PARIISIN JULISTUKSEN EVALUOINTI VAIHE 2 LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 PARIISIN JULISTUKSEN EVALUOINTI VAIHE 2 LOPPURAPORTTI Bernard Wood, ryhmänjohtaja Julia Betts Florence Etta Julian Gayfer Dorte Kabell Naomi Ngwira Francisco Sagasti Mallika Samaranayake TIIVISTELMÄ 1

2 Vaiheessa 1 ja/tai vaiheessa 2 evaluoidut maat ja järjestöt Aasian kehityspankki Afganistan Afrikan kehityspankki Alankomaat Australia Bangladesh Benin Bolivia Cookinsaaret Espanja Etelä-Afrikka Filippiinit Ghana Indonesia Irlanti Itävalta Japani Kambodža Kamerun Kolumbia Luxemburg Malawi Mali Mosambik Nepal Ranska Ruotsi Saksa Sambia Samoa Senegal Sri Lanka Suomi Tanska Uganda USA Uusi-Seelanti Vietnam Yhdistynyt kuningaskunta YK:n kehitysohjelma/yk:n kehitysryhmä Omistajuus, yhteensovittaminen, harmonisointi, tulokset ja tilivelvollisuus Käännetty suomenkielelle alkuperäisestä englanninkielisestä raportista tekijänoikeuden haltijan luvalla. ISBN englanti: e-isbn: ISBN ranska: e-isbn: ISBN espanja: e-isbn: Danish Institute for International Studies. Esitetyt lainaukset: Wood, B.; Betts, J.; Etta, F.; Gayfer, J.; Kabell, D.; Ngwira, N.; Sagasti, F.; Samaranayake, M. Pariisin julistuksen evaluointi, loppuraportti, Kööpenhamina, toukokuu 2011 Tästä julkaisusta tai sen osista saa tehdä kopioita sillä edellytyksellä, että lähde mainitaan. Tuotanto: TURBINE forlaget, Filmbyen 21, DK 8000 Aarhus C, Tanska. Graafinen suunnittelu: ph7 kommunikation, Paino: Scanprint a/s, Jens Juuls Vej 2, DK 8260 Viby, Tanska. Raportin voi ladata suoraan verkko-osoitteesta ja tilata ilmaiseksi verkko-osoitteesta Tässä raportissa esitetään ainoastaan riippumattoman evaluointiryhmän kantoja. Ne eivät välttämättä vastaa osallistuvien maiden ja järjestöjen kantoja. Toukokuu

3 Esipuhe Pariisin julistus avun tuloksellisuudesta asettaa merkittävän haasteen sekä kehitysyhteistyölle yleensä että kehityksen evaluoinnille. Verrattuna aiempiin yhteisiin julkilausumiin avun harmonisoinnista ja yhteensovittamisesta julistus toimii käytännöllisenä, toimintalähtöisenä etenemissuunnitelmana, joka sisältää vuoteen 2010 mennessä saavutettavia tavoitteita. Korkean tason foorumiin osallistuvien ja julistuksen sisältämiä yhteisiä sitoumuksia tukevien maiden ja kansainvälisten järjestöjen lukumäärä on ennätyksellinen ja on merkki avun tuloksellisuutta koskevaan keskusteluun osallistuvan joukon asteittaisesta laajenemisesta. Sen lisäksi, että Pariisin julistuksessa keskitytään ennen kaikkea seurantaan, siinä myös korostetaan riippumattoman, yhteisen maiden välisen evaluoinnin toteuttamisen merkitystä. Evaluoinnin tarkoitus on antaa kokonaisvaltaisempi käsitys siitä, miten avun tuloksellisuuden lisääntyminen edistää kehitystavoitteiden saavuttamista. Kaiken kaikkiaan tämän evaluoinnin tarkoitus on arvioida Pariisin julistuksen merkitystä ja tuloksellisuutta ja sitä, miten se on edistänyt avun tuloksellisuutta ja lopulta kehityksen tuloksellisuutta. Asianmukaisen perustan muodostamiseksi arvioinnille evaluointi toteutettiin kahdessa vaiheessa: Evaluoinnin ensimmäisessä vaiheessa oli tarkoitus vahvistaa avun tuloksellisuutta arvioimalla käyttäytymisen muutoksia ja määrittämällä kumppaneita ja avunantajia varten parempia käytäntöjä Pariisin sitoumusten toimeenpanemisessa. Ensimmäinen vaihe saatiin päätökseen vuonna 2008, ja se antoi rakentavan panoksen meneillään olleisiin keskusteluihin avun tuloksellisuuteen liittyvästä politiikasta ja erityisesti Accrassa, Ghanassa syyskuussa 2008 järjestettyyn kolmanteen avun tuloksellisuutta käsitelleeseen korkean tason foorumiin. Toinen vaihe, jossa oli tarkoitus arvioida, miten julistus on edistänyt avun tuloksellisuutta ja kehitystuloksia, koostuu 22:sta maatason evaluoinnista 1, jotka suunniteltiin yhteisen evaluointikehyksen puitteissa eri maissa saatujen tulosten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi, kuitenkin niin, että sallittiin maakohtaisten intressien vaatima jousto. 1 Seitsemän näistä maista osallistui myös ensimmäiseen vaiheeseen. 3

4 Kunkin evaluoinnin toteutti riippumaton evaluointiryhmä, jota hallinnoi kyseinen kumppanimaa. Maatason evaluointeja täydentää seitsemän avunantajien ja monenvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen tutkimusta 2, joissa arvioitiin, miten Pariisin julistus näkyy näiden avunantajien ja järjestöjen politiikoissa, strategioissa ja menettelyissä. Tutkimukset koostuivat lähinnä asiakirjojen tarkastelusta, jota täydensivät keskeisten toimijoiden haastattelut päätoimipaikoissa ja kenttätoimistoissa. Tutkimusten toteutuksesta vastasivat riippumattomat ryhmät, joita hallinnoivat kyseisten järjestöjen evaluointiosastot. Maakohtaisten ja avunantajaraporttien tekstit sisältyvät kokonaisuudessaan oheen liitettyyn DVD:hen, joka sisältää myös lyhyitä videoita, joissa havainnollistetaan Pariisin julistuksen toimeenpanoa. Lisäksi teetettiin useita teemakohtaisia tutkimuksia eri aiheista, kuten avun sidonnaisuuden purkamisen kehitysvaikutuksista, tuesta tilastovalmiuksien kehittämiseen, Pariisin julistuksen soveltamismahdollisuuksista epävakaissa tilanteissa, kehityksen lähteistä Pariisin julistuksen tämänhetkisen vaikutusalan ulkopuolella sekä Pariisin julistuksen, avun tuloksellisuuden ja kehityksen tuloksellisuuden suhteesta. Viimeksi mainittu teoreettinen tutkimus muodosti osan Pariisin julistuksen evaluoinnin toisen vaiheen suunnittelun perustaa. Tämä raportti on synteesi kaikista osaevaluoinneista ja teemakohtaisista tutkimuksista. Sen on laatinut riippumattomien evaluoijien ryhmä, joka koostuu seuraavista henkilöistä: Bernard Wood, Kanada (ryhmänjohtaja); Julia Betts, Yhdistynyt kuningaskunta; Florence Etta, Nigeria; Julian Gayfer, Yhdistynyt kuningaskunta; Dorte Kabell, Tanska; Naomi Ngwira, Malawi; Francisco Sagasti, Peru; ja Mallika Samaranayake, Sri Lanka. Evaluointia on ohjannut kansainvälinen viiteryhmä, joka koostuu osallistuvien kumppanimaiden edustajista lähinnä OECD:n/kehitysapukomitean avun tuloksellisuutta käsittelevän työryhmän jäsenistä, OECD:n/kehitysapukomitean kehityksen evaluoinnin verkoston jäsenistä ja kansalaisyhteiskunnan huippujärjestöjen edustajista. Viiteryhmän puheenjohtajina toimivat yhdessä Malawin ja Ruotsin edustajat, ja se kokoontui neljä kertaa merkittävinä ajankohtina evaluointiprosessin aikana. Viiteryhmän jäsenille annettiin mahdollisuus tarkastella ja kommentoida loppuraportin luonnoksia eri vaiheissa. Viiteryhmä nimitti pienen hallinnointiryhmän 3, jonka tehtävänä oli tarkkailla evaluointiprosessia. Hallinnointiryhmän puheenjohtajina toimivat yhdessä Alankomaiden ja Vietnamin edustajat. Evaluoinnin päivittäinen koordinointi ja hallinnointi annettiin Kööpenhaminassa sijaitsevan tutkimuslaitoksen (Danish Institute for International Studies) tiloissa toimivan pienen sihteeristön hoidettavaksi. Synteesityöryhmä haki neuvoja hallinnointiryhmältä sellaisten kysymysten kohdalla kuin evaluoinnin tehtävänmääritys sekä operatiiviset ja talousarvioseikat. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä otti täysimääräisesti huomioon sekä viiteryhmän että hallinnointiryhmän olennaiset kommentit ja reagoi niihin; työryhmä on kuitenkin yksin vastuussa tämän riippumattoman loppuraportin sisällöstä. 2 Yhdentoista ensimmäisessä vaiheessa toteutetun tutkimuksen lisäksi 3 Hallinnointiryhmä koostuu seuraavista henkilöistä: Twaib Ali, apulaisjohtaja, valtiovarainministeriö, Malawi; Sandra Alzate Cifuentes, kansainvälisen yhteistyön johtaja, sosiaalisen toiminnan ja kansainvälisen yhteistyön presidentinvirasto, Kolumbia; Cao Manh Cuong, apulaispääjohtaja, suunnittelu- ja investointiministeriö, Vietnam; Niels Dabelstein, Pariisin julistuksen evaluoinnin sihteeristö, Tanska; Peter Davis, suunnittelun ja tuloshallinnoinnin koordinoija, USA:n ulkomaanavun johtajan toimisto, osavaltion avun /USAIDin osasto; Ted Kliest, 4

5 vanhempi evaluointivirkailija, politiikan ja operaatioiden evaluointiosasto, ulkoasiainministeriö, Alankomaat; Joakim Molander, johtaja, evaluointiosasto, Sida, Ruotsi Loppuraportin laadusta, strategisesta ja poliittisesta merkityksestä sekä viestinnällisestä voimasta tekivät vertaisarvioinnin Mary Chinery-Hesse, Afrikan unionin viisaiden paneelin jäsen ja Ghanan presidentin entinen pääneuvonantaja, ja lordi Mark Malloch-Brown, YK:n kehitysohjelman entinen johtaja ja Yhdistyneen kuningaskunnan entinen ministeri. Riippumattoman tarkastuksen evaluoinnin laadusta teki tohtori Michael Quinn Patton, George Washington Universityn evaluointilaitoksen (The Evaluator s Institute) opetushenkilökunnan jäsen ja American Evaluation Association -evaluointiyhdistyksen entinen puheenjohtaja. Tarkastuslausunto on liitetty tähän raporttiin. Tämän evaluoinnin alullepanon lähtökohtana oli, että huolimatta poliittisen julistuksen tulosten evaluoinnin monimutkaisuudesta olisi mahdollista löytää hyödyllisiä kokemuksia ja toteuttamiskelpoisia suosituksia hallituksille, järjestöille ja henkilöille, joita kehityksen tuloksellisuus koskee. Mielestämme evaluoinnissa on löydetty tällaisia kokemuksia ja suosituksia. Lisäksi yhdessä toteutettu evaluointiprosessi sinänsä on ollut esimerkki Pariisin julistuksen perusperiaatteista, kumppanuudesta ja omistajuudesta, ja on lisännyt ymmärrystä ja vuoropuhelua prosessiin osallistuneissa maissa ja järjestöissä. Avun tuloksellisuutta käsittelevä neljäs korkean tason foorumi, joka kokoontuu Koreassa vuoden 2011 lopulla, arvioi Pariisin julistuksen toimeenpanon tuloksia ja hahmottelee etenemistä avun tuloksellisuuden alalla. Tällä loppuraportilla yhdessä maakohtaisten evaluointiraporttien ja avunantajien tutkimusten kanssa oletetaan olevan monenlaista ja jatkuvaa käyttöä yksittäisissä maissa ja kansainvälisesti ennen foorumia ja sen jälkeen. Raportti on tarkoituksella laadittu ilman hankalaa ammattikieltä, sen keskeiset ajatukset ovat selkeitä, ytimekkäitä ja suoria ja muotoilut perustuvat sen myöntämiseen, että myönteistä muutosta ja avun hallinnoinnin uudistamista voi tehokkaasti edistää vain poliittisella sitoutumisella, ei teknokraattisilla ratkaisuilla. Nyt on niiden hallitusten, virastojen ja kansalaisyhteiskunnan ryhmien, joita varten tämä evaluointi on laadittu, tehtävä soveltaa kokemuksia ja suosituksia. Sandra Alzate, Cifuentes, Kolumbia Twaib Ali, Malawi Ted Kliest (yhteispuheenjohtaja), Alankomaat Joakim Molander, Ruotsi Peter Davis, USA Cao Manh Cuong (yhteispuheenjohtaja), Vietnam Niels Dabelstein (sihteeristö) 5

6 THE TRACHTENBERG SCHOOL OF PUBLIC POLICY AND PUBLIC ADMINISTRATION (julkisen politiikan ja julkishallinnon oppilaitos) The Evaluators Institute Toukokuu 2011 Evaluoinnin riippumaton tarkastus Tämän Pariisin julistusta ja avun tuloksellisuutta koskevan evaluointiraportin lukijat ja käyttäjät saattavat hyvästä syystä pohtia, voiko tuloksiin luottaa, toteutettiinko evaluointi riippumattomasti ja oliko evaluointiprosessi perusteellinen. Aivan kuten riippumattoman tarkastajan tarkastus on olennainen osoitettaessa yrityksen rahoitustietojen luotettavuutta sijoittajille, osakkeenomistajille ja suurelle yleisölle, tämä synteesievaluoinnin tarkastus lisää tämän raportin uskottavuutta sen tarkoitettujen käyttäjien, päätöksentekijöiden, kansainvälisen avun sidosryhmien ja maailmanlaajuisen yleisön, silmissä. Pariisin julistuksen toimeenpanon evaluoinnin suuren merkityksen takia hallinnointiryhmä teetti evaluoinnista tämän riippumattoman arvion. Tämänkaltaisten suurten ja merkittävien evaluointien yhteydessä on nykyään tavallista teettää riippumaton tarkastus sen määrittämiseksi, täyttääkö evaluointi yleisesti hyväksytyt kansainväliset laatunormit. Ennen tähän tarkastukseen ryhtymistä minulla ei ollut aiempia suhteita hallinnointiryhmän eikä evaluoinnin ydinryhmän jäseniin. Yhtiökumppanillani ja minulla oli vapaasti käytettävissä kaikki evaluointiasiakirjat ja -tiedot, ja pystyimme olemaan vapaasti yhteydessä kansainvälisen viiteryhmän, hallinnointiryhmän ja evaluoinnin ydinryhmän jäseniin. Velvollisuutemme on ilmaista näkemys synteesievaluoinnin laadusta. Tarkastuksemme sisälsi seuraavat asiat: tiedonkeruuvälineiden, -mallien ja -prosessien tarkastelu; kumppanimaiden ja avunantajien evaluointiraporttien, joihin synteesi perustuu, tarkastelu; kansainvälisen viiteryhmän kahden kokouksen, joissa aineistoa tutkittiin ja päätelmiä vastaavasti tarkistettiin, välitön tarkkailu; evaluointiprosessiin osallistuneiden henkilöiden tarkastelu ja sellaisten ihmisten haastatteleminen, jotka osallistuivat evaluointiin ja olivat perillä sen toteuttamistavasta. Evaluoinnin tarkastus kattaa sekä raportin tulosten arvioinnin että sen teknisen liitteen arvioinnin, jossa selostetaan yksityiskohtaisesti, miten tulokset saatiin aikaan. Mielestämme aikaan saadut tulokset ja päätelmät noudattavat tarkasti ja perusteellisesti kerättyä evaluointiaineistoa. Korkealaatuisen aineiston saaminen ja sen syvällinen analysoiminen oli evaluoinnin jatkuva teema. Sekä evaluoinnin vahvuudet että sen heikkoudet on asianmukaisesti otettu huomioon. Kattavassa teknisessä liitteessä kuvaillaan täsmällisesti tiedonkeruun ja analyysin lähestymistapoja. Kumppanimaiden ja avunantajien evaluointiraportit, joihin synteesievaluaatio perustuu, jaettiin avoimesti ja selkeästi kansainvälisen viiteryhmän kanssa vertaisarvioinnin mahdollistamiseksi ja sekä vahvuuksien että rajoitusten esiin tuomiseksi kyseisissä raporteissa. Kumppanimaiden raportit tarkastettiin sen osalta, noudatettiinko niissä laatunormeja, kiinnittäen erityistä huomiota tehtyjä päätelmiä tukevan todistusaineiston vahvuuteen. Maat ja avunantajat, jotka ryhtyivät tähän Pariisin julistuksen toimeenpanon vapaaehtoiseen evaluointiin, ovat sitoutuneet järjestelmälliseen ja syvälliseen pohdintaan ja todistusaineistoon perustuviin prosesseihin, joiden ansiosta niiden päätelmät ja näkemykset ovat todella vakavasti otettavia. Loppuraporttiin on tallennettu tarkasti nämä todistusaineistoon perustuvat päätelmät ja näkemykset. 6

7 Mielestämme synteesiraportin voi luottaa olevan riippumaton, todistusaineistoon perustuva ja laadukkaan evaluoinnin kansainvälisiä normeja noudattava. Huolimatta rajoituksista, jotka ovat väistämättä luontaisia tällaiselle monimutkaiselle ja kokonaisvaltaiselle evaluointialoitteelle, tuloksia voi pitää luotettavina ja uskottavina ja tutkia ja käyttää siltä pohjalta. Michael Quinn Patton, Ph. D. Riippumaton evaluoija ja opetushenkilökunnan jäsen The Evaluators Institute 7

8 Tiivistelmä I. Päämäärä, tausta ja lähestymistapa Vuonna 2005 hyväksytty Pariisin julistus avun tuloksellisuudesta 4 on merkittävä kansainvälinen sopimus ja uudistusohjelma siihen huipentuvat usean vuosikymmenen yritykset parantaa avun laatua ja sen vaikutuksia kehitykseen. Tämä raportti on riippumaton kokonaisvaltainen evaluaatio näistä pyrkimyksistä parantaa kansainvälisen avun tuloksellisuutta, ennen kaikkea vuodesta 2005 alkaen. Evaluoinnin tulokset löydökset, päätelmät ja suositukset on tarkoitettu hallitusten ministereille, lainsäätäjille, avun hallinnoijille ja muille asiantuntijakäyttäjille, samoin kuin suuremmalle yleisölle, joka on kiinnostunut kehityksestä ja avusta. Evaluointi on tärkeä sekä tulosvastuullisuuden kannalta että siinä mielessä, että se näyttää tietä tuleville parannuksille. Pelissä olevat panokset ovat valtavat: parempi elämä miljardeille ihmisille (vertaa vuosituhannen kehitystavoitteet lähestyvälle vuodelle 2015); tukeen käytetyt satojen miljardien dollarien varat; tärkeät kansainväliset suhteet; kasvavat vaatimukset nähdä kehitysavun tuottavan tuloksia. Yhteisenä evaluointina tämä on ollut jo sinänsä merkittävä kansainvälinen ponnistus: yli 50 tutkimusta 22 kumppanimaassa ja 18 avunantajajärjestössä sekä useita tutkimuksia erityisaiheista. Se on toteutettu neljän vuoden aikana, kahdessa vaiheessa vuosien 2007 ja 2011 välillä. Kokonaistulokset on tiivistetty tähän synteesiraporttiin, mutta sen taustalla olevat tutkimukset ovat myös keskeisiä lähteitä sekä kansallisille että kansainvälisille yleisöille. Evaluaatio vastaa kolmeen keskeiseen kysymykseen: 1. Mitkä tekijät ovat muokanneet ja rajoittaneet julistuksen uudistusten toimeenpanoa ja niiden vaikutuksia? (Pariisin julistus kontekstissaan) 2. Mitä julistuksen tavoitteiden mukaisia parannuksia avun tuloksellisuudessa on saatu aikaan? (avun tuloksellisuuden edistäminen) 3. Miten parannukset avun tuloksellisuudessa ovat edistäneet kestävän kehityksen tuloksia? (kehitystulosten edistäminen) Metodologia 5. Evaluaatiossa analysoidaan, ovatko julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman 6 yhdistämät sitoumukset, toimijat ja kannustimet toteuttaneet aiejulistuksensa ja miten se on tapahtunut. Siinä selvitetään logiikkaa, jonka mukaan julistuksen on tarkoitus toimia, ja havainnollistetaan monimutkaisia reittejä kehitystavoitteista tuloksiin. Tämä korosti muita kehitysprosessissa mukana olevia voimakkaasti vaikuttavia tekijöitä ja avun roolin realistisia rajoja. Metodologiassa kehitys katsotaan matkaksi ja siinä keskitytään matkan suunnan arvioimiseen kussakin keskeisessä pisteessä sekä siihen mennessä kuljetun matkan vauhdin ja pituuden arvioimiseen. Vastausten hankkimiseen ja arvioimiseen ja päätelmien tekemiseen käytettiin monia aineistolähteitä ja tekniikoita lähinnä laadullisia mutta mahdollisuuksien mukaan myös luotettaviin määrällisiin tietoihin perustuvia. 4 Jäljempänä "julistus". 5 Sovelletun metodologian kokonaisvaltainen esittely liitteessä 5 (synteesiraportin tekninen liite). 6 Accran korkean tason foorumissa vuonna 2008 hyväksyttiin toimintasuunnitelma julistuksen tavoitteiden saavuttamisen nopeuttamiseksi ja vahvistettiin tai tarkennettiin osaa sen sitoumuksista ja toiminta-alueista. 8

9 Rajoitukset. Julistuksen kaltaisen laajamittaisen aloitteen vaikutusten evaluoinnissa on ollut erityisiä haasteita, ja evaluaatiossa myönnetään useiden rajoitusten olemassaolo. Näitä ovat evaluoinnin kohteen epätavallisuus julistuksen laajat ja monimutkaiset tavoitteet ja siihen liittyvien asiayhteyksien ja toimijoiden moninaisuus julistuksen hyväksymisestä vuonna 2005 lähtien kuluneen ajanjakson rajallisuus, etenkin kehityksen tulosten selvittämisen kannalta evaluointeihin ja tutkimuksiin osallistumisen vapaaehtoisuus vähemmän perusteellinen toteutus avunantajien/järjestöjen kohdalla kuin maakohtaisissa evaluoinneissa ja tiedonlähteiden ja arviointiasteikkojen vakiovälineistöjen epätasainen käyttö. Lähes jokaisella alalla tulokset vaihtelevat maan ja avunantajan/järjestön mukaan. Kun aihe on näinkin haastava ja monimuotoinen, missään synteesissä ei voida olettaa voitavan esittää sen pohjana olevien yksittäisten raporttien kaikkia tietoja, näkemyksiä ja arvioita. Yksittäiset evaluointiprosessit edistävät jo osaltaan avun uudistamista maissa ja järjestöissä, joissa ne on toteutettu. Näiden yksittäisten raporttien yksityiskohtaiset tulokset, päätelmät ja suositukset ansaitsevat myös laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota. Niiden tiivistelmät on liitetty tähän raporttiin, ja kokonaisuudessaan teksteihin voi tutustua mukana olevalla DVD-ROMilla. II. Tärkeimmät tulokset 1. Julistus kontekstissaan Julistus on osoittautunut merkittäväksi monille eri maille ja avunantajille/järjestöille. Kaikki olivat jo mukana avun uudistamisessa ennen vuotta 2005, mutta eri mittakaavoissa. Evaluaatiossa korostetaan tärkeimpiä poliittisesti, taloudellisesti ja byrokraattisesti vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat muokanneet ja rajoittaneet toimeenpanoa. Yksi julistuskampanjan 7 merkitykseen liittyvistä haasteista oli, että sitä tulkittiin ja sovellettiin alun perin teknisenä, byrokraattisena prosessina ja se oli vaarassa menettää poliittisen ja laajemman yhteiskunnallisen sitoutumisen, jota tarvitaan muutosten toteuttamiseen. Kampanjan on myös täytynyt painia sen kysymyksen kanssa, miten määritellä ja mitata "apua" nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kuten viimeaikaiset maailmanlaajuiset tapahtumat ovat osoittaneet, lama, rahoitus-, elintarvike-, polttoaine- ja muut kriisit ja suuret katastrofit voivat vaikuttaa dramaattisesti kansainväliseen yhteistyöhön ja uudistusprosesseihin. Mutta myös "normaaleina" aikoina, kaikissa apua saavissa ja antavissa maissa, apuohjelmiin vaikuttavat erilaiset tekijät, toimijat, voimat ja tapahtumat, jotka ovat voimakkaampia kuin itse apuohjelmien välittömät tavoitteet, intressit ja resurssit. Eroihin kuuluu vielä sekin, ettei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa arvioida jonkin maan suhteellista turvautumista apuun tai riippuvuutta siitä. Näiden moninaisten kontekstien vaikutukset tulevat toistuvasti esiin evaluoinnin kattamissa yksittäisissä raporteissa, yhdessä sellaisten laajempien kysymysten kanssa, jotka koskevat muuttuvia näkemyksiä itse avun luonteesta ja merkityksestä. Kumppanimaiden kontekstit. Maakohtaisissa evaluoinneissa on selvinnyt, että joitakin edelläkävijöitä lukuun ottamatta uudistukset, joista kumppanimaat ovat vastuussa, ovat lähteneet käyntiin hitaasti vuosista lähtien, mutta ovat nyt käynnistyneet useimmissa tapauksissa. Evaluaation mukaan maat ovat toteuttaneet ja sisällyttäneet järjestelmiinsä julistuksen mukaiset parannukset paitsi hallinnoidakseen apua paremmin myös siksi, että parannukset vastaavat maiden kansallisiin tarpeisiin, joita ovat esimerkiksi paremman varainhoidon, julkisten hankintojen tai tilivelvollisuuden käyttöönotto. Muutosvoima on ollut riittävän kestävä selvitäkseen poliittisista muutoksista ja erilaisista kriiseistä. 7 Sanaa "kampanja" käytetään tässä tarkoituksella, viitaten jatkuvaan ja yhteiseen ponnistukseen suurten ja vaikeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 9

10 Avunantajamaiden kontekstit. Kumppanimaihin verrattuna avunantajamailta avun uudistamiseksi julistuksen mukaisesti vaadittavat muutokset eivät ole yhtä vaativia, ja avunantajien valmiudet toimeenpanna muutoksia ovat paremmat. Kehitysavun ja avun uudistamisen on kuitenkin kilpailtava avunantajamaissa poliittisesta ja julkisesta huomiosta vielä moninaisempien kotimaisten ja kansainvälisten kysymysten kanssa. Tämä tekee tarvittavan poliittisen, byrokraattisen ja julkisen huomion ja tuen keräämisestä vaikeampaa. Avunantajia ja järjestöjä koskeneissa tutkimuksissa havaittiin muun muassa seuraavia keskeisiä rajoitteita: yhtenäisten politiikkojen tai rakenteiden puute; keskittyminen sääntöjen noudattamiseen ja riskejä karttava kulttuuri; monien avunantajien ja järjestöjen järjestelmien ja päätösten ylikeskittäminen, joka on ristiriidassa maakohtaisten järjestelmien noudattamisen kanssa; ristiriidat yritysstrategioiden ja avun tuloksellisuuden tavoitteiden välillä sekä heikot organisatoriset kannustimet; muutokset järjestön asemassa tai pääkonttorin sijainnissa; kapasiteetin rajoitukset ja henkilöstön vähentäminen; viivästyneet organisaatiouudistukset ja rahoituskriisistä johtuvat budjettipaineet. 2. Avun tuloksellisuuden edistäminen Sen selvittämiseksi, onko avun tuloksellisuus parantunut, evaluoinnissa arvioitiin edistystä verrattuna niihin 11 ehdotettuun tavoitteeseen, jotka määritettiin itse julistuksen alussa ratkaisuina merkittävimpiin apuun liittyviin ongelmiin. Edistyminen kaikkien näiden muutosten osalta sekä se, miten vaikeita ne ovat ja kenellä on päävastuu, on esitetty luvussa 3, ja niistä on tehty yhteenveto kuviossa 5. Kaiken kaikkiaan julistuskampanja on vaikuttanut usealla merkittävällä 8 tavalla avun tuloksellisuuteen selkeyttämällä ja vahvistamalla hyvien käytäntöjen standardeja, edistämällä vuonna 2005 asetettujen 11 tavoitteen saavuttamista, parantamalla apukumppanuuksien laatua ja tukemalla avun määrän kasvua. Julistus on yhdistänyt maailmanlaajuista huomiota ja keskittänyt sen kunnianhimoisiin, kokemukseen perustuviin toimenpiteisiin, joilla parannetaan kehitysyhteistyötä ja apua. Siinä puututaan joukkoon ongelmia, jotka syntyivät 50 vuoden aikana, ja tarjotaan visio paljon paremmista edellytyksistä avulle ja lopulta kehitykselle, joka tapahtuu ilman apua. Julistuksessa myönnetään, ettei kaikkia haasteita voida ratkaista nopeasti, mutta samalla siinä on keskitytty erittäin lyhyeen viiden vuoden ajanjaksoon mitattavissa tai nähtävissä olevien parannusten osalta. Kaikki nämä tavoitteet eivät olleet realistisia eivätkä edes luotettavasti mitattavissa, mutta evaluaation mukaan julistuksen periaatteita ja sitoumuksia on sovellettu, joskin asteittain ja epätasaisesti, kumppanimaissa ja vielä epätasaisemmin avunantajien ja järjestöjen parissa. Kehitysyhteistyön muuttuvassa maailmassa "avun" ja paremman avun erityinen merkitys on selkiytynyt. Vaikka tiedostetaankin muut vaikuttavat tekijät, jotka muokkaavat kehitystä, apusuhteiden hallinnan ja parantamisen monimutkaisuus ja kehitysresurssien muiden muotojen ja lähteiden saatavuus, tästä huolimatta ennätyksellinen määrä kumppanimaita ja avunantajia/järjestöjä on ollut valmiita panostamaan huomattavasti parannuksiin. Julistuskampanja on vaikuttanut usealla merkittävällä tavalla, esimerkiksi seuraavasti: selkeyttämällä ja vahvistamalla hyviä käytäntöjä apusuhteissa ja siten oikeuttamalla ja lujittamalla suurempia yhteisiä odotuksia, edistämällä, vaikkakin joskus hitaasti ja vaatimattomasti, useimpien vuonna 2005 asetettujen tavoitteiden saavuttamista, ja samalla edistäen jonkin verran kehitystulosten parantamista, tukemalla, todennäköisesti yhdessä vuosituhannen kehitystavoitteiden tietoisuutta lisäävien vaikutusten kanssa, avun määrän kasvua ja parantamalla monien apukumppanuuksien laatua, mikä perustuu avoimuuden, luottamuksen ja kumppanimaiden omistajuuden lisäämiseen. 8 Adjektiivia "merkittävä" käytetään merkityksessä selvät ja todistettavat, muttei välttämättä suuret, vaikutukset. 10

11 Avun tuloksellisuus muutoksen kolme tärkeää mittapuuta Julistuksen tarkoitus oli parantaa tuloksellisuutta kolmella alueella: avun toimittamisen tehokkuus, avun hallinnointi ja käyttö sekä paremmat kumppanuudet. Kaiken kaikkiaan kuva tehokkuuden parantumisesta on kahtalainen, mutta tähän mennessä se on tuottanut pettymyksen suhteessa alkuperäisiin toiveisiin avun hallinnointitaakan nopeasta pienenemisestä. Tähän mennessä ne taakat, joihin julistuksen mukaista yhteistyötä on sovellettu, ovat yleisesti ottaen pienentyneet vain vähän ja joissakin tapauksissa on jopa havaittu työmäärän lisääntyneen. Samaan aikaan monet julistuksen mukaiset mekanismit ja käytännöt antavat kumppanimaalle ja avunantajille paljon paremman yleiskuvan avusta. Kun ne on yhdistetty riittävän vakaisiin maakohtaisiin järjestelmiin, ne ovat lisänneet maan valmiutta käsitellä enemmän strategista tukea, erityisesti sektoritasolla. Vaikka edistys on hidasta ja epätasaista, avun hallinnointi ja käyttö on parantunut tutkituissa maissa, erityisesti suhteessa tilanteeseen ennen julistusta, ja julistuksen mukainen apu näyttää edistäneen tätä muutosta merkittävästi. Maailmanlaajuisten ohjelmien katsotaan edelleen olevan pääasiassa riittämättömästi integroituja muihin prosesseihin, mutta joissain tapauksissa niiden katsotaan tuovan vahvempia kehitystuloksia. Osallistavampien ja tuloksellisempien kehityskumppanuuksien luomisen osalta yleinen vaatimustaso on nousemassa. Julistuksessa asetettiin painopiste selkeästi apusuhteisiin ja avattiin tärkeitä vuoropuheluita itse kumppanuuksista avunsaajamaiden ja avunantajien välillä, avunantajien kesken ja muiden sidosryhmien kanssa eikä ainoastaan avun hallinnoinnin teknisistä tai rahoitusnäkökohdista. Havaittavissa on jo selviä käytännön hyötyjä. Kumppanimaille. Odotetut muutokset ovat olleet vaativampia kuin avunantajilta/järjestöiltä odotetut muutokset. Tästä huolimatta useimmat evaluoidut kumppanimaat ovat nyt sisällyttäneet järjestelmiinsä monia näistä muutosprosesseista, eivät ainoastaan hallinnoidakseen apua paremmin vaan koska ne vastaavat maiden kansallisiin tarpeisiin. Valmiuksien kehittämisen monimutkaiset pitkän aikavälin haasteet ovat suurimmat rajoitteet useimmille maille, eivätkä ne jätä sijaa pikatoimille tai byrokraattisesti suunnitelluille ratkaisuille. Kumppanimaat voivat kuitenkin tehdä enemmän määrittääkseen ensisijaisia tavoitteita valmiuksien vahvistamiseksi kohdealueilla. Avunantajat ja järjestöt taas voivat tehdä enemmän tukeakseen näitä ensisijaisia tavoitteita koordinoidusti, vahvistaakseen maiden omia järjestelmiä käyttämällä niitä ja vähentääkseen avunantajien käytäntöjä, jotka heikentävät kestävän valmiuden kehittymistä. Avunantajille ja järjestöille. Joitakin huomiota herättäviä poikkeuksia lukuun ottamatta avunantajat ja järjestöt ovat tähän mennessä osoittaneet olevansa kumppanimaita vähemmän sitoutuneita tekemään tarvittavia muutoksia omiin järjestelmiinsä. Jotkin ovat olleet liian huonosti järjestäytyneitä ja riskejä karttavia omaksuakseen odotetun aktiivisen roolinsa suhteessa kumppanimaahan. Useimmat ovat asettaneet sen, että kumppanimaa noudattaa uusia sääntöjä, edellytykseksi omille uudistuksilleen sen sijaan, että toimisivat yhdessä vastavuoroisesti ja hallinnoisivat riskejä ja jakaisivat ne realistisesti. Vertaisryhmien paine ja avunantajien yhteistoiminta eivät vielä ole juurtuneet monien avunantajamaiden järjestelmiin. Niinpä ne ovat haavoittuvaisia tiedon puutteesta johtuvien politiikan muutosten edessä, esimerkiksi hallitusten tai ministerien vaihtuessa. Maaraporteissa viitataan usein monenkeskisten järjestöjen suurempaan vapauteen soveltaa joitakin hyviä käytäntöjä esimerkiksi monivuotisten apusitoumusten tekemisessä ja näiden järjestöjen suhteelliseen irrallisuuteen lyhyen aikavälin poliittisista paineista. Evaluointiin osallistui kuitenkin kaiken kaikkiaan vain pienehkö määrä monenkeskisiä järjestöjä. 9 Näin ollen siinä ei voida arvioida järjestelmällisesti monenkeskisten järjestöjen suhteellisia saavutuksia julistuksen ja parannettujen apukäytäntöjen toimeenpanossa. 11

12 3. Kehitystulosten edistäminen Evaluoinnissa keskityttiin sen arvioimiseen, miten apu-uudistukset mahdollisesti ovat edistäneet kestävää kehitystä neljällä alalla: tietyillä sektoreilla (erityisesti terveyssektorilla, maaevaluointien yhteisellä tutkimussektorilla); köyhimpien tarpeiden asettamisessa etusijalle; institutionaalisten valmiuksien ja sosiaalisen pääoman vahvistamisessa; ja avun muotojen yhdistelmän parantamisessa. Merkittäviä myönteisiä vaikutuksia on nähtävissä, erityisesti terveyssektorin tapaustutkimuksissa, keskitetymmissä aputoimissa ja paremmissa kehitystuloksissa. Näiden toimien reitit ovat välillisiä mutta selkeitä. Muilla arvioiduilla aloilla kuten köyhimpien tarpeiden asettamisessa etusijalle apu ja apu-uudistus ovat pystyneet saamaan aikaan vain vähän muutoksia kehityksen tuomiin etuihin, sillä esteet ovat olleet huomattavia. Osa saavutetuista eduista on todennäköisesti kestäviä, kun taas toiset ovat edelleen epävakaita. Maaevaluoinneista tehdyssä varteenotettavassa poikkileikkauksessa löytyi todisteita siitä, että julistuksen mukaiset toimenpiteet, jotka oli käynnistetty joko ennen vuotta 2005 tai sen jälkeen mutta joita oli vahvistettu sen jälkeen, ovat tehneet aputoimista keskitetympiä, tehokkaampia ja enemmän yhteistyöhön perustuvia, etenkin sektoritasolla. Näissä evaluoinneissa löydettiin vakuuttavia todisteita siitä, että nämä toimet olivat jo osaltaan parantaneet kehitystuloksia ja että niillä oli hyvät mahdollisuudet olla kestäviä. Vahvinta näyttöä tästä on saatu terveyssektorilla, jota tutkittiin syvällisimmin maaevaluoinneissa. Tämän indikaattorina toimivan sektorin ulkopuolella tällä evaluaatiolla ei ole riittäviä todisteita apu-uudistusten osallisuuden yhdistämiseksi laajempiin kehitystuloksiin, kuten muiden vuosituhannen kehitystavoitteden saavuttamisen vauhdittamiseen. Vaikka riittämättömät valmiudet ovat edelleen valtava este monissa maissa ja apu voisi auttaa enemmän kuin nyt, on todisteita siitä, että apu ja apu-uudistus ovat ainakin jossain määrin edistäneet sekä institutionaalisten kehitysvalmiuksien että sosiaalisen pääoman vahvistamista pitkällä aikavälillä. Kaiken kaikkiaan useimmissa maissa on edistytty vain vähän suuremman painoarvon antamisessa köyhimpien ihmisten, erityisesti naisten ja tyttöjen, tarpeille. On kuitenkin todisteita joistakin avun myönteisistä vaikutuksista ja uudistusten ja julistuksen mukaisten toimien tuomasta jonkinasteisesta lisäarvosta vuosista lähtien. Tämä ristiriita tekee selväksi olennaisen edellytyksen, joka on vahva ja jatkuva kansallinen sitoutuminen muutokseen. Jos sitä ei ole olemassa, avun ja apu-uudistusten mahdollisuudet puuttua syvälle juurtuneeseen eriarvoisuuteen ovat rajalliset. Laajempi valikoima avun muotoihin liittyviä vaihtoehtoja ja innovaatioita, etenkin avunantajien yhteisen tuen lisääntyminen sektoritasolla, on parantanut kehitystulosten todellista tai potentiaalista edistämistä puolessa evaluointiin osallistuneista maista vuosista lähtien. Evaluaatio osoittaa kuitenkin, että mikään yksittäinen avun muoto (esimerkiksi budjettituki tai sektorikohtainen tuki, ohjelmat tai hankkeet) ei automaattisesti tuota parempia kehitystuloksia, ja avun eri muotojen yhdistelmä on edelleen järkevä kaikille kumppanimaille ja avunantajille. 9 YK:n kehitysryhmä ja Aasian kehityspankki osallistuivat institutionaalisilla tutkimuksilla vaiheeseen 1 ja Afrikan kehityspankki vaiheeseen 2. Aasian kehityspankki laati myös huomattavan päivitysraportin vaihetta 2 varten. Se, etteivät maailman suurin apujärjestö Maailmanpankki ja Euroopan komissio osallistuneet suoraan evaluointiin, jättää suuria aukkoja riippumattomaan vertailevaan arvioon. 12

13 4. Päätelmät Julistuksen viisi periaatetta ja 56 sitoumusta, jotka todellisuudessa perustuvat kumppanimaiden ja avunantajien kokemukseen, ovat lähes kaikki osoittautuneet oleellisiksi avun ja sen toimimiseksi tarvittavien kumppanuuksien laadun parantamisen kannalta. Tavat, joilla julistusta on toimeenpantu, ovat joskus vähentäneet sen merkitystä, mutta se on edelleen oleellinen ja on osoittanut pystyvänsä selviämään huomattavista muutoksista ja sekasorrosta. Joukko julistuksen lähestymistavan puutteita ja tahattomia vaikutuksia on tunnistettu 10 ja otettu huomioon tulevaa toimintaa koskevissa suosituksissa. Verrattuna kehitysavun tilanteeseen vuotta sitten nykyinen käytäntö antaa yleiskuvan huomattavasti suuremmasta avoimuudesta ja huomattavasti vähemmän avunantajalähtöisestä avusta. "Kaikille avoimet" ja kilpailuhenkiset, huonosti koordinoidut ja avunantajalähtöiset toimet, jotka olivat tuolloin jokapäiväisiä, ovat nyt niin epätavallisia, että keräävät nopeasti huomiota ja kritiikkiä. Verrattuna välittömästi ennen vuotta 2005 vallinneeseen tilanteeseen julistuskampanja on levittänyt laajalle uudistuksiin liittyviä sitoumuksia ja välineitä, joita aiemmin kehitettiin ja testattiin vain hajanaisesti. Julistus on saanut aikaan odotuksia nopeasta muutoksesta, kenties epärealistisesti, mutta myös vahvistanut parempien käytäntöjen ja kumppanuuksien sovittuja normeja ja standardeja. On runsaasti todisteita siitä, että näitä standardeja on käytetty erityisesti vahvistamaan tai oiekuttamaan kumppanimaiden esittämiä vaatimuksia hyvien käytäntöjen huomioon ottamisesta. Paluuta ei ole odotukset todennäköisesti ennemmin kasvavat kuin pienenevät niin että odotettua standardia on jatkuvasti nostettu kaikkien kehitysyhteistyöhön osallistuvien osalta. Kaiken kaikkiaan evaluoinnissa todettiin, että viidestä periaatteesta omistajuuden periaate on edistynyt parhaiten, linjaaminen ja harmonisointi edistyvät epätasaisemmin, ja kehitystuloshakuinen johtaminen ja molemminpuolinen tilivelvollisuus edistyvät huonoiten. Seuraukset tästä kuviosta on esitetty keskeisissä suosituksissa. Evaluaatiossa pääteltiin, että julistuksen aiheuttamat muutokset eivät vielä ole vähentäneet avun hallinnoinnin kokonaistaakkaa toivotulla tavalla. Ne ovat kuitenkin osaltaan parantaneet avun laatua, tehneet kumppanuuksista avoimempia ja tuloksellisempia ja tukeneet avun määrän kasvua. Tapaukset, joissa hallinnon taakka on kasvanut julistuksen mukaisen avun, kuten usean avunantajan rahastojen, käyttöönoton myötä, eivät paina enempää kuin nämä laajemmat edut. Julistuksen kattamassa avussa on saatu aikaan parannuksia, mutta toisaalta evaluoinnissa havaittiin ratkaiseva avoimuuden ja luotettavan tiedon puute monien sellaisten yhteistyön muotojen ja virtojen kohdalla, jotka ovat julistuksen tämänhetkisen soveltamisalan ulkopuolella. Koska näiden toimijoiden lahjoitukset ovat tällä hetkellä yhtä mittavat kuin neljäsosa 11 OECD:n /kehitysapukomitean avunantajien avusta, julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman, joissa käsitellään avoimuutta, avun tuloksellisuuden kriteerejä ja molemminpuolista tilivelvollisuutta, tärkeimpiä edistysaskelia on sovellettava ja kehitettävä niiden mukaan ottamiseksi, tai uudistuksen hyödyt kumppanimaille pienenevät huomattavasti. Oletukset avun mahdollisesta roolista ovat edelleen liioiteltuja, erityisesti avunantajamaissa. Odotukset kumppanimaiden nopeista, perustavanlaatuisista uudistuksista ovat myös olleet epärealistisia ja kohtuuttomia, erityisesti kun otetaan huomioon useimpien avunantajien ja järjestöjen ansiot. Laajempaa näkökulmaa ja käsitystä mittasuhteista tarvitaan, jotta avun tuloksellisuuteen liittyvistä uudistuksista saadaan kaikki mahdollinen hyöty. Sekä kumppanimaiden että avunantajien on myös vaalittava paremmin niitä monia vahvempia kehitysvoimia ja - politiikkoja, jotka jäävät avun rajojen ulkopuolelle, ja valjastettava ne paremmin käyttöön. 10 Näitä ovat sen tulkitseminen ja käyttö lähinnä teknisenä ja prosessilähtöisenä virkakoneistojen välisenä sopimuksena, liiallinen keskittyminen seurantakyselyä varten valikoituun 12 edistysindikaattoriin, kansainvälisen ylärakenteen vaatimukset ja niihin liittyvät riskit apu-uudistukseen väsymisestä sekä väärä käsitys "julistuskaavasta" tai "julistusmallista", joka on rajoittanut mukautumista erilaisiin maakohtaisiin tilanteisiin ja ensisijaisiin tavoitteisiin. 11 Käyttäen yleistä määritelmää kehitysavusta sen erottamiseksi kaupallisen, poliittisen tai sotilaallisen tuen muista muodoista. 13

14 5. Keskeiset suositukset Tämän synteesiraportin yleiset ja yksityiskohtaiset tulokset ja päätelmät avaavat monia mahdollisia ideoita avun tuloksellisuuden parantamisesta edelleen Pariisin julistuksen toimeenpanosta saadun kokemuksen perusteella. Tässä luvussa otetaan esiin evaluaatiosta merkittävimmille sidosryhmille kootut tärkeimmät suositukset ja perustellaan ne lyhyesti. Osa näistä tärkeimmistä suosituksista ei selkeästi ole uusia jotkin ovat sekä tuttuja että ilmiselviä. Näitä keskeisiä poliittisia toimia on pakotettava jälleen eteenpäin yksinkertaisesti ja voimakkaasti sekä siksi, että ne ovat niin tärkeitä, että siksi, että ne ovat myös aloja, joilla avunantajat ja/tai kumppanimaat eivät tähän mennessä ole pystyneet noudattamaan päättäväisiä Pariisin ja Accran sitoumuksiaan. Merkitys muille toimijoille, joita ei erityisesti käsitellä jäljempänä: Tämän evaluoinnin painopiste on ollut sellaisten kumppanimaiden sekä avunantajien ja järjestöjen vuosista lähtien toteuttamissa avun uudistamistoimissa, jotka olivat kannattaneet Pariisin julistusta näissä ominaisuuksissa. Samaan aikaan maaevaluoinnit ja muu työ ovat vahvistaneet uudelleen Accran korkean tason foorumin päätelmät siitä merkityksestä, joka yhä useampien muiden toimijoiden ja yhteistyömuotojen rooleilla on kehityksessä ja avussa. Lisäksi evaluoinnissa tuli esiin merkittävää aineistoa seuraavien toimijoiden työstä: kansalliset ja kansainväliset kansalaisyhteiskunnan järjestöt; edullisin ehdoin myönnetyn rahoituksen antajat, jotka eivät vielä ole hyväksyneet julistusta tässä ominaisuudessa (hallitukset, maailmanlaajuiset ohjelmat ja yksityissektorin toimijat); toimijat, jotka osallistuvat alueelliseen, kolmenväliseen, kehittyvien maiden väliseen ja muunlaiseen kehitysyhteistyöhön, mukaan lukien investoinnit, joihin liittyy tai ei liity edullisin ehdoin tapahtuvaa resurssien siirtoa. Useat näistä toimijaryhmistä ovat olleet mukana samanaikaisissa tuloksellisuustoimissa, ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat sitoutuneet raportoimaan Busanin foorumissa. Tämän maailmanlaajuisen foorumin arvo kasvaisi huomattavasti, jos muutkin osallistuisivat siihen täysimääräisesti. Sillä välin vaikka tämän evaluoinnin tehtävänantoon ei kuulu suositella erityisiä toimia näille muille ryhmille on tärkeää korostaa, että todistusaineisto osoittaa selvästi, että kaikki jäljempänä annetut suositukset ovat oleellisia myös kaikille muille toimijoille. Nämä tuovat oman näkökulmansa ja kokemuksensa kaikkiin laajempiin maailmanlaajuisiin keskusteluihin, mutta on selvää, että ilman niiden sitoutumista ja yhteistyötä avun ja apuuudistusten hyödyt kehittyville maille ovat pienemmät. Evaluoinnissa havaittiin myös joitakin tärkeitä aloja, joilla muiden toimijoiden oma työ selvästi hyötyisi tämän evaluaation suosituksista. Päättäjille sekä kumppanimaissa että avunantajamaissa ja -järjestöissä Suositus 1. Tehdään vaikeat poliittiset valinnat ja viedään ne läpi Korkean tason foorumissa Koreassa on löydettävä innovatiivisia tapoja saada korkean tason poliitikot uudelleen sitoutumaan asiaan ja pitää heidät mukana, jotta voidaan arvioida kokemuksia, ratkaista vaikeita kysymyksiä ja päättää tulevista linjauksista. Evaluoinnissa havaittiin toistuvasti, että keskeinen tekijä uudistusten onnistumisen kannalta maissa ja avunantajajärjestöissä on ollut korkean tason poliittinen sitoutuminen ja tuki. Sen puuttuminen saattaa olla yksi ratkaisevista syistä edistyksen viivästymiselle muualla. Busanin korkean tason foorumin esityslista ei saa olla byrokraattinen ja sen on keskityttävä poliittisiin valintoihin, jotta se kiinnittää sekä kokeneiden että uusien johtajien huomion ja saa heidät sitoutumaan asiaan, mukaan luettuna johtajat niistä maista ja järjestöistä, jotka eivät vielä ole osa julistuksen hyväksynyttä liittoutumaa. Siellä on myös otettava käyttöön innovatiivisia tapoja ylläpitää foorumeiden välillä vahvempaa poliittista sitoutumista jatkuvaan uudistustyöhön kentällä. 14

15 Suositus 2. Keskitytään avoimuuteen, molemminpuoliseen tilivelvollisuuteen ja jaettuun riskinhallintaan Avun tuloksellisuuden vahvistamiseksi tehtävien uudistusten seuraavassa vaiheessa toimien pitäisi perustua Pariisin julistuskampanjan hyötyihin ja siitä pitäisi ottaa oppia menemällä "suuren julistuksen" maailmanlaajuisen banderollin taakse ja keskittymällä kipeimmin tarvittaviin muutoksiin, joita ovat maan omistajuutta, avunantajien tuen yhteensovittamista ja harmonisointia sekä avoimuutta ja molemminpuolista tilivelvollisuutta tulosten seuraamisessa ja saavuttamisessa koskevien periaatteiden tiukempi noudattaminen, "jaetun riskinhallinnan" lisääminen tähän periaatekehykseen keskittyminen lähinnä kumppanimaan johtamaan, koordinoituun toimintaan kentällä. Avoimuus on toistuvasti koko evaluoinnin ajan tullut esiin välttämättömänä perustana tuloksellisuudelle ja molemminpuoliselle tilivelvollisuudelle. Jaetun riskinhallinnan lisääminen ohjaavaksi periaatteeksi tarkoittaa, että tunnustetaan avoimesti, että kehitykseen ja kumppanuuksiin liittyy monia epävarmuustekijöitä ja riskejä. Tämä ilmentää myös yhteistä sitoutumista riskien ja erimielisyyksien kohtaamiseen ja hallintaan yhdessä, kypsän kumppanuuden hengessä. Kehitystuloshakuista johtamista pitäisi edelleen käsitellä toimintaa tukevien tekniikoiden yhdistelmänä eikä varsinaisena erillisenä periaatteena. Suositus 3. Keskitetään ja vahvistetaan avun tuloksellisuuteen pyrkiviä toimia kumppanimaissa Tulevissa avun tuloksellisuuteen pyrkivissä toimissa on oltava selkeää, mikä taho niitä johtaa, johtamista on tuettava yksittäisten kumppanimaiden tasolla, kumppanimaan johtamien mekanismien on oltava vahvempia ja riippumattoman välitystoiminnan on oltava laajasti käytetty vaihtoehto. Kansainvälisellä tasolla avun tuloksellisuuteen liittyvien standardien asettamisen, analyysien, raportoinnin ja seurannan ylärakenteen on oltava kevyempi ja paremmin hyödynnettävissä välittömästi. Tämän evaluaation merkittävin tulos on, että julistuksen tärkeimpiä apu-uudistuksen periaatteita ja sitoumuksia voidaan soveltaa kansainvälisen avun kaikkiin muotoihin mutta että eri uudistusten painotusta, ensisijaisia tavoitteita ja aikavälejä on mukautettava eri maissa vallitseviin hyvin moninaisiin tilanteisiin. Kehitysyhteistyön ja apu-uudistusten on nyt palattava lähtökohtiinsa, ja niiden painopiste on siirrettävä uudelleen maatasolle. Tämä on seuraava vaihe sen ylhäältä alaspäin suuntautuvan lähestymistavan jälkeen, johon suuri osa uudistuskampanjasta vuodesta 2005 lähtien on perustunut. Painopisteen siirtyessä kumppanuuksiin maatasolla pitäisi seikkaperäinen ja vaativa työohjelma kansainvälisellä tasolla minimoida ja keskittyä pieneen määrään olennaisia tehtäviä. Tämä keskittyminen kumppanimaihin sijoittaa apu-uudistukset selkeästi niiden todelliseen kontekstiin, missä niitä sovelletaan, ja vahvistaa omistajuutta, avoimuutta ja molemminpuolista tilivelvollisuutta siellä, missä ne ovat olennaisimpia. Vuosittaisia maatason foorumeita, joihin osallistuvat kaikki keskeiset sidosryhmät, pitäisi lisätä sellaisen jatkuvan järjestelmän ydintekijänä, joka perustuu jaettuun tietoon, keskinäiseen tulosten tarkasteluun, laajempaan osallisuuteen ja kuulemiseen, ensisijaisiin tavoitteisiin ja päämääriin sitoutumiseen, yhteensovittamiseen ja harmonisointiin. Näitä toimintoja pitäisi olla tukemassa maiden omat, vahvat mekanismit, joilla seurataan ja hallinnoidaan apukumppanuuksia. Keskeiset määrälliset tavoitteet ja uudistusten ja tulosten aikataulut pitäisi valita, asettaa ja sopia maatasolla. Pidemmän aikavälin apusopimusten neuvottelun kumppanimaan ja kaikkien sen avunantajien välillä pitäisi olla seurausta näistä toimista ja johtaa kipeästi kaivattuihin parannuksiin avun koordinoinnissa ja ennustettavuudessa. Jotta saataisiin ratkaistua molemminpuolisen tilivelvollisuuden puutteen yleinen ongelma ja todelliset haasteet sen saamisessa toimimaan, pitäisi kaikilla mailla olla mahdollisuus kääntyä sellaisten riippumattomien välittäjien/raportoijien puoleen, jotka seuraavat ja auttavat ohjaamaan näitä prosesseja. Puolueettomilla 15

16 henkilöillä tai pienillä paneeleilla voisi olla suuri vaikutus, jos ne työskentelisivät maan sidosryhmien ja avunantajayhteisön kanssa, hyödyntäisivät hyvien käytäntöjen standardeja ja antaisivat riippumattoman panoksensa vuosittaisiin foorumeihin ja kansainvälisiin raportointijärjestelmiin vahvemman molemminpuolisen tilivelvollisuuden tukemiseksi. Suositus 4. Työskennellään apu-uudistuksen etujen ulottamiseksi kehitysyhteistyön kaikkiin muotoihin Avun tuloksellisuuden lisäämiseksi käynnistetyn kansainvälisen kampanjan ennätysmäisen laajaa liittoutumaa ja tärkeimpiä saavutettuja parannuksia on laajennettava edelleen koskemaan muita avun muotoja ja muita toimijoita, joilla on omat lähestymistapansa ja innovaationsa. Tämä käsittää yhteistyön epävakaissa ja humanitaarisissa tilanteissa, uudet tukimuodot, kuten ilmastonmuutoksen torjumisen rahoittamisen, nyt julistuksen kehyksen ulkopuolella toimivien avunantajien edullisin ehdoin tekemän kehitysyhteistyön sekä osan kansalaisyhteiskunnan toteuttamasta, alueellisesta, kolmenvälisestä ja kehittyvien maiden välisestä yhteistyöstä. Kaikki uudet tai yleistyvät kehitysyhteistyön muodot eivät sisällä apua, eikä hyväksi havaittuja standardeja pitäisi venyttää liiaksi tai vesittää sen takia, että halutaan mennä apua pidemmälle. Nyt kun on tehty vaatimaton määrä hiomista ja mukauttamista siellä, missä se osoittautui tarpeelliseksi, lähes kaikki julistuksen 56 sitoumuksesta ovat kuitenkin osoittautuneet perustelluiksi ja hyödyllisiksi perusstandardeina ja -käytäntöinä 12 lähes kaikissa kansainvälisen kehitystuen muodoissa, jotka perustuvat osittain lahjoituksiin tai edullisiin ehtoihin. Suositus 5. Vahvistetaan parannettuja kansainvälisiä kumppanuuksia uudistusten seuraavassa vaiheessa Tulevaisuudessa on ratkaisevan tärkeää perustaa toiminta niihin merkittäviin edistysaskeliin, joita kansainvälisellä tasolla on otettu kumppanimaiden ja avuantajien välille varta vasten Pariisin julistuksen uudistuskampanjan toteuttamiseksi luotujen yhteisten kumppanuusmekanismien avulla. Lisäksi parannusten jatkamiseksi tarvitaan riittäviä kansainvälisiä prosesseja ja tilivelvollisuusvaatimuksia. Kaikissa uusissa kansainvälisissä prosesseissa, jotka koskevat tulevia avun tuloksellisuuteen tähtääviä toimia, keskeinen lähtökohta on oltava vankka, kaikkea rahoitusta ja toimintaa sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla koskeva avoimuuden periaate. Kun ehdotettu painopiste on selkeämmin toiminnassa maatason kumppanuuksissa, tärkein kansainvälinen tarve on yhteisen päämäärän vahvistaminen ja useissa eri maissa toimiviin avunantajiin kohdistettavien vaativien odotusten lisääminen. Päättäjille kumppanimaissa Suositus 6. Otetaan johto omiin käsiin ja täysi vastuu kotona apu-uudistusten jatkamisesta Kumppanimaiden on otettava johto omiin käsiinsä ja täysi vastuu avun tuloksellisuuden parantamisesta edelleen omissa maissaan. Tämän pitäisi perustua jatkuvaan sitoutumiseen korkeimmilla politiikan tasoilla ja vahvempaan maan sisäiseen koneistoon avunantajien hankkimiseksi ja koordinoimiseksi. Käytettävissä on oltava selkeä mahdollisuus kääntyä sellaisten riippumattomien välittäjien/raportoijien puoleen, jotka auttavat seuraamaan edistystä ja tukevat molemminpuolista tilivelvollisuutta. 12 Tässä raportissa viitataan Pariisin julistuksen käytäntöihin sen korostamiseksi, että viiden ohjaavan periaatteen ja erityisten muutosten tekemiseksi annettujen 56 sitoumuksen yhdistelmän on katsottava muodostavan kannattajien hyväksymän käytäntövalikoiman. 16

17 Apu-uudistuksen selkeä keskittäminen maatasolle, missä voidaan painottaa maan omien tarpeiden ja valmiuksien kannalta olennaisimpia uudistuksia, johtaa todennäköisesti tuloksellisempaan apuun ja suurempiin mahdollisuuksiin parantaa kehitystuloksia. Kaikki sidosryhmät, lainsäädäntöelimet, kansalaisyhteiskunta ja yksityissektori mukaan lukien, voivat olla uudistuksissa enemmän mukana. Aineiston mukaan useimmat julistusta tukevat avunantajat ja järjestöt ovat valmiita kannattamaan selkeää kumppanuusmaan johtajuutta, vaikka jotkin niiden järjestelmistä eivät vielä kykene siirtämään tarvittavaa auktoriteettia, asiantuntemusta ja jatkuvuutta kentälle. Enemmän kumppanimaihin perustuvassa avun tuloksellisuuden järjestelmässä on tehtävä töitä, jotta saadaan aikaan paljon vahvemmat standardit ja järjestelyt tuloksia ja sitoumuksia koskevaa molemminpuolista tilivelvollisuutta varten. Apua saavan maan suhteet moninaisiin avunantajiin ja järjestöihin ovat epäsymmetrisiä ja monimutkaisia ja käsiteltävät asiat hankalia. Siksi voidaan usein tarvita puolueetonta kolmatta osapuolta, joka auttaa helpottamaan suhteita ja prosesseja keskeisissä vaiheissa. Tällaisia järjestelyjä on aiemmin käytetty hyvin tuloksin. Tämä on perustelu suositukselle, jonka mukaan kaikilla mailla on mahdollisuus kääntyä sellaisten riippumattomien välittäjien/raportoijien puoleen, jotka seuraavat ja helpottavat näitä avun hallinnoinnin ja uudistamisen prosesseja. Suositus 7. Määritetään strategioita ja ensisijaisia tavoitteita valmiuksien vahvistamiseksi Useimpien kumppanimaiden on laadittava toteuttamiskelpoisia strategioita vahvistaakseen edelleen valmiuksia olennaisimpien julkisten politiikkojensa ja toimenpiteidensä läpiviemiseksi. Näin saataisiin aikaan selkeämpiä ensisijaisia tavoitteita tähän tarkoitukseen luvatun avunantajien tuen ohjaamiseksi. Evaluoinnissa havaittiin, että heikot valmiudet ovat yleisin hankaluuksien aiheuttaja apu-uudistusten toteuttamisessa ja, mikä vielä tärkeämpää, niiden olennaisten toimintojen täytäntöönpanossa, joita avun on tarkoitus tukea. Valmiuksien kehittämistä on pidetty kiireellisenä tavoitteena jo vuosikymmeniä, mutta edistys on useimmiten ollut hidasta ja vaikeaa. Kyse on pohjimmiltaan monimutkaisesta, hitaasta ja pitkäaikaisesta prosessien sarjasta, ei ongelmasta, johon voidaan soveltaa pikatoimia tai byrokraattisesti suunniteltuja ratkaisuja. Evaluoinnissa havaittiin esimerkkejä lupaavista edistysaskelista, mutta mitään malliratkaisua ei ole näkyvissä. Niiden monien muiden toimien, joita maat ovat toteuttamassa, lisäksi evaluoinnissa havaittiin monissa maissa olevan tarvetta asettaa joitakin keskeisiä tavoitteita, jotka koskevat tukea niiden omien valmiuksien vahvistamiseksi. Tämä on myös edellytys avunantajien lupaaman suuremman ja paremmin koordinoidun tuen varmistamiselle. Suositus 8. Tehostetaan köyhyyden, syrjäytymisen ja korruption torjumisen poliittista ensisijaisuutta ja konkreettisia torjuntatoimia Monien kumppanimaiden hallitusten on annettava politiikassaan tärkeämpi asema sitkeimpien kehityshaasteiden köyhyyden, syrjäytymisen ja korruption vähentämiselle ja toteutettava tässä tarkoituksessa keskitetympiä toimia. Arvioimalla viime aikoina köyhimmille, erityisesti naisille ja tytöille, annettua apua evaluoinnissa vahvistettiin, että paraskin apu ja apu-uudistukset voivat vain edistää ja vahvistaa, mutta eivät korvata vahvaa ja tuloksellista kansallista sitoutumista ja toimintaa. Samaan aikaan useimmissa maissa ollaan yhä paremmin tietoisia kaikkialla maailmassa ilmenevästä korruption vitsauksesta, ja suuttumus sitä kohtaan kasvaa jatkuvasti. Huolimatta alkuperäisten suunnitelmien ja toimenpiteiden tulvasta korruptio tekee edelleen tyhjäksi parhaatkin tuloksellisempaa apua koskevat aikomukset ja tavoitteet ja rajoittaa mahdollisuuksia luoda parempia kumppanuuksia. Nämä tavoitteet ovat ennen kaikkea tärkeitä itse kumppanimaille, mutta Accran toimintasuunnitelma sisältää myös niitä koskevia ankaria kansainvälisiä 17

18 velvoitteita ja uusittuja sitoumuksia. Samaan aikaan ne ovat olennaisia apu- ja yhteistyösuhteiden sekä väestön luottamuksen ja tuen kannalta. Tarvittavien politiikkojen ja konkreettisten toimien lisäksi näiden kysymysten käsittelyssä hyödytään avoimuuspyrkimysten vahvistamisesta, avun hallinnointia koskevan maakeskeisen vuoropuhelun lisäämisestä ja molemminpuoliseen tilivelvollisuuteen ja riskinhallintaan liittyvistä avoimemmista lähestymistavoista. Avunantajamaiden päättäjille Suositus 9. Noudatetaan annettuja lupauksia paremmin ottaen huomioon ratkaisevat maailmanlaajuiset panokset avussa ja uudistuksissa Useimpien avunantajamaiden ja -järjestöjen on korkeimmalla poliittisella tasolla tunnustettava ja korjattava ristiriita, joka on olemassa yhtäältä apuohjelmien ja niiden parantamiseksi tehdyn historiallisen sopimuksen korkeiden panosten ja toisaalta uudistusten hitaan ja epävakaan etenemisen välillä. Julistussopimus on ollut tärkeä askel kohti avun pitkäaikaisten ongelmien ratkaisemista ja uuden sysäyksen antamista maailman köyhien auttamiselle paremman elämän rakentamisessa. Sopimuksessa luvattiin uutta kumppanuuden henkeä vuosituhannen kehitystavoitteisiin pyrkimiseksi, ja se on saanut osakseen maailmanlaajuista huomiota ja herättänyt odotuksia tärkeistä parannuksista pohjoisen ja etelän välisissä suhteissa. Kuten evaluoinnissa havaittiin, useimmat kumppanimaat ovat hitaasti mutta varmasti alkaneet toteuttaa muutoksia täyttääkseen vaikeamman osansa apu-uudistussopimuksesta. Lisäksi joukko avunantajamaita joilla on kaikilla omat poliittiset, institutionaaliset ja hallinnolliset rajoituksensa on myös osoittanut, että esteet voidaan voittaa, jos asialle annetaan riittävästi poliittista painoarvoa ja saadaan suuri yleisö ymmärtämään ja tukemaan sitä. Suurten geopoliittisten panosten ja yhteisten poliittisten sitoumusten takia kaikkien avunantajahallitusten on pian löydettävä keinot voittaa sisäiset institutionaaliset ja hallinnolliset esteet, jotka hidastuttavat niiden apuuudistuksia. On osoitettu, että poliittisella päättäväisyydellä myös sellaiset rajoitukset kuin valtion tavanomaiset budjetti-, tarkastus- tai henkilöstövaatimukset voidaan mukauttaa vastaamaan kehitysyhteistyön tuloksellisuuden erilaisiin vaatimuksiin. Julistussopimus perustettiin alusta alkaen odotukselle koordinoidusta ja harmonisoidusta avunantajien toiminnasta, joka noudattaa ja tukee kumppanimaiden pääroolia. Ilman sitä yhteisymmärrys murenee, liikevoima menetetään ja historiallinen tilaisuus lipuu käsistä. Suositus 10. Tunnustetaan riskit ja hallitaan niitä rehellisesti, myönnetään virheet Avunantajahallitusten on myönnettävä avoimesti, että kehitys ja kehitysapu ovat luonnostaan epävarmoja ja riskialttiita, ja otettava käyttöön toimenpiteitä riskien hallitsemiseksi yhdessä kumppanien kanssa kypsän kumppanuuden hengessä. Monissa avunantajamaissa julkista varainkäyttöä koskeva tilivelvollisuus on Pariisin julistuksen jälkeisellä ajanjaksolla ollut suuri huolenaihe, mikä on ajoittain johtanut huomattavaan riskien karttamiseen. Nämä suuntaukset ovat hankaloittaneet hyviä käytäntöjä ja hankaloittaneet monien julistuksessa vaadittujen muutosten toteuttamista. Pyrkiminen kaikkien riskien välttämiseen kehitysyhteistyössä merkitsee kuitenkin sitä, että otetaan riski merkityksettömyydestä. On olemassa tapoja edistää realistista yleistä käsitystä kehityksen ja avunantotyön epävarmuustekijöistä ja riskeistä ja siitä, miten niistä voi selvitä ja ottaa oppia. Näitä voivat olla sekä edistyneet aloitteet että evaluoinnin kaltaisten työkalujen tehokas käyttö. Tässä evaluoinnissa löydettiin lisätodisteita tukemaan muiden merkittävien arvioiden päätelmiä siitä, etteivät kehitysyhteistyön uudet lähestymistavat todellisuudessa ole sen riskialttiimpia kuin perinteiset hankkeetkaan, joita avunantajat valvovat tiukasti, ja että on olemassa järkeviä tapoja hallita riskejä uusissa malleissa lisäten samalla kehityshyötyjä. 18

19 Suositus 11. Lisätään "vapaamatkustajiin" kohdistettavaa vertaisryhmien painetta avunantajien toimien tasapainottamiseksi Avunantajamaiden ja -järjestöjen on otettava korkealla poliittisella tasolla käyttöön vertaisryhmien rakentavan paineen välineet, joiden julistuksessa oletettiin toimivan paremman yhteissuorituksen edistäjinä; uudistusmielisten avunantajien/järjestöjen vähemmistö ei pysty yksin pitämään kiinni sopimuksen avunantajapuolen sitoumuksista. Evaluoinnin tulokset antavat ymmärtää, että useampien kumppanimaiden voidaan odottaa näyttävän esimerkkiä ensisijaisten tavoitteidensa määrittelyssä, pyrkien sovittamaan yhteen ja harmonisoimaan eri avunantajien toimintaa, hankkivan ja julkaisevan tietoa avusta ja vahvistavan molemminpuolisen tilivelvollisuuden vaatimuksia maatasolla. On selvää, että jotkin avunantajat ja järjestöt toimivat jo tämän mallin mukaan ja tukevat sen edistymistä. Toiset ovat tähän saakka olleet vähemmän halukkaita tai kykeneviä siihen, mikä on johtanut erittäin epätasaisiin tuloksiin ja yhteiseen kokonaispanokseen, joka on osoittautunut julistuksessa sovittua visiota vähäisemmäksi. Toisaalta evaluoinnissa havaittiin vaikuttavia esimerkkejä kumppanimaista ja avunantajista, jotka kehittävät laajaa valikoimaa koordinoituja ja harmonisoituja tukijärjestelyjä, ja selvää potentiaalia saada aikaan enemmän. Katsottaessa kohti korkean tason foorumia avun tuloksellisuutta koskevan molemminpuolisen tilivelvollisuuden merkittävintä foorumia ja tilaisuutta on tärkeää, että avunantajat ja järjestöt käyttävät hyväkseen kaikki tilaisuudet vertaisryhmien rakentavaan painostamiseen avunantajayhteisön yhteisen ja tasapainoisemman toiminnan varmistamiseksi apu-uudistuksen seuraavissa vaiheissa. 6. Loppupäätelmät Tämä evaluointi vaikka osallistuminen olikin laajaa ja perusteellista on kaikesta huolimatta valikoiva. Ei voida väittää, että se olisi viimeinen sana Pariisin julistuksen vaikutusten arvioinnissa tai avun tuloksellisuuden tulevan suunnan osoittamisessa. Evaluoinnissa selvisi kuitenkin, että lähes kaikki alkuperäisen julistuksen 56 sitoumuksesta joita vahvistettiin Accran foorumissa hyväksytyillä ensisijaisilla tavoitteilla ovat olleet ja ovat edelleen erittäin olennaisia kehitysyhteistyön parantamisen kannalta. Tämä kokemukseen perustuva tasapainoisten sitoumusten luettelo vuodelta 2005 on joskus kadotettu näkyvistä painopisteen ollessa laajoissa periaatteissa, yksityiskohtaisissa indikaattoreissa tai uusissa suuntauksissa. Näitä selkeitä alkuperäisiä sitoumuksia, jotka ovat saaneet osakseen niin ennätyksellisen tuen, ei silti ole vielä pantu täysimääräisesti toimeen, eivätkä ne ole vielä vanhentuneet. Ne määrittävät edelleen vaatimukset Busanin korkean tason foorumille ja sen jälkeiselle ajalle. "Tämä evaluointiraportti on uskottava perusta rakentavalle keskustelulle avun hallinnoinnin uudistuksista, joita sekä kumppanimaat että kehityskumppanit toteuttavat Pariisin julistuksessa ja Accran toimintasuunnitelmassa muotoiltujen periaatteiden mukaisesti. Kattavissa maaevaluoinneissa, jotka perustuvat moninaisiin aineistolähteisiin ja tekniikkoihin ja jotka on toteutettu monenlaisissa ja monimutkaisissa kumppanimaiden konteksteissa, on erinomaisesti onnistuttu mittaamaan avun tuloksellisuuden parantamisesta vastaavien olennaisten toimijoiden konkreettista sitoutumista. Lisäksi niissä on määritetty selkeitä ja hyödyllisiä hyvien käytäntöjen standardeja tulevan toiminnan ja etenemisen avuksi sen osalta, mikä toimii ja mikä ei toimi. Tärkeä päätelmä raportissa on sen oivaltaminen, että apu-uudistus voi onnistua ainoastaan sellaisen pitkän aikavälin kampanjan avulla, jonka taustavoima on poliittinen sitoutuminen teknokraattisten ratkaisujen sijaan. Samalla on kuitenkin painotettava, ettei tätä pidä käyttää perusteluna tähän saakka saavutetun muutoksen hitaalle tahdille. Tältä osin on tarvetta kehittää vankkoja kriteerejä edistyksen jatkuvaan seurantaan." Mary Chinery-Hesse Afrikan unionin viisaiden paneelin jäsen ja Ghanan presidentin entinen pääneuvonantaja Lordi Mark Malloch-Brown YK:n kehitysohjelman entinen johtaja ja Yhdistyneen kuningaskunnan entinen ministeri 19

20 20