TYKS/MR Hygieniasuositukset 2005

Transkriptio

1

2 2 Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Päivitetty versio : Hygieniasuositukset Työryhmä: Osastonhoitaja Marianne Routamaa (teksti), VSSHP Infektiolääkäri Reijo Peltonen, VSSHP Hygieniahoitaja Tiina Kurvinen, VSSHP Hygieniahoitaja Kirsi Terho, VSSHP Infektiolääkäri Ulla Hohenthal, VSSHP Hygieniahoitaja Anu Harttio-Nohteri, VSSHP Hygieniahoitaja Riitta Peltonen, VSSHP Osastonhoitaja Eija Tuominen, VSSHP Hygieniahoitaja Raija Talvitie, Loimaan aluesairaala Hygieniahoitaja Harriet Tosun, Turunmaan sairaala Hygieniahoitaja Sanna Vahala, Salon seudun sairaala Hygieniahoitaja Eila Virta, Vakka-Suomen aluesairaala Hygieniahoitaja Niina Aalto, Turun Terveystoimi

3 3 SISÄLLYS 1. HYGIENIASUOSITUS 4 2. KÄSIHYGIENIA Käsihygienian merkitys Milloin käsien pesu, milloin desinfektio? Desinfektiotekniikka Opastus Käsien kunto Annostelijoiden määrä, sijoitus ja huolto 7 3. ASEPTINEN TOIMINTA Käsineiden käyttö Verisuonikanyylit Kestokatetrit Ihokarvojen poisto Haavasiteet Vaipat Kylpyhuonetyöskentely Huuhteluhuonetyöskentely VÄLINEIDEN HUOLTO VÄLINEIDEN STERILOINTI SIIVOUS Siivouskäsineet Siivoukseen käytettävät aineet Siivousvälineiden huolto Saniteettitilojen huolto PYYKKIHUOLTO JÄTEHUOLTO POTILAAN ERISTÄMINEN INFEKTIOIDEN SEURANTA 20 KIRJALLISUUS 21 LIITTEET Liite 1. Käsien desinfektiotekniikka

4 4 1. HYGIENIASUOSITUS Nämä hygieniasuositukset on päivitetty Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosina toteutettavan tartuntatautien hoitovalmiuden ja alueellisen ohjausvastuun lisäämiseen tähtäävässä projektissa. Projektin tavoitteena on hygieniakäytäntöjen kartoittaminen ja hygieniasuositusten antaminen alueen yksiköihin. Suositusten avulla voidaan tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa olemassa olevia käytäntöjä. Tarkoituksena on, että käytännönläheiset ja kirjallisuuteen pohjautuvat suositukset otetaan käyttöön koko alueella erilaisissa asiakas- tai potilaskontakteissa. Yhtenäiset hygieniakäytännöt ja aseptinen toiminta ovat perustana turvalliselle ja laadukkaalle potilashoidolle. Aseptiset työskentelytavat ehkäisevät hoidon lisäkustannuksia. Jokaisella sairaalan/laitoksen työntekijällä on henkilökohtainen vastuu siitä, että toimii tartuntojen leviämistä ehkäisevällä tavalla. 2. KÄSIHYGIENIA 2.1 Merkitys Käsien välityksellä tapahtuva kosketustartunta on erilaisissa hoitolaitoksissa tavallisin tartuntareitti. Pienikin toimenpide, esimerkiksi verenpaineen tai pulssin mittaus, saattaa kontaminoida kädet potilaiden mikrobeilla (1). Käsihygienia on tärkein sairaalainfektioita ehkäisevä toimenpide useiden tutkimusten mukaan (2,3). 2.2 Milloin käsien pesu, milloin desinfektio? Käsiä pestään vain niiden ollessa näkyvästi likaiset tai jos käsihuuhteiden sisältämä glyseroli on kerrostunut käsiin ja ne tuntuvat tahmeilta. Lisäksi puuterillisten käsineiden riisumisen jälkeen käsistä pestään puuterimassa ennen käsihuuhteen käyttöä (4,5). Pesuun käytetään nestemäistä saippuavalmistetta tai emulsiovalmistetta, joka ei sisällä desinfioivia ainesosia. Jos kädet pes-

5 5 tään, huolellinen kuivaus on tärkeää. Kuivissa käsissä esiintyy vähemmän mikrobeja kuin kosteissa käsissä. Kosteiden käsien on todettu levittävän klebsiellaa, pseudomonasta, serratiaa, enterobakteereja ja E.-colia (6,7). Suositeltavaa on käyttää käsipaperia kuivaukseen. Käsipaperin avulla kädet voidaan kuivata nopeasti ja tehokkaasti (8). Jos käsien puhtaudesta halutaan huolehtia pelkästään käsiä pesemällä, tulee käsien pesun kestää vähintään puoli minuuttia (9). Käsienpesumenetelmää, jossa kädet pestään ensin saippualiuoksella ja sen jälkeen desinfioidaan alkoholihuuhteella, ei suositella, koska käsien vesipesu kuivattaa käsiä. Tällaisella kaksivaiheisella käsienpesumenetelmällä saatu tulos ei ole myöskään parempi verrattaessa sitä pelkkään desinfektioon käsihuuhteella (4). Käsien desinfiointiin käytetään käsihuuhdetta. Kädet desinfioidaan ennen ja jälkeen jokaista potilaskontaktia. Käsihuuhdetta käytetään paitsi siirryttäessä potilaasta toiseen potilaaseen, myös siirryttäessä saman potilaan hoidossa nk. likaiselta alueelta puhtaalle. Lisäksi käsihuuhdetta käytetään osastolle tultaessa ja sieltä poistuttaessa, ennen uusia työvaiheita ja eri työvaiheiden jälkeen, ennen toimenpiteitä ja niiden jälkeen, suunenäsuojuksen tai käsineiden riisumisen jälkeen jne. (5). On voitu osoittaa, että teho-osastolla, jossa potilaskontakteja on eniten, desinfektio vie vain 15 minuuttia työvuoroa kohti (10). Käsihuuhteen käyttö ei vaadi lavuaarin vieressä olemista, vaan samanaikaisesti voidaan esimerkiksi siirtyä työtilanteesta toiseen. Runsas käsihuuhteen käyttö saattaa tehdä kädet tahmeiksi. Tällöin pikainen 5-15 sekunnin käsien kevyt huuhtelu pelkällä haalealla vedellä poistaa tahmeuden (4). 2.3 Desinfektiotekniikka Kuiville käsille hierotaan 3-5 ml käsihuuhdetta siten, että koko käsien alue, myös sormien päät ja välit, kynsien aluset ja peukalot joutuvat desinfektioaineen vaikutuksen alaiseksi. Käsihuuhdetta hierotaan kunnes kädet ovat kui-

6 6 vat, koska alkoholin desinfektioaika on sen kuivumisaika (ks. liite 1). Käsihuuhde ei kuivata käsiä sen sisältämän glyserolin vuoksi. Alkoholiliuos ilman glyserolia ei tästä syystä sovellu käsihuuhteeksi (4,5). 2.4 Opastus Henkilökunta opastaa uusia työntekijöitä, opiskelijoita, potilaita ja vierailijoita käyttämään käsihuuhdetta. Sairaala- ja laitosympäristössä on tärkeää, että kaikki toimivat yhdenmukaisesti ja ovat tietoisia tartuntareittien katkaisun tärkeydestä. 2.5 Käsien kunto Käsien ihoa hoidetaan käsivoiteilla. Kynnet pidetään lyhyinä ja kynsien aluset puhtaina. Kynsivalli- ja muut tulehdukset sekä ihottumat hoidetaan nopeasti kuntoon. Sormuksia, rannekelloa ja rannekoruja ei saa käyttää sairaalatyössä. Käsissä olevat korut estävät hyvän käsihygienian toteutumista (4). Pesu ja desinfektio korujen alta ei onnistu kunnolla, vaan esimerkiksi sormusten alla esiintyy Euroopan väkiluvun verran mikrobeja. Lisäksi sormusten alle jäävä kosteus ja pesuainejäämät voivat aiheuttaa ihottumaa (4). Uusin englantilainen suositus kieltää yksiselitteisesti kynsilakan käytön terveydenhuoltotyössä. (4,11). Tämä poikkeaa Suomen Kuntaliiton julkaisusta (4), jossa sallitaan tuore alle 4 vrk vanha lakka perustuen käsienpesututkimuksiin. Suomessa käsihygienia perustuu kuitenkin käsihuuhteiden käyttöön käsien pesun sijasta. Käsihuuhteen sisältämä alkoholi reagoi kynsilakan kanssa ja pehmentää sitä. Tämä oletettavasti lisää mikrobimääriä. Näin ollen kynsilakan käyttöä ei voi sallia. Myös rakennekynsien käytön on todettu lisäävän mikrobimääriä (12) ja pitkittäneen Pseudomonas aeruginosa - epidemiaa keskolassa USA:ssa (13). Rakennekynsien liima-aine saattaa myös vahingoittaa kynsiaihetta. Kynsiaihe voi vioittua lopullisesti, jolloin kynsi ei kasva enää uudestaan (14).

7 7 2.6 Annostelijoiden määrä, sijoitus ja huolto Käsihuuhdetta on saatavissa kertakäyttöannostelijoissa ja pulloissa. Käsihuuhdepulloja tai mieluimmin annostelijoita tulee olla riittävästi, tarkoituksenmukaisesti ja näkyvästi sijoitettuina osastoilla: sisäänkäynnin yhteydessä, kanslioissa ja hoitohuoneissa. Potilashuoneissa annostelijoiden tulee sijaita potilasvuodekohtaisesti (5). Kun annostelijat ovat potilasvuodekohtaisia, on antibioottien kulutusta voitu vähentää puolella verrattuna osastoon, jossa annostelijat ovat olleet toisin sijoitettuina (15). Saippualiuoksen käytössä Dispenso- tyyppinen annostelija on vähän huoltoa vaativa, koska kertakäyttöpussi tai patruuna on vaihdettavissa. Annostelijan päältä pyyhitään ainoastaan pölyt, ja kertakäyttöpussin tyhjennettyä pussi heitetään roskiin. Käytettäessä monikäyttöisiä eli täytettäviä annostelijoita huomioidaan niiden oikea huolto. Annostelijasta pestään huolellisesti saippualiuos pois, desinfioidaan joko lämpödesinfektiolla (esim. huuhtelulaitteessa) tai kemiallisesti (liotus fenolipitoisessa liuoksessa 2 % 1 tunti tai klooriliuoksessa 2000 ppm 2 tuntia). Annostelijan annetaan kuivua kunnolla ennen seuraavaa täyttöä. Monikäyttöinen annostelija täytetään siis vasta huollon jälkeen. Täytettävät annostelijat on täytettävä niin vähäisellä saippualiuosmäärällä, että se kulutetaan noin kuukaudessa (16). 3. ASEPTINEN TOIMINTA Työmenetelmien tulee olla aseptisia eli mikrobeilta suojaavia. 3.1 Käsineiden käyttö

8 8 Suojakäsineitä käytetään veri-, erite- ja limakalvokontakteissa. Kertakäyttöiset suojakäsineet ovat toimenpide- ja potilaskohtaisia. Samoilla käsineillä ei saa siirtyä työtehtävästä tai potilaasta toiseen, koska kontaminoiduilla käsineillä levitetään tehokkaasti taudinaiheuttajia. Jopa malaria on levinnyt sairaalassa kahdelle potilaalle käsineiden välityksellä (17). Suojakäsineet puetaan puhtaisiin käsiin ja riisutaan käsien ihoa mahdollisimman vähän kontaminoiden. Kertakäyttökäsineitä ei pestä eikä desinfioida. Tutkimusten mukaan kertakäyttökäsineiden peseminen ei puhdista käsineitä mikrobeista riittävän hyvin ja desinfektioaineet reagoivat käsinemateriaalien kanssa. Käsihuuhdetta käytetään aina käsineiden riisumisen jälkeen (4). Sekä vinyyli- että lateksikäsineet soveltuvat tutkimuskäsineiksi. Vain tilanteissa, joissa käsineet joutuvat alttiiksi huomattavalle ja pitkäkestoiselle mekaaniselle rasitukselle, kuten leikkauksissa, lateksikäsineet ovat kestävyytensä vuoksi vinyylikäsineitä suositeltavampi vaihtoehto (18). Puuterittomien käsineiden käyttö on suositeltua, koska puuterillisten käsineiden käyttöön liittyy runsaasti ongelmia. Erityisesti leikkauspotilaille puuterilliset käsineet aiheuttavat inflammatorisia reaktioita ja kiinnikkeitä. Henkilökunnalle saattaa tulla yliherkkyysreaktioita sekä puuterista että hengitettäessä puuterihiukkasiin sitoutuneita lateksivalkuaisaineita (19). Lisäksi puuterihiukkaset leviävät aerosolin tapaan ympäröiville pinnoille ja muodostavat mikrobeille sopivan kasvualustan. Puuterillisten käsineiden riisumisen jälkeen käsistä pestään puuterimassa ennen käsihuuhteen käyttöä (20). 3.2 Verisuonikanyylit Käsihuuhdetta käytetään aina ennen ja jälkeen kanyylien ja nesteensiirtolaitteiden koskettelua. Puutteellinen käsihygienia ja huolimaton verisuonikanyylien ja nesteensiirtolaitteiden käsittely lisää kanyyli-infektioiden määrää. Kanyylin pistokohta ja kiinnitys tarkistetaan päivittäin. Läpinäkyvä suojakalvo vaihdetaan tarpeen mukaan tai viimeistään tuotekohtaisten suositusten mukaisesti. Peitinsidosta käytettäessä sentraalisen laskimokanyylin sidos vaihdetaan joka toinen päivä, tarvittaessa useammin. Kalvon tai sidoksen vaih-

9 9 don yhteydessä iho ja kanyyli puhdistetaan värittömällä 0,5 %:lla klooriheksidiinispriillä tai 2 %:lla klooriheksidiiniglukonaattivesiluoksella. Perifeerinen kanyyli vaihdetaan tunnin välein. Nesteensiirtolaitteet ja kolmitiehanat vaihdetaan 72 (-96) tunnin välein. Kun annetaan toistuvia lääkehoitoja verisuonikanyylin kautta ilman jatkuvaa tiputusta, nesteensiirtolaitteet on vaihdettava jokaisen käyttökerran jälkeen. Sentraalisen laskimokanyylin hoidossa jatkoletkullinen kolmitiehana vaihdetaan kerran viikossa. Veri, verituotteet ja lipidivalmisteet tiputetaan omissa nesteensiirtoletkuissaan, jotka vaihdetaan välittömästi tiputuksen jälkeen tai 24 tunnin sisällä tiputuksen aloittamisesta (4, 21). 3.3 Virtsakatetrit Virtsatieinfektioiden esiintyminen katetripotilailla on suoraan verrannollinen katetrin pitoaikaan. Jos hoito kestää enemmän kuin 2-3 vuorokautta, suositellaan silikonikatetrin käyttöä. Silikoni ei karstoitu ja pitkäaikaisessa käytössä se ei ärsytä limakalvoa. Silikonikatetri suositellaan vaihdettavaksi vähintään kolmen kuukauden välein. Mikäli katetrissa esiintyy karstoittumista ja kiven muodostusta tai se toimii huonosti, se on vaihdettava uuteen. Virtsakatetrin ja virtsapussin liitoskohdan avaaminen lisää huomattavasti infektioriskiä (22, 24). Suljetun, takaiskuventtiilillä varustetun ja pohjasta tyhjennettävän keräilypussin käyttö on suositeltavaa. Nämä virtsapussit vaihdetaan 3 vuorokauden välein (23), ellei tuotekohtaisesti ole muuta suositeltu. Virtsapussia vaihdettaessa käytetään suojakäsineitä ja liitoskohta pyyhitään alkoholilla (A12 t 80 %) ennen vaihtoa (4). Virtsapussin tyhjennykseen käytetään aina potilas- ja toimenpidekohtaisia suojakäsineitä ja potilaskohtaista tyhjennyskannua ristikontaminaation välttämiseksi. Käytön jälkeen kannu viedään huoltohuoneen huuhtelulaitteeseen. Kertakäyttöinen pussi viedään tyhjennettäväksi huoltohuoneeseen. Keräyspussi on pidettävä aina virtsarakon tason alapuolella, myös kävelevän potilaan kohdalla. Pussi ei saa koskettaa lattiaa. Katetri kiinnitetään naisilla reiteen ja miehillä vatsanpeitteisiin (4, 23, 24).

10 10 Katetripotilaalta virtsanäyte otetaan steriilillä neulalla ja ruiskulla virtsapussin letkussa olevasta näytteenottokohdasta (25). Näytteenottokohdan puuttuessa näyte otetaan punktoimalla virtsakatetri steriilillä neulalla ennen virtsapussin ja katetrin liitoskohtaa aspiroiden ruiskulla näyte katetrista. Näytteenottokohta pyyhitään alkoholilla (A12 t 80 %) aina ennen virtsanäytteen ottamista. Jos potilaalla on ollut katetri yli 7 vuorokautta, katetri vaihdetaan ennen näytteenottoa (22). Katetripotilaan virtsanäytettä ei oteta katetrin ja virtsapussin liitoskohtaa avaamalla tai alta tyhjennettävästä virtsankeräyspussista. Jos potilaalla todetaan virtsatieinfektio, vaihdetaan hänelle uusi kestokatetri antibioottia aloitettaessa biofilmin muodostuksen vuoksi (41). Kertakatetrointi suoritetaan silloin, kun potilaan rakko ei spontaanisti tyhjene. Jos potilasta katetroidaan usein ja hänen alapäänsä iho on ärtynyt, voidaan alapesu suorittaa desinfioivan pesuaineen sijasta (Travahex) esimerkiksi steriilillä vedellä. Sairaalassa ja hoitolaitoksessa käytetään steriiliä vettä hydrofiilisen katetrin liukastamiseksi (4, 23). Toistokatetroinnissa hydrofiilisen katetrin liukastamiseksi käy vesijohtovesi silloin, kun potilas itse katetroi itsensä. Silloin potilas huolehtii hyvästä käsihygieniasta ja suorittaa huolellisen alapesun vesijohtovedellä ennen katetrointia (23). 3.4 Ihokarvojen poisto Ihokarvojen poisto ennen leikkausta ei ole välttämätöntä, koska ihokarvat eivät lisää infektioriskiä. Jos ihokarvat poistetaan, se tehdään mahdollisimman lähellä leikkausajankohtaa ja mahdollisimman vähän ihoa vaurioittaen. Suosituksena on käyttää sähkökäyttöistä kertakäyttöterällä varustettua leikkuria, joka poistaa ihokarvat atraumaattisesti jättäen sängen. Ihokarvojen poisto tavanomaisilla kertakäyttöisillä partakoneilla naarmuttaa ihoa. Rikkoutuneella iholla kasvaa runsaasti mikrobeja. 3.5 Haavasiteet

11 11 Haavasidosten käsittely aloitetaan desinfioimalla kädet käsihuuhteella. Tuoreen (alle 24 tuntia) haavan käsittelyssä käytetään steriilejä käsineitä. Haavasidoksia vahvistettaessa tai yli vuorokauden vanhan leikkaushaavan käsittelyssä riittävät tehdaspuhtaat käsineet. Siteiden poistossa käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä. Siteet laitetaan suoraan paperi- tai muovipussiin, riisutaan käsineet, käytetään käsihuuhdetta, puetaan tarvittaessa uudet käsineet ja asetetaan uusi side. Hoitotapahtuman päätteeksi käytetään käsihuuhdetta. Siteitä sisältävä paperi- tai muovipussi viedään hoitotapahtuman jälkeen huoltohuoneen jätesäkkiin (26). 3.6 Vaipat Vaippojen käsittely aloitetaan desinfioimalla kädet käsihuuhteella. Vaippojen vaihdossa käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä. Käytetyt vaipat laitetaan suoraan muovipussiin, riisutaan käsineet, käytetään käsihuuhdetta, puetaan tarvittaessa uudet käsineet ja laitetaan uusi vaippa. Jätesäkki tai jalkapolkimellinen roskankeräysastia otetaan lähelle työskentelypistettä, jotta käytetyt vaipat voidaan laittaa suoraan roskapussiin. Käytettyjä vaippoja sisältävä muovipussi viedään hoitotapahtuman jälkeen huoltohuoneen jätesäkkiin. Hoitotapahtuman päätteeksi käytetään käsihuuhdetta. 3.7 Kylpyhuonetyöskentely Kylpyhuonetyöskentelyssä noudatetaan aseptista työjärjestystä. Potilaiden suihkuhuoneen käyttöjärjestys suunnitellaan etukäteen siten, että esimerkiksi potilas, jolla on erittävä haava, suihkutetaan viimeisenä. Käytetyt välineet pestään desinfioivalla klooriliuoksella (kloori 200 ppm) jokaisen potilaan välillä. Näihin kuuluvat esimerkiksi suihkutuolit, suihkusängyt sekä siirtopatjan päällinen. Suihkusängyn tai -tuolin päälle laitettavat muovisuojat eivät vähennä desinfektion tarvetta. Kts. myös Huuhteluhuonetyöskentely Huuhteluhuonetyöskentelyssä likaiset ja puhtaat välineet pidetään erillään. Jokaisen työntekijän tulee olla tietoinen, mille pinnoille voidaan tarvittaessa

12 12 laskea käytetyt välineet ja mille pinnoille jo puhdistetut tai desinfioidut välineet. Muulla tavoin toimittaessa on ristikontaminaation vaara. Jokainen työntekijä kantaa vastuun siitä, että toimittaa käyttämänsä välineet joko huuhtelulaitteeseen tai kemialliseen liotukseen. Suosituksena on huuhtelulaitteen käyttö, koska lämpödesinfektio on tehokkain ja taloudellisin keino puhdistaa ja desinfioida välineitä. Huuhtelulaitteiden lämpötilan tarkistus tehdään säännöllisesti esimerkiksi kerran vuodessa ja aina korjausten jälkeen. Pesuaineen kulutusta seurataan päivittäin. Huuhtelulaite on kaikkien työntekijöiden käytössä, myös uudet työntekijät ja opiskelijat perehdytetään laitteiden oikeaan käyttöön (4). 4. VÄLINEIDEN JA LAITTEIDEN HUOLTO Välineiden huollossa voidaan käyttää lämpödesinfektiota ja kemiallista desinfektiota. Lämpödesinfektio on suositeltavin hoito- ja tutkimusvälineiden desinfektiomenetelmä. Pesukoneiden lämpötilan tarkistus tehdään säännöllisesti esimerkiksi kerran vuodessa ja aina korjausten jälkeen. Pesuaineen kulutusta seurataan päivittäin. Kemiallista desinfektiota käytetään vain silloin, kun lämpödesinfektio ei ole mahdollinen, eli jos ei ole huuhtelulaitetta tai pesukonetta, koneet ovat rikki tai välineet ei materiaalinsa tai muotonsa vuoksi sovellu lämpödesinfektioon. Jos lämpödesinfektio ei ole mahdollinen, välineet desinfioidaan kemiallisesti joko upottamalla desinfektioaineliuokseen tai pyyhkimällä upotukseen soveltumattomien välineiden pinnat huolellisesti esimerkiksi alkoholiliuoksella A12t 80 % (27). Kemiallisessa desinfektiossa liotusastiaksi valitaan desinfektioaineita kestävä kannellinen astia. Liotukseen käytettäviä aineita ovat 2 % fenolijohdannainen, jolloin liotusaika on 1 tunti tai kloori 2000 ppm, jolloin liotusaika on 2 tuntia. Liotuksessa voidaan käyttää myös 2 % kvaternääristä ammoniumyhdistettä, jossa on amiinifenoksietanolia, jolloin liotusaika on 30 minuuttia. Laimennosta tehtäessä sekä vesi että vaikuttava aine mitataan. Liotusastian kylkeen merkitään aineen nimi, laimennoksen vahvuus ja viimeinen käyttöpäivä. Liuos vaihdetaan desinfektioaineen valmistajan antamien ohjeiden ja kuormituksen

13 13 mukaan (1-2 kertaa viikossa). Upotusdesinfektiossa kaikkien välineiden tulee olla kokonaan desinfektioliuoksen peitossa. Välineiden kaikki onkalot tulee täyttää huolellisesti desinfektioaineella, koska välineiden pintojen ilmakuplat estävät desinfektioaineen vaikutuksen (4). Erityistä huomiota kiinnitetään välineisiin, jotka eivät kestä lämpö- tai kemiallista desinfektiota. Näitä ovat esimerkiksi lämpömittarit, stetoskoopit ja tippalaskurit, jotka huolletaan jokaisen potilaan välillä esimerkiksi alkoholiliuoksella A12t 80 % (28). Kaikki potilaan hoidossa käytetyt välineet ja laitteet tulee huoltaa laitekohtaisten ohjeiden mukaisesti (27). Tutkimuksessa on todettu, että hoitajien saksista 78.4 % (182/232) oli kolonisoitunut, koska saksien huolto oli epäsäännöllistä (29). Eräässä tutkimuksessa stetoskoopit (31 %), käsineet (63 %) ja suojatakit (37 %) olivat kontaminoituneet vankomysiiniresistenteillä enterokokeilla (VRE). Yhdessä tapauksessa suojatakki ja stetoskooppi olivat kolonisoituneet, vaikka käsineet olivat puhtaat VRE:stä (30). Myös tietokoneen näppäimistö on huollettava päivittäin, koska näppäimistö on useissa tutkimuksissa todettu kolonisoituneeksi. Erään tutkimuksen mukaan näppäimistöstä 24 % (19/80) oli kolonisoitunut, yleisin mikrobi oli metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA) (31). Hoitajat huolehtivat kiertovaunujen ATK-laitteiden desinfektiosta joka kierron jälkeen. Mikrokuituliina tai nukkaamaton pyyhe kostutetaan antistaattisella puhdistavalla desinfektioaineella, jossa on etanolia 40 % ja pyyhitään näppäimistö ja muoviosat. Näyttö pyyhitään vain kuivalla mikrokuituliinalla tai nukkaamattomalla pyyhkeellä. ATK-laitteiden puhdistuksesta ja desinfektiosta on erilliset ohjeet Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ohjepankissa. ( ammattilaisille) Endoskooppien huollosta on erilliset toimipaikkakohtaiset ohjeet, esimerkiksi TYKS:n ohje "Fiberoskooppien puhdistus ja desinfektio."

14 14 5. VÄLINEIDEN STERILOINTI Pesty ja desinfioitu välineistö kuivataan ja pakataan puhtaissa ja pölyttömissä tiloissa ennen sterilointia. Pakkausmateriaalien tulee olla ilmaa ja vesihöyryä läpäiseviä. Lisäksi niiden tulee suojata välineitä mikrobeilta säilytyksen aikana. Pakkaukset voidaan sulkea sterilointiin tarkoitetulla teipillä, sulkijanauhalla tai kuumasaumauksella. Kuumasaumaaja sulkee pakkauksen luotettavimmin edellyttäen, että pakkausmateriaali soveltuu saumattavaksi (4). Höyryautoklaavia käytettäessä on määräajoin suoritettava nk. Bowie-Dick ja vuototesti. Höyryautoklaavit, joiden kammio on yli 60 litraa, Bowie-Dick testi ja vuototesti tehdään kerran päivässä. Jos kammio on alle 60 litraa, testit tehdään kerran viikossa. Lisäksi autoklaavia on huollettava säännöllisin väliajoin, vähintään kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuukaudessa riippuen käyttömäärästä. Harvoin käytössä olevaa autoklaavia voidaan huoltaa kerran kolmessa kuukaudessa (32). Huollosta on pidettävä tarkkaa kirjanpitoa (4). Pienautoklaavit jaetaan kolmeen eri tyyppiin: B-, N- ja S, niissä käytettävien ohjelmien mukaan (33). B-tyypin autoklaavi sopii kaikkien pakattujen ja pakkaamattomien umpinaisten, onttojen ja huokoisten tuotteiden sterilointiin. Nämä autoklaavit on tarkoitettu steriloimaan pakattuja laitteita ja tarvikkeita. Niillä voidaan myös steriloida tekstiilejä. N-tyypin autoklaavi sopii vain pakkaamattomien kiinteiden tuotteiden sterilointiin. Niissä steriloitavia tavaroita ei saa pakata sterilointipusseihin, ja steriloidut tavarat on käytettävä heti steriloinnin jälkeen. N-autoklaaveissa ei saa steriloida tekstiilejä eikä onttoja tai putkimaisia välineitä, koska autoklaaviin mahdollisesti jäävä ilma voi vaarantaa steriloinnin lopputuloksen.

15 15 S-tyypin autoklaavissa on yksi ohjelma kiinteiden, pakkaamattomien välineiden sterilointiin, jonka lisäksi siinä on yksi tai useampia erityisohjelmia onttojen, huokoisten tai pakattujen välineiden steriloimiseen. S-autoklaaveilla voidaan steriloida myös pakattuja laitteita ja tarvikkeita, tekstiilejä tai putkimaisia kappaleita, mutta vain siinä tapauksessa, että valmistaja on asentanut autoklaaviin tarkoitukseen sopivan sterilointiohjelman. Pienautoklaavistandardi SFS-EN valmistui vuonna 2004, joten suuri osa käytössä olevista autoklaaveista ei ole standardin mukaisia. Koska vanhoissa autoklaaveissa ei ole esityhjiötä, niiden ohjelmat muistuttavat lähinnä standardin N-tyypin ohjelmia. Niissä ei saa steriloida kuin pakkaamattomia kiinteitä välineitä tai tarvikkeita. Yli 20 vuotta vanhojen sterilointilaitteiden käyttö ei ole suositeltavaa, koska niiden sterilointikyvyn varmistaminen on ongelmallista (33). Kuumailmakaapin lämpömittari ja termostaatti tarkistetaan aika ajoin (34), esimerkiksi kerran vuodessa. Kemiallisia indikaattoreita sijoitetaan aina sterilointipakkauksiin ja mahdollisesti välineiden sisään vaikeasti steriloituviin kohteisiin. Niiden avulla osoitetaan, että halutut olosuhteet saavutetaan steriloinnin aikana myös pakkausten sisällä (4). 6. SIIVOUS Siivouksen tarkoituksena on poistaa lika ja pöly eli ylläpitää puhtautta ja huoltaa pintoja. Siivouksella vähennetään ympäristön mikrobipitoisuutta ja estetään mikrobien lisääntymistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää käytettävien siivousvälineiden puhtauteen, puhdistusmenetelmiin, laadittujen siivousohjeiden ja oikean työjärjestyksen noudattamiseen. Kosketuspintojen ja tasopintojen puhtaus on lattiatasojen puhtautta tärkeämpää, koska mikrobit voivat siirtyä nimenomaan kosketus- ja tasopinnoista käsiin ja käsien välityksellä potilaisiin (4).

16 Siivouskäsineet Siivouksessa käytetään monikäyttöisiä suojakäsineitä työntekijän ihon suojaamiseksi esimerkiksi puhdistus- ja desinfektioaineilta. Suojakäsineet ovat aina henkilökohtaiset. Niiden alla voidaan käyttää puuvillaisia aluskäsineitä. Aluskäsineet ovat joko kertakäyttöisiä tai monikäyttöisiä, jolloin ne huolletaan laitospyykin vaatimusten mukaisesti. Suojakäsineet pestään nestesaippualla siirryttäessä työvaiheesta ja työtilasta toiseen. Käytön jälkeen suojakäsineet puhdistetaan huolellisesti saippualiuoksella sekä ulko- että sisäpuolelta. Puhdistuksen jälkeen suojakäsineet laitetaan haarukkamalliseen telineeseen kuivumaan. Suojakäsineitä ei tulisi käyttää yhtäjaksoisesti puolta tuntia kauempaa, koska iho tarvitsee ajoittain ilmakylpyjä pysyäkseen terveenä. Siivoustyöhön hyväksytyissä suojakäsineissä vaaditaan CE-merkintä (35). Jos siivouksessa käytetään kertakäyttökäsineitä, ne vaihdetaan siirryttäessä työvaiheesta ja työtilasta toiseen. Kertakäyttökäsineitä ei huolleta eikä desinfioida käsihuuhteella. Käsineiden riisumisen jälkeen käytetään käsihuuhdetta. Eristystilanteissa käytetään kertakäyttökäsineitä. Käsissä olevat sormukset ja korut estävät hyvää käsihygieniaa, joten niiden käyttö sairaala- tai laitostyössä ei ole suositeltavaa. 6.2 Siivoukseen käytettävät aineet Siivoukseen käytetään yleensä joko neutraalia tai heikosti emäksistä pesuainetta. Klooripohjaisia desinfektioaineita käytetään infektio- tai altistustapauksissa. Taudinaiheuttajasta riippuen soveltuva aktiiviklooripitoisuus on ppm. Lisäksi klooriyhdisteitä käytetään kosteissa tiloissa (esim. saniteettitiloissa) pintojen ja kalusteiden desinfioivaan puhdistukseen vähintään kerran viikossa. Tällä estetään hajuhaittoja ja kalkin muodostusta. Eritetahradesinfektioon käytetään klooriyhdisteitä, joiden aktiiviklooripitoisuus on 5000 ppm. Mikäli eritteet ensin imeytetään pois pinnalta, riittää kloori 500 ppm (4).

17 17 Kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä eli kvatteja voidaan käyttää kuivien pintojen desinfioivaan puhdistukseen. Niiden teho ei ole kosteiden tilojen mikrobeihin yhtä luotettava kuin kloorin. Alkoholit tehoavat nopeasti mikrobeihin, mutta eivät pysty tunkeutumaan eritteiden ja lian läpi. Alkoholeja käytetään pienten ja puhdistettujen pintojen desinfiointiin (35). 6.3 Siivousvälineiden huolto Siivoukseen käytettävät käsityövälineet, kuten astiat ja harjat, pestään huuhtelulaitteessa tai pesukoneessa. Jos tämä ei ole mahdollista, välineet pestään siivouksessa käytettävällä aineella. Monikäyttöiset siivouspyyhkeet ja - mopit pestään laitospyykille asetettujen vaatimusten mukaisessa lämpötilassa (70 0 C 10 minuuttia). Mikäli käytetään matalampaa lämpötilaa, on esikäsittelyssä käytettävä kemiallista desinfektiota (hypokloriitti, peretikkahappo, kvaternäärinen ammoniumyhdiste). Pesun jälkeen pyyhkeet ja mopit kuivataan kuivausrummussa. Siivouspyyhkeiden säilyttäminen kosteana lisää bakteerimääriä. Mikrobit voivat lisääntyä, vaikka siivouspyyhkeitä säilytettäisiinkin desinfektioliuoksessa (4). 6.4 Saniteettitilojen huolto Saniteettitilat siivotaan heikosti emäksisellä aineella kerran päivässä viimeisen potilaan jälkeen. Klooriyhdisteitä käytetään saniteettitiloissa pintojen ja kalusteiden desinfioivaan puhdistukseen vähintään kerran viikossa. Infektiotilanteissa käytetään aina klooripohjaisia desinfektioaineita. Taudinaiheuttajasta riippuen soveltuva aktiiviklooripitoisuus on ppm. Suihkutuolit ja -paarit pestään huolella jokaisen potilaan jälkeen klooripohjaisella (200 ppm) aineella (35). Suihkutuolien kaikki irrotettavat osat huolletaan huuhtelulaitteessa kerran päivässä. Suihkutuolit ja -paarit pyyhitään kokonaan klooriliuoksella (200 ppm) viimeisen potilaan jälkeen. Tietyt irrotettavat

18 18 suihkupäät voidaan myös pestä ja desinfioida huuhtelulaitteessa tai pesukoneessa tähän tarkoitukseen soveltuvassa telineessä. Käsisuihku puhdistetaan päivittäin saniteettitilan siivouksen yhteydessä. Käsisuihkun pää varsineen upotetaan kapeasuiseen astiaan, jossa on kloorilaimennos 200 ppm. Samaa liuosta käytetään koko siivouskierron ajan. Käsisuihkua liotetaan saniteettitilan huolellisen siivouksen ajan. Tämän jälkeen käsisuihku harjataan pesualtaan hanan alla ja huuhdellaan. Käsisuihkusta päästetään vettä, jotta sen sisälle päässyt kloori poistuu. Käsisuihku kuivataan ja ripustetaan puhdistettuun haarukkamalliseen pidikkeeseen, koska umpinaisessa mallissa vesi jää seisomaan. Käsisuihkun pelkkä pyyhkiminen ei riitä (36). TYKS:ssa on esiintynyt käsisuihkun välityksellä levinnyt Pseudomonas aeruginosan aiheuttama virtsatieinfektioepidemia. Tietyt irrotettavaksi tehdyt suihkupäät voidaan myös pestä ja desinfioida huuhtelulaitteessa tai pesukoneessa tähän tarkoitukseen soveltuvassa telineessä. 7. PYYKKIHUOLTO Likapyykki laitetaan osastolla suoraan pyykkisäkkiin laskematta sitä välillä esimerkiksi lattialle. Likapyykkipussi tai -vaunu otetaan lähelle työpistettä, jolloin vältytään likapyykin kantamiselta. Likapyykkivaunun tulisi olla kannellinen ja jalkapainikkeella avattava. Likapyykkisäkkiä ei saa täyttää liian täyteen, ja se on suljettava huolellisesti. Märät pyykit, kuten siivouspyyhkeet, laitetaan muovipussiin ja vasta sitten muun pyykin joukkoon. Likapyykkiä ei siirrellä tai yhdistellä pyykkisäkistä toiseen. Pyykkiä ei esikäsitellä eikä huuhdella osastolla (37). Pyykki pestään laitospyykille asetettujen vaatimusten mukaisessa lämpötilassa (70 0 C, 10 minuuttia). Mikäli käytetään matalampaa lämpötilaa, on käytettävä kemiallista desinfektiota (hypokloriitti, peretikkahappo). Pesun jälkeen pyykki kuivataan kuivausrummussa. Hidas kuivuminen aiheuttaa pestyssä pyykissä mikrobikasvua (4).

19 19 Vanhusten ja pitkäaikaishoitolaitosten asukkaiden henkilökohtaiset vaatteet eivät kuulu standardoitujen sairaalatekstiilien ryhmään. Näiden vaatteiden lajivalikoima voi olla sairaalatekstiilejä laajempi ja materiaaleiltaan monipuolisempi. Nämä eivät vaadi desinfektiota ja siksi ne voidaan pestä pesuohjeen mukaan matalammassa lämpötilassa (38). Infektiopyykkinä käsitellään sellaisen potilaan pyykkiä, jolla on tarttuva infektio ja/tai mikrobin kantajuus. Infektiopyykki kerätään läpikuultavaan, saumasta liukenevaan muovipussiin, joka suljetaan vesiliukoisella erikoisnauhalla. Pussia ei saa täyttää liian täyteen. Muovipussi laitetaan keltaiseen tai oranssiin kangaspussiin, joka suljetaan huolellisesti. Kaksoispakkausta ei tarvita tartuntavaaran vuoksi vaan siksi, ettei ohut muovipussi hajoaisi kuljetuksen aikana. Pesulassa infektiopyykkiä sisältävä muovipussi laitetaan sellaisenaan pesukoneeseen, jotta mahdollisilta kontaminaatioilta vältyttäisiin (4). Likapyykin kuljetuksessa käytettyjä rullakoita tai vaunuja ei saa käyttää puhtaan tavaran kuljetukseen ennen puhdistusta. 8. JÄTEHUOLTO Yhdyskuntajätteet lajitellaan ja kerätään laitoksen ohjeen mukaiseen jätesäkkiin, joka suljetaan huolella. Tartuntatautien neuvottelukunta on hyväksynyt vuonna 1994 terveydenhuollon jätevirtaprojektin esittämän tulkinnan, jonka mukaan tartuntavaaralliseksi jätteeksi katsotaan vain sellainen jäte, joka on kontaminoitunut hemorragista kuumetta (esimerkiksi Ebola, Lassa, Marburgintauti), ruttoa tai pernaruttoa aiheuttavilla mikrobeilla. Vain edellä mainittu tartuntavaarallinen jäte kerätään esimerkiksi keltaiseen jätesäkkiin laitoskohtaiset ohjeet huomioiden (4). Veritartuntavaarallinen jäte merkitään TYKS:ssä sisäistä kuljetusta varten veritartuntavaaramerkillä (keltainen kolmio mustalla pohjalla) tai toimitaan laitoskohtaisten ohjeiden mukaisesti. Terävien jätteiden keruuseen käytetään ainoastaan tehdasvalmisteisia riskijäteastioita estämään pisto- ja viiltovam-

20 20 moja (4). Muuhun kuin riskijäteastiakäyttöön tarkoitettujen muovipullojen tai - kanistereiden suu voi olla liian kapea ja astian seinämä liian pehmeä, jolloin voi tapahtua neulanpistotapaturmia. Riskijäteastiat sijoitetaan tarkoituksenmukaisesti, jotta terävä jäte voidaan laittaa suoraan asianmukaiseen astiaan (39). 9. POTILAAN ERISTÄMINEN Infektioiden torjuntaa ja epidemioiden hallintaa helpottaa, jos jokaisessa yksikössä on eristyshuone. Jokaiseen yksikköön suositellaan vähintään yhden eristyshuoneen rakentamista. Huoneen yhteydessä tulisi olla vähintään WC ja suihku sekä mahdollisuuksien mukaan sulkutila (40). Ulkomailla tai Suomessa riskisairaalassa ollut potilas/asiakas tulee Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin ohjeen mukaan tutkia kolonisaationäyttein ja tarvittaessa eristää. Katso Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ohje resistenttien sairaalabakteerien seulomisesta (MRSA, VRE, moniresistentit Gramnegatiiviset sauvat). ( ammattilaisille) 10. INFEKTIOIDEN SEURANTA Hoidon aikana tulleet tai hoidon aiheuttamat infektiot ilmoitetaan sairaalainfektioiden seurantajärjestelmään laitoskohtaisten ohjeiden mukaisesti. Infektioiden seuranta mahdollistaa infektioiden määrän ja laadun tarkkailun toimipaikkakohtaisesti. Seurannan avulla saadaan tietoa siitä, miten paljon ja minkälaisia infektioita yksiköissä esiintyy. Sen avulla voidaan osa epidemioista havaita jo varhain. Lisäksi hoitokäytäntöjä muutettaessa havaitaan vaikutukset infektiomääriin. Vain järjestelmällisen seurannan avulla on mahdollista suunnata infektioiden ehkäisytoimenpiteitä oikein ja arvioida toimien vaikuttavuutta (4).

21 21 KIRJALLISUUS 1. Casewell M & Phillips I. Hands as a route of transmission for Klebsiella species. Br Med J 1997; 2: Doebbeling RN, Stanley GL, Sheetz CT et al. Comparative efficacy of alternative handwashing agents in reducing nosocomial infections in intensive care units. N Engl J Med 1992;327: Lumio J. Käsien pesu ja potilaiden turvallisuus. Duodecim 1993;109: Infektioiden torjunta sairaalassa 5. uudistettu painos, Suomen Kuntaliitto, Helsinki 2005;75 92, , , , , , , , , Routamaa M. Käsihygienia torjuu infektiot. Tietyks 2000;6: Merry AF, Miller TE, Findon G, Febster CS & Neff SP. Touch contamination levels during anaesthetic procedures and their relationship to hand hygiene procedures: a clinical audit. Br J Anaesth 2001; 87: Mehtar Sharon. Klebsiella oxytoca -epidemic in the North Middlesex Hospital. The third international conference on infection control Brighton. 8. Blackmore M. Hand-drying methods. J Infection Contr Nursing 1987; 16: Stosor V et al. Importance of washing technique on the persistence of vancomycin resistant enterococci. 34 th Interscience Conference on Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Abstract J 147. American Society for Mikrobiology, Orlando, Voss A & Wiedner AF. No time for handwashing? Handwashing versus alcohol rub: can we afford 100 % compliance? Infect Control Hosp Epidemiol 1997;18: Pellowe CM, Pratt RJ, Harper P et al. Infection control. Prevention of healthcare-associated infections in primary and community care, J Hosp Infect 2003;55 (Supp 2):S5 S Heddwick SA, McNeil SA, Lyons MJ & Kauffman CA. Pathogenic organisms associated with Artificial Fingernails Worn by Healthcare Workers. Infect Control Hosp Epidemiol 2000;21: Moolenaar RL & al. Prolonged outbreak of Pseudomonas aeruginosa in a Neonatal Intensive Care Unit. Did Staff Fingernails Play a Role in Disease Transmission? Inf Control Hosp Epidemiol 2000;21(2): Hätönen P. Keinokynsien liima voi tuhota omat kynnet. TS Extra : Nilsson, J. Bättre hygien halverade behovet av antibiotika. Dagens Medicin 2001;44: TYKS, Sairaala-apulaisen työohjeet. Pesuannostelijan huolto s Piro S, Sammud M, Badi S & Al Ssabi L. Hospital-aquired malaria transmitted by contaminated gloves. J Hosp Infect 2001; 47: Meurman O. Vinyyli- ja lateksitutkimuskäsineiden suojateho. Suomen Sairaalahygienialehti 1996;14:59 61.

22 Holmdahl L & Risberg B. Puder på operationshandskar en förbisedd risk: ger väldokumenterade allvarliga biverkningar. Läkartidningen 1993; 21: Truscott W. Glove powder and nosocomial infections: Is There a Connection? Inf Control & Sterilization Technology 1996;1: Department of Health. Guidelines for preventing infections associated with the insertion and maintenance of central venous catheters. JHosp Infect 2001;47:S47-S Lindsay E & Nicolle MD. The Chronic Indwelling Catheter and Urinary Infection in Long-Term-Care Facility Residents. Infect Control Hosp Epidemiol 2001;22: TYKS:n menetelmäkirja. Sairaanhoidollisia toimenpiteitä: katetrointi 2005;4:4. ammattilaisille 24. Department of Health. Guidelines for preventing infections associated with the insertion and maintenance of short-term indwelling urethral catheters in acute care. J Hosp Infect 2001;47:S39 S Eerola E. (toim.) Kliinisen mikrobiologian tutkimukset Turun Y-Lab. Jyväskylä 2000: TYKS:n menetelmäkirja. Sairaanhoidollisia toimenpiteitä: haavan hoito 2005;4:2. ammattilaisille 27. TYKS:n menetelmäkirja. Sairaalahygieniayksikön ohjeita henkilökunnalle: välinehuolto osastolla 2005; ammattilaisille 28. Weber DJ & Rutala WA. Role of Environmental Contamination in the Transmission of Vankomycin-Resistant Enterococci. Infect Control Hosp Epidemiol 1997;5: Embil, J. & al. A Potential Source of Nosocomial Infection. Infect Control Hosp Epidemiol 2002; 23: Zachary,K.& al. Contamination of Gowns, Gloves, and Stethoscopes with Vancomysin-Resistant Enterococci. Infect Control Hosp Epidemiol 2001; 22: Bures, S. & al. Computer keyboards and faucet handles as reservoirs of nosocomial pathogens in the intesive care unit. AJIC 2000; 28: Santasalo L, Orha K, Kuronen T, Pommelin P & Karhumäki T. Välineiden sterilointi terveydenhuollossa. SHKS 1995: Ojajärvi J. & Aghte N. piensterilointilaitteet terveydenhuollossa. Lääkelaitoksen raportteja 1/2005; Suullinen tieto: huoltomestari Mikko Rauhanen TYKS ja huoltoteknikko Petri Kaunisto TKS Siivoustyön käsikirja. 14. uudistettu painos, Suomen Siivousteknisen liiton julkaisu 1:7, Jyväskylä 2000; , TYKS, Sairaala-apulaisen työohjeet. Käsisuihkun huolto s TYKS:n menetelmäkirja. Sairaalahygieniayksikön ohjeita henkilökunnalle: pyykkihuolto 2005; ammattilaisille 38. Infektioiden torjunta sairaalassa 4. uudistettu painos, Suomen Kuntaliitto, Helsinki 1999; TYKS:n menetelmäkirja. Sairaalahygieniayksikön ohjeita henkilökunnalle: jätehuolto 2005;

23 Kotilainen P, Routamaa M, Peltonen R, Evesti P, Eerola E, Salmenlinna S, et al. Eradication of meticillin-resistant Staphylococcus aureus from a health center ward and associated nursing home. Arch Intern Med 2001;26:161: Laato M. Virtsakatetreihin liittyvät infektiot. XVIII Valtakunnalliset tartuntatautipäivät , Helsinki.

24 24 Sairaalahygienia / RP, MR, TK, KT / 2005 Liite 1 KÄSIHYGIENIA Kosketustartunta on yleisin mikrobien (bakteeri tai virus) ja infektioiden leviämistie. Tavallisimmin kosketustartunta tapahtuu käsien välityksellä. Esimerkiksi flunssavirukset tarttuvat käsien välityksellä jopa tehokkaammin kuin pisaratartuntana. Kun tunnetaan taudinaiheuttajille ominaiset tartuntatiet, niiden reitti voidaan katkaista. Kosketustartunnan osalta huolellinen käsihygienia on tässä osoittautunut tehokkaaksi ja käyttökelpoiseksi. Käsihygieniaa voidaan toteuttaa joko pesemällä kädet huolellisesti tai käyttämällä apteekista hankittavia alkoholipohjaisia käsihuuhteita (esimerkiksi Käsidesi, Isosept, Klorhexol, Dilutus G, Levermed Sept jne). Käsienpesu on välttämätön, jos kädet ovat näkyvästi likaiset. Mikrobimäärän vähentämisessä käsihuuhde on tehokkaampi ja nopeampi kuin käsien pesu. Erityisesti henkilöiden, jotka kantavat moniresistenttiä mikrobia (kuten MRSA:ta, VRE:ta tai jotakin moniresistenttia gram-negatiivista sauvabakteeria), tulee pitää hyvää huolta käsihygieniastaan. Tämä merkitsee sitä, että kädet pestään tai desinfioidaan huolellisesti esimerkiksi kotoa lähdettäessä. Omaisten ja vierailijoiden tulee pestä kädet ja/tai desinfioida ne käsihuuhteella vierailunsa päätteeksi. Käsien pesu Kädet kastellaan kädenlämpöisellä vedellä. Nestemäistä saippualiuosta otetaan kämmenelle. Saippualiuos levitetään käsille ja hierotaan. Huomioidaan kynnen alustat, sormet ja sormien välit sekä kummatkin peukalot. Suoritetaan kunnon mekaaninen pesu. Pesuliuos huuhdotaan pois. Kädet kuivataan paperipyyhkeellä. Käsien desinfektio käsihuuhteen avulla Käsihuuhdetta annostellaan runsaasti kuiville käsille. Sormenpäät upotetaan kämmenpohjaan otettuun huuhdeliuokseen. Sama tehdään toisen käden sormenpäille. Huuhde levitetään joka puolelle käsiä. Huomioidaan sormien välit ja molemmat peukalot. Käsiä hierotaan kunnes ne ovat kuivat. Annostele runsaasti käsihuuhdetta kuiviin käsiin. Upota sormenpäät huuhdeliuokseen. Upota toisen käden sormenpäät huuhdeliuokseen. Levitä huuhde joka puolelle käsiä. Huomioi sormien välit. Huomioi molemmat peukalot. Hiero kunnes kädet ovat kuivat.

25 25