GLOBAALIN SEURAKUNTALAISEN PAIKALLINEN PAIMEN

Transkriptio

1 GLOBAALIN SEURAKUNTALAISEN PAIKALLINEN PAIMEN Paikallisseurakunnan johtamisen haasteet Suomen Vapaakirkossa globalisaation, medialisaation ja individualismin keskellä Itä-Suomen yliopisto, filosofinen tiedekunta Teologian osasto, läntinen teologia Pro Gradu -tutkielma Käytännöllinen teologia, Marko Jokinen

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Tekijä Author Marko Jokinen Osasto School Läntisen teologian osasto Työn nimi Title Globaalin seurakuntalaisen paikallinen paimen Seurakunnan johtamisen haasteet Suomen Vapaakirkossa globalisaation, medialisaation ja individualismin keskellä Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Käytännöllinen teologia Pro gradu -tutkielma x s. + 8 s. Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract Pyrin selvittämään tässä tutkielmassa Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtavien pastorien kokemuksia, käsityksiä ja ajatuksia johtajuudesta sekä paimenuudesta paikallisseurakunnissa nykyajassa. Lähestyin aihetta kolmen tutkimuskysymyksen avulla. Ensinnäkin pyrin selvittämään minkälaisia haasteita uskonnon sekä yhteiskunnan muutokset ovat Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtajien mielestä tuoneet paikallisseurakuntien johtajuuteen. Toiseksi pyrin selvittämään miten Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtavat pastorit käsittävät johtajuuden ja paimenuuden paikallisseurakunnassa ja kuvailevat itseään johtajana. Kolmanneksi tutkin miten paikallisseurakunnan johtajan Averyn johtajuusparadigmojen mukainen johtajuustyyli vaikuttaa siihen, millaisia johtajuuden haasteita hän kohtaa työssään. Keräsin tutkimuksen aineiston haastattelemalla yhdeksää Suomen Vapaakirkon eri paikallisseurakunnan johtavaa pastoria. Toteutin haastattelut puolistrukturoituina haastatteluina ja analysoin saamani aineiston laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analysoin aineiston kahdessa osassa. Ensimmäinen osa keskittyi ensimmäiseen tutkimuskysymykseen ja toinen osa puolestaan toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen. Käytin ensimmäisen osan analysointiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analysoin toisen osan löyhästi teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä käyttäen apuna Gayle C. Averyn johtajuusparadigmoja. Sijoitin analyysin perusteella kunkin pastorin Averyn johtajuusparadigmojen jatkumolle. Tarkastelin toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen tuloksia haastateltavien anonymiteetin suojaamiseksi seuraavissa kahdessa ryhmässä: Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset ja visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset. Tutkimuksen tulosten perusteella nykyaika on tuonut paikallisseurakuntien johtajuuteen monia haasteita, joista osa liittyy johtajana olemiseen, osa seurakuntalaisiin ja heidän johtamiseensa, ja osa puolestaan seurakuntakulttuuriin. Tulosten valossa globalisaatiolla, teknologisella muutoksella, uskonnollisen kentän pluralisoitumisella, uskonnon medialisaatiolla, individualismilla sekä maallistumisella on selvästi havaittavaa vaikutusta paikallisseurakunnan johtamisen haasteisiin. Suurin osa pastorien kokemista haasteista sai tukea myös muusta tutkimuksesta, joskin osa haasteista tuli myös kyseenalaistetuksi. Joukkoon mahtui myös muutamia yllättäviä havaintoja, joihin ei löytynyt mitään vertailupohjaa muusta tutkimuksesta. Näitä olivat useamman sukupolven kristittyihin- sekä seurakunnassa vaikuttamisen rajaamiseen liittyvät haasteet. Kaikkien pastorien käsitykset johtajuudesta muistuttivat melko paljon toisiaan. Käsityksissä johtajuudesta oli jonkin verran yksilöllisiä eroja, mutta tuloksissa ei ilmennyt mitään erityisen suuria poikkeamia. Suurin osa haastateltavista näki johtajuuden olevan suunnan näyttämistä, edellä kulkemista ja esimerkkinä toimimista. Kaikki pastorit pitivät vuorovaikutuksen ja keskustelun merkitystä keskeisenä johtajuudelle. Johtajuuteen liitettiin myös esimerkiksi ihmisten rohkaiseminen eteenpäin, mahdollistaminen, vaikuttaminen, kokonaisuuden toimivuudesta huolehtiminen ja lopullinen vastuu asioista. Avoimuus- ja ennakkoluulottomuus uutta kohtaan sekä valtuuttava johtajuus korostuivat orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneilla pastoreilla kuitenkin visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneita pastoreita enemmän. Suurin osa pastoreista näki johtajuuden ja paimenuuden olevan todella lähellä toisiaan, mutta kahdella pastorilla oli poikkeava näkemys, jossa johtajuus nähtiin paimenuudesta selvästi eroavana asiana. Pastorit kuvasivat paimenuutta ennen kaikkea ihmisistä huolehtimisena, ihmisten ohjaamisena, -auttamisena, -johtamisena ja -kohtaamisena. Pastorien johtajuustyyleillä ja koetuilla haasteilla näytti tulosten valossa olevan jonkin verran yhteyttä toisiinsa. Mitä enemmän johtajuustyylissä mentiin kohti orgaanista johtajuutta, sitä enemmän haastateltavat toivat esille seurakuntakulttuuriin liittyviä haasteita. Mitä enemmän johtajuustyylissä taas oli havaittavissa visionäärisen johtajuuden piirteitä ja jopa vähäisiä transaktionaaliseen suuntaan vivahtavia piirteitä, sitä enemmän haastateltavat toivat esille johtajana olemiseen liittyviä haasteita. Seurakuntalaisiin liittyvien haasteiden suhteen johtajuustyylillä ei sen sijaan näyttänyt olevan havaittavaa yhteyttä. Avainsanat Keywords Paikallisseurakunta, johtajuus, globalisaatio, individualismi, medialisaatio, paimenuus, haasteet, Suomen Vapaakirkko

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical faculty Tekijä Author Marko Jokinen Osasto School School of Theology Työn nimi Title Local Pastor of a Global Parishioner Leadership Challenges in The Evangelical Free Church of Finland in Times of Globalization, Mediatization and Individualism. Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Practical Theology Pro gradu -tutkielma x 23rd of January 70 p. + 8 p. Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma 2020 Tiivistelmä Abstract The aim of this thesis was to study the experiences, conceptions, and thoughts of leading pastors of local congregations of the Evangelical Free Church of Finland about leadership and pastoring in local congregations nowadays. I approached the subject with three research questions. Firstly, what kind of challenges have the changes in religion and society brought to leadership in local congregations? Secondly, how leading pastors of local congregations see leadership and pastoring, and how they see themselves as leaders? Thirdly, how leadership style, according to Avery s leadership paradigms, of leading pastor of local congregation affects the challenges that he/she encounters in his/her work? I collected data for this study by interviewing nine leading pastors of local congregations of the Evangelical Free Church of Finland. I carried out the interviews as semi-structured interviews and analyzed the data with qualitative content analyzis. I analyzed the research data in two separate parts. First part comprised analysis of the first research question and its data. Second part comprised analysis of the second and the third research question and their data. I analyzed the data in the first part with data-oriented content analysis and the second part with abductive approach to content analysis. I used Gayle C. Avery s theory of leadership paradigms to assist the second part. I positioned each pastor individually in Avery s continuum of leadership paradigms according to my analysis on their leadership styles. In order to guard privacy of the interviewees I presented the results of the second and the third research questions in two groups: Conceptions of pastors that were positioned near organic leadership and conceptions of pastors that were positioned near visionary leadership. The results showed that leadership in local congregations is faced with various challenges. Some challenges have to do with leading pastors own leadership, some relate to parishioners and concerning leadership issues, and some are linked with congregational culture. In the light of findings of this study, globalization, technological change, pluralization of the religious sphere, religious mediatization, individualism and secularization have impact on challenges of leadership in local congregations. Most of the challenges mentioned by pastors could also be found in other studies, even though some challenges were questioned. The results showed even some surprising findings with no point of comparison in other studies. These were the challenges concerning multi-generational Christians and permission to limit admittance to have influence in congregations. Conceptions of leadership were quite similiar among all pastors. There were some individual differences but no major deviations. Most of the interviewees described leadership in the following ways: showing the way, acting as a precedessor, being an example to others, encouraging others, empowering, influencing, seeing the big picture and final responsibility in matters. According to this study, open-mindedness towards new and shared/empowering leadership seemed to be more emphasized by pastors who were positioned near organic leadership than by those who were positioned near visionary leadership. Most pastors saw leadership and pastoring very alike in many ways, yet two pastors had deviating view on the issue. They saw leadership and pastoring as two distinctive matters. Interviewees associated pastoring with instructing, taking care of people, helping, leading and meeting people. This study showed that there seems to be some correlations between pastors leadership styles and encountered challenges. The more pastors leadership style resembled charasteristics of organic leadership paradigm, the more they highlighted challenges related to congregational culture. The more pastors leadership style resembled charasteristics of visionary leadership paradigm, and even some charasteristics of transactional leadership paradigm, the more they stressed challenges related to their own leadership. Instead there seemed to be no clear correlation between pastors leadership style and encountered challenges. Avainsanat Keywords Local Congregation, leadership, globalization, individualism, mediatization, pastoring, Challenges, The Evangelical Free Church of Finland

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TUTKIMUKSEN TAUSTA Johtajuus... 8 Johtajuus ja johtaminen... 8 Gayle C. Averyn johtajuusparadigmat Pastoraalinen johtaminen ja auktoriteetti E-johtajuus Uskonnon ja yhteiskunnan muutos Globalisaatio ja individualismi Uskonnon medioituminen ja medialisaatio Maallistuminen Aiempi tutkimus Kontekstin kuvaus Suomen Vapaakirkko METODI Tutkimustehtävä Aineisto ja sen keruu Aineiston analyysi Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys TULOKSET Johtajana olemiseen liittyvät haasteet Johtavan pastorin työnkuvan muutos Uuden teknologian hallinta ja hyödyntäminen Jatkuva tavoitettavuus Seurakuntalaisiin liittyvät haasteet Informaation rajattomuus ja globalisaatio Seurakuntakuri Johtajuuden ja auktoriteetin kunnioituksen lasku Osallistumisen, palvelemisen ja sitoutumisen haasteet Seurakuntakulttuuriin liittyvät haasteet Traditioiden haasteet Seurakunnan johtamiskulttuurin haasteet Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset Käsitykset johtajuudesta seurakunnassa... 53

5 Käsitykset paimenuudesta seurakunnassa Kuvaukset itsestä johtajana Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset Käsitykset johtajuudesta seurakunnassa Käsitykset paimenuudesta seurakunnassa Kuvaukset itsestä johtajana YHTEENVETO, JOHTOPÄÄTÖKSET JA MAHDOLLISET JATKOTUTKIMUSAIHEET Yhteenveto ja johtopäätökset Mahdollisia jatkotutkimusaiheita LÄHTEET JA KIRJALLISUUS LIITTEET... 78

6 6 1 JOHDANTO Johtajuus on kovassa muutoksessa tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa. Se tuottaa sekä toimessa oleville johtajille, että tiedemiehille haasteita sen arvioimisessa, minkälainen johtaminen sopii erilaisten ihmisten ja organisaatioiden johtamiseen nykyajassa. 1 Jatkuva valtioiden-, ihmisten- ja kulttuurien monimuotoisuuden lisääntyminen globalisoituvassa maailmassa antaa monille ihmisille tänä päivänä lähes rajattomasti mahdollisuuksia erilaisiin elämäntyyleihin. Ihmiset voivat kommunikoida, tehdä työtä, opiskella ja tehdä tutkimusta ilman vahvoja sijainnin tuomia rajoitteita. Myös liikuntarajoitteiset ja vanhukset voivat entistä paremmin olla monissa toiminnoissa mukana kommunikaatioteknologian kehittymisen myötä. 2 Edellä mainitut muutokset koskettavat myös Suomen kristillisiä seurakuntia. Nykyisin paimen eli pastori ja hänen lampaansa eli seurakuntalaiset eivät välttämättä kuulu maantieteellisten alueiden mukaan rajautuviin paikallisseurakuntiin, vaan paimen ja lampaat voivat sijaita jopa eri puolella maapalloa. Seurakuntalaiset voivat kaiken lisäksi kuulua yhtä aikaa moneen eri seurakuntaan tai yhteisöön tai olla kuulumatta varsinaisesti mihinkään yhteisöön. Myös teknologian mahdollistama yhteisöjen kokoontumisten seuraaminen sekä niihin osallistuminen internetin välityksellä on muuttanut yhteisten kokoontumisten luonnetta. Internetin yleistymisen myötä erilaisten opetusten, musiikkityylien, muoti-ilmiöiden, tapojen ja toimintojen nopeasta leviämisestä sekä helposta saavutettavuudesta on tullut arkipäivää. Etenkin alle keski-ikäisillä seurakuntalaisilla on mahdollisuus päästä käsiksi valtavaan kirjoon erilaisia saarnoja, opetuksia sekä muuta tietoa ympäri maailmaa. 3 Käsitykseni mukaan monet opit, tavat ja toiminnot löytävät tiensä Suomen kristillisiin seurakuntiin nimenomaan sellaisten seurakunnan jäsenten kautta, jotka ovat lukeneet kirjoja, matkustaneet ulkomaille tai tutustuneet internetissä johonkin uuteen asiaan. Edellä mainitut seikat herättävät kysymyksiä seurakuntien paimenien ja johtajien rooleista. Mitä paikallisseurakuntien johtajat nykyään käsittävät seurakunnan johtajuudella? Kuinka seurakuntien johtajat näkevät oman paikkansa esimerkiksi opillisten seikkojen ohjaajina? Onko tilanne muuttunut nykyisessä informaatiotulvassa ja 1 Avery 2004, IX (Preface). 2 Avery 2004, 6. 3 Ks. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö. Suomen virallinen tilasto (SVT) 2017.

7 7 jos on niin miten? Onko lauman ojentaminen nykyään mahdollista Suomessa, vai onko pastorilta otettu paimenen sauva pois kädestä eli miten niin sanottua seurakuntakuria 4 toteutetaan tämän hetken seurakunnissa? Nämä ja muut vastaavat kysymykset ohjasivat minut tutkimaan johtavien pastorien käsityksiä johtajuudesta ja sen haasteista nykyajassa Suomen Vapaakirkon paikallisseurakunnissa. Eräs haastateltavista totesi tutkimuksen aiheesta seuraavaa: sen vuoksi minä tähän suostuin, koska tämä on ihan mielenkiintoista ääneen ajattelemista ja jonkun kanssa pohtimista, että eihän tässä ole tällaisia lähellekään kaikkeen selviä, valmiita vastauksia. Ilmari 4 Käytän tässä tutkimuksessa termiä seurakuntakuri termin kirkkokuri sijasta havaittuani sen haastatteluja tehdessäni relevantimmaksi termiksi Vapaakirkon kontekstissa.

8 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA 8 Tässä pääluvussa avaan tämän tutkimuksen kannalta oleellisia käsitteitä, aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta sekä tutkimuksen kontekstia. Luvussa 2.1 avaan johtajuuden käsitettä yleisellä tasolla sekä muutamasta tarkemmasta näkökulmasta. Luvussa 2.2 tarkastelen uskonnon ja yhteiskunnan muutosta koskettavia käsitteitä kolmen alaluvun verran. Luvussa 2.3 siirryn käsitteiden avaamisesta esittelemään tutkielmani aihealueesta tehtyä aikaisempaa tutkimusta. Lopuksi luvussa 2.4 avaan tutkimukseni aineiston kontekstia lyhyellä kuvauksella Suomen Vapaakirkosta. 2.1 Johtajuus Johtajuus ja johtaminen Johtajuus on erittäin monimutkainen ja vaikeasti määriteltävä käsite, jota on tutkittu huomattavan paljon. 5 Siitä ei ole olemassa mitään yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. 6 Vuosien mittaan johtajuutta on määritelty lukemattomilla eri tavoilla. Sitä on lähestytty esimerkiksi luonteenpiirteiden, taitojen, kykyjen, käyttäytymisen, suhteiden ja prosessien näkökulmasta. 7 Oman ongelmansa johtajuuden tarkasteluun tuo tutkijoiden harrastama johtajuuden ideoiden yksinkertaistaminen ja pilkkominen osiin, kun käytännön johtajuus on kuitenkin paljon monimutkaisempaa, toisin sanoen teorian ja käytännön välinen ristiriita. 8 Lähes kaikissa määritelmissä yhteisenä tekijänä on kuitenkin se, että johtajuudessa on kyse vaikuttamisen prosessista, joka auttaa ihmisryhmiä tavoitteiden saavuttamista kohti. 9 Johtajuus on muutoksen kanssa toimeen tulemista toivotun tulevaisuuden tilan saavuttamiseksi. 10 Johtajuus voidaan nähdä myös yhtenä useasta johtamisen eri muodoista. Seurakunnissa tapahtuvaa johtamista tutkinut Timo Totro jakaa johtajuuden administraatioon, johtajuuteen ja managementiin. Hänen mukaansa administraatio on julkista hallintoa, joka on julkiseen valtaan ja valtioon sidoksissa, minkä vuoksi sitä useinkaan ei liitetä johtajuuteen. Totro mainitsee, että Suomen kielessä ei ole kuin yksi sana johtajuudelle Northouse 2004, Avery 2004, Northouse 2015, Avery 2004, 5. 9 Northouse 2004, Avery 2004, Totro 2001, 128.

9 9 Leadership-johtaminen ja management-johtaminen ovat toisistaan poikkeavia asioita, vaikka niissä on myös paljon yhteistä. 12 Northousen mukaan molemmat edellä mainituista johtamisen muodoista sisältävät vaikuttamista, mutta siinä missä leadership on konstruktiivisen muutoksen etsimistä ja mukautumista, on management puolestaan järjestyksen ja vakauden synnyttämistä. 13 Hänen mukaansa managementjohtaminen keskittyy perinteisesti suunnitteluun, organisointiin, henkilöstönhallintaan ja kontrollointiin, kun taas leadership-johtaminen korostaa vaikuttamisen prosessia. 14 Totro niin ikään liittää leadership-johtamisen ihmisten johtamiseen, jonka keskipisteenä on vuorovaikutussuhteiden ylläpitäminen sekä toiminta- ja muutosenergian luominen. 15 Averyn mukaan management ja leadership voidaan nähdä myös jatkumon kahtena eri ääripäänä, jossa management on päivittäisten järjestelmien ja prosessien hoitamista tarjoamatta visiota ihmisten inspiroimiseksi, kun taas leadership on ihmisten inspiroimista kohti jaettua visiota ja strategiaa, ilman suurta fokusta järjestelmien, prosessien tai operaatioiden hallinnointiin. 16 En erottele tässä tutkimuksessa erityisemmin management-johtamista ja leadership-johtamista toisistaan, vaikka tutkimukseni painottuu enemmän leadershipjohtamisen puolelle. Yhdyn tässä Northouseen, joka toteaa molempien johtamisroolien sisältävän pohjimmiltaan yhteisen tavoitteen ihmisiin vaikuttamisesta tavoitteiden saavuttamiseksi. 17 Yhdyn lisäksi Totron määritelmään administraatiosta sekä linjaan olla puhumatta siitä erillisenä muusta johtamisesta. Mielestäni tutkimuksen kannalta on selkeämpää olla pilkkomatta muutenkin monimutkaista johtajuuden käsitettä yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Ratkaisuani puoltaa myös haastatteluissa esille noussut seikka. Moni haastateltava puhui johtamisesta ja johtajuudesta tekemättä mitään selkeää jaottelua managementin, leadershipin ja administraation suhteen. Osa tutkijoista näkee johtajuuden olevan asia, joka ei varsinaisesti liity itse johtajaan. Tämän näkemyksen mukaan johtajuus on yhteiseen hyväksyntään perustuva rakennelma, jossa seuraajat 18 itse määrittelevät tai antavat vallan johtajalle, 12 Northouse 2004, 11; Avery 2004, Northouse 2015, 7; Northouse 2004, Northouse 2004, Totro 2001, Avery 2004, Northouse 2015, Käytän tässä tutkielmassa sanoja seuraaja ja alainen toistensa synonyymeinä. Englanninkielisessä johtajuuskirjallisuudessa käytetään alaisesta usein termiä follower, jonka suora suomennos on nimenomaan seuraaja. Näen kyseisen ratkaisun toimivana tutkimuksen kannalta, Vapaakirkon työntekijöiden ja jäsenten koostuessa lähinnä vapaaehtoisista, enkä usko sen hankaloittavan tutkimuksen ymmärrettävyyttä.

10 10 mikä määrittää sen, kuka on johtaja. Valta nähdään siis olevan seuraajista riippuva, heidän mielissään oleva rakennelma, eikä johtajassa itsessään oleva asia. 19 Joidenkin tutkijoiden mielestä olisi parasta, jos koko johtajuuden käsitteestä luovuttaisiin. Kyseinen kanta perustuu ajatukseen, että johtajuus sisältää liian paljon asioita katettavaksi yhdellä käsitteellä. Luopumista kannattaa kuitenkin vain verrattain pieni osa tutkijoista ja suurin osa pitää käsitettä yhä hyödyllisenä. Tiedon aseman korostuminen, monimuotoisuuden ja nopeiden muutosten lisääntyminen sekä kommunikaatioverkostojen laajentuminen ovat tuoneet johtajuuden kontekstiin muutoksia. Muutokset kontekstissa ovat synnyttäneet tarpeen myös johtajuuden käsitteen muutokseen. Johtajuuden merkittävyys itsessään ei ole kuitenkaan kokenut muutosta, vaikka sen sisältö on muutoksessa. Edellä mainittujen seikkojen perusteella ei ole järkevää mieltää johtajuuden käsitettä turhaksi. 20 TT Harri Palmu kertoo ihmisten johtamisen puolien korostuvan sitä enemmän, mitä matalampi ja joustavampi organisaation rakenne on. 21 Myös arkkipiispa Tapio Luoma peräänkuuluttaa ihmisten johtamista, jonka yhtenä tärkeimmistä puolista hän näkee olevan ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden dynamiikan kanssa toimimisen ja siihen vaikuttamisen. 22 Koska Vapaakirkon paikallisseurakuntien työyhteisöt koostuvat pääosin vapaaehtoisista ja usein vain muutamasta palkatusta työntekijästä, on mielestäni relevanttia puhua verrattain matalasta organisaatiosta. Vapaaehtoista ei sido seurakuntaan tai sen toimintaan minkäänlainen pakko, jolloin luottamus ja ihmisten johtamisen taidot voidaan nähdä korostuneen tärkeinä johtamisen puolina. Gayle C. Averyn johtajuusparadigmat Tarkastelen tässä tutkielmassa Vapaaseurakunnan paikallisseurakuntien johtamista verraten sitä myös Averyn kirjassa Understanding Leadership. Paradigms and Cases 23 esiteltyyn neljään johtajuusparadigmaan 24. Tutkimustuloksia työssä koetuista haasteista arvioidaan suhteessa Averyn johtamistyyleihin. Avery ottaa kirjassaan hyvin laajan näkökulman johtajuuteen. Se kattaa näkökulmia henkilöidenvälisestä tasosta organisaatiotasolle asti ja jopa sen yli. Hän 19 Avery 2004, Avery 2004, Palmu 2003, Luoma 2015, Avery Paradigmalla tarkoitetaan mallia tai kaavaa, joka toimii esimerkkinä käsitteestä. Avery 2004, 3.

11 11 pyrkii asettamaan neljän johtajuusmallinsa avulla johtajuuden eri teoriat ja tutkimustiedot yhteen teoreettiseen kehykseen. Averyn johtajuusparadigmoja ei ole tarkoitettu neljäksi erilliseksi kategoriaksi, vaan ne tulisi nähdä neljänä havainnollistavana pisteenä jatkumoilla: aika (menneestä nykyisyyteen), johtajuuden perusta (mihin johtajuus perustuu), seuraajien sitoutumisen lähde ja visio (onko sitä ja kenen visiosta on kyse). Nykyajan monimutkaiset, dynaamiset olosuhteet näyttävät johtavan monia organisaatioita kohti orgaanista johtajuutta. 25 Johtajuuden ominaispiirteet Klassinen Transaktionaalinen Visionäärinen Orgaaninen Merkittävin aikakausi Antiikki 1970-luku 1970-luku 1980-luvun puoliväli 1980-luvun puoliväli luvusta eteenpäin Johtajuuden perusta Johtajan hallitsevuus kunnioituksen ja/tai käsky- ja hallintavallan kautta. Ihmistenvälinen vaikutus[valta] ja seuraajien huomioiminen. Sopivien johtamisolojen luominen. Tunne[tila] johtaja inspiroi seuraajia. Yhteinen merkitysten anto ryhmässä. Johtajia voi ilmaantua, eikä niitä välttämättä nimitetä muodollisesti. Seuraajien sitoutumisen alkuperä (syy) Pelko tai kunnioitus johtajaa kohtaan. Palkintojen saaminen tai rangaistusten välttäminen. Neuvotellut palkkiot, sopimukset ja odotukset. Vision jakaminen; voi liittyä johtajan karismaan; yksilöllinen huomiointi. Ryhmän jaettuihin arvoihin ja prosesseihin liittyminen; itsemääräämisoikeus. Visio Johtajan visio on tarpeeton seuraajien myöntymisen kannalta. Visio ei ole välttämätön, eikä sitä välttämättä ilmaista (pueta sanoiksi) koskaan. Visio on keskeinen. Seuraajat voivat yhtyä johtajan visioon. Visio nousee ryhmästä; visio on vahva kulttuurillinen elementti. Taulukko 1. Tutkijan käännös Averyn taulukosta. (Table 2.1 Avery 2004, 19). Averyn neljä johtajuusparadigmaa ovat: 1. Klassinen johtajuus (Classical leadership) Johtajuus kumpuaa asemasta Valta ja kontrolli ovat keskittyneet johtajalle Johtaja tekee päätöksiä itsenäisesti ilman seuraajien osallisuutta 25 Avery 2004, 10, 17, 18 19, 62.

12 12 Johtaja voi toimia pakottavasti tai hyväntahtoisesti ja saa usein aikaan kunnioitusta ja pelkoa seuraajissaan Transaktionaalinen johtajuus (Transactional leadership) Johtajuuden perusta on seuraajiin vaikuttamisessa, jolla pyritään saavuttamaan toivottuja tavoitteita Tavoitteille on leimallista konkreettisuus ja lyhytkestoisuus Johtaminen perustuu sopimusten tekemiseen ja neuvotteluun seuraajien kanssa kuitenkin siten, että valta säilyy johtajalla Johtajan valtaan kuuluu seuraajien oikaiseminen sekä palkitseminen Visionäärinen johtajuus (Visionary leadership) Johtajan tehtävänä on luoda ja esitellä seuraajilleen visio Johtaja saa seuraajat työskentelemään aiempaa tehokkaammin inspiroimalla heitä visiollaan Vision on tarkoitus vedota seuraajien tarpeisiin ja motivaatioihin Johtaja saa usein sankarin piirteitä Johtajan toiminta voi olla kaikkea sankarillisen ja pakottavan väliltä Tämä näkökulma johtajuuteen on ollut erittäin suosittu johtajuuskirjallisuuden parissa Orgaaninen johtajuus (Organic leadership) Johtajuus ei ole välttämättä tiettyyn ihmiseen sidottua, vaan on mahdollista toimia ilman nimettyä johtajaa Ryhmän jäsenet päättävät sen, kuka toimii johtajana ja kuinka pitkään Johtajuus perustuu kommunikaatiolle ja se tulee esille organisaatioon kuuluvien ihmisten vuorovaikutustilanteissa Johtajuusroolit syntyvät tarpeen mukaan eri tilanteissa Kommunikoinnilla pyritään yhteisymmärrykseen, jotta saadaan luotua ja jaettua yhteinen visio, arvot sekä prosessit 26 Avery 2004, 20, Avery 2004, 22 23, Avery 2004, 24 25, 34.

13 13 Johtaja pyrkii linjaamaan organisaation prosessit ja tukijärjestelmät sekä poistamaan esteet kommunikaatiolta Näkemysten ja arvojen erilaisuus on sallittua Seuraajat ovat itsenäisiä, hyvin informoituja, minkä lisäksi heillä on tietoa Johtaja kontrolloi vain vähän ja vastuu sekä valta ovat jaettuja Sopii monimutkaisiin ja sopeutumista vaativiin olosuhteisiin ja organisaatioihin 29 Usein organisaatioissa on samaan aikaan havaittavissa usean johtajuusparadigman piirteitä, mutta yhden paradigman piirteet ovat yleensä toisia enemmän vallalla. 30 Pastoraalinen johtaminen ja auktoriteetti Tutkimukseni kontekstin valossa on syytä avata hieman pastoraalisen johtamisen ja auktoriteetin käsitteitä. Käytän tässä tutkielmassa termejä pastoraalinen johtaminen ja pastoraalinen johtajuus toistensa synonyymeinä. Näen tämän toimivana ratkaisuna, sillä monissa pastoraalisesta johtamisesta ja -johtajuudesta kertovissa teksteissä kyseisiä termejä näytetään käytettävän ilman sen suurempaa erottelua. Kristillisten yhteisöjen ja organisaatioiden johtamiseen kuuluu vain niihin liittyvä pastoraalisen johtamisen ulottuvuus. Tässä johtamistyylissä huolehditaan hengellisen perustehtävän toteutumisesta seurakunnassa ja toimitaan ihmisten hengellisenä johtajana. Pastoraalisen johtamisen nimi juontuu kreikankielen poimeen (ποιμην) -sanasta 31, joka tarkoittaa suomeksi paimenta. Seurakunnan johtaja toimii lauman eli seurakunnan paimenena. Hengelliseen johtamiseen kuuluu tukena ja ohjaajana toimiminen sekä suunnan näyttäminen laumalle. Pastoraalinen johtaja on samalla itse Kristuksen lauman jäsen, vaikka onkin paimenena seurakunnassaan. Lisäksi johtamistehtävään kuuluvat rukous, spiritualiteetin harjoittaminen sekä Jumalan sanan kuuleminen. 32 Kangasoja, Luoma ja Tossavainen kertovat raamatullisen johtamismallin olevan palvelevaa johtamista ja paimenuutta, ei käskemistä. He korostavat myös rohkaisemisen ja tukemisen merkitystä sekä sitä, ettei seurakuntaa saa johtaa herroina 29 Avery 2004, 26 29, 34, Avery 2004, Liljeqvistin Uuden Testamentin Kreikka-Suomi -sanakirjan mukaan sana ποιμην tarkoittaa suomeksi paimenta, seurakunnan kaitsijaa tai sielunpaimenta. Ks. Liljeqvist 2007, Turunen & Poutiainen 2003, 18, 26.

14 14 halliten. 33 Huhtinen näkee pastoraalisen johtamisen yhdeksi tärkeäksi osaksi ihmisten tukemisen. Hänen mukaansa siinä ohjataan ja vahvistetaan ihmisiä olemaan kykeneviä, itsenäisiä ja yhteiseen työhön pystyviä asiantuntijoita. Tavoitteena on kunnioittaa asiantuntemusta ja pyrkiä tasavertaisuuteen toisten ihmisten kanssa. Ihmisten tukemiseen kuuluu vahvasti myös sielunhoitotyö, jossa siinäkin on tavoitteena päästä alussa vallitsevasta tuettava tukija-suhteesta lopulta tasavertaiseen ihmissuhteeseen. 34 Paikallisseurakuntien johtamiseen, kuten johtamiseen yleensäkin, liittyy auktoriteetin käsite. Max Weberin mukaan auktoriteetti tarkoittaa sosiologiassa käskyn toteuttamisen todennäköisyyttä. 35 Jackson W. Carroll näkee johtamisen auktoriteetin tarkoittavan oikeutta johtamiseen tietyn ryhmän tai instituution sisällä. Se perustuu taitojen, erityisosaamisen tai ominaisuuksien yhdistelmään, joka johtajalla on tai jonka häntä seuraavat ihmiset uskovat hänellä olevan. 36 Auktoriteetin toteuttaminen sisältää vaikuttamista, koordinoimista, tai muunlaista persoonien tai ryhmien ajatusten ja käyttäytymisen ohjaamista sellaisella tavalla, jota seuraajat pitävät oikeutettuna. 37 Carroll mainitsee kaksi papillisen auktoriteetin lähdettä/perustaa: Osallisuus pyhän (sacred) voimaan/valtaan sekä asiantuntijuus sellaisissa taidoissa ja tiedossa, jotka uskonnollisen yhteisön jäsenet katsovat tärkeiksi. Ensimmäiseksi mainittu voi viitata esimerkiksi läheiseen suhteeseen Pyhän Hengen kanssa. 38 Auktoriteetin vakiinnuttamisen näkökulmasta katsottuna papillisen auktoriteetin voidaan nähdä juontuvan papin omasta persoonasta ja ominaisuuksista, mutta se voi juontua myös muodollisesta virasta. 39 Papillinen auktoriteetti voi olla symmetristä tai epäsymmetristä ja kaikkea sen väliltä suhteessa toisiin yhteisön jäseniin. Symmetrinen auktoriteetti tarkoittaa valtaa, joka on kaikkien saatavilla olevaa, kun taas epäsymmetrinen auktoriteetti on valtaa, johon muilla kuin auktoriteetin omaavalla ei ole pääsyä. 40 Globaali media on tuonut uudenlaisia haasteita paikallisille auktoriteeteille. Se vähentää paikallisuuden merkitystä ja asettaa eri näkemykset rinnakkain toistensa kanssa. Auktoriteettia ei enää voi pitää itsestäänselvyytenä. Tuomalla esille valtavan kirjon erilaisia uskonnollisia symboleita, totuusväittämiä ja näkemyksiä globaali media on relativisoinut paikallisen uskonnollisen auktoriteetin. Vaikka perinteinen 33 Kangasoja, Luoma & Tossavainen 2009, Huhtinen 2001, Weber 1978, Carroll 2011, Tutkijan oma käännös. Carroll 2011, Carroll 1981, Carroll 1981, Carroll 1981, 111.

15 15 auktoriteetti ei ole kadonnut, on se joutunut tekemisiin toisten auktoriteettien kanssa. Hoover arvelee uskonnollisen auktoriteetin olevan siirtymässä rakenteisiin (structure) perustuvasta auktoriteetista yhä enemmän kohti käytännöstä (practice) kumpuavaa auktoriteettia. Media on voimaannuttanut yleisöään ja muuttanut sen roolia vastaanottajista aktiivisiksi rakentajiksi. Uskonnollinen auktoriteetti on nykyään yhä enemmän rakennettava ja se saadaan neuvottelemalla eikä vetoamalla rakenteisiin tai traditioon. 41 Pastoraaliseen johtamiseen liittyen on hyvä avata lyhyesti myös kirkkokurin/seurakuntakurin käsitettä. Kurinpito on ollut kristinuskon alkuajoista asti osana seurakuntaelämää. Kurinpidon tähtäyspisteenä on väärin tehneen henkilön hyvinvointi 42 ja katumukseen saattaminen. Toisena tärkeänä puolena on kristittyjen yhteisön hyvinvointi sekä opillinen ja moraalinen puhtaus. 43 Alla oma suomennokseni Jeremy Kimblen monista lähteistä kokoamalle määritelmälle kirkkokurista: Jeesuksen Kristuksen delegoima jumalallinen auktoriteetti kirkolle järjestyksen pitämiseen itsepintaisesti syntiä tekevien kirkon jäsenten ojentamiseen niiden parhaaksi, jotka ovat jääneet kiinni syntiin/synnistä kiinni jääneille, seurakunnan puhtaudeksi, ja Jumalan kunniaksi. 44 Kurinpidon käytännön toteutuksesta puhuttaessa viitataan usein Jeesuksen sanoihin Matteuksen evankeliumissa Kurinpitoa tulisi seurata prosessi, jossa kurinpidon kohteena ollutta rohkaistaan kristillisessä elämässä ja kasvussa sekä vakuutetaan seurakunnan anteeksiannosta ja rakkaudesta. 47 Joustavuus on tärkeää arvioitaessa kurinpidon tarvetta Hoover 2016, 3 4, 8, 30, Esimerkiksi Kimble liittää tähän rikkoneen henkilön varoittamisen viimeisestä tuomiosta ja tarpeesta parannuksen tekoon, jotta tämä saataisiin palautettua ennalleen. (Kimble 2013, 2.) 43 Brown 1983, 51 52; Laney 1986, 356; Kimble 2013, Kimble 2013, 6. Kimblen alkuperäinen englanninkielinen ilmaisu kuuluu seuraavasti: divine authority delegated to the church by Jesus Christ to maintain order through the correction of persistently sinning church members for the good of those caught in sin, the purity of the church, and the glory of God. 45 Matt. 18: Esimerkiksi Laney mainitsee neljä kurinpidon askelta: Yksityinen nuhtelu (Private reproof), yksityinen neuvottelu (private conference), julkinen ilmoitus (public announcement) ja julkinen pois sulkeminen (public exclusion). (Laney 1986, ). Ks. myös Kimble 2013, 4; Kitchens 1991, 202; Brown 1983, Laney 1986, 363; Ks. myös Rayner 2002, Kitchens 1991, 212.

16 16 E-johtajuus Teknologian kehittyminen on muuttanut tapaa, jolla työtä tehdään. 49 Informaatioteknologian kehittyminen on synnyttänyt e-johtajuudeksi kutsutun ilmiön, joka on nykyään tavallinen ja kiinteä osa johtamista. 50 E-johtaminen on ollut esillä tutkimuksissa jo 1990-luvulta lähtien ja sillä tarkoitetaan teknologian välityksellä tapahtuvaa johtamista. 51 Lukemissani e-johtamiseen liittyvissä teksteissä käytetään kyseisestä johtamisen muodosta myös nimityksiä digijohtaminen, informaatioteknologiavälitteinen johtaminen, etäjohtaminen, virtuaalijohtaminen ja teknologiavälitteinen johtaminen, eikä niiden käyttöä ole mitenkään perusteltu tai eroteltu. Edellä mainitun perusteella käytän myös itse kyseisiä nimityksiä toistensa synonyymeinä tässä tutkielmassa. Digijohtamisella on paljon yhtäläisyyksiä kasvokkaisen johtamisen kanssa. Avolio ja Kahai ovat vakuuttuneita informaatioteknologiavälitteisen johtamisen mahdollisuuksista välittää sama sisältö ja tyyli kuin perinteisellä kasvokkain tapahtuvalla johtamisella. 52 Mahdollisena suurimpana erona perinteiseen johtamiseen he mainitsevat niin sanotun tunteen johtajan läsnäolosta, nopeuden, saavutettavuuden, pysyvyyden sekä johtajan kommunikaation tulkitsemisen haasteet. 53 TTK Taina Savolaisen mukaan teknologiavälitteisessä johtamisessa alaisen arjen kokonaiskuvan hahmottaminen, luottamuksen synnyttäminen ja sen säilyttäminen tuottavat haasteita eivätkä kasvokkaiset tapaamiset ole menettäneet merkittävyyttään. 54 Sirpalemaisuus ja hetkittäisyys voivat olla yhteydenpidon arkea, jolloin luottamuksen rakentumiselle ei ole tarjolla kovin hyvää maaperää. 55 Etenkin viimeisten vuosien aikana työpaikoilla on kiinnitetty paljon huomiota luottamuksen merkitykseen johtamisessa. 56 Luottamus on e-johtamisessa merkittävässä roolissa. 57 Luottamus on todella monimutkainen, vaikeasti määriteltävä ja 49 Lamminluoto 2012, Savolainen 2016, Savolainen 2016, Avolio & Kahai 2003, Avolio & Kahai 2003, Savolainen 2016, Savolainen 2016, Savolainen 2016, Savolainen 2013b, 6.

17 17 kulttuurisidonnainen käsite, jota on lähes mahdotonta määritellä tarkasti. 58 E-johtamisen ja luottamuksen väliseen suhteeseen liittyvässä artikkelissaan Savolainen tekee luottamuksen olemuksesta tiiviin yhteenvedon. Hänen mukaansa luottamus: sisältää odotuksia siitä, että toinen osapuoli toimii odotetulla tai sovitulla tavalla luottamuksenarvoisesti, ja että sanaan, sopimukseen, lupaukseen jne. voi luottaa. sisältää riskin ja riippuvuuden, mikä edellyttää halukkuutta riskin ottoon, ja asettumista alttiiksi haavoittuvuudelle, mikäli odotukset tai lupaukset eivät täyty. 59 Luottamuksen roolista Savolainen puolestaan toteaa seuraavaa: Luottamuksen roolina on pohjimmiltaan mahdollistaa ja helpottaa ihmisten välistä yhteistoimintaa. 60 Hänen mukaansa luottamuksesta on puhuttu jopa organisaatioita yhdistävänä tunneperäisenä liimana Uskonnon ja yhteiskunnan muutos Globalisaatio ja individualismi Globalisaatio on muuttanut dramaattisesti niitä tapoja, joilla ihmiset työskentelevät, kuluttavat, keräävät tietoa, kilpailevat ja määrittävät identiteettiään. Käsitteelle ei ole olemassa yhtä kaikkien hyväksymää määritelmää, joka selittäisi tyhjentävästi sen kaikki eri puolet. 62 Keohane ja Nye näkevät, että globalismi tarkoittaa maailman tilaa, joka koskee keskinäisen riippuvuuden verkostoja mantereet ylittävillä välimatkoilla, kun taas globalisaatio tarkoittaa tuon tilan voimistumista. 63 Wishard huomauttaa, että uskontojen kohdalla globalisaatio on johtanut voimakkaaseen uskontojen pirstaloitumiseen ja privatisoitumiseen. 64 Smartin mukaan globalisaatio on luonut vahvan pyrkimyksen kohti individualismia. 65 Individualismissa on kyse kulttuurisesta ideologiasta, joka priorisoi moraalisen arvon ja perimmäisten filosofisten rakennelmien keskipisteeksi yksilön. Kyseinen ideologia myös korostaa yksilön oikeutta toiminnan ja ajattelun vapauteen Ikonen 2015, 136; Lyon, Möllering & Saunders 2012, Savolainen 2013b, Savolainen 2013b, Savolainen 2013b, Sudhir 2004, 92, Keohane & Nye 2000, Wishard 2000, Smart 1999, McClure 2010,

18 18 Moderni yhteiskunta perustuu individualisaatiolle ja roolittaa jäsenensä yksilöiksi. Yhteiskunta ei ole yksilöistä erillinen asia vaan muodostuu yksilöiden yhteisistä sitoumuksista ja sopimuksista. Individualisaatio on muuttanut ihmisten identiteettiä. Aiemmin ihmiset saivat oman identiteettinsä usein suoraan oman yhteiskuntaluokkansa, sukupuolensa ja muiden itseään määrittävien tekijöiden mukaan. Nykyään identiteetti on muuttunut tehtäväksi, jossa ihmisen täytyy itse ottaa vastuu identiteettinsä rakentamisesta. Yksilöllisyys ei ole individualismin läpäisemässä kulttuurissa yleensä valittavissa, vaan se on kohtalon sanelema pakko. 67 Individualismi vaikuttaa ihmisiin myös uskontojen piirissä. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi evankelikaalisessa ajattelutavassa, jossa keskitytään henkilökohtaiseen muutokseen, henkilökohtaiseen hengellisyyteen sekä henkilökohtaiseen pelastumiseen. Sen sijaan perinteiset prostestanttiset ryhmät ja katolilaiset ovat perinteisesti keskittyneet koko yhteisöön ja kirkkoon. Yhteiskunnan muutokset kehittyneissä maissa ovat kuitenkin vähentäneet mahdollisuuksia vahvalle perinteiselle yhteisöllisyydelle, mikä on vahvistanut individualismia ja irtautumista perinteisistä yhteisöllisyyden muodoista. 68 Kristillinen käsitys yksilön arvosta ja valistuksen ajan tuomat ihmisoikeudet ovat aikoinaan korostaneet yksilön merkitystä vastatakseen hierarkkisesti rakentuneen yhteiskunnan muodostamaan uhkaan vallan väärinkäytöstä. Nykyään kyse ei kuitenkaan ole enää sosiaalisesta kritiikistä vaan individualismista on tullut vallitseva tilanne. Yksilökeskeisistä arvoista on tullut henkilökohtaisen elämäntavan ja ihmissuhteiden pohja. Ne toimivat myös kansallisten ja kansainvälisen taloudellisten toimintatapojen pohjana. 69 Uskonnon medioituminen ja medialisaatio Hjarvardin mukaan medioitumisella (mediation) tarkoitetaan median käyttämistä kommunikointiin, kun taas medialisaatiolla/mediatisaatiolla (mediatization) viitataan median pitkäaikaisiin kulttuuriin, sosiaalisiin rakennelmiin ja toimintoihin kohdistuviin vaikutuksiin. Medialisaatio on kaksitahoinen prosessi, jossa mediasta on toisaalta kehittynyt melko itsenäinen sosiaalinen instituutio, joka toisaalta on integroitunut toisten sosiaalisten instituutioiden toimintaan ja erottamattomaksi osaksi esimerkiksi perheen, 67 Bauman 2001, Sellers 1998, Couture 1991, 1 2.

19 19 politiikan ja koulun perustoimintaa. 70 Media ei enää vain palvele muita instituutioita vaan sillä on oma epäyhtenäinen logiikkansa, jota toisten on seurattava. 71 Lundby kertoo medialisaation liittyvän siihen, kuinka muutoksia ilmenee, kun kommunikaatiotavat muuttuvat uusien kommunikaatiovälineiden ja -teknologioiden, eli niin kutsutun median vaikutuksesta. 72 Uskonnon medialisaatiolla tarkoitetaan niitä pitkäaikaisia vaikutuksia, joita medioitumisella on uskonnon sisältöön sekä kanssakäymiseen uskonnon ympärillä. 73 Media on ottanut haltuunsa monia institutionalisoituneiden uskontojen toimintoja, siitä on tullut uskonnollisten kokemusten tuottaja, ja siitä on tullut pääasiallinen informaation lähde yhteiskunnan uskonnollisissa kysymyksissä. 74 Mediasta on tullut kulttuurisen ja moraalisen toiminnan konteksti, jossa uskontojen on kyettävä toimimaan. Media siis yhä enenevässä määrin laatii säännöt, ja uskontojen sekä niiden auktoriteettien täytyy mukautua noihin sääntöihin. 75 Maallistuminen Maallistuminen eli sekularisaatio voidaan määritellä modernien, toiminnallisesti eriytyneiden tai eriytyvien yhteiskuntien prosessiksi, jossa vanhat ja hallitsevat uskonnolliset institutionaaliset järjestelmät 76 eristyvät yhdeksi järjestelmäksi toisten järjestelmien joukkoon. Tässä prosessissa uskonnolliset järjestelmät menettävät kaikkia koskevat väittämänsä noille muille järjestelmille. Toisin sanoen institutionalisoituneiden uskontojen uskonnolliset auktoriteetit ovat menettäneet hallintavallan toisiin järjestelmiin, kuten valtioon, ekonomiaan, perheeseen, koulutukseen ja lakiin. 77 Toisaalta Hoffman näkee sekularisaation vain osaksi suurempaa prosessia, jossa ihmisten luottamus kaikkiin instituutioihin (uskonnollisiin ja ei-uskonnollisiin) vähenee Hjarvard 2016, Cloete 2015, Lundby 2014, Lövheim 2012, Lövheim 2014, Hoover 2016, Sekularisaation tutkimisessa täytyy Dobbelaeren mukaan käyttää uskonnon funktionaalisen määritelmän sijaan itsenäistä (substantive), eksklusiivista (exclusive) ja kiinteää (real) määritelmää uskonnosta. Hän kuvaa tällaista määritelmää uskomusten ja käytänteiden yhtenäiseksi järjestelmäksi, joka liittyy ylikokemukselliseen (supraempirical), transendenttiseen todellisuuteen, on uskonnollisen auktoriteetin kodifioima, ja joka yhdistää kaikki ne, jotka pitävät siitä kiinni, yhdeksi opetukselliseksi yhteisöksi (Dobbelaere 2011, 2). 77 Dobbelaere 2011, Hoffmann 2013, 22.

20 20 Uskonnollisten instituutioiden täytyy nykyään kilpailla laajan toimijajoukon kanssa esimerkiksi hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Samoin niiden täytyy kilpailla myös tieteellisten todellisuuskäsitysten kanssa maailmassa, jossa evolutionääriset teoriat ihmisen kehityksestä ovat vallalla. Uskonnollinen vakaumus sekä sen harjoittaminen ovat nykyisessä maallisessa ja kaupallisessa kulttuurissa kaupallisten ideoiden ja käytäntöjen läpitunkemia. 79 Sekularisaatioteoria nousi suosioon 1900-luvun puolivälissä, mutta koki 1990-luvulla romahduksen. Kuitenkin monet merkittävät tutkimukset osoittavat, että uskonnolliset uskomukset ja käytännöt hiipuvat jatkuvasti hiljalleen yhteiskunnissa. 80 Uskonnot eivät ole katoamassa maailmasta, mutta moderni aika vaikuttaa niihin uskonnollisen ajattelun ja käytännön muotoihin, jotka tulevat olemaan vallitsevia. 81 Tästä näkökulmasta katsottuna sekularisaatioteoria viittaa uskonnon muuttuviin olosuhteisiin modernissa yhteiskunnassa, ei uskonnon katoamiseen. 82 Muutamat viime vuosien tutkimuksista ovat nostaneet uudelleen esille näkökulmaa siitä, että uskonnollisuus olisi vähenemässä yhteiskunnissa. Voas ja Chaves esittävät tutkimuksensa valossa, että uskonnollisuus vähenee jatkuvasti siirryttäessä sukupolvesta toiseen niin Euroopassa, Australiassa, kuin Yhdysvalloissakin Aiempi tutkimus Aiempaa tutkimusta aivan läheltä tämän tutkielman aihepiiriä ei näytä olevan helposti saatavilla tieteellisistä tietokannoista. Yleensäkin Suomen Vapaakirkkoon liittyvää tutkimusta, e-johtajuutta seurakunnissa sekä digitalisaation tuomia muutoksia paimenuuteen näyttää olevan tutkittu melko vähän, jos ollenkaan. Kuitenkin moni alla olevista tutkimuksista sisältää omaan aiheeseeni liittyvää tietoa ja voi auttaa saamaan aihealueesta laajempaa kuvaa. Ralf Peter Reimann kertoo Kirkkojen Maailmanneuvoston esitelmässään Uncharted Territories The Challenges of Digitalization and Social Media for Church and Society digitalisaation ja sosiaalisen median vaikutuksesta kirkkoon. Aihetta tarkastellaan Saksan protestanttisten kirkon sisältä muun muassa kirkon opin, seurakuntien sosiaalisen rakenteen, seurakuntalaisten sekä työntekijöiden ennakko- 79 Turner 2011, Hjarvard ; Habermas 2008, Hjarvard 2016, 15; Lövheim 2014, Hjarvard 2016, Voas & Chaves 2016, 1548, 1550.

21 21 oletusten ja arvioitujen tulevaisuudennäkymien näkökulmista. 84 Reimann sivuaa myös teknologiavälitteisen sielunhoidon ja muun yhteydenpidon näkökulmaa. 85 Pääpaino on kuitenkin digitalisaation laajemmissa vaikutuksissa kirkkoon ja kirkon suhtautumisessa noihin vaikutuksiin, ei niinkään seurakuntien johtajuudessa. Jossain määrin lähelle oman tutkimukseni aihetta sijoittuu Susan M. Langin artikkeli Moving from Leadership 1.0. to 2.0., joka tarkastelee seurakunnan johtamista vertaamalla sitä internetin kehittymiseen. 86 Hänen artikkelinsa kuvaa muutosta organisaatioon ja sen struktuuriin perustuvasta seurakunnasta suhdekeskeiseen, valmentavalla otteella toimivaan ja yhteistyöhön perustuvaan seurakuntaan. Päähuomio on johtajuustyylin muutoksessa autoritäärisestä kohti jaettua ja suhdekeskeistä johtajuutta. 87 Ian Nellin artikkelissa Virtual leadership? The echurch as a South African case in point kerrotaan Etelä-Afrikan echurch-virtuaalikirkon johtajuudesta. Nellin tutkimus keskittyy ennen kaikkea sen selvittämiseen, onko virtuaalinen johtajuus mahdollista ja jos on, minkälaista se on ja miten se käytännössä tapahtuu. Nell päättelee tutkimuksensa perusteella, että virtuaalinen johtajuus on mahdollista, mutta se sisältää tiettyjä erityispiirteitä. 88 Virtuaalinen johtajuus avaa mahdollisuuksia monille johtamisen tavoille ja piirteille, mutta se sisältää myös uudenlaisia vaaroja sekä ongelmia. Johtamisen välikappaleena toimiva teknologia ei ole neutraalia ja yhteisöllisyyden luonne virtuaaliympäristössä luo haasteita. Nellin mukaan echurchin johtajuus ja organisaation prosessit rakentuvat käytännössä orgaaniselle kirkkomallille, jossa osallistuminen ja dialogi ovat tärkeässä osassa. 89 Nellin tutkimus on verrattain lähellä tämän tutkielman aihepiiriä. Toisaalta virtuaalikirkko kontekstina eroaa huomattavan paljon Suomen Vapaakirkon paikallisseurakunnan kontekstista. Brian Messlerin artikkeli Social Media, Congregations, and Pastoral Roles in Twenty Years tarkastelee muutoksia seurakunnissa ja seurakuntien pastorien toiminnassa. Messler pyrkii arvioimaan, miltä seurakunnat ja niiden johtaminen tulevat näyttämään kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Artikkeli keskittyy tarkastele- 84 Reimann 2015, 68, Reimann 2015, Lang 2013, Lang 2013, Nell 2016, 1, Nell 2016, 2, 5 7.

22 22 maan erityisesti sosiaalista mediaa, ihmisten sosiaalisia suhteita sekä seurakuntien rakenteita. 90 Messlerin mukaan uskollisuus paikallisseurakuntia kohtaan vähenee jatkuvasti. Nykyään ihmiset ottavat selvää seurakunnista sosiaalisen median ja internet-sivujen kautta ja pohtivat sen perusteella, menevätkö itse paikan päälle. Internetistä on tullut paikka, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan sekä luovat ja ylläpitävät suhteita. Internet on myös paikka, jossa ihmiset hoitavat omaa jumalasuhdettaan ja kohtaavat toisia seurakuntalaisia. 91 Messlerin mukaan kulutusajattelu on tullut osaksi seurakuntakulttuuria. Seurakuntien funktio on muuttunut huolenpidosta yhä enemmän kohti ohjelmien tekemistä (programming). Kirkko ei enää toimi perheenä, vaan se on muuttunut kuin yritykseksi, joka pyrkii vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Messler näkee seurakuntien rakenteen tulevaisuudessa kahta erilaista mallia tukevana. Pienet ja intiimit seurakunnat, joissa yhteys jäsenien välillä on tiivistä, tulevat pärjäämään hyvin. Myös riittävän suuret ja monipuoliset seurakunnat tulevat menestymään, sillä ne pystyvät tarjoamaan jäsenilleen laadukkaita ja monipuolisia palveluja. 92 Messlerin mukaan pastorit eivät enää ole niinkään opettajia, saarnaajia, hoitajia ja vision luojia vaan pikemminkin yritysten toimitusjohtajia. Diakonit hoitavat hoitotyön ja pastorit bisnespuolen. Messler näkee pastorien ja paikallisseurakuntien vaikutusvallan vähentyneen yhteiskunnassa. Monet seurakunnille ja niiden pastoreille ennen kuuluneista tehtävistä ovat siirtyneet muiden organisaatioiden ja järjestöjen alueeksi. 93 Messlerin artikkeli sisältää oman tutkimukseni kannalta erittäin käyttökelpoista tietoa, vaikka sen konteksti poikkeaa jonkin verran omastani. Artikkelissaan Living in a Digital Culture: The Need for Theological Reflection Anita L. Cloete pyrkii kuvaamaan sitä, mitä digitaalisessa kulttuurissa eläminen tarkoittaa, mikä rooli teologialla on digiaikaan liittyvissä keskusteluissa ja miten digiajan yhteisönmuodostaminen tapahtuu. Cloeten mukaan digitaaliset teknologiat eivät ole vain työkaluja, vaan ne ovat muuttaneet käsitystä siitä, mitä on olla ihminen. 94 Yhteisönmuodostuksen osalta Cloete pohtii online-yhteisöjen (internet-pohjainen) ja offline-yhteisöjen (kasvokkainen) välisiä eroja. Suurimpana erona edellä mainittujen yhteisömuotojen välillä Cloete näkee fyysisen ruumiin puuttumisen online-yhteisöissä sekä yhteisönmuodostamisen mahdolliset taustasyyt. Offline-yhteisöt 90 Messler 2014, Messler 2014, Messler 2014, Messler 2014, Cloete 2015, 1 2.

23 23 muodostuvat maantieteellisten alueiden perusteella, kun taas online-yhteisöt voivat muodostua yksilöiden omien valintojen ja tarpeiden mukaan. Cloete näkee online- ja offline-yhteisöt siis kahtena erillisenä, mutta yhtäaikaisena ja toisiinsa vaikuttavina maailmoina. Cloeten artikkeli avaa näkökulmia digiajan yhteisöllisyyteen laajasti, mutta sivuaa yhteisöjen johtamista vain muutamalla virkkeellä. 95 Juho Kamula pyrkii pro gradu -tutkielmassaan Johtajuuden evoluutio: Kirkkoherrojen johtamisperiaatteet 96 kartoittamaan, minkälaisia johtajia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoherrat ovat. Kamula käyttää tutkielmassaan taustateoriana Gayle C. Averyn teoriaa neljästä johtajuusparadigmasta, mikä toimii myös aineiston analyysin pohjana yhdessä muun johtamiskirjallisuuden kanssa. 97 Kamula on haastatellut tutkielmaa varten neljää kirkkoherraa. Hänen saamiensa tulosten valossa kirkkoherrojen johtamistavoissa on nähtävissä selkeitä eroja. Kaksi kirkkoherraa edusti Kamulan mukaan perinteistä virallisluontoista neuvottelujohtajuutta, kun toiset kaksi puolestaan edustivat matalaa hierarkiaa ja vastuun jakamista tukevaa johtajuutta. 98 Kamula näkee autoritaarisen johtamistavan huonosti soveltuvana seurakuntien johtamiseen, sillä seurakuntien työyhteisö koostuu yleensä lähinnä asiantuntijoista. Tutkielmassa tulee esille myös rooliodotusten tuoma haaste kirkkoherran työhön. Kirkkoherran täytyy Kamulan mukaan tasapainoilla hengellisen ohjaajan sekä hallinto- ja henkilöstöjohtajan tehtävien välillä. 99 Timo Koiviston pro gradu -tutkielmassa Johtajuus muutoksessa: Kansainvälisen kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsitys käsitellään kansainvälisen kotiseurakuntaliikkeen piirissä ilmeneviä johtajuuskäsityksiä, johtamistyyppejä sekä johtajuuden erityispiirteitä myöhäismoderneissa länsimaissa. 100 Koiviston mukaan kotiseurakuntaliikkeen johtajuus on länsimaissa muutosjohtajuutta. Muutosjohtajuus edustaa missionaalista asennetta ihmisten tavoittamiseen ja ihannetta palata alkuseurakunnalliseksi miellettyyn seurakuntamalliin. Koivisto näkee kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsitysten ilmentävän uskonnollisen johtajuuden yleisiä piirteitä yhtyen samalla myöhäismoderniin aikaan ja sen käsityksiin johtajuudesta Cloete 2015, Kamulan työssä lukee työn nimenä otsikosta poiketen: Johtajuuden evoluutio Kirkkoherrojen johtamistapojen tarkastelu. 97 Kamula 2018, 6 7, 17, Kamula 2018, 18, Kamula 2018, Koivisto 2017, 2, Koivisto 2017, 2,

24 24 Henna Lamminluodon pro gradu -tutkielma Uudistuva johtajuus Ilmiö, käsite ja taidot. Tutkimus johtajien käsityksistä tarkastelee johtajien käsityksiä niistä johtajuuden tekijöistä, joita tarvitaan uudistuvan työelämän haasteissa tänä päivänä. Lamminluoto lähestyy aihetta johtajakeskeisestä näkökulmasta painottaen uudistuvaa johtajuutta taitona. 102 Lamminluodon mukaan tämän päivän johtajuudessa keskeistä on monien taitoalueiden hallinta ja niiden yhdisteleminen. Kyse on siis toisiinsa kytkeytyvistä, toisiaan täydentävistä ja osittain päällekkäisistä johtajuuden taidoista, joilla pyritään vastaamaan johtajuuden uusiin haasteisiin. 103 Lamminluodon tutkimuksen aihe sivuaa omaa tutkimustani siltä osin, että se tutkii johtajien käsityksiä tämän päivän johtajuudesta ja sen haasteista. Paul K. McClure tarkastelee artikkelissaan Tinkering with Technology and Religion in the Digital Age: The Effects of Internet Use on Religious Belief, Behavior, and Belonging internetin vaikutuksia uskontoon. Hän väittää internetin käytön lähes huomaamattomasti rohkaisevan ihmisiä työstämään 104 uskonnollisia uskomuksiaan ja yhteyksiään. 105 McCluren mukaan tutkimukset osoittavat internetin käytön lisäävän uskonnollista sitoutumattomuutta sekä vähentävän uskonnollista eksklusivismia eli poissulkevuutta. Internetin käyttö ei sen sijaan näytä vähentävän uskonnollista osallistumista tai muita aikaan sidottuja uskonnollisia aktiviteetteja toisin kuin esimerkiksi television katsominen. Hän kertoo, että internetin käyttö ei siis vaikuta niinkään uskonnolliseen käyttäytymiseen kuin uskonnolliseen kuulumiseen 106 ja uskomuksiin. Internet toimii pluralisoivana voimana ja tilana, jossa erilaiset totuusväittämät ja ideat siitä, mikä on lopulta tärkeää, kilpailevat keskenään. Internet rohkaisee kokeilemaan erilaisia uskonnollisia vaihtoehtoja, mikä tekee eksklusiivisten totuusväittämien torjumisesta todennäköisempää. 107 McCluren artikkeli antaa hyvää tutkimustietoa medioitumisen vaikutuksista yksilöiden uskonnollisuuteen. Edellä mainittu liittyy oman tutkimukseni aihepiiriin, vaikka ei olekaan sen keskiössä. 102 Lamminluoto 2012, Lamminluoto 2012, Englanniksi tinkering, joka MOT Englanti- ja MOT Englannin tekniikka ja kauppa sanakirjojen mukaan tarkoittaa esimerkiksi rassaamista, peukaloimista, värkkäämistä, hypistelyä, kokeilua, korjailua tai kattilan paikkaamista. Mielestäni oma käännökseni työstäminen pääsee kuitenkin lähemmäksi artikkelissa haettua merkitystä. Sanakirjojen vaihtoehdoista kokeilu toimii myös melko hyvin. 105 McClure 2017, Englanniksi: Religious belonging. 107 McClure 2017, 494.

25 Kontekstin kuvaus Suomen Vapaakirkko Aihealueen ja tutkimuksen ymmärtämisen kannalta on hyvä avata hieman Suomen Vapaakirkon rakennetta ja sen ominaispiirteitä. Käytän tässä tutkimuksessa termejä Suomen Vapaakirkko, SVK, Vapaakirkko sekä Vapaaseurakunta vapaasti toistensa synonyymeinä, sillä tutkimukseni rajautuu tarkastelemaan vain Suomen Vapaakirkon toimintaa. Suomen Vapaakirkko kertoo omilla virallisilla internet-sivuillaan olevansa Suomessa syntynyt herätysliike, joka on vaikuttanut maassa jo yli 120 vuoden ajan. Liike sai Suomessa alkunsa 1800-luvun puolivälin aikoihin vaikuttaneen kirkollisen yhteiskulttuurin murtumisesta, joka synnytti uskonnollisten auktoriteettien kyseenalaistamista sekä yksilön oman uskonnollisen ratkaisun korostamista. Varsinainen liike syntyi kuitenkin vasta 1880-luvulla herätyssaarnaaja lordi Radstockin Suomen vierailun myötä, kun hajanaiset herätykset yhdistyivät liikkeeksi. Liikkeen lähtökohdat ovat luterilaisuudessa ja angloamerikkalaisessa herätyskristillisyydessä. Vapaakirkollisen liikkeen alkuajoista asti keskeistä on ollut henkilökohtaisen uskonratkaisun korostaminen, elämän pyhittäminen ja aktiivisuus kristillis-sosiaalisessa toiminnassa. Liike pyrki ensin uudistamaan Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta yrityksen kariutuivat opillisten ongelmien vuoksi. 108 Vapaakirkollinen liike pyrki kaikkien kristittyjen yhteyteen ja sen kanta monien asioiden suhteen oli alkuaikoina käytännössä kannattomuutta. Opilliset seikat eivät olleet liikkeelle erityisen tärkeitä, mutta se oli vaativa hengellisen elämän suhteen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta oikeaoppiseen luterilaisuuteen oli mahdotonta sovittaa Vapaakirkollisen liikkeen näkökantoja. Yksilöllisen vapauden, kristillisen yhteyden ja kristillisen vapauden vaaliminen, samoin kuin maallikoiden pitämät julkiset opetuspuheet, ehtoollisen viettäminen kirkosta erillään sekä liikkeen käsitys kasteesta tuottivat ristiriitoja valtakirkon kanssa. 109 Vastuunkantajina toimivat vapaakirkolliset perustivat toimintaansa tukemaan vuonna 1889 Vapaa Sisälähetys -nimisen järjestön ja alkoivat toimittaa vuodesta 1888 alkaen Suomen Viikkolehti -nimistä äänenkannattajaa. Vapaakirkollisen liikkeen omat järjestäytymiseen liittyvät kiistat puolestaan jakoivat sen ruotsinkieliset ja suomenkieliset jäsenet muodostamaan kaksi erillistä toimijaa: Suomen Vapaakirkko -kirkkokunta (vuonna 1923) ja Fria Missionsförbundet -yhdistys (vuonna 1921, nykyään 108 Suomen Vapaakirkko (SVK) Yleisesittely; Suomen Vapaakirkko (SVK) Historia. 109 Salmensaari 1957, 28, 86, 88, 103.

26 26 tunnetaan nimellä Missionskyrkan i Finland). Vapaakirkko alkoi kouluttaa omia työntekijöitään jo kirkkokunnan alkuvaiheilta alkaen. Jäsenmäärä kasvoi alussa hiljalleen, mutta sodan jälkeen ja 1950-luvun taitteessa, sekä ja 1980-luvuilla kasvu oli voimakasta. Vapaakirkolla on liikkeen virallisesta aloittamisesta alkaen ollut virallisia suhteita Euroopassa oleviin sisarliikkeisiinsä ja vuodesta 1948 alkaen Evankelisten vapaakirkkojen kansainväliseen liittoon. 110 SVK vaikuttaa ympäri maata sadalla seurakunnallaan. Paikallisseurakuntien lisäksi Suomen Vapaakirkon toiminta ulottuu lähetys- ja kehitysyhteistyön kautta ympäri maailmaa. Työntekijöiden kouluttamista varten SVK:lla on oma kurssikeskus Keski-Suomessa ja Suomen teologinen opisto Tampereella. Näiden tarjontaan kuuluvat esimerkiksi erilaiset lyhytkurssitoiminnat sekä teologian tutkintoon tähtäävä koulutus. Vapaakirkon toiminnan keskiössä ovat sen paikalliset seurakunnat. Paikallisseurakuntia on muutaman pienryhmän muodostamasta seurakunnasta aina tuhannen jäsenen seurakuntaan ja ne toimivat omissa puitteissaan verrattain itsenäisesti. Suomen Vapaakirkko on maallikkoliike, mikä näkyy palkatun henkilökunnan vähyytenä. Koko Vapaakirkon jäsenmäärä oli reilu jäsentä vuoden 2016 lopussa. Opissaan Vapaakirkko korostaa henkilökohtaista uskoa ja halua elää Jeesuksen seuraajana muuttuvassa maailmassa. Sen opissa nojaudutaan vahvasti Raamattuun. Kristinuskon ydintotuuksista pitää SVK:n mukaan vallita yksimielisyys, mutta moniin muihin uskoon liittyviin asioihin jätetään tilaa erilaisille tulkinnoille. Tulkinnallisuudesta kertoo myös se, ettei Suomen Vapaakirkolla ole laajaa kirjallisessa muodossa olevaa opillista tunnustusta, vaan opillisissa kysymyksissä pitäydytään yksilöiden ja yhteisön henkilökohtaiseen uskoon sekä perinteeseen. Vuodelta 1923 olevassa, uskonnonvapauslain edellyttämässä lyhyessä uskontunnustuksessa on vain lyhyet maininnat Raamatun alkuperästä ja määräävästä asemasta, apostolisesta tunnustuksesta, uskosta ja sen julkisesta tunnustamisesta sekä seurakuntayhteydestä ja -elämästä. 111 SVK:n sivuilla on 15 kohdan lista 112 sen opillisista periaatteista. Kaikista edellä mainituista periaatteesta on SVK:n kotisivuilla lyhyt selittävä teksti Suomen Vapaakirkko (SVK) Yleisesittely; Suomen Vapaakirkko (SVK) Historia. 111 Suomen Vapaakirkko (SVK) Tunnustus. 112 Raamatun perustuksella, Usko on Jumalasta, Synti erottaa Jumalasta, Uskon herääminen, Uudestisyntyminen ja usko, Pelastusvarmuus, Uskon ilo, Pyhitys, Pyhän Hengen täyteys, Kaste, Ehtoollinen, Seurakunta, Avioliitto ja perhe, Lapset, Viimeiset tapahtumat. 113 Suomen Vapaakirkko (SVK) Oppi.

27 27 Vapaakirkossa pyritään vaikuttamaan sen ympäristöön ja koko yhteiskuntaan luomalla ja toteuttamalla toimintaa, joka vahvistaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, oikeudenmukaisuutta sekä vähäosaisten ja syrjäytyneiden huomioimista. SVK tekee myös yhteistyötä toisten kristillisten kirkkokuntien ja tahojen kanssa. Allianssihenkisyys on ollut alusta asti näkyvä piirre vapaakirkollisessa toiminnassa. 114 Koko Suomen Vapaakirkkoa johtaa kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen, joka toimii myös kirkkokunnan johtoryhmän puheenjohtajana. Lisäksi Vapaakirkon toimintaa hallinnoivat myös 9-jäseninen Vapaakirkon hallitus sekä kunkin toimialan johtajat. 115 Suomen Vapaakirkon toimialoja ovat kotimaantyö, kansainvälinen työ, lapsi- ja nuorisotyö sekä diakoniatyö. 116 Vapaakirkon paikallisseurakunnissa seurakunnan vanhimmisto on yhteisön päättävä elin ja johtaa seurakuntaa yhdessä pastorin kanssa. 117 Keskityn tässä tutkielmassa kuitenkin tutkimaan vain pastorien näkökulmaa johtamisesta. Näen kyseisen ratkaisun mielekkäänä ottaen huomioon tutkielman laajuuden. Toinen ratkaisua puoltava seikka on se, että pastori on usein vanhimmistoa enemmän suoraan tekemisissä ihmisten johtamisen kanssa. 114 Suomen Vapaakirkko (SVK) Yleisesittely; Suomen Vapaakirkko (SVK) Oppi. 115 Suomen Vapaakirkko (SVK) Miten Järjestäytynyt; Suomen Vapaakirkko (SVK) Luku 3. Hallinto; Suomen Vapaakirkko (SVK) Yhteystiedot. 116 Suomen Vapaakirkko (SVK) Toimialat. 117 Suomen Vapaakirkko (SVK) Miten Järjestäytynyt.

28 28 3 METODI 3.1 Tutkimustehtävä Tutkimukseni aiheena on johtajuus ja paimenuus Suomen Vapaakirkon paikallisseurakunnissa nykyisessä globaalissa, individualismin täyteisessä ajassa. Pyrin selvittämään paikallisseurakuntien pastoreina toimivien henkilöiden ajatuksia omasta asemastaan ja roolistaan seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Minkälaisia haasteita uskonnon sekä yhteiskunnan muutokset ovat Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtajien mielestä tuoneet paikallisseurakuntien johtajuuteen? 2. Miten Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtavat pastorit a. käsittävät johtajuuden ja paimenuuden paikallisseurakunnassa? b. kuvailevat itseään johtajana? 3. Miten paikallisseurakunnan johtajan Averyn johtajuusparadigmojen 118 mukainen johtajuustyyli vaikuttaa siihen, millaisia johtajuuden haasteita hän kohtaa työssään? 3.2 Aineisto ja sen keruu Tutkielmani pyrkii kartoittamaan johtajien kokemuksia, käsityksiä ja ajatuksia vallitsevasta tilanteesta paikallisseurakunnissa. Haastattelu antaa tähän hyvän mahdollisuuden, sillä se antaa tilaa tutkittaville tuoda itseään koskevia asioita vapaasti esille ja on erittäin joustava menetelmä. 119 Lisäksi kyseessä on melko tutkimaton alue, josta on vaikeaa tietää ennakkoon vastauksia, mikä tukee niin ikään haastattelun käyttöä aineistonkeruumenetelmänä. 120 Näillä perustein haastattelu sopii aineiston keräämiseen tutkimusaiheestani. Tutkimukseni aiheesta ei omien etsintöjeni perusteella ole kovin paljon tietoa saatavilla kirjoitetussa muodossa, joten haastattelut aineistonkeruumenetelmänä palvelevat tarkoitusta mielestäni hyvin. Hirsjärven ja Hurmeen mukaan kva- 118 Ks. osio 2.1 Gayle C. Averyn johtajuusparadigmat. 119 Hirsjärvi & Hurme 2000, 34, 35; Tuomi & Sarajärvi 2009, Hirsjärvi & Hurme 2000, 35.

29 29 litatiivisten menetelmien käyttö on hyvä ratkaisu, kun tavoitellaan tietoa ihmisten tajunnan sisällöstä, sillä niillä voidaan päästä lähelle ihmisten antamia merkityksiä eri tapahtumille ja ilmiöille. Näin tutkittavien ääni ja näkökulma pääsevät esiin. 121 Haastattelun lajeista päädyin teemahaastatteluun eli puolistrukturoituun haastatteluun. Teemahaastattelussa luodaan haastattelun kulkua varten selvät teemat ja ehkä jopa muutama tarkasti muotoiltu kysymys, mutta se antaa tilaa myös väljemmälle keskustelulle aiheen puitteissa. 122 Näin tutkielmani aiheen ja vastausten ennakoimattomuuden kannalta puolistrukturoidun haastattelun hyvänä ratkaisuna. Haastattelin yhdeksää Suomen Vapaakirkon eri paikallisseurakunnan johtavaa pastoria. Käytin haastateltavien etsimisessä apuna SVK:n internetsivuilla olevaa seurakuntien listaa 123, josta valikoin useita kymmeniä seurakuntia sattumanvaraisesti eri puolilta Suomea. Näin tutkimustulokset voisivat antaa monipuolisempia näkökulmia, eivätkä mahdolliset alueelliset painotukset pääsisi yksipuolistamaan niitä. Tutustuin ennakkoon eri seurakuntien internetsivuihin karsiakseni jos mahdollista pois sellaiset seurakunnat, joiden johtava pastori olisi toiminut pastorin toimessa vasta todella lyhyen ajan. Sen jälkeen otin mahdollisiin haastateltaviin yhteyttä soittamalla. Tutkimustehtävän luonteen vuoksi tavoittelin sellaisia haastateltavia, jotka olisivat toimineet pastoreina vähintään 5 8 vuotta, jotta heillä olisi ehtinyt kertyä kokemusta ja ajatuksia seurakunnan johtamisesta sekä mahdollisista johtajuuden muutoksista. Tämä tavoite täyttyi hyvin, sillä kaikki haastateltavani olivat toimineet pastorina 124 yli tavoiteajan. Keskimääräinen aika, jonka haastateltavat olivat toimineet pastorin tehtävissä, oli itse asiassa lähellä kahtakymmentä vuotta. Olin pyrkinyt tekemään haastattelut jo syksyllä 2018, mutta elämäntilanteestani johtuen ne siirtyivät tammi-helmikuuhun Pyrin käyttämään aikaa kuhunkin haastatteluun noin minuuttia. Pyysin haastateltavia varaamaan haastatteluun aikaa noin 90 minuuttia. Suurin osa haastatteluista oli lopulta noin tunnin mittaisia, joskin yksi oli vain noin 40-minuttinen ja kaksi venyi jopa noin 90-minuttisiksi. Toteutin haastattelut mahdollisuuksien mukaan videoneuvottelun tai tavallisen puhelun avulla. Pyrin ensisijassa käyttämään videoneuvottelua, mutta laitoin kuitenkin etusijalle haastateltavan toiveen toteutustavasta. Haastateltavia ei tarvinnut 121 Hirsjärvi & Hurme 2000, Tuomi & Sarajärvi 2009, 75; Hirsjärvi & Hurme 2000, Suomen Vapaakirkko (SVK) Seurakunnat. 124 Tarkoitan tässä yleisesti pastorin tehtävässä toimimista huolimatta siitä onko haastateltava ollut johtavana pastorina tai siitä onko hän ollut yhdessä tai useassa eri seurakunnassa töissä.

30 30 juurikaan kannustaa puhumaan, vaan kaikki haastateltavat kertoivat avoimesti ja pohdiskelevasti omista kokemuksistaan ja mietteistään eri teema-alueista. Useiden haastateltavien puolelta oli selvästi havaittavissa kiinnostusta tutkimukseni aihealuetta kohtaan. Nauhoitin kaikki haastattelut erillisellä ääninauhurilla. Siirsin kunkin nauhoitetun haastattelun tietokoneelle ja litteroin sen mahdollisimman pian tekstimuotoon itse haastattelun jälkeen. Litteroitua tekstiä tuli yhteensä noin 100 sivua. Sain siis materiaalia reilusti yli sen mitä tarvitsin. Haasteeksi tuli jopa liiallinen aineiston määrä tutkielman laajuus huomioon ottaen. Muutin haastateltavien nimet pseudonyymeiksi ja anonymisoin tarpeen mukaan muutkin tiedot haastatteluista, jotka voisivat vaarantaa haastateltavien anonymiteetin. Muutin suorissa lainauksissa käytetyt murresanat kirjakielelle haastateltavien tunnistamisen välttämiseksi. 3.3 Aineiston analyysi Analysoin haastatteluista saamani aineiston laadullisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysi sopii strukturoimattoman aineiston analyysimenetelmäksi. Sisällönanalyysillä on tarkoitus saada aineisto järjestetyksi, jotta johtopäätösten tekeminen mahdollistuu. Vaarana on kuitenkin järjestetyn aineiston esitteleminen tuloksina, mikä täytyy ottaa huomioon tutkimusta tehtäessä. 125 Tämän tutkimuksen teemahaastatteluiden litteroitu materiaali on juuri edellä mainitun kaltaista strukturoimatonta aineistoa, mikä puoltaa mielestäni sisällönanalyysin käyttämistä analyysimenetelmänä. Käytin tutkimusmetodeina sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, että löyhästi teoriaohjaavaa eli abduktiivista sisällönanalyysiä. Analysoin ensimmäisen tutkimuskysymyksen 126 aineiston aineistolähtöisesti. Toisen- 127 ja kolmannen 128 tutkimuskysymyksen aineiston analysoin puolestaan teoriaohjaavasti. Näin kyseisen ratkaisun toimivana tutkimuskysymysten toisistaan poikkeavan luonteen vuoksi. Aineistolähtöisessä eli induktiivisessa sisällönanalyysissä pyritään saamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin yhdistelemällä käsitteitä. Eteneminen tapahtuu 125 Tuomi & Sarajärvi 2009, Minkälaisia haasteita uskonnon sekä yhteiskunnan muutokset ovat Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtajien mielestä tuoneet paikallisseurakuntien johtajuuteen? Miten Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtavat pastorit: a. käsittävät johtajuuden ja paimenuuden paikallisseurakunnassa? b. kuvailevat itseään johtajana? Miten paikallisseurakunnan johtajan Averyn johtajuusparadigmojen mukainen johtajuustyyli vaikuttaa siihen, millaisia johtajuuden haasteita hän kohtaa työssään?

31 31 alkuperäisestä aineistosta ja sen ilmaisuista kohti teoreettisia käsitteitä ja johtopäätöksiä. Koko analyysimenetelmä perustuu tulkinnalle ja päättelylle. Analyysin kaikissa vaiheissa edetään aineistolähtöisesti, verraten johtopäätöksiä ja muodostettua teoriaa aineistoon. Pyrkimyksenä on ymmärtää tutkittavia heidän näkökulmastaan koko analyysin ajan. 129 Mielestäni aineistolähtöinen sisällönanalyysi sopii hyvin ensimmäisen tutkimuskysymyksen aineiston analysoimiseen. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä käytetään teoriaa ohjaamaan tai avustamaan analyysiä. Teoria ei ole määräävässä roolissa, eikä analyysi perustu suoraan teoriaan. Tässä analyysityypissä aikaisemman tiedon vaikutus on tunnistettavissa, mutta sillä ei testata teoriaa, vaan avataan uusia ajatusuria. Teoriaohjaavassa tutkimuksessa edetään alkuun aineistolähtöisesti ja vapaasti, mutta analyysin lopussa tuodaan valmista teoriaa ohjaamaan analyysiä. 130 Mielestäni teoriaohjaava sisällönanalyysi oli toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen osalta hyvä vaihtoehto aineiston analysoimiseen. Vaikka pyrin pääosin keräämään ja analysoimaan aineistoa ennakkoluulottomasti ja vapaasti, oli tutkimuskysymysten ja aiheen rajauksen kannalta mielekästä ottaa Gayle C. Averyn johtajuusparadigmojen 131, sekä e-johtajuuden näkökulmia 132 avustamaan analyysiä. Alun perin tarkoituksenani oli tutkia haastateltavien käsityksiä hengellisestä auktoriteetista ja paneutua yleensäkin auktoriteetiin liittyviin asioihin tarkemmin. Totesin kuitenkin pian haastattelujen tekemisen jälkeen, että joudun rajaamaan auktoriteettiteeman erillisenä tutkimuskysymyksenä kokonaan pois. Sivuan auktoriteettia vain osana muita aiheita. Teknologiavälitteisen johtajuuden suhteen luovutin heti haastattelujen tekemisen jälkeen. Haastateltavien kokemukset ja ajatukset teknologiavälitteisestä johtajuudesta olivat niin yksipuolisia ja vähäisiä, että päätin jättää koko asian vain vähäiselle huomiolle tutkimuksessani. Kokemusten ja ajautusten vähäisyyteen e-johtajuudesta vaikuttivat todennäköisesti eniten haastateltavien ikä ja mahdolliset haasteet teknologian käytössä. Jos haastateltavat olisivat olleet nuorempia, tulokset olisivat voineet olla toisenlaisia. Ennen kuin aloin varsinaisen aineiston analyysin luin muutaman kerran kaikki haastattelut läpi syventyäkseni tarkemmin materiaaliin jonka jälkeen aloin kat- 129 Tuomi & Sarajärvi 2009, 108, Tuomi & Sarajärvi 2009, Ks. osio 2.1 Gayle C. Averyn johtajuusparadigmat. 132 Ks. osio 2.1 E-Johtajuus.

32 32 soa tekstiä sen kautta mitä olisi hyvä nostaa esille tuloksiksi. Analysoin aineiston kahdessa erillisessä osassa. Osat poikkesivat toisistaan sekä sisällön, että analysointitavan puolesta. Ensimmäisen osan aluksi merkitsin haastatteluista ylös kaikki paikat, joissa puhuttiin nykyajan tuomista haasteista johtajuudelle. Tässä vaiheessa rajasin johtajuuden muutoksesta kertovat paikat kokonaan pois tutkimuksesta ja keskityin vain johtajuuden haasteisiin. Työstä olisi tullut aivan liian laaja jos olisin sisällyttänyt myös kaikki muutoksista kertovat paikat tuloksiin. Seuraavaksi siirsin haastatteluiden merkityt paikat exel-tiedostoon. Tein alkuperäisistä ilmaisuista pelkistetyt ilmaisut, pelkistetyistä ilmaisuista vielä tiiviimmät kuvaukset, ja luokittelin tiiviit kuvaukset asiasanojen avulla. Lajittelin asiasanat ensin neljään alaluokkaan, joista johdin/tiivistin ne neljään yläluokkaan. Jatkoin luokittelun tarkentamista yläluokista neljään tarkempaan pääluokkaan ja yhdistin kaikki lopulta yhteen yhdistävään luokkaan. Huomasin kuitenkin pian tekemäni jaottelun toimimattomuuden ja jaoin asiasanat uudelleen tällä kertaa kolmeen alaluokkaan, joista johdin kolme yläluokkaa ja edelleen kolme pääluokkaa 133. Yhdistin pääluokat yhdeksi yhdistäväksi luokaksi. Luokittelin haastatteluista poimitun materiaalin ja avasin tulokset tutkielmaan leipätekstiksi, johon sisällytin useita suoria lainauksia. Tämän jälkeen lähdin tutkimaan haastatteluja uudelleen ja aloitin analysoinnin toisen osan. Tällä kertaa merkitsin ylös kaikki paikat, joissa haastateltavat kertoivat siitä, mitä he käsittävät johtajuudella ja paimenuudella sekä sellaiset paikat, joissa he kuvailivat itseään johtajana. Siirsin merkityt paikat jokaisen haastateltavan osalta erikseen exel-tiedostoon kunkin omaksi taulukokseen ja tein alkuperäisistä lauseista pelkistetyt ilmaisut. Luokittelin kunkin haastateltavan ilmaisut yleisesti johtajuudesta ja paimenuudesta kertovaan luokkaan sekä haastateltavan omasta johtajuudesta kertovaan luokkaan. 134 Analysoin ensin kunkin pastorin johtajuustyyliä yksilöllisesti ja sijoitin kunkin heistä Averyn johtajuusparadigmojen jatkumolle analyysin tulosten perusteella. 133 Ks. Liite Ks. Kuva 1.

33 33 Alaluokka Yläluokka Pääluokka Haastateltavan ilmaisut johtajuudesta Haastateltavan ilmaisut paimenuudesta Haastateltavan ilmaisut itsestä johtajana Pelkistetyt ilmaisut johtajuudesta Pelkistetyt ilmaisut paimenuudesta Pelkistetyt ilmaisut itsestä johtajana Kuvaus haastateltavan käsityksistä johtajuudesta ja paimenuudesta sekä kuvaus haastateltavasta johtajana Kuva 1. Analyysin toisen vaiheen kulku yksittäisiin kuvauksiin asti. Tämän jälkeen ryhmittelin analyysin tulokset kahteen ryhmään haastateltavien henkilöllisyyden suojaamiseksi. 135 Ryhmittely tapahtui sen perustella kuinka pastorit sijoittuivat Averyn johtajuusparadigmojen jatkumolle. Ryhmittelyn jälkeen avasin tulokset tutkielmani tuloslukuun leipätekstiksi. Kuva 2. Analyysin toisen osan kulku yksittäisistä kuvauksista ryhmiteltyihin kuvauksiin. 3.4 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Tutkimuksen laajuus asettaa rajoituksia tutkimuksen tulosten yleistettävyydelle. Yhdeksän johtavan pastorin haastattelu antaa verrattain kapean näköalan johtajuuden haasteista Suomen Vapaakirkon paikallisseurakunnissa. Toisaalta yhdeksän johtavaa pastoria edustaa jo noin kymmentä prosenttia 136 koko SVK:n johtavista pastoreista. 135 Ks. Kuva SVK:lla on 100 paikallisseurakuntaa Suomessa. Ks. luku 2.4 Kontekstin kuvaus Suomen Vapaakirkko.

34 34 Tästä näkökulmasta katsottuna tutkimuksen aineisto voidaan nähdä verrattain kattavana. Huomionarvoista on kuitenkin SVK:n paikallisseurakuntien suuri autonomia 137 ja kunkin johtavan pastorin yksilöllisyys, mitkä voivat heikentää tulosten yleistettävyyttä. Itse haastattelut asettavat oman haasteensa tulosten luotettavuuden näkökulmasta. Haastattelun rajallinen aika, haastattelijan taidot, haastattelun kysymykset ja niiden asettelu sekä haastateltavien taito ilmaista itseään vaikuttavat aineiston luotettavuuteen ja sen käyttökelpoisuuteen. 138 Toisaalta kvalitatiivisen tutkimuksen pääpaino ei ole yleensä tulosten yleistettävyydessä. 139 Näin ollen tulokset voivat olla merkittäviä, vaikka osa näkökulmista ylikorostuisi tai jäisi syrjään. Tulokset voivat auttaa saamaan laajempaa, ajankohtaisempaa ja mahdollisesti jotain uutta näkökulmaa johtajuuteen paikallisseurakunnissa. Haastattelu ei ole ongelmaton aineistonkeruumenetelmä. Etenkin kokemattomuus haastatteluiden tekemisestä sekä mahdollinen haastateltavan halu miellyttää haastattelijaa voivat heikentää kerätyn aineiston luotettavuutta. 140 Oma kokemattomuuteni haastattelijana tuli hyvin esille etenkin kahdessa ensimmäisessä haastattelussa. Ohjasin haastattelujen kulkua liian heikosti, minkä seurauksena ne venyivät turhan pitkiksi. Lisäksi valitsin yhdessä haastattelussa yhden apukysymyksen kohdalla sanani huolimattomasti ja ymmärsin mahdollisesti ohjanneeni haastateltavaa vastaamaan esittämääni kysymykseen tietystä näkökulmasta. Tarkastellessani haastattelumateriaalia jälkeenpäin huomasin, että eri haastateltavat vastasivat kysymyksiin hyvin erilaisilla tavoilla. Osa haastateltavista käsitteli asioita tarkasti ja konkreettisesti, kun osa puolestaan tarkasteli asioita enemmän abstraktilla tasolla. Esimerkiksi lukujen 4.4 ja 4.5 sisältämissä kuvauksissa on tämän vuoksi jonkin verran vaihtelua vastausten tarkkuudessa. Vaihtelu vastauksissa saattoi johtua omasta taidostani haastattelijana tai haastateltavien vaihtelevasta tavasta, kyvystä ja halusta kertoa asioista. Pohdin jälkeenpäin myös haastateltavien kokemien haasteiden vertailun ongelmia. Olisi voinut olla viisasta pyytää haastateltavia arvioimaan kuvailemiensa haasteiden suuruutta jonkin mittarin avulla. Ilman selkeää haasteiden suuruuden luokittelua on mahdollista, että jotkin pieneksi koetut haasteet näyttäytyvät todellista suurempina ja suuret haasteet puolestaan todellista pienempinä. 137 Ks. luku 2.4 Kontekstin kuvaus Suomen Vapaakirkko; Myös aineistossa tuli esille seurakuntien itsenäisyys: jokainen seurakunta on tosi itsenäinen Mikael. 138 Hirsjärvi & Hurme 2000, Tuomi & Sarajärvi 2009, Hirsjärvi & Hurme 2000, 35.

35 35 Haastattelumuoto antoi haastateltaville paljon vapauksia sekä mahdollisuuksia puhua aiheista monipuolisesti. Toisaalta strukturoinnin löyhyys saattoi ohjata haastattelun helposti pois ydinteemoista ja näin ollen heikentää tulosten osuvuutta. Valitsemani aineistonkeruumenetelmän heikkoudeksi voisi mainita sen, että haastateltavilta saattoi jäädä lyhyessä haastatteluhetkessä sanomatta asioita, jotka olisivat voineet tulla esille, jos aineistoa olisi kerätty esimerkiksi kirjallisessa muodossa. Toisaalta on mahdollista, että juuri haastattelussa nousi esille asioita, jotka olisivat muuten jääneet syrjään. Tuloksia tarkasteltessa on hyvä huomioida, että monet haastateltavien mainitsemista haasteista ovat enemmän tai vähemmän liitoksissa toisiinsa ja tekemäni jaottelu antaa aiheeseen vain yhdenlaisen, joskin perustellun, näkökulman. Esimerkiksi johtavan pastorin työnkuvassa tapahtuneet muutokset voivat liittyä johtajana olemiseen liittyvien haasteiden lisäksi myös seurakuntakulttuuriin liittyviin haasteisiin. Tutkimuksen vahva keskittyminen johtajuuden haasteisiin voi antaa mielestäni liioitellun negatiivisen kuvan haastateltavien ajatuksista paikallisseurakunnan johtamisesta. Haastatteluaineisto sisälsi paljon positiivisia huomioita muutoksista ja seurakunnan johtamisesta yleensäkin. Tutkimuksen rajatun laajuuden vuoksi aineiston tarkka rajaaminen vain johtajuuden haasteisiin oli kuitenkin välttämätöntä. Jouduin tekemään aineiston analyysin kohdalla tutkimuksen eettisyyden varmistamiseksi ratkaisuja, jotka saattoivat heikentää tutkimuksen luotettavuutta. Tein haastateltavien johtajuuden ja paimenuuden käsitykset, ja johtajuustyylien kuvaukset sekä heidän sijoittamisensa Averyn johtajuustyylien jatkumolle poistaen kullekin haastateltavalle antamani pseudonyymit. Pyrin myös minimoimaan haastateltavien tunnistettavuutta ryhmittelemällä sekä johtajuuden ja paimenuuden käsitykset, että johtajuustyylien kuvaukset ennen kuvauksien lisäämistä itse tutkielman leipätekstiin. Haastateltavien johtajuustyylien kuvaukset ovat suorien lainauksien lisäksi mielestäni sellaisia asioita, joista haastateltavien henkilöllisyys olisi kaikkein helpointa tunnistaa. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta johtajuustyylien ryhmittelyt voivat kuitenkin toimia heikentävänä tekijänä. Eri näkökulmien yhdisteleminen voi vähentää johtajuuskuvausten heterogeenisyyttä ja tutkimuksesta saatavaa hyötyä. Näen kyseisen ongelman kuitenkin hyväksyttävänä, sillä haastateltavien suojaaminen on mahdollista haittaa tärkeämpää. Ongelman suuruutta vähentää myös tekemäni ratkaisun selkeä näkyväksi tekeminen. Arvioin tämän tutkimuksen tulosten siirrettävyyden olevan toisaalta melko hyvä ja toisaalta melko huono. Tutkimustulosten siirrettävyydellä tarkoitetaan

36 36 saatujen tutkimuksen luotettavuuden arvioitia sen perusteella, kuinka hyvin tutkimuksen tulokset pitäisivät paikkansa, jos ne siirrettäisiin toiseen kontekstiin. 141 Eskolan ja Suorannan mukaan siirrettävyys on tietyillä ehdoilla mahdollista, vaikka yleistykset ovatkin sinänsä mahdottomia sosiaalisen todellisuuden monimuotoisuuden vuoksi. 142 Johtajuuden haasteet ja yhteiskunnalliset muutokset ovat sinänsä yleisiä asioita, jotka eivät monilta osin ole sidottuja tiettyyn kontekstiin. Tämän perusteella tulokset voisivat osoittautua siirrettäviksi etenkin, jos käytettävä konteksti olisi riittävän yhdenmukainen tämän tutkimuksen kontekstin kanssa. Tällaisia konteksteja voisivat siis olla esimerkiksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko tai Suomen Helluntaikirkko. Toisaalta tämän tutkimuksen tulokset liittyvät niin vahvasti haastateltavien henkilökohtaisiin kokemuksiin, että niiden yleistettävyys ja hyödyllisyys omasta kontekstistaan irrotettuna voisi olla kyseenalainen. Pyrin tutkijana mahdollisimman suureen läpinäkyvyyteen. Yritin tuoda tutkimuksessa ilmi oman taustani ja lähtökohtani suhteessa tutkittavaan aiheeseen mahdollisimman selkeästi. Pyrin myös huomioimaan mahdollisten ennakkoajatusteni tuoman vaaran tutkimuksen luotettavuuden suhteen jokaisessa tutkimuksen vaiheessa. Uskon, että tutkimuksen tekemisen subjektiivisuuden ymmärtäminen ja pohtiminen ennakkoon auttaa läpinäkyvyyden tavoittelussa ja tutkimuksen luotettavuuden lisäämisessä. Olen toiminut elämäni aikana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa, sen herätysliikkeiden piirissä sekä eri paikkakuntien Helluntai- ja Vapaaseurakunnissa. Oma mielenkiintoni aihetta kohtaan kumpuaa osaltaan henkilökohtaisista kokemuksistani ja pohdinnoistani seurakunnissa ja muualla yhteiskunnassa tapahtuvasta johtajuudesta. Myös henkilökohtainen uskoni ja suhteeni Jeesukseen vaikuttaa tekemiseeni. Mielenkiintoa aiheeseen lisäävät myös sivuaineena suorittamani kauppatieteiden johtajuuden opinnot. Kandidaatintutkielmani käsitteli Orgaanista johtajuutta 143 Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon johtamiskirjallisuudessa ja olen jo kyseisen tutkielman kautta päässyt käsittelemään seurakuntien johtamiseen liittyviä asioita. Tutkijan on hyvä pysyä tietoisena omasta subjektiivisesta vaikutuksestaan kaikkiin tutkimuksen vaiheisiin. On tärkeää pyrkiä perustelemaan käytetyt menettelyt uskottavasti ja ottamaan huomioon kaikki aineisto, joka on käytettävissä sekä 141 Eskola & Suoranta 1996, Eskola & Suoranta 1996, Gayle C. Averyn esittelemä johtajuusparadigma, jossa johtajuus ja vastuu ei ole tiettyyn ihmiseen sidottu vaan se on jaettu kollektiivisesti. Ks. Avery 2004, 34.

37 37 panostaa litterointiin. Pyrkimyksenä tulisi aina olla pääseminen mahdollisimman lähelle tutkittavien omia ajatuksia ja mielipiteitä. On kuitenkin muistettava, että tulokset ovat silti seurausta haastateltavan ja haastattelijan yhteistoiminnasta. Tärkeää on pyrkiä tuomaan selkeästi esille se, miten tutkija päätyy kuvaamaan ja luokittelemaan haastateltavien kertomaa sillä tavalla, jolla hän sen tekee. 144 Tutkijalla on arjen tilanteista poikkeava eettinen vastuu asemastaan johtuen. Hyvin tehtyä tutkimusta tulisi olla ohjaamassa vahva eettinen sitoutuminen. Pyrin noudattamaan tässä tutkimuksessa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan vuonna 2012 julkaisemaa hyvää tieteellistä käytäntöä 145. Metodologisesta näkökulmasta katsoen on huomattavissa, että jokainen tutkimuksessa tehty valinta on samalla moraalinen valinta, sillä ne kaikki vaikuttavat tutkimuksen antamiin tuloksiin. Myös itse tutkimustoiminnan eettisyydestä on pidettävä huolta, mikä kattaa muun muassa tutkittavien informoinnin, analyysin luotettavuuden ja anonymiteettiongelmat. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei itse tutkimusaiheen valintakaan ole neutraali ratkaisu vaan usein vahvasti eettinen kysymys. Tämän vuoksi tutkijan tulee harkita huolella aihetta ja tutkimuskysymyksiä etiikan valossa, sillä vastuu tutkimuksen aiheen tuottamista seurauksista on tutkijalla itsellään. 146 Mielestäni tutkimus ei koskaan ole neutraalia ja vaikutuksetonta. Valitsemalla tutkimusaiheen saatan vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti tutkittavaan kohteeseen positiivisesti tai negatiivisesti. Haastattelutilanne on myös eettisesti ongelmallinen. Haastattelijana vaikutan automaattisesti haastateltavaan. Jo pelkkä kysymysten esittäminen ja tutkimuksen aiheiden esiin tuominen vaikuttaa niihin, jotka siitä kuulevat. Mielestäni minun tulee olla tutkijana valmis kantamaan vastuu siitä, että tutkimuksellani on vaikutusta asioihin, haluan sitä tai en. Edellä mainitun ei mielestäni tarvitse johtaa tutkimisen lopettamiseen, pikemminkin sen realiteettien ymmärtämiseen ja pohtimiseen tutkimusta tehdessä. 144 Hirsjärvi & Hurme 2000, Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa 2012, 6 9. Erityisesti sivut Tuomi & Sarajärvi 2009, 125,

38 38 4 TULOKSET Jaoin tekemäni analyysin perusteella seurakunnan johtamisen haasteista kertovat tulokset neljään tuloslukuun. Ensimmäisissä kolmessa luvussa (4.1, 4.2 ja 4.3) kerron seurakunnan johtamisen haasteista nykyaikana. Neljännessä luvussa (4.4) avaan analyysini tuottaman ryhmittelyn mukaan 147 orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsityksiä johtajuudesta ja paimenuudesta sekä heidän kuvauksiaan itsestään johtajana. Viidennessä luvussa (4.5) teen saman visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien kohdalle. 4.1 Johtajana olemiseen liittyvät haasteet Johtajana olemiseen liittyvät johtajuuden haasteet jakautuivat tekemäni analyysin perusteella kolmeen osaan. Esittelen niiden tulokset seuraavassa kolmessa alaluvussa. Ensimmäisessä alaluvussa tuon esille johtavan pastorin työnkuvaan liittyviä haasteita. Toisessa alaluvussa avaan teknologisen muutoksen tuomia haasteita ja kolmannessa alaluvussa jatkuvan tavoitettavuuden tuottamia haasteita. Johtavan pastorin työnkuvan muutos Suurimmassa osassa haastatteluja tuli esille pastorin työnkuvassa tapahtunut muutos viimeisten vuosikymmenten aikana. Aineistosta nousi esille monenlaisia odotuksia ja vaatimuksia, joita seurakuntien johtaviin pastoreihin kohdistetaan. Neljä haastateltavaa mainitsi vaatimuksen monialaosaamiseen haastavana piirteenä seurakunnan johtamisessa ja samaan suuntaan viittaavia ajatuksia esiintyi muillakin haastateltavilla, joskin asia oli ilmaistu epäsuorasti. Paikallisseurakunnan johtajalta odotetaan, edellytetään ja jopa vaaditaan yhä monipuolisempaa tietämystä ja ymmärrystä monilta eri alueilta. Eräs haastateltava ilmaisi asian seuraavasti: Eli minulla on henkilöstöjohtamista, sitten pitää olla jonkun verran tai ainaki odotetaan, että pitäsi osata vähän niinkuin talousjohtamiseen liittyviä asioita, sitten pitäisi olla tuota teologista näkemystä tai teologista pätevyyttä, pitäsi olla visionääri ja olla muutosjohtaja ja sitä listaa voisi jatkaa ihan sillä tavalla niinkuin loputtomiin. Oliver Haastateltavat kokivat painetta hallita tai ainakin ymmärtää todella laajaa kirjoa erilaisia alueita. Näihin alueisiin kuuluivat esimerkiksi talouskysymykset, erilaisten hankkeiden vetäminen, varustava johtajuus, yhteydet yhteiskuntaan ja viranomaisiin, yhä monipuolisempi viestintä, teologinen pätevyys, visionäärisyys, muutosjohtaminen, or- 147 Ks. Luku 3.3.

39 39 ganisointi, valmentava johtajuus, taito kohdata ihmisiä, sielunhoito, henkilöstöjohtaminen ja työllisyysasioiden osaaminen. Kamulan tutkimuksessa Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkoherroista ilmeni vastaavanlaisia haasteita hallinto- ja henkilöstöjohtamisen roolien hallitsemisesta. 148 Myös Lamminluoto mainitsee johtajuuden haasteeksi työn vaativuuden, sen moninaisuuden ja hektisyyden sekä jatkuvan tarpeen uuden oppimiseen. 149 Painetta osaamiseen nähtiin tulevan niin seurakuntalaisten, kollegoiden, niin sanottujen alaisten eli muiden palkkasuhteessa olevien työntekijöiden kuin haastateltavien itsensäkin taholta. Kaksi haastateltavaa sanoi työnsä muistuttavan nykyään enemmän toiminnanjohtajan tai toimitusjohtajan työtä, kuin seurakunnan paimenen ja hengellisen johtajan työtä. Täysin samoilla linjoilla kulkee myös Messler omassa artikkelissaan, jossa hän näkee pastorin roolin muuttuvan jatkuvasti kohti toimitusjohtajan roolia. 150 Yhden haastateltavan arvion mukaan seurakunnan johtajuus muistuttaa toimitusjohtajan työtä sitä enemmän, mitä suuremmasta seurakunnasta on kyse. Eräs pastoreista totesi myös, että hallinnon puoli ei voi olla korostettu paimenuudessa, mutta nykyajan seurakunnissa se silti on ja se luo jännitettä. Lisäksi yksi haastateltavista kertoi, että hänen saamansa Vapaaseurakunnan pastorikoulutus ei ollut niinkään johtajakoulutus vaan se antoi eväitä lähinnä seurakunnan hengelliseen ohjaamiseen. Osa haastateltavista näki globalisaation lisänneen seurakuntalaisten odotuksia johtajaa kohtaan. Oman paikallisseurakunnan johtajan toimintaa voidaan verrata esimerkiksi ulkomaisten megaseurakuntien esimerkkijohtajiin sekä internetissä oleviin opettajiin. Myös se, että kaikilla on nykyään tietoa, voi lisätä odotuksia johtajaa kohtaan. Erään haastateltavan mukaan asioita pitää nykyään perustella aikaisempaa enemmän, koska kaikki tietävät monista asioista jotakin. Haastateltavat kokivat odotusten johtajaa kohtaan lisääntyneen niin opettamisen kuin johtamisenkin suhteen. Yksi pastori mainitsi seurakuntalaisten puolelta tulevasta odotuksesta käyttää aikaa mahdollisimman paljon seurakuntalaisten kanssa olemiseen. Hän näki haastavana löytää siihen aikaa asian tärkeydestä huolimatta. Mitä suuremmasta seurakunnasta on kyse, sitä hankalampaa johtavan pastorin on löytää aikaa seurakuntalaisten kanssa ajan viettämiseen. Toinenkin pastori viittasi edellä mainittuun haasteeseen, vaikka ei suoraan sanonut näkevänsä sitä ongelmana. 148 Kamula 2018, Lamminluoto 2018, Messler 2014, 33.

40 40 Uuden teknologian hallinta ja hyödyntäminen Suuri osa haastateltavista koki jatkuvasti uudistuvan tekniikan hallitsemisen, omaksumisen ja hyödyntämisen tuovan haasteita johtajan työhön. Tekniikan hyödyntämiseen liittyen yksi haastateltavista sanoi vanhemmalta työntekijäkunnalta puuttuvan monenlaista teknistä osaamista, jota nuoremmilta sukupolvilta sen sijaan löytyy. Samaan viittasi myös toinen haastateltava, joka näki erityisesti sosiaalisen median puolen tuovan haasteita itselleen ja näki tärkeänä rohkaista sellaisia ihmisiä vaikuttamaan siellä, jotka kokevat sen erityisesti omaksi alueekseen. Yksi haastateltavista näki tekniikan ja median tuovan mahdollisuuksia tiedon tehokkaaseen virtaamiseen seurakunnassa. Hänen mukaansa niitä ei ole saatu vielä riittävästi käyttöön. kaikki kaatuu johtamiseen ja johtaminen kaatuu tiedonpuuteeseen niin nämähän mahdollistavat tiedon virtaamisen, WhatsAppit ja kaikki alustat. Ja ei vain niinkuin se, että pitäsi vain koko ajan siihen fokusoida, että tieto virtaa, koska suurin turhauma tulee siitä, että tieto jää jonnekkin. Että minä näen, että se on puhtaasti hyvä. Mutta se, että osaammeko me käyttää vielä näitä alustoja. Mikael Saman haastateltavan mukaan tekniikka ja media eivät korvaa yhteisöllisyyttä, mutta ne voivat tukea ja tiivistää sitä. Messlerin mukaan moni löytää tiensä seurakuntien tilaisuuksiin tekniikan ja median avulla ja näin ollen ne toimivat tärkeänä linkkinä seurakunnan yhteisöllisyydelle. 151 Ikonen näkee teknologiavälitteisen viestinnän toisaalta haastavan, mutta myös mahdollistavan uusilla tavoilla luottamuksen rakentamista. Luottamuksen rakentumisen kannalta tärkeitä pieniä, tukevia ja rohkaisevia viestejä on yhä helpompaa lähettää. Ikonen näkeekin vuorovaikutustaitojen merkityksen johtamistaitona korostuvan nykyään yhä enemmän. 152 Yksi pastori totesi rajaavansa uuden opettelua tietoisesti esimerkiksi viestinnän kohdalla, vaikka pyrkiikin olemaan jämähtämättä asioissa paikalleen. Hän kertoi, ettei vain enää kykene ottamaan jatkuvasti uusia välineitä ja viestintäväyliä haltuun. Viestintätekniikan tuomista haasteista puhui useampikin haastateltavista. Eräs pastori sanoi viestintäkanavien hallitsemattomuuden ja moninaisuuden työllistävän monella tavalla. Erilaiset viestintäkanavat vaativat hänen mukaansa usein niiden käytön johtamista ja viestinnän hajautuminen moniin eri kanaviin voi haastaa ajallisesti. että joku aina panee sitten jotakin sellaista tavaraa sinne, mikä ei kuulu siihen ryhmään, ja tulee sitten hirveän pitkiä viestiketjuja. Ja se että välillä joutuu vähän etsimään, että oliko tämä nyt (naurahtaa) Messengerissä tai WhatsApissa tai tavallisena viestinä tai sähköpostissa. Että vähän joutuu aina etsimään, kun miettii, että jotain tästä oli puhetta, mutta Että se hajaantuu vähän liian eri juttuihin ja vie turhaan aikaa. Olavi 151 Messler 2014, Ikonen 2015, 148.

41 41 Teknologiavälitteinen viestintä toimii aineiston mukaan hyvin yksinkertaisessa ja selkeässä viestinnässä, mutta monimutkaisten sekä monitulkintaisten asioiden kohdalla sen nähtiin tuottavan selkeitä haasteita. Niissä [teknologiavälitteisessä viestinnässä] tulee hirveän helposti väärinymmärryksiä. Elias tällaisia neuvotteluja tai jossa on vaikka useampia vaihtoehtoja, joista pitäsi niinkuin tavallaan sopia niin kyllä minä mielummin ne sitten kävisin ihan tällä tavalla faceto-face -tyyliin. Oliver Savolainen kertoo samansuuntaisista tuloksista digijohtamisesta kertovassa tutkimuksessaan. Teknologia-avusteinen vuorovaikutus tehostaa osaltaan kommunikointia, mutta aiheuttaa myös vääriä tulkintoja ja ongelmia. Tarve kasvokkaisille tapaamisille on edelleen olemassa. 153 Avolio & Kahai näkevät johtajan kommunikaation aistimisen olevan yksi teknologiavälitteisen ja kasvokkain tapahtuvan kommunikaation suurimpia eroja. Heidän mielestään etäjohtajuus voi kuitenkin toimia yhtä hyvin kuin kasvokkainen johtajuus. He näkevät haasteiden liittyvän ennen kaikkea virtuaalisen johtajuustyylin oppimiseen, eivätkä niinkään virtuaalisen johtajuuden toimimattomuuteen. 154 Jopa echurchin toiminnassa on nähtävissä virtuaalisen ja kasvokkaisen toiminnan yhdistelmää. Vaikka suurin osa kyseisen kirkon toiminnasta tapahtuu teknologian välityksellä, on kasvokkaisella kohtaamisella ainakin toistaiseksi oma sijansa sen toiminnassa. 155 Haasteita tuottaa myös teknologiavälitteisen viestinnän johtaminen ja rajaaminen. Eräs haastateltavista nosti esille esimerkiksi huolehtimisen työyhteisön kyvystä johtaa ja rajata omaa elämäänsä teknologiavälitteisen viestinnän suhteen. Hän mainitsi myös haasteesta saada seurakunnalliset viestit näkyviin nykyisessä viestien tulvassa. Seurakunnalliset viestit hukkuvat helposti muiden viestien joukkoon. Lisäksi yksi haastateltavista mainitsi kokevansa, että ihmisiä sai lankapuhelimella paremmin kiinni, kuin kännykällä vaikka periaatteessa ihmiset pitäisi saada nykyään helpommin kiinni. Jatkuva tavoitettavuus Nykytekniikan tuoma jatkuva tavoitettavuus esimerkiksi kännyköiden ja tietokoneiden avulla on aineiston perusteella tuonut korostuneen tarpeen itsensä johtamiselle ja työn rajaamiselle. Kahdeksan haastateltavaa kertoi jatkuvan tavoitettavuuden haastavan 153 Savolainen 2016, Avolio & Kahai 2003, 327, Nell 2016, 4, 6.

42 42 sekä ajallisesti, että jaksamisen suhteen ja vaativan tai vaatineen opettelua. Vain yksi haastateltavista ei maininnut tavoitettavuuden tuottavan haasteita. Viestejä ja puheluja voi tulla mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, eivätkä työt lopu työpaikalta lähtiessä. se senkuin korostuu, että miten sinä itse rajaat, koska kukaan muu ei voi rajata asioita sinun puolestasi. Elias Moni haastateltava korosti jatkuvan tavoitettavana olemisen toimimattomuutta, jos tavoitettavuutta ei rajaa selkeästi. Johtajan pitäisi saada enemmän kuin antaa eli olla astia, josta valuu yli, kuten eräs haastateltava asian ilmaisi. Yksi haastateltava kertoi ajankäytöstä seuraavasti: siis se on tietyllä tavalla sellaista ajan tuotetta tällainen niinkuin tuottaminen ja tehokkuus. Ja johtajat voivat todella huonosti tällaisissa yhteisöissä. Mikael mutta että kun tuntee johtajia pitkältä juoksulta jo ja näkee millaista elämää ne ovat eläneet ja mitä se on tuottanut niiden perheissä, niin se on jumalatonta, se on syntiä. Ja se pitää sanoa siksi. Emme me muuten tee parannusta ja käänny. Eli ajankäyttö: vähän vähemmän on paljon. Mikael Lamminluoto sivuaa itsensä johtamisen tärkeyttä johtajuudessa onnistumisessa puhuessaan uudistuvasta johtajuudesta. Hänen mukaansa nykyajan johtajuus vaatii johtajalta kykyä huolehtia kokonaisvaltaisesti itsestään, mikä kattaa niin fyysisen, henkisen, sosiaalisen, kuin ammatillisenkin puolen Seurakuntalaisiin liittyvät haasteet Haastateltavat kertoivat haasteista, jotka liittyvät seurakuntalaisiin ja heidän johtamiseensa. Jaoin esiin tulleet haasteet analyysin perusteella neljään alaluokkaan, joiden sisältöä esittelen alla olevassa neljässä alaluvussa. Ensimmäiseksi avaan informaation rajattomuuteen ja globalisaatioon liittyviä haasteita. Sen jälkeen käsittelen seurakuntakurin haasteita, josta jatkan johtajuuden ja auktoriteetin haasteisiin. Neljänneksi kerron osallistumiseen, palvelemiseen ja sitoutumiseen liittyvistä haasteista. Informaation rajattomuus ja globalisaatio Informaation rajattomuus voi aineiston mukaan tuoda haasteita paimenuudelle. Monet haastateltavista toivat esille internetissä olevan informaation negatiivisia puolia. Suurimmaksi osaksi internetissä oleva informaatio nähtiin kuitenkin positiivisena. Teknologian mahdollistama informaation rajattomuus voi kuitenkin työllistää johtajaa, kun seurakuntalaiset voivat olla yhteyksissä mihin vain opetuksen lähteeseen. Yksi pastori 156 Lamminluoto 2012, 117, 120.

43 43 mainitsi, ettei enää voida sanoa, että paikallisseurakunnan pastorit olisivat seurakuntalaisten hengellisen opetuksen pääasiallinen lähde vaan ihmiset ammentavat tietoa monenlaisista lähteistä. Eräs haastateltavista toi esille paimenuuden haasteita seuraavasti: ei ole minkäänlaisia keinoja olla tuota no vahtia on huono sana, mutta käytetään sitä että minkälaisen opetuksen äärellä ihmiset on. Että minä en niinkuin luontaisestikin niin en halua lähteä vahtimaan. Siis minä en ole sitä tyyppiä. Ja sitten kuitenkin paimenen tehtäviin kuuluu katsoa, että lampaat syövät terveellistä ruokaa, mutta nykyajan (nauraa) lampaat voivat syödä miten ikinä ne haluavat. Juhani Erityisinä ongelmina haastateltavat näkivät tietyt internetin kautta leviävät liikkeet ja opetukset sekä seurakuntalaisten ongelmat lähdekritiikin kanssa. Yksi haastateltava kertoi saavansa usein viestiä internetissä vaikuttavilta tahoilta, jotka kritisoivat ja pyrkivät vaikuttamaan seurakuntiin, mutta eivät kuitenkaan itse ole jonkin seurakunnan johtamisvastuussa. Toinen haastateltava kertoi globalisaation tuoneen paljon sekavuutta kristilliseen kenttään, kun kuka tahansa voi laittaa nettisivut pystyyn ja alkaa opettaa ihmisiä. Tästä uskonnon medialisaatioon liittyvästä ilmiöstä kertoi myös Lövheim mainitessaan, että mediasta on tullut ihmisten pääasiallinen informaation lähde yhteiskunnan uskonnollisissa kysymyksissä. 157 McClure totesi aiheeseen liittyen, että internetissä erilaiset totuusväittämät ja ideat kilpailevat keskenään ja että sen käyttö rohkaisee ihmisiä kokeilemaan erilaisia uskonnollisia vaihtoehtoja. 158 Neljän haastateltavan mukaan osalla seurakuntalaisista on haasteita lähdekritiikin kanssa internetissä. olen hämmästynyt joistakin mielestäni, joita ajattelin että ovat kasvaneita kristittyjä niin tällainen lähdekritiikki tuntuu välillä puuttuvan kokonaan ja sitten kun luodaan jonkinlainen kuva jostakin asiasta niin sitä on vaikeaa muuttaa. että sieltähän ne ammentavat ihmiset sitä ja lukevat ja kuuntelevat joitakin nettisaarnaajia, kuin Raamattua konsanaan. Ilmari Yksi pastoreista kertoi havainneensa edellä manittuja ongelmia erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Se, että kaikilla on nykyään tietoa helposti saatavilla, on yhden haastateltavan mielestä tuonut tarpeen yhä suurempaan vuorovaikutukseen työntekijöiden ja seurakuntalaisten kanssa. Ihmiset ovat hänen mukaansa selvillä asioista aivan eri tavalla, kuin aiemmin. Tämä nostaa tarpeen vahvalle dialogin käymiselle. On tärkeää oppia ymmärtämään missä ihmiset menevät, ettei puhu sellaisista asioista mitkä ovat toisille itsestään selviä. 157 Lövheim 2014, McClure 2017, 494.

44 44 Globalisaatio on aineiston valossa tuonut paljon hyvää ja paljon erilaisia mahdollisuuksia. Osa haastateltavista toi kuitenkin esille myös sen tuomia haasteita paikallisuudelle. Yksi pastori näki globalisaation ja teknologian tuomien yhteyksien voivan hämärtää paikallisen seurakunnan merkitystä seurakuntalaisten silmissä. Etenkin vertailu sellaisiin seurakuntiin, joissa puitteet ja monet asiat ovat paljon hienompia, kuin omassa seurakunnassa, voivan tehdä joillekin seurakuntalaisille hankalammaksi ymmärtää oman paikallisen seurakunnan merkitystä. Hänen mukaansa myös paikallisen ymmärryksen kunnioittaminen on vähentynyt, mikä pirstoo yhteyttä ja näin tuottaa haasteita seurakunnan johtamiseen. Löydökset ovat yhtenevät Messlerin kanssa. Hänen mukaansa ihmisten uskollisuus paikallisseurakuntia kohtaan vähentyy jatkuvasti ja moni hoitaa omaa jumalasuhdettaan internetissä. 159 Kaksi haastateltavaa korosti seurakunnan voimavarojen ja toiminnan priorisoimista ensin paikalliseen seurakuntaan ja vasta sen jälkeen muuhun maailmaan. Heidän mukaansa globalisaatio haastaa paikallista toimintaa mahdollistamalla toiminnan lähes kaikkialle ympäri maapallon. ensin on se paikallinen seurakunta ja siellä se yhteys ja seurakunnan työ ja ne tarpeet ja se kasvun paikka: Se voi tapahtua vain tällaisessa lähiyhteydessä. Ja sitten, miten on voimavaroja ja näkyä, olla globaalistikin mukana tai olla mukana muussa, niin minun mielestäni tämä on se terve järjestys. Johannes Toinen heistä toi esille myös gobalisaation tuoman tarpeen rajata tietoisesti seurakunnan toimintaa. Ei voi koko maailmaa ja kaikkia murheita niinkuin mukanaan kantaa. tullaan vastuullisiksi myöskin paikoista ja asioista todella kaukana mutta sitten yhtä aikaa varisee sitten se oma lähipiiri ja vaikutus siihen Tietysti se lähimmäinen voi tarkottaa joskus, niinku globaalissakin mielessä sitä ihmistä, joka ei ehkä fyysisesti ole ihan se jokapäivänen tuttava. jos aikoo joka puolelle tehdä hyvin niin ei tee mihinkään hyvin. Elias Seurakuntakuri Aineiston mukaan seurakuntakurin toteuttaminen on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana jatkuvasti haastavammaksi. Kaikkien haastateltavien mukaan seurakuntakuri on löystynyt ajan myötä. Tosin kenenkään haastateltavan mielestä kurinpito ei ole ollut heidän työaikanaan Vapaaseurakunnan piirissä kovin tiukkaa, vaan tiukemman kurin aika liittyy lähinnä aiempiin sukupolviin. Seurakuntakurissa on haastateltavien mukaan menty pääosin hyvään suuntaan, kun keskustelevuus ja ymmärrys ihmisten elämän haasteita kohtaan on lisääntynyt. Ongelmia tuottavat toisenlaiset asiat. 159 Messler 2014,

45 45 Neljän haastateltavan mukaan nykyajan yhteiskunnallinen kulttuuri on sellainen, että ei saa enää sanoa ihmisille, mikä on oikein ja mikä on väärin. Samaan suuntaan viittasi yhden haastateltavan kommentti siitä, että seurakuntalaiset eivät anna seurakunnan enää vaikuttaa paljonkaan omaan elämäänsä. Yksi haastateltava totesi, että ihmiset myös äänestävät aiempaa herkemmin jaloillaan, mikä lisää johtajien varovaisuutta tarttua epäkohtiin. Useassa haastattelussa tuli esille vaara liikaan varovaisuuteen, liikaan avaruuteen ja jopa vastuun pakoiluun. ei aina riittävästi uskalleta ottaa puheeksi sellasia aiheita, jotka ovat toki herkkiä, mutta, että niissä voitaisiin kuitenkin antaa sellaisia ohjureita, jotka vie hyvään suuntaan. Tietysti se on ihmisestä kiinni sitten mihin tarttuu ja mihin ei. Onni kun meillä on ollut aikasemmin sellaista tosi tiukkaa niin se avaruus on johtanut siihen, että sallitaan kaikkien kukkien kukkia, eikä oikein uskalleta miettiä, että keitä me olemme, mikä on meidän missiomme ja silloin kaiken näköinen toiminta voi rehottaa ja se vie kaiken energian. Mikael Eli me harvoin puutumme seurakuntalaisten synnilliseen käytökseen tai nuhtelemme heitä tai niinku Raamatussa opetetaan tai nostetaan asioita esille, jotta saadaan välit kuntoon. Ja sitten hyvin harvoin niinkuin viimeisenä niin erotetaan seurakunnasta. Kyllä niitä joitakin on, mutta ne ovat ylen harvinaisia ja se on huono asia, koska se on vastuun pakoilua. Juhani Seurakuntakurin toteuttaminen on usean haastateltavan mukaan vaikeutunut ja pidentynyt prosessina. Laney huomautti jo monta vuosikymmentä sitten Yhdysvalloissa pastorien haluttomuudesta toteuttaa kurinpitoa. Pastorit pelkäsivät mahdollisia huonoja seuraamuksia, välttivät mieluummin ongelmia, kuin tarttuivat niihin, ja olivat epätietoisia sopivista kurinpidollisista toimintatavoista. 160 Myös Brown sanoi luvulla kurinpidon olevan protestanttisten kirkkojen piirissä käytännössä olematonta ja mahdotonta saavuttaa. 161 Oman haasteensa seurakuntakurille tuo myös yhden pastorin mainitsema seurakuntalaisten suuri vaihtuvuus. Nykyään etenkin suuremmissa seurakunnissa johtava pastori ei välttämättä tunne seurakuntalaisiaan kovin hyvin, mikä vähentää mahdollisuutta seurakuntakurin toteuttamiseen tarpeen vaatiessa. Messler tuo artikkelissaan esille vastaavan havainnon siitä, että suuremmissa seurakunnissa ihmissuhteet eivät usein kehity kovin syviksi. 162 Kaksi haastateltavaa liitti seurakuntakurin ennen kaikkea sen rajaamiseen, ketkä pääsevät johtamaan, opettamaan tai muuten vaikuttamaan seurakunnassa. Toinen heistä 160 Laney 1986, Brown 1983, Messler 2014, 33.

46 46 näki kurin tarkoittavan suuntaa, ohjaamista, huolenpitoa ja välittämistä. Hänen mukaansa suurin haaste kurin suhteen löytyy siitä, onko seurakunnan johdolla lupaa johtaa määrätietoisesti seurakuntaa johonkin suuntaan ja valtuuttaa niitä ihmisiä, joita he tunnistavat lojaaleiksi sille johtajuudelle. Toinenkin heistä korosti sitä, että kurin pitäminen ei ole rankaisemista vaan rajojen vetämistä. Vastaavanlaista huolenpidon ja välittämisen näkökulmaa on nähtävissä myös Brownin, Laneyn sekä Kimblen kuvauksissa kirkkokurista. 163 Seurakunnassa vaikuttamisen rajaamisesta ei sen sijaan puhuttu missään kirkkokurista kertovassa kirjallisuudessa, jota käytin tähän tutkimukseen. Johtajuuden ja auktoriteetin kunnioituksen lasku Johtajuutta on aineiston valossa entistä haastavampaa toteuttaa, kun johtajuus kyseenalaistetaan aiempaa helpommin. Monen johtavan pastorin näkemys oli, että erityisesti länsimainen kulttuuri, nykyajan yksilökeskeisyys sekä minäkeskeisyys haastavat ja kyseenalaistavat kaikkea johtajuutta ja auktoriteettia. Erään haastateltavan mukaan johtajuus ja johtajuuden asema kyseenalaistetaan myös entistä kevyemmin perustein. Yksi haastateltavista nosti esille myös sen, että yleensäkään osaamista, kokemusta, ikää, vanhemmuutta ja elämänkokemusta ei arvosteta. Aineiston mukaan nuorempi sukupolvi ei kunnioita johtajuutta, jos se ei saa johtajalta ja johtajuudelta sitä, mitä se haluaa, tarvitsee ja odottaa. että Jos minä en saa sinulta mitä minä tarvitsen niin haista huilu, että ei sinulla.. sinä olet ihan.. mitätön ja mitään sanomaton. Ilmari mitä nuorempaan sukupolveen mennään niin tällainen auktoriteetin kunnioitus niin se on hyvin riippuvainen siitä, että onko sillä auktoriteetillä jotakin annettavaa sille, esimerkiksi nuorelle. Jos ei ole niin et sinä sitä kunnioitakaan. Onni Yhden haastateltavan mukaan seurakunnan johtajan auktoriteetti on kaventunut ja pienentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana huomattavasti. Myös Messler ja Holifield mainitsevat pastorien vähenevästä vaikutusvallasta yhteiskunnassa, joka tosin heidän tapauksessaan tarkoittaa Yhdysvaltoja. 164 Kaksi haastateltavaa mainitsi, että vaikka auktoriteetin ja johtajuuden hyväksyminen on vaikeutunut, voi hyvällä ja pitkäjänteisellä toiminnalla edelleen saavuttaa vahvan aseman seurakunnan johtajana. Luottamuksen voittaminen on vain tullut hieman aiempaa haasteellisemmaksi ja johtajuus täytyy aiempaakin enemmän ansaita aidolla ja luotettavalla työskentelyllä läpi 163 Brown 1983, 51; Laney 1986, 356; Kimble 2013, 7. (Etenkin Kimble tuo esille tätä näkökulmaa avatessaan formatiivisen kurinpidon käsitettä). 164 Messler 2014, 33; Holifield 2007, 24.

47 47 helppojen ja vaikeiden aikojen. Eräs haastateltavista sanoi, että ihmiset seuraavat seurakunnan johtajaa, jos kokevat, että hän rakastaa heitä sekä välittää heistä, ja haluaa viedä heidät eteenpäin. Sen sijaan ylhäältä päin tulevaan autoritääriseen johtajuuteen ei kukaan haastatelluista näyttänyt uskovan. Hooverin löydökset ovat samankaltaisia auktoriteetin perustumisesta käytännön toimintaan, eikä niinkään rakenteisiin. 165 Ikosen mukaan luottamus voi rakentua paljon arjen pienissä vuorovaikutustilanteissa ja se voi vahvistua dialogin, arvostuksen osoittamisen sekä armeliaisuuden 166 kautta. 167 Holifield näkee, että papillinen auktoriteetti ei ole vähentynyt seurakunnan sisällä vuosisatojen aikana, mutta sen tyyli on muuttunut menneiden aikojen autoritäärisestä tyylistä demokraattisempaan eli jaetumpaan muotoon. Kaikkina aikoina on ollut pappeja/pastoreita, jotka näkevät elävänsä heikon auktoriteetin aikakautta. 168 Yksi haastateltavista sanoi suurimman osan seurakuntien ongelmista johtuvan henkilösuhteista ja egosta. Hänen mukaansa paikallisseurakuntien vahva itsenäisyys tuottaa juuri sen vuoksi helposti ongelmia. Tarvittaisiin lisää nöyryyttä ja kykyä olla alamainen, jotta voidaan toimia hyvin johtajana. Osallistumisen, palvelemisen ja sitoutumisen haasteet Aineistosta nousi esille sellaisia johtamisen haasteita, jotka liittyvät seurakuntalaisten osallistumiseen, palvelemiseen sekä sitoutumiseen paikallisseurakunnan toimintaan. Viisi haastateltavaa nosti esille kokemuksiaan siitä, kuinka seurakunnat nykyään yhä enemmän ikään kuin kilpailevat seurakuntalaisten vapaa-ajasta. Ihmisillä on heidän mukaansa yhä enemmän harrastuksia ja muuta ajanvietettä, joita muutama vuosikymmen sitten ei ollut tarjolla lähellekään samoissa mittasuhteissa. Kolmen haastateltavan näkökulmasta seurakuntalaisten sitoutuminen palvelustyöhön ja toimintaan on muuttunut jatkuvasti lyhytjänteisemmäksi. Yksi haastateltava arveli palvelemisen yleensäkin vähentyneen aiemmasta. Palvelemisen ja osallistumisen motiivit ovat muuttuneet niin nuorilla, kuin myös iäkkäämmilläkin seurakuntalaisilla vahvasti minäkeskeisiksi. on hyvin pitkälti [kiinni] siitä, että miltä se minusta tuntuu ja mitä se minulle antaa... Mutta on siinä sitten terve osa, joka näkee, että Hei, minä olen tähän lupautunut, minä koen, että Jumala on minulle tämän antanut. Tämä ei aina tunnu hyvältä, mutta 165 Hoover 2016, 8, Ikonen kuvaa armeliaisuutta (eng. leniency) suopeutena ja myötätunnon lähikäsitteenä. Se edellyttää toisen asemaan asettumisen kykyä sekä oman itsensä ja oman toimintansa reflektointikykyä. (Ks. Ikonen 2015, 141.) 167 Ikonen 2015, Holifield 2007, 27.

48 48 tuota. Tämän kaltaista ajattelua ei hirveän paljon tällä nykysukupolvella ole minun mielestäni. En sano etteikö sitä ole ollenkaan vaan sitä on vähemmän. Juhani ehkä tällainen vähän vanhempi sukupolvi vielä tekee esimerkiksi asioita ihan vaan siltä pohjalta, kun on kerran luvannut joskus vuonna nakki lähteä johonkin hommaan mukaan sanotaan, että paljon lyhytjänteisempää se ainakin on monilla nykysin ja se ei ole oikeestaan ikäkysymyskään. Helposti voi kuvitella, että kuulee sen kysymyksen, että No mitä minä tästä hyödyn? tai Mitä merkitystä tällä on minulle? Onni Yksi pastori arveli, että ihmiset olivat ennen sitoutuneempia tiettyyn seurakuntaan tai kirkkokuntaan, kun nykyään etenkin nuorempi sukupolvi sitoutuu enemmän ystäviin ja kaveriporukkaan. Hänen mukaansa myös käsitys jäsenyydestä on muuttunut. Aktiivisuus ja sitoutuminen eivät ole vättämättä yhteydessä viralliseen seurakunnan jäsenyyteen. Sellersin mukaan seurakunnan jäsenyys oli ennen pitkäaikaista, mutta uskonnollisen individualismin myötä tilanne on muuttunut ja fokus on kääntynyt yksilöön. 169 Motiivien minäkeskeisyys nousi vahvasti esille myös puhuttaessa seurakunnan toimintaan osallistumisesta yleisellä tasolla. Kolme haastateltavaa koki yhä kasvavan individualismin tuoneen seurakuntaan lisääntyvissä määrin myös minäkeskeisyyttä. Seurakuntalaiset hakevat tai jopa vaativat itselleen palveluja ja mieluista sisältöä, eivätkä mieti asioita niin paljon yhteisön näkökulmasta. McCluren mukaan individualismi korostaa yksilön oikeutta toiminnan ja ajattelun vapauteen sekä asettaa yksilön moraalisten arvojen keskiöön. 170 Eräs haastateltava näki ihmisten tulevan seurakuntaan, kuin markettiin etsimään tarjouksia: Jos tulija saa sen mitä haluaa, hän on iloinen, mutta jos ei saa niin hän on kiukkuinen. Hänen mukaansa monien seurakuntalaisten fokus on liikaa jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa, kun seurakuntalaisten koko elämän tulisi olla jumalanpalvelusta. Seurakunnan toiminnassa mietitään minäkeskeisesti mitä halutaan, eikä sitä miksi asioita tehdään. Toinen pastori kuvasi asiaa seuraavasti: koko kristillisen seurakunnan ydinolemus, mikä Jeesuksen lähetyskäskyssä tavallaan kiteytyy, että Menkää ja tehkää. Eli se on tavallaan niinkuin ulospäin palveleva ja evankeliumia välittävä, jolloin se näkökulma ei olekkaan minussa vaan se on siinä ulkopuolella olevassa maailmassa tai niissä ihmisissä, jotka ei vielä sitä kristillistä sanomaa ole kenties kuulleet. Oliver Messler on tehnyt tämän tutkimuksen tulosten kanssa yhdenmukaisen havainnon sitoutumisen vähenemisestä paikalliseen seurakuntaan, kuten mainitsin jo kappaleen 4.2 ensimmäisessä alaluvussa. Hän kertoo myös seurakuntalaisilla olevasta kuluttajamentaliteetista, näkee ihmisten pyrkivän löytämään itselleen sopivan seurakunnan ja vertaa sitä suuressa kaupassa käymiseen Sellers 1998, McClure 2010, Messler 2014,

49 49 Yhden haastateltavan mukaan motiivien muutosta on havaittavissa myös seurakuntatyöhön pyrkivien henkilöiden joukossa. Aiemmin ne, jotka kokivat kutsumusta seurakuntatyöhön, kysyivät rukoillen Jumalalta missä olisi heidän paikkansa tehdä työtä. Seurakuntatyöhön mentiin enemmän yhteisön tarpeesta käsin. Nykyään kutsumus on vaihtunut asioiksi, joita halutaan toteuttaa jossakin seurakunnassa. Työhön mennään enemmän oman ajatuksen mukaan ja siitä käsin arvioidaan mitkä paikkakunnat olisivat sellaisia missä voisi kuvitella toteuttavansa omaa näkyään. 4.3 Seurakuntakulttuuriin liittyvät haasteet Tekemäni analyysin perusteella seurakuntakulttuuriin liittyvät paikallisseurakunnan johtamisen haasteet jakautuivat kahteen toisistaan erottuvaan osaan, joiden tuloksia avaan seuraavassa kahdessa alaluvussa. Ensimmäisessä alaluvussa tarkastelen traditioiden tuomia haasteita ja toisessa alaluvussa esittelen seurakunnan johtamiskulttuurin ongelmia. Traditioiden haasteet Aineistosta nousi esille muutamia seurakunnan traditioon liittyviä haasteita. Kolme pastoria näki menneisyyteen tai tähän hetkeen paikalleen jämähtämisen haasteena seurakunnan johtamisessa. Seurakunnan tulisi pysyä riittävän avoimena uudelle ja nähdä muutoksissa myös mahdollisuuksia. Yksi edellä mainituista pastoreista kuvasi uuden ja vanhan suhdetta seuraavasti: sellainen, mikä niinkuin on ominaispiirre, jolla on vielä tulevaisuuttakin. Se ei ole vain menneisyyttä Ei saa jämähtää siihen mitä on takana, mutta ei voi rakentaa ilman sitä eteenpäin. Eli historia antaa ymmärrystä tähän hetkeen ja parhaimmillaan uskalluksen lähteä tulevaisuuteen. Ilmari Haastateltavien mukaan uusien vaikutteiden ja muotojen omaksumisessa on kuitenkin tärkeää tutkia mitkä asiat sopivat omaan paikallisseurakuntaan ja missä muodossa. hyvinkin avoimesti sinne [muualle maailmaan] ja haetaan sitten se, että mihin meitä kutsutaan osallistumaan. Nimenomaan tässä eri sukupolvien kokemukset on erilaiset. Juhani me olemme ottaneet vaikutteita ja niistä on syntynyt tällainen [Paikkakunnan X] vapaaseurakunnan oma versio. Ilmari Yksi haastateltavista nosti vahvasti esille erityisesti vanhojen yhteisöjen kohdalla näkyviä haasteita liittyen yhteisöjen kulttuuriin ja missioon. 172 Ensinnäkin hän näkee, 172 Missioon liittyvät haasteet voidaan nähdä liittyvän johtajuuteen, sillä johtajan rooli nähdään nykyään yhä enemmän organisaation mission palvelijana, eikä niinkään rakenteiden, strategioiden ja prosessien suunnittelijana. (Avery 2004, 135). Missio on yhteisön, organisaation tmv. päätehtävä ja syy olemassaoloon. (Schein 2010, 75).

50 50 että etenkin evankelikaaleilla vanha seurakuntakulttuuri painottaa liikaa toiminnallisuutta ja suorittamista, mikä johtaa johtajien ja pastorien uupumiseen. Toiseksi haasteeksi hän mainitsee muutoksien pelkäämisen. Pelot hallitsevat hänen mukaansa todella paljon kirkkoja. Että siis tämä muutos on niin suuri uhka oleville kulttuureille seurakunnassa. eihän Jumalalle tämä muutos ole ongelma. Se on meille uhka. Ja meidän pitäisi uskaltaa leikata oksia pois, vähentää ja myös miettiä, että keitä ihmisiä me valtuutamme. me säilytämme ne kaikki eri tavalla vähänkin ajattelevat samassa laatikossa väkisin. Kun että me uskaltaisimme sanoa, että me menemme tuonne, me teemme näin. Mikael Kolmanneksi hänen mukaansa yhtenäiskulttuuri ei synnyttänyt syvää ja aitoa kristillisyyttä vaan oli enemmän ulkoapäin ohjaava asia. Ihmiset ylioppivat kulttuurin, mutta eivät sen ytimessä olevia arvoja. Vanhoissa yhteisöissä yhteisöjen missioksi on tullut yhteisön säilyttäminen, kun alun perin missio on synnyttänyt yhteisön. Haasteena on johtaa seurakuntaa purkamaan vanha kulttuuri ja rakentamaan uusi luova kulttuuri, joka pystyy kohtaamaan tämän nopeasti muuttuvan ajan ja kiinnittymään Kristukseen, eikä kulttuuriin. Edgar Schein puhuu vanhojen organisaatioiden vaarasta tulla niin muuttumattomiksi, että siinä aletaan välttämään kaikkia ideoita ja toimintoja, jotka ovat ristiriidassa vallitsevan kulttuurin kanssa. Vanhoissa organisaatioissa on usein mukana toimimattomia piirteitä, joiden muuttuminen voi vaatia jopa skanadaalin tai täyskäännöksen. 173 Myös Peter Steinke näkee kirkkojen vaaran jumittua vanhoihin toimintatapoihin tai menneisiin epäonnistumisiin. Hänen mukaansa seurakunnat pyrkivät organisaationa automaattisesti kohti sisäistä tasapainoa. Jos seurakunta on tunnetasolla jumissa se ylireagoi kaikkeen muutokseen, erilaisuuteen tai mihin tahansa muuhun, mikä voi haastaa sen tasapainon. 174 Seurakuntien kulttuuriin liittyen kaksi haastateltavaa näki useamman sukupolven kristityt kaikkein hankalimpina opetuslapseutettavina. Toinen heistä kertoi, että Suomessa sodanjälkeinen kristittyjen sukupolvi keskittyi selviämiseen ja opetti seuraavan sukupolven kristityt samaan. Puhuminen, kohtaaminen ja nähdyksi tuleminen ovat jääneet sivuun. Osa opitusta on ollut hyvää, mutta on ollut paljon myös vääristynyttä ja huonoa, jota on kuitenkin kutsuttu kristinuskoksi. Nyt uusien sukupolvien on opittava pois noista vääristyneistä asioista ja vääristyneestä kulttuurista. Paikallisseurakunnan johtaminen on hänen mukaansa ennen kaikkea kulttuurin johtamista ja johtamisen haasteet liittyvät näin ollen vahvasti seurakunnan kulttuuriin. Toinen haastateltava puolestaan mainitsi, että erityisesti useamman polven kristityistä on tullut ku- 173 Schein 2010, 218, Steinke 1999, Suora lainaus on tutkijan oma käännös alkuperäisestä tekstistä.

51 51 luttajia. Lisäksi hän kertoi, että niillä, joilla ei ole ennen uskoon tuloa mitään hengellistä taustaa on aivan erilaiset kysymykset ja erilainen suhtautuminen asioihin, kuin hengellisen taustan omaavilla. Aiemmassa tutkimuksessa ja muussa tätä tutkielmaa varten lukemassani kirjallisuudessa ei tullut vastaan mitään mainintaa useamman sukupolven kristittyjen poikkeavuudesta suhteessa niihin, joilla ei ole kristillistä taustaa. Seurakunnan johtamiskulttuurin haasteet Johtamiskulttuurin haasteet paikallisseurakunnan johtamisessa korostuivat erityisesti kolmen haastateltavan kommenteissa. Yksi haastateltava kertoi, että hänellä ei yksinkertaisesti riitä aikaa kanssakäymiseen koko seurakunnan kanssa, vaikka moni liittää paimenuuteen nimenomaan kanssakäymisen. Yhtenäiskulttuurin aikana koko seurakunta kokoontui yhteen ehtoollisjumalanpalvelukseen, mutta nykyään vastaavaa, kaikki yhteen tuovaa tapaa ei ole. Hänen mukaansa seurakunnan ruokkiminen, ohjaaminen ja johtaminen täytyy tehdä pienemmissä ryhmissä ja toisten ihmisten kautta. Vanhassa mallissa riitti, että oli paimen ja lauma. Nykyään tulee varustaa useita johtajia, jotta kaikki tavoitetaan. Seurakuntien johtajat ovat usein työn tekijöitä, eivätkä työn johtajia. Hän näkee Raamatun kuitenkin opettavan, että johtajien pitäisi olla varustamassa seurakuntalaisia olemaan niitä työn tekijöitä. Se on hänen mielestään selkeästi kirjoitettu, mutta huonosti havainnoitu asia Raamatusta. Toinen haastateltavista korosti niin ikään valtuuttavaa johtamista ja näki tärkeänä päästä irti nakitus-kulttuurista, jotta ihmiset pääsisivät tekemään sitä, mihin heillä on sydämen intohimo. Yksi pastori nosti esille haasteen, joka liittyy seurakuntien johtajiin. Hänen mukaansa seurakunnissa on ollut sellainen harha, että johtajan valinnan ajatellaan ratkaisevan kaikki asiat, kun todellisuudessa kyseessä on joukkuepeli. Edeltävien sukupolvien johtamiskulttuuri on ollut monessa tapauksessa aika isoon kontrolliin perustuvaa autoritääristä johtamista ja se on pitänyt ihmiset johtajan ympärillä pieninä. Hän näkee suuren tarpeen johtamiskulttuurin muutokselle ja ihmisten valtuuttamiselle. Vapaa-ehtoisten johtamisessa ihmiset tulisi saada omistamaan se mitä tehdään, muuten he eivät innostu. Hänen mukaansa valtuuttava johtajuus ei silti tarkoita vastuun vyöryttämistä seurakunnalle. Vanhassa Testamentissa ja Uudessa Testamentissa Jumala näyttää laittavan suurimman painon ja vastuun johtajille, eikä kansalle, ja meidän seurakuntakulttuurissamme usein se vyörytetään kansalle, kun se pitäsi vyöryttää johtajille. Mikael

52 52 Johtajuudessa korostuvat Lamminluodon mukaan nykyään yhä enemmän toisten osaamisen esiin tuominen, valmentaminen sekä vastuun antaminen. Johtajuus perustuu tiimin menestymiseen, eikä yksilön menestykseen. 175 Lang näkee tärkeänä siirtyä seurakunnissa erityisosaamiseen, rakenteeseen ja auktoriteettiin perustuvasta johtajuudesta kohti valmentavaa johtamistyyliä. Tällöin kaikkien seurakuntalaisten yleinen pappeus pääsee toteutumaan seurakunnassa. Johtajan tehtävänä on tunnistaa ja yhdistää yhteisön lahjat palvelustyön ja mission käyttöön. Tavoitteena on johtajuus, joka perustuu keskusteluun ja vuorovaikutukseen. 176 George Barna sanoo tutkimustensa osoittavan, että paras johtajuustyyli on tiimijohtajuutta sillä johtajien tiimi kompensoi toistensa heikkouksia ja rakentuu toinen toistensa vahvuuksista. 177 Useiden johtajien varustaminen ja ihmisten valtuuttaminen voivat viitata Carrollin mainitsemaan papillisen auktoriteetin symmetrisyyteen, jossa valta on kaikkien saatavilla olevaa Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset Kertaan vielä lyhyesti lukujen 4.4 ja 4.5 tulosten tarkastelun selkeyttämisen vuoksi pastorien ryhmittelyn kulun. Ryhmittelin analyysin toisen osan tulokset Averyn johtajuusparadigmojen avulla. Analysoituani kunkin pastorin johtajuustyyliä yksilöllisesti sijoitin kunkin heistä Averyn johtajuusparadigmojen jatkumolle 179. Tämän jälkeen ryhmittelin analyysin tulokset pastorien sijoittumisen perusteella kahteen ryhmään: Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset ja visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset. Luokittelin haastateltavien maininnat johtajuudesta, paimenuudesta sekä haastateltavien kuvaukset omasta johtajuudestaan omiin erillisiin luokkiinsa. Sisällönanalyysin perusteella viisi pastoria sijoittui Averyn johtajuusparadigmojen jatkumolla lähelle orgaanista johtajuutta. Ensimmäisessä alaluvussa avaan pastorien käsityksiä johtajuudesta seurakunnassa. Toisessa alaluvussa esittelen heidän käsityksiään paimenuudesta seurakunnassa ja kolmannessa tuon esille heidän kuvauksiaan itsestään johtajana. 175 Lamminluoto 2012, Lang 2013, Freed 2014, Carroll 1981, 111. Epäsymmetrinen auktoriteetti puolestaan on valtaa, johon muilla kuin auktoriteetin omaavalla ei ole pääsyä (Carroll 1981, 111). 179 Ks. Taulukko 1.

53 53 Käsitykset johtajuudesta seurakunnassa Lähelle orgaanista johtajuutta sijoittuneet pastorit kuvasivat johtajuutta seuraavasti. Neljä pastoria sanoi johtajuuden olevan suunnan näyttämistä ja edellä kulkemista. Eräs heistä kuvasi johtajuutta tehtävä-orientoituneena ja ihmisten rohkaisemisena eteenpäin. Toinen haastateltavista puhui samansuuntaisesti kuvatessaan johtajuutta mahdollistamisena, tilan tekemisenä ja kasvun avaamisena yksilöille. Loput kolme muutakin pastoria kuvasivat johtajuutta palvelemisena ja alhaalta päin tapahtuvana muiden esiin nostamisena. Yhden pastorin mukaan etenkin vapaaehtoistoiminnassa johtajan tulisi saada ihmiset omistamaan se mitä tehdään. Kaikki viisi orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittunutta pastoria näkivät, ettei johtajan tehtävänä ole kiinnittää ihmisiä itseensä. He kuvasivat johtajuutta toisten valtuuttamisena, jossa johdettaville annetaan sekä valtaa, että vastuuta työn tekemiseen. Kaikkien viiden haastattelussa tuli esille vahvasti johtamisen tapahtuminen keskustelemisen ja muun vuorovaikutuksen kautta toisten yhteisön jäsenten kanssa. Yksi pastori kuvasi johtamista ihmisenä kasvamiseksi ja suostumiseksi olemaan ihmisten peilien edessä. Johtajuuden kuvaileminen mahdollistamisena, valtuuttamisena ja rohkaisemisena sekä ihmisten itsenäisyys viittavat vahvasti Averyn orgaanisen johtajuuden suuntaan. Mitä enemmän fokus, valta ja vastuu siirtyvät pelkästä johtajasta kohti kaikkia yhteisön jäseniä, sitä lähemmäksi tullaan orgaanisen paradigman kuvaamaa johtajuutta. 180 Yksi haastateltavista huomautti, että valtuuttamisesta huolimatta, johtajan tehtävä ei ole tehdä itseään tarpeettomaksi. Johtajan rooli vaihtelee ryhmän kypsyyden mukaan ja mitä kypsempi ryhmä on, sitä vähemmän tarvitaan johtajan panosta. Johtaja katsoo kokonaisuuden toimimista ja hänellä on lopullinen vastuu asioista. Yksi pastori valotti asiaa seuraavasti: Toki tietysti ei sitten taas voi niin päin ajatella, että jättää ihan täysin oman onnensa nojaan, että Senkuin menet miten menet, että tästä eteenpäin se on sinun harteilla. Että kyllä siinä tietysti tarvitaan tällaista rinnalla elämistä tällainen valmentajuus siihenkin ajatukseen tulee. Huolehtia, että on riittävästi apuja lähellä ja tarvittaessa on tavotettavissa. Hän myös huomautti, että johtajan tulee huolehtia siitä, että toiminta pysyy linjassa yhdessä päätettyjen suuntaviivojen kanssa. 180 Avery 2004, 38, 44, 145.

54 54 Kaksi pastoria nosti esille johtajan vastuun ja valtuutuksen tehdä päätöksiä tarpeen tullen. Toinen heistä mainitsi, että seurakunnan johdolla on Jumalan antama valtuutus työhönsä. Kolmen haastateltavan mukaan johtajuus ja auktoriteetti saadaan annettuna sekä ansaittuna ajan myötä tuntemisen, palvelemisen, aitouden ja tehdyn työn kautta. Erityisesti kaksi haastateltavaa toi esille, että johtajan tulee kunnioittaa johtajia ja kyetä olemaan itse alamainen jollekin, jos haluaa toimia rakentavalla tavalla johtajana. Eräs pastoreista huomautti johtavan pastorin vallan olevan seurakuntalaisiin nähden lähinnä vaikutusvaltaa, eikä niinkään käskyvaltaa. Johtajan lopullinen vastuu asioista voi viitata visionääriseen johtajuuteen. Visionäärinen johtaja ottaa muut ryhmän jäsenet mukaan päätöksentekoon, mutta tekee kuitenkin lopulta ratkaisevan päätöksen asioista. Orgaanisessa johtajuudessa päätös voi sen sijaan syntyä ryhmän yhteisenä päätöksenä. Toisaalta orgaaninen johtajuus ei tarkoita välttämättä toimimista ilman nimettyä johtajaa, jolloin johtaja saattaa siis kuitenkin olla ratkaisemassa lopputuloksen. 181 Toiminnan linjaaminen yhdessä päätettyjen linjojen kanssa voi viitata Averyn mukaan orgaanisen johtajuuteen. 182 Auktoriteetin ja vallan saaminen annettuna voidaan nähdä sekä visionäärisyyteen, että orgaanisuuteen viittaavana. Visionäärisestä näkökulmasta voidaan sanoa, että johtajan johtamistyyli saa osan ihmisistä innostumaan ja asettumaan johtajan harjoittaman johtajuuden alle. Toisaalta orgaanisesta näkökulmasta katsottuna johtaja voidaan nähdä ryhmänsä asettamana johtajana, jolloin hänen johtajuutensa nousisi ryhmän yhteisestä halusta, eikä vain johtajan asemasta. 183 Osan pastorien haastatteluissa tuli esille jonkin verran muista poikkeavia mainintoja johtajuudesta. Eräs pastoreista näki johtamisen olevan seurakunnassa ennen kaikkea kulttuurin- ja oppimisen johtamista, mikä puolestaan menee todella lähelle opetuslapseuttamista. Hän alleviivasi myös johtajan tarvetta keskittyä tiedon virtaamiseen. Lisäksi hän mainitsi, että Jeesus itse rakentaa omaa seurakuntaansa, joten johtaja, ei ole johtamassa seurakuntaa yksin. Hänen mukaansa kutsu seurakunnan johtamiseen tulee Jumalalta. Yksi pastori kuvasi seurakunnan johtamista perustyön tekemisenä, päivittäisen ruuan antamisena, yhteyden- ja palvelemisen kokemuksen sekä seurakunnan keskellä olemisen tarjoamisena. 181 Avery 2004, Avery 2004, Avery 2004, 39, 43.

55 55 Jumalan johtajuus seurakunnassa tuo siihen mukaan elementin, jota on vaikeaa sijoittaa mihinkään Averyn johtajuusparadigmaan. Avery tosin sijoittaa kirjassaan Jeesuksen johtajuuden visionääriseen johtajuuteen. 184 Käsitykset paimenuudesta seurakunnassa Kolme viidestä orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneesta pastorista näki johtajuuden ja paimenuuden olevan hyvin lähellä toisiaan. Yksi heistä sanoi jopa, että Uuden Testamentin mukaan paimenuus on johtajuutta. Hän liitti paimenuuteen lauman edellä kulkemisen ja myös lauman hallinnoinnin. Toinen heistä liitti paimenuuteen leadership-johtamisen ja näki, että johtajuus on paimenuuden näkökulmasta ihmisten auttamista aitoon ihmisyyteen ja kiinnittymään Kristukseen. Yksi viidestä pastorista ei maininnut selkeästi käsitystään johtajuuden ja paimenuuden suhteesta toisiinsa. Sen sijaan yhden pastorin mielestä johtajuuden ja paimenuuden välille ei voi mitenkään laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Hänen mukaansa johtaessa täytyy pystyä laittamaan paimen syrjään ja johtaa. minä koen sen itse sellaisena sisäisenä syvänä ristiriitana. että johtajuuteen liittyy se, että pitää uskaltaa tehdä valintoja, päätöksiä ja ratkasuja. Paimenuus on taas sitä, että paimen mielellään pitäisi kaikki mukana ja kaikkia ei voi aina pitää mukana. Hän lisäsi, että paimenuutta ei kuitenkaan tule nähdä vain säilyttävänä tai jarruna asioille. Kaikki viisi pastoria liittivät paimenuuteen ihmisistä huolehtimisen ja hoitamisen näkökulmia. Yksi haastateltava korosti etenkin uusista uskovista huolehtimista ja toinen puolestaan toi lauman ruokkimisen ja varjelemisen näkökulmia. Kaksi pastoria mainitsi erikseen sielunhoidosta. Muutkin pastorit puhuivat haastattelun aikana sielunhoidosta, mutta he eivät maininneet siitä erikseen paimenuudesta puhuttaessa. Kahden pastorin käsityksessä paimenuudesta korostui ihmisten tunteminen. Toinen heistä näki paimenuuteen kuuluvan tarjolla olemisen silloin, kun ihmiset tarvitsevat apua. Hän mainitsi paimenuudesta puhuttaessa myös kurinpidon, mutta näki sen osuuden olevan vähäinen. Viittaukset paimenen roolista edelläkulkijana ja johdattajana osoittavat vahvasti visionäärisen johtajuuden suuntaan. Johtaja pyrkii liittämään yhteisön jäsenet 184 Avery 2004, 24.

56 56 yhteisen vision alle. Ihmisten ohjaaminen itsenäiseen elämään puolestaan viittaa orgaaniseen johtajuuteen. 185 Pastorien näkemykset paimenuudesta voivat heijastaa jossain määrin orgaanisessa johtajuudessa mainittua mahdollistajan 186 roolia, jossa johtaja pyrkii kannustamaan, opettamaan ja valmentamaan yhteisön jäseniä. 187 Pastorien kuvaukset paimenuudesta asettuvat melko lähelle Kangasojan, Luoman ja Tossavaisen sekä Huhtisen näkemyksiä paimenuudesta, jota he kuvailevat muun muassa tukemisena, rohkaisemisena, sielunhoitona, ohjaamisena ja vahvistamisena. 188 Kuvaukset itsestä johtajana Kaikki orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneet pastorit kuvasivat itseään ihmisorientoituneiksi tai ihmiskeskeisiksi johtajiksi. Kolme heistä koki paimenuuden omana erityisvahvuutenaan. Neljä pastoria mainitsi ihmisten kohtaamisen tai verkostoitumisen itselleen luontaiseksi asiaksi. Ison kuvan näkeminen ja visionäärisyys olivat etenkin kolmen pastorin vahvuuksia. Avoimuus ja ennakkoluulottomuus uutta kohtaan tuli esille kolmen pastorin kuvauksissa, joskin yhden kohdalla asia oli ilmaistu epäsuorasti. Samoin kolme viidestä pastorista sanoi vahvuudekseen uskollisuuden, kestävyyden, ja luotettavuuden. Haastateltavat mainitsivat vahvuuksina myös opettamisen, julistustyön, esimerkillä johtamisen ja aitouden. Toisista hieman poikkeavana ilmaisuna yksi pastori sanoi olevansa johtajana arvojohtaja korostaen arvojen merkitystä työyhteisössä. Kaikki viisi pastoria sanoivat tekevänsä työtään valtuuttavan johtajuuden kautta. Osa käytti lisäksi ilmaisuja valmentava johtajuus, tiimiorganisaation johtaminen tai varustava johtajuus. Sisällöltään heidän kuvaamansa johtajuus oli kuitenkin hyvin samankaltaista toinen toistensa kanssa. Neljän pastorin kohdalla tuli esille työja johtamiskulttuurin monistaminen tiimien kautta. He keskittyvät yhteisönsä ydinjohtajiin ja hoitavat muuta seurakuntaa sitä kautta. Yksi pastoreista ei sen sijaan juurikaan avannut omaa käsitystään valtuuttavasta johtajuudesta tai siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa hänen johtajuudessaan. Hän korosti hieman toisista poikkeavalla tavalla ihmissuhteisiin panostamista, sillä hän sanoi pyrkivänsä aktiivisesti tutustumaan moniin seurakuntansa ihmisiin ja viettämään heidän kanssaan aikaa. 185 Avery 2004, 19, Avery käyttää tässä englanninkielistä sanaa facilitator (Avery 2004, 28). 187 Avery 2004, Kangasoja, Luoma & Tossavainen 2009, 154; Huhtinen 2001, 37.

57 57 Kaikilla viidellä pastorilla oli selkeästi esillä pyrkimys nostaa ympärillään olevia ihmisiä ja antaa heille tilaa, vastuuta ja valtuuksia toimintaan. Jokainen heistä sanoi, ettei pyri olemaan asioiden keskipisteenä tai korottamaan asemaansa vaan pyrkii enemmänkin siirtymään taka-alalle tukemaan ja ohjaamaan tarpeen mukaan. Pastorit kommentoivat asiaa seuraavasti: Minun tavoite taas on synnyttää suuria ihmisiä ympärilleni. olen aina halunnut ja pyrkinyt kokoamaan ympärilleni itseäni lahjakkaampia ihmisiä. minä en ole rakentamassa täällä jotakin omaa niinkuin niin sanotusti uraa, vaan minun tehtäväni on etsiä ihmisiä, joilla on lahjoja, ja rohkaista niitä esille ja tehdä tilaa. Yksi pastori toi esille myös valtuuttavan johtajuuden haasteita. Hän on kokenut toisinaan haasteelliseksi olla alamaisena sekä luottaa johdettaviin. Yksi pastori, se joka ei avannut valtuuttavaa johtajuutta kovin tarkasti, toi esille toisista poikkeavaa näkökulmaa omassa johtajuudessaan. Hän kuvaili omaa johtajuuttaan enemmän ylläpitäväksi ja turvalliseksi johtajuudeksi, kuin vahvaksi muutosjohtajuudeksi. Tämä poikkesi melko paljon toisten orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien kuvailemasta johtajuudesta. Avery liittää etenkin visionääriseen- ja orgaaniseen johtajuuteen mentoroinnin, valmentamisen, opettamisen, arvojen keskeisyyden, palvelevan johtajan, kulttuurin johtamisen ja itsensä johtamisen. 189 Johtajuuden moninkertaistaminen valmentavan johtajuuden kautta viittaa vahvasti orgaaniseen johtajuuteen, jossa johtajien suuri määrä on tavoiteltava asia. 190 Ylläpitävyys voi liittyä Averyn mukaan yhtä hyvin klassiseen johtajuuteen, transaktionaaliseen johtajuuteen tai visionääriseen johtajuuteen. 191 Mikään muu kyseisen pastorin johtajuudessa ei kuitenkaan viitannut klassiseen johtajuuteen, eikä hänen kuvaamansa johtajuus sopinut hyvin yhteen transaktionaalisenkaan johtajuuden kanssa. 4.5 Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset Analyysin perusteella neljä pastoria sijoittui lähelle visionääristä johtajuutta. Yksikään pastori ei sijoittunut johtamistyylinsä perusteella lähelle klassista tai transaktionaalista johtajuutta, mutta muutaman pastorin johtamistyylissä oli havaittavissa joitakin 189 Avery 2004, 146, 28, Avery 2004, Avery 2004, 39.

58 58 transaktionaaliseen johtajuuteen viittaavia piirteitä. Osalla pastoreista oli havaittavissa myös orgaanisen johtajuuden piirteitä. Ensimmäisessä alaluvussa avaan pastorien käsityksiä johtajuudesta seurakunnassa. Toisessa alaluvussa esittelen heidän käsityksiään paimenuudesta seurakunnassa ja kolmannessa tuon esille heidän kuvauksiaan itsestään johtajana. Käsitykset johtajuudesta seurakunnassa Neljä yhdeksästä pastorista sijoittui analyysin perusteella lähelle visionääristä johtajuutta. Kolme heistä kuvaili johtajuutta vaikuttamiseksi. Kaikki neljä liittivät johtamiseen esimerkkinä olemisen ja suunnan näyttämisen. Toisaalta yksi heistä näki tärkeäksi päämäärän syntymisen ryhmän keskeltä vuorovaikutuksen kautta. sen pitää syntyä tavallaan niinkuin sen porukan keskeltä tällaisen keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta se, että minne me haluamme mennä. Toinen pastori näki johtajan tehtäväksi huolehtia suunnan säilymisestä, sillä seurakunnassa tehtävän työn tulisi hänen mukaansa olla pitkälle tähtäävää ja pitkäkestoista. Kolme pastoria mainitsi, että johtajan tulisi nähdä iso kuva asioista ja katsoa, että kokonaisuus toimii. Samaan suuntainen ajatus löytyi myös neljänneltä pastorilta, joka näki johtajan tehtäväksi huolehtia, että seurakunta toteuttaa niitä päämääriä, jotka Jeesus ja Raamattu antavat seurakunnalle. Sama pastori mainitsi myös siitä, että johtajan elämän tulisi olla jokseenkin sopusoinnussa Raamatussa kuvaillun vanhimman tehtävän kanssa. Esimerkkinä oleminen, suunnan näyttäminen, päämäärän keskeisyys ja toiminnan tähtääminen pitkälle viittaavat vahvasti visionäärisen johtajuuden suuntaan. Päämäärän syntyminen ryhmän keskeltä voi puolestaan viitata yhtä hyvin visionääriseen, kuin orgaaniseen johtajuuteen. 192 Maininnat Jeesuksen ja Raamatun antamista linjauksista yhteisön päämäärään liittyen tuovat seurakunnan johtamiseen elementtejä, joita on vaikeaa sijoittaa selkeästi Averyn johtajuusparadigmoihin, kuten mainitsin jo luvun 4.4 toisessa alaluvussa Toiminnan tarkka linjaaminen yhden yhteisen vision taakse voi viitata visionääriseen johtajuuteen. 195 Toisaalta johtajuuden toimiminen sellaisen vision ja sellaisten arvojen kautta, jotka läpäisevät koko yhteisön kulttuurin voidaan nähdä myös orgaaniselle johtajuudelle tunnusomaisena Avery 2004, 25, Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset johtajuudesta seurakunnassa. 194 Avery 2004, Avery 2004, Avery 2004, 28.

59 59 Kaksi haastateltavaa nosti esille seurakunnan johtamisen kollektiivisen luonteen. Johtaminen tapahtuu yhdessä vanhimmiston kanssa. Johtaja kuitenkin vastaa useimmiten yhdessä työntekijöiden kanssa asioiden käytäntöönpanosta. Toinen heistä mainitsi lisäksi, että johtaja johtaa työntekijätiimiä ja edustaa seurakuntaa eri tahoille. Kaksi pastoria mainitsi johtajuuteen liittyen muiden työntekijöiden auttamisen ja varustamisen. Yhden haastateltavan mukaan johtajan tulisi saada jäsenet toimimaan ja antaa heille tilaa ottaa omat lahjansa käyttöön. Sama pastori korosti myös ihmisten tuntemisen tärkeyttä. Eräs pastori sanoi lisäksi, että johtajan on tärkeää suhtautua kaikkiin ihmisiin arvostavasti ja tasapuolisesti. Jos johtava pastori, vanhimmisto ja työntekijät nähdään yhteisön eliittinä, pastorien kuvaukset viittaavat klassiseen johtajuuteen, jossa tietty pieni ryhmä tekee itsenäisesti ratkaisuja. 197 Toisaalta kyseessä on vapaaehtoisuuteen perustuva yhteisö, jonka johtajat valitaan demokraattisesti 198, mikä puolestaan viittaa lähinnä orgaaniseen johtajuuteen. 199 Sen sijaan varustaminen sekä tilan antaminen työntekijöille ja jäsenille voivat viitata yhtä hyvin orgaaniseen tai visionääriseen johtajuuteen. 200 Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneet pastorit toivat esille myös näkökulmia vastuuseen, valtaan ja auktoriteettiin johtajuudessa. Eräs heistä näki, että johtajan on kyettävä tarpeen tullen tekemään päätöksiä ja toimimaan näin seurakunnan auktoriteettina. Toinen kertoi auktoriteetin olevan valtaa ja vastuuta huolehtia yhteisön ihmisistä, mikä liittyy johtajan omaan kykyyn ja taitoon toimia johtajana ja paimenena erilaisissa tilanteissa. Hänen mukaansa auktoriteetti saadaan annettuna sekä Jumalalta, että seurakunnalta. Myös muut kolme pastoria näkivät auktoriteetin tulevan ennen kaikkea saatuna. Yksi haastateltavista huomauttikin, että auktoriteetti tulee luottamuksen kautta ja luottamus tulee hyvin tehdystä työstä. Yhden pastorin mukaan johtaja ei ole vastuussa ainoastaan yhteisölle vaan hän on vastuussa työstään myös Jumalalle. Eräs haastateltava näki johtajuuden olevan osittain lahjaa, vaikka siinä voi myös harjaantua ja kasvaa. Sama henkilö näki myös luonteella ja karismalla olevan jonkin verran merkitystä johtajuudessa. Pastorien maininnat vastuusta sekä vallan ja auktoriteetin saamisesta annettuna ja ansaittana voivat viitata visionääriseen johtajuuteen, jossa johtaja voittaa visiollaan ja persoonallaan seuraajien suosion. Johtajuuden näkeminen lahjana sekä 197 Avery 2004, Ks. Suomen Vapaakirkko (SVK) Miten järjestäytynyt Luku4: Seurakunnat. 199 Avery 2004, Avery 2004, 28.

60 60 maininta luonteen ja karisman merkityksestä kuuluvat puolestaan täysin selkeästi visionääriseen johtajuuteen. 201 Käsitykset paimenuudesta seurakunnassa Kolme visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittunutta pastoria näki paimenuuden olevan johtamista tai ainakin kulkevan aivan käsi kädessä sen kanssa. Yksi pastori sen sijaan näki paimenuuden enemmän seurakunnan hengellisenä johtamisena ja koki johtajuuden jossain määrin paimenuuteen liitännäisenä tulevana todellisuutena. Hän liitti johtajuuden enemmän asiakeskeisyyteen ja paimenuuden enemmän ihmiskeskeisyyteen. Kaikki neljä pastoria liittivät paimenuuteen vahvasti ihmisistä huolehtimisen. Kolme pastoria nosti esille myös ihmisten kannustamisen. Yksi taas kuvasi paimenuutta rakkautena annettua laumaa kohtaan. Yksi pastori liitti paimenuuteen erityisesti ihmisten hengellisestä hyvinvoinnista huolehtimisen, opettamisen, ruokkimisen Jumalan Sanalla, nuhtelemisen sekä muistuttamisen, jotta ihminen pysyy Jeesuksen yhteydessä. Hän näki paimenuuteen kuuluvana myös ihmisten kohtaamisen sekä muun yhteyden pitämisen. Kolme neljästä pastorista korosti puheessaan empaattisuuden, lämmön ja lempeyden merkitystä paimenen työssä. Yksi pastori liitti paimenuuteen myös varustamisen. Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien näkemykset paimenuudesta, aivan kuten orgaanisenkin johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien vastaavat näkemykset, heijastavat orgaanisessa johtajuudessa mainittua mahdollistajan 202 roolia, jossa johtaja toimii kannustajana, opettajana ja valmentajana yhteisön jäsenille. 203 Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien kuvaukset paimenuudesta muistuttivat myös siinä orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien vastaavia kuvauksia, että ne olivat lähellä Kangasojan, Luoman ja Tossavaisen sekä Huhtisen käsityksiä paimenuudesta, joissa tukeminen ja rohkaiseminen nähdään keskeisenä osana paimenuutta Avery 2004, Avery käyttää tässä englanninkielistä sanaa facilitator (Avery 2004, 28). 203 Avery 2004, Kangasoja, Luoma & Tossavainen 2009, 154; Huhtinen 2001, 37.

61 Kuvaukset itsestä johtajana 61 Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneet pastorit näkivät itsensä pääosin ihmiskeskeisinä johtajina. Yksi heistä kuvasi itseään vahvasti ihmiskeskeiseksi johtajaksi, kun taas kaksi pastoria sijoitti itsensä hieman maltillisemmin ihmiskeskeisyyden suuntaan. Yksi heistä puolestaan arvioi oman johtajuutensa olevan jossakin asiakeskeisyyden ja ihmiskeskeisyyden välimaastossa. Kaikki neljä pastoria näkivät vahvuudekseen kuuntelemisen, keskustelemisen, kohtaamisen, ihmisten tuntemisen sekä toisten huomioimisen. Eräs heistä kuvasi itseään seuraavasti: Minä olen sellainen ymmärtävä ja lempeäluonteinen ihminen, jonka luokse on helppoa tulla ja tuota jolta on niinkuin helppoa saada ymmärrystä ja tukea tilanteisiin. Yksi pastoreista kertoi priorisoivansa aikaa ihmisten kohtaamiseen. Kaikki neljä pastoria pyrkivät johtamaan seurakuntaa keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta. Myös huolehtimisen, ymmärryksen, kannustamisen ja myötäelämisen näkökulmat tulivat kaikilla neljällä pastorilla esille. Yksi pastori lisäsi vielä pyrkivänsä aina näkemään ja ratkaisemaan asiat myönteisesti. Kolme pastoria piti itseään päämääräkeskeisenä tai määrätietoisena johtajana. Yksi heistä korosti seurakunnan johtamisen pitkäjänteistä ja pitkälle tähtäävää luonnetta. Toinen taas korosti tavoitteiden konkreettisuuden tärkeyttä ja totesi katsovansa seurakuntaa toiminnan kontekstina hyvin maanläheisestä ja arkisesta näkökulmasta. Hän korosti sitä, ettei hän koe itseään vahvasti näkyjohtajaksi vaan näkee tärkeäksi päämäärän syntymisen ryhmän keskeltä vuorovaikutuksen kautta. sen pitää syntyä tavallaan niinkuin sen porukan keskeltä tällaisen keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta se, että minne me haluamme mennä. Ja siten minun tehtäväni on oikeastaan olla huolehtimassa siitä, että se suunta säilyy ja sitä kohti pyritään sitten menemään kaikin tavoin. Neljäs pastori sen sijaan sanoi lähestyvänsä johtajuutta ennen kaikkea hengellisen johtajuuden kautta, eikä korostanut päämääräkeskeisyyttä samalla tavalla, kuin muut. Hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan väistele vastuukysymyksiä tai muita johtajuuden lainalaisuuksia. Vahva omalla esimerkillä johtaminen tuli esille kahden pastorin kuvauksissa. Toinen heistä kertoi tarttuvansa toimeen tarpeen tullen nopeasti ja johtavansa tekemällä itse paljon. Toisaalta hän korosti myös tarvetta saada seurakunnan jäsenet toimimaan ja antaa heille tilaa toimintaan. Toinen heistä sanoi, että toisten johdettavana oleminen on hänelle helppoa. Hän perusteli esimerkillisyyttä seuraavasti: ajatusmalli, että jos minä en ole itse valmis laittamaan nyrkkejäni niin sanotusti saveen niin en minä voi kyllä muitakaan pyytää sitä tekemään.

62 62 Kaksi muuta pastoria eivät ilmaisseet suoraan johtavansa omalla esimerkillään, joskin heidän haastatteluissaan tuli esille siihen viittaavia asioita. Toinen heistä korosti enemmän muiden työntekijöiden auttamista ja varustamista, kuin edellä kulkemista. Seurakunnan johtaminen on hänelle palvelemista ja elämän antamista sen tarpeisiin, eikä hän koe johtajana tarvetta olla paras asioissa. Ihmiskeskeisyys ja johtaminen vuorovaikutuksen sekä keskustelun kautta ovat tunnusomaisia sekä visionääriselle, että orgaaniselle johtajuudelle. 205 Visionäärisyys ja omalla esimerkillä johtaminen ovat tunnusomaisia visionääriselle johtajuudelle, kun taas päämäärän syntyminen ryhmän keskeltä on keskeistä orgaaniselle johtajuudelle. 206 Palveleva johtaminen voi Averyn mukaan liittyä visionääriseen tai orgaaniseen johtajuuteen. 207 Varustaminen, valtuuttaminen ja toisten johdettavana oleminen sen sijaan kuuluvat vahvasti vain orgaaniseen johtajuuteen. 208 Kangasoja, Luoma ja Tossavainen liittävät palvelevan johtamisen pastoraaliseen johtamiseen ja raamatullisuuteen Avery 2004, 25, 28, Avery 2004, 19, 24, Avery 2004, Avery 2004, 28 30, 145, Kangasoja, Luoma & Tossavainen 2009, 154.

63 5 YHTEENVETO, JOHTOPÄÄTÖKSET JA MAHDOL- LISET JATKOTUTKIMUSAIHEET Yhteenveto ja johtopäätökset Pyrin selvittämään tässä tutkielmassa Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtavien pastorien kokemia haasteita nykyajassa. Lähestyin aihetta kolmen tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäiseksi pyrin selvittämään minkälaisia haasteita uskonnon sekä yhteiskunnan muutokset ovat Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtajien mielestä tuoneet paikallisseurakuntien johtajuuteen? Pastorien haastatteluissa tuli esille laaja kirjo erilaisia haasteita. Aineiston analyysin perusteella osa pastorien mainitsemista haasteista liittyi johtajana olemiseen, osa taas liittyi seurakuntalaisiin ja heidän johtamiseensa, ja osa puolestaan seurakuntakulttuuriin. Johtajana olemiseen liittyvät haasteet sisälsivät johtavan pastorin työnkuvassa tapahtuneen muutoksen viime vuosikymmenten aikana ja sen myötä nousseen odotuksen, vaatimuksen ja tarpeen moniosaamiseen. Seurakunnan johtamisen voitiin nähdä muistuttavan jopa enemmän toimitusjohtajan työtä, kuin seurakunnan paimenen ja hengellisen johtajan työtä. Yhteneviä havaintoja pastorien työnkuvan muutoksista oli esillä myös aiemmassa tutkimuksessa ja muussa kirjallisuudessa. Globalisaation koettiin lisänneen odotuksia opettamiseen ja johtamiseen. Uuden teknologian hallinta, omaksuminen ja hyödyntäminen sekä nykyteknologian tuoma jatkuva tavoitettavuus tuottivat usealle pastorille haasteita. Myös itsensä johtamisen- ja oman työn rajaamisen tärkeys tuli tuloksissa selkeästi esille. Seurakuntalaisiin liittyviä haasteita tuottivat informaation rajattomuus ja globalisaation aiheuttama uskonnollisen kentän muutos. Globalisaation nähtiin haastavan seurakuntalaisten käsitystä paikallisseurakunnan merkityksestä. Informaation rajattomuus koettiin haasteeksi niiden seurakuntalaisten kohdalla, joilla on puutteita lähdekritiikissä. Myös seurakuntakuriin nähtiin liittyvän joitakin haasteita. Etenkin nykyajan yhteiskunnallinen kulttuuri koettiin haastavaksi seurakuntakurin toteuttamisen kannalta, kun ihmisille ei enää saa sanoa, mikä on oikein ja mikä on väärin. Tuloksissa tuli esille toisista tutkimuksista poikkeava näkemys seurakuntakuriin liittyen, missä seurakuntakuri liitettiin ennen kaikkea sen rajaamiseen, ketkä pääsevät johtamaan, opettamaan tai muuten vaikuttamaan seurakunnassa. Tulosten valossa johtajuuden ja auktoriteetin kunnioituksen lasku haastaa seurakunnan johtajuutta, kun johtajuus kyseenalaistetaan entistä helpommin. Haasteita auktoriteetille tuovat etenkin nykyajan

64 64 minäkeskeisyys, yksilökeskeisyys sekä länsimainen kulttuuri. Seurakuntalaisiin liittyviin haasteisiin kuuluivat myös osallistumisen, palvelemisen ja sitoutumisen haasteet. Seurakunnat kilpailevat yhä enemmän ihmisten vapaa-ajasta ja seurakuntalaisten sitoutuminen palvelustyöhön ja toimintaan on muuttunut aiempaa lyhytjänteisemmäksi. Myös palvelemisen ja osallistumisen motiivien minäkeskeisyyden ja yhä kasvavan individualismin nähtiin tuottavan haasteita. Seurakuntalaiset miettivät huomattavan paljon sitä mitä he itse haluavat, eivätkä niinkään sitä miksi asioita tehdään. Eräs pastori oli tehnyt seurakuntalaisiin liittyen huomionarvoisen havainnon: nykyään etenkin nuoremmat ihmiset sitoutuvat enemmän ystäviin ja kaveriporukkaan, kuin tiettyyn seurakuntaan tai kirkkokuntaan. Käsitys jäsenyydestä on hänen mukaansa muuttunut, eivätkä aktiivisuus ja sitoutuminen ole välttämättä yhteydessä jäsenyyteen. Osa johtavista pastoreista nosti esille seurakuntakulttuuriin liittyviä haasteita. Ne liittyivät seurakunnan traditioihin ja johtamiskulttuuriin. Haasteeksi nähtiin seurakuntien pysyminen riittävän avoimena uudelle sekä uusien asioiden toimiva omaksuminen paikallisseurakuntien omaan kontekstiin. Myös pelkojen ja seurakuntakulttuurin vääristymien tuomia haasteita tuli esille. Haasteeksi nähtiin toimimattomien piirteiden purkaminen seurakunnan kulttuurista ja uuden luovan kulttuurin rakentaminen, joka toimii nykyajassa ja on kiinnittynyt Kristukseen. Yllättävänä tuloksena nousi kahden pastorin maininta useamman sukupolven kristityistä. Heidän mukaansa useamman sukupolven kristityt ovat kaikkein hankalimpia opetuslapseutettavia ja ovat omaksuneet kuluttajamentaliteetin sekä vääristyneen kristillisen kulttuurin. Seurakunnan johtamiskulttuurin haasteita puolestaan nähtiin tulevan koko seurakunnan yhteen tuovan tavan puuttumisesta, mikä haastaa muuttamaan seurakunnan johtamistyyliä. Osa haastateltavista oli sitä mieltä, että seurakunnan johtaja ei voi enää johtaa ja hoitaa koko laumaa yksin vaan on tärkeää varustaa useita johtajia, jotta kaikki tavoitetaan. Johtamiskulttuurin haasteeksi nähtiin myös johtajien toimiminen työn tekijöinä sen sijaan, että he toimisivat työn johtajina. Uskonnon ja yhteiskunnan muutosten vaikutuksesta seurakunnan johtavien pastorien kokemiin haasteisiin voi tulosten perusteella päätellä mielestäni seuraavaa: Globalisaatio ja teknologinen muutos näyttävät vaikuttaneen vahvasti niihin haasteisiin, jotka liittyivät johtavien pastorien omaan johtajana olemiseen. Seurakuntalaisiin liittyviin haasteisiin vaikuttivat niiden lisäksi myös uskonnollisen kentän pluralisoituminen, uskonnon medialisaatio, individualismi sekä maallistuminen. Seurakuntakulttuuriin liittyviin haasteisiin taas näytti vaikuttavan globalisaation ja teknologian kehittymisen lisäksi vain individualismi.

65 65 Tulosten suhteesta muihin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen voi tämän tutkielman perusteella todeta seuraavaa: Suurin osa johtavien pastorien kokemista haasteista sai vahvistusta aiemmasta tutkimuksesta sekä kirjallisuudesta. Muutamat haasteet saivat sekä vahvistusta, että kyseenalaistavia huomioita muilta tutkijoilta. Näitä olivat esimerkiksi teknologiavälitteiseen viestintään liittyvä johtaminen sekä johtajuuden ja auktoriteetin kunnioituksen laskuun liittyvät näkemykset. Muutamat haasteet puolestaan olivat sellaisia, ettei niihin löytynyt mitään vertailupohjaa käyttämistäni materiaaleista. Näitä olivat muun muassa useamman sukupolven kristittyihin sekä seurakunnassa vaikuttamisen rajaamiseen liittyvät haasteet. Toinen tutkimuskysymykseni pyrki kartoittamaan johtavien pastorien käsityksiä johtajuudesta ja paimenuudesta sekä selvittämään miten he kuvailisivat itseään johtajana. Luokittelin toisen tutkimuskysymykseni tulokset Gayle C. Averyn johtajuusparadigmojen avulla. Analysoin ensin kunkin pastorin johtajuustyyliä yksilöllisesti ja sijoitin analyysin tulosten perusteella kunkin heistä Averyn johtajuusparadigmojen jatkumolle 210. Tämän jälkeen ryhmittelin analyysin tulokset pastorien sijoittumisen perusteella kahteen ryhmään: Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset ja visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset. Luokittelin haastateltavien maininnat johtajuudesta, paimenuudesta ja itsestä johtajana omiin erillisiin luokkiinsa. Suurin osa haastateltavista näki johtajuuden olevan suunnan näyttämistä, edellä kulkemista ja esimerkkinä toimimista. Johtajuuteen liitettiin myös ihmisten rohkaiseminen eteenpäin, mahdollistaminen sekä vaikuttaminen. Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneilla pastoreilla korostui toisia pastoreita enemmän se, ettei johtajan tule kiinnittää ihmisiä itseensä vaan johtajan tulisi valtuuttaa, avata kasvun mahdollisuuksia ja nostaa muita esille. Kuitenkin myös visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneet pastorit näkivät tärkeänä antaa ihmisille tilaa ottaa omat lahjansa käyttöön sekä varustaa ja auttaa työntekijöitä ja muita seurakunnan jäseniä. Kaikki pastorit pitivät vuorovaikutuksen ja keskustelun merkitystä keskeisenä johtajuudelle. Osa pastoreista liitti seurakunnan johtajuuteen myös ihmisten tuntemisen sekä suhtautumisen kaikkiin ihmisiin arvostavasti ja tasapuolisesti. Esille nousivat myös seurakunnan johtamisen 210 Ks. Taulukko 1.

66 66 kollektiivinen puoli sekä työntekijätiimin johtaminen ja seurakunnan edustaminen muille tahoille. Haastateltavat liittivät seurakunnan johtajuuteen ison kuvan näkemisen toiminnasta, kokonaisuuden toimivuudesta huolehtimisen, toiminnan linjaamisen sovittujen suuntaviivojen kanssa ja lopullisen vastuun asioista. Osa pastoreista korosti vastuun ja valtuutuksen tulemista seurakunnan johtamiseen Jumalalta. Johtajan auktoriteetti saadaan annettuna sekä Jumalalta, että seurakunnalta ja se toimii luottamuksen kautta. Seurakunnan johtajuuteen liitettiin myös valta ja vastuu tehdä päätöksiä sekä toimia tarpeen tullen seurakunnan auktoriteettina. Johtajan valta seurakunnassa on ennen kaikkea vaikutusvaltaa. Johtajuus nähtiin lisäksi vastuuna ja valtana huolehtia yhteisön ihmisistä. Johtaja on vastuussa työstään yhteisön lisäksi myös Jumalalle. Poikkeavana näkökulmana tuli esille erään pastorin näkemys johtajuudesta ennen kaikkea kulttuurin- ja oppimisen johtamisena. Hän näki johtajuuden myös ihmisenä kasvamisena sekä suostumisena olemaan ihmisten peilien edessä. Toinen pastori taas näki muista hieman poiketen johtajuuden olevan seurakunnan perustyön tekemistä, päivittäisen ruuan antamista, yhteyden- ja palvelemisen kokemuksen sekä seurakunnan keskellä olemisen tarjoamista. Kolmas pastori, joka toi esille muista poikkeavaa näkökulmaa johtajuuteen, näki, että johtajuus on osittain lahjaa ja myös luonteella sekä karismalla on jonkin verran merkitystä. Orgaanisen- ja visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset paimenuudesta muistuttivat hyvin paljon toisiaan. Suurin osa kaikista pastoreista näki johtajuuden ja paimenuuden olevan todella lähellä toisiaan, mutta molemmissa ryhmissä oli myös yksi poikkeava näkemys, jossa johtajuus nähtiin paimenuudesta eroavana asiana. Haastateltavat kuvasivat paimenuutta ennen kaikkea ihmisistä huolehtimisena, ihmisten ohjaamisena, -auttamisena, -johtamisena ja -kohtaamisena. Paimenuuteen liitettiin myös kurinpito, nuhteleminen, varustaminen sekä ihmisten auttaminen aitoon ihmisyyteen. Pastorit kuvasivat omaa johtajuuttaan monipuolisesti. Kaikki orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneet pastorit kuvasivat itseään ihmiskeskeisiksi. Moni heistä koki paimenuuden vahvuusalueekseen. Muita esiin tulleita asioita olivat muun muassa kohtaamisen ja verkostoitumisen luontevuus, kokonaisuuden hahmottaminen, visionäärisyys, avoimuus ja ennakkoluulottomuus uutta kohtaan. Nämä pastorit mainitsivat vahvuuksikseen myös uskollisuuden, kestävyyden, luotettavuuden, opettamisen, julistustyön, esimerkillä johtamisen sekä aitouden. Kaikki orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneet pastorit sanoivat tekevänsä työtään valtuuttavan johtajuuden tai sitä

67 67 vastaavan johtajuustyylin kautta. Sen avulla he pyrkivät monistamaan johtajuutta sekä työkulttuuria ja hoitamaan seurakuntaa. He pyrkivät nostamaan ympärillään olevia ihmisiä sekä antamaan heille tilaa, vastuuta ja valtuudet toimintaan. Poikkeavana näkökulmana yksi pastori kuvasi omaa johtajuuttaan ennen kaikkea ylläpitäväksi ja turvalliseksi johtajuudeksi. Suurin osa visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneista pastoreista näki itsensä enemmän ihmiskeskeisenä, kuin asiakeskeisenä johtajana. Yksi pastori kuitenkin poikkesi hieman toisista sijoittamalla itsensä jonnekin ihmiskeskeisyyden ja asiakeskeisyyden välimaastoon. Pastorit kuvasivat itseään päämääräkeskeisiksi tai määrätietoisiksi johtajiksi. Osa heistä korosti omalla esimerkillä johtamista, kun osa puolestaan korosti enemmän muiden työntekijöiden varustamista ja auttamista. Jokainen heistä sanoi johtavansa seurakuntaa keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta. Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneet pastorit näkivät vahvuuksikseen kuuntelemisen, kohtaamisen, ihmisten tuntemisen ja huomioimisen. Esille tuli myös huolehtimisen, ymmärtämisen, kannustamisen ja empaattisuuden näkökulmia. Muista hieman poiketen yksi pastori mainitsi erikseen, että hän katsoo seurakuntaa toiminnan kontekstina hyvin maanläheisestä näkökulmasta. Toinen taas mainitsi lähestyvänsä johtajuutta ennen kaikkea hengellisen johtajuuden kautta. Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneilla pastoreilla korostuivat visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneita pastoreita enemmän avoimuus- ja ennakkoluulottomuus uutta kohtaan sekä valtuuttava johtajuus. Kolmanteen tutkimuskysymykseen liittyen pyrin selvittämään miten paikallisseurakunnan johtajan Averyn johtajuusparadigmojen mukainen johtajuustyyli vaikuttaa siihen, millaisia johtajuuden haasteita hän kohtaa työssään. Pastorien johtajuustyylien analyysin perusteella neljä yhdeksästä pastorista sijoittui lähelle Averyn kuvaamaa orgaanista johtajuutta. Kaikissa neljässä oli kuitenkin havaittavissa myös joitakin visionäärisen johtajuuden piirteitä. Yksi pastori sijoittui lähelle visionääristä johtajuutta, mutta sisälsi myös orgaanisen johtajuuden piirteitä. Tämän pastorin johtajuudessa oli kuitenkin nähtävissä selvästi enemmän visionäärisyyttä, kuin orgaanista johtajuutta. Yksi pastori puolestaan sijoittui todella selkeästi visionääriseen johtajuuteen. Hänen johtajuudessaan

68 68 oli havaittavissa jonkin verran karismaattisen johtajuuden piirteitä, jotka Avery sijoittaa nimenomaan visionääriseen johtajuuteen. 211 Kolmen pastorin kohdalla Averyn johtajuusparadigmojen jatkumo osoittautui jokseenkin riittämättömäksi. Kyseisiä pastoreita oli vaikeaa saada sijoittumaan Averyn luomalle johtajuustyylien janalle. Kahdella heistä oli havaittavissa visionäärisen johtajuuden piirteitä ja joitakin vivahteita transaktionaaliseen johtajuuteen. Toisaalta samoilla pastoreilla korostuivat myös jaettu johtajuus sekä se, ettei johtaja ole asioiden keskiössä. Jaettu johtajuus sekä johtajan aseman vähäinen korostaminen viittaavat orgaanisen johtajuuden suuntaan. 212 Molemmilla pastoreilla korostui johtajuudesta puhuttaessa hengellinen johtaminen ja toinen heistä korosti Raamatun kuvausta seurakunnan johtajasta. Kolmas pastori, jonka sijoittaminen tuotti ongelmia, oli johtamistyyliltään monilta osin lähellä orgaanista johtajuutta. Hän korosti muita pastoreita enemmän johtajuuden tilannesidonnaisuutta ja toisten johtajuuden alle asettumista tarpeen mukaan. Johtajuuden vähäinen korostaminen ja toisten johdettavaksi asettuminen viittaavat orgaaniseen johtajuuteen. 213 Kyseinen pastori kuvasi omaa johtajuuttaan kuitenkin myös ylläpitäväksi ja turvalliseksi, mikä ei viittaa orgaanisen johtajuuden nopeasti vaihtuviin tilanteisiin 214. Hänen johtajuudessaan oli myös joitakin visionäärisen johtajuuden piirteitä ja hän korosti suhteista käsin johtamista sekä paimenuutta johtamisessa. Hänen mainitsemansa haasteet poikkesivat muista orgaanisen johtajuustyylin lähelle sijoittuneiden pastorien haasteista. Sen sijaan ne olivat samantyyppisiä niiden haasteiden kanssa, joita visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneet pastorit toivat esille. Averyn mukaan organisaatioissa on usein havaittavissa yhtä aikaa usean johtajuusparadigman piirteitä, vaikka yhden paradigman piirteet olisivat muita enemmän vallalla. 215 Edellä mainittu auttaa ymmärtämään useiden johtajuustyylien piirteiden ilmenemistä myös yksittäisten pastorien johtajuudessa. Johtajuuden hajauttaminen ja -moninkertaistaminen korostuivat orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneilla pastoreilla huomattavasti visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneita pastoreita enemmän. Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien johtajuudessa oli silti havaittavissa monia orgaanisen johtajuuden 211 Avery 2004, Avery 2004, Avery 2004, 19, Avery 2004, Avery 2004, 34.

69 69 piirteitä. Heidän johtajuutensa keskittyi kuitenkin enemmän yksittäiseen johtajaan tai pieneen johtoryhmään. Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa on hyvä huomioida se, että Suomen Vapaakirkon säännöissä on määritelty muun muassa vanhimmiston ja seurakunnan johtavan pastorin asemaan ja tehtäviin liittyvistä asioista. Yhteisön säännöt kiinnittävät johtamisen seurakunnan johtavaan pastoriin, seurakunnan kokoukseen sekä seurakunnan vanhimmistoon ja tekevät näin ollen käytännössä mahdottomaksi puhtaasti orgaanisen johtajuuden seurakunnassa. 216 Kuva 3. Pastorien sijoittuminen Gayle C. Averyn johtajuusparadigmojen jatkumolle. Pastorien johtajuustyyleillä ja koetuilla haasteilla näytti tulosten valossa olevan jonkin verran yhteyttä toisiinsa. Mitä enemmän johtajuustyylissä mentiin kohti orgaanista johtajuutta, sitä enemmän haastateltavat toivat esille seurakuntakulttuuriin liittyviä haasteita. Mitä enemmän johtajuustyylissä oli havaittavissa visionäärisen johtajuuden piirteitä ja jopa vähäisiä transaktionaaliseen suuntaan vivahtavia piirteitä, sitä enemmän haastateltavat toivat esille johtajana olemiseen liittyviä haasteita. Seurakuntalaisiin liittyvien haasteiden suhteen johtajuustyylillä ei sen sijaan näyttänyt olevan havaittavaa yhteyttä. Toivon, että tämä tutkimus voisi saada aikaan rakentavaa keskustelua ja pohdintaa seurakuntien johtajuudesta nykyajassa. Toivon myös, että tämän tutkimuksen haastateltavat hyötyvät siitä, että ovat päässeet reflektoimaan ajatuksiaan johtajuudesta ja sen haasteista. 216 Suomen Vapaakirkko (SVK) Miten järjestäytynyt Luku4: Seurakunnat.

70 Mahdollisia jatkotutkimusaiheita Tämä tutkimus ja sen tulokset nostivat esille tarpeen usean eri aiheen tarkemmalle tarkastelulle. Kuten mainitsin jo luvussa 3.3, tämän tutkimuksen aineiston anti e-johtajuudesta oli niin vähäistä, että päädyin jättämään kyseisen aihealueen kokonaan sivuun. Esimerkiksi iältään omia haastateltaviani nuorempien, johtavana pastorina toimivien henkilöiden johtajuuden tutkiminen voisi antaa enemmän tietoa e-johtajuudesta seurakunnissa. Pyrin selvittämään tässä tutkimuksessa erityisesti individualismin, globalisaation ja muiden nykyajan yhteiskunnallisten ja uskonnollisen kentän muutosten aiheuttamia haasteita paikallisseurakunnan johtajuudelle. Olisiko haastatteluissa noussut esille toisenlaisia haasteita, jos aihetta ei olisi rajattu edellä mainituilla ilmiöillä? Paikallisseurakunnan johtajuuden haasteiden tutkiminen toisenlaisella rajauksella voisi olla tarpeen. Tämän tutkimuksen kontekstina toimi Suomen Vapaakirkko. Vastaavan tutkimuksen tekeminen esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoherroista voisi olla ajankohtainen ja antoisa tutkimuskohde. Tulosten vertailu tämän tutkimuksen tulosten kanssa voisi antaa mielenkiintoisia näkökulmia johtajuudesta ja sen haasteista nykyajassa. Lisää tutkimusta kaipaisi myös yllättävänä tuloksena esiin noussut useamman sukupolven kristittyjen opetuslapseuttamisen haastavuus. Kristillisen taustan omaavien ja niin sanottujen pystymetsästä tulleiden kristittyjen näkemysten vertailu voisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde. Eräs jatkotutkimusta kaipaava aihe liittyy seurakunnan jäsenyyden muutokseen. Kuten jo tuloksissa mainitsin, erään pastorin mukaan nykyään etenkin nuoremmat ihmiset sitoutuvat enemmän ystäviin ja kaveriporukkaan, kuin tiettyyn seurakuntaan tai kirkkokuntaan. Käsitys seurakunnan jäsenyydestä on siis mahdollisesti muuttunut, eivätkä aktiivisuus ja sitoutuminen ole välttämättä yhteydessä jäsenyyteen samalla tavalla, kuin aiemmin. Muita mahdollisia tutkimuskohteita voisivat olla seurakuntakurin ja sen mahdollisten muutosten syvempi tarkastelu tai esimerkiksi seurakuntalaisten ja vanhimmiston näkemykset paikallisseurakunnan johtajuudesta. Myös auktoriteetin tarkastelu seurakuntakontekstissa jäi tässä tutkimuksessa niin vähäiselle sijalle, että aiheen tarkemmalle tutkimiselle jäi reilusti tilaa.

71 71 6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Lähteet: Teemahaastattelut 9 kpl 2019 Tuhottu tutkimuksen tultua valmiiksi. Kirjallisuus: Avery, Gayle C Understanding Leadership. Paradigms and Cases, London: Sage. Avolio, Bruce J. & Kahai Surinder S Adding the E to E-Leadership: How it May Impact Your Leadership. Organizational Dynamics Vol. 31, No 4. Elsevier Science Inc, Bauman, Zygmunt 2001 Foreword by Zygmunt Bauman: Individually Together. In: Beck, Ulrich, and Beck-Gernsheim, Elisabeth. Individualization: Institutionalized Individualism and its Social and Political Consequences. London: SAGE Publications, Brown, Harold O. J The Role of Discipline in the Church. The Covenant Quarterly 41 (3): Carroll, Jackson W Some Issues in Clergy Authority. Review of Religious Research, 23(2), doi: / As One with Authority: Reflective Leadership in Ministry. Eugene, Or: Cascade Books. Cloete, Anita L Living in a digital culture: The need for theological reflection. HTS Teologiese Studies/Theological Studies 71(2), Art. #2073, 7 pages.

72 72 Couture, Pamela D The Context of Congregations: Pastoral Care in an Individualistic Society. Journal of Pastoral Theology 2: Dobbelaere, Karel 2011 The Meaning and Scope of Secularization. In The Oxford Handbook of the Sociology of Religion. : Oxford University Press,, e-034. [Viitattu ] Eskola, Jari & Suoranta, Juha 1999 Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Freed, Shirley 2014 Leadership Issues for the Church. The Journal of Applied Christian Leadership 8, no. 1: Habermas, Jürgen 2008 Notes On Post Secular Society. New Perspectives Quarterly 25, no. 4: Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena 2000 Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Helsinki University Press. Hjarvard, Stig 2016 Mediatization and the Changing Authority of Religion. Media, Culture & Society 38, no. 1 (2016): Hoffmann, John P Declining Religious Authority? Confidence in the Leaders of Religious Organizations, Review of Religious Research 55:1 25. DOI /s Holifield, E. Brooks Pastoral Clout: Have the Clergy Lost Authority? The Christian Century 124 (20): Hoover, Stewart M The Media and Religious Authority. University Park, Pennsylvania: The Pennsylvania State University Press.

73 73 Huhtinen, Pentti 2001 Pastoraalinen johtajuus. Teoksessa Turunen, Raimo (toim.). Johtaminen seurakunnassa. Helsinki: Edita Oyj Jeschke, Marlin 1988 Discipling in the Church: Recovering a Ministry of the Gospel. Scottdale, Pa: Herald Pr. Kangasoja, Matti, Luoma, Markku & Tossavainen, Markku 2009 Matkalla uudistavaan seurakuntajohtamiseen. Jyväskylä: Aikamedia Oy. Kamula, Juho 2018 Johtajuuden evoluutio: Kirkkoherrojen johtamis-periaatteet. Käytännöllisen teologian Pro gradu -tutkielma. Itä- Suomen yliopisto. Keohane, Robert O. & Nye, Joseph S. Jr Globalization: What s new? What s not? (And so what?). Foreign Policy 118: Kimble, Jeremy M That His Spirit May Be Saved: Church Discipline as a Means to Repentance and Perseverance. Faculty Books Kitchens, Ted G Perimeters of Corrective Church Discipline. Bibliotheca Sacra 148 (590): Koivisto, Timo 2017 Johtajuus muutoksessa: Kansainvälisen koti-seurakuntaliikkeen johtajuuskäsitys. Kirkkososiologian Pro gradu - tutkielma. Helsingin Yliopisto. Ikonen, Mirjami 2015 Esimies-alaissuhteen luottamus vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Prologi: puheviestinnän vuosikirja 2015, Laney, J. Carl 1986 The Biblical Practice of Church Discipline. Bibliotheca Sacra 143 (572): Lang, Susan M Moving from Leadership 1.0 to 2.0. Congregations 40 (3 4). United States: The Alban Institute,

74 74 Lamminluoto, Henna 2012 Uudistuva johtajuus Ilmiö, käsite ja taidot. Tutkimus johtajien käsityksistä. Johtamisen Pro gradu -tutkielma. Itä- Suomen Yliopisto. Liljeqvist, Matti 2007 Uuden Testamentin Sanakirja Kreikka-Suomi. 2. painos. Helsinki: Finn Lectura. Lundby, Knut 2014 Mediatization of Communication. In: Mediatization of Communication Handbooks of Communication Science. Berlin, Boston: De Gruyter Mouton, Luoma, Tapio 2015 Tulevaisuuden johtaminen Tulevaisuuden kirkko. Teoksessa: Kanerva M. & Tanska J. (toim.). Työ ja Henki. Avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin. (Artikkeli on puheenvuoro Kirkollisen johtamisen foorumissa ). Helsinki: Kirjapaja, Lyon, Fergus, Möllering, Guido & Saunders, Mark 2012 Introduction: the variety of methods for the multi-faceted phenomenon of trust. In: F. Lyon, G. Möllering & M. N. Saunders (eds.), Handbook of Research Methods on Trust. Cheltenham, UK: Edward Elgar, Lövheim, Mia 2014 Mediatization and religion. In: Lundby, Knut, (ed.) Mediatization of Communication. Berlin/Boston: De Gruyter, Inc., Religious Socialization in a Media Age. Nordic Journal of Religion and Society, 25 (2), McClure, Barbara J Moving Beyond Individualism in Pastoral Care and Counseling: Reflections On Theory, Theology, and Practice. Eugene, Oregon: Cascade Books. McClure, Paul K Tinkering with Technology and Religion in the Digital Age: The Effects of Internet Use on Religious Belief, Behaviour, and Belonging. Journal for the Scientific Study of Religion 56 (3), Messler, Brian 2014 Social Media, Congregations, and Pastoral Roles in Twenty Years. Brethren Life and Thought 59 (2),

75 75 MOT Englanti 2019 Kielikone Oy & Gummerus Kustannus Oy. [Viitattu ] MOT Englanin tekniikka ja kauppa 2019 Kielikone Oy. [Viitattu ] Nell, Ian 2016 Virtual leadership? The echurch as a South African case in point. HTS Teologiese Studies/ Theological Studies 72(2), a Northouse, Peter G Introduction to Leadership: Concepts and Practice. 3rd ed. Thousand Oaks, CA: SAGE Leadership: Theory and Practice. 3rd ed. Thousand Oaks, Calif.: Sage. Palmu, Harri 2003 Osaanko kuunnella ja johtaa. Helsinki: Kirjapaja Oy. Rayner, Keith A Pastor and Disciplinarian: The Bishop s Dilemmas. St Mark s Review 190: Reimann, Ralf, P Uncharted Territories : The Challenges of Digitalization and Social Media for Church and Society. Ecumenical Review 69, no. 1 (2017), Salmensaari, Sulo, S Suomen Vapaakirkko: Piirteitä sen synnystä ja kehityksestä. Hämeenlinna: Päivä. Savolainen, Taina 2011 Luottamusjohtajuus inhimillisen pääoman uudistamisessa. Teoksessa: Aineeton pääoma organisaation voimavarana. Puusa A. & Reijonen H. (toim.) UNIpress. 2011, Painettu EU:ssa. 2013b Luottamusjohtajuus esimiehen voimavarana, taitona ja haasteena digiajassa. Teoksessa: Hokkanen, S.(toim.) Logistiikan johtamisen tulevaisuuden haasteet. Jyväskylä: Sho Business Development, Luottamus - digijohtamisen voimavara ja taitohaaste. Ratkes: ratkaisu- ja voimavarakeskeisen kulttuurin lehti 10 (1),

76 76 Schein, Edgar H Organizational Culture and Leadership. 4th ed. San Francisco: Jossey-Bass. Sellers, Ron 1998 Nine Global Trends in Religion: A Noted Expert On Religious Trends Describes What Is Likely to Happen to World Faiths in the Years Ahead. The Futurist 32, no. 1, Smart, Ninian 1999 Religion and Globalization. ReVision 22, no. 2, Steinke, Peter L When Congregations Are Stuck. The Christian Century 116 (11): Sudhir H. Kale 2004 Spirituality, Religion, and Globalization. Journal of Macromarketing, Vol. 24 No. 2, December 2004 DOI: / Sage Publications, Suomen Vapaakirkko (SVK) 2018 Suomen Vapaakirkon viralliset kotisivut osoitteessa [viitattu ]. Suomen virallinen tilasto (SVT) 2018 Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN= Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: ]. Totro, Timo 2001 Kehittäminen johtamisen tukena. Teoksessa Turunen, Raimo (toim.). Johtaminen seurakunnassa. Helsinki: Edita, Tuomi, Jouni & Sarajärvi Anneli 2009 Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi, 7. uudistettu laitos, Helsinki: Tammi. Turner, Bryan S Religion and Modern Society: Citizenship, Secularisation and the State. Cambridge: Cambridge University Press. Accessed January 25, ProQuest Ebook Central. Voas, David & Chaves, Mark 2016 Is the United States a Counterexample to the Secularization Thesis? American Journal of Sociology :5,

77 77 Väestörekisteri 2019 Nimipalvelu. Suosituimmat etunimet vuosikymmenittäin. Valittu vuodet 1889, vuodet ja vuodet [Viitattu ] Weber, Max, & Guenther Roth 1978 Economy and Society: An Outline of Interpretive Sociology. 1. Berkeley: University of California Press. Wishard, William Van Dusen 2000 A New Era of History: You Have Entered the Most Decisive Three Decades in History. Vital Speeches of the Day 67, no. 4, Wollschleger, Jason 2018 Pastoral Leadership and Congregational Vitality. Review of Religious Research 60:

78 78 7 LIITTEET Liite 1. Johtajuuden haasteiden luokittelu asiasanoista yhdistävään luokkaan.