TAVOITTEENA TERVEYSHYÖTY JA OSAAMISEN KEHITTÄMINEN

Transkriptio

1 KESKI/SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUSARJA 130/2013 RAUTAISIA AMMATTILAISIA PERUSTERVEYDENHUOLTOON RAMPE-hanke Päivi Koikkalainen, Minna Ruoranen, Tiina Ahonen, Anneli Kuusinen ja Tarja Kettunen TAVOITTEENA TERVEYSHYÖTY JA OSAAMISEN KEHITTÄMINEN Keski-Suomen osahankkeen loppuraportti

2 KESKI-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄN JULKAISUJA 130/2013 TAVOITTEENA TERVEYSHYÖTY JA OSAAMISEN KEHITTÄMINEN: RAMPE-hankkeen Keski-Suomen osahankkeen loppuraportti Päivi Koikkalainen, Minna Ruoranen, Tiina Ahonen, Anneli Kuusinen ja Tarja Kettunen Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Jyväskylä 2013 Julkaisuaika: Sivumäärä: 97 s. ISSN-L: tilaukset: KSSHP, Tieteellinen kirjasto puh. (014) ISSN: (painettu) elektronisena: ISSN: X (verkkojulkaisu) ISBN -13: (NID.) ISBN -13: (PDF)

3 TIIVISTELMÄSIVU Julkaisun nimi: Tavoitteena terveyshyöty ja osaamisen kehittäminen: RAMPE-hankkeen Keski- Suomen osahankkeen loppuraportti Tekijät ja tekijyys: tekijä toimittaja kokoaja Päivi Koikkalainen, Minna Ruoranen, Tiina Ahonen, Anneli Kuusinen ja Tarja Kettunen Sivumäärä: Julkaisun luokitus: 97 s. alueelliset hoito-ohjelmat kehittämisprojektien loppuraportti selvitykset ja muut tutkimukset muut Julkaisupaikka ja vuosi: Jyväskylä 2013 Tiivistelmäteksti: Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon (RAMPE) -hankkeen tavoitteena oli Kaste-ohjelman mukaisesti perusterveydenhuollon vetovoimaisuuden lisääminen sekä henkilöstön saatavuuden turvaaminen. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli vahvistaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista. Hanke toteutettiin vuosina Hanke organisoitui viiteen osahankkeeseen (Etelä-Savo, Kainuu, Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Ylä-Savo) sekä kolmeen sisällölliseen työryhmään. Hanketta hallinnoi Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, joten hankkeen yhteinen toiminta ja Keski-Suomen osahankkeen ja toteutus liittyivät kiinteästi toisiinsa. Pääosa hanketyöstä toteutettiin työpaikoilla toimivien kehittäjätyöntekijöiden työpanoksella. Keski-Suomen osahankkeessa työskenteli 33 eri henkilöä, joiden työpanos yhteensä oli 7,07 henkilötyövuotta. Keski-Suomen osahankkeen kustannukset olivat euroa (83 % talousarviosta). Valtionosuutta saatiin 75 %, joten Keski-Suomen sairaanhoitopiirin omarahoitusosuudeksi jäi euroa (osahankkeen omarahoitusosuus euroa ja hankkeen yhteisten kustannusten omarahoitusosuus euroa). Tarve RAMPE-hankkeelle nousi terveydenhuollon arjessa koetuista haasteista. Keski- Suomen osahankkeessa painottuivat erityisesti terveyskeskustyön vetovoimaisuuden lisääminen ja perusterveydenhuollon palvelukyvyn parantaminen palveluvalikoimaa ja henkilöstön välistä työnjakoa sekä sairaanhoitajien itsenäistä vastaanottoa laajentamalla (esimerkiksi lääkkeenmääräämisen pilotointi), mutta myös omahoitoa tukevia työtapoja vahvistettiin. Pitkäaikaissairauksien hoidon lisäksi panostettiin ennalta ehkäisevän työn, kiireellisen hoidon ja päivystyspalvelujen kehittämiseen. Vastaanottotyön kehittämisen viitekehyksenä toimi terveyshyötymalli, jota kehittäjätyöntekijät sovelsivat omilla työpaikoillaan useilla eri tavoilla. Kehittämistyön tuloksena syntyi runsaasti kirjallista materiaalia, jota voi vapaasti hyödyntää oman toiminnan kehittämisessä myös muissa työyksiköissä. Kattava luettelo Keski-Suomen osahankkeen tuotoksista on liitteessä 4 ja osaan materiaalista voi tutustua myös hankkeen sivuilla ( Hankkeen lääkäriosion toiminta kohdistui erikoistumiskoulutuksen putkimallin kehittämiseen ja koordinointiin, suunnitelmallisen toimipaikkakoulutuksen kehittämiseen ja kouluttajalääkärien työn tukemiseen. Vastaanoton hoitotyön kehittämisessä korostui työelämän ja koulutusorganisaatioiden välinen yhteistyö. Hankkeen kehittämistyötä tuettiin laajalla seminaaritarjonnalla, työpajoilla ja muilla tapahtumilla, joiden toteutuksessa hyödynnettiin etäyhteyksiä. Lisäksi hyödynnettiin vertaiskäynti-menetelmää.

4 Sisältö 1. HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT Miksi tarvittiin RAMPE-hanke? Vastaanottotoiminnan kuvaus hankealueelta Terveyshyötymalli kehittämistyön viitekehyksenä Potilaan osallisuus hoitoprosessissa Lääkärikoulutuksen tilanne HANKKEEN TOTEUTUS Hankkeen tavoitteet ja toimenpiteet Keski-Suomen osahankkeen painopistealueet ja toteutus Hankkeen organisointi Hankkeen hallinnointi, ohjaaminen ja johtaminen Hankkeen työryhmät Keski-Suomen osahankkeen organisointi Hankkeen aikataulu ja rahoitus Hankkeen arvioinnin toteutus HANKKEEN TULOKSET JA TUOTOKSET Henkilöstön osaaminen ja päätöksenteon tuki Terveyskeskustyöhön vetovoimaa lääkäreiden osaamisesta Yhdessä osaamme enemmän Vastaanoton henkilöstön osaamisen kehittäminen Työssä oppimisen menetelmien monipuolistaminen Vertaisarviointi tueksi kehittäjäkumppani Näyttöön perustuva toiminta moniammatillisessa yhteistyössä Perusterveydenhuollon vastaanottotyön vahvistaminen Terveyshyötymallin tunnetuksi tekeminen ja soveltaminen käytäntöön Pitkäaikaissairauksien hoidon arviointi osaksi terveyskeskustoiminnan kehittämistä Palveluvalikoiman monipuolistaminen Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen pilotointi Omahoito askelia kohti kollektiivista toimintaa Terveys- ja hoitosuunnitelmien laatimisen ohjeistaminen ja pilotointi Omahoitoa tukevien toimintatapojen kehittäminen HANKKEEN ARVIOINTI Tavoitteiden toteutuminen ja tulosten saavuttaminen Henkilöstön osaamisen ja päätöksentuen vahvistaminen Kehittäjätyöntekijöiden kokemuksia hanketyöstä Kokemuksia sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyvästä kehittämistyöstä HANKKEEN NÄKYVYYS JA TULOSTEN PYSYVYYS Hankkeessa tuotetut mallit ja dokumentit Raportit, selvitykset ja opinnäytetyöt Lehtiartikkelit Tapahtumat ja seminaarit... 61

5 6. MITÄ SAATIIN AIKAAN? Yhteenveto tuloksista Toiminnan jatkuminen hankkeen jälkeen - toimintaehdotukset Nuorten lääkäreiden ammatillisen kehityksen tukeminen Ammattilaisten verkostoitumisen ja vertaistuen vahvistaminen Perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnan kehittäminen Lopuksi Lähteet: Liite 1. Perusterveydenhuollon palveluntuottajat, kunnat ja terveysasemat hankealueella Liite 2. RAMPE-hankkeen ohjausryhmän jäsenet Liite 3. Seminaarit ja tapahtumat Liite 4. Julkaisut ja kirjalliset tuotokset Kuvat Kuva 1. Hankkeen toteuttamisesta syntyneet välttämättömät kustannukset ja niiden suhteellinen osuus hankesuunnitelmassa esitetystä talousarviosta Kuva 2. ACIC-arvioinnin tulokset eri osa-alueilla Kuva 3. Verkkokokous- ja koulutusjärjestelmää koskevan kyselyn tulokset. Keski-Suomen osahanke (n = 11) Kuva 4. RAMPE-hankkeen keskeiset lähtökohdat ja tulokset Taulukot Taulukko 1. Chronic Care-mallin osa-alueet ja niihin liittyvät keskeiset tekijät Taulukko 2. RAMPE-hankkeen osahankkeet ja osahankkeiden vastuuhenkilöt Taulukko 3. RAMPE-hankkeen työryhmät Taulukko 4. Keski-Suomen osahankkeen ohjausryhmän jäsenet Taulukko 5. Keski-Suomen projektiryhmän jäsenet Taulukko 6. Suoraan Keski-Suomen osahankkeeseen palkatun henkilöstön työpanos henkilötyövuosina (htv). 21 Taulukko 7. Keski-Suomen osahankkeen kehittäjätyöntekijöiden työpanos henkilötyövuosina (htv) Taulukko 8. Keski-Suomen osahankkeessa toteutetut vertaisarviointikäynnit Taulukko 9. Vuonna 2012 toteutettujen ACIC-arviointien keskiarvot (n = vastauslomakkeiden määrä)... 38

6 6 HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT 1.1. Miksi tarvittiin RAMPE-hanke? Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon (RAMPE) -hanke toteutti Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) laaja-alaisia tavoitteita vahvistaa perusterveydenhuollon vetovoimaisuutta sekä turvata henkilöstön saatavuutta, riittävyyttä ja sitoutumista terveyskeskustyöhön. Lisäksi hanke kohdistui Kaste ohjelman tavoitteisiin vahvistaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista. Kehittämistyön kulmakiveksi asetettiin Kaste-ohjelman mukaisesti yhteistyörakenteiden luominen työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseksi sekä koulutuksen työelämävastaavuuden ja yhtenäisyyden lisääminen. (toimenpiteet 13, 15 ja 16). (1). RAM- PE-hankkeen suunnittelussa otettiin huomioon myös Toimiva terveyskeskus-ohjelma, jonka kokonaistavoitteena oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa (2). Tarve RAMPE-hankkeelle nousi terveydenhuollon arjessa koetuista haasteista. Hankkeessa haluttiin edistää perusterveydenhuollon vetovoimaisuutta kiinnostavana työpaikkana tukemalla terveydenhuollon ammattilaisten toimintatapojen muutoksia, työssä oppimista ja moniammatillista yhteistyötä. Yksi suurimmista huolista oli nuorten lääkäreiden vaisu hakeutuminen ja heikko sitoutuminen perusterveydenhuoltoon, joten hankkeessa nähtiin tarpeelliseksi lisätä nuorten lääkäreiden koulutuksen suunnitelmallisuutta, vahvistaa kouluttajalääkäreiden ohjauksellista osaamista ja luoda yhtenäisiä koulutuskäytäntöjä. Perusterveydenhuollon toimintaympäristö, työn sisältö ja toimintatavat ovat muuttuneet viime vuosina voimakkaasti, joten myös henkilöstön osaamisvaatimukset ovat lisääntyneet. Vastaanoton henkilöstörakennetta ja työnjakoa sekä henkilöstön osaamista ja osaamisen kehittämistä haluttiin tarkastella kokonaisuutena. Tarkastelussa huomioitiin toiminnalle asetetut tavoitteet ja työn vaatimukset (esimerkiksi alueen keskeiset terveysongelmat ja muut väestön hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, potilaan osallisuuden lisääntyminen ja omahoidon tukeminen sekä lainsäädännön muutokset), yhteistyö ja

7 7 työnjako eri ammattiryhmien kesken sekä työnjako erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja muiden toimijoiden kanssa. Lääkärien ohjausosaamiseen ja nuorten lääkärien tukemiseen liittyvien toimenpiteiden lisäksi Keski-Suomen osahankkeessa nähtiin tarvetta vastaanoton hoitotyön osaamisen kehittämiselle yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja työelämän asiantuntijoiden kanssa. Hankkeen alkuvaiheessa toteutetun terveyskeskuskierroksen yhteydessä Keski-Suomen terveyskeskusten edustajat esittivät toiveita myös koulutusmenetelmien kehittämisestä. Erityisesti toivottiin parempia mahdollisuuksia hyödyntää verkko- ja etäyhteyksiä alueellisissa koulutuksissa ja kokouksissa. Pitkäaikaissairauksia sairastavat muodostavat merkittävän osan perusterveydenhuollon asiakkaista. Pitkäaikaissairauksia sairastavilla on usein samanaikaisesti monia terveysongelmia ja muita pulmia, joten he eivät hyödy pitkälle erikoistuneista ja sairauskohtaisesti organisoiduista palveluista. Laaja-alaisen problematiikan ratkaisussa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä sekä koordinoitua, ennakoivaa tutkimusten ja hoidon järjestämistä. USA:ssa kehitetty Chronic Care Model (CCM), tarjoaa laaja-alaisen lähestymistavan pitkäaikaissairauksien hoitoon, joten hankkeen suunnitteluvaiheessa CCM valittiin hankkeen kehittämistyön viitekehykseksi. Suomessa mallia kutsutaan pitkäaikaissairauksien terveyshyötymalliksi (2). Terveyshyötymalli kytkettiin vahvasti perustyössä koettuihin haasteisiin, joita kartoitettiin hankkeen alussa toteutetulla alkuselvityksellä (3). Alkuselvityksen mukaan perusterveydenhuollon vastaanottojen toiminnan organisointi ja johtaminen sekä palveluvalikoima ja toimintakäytännöt vaihtelivat huomattavasti eri terveyskeskuksissa, mutta myös saman palveluntuottajan eri toimipisteissä (erityisesti usean kunnan muodostamien yhteistoiminta-alueiden sisällä), joten kirjavien toimintakäytäntöjen yhtenäistämiselle oli tarvetta myös Keski-Suomessa. Pitkäaikaissairauksien ennalta ehkäisyn ja hoidon lisäksi hankkeessa kehitettiin myös hoidon tarpeen arviointiin ja kiireelliseen hoitoon liittyviä toimintakäytäntöjä alueen terveyskeskuksissa ja Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksessä (esimerkiksi näyttöön perustuvat ohjeistukset, sairaanhoitajien itsenäinen vastaanottotoiminta ja lääkkeenmäärääminen, rakenteinen kirjaaminen moniammatillisessa yhteistyössä). Hankkeen suunnitteluvaiheessa tunnistettiin myös tarve kehittämisosaamisen lisäämiselle. Niinpä hanke päätettiin toteuttaa pääasiassa terveyskeskuksissa ja yhteispäivystyksissä työskentelevien kehittäjätyöntekijöiden työpanoksella. Hankkeen alussa nousi lisäksi esille voimakas tarve vaihtaa kokemuksia, näkemyksiä ja ideoita eri osahankkeiden ja terveyskeskusten kesken, joten hankkeessa järjestettiin useita koko hankealueelle suunnattuja seminaareja ja kehittämispäiviä. Lisäksi toteutettiin vertaiskäyntejä.

8 8 Samaan aikaan RAMPE-hankkeen kanssa perusterveydenhuollon kehittämiseen panostivat Väli-Suomessa POTKU, Pohjois-Suomessa KYTKE, Etelä-Suomessa Hyvä vastaanotto sekä Itä- ja Keski-Suomessa Kanerva-KASTE -hankkeet. Hanketoimijat olivat yhteydessä toisiinsa vaihtaen kokemuksia, ajatuksia ja dokumentteja. Valtakunnallisesta yhteistyöstä ja verkostoitumisesta huolehdittiin Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Kaste-hankkeiden hankejohtajien, projektipäälliköiden ja koordinaattoreiden toimesta. Lisäksi Keski-Suomessa verkostoiduttiin muiden alueella toimivien KASTE-hankkeiden kanssa säännöllisissä tapaamisissa, jotka organisoitiin Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE:n ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön toimesta Vastaanottotoiminnan kuvaus hankealueelta Hankkeen alussa perusterveydenhuollon vastaanottojen toiminnan organisoinnista, vastaanotoilla käytössä olevista toimintamalleista ja toiminnan sisällöstä oli saatavilla tietoa yllättävän vähän, joten RAMPE-hankkeessa päätettiin kartoittaa em. tekijöitä ja työstää lähtötilanteen selvitys. Alkuselvitys laadittiin yhteistyössä RAMPE-hankkeen arviointi- ja tutkimusryhmän, asiantuntijoiden sekä osahankkeiden vastuuhenkilöiden kanssa. Selvitykseen liittyvissä sähköisissä kyselyissä ja pitkäaikaissairauksien hoidon toteutuksen itsearvioinnissa (ACIC) hyödynnettiin Toimiva terveyskeskus-ohjelmassa laadittua aineistoa, valtakunnallisia suosituksia sekä aikaisemmista tutkimuksista saatua tietoa. Alkuselvityksen tavoitteena oli kuvata lääkärien perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen ja vastaanotolla työskentelevän henkilöstön osaamiseen liittyviä tekijöitä sekä hankealueella toteutettavaa perusterveydenhuollon vastaanottotoimintaa arkipäivän keskeisimpien prosessien kautta. Vastaanottotoimintaa koskevat tiedot koottiin pääasiassa terveyskeskusten johdolta ja esimiehiltä. Alkuselvityksen tulokset käsiteltiin osahankkeiden alueellisissa tilaisuuksissa yhdessä työpaikkojen edustajien kanssa ja ne on julkaistu raportissa Rautaista ammattitaitoa Terveyskeskustyö kestävän kehityksen polulla (3). Hankkeen lopussa kartoitettiin lääkärikoulutuksen ja pitkäaikaissairauksien hoidon toteutumista samoilla mittareilla kuin hankkeen alussa. Lisäksi hankkeen aikana laadittiin yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja POTKU-hankkeen edustajien kanssa RAMPE-hankkeen alkuselvitykseen pohjautuva henkilöstökysely. Laadittu kyselymittaristo on myöhemmin hyödynnettävissä valtakunnallisesti THL:n kautta.

9 Terveyshyötymalli kehittämistyön viitekehyksenä Chronic Care Model (CCM) on kehitetty USA:ssa tutkimalla ja arvioimalla vaikuttavia hoitointerventioita ja kroonisten sairauksien hoito-ohjelmia. Suomessa mallia kutsutaan pitkäaikaissairauksien terveyshyötymalliksi. Euroopassa mallia on sovellettu mm. Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa. Suomessa terveyshyötymallia on viety käytäntöön POT- KU- ja RAMPE-hankkeiden lisäksi mm. Espoossa ja Helsingissä. Mallin tarkoituksena on toimia terveydenhuollon muutosjohtamisen työkaluna ja sitä tulisi kohdentaa erityisesti avainasiakkaisiin, joilla on monia terveysongelmia, korkea sairastumisriski tai terveyspalveluiden suurkulutusta. On myös aiheellista tunnistaa ne asiakkaat, jotka eivät käytä palveluja, vaikka olisi tarvetta. Mallissa ovat toimijoina asiakas ja hänen läheisensä, terveydenhuollon ammattilaiset sekä yhteisö ja yhteistyökumppanit. Mallin kuusi elementtiä ja niiden keskeiset tekijät on esitetty taulukossa 1. Lisätietoja Chronic Care -mallista on saatavilla sivustolta ja esimerkiksi RAMPE-hankkeen alkuselvityksestä (3) sekä hankkeen internet-sivuilta ( Taulukko 1. Chronic Care -mallin osa-alueet ja niihin liittyvät keskeiset tekijät. Osa-alue Terveyspalvelun tuottajan organisaatio Kytkennät yhteisöön Palveluntarjoajataso Omahoidon tuki Päätöksenteon tuki Keskeiset tekijät Pitkäaikaissairauksien hoito-ohjelmat voivat olla vaikuttavampia, jos palveluja tarjoava organisaatio painottaa toiminnassaan ja johtamisessaan pitkäaikaissairauksien hoitoa. Kytkennät terveyspalvelun tuottajan ja yhteisön resurssien välillä ovat tärkeitä pitkäaikaissairauksien hoidossa. Yksittäisissä palvelua tuottavissa yksiköissä toteutuneiden muutosten on osoitettu parantavan pitkäaikaissairauksien hoitoa. Nämä kohdistuvat neljään alueeseen: omahoidon tuki, palveluvalikoima, päätöksenteon tuki ja tiedon tehokäyttö. Tehokas omahoidon tuki auttaa potilaita ja heidän perheitään selviämään pitkäaikaissairauden mukanaan tuomista haasteista ja auttaa vähentämään sairauden komplikaatioita ja oireita. Pitkäaikaissairauksien vaikuttavien hoito-ohjelmien edellytyksenä on, että hoitohenkilöstöllä on käytössään potilaiden hoitoon tarvittava näyttö ja päätöksenteon tuki. Se sisältää näyttöön perustuvat hoitosuositukset, erikoislääkärien konsultaation, henkilöstön koulutuksen ja potilaiden aktivoimisen tiedon hankkimiseen.

10 10 Palveluvalikoima Tiedon tehokäyttö (Kliiniset tietojärjestelmät) Pitkäaikaissairauksien vaikuttava hoito sisältää muutakin kuin vain uusien interventioiden lisäämiseen nykyiseen, akuuttihoitoon keskittyneeseen järjestelmään. Lisäksi voidaan tarvita muutoksia siihen, miten palveluiden tarjoaminen on järjestetty. Oikea-aikainen, hyödyllinen, yksittäisiä potilaita ja väestöä koskeva informaatio on tehokkaiden ohjelmien oleellinen piirre, etenkin kun toiminta on väestölähtöistä. Terveyshyötymalli valittiin RAMPE-hankkeen viitekehykseksi, koska mallissa esitettyjen keskeisten kehittämisideoiden toteutus oli ajankohtaista myös hankkeeseen osallistuvissa terveydenhuollon toimipisteissä. Asiakaslähtöinen toimintatapa vaatii onnistuakseen terveydenhuollon kaikkien ammattiryhmien yhteistyötä ja toimintakulttuurin muutosta. Viime vuosina on saatu uutta tieteellistä näyttöä siitä, että potilaiden omahoito on vaikuttavaa sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä sekä elämäntapojen kohentamisessa. Omahoito merkitsee sitä, että potilas osallistuu aktiivisesti oman hoitonsa ja elintapamuutostensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Siinä painottuvat potilaan oman arjen asiantuntijuus, räätälöidyt hoitoratkaisut ja potilaan omien hoitopäätösten hyväksyminen. (4) Pitkäaikaissairauksien hoidon tehostaminen vaatii mallin kehittämistä ja soveltamista paikallisiin oloihin. Työyhteisössä siirtyminen pitkäaikaissairauksien hoitoa tukevaan toimintatapaan edellyttää koulutusta sekä paikallisista käytännöistä, työnjaosta ja myös kirjaamistavoista sopimista. Selkeä malli auttaa työntekijöitä hahmottamaan tehtävänsä perusterveydenhuollon raskaimpien potilaiden hoidossa. Työnjaon ansiosta lääkärit voivat keskittyä enemmän lääketieteellistä osaamista vaativiin tehtäviin. Samalla hoitajan rooli omahoidon ohjaajana ja elintapaneuvonnan asiantuntijana vahvistuu. Selkeät kirjaamistavat parantavat potilasturvallisuutta, helpottavat hoidon jatkuvuutta ja ohjaavat potilasta omahoidon toteuttamisessa. (5). Yksilön aktiivinen omahoito ja vastuu terveydestään ovat tärkeitä terveydenhuollon voimavaroja (1) Potilaan osallisuus hoitoprosessissa Potilaslähtöisen hoidon keskeinen työkalu on potilaan ja hoitotiimin yhteisesti laatima terveys- ja hoitosuunnitelma. Rakenteinen terveys- ja hoitosuunnitelma -oppaassa (6) ohjeistetaan terveydenhuollon ammattilaisia suunnitelmien kirjaamisessa. Hoitosuunnitelman tarkoituksena on tukea sekä ammattilaisten että potilaan toimintaa hoidon toteut-

11 11 tamisessa. Hoitosuunnitelmaan on tärkeää kirjata ylös potilaan määrittelemät terveysongelmat ja -tarpeet, jotta hän voi sitoutua omahoidolle asetettuihin tavoitteisiin. Hankkeen alussa todettiin, että potilas sai kirjallisen hoitosuunnitelman itselleen erittäin harvoin, koska potilastietojärjestelmät eivät tarjonneet yhtenäistä pohjaa hoitosuunnitelman laatimiseen (3). Potilaiden osallisuuden tukeminen ja vahvistaminen edellyttää usein muutoksia henkilöstön työtavoissa ja asenteissa. Hankkeessa tuettiin henkilöstöä motivoivien ja omahoitoa tukevien työmenetelmien käyttöönottoon seminaarien ja työpajojen sekä omahoitoa tukevan materiaalin avulla Lääkärikoulutuksen tilanne RAMPE-hankkeen Lääkäriksi kasvamisen työryhmän toimesta kartoitettiin lääkäreiden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen (PTL) toimintamalleja hankealueen terveyskeskuksissa. Kouluttajalääkäreiden näkökulmasta kehittämiskohteita olivat koulutuksen suunnitelmallisuuden ja koulutukseen käytettävän ajan lisääminen, lokikirjan käyttöönotto, koulutusten erottaminen erillisiksi muista lääkäreiden koulutuksista ja palautteen annon kehittäminen. Lisäksi kouluttajalääkärit toivoivat alueellista verkostoitumista ja tätä kautta erityisesti pienille paikkakunnille helpotusta koulutusten järjestämiseen sekä nuorten lääkäreiden vertaistuen löytämiseen. Lääkärikyselyjen tulokset on kuvattu tarkemmin hankkeen alkuselvityksessä (3). Nuoret lääkärit kokivat kehitettävää olevan eniten koulutuksen suunnitelmallisuudessa. Lisäksi koulutuksen toivottiin olevan yhdenmukaisempaa, mikä helpottaisi alueellista liikkumista työpaikasta toiseen. Myös oman työnkuvan sisältöön pitäisi pystyä esittämään enemmän omia toiveita ajatellen tulevia erikoistumissuunnitelmia. Niissä terveyskeskuksissa, missä edellä mainittuihin asioihin oli kiinnitetty huomiota, mainittiin parhaina puolina juuri nämä asiat: koulutuksen suunnitelmallisuus ja työnkuvan monipuolisuus. Nuoret lääkärit pitivät väestövastuuvirkaehtosopimusta huonosti koulutusvaiheeseen sopivana. Eniten nuoret lääkärit kritisoivat sitä, että he kokivat usein olevansa lääkäripulan paikkaajia, etenkin pienissä terveyskeskuksissa. Nuoret lääkärit kokivat huonoa omaatuntoa myös päästessään koulutuksiin, koska vanhemmilla kollegoilla ei ollut mahdollisuutta osallistumiseen ja työt koulutuksen aikana kasaantuivat kollegoille. Jotkut totesivat, että hyvä palkka auttoi jaksamaan muutoin ikävän ja pakollisen työvaiheen. (3)

12 12 Lääkäreiden PTL-lisäkoulutus ja ns. kaksoislaillistus poistui samanaikaisesti uuden Terveydenhuoltolain voimaantulon kanssa , ja nuoret lääkärit voivat heti valmistuttuaan toimia itsenäisesti lääkärin työssä. Kaksivuotinen yleislääketieteen erityiskoulutus edellytetään kuitenkin kaikilta niiltä lääkäreiltä, jotka aikovat työskennellä yleislääkäreinä muissa EU-maissa kuin Suomessa. Erikoislääkäriasetukseen ei tehty muutoksia, joten asetuksessa oleva 9 kk pituinen terveyskeskusjakso säilyi kaikilla erikoisaloilla erikoistumiskoulutuksen osana. Samalla terveyskeskuspalvelua koskevia koulutuksen kriteereitä tarkennettiin. HANKKEEN TOTEUTUS 2.1. Hankkeen tavoitteet ja toimenpiteet Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon (RAMPE) -hankkeen keskeisenä tavoitteena oli väestön terveyshyödyn lisääminen ja asiakkaiden omahoitovalmiuksien tukeminen erityisesti pitkäaikaissairauksien hoidossa. Kehittämisen lähtökohtina olivat työelämän tarpeet ja moniammatillinen yhteistoiminta terveyshyötymallin mukaisesti. Hanketyössä korostuivat osaamisen ja kokemusten jakaminen sekä ammattilaisten verkostoituminen. Hankkeessa kehitettiin ja levitettiin jo hyväksi todettuja toimintakäytäntöjä sekä uudenlaisia yhteistyön malleja, jotka edistävät työvoiman saatavuutta ja tasapuolista jakautumista sekä vahvistavat henkilöstön osaamista ja sitoutumista työhönsä. Työelämän ja koulutusorganisaatioiden edustajat toimivat tiiviissä yhteistyössä osaamiskartoitusten, opinnäytetöiden, työssä oppimisen tukemisen ja työryhmätyöskentelyn osalta. Hankkeen toimenpiteet kohdentuivat perusterveydenhuollon avosairaanhoidon vastaanotoille (akuuttien terveysongelmien ja pitkäaikaissairauksien hoito sekä terveyden edistäminen) ja yhteispäivystyksiin. Hankesuunnitelmaan voi tutustua hankkeen internet-sivuilla ( Hankkeen tavoitteet ja toimenpiteet sekä niiden arviointi pohjautuivat seuraaville perusoletuksille: Työn vetovoimaisuutta voidaan lisätä tehostamalla henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutusta, ohjausosaamista ja toimipaikkakoulutuksen suunnitelmallisuutta.

13 13 Joustavasti ja selkeästi organisoitu työ (uudet tehtäväkuvat, tarkoituksenmukainen työnjako, toimiva yhteistyö) lisää perusterveydenhuollon palvelukykyä ja vaikuttaa positiivisesti henkilöstön saatavuuteen ja pysyvyyteen. Potilaan osallisuutta omaan hoitoonsa voidaan lisätä ottamalla käyttöön omahoitomenetelmiä ja kouluttamalla henkilökuntaa ko. menetelmien käyttöön. Terveyshyötymallin mukainen toiminta vahvistaa vastaanottotoiminnan sujuvuutta ja palvelukykyä terveyttä edistäen ja terveyshyötyä tuottaen. Hankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset jaettiin kolmeen sisällölliseen osioon: 1. Terveyskeskustyön vetovoimaisuutta pyrittiin lisäämään panostamalla terveyskeskusten henkilöstön osaamiseen, työssä oppimiseen sekä päätöksenteon tukeen. 2. Perusterveydenhuollon palvelukykyä pyrittiin parantamaan vahvistamalla vastaanottotoiminnan ja pitkäaikaissairauksien hoidon suunnitelmallisuutta. 3. Potilaan osallisuutta hoitoprosessissa pyrittiin vahvistamaan pilotoimalla uusia omahoitoa tukevia työtapoja ja ottamalla käyttöön uusia omahoitotyökaluja. Jokaiseen edellä mainittuun tavoitteeseen laadittiin konkreettiset kehittämistoimenpiteet, joiden pohjalta syntyneitä tuloksia ja tuotoksia esitellään RAMPE-hankkeen loppuraportissa ( koko hankealueelta. Tässä luvussa täydennetään loppuraportin tietoja Keski-Suomen toiminnan osalta. Luvussa 3 kuvataan tarkemmin Keski-Suomen osahankkeen tuloksia Keski-Suomen osahankkeen painopistealueet ja toteutus Hankkeen aikana päätavoitteita konkretisoitiin. Keski-Suomen osahankkeessa painottuivat erityisesti terveyskeskustyön vetovoimaisuuden lisääminen ja perusterveydenhuollon palvelukyvyn parantaminen (osiot 1 ja 2), mutta myös omahoitoa tukevia työtapoja kehitettiin. Pitkäaikaissairauksien hoidon lisäksi panostettiin ennalta ehkäisevän työn, kiireellisen hoidon ja päivystyspalvelujen kehittämiseen. Vaikka hankkeen tavoitteet ja toteuttamisen päälinjaukset olivatkin yhtenäisiä, kehittämistyön painopistealueet poikkesivat eri osahankkeissa toisistaan. Keski-Suomessa esi-

14 14 merkiksi lääkärikoulutuksen putkimallia, vastaanoton työnjakoja, hoitokarttoja, ryhmätoimintaa sekä omahoitopisteitä on kehitetty jo aikaisempina vuosina. Käytännön toteutuksessa oli eroja myös osahankkeen sisällä. Ennen hanketyön aloittamista pyrittiin yhdessä kehittäjätyöntekijöiden ja heidän esimiestensä kanssa löytämään ne toimenpiteet, joista olisi eniten konkreettista hyötyä juuri kyseisellä työpaikalla ja jotka samalla edistäisivät KASTE-ohjelman tavoitteiden toteuttamista. Koska terveyskeskusten toimintakäytännöt poikkeavat toisistaan, on luonnollista, että myös valittujen toimenpiteiden kirjo oli laaja. Valintoihin vaikutti työpaikalla aiemmin toteutettu kehittämistyö sekä hanketyöhön käytettävissä oleva työpanos. Hankkeen kehittämistoimenpiteet ryhmiteltiin seuraavien painopistealueiden mukaisesti: Henkilöstön osaamisen kehittäminen Päätöksenteon tuki Perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnan tukeminen Omahoidon tuki Keski-Suomen osahankkeessa toteutettu työ kohdistui kaikille edellä mainituille osaalueille. Käytännössä monet toimenpiteet edistivät samanaikaisesti usean painopistealueen toteuttamista, joten luokittelu on suuntaa antava. Esimerkiksi sairaanhoitajien lääkkeenmäärääminen edellyttää henkilöstön osaamiseen ja päätöksenteon tukeen panostamista. Samalla muutokset kuitenkin monipuolistavat vastaanoton palveluvalikoimaa ja vahvistavat omahoidon toteuttamista. Näyttöön perustuvat hoitosuositukset ja kartat tukevat henkilöstön osaamista ja päätöksentekoa, mutta niiden valmistelu edellyttää usein lisäksi eri ammattiryhmien välisen työnjaon pohtimista. Perusterveydenhuollon lääkärikoulutuksen ja ohjausosaamisen lisäksi Keski-Suomen osahankkeessa panostettiin vastaanoton henkilöstön osaamisen kehittämiseen (esimerkiksi seminaarit, työpajat, web-koulutusten ja tallenteiden hyödyntäminen) sekä työelämän ja koulutusorganisaatioiden väliseen yhteistyöhön (esimerkiksi asiakasvastaavatoimintamalliin liittyvät selvitykset, vastaanoton hoitotyön osaamisvaatimusten muutokset, sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiskoulutuksen työssä oppimisjaksot). Päätöksenteon tuen ja näyttöön perustuvien hoitosuositusten hyödyntämiseksi kehittäjätyöntekijät tuottivat asiakkaille ja ammattilaisille erilaisia ohjeita, hoitokarttoja ja lomakkeita (Liite 4). Osa tuotetuista dokumenteista löytyy myös hankkeen internetsivuilla olevista tulostaulukoista ( Muut dokumentit ovat hyödynnettävissä kehittäjätyöntekijöiden välityksellä (yhteystiedot liitteessä 4). Päätöksenteon tukeen liittyen edis-

15 15 tettiin myös moniammatillisen, rakenteisen kirjaamisen käyttöönottoa Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksessä. Suuri osa käytännön kehittämistyöstä kohdistui palveluvalikoiman monipuolistamiseen ja vastaanottotyön toimivuuden lisäämiseen. Fysioterapeutin akuuttivastaanoton laajentaminen, sairaanhoitajien lääkkeenmäärääminen ja muut tehtäväkuvien uudistukset, yhteisvastaanotot sekä Huhtasuon hoitajavetoinen moniammatillisen toiminnan malli ovat esimerkkejä palveluvalikoiman monipuolistamiseen liittyvistä kehittämistehtävistä, joita hankkeessa toteutettiin. Keski-Suomen osahankkeessa käynnistettiin terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoa edistäviä toimenpiteitä (seminaarit ja toimipaikkakoulutukset, osallistuminen terveys- ja hoitosuunnitelmamateriaalien tuottamiseen, avainasiakkaiden tunnistaminen). Lisäksi järjestettiin esimerkiksi valtimotauteihin ja antikoagulaatiohoitoon liittyen yhteisvastaanottoja ja otettiin käyttöön omahoitolomakkeita, palveluesitteitä sekä potilaille tarkoitettuja oppaita ja palautelomakkeita. Kappaleissa on kuvattu tarkemmin Keski-Suomen osahankkeen keskeisimpiä kehittämiskohteita. Lisätietoja löytyy myös hankkeessa tuotetuista raporteista ja muista tuotoksista (Liite 4) sekä hankkeen internet-sivuilta ( Hankkeen organisointi Hankkeen hallinnointi, ohjaaminen ja johtaminen Hanketta hallinnoi Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, jonka lisäksi hankkeessa olivat mukana Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä sekä Ylä-Savon SOTE -kuntayhtymä. Hankkeessa toimi 25 perusterveydenhuollon palveluntuottajaa, 59 kuntaa ja 86 terveysasemaa (Liite 1). Keski-Suomen osahankkeen toimintaan osallistuivat jossain muodossa kaikki alueen terveyskeskukset (Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus eli JYTE, Jämsän ja Kuhmoisten yhteistoiminta-alue, Keski-Suomen seututerveyskeskus, Kinnula, Saarikka, Wiitaunioni ja Äänekoski) sekä Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystys.

16 16 Hankesuunnitelma kirjoitettiin yhteistyössä edellä mainittujen osahankkeiden edustajien kanssa vuonna Rahoituspäätöksen julkaisemisen jälkeen keväällä 2010 hankkeelle valittiin hankejohtajaksi kasvatustieteiden maisteri, koulutussuunnittelija Minna Ruoranen. Hankejohtaja organisoi hankkeen toimintaa, kokosi hankkeen asiantuntijaverkoston ja ohjeisti osahankkeiden toimintaa. Hankejohtaja toimi yhteyshenkilönä sekä raporttien, esitysten ja asioiden valmistelijana rahoittajalle, ohjausryhmälle ja työryhmille. Hankejohtajan työhön kuului puheenjohtajuus osahankkeiden vetäjien työkokouksissa, yhteisten linjausten, suunnitelmien ja edistymisraporttien kokoaminen, hankkeen taloustilanteen tarkastaminen sekä maksatushakemusten huolehtiminen rahoittajalle. Hankejohtajan työparina toimi osa-aikainen taloussihteeri Leena Riihimäki. Hankkeelle muodostettiin ohjausryhmä, johon valittiin edustajat kaikista osahankkeista, ammattikorkeakouluverkostosta, Itä-Suomen yliopistosta, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta sekä Itä- ja Keski-Suomen KASTE -aluejohtoryhmästä (Liite 2). Ohjausryhmän puheenjohtajaksi valittiin Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän johtajaylilääkäri Antti Turunen. Hankkeen ohjausryhmä kokoontui 8 kertaa hankkeen aikana. Osa ohjausryhmän kokoontumisista toteutettiin etätekniikan avulla verkkokokoushuoneessa. Ensimmäinen ohjausryhmän palaveri pidettiin Hankesuunnitelman ja yhteistyösopimusten mukaisesti hankkeelle muodostettiin viisi osahanketta ja niille nimettiin vetäjät (Taulukko 2). Osahankkeet toimivat hankkeessa itsenäisinä hallinnoiden väestömäärään suhteutettua osahankebudjettiaan. Taulukko 2. RAMPE hankkeen osahankkeet ja osahankkeiden vastuuhenkilöt. Osahanke Vastuutaho Vastuuhenkilö Etelä-Savo Etelä-Savon sairaanhoitopiiri Jouko Hänninen Vuokko Hämäläinen Kainuu Kainuun maakunta -kuntayhtymä Arja Muranen Keski-Suomi Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Päivi Koikkalainen Pohjois-Karjala Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Sari Salminen Merja Parkkinen Ylä-Savo Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä Tuulikki Lämsä Anne Vola

17 17 Osahankkeiden toiminta suunniteltiin yhdessä hankejohtajan ja osahankkeiden vetäjien sekä kuntien kanssa. Osahankkeiden vetäjät kokoontuivat hankejohtajan johdolla säännöllisesti (yhteensä 22 kertaa hankeaikana; lisäksi pidettiin verkkokokouksia) Hankkeen työryhmät Hankesuunnitelmaa mukaillen hankkeeseen muodostettiin kolme yhteistä työryhmää, joiden toiminta tuki hankkeen toteuttamista. Työryhmiin valittiin edustajat kaikista osahankkeista, hankealueen ammattikorkeakouluista ja Itä-Suomen yliopistosta. Työryhmät kokoontuivat hankeaikana säännöllisesti suunnittelemaan, ohjaamaan ja arvioimaan kehittämistyötä. Hankejohtaja, osahankkeiden vetäjät ja työryhmien vetäjät osallistuivat työryhmien työskentelyyn. Taulukko 3. RAMPE-hankkeen työryhmät. Työryhmän nimi Työryhmän vetäjä Kokoontumiskerrat hankeaikana Lääkäriksi kasvamisen työryhmä Koulutusylilääkäri Jouko 13 Hänninen Hoitajan vastaanottotoiminnan kehittämisen Professorit Tarja Kettunen ja 12 työryhmä (Hoitva) Pekka Honkanen Arviointi- ja tutkimusryhmä Professori Tarja Kettunen Keski-Suomen osahankkeen organisointi Keski-Suomen osahankkeelle valittiin ohjaus- ja projektiryhmät, joissa oli edustajia Keski-Suomen alueen terveyskeskuksista, sairaanhoitopiiristä ja yhteistyöorganisaatioista (Taulukot 4 ja 5). Molemmat ryhmät nimitti sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Markku Voutilainen. Ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana neljä kertaa. Ohjausryhmä linjasi, arvioi ja ohjasi osahankkeen toimintaa.

18 18 Taulukko 4. Keski-Suomen osahankkeen ohjausryhmän jäsenet Nimi Ammatti/työtehtävä Organisaatio Heikura Kaija Hallintoylihoitaja Keski-Suomen shp Hjelt Riitta vs. Koulutus- ja laatupäällikkö Jämsän kaupunki Hyvönen Anna-Kaisa Johtava hoitaja Äänekosken kaupunki Janhunen Heikki Ylilääkäri Keski-Suomen shp, Päivystysalue Kettunen Tarja Professori Keski-Suomen shp, Perusterveydenhuollon yksikkö Koikkalainen Päivi Koordinaattori RAMPE, Keski-Suomi Kuusinen Anneli Asiantuntijalääkäri RAMPE, Keski-Suomi Käyhkö Paula Apulaisjohtaja Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus (JYTE) Riihimäki Leena (siht.) Taloussihteeri RAMPE-hanke Ruoranen Minna Hankejohtaja RAMPE-hanke Räsänen Reijo Toimitusjohtaja Keski-Suomen Seututerveyskeskus Vanhala Mauno Professori, oyl Keski-Suomen shp, Perusterveydenhuollon yksikkö Voutilainen Markku Johtajaylilääkäri Keski-Suomen shp Osahankkeen projektiryhmä kokoontui hankkeen aikana seitsemän kertaa. Projektiryhmä ideoi, suunnitteli ja organisoi omissa toimipisteissään osahankkeen käytännön toimintaa. Projektiryhmän jäsenet osallistuivat myös työpajoihin ja sisällön kehittämiseen (esim. hoitotyön osaamisvaatimukset, tehtäväsiirrot, sairaanhoitajien lääkkeen määrääminen). Taulukko 5. Keski-Suomen projektiryhmän jäsenet. Nimi Ammatti/työtehtävä Organisaatio Ahonen Tiina Asiantuntijalääkäri RAMPE, Keski-Suomi Ala-Viinikka Helena Sairaanhoitaja Keski-Suomen Seututerveyskeskus Hakkarainen Taina Sairaanhoitaja Wiitaunioni (tilalle Tiina Minkkinen) Hautsalo Aulikki Osastonhoitaja Kinnula Kauppinen Paula Apulaisosastonhoitaja Kuhmoinen Kautto Vaula Osastonhoitaja Saarikka Koikkalainen Päivi Koordinaattori RAMPE, Keski-Suomi

19 19 Muhonen Mari Hoitotyön johtaja JYTE (varalla Anu Mutka) Neuvonen Tuula Fysioterapeutti Jämsä Niemi Marita Osastonhoitaja Äänekoski Pekkilä Johanna Sairaanhoitaja JYTE Piilonen Jaana Sairaanhoitaja Äänekoski Pyhälä-Liljeström Paula Ylihoitaja Keski-Suomen shp, Päivystysalue Riihimäki Leena (siht.) Taloussihteeri RAMPE-hanke Tawaststjerna Anne Osastonhoitaja Wiitaunioni (tilalle Sari Nurmivaara) Tiikkainen Pirjo Asiantuntija Jyväskylän amk Turpeinen Riitta Sairaanhoitaja Saarikka Vanhatalo Timo Ylihoitaja Keski-Suomen Seututerveyskeskus Vilenius Irma Osastonhoitaja Jämsä 2.4. Hankkeen aikataulu ja rahoitus RAMPE-hanke toteutettiin Keski-Suomen osahankkeen toiminta käynnistyi kuitenkin vasta elokuussa 2010, jolloin osahankkeelle valittiin osa-aikainen koordinaattori (työaika 20 %) ja asiantuntijalääkäri (työaika Keski-Suomen osahankkeessa 25 %). Vuoden 2011 alussa osahankkeen koordinaattorin työaikaa lisättiin (80 % osahankkeessa ja 20 % hankkeen yhteisissä tehtävissä) ja osahankkeeseen palkattiin toinen asiantuntijalääkäri (työaika 20 %). Hankkeen rahoitus muodostui Kaste-toimintaohjelmaan kuuluvasta valtionavustuksesta (75 %) sekä hankkeeseen osallistuvien kuntayhtymien omarahoitusosuudesta (25 %).

20 20 Kuva 1. Hankkeen toteuttamisesta syntyneet välttämättömät kustannukset ja niiden suhteellinen osuus hankesuunnitelmassa esitetystä talousarviosta. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat euroa, josta valtionavustuksen osuus oli euroa. Toteutuneet kustannukset ovat 76 % hankesuunnitelmasta esitetystä talousarviosta. Hankkeen toteutuskustannusten omavastuuosuus oli yhteensä Kustannusten tarkempi erittely on esitetty kuvassa 1. Talousarvion alittumiseen oli useita syitä. Hankkeen ensimmäisenä vuonna palkkakustannuksia kertyi oletettua vähemmän, koska toiminta käynnistyi pääosin syksyllä Terveyskeskusten kehittäjätyöntekijät (erityisesti lääkärit) pystyivät työvoimavajeen vuoksi osallistumaan hanketyöhön suunniteltua vähemmän. Hankkeen järjestämät koulutukset toteutettiin edullisemmin kuin oli arvioitu. Eri osahankkeiden kustannusten toteumat on esitetty tarkemmin hankkeen yhteisessä loppuraportissa ( Suurimmat kustannukset syntyivät kehittäjätyöntekijöiden palkkauksesta (Kuva 1). Palkkakulut muodostivat 80 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Hankkeeseen palkattiin perusterveydenhuollon vastaanottotyön ammattilaisia pääosin osa-aikaisina kehittäjätyöntekijöinä, jotka muodostivat hankealueelle kehittäjätyöntekijäverkoston. Yhteensä kehittämistyöhön palkattiin 103 henkilöä, joista 19 lääketieteen ja 80 hoitotieteen työntekijää sekä neljä muun alan asiantuntijaa. Laskennallinen henkilöstöresurssi eli edellä mainittujen työntekijöiden yhteenlaskettu työmäärä tarkoittaa noin 27 henkilötyövuotta.

21 21 Palvelujenostot muodostivat 15 % hankkeen kaikista kustannuksista sisältäen matka- ja majoituskustannuksia, ravitsemuspalveluja ja osallistumismaksuja sekä ulkopuolisten luennoitsijoiden luentopalkkioita ja asiantuntijuuden ostoa. Hankkeelle hankitut aineet, tarvikkeet ja tavarat sekä vuokrat ja muut menot toteutuivat suunnitellusti muodostaen 1 3 % kokonaiskustannuksista. Keski-Suomen osahankkeessa varauduttiin suunnitteluvaiheessa euron menoihin. Osahankkeen kokonaiskustannukset olivat vuosina yhteensä euroa (83 % talousarviosta). KASTE-ohjelman mukaista valtionavustusta saatiin 75 % toteutuneista kustannuksista eli euroa. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin omarahoitusosuudeksi Keski-Suomen osahankkeen kustannuksista jäi siten euroa ja lisäksi hankkeen yhteisistä kustannuksista euroa (yhteensä euroa). Keski-Suomen osahankkeen kustannuksista suurimman kuluerän muodostivat palkat ( euroa) sekä muiden palvelujen ostot ( euroa). Aineista, tavaroista ja tarvikkeista syntyi menoja euroa (esimerkiksi verkkokokous- ja koulutusjärjestelmän pilotointiin hankitut oheislaitteet terveyskeskuksissa) ja vuokrakuluista euroa (seminaaripäivien tilavuokrat). Keski-Suomen osahankkeessa työskenteli yhteensä 33 eri henkilöä, joiden yhteenlaskettu työpanos vuosina oli 7,07 henkilötyövuotta (htv). Suoraan osahankkeeseen palkattiin koordinaattori, asiantuntijalääkäri, atk-asiantuntija ja kaksi kehittäjähoitajaa, jotka työskentelivät Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä. Lisäksi hankkeen taloussihteeri työskenteli kaksi kuukautta osa-aikaisesti Keski-Suomen osahankkeen toimistotehtävissä keväällä 2011 muiden tehtäviensä ohella. Osahankkeeseen palkatun henkilöstön työssäoloajat ja henkilötyövuosien määrä on esitelty taulukossa 6. Taulukko 6. Suoraan Keski-Suomen osahankkeeseen palkatun henkilöstön työpanos henkilötyövuosina (htv). Työntekijät Ajankohta Työpanos yht. (htv) Asiantuntijalääkäri ,37 Atk-asiantuntija ,27 Kehittäjähoitaja (yhteispäivystys) ,27 Kehittäjähoitaja (yhteispäivystys) ,26 Koordinaattori ,39

22 22 Taloussihteeri ,08 Yhteensä 2,49 Pääosa Keski-Suomen osahankkeen kehittämistyöstä toteutettiin asiantuntijapalvelujen ostona alueen terveyskeskuksista, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksestä ja Jyväskylän ammattikorkeakoulusta (yhteensä 4,58 henkilötyövuotta) kuten taulukosta 7 käy ilmi. Terveyskeskuskierroksen yhteydessä syksyllä 2010 kehittäjätyöntekijöiden toimintaan varattiin määrärahat asukasluvun mukaisesti. Myöhemmin osahankkeen ohjausryhmä linjasi määrärahojen käyttöä. Kaikilla terveyskeskuksilla ei kuitenkaan ollut mahdollista irrottaa henkilökuntaa kehittämistehtäviin lääkärivajeen ja sairaanhoitajien sijaisten vaikean saatavuuden vuoksi, joten osa määrärahoista jäi käyttämättä. Suurin työpanos suuntautui Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskukseen, jossa työskenteli kokoaikainen kehittäjähoitaja Hanketyöhön käytettävästä ajasta, työn sisällöstä ja muista käytännön asioista sovittiin kirjallisella sopimuksella työnantajan ja kehittämistyöhön siirtyvien henkilöiden kanssa. Taulukko 7. Keski-Suomen osahankkeen kehittäjätyöntekijöiden työpanos henkilötyövuosina (htv). Organisaatio Työntekijät Ajankohta Työpanos JYTE 2 sairaanhoitajaa Jyväskylän AMK 3 asiantuntijaa ,35 Jämsän ja Kuhmoisten yhteistoiminta-alue Keski-Suomen shp, KS seututerveyskeskus Keski-Suomen shp, Yhteispäivystys Palokan th ky 2 fysioterapeuttia 1 sairaanhoitaja 1 asiantuntijalääkäri 3 sairaanhoitajaa 2 lääkäriä 6 sairaanhoitajaa 1 lääkäri 1 koordinaattori yht. (htv) 1,77 0,36 0, , , ,19 Saarikka 1 sairaanhoitaja ,14 Wiitaunioni Äänekoski 1 lääkäri 1 sairaanhoitaja 1 lääkäri 2 sairaanhoitajaa , ,37

23 23 Yhteensä 4,58 Kehittämistyö toteutettiin yleensä omassa toimipaikassa. Keski-Suomen seututerveyskeskuksen (hankkeen alussa Palokan th ky) asiantuntijalääkäri työskenteli kuitenkin RAMPE-hankkeen ja Keski-Suomen osahankkeen lääkäriosioon liittyvissä tehtävissä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun asiantuntijat työskentelivät esimerkiksi sairaanhoitajien lääkkeen määräämiseen, hoitotyön osaamisen kehittämiseen, asiakasvastaavatoimintamalliin sekä terveys- ja hoitosuunnitelmaan liittyvän koulutus- ja perehdytysmateriaalin kokoamiseen liittyvissä tehtävissä. Kehittämistyön sisällöstä ja Keski-Suomen osahankkeen painopistealueista on kerrottu tarkemmin hankkeen tuloksia ja tuotoksia esittelevässä luvussa. Hankehenkilöstön ja kehittäjätyöntekijöiden lisäksi hankkeen toimintaan ovat osallistuneet myös eri työryhmien jäsenet (Lääkäriksi kasvamisen työryhmä, Hoitva-työryhmä, ohjausryhmä, arviointi- ja tutkimusryhmä), osahankkeen ohjaus- ja projektiryhmän jäsenet sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon henkilöstö terveyskeskustapaamisissa, työpajoissa, seminaareissa ja muussa yhteistoiminnassa Hankkeen arvioinnin toteutus Hankkeen arviointi liittyi kiinteästi hankkeessa toteutettuun kehittämistyöhön, joten hankkeen arvioinnissa ei käytetty ulkopuolista arvioijaa. Hankkeelle nimetty arviointi- ja tutkimusryhmä ohjasi hankkeen arvioinnin ja julkaisutoiminnan toteutusta. Lisäksi arviointi- ja tutkimusryhmä toimi asiantuntijatukena hankkeen alkuselvityksen suunnittelussa sekä kootun aineiston analysoinnissa ja raportoinnissa. Ryhmän puheenjohtajana toimi professori Tarja Kettunen. Arviointi- ja tutkimusryhmä toimi hankkeen tukena ilman erillisiä korvauksia. Hankkeen edistymistä arvioitiin hankkeen aikana useilla eri menetelmillä. Hankkeelle laadittiin arviointisuunnitelma, joka rakentui hankkeen toteuttamisen ja tulosten arvioinnista. Ennalta sovittuina ajankohtina osahankkeiden vetäjät ja hankejohtaja kokosivat toimintaa ja taloutta käsitteleviä raportteja, joiden pohjalta hankkeen sisällöstä ja etenemisestä keskusteltiin osahankkeiden koordinaattorien tapaamisissa. Seurantatietoja käsiteltiin säännöllisesti myös hankkeen ohjausryhmän ja työryhmien sekä osahankkeen ohjaus- ja projektiryhmien kokouksissa. Yhteisen keskustelun pohjalta hankkeen toteutusta, suunnitelmia ja linjauksia muutettiin tarvittaessa.

24 24 Kehittäjätyöntekijät kuvasivat omassa raporteissaan työpaikoilla toteutettua kehittämistyötä ja omia kokemuksiaan hanketyöstä. Lisäksi kehittäjätyöntekijät kirjasivat päivittäin keskeisimmät työtehtävät seurantalomakkeille. Hanketyön toteutumista arvioitiin myös työpaikoilla järjestetyissä tapaamisissa, joihin osallistuivat kehittäjätyöntekijät ja heidän esimiehensä. Hankkeen alussa toteutetun selvityksen (3) avulla koottiin tietoa perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnasta sekä lääkärien perusterveydenhuollon koulutuksen toteutumisesta. Näitä tietoja hyödynnettiin hankkeen sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa. Lääkäreiden perusterveydenhuollon koulutusta koskeva kysely toistettiin myös hankkeen päättyessä. Lääkäriosion toteutukseen ja arvioinnista on kerrottu tarkemmin luvussa kolme sekä RAMPE-hankkeen lääkäriosion omassa loppuraportissa (7). Pitkäaikaissairauksien hoidon toteuttamista arvioitiin terveyshyötymalliin liittyvällä ACIC (Assessment of Chronic Illness Care) -mittarilla hankkeen alkuvaiheessa (3) ja hankkeen päättyessä. Hankkeen aikana ACIC-arvioinnin tueksi valmistettiin tukimateriaalia ( Vuonna 2012 kootuista tuloksista on kerrottu tarkemmin kappaleessa Hankkeessa mukana olleiden työpaikkojen toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä hyödynnettiin Kuntaliiton vertaiskäynti-menetelmää (ks. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyö Kuntaliitossa Keski-Suomen kehittäjätyöntekijöiden toteuttamat vertaiskäynnit kohdistuivat päivystyspalvelujen, erityisesti päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton, järjestämiseen Joensuussa, Kokkolassa ja Kajaanissa sekä fysioterapiatoimintaan Tampereella ja puhelinpalveluihin Keuruulla. Hankkeen järjestämiin seminaareihin osallistuneilta koottiin kirjallista palautetta, joka otettiin huomioon hankkeen tapahtumia suunniteltaessa. Hankkeen päättyessä koko hankkeen toteutusta sekä verkkokokous- ja koulutusjärjestelmän arvioitiin sähköisellä kyselyllä. Kyselyjen tuloksista ja koko hankkeen arvioinnista on raportoitu tarkemmin RAMPE-hankkeen loppuraportissa ( Keski-Suomen osahankkeen toiminnasta, keskeisistä tuloksista, kokemuksista ja jatkokehittämisideoista kerrotaan seuraavissa luvuissa.

25 25 3. HANKKEEN TULOKSET JA TUOTOKSET RAMPE-hankkeen toiminnasta, tuloksista ja tuotoksista on raportoitu koko hankkeen yhteisessä raportissa sekä eri osahankkeiden omissa raporteissa ( Loppuraporttiin kirjatut kuvaukset hankkeen tuloksista ja tuotoksista vastaavat hyvin myös Keski-Suomen tilannetta, joten tähän raporttiin on koottu RAMPE-hankkeen loppuraporttia täydentäviä tietoja Keski-Suomen osalta. Keski-Suomen osahankkeen koordinaattori ja asiantuntijalääkäri työskentelivät myös koko hankkeen yhteisissä tehtävissä (alku- ja loppuselvitykset, arviointi- ja tutkimusryhmän toiminta, sisällöllinen kehittäminen, raportointi), joten osahankkeen ja koko hankkeen toiminta liittyivät kiinteästi toisiinsa. Kehittämistyön tarkka erottelu koko hankkeen ja Keski-Suomen osahankkeen toimintaan ei olekaan kaikilta osin mahdollista. Monia Keski-Suomessa toteutettuja malleja (esimerkiksi lääkärien putkikoulutus, tehtäväsiirrot) ja materiaaleja (ACIC-arviointiin liittyvä aineisto, sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyvät lomakkeet ja ohjeet, hoitokartat) levitettiin hankkeen aikana muiden osahankkeiden alueelle ja vastaavasti Keski-Suomessa hyödynnettiin muualla aloitettua kehittämistyötä (esimerkiksi Pohjois-Karjalan hoidon tarpeen arviointiin liittyvä taulukko ja Kainuun omahoitolomake) Henkilöstön osaaminen ja päätöksenteon tuki Henkilöstön osaamisen ja päätöksenteon tuen vahvistamisen yksilöityjä tavoitteita olivat: Perusterveydenhuollon lääkäreiden osaamisen tukeminen. Vastaanoton henkilöstön osaamisen kehittäminen. Työssä oppimisen menetelmien monipuolistaminen. Näyttöön perustuvan toiminnan tukeminen.

26 Terveyskeskustyöhön vetovoimaa lääkäreiden osaamisesta Lääkäriksi kasvamisen osion tavoitteena oli lisätä perusterveydenhuollon vetovoimaisuutta erityisesti nuorten lääkäreiden keskuudessa. Tähän pyrittiin levittämällä Keski- Suomessa kehitettyä koulutusputkimallia koko hankealueelle, vahvistamalla perusterveydenhuollossa tapahtuvaa nuorten lääkäreiden ohjaajien kouluttamista sekä huomioimalla lääkäriksi kasvaminen osana moniammatillisen yhteistyön kehittämistä. Hankkeen alussa toteutetun perusterveydenhuollon kouluttajalääkäreille ja nuorille lääkäreille suunnatun kyselyn perusteella keskeisiksi kehittämistarpeiksi nousivat päivystykseen valmentavan koulutuksen järjestäminen ja keskeisimpien perusterveydenhuollon toimenpiteiden käytännön opetus nuorille lääkäreille, oman toiminnan arvioimisen kehittäminen ja tiimityövalmennus sekä ohjaajalääkäreiden ohjausosaamisen lisääminen (3). Keski-Suomen osahankkeessa työskenteli kaksi osa-aikaista asiantuntijalääkäriä, jotka osallistuivat hankkeen toteuttamiseen sekä Keski-Suomessa että koko hankealueella. Lisäksi hankkeen kehittäjälääkäreinä toimi neljä osa-aikaista lääkäriä, jotka osallistuivat sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyvän työssä oppimisen ja uusien toimintamallien pilotoimiseen (Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystys), päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton kehittämiseen (Äänekoski) sekä terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoon (Wiitaunioni). Lisäksi monet lääkärit osallistuivat paikallisen kehittämistyön tukemiseen oman työnsä ohella. Esimerkiksi Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksessa tuotettiin useita hoitokarttoja ja -ohjeita sekä asiakkaille suunnattua materiaalia, jonka valmisteluun myös lääkärit ja muut asiantuntijat osallistuivat. Lääkäreiden koulutusputkimalli oli Keski-Suomessa suunniteltu ja otettu käyttöön jo ennen hanketta, joten lääkäriksi kasvamisen tukeminen integroitiin osaksi moniammatillisen yhteistyön kehittämistä. Edelleen tavoitteena oli yhtenäistää perusterveydenhuollossa tapahtuvaa nuorten lääkäreiden toimipaikkakoulutusta ja lääkäriksi kasvamisen tukemisen ohjaustapoja. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa kouluttajalääkäreille koulutusmateriaalia, joka olisi kaikkein käytettävissä sekä rakentaa kouluttajalääkäriverkosto koulutustyön tueksi. Koulutusputkimallia tehtiin tunnetuksi maakunnan kouluttajalääkäreille järjestetyissä tapaamisissa. Näissä tapaamisissa luotiin pohjaa kouluttajalääkäreiden maakunnallisen verkoston rakentumiselle ja kouluttajaidentiteetin vahvistamiselle. Koulutusputkimalliin

27 27 liittyvää koulutusta systematisoitiin ja kehitettiin hankeaikana. Yhteispäivystyksessä järjestettiin Keski-Suomen keskussairaalassa työskenteleville, putkikoulutuksessa mukana oleville erikoistuville lääkäreille viikoittain koulutusta ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti. Koulutusohjelma toistui muutaman kuukauden välein niin, että eri aikoina erikoistumisensa aloittaneet nuoret lääkärit saivat koulutusjakson aikana samansisältöisen koulutuksen. Koulutuksen tavoitteena oli päivystyksessä vaadittavien taitojen oppiminen ja aiheet valittiin päivystyspoliklinikalla eteen tulevista käytännön tapauksista. Näihin koulutuksiin olivat tervetulleita myös terveyskeskusten nuoret lääkärit. Käytännössä osallistuminen ei pitkien välimatkojen vuoksi useinkaan onnistunut, joten koulutuksia tarjottiin terveyskeskuksiin myös etäyhteydellä. Samalla pyrkimyksenä oli luoda myös koulutusohjelmapankki, joka helpottaisi etenkin pienempien terveyskeskusten kouluttajalääkäreiden työtä tarjoamalla valmista materiaalia ohjauksen tueksi. Koulutuksiin liittyviä tallenteita onkin katsottu, mutta toiminta ei ole vielä vakiintunutta. Hankeaikana jäivät ratkaisematta myös esimerkiksi tallenteiden päivityksiin liittyvät kysymykset. Lisäksi nuorille lääkäreille järjestettiin kerran kuukaudessa yhteinen teemakoulutuspäivä. Teemapäivien avulla edistettiin myös lokikirjan implementointia. Lisäksi koulutettavilla oli mahdollisuus osallistua Keski-Suomen keskussairaalan tietotaitopajassa järjestettyihin toimenpidekoulutuksiin. Hankkeen lopulla järjestettiin tapaaminen sairaanhoitopiirin koulutusyksikön kanssa, jossa kartoitettiin yhteisiä koulutustarpeita myös nuorten lääkäreiden osalta. Hankkeessa toteutettiin useita seminaareja, joiden sisältö oli suunnattu sekä lääkäreille että hoitohenkilöstölle. Keski-Suomen osahankkeessa järjestettiin erityisesti lääkäreille kohdennettuja seminaareja esimerkiksi asiantuntijaorganisaation johtamisesta sekä oman toiminnan arvioinnista. (Liite 3). Lisäksi osahankkeen edustajat osallistuivat ohjauskoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen sekä kouluttajalääkäreille ja muille yhteistyötahoille suunnattujen seminaarien ja tapaamisten järjestämiseen. Koulutustoiminnasta on kerrottu tarkemmin RAMPE-hankkeen lääkäriosion loppuraportissa ( Hankkeen aikana Keski-Suomen koulutusputkeen rekrytoitiin 25 uutta lääkäriä. Hankkeen loppuun mennessä putkesta oli valmistunut 20 lääkäriä, joista osa oli putkikoulutuksessa jo ennen hankkeen alkamista. Lokakuun lopussa 2012 vuoden 2014 koulutusputki on täytetty kokonaan uusilla tulijoilla yhtä jaksoa lukuun ottamatta. Palaute putkikoulutuksesta erityisesti sairaalan eri erikoisaloilta on ollut hyvin myönteistä, samoin koulutettavien omat kokemukset loppuhaastatteluissa.

28 28 Nuoria lääkäreitä rekrytoitiin putkeen osallistumalla kanditapahtumiin Kuopiossa ja Tampereella. Yhteistyötä rekrytoinnissa tehtiin myös sairaanhoitopiirin rekrytointiyksikön kanssa. Koulutusputkimallia esiteltiin lääkäripäivillä Kuopiossa, Tampereella, Helsingissä ja Oulussa. Myös Kunta etsii lääkäriä -tapahtumiin osallistuttiin Kuopiossa ja Tampereella. Tapahtumia varten laadittiin postereita sekä jaettavia esitteitä koulutusputkimallista, hankkeen lääkäriosiosta sekä keskisuomalaisista julkisen terveydenhuollon organisaatioista yhteystietoineen (Liite 4 ja Myös alueen perusterveydenhuollon lääkärit osallistuivat esittelyyn ja tuottivat omaa rekrytointimateriaaliaan tapahtumia varten. Hankkeen aikana kertyneet lääkäreiden rekrytointikokemukset välitettiin sairaanhoitopiirin rekrytoinnista vastaaville tahoille. Jatkossa rekrytointia hoitaa Perusterveydenhuollon yksikkö yhdessä rekrytointiyksikön kanssa. Keski-Suomen osahankkeen asiantuntijalääkärit olivat mukana laatimassa terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoa tukevaa, valtakunnalliseksi tarkoitettua perehdytys- ja koulutusaineistoa työpaikoille. Aineistossa on pyritty huomioimaan moniammatillinen näkökulma ja tiimityö sekä potilaan osallisuuden vahvistaminen omassa hoidossaan. Keski-Suomessa järjestettiin terveys- ja hoitosuunnitelmasta maakunnallinen koulutus toukokuussa Koulutus välitettiin verkkoyhteydellä myös muille osahankkeille. Koulutuspalautteen mukaan aihe koettiin erittäin tärkeäksi ja koulutuksen uusimista toivottiin useissa kommenteissa. Lisäksi terveys- ja hoitosuunnitelmaan liittyviä aiheita on käsitelty työpaikoilla toteutetuissa toimipaikkakoulutuksissa (JYTE, Keski-Suomen seututerveyskeskus/keuruu, Saarikka, Wiitaunioni), työkokouksissa ja hankkeen yhteisissä seminaareissa. (Liite 3) Hankkeessa tuotettiin postereita, lomakkeita ja muuta materiaalia (Liite 4), joista erityisesti koulutusputkimallista kertovat ja lääkäreiden rekrytointia varten suunnitellut posterit jäävät maakunnan toimijoiden käyttöön, mutta ovat hyödynnettävissä laajemminkin hankkeen internet-sivujen kautta ( Koulutusputkimallista tehtiin oma esittelysivunsa myös Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Internet-sivuille. Hanketta esiteltiin valtakunnallisilla Yleislääketieteen opettajapäivillä sekä vuonna 2011 että Hankeen alkuselvityksiä esittelevä abstrakti palkittiin Suomen yleislääketieteen yhdistyksen (SYLY) päivillä syksyllä Koulutusputkimallista julkaistiin artikkeli Suomen Lääkärilehdessä (49/2012). Hankkeen päättyessä toteutettiin loppukysely samoille kohderyhmille kuin hankkeen alussa. Kyselyn perusteella voidaan todeta, että nuorten lääkäreiden asenne perusterveydenhuoltoa kohtaan oli muuttunut positiivisesti ja kaksi kolmesta nuoresta lääkäristä

29 29 pitikin perusterveydenhuoltoa mahdollisena työpaikkanaan ainakin melko todennäköisesti. Alkuselvitykseen verrattuna tutorosaamisen, toimenpideohjauksen ja toimipaikkakoulutusten koettiin parantuneen, mutta koulutuksessa todettiin edelleen myös paljon kehitettävää. Kouluttajalääkäreiden osalta loppukyselyssä todettiin edistymistä tutoroinnin säännöllisyyden ja siihen käytettävän ajan osalta. Lisäksi lokikirjan käyttö oli lisääntynyt ja tutorit pyysivät myös palautetta toiminnastaan selvästi enemmän alkuselvitykseen verrattuna. Nuorten lääkäreiden koulutussuunnitelma puuttui kuitenkin edelleen yli puolelta koulutettavista lääkäreistä. Lisätietoja kyselyn tuloksista sekä RAMPE-hankkeen lääkäriosion toiminnasta on koottu lääkäriosion loppuraporttiin ( Yhdessä osaamme enemmän Vastaanoton henkilöstön osaamisen kehittäminen Lääkärien ohjausosaamisen ja nuorten lääkärien perusterveydenhuollon koulutuksen lisäksi hankkeessa panostettiin voimakkaasti koko vastaanoton henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Esimerkiksi terveyshyötymallin soveltaminen vaatii sekä tiedollisia että asenteellisia valmiuksia. Koulutustarvetta laajentavat lisäksi tehtäväsiirrot ja työnjaon muutokset, uudistunut lainsäädäntö, siirtyminen suurempiin organisaatioihin sekä näyttöön perustuvien työmenetelmien käyttöönotto. Hankkeessa tehtyjen selvitysten ja osaamiskartoitusten pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin lukuisia seminaareja, toimipaikkakoulutuksia ja muita tapahtumia, joiden avulla luotiin edellytyksiä terveyskeskuksissa ja yhteispäivystyksessä toteutettavalle kehittämistyölle (Liite 3). Kuten liitteestä 3 käy ilmi, hankkeen yhteisissä seminaareissa käsiteltiin terveyshyötymallin keskeisiä osa-alueita sekä vastaanoton hoitotyön kehittämistä yleisemminkin. Keski-Suomen osahankkeen edustajat organisoivat yhdessä toisten osahankkeiden ja ammattikorkeakoulun edustajien kanssa useita seminaaripäiviä, jotka käsittelivät erityisesti terveyshyötymallin ja sairaanhoitajien itsenäisen vastaanoton sekä lääkkeenmääräämisen haasteita hoitotyölle. Hankkeen yhteisten seminaarien ohella Keski-Suomen kehittäjätyöntekijöille järjestettiin seitsemän alueellista työpajaa. Lisäksi järjestettiin terveyshyötymalliin, terveys- ja hoitosuunnitelmaan sekä tehtäväsiirtoihin liittyviä maakunnallisia seminaareja, kehittämisiltapäiviä sekä toimipaikkakoulutuksia. Hanketyöntekijöiden järjestämien tilaisuuksien lisäksi kehittäjätyöntekijät järjestivät omilla työpaikoillaan terveyshyötymallin esittelyjä, paikallisia teemapäiviä sekä näyttöön perustuvien hoitosuositusten ja rakenteisen kirjaamisen pilotointiin liittyviä koulutuksia. (Liite 3)

30 30 Hankkeen aikana tehtiin tiivistä yhteistyötä alueella toimivien ammattikorkeakoulujen kanssa. Yhteistyö organisoitiin Keski-Suomen osahankkeen kautta. Keski-Suomen osahankkeessa työskenteli asiantuntijoina Jyväskylän ammattikorkeakoulun edustajia, jotka osallistuivat koko hankealueen amk-verkoston kokoamiseen ja ylläpitämiseen sekä seminaarien, työpajojen ja -kokousten järjestämiseen. Kyseiset henkilöt työskentelivät asiantuntijoina myös hankkeen työryhmissä erityisesti sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen, vastaanoton hoitotyön kehittämiseen sekä terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöön ottoon liittyvissä kysymyksissä. Amk-yhteistyön tavoitteena oli nostaa esille perusterveydenhuollon vastaanoton hoitotyön uusia osaamisvaatimuksia lainsäädännön muutosten, terveyshyötymallin ja potilaan osallisuuden näkökulmasta, vaikuttaa sairaanhoitajien perus- ja täydennyskoulutuksen sisältöön, tiivistää työelämän ja koulutusorganisaatioiden alueellista yhteistyötä sekä vahvistaa hoitajien itsenäistä vastaanottotoimintaa (esimerkiksi sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen toteutus työpaikoilla, selvitys pitkäaikaissairauksien hoidon osaamisesta ja asiakasvastaava -mallista). Amk-verkostossa käytiin keskustelua asiakasvastaava-koulutuksen järjestämisestä, esiteltiin asiakasvastaavan toimintaa ja selvitettiin sähköisen kyselyn avulla pitkäaikaissairauksien hoitoon liittyvää osaamista perusterveydenhuollon vastaanotoilla. Kyselyn tulokset on julkaistu raportissa, joka on luettavissa hankkeen internet-sivuilla (Tiikkainen Pirjo Asiakasvastaava-osaaminen perusterveydenhuollon vastaanoton sairaan- ja terveydenhoitajien itsearvioimana. Hankkeen työpajoissa syntynyttä materiaalia hyödynnettiin kahdessa opinnäytetyössä, jotka käsittelivät tehtäväsiirtoja ja terveyshyötymallin haasteita perusterveydenhuollon vastaanottotyölle (Liite 4). Paula Kesosen ja Sanna Olkkosen opinnäytetyöstä Vastaanottohoitajan osaamisvaatimukset perusterveydenhuollossa poliklinikkatoiminnasta kokonaisvaltaiseen asiakkaan kohtaamiseen laadittiin posteri, jota esiteltiin Sairaanhoitajapäivillä v Materiaalia hyödynnettiin myös hankkeen amk-verkoston, Sosiaali- ja terveysministeriön sekä koulutusorganisaatioiden ja työelämän edustajien yhteisessä työkokouksessa, jossa pohdittiin sairaanhoitajien perus- ja täydennyskoulutuksen muutostarpeita terveyshyötymallin näkökulmasta. Amk-yhteistyöhön liittyen hankkeen edustajat kävivät esittelemässä terveyshyötymallia ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Merkittävä osa vastaanoton henkilöstön osaamisen kehittämisestä liittyi ammattiryhmien välisen työnjaon ja yhteistyön tukemiseen, tehtäväsiirtoihin ja niihin liittyvän osaamisen varmistamiseen, sairaanhoitajien tehtäväkuvien muutoksiin sekä sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyvän työssä oppimisen ja uusien toimintamallien pilotoimiseen

31 31 työpaikoilla. Edellä mainituista aiheista järjestettiin hankkeen aikana seminaareja, työpajoja ja työkokouksia (Liite 3). Lisäksi tuotettiin raportteja, tehtäväkuvauksia, perehdytysohjeita, lomakkeita, esityksiä, postereita ym. kirjallista materiaalia (Liite 4). Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyviä kehittämistehtäviä toteutettiin Jämsän, Keuruun, Kuhmoisten ja Äänekosken terveysasemilla sekä Keski-Suomen keskussairaalan perusterveydenhuollon päivystyksessä (yhteensä 11 sairaanhoitajaa ja kaksi ohjaavaa lääkäriä). Ammattikorkeakoulun asiantuntijan ja työelämän edustajien kanssa valmistettiin sairaanhoitajien lääkkeen määräämiseen liittyvää kirjallista materiaalia työpaikoille (Lääkkeitä määräävän sairaanhoitajan tehtäväkuvaus, sopimuspohja työssä oppimisen järjestämisestä sekä ohje ja lomake vastaavan lääkärin määräyksestä ( Lisäksi järjestettiin aiheeseen liittyviä seminaareja ja työkokouksia (Liite 3). Luvuissa 3 ja 4 on kuvattu tarkemmin sairaanhoitajien lääkkeen määräämiseen liittyvää kehittämistyötä ja siitä saatuja kokemuksia. Kehittäjätyöntekijät osallistuivat myös opiskelijaohjauksen ja hoitotyön sisällön kehittämiseen omilla työpaikoillaan. Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksessa (JY- TE) päivitettiin opiskelijaohjaukseen liittyvää materiaalia vastaamaan uudistuneita työkäytäntöjä. Lisäksi tuotettiin esimerkiksi antikoagulaatiolääkitykseen ja infektiotautien hoitoon liittyvä koulutussuunnitelma ja osaamiskortti sekä sähköinen tentti infektioiden hoidon osaamisen varmistamiseen. (Liite 4) Työssä oppimisen menetelmien monipuolistaminen Hankkeen seminaarien ja koulutusten toteuttamisessa käytettiin useita eri menetelmiä. Keski-Suomen osahankkeessa hyödynnettiin perinteisten luentojen lisäksi video- ja webjärjestelmiä sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Tietotaitopajaa. Suurin osa koko hankkeen yhteisistä ja Keski-Suomen osahankkeen järjestämistä seminaareista myös tallennettiin. Tallenteet ovat terveydenhuollon ammattilaisten käytettävissä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ylläpitämän alueellisen tietoverkon kautta saakka, joten niitä voidaan hyödyntää hankkeen jälkeenkin esimerkiksi toimipaikkakoulutuksissa. Hankkeen loppuvaiheessa koottiin kokemuksia verkkokokous- ja koulutusjärjestelmän käytöstä sähköisellä kyselyllä, jonka tuloksista on kerrottu koko hankkeen osalta RAMPEhankkeen loppuraportissa ( Keski-Suomen osalta tuloksia on referoitu tarkemmin luvussa 4. Kyselyyn vastanneet toivat esille, että verkkokokous- ja koulutus-

32 32 järjestelmän hyödyntäminen on vähentänyt merkittävästi koulutukseen liittyviä matkakustannuksia ja ajankäyttöä. Koulutuksiin osallistuminen on myös helpottunut. Hankkeen näkökulmasta verkkoyhteyksien käyttö mahdollisti tasokkaiden luennoitsijoiden hankkimisen kouluttajiksi hankkeen seminaareihin huomattavasti tavanomaista edullisemmin, koska luennoitsijat pystyivät tarvittaessa toteuttamaan oman luento-osuutensa omalta työpaikaltaan käsin. Erilaiset työpajat ja work shopit olivat myös usein käytettyjä menetelmiä sekä Keski- Suomen osahankkeen omissa että hankkeen yhteisissä seminaareissa ja tapahtumissa. Kanerva-KASTE ja RAMPE -hankkeiden yhteisessä päätösseminaarissa kokeiltiin luoviakin lähestymistapoja, kun hankkeiden toteutusta ja tuloksia esiteltiin kuvaelman muodossa. Pääosa Keski-Suomen osahankkeen kehittämistyöstä toteutettiin alueen terveyskeskuksissa ja Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksessä työskennelleiden kokeneiden kehittäjähoitajien, -lääkärien ja fysioterapeuttien kautta. Hankkeen päätyttyä kertynyt kehittämisosaaminen jäi työpaikoille ja sitä voidaan hyödyntää myös myöhemmin toteutettavissa muutoksissa. Kokemukset kehittäjätyöntekijöiden toiminnasta olivat myönteisiä (Luku 4). Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksessa (JYTE) kehittäjähoitajatoiminnasta saadut kokemukset olivat niin rohkaisevia, että hankkeen päätyttyä kehittäjähoitajan työtä päätettiin jatkaa terveyskeskuksen omana toimintana ainakin osa-aikaisesti. Kehittäjätyöntekijöiden verkosto mahdollisti myös eri osahankkeiden välisen ja alueellisen kehittämistyön tiivistämisen sekä hyvien käytäntöjen ja kokemusten jakamisen. Kehittäjätyöntekijöiden toimintaa tuettiin koko hankkeen yhteisillä sekä Keski-Suomessa toteutetuilla kehittäjätyöntekijöiden tapaamisilla ja työpajoilla (Liite 3). Kehittämistyötä suunniteltiin ja arvioitiin lisäksi työpaikoilla toteutetussa työkokouksissa, joihin osallistui kehittäjätyöntekijöitä ja heidän esimiehiään. Hankkeen toimesta tarjottiin Keski-Suomen terveyskeskuksille mahdollisuutta osallistua myös moniammatillista kehittämistyötä tukevaan koulutukseen yhteistyössä Hyvä vastaanotto -hankkeen ja ROHTO-valmennuksen kanssa. Meneillään olevien organisaatiomuutosten sekä niihin liittyvien koulutusten ja työvoimavajeen vuoksi Keski-Suomen terveyskeskukset eivät kuitenkaan voineet hyödyntää kumpaakaan näistä koulutuksista. ROHTO-valmennukseen osallistumisen esteenä oli myös epäselvyys siitä, miten alueellinen koordinointi resursoidaan.

33 Vertaisarviointi tueksi kehittäjäkumppani Hankkeessa kokeiltiin kehittämistyön arvioimisen ja suuntaamisen apuna vertaisarviointimenetelmää (ks. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyö Kuntaliitossa Vertaisarviointi haastoi arvioinnin kohteen positiivisella tavalla oman työn tarkasteluun sekä tuotti samalla rakentavia kommentteja ja huomioita. Vertaisarviointi sitoutti työntekijät mukaan kehittämiseen, toimi oppimisprosessina ja teki näkyväksi oman työn vahvuuksia. Vertaisarviointia toteutettiin soveltaen myös samankaltaisten hankkeiden kanssa (POTKU ja KYTKE -hankkeet). Tavoitteena oli jakaa kehittämistyöhön liittyviä kokemuksia, tietoja ja dokumentteja eri hankkeiden edustajien kesken. Vertaisarvioinnin toteuttamiseen luotiin oma lomake, joka ohjeisti osallistujat valmistautumaan vierailuun etukäteen, kirjaamaan huomioita ylös vierailun aikana sekä raportoimaan vierailun tuottamista tuloksista ja hyödyistä vierailun jälkeen. Keski-Suomen osahankkeessa toteutettiin viisi vertaisarviointi- ja tutustumiskäyntiä, jotka liittyivät osahankkeessa toteutettuihin kehittämistehtäviin (Taulukko 8). Taulukko 8. Keski-Suomen osahankkeessa toteutetut vertaisarviointikäynnit. Kehittämistehtävä Äänekosken terveysasema: Päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton kehittäminen Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystys: Päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton ja puhelinpalvelujen kehittäminen Jämsän terveysasema: Fysioterapeuttien akuuttivastaanoton kehittäminen Saarikka: Vastaanoton puhelinpalvelujen kehittäminen Kohde Kiireellisen hoidon ja päivystyspalvelujen järjestäminen, Joensuu Kiireellisen hoidon ja päivystyspalvelujen järjestäminen, Kajaani ja Kokkola Fysioterapiapalvelut, Tammelakeskus, Tampere Keski-Suomen seututerveyskeskus, Keuruu Yhteenvetona vierailujen raporteista voidaan todeta, että tutustuminen toisten työpaikkojen toimintaan avarsi näkemystä oman työn kehittämisestä. Vierailujen myötä saatiin konkreettisia ideoita, joita vietiin käytäntöön omalla työpaikalla. Työtapojen ja toimintamallien vertailun koettiin rikastavan omaa käsitystä työn kehittämistarpeista.

34 34 Vertaisarviointimenetelmä soveltui hyvin RAMPE-hankkeen toimintaan. Osaamisen ja kokemusten vaihto sai vertaiskäyntimenetelmän kautta jäntevyyttä, systemaattisuutta ja analyyttista otetta, joten sen käyttöä kehittämistyön tukena tulisi tulevaisuudessa hyödyntää entistä enemmän Näyttöön perustuva toiminta moniammatillisessa yhteistyössä Terveyshyötymallin keskeisinä toimijoina ovat osallistuva, voimaantunut ja hoitoonsa sitoutunut potilas sekä valmistautunut, proaktiivinen hoitotiimi. Usein asiakkaan tarpeisiin vastaaminen ja tiimin tehokas toiminta edellyttävät palveluvalikoiman monipuolistamista sekä työnjaon uudistamista eri ammattiryhmien kesken. Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä säädellään lailla (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä /559) (8). Lain yhtenä tavoitteena on varmistaa hoidon turvallisuus ja asianmukaisuus sekä potilaan oikeuksien toteutuminen. Lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat työskennellä toistensa tehtävissä, jos se on terveyspalvelujen tuottamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Tehtäviä voidaan siirtää ammattiryhmältä toiselle selvillä toimivaltamääräyksillä, joita annettaessa on otettava huomioon toimivallan laajuus sekä työntekijän koulutus, kokemus ja valmiudet uusiin tehtäviin (Valvira, Pirjo Pennasen esitys, RAMPE-seminaari ). Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Terveydenhuollon toiminnan on oltava myös laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. (9) Käytännössä lainsäädännön vaatimukset edellyttävät riittävän koulutuksen ja osaamisen lisäksi, että työpaikalla on sovittu yhteisesti toteutettavista toimintamalleista, hoito- ja konsultaatiokäytännöistä sekä eri ammattilaisten rooleista hoidon toteutuksessa. Hankkeen alkuselvityksessä (3) suurin osa terveyskeskusten edustajista mainitsi merkittävimmäksi terveyskeskuksessa toteutetuksi hyväksi käytännöksi moniammatillisen yhteistyön ja työnjaon sekä sairaanhoitajien itsenäisen vastaanottotoiminnan kehittämisen. Toisaalta lääkäri-hoitaja -työparityön ja tiimityön laajentaminen ja vakiinnuttaminen oli monien vastaajien mielestä myös tärkein kehittämiskohde. Keski-Suomen osahankkeessa pyrittiin vastaamaan tähän ajankohtaiseen terveyskeskusten palvelukykyä edistävään haasteeseen laatimalla itsenäistä vastaanottotyötä tekevien hoitajien tehtäväkuvauksia sekä sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen käynnistämiseen

35 35 ja työssä oppimisjaksoihin liittyvää tukimateriaalia työpaikoille. Sairaanhoitajien tehtäväkuvauksien uudistamiseen vaikuttivat terveyskeskuksissa toteutetut toimintamallien muutokset (esimerkiksi päivystävän sairaanhoitajien tehtäväkuvaukset Äänekoskella ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä sekä sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen aloittaminen useissa terveyskeskuksissa). Toisaalta tehtäväkuvauksien avulla haluttiin yhtenäistää toimintakäytäntöjä uusien terveydenhuollon yhteistoimintaalueiden eri toimipisteissä (Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus, Keski- Suomen seututerveyskeskus). (Liite 4) Keski-Suomen terveyskeskuksissa ja yhteispäivystyksessä on kehitetty sairaanhoitajien itsenäistä vastaanottotoimintaa jo useiden vuosien ajan. Hankkeen aikana tätä kehittämistyötä jatkettiin edelleen. Moniammatillinen yhteistyö ja työnjako edellyttävät, että kaikki hoitoon osallistuvat toimivat samojen, näyttöön perustuvien toimintamallien mukaisesti. Useissa terveyskeskuksissa kehittäjätyöntekijät laativat uusia tai päivittivät aikaisemmin käytössä olleita hoitokarttoja ja -ohjeita, jotta käytäntöjä saataisiin yhtenäistettyä. Lisäksi muokattiin perehdytysaineistoa vastaamaan paremmin nykyisiä toimintamalleja. Osaamisen varmistamiseksi laadittiin koulutussuunnitelmia, opinto- ja lokikirjoja sekä sähköisiä tenttejä. Laadittuihin ohjeisiin voi tutustua tarkemmin RAMPE-hankkeen internet sivuilla ( Liitteessä 4 on kattava luettelo Keski-Suomen osahankkeen hoito-ohjeista, tehtäväkuvauksista ja muista kirjallisista tuotoksista, joita voi tarvittaessa hyödyntää omassa kehittämistyössä myös muilla työpaikoilla. Hankkeen aikana järjestettiin useita aiheeseen liittyviä seminaareja, työpajoja ja toimipaikkakoulutuksia (Liite 3) sekä valmistettiin tehtäväsiirtoihin liittyvää tukimateriaalia työpaikkojen käyttöön (Liite 4) Perusterveydenhuollon vastaanottotyön vahvistaminen Vastaanottotyön kehittämisen yksilöityjä tavoitteita Keski-Suomen osahankkeessa olivat: Terveyshyötymallin tunnetuksi tekeminen ja soveltaminen käytäntöön Pitkäaikaissairaan potilaan hoitoprosessin kehittäminen ja palveluvalikoiman monipuolistaminen Hoidon tarpeen arvioinnin ja kiireellisen hoidon yhtenäistäminen sekä päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton kehittäminen

36 Terveyshyötymallin tunnetuksi tekeminen ja soveltaminen käytäntöön Terveyshyötymallin tunnetuksi tekeminen ja käytäntöön soveltaminen liittyi kiinteästi koko hankkeen toteutukseen. Terveyshyötymalli antoi laajan viitekehyksen, jonka mukaan hankkeen toimintaa suunnattiin. Terveyshyötymallia ja sen keskeisiä osa-alueita (esimerkiksi terveys- ja hoitosuunnitelma, omahoidon tuki, päätöksenteon tuki osaamista ja näyttöön perustuvaa toimintaa vahvistamalla) käsiteltiin useissa hankkeen yhteisissä seminaareissa sekä osahankkeen omissa työpajoissa ja koulutuksissa, työpaikoilla järjestetyissä toimipaikkakoulutuksissa ja kehittämisiltapäivissä (JYTE, Keuruu, Saarikka, Wiitaunioni, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin osasto 10 ja sisätautien poliklinikan henkilöstö) sekä hankkeen alussa järjestetyllä esittelykierroksella kaikkiin Keski-Suomen alueen terveyskeskuksiin. Terveyshyötymallia käsiteltiin jossain muodossa myös lähes kaikissa terveyskeskuksissa toteutetuissa työkokouksissa, koska kehittäjätyöntekijöiden kehittämistehtävät suunniteltiin niin, että ne liittyivät johonkin terveyshyötymallin osa-alueeseen. Lisäksi osahankkeen edustajat esittelivät terveyshyötymallia eri tilaisuuksissa myös ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoille ja yhteistyökumppaneille (esimerkiksi muut Keski-Suomen alueen KASTE-hankkeet, KARPO-hanke, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin koulutusyksikkö, Keski-Suomen alueellinen ylilääkäri- ja ylihoitajakokous). Maakunnan ulkopuolella terveyshyötymallia tehtiin tunnetuksi messujen ja muiden tapahtumien yhteydessä (esimerkiksi tietoiskut Terve-SOS -messuilla, posterit ja luennot Sairaanhoitajapäivillä sekä RAMPE-osastot useissa muissa tilaisuuksissa). (Liite 3). Hankkeen alussa terveyshyötymallista oli käytettävissä melko vähän suomenkielistä aineistoa, joten aihetta käsiteltiin paljon osahankkeiden vetäjien kokouksissa sekä hankkeen työryhmien tapaamisissa. Vuoden 2010 lopulla toteutettiin hankealueen terveyskeskusten vastaanotoilla RAMPE-hankkeen alkuselvitys (3), jonka viitekehykseksi valittiin terveyshyötymalli. Selvitys toteutettiin pääosin sähköisenä kyselynä. Lisäksi tarkasteltiin terveyskeskuksen toimintaan ja vastaanottotyöhön liittyviä dokumentteja ja terveyskeskusten internet-sivuja. Alkuselvitys sisälsi kysymyksiä, jotka liittyivät kaikkiin terveyshyötymallin osa-alueisiin. Kysymykset pyrittiin kohdentamaan terveyskeskuksen vastaanottotyön kannalta olennaisiin toimintoihin ja konkretisoimaan niin, että vastaajienkin oli mahdollista arvioida esimerkiksi terveys- ja hoitosuunnitelman laatimiseen liittyvien keskeisten tekijöiden toteutumista omassa työyksikössään. Alkuselvityksen kysymyksiä

37 37 hyödynnettiin myöhemmin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sekä POTKU-hankkeen edustajien kanssa laaditussa henkilöstökyselyssä. Terveyshyötymallin osa-alueista Keski-Suomessa panostettiin eniten päätöksenteon tuen vahvistamiseen (henkilöstön osaamisen kehittäminen ja näyttöön perustuvan toiminnan tukeminen) sekä palveluvalikoiman monipuolistamiseen (esimerkiksi Huhtasuon moniammatillinen uuden toiminnan malli, sairaanhoitajien tehtäväkuvien muutokset ja lääkkeen määrääminen, Jämsän fysioterapeutin akuuttivastaanoton laajentaminen, yhteisvastaanotot). Myös potilaiden omahoidon tukeen liittyvää materiaalia (esimerkiksi omahoitolomakkeita, asiakasohjeita ja -palautteita) tuotettiin. Wiitaunionissa terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönotto oli keskeisimpänä tavoitteena ja muissakin terveyskeskuksissa kiinnostus asiaan heräsi. Potilastietojärjestelmiin kohdistuvaa kehittämistyötä toteutetaan useissa valtakunnallisissa hankkeissa, joten RAMPE-hankkeessa tämä osa-alue jäi vähäiseksi, vaikka RAMPE-hankkeen alkuselvityksen (3) ja ACIC-arvioinnin mukaan tällä alueella olisikin runsaasti kehittämistä. Yhteistyötä kolmannen sektorin ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa selkiytettiin esimerkiksi hoitokarttojen avulla. Useissa terveyskeskuksissa (JYTE, Keski-Suomen seututerveyskeskus, Jämsä, Äänekoski) ja Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksessä kehittämiskohteena oli johtamiseen ja työjärjestelyihin liittyviä asioita (esimerkiksi työnjako eri ammattiryhmien välillä, tehtäväsiirrot ja niihin liittyvä osaamisen varmistaminen) ja hankkeen aikana järjestettiin myös aiheeseen liittyvää koulutusta (Liite 3), mutta hankeaika ja resurssit eivät riittäneet syvällisempään, terveyshyötymalliin pohjautuvaan johtamiskäytäntöjen kehittämiseen Pitkäaikaissairauksien hoidon arviointi osaksi terveyskeskustoiminnan kehittämistä Hankkeeseen osallistuvat terveyskeskukset arvioivat pitkäaikaissairauksien hoidon organisointia ja palvelujen järjestämistä ACIC-mittarilla (The Assessment of Chronic Illness Care) hankkeen alkuvaiheessa (n = 59) sekä hankkeen päättyessä (n = 99). ACICmittarin avulla terveydenhuollon johto ja henkilöstö voivat tunnistaa omassa organisaatiossaan asioita, joissa pitkäaikaissairauksien hoitoa tulisi tehostaa. Mittarin avulla voidaan arvioida myös toteutettuja muutoksia (10). ACIC-arviointi perustuu Terveyshyötymallin kuuteen osa-alueeseen joiden on osoitettu olevan merkityksellisiä pitkäaikaissairauksien hoidon kehittämisessä (Kts. Taulukko 1):

38 38 Terveyspalvelun tuottajan organisaatio Kytkennät yhteisöön Palveluntarjoajataso Omahoidon tuki Päätöksenteon tuki Palveluvalikoima Tiedon tehokäyttö (Kliiniset tietojärjestelmät) Pitkäaikaissairauksien hoidon kehittäminen on yleensä vaikuttavinta, jos muutokset kohdistuvat kaikille edellä mainituille terveyshyötymallin osa-alueille samanaikaisesti (10, 11). Ensimmäisen arvioinnin tuloksia ja ACIC-arvioinnin toteuttamista on kuvattu tarkemmin hankkeen alkuselvityksessä (3). Ennen toisen ACIC-arvioinnin toteuttamista koordinaattorit selkiyttivät arviointiin liittyvää lomaketta ja ohjeita sekä arviointiin sisältyviä käsitteitä ensimmäisen arvioinnin kokemusten ja Chronic Care -mallin pohjalta ( Lisäksi arvioinnin tueksi laadittiin materiaalia ( Osahankkeiden koordinaattorit kokosivat aineiston oman alueensa terveyskeskuksista. Vuonna 2012 toteutetun ACIC-arvioinnin kokonaiskeskiarvot on esitetty taulukossa 9. Taulukko 9. Vuonna 2012 toteutettujen ACIC-arviointien keskiarvot (n = vastauslomakkeiden määrä). DM ja Valtimotaudit (n=18) Masennus ja päihteet (n=17) Keuhkosairaudet (n=18) TULES (n=17 ) Muistisairaudet (n=17) Organisaatio 6,66 5,05 5,19 5,31 6,03 6,17 Kansantaudit kokonaisuutena (n=12) Yhteisö 6,81 5,56 5,15 5,40 6,25 6,92 Omahoito 7,18 5,95 6,24 6,37 6,89 7,20 Palveluvalikoima 6,99 5,60 5,99 6,01 6,04 6,52 Päätöksentuki 7,25 6,09 5,63 5,92 7,20 7,22 Tietojärjestelmät 3,58 3,71 3,66 3,93 4,38 4,79 Keskiarvo 6,41 5,33 5,31 5,49 6,13 6,36 Kuten taulukosta 9 käy ilmi, diabeteksen ja valtimotautien hoidon arvioitiin toteutuvan useimmilla terveyshyötymallin osa-alueilla parhaiten. Näiden sairauksien hoitoon onkin panostettu useissa terveyskeskuksissa jo vuosien ajan. Diabeteksen ja valtimotautien,

39 39 muistisairauksien sekä kansantautien kokonaiskeskiarvot sijoittuivat ACIC-arvioinnin tasolle B (Varsin kehittynyt tuki pitkäaikaissairauksien hoidolle 6,00 8,99). Masennuksen ja päihdeongelmien, keuhkosairauksien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien sijoittuivat tasolle C (Perustuki pitkäaikaissairauksien hoidolle 3,00 5,99). On kuitenkin muistettava, että erot eri terveyskeskusten välillä olivat huomattavat. Myös saman sairausryhmän sisällä saattoi olla eroja hoidon toteutuksen tasossa (esim. astma- ja keuhkoahtaumatauti). Kuvassa 2 on havainnollistettu kokonaiskeskiarvojen eroja terveyshyötymallin eri osaalueilla. Heikoimmin toteutuva osa-alue oli tiedon tehokäyttö eli kliinisten tietojärjestelmien hyödyntäminen kuten hankkeen alussa toteutetussa mittauksessakin (keskiarvo 3,58 4,79). Parhaiten toteutuvaksi arvioitiin päätöksenteon tuki erityisesti diabeteksessa ja valtimosairauksissa (keskiarvo 7,25). Kokonais-KA Tietojärjestelmät Organisaatio Yhteisö Omahoito DM ja Valtimotaudit Masennus ja päihteet Keuhkosairaudet TULES Muistisairaudet Kansantaudit Päätöksentuki Palveluvalikoima Kuva 2. ACIC-arvioinnin tulokset eri osa-alueilla. ACIC-arviointi toteutettiin useimmiten pienissä ryhmissä (johdon, keskijohdon sekä lääkärien ja hoitotyön edustajat), jolloin jo arvioinnin aikana voitiin ideoida omassa terveyskeskuksessa toteutettavia kehittämistoimenpiteitä. Samalla eri henkilöstöryhmien yhteinen ymmärrys pitkäaikaissairauksien hoidon toteuttamisen vahvuuksista ja ongelmista lisääntyi. Alku- ja loppuarvioinnin avulla terveyskeskukset voivat myös arvioida toteutet-

40 40 tujen muutosten vaikutusta omassa organisaatiossaan. Ylä-Savon osahankkeessa ACICarvioinnin tuloksia hyödynnettiin esimerkiksi laatutyöryhmien työskentelyssä. Jyväskylässä Huhtasuon terveysaseman uutta moniammatillista toimintamallia käynnistettäessä koko tiimi toteutti keskeisten kansantautien hoitoketjujen arvioinnin ACIC-menetelmällä, jolloin eri henkilöstöryhmien näkemykset pitkäaikaissairauksien hoidon kehittämistarpeista saatiin koottua yhteisen keskustelun kautta. Huhtasuon terveysaseman lisäksi ACIC-arviointi toteutettiin hankkeen päättyessä Keski- Suomessa ainoastaan Keuruun terveysasemalla ja Wiitaunionissa, joten Keski-Suomessa ACIC-mittarin käyttöä ei ehditty vakiinnuttaa hankkeen aikana. Aivan hankkeen lopussa kiinnostus alkoi herätä ja mittaukseen liittyvää aineistoa toimitettiin terveyskeskuksiin hankkeen jälkeen toteutettavaa arviointia varten. ACIC-arviointiin osallistuneet pitivät mittaria monipuolisena ja arviointia toteutettaessa keskustelu omasta toiminnasta oli vilkasta. Toisaalta toivottiin, että mittaria kehitettäisiin vielä joiltain osin soveltumaan paremmin suomalaiseen toimintaympäristöön Palveluvalikoiman monipuolistaminen Kuten edellä olevista kappaleista käy ilmi, Keski-Suomen osahankkeessa toteutettiin useita pitkäaikaissairauksien kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Useissa terveyskeskuksissa kehitettiin kuitenkin myös sairauksien ennalta ehkäisyyn ja omahoidon tukemiseen sekä hoidon tarpeen arviointiin ja kiireellisen hoidon toteuttamiseen liittyviä käytänteitä. Tässä kappaleessa esitellään lyhyesti näitä perusterveydenhuollon vastaanoton palveluvalikoimaa monipuolistaneita toimintamalleja, joita Keski-Suomen osahankkeen kehittäjätyöntekijät ovat toteuttaneet omilla työpaikoillaan. Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiskoulutukseen sisältyvien työssä oppimisjaksojen tukemiseen ja uusien toimintamallien pilotoimiseen liittyneestä kehittämistyöstä kerrotaan erikseen kappaleessa , koska tähän työhön panostettiin Keski-Suomen osahankkeessa melko laajasti. Myös omahoidon tukeen liittyvää kirjallista materiaalia ja muuta kehittämistyötä esitellään omassa kappaleessaan (3.3.), vaikka käytännössä asiakkaan osallisuutta ja sitoutumista edistävät toimintatapojen muutokset kohdistuvat yleensä yhtä aikaa sekä asiakkaisiin että ammattilaisiin.

41 41 Terveyden edistäminen ja terveyserojen kaventaminen Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksen kehittäjähoitajan työpanoksesta osa ohjautui ennalta ehkäisevään työhön sekä terveyserojen kaventamiseen. JYTE:ssä valmistettiin ja päivitettiin sekä työttömien että pakolaisten ja paluumuuttajien terveystarkastuksiin liittyviä asiakas- ja sisältöohjeita, esitieto- ja palautelomakkeita sekä palveluesitteitä. Suurin osa aineistosta käännettiin 11 eri kielelle. Työhön osallistui laaja yhteistyöverkosto. Esimerkiksi työttömien terveystarkastuksiin ohjausta tehostettiin ja jatko-ohjauksen tueksi laadittiin sähköinen palvelukartta ym. materiaalia. Muutosvaihemallista valmistettiin henkilöstölle päivitetty versio elämäntapaohjauksen tueksi. Tupakasta vieroituksen avuksi tuotettiin uusi Savuttomuus-kartta. Muita ennalta ehkäisevään työhön liittyneitä tuotoksia olivat esimerkiksi kutsunnanalaisten ennakkoterveystarkastusohjeiden sekä ajokelpoisuuden arviointiohjeen päivittäminen. (Liite 4). Pitkäaikaissairauksien hoito Pitkäaikaissairauksien palveluvalikoiman monipuolistamisessa suurin yksittäinen kehittämiskohde oli Huhtasuon terveysaseman (JYTE) moniammatillisen toimintamallin valmistelu, johon osallistui kaksi kehittäjähoitajaa hankkeen loppuvaiheessa. Lisäksi hankkeen toimesta järjestettiin kaksi koko terveysaseman henkilöstölle suunnattua kehittämisiltapäivää. Koska kyseessä oli laaja toimintakäytäntöjen muutos, valmistelutyöhön käytettiin runsaasti myös terveyskeskuksen omia resursseja. Uusi hoitajavetoinen toiminta käynnistyi ja jatkuu Huhtasuo Haltuun (HuHa) -projektin puitteissa saakka. Huhtasuon terveysaseman henkilöstörakennetta muutettiin palkkaamalla terveysasemalle neljä uutta sairaanhoitajaa. Hoitajien palkkaukseen käytettiin lääkärien palkkaukseen varattuja määrärahoja, koska terveysasemalla oli ollut lääkärivajetta jo useamman vuoden ajan. Samalla muutettiin lääkärien ja hoitajien työnjakoa sekä vastaanotto- ja puhelinkäytänteitä ja yhteistyötä terveysasemalla työskentelevien erityistyöntekijöiden kanssa. Palveluesitteen ( mukaisesti Huhtasuon terveysaseman toiminnassa painottuvat seuraavat asiat, jotka ovat keskeisiä myös terveyshyötymallissa: Tarkka hoidon tarpeen arviointi heti potilaan ensimmäisellä yhteydenottokerralla. Yksityiskohtaisella haastattelulla selvitetään millaisia palveluita potilas tarvitsee. Väestölle suunnattua terveyshyötyä lisätään sairaanhoitajien vastaanotolla tapahtuvalla, potilaan tarpeista lähtevällä, yksilöllisesti suunnitellulla ohjauksella.

42 42 Terveys- ja hoitosuunnitelmiin panostaminen. Yksilöllinen terveys- ja hoitosuunnitelma antaa kokonaiskuvan potilaan elämäntilanteesta ja auttaa hyvän hoidon toteutumista. Potilaiden omahoitovalmiuksien tukeminen ja lisääminen sekä vastaanotolla että tarjoamalla matalan kynnyksen itsehoitopisteen palveluja. Moniammatilliseen yhteistyöhön panostaminen. Terveysaseman vastaanottotoiminnassa työskentelee sairaanhoitajien ja lääkäreiden lisäksi fysioterapeutteja, sosiaaliohjaaja, depressiohoitaja, päihdehoitaja ja psykologeja. Toimintamallin odotetaan tuovan useita hyötyjä niin potilaalle, työyhteisölle kuin terveydenhuollon organisaatiollekin. Valitettavasti uusi toimintamalli käynnistyi vasta hankkeen loppuvaiheessa, joten seurantatietoa ei ennätetty kerätä. Kehittäjätyöntekijöiltä saadun palautteen mukaan terveyshyötymalliin liittyvät ideat olivat kuitenkin erittäin tärkeitä toiminnan muutoksia suunniteltaessa ja niitä onkin hyödynnetty jo toiminnan alkuvaiheessa (esim. itsehoitopiste terveysasemalla, omahoitolomake sekä terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönotto). Näyttöön perustuvien toimintamallien toteuttamista tuettiin JYTE:ssa; Saarikassa ja Keski-Suomen seututerveyskeskuksessa laatimalla ja päivittämällä hoitokarttoja (Astma ja keuhkoahtaumatauti, Masennus- ja alkoholiongelmat, Reuma/Niveltulehdusoireinen potilas) sekä -ohjeita (esimerkiksi kohonnut verenpaine, valtimotaudit, antikoagulanttihoito). Lisäksi laadittiin valtimotautien ja antikoagulanttihoidon yhteisvastaanottojen tueksi monipuolista aineistoa sekä henkilökunnalle että potilaille. (Liite 4). Monissa Keski-Suomen terveyskeskuksissa sairaanhoitajien rooli pitkäaikaissairauksien hoidossa on laajentunut, mikä otettiin huomioon hoitokarttoja ja -ohjeita laadittaessa. Toimintakäytäntöjen muutoksen seurauksena hankkeen kehittäjätyöntekijät päivittivät työpaikoillaan myös pitkäaikaissairauksien hoitoon liittyviä tehtäväkuvauksia (esimerkiksi avosairaanhoidon itsenäistä vastaanottoa pitävä sairaanhoitaja, diabeteshoitaja, reumahoitaja). Erityisesti moniongelmaisten pitkäaikaissairaiden hoidon tehostamiseksi on esitetty asiakasvastaava-toimintamallia. Asiakasvastaavan osaamiseen liittyvän koulutuksen käynnistämisestä käytiin keskusteluja amk-verkoston ja työelämän edustajien kanssa, mutta koulutusta ei ehditty järjestää hankkeen aikana. Pitkäaikaissairauksien hoitoon liittyvää osaamista ja mahdollisia koulutustarpeita selvitettiin Keski-Suomen osahankkeen toimesta sähköisellä kyselyllä (Tiikkainen Pirjo: Asiakasvastaava-osaaminen perusterveydenhuollon vastaanoton sairaan- ja terveydenhoitajien itsearvioimana.

43 43 Hoidon tarpeen arviointi ja kiireellinen hoito Keski-Suomessa päivystyspalvelujen sisältöä ja päivystävän sairaanhoitajan vastaanottoa on kehitetty jo useiden vuosien ajan, mutta päivystystoiminnan järjestämisessä toteutetut rakenteelliset ja työn sisältöön liittyvät muutokset yhdessä työvoimavajeen kanssa aiheuttavat hoidon tarpeen arvioimiselle sekä kiireellisen hoidon järjestämiselle jatkuvasti uusia haasteita. Keski-Suomen osahankkeessa toteutettiin laajat päivystävän sairaanhoitajan vastaanottoa koskevat selvitykset Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä ja Äänekoskella. Selvityksistä tuotettuihin raportteihin (Nurmeksela Anu Päivystävän sairaanhoitajan vastaanottotyön kehittäminen Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksessä ja Piilonen Jaana Päivystävän sairaanhoitajan itsenäinen akuuttivastaanotto ja lääkäri-hoitaja -työparitoiminta Äänekosken ensiavussa) voi tutustua tarkemmin hankkeen internet-sivuilla ( Molempia selvityksiä on hyödynnetty työpaikoilla toiminnan kehittämisessä. Jämsän terveysasemalla oli jo ennen RAMPE-hankkeen käynnistymistä pilotoitu fysioterapeuttien akuuttivastaanottoa. Pilotointi oli kuitenkin keskeytynyt, vaikka saatujen kokemusten perusteella kyseinen toiminta oli havaittu hyödylliseksi sekä asiakkaiden että organisaation kannalta. RAMPE-hankkeen aikana fysioterapeuttien akuuttivastaanottotoiminta käynnistettiin uudelleen ja sitä laajennettiin sisällöllisesti. Fysioterapeuttien vastaanotolle ohjautui hoidon tarpeen arvioinnin pohjalta hyvin monenlaisista akuuteista tuki- ja liikuntaelinoireista kärsiviä asiakkaita. Kehittämistyön aikana tehtiin tiivistä yhteistyötä muiden ammattiryhmien kanssa ja hyödynnettiin myös etäyhteyksiä. Fysioterapeuttien akuuttivastaanoton toimintaa ja saatua asiakaspalautetta on kuvattu hankkeen internetsivuilla ( julkaistussa raportissa (Hautsalo Marjo, Neuvonen Tuula Fysioterapeutin akuuttivastaanotto Jämsän terveyskeskuksessa). Useissa terveyskeskuksissa hoidon tarpeen arvioinnin ja kiireellisen hoidon kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi laadittiin myös kirjallisia hoito-ohjeita (esimerkiksi infektiotaudithoitokartta ja hoitokarttaan liittyvä sähköinen tentti, ohjeet sairausloman ja hoitoloman kirjoittamisesta sairaanhoitajalle, tuki- ja liikuntaelinoireiden kiireellisyyden arviointi, äkillisen hengenahdistuksen kiireellisyyden arviointi, haavanhoito) sekä tiedotteita asiakkaille, työnantajille ja yhteistyökumppaneille. Näyttöön perustuvien toimintamallien vahvistamiseen tähtäsi myös moniammatillisen, rakenteisen kirjaamisen kehittämistyö, joka toteutettiin Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksessä heinä-lokakuussa Kehittäjähoitaja opasti eri ammattiryhmiä (lääkärit ja hoitohenkilöstö) rakenteisen kirjaamisen käytössä yhteensä 23 ohjaustapahtumassa. Kehittämistyön tavoitteena oli ot-

44 44 taa toimintamalli pilotoinnin jälkeen käyttöön myös perusterveydenhuollon päivystyksessä. Hoidon tarpeen arviointiin ja kiireellisen hoidon kehittämiseen liittyvä työ pohjautui Käypä hoito -suosituksiin sekä Sosiaali- ja terveysministeriön raporttiin Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet (STM:n selvityksiä 2010:4). Kehittämistyön tueksi järjestettiin alueellinen työpaja, jossa Pohjois-Karjalan osahankkeen edustaja esitteli moniammatilliseen hoidon tarpeen arviointiin liittyvää taulukkoa sekä potilaiden ohjaukseen liittyviä kriteerejä. Keski-Suomen osahankkeessa perustettiin työryhmä, joka valmisteli Pohjois-Karjalan mallin pohjalta vastaavaa taulukkoa myös Keski-Suomeen. Tarkoituksen oli lisätä taulukkoon myös ICPC-koodit tilastoinnin ja tietojen hyödyntämisen helpottamiseksi Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen pilotointi Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyvän työssä tapahtuvan oppimisen tukeminen ja uusien toimintamallien pilotoiminen olivat merkittävä osa RAMPE-hankkeen kehittämistyötä Keski-Suomessa. Keski-Suomen osahankkeessa sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen pilotointiin osallistui yhteensä 11 hoitajaa ja 2 lääkäriä (Keuruu, Kuhmoinen, Jämsä, Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystys, Äänekoski). Lisäksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun edustaja työskenteli hankkeen asiantuntijan lääkkeenmääräämiseen liittyvissä kysymyksissä. Työssä tapahtuva oppiminen liittyi lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyden edellyttämän koulutuksen jaksoihin Kliininen tutkiminen, päätöksenteko ja hoitotyön toteuttaminen (Potilaan tutkiminen ja kliininen päätöksenteko ja Kliinisen hoitotyön toteuttaminen) sekä Turvallinen lääkehoito asiakastilanteissa (työelämässä tapahtuva näyttö). Hankkeen tavoitteiden mukaista kehittämistyötä oli em. kurssijaksoihin liittyvä työpaikalla tapahtuva lääkäri- ja sairaanhoitajatyöparin työpaikkakohtaisen toimintamallin pilotointi ja kehittäminen, työssä tapahtuva oppimisen ohjaus ja työelämässä tapahtuva näytön arviointi sekä näihin sisältyvä potilastyö, konsultointi ja dokumentointi. Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen käyttöönottoa tuettiin lisäksi järjestämällä aiheeseen liittyviä seminaareja (Liite 3), kokoamalla hanketoimijoille materiaalipaketteja sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyvästä lainsäädännöstä ja muista ohjeista sekä laatimalla työpaikoille suunnattua kirjallista aineistoa (malli työpaikan ja koulutusorganisaation välisestä yhteistyösopimuksesta ja vastaavan lääkärin määräyksestä sekä ohjeita

45 45 erityispätevyyden hakemiseen Valviralta). Työpaikoille tuotettiin myös esimerkki lääkkeitä määräävän sairaanhoitajan tehtäväkuvauksesta. ( ). Kehittäjätyöntekijöiden kokemuksia sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyvästä kehittämistyöstä on koottu lukuun neljä Omahoito askelia kohti kollektiivista toimintaa Omahoitoa tukevien työtapojen käyttöönottoa edistettiin seuraavilla keinoilla: Terveys- ja hoitosuunnitelmien ohjeistus ja pilotointi. Omahoitoa tukevat ammattilaisten toimintatavat. Omahoitoa tukevat potilaiden toimintatavat. Terveyshyötymallin tavoitteena on pitkäaikaissairauksien hoidon vaikuttavuuden lisääminen. Mallin keskeisenä ideana on, että erityisesti useita pitkäaikaissairauksia sairastavien henkilöiden hoito tulisi suunnitella ja toteuttaa kokonaisvaltaisesti. Potilaan ja hänen läheistensä näkemysten ja kokemusten kuuleminen sekä voimavarojen ja mahdollisuuksien kartoittaminen ovat oleellinen osa hoidon suunnittelua ja toteutusta. Potilaan sitoutuminen oman hoitonsa toteuttamiseen on ensiarvoisen tärkeää hoitotulosten saavuttamisen kannalta, joten potilaan osallisuutta lisäävien toimintamallien käyttöönottoon kannattaa panostaa, vaikka nykyisissä pirstaleisissa ja asiantuntijoiden osaamista korostavissa terveyspalveluissa hoidon järjestäminen potilaslähtöisesti koetaankin usein suureksi haasteeksi Terveys- ja hoitosuunnitelmien laatimisen ohjeistaminen ja pilotointi Keski-Suomen osahankkeessa järjestettiin hankkeen yhteisten seminaarien lisäksi terveys- ja hoitosuunnitelmaan liittyvä seminaari, alueellisia työpajoja ja -kokouksia sekä työpaikoilla toteutettuja toimipaikkakoulutuksia (JYTE, Keuruu, Wiitaunioni, Saarikka) ja kehittämisiltapäiviä, joissa kiinnitettiin huomiota erityisesti moniammatillisiin toimintamalleihin ja potilaslähtöiseen ajatteluun (Liite 3). Ammattilaisten ja asiakkaiden käyttöön suunniteltiin myös omahoitoa tukevia työkaluja, kuten omahoitolomakkeita, esitteitä ja potilasohjeita. Käytännön työkalujen pilotoiminen nähtiin tarpeelliseksi, sillä esimerkiksi

46 46 terveys- ja hoitosuunnitelman työstäminen on koettu aikaa vieväksi ja vaikeaksi. Ilman toimivia työkaluja ja riittävää tukea suunnitelmien tekemisen ei voida odottaa yleistyvän kliinisessä potilastyössä. Rajoitteena on ollut myös, että sähköisissä potilastietojärjestelmissä ei ole ollut valmista lomaketta terveys- ja hoitosuunnitelmaa varten. Tämän ongelman pikainen ratkaiseminen olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta suunnitelmien kirjaaminen yksinkertaistuisi ja potilaalle voitaisiin tulostaa oma kappale terveys- ja hoitosuunnitelmasta mahdollisimman helposti. RAMPE ja POTKU -hankkeiden edustajat kartoittivat yhdessä menetelmiä, joiden avulla terveys- ja hoitosuunnitelmien laatimista voitaisiin tukea käytännön kliinisessä työssä ja kokosivat työpaikoille terveys- ja hoitosuunnitelmaan liittyvää koulutus- ja perehdytysmateriaalia. Työryhmän työskentelyyn osallistui myös Keski-Suomen osahankkeen edustajia. Aineisto on tallennettu Innokylä-sivustolle kaikkien kiinnostuneiden käyttöön ( Lisäksi materiaalista tehtiin esitteitä ja postereita (Liite 4; Keski-Suomen osahankkeessa terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönoton valmistelu oli keskeinen kehittämistehtävä Wiitaunionin alueella. Viitasaarella järjestettiin kaksi henkilöstölle suunnattua kehittämisiltapäivää, jotka käsittelivät terveys- ja hoitosuunnitelman laatimista ja soveltamista omassa terveyskeskuksessa. Lisäksi kehittäjälääkäri ja -hoitaja järjestivät aiheesta työkokouksia, joissa mietittiin käytännön ratkaisuja yhteistyön kehittämiseksi ja avainasiakkaiden tunnistamiseksi. Pegasos-potilastietojärjestelmään laadittiin sähköinen lomake, jolle terveys- ja hoitosuunnitelma voidaan kirjata siihen saakka kunnes rakenteinen terveys- ja hoitosuunnitelma on käytettävissä potilastietojärjestelmässä. Lomakkeen otsakkeet vastaavat valtakunnallisesti sovittua rakennetta ja suunnitelma voidaan tulostaa asiakkaalle potilastietojärjestelmästä. Terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoa valmisteltiin myös muissa terveyskeskuksissa. Esimerkiksi Huhtasuon terveysaseman uudessa moniammatillisessa toimintamallissa potilaslähtöisten terveys- ja hoitosuunnitelmien laatiminen nähtiin yhdeksi avaintekijäksi toiminnan sujuvuuden kannalta. Keväällä 2012 järjestetty alueellinen koulutus käynnisti vilkkaan keskustelun terveys- ja hoitosuunnitelmasta ja aiheeseen liittyvää koulutusta toivottiin lisää useissa palautteissa. Terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönotto on Keski-Suomessa kuitenkin vasta alussa, joten terveys- ja hoitosuunnitelmien tehokas hyödyntäminen edellyttää jatkossa alueellista koordinointia ja koulutusta sekä asenteiden ja toimintatapojen muutosta.

47 Omahoitoa tukevien toimintatapojen kehittäminen Hankkeessa järjestettiin useita seminaareja ja muita tilaisuuksia, joissa käsiteltiin omahoidon tukemiseen ja potilaan osallisuuden lisäämiseen liittyviä aiheita (Liite 3). Kainuun osahankkeessa kehitetyn Kyllä se omahoito hyvejää -teeman mukaisia tietoiskuja toteutettiin myös hankealueen ulkopuolella (esimerkiksi Terve-SOS -messuilla) sekä hankkeen loppuseminaarissa. Omahoidon tuki ja siihen liittyvät muutostarpeet toimintamalleissa ja ammattilaisten sekä asiakkaiden asenteissa nousivat keskeiselle sijalle myös Keski-Suomen vastaanoton hoitotyötä käsittelevissä työpajoissa ja niiden pohjalta laaditussa opinnäytetyössä (Kesonen Paula, Olkkonen Sanna Vastaanottohoitajan osaamisvaatimukset perusterveydenhuollossa poliklinikkatoiminnasta kokonaisvaltaiseen asiakkaan kohtaamiseen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Potilaan osallisuuden teemaa käsiteltiin myös Keski-Suomen osahankkeen ja Arjen mieli -hankkeen koordinaattorien yhteisesti laatimassa Puheenvuoro-artikkelissa, joka on tarkoitus julkaista Tutkiva hoitotyö - lehdessä hankkeen päätyttyä. Keski-Suomen osahankkeen kehittäjätyöntekijät kokosivat runsaasti kirjallista omahoitoa tukevaa aineistoa (potilasohjeita, asiakas- ja palveluesitteitä sekä työttömien, paluumuuttajien ja pakolaisten terveystarkastuksiin ja muihin käynteihin liittyviä lomakkeita, palautteita ja ohjeita). (Liite 4). Lisäksi vahvistettiin ryhmätoimintaa (esimerkiksi painonhallintaryhmän tukiaineiston uudistaminen) ja yhteisvastaanottoja (valtimotaudit, antikoagulanttihoito ja antikoagulanttihoidon itsesäätely), jotka tarjoavat vaihtoehtoisen tavan tukea potilasta sairaudenhoidossa perinteisen vastaanottokäynnin sijaan. Myös muutosvaihemallin soveltamista koskeva ohje päivitettiin ( Omahoitolomakkeella potilasta pyydetään kirjaamaan huolia ja ongelmia sekä terveystietoja ja mittaustuloksia ylös ennen vastaanottokäyntiä. Lomake annetaan potilaalle vastaanottokäynnillä etukäteen tai lähetetään hänelle postitse. Lomakkeen tietoja ei suoraan viedä terveydenhuollon tietojärjestelmiin, vaan tietojen perusteella potilaan kanssa laaditaan tai tarkastetaan potilaan kokonaistilannetta kuvaava terveys- ja hoitosuunnitelma. Omahoitolomakkeita otettiin käyttöön esimerkiksi Huhtasuolla (

48 48 4. HANKKEEN ARVIOINTI Hankkeen arviointi toteutettiin hanketoimijoiden omana työnä. Arviointitietoa kerättiin hankkeen ohjaus- ja projektiryhmien jäseniltä, hankkeen vastuuhenkilöiltä, kehittäjätyöntekijöiltä, yhteistyötahoilta sekä terveyskeskusten henkilöstöltä ja potilailta. Hankkeen loppuvaiheessa toteutettiin nuorten lääkärien koulutukseen liittyvien selvitysten lisäksi kaksi sähköistä kyselyä, jotka suunnattiin koko hankealueelle. Näillä kyselyillä kartoitettiin hankkeen toteuttamiseen sekä verkkokokous- ja koulutusjärjestelmän käyttöön liittyviä tekijöitä. Tähän lukuun on koottu keskeisimpiä kohtia edellä mainituista sähköisistä kyselyistä koko RAMPE-hankkeen ja Keski-Suomen osahankkeen alueelta. Keski-Suomen tulokset olivat samansuuntaisia koko hankkeen arviointitulosten kanssa, mutta tulokset ovat vain suuntaa antavia, koska vastaajien määrä oli pienehkö. Hankkeen toteutumista koskevaan arviointiin vastasi Keski-Suomesta 10 henkilöä (koko hankealueelta vastauksia yhteensä 47). Verkkokokous- ja koulutusjärjestelmän toimivuutta koskevaan kyselyyn vastasi Keski-Suomesta 11 henkilöä (koko hankealueelta vastauksia yhteensä 63). Koko hankkeen osalta tulokset on kuvattu tarkemmin hankkeen loppuraportissa ( Sähköisten kyselyjen lisäksi kehittäjätyöntekijät arvioivat omissa raporteissaan hanketyön toteutumista ja kuvailivat kokemuksiaan kehittämistyöstä. Kappaleisiin 4.3. ja 4.4. on koottu keskeisimpiä kohtia näistä arvioista Tavoitteiden toteutuminen ja tulosten saavuttaminen Yhteenvetona hankkeen itsearvioinnista voidaan todeta, että hankkeessa vastattiin asetettuihin tavoitteisiin monelta osin. Hanke toteutettiin hankesuunnitelman mukaisesti, mutta hankkeen laaja-alaisten tavoitteiden toteuttamiseen vaikuttivat monet hankkeesta riippumattomat muutokset ja olosuhteet, joten hanke ei kyennyt vastaamaan kaikkiin sille asetettuihin odotuksiin. Esimerkiksi pätevien hoitajien ja lääkäreiden saatavuus ja pysyvyys perusterveydenhuollossa on hankeaikana saattanut paikoin mennä jopa huonompaan suuntaan johtuen kuntarakenteen muutoksista, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudelleen organisoitumisesta sekä lääkärikoulutuksen uudistuksista.

49 49 Vastaajat olivat kuitenkin tyytyväisiä hankkeen toteutukseen. Keski-Suomessa lähes kaikki vastaajat (8/10) olivat sitä mieltä, että hankkeen tavoitteet, aikataulu ja sisäinen tiedotus toteutuivat hyvin. Vastaajien mielestä hanke toteutui suunnitelman mukaisesti (9/10) ja hankehenkilöstöllä oli mahdollisuus vaikuttaa hankkeen sisältöön (8/10). Suurin osa vastaajista (7/10) piti hankejohtajan ja osahankkeen vetäjän toimintaa selkeänä. Muut vastaajat (1 3/10) valitsivat edellä mainituissa kohdissa vaihtoehdon en osaa sanoa. Ongelmallisimmaksi asiaksi Keski-Suomessakin koettiin kehittäjälääkärien rekrytointivaikeudet (3/10). Osa hankkeen tuloksista nousi erittäin tärkeiksi kehittämistyön jatkamisen kannalta. Tällaisia tuloksia olivat esimerkiksi kehittäjäverkostojen syntyminen, kehittämisosaamisen vahvistaminen ja kehittäjähoitajan työn selkiytyminen työyhteisöissä, etätekniikan käyttöönotto ja tehokkaampi hyödyntäminen sekä moniammatillisten tiimien toiminnan tukeminen. Keski-Suomen vastauksissa nostettiin esille lisäksi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyön tiivistäminen sekä motivoivan haastattelun, elämätapaohjauksen ja kokonaisvaltaisen hoidon lisääntyminen vastaanottotyössä. 4/5 vastauksessa todettiin, että kehittämistyö lähti hyvin alkuun, mutta hankeaika ei riittänyt laajojen muutosten loppuun viemiseen. Vastaanottotyötä on kehitetty, jäi kylläkin puolitiehen. Jatkohanke olisi ollut tarpeen. Lääkäri-hoitajatyöparityöskentelyn juurruttaminen jäi kesken. Arviointiin vastanneet mainitsivat keskeisinä kehittämistyötä edistäneinä tekijöinä moniammatillisen yhteistyön sekä ammattilaisten verkostoitumisen, osaamisen ja asiantuntijuuden jakamisen verkostoissa (20/20). Keski-Suomen vastauksissa nostettiin esille lisäksi verkkokokous- ja koulutusjärjestelmä (2/5), riittävä budjetointi sekä henkilöstön motivaatio ja yhteisöllisyyden kasvaminen (1/5). Hankkeen tavoitteet koettiin keskeisiksi perusterveydenhuollon kehittämisen kannalta, mikä vahvisti sitoutumista kehittämistyöhön. Tulosten saavuttamista eniten vaikeuttaneina tekijöinä mainittiin työajan puute ja kiire (13/29). Koettiin, ettei kehittämiseen ja muutoksen johtamiseen ole ollut riittävästi aikaa. Myös henkilöstön yhteisen ajan vähäisyys tuotiin esille. Usein kiirettä selittää henkilöstövaje (9 mainintaa). Hankealueella on ollut pulaa lääkäreistä ja hoitohenkilökunnasta, mikä on luonnollisesti vaikeuttanut irrottautumista potilastyöstä kehittämistehtäviin. Toiseksi kehittämistyön haasteeksi nostettiin terveydenhuollon organisaatioiden johdon ja esimiesten sitoutumattomuus hankkeeseen ja kehittämistyön tukemiseen (10 mainintaa). Todettiin esimerkiksi, että kehittämistyötä ja hankkeita ei ole riittävästi kytketty strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen ja toiminnanmuutoksia on vaikea kehittäjä-

50 50 hoitajan tehdä yksin organisaatiossa. Lisäksi kehittämistyön tekemistä ja tulosten saavuttamista ovat hidastaneet hankealueella tapahtuneet organisaatiomuutokset (6 mainintaa). Todettiin, että voimat ovat menneet yhtämittaiseen muutokseen, moni työntekijä ei tiedä, missä tulevaisuudessa on töissä, eikä sen vuoksi jaksa paneutua. Muina kehittämistyön haasteina mainittiin tiedottamisen puutteet, hankkeen tavoitteiden laajuus, hankkeen aloituksen viivästyminen ja lääkärikoulutuksen asetusmuutokset. Keski- Suomea koskevissa vastauksissa tuotiin esille samoja tekijöitä. Kyselyn lopussa pyydettiin vielä kertomaan, miten potilaat ja henkilöstö ovat hyötyneet hankkeessa toteutetusta kehittämistyöstä. Keski-Suomea koskevissa yksittäisissä vastauksissa tuotiin esille, että oman työn kehittämishalukkuus on kasvanut ja työ on monipuolistunut. Lisäksi mainittiin, että kokonaisvaltaisuus ja yksilöllisyys potilaan hoidossa on lisääntynyt. Niissä paikoissa, joissa ehdittiin pilotoida laajempia toimintamallien muutoksia, havaittiin hyötyjä potilaiden kannalta melko nopeastikin: Potilas vastuutetaan heti ottamaan vastuu omasta sairaudestaan, oikea-aikaisuus. Monet toivovat sairasloman ja lääkkeiden sijasta myös tietoa mitä voi tehdä. Kehittämistoimintamme on mahdollistanut tuon asiakkaalle. Monet kipupotilaat ovat välttäneet turhat tutkimukset; ENMG, MRI, kirurgin /ortopedin vastaanotto. Sairaspäivät ovat vähentyneet, kipuoireeseen puututaan heti eikä oire pääse kroonistumaan. Selkeää säästöä on syntynyt. Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli pitkäaikaissairauksien hoidon kehittäminen. Terveyskeskuksen henkilöstön todettiin olevan motivoitunutta pitkäaikaissairauksien hoitoprosessien uudistamiseen (34/45). Hoitokarttojen ja -polkujen työstäminen yhtenäisti hoitoprosesseja (33/45). Hoitajan vastaanottotyön tehtäväkuvat ovat myös selkiytyneet (31/45). Lisäksi voidaan todeta hoidon suunnitelmallisuuden parantuneen (28/45) ja hoitoprosessien muuttuneen potilaslähtöisemmiksi (26/45). Hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arvioinnin kehittäminen on tukenut vastaanoton ja päivystyksen toimintaa (25/45). Heikoimmat tulokset arvioinnissa annettiin terveys- ja hoitosuunnitelman käytöstä sekä vastaanottoaikojen saatavuudesta. Moniongelmaisille, pitkäaikaissairaille potilaille ei vielä tehdä kattavasti terveys- ja hoitosuunnitelmia, eikä terveyskeskuksissa ole vielä sovittu miten suunnitelmien tekeminen toteutetaan jatkossa. Kyselyyn osallistuneiden mukaan hankkeessa on tuotettu omahoitoa tukevaa materiaalia (30/47). Hankkeen koettiin myös vahvistaneen henkilöstön osaamista omahoitomenetelmistä ja lisänneen omahoitopisteiden tunnettavuutta hankealueella (28/47). Lisäksi nähtiin, että kuntalaisten valmiuksia itsehoidon toteuttamiseen on vahvistettu ja potilas otetaan mukaan hoidon suunnitteluun yhdessä ammattilaisen kanssa (26/47).

51 51 Huonoimmat arviot itsearvioinnissa annettiin siitä, ettei potilas vielä saa kopiota terveysja hoitosuunnitelmasta itselleen, eivätkä kansalaisten käytössä olevat vaikutuskanavat palveluiden järjestämiseksi ole lisääntyneet. Keskisuomalaisten vastauksissa pitkäaikaissairauksien hoidon kehittämistä ja omahoidon tukea koskevat arviot vaihtelivat huomattavasti. Noin puolet vastaajista (4/10) oli sitä mieltä, että terveyskeskuksessa panostetaan potilaan osallisuuden lisäämiseen useallakin tavalla, mutta osan mielestä kehitystä ei ole vielä tapahtunut. Käytännöt ovat erilaisia eri terveyskeskuksissa, vaikka toimintaa ohjaa yhteinen ohjeisto (esimerkiksi lainsäädäntö ja Käypä hoito suositukset). Terveyskeskusten välinen vaihtelu tuli esille myös hankkeen alkuselvityksessä (3) ja kehittäjätyöntekijöiden raporteissa sekä useissa eri yhteyksissä hankkeen aikana, joten vaikuttaa siltä, että perusterveydenhuollon kehittämistyön alueellinen koordinointi olisi tarpeellista, jos potilaiden hoitoon liittyviä prosesseja halutaan yhtenäistää maakunnassa Henkilöstön osaamisen ja päätöksentuen vahvistaminen Henkilöstön osaamisen ja päätöksentuen vahvistaminen oli yksi hankkeen päätavoitteista. Sähköisen kyselyn perusteella tämä tavoite on saavutettu hyvin Keski- Suomessa ja koko hankkeen alueella. Suurin osa Keski-Suomen vastaajista (7-9/10) oli sitä mieltä, että Kehittäjätyöntekijöiden palkkaaminen ja verkostoituminen on vahvistanut oman toiminnan kehittämistä. Henkilöstön kehittämisosaaminen on lisääntynyt hankkeen aikana. Työparien ja tiimien toimintaan on panostettu hankkeen aikana. Verkko- ja videovälitteisten etäyhteyksien käyttöönotto on laajentanut koulutusmahdollisuuksia. Hankkeen välittämiä verkko- ja videovälitteisiä asiantuntijaluentoja on seurattu ja tallenteita katsottu työpaikalla. Em. asiantuntijaluennot ovat olleet hyödyllisiä oman työn kehittämisessä. Hankkeen järjestämät työpajat/seminaarit ovat olleet hyödyllisiä oman työn kehittämisessä. Uusi osaaminen (esim. hoitajan lääkkeenmäärääminen) on otettu käyttöön työyhteisössä.

52 52 Käyttäjien kokemuksia hankkeen aikana käyttöönotetusta verkkokokous- ja koulutusjärjestelmästä kartoitettiin erillisellä sähköisellä kyselyllä (n=63). Suurin osa vastaajista oli selkeästi sitä mieltä, että järjestelmä vähentää matkakustannuksia ja säästää työaikaa. Verkkoseminaarin nähtiin mahdollistavan pätevien luennoitsijoiden osallistumisen seminaareihin ja tarjoavan hyvän vaihtoehdon perinteiselle koulutukselle. Suurin osa vastaajista piti verkkojärjestelmää hyödyllisenä. Järjestelmän koettiin tiivistävän ja tehostavan asioiden käsittelyä sekä monipuolistavan osallistumista. Myös Keski-Suomessa tulokset olivat samansuuntaisia kuten oheisesta kaaviosta voi todeta (Kuva 3). Vastausten perusteella verkkokokous- ja koulutusjärjestelmä on koettu erittäin hyödylliseksi. Lähes kaikki vastaajat ovat kokeneet useita järjestelmän käyttöön liittyviä etuja. Matkakustannuksiin ja ajan säästymiseen liittyviä näkökohtia tuotiin esille myös avoimissa vastauksissa (6/11): Erinomaista on se, että ei tarvitse matkustaa satoja kilometrejä ja käyttää aikaa matkustamiseen tuntitolkulla, mitä vaikeimmilta keliolosuhteilta ja liikenteen vaaratilanteilta säästytään. Ja työaikaa säästyy! Ja hyvää, asiantuntevaa tietoa saadaan "ihan omalta koneelta" käsin. Koulutuskanavana loistava, samoin videoneuvotteluissa sovelletusti. SÄÄSTÄÄ AI- KAA, RAHAA JA LAAJENTAA KONTAKTIVERKOSTOA, tehostaa yhteistyötä. Pääosa Keski-Suomen vastaajista oli tyytyväisiä järjestelmän tekniseen toimivuuteen, mutta avoimissa vastauksissa tuotiin esille ajoittaisia ongelmia yhteyden saamisessa sekä kuvan ja äänen laadussa (2/11). Noin puolet vastaajista (5/11) oli sitä mieltä, että uuden järjestelmän käyttöönotto on aiheuttanut myös stressiä, joten lisää käyttäjäkoulutusta toivottiin. Osalle (4/11) on ollut myös epäselvää, tuetaanko omassa organisaatiossa etäyhteyksien hyödyntämistä. Useissa vastauksissa tuotiin esille, että verkkokokousja koulutusjärjestelmän käyttöä tulisi laajentaa hankkeen jälkeen sairaanhoitopiirin alueella. Lisäksi esitettiin, että etäyhteysmahdollisuutta tulisi tarjota kaikkien järjestettävien koulutusten yhteydessä jatkossa.

53 53 Järjestelmä olisi hyödyllinen myös omassa organisaatiossani Verkkoseminaari mahdollistaa pätevien luennoitsijoiden osallistumisen seminaareihin Järjestelmä tiivistää / tehostaa asioiden käsittelyä Ääni kuuluu selkeästi Verkkohuoneiden avaus ei tuota ongelmia Järjestelmä toimii moitteettomasti Verkkoseminaari on hyvä vaihtoehto perinteiselle seminaarille Järjestelmä mahdollistaa tiedon vaihtoa ja tiedostojen jakamisen joustavasti Tallenne linkit ovat toimineet ongelmitta Järjestelmä mahdollistaa ja monipuolistaa osallistumista kokouksiin Olen saanut riittävästi tukea järjestelmän käyttöön Oheislaitteiden (web-kamera, mikki, kaiuttimet) hallinta ei tuota ongelmia Järjestelmä aiheuttaa / tuottaa stressiä uuden tekniikan opettelemisen vuoksi Järjestelmän käyttöä tuetaan / käyttöön kannustetaan omassa organisaatiossani Tallenteen editointi on riittävän yksinkertaista Verkkohuoneiden luonti ei tuota ongelmia Tallenteiden editointi kaipaa monipuolisuutta teknisesti Järjestelmä vähentää osallistumisaktiivisuutta Täysin/jokseenkin eri mieltä Täysin/jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä En osaa sanoa Kuva 3. Verkkokokous- ja koulutusjärjestelmää koskevan kyselyn tulokset. Keski- Suomen osahanke (n = 11).

54 Kehittäjätyöntekijöiden kokemuksia hanketyöstä Kehittäjätyöntekijät laativat yhteenvedon, jossa he kuvasivat kehittämistehtäviä ja arvioivat tavoitteiden toteutumista sekä omia kokemuksiaan hanketyöstä. Useissa vastauksissa todettiin, että asetetut tavoitteet olivat toteutuneet hyvin. Toisaalta koettiin, että kehittämistyötä tulee jatkaa hankkeen jälkeenkin, koska esimerkiksi terveyshyötymallin käyttöönottoon liittyvät asiat ovat hyvin laaja-alaisia. Terveyshyötymallin ymmärtäminen ja asiakkaan oman vastuun lisääminen koettiin asioiksi, joita tulevaisuudessa tulisi nostaa esille yhä enemmän. Hankeaika koettiin hiukan liian lyhyeksi asioiden sisäistämisen ja uusien toimintamallien käytäntöön soveltamisen kannalta. 1,5 vuotta uuden asian jalkauttamiseen on näköjään vasta hyvä alku. Varsinkin kun asiaa eteenpäin vievältä menee oma aikansa ensin itse konkreettisesti ymmärtää asia ja kuinka se olisi liitettävissä käytännön hoitotyöhön. Isossa organisaatiossa muutokset vievät aikaa. Joillakin työpaikoilla koettiin ongelmaksi, että kehittäjälääkäri-työparia ei ollut saatavissa tai kehittäjälääkärillä oli niukasti aikaa hanketyöhön osallistumiseen. Muita raporteissa mainittuja ongelmia olivat hoitotyön esimiesten kiire ja tuen puute kehittämistyölle. Muutamien vastausten perusteella voi myös päätellä, että moniammatilliselle kehittämistyölle ei vielä ole olemassa vakiintuneita käytäntöjä ainakaan kaikissa työyksiköissä. Negatiivista työn yksinäisyys ja työyhteisön yhteisten palaverien sopimisen vaikeus; toiminnan muutos vaatii koko työyhteisön sitoutumisen. Hanketyö on mielestäni yksinäistä puurtamista vaikka asioita tehdään paljon yhdessä. Vaikeinta on huomioida eri ammattiryhmien tarpeet. Kaikki ammattiryhmät eivät ole halukkaita tekemään suunnitteluvaiheessa yhteistyötä. Asiat on tehty niin kuin on sovittu. Tullaan sanomaan, ettei näin voida toimia, koska ei meitä ole huomioitu. Kehittäjähoitajat joutuvat myös kovan arvostelun kohteeksi, kun muutetaan ja pilataan kaikki vanhat käytännöt. Toteutettujen ja meneillään olevien organisaatiomuutosten koettiin kuluttavan sekä esimiesten että työntekijöiden voimavaroja ja aikaa runsaasti, joten työn sisällölliselle kehittämiselle ei aina jää riittävästi resursseja. Raporteissa tuotiin kuitenkin esille myös positiivisia kokemuksia. RAMPE-hankkeen kautta kehittämistyö saatiin näkyväksi ja arvostetuksi työpaikalla.

55 55 Olen kiitollinen positiivisesta vastaanotosta, jota olen saanut kokea työyhteisöissä. Olen saanut myös kokea, että työni on tärkeää ja toimintatapani on ollut rakentavaa. Paras kehittämistyö lähtee henkilökunnan näkemistä joko väestön tai toimintaympäristön tarpeista ja henkilökunnan itsensä kehittämänä. RAMPE-projektin kehittämisideat ovat nousseet käytännön työstä, käytännön työntekijöiltä ja kehittämistyö on tapahtunut kehittäjähoitajan tekemänä tai vetämänä, yksittäisiä asiantuntijoita sekä erilaisia työryhmiä apuna käyttäen. Kiva katsoa omaa toimintaa vähän toisesta näkökulmasta. Työpaikoilla toteutetut kehittämistehtävät koettiin tarkoituksenmukaisiksi ja mielenkiintoisiksi. Esimerkiksi hoitokarttojen ja -ohjeiden laatiminen ja päivittäminen koettiin tärkeäksi useastakin syystä. Väestö hyötyy käsittääkseni yhtenäisestä hoito-ohjeiden käytöstä saamalla tasalaatuista palvelua. Yhtenevät hoito-ohjeet ja toiminnan linjaukset edistävät hyvän hoidon toteutumista. Tulevaisuudessa nettisivujen kehittämistyö toivottavasti hyödyttää kovastikin väestöä, kun palveluihin hakeutuminen kohdentuu paremmin ja omahoitovalmiudet tuen myötä kasvavat. Kehittäjätyöntekijät arvostivat myös mahdollisuutta tutustua jo olemassa olevaan tietoon rauhassa, koska arjen työn lomassa tähän ei useinkaan ole aikaa. Vastauksissa tuotiin esille, että kun kehittämistyö tuli tutuksi, henkilökunnalta tuli ehdotuksia uusista hoitoohjeista ja päivityskokonaisuuksista. Toisaalta tämä sekoitti kehittäjätyöntekijän työsuunnitelmaa, mutta toi myös työhön mielekkyyttä. Moniammatillisen yhteistyön merkitys konkretisoitui hoito-ohjeita laadittaessa. Olen saanut hienon tilaisuuden henkiselle kasvulle kehittäjähoitajuuden myötä. Kehittäjähoitaja on ollut suuressa määrin siis myös kehittyjähoitaja. Olen oppinut ymmärtämään, miksi jotkut asiat tuntuvat kestävän, käytännössä aluehoitajana aina aiemmin tätä ihmetteli. Asioita voi harvoin kukaan päättää yksin vaan vaaditaan pohdintaa ja se kuuluisa "toinen mielipide" myös. Monissa terveyskeskuksissa kehittämistyö kohdistui sairaanhoitajien tehtäväkuvien muutokseen sekä lääkärien ja hoitajien työnjaon kehittämiseen. Keski-Suomessa on useita laajoja perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita, joiden työyksiköt sijaitsevat hajallaan ja kaukana toisistaan, minkä koettiin hankaloittavan toimenkuvien yhtenäistämistä. Toisaalta myös vanhoista tottumuksista kiinni pitäminen hidasti työnjakoon liittyvien muutosten toteuttamista. Työnjaon kehittämisessä nähtiin kuitenkin suuria mahdollisuuksia.

56 56 Tehtäväsiirrot ja työnjako mielenkiintoinen osio; ratkaisu terveydenhuollon ongelmiin? Työparimalli tulee toteutuessaan sujuvoittamaan ensiavun toimintaa. Eri ammattiryhmien väliset tehtäväsiirrot ovat vasta aluillaan. Tämä muutos on tarkoitus toteuttaa pienin askelin, samalla kuunnellen ympäristön ja valtakunnallisia reaktioita ja toteutustapoja. Pitkään puheena olleet tehtäväsiirrot alkavat toteutua käytännössä. Hankkeen loppuvaiheessa käynnistettiin Pohjois-Karjalassa laaditun hoidon tarpeen arviointiin liittyvän taulukon muokkaaminen Keski-Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Alueellista yhteistyötä ja toimintakäytäntöjen yhtenäistämistä toivottiin hankkeen jälkeen myös e hoidon tarpeen arvioinnin osalta. Hoitotyön tarpeenarvioinnissa näkyvyyttä ja pysyvyyttä tulisi hakea laajemmalla yhteistyöllä Keski-Suomen alueella. Jos hoidontarpeen määrittäminen voidaan toteuttaa samalla tavalla vastaan otto pisteestä huolimatta, olisi ihmiset tasavertaisessa asemassa palveluiden suhteen. HTA malli on kehityskelpoinen, mutta vaatii vielä työstämistä, että se saataisiin elämään Keski-Suomessa perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Yhteisten hoidon tarpeen arvioinnin kriteerien luominen säästäisi eri toimijoiden resursseja. Taloudellista hyötyä saataisiin myös sillä että potilaat ohjautuisivat suoraan asianmukaisten palvelujen piiriin. Asiakkaille olisi hyödyksi, ettei heidän tarvitsisi turhaan mennä vääriin paikkoihin, kun hoitoon ohjaus olisi samanlaista. Hankeaikana kokemuksia vaihdettiin esimerkiksi hankkeen työpajoissa ja kehittäjätyöntekijöiden kokoontumisissa. Useissa vastauksissa kuitenkin todettiin, että yhteistyö käynnistyi tehokkaammin vasta hankkeen loppupuolella. Olen saanut hienon tilaisuuden verkostoyhteistyölle. Verkoston syntyminen on eräänlaista "hiljaista tietoa", jota voi tarpeen tullen hyödyntää. Verkoston syntymiseen menee kuitenkin näköjään aikaa, se alkoi syntymään oikeastaan vasta v puolella kunnolla. Verkostoyhteistyön kautta olen päässyt tutustumaan monenlaisiin oman alansa asiantuntijoihin ja tämä on rikastuttanut suuresti!

57 Kokemuksia sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyvästä kehittämistyöstä Keski-Suomen osahankkeessa toteutettiin sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiseen liittyviä kehittämistehtäviä viidessä eri toimipisteessä (yhteensä 11 sairaanhoitajaa ja kaksi lääkäriä). Sairaanhoitajia ohjaavien lääkärien kehittämistyö toteutettiin osallistumalla kokouksiin, joissa kehitettiin sairaanhoitajan itsenäistä vastaanottoa ja linjattiin osaamisen varmistamista sekä työelämässä tapahtuvia näyttöjä. Kehittämistyön toteutukseen kuului konsultointia, näyttöpotilaiden valintaan osallistumista ja lopuksi sairaanhoitajien kirjallisten oppimistehtävien ja raporttien arviointia ja hyväksymistä. Uuden toimintamallin käyttöönotto edellytti myös sairaanhoitajan itsenäiseen vastaanottoon liittyvien tehtäväsiirtojen ja -kuvausten sekä hoidon tarpeen arviointiin liittyvän ohjeistuksen päivittämistä. Työpaikoilla sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen käyttöönottoon on liittynyt lukuisia asioita, jotka ovat vaatineet sopimista ja suunnittelua yhdessä useiden tahojen kanssa (esimerkiksi työn vaativuuden arviointi, palkkaus, toiminnan seuranta, arviointi ja kehittäminen, koulutusmäärärahojen riittävyys, potilaiden ja henkilökunnan informoiminen uusista käytännöistä, osaamisen ylläpitäminen). Vaikka sairaanhoitajien lääkkeenmäärääminen nähdään yleisesti hyödylliseksi, on esimerkiksi palkkauksesta ja koulutusmäärärahojen jakamisesta aiheutunut myös ristiriitoja. Useissa raporteissa todettiin, että sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiskoulutukseen osallistuminen ja toimintamallin käyttöönotto ovat vahvistaneet moniammatillista potilaan hoitoprosessia. Työssä oppimisjaksojen osalta haasteena nähtiin ohjaavan lääkärin ja sairaanhoitajan ohjaus- ja konsultaatiotilanteiden aikataulutus, joka kuitenkin saatiin onnistumaan innovatiivisin ratkaisuin. Kehittämistyö vahvisti moniammatillista päivystyspotilaan hoitoprosessia. Yhteistyö lääkäreiden kanssa syveni ja laajeni, koskien entistä enempi lääkitystä ja käypähoito-ohjeistusten soveltamista käytäntöön. Kehittämistyön pohjalta voisi jatkossa tarkastella laajemmin koko päivystysalueella sairaanhoitajien ja lääkäreiden työparityöskentelyä. Työnjako lääkärien ja sh:ien välillä selkiytyi. Lääkärien asenne ja arvostus rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden omaavia sh:ia kohtaan on tämän jälkeen tullut myön-

58 58 teisemmäksi. Sh:ien asiantuntijuus kliinisessä potilastyössä on tunnistettu osaksi päivystyspotilaan hoitoa. Useissa raporteissa tuotiin myös esille, että sairaanhoitajan lääkkeenmääräämiskoulutuksen kautta hankittua osaamista voidaan hyödyntää laajasti muissakin työtehtävissä. Kehittyminen kliinisenä asiantuntijana parantui. Potilaan tutkimisen taito ja ohjaamisen taito parantui. Kaiken kaikkiaan hyvin antoisa ja kehittävä koulutusprojekti. Lääkekoulutus on tukenut työntekoa ja kehittymistä monipuolisesti. Kehittämistyö on myös vahvistanut ammattitaitoa ja opitun tiedon käyttöä koko päivystyksessä. Ammattitaidon lisääntymisestä onkin mielestäni ollut hyötyä kaikille hoitamilleni potilaille. Potilaan kliininen tutkimus diagnoosin tekemisen tukena on uudenlainen näkökulma sh:ien itsenäiseen päätöksentekoprosessiin. Tämä osaaminen on siirtynyt myös muihin tehtäviin ja työpisteisiin, joita sh:na päivystysalueella toteutan. Palaute kehittämistyöhön osallistumisesta oli positiivista. Osahankkeessa tuotettu kirjallinen materiaali tuki kehittämistoiminnan toteuttamista työpaikoilla. Kehittämistyö mahdollisti tiedon hankkimisen ja jakamisen. Uusilla toimintakäytännöillä nähtiin olevan vaikutusta asiakkaiden saamaan palveluun sekä eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Amk:n antama perehdytys ja RAMPE-hankkeessa tuotetut ohjeet selvensivät kehittämistoimintaa; hoitotyön johdon sitoutuminen kehittämistyöhön piti yllä aikataulussa pysymistä ja tavoitteen mukaista etenemistä. Mielenkiintoinen kuukausi, jossa sain tutustua uusiin toimintamalleihin terveyskeskusten vastaanottotoiminnassa. Materiaalia löytyi netistä paljon ja tämän tiedon haluan tuoda myös muille tiedoksi. Toivon saavani kannustusta ja tukea kollegakunnalta uudessa toimenkuvassani ja haluan myös olla yhdessä heidän kanssaan kehittämässä toimivaa toimintaa näinä niukkuuden päivinä. Kaiken kaikkiaan hanke on ollut osallistava ja hyvä kokemus. Sen seurauksena alueemme päivystyspalveluita käyttävät kuntalaiset saavat entistä parempaa ja oikein kohdennettua hoitoa. Myös potilas/asiakaskulttuurin muutoksen näkökulmasta kansalaisille tulee tutummaksi asia, että hoitoa toteutetaan moniammatillisessa tiimissä. Hoidosta voi siis vastata kullakin päivystyskäynnillä lääkärin sijaan myös hoitaja. Hankkeen kautta myös eri alueiden toimijoiden ja toimintayksiköiden yhteistyö on sujuvoitunut sekä yhteinen ammatillinen identiteetti kasvanut.

59 59 Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisellä ja siihen liittyvillä toimintamallien muutoksilla arvioitiin olevan tärkeä merkitys toiminnan tarkoituksenmukaisessa toteuttamisessa ja palvelujen sujuvuuden varmistamisessa. Toivotaan, että SHLM-toiminta saa jatkuvuutta, koska aivan selvästi heille on käyttöä terveyskeskustoiminnassa. Tulevaisuuden haasteena yhteispäivystyksessä on suurten potilasmäärien mukanaan tuoma paine selvitä työstä olemassa olevilla resursseilla. Toimintamallien muutoksella ja työnjaolla on mahdollista vaikuttaa yhteispäivystyksen työnjakoon sekä ruuhkiin hoitamalla erikseen sovitut potilasryhmät sh:n päivystysvastaanotolla ja ohjata lääkärin hoitoa tarvitsevat potilaat lääkärin vastaanotolle. Sairaanhoitajan vastaanotto tehtäväsiirtoineen on osa päivystyspotilaan tarkoituksenmukaista hoitoprosessia. Tämän hetken arvio on, että ko. toimintaan on tarvetta. Hoitajan monialainen ammattitaito on asiakkaan palvelussa ensisijaisen tärkeää ja kauskantoista.

60 60 5. HANKKEEN NÄKYVYYS JA TULOSTEN PYSYVYYS 5.1. Hankkeessa tuotetut mallit ja dokumentit Hankkeessa tuotettiin runsaasti kirjallista materiaalia. Suurin osa hankkeessa tuotetuista kirjallisista dokumenteista on julkaistu hankkeen internet-sivuilla ( joiden kautta niitä voi vapaasti hyödyntää oman toiminnan kehittämisessä. Kaikkia Keski- Suomen osahankkeen tuotoksia ei kuitenkaan ole julkaistu hankkeen internet-sivuilla, koska joidenkin hoito-ohjeiden käyttöönottoa ei ehditty vahvistaa ennen hankkeen päättymistä ao. organisaatiossa. Osa tuotoksista (esimerkiksi hoitokartat) ovat myös erittäin laajoja. Kaikki tuotettu materiaali on kuitenkin saatavilla kehittäjätyöntekijöiden välityksellä (yhteystiedot liitteessä 4) Raportit, selvitykset ja opinnäytetyöt Keski-Suomen osahankkeessa tuotetut raportit käsittelevät päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton kehittämistä Äänekosken terveysasemalla ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä sekä fysioterapeutin akuuttivastaanottoa Jämsässä. Osahankkeessa toteutettiin myös pitkäaikaissairauksien hoidon osaamista koskeva selvitys. Lisäksi Keski-Suomen osahankkeen edustajat osallistuivat aktiivisesti RAMPE-hankkeen alkuselvityksen sekä muiden yhteisten raporttien tuottamiseen (Liite 4). Työelämän edustajien, osahankkeen työntekijöiden ja ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoiden yhteistyön tuloksena syntyi kaksi opinnäytetyötä, jotka käsittelevät vastaanoton hoitotyön osaamisvaatimuksia terveyshyötymallin näkökulmasta sekä tehtäväsiirtoihin liittyvän osaamisen varmistamista. Opinnäytetöiden tekijät osallistuivat hankkeessa järjestettyihin työpajoihin ja hyödynsivät opinnäytetöissään työpajoista saatua materiaalia.

61 Lehtiartikkelit Keski-Suomen osahankkeen edustajien kirjoittamat lehtiartikkelit käsittelivät ammattiryhmien välisiä tehtäväsiirtoja (Sairaanhoitaja-lehti) ja potilaan osallisuutta omassa hoidossaan (Tutkiva hoitotyö -lehti) sekä lääkärien putkikoulutusta (Suomen Lääkärilehti). Lisäksi Keski-Suomen osahankkeen edustajat olivat mukana koko RAMPE-hanketta esittelevässä Terveys ja Talous -lehden artikkelissa. (Liite 4). Osahankkeessa toteutettua kehittämistyötä (esimerkiksi Huhtasuon uuden toiminnan malli) on lisäksi esitelty maakunnallisissa ja paikallisissa sanomalehdissä Tapahtumat ja seminaarit Kehittämistyön tueksi järjestettiin yhdeksän verkostoitumispäivää, joista neljä toteutettiin yhdessä muiden perusterveydenhuoltoon suunnattujen Kaste-hankkeiden sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Lääkäreiden koulutusmallia ja hankealuetta työnantajana tehtiin tunnetuksi seitsemässä lääketieteen tapahtumassa sekä muutamissa lääketieteen kandidaateille suunnatuissa rekrytointitilaisuuksissa. Hankkeen tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä esiteltiin 11 valtakunnallisessa tapahtumassa (esimerkiksi Tulevaisuuden terveyskeskus -tapahtuma 2011, Suomen yleislääketieteen päivät 2011, Toimiva terveyskeskus seminaari 2011, Sairaanhoitajapäivät 2011 ja 2012, Linjan Vetoa seminaari 2011, Terve-SOS -messut 2011 ja 2012, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämät tilaisuudet 2011 ja 2012, Kuntamarkkinat 2012). (Liite 3). Hanke järjesti työpaikoilla toteutettavien muutosten tueksi seminaareja ja asiantuntijaluentoja, joissa käsiteltiin esimerkiksi terveyshyötymallia, omahoitoa, osaamisen vahvistamista ja vastaanottotyön kehittämistä sekä muita hankkeen keskeisiä teemoja (Liite 3). Lähes kaikkiin tilaisuuksiin oli mahdollista osallistua myös etäyhteydellä. Suurin osa asiantuntijaluennoista tallennettiin (yhteensä 53 tallennetta), mikä mahdollistaa esitysten katsomisen itselle sopivana ajankohtana omalta tai työpaikan tietokoneelta myös tapahtuman jälkeen. Tallenteiden hyödyntämistä esimerkiksi toimipaikkakoulukissa pidettiinkin suositeltavana. Tilaisuuksien järjestämistavasta johtuen etäyhteydellä osallistuneiden ja tallenteita katsoneiden tarkkaa määrää ei ollut mahdollista seurata. Verkkokokousjärjestelmän tietojen mukaan edellä mainitut tallenteet avattiin hankeaikana 1855 kertaa. Pieni osa avauskerroista on luultavasti tehty tallenteen toimivuuden varmistamiseksi, mutta siitä huolimatta

62 62 voidaan todeta, että tallenteita on katsottu ahkerasti. Tallenteet ovat katsottavissa hankealueella saakka. Edellä mainittujen koko hankkeen yhteisten tapahtumien, seminaarien ja asiantuntijaluentojen lisäksi Keski-Suomen osahanke järjesti maakunnallisia seminaareja, työpajoja, työkokouksia ja kehittämisiltapäiviä, jotka on koottu liitteeseen 3. Liitteessä mainittujen tilaisuuksien lisäksi kehittäjätyöntekijät järjestivät omilla työpaikoillaan esittelyjä, toimipaikkakoulutuksia, työkokouksia ja work shop -tilaisuuksia, joissa käsiteltiin hankkeen keskeisiä teemoja.

63 63 6. MITÄ SAATIIN AIKAAN? 6.1. Yhteenveto tuloksista RAMPE-hankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset jaettiin kolmeen sisällölliseen osioon. Hankkeen edetessä todettiin, että kehittämistyöstä muodostui tiivis kokonaisuus, jossa yhden sisältöalueen muutokset vaikuttivat kaikkiin muihinkin osioihin. Hankkeen toteutuksen keskeiset lähtökohdat ja tulokset on koottu oheiseen kuvioon (Kuva 4). Hanke pohjautui Kaste-ohjelman tavoitteisiin. Hankkeen toteutusta ohjasi hankesuunnitelma ja kehittämistyön viitekehyksenä toimi terveyshyötymalli. Kuvion kolme ratasta kuvaavat hankkeen sisällöllisiä osioita. Hanketyön toteuttamisen ja tulosten saavuttamisen mahdollistivat laaja verkostoituminen osahankkeiden kesken, eri toimijoiden verkostoituminen osahankkeiden sisällä sekä työelämän ja koulutusorganisaatioiden välinen yhteistyö. Hanketyötä ohjaavan punaisen langan muodostivat moniammatillisuus, potilaan osallisuus, potilaslähtöisyys ja yhteistoiminnallisuus. Terveyshyötymalli oli kattavasti esillä ja vaikutti hankkeen toteutukseen merkittävästi myös Keski-Suomessa. Alkuselvitys (3) kartoitti toiminnan nykytilaa terveyshyötymallin pohjalta hankkeen käynnistyessä. Alkuselvitykseen laadittuja lomakkeita hyödynnettiin myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä POTKU-hankkeen kanssa yhteistyössä laaditussa, valtakunnalliseen käyttöön tarkoitetussa henkilöstökyselyssä. ACIC-arvioinnin tueksi tuotettu materiaali mahdollisti uuden arviointimenetelmän käyttöönoton (kts. kappale ) Terveyshyötymallin keskeisiä osa-alueita käsiteltiin lukuisissa seminaareissa, työpajoissa ja -kokouksissa sekä muissa tapaamisissa (Liite 3). Lisäksi tuotettiin runsaasti kirjallista materiaalia, jota voidaan hyödyntää potilaiden hoidossa sekä henkilöstön osaamisen kehittämisessä (Liite 4). Henkilöstön osaamisen ja päätöksenteon tuen sisältöalueessa vahvistettiin perusterveydenhuollon lääkäreiden ja vastaanoton henkilöstön osaamista, kehitettiin työssä oppimisen menetelmiä sekä tuettiin näyttöön perustuvaa toimintaa. Vaikka kaikissa terveyskeskuksissa ei pystyttykään irrottamaan henkilökuntaa hanketyöhön odotusten mukaisesti, työpaikkojen omien kehittäjätyöntekijöiden hyödyntäminen hanketyön toteuttamisessa koettiin mielekkääksi toimintatavaksi. Esimerkiksi Jyväskylän yhteistoiminta-

64 64 alueen terveyskeskuksessa kehittäjähoitajan työtä päätettiin jatkaa hankkeen jälkeenkin omana toimintana. RAMPE-HANKKEEN HANKESUUNNITELMA T E R V E Y S H Y Ö T Y M A L L I Työelämän ja koulutusorganisaation yhteistyö, moniammatillisuus, verkostoituminen Perusterveydenhuollon vastaanottotyön vahvistaminen 5) sovellettiin terveyshyötymallia paikallisiin tarpeisiin 6) mallinnettiin pitkäaikaissairauksien hoitoa ja monipuolistettiin palveluvalikoi-maa 7) yhtenäistettiin hoidon tarpeen arvioinnin ja kiireellisen hoidon toimintamalleja Henkilöstön osaaminen ja päätöksen-teon tuki 1) vahvistettiin perusterveydenhuollon lääkäreiden osaamista 2) vahvistettiin vastaanoton henkilöstön osaamista ja moniammatillista yhteistyötä 3) kehitettiin työssä oppimisen menetelmiä Omahoito - kohti kollektiivista yhteistoimintaa Potilaan osallisuus, potilaslähtöisyys, yhteistoiminnallisuus 8) luotiin terveys- ja hoitosuunnitelma ohjeistus ja tuettiin terveys- ja hoito-suunnitelman käyttöönottoa 9) vahvistettiin omahoitoa tukevia ammattilaisten toimintatapoja 10) luotiin työkaluja ja toimintatapoja potilaiden omahoidon vahvistamiseksi RAMPE-hankkeen kehittämistyö perustui Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan, KASTE osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät Kuva 4. RAMPE-hankkeen keskeiset lähtökohdat ja tulokset.