi sotaharjoitukset, jotka tapahtuvat muilla kuin puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla. Ohjetta voidaan käyttää myös ampuma-alueiden ympäristölupien käsittelyssä, maankäytön suunnittelussa ja rakentamisen lupamenettelyssä sekä melua koskevien valitusten käsittelyssä. 2. Johdanto Ohje on raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman ympäristömelun arvioinnin ohje, jolla luodaan edellytykset melunhallinnan parantamiselle. Ohjetta sovelletaan pääasiassa maankäytön ja rakentamisen sekä puolustusvoimien alueiden käytön ja koulutuksen suunnittelussa. Hyvällä suunnittelulla on mahdollisuus välttää konfliktitilanteita ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja samalla turvata puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien vaatimat toimintaedellytykset. Ohjetta voidaan käyttää myös ampumatoiminnasta naapurustolle aiheutuvan haitan arvioinnissa ja ympäristöluvan käsittelyssä. Tavoitteena on, ettei melun vaikutuspiirissä olevalle asutukselle aiheuteta terveyshaittaa eikä kohtuutonta muuta haittaa. Puolustusvoimien tehtävänä on uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen ja alueellisen koskemattomuuden turvaaminen. Puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin kuuluu huolehtia Suomen maa- ja vesialueiden sekä ilmatilan valvonnasta, sotilaallisen puolustusvalmiuden ylläpidosta sekä sotilaskoulutuksen antamisesta. Ohjeessa on myös kerrottu puolustusvoimien toiminnasta ja organisaatiosta sekä toimintaan vaikuttavasta ympäristönsuojelulainsäädännöstä ja muusta lainsäädännöstä. 5

6 3. Raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman ympäristömelun suositusarvot Jos raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttama ympäristömelu ylittää asuntojen piha-alueilla (ulkona melulle herkissä kohteissa) C- taajuuspainotetun huipputason 115 db (Cpeak) on tehtävä tarkempi meluselvitys, jossa melua arvioidaan C-taajuuspainotettuna äänialtistustasona ja A-taajuuspainotettuna päiväajan keskiäänitasona. Raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttama yhden tapahtuman ympäristömelu ei saa ylit- tää asuntojen piha-alueilla C-taajuuspainotettua huipputasoa 115 db (Cpeak) ja äänialtistustasoa 100 db (CE). Päiväajan keskiäänitaso ei saa ylittää 55 db (Aeq, 07 22). Keskiäänitasoa laskettaessa käytetään kaikille aseille ja räjähteille impulssimaisuuskorjausta 9 db ellei esitetä tarkempaa korjausarvoa. 4. Suositusarvojen soveltaminen Tavoitteena on, ettei uusia asuntoalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja sijoiteta suositusarvot ylittäville melualueille. Yksittäisissä erikseen perustelluissa tilanteissa voidaan muutoin asumiseen sopivissa täydennysrakennuskohteissa poiketa suositusarvoista edellyttäen, että melu rakennusten sisällä ei aiheuta haittaa. Ympäristölupien käsittelyssä raskaiden aseiden ja räjähteiden melun arvioinnissa ohjeita voidaan pitää tavoitteena. Käsiteltäessä ampumaja räjäytystoiminnan ympäristölupaa viranomaisen olisi pyydettävä lausunto pääesikunnalta. Toiminta ei kuitenkaan saisi aiheuttaa terveyshaittaa. Yksittäisten tapahtumien haitallisuuden arvioinnissa käytetään C-taajuuspainotettuja huipputasoa (L Cpeak ) ja äänialtistustasoa (L CE ). Terveyshaittaan perustuen raja-arvona on 140 db (Cpeak) ja ympäristömelun suositusarvona 115 db (Cpeak). Ilta- ja yöaikaista ammuntaa tai räjäytystoimintaa tulisi arvioida tapauskohtaisesti. Sisätilojen melun arvioinnissa käytetään soveltuvin osin asumisterveysohjetta /16/. Arvioitaessa melun haitallisuutta pitkällä aikavälillä käytetään A-taajuuspainotettua keskiäänitasoa (L Aeq ). Valtioneuvoston päätöksessä (993/92) ulkomelun päiväajan (klo ) ohjearvona pidetään yleensä 55 db A-painotettua keskiäänitasoa asumiseen käytettävillä alueilla ja 45 db taajaman ulkopuolisilla virkistysalueella. Yöajan ohjearvo on 5 db ja uusilla asuinalueilla 10 db alhaisempi. 6

7 5. Perusteet suositusarvokäytännölle Raskaiden aseiden ja räjähteiden ääni on suurienergistä, impulssimaista ja pienitaajuista sekä paineaalto aiheuttaa äänen lisäksi tärinää. Ensimmäisen vaiheen peruskartoituksien tekemiseen luontevin suure on C-painotettu huipputaso. Suomessa huipputasoa käytetään jo nyt yksittäisen impulssimaisen äänen työsuojelumelun ohjearvona. Huipputason käyttö on vakiintunut kuulovaurioriskin arviointiin, mutta se on käyttökelpoinen suure myös ympäristövaikutuksien arvioimisessa. Yksittäinen huipputaso tai mitattujen huipputasojen keskiarvo ei kuitenkaan pysty havainnollistamaan sitä melukuormaa, mitä esimerkiksi 30 päivittäisen laukausäänen vaikutus ympäristömelun kannalta on. Siitä syystä C-taajuuspainotettu melun huipputaso antaa ensimmäisen viitteen raskaiden aseiden aiheuttaman ympäristömelun merkittävyydestä. Kuulovaurioriskin rajana pidetään impulssimelun huipputasoa 140 db useimmissa kirjallisuuslähteissä /2,10/. Sen sijaan raskaiden aseiden melun häiritsevyyden ja melun muiden vaikutusten kannalta tietoa näyttää olevan vähän /2, 9,10/. Kuitenkin Yhdysvalloissa eri yhteyksissä on käytetty ampuma-alueiden lähellä olevien asuntojen suhteen vähäisen valitusten rajana arvoa 115 db ja kohtalaisena riskinä valituksille arvoaluetta db /7,10/. Pohjoismaissa raskaiden aseiden ja räjäytysten aiheuttaman melun arviointiin käytetään yhden tapahtuman C-taajuuspainotettua äänialtistustasoa ja siksi myös Suomessa on järkevää pohjoismaisen yhteistyön kannalta käyttää mittauksissa ko suuretta. C-taajuuspainotus ottaa huomioon pientaajuisen melun häiritsevyysvaikutuksia paremmin kuin voimakkaasti pientaajuista melua vaimentava A-taajuuspainotus. Äänialtistustason käyttö kuvaa erilaisilla etäisyyksillä olevien raskaiden aseiden melun ominaisuuksia yhteismitallisemmin kuin huipputaso. Äänialtistustason käsitteessä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon päivittäisten laukausmäärien, sääolosuhteiden aiheuttaman hajonnan tai muiden vaihtelevien suureiden vaikutusta. Se kuvaa huipputason tavoin vain yhden ajanhetken ja yhden tilanteen vaikutusta. Ruotsissa käytetty ohjearvo 95 db perustuu Göteborgin yliopistossa tehtyyn kokeelliseen tutkimukseen /4,12/. Ympäristömelun yleinen ohjearvo perustuu päiväkeskiäänitason (L Aeq, ) käyttöön. Päiväajan keskiäänitason ohjearvo asuntojen pihaalueilla on 55 db. Tämä ohjearvo tosin painottaa ääntä A-taajuussuotimella, mutta sen laskemisessa pystytään ottamaan huomioon päivittäiset laukausmäärät ja erilaisten laukausten tai räjähdysten äänen energiasisällöt. Ympäristömelun häiritsevyyttä otetaan huomioon impulssimaisuuskorjauksella. Päiväajan keskiäänitasoa laskettaessa käytetään tässä ohjeessa kaikille raskaille aseille ja räjähdysäänille impulssimaisuuskorjausta 9 db ellei esitetä tarkempaa korjausarvoa. Liitteessä 4 esitetään tarkemmin raskaiden aseiden ja räjähteiden melun impulssimaisuutta sekä sen määritys. Jos verrataan huipputason ja äänialtistustason yhteyksiä yksittäiselle raskaan aseen laukaukselle tai räjähdysäänelle, Suomessa tehtyjen kokeiden mukaan C-taajuuspainotettu huipputaso 115 db, vastaa C-taajuuspainotettuna äänialtistustasona arvoa 94 db ja A-taajuuspainotettuna äänialtistustasona arvoa 82 db (liite 4, kuva 6). 7

8 5.1. Raskaiden aseiden melu ja tärinä Raskaiden aseiden melu jaetaan suupamauksen, lentoäänen ja iskemän aiheuttamaan meluun. Räjähdysten yhteydessä esiintyy vain räjähdysääni. Joissakin tapauksissa äänen heijastuminen pinnoista voi aiheuttaa äänen kaikumisen tai epätavallisen kuuloaistimuksen. Kuva 1 havainnollistaa yksinkertaisen laukausäänen tai räjähdyksen painemuutosta ajan funktiona sekä melun sisältämää suurta energiamäärää. Aseen laukausäänestä mitattu huipputaso kuvaa melutapahtumassa esiintyvää suurinta ylitai alipaineen arvoa. Toinen merkittävä tapahtumaa kuvaava suure on positiivisen painepulssin kesto, mikä kuvassa 1 on noin 5 millisekuntia (ajankohtina 1 6 ms). Sitä sanotaan tavallisesti A-kestoksi. Kun laukauksesta analysoidaan paineen keskimääräinen energia esimerkiksi sekunnin aikana, saadaan keskiäänitasoa kuvaava suure, mikä kuvan 1 tapauksessa on 127 db keskimäärin sekunnin aikana. Siten yhdestä ainoasta laukauksesta muodostuu päiväkeskiäänitaso 80 db (Aeq, 07 22). Kuvan 1 mukainen äänipulssi kuljettaa myös mukanaan tietoa laukauksen taajuussisällöstä, ja tämänkaltaisen raskaan aseen tai räjäytyksen merkittävin taajuussisältö on Hz siten, että taajuushuippu on 40 Hz. Tämän vuoksi raskaiden aseiden melun määrittämisessä käytetään C-taajuuspainotusta, joka kuvaa parhaiten pientaajuista melua. Useimmiten painepulssi on kuvassa 1 esitettyä huomattavasti monimutkaisempi, koska esimerkiksi singoilla esiintyy painepulssi sekä singon edessä että takana, ja tykeillä suuhidastin vaikuttaa merkittävästi muodostuviin painepulsseihin. Raskaiden aseiden ja räjähteiden melu syntyy kun räjähdysaineen palaminen synnyttää voimakkaan paineaallon, joka kauempana muuttuu ääniaalloksi vaimentuen etäisyyden kasvaessa. Yksinkertaisen laukauksen tai räjähdyksen painekäyrä paine, Pa huipputaso, 900 Pa = 153 db painepulssin keskiarvo sekunnin ajalle 2200 Pa 2 s = 127 db kesto 5 ms aika, ms Kuva 1. Yksinkertaisen laukauksen tai räjähdyksen painekäyrä. 8

9 Jos äänilähde on pieni, ääntä joka suuntaan säteilevä esine, äänenpainetaso pienenee 6 db aina, kun etäisyys äänilähteestä kasvaa kaksinkertaiseksi ulkona. Jos äänilähde ei ole pistemäinen, äänenpainetaso alenee aluksi hitaammin. Laukaus-, räjähdys ja iskemä-äänten vaimenemiseen vaikuttavat esteet (meluvallit), rakenteet, maasto, puusto, sää- ja tuuliolosuh- teet sekä melulähteen emissio. Raskaiden aseiden ja räjähteiden pientaajuinen ääni taipuu esteen taakse ja heijastuu esteestä. Paineaallon aiheuttama aaltorintama etenee myös maaperässä, jolloin kranaatin iskemän tai maanpintaräjähdyksen aiheuttama paineaalto on mitattavissa kauempana räjähdyskohdasta Raskaiden aseiden ja räjähteiden melun vaikutukset Melu määritellään ei-toivotuksi ääneksi. Ympäristömelun arvioinnissa käytettyjä muuttujia ovat äänitaso, äänitason vaihtelut, taajuussisältö, melutapahtumat, melun tunnettavuus sekä ennustettavuus. Yleisesti ei ole mitään selkeätä mallia, millä äänen mittaussuureet voitaisiin yhdistää koettuihin melun haittavaikutuksiin tai häiritsevyyteen. Ihmisten kokemat häiritsevyydet ovat yksilökohtaisia. Suomessa ympäristömelun arvioinnissa tarkastellaan pääasiassa häiritsevyyttä ja viihtyvyyshaittaa sekä välillisesti aiheutuvaa terveyshaittaa ulkomelutasojen avulla. Melu voi mm. haitata puheviestintää, oppimista, työskentelyä. Impulssimainen melu on tutkimusten mukaan häiritsevämpää kuin tasainen melu. Melun taajuus vaikuttaa siten, että pientaajuisen äänen täytyy olla melko voimakasta ennenkuin se kuullaan, mutta melun ylittäessä kuulokynnyksen kuuloaisti voi olla herkkä pienillekin voimakkuuden muutoksille tai vaihteluille /16/. Hiljaisessa ääniympäristössä pientaajuinen melu voidaan kokea kiusalliseksi ja melua aiheuttava toiminta häiritseväksi melun äänitasosta riippumatta. /16/ Raskaiden aseiden aiheuttamaa melun häiritsevyyttä on selvittänyt mm. Luzin työryhmä / 7/. Tulokset on koottu taulukkoon 1. Selvitykseen perustuen Luzin työryhmän /7/ päätyi esittämään, että alle 115 db huipputasoilla kaikki ampumatoiminta on mahdollista, db alueella vain tärkeä toiminta toteutetaan, db alueella vain erittäin tärkeä toiminta toteutetaan sekä yli 140 alueella (kuulovaurioriski) kaikki toiminta peruutetaan. Taulukko 1. Melun häiritsevyys ja melun C-taajuuspainotettu huipputaso. Melun häiritsevyys L Cpeak -taso, db keskimäärin vaihtelu ei lainkaan vähän kohtalaisesti paljon hyvin paljon

10 Melu voi aiheuttaa terveyshaittaa, vaikeuttamalla nukahtamista tai lisäämällä stressireaktioita. Melu voi vaikuttaa myös verenpaineeseen, aiheuttaa kuulovaurioita tai kuulon heikkenemistä. Suomessa impulssimaisen eli lyhytkestoisen pientaajuisen melun aiheuttaman kuulovaurioriskin arvioimiseen käytetään huipputasoa, L Cpeak, jolle raja-arvo on 140 db /17/. Myös NATO:n yhteenvedossa /9/ suositellaan kuulovaurioriskin minimoimiseksi, että henkilö ei saa altistua 140 db (Cpeak) ylittäville äänitasoille. Melun aiheuttamana terveyshaittana pidetään myös asuntojen sisätilaan kantautuvaa ilta- ja yöaikaista melua ja erityisesti unenhäirintää. Pari kertaa yön aikana toistuva tuttu melu on vähemmän unta häiritsevää kuin pitkäkestoinen outo melu /16/. Raskaiden aseiden koetaan aiheuttavan melua ja tärinää. Raskaiden aseiden laukaukseen tai räjähdykseen liitetään meluaistimuksen lisäksi ikkunoiden helinä, astioiden kilinä tai tunne rakennuksen huojahduksesta. Tutkimusten /9/ mukaan aseen suupamauksen tai iskemän tai räjähdyksen aiheuttama tärinä etenee useimmiten maaperässä niin heikkona, ettei sillä ole voimaa rikkoa rakennusten perustuksia tai vaikuttaa rakennusten runkorakenteisiin. Merkittävin tärinävaikutus syntyy ilmassa etenevän infraäänen tai pienitaajuisen ääniaallon vaikutuksista. Ääniaallolla ei ole yleensä riittävästi energiaa, että se voisi rikkoa rakenteita kaukana äänilähteestä, ellei rakenteisiin liity muita jännityksiä Arviointikäytäntö eräissä muissa maissa Ruotsin puolustusvoimille tehdyn selvityksen /4/ mukaan raskaiden aseiden ampuma-alueiden ympäristömelun ohjearvoiksi on annettu C-painotettu sekunnin äänialtistustaso 95 db (CE) alueille, missä yli 90 db (CE) laukausten määrä ylittää 100 kpl/vuosi ja arvo 100 db (CE) alueille, missä laukausten vuotuinen määrä on alle 100 kappaletta. Selvityksen mukaan sellaisilla alueilla, missä melualtistus ylittää em. arvot, tulee ilta- ja yöaikaan tapahtuvaa ampumistoimintaa rajoittaa. Raportissa suositellaan uusille ampuma-alueille 5 db pienempiä ohjearvoja. Norjassa on tutkittu paljon mm. raskaiden aseiden melun leviämistä ympäristöön ja säämallinnusta. Yleisenä linjana on, että pohjoismaissa (Ruotsi, Norja ja Tanska) käytetään C-painotettua yhden sekunnin äänialtistustasoa, jota verrataan ohjearvoihin. Ohjearvot vaihtelevat maittain db riippuen tapahtumien määrästä, tapahtumista eri vuoden ja vuorokauden aikoina sekä muista tekijöistä. Sveitsiläiset Desamaulds, Monay ja Favanger kokosivat aseiden ympäristömelua koskevan yhteenvedon /3/. He toteavat yhteenvedossaan, että raskaiden aseiden ympäristömelun arviointiin liittyvä lainsäädäntö sekä arviointiin käytettävät indikaattorit poikkeavat suuresti maasta toiseen. Pääsääntöisesti käytetään enimmäistasoja tai ekvivalenttitasoja, mutta taajuuspainotuksissa (C tai A) on paljon vaihtelua. Jos ympäristömelua mitataan huipputasoina (peak), ovat ohjearvot maasta, aseista ja tapahtumien luonteesta riippuen db (Cpeak). Sveitsiläisten tekemässä vertailussa useimmat maat käyttivät C-taajuuspainotettua äänialtistustasoa raskaiden aseiden aiheuttaman melun häiritsevyyden arvioimiseen ja ohjearvot vaihtelivat db /3/. NATO:n raportissa /9/ on paljon tietoa melun vaikutuksista ihmisiin, eläimiin ja rakenteisiin. Raportissa on myös vertailtu eri maissa olevia raskaiden aseiden ympäristömelun ohjearvoja. Nato-maissa käytetään myös A- tai C-painotettuja vuorokausikeskiarvoja (ADN tai CDN, D=day ja N=night), missä yöaikaiselle altistukselle annetaan 10 db rangaistus. Monissa maissa käytetään C-taajuuspainotettuja päivä-ilta-yökeskiäänitasoja (L CDEN ) tilanteen arvioimiseen /3/. Nämä ohjearvot vaihtelevat alueella db /3/. Selvästi melusta häiriintyneiden määrä on luokkaa % päivä-yökeskiäänitason (L CDN ) ollessa db /5,14/. Toistaiseksi nämä keskiäänitasosuureet eivät ole vakiintuneet Suomen ja pohjoismaiden raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelun arviointikäytäntöön. 10

11 Puolustusvoimat selvitti vuonna 2000 muiden maiden ohjearvokäytäntöä lähettämällä sotilasasiamiesten välityksellä kyselyjä Euroopan maihin ja NATO:lle. Vastauksia saatiin pohjoismaista, Saksasta, Yhdysvalloista, ja NATO:lta. Kyselyllä varmistettiin tietämystä, eikä mitään uutta merkittävää tullut esille. 6. Raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelun arviointi 6.1 Ympäristömelun mittaaminen Mittausten tarkoituksena on selvittää raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttamia melutasoja ampuma- ja harjoitusalueiden ympäristössä. Mittauksia suoritetaan toiminnanharjoittajan eli puolustusvoimien toimesta tai viranomaisen vaatimuksesta. Raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelun mittaamisen perusedellytys on, että mittaaja hallitsee akustiikan perusteet ja mittausvälineet sekä tuntee puolustusvoimien ampumatoiminnan perusteet ja melulähteet. Puolustus- voimat ohjaa ja antaa asiantuntemustaan raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelun mittaamisessa ja arvioinnissa. Mittaukset tehdään ympäristömelun mittaamisohjetta /21/, ampumaratamelun mittausohjetta /18/ ja ympäristömelun arviointi ja torjunta-opasta /6/ sekä akustiikan standardeja SFS-ISO 1996-(1 3) /15/ soveltaen. Taulukossa 2 on esitetty mitattavat suureet ja mittalaitteilta vaadittavat ominaisuudet. Taulukko 2. Raskaiden aseiden ja räjähteiden melun mittauksissa äänitasomittareilta vaadittavia ominaisuuksia. Mitattava suure Huipputaso, L Cpeak Äänialtistustaso, L CE, (L CSEL ) Keskiäänitaso, ekvivalenttitaso, L Aeq Äänialtistustaso, L AE, (L ASEL ) Oktaavianalyysi Mittarin ominaisuudet C-taajuussuodatin, standardi IEC 651, tarkkuusluokka 1, peakaikavakio, maksimi vähintään 140 db, pito (hold) ominaisuus tai maksimi C - taajuussuodatin altistustason ajallinen integrointipiiri A - taajuussuodatin integrointi halutulle aikavälille A - taajuussuodatin altistustason ajallinen integrointipiiri Äänialtistustason oktaavisuotimet Hz 11

12 Ensimmäisen vaiheen mittauksilla (valvontamittaus)määritetään raskaiden aseiden laukauksien ja iskemien tai räjäytysten C-taajuuspainotettu huipputaso. Huipputaso mitataan usean, vähintään viiden tapahtuman keskiarvona. Jos ensimmäisessä vaiheessa mitatut L Cpeak -tasot ylittävät 115 db, tehdään laajemmat mittaukset (selvitysmittaus), joissa määritetään äänitapahtumien huipputason lisäksi C-taajuuspainotettu äänialtistustaso ja A-taajuuspainotetun keskiäänitason määritystä varten A-taajuuspainotettu äänialtistustaso. Tässä vaiheessa selvitetään tapahtumien laatu ja määrä haluttuna ajanjaksona. Taulukko 3: Mittausten vaiheet. 1. vaihe Valvontamittaus C-taajuuspainotettu huipputaso, L Cpeak 2. vaihe, jos 115 db (Cpeak) ylittyy Selvitysmittaus C-taajuuspainotettu huipputaso, L Cpeak C-taajuuspainotettu äänialtistustaso, L CE A-taajuuspainotettu äänialtistustaso, L AE, jonka avulla määritetään A-taajuuspainotettu keskiäänitaso, L Aeq ja oktaavianalyysi, L eqokt Mittauksesta laaditaan pöytäkirja, johon kirjataan mittaustulosten lisäksi mahdollisimman tarkasti mittaukseen ja olosuhteisiin liittyvät tekijät. Liitteessä 5.4 on luettelo mittauspöytäkirjaan kirjattavista asioista. Mikäli äänitaso halutaan tai joudutaan määrittämään olosuhteissa jotka eivät vastaa ympäristömelun mittausohjeen /24/ vaatimuksia, tulee mittauspöytäkirjassa mainita selkeästi poikkeavat olosuhteet Mittaustulosten arviointi ja vertaaminen suositusarvoon Mittaustulosten arvioinnissa huomioidaan mittalaitteiston ja mittaustavan tarkkuudesta aiheutuva, melulähteeseen liittyvien tekijöiden aiheuttama sekä sääolojen aiheuttama epävarmuus. Näistä sään aiheuttama vaihtelu on selkeästi suurin verrattuna muihin tekijöihin. Arviointi tehdään soveltaen ympäristömelun mittaamisohjetta /21/. Mittalaitteen tarkkuutena käytetään valmistajan ilmoittamaa tarkkuutta. Äänitasomittarin ja vertailuäänilähteen eli kalibraattorin aiheuttamat mittausvirheet ovat yleensä systemaattisia. Niitä voidaan pienentää mittausten lukumäärää lisäämällä, äänitasomittareita ja kalibraattoreita vaihtamalla mittauksesta toiseen. Samantyyppisten aseiden ja räjäytysten yksilölliset lähtötasoerot (emissioerot) vaikuttavat äänitasoihin. Yleensä erot jäävät noin ±3 db. Tarkemmat ase- ja räjähdekohtaiset arvot määritellään päästöarvomittausten yhteydessä. 12

13 Mittaustulosten epävarmuutta voidaan oleellisesti parantaa tekemällä useita toisistaan riippumattomia mittauksia. Tällöin lopullinen mittaustulos on saatujen mittaustulosten aritmeettinen keskiarvo. Yleisen epävarmuuskäsitteen nojalla ohjearvo L 0 voidaan katsoa ylitetyksi mittaustuloksen perusteella, jos mittaustulos > L 0 + ΔL. Vastaavasti mittaustulosten perusteella ohjearvo L 0 voidaan katsoa alitetuksi, jos mittaustulos L 0 - ΔL. Mikäli ΔL 2 db ja L 0 - ΔL < mittaustulos L 0 + ΔL, niin mittaustulos on tulkittava yhtä suureksi kuin ohjearvo. Katso kohta 6.3. Sääolot Mittausten yhteydessä tulee määrittää ilman lämpötila, ilman suhteellinen kosteus, ilmanpaine, tuulen suunta ja nopeus sekä pilvisyys. Säätiedot voidaan määrittää mittauspaikalla tai hakea lähimmän sääaseman tiedot ilmatieteenlaitoksen www-sivuilta ( Sääolojen aiheuttama äänitasojen vaihtelu suurilla mittausetäisyyksillä (> 500 m) on mahdollista määrittää tekemällä useita erillisiä mittauksia erilaisissa sääoloissa ja määrittämällä näistä äänitasojen keskiarvo ja keskihajonta sekä minimi- ja maksimiäänitasot. Sääolojen aiheuttama vaihtelu voi suurimmillaan olla jopa ±15 db. Mittausten toistettavuuden takia mittaukset suositellaan tehtäväksi seuraavissa sääolosuhteissa /21/: kesäolot, ei sadetta tai tihkua lämpötila C suhteellinen kosteus % tuulen nopeus korkeintaan 5 m/s ja tuulen suunnan on oltava melulähteestä mittauspistettä kohti (myötätuuli +/- 45 ) Tuulen nopeus ja suunta suositellaan mitattavaksi tuulimittarilla. Jos ei ole käytettävissä tuulimittaria, tuulen suunnan ja nopeuden voi arvioida karkeasti ja tarkistaa myöhemmin säätiedoista. Sääsanomia ja luotaustietoja suositellaan käytettäväksi sään kirjaamisessa. Ampuma- ja räjähdemelun etenemiseen merkityksellisimmin vaikuttavan ilmakerroksen korkeus maanpinnasta on m /20/. Mittauksia joudutaan suorittamaan useimmiten olosuhteissa jotka eivät vastaa vaadittuja olosuhteita /21/. Mittausaikana vallitsevan sään luotettava kirjaaminen on tästä syystä ensiarvoisen tärkeää. Tälläisessä tapauksessa mittaustulosten arvioinnin perusteena käytetään mittausaikana vallinneita sääoloja ja arvion luotettavuus riippuu säätietojen luotettavuudesta. Melulähteeseen liittyvät tekijät Samantyyppisten aseiden ja räjäytysten yksilölliset lähtötasoerot (emissioerot) vaikuttavat äänitasoihin. Yleensä erot jäävät noin ±3 db. Tarkemmat ase- ja räjähdekohtaiset lähtötasoerot määritetään lähtöarvomittausten yhteydessä. 6.3 Käytännön esimerkki mittauksesta ja tulosten arvioinnista 122 mm tykin laukausääniä mitattiin 20 kpl 1,5 kilometrin etäisyydeltä. Laukausten L Cpeak -tasojen keskiarvo oli 105 db. Vastaavasti L CE -tasojen keskiarvo oli 84 db. Laukausten L AE -tasojen keskiarvo oli 65 db. Tykillä ammuttiin päiväsaikaan yhteensä 20 laukausta, jolloin saatiin keskiäänitasoksi koko päivälle db = 50 db (Aeq,07 22). Laskelmassa 47 db tarkoittaa korjausta, kun L AE -taso korjataan päiväkeskiäänitasoksi (L Aeq,07 22 ), +13 db tarkoittaa 20 laukauksen määrästä aiheutuvaa korjausta (10lg(20)) ja +9 db tarkoittaa impulssimaisuuskorjausta. Kuvassa 2 on havainnollistettu epävarmuuden ja mittaustuloksen vertailua ohjearvoon nähden /21/. Mittaustulosten epävarmuudeksi määritettiin 4 db. Näin ollen keskiäänitaso alittaa ohjearvon. 13

14 L(dB) yli 59 db o y L 0 + L 59 db o a L 0 55 db o b L 0 - L 51 db o c alle 51 db o d Kuva 2. Neljä esimerkkiä mittaustuloksen sijoittumisesta suositusarvoon L 0 ja mittaustulosten epävarmuuden ΔL (tässä tapauksessa 4 db) nähden. Suositusarvo ylittyy mittaustuloksella y ja alittuu mittaustuloksella d. Mittaustulokset alueelle db eli välillä a c tulkitaan yhtä suureksi kuin ohjearvo. 6.4 Laskentamallin käyttö ja melupäästön eli emission määrittäminen Melualueiden määrityksissä ja melun leviämisen arvioinnissa sekä meluntorjuntasuunnitelmien laatimissa käytetään laskentamalleja. Laskentamalli arvioi melulähteen aiheuttaman melun leviämisen ympäristöön. Suomessa käytetään yleisimmin pohjoismaisena yhteistyönä laadittuja ympäristömelun laskentamalleja. Malleja on mm. tieliikennemelulle, teollisuusmelulle, raideliikennemelulle, ampumaratamelulle ja moottoriurheiluratamelulle. Teollisuusmelumalli eli yleinen ympäristömelun laskentamalli ja uusimmat sovellukset ottavat säätilan huomioon ja laskevat äänitasot taajuuskaistoittain. Ampumaratamelun laskentamalleja ei voida käyttää arvioitaessa raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelua. Laskentamallin lähtökohtana on melupäästö eli emissio, joka riippuu melulähteen ominaisuuksista. Tämän jälkeen malli laskee äänen etenemistiellä tapahtuvat vaimennukset ja vahvistukset. Lopputulos saadaan yhdistämällä kaikkien kyseeseen tulevien tekijöiden vaikutus tarkastelupisteestä katsoen. Melulähteet sijoitetaan malliin äänitehotaso-, suuntaavuus- ja käyttöaikatietoineen. Melun lähtöarvo syötetään malliin oktaavikaistoittain. Malli laskee melutasot ympäristössä ottaen huomioon mm. etäisyysvaimentumisen, ilman ääniabsorption, esteet, heijastukset sekä maanpinnan absorptio-ominaisuudet. Laskennassa huomioidaan eri oktaavikaistojen erilainen käyttäytyminen leviämisen aikana. Laskentamallissa on oletuksena ns. vähän ääntä vaimentavat olosuhteet, eli lievä myötätuuli melulähteestä laskentapisteeseen päin. Lasketut melualueet eivät esiinny yhtä laajoina samanaikaisesti, vaan ainoastaan laskentaoletusten mukaisessa myötätuulitilanteessa. Kuvat 3 ja 4 havainnollistavat melun leviämisvaimentumiseen ja säätilan vaikutuksen aiheuttamia vaihteluita. Kuvassa 5 on esimerkki laskentamallin avulla määritelty raskaan aseen melun leviäminen. Ympäristömelun laskentamallin yksinkertaistettu kaava L = L(Em) + ΔL 1 + ΔL 2 + ΔL 3 + ΔL 4 + ΔL 5 + ΔL 6 L L(Em) ΔL 1 ΔL 2 ΔL 3 ΔL 4 ΔL 5 ΔL 6 = Äänitaso kohteessa = Päästötaso eli emissio = Ilman absorptio = Etäisyyskorjaus = Estekorjaus = Maakorjaus = Kasvillisuuskorjaus = Heijastukset 14

15 Melun vaimentuminen A-äänitaso, db suositusarvo 55 db epävarmuus etäisyys melulähteestä, m Kuva 3. Melun leviämisvaimeneminen kun aina etäisyyden kaksinkertaistuessa melu vaimenee 5, 6 tai 7 db. Melun vaimeneminen eri sääoloissa A-äänitaso, db etäisyys melulähteestä, m vaime1 vaime2 vaime3 ohjearvo Kuva 4. Säätilan vaikutus äänitasoon etäisyyden kasvaessa. 15

16 Kuva 5. Esimerkki laskentamallilla määritellyistä melualueista 155 mm tykin lähtölaukaukselle. Melupäästö eli emissio Melulähteen melupäästötietoja tarvitaan laskentamallin lähtötietoina. Melupäästö määritetään liitteessä 3 esitetyllä tavalla, jotta tarvittavat lähtötasot, suuntaavuustiedot saadaan riittävällä tarkkuudella eri aseille ja räjähteille. Tämä tanskalainen malli soveltuu kaliipereille 12,7 203 mm sekä räjähteille 0,1 10 kg (liite 3). Mallin mukaan melupäästö mitataan 100 metrin etäisyydeltä aseesta tai räjähteestä. Mittausetäisyys on pienin mahdollinen, jotta sään ja maaston vaikutukset ovat vähäiset eikä huippuäänitaso ole liian korkea sekä pienimmät taajuudet ovat kehittyneet ääniaalloiksi. 6.5 Ympäristömeluselvitys Meluselvityksen tarkoituksena on selvittää toiminnan aiheuttama melutilanne. Meluselvityksiä tarvitaan mm. maankäytön ja meluntorjunnan suunnitteluun, ympäristöluvan hakemiseen sekä melusta aiheutuvien haittojen arviointiin. Vaikka uusimmat laskentamallit ovat suhteellisen tarkkoja ja luotettavia niiden tueksi suositellaan mittauksia. Ohje meluselvityksen sisällöstä. 1. Selvitys toiminnasta ja ympäristöstä: Yleiskartta (1: tai 1:50 000) alueen sijainnista. Kartasta tulee käydä ilmi ympäristö, asutus ja muut melulle herkät kohteet (koulut, päiväkodit, sairaalat ym). 16

17 Kartta ampuma-alueen toiminnoista (tuliasemista, maalialueista, räjäytyspaikoista, ampumaradoista jne.) Selvitys alueen käytöstä: Alueen käyttäjät, käytettävät aseet ja räjähteet, päivittäiset (7 22) laukausmäärät eri aseilla (max ja km), vuotuinen käyttö, säännönmukaisesta toiminnasta poikkeava toiminta, (yö 22 7, viikonloput, harvoin tapahtuva erityisen voimakasääninen toiminta esim. voimakkaat räjäytykset, jne.) Arvio radan toiminnan aiheuttamasta liikenteestä lähialueiden teillä. Selvitys alueen ja sen lähiympäristön kaavoitustilanteesta. 2. Mittaukset: Mittaustuloksina esitetään alueella käytettävien aseiden laukausten ja iskemien sekä räjäytysten L Cpeak - ja L CE -tasot. Mittauspaikoiksi valitaan melulle herkkiä kohteita ja melun leviämisen arvioinnin kannalta 5 15 merkittävää paikkaa ympäristöstä riippuen. Mittaukset tehdään vähintään kolme kertaa samoista paikoista melutasojen vaihtelujen selvittämiseksi. 3. Arvioidut (laskentamallilla lasketut) melukuormitusta kuvaavat tasot: Jos asuntoja ja häiriintyviä kohteita on vain muutama, esitetään arvioidut äänten huipputaso (L Cpeak ), äänenaltistustaso (L CE ) ja keskiäänitaso (L Aeq, 7 22 ) niiden pihoissa. Jos asuntoja ja melulle herkkiä kohteita on useita ja ne ovat eri puolilla aluetta, esitetään melualuekartat samanarvonkäyrinä esimerkiksi seuraavasti: L Cpeak -melualueet 115 db:n ja 125 db:n, L CE -melualueet 95 db:n ja 100 db:n ja L Aeq -melualueet 50 db:n, 55 db:n ja 60 db:n mukaan. Päästöarvoina käytetään luotettavia raskaiden aseiden ja räjähteiden päästöarvoja. Arvio alueen toiminnan aiheuttamasta liikennemelusta L Aeq, tasoina. Melutasojen laskentaan käytettävästä laskentamallista on käytävä ilmi laskentamallin perusteet ja oletukset sekä arvioitu tulosten tarkkuus. 4. Tulokset ja päätelmät: Meluselvityksen tulee sisältää tulosten (mittaus sekä laskenta) vertaaminen ohjearvoihin, luotettavuuden arvioinnin ja melualueella asuvien määrä sekä melulle herkät kohteet. 7. Raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelua koskeva lainsäädäntö 7.1 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) Puolustusvoimien (ja rajavartiolaitoksen) toiminnan luonteen vuoksi on katsottu tarpeelliseksi sisällyttää poikkeuksia ja erivapauksia ympäristönsuojelulakiin (YsL 86/2000). Ympäristönsuojelulain 2 antaa mahdollisuuden asetuksella säätää poikkeuksia, mikäli se on tarpeen valtakunnan turvallisuuden, huoltovarmuuden tai puolustusvoimien erityisluonteen vuoksi. Ympäristön pilaantumista aiheuttavaa toimintaa voidaan säädellä ympäristöluvalla. Puolustusvoimien ympäristöluvat käsittelee alueellinen ympäristökeskus (YsL 6 ). Tilapäinen toiminta ei tarvitse ympäristölupaa (YmpA 4b ). Ampuma- ja harjoitusalueet eivät kuulu ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n mukaisiin lupavelvollisiin kohteisiin. Ampuma-alue on käsitteenä eri asia kuin ympäristösuojeluasetuksen 1 14 a kohdan ulkona sijaitseva ampumarata. Ympäristölupa voidaan kuitenkin määrätä haettavaksi naapuruussuhteista annetun lain 17 :n tarkoittaman haitan perusteella (NaapL 26/1920 ja YsL 86/ ). Haitalla tarkoite- 17

18 taan mm. toiminnan aiheuttamaa kohtuutonta melua tai tärinää. Viranomainen tekee päätöksen ympäristöluvan hakemisen tarpeellisuudesta. Ympäristönsuojelulain mukaan kunnalla on velvollisuus seurata alueensa melutilannetta (YsL 25 ). Puolustusvoimien melua ja tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta ei tarvitse tehdä ilmoitusta (YsL 60 ). Kunnanvaltuusto ei voi myöskään antaa puolustusvoimia koskevia paikallisia yleisiä ympäristönsuojelumääräyksiä (YsL 19 ). Ympäristönsuojelulaki velvoittaa toiminnanharjoittajaa olemaan selvillä aiheuttamastaan ympäristövaikutuksista (YsL 5 ). Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamisen seurauksena voi syntyä melua. Terveyshaittaa ei rauhanajan toiminnoista saisi syntyä ja tarpeettoman melun tuottamista tulisi välttää. Puolustusvoimat pyrkii pitämään alueellisen ympäristökeskuksen, kunnan ja muut yhteistyötahot tietoisena toimintansa ympäristövaikutuksista. Ympäristönsuojelulaissa (109 ) on määrätty viranomaisen salassapitovelvollisuudesta. Lain mukaan toiminnan päästö- ja tarkkailutiedot sekä ympäristön laatutiedot eivät ole salaisia. Puolustusvoimilla voi olla tapauskohtaisesti tarvetta poiketa melupäästötietojen julkisuusperiaatteesta esim. koeampumatoimintojen ja muiden erityiskohteiden asioita käsiteltäessä (JulkL 621/ :n 10 k). 7.2 Maankäyttö ja rakennuslaki (132/1999) Maankäytön suunnittelulla ja kaavoituksella on merkittävä asema meluntorjunnassa. Suunnittelussa tehdyt ratkaisut vaikuttavat alueiden melutilanteen tulevaan kehittymiseen. Jo rakennettujen alueiden melutasojen alentaminen on käytännössä vaikeaa ja ratkaisut kalliita ja hitaita toteuttaa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnilla on merkittävä paikallinen vastuu alueiden maankäytössä. Laki korostaa vuorovaikutteista sekä riittävään vaikutusten arviointiin perustuvaa suunnittelua. Lain tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurillisesti kestävää kehitystä. Suunnittelun tueksi on Valtioneuvosto antanut päätöksen (104/2000) valtakunnallisista alueiden käytön tavoitteista. Alueiden käytön tavoitteet on jaettu yleis- ja erityistavoitteisiin; yleistavoitteet ovat periaatteellisia linjauksia, erityistavoitteet ovat velvoitteita. Päätöksessä mainitaan erityistavoitteena, että alueiden käytön suunnittelussa on otettava huomioon maanpuolustuksen ja rajavartiolaitoksen tarpeet ja turvattava riittävät alueelliset edellytykset varuskunnille, ampuma- ja harjoitusalueille, varikkotoiminnalle sekä muille maanpuolustuksen ja rajavalvonnan toimintamahdollisuuksille. Alueiden käytössä on myös ehkäistävä melusta aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Erityistavoitteena on myös ettei uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa. Ympäristöministeriö ohjaa alueiden käytön suunnittelua ja rakentamista. Maakunnat ja kunnat toimivat kaavoitusviranomaisina. Maakuntakaavan hyväksyy maakunnan liiton ylin päättävä toimielin. Hyväksytty maakuntakaava saatetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi (MRL 31 ). Kaava sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Puolustusvoimien alueet on merkitty maakuntakaavoissa erityistoimintojen alueeksi, merkinnällä EP Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 :n mukaisesti maakunnan suunnittelussa ja muussa alueidenkäytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteutumista. Maakuntakaavoituksella on keskeinen merkitys valtakunnallisten alueidenkäytöntavoitteiden konkretisoinnissa ja välittämisessä kuntakaavoi- 18

19 tukseen. Myös viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Kunnat laativat ja hyväksyvät alueiden käytön järjestämiseksi ja ohjaamiseksi yleiskaavoja ja asemakaavoja. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa. Asemakaavassa osoitetaan kunnan osa-alueen käytön ja rakentamisen järjestäminen. Ranta-asemakaavan laatimisesta voi huolehtia myös maanomistaja. Ranta-asemakaavan käsittelystä ja hyväksymisestä vastaa kunta. Kullakin alueella voi samanaikaisesti olla voimassa vain yksi oikeusvaikutteinen kaava. Kun yleiskaava/asemakaava on hyväksytty oikeusvaikutteisena, ei maakuntakaava ole voimassa kyseisen yleiskaavan/ asemakaavan alueella muutoin kuin sen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. (MRL 32 ). Alueellinen ympäristökeskus on avainasemassa valtakunnallisten alueiden käytön tavoitteiden toteutumisen valvonnassa (MRL 18 ). Periaatteena on, että valtion ympäristöhallinto edesauttaa neuvottelumenettelyin ja asiantuntijaohjauksella tavoitteiden huomioon ottamista. Kaavoihin voidaan merkitä melu- tai meluntorjuntatarvealueet. Melualueen merkinnällä osoitetaan maakunta- ja yleiskaavatasolla yleensä sellaisia alueita, joilla melutaso ylittää valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaiset yleiset melutason ohjearvot. Vastaavalla merkinnällä voidaan osoittaa myös melualueet, joilla raskaiden aseiden aiheuttama melutaso ylittää oppaassa esitetyt suositusarvot (YM lausunto YM109/04/2004). Kaavoitusprosessin /19/ tavoitteena on selvittää mm. meluhaitat ja -alueet, melulle altistuvien asukkaiden määrä, muut melulle herkät toiminnot sekä antaa määräyksiä yksityiskohtaiselle suunnittelulle. Asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä ulkoseinien ja muiden rakenteiden ääneneristävyys vaatimuksista. Rakentamisen lupamenettelystä vastaa kunnan rakennusvalvonta, jolla on vastuuta uusien rakennusten melumääräysten toteuttamisessa sekä poikkeuslupien myöntäjänä melualueille rakentamisessa. Ympäristöluvan käsittelyssä eräs ympäristöluvan myöntämisen edellytys on, että toiminnan sijoituspaikan valinnassa on otettu huomioon alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset (YSL 6 ). Toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti (YSL 42 ) Muut lait ja normit Puolustusvoimien keskeisimpiin lakisääteisiin tehtäviin kuuluu yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvan sotilaskoulutuksen antaminen, laki puolustusvoimista (402/1974). Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todetaan, että yleinen asevelvollisuus on Suomelle taloudellisin ja toimivin malli uskottavan puolustuksen ylläpitämiseksi. Puolustusvoimien tehtävät Puolustusvoimien tehtävänä on 1) huolehtia valtakunnan maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvonnasta yhteistoiminnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa 2) turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus tarvittaessa voimakeinoja käyttäen 3) puolustaa valtakuntaa ja sen oikeusjärjestystä sekä kansan elinmahdollisuuksia ja perusoikeuksia 4) huolehtia valtakunnan sotilaallisen puolustusvalmiuden ylläpidosta ja kehittämisestä 5) antaa sotilaskoulutusta 5a) tukea vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta siten kuin siitä asetuksella säädetään taikka puolustusministeriön tai asian laadun mukaan pääesikunnan päätöksellä määrätään sekä muutoinkin edistää maanpuolustustahtoa ja kansalaisten ruu- 19

20 miillista kuntoa kohottavaa toimintaa 6) antaa tarvittaessa virka-apua 6a) osallistua pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi pelastustoiminnassa tarvittavaa kalustoa, henkilöstövoimavaroja ja erityisasiantuntijapalveluja, jos se onnettomuuden laajuus tai erityisluonne huomioon ottaen on tarpeen; pelastustoimintaan osallistuminen ei saa vaarantaa puolustusvoimien maanpuolustustehtävien suorittamista 7) osallistua rauhanturvatoimintaan siten kuin siitä rauhanturvaamislaissa säädetään Laki sotalaitokselle rauhanaikana annettavista luontaissuorituksista (94/1920) tekee mahdolliseksi tilapäisen harjoitustoiminnan yksityisillä mailla. Terveydensuojelulain (763/94) perusteella terveydensuojeluviranomainen voi antaa määräyksiä asuntojen sisätilaan kantautuvasta melusta terveydellisin perustein. Asumisterveysohjeessa /16/ on tarkemmin määritelty huoneistojen sisätiloihin kantautuvan melun ohjearvot. Naapuruussuhdelain (26/1920) 17 mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle mm. melusta, tärinästä. Naapuruussuhdelain 17 mukainen haitan arviointi on osa ympäristölupaharkintaa. Euroopan yhteisön Natura 2000-verkostoa koskevat säädökset on sisällytetty luonnonsuojelulakiin (1096/1996). Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla on runsaasti luonnonsuojelu- ja Natura-alueita. Asiasta on säädetty valtioneuvoston päätöksessä Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä ( /6/500). Päätöksessä todetaan, että puolustusvoimien toiminnan vaikutukset on otettu huomioon valittaessa alueita Natura 2000-verkostoon. Mikäli puolustusvalmiuden ylläpitämiseen liittyvät toimet jostain syystä joutuvat ristiriitaan Naturasta johtuvien tavoitteiden kanssa, asian käsittelyn lähtökohtana on keskeytyksetön maanpuolustuksen toimien turvaaminen. Tarvittaessa asia käsitellään valtioneuvostossa. Ympäristövahinkolakia (737/1994) sovelletaan mm. melu- ja tai tärinähaitoista aiheutuviin vahinkoihin. Korvausvaatimus pannaan vireille siviilioikeudellisena kanteena tuomioistuimessa tai lunastustoimituksessa esitettävänä vaatimuksena. Uudelta ampuma-alueelta tai alueen laajentamishankkeesta voidaan vaatia tehtäväksi ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) siitä annetun lain 4 2 mom. mukaisesti. YYA-yhteysviranomaisena toimii alueellinen ympäristökeskus. Puolustusvoimien omaa normistoa ovat varomääräykset. Niiden yhtenä tavoitteena on palvelusturvallisuuden takaaminen sotilaallisissa harjoituksissa. Varomääräys antaa yleiset perusteet vaaratekijöiden minimoinnille. Puolustusvoimissa noudatetaan lakien ja asetusten lisäksi: varomääräyksiä, varo-ohjeita, ohjesääntöjä, oppaita, käsikirjoja, muita kirjallisia ohjeita sekä esimiehen suullisia ja kirjallisia käskyjä. 20

21 8. Puolustusvoimien tehtävät ja ampumatoiminta 8.1. Melun hallinta puolustusvoimien organisaatiossa Puolustusvoimia johtaa puolustusvoimain komentaja, jonka johtoesikuntana toimii Pääesikunta. Puolustusvoimain komentaja johtaa kolmea maavoimien maanpuolustusaluetta, ilmavoimia ja merivoimia. Meri- ja ilmavoimat ovat omien komentajiensa johtamia itsenäisiä puolustushaaroja, joilla on omat esikuntansa. Pääesikunta toimii keskushallintoviranomaisena. Pääesikunnan tehtävänä on huolehtia valtakunnan sotilaallisen suorituskyvyn ylläpidosta, suunnittelusta ja valmiudesta (liite 6). Pääesikunnassa maavoimaesikunta johtaa maavoimien (sodan ajan) joukkojen kehittämistä ja varustamista ja ohjeistaa maavoimakoulutusta kaikissa puolustushaaroissa. Apulaismaavoimapäällikkö ratkaisee valtakunnallisten leiri-, ja harjoitus-, ja ampuma-alueiden kehittämisen tärkeysjärjestyksen. Aselajitarkastajat johtavat aselajiensa (sodan ajan) joukkojen kehittämistä ja koulutuksen ohjeistusta sekä ohjaavat palvelusturvallisuutta aselajeissaan. Raskaiden aseiden ja sotilasräjähteiden kehittämiseen liittyviä materiaalihankkeita ja -hankintoja johtaa Pääesikunnassa maavoimaesikunnan materiaaliosasto. Tuotekehittelyn, kaupalliset ja tekniset valmistelut sekä hankinnat toteuttaa Puolustusvoimien Materiaalilaitos. Pääesikunnan lääkintähuolto-osaston työterveyshuoltoala tutkii ja kehittää ammuntoihin ja räjäytyksiin liittyvää palvelusturvallisuutta mm. kuulonsuojausta. Ympäristönvalvontaala ohjaa ja koordinoi ammuntojen ja räjäytysten ympäristövaikutusten selvitystyötä ja siihen liittyvää meluntorjuntaa ja muuta ympäristönsuojelua. Maanpuolustusalueiden sekä ilma- ja merivoimien esikunnat ohjaavat ampumaja harjoitusalueiden käyttöä ja kehittämistä sekä ympäristönsuojelua. Esikuntien ympäristövalvonta-alan tehtävänä on ohjata ja valvoa joukko-osastojen (vast) ympäristönsuojelua. Puolustusvoimien puhevaltaa käyttävät oikeudellisissa kysymyksissä maanpuolustusalueiden, ilma- ja merivoimien sekä materiaalilaitoksen sotilaslakimiehet niissä asioissa, joissa puolustusministeriön tai pääesikunnan edustaja ei esiinny. Kunkin ampuma- ja harjoitusalueen käytöstä määrätään johtosäännöllä, jonka vahvistaa maanpuolustusalueen, ilma- tai merivoimien komentaja. Johtosäännössä annetaan ohjeita myös yleisestä toiminnasta alueilla kuten ympäristön hoidosta, luonnonsuojelualueiden huomioimisesta, jätehuollosta, rakennusten käytöstä. Johtosäännössä otetaan huomioon varuskunnan kehittämissuunnitelmat ja viranomaisten ja lähialueiden asukkaiden kanssa sovitut asiat. Johtosääntö on kaikkia aluetta käyttäviä joukkoja sitova toimintaohje. Harjoitusten yksityiskohtaiset tarkennukset annetaan jokaista harjoitusta varten laadittavassa käskyssä. Materiaalilaitos tekee tarvittavat käytännön kokeet ja testit kalustolle ja ampumatarvikkeille sekä vastaa vanhentuneiden ammusten hävittämisestä. Materiaalilaitoksen koeammunta- ja räjäytyspaikkojen käyttöä johtaa ko. varikko tai vastaava. Koeammuntojen osalta materiaalilaitoksen esikunta määrittää aseiden testauksessa vaadittavat laukausmäärät. Mahdollisten meluntorjuntaan liittyvien toimenpiteiden käytännön ratkaisut tehdään maanpuolustusalueiden, meri- ja ilmavoimien sekä materiaalilaitoksen esikunnissa. Tärkein meluntorjuntakeino on melualueiden varaaminen eri kaavoitusprosesseihin vaikuttamalla. Näin voidaan ennaltaehkäistä asutuksen syntymistä melualuille. Ohjearvokäytäntö mahdollistaa raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman melualueiden arvioinnin. Maanpuolustusalueen ja puolustushaarojen esikunnat (vast) antavat lausunnon työvaiheessa olevasta kaavaehdotuksesta kaavoitusviranomaiselle. 21

22 Harjoitus- ja ampuma-alueiden käyttöä johtavat maanpuolustusalueiden ja puolustushaarojen komentajat. Harjoitus- ja ampumaalueilla on vastuullinen hoitaja, käytännössä joukko-osasto (vast). Käyttäjien esitysten pohjalta alueen vastuullinen hoitaja laatii suunnitelman, joka muuttuu käyttövuoroluetteloksi, jonka joukko-osaston komentaja vahvistaa. Joukko-osasto (vast) voi ennaltaehkäistä meluhaittoja koulutuksen suunnittelulla. Meluisimpia toimintoja ohjataan alueelle, jossa häiriintyviä kohteita on vähemmän. Myös vuorokauden (päivä, ilta, yö), viikonpäivien (arki, pyhä) ja vuodenaikojen valinnoilla on merkitystä melun häiritsevyyden kokemiseen. Joukkoosastossa laadittavaan ympäristöohjelmaan kuuluu meluasioiden huomioiminen. Puolustusvoimat pyrkii tiedottamaan poikkeavasta ja erityisen häiritsevästä toiminnasta. Varuskuntasuunnittelu puolustusvoimissa VARSU eli varuskuntasuunnitelma on ensisijaisesti puolustusvoimien toiminnan suunnittelua vuokraamillaan alueilla. Suunnittelussa sovitetaan yhteen myös omistajatahojen tarpeet. Varuskuntasuunnitteluun liittyen laaditaan puolustusvoimien käytössä oleville alueille maankäytönsuunnitelma, luontoselvitys, investointiohjelma, kulttuuriympäristöselvitys, kunnossapito-ohjelma ja ympäristöohjelma. VARSU tukee varuskuntien toimintaedellytyksien ja rauhan ajan organisaation kehittämistä, edistää tulosjohtamista ja kustannusvastuuta, tukee kestävää kehitystä sekä parantaa tiedonkulkua ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Suunnittelussa noudatetaan maankäytön- ja rakennus-, ympäristönsuojelu ja ympäristövaikutusten arviointilain sekä puolustushallinnon ympäristöpolitiikan periaatteita. Suunnitelman valmistelussa pidetään yhteyttä ympäristökeskuksiin, maakuntaliittoihin, kylätoimikuntiin ja ympäristö- ja muihin järjestöihin. Investointiohjelmassa arvioidaan lisäalueiden hankintatarve. Maankäyttösuunnitelma on yleiskaavan luonteinen, kokonaisvaltainen varuskuntien yms. toimintoja kuten rakentamista, liikennejärjestelyjä, ylläpitoa, luonnonvarojen käyttöä ja koulutusta ohjaava kaava. Maankäyttösuunnitelmalla ei ole oikeudellisia vaikutuksia. VARSU etenee siten, että käyttäjä laatii kehittämissuunnitelman. Maanpuolustusalueen, Merivoimien, Ilmavoimien tai Materiaalilaitoksen Esikunta vastaa ja ohjaa varuskuntaa (vast) kehittämissuunnittelussa. Maanpuolustusalueen komentaja, Merivoimien komentaja, Ilmavoimien komentaja tai Materiaalilaitoksen johtaja hyväksyy kehittämissuunnitelman. Pääesikunnan ao esikunta hyväksyy Pääesikunnan alaisten laitosten kehittämissuunnitelmat. Seuranta Toiminnanharjoittajan eli joukko-osaston (vast) on oltava selvillä toimintansa aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Melukuormitusta kuvaa melutasojen lisäksi melutapahtumien määrä eri ajanjaksoina. Puolustusvoimat kehittää yhdenmukaista käytönseurantaa. Keskeisiä asioita ovat laukausmäärät eri aseilla, tapahtumapaikat, vuotuinen ja päivittäinen käyttö. Vastaavasti kehitetään toimintaa, jossa joukko-osasto (vast) pitää yllä raskaiden aseiden ammuntojen ja räjäytysten aiheuttamien häiriöilmoitusten arkistoa. Seurannalla pyritään varmistumaan siitä onko meluhaitta aiheutunut puolustusvoimien toiminnasta sekä mitkä toiminnot aiheuttavat ilmoituksia Puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueiden käyttö Harjoitusalueet mahdollistavat puolustusvalmiuden ylläpidon ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen varusmiehille ja reserviläisille. Ampuma-alueet ovat välttämättömiä turvallisten taisteluammuntojen suorittamiseksi, jotta niistä ei aiheutuisi vaaraa osallistujille tai sivullisille. Ampuma-alueita ja lähiharjoitusalueita kehitetään niin, että niillä voidaan perus- ja erikoiskouluttaa varusmiehet sekä kertausharjoituttaa pataljoonan suuruinen joukko. Raskaiden aseiden ampumatoimintaa ja räjäytyksiä varten ovat valtakunnalliset ampuma- ja harjoitusalueet. 22