MIELENTERVEYSTYÖNTEKIJÖIDEN OSAAMISEN KEHITTYMINEN JA TYÖRASITUKEN LIEVENTYMINEN -HANKE Loppuraportti

Transkriptio

1 MIELENTERVEYSTYÖNTEKIJÖIDEN OSAAMISEN KEHITTYMINEN JA TYÖRASITUKEN LIEVENTYMINEN -HANKE Loppuraportti

2 Julkaisija: Kainuun maakunta -kuntayhtymä PL Kainuu Puh Faksi Kannen kuva: Jussi Pietikäinen ISSN

3 MIELENTERVEYSTYÖNTEKIJÖIDEN OSAAMISEN KEHITTYMINEN JA TYÖRASITUKEN LIEVENTYMINEN -HANKE Loppuraportti Kesäkuu 2008 Laatijat: Marja-Leena Leinonen Marjo Pietikäinen Kainuun maakunta -kuntayhtymä 2008 D:18

4

5 Sisällys 1 Johdanto Tausta Historia Tarpeenmukainen hoito Tapauskohtainen työryhmätyö Kainuun malli, hallintokokeilu Palvelurakenne Johtamisjärjestelmä hoitoprosessin tukena Henkilöstön osaamisen kehittäminen Hankesuunnitelma Hankkeen organisaatio Hankkeen toteutus Prosessiluonteiset koulutukset Asiantuntijaseminaarit Työnohjaukset Seutukunnalliset työnohjaukset Esimiesten työnohjaukset Hankkeen arviointia Tavoitteiden toteutuminen Jatkosuunnitelmat Pohdinta...22 Liite 1 Liite 2

6

7 1 Johdanto Vuoden 2005 alusta perustettiin Kainuun maakunta -kuntayhtymä, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistettiin samaan organisaatioon koko Kainuussa. Aikuisten mielenterveyspalvelut ja riippuvuuksien hoito oli aikaisemmin järjestetty jokaisessa kunnassa omalla tavallaan. Lisäksi palveluja sai sairaanhoitopiiristä erikoissairaanhoidosta. Palvelut olivat osittain päällekkäisiä. Hallintokokeilu antoi mahdollisuuden yhdistää palvelut yhteiseen organisaatioon, poistaa päällekkäisyyksiä ja näin tehostaa toimintaa. Lisäksi se antoi mahdollisuuden yhdenmukaistaa asiakkaiden saamaa palvelua asuinpaikasta riippumatta. Aikuisten mielenterveyspalveluissa tehtiin kahden vuoden aikana suunnitelma organisaatiosta, joka tukee jo pitkään valtakunnallisesti ja myös Kainuussa tutkitun toimintamallin toteutumista käytännössä. Toimintamalli perustuu tapauskohtaiseen työryhmätyöskentelyyn ja tarpeenmukaiseen hoitoon. Asiakaslähtöisyys, liikkuvuus ja lähipalvelut olivat keskeisiä arvoja toimintaa suunniteltaessa. Maakuntakokeilu muutti organisaatiorakenteita ja se on vaikuttanut yhteistyösuhteisiin eri vastuualueilla terveydenhoidon ja sosiaalitoimen eri toimipisteiden välillä. Yhteistyösuhteet oli luotava uudelleen. Alkuun muutoksen myllerryksessä jokainen joutui itse selkiyttämään omaa organisaatiotaan ja vastuitaan, joka johti siihen että toiminnan rajoja kiristettiin. Ajan myötä tilanne on tasoittunut ja yhteiset koulutukset ovat auttaneet yhteistyösuhteiden parantumista. Organisaation muutos ja toimintamallin kehittäminen asettivat uusia haasteita henkilökunnan osaamiselle niin perustehtävässä kuin johtamisessa. Tapauskohtaisessa työryhmätyöskentelyssä korostuu työntekijöiden vankka ammattitaito, joka mahdollistaa moniammatillisen yhteistyön. Työuran aikana hankitun osaamisen siirtyminen nuoremmille työntekijöille on syytä turvata osaamisen ja hiljaisen tiedon siirtymisen varmistamisella. Mielenterveyspotilaiden hoidossa korostuu työkokemuksen mukanaan tuoma tieto. Muutokset ovat vaikeita ja henkilöstön jaksaminen on silloin tiukalla. Tällä hankkeella on pyritty vastaamaan näihin haasteisiin. 1

8 2. Tausta 2.1. Historia Mielisairaanhoitopiirin perustamisesta vuodesta 1972 alkaen Kainuun mielenterveystyön organisaatiolle on ollut ominaista pieni koko ja toimiminen yhtenä kokonaisuutena. Mielisairaanhoitopiiri yhdistettiin vuonna 1981 Kainuun sairaanhoito- ja erityishuoltopiiriin. Mielenterveystyö sulautettiin hallinnollisesti muuhun erikoissairaanhoitoon vuonna Kuntien mielenterveysyksiköt kuuluivat kuitenkin hallinnollisesti yhteen psykiatrisen sairaalan kanssa aina vuoteen 1993, jonka jälkeen mielenterveysyksiköt siirtyivät Kajaanin kaupunkia ja Vuolijoen kuntaa lukuun ottamatta terveyskeskusten yhteyteen. Viimemainittujen kuntien osalta kunnallistaminen toteutettiin myöhemmin vuonna Salmijärven sairaalan toiminta siirtyi Kainuun keskussairaalan ja Kuusanmäen palvelukeskuksen tiloihin vv Tuolloin käytössä olevien aikuispsykiatristen sairaansijojen määrä väheni 100:sta 86:een. Nuorisopsykiatrinen osasto aloitti toimintansa vuoden 2001 alussa. Tuolloin aikuispsykiatristen sairaansijojen määrä laski edelleen 86:sta 76:een. Hallintokokeilun alkaessa Kainuussa lasten- ja nuorisopsykiatria siirtyivät perhepalveluiden vastuualueelle. Aikuispsykiatrian sairaalahoitopaikkojen määrä laski 66:een kahden akuuttiosaston yhdistyessä v Tällöin henkilöstöresursseja siirrettiin avohoitoon. Vuolijoen kunta yhdistyi Kajaanin kaupunkiin vuoden 2007 alusta. 2

9 Kainuu on asukasluvultaan maan pienimpiä sairaanhoitopiirejä. Vuoden 2006 lopussa Kainuussa oli noin asukasta. Piiriin kuuluu kymmenen kuntaa (Vaala vain sosiaalityön osalta). Asukasluvultaan suurin kunta on Kajaani (38100 henkeä eli yli 40 % koko alueen väestöstä). Myös Kuhmon, Sotkamon ja Suomussalmen väkiluvut olivat vuoden 2006 lopussa noin henkeä, mutta muut kunnat ovat suhteellisen pieniä. Kainuussa on suhteellisen paljon sairastavuutta. Vain Kajaanissa oli vuoden 2000 lopussa sairastavuuden yleisindeksi maan keskiarvon tuntumassa (99), mutta ikävakioinnin jälkeen se nousi sielläkin muutaman yksikön verran. Väestöltään Kainuun selvästi sairain kunta on Puolanka. Sen vakioimaton indeksiluu oli 172 ja ikävakioinnin jälkeen luku oli maan suurimpia. Myös Ristijärvellä, Hyrynsalmella ja Paltamossa vakioimattomat indeksiluvut olivat suhteellisen suuret. Mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydestä ei Kainuussa ole olemassa varsinaista epidemiologiseen tutkimukseen perustuvaa kokonaiskuvaa. Kainuun sairaanhoitopiiri osallistui valtakunnalliseen pitkäaikaispotilaiden hoidon ja kuntoutuksen kehittämishankkeeseen, jonka pohjalta tiedetään Kainuussa olevan noin 1000 skitsofreniaa sairastavaa pitkäaikaispotilasta asukasta kohden. Luku on sama kuin valtakunnassa keskimäärin. Maakunnan itsemurhaluvut ovat jo vuosia olleet korkeat ja viisivuotisajanjaksoin seurattuna Kainuussa tehdään itsemurhaa vuodessa, kun koko maassa vastaava luku on (Saari 2002). Kainuun psykiatriassa on jo 1980-luvulta ollut johdonmukainen koulutuspolitiikka. Salmijärven sairaalan saneerauksen jälkeen alkoi aktiivinen työyksikköjen kehittäminen koulutuksen ja koulutuksellisten työnohjausten avulla. Perheterapiakoulutuksia on järjestetty paikallisesti jo 1980 luvun lopulta lähtien ja verkosto- ja perhekeskeisiä prosessikoulutuksia sen jälkeen useita, joista osa yli organisaatiorajojen. Yhteistyössä STAKES:in kanssa on järjestetty Kainuussa varhaisen puuttumisen teemalla muun muassa verkostokonsulttikoulutus, läheisneuvonpidon koollekutsujakoulutus ja toimiva lapsi & perhe -koulutus. 2.2 Tarpeenmukainen hoito Skitsofrenian tutkimuksen, hoidon ja kuntoutuksen valtakunnallisen kehittämisohjelman 3

10 (Valtakunnallinen Skitsofreniaprojekti vv ) toinen päähanke, uusien skitsofreniapotilaiden projekti (ns. USP projekti) tuotti uusien skitsofreniapotilaiden hoitomallin, jonka keskeisiä periaatteita ovat: - Varhainen perhekeskeinen interventio välittömästi potilaan tultua hoitoon. - Ryhmätyöskentely potilaan, hänen perheensä ja muun sosiaalisen verkostonsa kanssa heti hoitoprosessin alusta lähtien ja koko hoitoprosessin ajan. - Hoidon psykologisen jatkuvuuden takaaminen ja erilaisten hoitomenetelmien jatkuva integroiminen yhteen koko hoitoprosessin ajan. Moniammatillisten psykoosityöryhmien toiminta. Hoitomallissa pyritään eri hoitomuotojen joustavaa integroituun soveltamiseen kunkin potilaan ja hänen lähimmän sosiaalisen verkostonsa muuttuvat tarpeet huomioon ottaen. Alun perin Yrjö Alasen työtovereineen kehittämää hoitomallia on sovellettu Kainuussa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa 80-luvun loppupuolelta lähtien. Mallia on kehitetty vastaamaan erityisesti Kainuun olosuhteita ja hoitomallin sovellutuksista on Kainuussa tehty myös aktiivista tutkimustyötä (Mauno Saari, 2002). Tarpeen mukaisen hoidon hoitomalli on valtakunnallisesti kattavimmin tutkittu hoitomalli ja sen sovellutuksista on olemassa useita julkaisuja. USP - projektin loppuraportissa suositeltiin perustettavaksi psykoosityöryhmiä sairaanhoitopiireihin. Näiden ryhmien tehtävänä olisi vastata skitsofreniaan ja muihin psykooseihin sairastuneiden potilaiden laaja-alaisesta alkuvaiheen selvittelystä ja hoidosta. Myöhemmin USP - projektin suosituksia psykoosityöryhmien toiminnan suhteen on täydennetty akuutin psykoosin integroidun hoidon projektin eli niin sanotun API projektin aikana tehtyjen havaintojen pohjalta. API projektissa nousi esiin keskeisimpänä huoli psykoosityöryhmien pitkäjänteisestä työskentelyedellytysten turvaamisesta. Tämä edellyttää erityisesti sitä, että psykoosityöryhmillä tulisi olla hallinnon ristiriidaton tuki toiminalleen. Toiseksi API projektissa nousi esiin projektin kuluessa psykoosityöryhmien toiminnassa tapahtunut muutos erillisistä psykoosityöryhmistä kohti käytäntöä, jossa psykoosityöryhmän toiminnan periaatteita pyritän soveltamaan kaikkien työryhmien toimintaan sekä avo- että sairaalahoidossa. Kainuussa on asetettu tavoitteeksi pyrkimys juuri tähän viimemainittuun työskentelytapaan ns. tapauskohtaiseen työryhmätyöskentelyyn. 4

11 2.3 Tapauskohtainen työryhmätyö Tapauskohtainen työryhmätyöskentely on moniammatillista yhteistyötä. Skitsofreniaprojekti, API -projekti sekä eri tutkijat korostavat yhteistyötä psykiatrisen potilaan, hänen läheistensä ja asiantuntijoiden välillä sekä eri ammattiryhmien kesken. Moniammatillisen yhteistyön tarvetta ovat lisänneet muun muassa asiakkaiden kasvanut tietoisuus oikeuksistaan palveluiden laatuun, työtehtävien monimutkaistuminen, asiakkaiden ongelmien ja tiedon määrän kasvaminen ja sosiaali- ja terveysalojen verkottuminen. Tämä on vaikuttanut siihen, että moniammatillista työryhmä- ja verkostotyöskentelyä on kehitetty voimakkaasti 1990-luvulla. Työntekijät muodostavat tapauskohtaisia työryhmiä, joilla on yhteiset päämäärät, ja jotka ovat vastuussa työn tuloksista ja toimintojen suunnittelusta. Työryhmät pyrkivät työskentelemään yli sektorirajojen yhteistyössä asiakkaan tilanteen edellyttämien yhteistyökumppaneiden ns. verkostojen kanssa. Tapauskohtainen työryhmä hoitaa potilasta ja vastaa hänen hoidostaan. Työryhmään voi liittyä osastolta potilaalle nimetty omahoitaja, joka voi kytkeytyä potilaan hoitoon mukaan ennen kuin potilas sisään kirjoitetaan sairaalaan. Tällöin hoitaja on mukana avohoidossa potilaan hoitokokouksissa. Mahdollisesti hoitaja voi liittyä potilaan hoitoon mukaan tiiviimmin pitkänkin ajan kuluttua myös silloin, kun potilas on ollut avohoidossa. Tämä tarkoittaa sitä, että potilaan hoidossa toteutuu jatkuvuuden ja ajallisen liikkuvuuden periaatteet: potilaan hoito alkaa osastolla jo ennen varsinaista sisään kirjoitusta ja mahdollisesti jatkuu uloskirjoituksen jälkeen. Tämä työskentelymuoto edellyttää asiantuntijuuden horisontaalisen, rajoja ylittävän näkökulman nostamista yhdeksi tärkeäksi kehittämisen perustaksi. Horisontaalinen tiimi- ja verkostoasiantuntijuus mahdollistaa yhteistyön toteutumisen. Se edellyttää toteutuakseen selkeän ja asiantuntevan hallinnollisen järjestelmän ja sen ristiriidattoman tuen. Kainuussa kehitetty tarpeenmukaisen hoidon hoitomalli, jossa tapauskohtainen työryhmätyö on oleellinen osa hoitomallia, on esitetty alla olevassa kuviossa (Heikkinen 2003). 5

12 T A P A U S K O H T A I N E N T Y Ö R Y H M Ä Laaja perhe- ja verkostokeskeinen alkuselvittely avohoidossa Perhekeskeinen kriisi-interventio - toistuvat hoitokokoukset avohoidossa OSASTOHOITO HOITOYHTEISÖ Hoitokokous Hoitokokous Hoitokokous E I H O I T O A Omahoitaja/vastuuhoitaja Toiminnallinen kuntoutus PSYKOTERAPIAT Perheterapia, Pariterapia, Yksilöterapia, Ryhmäterapia. Kuvio 1. Tarpeenmukaisen hoidon hoitomallin Kainuulainen sovellutus (Alanen 1993, Saari 2002, Heikkinen 2003) 6

13 3 Kainuun malli, hallintokokeilu 3.1 Palvelurakenne Aikuisten mielenterveyspalveluissa sekä riippuvuuksien hoitopalveluissa lähi-, seudulliset ja maakunnalliset palvelut muodostavat yhtenäisen saumattoman kokonaisuuden. Tapauskohtaisen työryhmätyöskentelyn mahdollisuuksien parantamiseksi aikuisten mielenterveyspalvelut on jaettu kolmeen toiminnallisesti yhtenäiseen seudulliseen sektoriin: Kajaanin-seutu, Sotkamo-Kuhmo-seutu ja Ylä-Kainuun seutu. Tämä sektorijako mahdollistaa aiempaa tehokkaammin työryhmien sitoutumisen tapauskohtaiseen, jatkuvaan hoitovastuuseen. Palvelut tuotetaan valtaosin lähipalveluina avohoitopainotteisesti. Palveluiden järjestämisen toiminnallinen kokonaisuus on ohjannut organisaatiorakenteen muotoutumista. Kaikessa toiminnassa tavoitellaan joustavaa tapauskohtaista yhteistyötä. Pääosin palvelut pyritään tuottamaan asiakkaan lähiympäristössä yhteistyössä asiakkaan ja hänen lähimmän sosiaalisen verkostonsa kanssa. Tässä työssä pyritään hyödyntämään maksimaalisesti käytettävissä oleva vertaistuki. Organisaatiomallissa on pyritty sellaisiin rakenteisiin, jotka mahdollistavat maksimaalisen henkilöstön liikkuvuuden tapauskohtaisesti asiakkaan tarpeiden mukaisesti hoitojärjestelmän eri tasoilla. Mielenterveystyön ja riippuvuuksien hoitopalvelut muodostavat SOTE- toimialaan kuuluvan oman yhtenäisen tulosalueensa. Jokaisella seudullisella alueella on mielenterveysyksiköitä, jotka toimivat kiinteässä yhteistyössä niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin muidenkin yhteistyötahojen kanssa. Palvelut muodostuvat päivystys- ja psykoosityöryhmätyöskentelystä sekä akuutti ja kuntoutustyöstä. Mielenterveyspalvelut järjestetään pääsääntöisesti seudullisina lähipalveluina. Päivystys- ja psykoosityöryhmien jäsenet vastaavat asiakkaiden hoidontarpeen selvittelystä yhteistyössä asiakkaan lähiverkoston, perusterveydenhuollon työntekijöiden ja seudun muiden toimijoiden sekä seudullisen alueen mielenterveystyöntekijöiden kanssa. Päivystys- ja psykoosityöryhmät vastaavat uusien psykoosipotilaiden hoidoista. Seudullisen alueen työntekijät ovat sekä avohoidon että osastojen työntekijöitä. Maakunnallisilla palveluilla tarkoitetaan keskitettyjä palveluja, joita ei ole tarkoituksenmukaista tai ei pystytä tuottamaan seudullisina lähipalveluina. 7

14 Maakunnallisina palveluina tuotetaan: - psykiatrinen akuuttipotilaiden ja vaikeahoitoisten kuntoutuspotilaiden osastohoito - varusmies- ja yleissairaalapsykiatria - työkyvyn arviointi ja kuntoutustutkimukset (pääpaino työterveyshuollossa ja kuntoutustutkimusyksikössä, jotka hankkivat palvelut esim. ostopalveluna) - työnohjaus, koulutus, konsultit Psykiatrinen osastohoito toteutetaan osittain maakunnallisena ja osittain seudullisena palveluna. Jokaisella seudulliselle alueelle on nimetty psykiatriset osastot, jotka vastaavat alueensa potilaiden osastohoidosta. Toiminnan tavoitteena on arvioida kaikkien kuntoutuspotilaiden hoidontarve ja järjestää hoito ensisijaisesti seudullisina lähipalveluina, seudullisten alueiden mielenterveyspotilaiden kuntoutuskodeissa. Psykiatriset akuuttipotilaat pyritään hoitamaan yhteistyössä terveyskeskusten vastaanottojen ja vuodeosastojen kanssa. Maakuntakokeilun aikana sairaalan käyttö on laskenut 6141 hoitopäivällä vuodesta 2004 vuoteen Akuuttiosaston hoitopäivät ovat laskeneet yli 40 % ja kuntoutusosastojen hoitopäivät noin 10 %. Sairaalahoidon tarpeen vähetessä yhdistettiin kaksi akuuttihoidon osastoa yhdeksi maakunnalliseksi osastoksi, jolloin sairaansijat vähenivät 10:llä. Jäljellä on 20 akuuttiosaston hoitopaikkaa. Taulukko 1. Aikuispsykiatrian sairaalahoitopäivät Maakunnan ulkopuolisia palveluja ovat: - mielentilatutkimukset - valtion mielisairaalat - mielenterveystyötä tekevän henkilökunnan avo- ja laitoshoito 8

15 3.2 Johtamisjärjestelmä hoitoprosessin tukena Johtamisen tulee tukea suunniteltua toimintaa, joka perustuu tarpeenmukaisen hoidon periaatteille ja työskentelyssä korostuu tapauskohtainen työryhmätyöskentely yli yksikkökohtaisten rajojen. Työntekijöiden joustavuus ja liikkuvuus mahdollistavat vaikeiden mielenterveyshäiriöstä kärsivän potilaan hoidon. Aikuisten mielenterveystyön ja riippuvuuksien hoitopalvelut muodostavat SOTE- toimialaan kuuluvan oman yhtenäisen vastuualueensa Kainuussa. Vastuualue muodostuu kolmesta eri seudusta sekä maakunnallisesta riippuvuuksien hoidosta. Kajaanin seutu I sisältää Kajaanin kaupungin sekä Paltamon ja Ristijärven kunnat. Sotkamo-Kuhmo seutu II sisältää Kuhmon kaupungin sekä Sotkamon kunnan. Ylä-Kainuun seutu III sisältää Hyrynsalmen, Suomussalmen sekä Puolangan kunnat. Seudullisesti toiminta on jaettu akuuttihoitoon, johon kuuluu avohoito, psykoosi- ja päivystysryhmät ja osastohoito sekä kuntouttavaan hoitoon johon kuuluvat kuntouttavat osastot, kuntouttavan asumispalvelun kuntoutuskodit, kotikuntoutus ja muu kuntouttava avohoito. ORGANISAATIOKAAVIO 9

16 Palveluiden järjestämisen toiminnallinen kokonaisuus on ohjannut uuden organisaatiorakenteen sekä johtamisjärjestelmän muotoutumista. Vastuualueellamme on siirrytty yksikkökohtaisesta johtamisesta seutukunnalliseen johtamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että seutukunnallisesti henkilöstö sekä sairaalassa että avohoidossa on saman johdon alainen. Organisaatiomallissa on pyritty sellaisiin rakenteisiin, jotka mahdollistavat maksimaalisen henkilöstön liikkuvuuden tapauskohtaisesti asiakkaan tarpeiden mukaisesti hoitojärjestelmän eri tasoilla. Laajennettu johtoryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Johtoryhmän jäseninä toimivat vastuualueen päällikkö, seudullisten tulosyksiköiden päälliköt, riippuvuuksienhoidon tulosyksikön päällikkö ja hänen varansa, koordinoivat osastonhoitajat ja heidän varansa, sosiaalityöntekijöiden, psykologien ja henkilöstön edustajat. Vastuualueen johtoryhmä (vastuualueen päällikkö, tulosyksiköiden päälliköt ja henkilöstön edustaja) kokoontuu joka viikko. Johdon tueksi on suunniteltu omaa konsultaatiota ja työnohjausta, jotta uuden toiminnan johtaminen onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Ammattiryhmäkohtaiset kokoukset on jätetty pois. On tietoisesti valittu moniammatillinen esimiestoiminta. Tämä tukee moniammatillista yhteistyötä. Jokaisella seudullisella alueella pidetään joka toinen kuukausi työkokous. Suunnittelupäiviä pidetään kaksi kertaa vuodessa akuutti ja psykoosityöryhmän kesken, kuntoutusyksiköiden kesken sekä pienemmissä toimintayksiköissä kuten osastoilla. Koulutukselliset työnohjaukset tukevat toiminnan asiakaslähtöistä suunnittelua ja arviointia. Koulutuksellisiin työnohjauksiin osallistutaan seudullisesti siten, että Kajaanin seudun akuuttityöntekijät (Kajaani, Ristijärvi, Paltamo, Vuolijoki) osallistuvat samaan koulutukselliseen työnohjaustilanteeseen. Kuntoutustyöntekijät osallistuvat vastaavasti omaan. Kolmen seudun päivystys- ja psykoosityöryhmät osallistuvat omaan koulutukselliseen työnohjaukseen. Näin integroidaan kolmen seudun toimintaa yhteen. Kahden seudun akuuttityöntekijät osallistuvat yhteiseen koulutukselliseen työnohjaukseen (Ylä-Kainuu ja Sotkamo- Kuhmo-seutu), samoin kuntoutustyöntekijät. 10

17 3.3 Henkilöstön osaamisen kehittäminen Aikuisten mielenterveyspalveluiden ja riippuvuuksien hoidon vastuualueella on 168,8 vakinaista työntekijää. Hoitajien osuus on suurin ja heidän lisäkseen vastuualueella työskentelee lääkäreitä, ohjaajia, psykologeja, sosiaaliterapeutteja ja psykoterapeutteja. Lisäksi vastuualueella on pitkäaikaisia sijaisia, joiden osaamisen kehittämisestä on huolehdittava. Osaamisen johtaminen ja kehittäminen on yksi keskeisistä organisaation menestystekijöistä. Vastuualueella/työyksiköissä on kartoitettava mitä osaamista tarvitaan ja kenellä sitä pitäisi olla sekä luotava edellytyksiä osaamisen kehittymiselle suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti vastuualueen strategian suuntaisesti. Vastuualue tarvitsee työntekijöitä, joilla on ajantasainen ammattiosaaminen. Asiantuntijaksi kehitytään jatkuvan osaamisen kehittämisen myötä. Osaaminen varmistaa laadukkaan hoidon. Osaamisen avulla voidaan edistää työssä jaksamista, sillä osaamisen puute on yhteydessä stressiin ja työuupumukseen yhtä lailla kuin töiden määrä. Yhteiset koulutukset ja työnohjaukset luovat yhteisöllisyyttä, joka tukee työyhteisöjen innokkuutta, aktiivisuutta ja motivaatiota. Osaamisen kehittymiseen vaikuttaa sisäisten ja ulkoisten koulutusten sekä työnohjauksen lisäksi esimerkiksi arvokeskustelu, uusien työntekijöiden perehdytys, yhteiset palaverit ja työkokoukset, kehityskeskustelut, erilaiset kehittämistehtävät ja opiskelijoiden ohjattu harjoittelu. Kainuun alueella henkilöstön kehittämissuunnitelmissa on jo aikaisemmin ollut painopiste pitkäaikaisissa prosessiluonteisissa koulutuksissa, mutta Maakunta -kuntayhtymän tuoman muutosprosessin aikana sitä on vielä tehostettu. Henkilöstön osaamisen kartoituksen tehtävänä on saada esille kehittämistarpeet. Tämän jälkeen voidaan tehdä laaja-alaiset koulutussuunnitelmat, jotka tukevat vastuualueen strategiaa ja toimintamallia. Pitkään suunniteltu tarpeenmukaisen hoidon psykoterapiakoulutus aloitettiin Kajaanissa vuoden 2005 syksyllä yhteistyössä Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston kanssa. Kokonaisuus sisältää perhe-, yksilö- ja ryhmäterapian koulutusryhmät. Koulutusryhmillä on ollut yhteisiä koulutuspäiviä tarpeenmukaisen hoidon ja eri hoitomuotojen integraation teemoilla. 11

18 4 Hankesuunnitelma Aikuisten mielenterveystyön ja riippuvuuksien hoitopalveluiden järjestämisen pääpaino on vaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoidossa, jotta tavoitteena oleva sairaalakeskeisyyden muuttuminen avohoitopainotteisuudeksi toteutuu. Palvelut tuotetaan valtaosin seudullisesti avohoitopainotteisina lähipalveluina yhteistyössä asiakkaan ja hänen lähimmän sosiaalisen verkostonsa kanssa. Työskentelyssä korostuu työntekijöiden vankka ammattitaito, joka mahdollistaa moniammatillisen yhteistyön ja tapauskohtaisen työryhmätyöskentelyn. Kaikessa toiminnassa pyritään ottamaan huomioon ennaltaehkäisevä näkökulma ja tavoitellaan joustavaa tapauskohtaista yhteistyötä. Seudullisesti järjestettävää mielenterveys- ja riippuvuuksienhoitopalveluja tukevat myös seudullisesti järjestettävät akuutti- ja kuntoutustyöntekijöiden sekä kolmen päivystys- ja psykoosityöryhmien yhteiset koulutukselliset työnohjaukset. Työnohjausten lisäksi työntekijöiden osaamisen vahventamiseksi järjestetään psykiatrista peruskoulutusta. Ikääntyvien työntekijöiden taitojen ja ominaisuuksien hyödyntäminen vaatii toiminnan ja työjärjestelyjen, johtamisen ja yhteistyön sekä yhteisten arvojen kehittämistä ikääntyvien työkykyä ylläpitäviksi. Myös yhteistyötä ja yhteisesti sovittua työnjakoa tulee vahventaa. Hoitoon pääsyn turvaaminen mahdollistuu, kun hoidon tarpeen arvioinnin tekee ammattitaitoinen henkilökunta. Lääkäripulasta johtuen hoitotyöntekijöiden vastuu on lisääntynyt ja samalla heidän osaamisen vaatimustaso on kasvanut. Henkilökunnan vankka ammattitaito ja työssä jaksaminen mahdollistavat joustavan ja liikkuvan työskentelyn, joka on edellytys mielenterveyspalveluiden toteutumiselle lähipalveluina. Ammattitaitoinen henkilökunta mahdollistaa myös konsultaatiot ja työnohjaukset terveyskeskusten muulle henkilökunnalle. Erikoissairaanhoito ja terveyskeskusten mielenterveysyksiköt ovat yhdentyneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Koulutuksellisissa työnohjauksissa suunnitellaan ja arvioidaan seudullisten päivystys-, akuutti- ja kuntoutusmielenterveyspalvelujen toteutumista. Osaava, ammattitaitoinen henkilökunta turvaa mielenterveyspalvelut. Erityisesti lääkäripulasta johtuva osaamisen lisävaatimus kohdentuu hoitohenkilökuntaan. Mielenterveyspalvelujen vastuualueen työntekijöistä yli 80 % on hoitohenkilökuntaa. Hoitohenkilökunnasta noin puolella on koulutason tutkinto, osalla on pelkästään ohjaajakoulutus. 12

19 Hankkeen tavoitteet: 1. Työntekijöiden ammatillisen osaamisen ja psyykkisen kestävyyden lisääntyminen sekä yksilöllisen ja laaja-alaisen psykiatrisen ammattitaidon kehittäminen. Työntekijöiden ammattitaidon lisääntyminen turvaa asiakkaiden oikea-aikaisen hoidon tarpeen arvioimisen ja tarpeen mukaisen psykiatrisen hoidon (=hoitoon pääsyn turvaaminen) 2. Moniammatillisen esimiestyöskentelyn ja uusien johtamistapojen vahvistaminen, yksikkökohtaisesta esimiestyöskentelystä seutukuntatyöskentelyyn (= vahvistaa avohoitopainotteisten mielenterveyspalvelujen kehittymistä seudullisesti) 3. Työnjaon kehittyminen. (= vaikeiden mielenterveydenhäiriöiden hoitojen ja psykoterapiapalvelujen yhteensovittaminen huomioiden ennalta ehkäisevä mielenterveystyö ja sairaalapainotteisuuden purkaminen, niukkenevat resurssit ja henkilökunnan jaksaminen.) 4. Työrasituksen vähentyminen.(= turvataan henkilöstön saatavuus ja työssä pysyminen) 5. Työuran aikana hankitun osaamisen siirtyminen nuoremmille työntekijöille (= turvataan osaaminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen. Mielenterveyspotilaiden hoidossa korostuu työkokemuksen tuoma tieto) Yhteiset arviointikeskustelut toteutetaan koulutuksellisissa työnohjauksissa. Työntekijät arvioivat tapahtuneita muutoksia ja omaa osaamistaan yhdessä. Esimiehet arvioivat omaa esimiestyöskentelyään ja tehtyjen muutosten soveltuvuutta käytäntöön. Vastuualueella toteutetaan uutta johtamisjärjestelmää, jossa painopistealueena on seutukunta ei yksikkö. 13

20 5 Hankkeen organisaatio Hankkeen vastuuhenkilönä toimi alkaen tulosyksikön päällikkö Arja Heikkinen. Vastuuhenkilö vaihtui Arja Heikkisen siirtyessä muihin tehtäviin ja vastuu siirtyi kehittämispäällikkö Marita Pikkaraiselle. Yhteyshenkilö Aikuisten mielenterveys- ja riippuvuuksien hoitopalveluiden osalta oli tämän jälkeen Kajaanin seudun tulosyksikön päällikkö Marja-Leena Leinonen. Hankkeessa vakituisena työntekijänä oli kouluttaja/työnohjaaja, vaativan erityistason psykoterapeutti Jussi Pietikäinen. Hänen työaikansa vuonna 2006 oli 50 %. Vuonna 2007 työaika oli 70 %. Hän veti prosessiluonteiset koulutukset molempina vuosina kolmelle erilliselle ryhmälle. Lisäksi hankkeeseen kuului vastuualueen työntekijöille järjestetyt seutukunnalliset koulutukselliset työnohjaukset sekä esimiesten työnohjaukset. Työnohjaajina toimivat psykologi, vaativan erityistason perheterapeutti Kauko Haarakangas, osastonhoitaja, vaativan erityistason perheterapeutti Riitta Södervall, osastonhoitaja, vaativan erityistason perheterapeutti, erityistason yksilöterapeutti ja työnohjaaja Irene Aalto ja dosentti Irma Kiikkala. Loppuaikana myös professori Jukka Aaltonen, joka on lisäksi ollut suunnittelemassa pitkäjänteisesti vastuualueen koulutusohjelmaa. Hankkeen ohjausryhmänä toimi vastuualueen johtoryhmä täydennettynä koordinoivilla osastonhoitajilla. 14

21 6 Hankkeen toteutus 6.1 Prosessiluonteiset koulutukset Hankkeen aikana järjestettiin kaksi työnohjauksellista koulutusta. Molemmissa koulutuksissa osallistujat jaettiin kolmeen eri ryhmään. Kuhunkin ryhmään on kuulunut sekä avo-, että sairaalahoidon työntekijöitä siten että ryhmässä oli opiskelijaa. Yhteensä koulutettiin näin 68 työntekijää. Ensimmäinen koulutus toteutettiin Koulutuksessa oli keskeisenä aiheena perhe- ja verkostotyön kehittäminen. Osallistujina oli kuntoutustyöntekijöitä seutukunnittain edustettuina, hoitohenkilökuntaa ja ohjaajia. Tämä koulutus suunnattiin ensisijaisesti kuntouttavaan työhön, esimerkiksi kaikkien viiden kuntoutuskodin henkilökunta miltei kokonaisuudessa osallistuivat koulutukseen. Koulutukseen pääseminen varmistettiin työvuorosuunnittelun avulla. Lisäksi koulutettavia oli osastoilta ja avohoidosta. Toinen koulutus järjestettiin Tässä koulutuksessa kehittämiskohteina olivat perhe- ja verkostotyön lisäksi myös hoitokokoustyöskentelyn kehittäminen. Osallistujina oli sekä akuutti-, että kuntoutustyöntekijöitä (hoitohenkilökuntaa ja ohjaajia) sekä sairaalasta että avohoidosta. Koulutusten sisältö suunniteltiin niin, että ne vastaavat psykoterapeuttiset valmiudet (30 op) opintokokonaisuutta (liite 1: todistuspohjat ja koulutussisältö). Molemmissa koulutuksissa on keskusteltu yhdessä toimintaan liittyvistä asioista ja opeteltu avointa dialogia työyhteisössä ja hoitokokouksissa. Työnjakoasioista on keskusteltu yhdessä tavoitteena sairaalapainotteisuuden muuttuminen avohoitopainotteisuudeksi. Kouluttaja on omannut pitkän työkokemuksen ja vankan psykiatrisen ja psykoterapeuttisen koulutuksen. Työuran aikana hankittua osaamista on siirretty yhteisen keskustelun kautta nuoremmille työntekijöille sekä kouluttajalta että pitkäaikaisilta työntekijöiltä. Yhteisissä keskusteluissa vastuuta työn tekemisestä ja työnjakoon liittyvistä asioista on siirretty kaikille työntekijöille ja se on vähentänyt näin yksilöllistä työrasitusta niin työntekijöiltä kuin esimiehiltäkin. Tätä koulutusta on tukenut toisaalla muu psykiatrinen koulutus vastuualueen kaikille työntekijöille. 15

22 Koulutuspäivien runkona oli a) teorialäksyjen/kotitehtävien käsittely, b) ajankohtaisten asioiden työnohjauksellinen käsittely ja c) suorat asiakastyönohjaukset (tapaamisilla oli pääsääntöisesti mukana työntekijöiden mukaan kutsumina asiakas ja myös hänen lähiverkostoaan). Molemmissa koulutuksissa järjestettiin kaikille kolmelle ryhmälle kaksi yhteistä koulutuspäivää. Yhteisten päivien tarkoituksena oli mm. tukea verkottumista ryhmien välillä. Ensimmäiseen koulutukseen liittyen järjestettiin syksyllä 2006 opintokäynti Kostamukseen, Venäjälle. Opintomatkalle osallistui myös vastuualueen esimiehiä. 6.2 Asiantuntijaseminaarit Erillisiä asiantuntijaseminaareja järjestettiin hankkeen aikana tavoitteena vahvistaa tapauskohtaisen työryhmätyöskentelyn ja tarpeenmukaisen hoitomallin osaamista. Lisäksi ne auttoivat työskentelytavan tutuksi tekemisessä yhteistyökumppaneille. Seminaareja oli kaiken kaikkiaan yksitoista kahden ja puolen vuoden aikana. Seminaarien sisältö vaihteli. Aiheina olivat muun muassa psykiatrinen peruskoulutus, avoin dialogi ja verkostotyö, tarpeenmukainen hoitomalli, traumat, päihteet sekä muita erityiskysymyksiä (liite 2 koulutuksista). Kouluttajina olivat eri puolilta maata asiantuntijoita jakamaan omaa erityisosaamistaan. Hankeen avulla pystyttiin järjestämään seminaarit paikallisesti, mikä mahdollisti jokseenkin suuren joukon vastuualueen työntekijöiden ja muidenkin Kainuun alueella työskentelevien osallistumisen koulutuksiin. Tässä mittakaavassa osallistuminen muualla maassa toteutettaviin koulutuksiin ei olisi missään olosuhteissa ollut mahdollista. Osallistujina seminaareissa oli aikuisten mielenterveyspalveluiden ja riippuvuuksien hoidon vastuualueen työntekijöiden lisäksi työntekijöitä muilta vastuualueilta (terveyskeskus, neuvolat yms.), yksityisistä palvelukodeista, päivähoidosta, maahanmuuttopalveluista, seurakunnalta sekä kolmannelta sektorilta (potilasjärjestöt). Osallistujamäärät vaihtelivat eri koulutusten kiinnostavuuden ja aiheen mukaan välillä. 6.3 Työnohjaukset Seutukunnalliset työnohjaukset Yhteisiin koulutuksellisiin työnohjauksiin osallistuivat työntekijät seutukunnittain jaettuna päivystys- ja psykoosityöryhmä-, akuutti- ja kuntoutustyöntekijöihin. Esimerkiksi akuuttityöntekijöiden työnohjaukseen osallistuivat sekä avohoidon että osaston työntekijät. Koulutuksellisissa työnohjauksissa keskusteltiin yhdessä toimintaan liittyvistä asioista ja opetel- 16