NELLIM-PAATSJOKI -TIEYHTEYSSELVITYS

Transkriptio

1

2 NELLIM-PAATSJOKI -TIEYHTEYSSELVITYS

3 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS TIIVISTELMÄ Petsamon alueen menettäminen II-maailmansodan seurauksena katkaisi kulkuyhteyden Ivalosta Nellimin kylän kautta Venäjän Petsamoon ja Norjan Finnmarkiin. Tieyhteyden avaamiseksi on tehty sodan jälkeen useita aloitteita, mutta toistaiseksi tuloksetta. Inarin kunta ja Etelä-Varangin kunta Norjasta selvittävät nyt yhteistyössä mahdollisuuksia Ivalo-Kirkkoniemi -tieyhteyden toteuttamiseksi. Selvityksessä on arvioitu puuttuvan noin 54 kilometrin tieosuuden toteuttamismahdollisuuksia ja tiehankkeen vaikutuksia (mm. luonto, poronhoito ja matkailu). Selvitystyö laaditaan erikseen Norjan ja Suomen puolella. Tämä selvitys koskee Suomen puoleista osuutta. Selvityskohde sijaitsee Inarin kunnassa Ivalon kirkonkylältä koilliseen. Tarkasteltava tiejakso alkaa yleisen tien päättymiskohdasta Paatsjoen sillan jälkeen ja päättyy reilun 30 kilometrin päässä Norjan rajalle. Tielinjan paikka ja sijoittuminen arkaan tiemaisemaan ja ympäristöön määriteltiin vaihtoehtolinjausten avulla. Alustavien linjausten kautta päädyttiin vaihtoehtoihin 1, 2 ja 2a, joita vertailtiin eri tekijöiden kannalta. Toteuttamiskelpoisimmaksi arvioitiin vaihtoehto 2, jonka katsottiin parhaiten täyttävän mm. luontoon, poronhoitoon, rajavalvontaan ja rakentamiseen liittyvät tavoitteet. Selvityksessä esitetään, että uusi tieyhteys on toteutettavissa vaihtoehdon 2 mukaiseen maastokäytävään. Uusi tielinja noudattaisi nykyistä metsäautotietä. Metsäautotien päästä tielinja kulkisi Venäjän rajan suuntaisesti Norjan rajalle. Maastokäytävä on ohjeellinen esitys tielinjan tulevasta paikasta. Tien tarkempi sijainti ratkaistaan jatkosuunnittelussa, jossa nyt kirjattuihin erityskohteisiin ja -tekijöihin kiinnitetään erityistä huomiota. Uusi maantie tulisi olemaan 7-metrin levyinen ja ensi vaiheessa sorapintainen. Tien mitoitusnopeus on 80 km/h, tarvittaessa lyhyellä matkalla km/h. Tiehanke parantaa alueiden kehittämistavoitteiden mukaisesti valtioiden välisiä liikenneyhteyksiä ja muuta infrastruktuuria Pohjois-Lapin, Pohjoiskalotin ja Barentsin alueella ja tukee omalta osaltaan asutusten ylläpitämiseen, elinkeinojen kehityksen vahvistamiseen ja työllisyyden parantamiseen tähtääviä tavoitteita. Hanke parantaa matkailun ja muun elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä sekä vahvistaa yhteistyötä valtioiden välillä. Tiehanke tukee kulttuuriyhteistyön edistämiseen ja kulttuuriperinteen vaalimiseen liittyviä tavoitteita mahdollistamalla tehokkaamman verkostoituminen ja kansainvälisen kulttuuriyhteistyön. Paatsjokilaakson pussinperäasema poistuu ja alueen saavutettavuus paranee. Seudulliset asiointi- ja kuljetusmatkat ja matkustamiseen käytetty aika Paatsjokilaakson alueella lyhentyy merkittävästi. Uusi tieyhteys mahdollistaa vapaamman ja nopeamman liikkumisen matkakohteesta toiseen, matkailukohteiden paremman saavutettavuuden ja uusien matkailureittien syntymisen Pohjoiskalotin alueelle. Uudesta tiestä yhdyskun- 2

4 3 tarakenteeseen ja ympäristöön kohdistuvat haittavaikutukset ovat vähäiset. Väestön elinolosuhteet ja toimeentulomahdollisuudet säilyvät ja tieyhteyden voidaan olettaa edistävän niiden edelleen kehittymistä. Selvityksessä arvioidaan, ettei tiehanke esitettyyn paikkaan sijoitettuna ja jatkosuunnittelussa huolellisesti yhteistyössä viimeisteltynä uhkaa alueen poronhoitoelinkeinon säilymistä eikä aiheuta kohtuutonta haittaa nykytoiminnalle. Tien rakentamisen kustannusarvio on Suomen puoleisella osuudella 7 milj.euroa. Tiehankkeen laskennallinen liikennetaloudellinen kannattavuus hyötykustannussuhteella ilmaistuna on 0,92. Kannattavuuslaskelman arvoja herkistelemällä saadaan hyötykustannussuhteeksi 0,7-1,2. Laskennassa ei ole huomioita esimerkiksi matkailun vilkastumisen kautta saatavia välillisiä hyötyjä, jotka tässä hankkeessa saattavat olla kohtuullisen merkittäviä. Hankkeen kokonaistaloudellista kannattavuutta arvioitaessa ja jatkopäätöstä tehtäessä tulee arviointiin liikennetaloudellisten tekijöiden rinnalle liittää edellä esitetyn yhteenvedon mukaiset osavaikutustekijät ja pyrkiä muodostamaan käsitys hankkeen kokonaisvaikutuksista niiden kautta. Tieyhteysselvitys laitetaan seuraavaksi lausuntokierrokselle viranomais- ja sidosryhmätahoille. Hankkeen jatkaminen edellyttää Suomen ja Norjan päättäjä- ja viranomaistahoilta yhteistä näkemystä hankkeen tarpeellisuudesta ja toteuttamisesta sekä päätöksentekoa hankkeen eteenpäin viemisestä ja rahoittamisesta. Mikäli yhteinen näkemys löytyy voidaan tiehankkeessa siirtyä seuraavaksi yleissuunnitelman laadintaan. TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

5 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS SISÄLTÖ ALKUSANAT HANKKEEN TAUSTAA Petsamontie Tiehankkeen tapahtumat toisen maailmansodan jälkeen Ivalo-Kirkkoniemi -tiehanke TAVOITTEET Hankkeen tavoitteet Selvitystyön tavoitteet Osallistuminen ja vuorovaikutteisuus Suunnittelutarkkuus ja raportointitapa LÄHTÖKOHDAT Selvitysalue ja tieverkko Liittyminen muuhun suunnitteluun Liikenne Maankäyttö Maisema ja luonto Maaperä ja pohjaolosuhteet Muinaisjäännökset Elinkeinot Kulttuuri Rajavalvonta ja tulli VAIHTOEHTOTARKASTELUT Alustavat vaihtoehdot Vaihtoehtojen tarkentaminen Vaihtoehtojen vertailu Yhteenveto ja johtopäätökset NELLIM-PAATSJOKI -TIEYHTEYS Tieyhteyden kuvaus Hankkeen vaikutukset TIEHANKKEEN VAIKUTUSTEN YHTEENVETO JA TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN JATKOTOIMENPITEET Lähteet ja kirjallisuus Liitteet NELLIM-PAATSJOKI -TIEYHTEYSSELVITYS Julkaisija: Inarin kunta Tieyhteysselvitys: Tieliikelaitos, Konsultointi. Oulu /Kari Kuvaja (vast.) Toimitus: Kari Kuvaja, Hilkka Piippo Kannen kuva: Paatsjoen silta. Lentokuva Vallas Oy /Inarin kunta Taitto: Laura Suhonen /Rokodiili Tuotanto Oy Paino: Kopioniini, Turku

6 5 alkusanat Inarin kunta ja Etelä-Varangin kunta Norjasta ovat yhteistyössä selvittämässä uuden Ivalo-Kirkkoniemi -tieyhteyden toteuttamismahdollisuuksia. Kyseessä on uusi Paatsjoen suuntainen tieyhteys Inarijärven eteläpuolella Venäjän rajan tuntumassa. Nyt tehty selvitystyö keskittyy puuttuvan tieosuuden Nellim-Nyrud toteuttamismahdollisuuksien ja vaikutusten kartoittamiseen. Selvitystyö on saanut EU:n Interreg IIIA -rahoituksen. EU-valvojana on toiminut Tiina Marjeta Luleåsta. Selvitys laaditaan kahdessa osassa. Molempia selvitystöitä johtaa projektiryhmä, johon on kutsuttu kuntien edustajien lisäksi molempien maiden Tiehallinnon edustajat. Ohjausryhmä vastaa suunnittelun teettämisestä ja koordinoinnista, kuten suunnitteluosioiden aikataulujen ja sisältöjen yhteensovittamisesta. Norjan puolella tarkastelu koskee osuutta Nyrudin Gjøkåsenista Suomen rajalle. Selvitystyöstä Norjassa vastaa Statens vägvesen eli paikallinen Tiehallinto projektipäällikkö Trygve Sarajärven johdolla. Selvitystyö Norjassa on käynnissä ja valmistuu vuonna Tämä raportti käsittelee Suomen puolelle tehtyä selvitystyötä. Suunnitteluosuus alkaa Nellimistä Paatsjoen sillan pohjoispuolelta yleisen tien päättymiskohdasta ja päättyy Norjan rajalle. Raportissa esitellään selvitystyön tulokset sekä arvio tien toteuttamisedellytyksistä ja tien vaikutuksista. Suomen puolisen tieyhteysselvityksen koordinoijana on toiminut hankeryhmä. Hankeryhmään ovat kuuluneet selvitystyön tilaajana toimineesta Inarin kunnasta kunnanjohtaja Reijo Timperi, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Teuvo Niemelä ja kansainvälisten asioiden sihteeri Eila Rimpiläinen, Tiehallinnon Lapin tiepiiristä suunnittelupäällikkö Jorma Leskinen, Lapin ympäristökeskuksesta arkkitehti Tarja Outila ja ylitarkastaja Pekka Herva sekä Lapin liitosta aluesuunnittelija Riitta Lönnström. Selvityksen laatijana on Tieliikelaitoksen Konsultointi, jossa työstä on vastannut projektipäällikkö Kari Kuvaja. Suunnittelutyöryhmään ovat kuuluneet diplomi-insinööri Hilkka Piippo, insinööri Juha Vikiö ja maisema-arkkitehti Laura Soosalu. Tieliikelaitoksen alikonsulttina osaselvityksiä laatimassa ovat olleet biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä (luontoselvitykset), dosentti Mauri Nieminen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Porotutkimusasemalta (vaikutukset poronhoitoon), tutkija Mari Riipinen Oulun yliopiston Maantieteen laitokselta (vaikutukset matkailuun), arkkitehti Gunnar Suikki Idea&Design:sta (maisema ja tieympäristö) ja tutkija Taisto Karjalainen Museovirastosta (muinaisjäännökset). Selvitystyö laadinta aloitettiin kesäkuussa 2004 ja raportti valmistui maaliskuussa Valmistuttuaan raportti lähetetään lausuntokierrokselle, jonka perusteella saadaan käsitys eri tahojen mielipiteistä ja sitoutumisesta hankkeen toteutukseen. Seuraava vaihe on yleissuunnitelman laadinta. Ivalossa maaliskuussa 2005 Inarin kunta TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

7 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS 1 HANKKEEN TAUSTAA 1.1 Petsamontie Tarton rauhassa vuonna 1920 Petsamo liitettiin Suomeen. Aluksi Petsamo liitettiin Suomeen omana lääninä ja poikkeustila-alueena, mutta lääninhallinto lakkautettiin jo vuonna Suomen hallintaan jouduttuaan Petsamon kehityksen kaari oli huima luvun alussa yli 90 prosenttia väestöstä sai elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä sekä poron- ja karjanhoidosta. Vuoteen 1940 tultaessa vastaava luku oli jo alle 50 prosenttia. Merkittävinä tekijöinä Petsamon kehitykseen olivat jäävapaa valtamerisatama ja nikkeliesiintymien hyödyntämiseksi rakennettu teollisuus. Hyvät kalastusmahdollisuudet antoivat perustan kalanjalostusteollisuudelle. Elinkeinorakenne monipuolistui ripeästi myös vilkkaan merenkulun, teollisuuden, rakentamistoiminnan, matkailun ja siihen liittyvien palveluiden sekä liikenneolosuhteiden kehittämisen ansiosta. Yksityinen yritystoiminta kukoisti Petsamossa vahvempana kuin Suomen maaseudulla yleensä. Petsamossa ehdittiin perustaa Suomen aikana satakunta lähinnä palvelualan yritystä. Petsamo nousi nopeasti Suomen suosituimpien matkailukohteiden joukkoon. Jäämeren tietä markkinoitiin maailman ainoana Jäämerelle johtavana maantienä. Matkailijoita kävi Petsamossa vuosittain yli Kuva 1. Petsamontie. Autoilijan Tiekartta 1927, copyright Maanmittaushallitus

8 7 Kehitys vaati panostusta liikenneolosuhteisiin. Valtio vastasi maanteiden, Liinahamarin sataman ja lentokentän rakentamisesta. Petsamon maantie rakennettiin Ivalosta Paatsjokilaakson itäpuolta Liinahamariin. Suunnitelmissa oli rakentaa Suomen ja Norjan tieverkon yhdistävä silta Paatsjoen yli Grensefossin kohdalle, mutta hanke jäi toteuttamatta II maailmansodan puhjettua. Sodan aikana Paatsjoen yli rakennettiin useita siltoja ja käytössä oli myös lossi-/jäätieyhteys Utnesista Salmijärvelle. Tavara- ja matkailuliikenne tapahtui pääasiassa Petsamon ja eteläisemmän Suomen välillä, mutta myös Lapin poikki kulkeva liikenne oli vilkasta, sillä mm. ruotsalaiset käyttivät kuljetuksissaan hyväksi jäättömän sataman tarjoamia mahdollisuuksia. Petsamon liikenne vilkastutti koko Lapin elämää ja sillä oli suuri vaikutus kylien elämään ja elinvoimaisuuteen. Esimerkiksi Nellimin kylän elämä kukoisti ja väkiluku nousi niin, että Nellimin koulussa oli parhaimmillaan yli sata oppilasta. Toisen maailmansodan alkaessa noin 80 % Petsamon asukkaista oli suomalaisia. Sodan seurauksena rajat piirrettiin uudestaan ja Suomi menetti ainoan jäävapaan sataman ja valtameriyhteyden. Kulkuyhteydet Suomesta ja Norjasta Petsamon alueelle katkesivat ja mm. Paatsjoen ylittävät sillat räjäytettiin. Suomalaisväestö joutui siirtymään pois alueelta. Mm. kolttasaamelaisten pieni, omaa kieltään puhuva heimo siirrettiin Inarin pitäjään. 1.2 Tiehankkeen tapahtumat toisen maailmansodan jälkeen Tilanne Venäjän puolella Petsamo oli sodan jälkeen pitkään kokonaan suljettu ulkomaalaisilta. Rajoitettu matkailu tuli mahdolliseksi vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kulkuyhteyttä Virtaniemen kautta Petsamoon eli vanhaa Petsamontietä on yritetty saada avatuksi, mutta huonolla menestyksellä. Venäjä ei ole nähnyt tiehanketta kehittämisen arvoisena. Petsamon alueella on suuria ympäristöongelmia kaivosyhdyskuntien Nikelin ja Zapoljarnyin päästöjen vuoksi. Tilanne Norjan puolella Norjan puolella Finnmarkin alue jäi sodan seurauksena tieverkollisesti pussin pohjalle. Niinpä yhteys Suomen suuntaan haluttiin palauttaa pikaisesti. Tieyhteys Norjasta Suomeen esitettiinkin puutavaran kuljetuksen mahdollistamiseksi toteuttavaksi heti sodan jälkeen Jäniskosken voimalaitoksen kautta. Hanke kariutui Suomen myytyä Jäniskosken alueen venäläisille Petsamon teollisuusalueen sähköntuotantoa varten. Seuraavan kerran hanketta viriteltiin ns. Elletjärven-tiehankkeena 1950-luvulla. Jäämeriyhteyden luominen houkutteli ja toisaalta norjalaisten alueelle kaavailemat teollisuuslaitokset tarvitsivat kulkuyhteyksiä. Hanke kariutui talousvaikeuksiin. TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

9 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS Etelä-Varangin ja Inarin kunnat ovat useasti esittäneet norjalaisille ja suomalaisille viranomaisille tien rakentamista Paatsjokilaakson läpi. Asiaa on käsitelty Pohjoismaiden neuvostossa vuosina 1969 ja Inarinjärven pohjoispuolella oleva Sevettijärventie parannettiin luvuilla nykykuntoonsa. Parannettu yhteys avasi kaivatun yhteyden Finnmarkin alueelta Suomeen. Paatsjokilaaksosta ei ole kuitenkaan edelleenkään suoraa yhteyttä Suomeen, kulku tapahtuu Kirkkoniemen kautta Inarinjärvi kiertäen luvun lopulla Norjan ja Suomen viranomaiset käynnistivät uudelleen hankkeen selvitystyön, jonka tuloksena valmistui 1991 yhteinen norjalais-suomalainen selvitysraportti. Selvityksissä arvioitiin tien vaikutukset liikenneolosuhteisiin, yhteiskuntatalouteen, elinkeinoelämään ja ympäristöön. Raportissa ehdotettiin, että kummassakin maassa tehtäisiin päätös tien rakentamisesta ja että maat solmisivat asiasta sopimuksen. Selvityksessä tie esitettiin rakennettavaksi käytännössä uudestaan koko välille. Toimenpiteiden laajuuden vuoksi tien rakentamiskustannusarviot kohosivat korkeiksi ja laskennallinen yhteiskuntataloudellinen kannattavuus jäi heikoksi luvun alkupuolen talouskriisi jäädytti keskustelun hankkeen toteutuksesta, eikä 1990-luvulla tieasiassa tapahtunut juurikaan edistymistä. Norjalaisten päätös laajentaa Øvre Pasvikin -kansallispuistoa 1990-luvun lopulla uhkasi tulla esteeksi tiehankkeelle. Puisto ulottui esityksessä Suomen ja Venäjän rajaan saakka eikä esitykseen sisältynyt varausta uudelle tielle. Asiaan tehtiin muutosehdotus, jonka seurauksena kansallispuiston rajausta muutettiin niin, että Venäjän rajan tuntumaan varattiin maastokäytävä tien toteuttamiselle. Tämä alue kuuluu uudessa esityksessä kansallispuistoon rajoittuvaan maisemanhoitoalueeseen. Muutos jättää mahdollisuuden sille, että nykyisen kansallispuiston rajalle voidaan rakentaa tie, mikäli tiehankkeen toteuttaminen laadittavien vaikutusselvityksien perusteella osoittautuu toteuttamiskelpoiseksi. Rautakaivostoiminta Kirkkoniemen alueella lakkasi ja alueen työllisyystilanne heikkeni 1990-luvun lopulla voimakkaasti ja muuttohalukkuus pois alueelta lisääntyi talouden epävakauden myötä. Norjan valtio suuntasi taloudellisen elvytyspaketin alueelle. Suuri panostus on tehty työllisyystilanteen korjaamiseksi laivankorjaustelakan synnyttämisen avulla, mutta liikenneyhteyksiin halutaan myös panostaa ja niiden kehittäminen nähdään elinehtona alueelle. Paatsjoen tiehanke on liikennesektorin tärkeimpiä hankkeita alueella ja halu saada tie aikaiseksi on vahva. Vuonna 2001 norjalaiset myönsivät 10 miljoonaa kruunua Norjan ja Suomen välisen tieyhteyden kehittämiseen. Myönnetty summa laski myöhemmin 7 miljoonaan kruunuun. Vuonna 2002 tehtiin esiselvitys pohjautuen Norjan ja Suomen välisen, Paatsjoen kautta kulkevan tieyhteyden esiselvityksen projektisuunnitelmaan, joka on hyväksytty Etelä-Varangin ja Inarin kunnissa. Esiselvityksen päätavoite oli luoda kontakti suomalaisten ja norjalaisten viranomaisten välille ja selvittää, onko hankkeen jatkamiselle perusteita. Hanke on luonteeltaan yhteistyöprojekti Inarin kunnan sekä muiden suomalaisten ja norjalaisten viranomaisten kanssa. Tältä pohjalta laadittiin aiesopimus Inarin ja Etelä-Varangin kunnan välille, jossa oltiin yksimielisiä yhteisen suomalais-norjalaisen ohjausryhmän asettamisesta. Ohjausryhmän vastuulla ovat hankkeen johtaminen, aikataulutus ja organisointi, suunnitteluttaminen ja raportointi. 8

10 9 1.3 Ivalo-Kirkkoniemi -tiehanke Inarin kunta ja Etelä-Varangin kunta Norjasta selvittävät yhteistyössä mahdollisuuksia uuden Ivalo-Kirkkoniemi -tieyhteyden toteuttamiseksi Paatsjokilaaksoon. Noin 204 kilometrin pituisesta tieyhteydestä on olemassa olevaa yleistä tietä noin 150 kilometriä. Tien luokka ja kuntotaso tällä jo rakennetulla osuudella vaihtelee. Heikoimmat osuudet kaipaavat perusparannustoimenpiteitä. Kokonaan rakentamatonta tai metsäautotieluokkaista tietä on noin 54 kilometriä välillä Nellim-Nyrud. Tässä vaiheessa selvitystyössä keskitytään tämän puuttuvan tieosuuden toteuttamismahdollisuuksien ja tiehankkeen vaikutusten selvittämiseen. Selvitystyö laaditaan kahdessa osassa. Norjan puolella tarkastelu koskee osuutta Nyrudin Gjøkåsenista Suomen rajalle. Suomen puolelle tehtävässä selvitystyössä, jota tämä raportti koskee, tarkastellaan osuutta Nellimistä Norjan rajalle. Kuva 2. Ivalo-Kirkkoniemi -tiehankkeen tieosuudet. TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

11 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS Tieosuuksittain Ivalo-Kirkkoniemi -tiehankkeen tilanne on tällä hetkellä seu raava: Ivalo - Paatsjoki (Nellim) Ivalon ja Paatsjoen välinen tieosuus on noin 50 kilometrin pituinen koostuen kantatiestä 91 (7,2 km), seututiestä 969 (40,5 km) ja yhdystiestä 9696 (noin 2 km). Kantatie 91 Ivalosta Akujärvelle on hyväkuntoista asfalttipäällystetietä. Akujärven ja Nellimin välisestä noin 35 kilometrin osuudesta on peruskorjattu ja päällystetty (PAB) lyhyitä osuuksia yhteensä hieman alle 14 kilometriä. Nämä osuudet ovat kohtuullisen hyväkuntoisia eivätkä vaadi toimenpiteitä. Muut osuudet, eli yhteensä noin 21 kilometriä, ovat sorapintaisia. Soratieosuudet ovat mutkaisia, mäkisiä ja kapeita, ja niiden ajettavuus etenkin kelirikkoaikaan heikkenee voimakkaasti. Yleisten teiden parantamishankkeiden toteuttamisvastuu on Lapin tiepiirillä, joka toteuttaa kyseisiä hankkeita vuotuisella perustienpidon määrärahalla. Nellimintien parantamistarve on tiedostettu, mutta niukan rahoitustilanteen vuoksi hanke ei ole mahtunut toistaiseksi Lapin tiepiirin lähivuosien toteutusohjelmaan. Paatsjoki (Nellim) - Suomen/Norjan raja Noin 30 km osuus. Toimenpiteet tämän selvityksen mukaisesti. Suomen/Norjan raja - Nyrud Norjan puolella paikallisella Tiehallinnolla (Statens vägvesen) on vastuu Suomen rajan ja Nyrudin välisen noin 25 kilometrin mittaisen tiehankkeen arviointiohjelman ja sen edellyttämien selvitysten tekemisestä. Selvitysohjelman laadinta on käynnissä ja varsinainen selvitystyö tehdään vuoden 2005 aikana. Koska tielinjan sijainti on jo ympäristöllisten ja maastollisten pakkopisteiden kautta etukäteen tarkoin määritelty (noudattanee nykyistä metsäautotielinjausta, tie joudutaan rakentamaan uudestaan), voitaneen Norjassa siirtyä selvitysvaiheesta suoraan tiesuunnitelman laadintaan eikä yleissuunnitelmaa tarvita. Jotta hankkeissa oltaisiin samassa aikataulussa, tulisi suomalaisten laatia oman osuuden yleissuunnitelma vuoden 2005 aikana ja päästä tiesuunnitelman laadintaan vuonna Nyrud - Svanvik - Hesseng - Kirkkoniemi Yleinen tie Nyrudista Hessengiin on öljysorapäällysteinen. Osuudella Nyrudista Svanvikiin (noin 68 km) tien geometria on kohtuullisen hyvä, mutta tie on kapea ja tierakenne on paikoitellen heikko. Svanvikistä Hessengiin (noin 28 km) tie on mutkainen ja tierakenne paikoin heikkokuntoinen. Hessengistä Kirkkoniemeen (6 km) tie on asfalttipäällysteinen ja hyväkuntoinen. Edellä mainitut puutteet vaativat parantamista jollakin aikajänteellä riippuen tien käyttäjämäärien ja kuormituksen eli lähinnä raskaiden ajoneuvojen osuuden lisääntymisestä. Yleisten teiden parantamishankkeiden toteuttamisvastuu on paikallisella Tiehallinnolla, joka toteuttaa kyseisiä hankkeita vuotuisella perustienpidon määrärahalla. Nyrudintien parantamistarve on tiedostettu, mutta heikon rahatilanteen vuoksi hanke ei ole mahtunut toistaiseksi paikallisen tiepiirin lähivuosien toteutusohjelmaa. 10

12 11 Kuva 3. Norjalaisten alustavat tielinjavaihtoehdot välillä Suomen raja-nyrud. TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

13 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS 2 TAVOITTEET 2.1 Hankkeen tavoitteet Valtakuntien välisen tiehankkeen päätavoitteena on parantaa alueen infrastruktuuria ja sitä kautta pitää yllä asutusta sekä vahvistaa elinkeinojen kehitystä ja työllisyyttä Suomessa Inarin kunnan ja koko Pohjois-Lapin alueella sekä Norjassa Etelä-Varangin kunnan ja Finnmarkin alueella. Inarin kunta on ottanut kansainvälistymisen tärkeäksi painopistealueekseen. Tähän kuuluu olennaisesti yhteyksien kehittäminen lähialueille, mikä parantaa matkailun ja muun elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä sekä kunnan ja kuntalaisten yhteydenpitoa rajan yli. Etelä-Varangin asema Barentsin alueella kulttuurisena, logistisena ja elinkeinollisena solmukohtana luo pohjaa uuden luomiselle, viihtymiselle sekä osaamisen lisäämiselle ja vahvistaa siten rajat ylittävää yhteistyötä. Tiehankkeen liikenteellisenä tavoitteena on: poikittaissuuntaisten henkilö- ja tavaraliikenneyhteyksien parantaminen tieverkkoa täydentämällä Pohjoiskalotin ja Pohjois-Lapin alueella matkailuliikenteen reittivaihtoehtojen lisääminen ja matkailijoiden liikkumismahdollisuuksien turvaaminen asukkaiden ja yritysten viestintäyhteyksien parantaminen ja niiden kehittämismahdollisuuksien turvaaminen. Yhdyskuntarakenteeseen ja ympäristöön kohdistuvien tavoitteiden osalta on kirjattu seuraavia tekijöitä: Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen minimoidaan sijoittamalla tie asutus, luontokohteet ja virkistyskäyttöalueet huomioiden niin, ettei nykytilanne oleellisesti heikkene. Väestön elinolosuhteet ja toimeentulomahdollisuudet säilyvät ja niiden kehittymistä edistetään. Poronhoidon ja muiden nykyisten elinkeinojen harjoittaminen ja niiden edelleen kehittäminen on mahdollista, tiellä kulkijoiden tarpeet synnyttävät lisää palvelukysyntää ja työpaikkoja mm. matkailualalle. Mahdollistetaan kohtuulliset asiointi- ja kuljetusmatkat ja tuetaan asutuksen säilymistä alueella. Kulttuuriperintöä ylläpidetään ja kulttuuriyhteistyötä edistetään. Nykyisten työtehtävien hoitamismahdollisuuksia parannetaan; työpaikat säilyvät ja etätyömahdollisuus yleistyy. Alueiden käyttö monipuolistuu ja tapahtuu ohjatusti. Maaperään, kasvillisuuteen, ilmaan, eliöihin, vesiin ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat haitat minimoidaan. Maisemalliset tekijät otetaan alusta asti huomioon tielinjan suunnittelussa. 12

14 13 Tienpidon kustannuksiin liittyvinä tavoitteina on määrittää hankkeen toteuttamismahdollisuudet sekä toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuus ja -kustannukset riittävällä tarkkuudella tiehankkeen päätöksentekoa varten löytää ratkaisu, jonka myötä hanke on toteutettavissa liikennetaloudellisesti mahdollisimman kannattavasti. 2.2 Selvitystyön tavoitteet Tieyhteysselvityksen päätavoite on selvittää Suomen puolisen tieyhteyden toteuttamisedellytykset ja hankkeen vaikutukset. Selvitys tehdään osuudelle Paatsjoki (Nellim) - Norjan raja. Selvitystyöhön sisältyy eri aihepiireihin liittyviä asiantuntijaselvityksiä. Jotkut selvitysosiot, esimerkiksi liikennetarkastelut, käsittävät koko tieverkon Kirkkoniemen ja Ivalon välillä. Tieyhteysselvityksen tulee tuottaa arvio hankkeen vaikutuksista, tavoitteiden toteutumisesta ja toteutettavuudesta. Selvitys keskittyy Suomen puolisen osuuden arviointiin, mutta työssä peilataan myös Norjan puolelle sijoittuvaa tieosuutta ja koko tiehanketta. 2.3 Osallistuminen ja vuorovaikutteisuus Suomen ja Norjan puolella tapahtuvien selvitysten teettämistä ja tarkasteluosuuksien yhteensovittamisesta ja koordinoinnista on vastannut kansainvälinen ohjausryhmä, johon kuuluvat edustajat Inarin kunnasta, Etelä-Varangin kunnasta, Suomen Tiehallinnosta ja Norjan Tiehallinnosta (Statens vägvesen). Ohjausryhmä raportoi hankkeen EU-valvojalle Ruotsiin. Ohjausryhmä on järjestänyt tiehankkeen tiimoilta kokouksia molempien maiden viranomaisten ja päättäjätahojen kanssa mm. tarvittaviin tullijärjestelyihin ja matkailuyhteistyömahdollisuuksiin liittyen. Suomen puolella tapahtuvaa selvitystyötä on ohjannut hankeryhmä, johon ovat kuuluneet edustajat Inarin kunnasta, Tiehallinnon Lapin tiepiiristä, Lapin ympäristökeskuksesta, Lapin liitosta ja selvitystä laativasta Tieliikelaitoksesta. Hankeryhmä kokoontui noin kahden kuukauden välein. Kuva 4. Kohteeseen tutustumassa, Paatsjoki-kävely elokuussa Juha Vikiö TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

15 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS Hankkeen muita sidosryhmiä, joihin on selvitystyön aikana oltu yhteydessä ja joille on välitetty tietoa selvitystyöstä ja osallistumismahdollisuuksista, ovat Saamelaiskäräjät, Kolttien kyläkokous, Paatsjoen paliskunta, Paliskuntain yhdistys, Metsähallitus, Lapin sotilasläänin esikunta, Lapin rajavartiosto, Tulli sekä paikalliset kyläyhdistykset (Nellim ja Sevettijärvi). Kyseisiltä sidosryhmiltä saatu palaute on edistänyt selvityksen tekemistä ja osaltaan vaikuttanut työn lopputulokseen. Hanketta on selvitystyön aikana esitelty yleisölle tiedotustilaisuudessa suunnittelualueella, yleisötilaisuudessa Nellimin kylällä sekä liikenne- ja viestintäseminaarissa Saariselällä. Media (paikallisradio, alueellinen ja paikallinen lehdistö, STT) on uutisoinut hankkeen vaiheista useaan otteeseen. Lisäksi järjestettiin hankkeeseen sekä sen olosuhteisiin ja osapuoliin tutustumista varten maastokäynti, jossa tielinjan kokonaan rakentamaton noin 20 kilometrin osuus Kantojärveltä Grensebergetille käveltiin läpi. Tutustumiskävelylle osallistui noin 50 henkilöä Suomesta ja Norjasta. 2.4 Suunnittelutarkkuus ja raportointitapa Tieyhteysselvitys on laadittu tiehankkeen esiselvitystarkkuudella. Vaikutusselvitysten ja vuoropuhelun osalta on monilta osin tehty lähes yleissuunnittelutasoista tarkastelua. Tämä siksi, että tiehankkeen toteutettavuuden, vaihtoehtojen vertailun, vaikutusten arvioinnin ja hankkeen kustannusten tarkkuus on saatu päätöksenteon mahdollistavalle tasolle. Piirustusten ja tielinjasuunnittelun osalta on työskennelty lähinnä karttatarkkuudella. Tämä on nähty riittäväksi, koska kohde sijaitsee rakentamattomassa ympäristössä ja maastomittauksia ei tässä vaiheessa ole ollut käytettävissä. Selvitystyön yhteydessä laadittiin erilliset asiantuntija-arviot tiehankkeen vaikutuksista matkailuun, luontoon ja poronhoitoon. Lisäksi alueella tehtiin syksyn 2004 aikana muinaisjäännösten inventointi mahdollisten muinaisjäännösten paikantamiseksi. MATKAILUSELVITYKSESSÄ tarkasteltiin teoreettisen katsauksen jälkeen Ylä-Lapin, Inarin kunnan ja Nellimin kylän matkailun vetovoimatekijöitä ja pohdittiin niiden vaikutuksia matkailun suunnitteluun Nellim-Paatsjoki tielinjauksen alueella. Selvitystä varten tehtiin laaja kirjallisuuskatsaus, jossa paneuduttiin erityisesti Pohjois- Suomen matkailua tarkasteleviin tutkimusjulkaisuihin. Matkailun aluetaloudellisten vaikutuksien kuvaaminen perustuu lähinnä kirjallisuuteen. Empiirisenä aineistona matkailuselvityksessä on käytetty pääasiallisesti Mari Riipisen väitöstyöhön liittyvää aineistoa, joita on mm. vuonna 2003 Nellimin kylän asukkaille lähetetty kyselylomake ja 32 kyläläisen syvähaastattelut. Selvityksen pääasiallinen anti on matkailun alueellisten ja paikallisten vaikutusten tarkastelu. Työssä on keskitytty nimenomaan uuden tien tuomiin matkailullisiin mahdollisuuksiin, niiden suunnitteluun ja mahdollisiin vaikutuksiin. Selvityksessä ei varsinaisesti tarkastella matkailun kysyntää, sillä sen tarkastelussa aineistoa tulisi kerätä potentiaalisilta matkailijoilta. Näiden ihmisten rajaaminen ja aineiston keruu on selvityksen aikaraamit huomioiden rajattu pois tehtävästä. Selvityksessä on kuitenkin tuotu esiin jotakin alueen matkailuyrittäjien näkemyksiä ja huomioita siitä 14

16 15 minkälainen matkailu on kysyttyä ja minkälaista kysyntää on ollut esimerkiksi uuden tielinjauksen suhteen. Selvityksen lopussa on pyritty tuomaan esiin matkailun suunnittelussa huomionarvoisia asioita. LUONTOSELVITYKSESSÄ tutkittiin eri linjausvaihtoehtojen luontoarvot lähtöaineiston ja maastoselvitysten avulla. Aiempiin tutkimusaineistoihin perustuneen esiselvitysvaiheen jälkeen alueelle tehtiin kaksi maastoinventointia, joista toinen kesäkuussa ja toinen elokuussa. Luontotyyppiselvityksen lisäksi alueen pesimälinnustoa inventoitiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Luontotyyppiselvityksessä alueelta haettiin luontoarvoiltaan merkittäviä pienkohteita, joista useimmat olivat erityyppisiä kosteikoita tai pienvesiä. Erityishuomio inventoinnissa kiinnitettiin vesitaloudeltaan herkkiin kohteisiin. Inventointialueen merkittävimmät luontokohteet ovat pienialaisia lettosoita, puroja tai soiden ja lampareiden muodostamia maisemallisesti merkittäviä kokonaisuuksia. Yhteensä inventoinnissa tarkistettiin noin 80 erillistä kohdetta, joista 34 katsottiin eri perustein luontoarvoiltaan merkittäviksi kohteiksi. Kohteet rajattiin kartalle ja niistä tehtiin lyhyt kuvaus, jossa selvitettiin kohteen putkilokasviston valtalajit, mahdollinen vaateliaampi lajisto ja muut kohteen luontoarvot. Linnustoselvityksen ensisijaisena tarkoituksena oli selvittää mahdollisen uhanalaisen lintulajiston sijoittuminen inventointialueelle. Erityishuomio kiinnitettiin pysyvän pesän rakentavien petolintujen esiintymiseen alueella sekä arvokkaan kosteikkolajiston esiintymiseen. Alueen metsälinnusto on metsän rakenteesta johtuen äärimmäisen niukkaa, mutta lajistoon kuuluu useita vanhan metsän lajeja. Inventointialueen linnustoselvitys tehtiin soveltaen kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies 1988). POROTALOUTTA koskevassa osaselvityksessä on arvioitu niitä vaikutuksia, joita Nellim-Paatsjoki -tieyhteyden rakentamisella olisi Paatsjoen paliskunnan poronhoidolle ja porotalouteen. Työssä selvitettiin tien rakentamisen aiheuttamia laidunmenetyksiä sekä kartoitettiin tien vaikutuspiirissä olevat porojen laidun- ja palkimisalueet sekä porotalouden rakenteet ja niiden nykyinen käyttö sekä arvioitiin mahdollisia muutoksia tien rakentamisen aikana ja sen jälkeen. Kuva 5. Työhön sisältyi mm. porotalouteen liittyvien vaikutusten selvittäminen. Mauri Nieminen TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

17 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS Tutkimuksessa on hyödynnetty olemassa olevia tilastotietoja, Paliskuntain yhdistyksen kokoamia tietoja, uusimpia laiduntutkimuksia ja alan kirjallisuutta. Näiden lisäksi on haastateltu Paatsjoen paliskunnan poroisäntää, poronomistajia, alueen poronhoitoa tuntevia henkilöitä ja paikallisia asukkaita sekä suoritettu poronomistajien kyselytutkimus, jota on täydennetty siihen osallistuneiden haastatteluilla. Lisäksi on suoritettu käyntejä ja maastotutkimuksia suunnitellulla tiealueella. Näiden tietojen avulla on kartoitettu porojen laidunalueet, porojen hoito- ja kokoamistyöt sekä käytetyt reitit Paatsjoen paliskunnassa. MAISEMASELVITYKSESSÄ on selvitetty maiseman erityispiirteet ja kohokohdat ja arvioitu tien maisemalliset vaikutukset. Tien sovittaminen maisemaan, optimaalisen tielinjauksen etsiminen sekä tien lähimaiseman ja -ympäristön käsittely- ja maisemointiperiaatteiden määrittäminen olivat keskeisellä sijalla selvityksessä. Nykyisen metsäautotien maisemavaurioiden korjaamiskeinot olivat myös yksi tärkeä pohdinnan alainen asia. Maisemaselvityksessä hyödynnettiin lähtöaineistona toteutettujen maisemateiden tietoja. Työskentely perustui kohteen lähtötietojen ohella maastohavaintoihin sekä kartta- ja ilmakuva-aineistoon. Selvityksen sisältö ja toimenpide-ehdotukset tarkentuivat sidosryhmäkeskustelujen kautta. Maisemaselvityksestä ei laadittu erillisraporttia, vaan työn anti on kokonaisuudessaan käsitelty pääraportin otsakkeiden alla. MUINAISJÄÄNNÖSTEN INVENTOINTI tehtiin, koska hanke kohdistuu arkeologisesti varsin vähän tunnetulle Vätsärin ja Kessin alueelle, jossa muinaisjäännösten inventointeja ja maastotarkastuksia ei ole aikaisemmin tehty. Inventointialue käsitti Paatsjoen sillalta alkavan ja Norjan rajalle päättyvän alueen. Inventoinnissa käytiin läpi tielinja eri vaihtoehtoineen, päätien vaikutuspiiriin jäävien sivuteiden alueet sekä tielinjalla tai sen läheisyydessä olevat vesistöt. Inventointialueen yhteispituus on noin 30 kilometriä. Inventoinneista vastasi Museoviraston arkeologian osasto. Selvitystyöstä on laadittu tämä tieyhteysselvitysraportti ja hanke-esite. Hanke-esite on tarkoitettu tiehankkeen esittely- ja informaatiokäyttöön. Pääraportissa on referoitu laadittuja asiantuntijaselvityksiä keskeisiltä osin. Asiantuntijaselvitykset ovat raportin liiteaineistoa ja toimivat tarvittaessa erillisinä raportteina. Kuva 6. Tieyhteysselvityksen puitteissa tehtiin mm. erilliset matkailu-, luonto- ja porotalousselvitykset. Maisema- ja muinaisjäännösselvitysten tulokset esitellään Tieyhteysselvitys-raportissa. 16

18 17 3 LÄHTÖKOHDAT 3.1 Selvitysalue ja tieverkko Selvitysalue sijaitsee Inarin kunnan itäosassa Ivalon kirkonkylältä koilliseen. Inarin kunta on pinta-alaltaan Suomen suurin kunta. Kunta sijaitsee Ylä-Lapin alueella ja rajoittuu pohjoisessa Norjaan ja Utsjoen kuntaan, idässä Venäjään, etelässä Sodankylän ja Kittilän kuntiin sekä lännessä Enontekiön kuntaan ja Norjaan. Inarin kunnan alueella on kaksi kansallispuistoa (Lemmenjoen ja Urho kekkosen kansallispuistot) ja sen kokonaispinta-alasta on suojeltua aluetta 72,2 %. Suomen toiseksi suurin järvi Inarijärvi sijaitsee kunnan alueella. Suunniteltava tiejakso alkaa Paatsjoen sillalta ja päättyy reilun 30 kilometrin päässä kolmen valtakunnan rajapyykille Muotkavaarassa. Tien lähivaikutusalue rajautuu etelässä Venäjän rajaan ja Paatsjokeen, idässä Norjan rajaan sekä pohjoisessa Vätsärin erämaahan ja lännessä Inarijärveen. Vaikutustarkasteluja ulotetaan myös laajemmalle. Tien kaukovaikutusalueena ovat Inarijärvi ja sen ympärillä olevat kylät, erämaa- ja luonnonpuistoalueet, Paatsjokilaakso sekä yleisesti Pohjois-Lapin ja Finnmarkin alueet. Alueen tieverkon pääväylä on Helsingistä alkava ja koko Suomen halki kulkeva valtatie 4, joka on Ivalon keskustan läpi kulkiessaan myös kirkonkylän pääkatu. Ivalosta 4-tie jatkaa Inarijärven länsipuolta Inarin kautta Utsjoelle. Toinen alueen pääteistä on kantatie 91 Ivalon keskustasta Raja-Jooseppiin, joka on alueen ainoa yleinen tieyhteys Venäjälle. Inarijärven pohjoispuolella kulkee seututie 971 valtatieltä 4 Sevettijärven kautta Näätämöön ja sitä kautta Norjaan. Seututieluokkainen maantie 969 alkaa Raja-Joosepin tieltä (kantatieltä 91) Akujärveltä ja kulkee Nellimin kylän kautta Virtaniemen raja-asemalle. Virtaniemessä ei ole tulliasemaa eikä tämän ennen Petsamontienä tunnetun maantien kautta ole nykyisin mahdollista kulkea Venäjälle. Rajaylityksiä tapahtuu vain poikkeustapauksissa (mm. lähialueen puutavara-ajo). Virtaniemestä Paatsjoen yli on rakennettu 1980-luvun lopulla yhdystieluokkinen yleinen tie numero Lähinnä puutavara-ajoa varten rakennettu tie päättyy noin 800 metriä Paatsjoen sillan jälkeen. Nyt laadittavan selvityksen tarkasteluosuus alkaa kohdasta, jossa yleinen tie Paatsjoen ylitettyään Suovaselässä päättyy ja vaihtuu metsäautotieksi. Metsähallitus on rakennuttanut sillalta eteenpäin puutavaran kuljetustarpeita varten metsäautotietä noin 20 kilometrin pituudelta. Päämetsäautotiestä haarautuu lisäksi useita sivuteitä. Metsäautotien loppumiskohdasta on tietöntä osuutta Norjan rajalle kilometriä valittavasta kulkureitistä riippuen. Tarkasteltavan uuden tieosuuden pituus Suomen puolella on siten yhteensä kilometriä. TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

19 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS Norjalaisten tiehankkeen selvitysalue ulottuu Suomen rajalta Nyrudiin. Noin viiden kilometrin osuus Suomen rajalta Venäjän rajan viertä Grensebergetille on vielä rakentamatonta osuutta. Siitä eteenpäin Nyrudiin (noin 20 km) on olemassa metsäautotie. Nyrudista Kirkkoniemeen on öljysorapäällysteinen yleinen tie. Kirkkoniemen ja sen lähialueen maantieliikenne Norjan keski- ja eteläosiin, Ruotsiin tai Keski-Eurooppaan tapahtuu nykyisin Näätämön kautta Suomen tieverkkoa pitkin. Selvitysalueen sijainti ja tieverkko on esitetty kuvassa 7. Kuva 7. Selvitysalueen sijainti ja tieverkko. 18

20 Liittyminen muuhun suunnitteluun Moottorikelkkaura Suomesta Norjaan Norjalaiset ovat toteuttamassa Øvre Pasvikin -kansallispuistoon liittyviä järjestelyjä. Kansallispuistossa ei sallita liikkumista moottoriajoneuvoilla, joten mm. aikaisemmin Piilolassa, noin 10 kilometriä kolmen valtakunnan rajapyykistä pohjoiseen, sijainnut Suomen ja Norjan välinen moottorikelkkauran rajaylityspaikka on poistettu käytöstä. Norjalaiset ovat rakentaneet uuden kelkkareitin kansallispuiston eteläpuolelta kolmen valtakunnan rajapyykille, johon tarvitaan uusi rajaylityspaikka ja jatkoyhteys rajalta Nellimiin. Rajaylityspaikan toteuttaminen vaatii neuvotteluja rajavartiolaitoksen ja molempien maiden tullilaitosten edustajien kanssa. Suomen Tullihallitus on alustavissa neuvotteluissa luvannut, että tullitoiminnot rajanylityspaikalla taataan. Neuvottelut asiasta käydään vuoden 2005 alkupuolella. Suomen puolella moottorikelkkauran suunnittelu- ja toteuttamisvastuu on Metsähallituksella. Käydyissä neuvotteluissa Metsähallitus on antanut sitoumuksen moottorikelkkauran avaamisesta Paatsjoen sillalta Norjan rajalle. Ura sijoittuisi Venäjän rajavyöhykkeen reunaan. Moottorikelkkauraa vastustavat alueen poromiehet, joita tullaan virallisesti kuulemaan asiasta. Jos Paatsjoen tie päätetään rakentaa, kelkkaura siirretään tällöin tien läheisyyteen samaan maastokäytävään. Tällöin rajavartiolaitoksen ei tarvitse tässä vaiheessa kelkkauran takia lähteä kaventamaan rajavyöhykettä, vaan he tekevät kavennuksen vasta mikäli tiehanke toteutuu ja tielinjan sijoittaminen edellyttää rajavyöhykkeen muuttamista. Inarin kunnan reittiselvitys Inarin kunta laadituttaa reittiselvitystä koko kunnan alueelle. Pääpaino tarkastelussa on moottorikelkkareiteissä, mutta työssä tarkastellaan myös mönkijä-, koiravaljakko-, hiihto-, vaellus- ja enduroreitistöjä. Selvityksessä kartoitetaan reitistöjen nykytilanne, ongelmat ja kehittämistarve. Työ tähtää elinkeinoelämän toimintaedel- Kuva 8. Nellimin kylä on Vätsärin erämaan läpi kulkevien moottorikelkkareittien yksi pysäkki. Mari Riipinen TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

21 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS lytysten - erityisesti matkailun - turvaamisen ja kehittymismahdollisuuksien parantamiseen. Kelkkaura Nellimistä kolmen valtakunnan rajapyykille on yksi selvityksessä tarkasteltavista kohteista. Reittiselvitys valmistuu kevään 2005 kuluessa. Muut hankkeet Inarin kunnassa on menossa useita matkailupainotteisia kehittämisprojekteja. Projekteissa kehitetään paikallista, alueellista, valtakunnallista ja valtakuntien välistä yhteistyötä. Yhtenä tärkeänä osana on infrastruktuurin parantaminen siten, että toimenpiteet tukevat myös matkailullisia tavoitteita. Huonokuntoisia tieyhteyksiä parantamalla ja uusia rakentamalla täydennetään nykyistä tieverkkoa, jolloin pääsy kohteisiin helpottuu, reittimahdollisuudet lisääntyvät ja luodaan hyvät edellytykset matkailuyritysten keskinäiselle yhteistyölle. Paatsjoen tiehanke on yksi keskeisistä uusista tiehankkeista, joiden merkitys matkailulle nähdään suurena. Saariselän kohdalta johtaa maantie valtatieltä 4 Kutturan kylään. Tämän tien jatkamisesta Kittilän ja Inarin väliselle maantielle 955 saakka, ns. Kuttura-Repojoki - tieyhteydestä on tehty selvitys vuonna Rakentamalla puuttuva osuus täydennetään tieverkkoa poikittaisyhteydellä, joka lyhentää ajomatkaa Kittilän Levin ja Inarin Saariselän välillä. Nykyinen Sodankylän kautta kiertävä reitti (173 km) lyhenisi 60 kilometrillä Kutturan tien ansiosta. Hankkeen arvioidaan palvelevan matkailua koko Pohjois-Lapin ja Pohjoiskalotin alueella, helpottavan alueen poronhoitoa ja tukevan asutuksen ja työpaikkojen pysyvyyttä alueella. Yhdessä Paatsjoen tiehankkeen kanssa tiehankkeet tukevat Pohjois-Lapin ja Pohjoiskalotin alueen tieverkon poikittaisten yhteyksien kehittämistavoitteita ja matkailullisia päämääriä. 3.3 Liikenne Alueen tieverkon liikennemäärät ovat suurimmillaan valtatiellä 4. Ivalon keskustan kohdalla liikennettä on keskimäärin yli 6000 ja Inarin kirkonkylän kohdalla 1470 ajoneuvoa vuorokaudessa. Kantatiellä 91 Ivalon kirkonkylän ja Akujärven välillä liikennettä on ajoneuvoa. Nellimintiellä (mt 969) liikennemäärä vaihtelee osuuksittain ollen Akujärven ja Keväjärven välillä ja Keväjärven ja Nellimin välillä ajoneuvoa. Paatsjoen sillan ylittää nykyään keskimäärin 21 ajoneuvoa. Maantien 971 eli Sevetintien liikennemäärä on ajoneuvoa ollen suurimmillaan rajan yli tapahtuvasta asiointiliikenteestä johtuen Näätämön kohdalla. Raskaan liikenteen osuus liikennemääristä on yleensä 4-8 %, Inarin kirkonkylän kohdalla noin 10 %. Yllä mainitut ja kuvassa 10 esitetyt liikennemäärät ovat vuoden keskimääräisiä vuorokausiliikennearvoja vuodelta 2003 (= KVL 2003 ). Norjan puolella liikennemäärä Paatsjokilaakson päätiellä on Kirkkoniemestä Nyrudiin päin lähdettäessä on alkuosalla noin 4000, Hessengin ja Svanvikin välillä ja Svanvikista Nyrudiin ajoneuvoa. Kirkkoniemen ja Neidenin välinen liikennemäärä on ajoneuvoa. Neidenistä Näätämöön Suomen rajalle kulkee keskimäärin ajoneuvoa vuorokaudessa. 20

22 21 Kesäaikaan omalla autolla liikkuvien matkailijoiden määrä Ylä-Lapin alueella lisääntyy selvästi. Kesän keskivuorokausiliikennemäärät (= KKVL) ovatkin selvästi suuremmat, paikoitellen yli kaksinkertaiset, vuoden keskimääräiseen liikenteeseen verrattuna. Erityisen selvästi kesän turistiliikenteen vaikutus näkyy Inarijärven ympärillä olevalla tieverkolla. Sevetintiellä kesäliikenne on ajoneuvoa eli % suurempi, Inarin kirkonkylällä 2500 ajoneuvoa eli 64 % suurempi ja Nellimissä 230 ajoneuvoa eli noin 60 % suurempi kuin vuoden keskimääräinen liikenne. Paatsjoen sillan ylittää kesäaikaan 60 ajoneuvoa vuorokaudessa eli kolminkertainen määrä keskimääräiseen verrattuna. Ivalon keskustassa valtatien 4 liikennemäärä ylittää kesällä 7000 ajoneuvon rajan. Kuva 9. Yleisten teiden vuoden keskimääräiset vuorokausiliikennemäärät vuonna TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

23 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS 3.4 Maankäyttö Tarkastelualue on Lapin seutukaavassa vuodelta 1994 merkitty metsä- ja porotalousalueeksi. Paatsjoen tie on merkitty kaavaan ohjeellisena seututievarauksena. Tielinjasta erillään, suuntautuen Nellimistä pohjoisen on osoitettu Nellim-Laklemijärvi -kelkkareitti. Ohjeellinen tievaraus on osoitettu Paatsjoen paliskunnan Suovaselän kokoamisaita- ja paimentopaikka-alueen kautta. Lapin liitto on parhaillaan laatimassa Pohjois-Lapin maakuntakaavaa, joka valmistuttuaan korvaa seutukaavan. Kaavaluonnos on nähtävillä kevään 2005 aikana ja maakuntakaavan arvioidaan valmistuvan vuonna Nyt laadittu Nellim-Paatsjoki -tieyhteysselvitys on tehty yhteistyössä Lapin liiton kanssa. Paatsjoen tie tullaan esittämään maakuntakaavaluonnoksessa uutta yhdystietä osoittavalla merkinnällä. Uuden tieyhteyden alueella ei ole voimassa olevia yleis- tai asemakaavoja. Kuva 10. Ote Lapin seutukaavan osien 1, 2, 3, ja 4 yhdistelmäkartasta. 22

24 Maisema ja luonto Lappilaisen perusmaiseman rungon muodostavat voimakkaat tunturi- ja selännealueet, joita jokilaaksot tulvaniittyineen halkovat. Perusmaisemalle ovat tyypillisiä suurmaiseman avaruus ja jylhyys. Pohjois-Lapin koillisosan maisema poikkeaa huomattavasti Lapin perusmaisemasta. Tiehankkeen maisema ja ympäristö on hyvin pienipiirteistä. Alue on tyypillistä vedenjakaja-aluetta, jolle on ominaista monimuotoiset pienehköt vesistöt ja kosteikkoalueet sekä niiden lomassa olevat selännealueet. Korkeimpien selänteiden lakialueet ovat alle 250 metrin korkeustasolla ja vesistöjen pinnat 160 metrin molemmin puolin. Laajempia maisemallisia kokonaisuuksia muodostavat suot ja muutamat laajemmat selänteet, mutta nekin ovat pienehköjä lappilaisen mittapuun mukaan Ympäristötyypit Metsät Suunnittelualueen mäntymetsät edustavat karua pohjoisboreaalista havumetsää. Männiköt ovat avaria ja aluspuusto ja pensaskerros puuttuvat yleensä kokonaan. Suurin osa alueesta on metsätalouskäytössä ja melkoisella osalla alueesta on tehty lähiaikoina poimintahakkuita, joissa arvokkaampi puusto ja hyväkuntoiset kelot on hakattu. Avohakkuualueita ei kuitenkaan ole. Suunnittelualueella on myös vanhoja hakkuukohteita ja vanhoja paloalueita. Todella vanhaa metsää on suunnitellun tielinjan varrella niukasti. Komeimmat männiköt löytyvät Ristijärven pohjoispuolelta, Pahtavaaralta, Kiviluppovaaralta ja Muotkavaaralta. Vanhoissa männiköissä aluskasvillisuus on paikoin äärimmäisen niukkaa ja lajisto koostuu puolukasta, variksenmarjasta, mustikasta ja muista varvuista. Paikoin metsätyyppi on hyvin karua jäkälätyypin kuivaa kangasta, jossa kenttäkerroksen valtalajina on palleroporonjäkälä. Kuva 11. Kiviluppovaaran eteläpuolelle sijoittuu järvien ja soiden muodostama mosaiikki, jossa suot ovat hieman keskimääräistä rehevämpiä. Jyrki Matikainen TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

25 NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS Lehtipuuvaltaista aluetta on tielinjan varrella lähinnä vain soiden ja purojen reunamilla. Alueella kasvavat koivut ovat pääasiassa tunturikoivuja, mutta osa lienee tavallisia hieskoivuja. Ainoat inventoinnissa tavatut rauduskoivut havaittiin lähellä Paatsjokea. Vaivaiskoivu kasvaa Kessin alueella paikoin myös kosteapohjaisissa kangasmetsissä. Runsaimmillaan se on kuitenkin puronvarsilla ja soilla. Kuolanharmaaleppä on alueella tavallinen, mutta laajoja kasvustoja on alueella niukasti. Ristijärven pohjoispuolisen lammen rantahaavikko on alueella erityiskohde, jossa haavat ovat kookkaita ja todennäköisesti hyvin vanhoja. Inventointialue sijaitsee kuusirajan pohjoispuolella ja alueella tavataan vain yksittäisiä tai pienissä ryhmissä kasvavia kuusia. Louhikot Suot Alueen luonnon ja maiseman erityispiirteisiin kuuluvat laajat ja usein hyvin vaikeakulkuiset louhikot. Kasvillisuudeltaan useimmat louhikot ovat äärimmäisen karuja. Ainoastaan purojen reunoilla louhikon kivien väliin on saattanut kertyä maata, jolloin kivikot saattavat olla hyvinkin runsaslajisia. Louhikoita peittää usein monilajinen jäkäläkasvusto, mutta sammalia niillä kasvaa niukasti. Osa louhikoista muodostaa hehtaarien laajuisia tasaisia kenttiä, mutta osa on sijoittunut harjanteiden päälle. Harjanteiden päälle kasautuneita lohkaremuodostelmia on erityisesti Kiviluppovaarassa, jossa lohkareikon seassa kasvava männikkö on jo nähtävyys sinänsä. Alueen suot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melko pienialaisia ja osa niistä on järven tai lammen rantasoistumia. Suuria aapasoita ei alueella ole, mutta muutamia puuttomia nevoja alueella esiintyy. Hyvin pieni osa soista on myös mäntyä kasvavia ja ravinteisuudeltaan karuja rämeitä. Vanhojen metsälaikkujen ohella alueen arvokkaimmat luontokohteet ovat pienialaisia ja usein selvärajaisia lettoja. Alueen lettosuot ovat hyvin pienialaisia ja ne ovat usein syntyneet pohjavesipurkaumien tai lähteikköjen yhteyteen. Letot ovat ravinteisia ja reheviä soita, ja niiden putkilokasvisto- ja sammallajisto on selvästi muuta ympäristöä monimuotoisempaa. Kuva 12. Alueen erityispiirteisiin kuuluvat laajat louhikot. Jyrki Matikainen 24

26 25 Järvet ja lammet Alueella on lukuisia järviä ja lampia, jotka ovat pääasiassa kirkasvetisiä ja hyvin karuja. Vesistöjen rannat ovat joko suopohjaisia tai kivikkoisia. Hiekka- tai lieterantoja on niukasti. Osa lammista on humuspitoisia ja erityisesti nämä lammet ovat selvästi muita ravinteikkaampia. Hieman ravinteisimpien vesistöjen indikaattorilajeja ovat mm. järviruoko ja vesisara. Purot Suunnittelualueella on useita puroja ja rakennettava tielinja ylittäisi useita puroiksi luokiteltavia uomia. Nämä kaikki ovat kasvillisuudeltaan melko reheviä ja osa niistä on lisäksi lajistoltaan runsaita. Luontoarvoiltaan merkittävimmät purot ovat Muotkavaaranoja, Käyräjärven purot, Meireslompolan puro ja Keinojärven rehevä puro. Alueen purojen yhteydessä on usein soistumia ja osa soistumista on letoiksi luokiteltavia. Alueen purot eivät ole erityisen kalaisia, mutta osassa niistä on luontainen purotaimenkanta Eläimistö Linnusto Suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin yhden laskentakerran avulla. Alueella pesivät vesilinnut ja kahlaajat laskettiin sovellettua kartoitusmenetelmää käyttäen siten, että pesivien vesilintujen parien arvioinnissa pesiväksi pariksi tulkittiin vesilintuparit, yksinäiset naaraat ja luonnollisesti myös vesilintupoikueet. Alueen arvokkaimmat havaitut pesimälajit ovat uivelo, maakotka, ampuhaukka, metso, lapintiira, pohjantikka, palokärki, kuukkeli, lapintiainen ja taviokuurna. Muuta havaittuja huomionarvoisia lintulajeja alueella ovat riekko, valkoviklo, liro, leppälintu ja tilhi. Koska inventointialueen kokoa ei tarkoin määritelty ja suurin osa alueesta laskettiin vain kerran, ei lintujen pesimätiheyksiä pyritty selvittämään. Karttaliitteellä on esitetty arvokkaimman pesimälajiston sijoittuminen. Nisäkkäät Alueen nisäkkäitä ei systemaattisesti inventoitu ja useimpien lajien yksilömäärien laskeminen tai edes arvioiminen ilman erillisselvityksiä on mahdotonta. Alue on tunnettu suurpedoistaan ja ilmeisesti kaikki Suomen suurpetolajit esiintyvät alueella säännöllisesti. Alueella on tiheä karhukanta ja karhun jätöksiä ja jälkiä tavattiin koko inventointialueella. Suunnitelluilla tielinjoilla ei havaittu karhun talvipesiä, joskin Kiviluppovaaran alueella sopivia suurten lohkareiden alla sijaitsevia maakoloja on useita. Alueella esiintyy myös muita suurpetoja mutta niiden kannanarviointi edellyttää esim. vakioitua lumijälkihavainnointia. Alueella tavataan kaikkia suuria näätäeläimiä, joita ovat ahma, saukko ja näätä. TIEYHTEYS NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS