RAUTAISIA AMMATTILAISIA PERUSTERVEYDENHUOLTOON. Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon RAMPE hanke

Transkriptio

1 KESKI/SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUSARJA 128/2013 RAUTAISIA AMMATTILAISIA PERUSTERVEYDENHUOLTOON RAMPE-hanke Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon RAMPE hanke Jouko Hänninen, Pekka Honkanen, Tiina Ahonen, Hänninen Jouko, Honkanen Sari Salminen, Pekka, Anne Ahonen Vola, Tiina, Tuulikki Salminen Lämsä, Sari, Vola Anne, Lämsä Tuulikki, Anneli Kuusinen Kuusinen Anneli, ja Minna Ruoranen Ruoranen Minna STRUKTUROITUA TOIMIPAIKKAKOULUTUSTA JA OHJAUSVALMENNUSTA LÄÄKÄREILLE Strukturoitua toimipaikkakoulutusta ja ohjausvalmennusta lääkäreille Lääkäriksi kasvamisen työryhmän raportti Lääkäriksi kasvamisen työryhmän raportti RAMPE-hanke

2 KESKI-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄN JULKAISUJA 128/2013 STRUKTUROITUA TOIMIPAIKKAKOULUTUSTA JA OHJAUSVALMENNUSTA LÄÄKÄREILLE: lääkäriksi kasvamisen työryhmän raportti RAMPE-hanke Jouko Hänninen, Pekka Honkanen, Tiina Ahonen, Sari Salminen, Anne Vola, Tuulikki Lämsä, Anneli Kuusinen ja Minna Ruoranen Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Jyväskylä 2013 Julkaisuaika: Sivumäärä: 26 s. ISSN-L: tilaukset: KSSHP, Tieteellinen kirjasto puh. (014) ISSN: (painettu) elektronisena: ISSN: X (verkkojulkaisu) ISBN -13: (NID.) ISBN -13: (PDF)

3 TIIVISTELMÄSIVU Julkaisun nimi: Strukturoitua toimipaikkakoulutusta ja ohjausvalmennusta lääkäreille: lääkäriksi kasvamisen työryhmän raportti Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon (RAMPE) -hanke Tekijät ja tekijyys: tekijä toimittaja kokoaja Jouko Hänninen, Pekka Honkanen, Tiina Ahonen, Sari Salminen, Anne Vola, Tuulikki Lämsä, Anneli Kuusinen, Minna Ruoranen Sivumäärä: Julkaisun luokitus: 26 s. alueelliset hoito-ohjelmat kehittämisprojektien loppuraportti selvitykset ja muut tutkimukset muut Julkaisupaikka ja vuosi: Jyväskylä 2013 Tiivistelmäteksti: RAMPE-hankkeen lääkäriosion tavoite oli lisätä nuorten lääkäreiden kiinnostusta perusterveydenhuollon työhön tukemalla lääkäriksi kasvamista sekä kehittämällä kouluttajalääkäritoimintaa. Tämän toteuttamiseksi hankealueelle implementoitiin Keski-Suomessa kehitettyä koulutusputkimallia. Hankkeessa tehdyn alkuselvityksen perusteella nuorten lääkäreiden toimipaikkakoulutuksen keskeisiksi kehittämistarpeiksi muodostuivat päivystyskoulutuksen järjestäminen, toimenpiteiden käytännön opetus, oman toiminnan arvioinnin oppiminen sekä tiimityö-valmennus. Perusterveydenhuollon kouluttajalääkärit kaipasivat ohjausvalmennusta sekä tukea kouluttajalääkärin työhön. Kullakin osahankealueella rakennettiin paikallinen koulutusputkimalli siten, että koulutus sisälsi perehtymisen päivystykseen ja työskentelyn sekä kaupunkimaisessa että maaseutumaisessa terveyskeskuksessa. Erikoisalapalvelujen valinta koulutusputkessa räätälöitiin nuoren lääkärin toiveiden ja mahdollisen tulevan erikoisalan mukaisesti. Toimenpiteitä opetettiin eri osahankkeissa vieriopetuksena hyödyntäen mm. tietotaitopajaa ja vastaavia oppimisympäristöjä. Tiimityöhön valmennettiin todenmukaisissa tilanteissa järjestämällä koulutusta moniammatillisille ryhmille, jotka käytännössäkin muodostavat tiimin. Kouluttajalääkäreille järjestettiin kahdesti ohjausvalmennusta Jyväskylässä. Hankkeessa järjestettiin seminaareja tutoroinnista, päivystystyöstä ja oman toiminnan arvioinnista. Koulutuksissa hyödynnettiin etäteknologiaa (video- ja nettiyhteyksiä sekä tallennettiin koulutuksia katsottaviksi myöhemmin). Hankkeen loppukyselyn perusteella nuorten lääkäreiden kiinnostus perusterveydenhuoltoon oli lisääntynyt ja terveyskeskusta tulevaisuuden työpaikaksi harkitsi useampi nuori lääkäri kuin alkukyselyn aikana. Myös perehdytyksessä ja seniorituessa tapahtui selvää kohenemista hankeaikana. Sen sijaan toimipaikkakoulutukset tai päivystysaikaisen tuen ja konsultaatioiden järjestäminen eivät parantunut hankeaikana. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hankkeessa toteutettujen toimenpiteiden avulla on mahdollista parantaa terveyskeskusten toimipaikkakoulutusta ja lisätä nuorten lääkäreiden kiinnostusta perusterveydenhuollon työtä kohtaan. Hankeaikana tuotettu materiaali sekä hankkeen käyttöön ottamat työskentelytavat helpottavat toimipaikkakoulutusten järjestämistä ja voivat tukea perusterveydenhuollon kouluttajalääkäreiden työtä.

4 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO KOULUTUSMALLIN KEHITTÄMINEN NUORTEN JA KOULUTTAJALÄÄKÄREIDEN NÄKEMYKSET KOULUTUKSESTA Nuorten lääkäreiden näkökulmasta arvioituna Kouluttajalääkäreiden näkökulmasta arvioituna OSAHANKEKOHTAISET RAPORTIT Etelä-Savon osahanke Kainuun osahanke Keski-Suomen osahanke Pohjois-Karjalan osahanke Ylä-Savon osahanke YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 25

5 ESIPUHE RAMPE-hankeen idea lähti Lääkäriosion teemasta ja mukaan tuli hanketta muodostettaessa Terveyshyötymallin viitekehyksellä vastaanoton toiminnan kehittäminen. Lääkäriosiolla oli selkeä tilaus, Itä- ja Keski-Suomen sekä Kainuun RAMPE-alueella pyrittiin korjaamaan terveyskeskusten lääkäripula ja saamaan etenkin maaseutupaikkoihin uutta nuorta lääkäripolvea. Jyväskylässä kehitetyn lääkäreiden perusterveydenhuollon lisäkoulutusputken kautta nuorten lääkärien erikoistumisen alkuvaihe saatiin suunnitelmalliseksi ja samalla erikoistuva lääkäri sitoutettiin työhön ainakin kahdeksi vuodeksi. Tällä tavoin nuoret usein jäivät paikkakunnalle pitemmäksikin aikaa. Jyväskylässä koulutusputki oli todettu toimivaksi ja tätä oli tarkoitus levittää hankealueelle. Koulutusputkessa oli keskeistä päivystystaitojen valmennus, ja hankkeen nimeksi ehdotettiin alkuvaiheessa HätäKASTE:tta, kun ennestään KASTE-ohjelmassa oli LapsiKASTE, AikuisKASTE ja VanhusKASTE. Hankkeen lääkäriosiossa saatiin selkeitä tuloksia nuorten lääkärien runkokoulutuksessa ja myös ohjaajalääkäreiden valmennuksessa. Lisäksi sen kautta saatiin aikaan verkostoitumista ja yhteistyötä yli osahankerajojen. Hankkeen vetovastuussa olleena haluan kiittää kaikkia lääkärityöryhmän jäseniä hyvästä ja uutterasta työstä. Suuret kiitokset hankejohtaja Minna Ruoraselle, asiantuntijalääkäreille Tiina Ahoselle ja Anneli Kuusiselle, sekä koko Jyväskylän tiimille hyvästä yhteistyöstä ja todella suuresta panoksesta hankkeen toteutuksessa. Samoin kiitokset professori Pekka Honkaselle hyvistä kommenteista ja arvokkaasta työstä hankkeessa. Hankkeen Lääkäriosion idea oli professori Mauno Vanhalan käsialaa, tästä ja tuesta hankkeen aikana Manulle lämpimät kiitokset. Jyväskylässä Jouko Hänninen Lääkäriosion vetäjä RAMPE-hanke

6 4 1 JOHDANTO RAMPE-hankesuunnitelman tavoitteena oli rakentaa lääketieteen lisensiaattitutkinnon jälkeen pakollisena jatkokoulutuksena seuranneen perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen sisällöksi konsepti, joka palvelisi sekä yleislääketieteeseen että sairaalaspesialiteetteihin erikoistumista. Lainsäädännöllisesti tilanne muuttui olennaisesti , kun kaksoislaillistus poistui. Lääketieteen lisensiaateilla on mahdollisuus toimia lääkäreinä perusterveyden huollossa heti tutkinnon suorittamisen jälkeen. Silloin, kun perustutkinnon suorittanut lääkäri haluaa erikoistua, erikoistumiskoulutuksen runkokoulutus vastaa sisällöltään entistä perusterveydenhuollon lisäkoulutusta. Kaksoislaillistuksen poistumisen ohessa tuli uusi yleislääketieteen pätevyystaso, yleislääketieteen erityiskoulutus (YEK). Se vastaa sisällöltään täysin entistä perusterveydenhuollon lisäkoulutusta. Erikoistumiskoulutuksen muututtua alusta alkaen vapaaehtoiseksi ja asetuksella määrätyn terveyskeskuspalvelun julkisella sektorilla suoritettavaksi poistuttua, koulutuksen laatu on tullut entistä tärkeämmäksi. Tämä näkyy yliopistojen erikoislääkärikoulutuksen pysyväismääräyksien tiukentumisena. Lainsäädännön muutokset korostavat RAMPEhankkeen tavoitteiden merkitystä jälkeen valmistuvien on ilmoittauduttava yliopistoon jatkokoulutukseen, jotta palvelu hyväksyttäisiin osaksi erikostumis- tai erityiskoulutusta. Hyväksymisen edellytyksenä on myös henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatiminen ja ohjaajan nimeäminen. RAMPE-alueen Itä-Suomen ja Oulun yliopistot määrittävät pysyväismääräyksissään koulutuksen laatuvaatimukset. Ne myös hyväksyvät erikoistumiskoulutukseen oikeuttavat terveyskeskukset. RAMPE-hankkeen lääkäriosion sisältö vastaa pysyväismääräyksiä. 2 KOULUTUSMALLIN KEHITTÄMINEN Koko hankkeen alueella otettiin käyttöön Keski-Suomen mallin mukainen koulutusputki lääkäreille. Koulutusputkessa suoritetaan yleislääketieteen erityiskoulutus (YEK) yhtenäisenä koulutusjaksona. Koulutusjakson pituus on 24 kuukautta, johon kuuluvat asianmukaiset osuudet perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelua sekä siihen kuuluva hallinnon koulutus.

7 5 Koulutusputken alussa lääkäri perehdytetään 3-4 kuukauden päivystysjaksolla päivystystoimintaan. Päivystysjakso suoritetaan osin erikoissairaanhoidon ensiavussa ja osin perusterveydenhuollon päivystyksessä. Päivystysjakson jälkeen lääkäri siirtyy terveyskeskukseen, jossa noin puolet jaksosta suoritetaan kaupunkimaisessa ja puolet maaseutumaisessa terveyskeskuksessa. Maaseutumaisiin terveyskeskuksiin koulutusputken lääkärit jaetaan tasaisesti väestömäärän mukaan. Terveyskeskukset järjestävät tarvittaessa asunnon sitä tarvitseville. Erikoissairaanhoitojaksolla tutustutaan itseä kiinnostaviin erikoisaloihin keskussairaalan eri klinikoissa. Lisäksi osan palveluksesta voi suorittaa tutkimusta tehden yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Koulutusputken suorittaminen huomioidaan erikoistumispaikkoja jaettaessa, koulutusputken läpikäyneet priorisoidaan. Kullakin osahankealueella toteutettiin koulutusputkimallin rakentaminen ottaen huomioon paikalliset tarpeet ja resurssit. Päivystyskoulutusta varten kartoitettiin keskeiset päivystystyössä tarvittavat oppimiskokonaisuudet ja järjestettiin kartoituksen mukaista koulutusta, joka toteutettiin osin itsenäisesti hankealueilla ja osin koko hankkeen yhteistyönä. Koulutuksessa hyödynnettiin mm. etäteknologiaa välittämällä luentoja reaaliaikaisesti tai tallentamalla niitä myöhempää, vapaasti valittavaa ajankohtaa varten. Toimenpidekoulutusta järjestettiin mm. tietotaitopajassa Keski-Suomen keskussairaalassa ns. vieriopetuksena. Koulutusputkea esiteltiin yliopistoissa järjestetyissä tapaamisissa ja alueellisilla lääkäripäivillä. Tiimityöhön valmennettiin erilaisin simulaatioharjoituksin mm. Mikkelin ammattikorkeakoulussa ja tietotaitopajassa pidetyissä koulutuksissa, joihin osallistuivat todellisessa tilanteessakin tiimeinä toimivat työntekijät. Kouluttajalääkäreille järjestettiin yhteistä ohjausvalmennusta sekä hankkeen omana toimintana että yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Oman toiminnan arviointiin opastettiin seminaarein, joiden toteuttamisessa hyödynnettiin etäteknologiaa. Tarkemmin kullakin hankealueella tehdyt toimenpiteet selviävät tämän raportin luvussa kolme esitetyistä osahankekohtaisista lääkäriksi kasvamisen työryhmien raporteista.

8 6 RAMPE:n Lääkäriosio järjesti vuonna 2012 kolme keskeistä seminaaria Jyväskylässä. Tammikuussa 2012 oli ohjaajaseminaari, jossa yliopistot olivat mukana ja vierailevana luennoitsijana oli Sue Kilminster Iso-Britanniasta. Huhtikuulla oli päivystysseminaari, jossa pohdittiin päivystyskoulutusta ja tutustuttiin akuuttilääketieteen koulutukseen. Elokuulla oli seminaari oman toiminnan arvioinnista, jossa Outi Elonheimo esitteli vastaanoton toiminnan arviointia tuotteistuksella. RAMPE-hanke oli mukana vuoden 2011 Suomen yleislääketieteen (SYLY) päivillä. RAM- PE:n lääkäriosio sai palkinnon parhaasta suullisesta posteriesityksestä.

9 7 3 NUORTEN JA KOULUTTAJALÄÄKÄREIDEN NÄKEMYKSET KOULUTUKSESTA Lääkäriksi kasvamisen työryhmä selvitti hankkeen alussa nuorten lääkäreiden uran alkuvaiheeseen liittyvän koulutuksen sisältöä ja toteutusta. Alkuselvitys tehtiin sähköisenä kyselynä hankealueen nuorille lääkäreille ja kouluttajalääkäreille. Selvityksessä esille nousseiden tarpeiden pohjalta keskeisimmiksi hankkeen aikana toteutettaviksi asioiksi valikoituivat päivystyskoulutuksen järjestäminen, toimenpidekoulutus, oman toiminnan arvioinnin oppiminen ja kehittäminen sekä tiimityövalmennus (Koikkalainen ym. 2012). Hankkeen lopussa tehtiin kysely alueen nuorille lääkäreille ja kouluttajalääkäreille. Vastaajiksi saatiin 24 nuorta ja 18 kouluttajalääkäriä. Nuoret jakautuivat melko tasaisesti eri osahankealueille, kun taas kouluttajalääkäreistä vajaa puolet (43 %) oli Keski-Suomesta ja Kainuusta puolestaan ei ollut lainkaan vastaajia. Kouluttajalääkäreistä 17 oli erikoistunut ja kahdella oli kouluttajalääkärin erityispätevyys. Nuorista kaksi kolmannesta oli suorittanut terveyskeskusjakson RAMPE-aikakautena ja valtaosalla tämä jakso oli ollut yli puoli vuotta. Pienen otoksen vuoksi analyyseissa arvioitiin, että noin 20 prosenttiyksikön muutos alkukyselyyn verrattuna tarkoittaisi muutosta tapahtuneen. Tulokset voidaan kiteyttää seuraavasti (suluissa alkukyselyn vastaava prosenttiosuus): 3.1 Nuorten lääkäreiden näkökulmasta arvioituna 1. Nuorten lääkärien asenteessa perusterveydenhuoltoon tapahtui positiivista muutosta. Kaikki vastaajat pitivät perusterveydenhuollon tuntemusta tarpeellisena 100% (46%) ja terveyskeskuspalvelu kiinnosti 79 %:a (55 %:a). Valtaosa nuorista koki, että YEK-koulutuksessa olevaa lääkäriä arvostettiin. Hankkeen tavoitteiden kannalta keskeiseen kysymykseen, voisiko toimia lääkärinä perusterveydenhuollossa todennäköisesti tai melko todennäköisesti tulevaisuudessa, vastasi myöntävästi 67 % (32 %). Tämä on erinomaisen hyvä tulos, mutta todennäköisesti vastaajiin valikoitui terveyskeskustyöhön myönteisimmin suhtautuvat nuoret lääkärit.

10 8 2. Terveyskeskuksissa nuorten lääkäreiden tutorointi kohentui. Koulutusvastaava oli 85 prosentissa terveyskeskuksista ja tutor oli ollut 91 prosentilla vastaajista (60 %). Nuorista 75 % koki, että tutorlääkäri oli kiinnostunut hänen edistymisestään (51 %) ja 42 % sanoi tämän antavan palautetta säännöllisesti (23 %). Valtakunnallinen lokikirja otettiin käyttöön hankkeen aikana ja käyttö lisääntyi 27 prosentista 42 prosenttiin, mutta edelleen vain 5 % piti lokikirjaa hyödyllisenä. Loppuarviointi toteutui vain reilulla puolella eikä tässä ollut tapahtunut oleellista edistymistä (58 % vs. 48 %). 3. Toimipaikkakoulutuksia uudistettiin hankeaikana, mutta niissä on edelleen kehitettävää. Toimipaikkakoulutuksiin oli varattu aikaa 2 h viikossa 79 %:lla ja koulutus toteutui yli 90-prosenttisesti. Noin 10 %:lla ei ollut edelleen koulutusta lainkaan, mutta vain yksi vastaajista ei päässyt talon ulkopuolisiin koulutuksiin. Nuorista 83 % koki, että ohjaus kliiniseen työhön oli hyvää (68 %). Videoyhteyksiä rakennettiin hankkeen aikana, mutta silti loppukyselyn mukaan yhteyksiä ei ollut käytettävissään 63 %:lla (73 %) vastaajista. Edelleen toimipaikkakoulutukset olivat lähinnä konsultaatiotyyppisiä koulutustilaisuuksia yli puolella (50 %). Vapaissa kommenteissa nuoret totesivat että Tahtotilaa koulutus- ja ohjausasioiden järjestämiseksi on olemassa. Enemmän yhteistä alueellista koulutusta esim. videovälitteisesti kaikille PTL-vaiheen lääkäreille kaikkiin alueen terveyskeskuksiin ja niin että se aika on oikeasti vapaana potilastyöstä. 4. Perehdytyksessä ja seniorituessa oli todettavissa selkeää parantumista. Lisäksi nuoret kokivat voivansa säädellä työmääräänsä, ja toimenpideohjaus koettiin parempana. Loppukyselyn mukaan nuoret perehdytettiin 67 %:ssa hyvin työtehtäviinsä (56 %) ja heistä 70 %:lla oli mahdollisuus vaikuttaa työtahtiinsa (38 %). Työssä ollessaan 92 % nuorista lääkäreistä pääsi tekemään toimenpiteitä (70 %) ja 58 %:lla oli järjestettynä suunnitelmallinen työkierto (16 %). Talon sisäiset ja erikoissairaanhoidon konsultaatiomahdollisuudet olivat valtaosalla 92 %:lla (78 %) hyvät. 5. Päivystyksen toimintaan ei saatu muutosta. Päivystysaikaisen seniorikonsultaation mahdollisuudet ovat edelleen huonot (39 %). Lähes kaikki nuoret pitivät päivystystyön osaamista kuitenkin tärkeänä ja virka-ajan ulkopuolisen päivystyksen katsoi kuuluvan lääkärin työhön 2/3 vastaajista. Kukaan ei ollut sitä mieltä, että päivystys kuuluu vain päivystyserikoislääkäreille.

11 9 3.2 Kouluttajalääkäreiden näkökulmasta arvioituna Kolmannes kouluttajista oli itse hakeutunut tähän tehtävään ja puolet oli sitä mieltä, että tehtävä oli riittävästi huomioitu palkassa. Puolet vastaajista osallistui 4-7 pv vuodessa ohjaustyötä tukeviin koulutuksiin. Näissä asioissa ei tapahtunut hankkeen aikana muutosta. 1. Ohjauksen ja toimipaikkakoulutuksen käytännön toteutuksessa tapahtui edistymistä. Lokikirjan käyttö kaksinkertaistui ja videoetäkoulutusta otettiin käyttöön. Valtaosalla eli 73 %:lla oli ohjattavana 1-2 nuorta lääkäriä ja 62 %:lla koulutukseen oli varattu aikaa 1-2 tuntia viikossa. Tutorointi oli säännöllistä 94 % mielestä (70 %) ja 83 % tunsi nuorten tiedot ja taidot (49 %). Noin puolet eli 56 % tutoreista pyysi nuorelta palautetta omasta toiminnastaan (35 %). Kaikkien mielestä nuorten ohjaamisesta on hyötyä omassa työssä (87 %) ja 94 % kouluttajista arvioi, että palautekeskustelut pidettiin lähes aina (78 %). Lokikirjaa käytti 72 % (35 %), mutta sitä piti hyödyllisenä 56 % (22 %). Koulutussuunnitelman oli tehnyt vajaa puolet, 44 %. Videot olivat käytössä valtaosalla eli 94 %:lla ja 68 % käytti niitä säännöllisesti. Loppukyselyssä koulutus oli hyvää tai melko hyvää kaikkien mielestä (76 %). 2. Nuorten työkiertoon tuli suunnitelmallisuutta. Parhaat työskentelymahdollisuudet olivat vastaanotolla, päivystyksessä, neuvoloissa, kotisairaanhoidossa ja kouluterveydenhuollossa sekä vuodeosastolla. Nuorten mahdollisuus tehdä toimenpiteitä oli kaikkien mielestä hyvä (97 %). Paikallisia hoitopolkuja oli tehty aikaisempaa useammin (83 % vs. 65 %). Seniorien ja erikoissairaanhoidon konsultaatiomahdollisuudet olivat edelleen hyvät lähes kaikkien vastaajien mielestä. Nuorten vastauksista poiketen 56 % kouluttajista eli reilu puolet oli sitä mieltä, että päivystävillä nuorilla oli ainakin puhelintakapäivystys.

12 10 4 OSAHANKEKOHTAISET RAPORTIT Lääkäriksi kasvamisen työryhmässä yhteisesti sovittiin mitä hanketyönä kehitetään. Kukin RAMPE-hankkeen osahanke toteutti työryhmässä sovittuja suunnitelmia omalla alueellaan paikallisten olosuhteiden ja tarpeiden sekä mahdollisuuksien mukaisesti. Työryhmän yhteistyö mahdollisti ja tuki lääkäreiden toimipaikkakoulutuksista vastaavien henkilöiden verkostoitumista sekä tiedon ja kokemusten vaihtoa. Seuraavissa alaluvuissa on esitelty osahankkeittain hankkeen toimenpiteet ja keskeiset tuotokset. Alaluvut sisältyvät osittain tai kokonaan myös osahankkeiden loppuraportteihin. 4.1 Etelä-Savon osahanke Osahankkeen alkuvalmistelut Syksyn 2010 aikana RAMPE-hanketta tehtiin tunnetuksi hankealueella vierailemalla kaikissa alueen terveyskeskuksissa. Vierailuilla esiteltiin lääkäriksi kasvamisen osion suunnitelmaa terveyskeskusten johdolle sekä informoitiin terveyskeskuksia ennakkoon loppusyksyn 2010 aikana järjestettävästä (lääkäriksi kasvamisen työryhmän) kyselystä hankealueen terveyskeskusten kouluttajalääkäreille ja perusterveyden lisäkoulutus- eli PTLvaiheessa oleville tai sen äskettäin suorittaneille lääkäreille. Lääkäriksi kasvamisen osion esittelyssä keskeistä oli Jyväskylässä suunnitellun perusterveydenhuollon PTL-vaiheen koulutusputken tunnetuksi tekeminen koko Etelä-Savon alueella. Hankkeen tavoitteena oli yhtenäistää nuorten lääkäreiden koulutusta ja lääkäriksi kasvamisen tukemista, luoda kouluttajalääkäreiden käyttöön koulutusmateriaalia, joka olisi kaikkein kouluttajien käytössä sekä kouluttajalääkäriverkosto tukemaan koulutustyötä. Osahankkeen aloitus Tammikuussa oli koko hankkeen seminaari Kuopiossa, jossa esiteltiin alkukartoitustuloksia. Samassa kuussa lääkäriosion työryhmä kokoontui Kuopiossa ja teki päivystyskoulutuksen rungon käyttäen pohjana Jyväskylän koulutusaineistoa. Lääkärityöryhmä analysoi

13 11 kouluttajalääkäreiden ja nuorten lääkäreiden kyselyn tulokset ja näistä tuloksista laadittiin erillinen raportti. Etelä-Savon osalta alkukartoituskyselyyn vastasi 10 nuorta lääkäriä, joista kolme piti mahdollisena työskennellä tulevaisuudessakin perusterveydenhuollossa. Kaikkiaan Etelä-Savon osalta nuoret antoivat hyvän arvioinnit, koulutus ja ohjaus PTLvaiheessa oli viiden mielestä erittäin hyvää ja neljän mielestä hyvää. Ohjaus toimenpiteisiin ja perehdytys työtehtäviin tuntuivat kaipaavan kohennusta, samoin viikoittaisten toimipaikkakoulutusten suunnitelmallisuus. Tulosten perusteella suunniteltiin koko hankealueelle yhteisesti toimenpiteitä ohjauksen kehittämiseksi. Painopisteinä olivat päivystys-, tutorointi- ja tiimityövalmennus. Helmikuussa tehtiin kaikkiin osahankkeen terveyskeskuksiin infokäynnit, jossa pohjustettiin kevään toimintaa ja maaliskuun alusta aloitti joka terveyskeskuksessa kehittäjälääkäri, Mikkelissä kaksi lääkäriä. Keväällä informoitiin hankkeesta Suomen lääkäriliiton (SLL) paikallisosastoa ja myös Mikkelin keskussairaalan ylilääkäreitä. Hankkeen tavoitteita tarkennettiin yhteisessä seminaarissa Kuopiossa yhdessä Itä-Suomen yliopiston yleislääketieteen kouluttajien kanssa. Osahankkeen toimenpiteet ja tulokset 1. Päivystyskoulutus. Etelä-Savossa aloitettiin koulutusputken mukainen runkokoulutuksessa olevien lääkäreiden päivystyskoulutus Mikkelin keskussairaalan yhteispäivystyksessä. Tämä koulutus vakiintui virkatyönä viikottaiseksi ja siinä oli pohjana Jyväskylän koulutusrunko. Mikkelissä yksi nuori lääkäri oli hankeaikana tutustumassa ensihoitoon ambulanssissa. Toimenpidekoulutuksia järjestettiin kahdesti. Toukokuulla 2011 yhdeksän nuorta lääkäriä kävi Jyväskylän tietotaitopajassa toimenpidekoulutuksessa. Toiseen järjestettyyn toimenpidekoulutukseen Mikkelin ammattikorkeakoulussa osallistui 14 lääkäriä. Seniorituki ja toteutettu valmennus lisäsi hankkeen loppuaikana nuorten lääkärien kiinnostusta päivystystyöhön. Toimenpidekoulutusta näytti olevan järkevää järjestää runkokoulutettaville ja jatkossa tarkoitus kokeilla toimenpideharjoittelua muutaman päivän jaksoilla erikoissairaanhoidon poliklinikoilla. 2. Ohjaajavalmennus. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa suunniteltiin ohjaajavalmennus, ja syksyn 2011 aikana järjestettiin Jyväskylässä ensimmäinen valmennuskurssi tutorlääkäreille (3 op). Tämä valmennus suunniteltiin kouluttajalääkärien kyselytulosten pohjalta painottaen ohjauksellisia valmiuksia. Etelä-Savosta ensimmäiseen valmennuksen osallistui kolme lääkäriä. Syksyllä 2012 toiseen tutorvalmennukseen osallistui kolme

14 eteläsavolaista ohjaajalääkäriä. Tulevaisuuden tavoitteena on kouluttaa kaikki ohjaajina toimivat lääkärit Tutorointi käytännössä. Syksyn 2011 aikana nuorten lääkäreiden tutorointia systematisoitiin saadun valmennuksen perusteella. Koulutusjaksolle tehtiin ennakkosuunnitelma ja tutoroinnille varattiin kiinteät ajat. Myös omassa toimipaikkakoulutuksessa käsiteltiin tutorointia nuorten koulutuksen eri vaiheissa. Tutorointien ja koulutuksen toteutumista seurattiin lokikirjan avulla, mutta edelleen lokikirja on ollut käytössä vain osittain. Koko hankkeena järjestämään ohjaajaseminaariin osallistuttiin tammikuussa Kiinteät tutorointiajat ajanvarauskirjaan varmistavat tutoroinnin toteutumisen suunnitellusti ja tämä näytti kannattavan sopia jo perehdytyksen yhteydessä. 4. Toimipaikkakoulutus. Syksyllä tehtiin Etelä-Savon osahankkeessa osaamiskysely, jonka perusteella suunniteltiin vuoden 2012 toimipaikkakoulutusta. Tämä joka toinen viikko toteutettu koulutus levitettiin videon välityksellä kaikkiin alueen terveyskeskuksiin. Koulutusta systematisoitiin, juniorimeetingit ja toimipaikkakoulutukset järjestettiin vuoroviikoin ja lisäksi osallistuttiin hankkeen järjestämiin terveyshyötymallin mukaisiin työpajoihin ja nettiseminaareihin. Mikkelin koulutusylilääkäri järjesti alueelliset koulutukset virkatyönä. Toimipaikkakoulutuksen järjestäminen tarvekyselyn (osaamiskartoituksen) perusteella todennäköisesti paransi henkilöstön osaamista. Alueellinen koulutus videon välityksellä takasi alueellisesti samantasoisen koulutustarjonnan. Juniorimeetingeissä käsiteltiin käytännönläheisesti keskeisiä terveyskeskustyöhön liittyviä aiheita, kuten neuvolatyötä, kotisairaanhoitoa, kuntoutusta ja todistusten laatimista. Kouluttautuvat pitivät osan esityksistä. Nuoret lääkärit pyrittiin aktivoimaan keskusteluun mukaan ja viikottain pidettiin minuuttikierros, jossa kukin koulutuksessa oleva kertoi viikon kokemuksistaan ja niiden herättämistä ajatuksista. Juniorimeetinkeihin osallistuttiin hyvin ja myös Mikkelin ulkoistetun alueen nuoret lääkärit olivat mukana koulutuksissa. 5. Tiimivalmennus. Mikkelin ammattikorkeakoulun (MAMK) kanssa suunniteltiin ja järjestettiin kuusi tiimikoulutussessiota viimeisenä hankevuotena. Näissä hiottiin hoitohenkilöstön ja lääkärien yhteistoimintaa potilaan hoidossa. Valmennukset toteutettiin perjantaiiltapäivinä Mikkelin ammattikorkeakoulun simulaatioluokissa opettajien vetäminä, osa-

15 13 hankkeen vetäjä oli muutamissa sessioissa mukana. Valmennuksissa oli käytännön potilastilanteita, joiden hoito toteutettiin videoituna ja toiminta analysoitiin purkukeskustelussa ammattikorkeakoulun opettajien kanssa. Tiimivalmennuksiin osallistuneilta tuli hyvä palaute sessioista ja näitä on tarkoitus jatkaa. 6. Rekrytointi ja perehdytys. Osahanke oli mukana erilaisissa rekrytointitapahtumissa Helsingin ja Kuopion lääketiedetapahtumissa sekä kahdesti Kunta etsii lääkäriä - tilaisuudessa. RAMPE-hanke osallistui myös muihin lääkäripäiviin, mutta Etelä-Savo ei ollut aktiivisesti näissä mukana. Hankkeessa tehtiin esitteitä ja postereita rekrytointia varten sekä esittelydioja. Rekrytointien tuloksena kesäsijaisuuksiin tuli 2011 ja 2012 enemmän hakijoita kuin voitiin ottaa töihin. Perehdytykseen panostettiin ja tässä tehtiin kesäsijaisten osalta yhteistyötä sairaanhoitopiirin kanssa. 4.2 Kainuun osahanke Nuorten lääkäreiden perehdytys Kainuussa ennen RAMPE-hanketta Kainuun maakunta- kuntayhtymä lahjoitti Oulun yliopistolle yleislääketieteen viiden vuoden professuurin. Professorin toimipaikaksi määriteltiin Kajaani ja tehtäväksi opetuksen ja tutkimuksen kehittäminen Kainuussa. Professuurin myötä aloitettiin säännölliset PTLvaiheen lääkäreille suunnatut kaksi kertaa kuukaudessa tapahtuvat toimipaikkakoulutukset. Kouluttajina olivat professorin lisäksi maakunnan eri terveysasemilla toimivat ohjaajalääkärit. Myös ohjaajalääkäreille suunnattua koulutusta tehostettiin. Kainuun maakunnassa sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toteuttaa sama organisaatio. Tämä antoi mahdollisuuden Jyväskylän mallin mukaisen koulutusputken rakentamiseen jo ennen hanketta. Koulutusputken osana Kainuun keskussairaalan nopean diagnostiikan yksikölle anottiin Oulun lääketieteellisen tiedekunnan jatkokoulutustoimikunnalta oikeus toimia kolmen kuukauden ajan terveyskeskuspalveluun rinnastettavana koulutuspaikkana. Lääkäriosion toteutuminen Kainuussa Kaksoislaillistuksen poistumisella ei näyttänyt olleen vaikutuksia valmistuneiden lääkäreiden erikoistumishalukkuuteen eikä vastaanottotoimintaan. Perusterveydenhuollon eri-

16 14 tyiskoulutus (YEK) oli valintana silloin, kun lääketieteen lisensiaatilla ei vielä ollut oma tuleva erikoistumisala selvillä. Joka toinen viikko tapahtuvaan neljän tunnin toimipaikkakoulutukseen osallistuivat kaikki erityiskoulutusta tai oman alansa runkokoulutuksen terveyskeskusjaksoa tekevät myös Kajaanin ulkopuolelta sekä terveyskeskuksessa työskentelevät amanuenssit. Yksi ohjaajalääkäri, joka ei ollut aikaisemmin osallistunut Oulun yliopiston järjestämään ohjaajalääkärikoulutukseen, osallistui hankkeen toteuttamaan koulutukseen Jyväskylässä. Hankkeen aikana myös Oulun yliopisto järjesti neljän päivän ohjaajalääkärikoulutuksen Kainuun alueen ohjaajille. RAMPE-hankkeen aikana PTL- eli YEK-runkokoulutuksen terveyskeskusosion suoritti 12 lääketieteen lisensiaattia. Kaikki hyödynsivät maakunnan tarjoaman katkeamattoman työsuhteen siirryttäessä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon tai päinvastoin. Jatkokoulutettavat rakensivat kuitenkin ilman hanketyöntekijöiden apua itse putkensa. Jatkokoulutukseen ilmoittautuneet olivat käytännössä koulutusvirassa virkanimikkeestä riippumatta. Erikoistumismääräysten mukaisen koulutuksen toteuttaminen vie työaikaa noin yhden päivän viikossa. Aluehallintoviraston maksama 1380 kuukaudessa korvaa näin menetetyn työpanoksen. Kliinisestä työstä irrottautuminen tuotti ongelmia vastaanoton järjestämisessä. Opetuksen tärkeys ei aina ollut selvillä jokaiselle, joka ohjasi nuorten lääkäreiden työajan käyttöä. Koulutukseen irrottautuminen ei aina onnistunut, koska sille ajalle oli sijoitettu joko potilasvastaanottoa, neuvolaa tai jotain muuta paikalla oloa edellyttävää. Hankkeen ansiosta ohjaajalääkäreiden henkilökohtaisen ohjauksen sisältöä ja määrää kehitettiin. Päivystyskoulutuksen teoreettisen koulutuksen sisältöä hyödynnettiin. Lääkäriosion koulutus yhdistyi hoitajien vastaanoton koulutukseen molemmille ammattiryhmille suunnatussa ROHTO-paja koulutuksessa. Moniammatillinen koulutus keskittyi aluksi lääkäri-hoitaja -parityöskentelyn kehittämiseen. Sitä laajennettiin terveys- ja hoitosuunnitelman laatimiseen ja sen myötä palvelu- ja hoitoketjujen implementoimiseen. Jatkossa YEK-koulutukseen tuleville pitäisi saada keskitetty rekrytointi sekä systemaattinen koulutusputkeen ohjaaminen tulipa lääkäri maakuntayhtymän palvelukseen minkä yksikön kautta tahansa. Myös henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatiminen tulisi saada systemaattiseksi. Simulaatio-opetusta on mahdollista järjestää tulevaisuudessa Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä, sillä oppilaitoksen tiloissa on simulaatio-opetukseen tarvittavat välineet ja ammattitaitoinen henkilöstö.

17 15 Teoreettisen koulutuksen toteutuminen Teoreettinen koulutus aloitettiin ongelmalähtöiseen oppimiseen perustuvana pienryhmäkoulutuksena. Pienryhmät kokoontuivat joka toinen keskiviikko. Aluksi keskityttiin kliinisiin ongelmiin. Tavoitteena oli tarkastella, kuinka perusopetuksen aikana hankittua tautioppia sovelletaan perusterveydenhoitoon. Koulutustilaisuuksien sisältöä laajennettiin moniammatillisemmiksi siten, että kliinisten ongelmien lisäksi aiheina olivat yhteistyö sosiaalipalveluiden kanssa vanhusten hoidossa ja lasten suojelussa. Opiskelijoiden vastaanottokäyntien videoiminen aloitettiin, jotta päästiin ohjaamaan potilaan kohtaamiseen ja kliiniseen päätöksentekoon liittyviä taitoja. Teoreettisen koulutuksen haasteeksi osoittautui mielekkäiden tapausten löytäminen. Jos tapaus ei auennut ryhmälle, vetäjältä (tutorilta) vaadittiin enemmän ryhmän ohjaamisen taitoa. Mikäli ryhmätilaisuuksien anti koettiin vähäiseksi, mielenkiinto lopahti kaikilta osapuolilta. Toistaiseksi tämä koulutusmuoto on katsottu toimivaksi malliksi. Ongelmana oli Ylä-Kainuussa ja muualla etäämpänä työskentelevien koulutettavien osallistuminen tilaisuuksiin. Kehittämistarpeena nähtiin ohjaajien ryhmänohjaustaitojen syventäminen sekä hoidon porrastukseen liittyvää hoitoketjuihin perustuvan moniammatillisen koulutuksen aloittaminen. Ohjaajalääkäreiden kouluttaminen Ohjaajalääkäreille toteutettiin Oulun yliopiston terveystieteiden laitoksen ohjelman mukainen kolmen päivän koulutus. Koulutuksessa keskityttiin yksilöohjaukseen. Ohjaajat kokivat koulutuksen tarkoituksenmukaiseksi. Neljännen päivän ohjelmana oli arviointi ja palaute. Ohjaajalääkärikoulutus jatkui noin kahden kuukauden välein pidettävillä tapaamisilla, joissa keskusteltiin ohjauksessa koetuista ongelmista ja hiottiin käytännön harjoituksin ohjaamistaitoja. Osa ohjaajalääkäreistä osallistui myös RAMPE- hankkeen toteuttamaan ohjaajakoulutukseen Jyväskylässä. Ohjattavien motivaatio ja taitojen ylläpito voi tulla ongelmaksi silloin, kun ohjaustehtävään ei ole varattu riittävästi ja suunnitellusti aikaa. Tästä johtuen ohjattavien määrä vaihteli. Myös ohjaajilla oli riski täyttää ohjaukseen varattu aika kliinisillä tehtävillä. Jatkossa ohjausaika pitäisi sisällyttää työjärjestyksen aikatyyppivalikoimaan ja ottaa käyttöön ohjattavan ja ohjaajan työjärjestystä laadittaessa. Ohjaajille suunnitellaan säännölliset tapaamiset, joissa käsitellään eteen tulleita ohjaustilanteita. Tulevaisuuden kehittä-

18 mistehtävänä on kerätä koko RAMPE -alueelta hyvät käytännöt ja niiden pohjalta laatia uusi koulutusmalli. 16 Terveyshyötymallin kehittäminen Terveyshyötymallin elementeistä keskityttiin palvelukonseptiin ja potilaan voimaannuttamiseen. Kainuussa vuoden 2010 toteutetun KAMUT-tutkimushankkeen (Kainuun Monisairaiden Uusi Hoitomalli -tutkimus) tavoitteena oli tutkia pitkäaikais- ja monisairaiden hoitomallin toimintaa ja vaikuttavuutta. Hankkeen päämääränä oli sosiaali- ja terveyspalveluiden voimavarojen käytön tehostaminen sekä pitkäaikais- ja monisairaiden hoidon tason parantaminen lisäämättä käytössä olevia resursseja. Vuoden 2010 aikana KAMUT-hankkeen kehittämishoitajat olivat rekrytoineet 16 kehittämispotilasta. Sisäänottokriteereinä oli ikä 60 vuotta tai vanhempi, kardiovaskulaaririskitekijät 15 % tai yli sekä viitteitä masennuksesta. Kehittämishoitajat selvittivät potilaiden psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn kyselylomakkeiden avulla, minkä jälkeen potilas, kehittämishoitaja ja lääkäri laativat terveyshyötymallin mukaisen hoitosuunnitelman. Kainuun Kamut-hankkeen tiimi kävi läpi RAMPE-tiimin kanssa yhdessä laaditut hoitosuunnitelmat. KAMUT-hankkeen tuloksia ei ole vielä kaikelta osin analysoitu. Tuloksia on jo hyödynnetty Kainuun omahoito- lomakkeen suunnittelussa. Omahoitolomake on osa potilaan oman osuuden lisäämistä pitkäaikaissairauden hoidossa. 4.3 Keski-Suomen osahanke Hankesuunnitelman mukaiseen tavoitteeseen lisätä perusterveydenhuollon työn vetovoimaisuutta (nuorten) lääkäreiden keskuudessa vastattiin levittämällä lääkäreiden koulutusputkimallia koko hankealueelle. Koulutusputkimalli oli Keski-Suomessa suunniteltu ja otettu käyttöön jo ennen hanketta, joten lääkäriksi kasvamisen tukeminen integroitiin osaksi moniammatillisen yhteistyön kehittämistä, jossa terveys- ja hoitosuunnitelman suunnittelu ja käyttöönotto oli keskeinen osa-alue. Edelleen tavoitteena oli yhtenäistää perusterveydenhuollossa tapahtuvaa nuorten lääkäreiden toimipaikkakoulutusta ja lääkäriksi kasvamisen tukemisen ohjaustapoja, luoda kouluttajalääkäreiden käyttöön koulutusmateriaalia, joka olisi kaikkein kouluttajien käytössä sekä rakentaa kouluttajalääkäriverkosto tukemaan koulutustyötä. Putkilääkärikoulutuksesta informoitiin sekä terveyskeskusten että sairaanhoitopiirin ylilääkärikokouksissa osallistujia.

19 17 Kehittäjälääkäreiden rekrytointi Hankkeen alussa järjestettyjen koko maakunnan kaikkiin terveyskeskuksiin ulottuneiden kuntakierrosten yhteydessä annettiin informaatiota hankkeen lääkäriosion tavoitteista ja suunnitelmista. Tämä informaatio oli suunnattu erityisesti terveyskeskusten ylilääkäreille sekä kouluttajalääkäreille. Näiden kierrosten yhteydessä kerrottiin myös koulutusputkimallista, joka ei vielä ollut kaikille toimijoille tuttu. Samalla hankkeen puolesta esitettiin toive ja mahdollisuus palkata terveyskeskuksiin osa-aikaisia kehittäjälääkäreitä, jotka voisivat hankkeen turvin irrottautua osa-aikaisesti omasta työstään paikallisesti tarvittavaan kehittämistyöhön. Tämä osoittautui Keski-Suomessa kuitenkin vaikeaksi ja lopulta vain kahdessa terveyskeskuksessa toimi kehittäjälääkäri hanketyöntekijänä. Heidän työpanoksensa kohdistui sairaanhoitajan vastaanottoa tukevien ohjeiden laatimiseen sekä terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoon. Lisäksi Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksessä työskenteli kaksi osa-aikaista kehittäjälääkäriä sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen käytännön järjestelyihin liittyvässä työssä. Useissa terveyskeskuksissa lääkärit ovat kuitenkin oman työnsä ohella osallistuneet hanketyönä tehtyyn kehittämistyöhön paikallisten tarpeiden mukaisesti. Yhteensä Keski-Suomessa lääkärintyötä on hanketyönä tehty koko hankeaikana n. 1,6 henkilötyövuotta. Toimipaikkakoulutuksen kehittäminen Hankkeen alussa toteutetun perusterveydenhuollon kouluttajalääkäreille sekä alueella työskenteleville nuorille lääkäreille (aluksi PTL- ja myöhemmin YEK-vaihe) lähetetyn sähköisenkyselyn perusteella erityisiksi kehittämistä vaativiksi kohteiksi osoittautuivat nuorten lääkäreiden päivystysvalmiuksien parantaminen, tiimityöhön valmentaminen, oman toiminnan arviointi ja toimenpidekoulutus. Kouluttajalääkärit toivat esille tarpeen ohjausvalmennuksen järjestämisestä. Koulutusputkimallia tehtiin tunnetuksi maakunnan kouluttajalääkäreille järjestetyissä kouluttajatapaamisissa, joita järjestettiin hankkeen toimesta kaksi kertaa. Näissä tapaamisissa luotiin pohjaa kouluttajalääkäreiden maakunnallisen verkoston rakentumiselle ja vahvistaa kouluttajalääkärin kouluttajaidentiteettiä. Koulutusputkimallin sisältämää koulutusta systematisoitiin ja kehitettiin hankeaikana siten, että Keski-Suomen keskussairaalassa työskenteleville putkikoulutuksessa oleville erikoistuville lääkäreille pidettiin säännöllisesti kerran viikossa yhteispäivystyksessä koulutus, jonka sisältö oli ennalta tiedossa ja koulutusohjelma toistui muutaman kuukauden välein niin, että eri aikoina eri-

20 18 koistumisensa aloittaneet nuoret lääkärit saivat koulutusjakson aikana samansisältöisen koulutuksen. Koulutusten tavoitteena oli nimenomaan päivystyksessä vaadittavien taitojen oppiminen ja aiheet valittiin päivystyspoliklinikalla eteen tulevista käytännön tapauksista. Näihin koulutuksiin myös terveyskeskusten nuoret lääkärit olivat tervetulleita, joskaan osallistuminen ei pitkien välimatkojen vuoksi käytännössä juurikaan onnistunut. Sen vuoksi koulutuksia tarjottiin myös etäyhteydellä terveyskeskuksiin, mutta tätä työskentelymuotoa ei vielä hankeaikana saatu vakiinnutettua. Koko maakunnan nuorille lääkäreille järjestettiin kerran kuukaudessa yhteinen teemakoulutuspäivä, jota hankeaikana laajennettiin iltapäivästä koko päivän kestäväksi. Teemapäiväkoulutusten koulutusohjelma luotiin huomioiden lääketieteellisten tiedekuntien edustajien yhdessä kokoama lokikirja, jonka implementointia perusterveydenhuollon toimipaikkakoulutukseen näin samalla edistettiin. Koulutusohjelma rakennettiin hyvin käytännönläheiseksi huomioiden työelämän arkipäivän tarpeet. Koulutusputkimalliin ja siihen liittyvien koulutusten kehittäminen toteutettiin kiinteässä yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan perusterveydenhuollon yksikön kanssa. Koulutuksista tiedotettiin sekä kouluttajalääkäreitä terveyskeskuksissa että koulutuksessa olevia. Lisäksi koulutettavilla oli mahdollisuus osallistua sairaalan tietotaitopajassa järjestettyihin toimenpidekoulutuksiin, kuten kipsikoulutus, yleinen kädentaitokoulutus, perustason ultraäänikoulutus ja endoskopistin pätevyyteen johtava perus- ja jatkokoulutus. Hankkeen lopulla järjestettiin tapaaminen sairaanhoitopiirin koulutusyksikön kanssa, jossa kartoitettiin yhteisiä koulutustarpeita jatkossa myös nuorten lääkäreiden osalta. Lääkäreiden rekrytointi Hankkeen aikana Keski-Suomen koulutusputkeen rekrytoitiin 25 uutta lääkäriä. Hankkeen loppuun mennessä putkesta oli valmistunut 20 lääkäriä, joista osa oli aloittanut putkikoulutuksen jo ennen hankkeen alkua. Lokakuun lopussa 2012 on täytetty yhtä jaksoa lukuun ottamatta koko vuoden 2014 koulutusputki uusilla tulijoilla. Palaute putkikoulutuksesta erityisesti sairaalan eri erikoisaloilta on ollut hyvin myönteistä, samoin koulutettavien omat kokemukset loppuhaastatteluissa. Putkesta valmistuneista kolme on saanut viran Keski-Suomen terveyskeskuksissa ja viisi hankkeen lopussa putkessa olevaa on ilmoittautunut erikoistumaan yleislääketieteeseen. Nuoria lääkäreitä rekrytoitiin putkeen osallistumalla kanditapahtumiin Kuopiossa ja Tampereella. Yhteistyötä rekrytoinnissa tehtiin myös sairaanhoitopiirin rekrytointiyksikön

21 19 kanssa mm. materiaalien suhteen. Koulutusputkimallia esiteltiin maakunnan ulkopuolella lääkäripäivillä Kuopiossa, Tampereella, Helsingissä ja Oulussa, joissa hankkeella oli oma rekrytointipiste. Myös Kunta etsii lääkäriä -rekrytointitapahtumiin osallistuttiin Kuopiossa ja Tampereella. Näitä tapahtumia varten laadittiin postereita sekä jaettavia esitteitä koulutusputkimallista, hankkeen lääkäriosiosta sekä keskisuomalaisista julkisen terveydenhuollon organisaatioista yhteystietoineen. Myös alueen perusterveydenhuollon lääkärit osallistuivat tapahtumissa esittelyyn hanketyöntekijöiden ohella ja tuottivat omaa rekrytointimateriaalia. Hankkeen aikana kertyneet lääkäreiden rekrytointikokemukset välitettiin sairaanhoitopiirin rekrytoinnista vastaaville tahoille. Jatkossa rekrytointia hoitaa Perusterveydenhuollon yksikkö yhdessä rekrytointiyksikön kanssa. Kouluttajalääkäreiden ohjaus Erityisesti lääkäreille suunnattuja seminaareja järjestettiin mm. asiantuntijaorganisaation johtamisesta sekä oman toiminnan arvioinnista. Kouluttajalääkärikokoontumisten yhteydessä vierailtiin tietotaitopajassa ja tehtiin näin koulutusmahdollisuuksia tunnetuksi. Kouluttajalääkäreille tarjottiin valmiita koulutuksia etäyhteyksien välityksellä ja tehtiin tätä alueella uutta menetelmää tutuksi. Samalla pyrkimyksenä oli luoda myös koulutusohjelmapankki, joka helpottaisi etenkin pienempien terveyskeskusten kouluttajalääkäreiden työtä tarjoamalla osaan koulutuksista valmista materiaalia. Videotallenteita onkin katsottu, mutta hankeaikana ratkaisematta jäivät vielä kysymykset esimerkiksi tallenteiden päivityksistä jatkossa. Hankkeen edustajat osallistuivat Keski-Suomen keskussairaalan koulutusyksikön järjestämän ohjauskoulutuksen suunnitteluun. Koulutusyksikössä on suunniteltu sekä moniammatillista ohjauskoulutusta että erityisesti lääkäreille suunnattua ohjauskoulutusta. Hankkeen lääkäriksi kasvamisen osion tehtävänä oli olla mukana erityisesti suunniteltaessa koulutusta näytön vastaanottamisesta lääkäreille, jotka ohjaavat sairaanhoitajien rajattua lääkkeenmääräyskoulutusta käyviä hoitajia. Syksyn 2011 aikana järjestettiin ohjaajakoulutus, johon varattiin erityisesti em. ohjaaville lääkäreille kiintiö ja tätä koulutusta markkinoitiin yhdessä RAMPE-hankkeen kanssa. Ohjauskoulutuksia järjestettiin hankeaikana yhteensä kolme. Syksyllä 2011 RAMPE-hankkeessa toteutettiin myös yhdessä Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa järjestetty, koko hankealueelle markkinoitu ohjaajakoulutus kouluttajalääkäreille. Kurssiin sisältyi kaksi lähipäivää sekä kirjallisia alku-

22 20 ja välitehtäviä. Alkuvuodesta 2012 RAMPE-hanke oli järjestämässä yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa kansainvälistä ohjauskoulutuksen seminaaria. Tässä seminaarissa luennoivat sekä brittiläiset että kotimaiset koulutuksen tutkijat. Seuraavana päivänä pidettiin hankkeen toimesta ohjauskoulutuksellinen kokouspäivä, johon oli kutsuttu edustajat maamme kaikista lääketieteellistä koulututusta antavista yliopistoista, hankealueen perusterveydenhuollon yksiköistä ja hankealueen kouluttajalääkäreitä. Tapahtumasta suunniteltiin vuosittain toistuvaa tapaamista, jossa voidaan edistää yliopistojen, perusterveydenhuollon yksiköiden ja kouluttajalääkäreiden välistä vuoropuhelua. Jatkossa perusterveydenhuollon yksiköiden kokoontumisia koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Syksyllä 2012 hanke järjesti yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston yleislääketieteen yksikön kanssa yliopiston jokasyksyisen ohjaajalääkäreille suunnatun kaksipäiväisen koulutuksen Jyväskylässä. Koulutus toteutettiin osin draamapedagogisin keinoin ja siitä saatu palaute koulutettavilta oli erittäin hyvä. Koulutuksesta saatiin eväitä ohjaustyön toteuttamiseen omassa työssä. Kouluttajalääkäreitä kannustettiin hankkimaan kouluttajalääkärin erityispätevyys työn näkyväksi tekemiseksi ja taitojen kartuttamiseksi opettajina. Hankkeessa tuotettua materiaalia Hankkeen lääkäriksi kasvamisen työryhmän edustajat olivat mukana laatimassa terveysja hoitosuunnitelman käyttöönottamiseksi tehtyä valtakunnalliseksi tarkoitettua koulutusohjelmaa. Tähän on pyritty huomioimaan nimenomaan moniammatillinen näkökulma ja tiimityö. Asiasta järjestettiin maakunnan laajuinen koulutus toukokuussa Hankkeessa tuotettiin postereita, joista erityisesti koulutusputkimallista kertovat ja lääkäreiden rekrytointia varten suunnitellut posterit jäävät maakunnan toimijoiden käyttöön. Koulutusputkimallista tehtiin oma esittelysivunsa myös Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Internet-sivuille. Hanketta esiteltiin valtakunnallisilla Yleislääketieteen opettajapäivillä sekä vuonna 2011 että Hankeen alkuselvityksiä esittelevä abstrakti palkittiin Suomen yleislääketieteen yhdistyksen (SYLY) päivillä syksyllä Koulutusputkimallista julkaistiin artikkeli Suomen Lääkärilehdessä (49/2012). Hankkeen lopussa tehdyn nuorille lääkäreille ja kouluttajalääkäreille suunnatun kyselyn tuloksia ja hankkeen tavoitteiden toteutumista on tarkoitus raportoida jatkossa Suomen Lääkärilehdessä tai Yleislääkärilehdessä.

23 Pohjois-Karjalan osahanke Pohjois-Karjalaan haluttiin soveltaa Keski-Suomessa kehitettyä koulutusputkimallia alueelle vastavalmistuneiden ja erikoistuvien lääkäreiden koulutuksen kehittämiseksi. Lisäksi haluttiin vahvistaa koulutusputkessa olevien lääkäreiden osaamista ja edistää oppimista työelämälähtöisesti. Lääkäriksi kasvamisessa koettiin olevan tärkeää konkreettisen tuen ja ohjauksen saaminen ja sen turvaaminen koko koulutusputken ajalle. Koulutusputken myötä toivottiin perusterveydenhuollon työn vetovoimaisuuden ja mielenkiinnon lisääntyvän sekä nuoren lääkärin päivystysvalmiuksien parantuvan putken neljän kuukauden päivystyskoulutuksen myötä. Yhtenäisen putkimallin toivottiin myös edistävän paikallista ja alueellista tuntemusta. Lääkäriksi kasvamisen tukeminen Pohjois-Karjalan alueella otettiin käyttöön Keski-Suomen mallin mukainen koulutusputki lääkäreille. Koulutusputkessa suoritettiin YEK-koulutus yhtenäisenä koulutusjaksona. Koulutusjakson pituus oli 24 kuukautta, johon kuuluivat asianmukaiset osuudet perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelua sekä siihen kuuluva hallinnon koulutus. Käytännössä koulutusputken alussa lääkäri perehdytettiin neljän kuukauden päivystysjaksolla päivystystoimintaan. Päivystysjaksosta kaksi kuukautta suoritettiin erikoissairaanhoidon ensiavussa ja kaksi kuukautta perusterveydenhuollon päivystyksessä. Päivystysjakson aikana ohjattiin tarvittavat tutkimukset ja toimenpiteet sekä perehdyttiin alueellisen yhtenäisen tietojärjestelmän käyttöön. Päivystysjakson aikana lääkärit voivat halutessaan syventää asiantuntemustaan eri erikoisaloilta. Tämä oli mahdollistettu siten, että lääkäri viettää osan päivystysjaksostaan erikoislääkärin henkilökohtaisessa ohjauksessa eri klinikoilla. Lisäksi päivystysjakson aikana oli mahdollisuus tutustua ensihoidon toimintaan jalkautumalla ambulanssiin. Päivystysjaksosta luettiin hyväksi puolet (2kk) terveyskeskus- ja puolet (2 kk) sairaalapalvelua. Päivystysjakson jälkeen lääkäri siirtyi terveyskeskukseen (7 15 kk), jossa puolet jaksosta suoritettiin kaupunkimaisessa ja puolet maaseutumaisessa terveyskeskuksessa. Erikoissairaanhoitojaksolla (4 15 kk) oli mahdollisuus tutustua itseään kiinnostaviin erikoisaloihin Pohjois-Karjalan keskussairaalan eri klinikoissa. Lisäksi osan palveluksesta voi suorittaa tutkimusta tehden yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Etuuksina putken läpikäymisestä Pohjois-Karjalan keskussairaala priorisoi koulutusputken läpikäyneet

24 22 erikoistumispaikkoja jaettaessa sekä vuosilomat kertyivät yhtenäisesti. Maaseutumaisiin terveyskeskuksiin koulutusputken lääkärit pyrittiin jakamaan tasaisesti väestömäärän mukaan ja terveyskeskukset järjestivät tarvittaessa asunnon sitä tarvitseville. Vuosilomapankki Pohjois-Karjalassa laadittiin ja otettiin käyttöön valtakunnallisesti ensimmäinen alueellinen virka- ja työehtosopimus vuosilomapankista, jonka tarkoituksena on edesauttaa lääkäreiden rekrytointia Pohjois-Karjalan maakunnan ja Heinäveden kunnan sekä laajemminkin Itä-Suomen alueelle. Vuosilomapankki sopimusta sovellettiin lääkäreihin, jotka suorittivat perusterveydenhuollon lisäkoulutusta (nykyisin YEK) sopimuksen hyväksyneiden kuntatyönantajien palveluksessa. Sopimuksen mukaan koulutusputkessa YEK:iä suorittavan lääkärin siirtyessä työnantajan palveluksesta toiseen, lääkärille ei suoriteta hänen pyynnöstään lomakorvausta eikä makseta lomarahaa. Kertynyt lomaoikeus ja oikeus lomarahaan siirtyvät tällöin sellaisenaan pidettäväksi/suoritettavaksi toisen työnantajan palveluksessa. Yhtenäiset koulutusohjelmat ja ohjausosaamisen tukeminen Lääkäreiden koulutusta kehitettiin alueellisesti lisäämällä video- ja verkkovälitteisiä koulutuksia ja yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa. RAMPEhankkeen aikana Joensuun kaupunki alkoi lähettää videovälitteisesti koko maakunnan alueelle kerran viikossa lääkärimeetinkien koulutukset. Myös sisätautien klinikka aloitti (meeting) koulutusten välittämisen videoyhteydellä maakunnan alueelle hankkeen aikana. Lääkäreiden osaamisen tueksi hankkeen aikana tallennettiin useita verkkovälitteisiä koulutuksia eri aihealueista. Video- ja verkkovälitteiset koulutukset palvelevat koko Pohjois- Karjalan lääkärihenkilökuntaa ja edistävät yhtenäisen koulutusmallin muodostumista Pohjois-Karjalan alueelle. RAMPE-hankkeen aikana perusterveydenhuollon lääkäreille järjestettiin mahdollisuus käydä harjoittelemassa maxpunktioita erikoislääkäriohjauksessa. Perusterveydenhuollon alueelta 20 lääkäriä kävi ohjatussa tilanteessa. Lisäksi koulutusputkeen tulleille sekä koko terveydenhuollon henkilöstölle järjestettiin RAMPEhankkeen aikana moniammatillista tiimityön simulaatioharjoittelua Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun simulaatio-oppimisympäristössä. (kts. lisäinformaatiota sekä simulaatioharjoituksen palaute Pohjois-Karjalan osahankkeen loppuraportista tulokset ja tuotokset osiosta, Hankkeen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteistyönä järjestettyyn ohjaajakoulutukseen osallistui Pohjois-Karjalan alueelta kaksi lääkäriä.

25 23 Päivystysjakson osaamistavoitteiden saavuttamiseksi Pohjois-Karjalassa työstettiin päivystysjakson lokikirja, jonka avulla lääkäri voi ohjaajansa kanssa seurata tavoitteidensa saavuttamista. Päivystysjakson osaamistavoitteet määriteltiin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyönä. Lokikirja on luotu tukemaan oppimista päivystysjakson aikana ja seuraamaan omaa tavoitteellista oppimista. Jokainen lääkäri luo päivystysjaksolle oman yksilöllisen suunnitelman; mihin haluan perehtyä, mitä taitoja ja toimenpiteitä minun tulee oppia ja hallita, mistä tarvitsen lisää kokemusta, mitä jo osaan? (tutustu lokikirjaan kohdasta tulokset ja tuotokset) Lääkäreiden rekrytointi Pohjois-Karjalan osahankkeesta osallistuttiin aktiivisesti RAMPE-hankkeen aikana erilaisiin rekrytointitapahtumiin kuten Itä-Suomen lääketiedepäiville, Helsingin lääketiedepäiville, Tampereen lääketiedepäiville sekä Pohjolan lääketiedepäiville. Lisäksi osahankkeesta osallistuttiin Kunta etsii lääkäriä -tapahtumiin Kuopiossa ja Tampereella. Pohjois- Karjalan osahankkeesta käsin järjestettiin myös aamupalatilaisuuksia kandeille Kuopiossa, Oulussa ja Tampereella. Rekrytointia tehtiin yhteistyössä muiden osahankkeiden kanssa ja rekrytointia suunnattiin yhteisesti sekä koulutusputken, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon markkinoimiseen. Rekrytoinnin tuloksena, yhteydenottojen perusteella voidaan todeta, maakunnan kiinnostavuuden lisääntyneen selvästi. RAMPE-hankkeen aikana koulutusputkessa on aloittanut yhteensä 6 lääkäriä ja aloituspaikasta on sovittu 6 lääkärin kanssa ja alustavia paikkavarauksia on 4. Perusterveydenhuollon yksikkö jatkaa koulutusputken koordinointia ja lääkäreiden rekrytointia RAMPE-hankkeen jälkeen. Koko hankealueen yhtenäiset tavoitteet lääkäriksi kasvamisen osiossa edistivät ohjausosaamisen tukemista sekä laajan sosiaalisen verkoston hyödyntämistä. 4.5 Ylä-Savon osahanke Osahankkeen tavoitteena oli kehittää ja ottaa käyttöön lääkäreiden perusterveydenhuollon lisäkoulutusmalli. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymään luotiin Keski-Suomen osahankkeen koulutusmallin mukaisesti koulutusputki, joka muutettiin lääkäreiden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen (PTL) nimen muututtua yleislääketieteen erityiskoulutukseksi (YEK), RAMPE-koulutusputkeksi. Sisällöltään yleislääketieteen erityiskoulutus vastasi perusterveydenhuollon lisäkoulutusta.