KIERTOKIRJE KOKOELMA

Transkriptio

1 POSTI- JA LENNÄTINHALLITUKSEN KIERTOKIRJE KOKOELMA 19S5 N:o 59 N:o 59. Kiertokirje työaikalain muuttamisesta ja sen soveltamisesta työnjohtaja-asemassa oleviin virkamiehiin. Työaikalain muuttamisesta ja sen soveltamisesta työnjohtaja-asemassa oleviin virka- miehiin on annettu seuraavat säännökset: I. Laki työaikalain muuttamisesta. Annettu Helsingissä 11 päivänä helmikuuta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 2 päivänä elokuuta 1946 annetun työaikalain (604/46) 3, 4 :n 1 momentti, 11 :n 1 ja 3 momentti, 15 :n 3 momentti, 17 :n 4 momentti, 18 :n 5 momentti, 19 ja 20 :n 2 momentti sekä lisätään lain 8 :ään 4 ja 5 momentti seuraavasti: 3 Tätä lakia ei sovelleta henkilöön, joka toimii liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä johtavassa asemassa. Sellaiseen työntekijään, jonka pääasiallisena tehtävänä on välittömästi johtaa tai valvoa työtä ja joka ei ota osaa tai vain tilapäisesti ottaa osaa johdettaviensa taikka valvottaviensa työntekijäin työhön, sovelletaan tätä lakia, kuitenkin lukuun ottamatta 10, 13 ja 14 :n säännöksiä. Asetuksella säädetään, keihin valtion, kunnan ja muun julkisen yhteisön, paitsi seurakunnan, viran tai toimen haltijoihin on sovellettava, mitä tässä laissa on työntekijästä säädetty, ja miten sellaiselle viran tai toimen haltijalle, joka on verrattavissa tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuun työntekijään, 17 ja 18 :n mukaan tuleva kuukausikorvaus on määrättävä. 4 Virallisen syyttäjän tai valtion ammattientarkastajan taikka työnantajain tahi työntekijäin keskusjärjestöjen pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työtä tai työntekijää pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava. Samassa järjestyksessä voidaan työnneuvoston ratkaistavaksi alistaa kysymys siitä, onko tämän lain alainen työntekijä sellainen, jota tarkoitetaan 3 :n 2 momentissa. 8 Jos 3 :n 2 momentissa tarkoitetulla työntekijällä on sellaisia aloittamis- tai lopettamistöitä, jotka tehdään välittömästi, ennen kun hänen johdettavainsa tai valvottaviensa työntekijäin työaika alkaa, tai sen päätyttyä, /8.

2 2 saadaan hänen säännöllistä työaikaansa näitä töitä varten kohtuullisesti pitentää, kuitenkin enintään 1 tunti päivässä ja 3 tuntia viikossa tai, milloin työaika on järjestetty niinkuin 6 tai 7 : ssä on säädetty, enintään 9 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona. Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko jokin määrätty työ senlaatuista aloittamistai lopettamistyötä, jota 4 momentissa tarkoitetaan, voidaan kysymys alistaa työneuvoston ratkaistavaksi. H Työntekijää olkoon lupa hänen suostumuksellaan pitää ylityössä 5 :ssä mainitun työajan lisäksi enintään 24 tuntia kahden viikon aikana sekä 6 ja 7 :ssä mainitun työajan lisäksi 36 tuntia kolmen viikon aikana, kuitenkin niin, ettei ylityötuntien lukumäärä kalenterivuoden aikana nouse 200 suuremmaksi. Kahden tai kolmen viikon ajanjaksoon sidottua ylityötuntien enimmäismäärää ei kuitenkaan sovelleta 3 :n 2 momentissa tarkoitettuun työntekijään, paitsi ylityökorvausta 17 :n 2 momentin mukaan laskettaessa. Milloin ylityön suorittaminen työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi on välttämätöntä, älköön 3 :n 3 momentissa tarkoitettu viran tai toimen haltija kieltäytykö sitä tekemästä. 15. Tämän pykälän säännöksistä voidaan tehdä poikkeuksia: 1) milloin säännöllinen työaika vuorokaudessa on kauintaan kolme tuntia; 2) 12 :ssä tarkoitetuissa tapauksissa; 3) milloin työn teknillinen laatu ei salli joidenkin työntekijäin täydellistä työstä vapauttamista; sekä 4) milloin 3 :n 2 momentissa tarkoitettua työntekijää tarvitaan tilapäisesti työhön hänen viikkoleponsa aikana. Edellä 4 kohdassa mainitussa tapauksessa on kuitenkin työntekijän säännöllistä työaikaa viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana lyhennettävä tilapäiseen työhön käytetyllä ajalla tai työntekijälle hänen suostumuksellaan suoritettava palkan lisäksi, siihen luettuna mahdolliset 17 ja 18 :ssä säädetyt korotukset, erillinen rahakorvaus, joka suuruudeltaan on sama kuin tilapäiseen työhön käytetyltä ajalta tuleva peruspalkka ja jota ei ole sisällytettävä kuukausipalkkaan eikä 17 :n 4 momentissa tai 18 :n 5 momentissa tarkoitettuun erilliseen kuukausikorvaukseen. Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko työn teknillinen laatu sellainen, kuin 3 kohdassa on sanottu, voidaan kysymys alistaa työneuvoston ratkaistavaksi. n. Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Kun kysymyksessä on 3 :n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä, voidaan ylityöstä tuleva korotettu palkka kuitenkin sopia maksettavaksi erillisenä kuukausikorvauksena. 18. Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tahi jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Kun kysymyksessä on 3 :n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä, voidaan sunnuntaityöstä tuleva korotettu palkka kuitenkin sopia maksettavaksi kuukausikorvauksena tai yhdistettäväksi 17 :n 4 momentissa tarkoitettuun erilliseen kuukausikorvaukseen. 19 Oikeus 15 :n 3 momentissa tarkoitettuun erilliseen rahakorvaukseen sekä 17 ja 18 :ssä säädettyyn korotettuun palkkaan on rauennut, jollei kannetta ole nostettu vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin sellainen oikeus syntyi. 20. Työnantajan on pidettävä luetteloa tehdystä hätä- ja ylityöstä sekä niistä maksetusta korotetusta palkasta. Luetteloon on merkittävä myös sunnuntaityö ja siitä maksettu korotettu palkka. Milloin 3 :n 2 momentissa tarkoitetun työntekijän kanssa on sovittu 17 ja 18 :ssä tarkoitetun korotetun palkan maksamisesta kuukausikorvauksena, on luetteloon merkittävä arvioitu yli- ja sunnuntaityön määrä kuukaudessa.

3 3 II. Asetus työaikalain soveltamisesta työnjohtaja-asemassa oleviin virkamiehiin. Annettu Helsingissä 25 päivänä helmikuuta Sosiaaliministerin esittelystä säädetään 2 päivänä elokuuta 1946 annetun työaikalain (604/46) 3 :n 3 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 11 päivänä helmikuuta 1955 annetussa laissa (89/55): 1 Virkamiehellä tarkoitetaan tässä asetuksessa valtion peruspalkkaisen viran tai toimen haltijaa, ylimääräisen toimen haltijaa, tilapäistä toimihenkilöä, kunnan tai kuntayhtymän vakinaista tai tilapäistä viranhaltijaa, niin myös sitä, joka on määrätty väliaikaisesti hoitamaan tällaista virkaa tai tointa. 2 Mitä työaikalaissa on säädetty sen 3 :n 2 momentissa tarkoitetusta työntekijästä, on jäljempänä mainituin poikkeuksin sovellettava seuraavassa luettelossa mainittuihin valtion virkamiehiin: 1) Sisäasiainministeriö: sairaalan ylihoitajan apulainen; 2) Puolustusministeriö: rakennusmestari, työnjohtaja ja varastonhoitaja; 3) Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö: valtionrautateiden linjahallinnon alityönjohtaja, järjestelymestari, kaasumestari, opastinasentaja, polttoainetyönjohtaja määrätyllä polttoainevarastolla samoin kuin polttoainetyönjohtajana toimiva varastomestari, rakennusmestari, rataesimies, ratamestari, työnjohtaja, vaunumestari, veturimestari ja yliasentaja sekä pääkonepajojen ja varikkojen korjauspajojen alityönjohtaja ja työnjohtaja; posti- ja lennätinhallinnon alalla vanhempi varaston esimies, varaston esimies ja työkunnissa toimiva puhelinmestari ja asentaja; tie- ja vesirakennushallinnon alalla piirihallinnon kanavarakennusmestari, korjauspajan esimies, rakennusmestari ja tiemestari, sekä lentokentällä toimiva huoltomestari, koneteknikko ja sähköteknikko, keskuskorjaamon työnjohtaja ja varastonhoitaja sekä ruoppausaluksen ruoppausmestari;

4 4 rakennusmes 4) Maatalousministeriö: maanvil j elysinsinöörip iirin tari; rakennushallinnon alalla lääninrakennustoimistojen rakennustyömailla toimiva rakennusmestari; 5) Sosiaaliministeriö: esimies, miestyönjohtaja, naistyönjohtaja ja ylikatsastaja. 3. Mitä työaikalaissa on lain 3 :n 2 momentissa tarkoitetusta työntekijästä säädetty, on jäljempänä mainituin poikkeuksin sovellettava seuraavassa luettelossa mainittuihin kunnan ja kuntayhtymän virkamiehiin: apulaisjohtajatar, apulaisylihoitaja, yöylihoitaja, työnjohtaja sekä työnjohtajana toimiva esimies, rakennusmestari, muu mestari tai teknikko. 4 Milloin virkamies, jota ei ole mainittu edellä 2 tai 3 : ssä, työn laadun puolesta on rinnastettavissa sanotuissa pykälissä mainittuun virkamieheen, on myös häneen sovellettava, mitä työaikalain 3 :n 2 momentissa tarkoitetusta työntekijästä sanotussa laissa sekä tässä asetuksessa säädetään, jollei 6 :n säännöksistä muuta johdu. Ennenkuin asianomainen valtion viranomainen päättää, että työaikalakia sovelletaan, 'on asiasta hankittava sosiaaliministeriön lausunto. 5 Työaikalain työnjohtajia koskevia säännöksiä ei ole 2, 3 ja 4 :n säännöksistä huolimatta sovellettava niissä mainittuihin tai tarkoitettuihin virkamiesryhmiin kuuluvaan henkilöön, jos tämä 1) työskentelee julkisessa virastossa tai työaikalain alaisen laitoksen toimistossa, tai 2) tekee työaikalain 1 :n 2 momentissa mainittua työtä. Sama koskee myös 2 ja 3 :ssä mainittua sekä 4 :ssä tarkoitettua virkamiestä, joka ei välittömästi johda tai valvo alaistensa virkamiesten tai työntekijäin työtä taikka joka muutoin on johtavassa asemassa. 6 Milloin virkamieheen hänen tekemänsä työn perusteella voitaisiin soveltaa työaikaa säänteleviä eri säännöksiä tai määräyksiä, on häneen sovellettava työaikalakia, jos hän pääasiassa suorittaa sen alaista työtä. Samoin on meneteltävä aikana, jolloin työaikalain soveltamisalan ulkopuolella oleva virkamies kausittain tai muutoin kuin tilapäisesti toimii tässä asetuksessa tarkoitetussa työnjohtaja-asemassa. 7 Milloin epätietoisuutta syntyy siitä, onko työaikalain 3 :n 2 momentissa tarkoitettuja työntekijöitä koskevia lain säännöksiä sovellettava määrättyyn virkamieheen tai virkamiesryhmään, on asia saatettava työaikalain 4 :ssä säädetyllä tavalla tai sosiaaliministeriön taikka asianomaisen muun ministeriön, keskusviraston taikka kunnan tai kuntayhtymän ylimmän täytäntöönpanoviranomaisen toimesta työneuvoston ratkaistavaksi. 8 Milloin 2 tai 3 : ssä mainitun taikka 4 :ssä tarkoitetun virkamiehen työ on sen laatuista, ettei hänen työaikaansa voida riittävän tarkasti valvoa tai milloin muut erityiset syyt sitä vaativat, voi asianomainen viranomainen määrätä, että viran tai toimen haltijalle työaikalain 17 tai 18 :n nojalla tuleva korvaus on maksettava erillisenä, ylityön määrää kohtuullisesti vastaavana kuukausikorvauksena. 9 Sosiaaliministeriö antaa, kuultuaan valtiovarainministeriötä, tarvittaessa tarkempia ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta valtion virkamiehiin.

5 5 III. Edelläolevien muutosten johdosta sosiaaliministeriö on maaliskuun 19 päivänä 1955 Työaikalain soveltamisesta julkisten yhteisöjen viran tai toimen haltijoihin 30 päivänä joulukuuta 1946 annetun asetuksen (938/46) 1 :ssä on lueteltu ne valtion viran tai toimen haltijat, joihin on sovellettava työaikalain säännöksiä. Jos joku valtion viran tai toimen haltija, jota ei ole mainittu sanotun asetuksen 1 :ssä ja joka ei ole johtavassa asemassa, työn laadun puolesta on verrattava luettelossa mainittuun viran tai toimen haltijaan, on työaikalakia asetuksen 6 :n nojalla myös häneen sovellettava. Asetuksen 3 :n 2 momentin mukaan työaikalakia ei kuitenkaan ole sovellettava, milloin kysymyksessä on henkilö, joka pääasiassa johtaa ja valvoo työtä, ja joka ei ota osaa tai joka vain tilapäisesti ottaa osaa johdettaviensa tai valvottaviensa viran tai toimen haltijain taikka työntekijäin työhön. Työaikalakia on 11 päivänä helmikuuta 1955 annetulla lailla (89/55) muutettu siten, että laki on ulotettu koskemaan myös osaa työnjohtaja-asemassa olevista työntekijöistä. Mainitun muutoksen mukaan on työnjohtajaan eli sellaiseen työntekijään, jonka pääasiallisena tehtävänä on välittömästi johtaa tai valvoa työtä ja joka ei ota osaa tai vain tilapäisesti ottaa osaa johdettaviensa tai valvottaviensa työntekijäin työhön, eräin poikkeuksin ja erityissäännöksin sovellettava työaikalakia. Lain 3 :n 3 momentin mukaan, sellaisena kuin se on sanotulla lailla muutettuna, säädetään asetuksella, keihin valtion, kunnan tai muun julkisen yhteisön, paitsi seurakunnan, viran tai toimen haltijoihin on sovellettava työaikalakia ja miten työnjohtaja-asemassa olevalle viran tai toimen haltijalle työaikalain 17 ja 18 :n muantanut seuraavan sisältöisen kiertokirjeen: Työaikalain soveltaminen työnjohtajaasemassa oleviin virkamiehiin. 1. Työaikalain soveltamisala. kaan ehkä tuleva kuukausikorvaus on määrättävä. Työnjohtajavirkamiehiä koskeva asetus on annettu 25 päivänä helmikuuta 1955 (90/55) ja sisältyy siihen luettelo niistä työnjohtaja-asemassa olevista viran ja toimen haltijoista, joihin työaikalakia sen muutetussa muodossa on sovellettava. Asetus tuli voimaan sen julkaisemispäivänä eli 1 päivänä maaliskuuta Edellä mainittu asetus vuodelta 1946 (938/46) jää edelleen voimaan. As Virkamieskäsite. Asetuksen 1 :ssä on määritelty, mitä asetusta sovellettaessa tarkoitetaan käsitteellä»virkamies. Viran tai toimen väliaikaisella hoitamisella tarkoitetaan sekä viransijaisuutta että avoinna olevan viran tai toimen hoitamista. 3. Työnjohtaja^asemassa olevat virkamiehet. As. 2. As. 5 :n 2 moni. Työaikalain 3 :n 2 momentin uuden sanamuodon mukaan työnjohtajia koskevia säännöksiä on sovellettava ainoastaan sellaiseen työnjohtajaan, joka välittömästi johtaa tai valvoo alaistensa työntekijäin työtä. Lainmuutoksen tarkoituksena on siis saattaa työaikalain alaisiksi ainoastaan ne työnjohtajat, jotka toimivat ensimmäisen portaan työnjohtajina välittömästi johtaen tai valvoen alaisiaan työntekijöitä tai virkamiehiä. Asetuksen 2 pykälässä on lueteltu ne valtion virkamiehet, joiden suoritetun tutkimuksen perusteella yleensä voidaan katsoa olevan tällaisessa työnjohtaja-asemassa. Sellaista ylempää työnjohtajaa, joka hoitaa johdon tai valvonnan alemmanasteisen työnjohtajaportaan välityksellä, uudet säännökset eivät siis koske.

6 6 Vastaavasti on asetuksen 5 :n 2 momenttiin otettu säännös, jolla luettelossakin mainittu virkamies jätetään lain soveltamisalan ulkopuolelle, jos hänen työnsä on sen laatuista, ettei hänen voida katsoa toimivan välittömästi työn johdossa tai valvonnassa. Toisaalta on huomattava, että milloin virkamies, vaikka hän osittain toimisikin työnjohtajana kuitenkin tosiasiallisesti siinä määrin osallistuu varsinaisen työn suoritukseen, ettei sitä voida pitää tilapäisenä, on häneen virkanimikkeestä riippumatta sovellettava työaikalakia 30 päivänä joulukuuta 1946 annetun asetuksen (938/46) mukaisesti, mikäli sanotussa asetuksessa säädetyt edellytykset ovat olemassa. As. 5 :n 1 mom. Yhdenmukaisesti vuoden 1946 asetuksessa omaksutun periaatteen kanssa ei työaikalakia ole sovellettava työnjohtaja-asemassakaan olevaan virkamieheen, jos hän työskentelee julkisessa virastossa tai työaikalain alaisen laitoksen toimistossa taikka tekee työaikalain 1 : n 2 momentissa mainittua työtä. Näin ollen työnjohtajiinkaan esim. maatalous- ja metsätöissä ei ole sovellettava työaikalakia. As. 4. Asetuksen 2 :n luettelo ei ehkä peitä kaikkia yksityistapauksia eikä sitä laadittaessa ole voitu ottaa huomioon vastaisuudessa ehkä perustettavia uusia virkoja tai toimia, joiden haltijat tulevat olemaan työnjohtaja-asemassa, minkä vuoksi 4 :ään on otettu säännös, jonka mukaan muuhunkin kuin luettelossa mainittuun virkamieheen on sovellettava työaikalain työnjohtajia koskevia säännöksiä, jos hän työn laadun puolesta on rinnastettavissa tällaiseen virkamieheen. Ratkaisevana on siis pidettävä työn laatua eikä virkanimikettä. Yhtenäisen käytännön aikaansaamiseksi on asetuksessa kuitenkin säädetty, että ennenkuin viranomainen tällaisessa tapauksessa määrää työaikalakia sovellettavaksi, on asiasta hankittava sosiaaliministeriön lausunto. Lausunnonpyynnön yhteydessä on esitettävä mahdollisimman tarkat tiedot työn laadusta, työn johtosuhteista ja muista asiaan vaikuttavista seikoista. Ministeriön lausuntoa ei kuitenkaan ole pyydettävä, jos kysymyksessä olevasta asiasta on jo olemassa työneuvoston ratkaisu tai jos tällainen ratkaisu asetuksen 7 :n nojalla hankitaan. As. 6. Eräiden virkamiesten työ saattaa olla sellaista, että vain osa siitä on työaikalain alaista. Mikäli työ on tällä tavoin jatkuvasti kahdenlaista, on työnjohtajavirkamieheen asetuksen 6 : n mukaan sovellettava työaikalakia, jos hän pääasiassa suorittaa sen alaista työtä. Säännös merkitsee sitä, että mikäli työnjohtaja työskentelee esim. päivittäin kaksi tuntia tai päivän tai kaksi viikossa toimistossa ja muun osan päivää tai viikkoa ulkona työnjohtajana työaikalain alaisessa työssä, hänen on katsottava pääasiassa tekevän tällaista työtä ja on näin ollen koko hänen työaikaansa sovellettava työaikalakia. Sellainenkin virkamies, johon työaikalakia ei sovelleta, saattaa kausittain tai muutoinkin joutua tekemään työaikalain alaista työtä. Työ voi esim. talvisin olla virastotyötä, mutta kesäisin kentällä tapahtuvaa työaikalain alaista työnjohtajan työtä. Samaten saattaa johtavassakin asemassa oleva virkamies joutua varsinaisena ensiasteen työnjohtajana valvomaan työn suorittamista. Tällaisten tapausten varalta on asetuksen 6 :ssä säädetty, että työaikalakia on työnjohtajana toimivaan virkamieheen tänä aikana sovellettava, ei kuitenkaan, jos tällainen työnjohtajana olo on tilapäistä. Milloin kysymyksessä on virkamies, jota ei ole mainittu 2 :n luettelossa, on asiasta ennen työaikalain soveltamista 4 :n mukaisesti hankittava sosiaaliministeriön lausunto. 4. Työnjohtajia koskevat erityismääräykset. Työaikalain muutetun 3 :n 2 momentin mukaan työnjohtaja-asemassa oleviin henkilöihin ei ole sovellettava työaikalain 10, 13 ja 14 :n säännöksiä. Työaikalain 10 sisältää kiellon pitentää työaikaa antamalla työtä kotona tehtäväksi ja 13 sekä 14 koskee yötyön kieltämistä. Työnjohtajien kohdalta on työaikalain yleisten säännösten lisäksi vahvistettu noudatettavaksi eräitä niistä poikkeavia säännöksiä, jotka seuraavassa selostetaan. TAI, 8. Kun työnjohtajan tehtäviin kuuluu suunnitella ja valvoa, että varsinaisten työntekijäin työaika voidaan tehokkaasti käyttää hyväksi, on tästä seurauksena, että työnjoh-

7 7 tajan on eräissä tapauksissa oltava työpaikalla ennen työntekijöitä ja toisaalta ehkä myös työntekijöiden lopetettua työnsä viivyttävä siellä jonkin verran suorittamassa sellaisia tehtäviä, jotka työn sujuvan järjestelyn kannalta ovat välttämättömiä. Tämä on lainmuutoksessa otettu huomioon ja 8 :n 4 momentissa säädetty, että työnjohtajan säännöllistä työaikaa saadaan tällaisia aloittamis- ja lopettamistöitä varten kohtuullisesti pitentää, kuitenkin enintään 1 tunti päivässä ja 3 tuntia viikossa tai työaikalain 6 ja 7 :n alaisissa töissä enintään 9 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona. Työaikalain 6 koskee ns. periodityötä eli työtä, jossa työajan enimmäismääräksi on ilman vuorokautista ja viikottaista rajoitusta vahvistettu 141 tuntia kolmen viikon aikana, ja työaikalain 7 taas työtä, jossa työajan enimmäismäärä työn teknillisen laadun vuoksi, niin ikään ilman vuorokautista ja viikottaista enimmäismäärää, on 144 tuntia kolmessa viikossa. Tämä työnjohtajia koskeva 8 :n 4 momentin poikkeussäännös merkitsee sitä, että lain salliman säännöllisen työajan enimmäismäärän lisäksi saadaan sanotunlaisia aloittamis- ja lopettamistöitä edellä mainittuun määrään asti teettää suorittamatta siitä ylityökorvausta. Kysymystä siitä, mitä on pidettävä lain tarkoittamana aloittamis- tai lopettamistyönä, ei voida ratkaista yleisellä säännöllä. Tällaisina töinä olisi pidettävä ainoastaan niitä työnjohtajan erityistehtäviä, jotka ovat tarpeelliset tai välttämättömät varsinaisten työntekijäin säännöllisen työajan tehokkaalle hyväksikäyttämiselle, eikä säännös siis merkitse sitä, että työnjohtajan säännöllistä työaikaa saataisiin ilman muuta pitentää mainituilla tuntimäärillä. TAL 11. Työntekijää saadaan hänen suostumuksellaan pitää työaikalain 11 :n säännösten mukaan ylityössä työaikalain 5 :ssä mainitun työajan lisäksi enintään 24 tuntia kahden viikon aikana sekä työaikalain 6 ja 7 :ssä mainitun työajan lisäksi 36 tuntia kolmen viikon aikana, kuitenkin niin, ettei ylityötuntien lukumäärä nouse kalenterivuoden aikana 200 tuntia suuremmaksi. Työneuvoston myöntämällä luvalla saadaan ylityötä lisäksi teettää enintään 150 tuntia kalenterivuodessa. Kahden tai kolmen viikon ajanjaksoon sidottua ylityötuntien enimmäismäärää ei kuitenkaan sovelleta työnjohtajiin, joita siis saadaan pitää ylityössä kauemminkin kuin 24 tuntia kahden tai 36 tuntia kolmen viikon aikana. Työaikalain enimmäistuntimääriä on kuitenkin käytettävä ylityökorvausta 17 :n 2 momentin mukaan laskettaessa. Viimeksi mainittu säännös merkitsee sitä, että työnjohtajalle, jonka työaika on järjestetty työaikalain 6 tai 7 :n mukaisesti, kolmiviikkoiskauden aikana tehdystä ylityöstä on 18:lta ensimmäiseltä ylityötunnilta maksettava 50 % :lla ja kaikilta, seuraavilta 100 % : 11a korotettu palkka, vaikka ylityötuntien lukumäärä sanotun jakson, aikana ylititäisikin 36 tuntia. TAL 15. Työaikalain 15 :n mukaan on työntekijälle annettava sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Työaikalain 7 :ssä tarkoitetussa keskeytymättömässä työssä saadaan viikkolepo kuitenkin järjestää siten, että sitä kolmen viikon aikana tulee 30 tuntia viikkoa kohti ja vähintään 24 tuntia kullakin kerralla. Näistä säännöksistä voidaan kuitenkin tehdä poikkeuksia, milloin säännöllinen työaika vuorokaudessa on kauintaan 3 tuntia, hätätyötapauksissa ja milloin työn teknillinen laatu ei salli kaikkien työntekijöiden täydellistä työstä vapauttamista. Työaikalakia muutettaessa on mainittujen poikkeussäännösten lisäksi lakiin otettu vain työnjohtajia koskeva erityissäännös, jonka mukaan viikkolepoa koskevista säännöksistä voidaan poiketa, milloin työnjohtajaa tarvitaan tilapäisesti työhön hänen viikkoleponsa aikana. Tässä tapauksessa on kuitenkin työnjohtajan säännöllistä työaikaa viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana lyhennettävä tilapäiseen työhön käytetyllä ajalla tai hänelle) suoritettava hänen suostumuksellaan erillinen rahakorvaus, joka suuruudeltaan on sama kuin tilapäiseen työhön käytetyltä ajalta tuleva säännöllisestä kuukausipalkasta laskettava yksinkertainen aikapalkka. Korvaus määrätään siis samalla tavoin kuin ylityökorvaus työaikalain 17 :n mukaan, mutta suoritetaan ilman korotusta. Mikäli viikkolevon aikana tehty tällainen työ on samalla, sunnuntaityötä tai ylityötä, on näistä tulevat korotukset laskettava ja suoritettava erik

8 8 seen. Jos yli- tai sunnuntaityökorvaus maksetaan erillisenä kuukausikorvauksena, ei viikkolevon aikana tehdystä työstä tulevaa korvausta saa sisällyttää tähän kuukausikorvaukseen. Kuukausipalkkaan ei tätä erityiskorvausta myöskään saa sisällyttää. Koska työnjohtajavirkamiesten osalta ei tältä kohdin ole annettu erityissäännöksiä, on korvaus virkamiehellekin annettava ensisijaisesti vapaa-ajan muodossa ja rahakorvaus voi tulla kysymykseen vain jos virkamies siihen suostuu. TAL 17 ja 18. As. 8. Työaikalain 17 ja 18 :ssä on säännökset siitä, miten työntekijälle tuleva ylityö- ja sunnuntaityökorvaus on määrättävä. Näiden korvausten sisällyttäminen peruspalkkaan on nimenomaan kielletty. Lakia muutettaessa on kuitenkin 17 ja 18 :ään otettu poikkeussäännökset, joiden mukaan työnjohtajalle tuleva korotettu palkka ylityöstä tai sunnuntaityöstä voidaan sopia maksettavaksi erillisenä kuukausikorvauksena. Virkamiestyönjohtajien osalta on erillisestä kuukausikorvauksesta työaikalain uuden 3 : n 3 momentin mukaan säädettävä asetuksella. Asetuksen 8 :n mukaan voidaan virkamiehelle työaikalain 17 tai 18 : n mukaan tuleva korvaus suorittaa erillisenä kuukausikorvauksena, milloin virkamiehen työ on sen laatuista, ettei hänen työaikaansa voida riittävän tarkasti valvoa tai milloin muut erityiset syyt sitä vaativat. Näissä tapauksissa on ylityön määrä mahdollisuuksien mukaan arvioitava ja sen perusteella laskettava ylityötä kohtuullisesti vastaava erillinen korvaus. Käytännössä olisi tämä korvaustapa järjestettävä siten, että korvaus suoritetaan ainoastaan niiltä kuukausilta, jolloin ylityötä tosiasiallisesti on esiintynyt. Muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa korvaus suoritetaan työaikalain yleisten säännösten mukaisesti ylityöhön käytetyn ajan perusteella. A r vioitukin yli- tai sunnuntaityömäärä on merkittävä työaikalain 20 :ssä tarkoitettuun luetteloon. Työnjohtajienkin osalta on tietenkin laadittava vuorolistat tai muu työtuntijärjestelmä samalla tavoin kuin muiden työaikalain alaisten virkamiesten tai työntekijäin osalta. 5. Erimielisyydet ja tulkintakysymykset. As. 7. Työaikalain 4 :n säännösten mukaan on työneuvoston asiana ratkaista, onko työtä tai työntekijää pidettävä sellaisena, johon työaikalakia on sovellettava. Pyynnön tästä voi tehdä virallisen syyttäjän ja valtion ammattientarkastajan ohella työnantajain tai työntekijäin keskusjärjestö. Työnjohtajien edellä esitetyin rajoituksin tullessa työaikalain alaisiksi, on pykälään lisätty säännös, jonka mukaan samassa järjestyksessä voidaan työneuvoston ratkaistavaksi alistaa kysymys siitä, onko työntekijä työaikalain 3 :n 2 momentissa tarkoitetussa työnjohtaja-asemassa. Työnjohtajavirkamiesten osalta on asetuksen 7 :ään sisällytetty vastaava säännös, jonka mukaan, milloin epätietoisuutta syntyy siitä, onko työaikalain työnjohtajia koskevia säännöksiä sovellettava tiettyyn valtion virkamieheen tai virkamiesryhmään, kysymyksen ratkaisee työneuvosto, johon asia on saatettava työaikalain 4 :ssä säädetyllä tavalla tai sosiaaliministeriön tai muun asianomaisen ministeriön taikka keskusviraston toimesta. Työneuvosto antaa siitä voimassa olevien säännösten mukaisesti myös lausuntoja työaikalain soveltamista koskevista kysymyksistä. Työaikalakia muutettaessa on lain 8 :n 5 momenttiin lisäksi otettu erityissäännös, jonka mukaan työneuvoston asiana on ratkaista kysymys siitä, onko jokin määrätty työ sen laatuista aloittamis- tai lopettamistyötä, jota työnjohtajalla voidaan teettää ylityökorvausta siitä suorittamatta. Tämän posti- ja lennätinhallitus viitaten kiertokirjeen N :o 4/1947 ohella toimipaikoille lähetettyyn työaikalakiin ja kiertokir- Helsingissä, huhtikuun 26 päivänä jeessä N :o 74/1949 siihen tehtyyn muutokseen asianomaisille tiedoksi ja noudatettavaksi täten ilmoittaa. Pääjohtaja S. J, Ahola. Johtaja Matti Aspio. Helsinki Valtioneuvoston kirjapaino