LAUSUNTO KULUTTAJA-ASIAMIEHEN KIELTOHAKEMUKSESTA KOSKIEN INSERTTEJÄ

Transkriptio

1 LAUSUNTO KULUTTAJA-ASIAMIEHEN KIELTOHAKEMUKSESTA KOSKIEN INSERTTEJÄ Sanoma Osakeyhtiö on pyytänyt Viestinnän Keskusliitolta (myöhemmin liitto) lausuntoa kuluttaja-asiamiehen päivätystä kieltohakemuksesta etenkin mainosinserttien osalta. Hakemuksessaan kuluttaja-asiamies vaatii, että markkinaoikeus kieltää Sanoma Osakeyhtiötä kohdistamasta osoitteetonta suoramarkkinointia Helsingin Sanomat -sanomalehden välissä ei mainoksia -kielloin varustettuihin kotitalouksiin sekä ylläpitämästä mainosten jakelutapaa koskevaa sopimusehtokäytäntöä, joka antaa yhtiölle yksipuolisen, täsmentämättömän ja rajoittamattoman oikeuden liittää osoitteetonta suoramarkkinointia Helsingin Sanomat -sanomalehden väliin tilaussopimuksen perusteella. Kuluttaja-asiamies tarkentaa, että hakemuksessa tarkoitetut Helsingin Sanomien välissä jaettavat insertit poikkeavat sekä paperilaadultaan että kooltaan varsinaisesta sanomalehdestä. Hakemuksen mukaan insertteihin ei ole painettu päivämäärää, lehden nimeä tai logoa tai tekstiä "ilmoitusliite". Hakemuksen kohteena olevilla inserteillä ei kuitenkaan tarkoiteta sellaisia sanomalehtiasuisia inserttejä, jotka ovat samaa paperilaatua ja kokoa kuin varsinainen Helsingin Sanomat, joihin on painettu lehden nimi ja päivämäärä. Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan hakemuksessa tarkoitettu insertti ei asiallisesti ole sellainen osa lehteä, etteikö sitä voitaisi pitää erillisenä mainosjulkaisuna. Pyydettynä lausuntonaan Viestinnän Keskusliitto esittää seuraavaa: Perustuslain sananvapaussäännös ja sananvapauslaki Perustuslain 12 :n mukaan jokaisella on sananvapaus. Säännöksen mukaan: "Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla." Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan ensisijaisesti voimaan tulleella lailla sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (ns. sananvapauslaki). Sanoma- ja aikakauslehden määritelmänä sananvapauslain 2 1 mom:n 5) - kohdassa todetaan, että Aikakautisella julkaisulla tarkoitetaan julkaisua, jota

2 on tarkoitus julkaista säännöllisesti vähintään neljä kertaa vuodessa. Lisäksi lain 2 :n 2 mom:ssa todetaan vielä erikseen: Tätä lakia sovellettaessa aikakautisen julkaisun ja verkkojulkaisun osina pidetään niiden otsikkojulisteita ja liitteitä. Vastaavanlainen lainkohta sisältyi kumotun painovapauslain 18 :ään. Liitteiden (ja lööppien) oikeudellinen asema lehden osina on lakiin perustuva vuosikymmeniä vanha käytäntö Suomessa, joka on vahvistettu uudessa sananvapauslaissa. Oikeustilaa ei ole tahdottu muuttaa. Sananvapauslain 2 :n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että aikakautisen julkaisun määritelmää voidaan pitää muodollisena siinä mielessä, ettei sillä viitata julkaisun sisältöön tai julkaisun luonteeseen esimerkiksi uutisaineistoa sisältävänä sanomalehtenä. Myös pelkästään mainoksia sisältävää julkaisua on pidettävä aikakautisena, jos sitä on tarkoitus julkaista säännöllisesti vähintään neljä kertaa vuodessa. Määritelmällä ei viitata myöskään julkaisun sisällön tuottamisen tapaan, vaan julkaisija voi laatia julkaisun sisällön itse, palkata toimittajia tai hankkia julkaistavan aineiston ulkopuolisilta sisällön tuottajilta. Kun laissa aikakautisen julkaisun määritelmässä ei tehdä eroa sille, sisältääkö lehti uutisia vai ainoastaan mainoksia, tai sille, onko julkaisija itse laatinut lehden vai onko se jonkun ulkopuolisen tahon tuottama, eroa ei liiton näkemyksen mukaan voida tehdä - toisin kuin kuluttaja-asiamies esittää - myöskään lehden eri osien välillä niiden sisällön ja ulkoisen muodon perusteella. Sananvapauslaki, joka säätelee kustantajan ja julkaisijan oikeuksista ja velvollisuuksista, kohtelee kaikkia yleisön keskuuteen levitettäviä julkaisuja samalla tavoin riippumatta siitä, mikä niiden sisältö on. Sananvapauslain 4 :n 3 momentin mukaan lehdelle määrätyn vastaavan toimittajan (päätoimittaja) tehtävänä on päättää lehden sisällöstä. Päätösvalta ulottuu sananvapauslain 2 :n 2 momentin kautta myös liitteisiin ja lööppeihin. Aikakautisena julkaisuna sanomalehti muodostuu siitä kokonaisuudesta, joka koostuu runkolehdestä sekä erilaisista liitteistä, olkoonpa ne sitten toimituksellisia liitteitä, joissa on sekä toimituksellista aineistoa että mainontaa tai puhtaita mainosliitteitä. Erilaisia liitteitä ei luokitella lainsäädännössä erilaisiin ryhmiin, joista joku nauttisi enemmän suojaa kuin muut. Kuluttaja-asiamiehen tulkinta siitä, että runkolehdestä paperilaadultaan ja kooltaan poikkeavat mainosliitteet, joihin ei ole painettu päivämäärää, lehden nimeä tai logoa tai tekstiä "ilmoitusliite" eivät olisi osa lehteä, ei perustu voimassa olevaan lainsäädäntöön. Hakemus ei myöskään tältä osin perustu mihinkään lainkohtaan. Hakemuksensa tueksi kuluttaja-asiamies esittää vain oman "näkemyksensä" sekä viittaa valtioneuvoston selontekoon (VNS 4/2003 vp) postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta sekä kilpailuviraston Leijonajakelun Oy:n myyntiä Suomen Posti Oyj:lle koskevaan päätökseen. Kuluttajansuojalain yleislausekkeella, kuluttaja-asiamiehen näkemyksillä tai lakia alemman asteisilla päätöksillä tai säädöksillä ei voida ohjeistaa lehtien 2

3 julkaisutoimintaa. Näin ollen kuluttaja-asiamiehen perustelut eivät ole päteviä tässä yhteydessä. 3 Ennakkosensuurin kielto Viranomaispäätöksellä ei voida etukäteen uhkasakon uhalla kieltää sanomalehteä jakamasta tilaajilleen lehden osina olevia mainosliitteitä, jotka ulkomuodoltaan poikkeavat runkolehdestä, vaikka tilaaja on varustanut postilaatikkonsa/-luukkunsa ei mainoksia -kiellolla. Tällainen kieltotoimenpide on ristiriidassa perustuslain 12 :n sananvapaussäännöksen sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananvapautta koskevan 10 artiklan kanssa. Perustuslain 12 :n asettama kielto ennakolta estää viestin levittämistä on yhtä poikkeuksetta lukuun ottamatta ehdoton. (Poikkeus koskee kuvaohjelmien rajoituksia lasten suojelemiseksi). Se tosiasia, että kuluttaja-asiamies on hakemuksessaan yrittänyt rajata kieltoa koskemaan ainoastaan sellaisia mainosliitteitä, jotka ulkomuodoltaan eroavat runkolehdestä, ei muuta hakemuksen kohteena olevan kiellon ennakkosensuuriluonnetta. Kuluttaja-asiamiehen mainitsemaa hyvän tavan vastaisen markkinoinnin jälkikäteistä kieltämistä ei voida rinnastaa hakemuksessa olevaan 1-kohdan kieltoon, koska viimeksi mainittu kielto ei perustuisi jälkivalvontaan vaan olisi nimenomaan uhkasakolla tehostettu ennakkokielto. On siis ilmeistä, että kielto olisi ristiriidassa sekä perustuslain 12 :n että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan kanssa. Kuluttaja-asiamiehen vaatiman kiellon täytäntöönpanolle ei löydy perusteluja sen enempää lainsäädännöstä, lakien esitöistä, oikeuskäytännöstä kuin kuluttaja-asiamiehen omasta hakemuksestakaan. On myös syytä muistuttaa perustuslain 106 :stä perustuslain etusijasta sekä 107 :stä lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoituksesta. Molemmat pykälät velvoittavat markkinaoikeutta noudattamaan myös perustuslain säädöksiä. Sananvapauslain 12 antaa julkaisutoiminnan harjoittajalle oikeuden kenenkään ennalta estämättä levittää viestejä niin toimituksellisia kuin kaupallisiakin ja sananvapauslain 4 :n 3 momentti velvoittaa vastaavan toimittajan (päätoimittajan) päättämään lehden sisällöstä. Ehdoton ennakkosensuurin kielto sekä sananvapauslain 1 2 momenttiin kirjattu suhteellisuusperiaate huomioiden on kuluttaja-asiamiehen vaatimus kokonaisuudessaan hylättävä mainittujen lakien kanssa ristiriitaisena. Kysymyksiä ja arvioita vaaditun kiellon mahdollisista vaikutuksista Kuluttaja-asiamiehen vaatiman kiellon arviointi sananvapauden kannalta osoittaa, että kielto muodostaisi sellaisen ennakkoesteen sananvapauden toteutumiselle, joka nimenomaisesti kielletään perustuslain 12 :ssä. Siitä huolimatta voidaan erikseen arvioida mihin vaadittu kielto johtaisi, jos sananva-

4 pauden turvaamiseksi säädetty lainsäädäntö ei tekisi kiellon täytäntöönpanoa mahdottomaksi. Helsingin Sanomia koskeva kielto vaikuttaisi laajasti koko joukkoviestintäalaan. Pohjimmiltaan kysymys olisi siitä, että lehden julkaisija ei voisi määrätä mistä osista lehti koostuisi. Kuluttaja-asiamies haluaa kieltää sellaiset mainosliitteet tai insertit, jotka "poikkeavat sekä paperilaadultaan että kooltaan varsinaisesta sanomalehdestä, ei pääsääntöisesti ole painettu päivämäärää, lehden nimeä, logoa tai tekstiä 'ilmoitusliite', ei myöskään ole nidottu tai liimattu lehteen". Kuluttaja-asiamies tarkentaa, että hakemuksen "kohteena olevilla inserteillä ei kuitenkaan tarkoiteta sellaisia sanomalehdenomaisia inserttejä, jotka ovat samaa paperilaatua ja kokoa kuin varsinainen Helsingin Sanomat ja joihin on painettu lehden nimi ja päivämäärä". Yllämainitun rajauksen johdosta herää mm. seuraavat käytännölliset kysymykset, joihin kuluttaja-asiamiehen hakemuksesta ei löydy vastausta: - kuuluisivatko kiellon piiriin myös ne mainosliitteet, jotka ovat samaa kokoa kuin runkolehti ja jotka on painettu sanomalehtipaperiin mutta paksumpaan laatuun, jos niihin on painettu lehden nimi jne? Paperilaatu ei enää olisi identtinen runkolehden paperilaadun kanssa, vaikka tavallinen kuluttaja mahdollisesti ei edes tiedostaisi eroa. - kuuluisivatko kiellon piiriin sellaiset mainosliitteet, jotka olisivat tabloidikokoa (=puolet Helsingin Sanomien runkolehden koosta), jos liitteet sisäänpanovaiheessa ovat avattuina ja näin ollen ulkomitoiltaan samaa kokoa kuin runkolehden sivut, vaikkakin taitollisesti tabloideja? - miten pitää suhtautua liitteeseen, jonka koko on 2 senttiä sekä pituus että leveyssuunnaltaan pienempi kuin tabloidikoko, jos se on painettu samaan paperilaatuun kuin NYT-liite ja laitettu sisään mainittuun liitteeseen? Onko se silloin samaa kokoa kuin "varsinainen Helsingin Sanomat", jonka osana NYTliite myös kuluttajasuoja-asiamiehen mielestä on? - mitä tapahtuu silloin, jos mainosliite on painettu aikakausilehtipaperiin ja on vielä 78 millimetriä matalampi kuin edellisessä kysymyksessä mainittu liite? Silloin se on kooltaan samankokoinen ja painettu samanlaatuiseen paperiin kuin Kuukausiliite, jonka sisään se voidaan pistää? - jos NYT-liitteeseen tai Kuukausiliitteeseen ei saa laittaa sisään mainosliitteitä voidaan kysyä, miksi lehden osassa ei saisi olla mainosliitteitä, jos niitä saa olla runkolehdessä? - jos taas NYT-liitteessä saa olla mainosliitteitä, niin millä logiikalla sen kokoisia liitteitä saa toimittaa tilaajille perjantaisin, mutta ei viikon muina päivinä? Miksi aikakausilehtipaperiin painetun mainosliitteen saa toimittaa tilaajille kerran kuussa, mutta ei muulloin? - miksi sisäänpantu mainosliite, johon on painettu lehden nimi ja päivämäärä, ei loukkaisi "kuluttajan perimmäistä oikeutta kotirauhaan ja oikeuteen olla 4

5 vastaanottamatta suoramainontaa" kun puolestaan ilmoitusliite, joihin mainittuja merkintöjä ei ole painettu, loukkaa tätä oikeutta? Millä perusteella mainosliitteet yleensä halutaan asettaa eri asemaan paperilaadun, käytetyn painotekniikan tai liitteen fyysisen koon perusteella? Jos kuluttaja-asiamiehen vaatima kielto toteutuisi ja julkaisija ei enää saisi määritellä, mistä osista lehti koostuisi, eikä päätoimittaja enää saisi päättää lehtikokonaisuuden sisällöstä, johtaisi se ajan mittaan tilanteeseen, missä lehtien tulonmuodostus heikentyisi merkittävällä tavalla. Tämä johtaisi koko toimialalla merkittävään lehtien tilaus- ja irtonumerohintojen nostamiseen tai vaihtoehtoisesti toimituksellisen aineiston tason heikentämiseen tai sen määrän vähentämiseen. On vaikea kuvitella, että jos tietyillä ulkoisilla kriteereillä rajattaisiin pois eräitä lehtien osia, olisivat sanomalehti-ilmoittelun muut muodot pysyvästi eri asemassa. Seuraavaksi voitaisiin samansuuntaisilla perusteluilla vaatia kielto-oikeuden piiriin myös sellaiset insertit, jotka ovat samankokoisia kuin runkolehdet ja painettu samanlaatuiseen paperiin ja sen jälkeen siirryttäisiin yhä integroidumpiin ilmoituskokonaisuuksiin. Kuluttaja-asiamiehen hakemuksessaan esittämät rajaukset ovat luonteeltaan keinotekoisia, eikä niiden osalta ole esitetty uskottavia perusteluja. Tilaussopimuksen sopimusehdon arviointia Kuluttaja-asiamies on myös vaatinut, että Sanoma Osakeyhtiötä kiellettäisiin ylläpitämästä mainosten jakelutapaa koskevaa sopimusehtokäytäntöä, joka antaa yhtiölle yksipuolisen, täsmentämättömän ja rajoittamattoman oikeuden liittää osoitteetonta suoramarkkinointia Helsingin Sanomat -sanomalehden väliin lehden tilaussopimuksen perusteella. Helsingin Sanomien välissä olevat mainosliitteet ovat sananvapauslain mukaan lehden osia. Helsingin Sanomien tilausehdoissa mainitaan mistä Helsingin Sanomat koostuu. Kokonaisuus muodostuu kantalehden lisäksi tilausmuodon ja jakelualueen mukaan vaihtelevista liitteistä sekä erilaisista inserteistä. Se, että yhtiö mainitsee mistä osista lehti koostuu, ei voida pitää kohtuuttomana sopimusehtona vaan tilaajan kannalta valaisevana tietona. Sanomalehti on tuote, joka on erilainen joka päivä - sekä toimituksellisen että kaupallisen informaation määrä vaihtelee päivittäin. Siksi tuotteen kuvaaminen täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti ei ole mahdollista. Helsingin Sanomien tilausehdoissa on kuitenkin pyritty mahdollisimman kattavaan kuvauksen. Ehdoissa on mainittu liitteet sekä insertit, jotta kuluttaja solmiessaan tilaajasopimuksen tietäisi mitä hän tilausmaksullaan saa. Koska mainosliitteet kiistatta ovat lehden osia ja koska niiden toimittaminen lehden tilaajille on täydessä sopusoinnussa lainsäädännön kanssa, liiton mielestä ei löydy perusteluja kuluttaja-asiamiehen kielto- tai muutosvaatimukselle koskien Helsingin Sanomien tilausehtoja. Inserttien mainitseminen lehtien tilausehdoissa ei muuta lehtiyrityksen ja kuluttajan välistä tasapainoa. Kyseessä ei ole kohtuuton sopimusehto, josta aiheutuisi kuluttajan vahingoksi huomattava epätasapaino osapuolten välille. 5

6 Sekä insertit että lehdessä julkaistun muu mainonta ovat kuluttajien intressissä ainakin kahdella seuraavalla tavalla: - kuluttajat saavat tietoa tarjolla olevista tavaroista ja palveluista ja he pystyvät tällä tavalla muodostamaan käsityksen markkinoiden tarjonnasta sekä hinta- ja laatutasosta. Tämä auttaa kuluttajan toimimaan rationaalisesti ja taloudellisesti. - mainostulot kattavat merkittävän osan sekä lehtien että muiden medioiden sisällön tuottamisesta aiheutuneista kustannuksista. Mitä vähemmän viestimellä on mainostuloja, sitä enemmän syntyy painetta korottaa kuluttajien maksamia hintoja. Mikäli esimerkiksi sanomalehden ilmoitustulot vähenevät, syntyy heti paineita korottaa tilausmaksuja. Suomalaisen sanomalehdistön tuloista keskimäärin noin 55 prosenttia tulee mainonnasta. Vastaava luku aikakauslehtien osalta on noin 30 prosenttia. Jos sanomalehdistön mainostulot pienentyisivät puolella, syntyisi yli 60 prosentin korotuspaine tilaushintoihin. Samalla tavalla syntyy paineita kuluttajien maksamien tilaushintojen korottamiseen, jos pitkälti automatisoidulle postitus- ja jakelujärjestelmälle asetetaan vaatimuksia, jotka aiheuttavat lisäkustannuksia. Kuluttajilla ja lehtiyrityksellä on samansuuntaisia intressejä turvata tiedonvälitys kohtuulliseen hintaan. Tämä yhteisintressi otetaan liiton näkemyksen mukaan huomioon Helsingin Sanomien tilausehdoissa. Näin ollen liiton näkemyksen mukaan kuluttaja-asiamiehen hakemus on hylättävä tältäkin osin. Yhteenveto Yhteenvetona liitto toteaa näkemyksenään, että kieltohakemus on selvässä ristiriidassa perustuslakiin sisältyvän ehdottoman ennakkosensuurin kiellon kanssa ja tulee sen vuoksi hylätä. Ainoastaan taloudellisesti riippumaton lehdistö pystyy hoitamaan riippumatonta tiedonvälitystä. Taloudellinen riippumattomuus taas edellyttää riittäviä mainostuloja. Ilmoitustulojen turvaaminen on siksi tärkeä osa lehdistön ydintoiminta-aluetta. Kuluttaja-asiamiehen kieltohakemus johtaisi mainostulojen merkittävään laskuun ja jakelukustannusten nousuun. Se aiheuttaisi myös paineita korottaa kuluttajien maksamia hintoja. Nämä kielteiset seikat vaikuttaisivat sanomalehdistön ohella myös muihin tiedotusvälineisiin. Kunnioittavasti VIESTINNÄN KESKUSLIITTO 6 Håkan Gabrielsson toimitusjohtaja