Arpajaislakihankkeen loppuraportti

Transkriptio

1 Helsinki Sisäasiainministeriö Lausuntopyyntö SM064:00/2007, Arpajaislakihankkeen loppuraportti Viestinnän Keskusliitto haluaa esittää sisäasiainministeriölle lausuntonsa arpajaislakihanketta koskevasta loppuraportista. Näkemyksemme raportin ehdotuksista on seuraava: Pääviestit 1. Viestinnän Keskusliitto vastustaa ehdotettua arpajaislain 62 :n sääntelyä, joka tekisi laittomaksi mainostaa laillisia ulkomaisia rahapelejä. Ehdotettu säännös on suhteellisuusperiaatteen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan vastainen. 2. Mainonnan rajoituksilla kavennetaan tiedotusvälineiden tärkeitä mahdollisuuksia hankkia ilmoitus- ja mainostuloja. Rahoituspohjan kaventuminen heikentää vapaan ja riippumattoman median toimintaedellytyksiä ja sitä kautta yleisölle tarjolla olevaa viestintäpalvelujen monipuolisuutta. Palvelujen tarjoamisen vapaus, sananvapaus ja 62 :n markkinointia koskeva kielto Työryhmän raportissa tarkastellaan rahapelejä koskevia yksinoikeuksia Euroopan yhteisön oikeuden palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksina (s. 8 9). Raportissa luetellaan arviointikriteerejä, joiden täyttyessä arpajaisten ja rahapelien järjestämistä koskevien kansallisten rajoitusten voidaan katsoa olevan hyväksyttäviä yhteisön oikeudessa. Kyse on yhteisön perustamissopimuksen asettamista ehdoista, joiden puitteissa jäsenvaltio voi päättää siitä, millaisten rahapelien järjestäminen on sen alueella laillista. Raportissa ja siinä viitatuissa tuomioistuinratkaisuissa ei sen sijaan käsitellä kysymystä siitä, voidaanko järjestämismaissaan laillisten rahapelien markkinointia ja mainontaa muissa jäsenvaltioissa rajoittaa tai kieltää. Suhteellisuuspunninnassa on tällöin otettava huomioon paitsi unionin sisärajat ylittävä palvelujen tarjoamisen vapaus, myös kaupallista viestintää koskeva, niin ikään sisärajoista riippumaton sananvapaus. Viestinnän Keskusliitto katsoo, että muissa jäsenvaltioissa laillisesti järjestettävien rahapelien mainonnan kieltäminen on yhteisön oikeuden vastaista. Tällainen kielto ei merkitsisi suhteellisuusperiaatteen mukaista punnintaa rahapelitoiminnan valvonnan tarpeen ja yksilön oikeuksien, palvelujen tarjoamisen vapauden ja sananvapauden välillä. On erityisesti huomattava, ettei kyse ole ainoastaan mainostajan oikeuksista vaan myös yleisön oikeudesta

2 2 saada tietoa heitä kiinnostavista palveluista, mukaan lukien laillisesti järjestettävät rahapelit. Lisäksi kielto vaikuttaisi tiedotusvälineiden ilmoitustulojen kaventumisen kautta kielteisesti jokaisen käytössä olevan viestintätarjonnan monipuolisuuteen. Koska mainoskielto ei ole oikeassa suhteessa niihin suojelutavoitteisiin, joihin niillä pyritään, ne loukkaavat myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa, jonka suoja-alaan kuuluu myös kaupallinen viestintä ja mainosviestintä. Rajat ylittävä markkinointi joukkoviestinnässä ja internetissä Mainonnan rajoituksilla kavennetaan yleisesti tiedotusvälineiden tärkeitä mahdollisuuksia hankkia ilmoitus- ja mainostuloja. Mainonnan kautta hankitun rahoituspohjan kaventuminen heikentää nopeasti vapaan ja riippumattoman median toimintaedellytyksiä ja sitä kautta yleisölle tarjolla olevien moniarvoisten viestintäpalvelujen valikoimaa. Ulkomaisten rahapelien mainonnan kieltämisen yksi keskeinen ongelma liittyy niiden järjestäjien yritys- ja tuotemerkkimainontaan Suomessa. Mikäli rahapelien markkinointia koskevan kiellon tulkittaisiin soveltuvan myös tällaiseen mainontaan, pitäisi mainoksia Suomessa julkaisevan tiedotusvälineen käytännössä pystyä selvittämään, mitä toimintoja kulloisenkin yrityksen toimenkuvaan ulkomailla kuuluu. Järjestämismaassaan laillisten rahapelien järjestäminen ulkomailla ei myöskään voi olla kohtuullinen peruste rajoittaa yritystä mainostamasta Suomessa kokonaan muita tuotteita tai palveluja. Kotimainen lainsäätäjä ei voi puuttua siihen, millä edellytyksillä rahapelit katsotaan ulkomailla laillisiksi tai laittomiksi. Ainoastaan mainontaa ja markkinointia koskevassa sääntelyssäkin on kuitenkin syytä ottaa huomioon säännösten vaikutukset vallitsevaan kilpailuasetelmaan laillisten ja laittomien palvelujen välillä. Kuten Euroopan komissio on vastikään maininnut kuluttajaoikeudellisissa sääntelytavoitteissaan 1, markkinoiden sääntelyssä on pyrittävä välttämään kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka eivät kunnioita sääntöjä. Viestinnän Keskusliitto on eduskunnan hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa perustellut tarkemmin ehdotetun markkinointikiellon poistamista. Liitämme lausunnon tämän kannanottomme oheen. Viestinnän Keskusliitto ry Håkan Gabrielsson toimitusjohtaja 1 Euroopan komission kuulemisasiakirja ( ) Follow up to the Green Paper on consumer collective redress, s. 13.

3 3 Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset viestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä ja yhteisöä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto ja Suomen Televisioiden Liitto. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Håkan Gabrielsson Mikko Hoikka toimitusjohtaja lakimies, OTT puhelin puhelin matkapuhelin matkapuhelin

4 4 LIITE Viestinnän Keskusliiton lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle HE 96/2008 vp Lausunto arpajaislain sekä eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä Pääviestit 1. Viestinnän Keskusliiton mielestä kansalaisilla pitää olla oikeus saada tietoa sellaisista tuotteista ja palveluista, joita he voivat laillisesti hankkia. Liitto puolustaa sananvapautta ja siihen liittyen niin kaupallista kuin yhteiskunnallistakin viestintää. Vapaan ja riippumattoman tiedonvälityksen edellytyksenä on, että viestintäyritykset voivat rahoittaa toimintaansa mainoksilla. Mitä enemmän rahoituspohjaa kavennetaan, sitä heikommin media voi toteuttaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. 2. Lakiehdotukseen sisältyvät markkinointikiellot rajoittavat kaupallista sananvapautta. Ehdotus ei liiton mielestä täytä niitä edellytyksiä, joita perusoikeuksien rajoituksille on asetettu. Ehdotus myös heikentää vapaan ja riippumattoman joukkoviestinnän toimintaedellytyksiä. 3. Esitys on puutteellisesti valmisteltu ja siihen liittyvät vaikutusarvioinnit ovat vajavaisia. Yritysten oikeusturva jää esityksessä heikoksi. Kaiken kaikkiaan lakiesityksessä valitut keinot vaikuttavat epäsuhteisilta esityksen tavoitteisiin nähden. Esityksen ydinsisältö Hallitus esittää arpajaislakiin muutoksia, joilla rahapelien mainontaa rajoitetaan voimakkaasti. Ulkomaisia rahapelejä ei saisi jatkossa mainostaa lainkaan. Rahapeliluvan saaneet yhteisöt, kuten Veikkaus ja RAY, eivät myöskään saisi mainostaa pelejä, joihin liittyy erityinen pelihaittojen vaara. Kielletyiksi tulisivat suoranaisen mainonnan lisäksi myös epäsuora mainonta ja muunlainen luvattomien rahapelien myynninedistäminen. Sisäasiainministeriö toimisi valvontaviranomaisena ja voisi kieltää lainvastaisen markkinoinnin. Kieltoa voitaisiin tehostaa uhkasakolla. Ministeriön päätöksistä ei olisi valitusoikeutta. Viestinnän Keskusliitto vastustaa kaupallisen sananvapauden rajoituksia Perustuslain turvaamaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä on säädetty erikseen sananvapauslailla. Sananvapaus on oikeutena sisältöneutraali ja koskee myös kaupallisen viestinnän muotoja. Se on myös viestintävälineneutraali. Sananvapauslaki koskee kaikkia joukkoviestinnän muotoja: niin painettua viestintää, verkkojulkaisuja kuin televisio- ja radio-ohjelmia.

5 5 Lakiesitykseen ei sisälly riittävää arviota lakiesityksen vaikutuksista sananvapauteen taikka sananvapauslakiin. Sananvapaus on ulottuvuudeltaan paljon laajempi kuin hallituksen esityksen 4 :n perusteluissa mainittu mahdollisuus käydä yhteiskunnallinen keskustelua esimerkiksi Suomen arpajaislainsäädännön sisällöstä, johon esitys ei kajoaisi. Ehdotus vaarantaa kokonaisuudessaan esimerkiksi pelisegmenttiin erikoistuneiden aikakauslehtien julkaisemisen maassamme ja siten alan keskustelun. Lakiehdotuksen 62 :n ja 62 b :n mukaiset markkinointikiellot kohdistuvat kaikkiin rahapelejä markkinoiviin tahoihin. Markkinointia koskevat säännökset ovat perustelujen mukaan välineneutraaleja ja niitä sovelletaan kaikilla viestintävälineillä tapahtuvaan markkinointiin. Kun joukkoviestimiä pelimainosten (tai jopa peliyhtiön logon tai pelin toimeenpanijan tunnuksen) välittäjinä ei ole suljettu pois rahapelejä markkinoivina tahoina, voi lakiin sisältyvä tai sisäasiainministeriön antama markkinointikielto sekä uhkasakko ilmeisesti kohdistua suoraan myös aikakaus- tai sanomalehteen taikka TV- tai radioyhtiöön. Esityksessä ei suljeta pois mahdollisuutta, että sisäasiainministeriön antama markkinointikielto voisi kohdistua (rajoituksitta) myös tuleviin mainoksiin. Sananvapautta rajoitettaessa on noudatettava perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä, joista eräs tärkeimmistä on suhteellisuusperiaate. Rajoituksen on oltava välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi eikä rajoitus saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua. Viestinnän Keskusliitto ei pidä hallituksen ehdotuksessa esitettyjä mainonnan rajoituksia välttämättöminä eikä edes tehokkaina. Tehokkuuden näkökulmasta yleisperusteluissa mainittuja tavoitteita tehostaa pelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemistä ehdotetuilla toimilla voidaan pitää kiistanalaisina. Lisäksi ulkomaisten peliyhtiöiden sivustot ovat vapaasti verkkopalveluina saatavissa mm. yksinkertaisin hakutoiminnoin. Pelejä voivat ja saavat pelata myös suomalaiset arpajaislain sitä voimatta rajoittaa. Näin ollen myöskään pelaamista ei kyetä estämään tehokkaasti. Kuitenkin markkinointiin kohdistetaan voimakkaita toimenpiteitä. Näyttämättä jää myös esimerkiksi peliyhtiön logon julkaisemisen ja siitä seuraavan mahdollisen pelaamisen yhteys toisiinsa. Suhteellisuusperiaatteen osalta liitto kiinnittää huomioita vielä seuraaviin näkökohtiin. Lakiesitys ei sisällä minkäänlaisia perusteluja sille, minkä vuoksi esitykseen sisältyviä rajoittavia toimia on tarpeen ulottaa joukkoviestimiin. Rajoittavien toimenpiteiden tulisi muutoinkin laissa ensisijaisesti kohdistua kielletyn rahapelin toimeenpanijaan ja rahapelejä välittäviin yhteisöihin. Arviota tavoitteiden ja valittujen keinojen välillä taikka niiden kohdistumisessa eri toimijoihin (rahapelien tarjoajiin, markkinoinnista vastaaviin tai pelkän ilmoitustilan antaviin tahoihin) ei ole esitetty. Laki ei sisällä ohjausta myöskään valvontaa, markkinointikieltoja ja uhkasakkoja asettavalle viranomaiselle siitä, mihin tahoon toimenpiteet tulisi ensisijaisesti kohdistaa taikka millä tavoin oikeudellinen arvio asiassa tulisi tehdä taikka miten elinkeinonharjoittajan oikeusturvasta tai toimenpiteen kohtuullisuudesta huolehditaan. Lakiesitys antaa kovin vähän käytännön ohjausta ja kriteerejä sen arvioimiseksi millainen mainos on sallittu ja millainen on kielletty arpajaislain näkökulmasta. Vertailun vuoksi esimerkiksi kuluttajansuojalainsäädäntö tai elintarvikelainsäädäntö antaa kieltojen lisäksi myös lain soveltajalle, esimerkiksi toiminnanharjoittajalle, eväitä mainonnan tai markkinoinnin sallittavuuden ja kiellettävyyden rajanvedon arvioimiseen. Kun tarkasteltavana oleva esitys on hyvin niukkasanainen tältä osin ja kun esityksessä ei myöskään tuoda esiin mi(t)kä taho(t) on ensisijaisessa ja ketkä toissijaisessa vastuussa, voi lain soveltaminen aiheuttaa epäselvyyttä. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa vaikkapa lehteen ilmoituksia vastaanottava ilmoitus- tai mediamyyjä. Hänelle on äärimmäisen vaikeaa erottaa lakiesityksen tarjotessa niukkuudessaan vielä perin vähän avuja laillista ja laitonta mainosta. Päätoimittaja joutuu vastuuseen sananvapauslain nojalla myös ilmoitusaineiston sisällöstä, ehdotetun lain kuitenkaan hänelle tarjoamatta juuri parempia mahdollisuuksia laillisen ja laittoman mainonnan arvioimiseen.

6 6 Vaikka viranomaisten keinoja puuttua laittomaan rahapelitoimintaan saattaa olla tarpeen lisätä, jättää esitys epäselväksi sen, ovatko valitut keinot tavoitteen kannalta parhaimpia, oikeasuhteisia ja vähiten palvelujen tarjontaa rajoittavia tai yksittäisen ilmoituksen tai mainoksen kannalta edes järkeviä. Esitys antaisi mahdollisuuden puuttua laittoman rahapelitoiminnan estämistarkoituksessa vaikkapa mobiiliviestintää harjoittavan yrityksen yksittäisen viestin lähettämiseen, jos viesti sisältää rahapelin toimeenpanijan vakiintuneen tunnuksen. Epäselvää on, millä tavoin tämä toimenpide ja se, ettei mobiiliviestintää tilannut yksityinen henkilö saa viestiä nähtäväkseen, on oikeassa suhteessa laittoman rahapelitoiminnan estämistarkoituksen kanssa taikka viestin vastaanottajalle aiheutuvien sosiaalisten tai terveydellisten haittojen kanssa. Rajoitusten laajuuteen liittyviä ongelmia Ehdotettu 62 ja 62 b yhdessä 14 b :n kanssa muodostuu kaupallisen viestinnän kannalta varsin laajaksi. Kuitenkin itse sääntely tarjoaa hyvin vähän tulkinta-apua ja kriteerejä sen arvioimiseksi millainen markkinointi ja mainonta olisi lain mukaan kuitenkin sallittua. Liitto katsookin, että yleisluonteisen ilmaisun vuoksi rajoituksen olennainen sisältö mainonnan ja markkinoinnin harjoittajan vielä vähemmän mainontaa mahdollisesti välittävän joukkoviestimen kannalta ei riittävällä tarkkuudella ilmene mainituista säännöksistä. Viestinnän Keskusliitto katsoo, että jo esityksen tavoitteen kannalta lienee tarpeen voida esimerkiksi valistaa kielletyistä tai muutoin haitallisista peleistä. Peliyhtiön logon julkaisemisen haitallisuutta markkinoinnissa liitto pitää lähtökohtaisesti kiistanalaisena. On vaikeata kuvitella millä tavoin ulkomaisen peliyhtiön logoa taikka jonkin pelin tunnusta voitaisiin suoraan pitää yksinään haitallisena. Liitto jää pohtimaan myös mihin kaikkeen lakia on tarkoitus laajuutensa vuoksi ulottaa. Esimerkiksi ulkomaisia urheilukilpailuja koskevia TV-lähetyksiä, jossa kuvassa vilahtaa ulkomaisen rahapeliyhtiön logo, lienee jatkossa vaikeata lähettää (vrt. PeVL 54/2006). Myös Suomeen tuotavien ja täällä myynnissä olevien ulkomaisten lehtien osalta ehdotettu sääntely johtaa ongelmallisiin tilanteisiin. Ehdotus johtaisi käytännössä ulkomaisten lehtien jakelun loppumiseen Suomessa, mikä ei voi olla esityksen tarkoitus. Liitto esittää, että lakiin otettaisiin ulkomaisia painokirjoituksia koskeva poikkeus seuraavasti (vrt. alkoholilain 33 6 mom. ja tupakkalain 4:8 2 mom.): 62 uusi 6 momentti Mitä 1-3 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan sovelleta mainontaan sellaisessa Suomessa levitettävässä ulkomaisessa painokirjoituksessa, jonka pääasiallinen tarkoitus ei ole rahapelin tai sen toimeenpanijan mainonta. Yritysten oikeusturva jää vajavaiseksi Esityksen mukaan kielletyistä ja sallituista markkinointitavoista on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella. Nämä kysymykset ovat markkinointia harjoittavien yritysten tai mainosten julkaisijoiden kannalta keskeisiä. Koska tällaisella sääntelyllä on suurta merkitystä viestintä- ja markkinointisektorin elinkeinonharjoittajiin, tulisi niistä liiton käsityksen mukaan säätää lailla (oikeuksien ja velvollisuuksien keskeinen sisältö). Jos kielloilla on markkinoinnin sisältöön ulottuvia vaikutuksia, niistä on perusoikeusrajoituksina joka tapauksessa säädettävä lailla. Esitykseen sisältyy myös viranomaisille annettuja uusia valtuuksia, joiden oikeasuhteisuutta ja asianmukaista järjestämistä ei esityksessä ole arvioitu. Viestinnän Keskusliitto katsoo, että uusia viranomaisvaltuuksia ja niille tarpeellista ohjausta on tarpeen arvioida vielä uudelleen. Liitto kiinnittää huomiota ratkaisuun, jossa samalle viranomaiselle sisäasiainministeriölle

7 7 on annettu yleisten hallintotehtävien ja lainvalmistelullisten tehtäviensä ohella myös lain valvontavalta sekä markkinoinnin kielto- ja uhkasakon määräämisoikeus. Ministeriö voi myös tuomita uhkasakon maksettavaksi. Ministeriön antamaan markkinoinnin kieltoon tai sen asettamaan uhkasakkoon ei saa hakea valittamalla muutosta. Liitto pitää esitystä epätasapainoisena yritysten oikeusturvan näkökulmasta. Ehdotuksen 62 b nojalla markkinointikiellon saanut yritys tai toimija voi saattaa asian markkinaoikeuden ratkaistavaksi ministeriön päätökseen ei muutosta kuitenkaan voi hakea ja näin ollen ministeriön päätös on heti lainvoimainen. Markkinaoikeudessa käynnistettävä menettely on erillinen prosessi ja saattaa viedä myös aikaa. Liiketoiminnalle aiheutunut vahinko on silloin kuitenkin jo syntynyt. Viestinnän Keskusliitto ei näe erillistä markkinaoikeudessa käynnistettävää prosessia ehdotetussa muodossaan yritysten oikeusturvan kannalta riittävänä. Jopa kolmen kuukauden mittaisen (jota voidaan jatkaa 6 kk kerrallaan) markkinointikiellon kohteeksi joutunut yritys tai toimija voi saada oikeusturvaa ainoastaan erillisen ja lisäkuluja sekä resursseja vievän prosessin kautta. Liitto kiinnittää vertailun vuoksi huomiota kuluttajaviranomaisen toimivaltuuksien järjestämiseen. Kuluttajansuojalain 2. luvun tuoreiden markkinointia koskevien säännösten mukaan kiellon säännösten vastaiseen menettelyyn ja mahdollisen uhkasakon voi antaa vain markkina-oikeus, eräissä tapauksissa vain lääninhallitus. Kuluttaja-asiamies voi antaa väliaikaisen kiellon. Kuluttaja-asiamiehen valtuuksia tältä osin säännellään kuitenkin melko yksityiskohtaisesti kuluttajavirastosta annetun lain 6 :ssä. Esitys on puutteellisesti valmisteltu Esitystä laadittaessa ei ole riittävästi kuultu viestinnän, mainonnan ja markkinoinnin aloja ja toimialojen etujärjestöjä. Esityksestä on näin muodostunut yksipuolinen ja se painottuu ainoastaan uusien viranomaisvaltuuksien antamiseen. Vapaalle joukkoviestinnälle ja kaupalliselle sananvapaudelle aiheutuvia rajoituksia ei esityksessä tarkastella ja arvioida lainkaan. Liitto pitää puutetta vakavana. Esitys ei täytä myöskään hallituksen esitysten vaikutusarvioinneille annettuja vaatimuksia. Vaikutusarviointi on lyhyt eikä sisällä mainonnan ja markkinoinnin alalle aiheutuvia taloudellisia, teknisiä ja suhdannevaikutuksia. Esitys on sangen vähäsanainen myös tavoitteen ja valittujen toimenpiteiden välisestä suhteesta. Vaihtoehtoisia keinoja ei tuoda esiin. Suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta esityksessä on lukuisia heikkouksia. Suhteellisuusperiaate tulee kuitenkin arvioitavaksi jo yleisesti palvelujen vapaata tarjontaa rajoittavan toimen näkökulmasta, mutta myös sananvapautta rajoittavien säännösten osalta. Uhkasakolla tehostettava täyskielto ei voine ainakaan ilman arviota ja perusteluita olla vähiten rajoittava keino. Tehokkuustavoite jäänee toteutumatta jo rajat ylittävän verkkomainonnan vuoksi. Toimenpiteiden yleinen kohtuullisuus erityisesti mainonnan ja markkinoinnin alan kannalta jättää useita kysymyksiä ilmaan. Liitto ei esimerkiksi näe selvää yhteyttä logon julkaisemisen ja siihen liittyvän uhkasakolla tehostetun markkinointikiellon ja toisaalta pelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen välillä. Markkinointikielto aiheuttaa kuitenkin mainosvälineille välittömiä ja tuntuvia taloudellisia menetyksiä. Mainostulojen merkitys viestimille ja riippumattomalle sisältötuotannolle on yhä merkittävämpi. Esitys vaikuttaa kielteisesti viestinnän alan ja etenkin kotimaisen median toimintaedellytyksiin. Hallituksen esityksessä näihin seikkoihin ei kiinnitetä lainkaan huomiota. Liitto pitää välttämättömänä, että esityksestä aiheutuvat vaikutukset mainonnan ja markkinoinnin alalle sekä viestintäalalle selvitetään. Uusien viranomaisvaltuuksien tarpeellisuus ja myös soveltuvin viranomaistaho on tarpeen arvioida perusteellisesti. Toimenpiteiden kohtuullisuudesta ja yritysten oikeusturvasta tulisi kuitenkin huolehtia kaikissa

8 8 olosuhteissa ja valittavasta sääntelyratkaisusta riippumatta. Johtopäätös Viestinnän Keskusliitto ei edellä esitetyillä perusteluilla voi puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä esitetyssä muodossaan. Esitämme, että lakiehdotukseen sisältyvät markkinoinnin rajoittamista koskevat säännökset (4 :n 1 momentin 4-kohta, 14 b, 62 :n 2 momentin 1- kohta ja 62 b sekä 66 a ) poistetaan. Liitto ei näe perusteltuna ulottaa esitykseen sisältyviä markkinoinnin rajoituksia joukkoviestimiin. Ulkomaiset lehdet, joiden pääasiallisena tarkoituksena ei ole rahapelien markkinoiminen, tulisi joka tapauksessa sulkea esityksen soveltamisalan ulkopuolelle. Liitto kiinnittää lopuksi huomiota myös siihen, että esityksen puutteet suhteellisuusperiaatteen osalta sekä valitun toteuttamistavan tehokkuudessa ja välttämättömyydessä korostuvat EU-oikeuden näkökulmasta. Markkinoinnin rajoitukset luovat esteitä palvelujen vapaalle tarjonnalle. Esteen salliminen edellyttää, että valitut toimenpiteet voidaan osoittaa välttämättömiksi takaamaan tavoiteltu päämäärä ja että ne ovat oikeasuhteisia ja tehokkaita päämäärän kannalta (ks esim. HaVL 30/2008 vp). Kun juuri viime mainitut periaatteet eivät esityksellä tule täytetyiksi eivätkä perustelut myöskään näitä seikkoja käsittele, on esitys helposti jo syntyessään yhteisön oikeuden vastainen. Viestinnän Keskusliitto ry, Satu Kangas / Kirsi Salo