Johdatus hyviin käytäntöihin. Satu Korhonen ja Hanne Heikkinen (THL)

Transkriptio

1 Johdatus hyviin käytäntöihin Satu Korhonen ja Hanne Heikkinen (THL)

2 Ohjelma Torstai klo Johdatusta hyvä käytäntö toimintaan Oppimisverkostot Kaste-hankkeiden tukena Miten kirjoitan käytännön kuvauksen? Orientointi työpajatyöskentelyyn Perjantai klo Työpajatyöskentelyä Miten tästä eteenpäin? PaKasteen työseminaari 2

3 Kysymys: Miten käytäntöjä koskevaa tietoa voidaan parhaiten välittää? PaKasteen työseminaari 3

4 Hyvä käytäntö verkkopalvelu: PaKasteen työseminaari 4

5 The notion of good practice rests on the perception that knowledge cannot be seen as stored information that can be transferred from one individual to another but information is generated through human interaction when people come together. (Julkunen & Korhonen 2008) -tiedon sosiaalinen ja vuorovaikutteinen rakentuminen 5

6 Tavoitetasoja kehittämisessä (Alasoini ) 1. Yhteiskuntapoliittinen taso Luettavissa usein ohjelman visiosta 2. Ohjelmataso Miten ohjelman toimenpiteillä edistetään vision suuntaista kehitystä? Infrastruktuurivaikutukset 3. Generatiivinen taso Projektien tuottamat muita ohjelmaan osallistuvia tai sen ulkopuolisia inspiroivat ja kannustavat ideat 4. Projektitaso Projektien ensimmäisen asteen välittömät tulokset Projektien toisen asteen säilyvät tai kehkeytyvät tulokset

7 Systeeminen innovointi välitetään jatkuvuudesta Projektikehittäminen on tuottanut paljon hyviä ensimmäisen asteen muutoksia, mutta samalla toisen asteen muutokset ovat jääneet vähiin. Tarkastelemme omia tuotoksia, mutta ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi on paljon vähemmän kehittynyttä. Sisäisestä validiteetista ulkoiseen validiteettiin Innovaatioprosessi mentaalisena mallina? Arnkil, Tom: Okavango-kehittäminen. Riitta Seppänen-Järvelä, Vappu Karjalainen (toim.): Kehittämistyön risteyksiä. Chen Huyen: Fundamental elements in program theory

8 Vuorovaikutteinen innovaatiomalli Tarvitaan keinoja, joilla parantaa hankkeiden kykyä tuottaa generatiivisia tuloksia. Generatiiviset tulokset eivät ole päättyneiden hankkeiden valmiit lopputuotokset; vaan eri toimijoiden reflektion kohteena olevat ideat, joita syntyy keskinäisen tiedon- ja kokemustenvaihdon myötä ja jotka voivat yhteisesti kehiteltyinä palvella oman toiminnan kehittymistä (Tuomo Alasoini 2004). Kriittinen tieto kunniaan!

9 Hyvä käytäntö toiminnan tausta-ajattelu Vaikuttavuutta vuorovaikutuksella Hyvä käytäntö -toimintakonseptissa keskeistä on vuorovaikutteiset ympäristöt, jotka edistävät yhdessä oppimista ja uuden tiedon muodostumista. Vuorovaikutus verkostoissa lisää oppimista, jonka tuloksena syntyy lisää innovaatioita. Verkostoilla tarkoitetaan innovaatiota edistävien toimijoiden ryhmittäytymistä yhteen, jolloin tarkoituksena on saada aikaan osaamisen vaihtamista ja täydentämistä. Tiedon keräämisellä ja jakamisella on keskeinen merkitys. Hyvät käytännöt 9

10 THL:n Hyvä käytäntö -toiminta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tukee ja edesauttaa sosiaali- ja terveysalan käytäntöjen tunnistamista, arviointia, kuvaamista ja soveltamista alan organisaatioissa ja työyhteisöissä. Työskentely tapahtuu aihealueittaisten oppimisverkostojen sekä näiden koordinaattorien ja hyvä käytäntö tuutorien organisoimana. Toimintaa koordinoi THL:n Menetelmien ja käytäntöjen arviointi yksikkö MEKA PaKasteen työseminaari 10

11 Työskentelyn tavoitteena on edistää uuden tiedon, ideoiden ja osaamisen syntymistä ja leviämistä: tukemalla käytäntöjen tunnistamista, arviointia, kuvaamista, levittämistä ja soveltamista luomalla ja ylläpitämällä Hyvä käytäntö -oppimisverkostoja kehittämällä Hyvä käytäntö -verkkopalvelua ja hyvien käytäntöjen tietokantaa edellisten tueksi PaKasteen työseminaari 11

12 Käytännön määritelmä Käytännöt ovat toimintasysteemejä, jotka koostuvat: inhimillisistä toimijoista (esim. sosiaalityöntekijä, muu ammattilainen, lähiesimies, asiakas, perheenjäsen) toiminnasta ja vuorovaikutuksesta, sekä resursseista (esim. teoriat, työvälineet, säännöt, periaatteet, arvot, raha), joita toimijat mobilisoivat ja ottavat tavoitteellisen toimintansa perustaksi PaKasteen työseminaari 12

13 Teoria 1: Mitä on muutos? Asiakas/potilas on käytännön aktiivinen yhteistoimija ja toteuttaja (co-production), ei työntekijäkeskeisten toimenpiteiden kohde. Muutos asiakkaan elämäntilanteessa, hyvinvoinnissa tai terveydessä syntyy toimijoiden vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan kautta. Asiakkaan oma erilaisia resursseja (tiedot, taidot, ihmissuhteet jne,) mobilisoiva toiminta on yksi muutoksen välttämättömistä edellytyksistä. Käytännön generoimien vaikutusten arviointi edellyttää käytännön vuorovaikutusprosessien monipuolista ja -äänistä analysointia ja erittelyä. 13

14 Teoria 2: Kontekstin merkitys Käytännöt eivät ole universaalisti tosia tai toimivia; ne syntyvät ja toimivat paikallisissa verkostoissa/ toimintaympäristöissä. Käytännön käyttöönotto tai toimeenpano tapahtuu aina jossakin paikallisessa sovellusympäristössä, jossa määritellään käytännöllä tavoiteltavat asiat. Käytännöt saavat paikallisissa olosuhteissa aina omia muotojaan, eli ne muuntuvat. Jotta käytännöllä voitaisiin saavuttaa samanlaisia tuloksia kuin sen alkuperäisessä sovellusympäristössä, käytännön toimeenpanossa tulee varmistaa, että käytännön kaikki välttämättömät toimijat, toiminnot ja resurssit tulevat mobilisoiduksi. 9 14

15 Teoria 3: Käyttöönotto Käytännön soveltaminen ja käyttöönotto erilaisissa toimintaympäristöissä on räätälöintityötä, joka tapahtuu käytännön toimeenpanomallin avulla (esim. hyvän käytännön kuvaus). Käytäntöjen leviäminen, siirtäminen ja käyttöönotto onnistuu parhaiten silloin, kun kuvausten hyödyntämisen lisäksi kohdataan muita soveltajia kasvokkain (oppimisverkostot, vertaistuki). Ei siirretä käytäntöä, vaan käytäntöä koskevaa tietoa! 15

16 Hyvä käytäntö oppimisverkostot Kastehankkeiden tukena

17 Mitä oppimisverkostot ovat? Hyvä käytäntö -teeman ympärille rakentuvia, pysyväksi tarkoitettuja toimijoiden verkostoja. Kullakin oppimisverkostolla on koordinaattori ja tuutoreita, jotka suunnittelevat, organisoivat ja toteuttavat verkoston toimintaa. Toimintamuoto, joka edistää oppimista ja tiedonrakentelua hyvistä käytännöistä sekä toimijoiden välistä verkottumista. Oppimisverkostojen tehtävänä on tuottaa teemaalueittaista tietoa hyvistä käytännöistä: tunnistaa omalla vastuualueellaan olevia hyviä käytäntöjä sekä tukea käytäntöjen arviointia, levittämistä ja käyttöönottoa PaKasteen työseminaari 17

18 OPPIMISVERKOSTOJEN RAKENTUMINEN järjestöt kehittämisyksiköt osaamiskeskukset yliopistot ja ammattikorkeakoulut Vammaisuus kansalaiset Lapset ja perheet Hyvien käytäntöjen oppimisverkostot Aikuisten palvelut Rikossovittelu Informaatioteknologia sosiaaliterveysalalla Monisektoriset hyvinvointipalvelut ja verkostomaiset käytännöt Päihdeja mielenterveystyö Ikäihmisten palvelut Henkilöstö Esteettömyys PaKasteen työseminaari 18

19 Miten käytäntö tunnistetaan ja käsitteellistetään? Miten käytännön leviämistä ja käyttöönottoa edistetään? 1. Tunnistaminen Miten käytäntö arvioidaan kehitys- tai sovellusympäristössään? Miten käytäntöä koetellaan oppimisverkostossa? 5. Levittäminen, käyttöönotto 4. Dialoginen validointi Hyvän käytännön oppimisverkosto 3. Kuvaaminen Hyvä käytäntö -toiminnan prosessi 2. Arviointi Miten käytäntö tiivistetään ja kuvaus hyväksytään julkaistavaksi? PaKasteen työseminaari 19

20 Oppimisverkostojen toimintamuodot Oppimisverkostot järjestävät toimintaa, joka edistää käytäntöjen tunnistamista, arviointia, kuvaamista, leviämistä ja käyttöönottoa. Työskentelyssä hyödynnetään vuorovaikutusta ja vertaisoppimista edistäviä toimintatapoja ja -menetelmiä sekä luodaan uutta tietoa hyvistä käytännöistä. Hyvä käytäntö -oppimisverkostojen toimintaperiaatteena on avoimuus. Oppimisverkostojen toiminnan tueksi rakennetaan vuonna 2009 alkaneessa Innokylä -hankkeessa vuorovaikutusta ja tiedonrakentelua edistävä verkkoalusta PaKasteen työseminaari 20

21 Käytäntöjen arviointi ja kuvaaminen

22 Kysymyksiä: Mitä hyötyä hyvän käytännön kuvaamisesta on? Mitä kannattaa kuvata ja mitä kuvauksen pitää sisältää? Mitä vaatii hyväksi arvioitujen toimintatapojen leviäminen? PaKasteen työseminaari 22

23 Käytäntöjen arviointi PaKasteen työseminaari 23

24 Käytäntöjen arviointi Hyvä käytäntö - toiminnassa Käytäntöä tulee olla arvioitu ennen kuin se voidaan julkaista THL:n verkkopalvelussa; kuvausprosessiin voidaan kuitenkin ottaa käytäntö, jolle on olemassa arviointisuunnitelma, mutta jonka arvionti on toteuttamatta. Arvioinnin tulee osoittaa käytännöllä saavutettuja positiivisia tuloksia sen tarkoituksen kannalta, esim. asiakkaiden voimaantuminen, terveydentilan koheneminen PaKasteen työseminaari 24

25 Arvioinnin näkökulmia Käytännön arvioinnissa tarvitaan kahdenlaisia arviointikysymyksiä: 1) Käytännön kehittämistä ja toimeenpanoa tukevat kysymykset Millaisia resursseja eri toimijoiden tulee mobilisoida käytännön toimijoina ja miten heidän tulee niiden kanssa toimia, jotta käytäntö toimii? 2) Käytännön tuottamia seuraamuksia erittelevät kysymykset Mitä käytännön käyttöönotto ja toimeenpano generoi eri toimijoiden (asiakas, ammattilainen jne.) kannalta? PaKasteen työseminaari 25

26 Asiakasaspektit Juridiset aspektit Ammattilaisaspektit Eettiset aspektit Organisatoriset aspektit Kuvio 1. Käytäntöjen aspektien karkea luokitus PaKasteen työseminaari 26

27 Esimerkkejä arvioinnin näkökulmista Asiakasaspektit: millaisia resursseja asiakkaan tulee mobilisoida käytännön toimijana ( esim. tiedot, taidot, raha, toimet, ihmissuhteet ); mitä käytäntö generoi asiakkaan elämäntilanteen, hyvinvoinnin tai terveyden kannatla jne. Ammattilaisaspektit: millaisia resursseja ammattilaisen tulee mobilisoida käytännön toimijana (esim. teoriat, tiedot, taidot, työvälineet, säännöt, periaatteet jne.); miten käytäntö toimii osana työketjuja, mitä generoi työhön jne. Organisatoriset aspektit: millaisia resursseja organsiaation tulee mobilisoida käytännön toimivuuden varmistamiseksi (esim. rahaa, tekniikkaa, johtamistapoja, ihmisiä); mitä käytäntö generoi organisaation talouteeen pidemmällä aikavälillä jne. Eettiset aspektit: millaisia arvoja ja eettisiä periaatteita käytännön perustana on; tuleeko alalla vallitsevia eettisiä periaatteita jotenkin muuntaa, jotta käytäntö voidaan ottaa käyttöön; mitä käytäntö implikoi asiakkaiden/potilaiden tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden osalta jne. Juridiset aspektit: millaisia lakeja, asetuksia tai säädöksiä käytännön perustana on; millaisia muutoksia käytäntö implikoi olemassa oleviin lakeihin, säädöksiin tai asetuksiin PaKasteen työseminaari 27

28 Moniääninen arviointitieto Käytännön arviointia voidaan jäsentää sen perusteella, miten arviointitieto syntyy ja tuotetaan: ammattilaistieto: (konkreettisessa sosiaali- tai terveysalan työssä syntyneitä käytäntöjä koskevia näkemyksiä, kokemuksia, arvioita tai hiljaista tietoa) asiakkaan/käyttäjän tieto: (asiakkaiden tai käyttäjien omia kokemuksia, näkemyksiä ja arvioita käytännöstä) tutkijan tieto: (erilaisilla arviointitutkimuksen lähestymistavoilla ja menetelmillä tuotettu tieto) muunlaista tietoa: esim. projektityöntekijän, organisaation tai valtion hallinnon tuottamaa tietoa. Eri tiedonlajien merkitys ja tarpeellisuus riippuu ko. käytännöstä, arviointinäkökulmasta ja arviointikysymyksistä PaKasteen työseminaari 28

29 Käytäntöjen kuvaaminen PaKasteen työseminaari 29

30 Hyvän käytännön kuvauksen malli Kuvausmallin avulla sosiaali- ja terveysalan hyväksi arvioitu käytäntö voidaan tiivistetysti kuvata. Käytännön hyvyyttä tarkastellaan mallissa ennen kaikkea sen ensisijaisen tarkoituksen, esim. asiakkaiden voimaantumisen, kannalta (vaikuttavuus), mutta myös muut arviointinäkökulmat ovat tervetulleita, esim. toimivuus ammattilaisten kannalta tai organisaation kustannustehokkuus. Kuvausmalli ei anna valmiita arviointimenetelmiä tai kriteerejä, vaan ne on määritelty käytäntöä arvioitaessa (arvioinnin räätälöitävyys). Käytäntö voi olla kehitetty joko perustoiminnan yhteydessä tai jossakin kehittämishankkeessa; kyseessä voi myös olla käytäntö, joka on syntyvä ja jonka vaikuttavuudesta/ toimivuudesta on olemassa alustavaa arviointitietoa. 30

31 Hyvän käytännön kuvauksen malli kuvauksen selkeys ja läpinäkyvyys mahdollistavat päätelmien tekemisen siitä, mitä toteutettu arviointi kertoo käytännön toimivuudesta, vaikutuksista ja/tai vaikuttavuudesta tiivistelmän on tarkoitus palvella niitä alan ammattilaisia ja johtajia, jotka soveltavat hyväksi arvioitua käytäntöä omassa työympäristössään. käytännön kuvaaminen auttaa myös oman työn kehittämisessä valmiit kuvaukset tarjoavat lisäksi tärkeää tietoa sosiaali- ja terveysalan käytännöistä esimerkiksi alan kehittäjille PaKasteen työseminaari 31

32 Käytännön kuvauksen laatiminen Käytännön kuvaus laaditaan valmiiseen lomakepohjaan, jossa kuvataan A. Perustietoa käytännöstä B. Käytännön toteuttaminen C. Käytännön arviointi D. Käytännön kehittäminen E. Lisätiedot 32

33 A. Perustietoa käytännöstä Käytännön perustieto-osiossa nimetään käytäntö lyhyesti ja sisältöä kuvaavasti määritellään, mille sosiaali- ja terveysalan alueelle käytäntö kuuluu määritellään, millainen toiminnan muoto käytäntö on (ehkäisevä toiminta, varhainen tuki ja puuttuminen, korjaava työ/kuntouttava, muu) kuvataan muutamalla lauseella käytäntö ja sen käyttötarkoitus 33

34 B. Käytännön toteuttaminen Käytäntö kuvataan tiiviisti ja sujuvasti seuraavien tekijöiden avulla: Toimijat Resurssit Prosessit Lisäksi kuvataan, miten käytäntöä aiotaan levittää/on levitetty? 34

35 B. Käytännön toteuttaminen, jatkoa.. Toimijat: Kuvataan, millaisia välttämättömiä toimijoita käytännössä on. Toimijoita voivat olla esim. asiakas/potilas, sosiaalityöntekijä, hoitaja, lääkäri, muu ammattilainen, esimies, perheenjäsen.) Resurssit: Eritellään ne välttämättömät resurssit, joita eri toimijoiden tulee käytännössä mobilisoida ja hyödyntää. Resursseja voivat olla esim. tiedot ja taidot, työvälineet, toimitilat, raha, teoriat, periaatteet, arvot, ihmissuhteet. Prosessi: Eritellään käytännön välttämättömät vaiheet ja kerrotaan, millaista toimintaa ne toimijoilta edellyttävät. Asiakkaan toimintaa voi olla esimerkiksi tietynlainen aktiivisuus ja asennoituminen, jossa mobilisoidaan taitoja, tietoja ja ihmissuhteita. Ammattilaisten toiminta on erilaisia työmenetelmiä ja -malleja, teorioita ja muita resursseja mobilisoiva ja hyödyntävä toiminta. Asiakkaan perheen toimintaa voivat olla esimerkiksi tavat, joilla työtapahtumaan osallistutaan ja asiakkaana olevaa perheenjäsentä tuetaan. Esityksen nimi / Tekijä 35

36 C. Käytännön arviointi Käytännön toimivuuden, vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin osalta kuvataan millaista tietoa käytännön toimivuudesta, vaikutuksista ja/tai vaikuttavuudesta on kerätty, tieto voi olla esimerkiksi ammattilaistietoa (konkreettisessa sosiaali- tai terveysalan työssä syntyneitä näkemyksiä, kokemuksia ja arvioita, joita on dokumentoitu ja joita on kerätty esim. työntekijöiden itse kirjaamina, ryhmähaastatteluilla ja/tai kyselyillä) asiakkaan/käyttäjän tietoa (asiakkaiden tai käyttäjien omia kokemuksia, näkemyksiä ja arvioita käytännöstä, joita voidaan kerätä esim. asiakastyön yhteydessä, ryhmähaastatteluilla ja/tai kyselyillä) tutkijan/arvioijan tietoa (erilaisilla arviointitutkimuksen/tutkimuksen menetelmillä tuotettu tieto), tai muunlaista tietoa tiedon keräämisen ajankohta, näkökulma, vaiheet, ja käytetyt menetelmät ja kriteerit/indikaattorit mitä käytännön toimivuudesta, vaikutuksista ja/tai vaikuttavuudesta kerätty tieto osoittaa (positiiviset ja negatiiviset tulokset). 36

37 D. Käytännön kehittäminen Käytännön kehittämisen osalta kuvataan millaisen kehittämisprosessin tuloksena käytäntö on syntynyt (kehittämisen tavoitteet, vaiheet, kehittämisverkosto sekä toimijat ja niiden roolit) millaisia olettamuksia käytännön vaikutuksista oli etukäteen (vrt. ohjelmateoria); olettamukset voivat koskea esim. käytännön positiivisia tai negatiivisia, välittömiä tai välillisiä vaikutuksia miten asiakkaiden näkökulma on otettu huomioon kehittämistoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa

38 E. Lisätiedot yhteystiedot ja lisätietolinkit sekä lähteet valokuvat ja/tai videotiedostot käytännöstä käyttöehdot: kuvaaja hyväksyy hyvän käytännön kuvausten käyttöehdot