KORPIKANSAN KERTOMUS - hanke

Transkriptio

1 Tukin ja tarinan juontoa Korpilahden metsäkylissä! Tikkalan koululaiset oppivat osana Korpikansan Kertomus-hanketta, että metsäkylien lapset lähtivät ennen nuorena metsätöihin. KORPIKANSAN KERTOMUS - hanke Loppuportti 2014 Vesuri-ryhmä ry:lle Hanke nro Metsätorpanmaa ry

2 Metsätorpanmaan ry Rek.nro ja Y-tunnus PJ Jaakko Luoma Soidintie 1 A 6, JKL luoma.jaakko@gmail.com Loppuraportti 2014: KORPIKANSAN KERTOMUS hanke (hankkeen nro 17846) 1. Päätökset ja rahat: Keski-Suomen ELY-keskus hyväksyi hankkeen Vesuri-ryhmä ry:n esityksestä (päätösnumero 28086), perusteenaan maaseutuperinnön säilyttäminen ja edistäminen. Jyväskylän kaupunki myönsi syyskuussa 2012 korotonta välirahoituslainaa ELY-keskuksen rahoitusosuuden verran. Tällä ja yhdistyksen omarahoituksella palkattiin projektityöntekijäksi Jaakko Luoma , edelleen erillisellä päätöksellä loka- ja marraskuuksi Hankkeen tavoitteena kertomisen kansalaistoiminta: Hankkeen tavoitteena oli luoda kertomisen kansalaistoimintaa keskisuomalaisen metsäperinteen vaalimiseksi ja tuotteistamiseksi. Haluttiin vetää tavallisia ihmisiä kertojiksi laittamalla heidät tutkimaan omaa elämän- ja työhistoriaansa ja miettimään, miten siitä voisi tiivistää ja tuotteistaa esille yleisesti kiinnostavia teemoja vangitsevalla tavalla. Tikkalan koululaiset haastattelevat ja Reino Honkanen kertoo maaliskuussa 2013, millainen työ hevosmiehellä oli tuoda tonnien painoinen tukkikuorma jyrkästä vuoresta alas. Keskellä Pirkko Honkanen. Kuva J.L

3 3. Hankkeen taustaa: Keski-Suomen maaseutuhistoria on metsänkäytön historiaa. Seudulle tyypillinen pientilaverkosto on syntynyt enemmän metsän kuin pellon varassa: metsätyö ja ennen kaikkea puunajo hevosella toi ratkaisevat elämisen lisäansiot yli 100 vuoden ajan 1800-luvun lopulta lähtien. Vähänkään varttuneemman väestön kollektiivisessa muistissa hevosajojen aikakausi elää väkevänä. Metsään raivattiin pikkupellot ja metsän riista on tuonut merkittävän lisän monen mökin ja talon arkiseen ruokapöytään. Tässä hankkeessa haluttiin tuoda esille metsäkulttuurimme päähenkilö, metsässä taitavasti toimiva keskisuomalainen kansanmies ja -nainen. Korpilahden ja Jämsän metsäkylien kylähistorioita tehtäessä havahduttiin em. itsestäänselvyyteen ja perustettiin Metsätorpanmaa-yhdistys vuonna 2006 keräämään keskisuomalaista metsään, metsätyöhön ja torppari-pientilahistoriaan liittyvää perinnetietoa kuten valokuvia, haastatteluja ym. Tästä aineksesta yhdistys on pitänyt puolenkymmentä erillistä valokuvanäyttelyä, joista nyt on koottu kierrätettävä Metsäkylien väkeä näyttely, tuottanut videon Tarina Metsätorpanmaasta ja luonut Jyväskylän yliopiston historian laitokselle Keski-Suomen Metsämuisti arkiston. Loppusuoralla on kerättyyn aineistoon perustuva kirja. Yhdistys on pitänyt useita työnäytöksiä, jotka ovat keränneet enimmillään satojen, jopa yli puolentuhannen katsojan yleisön (tukinajonäytös Jämsän Vekkulassa maaliskuussa 2006). Suuri suosio kertoi meille sen, miten suuri on tarve tulla tämän vahvan ja yksinkertaisen perustarinan äärelle, mutta samalla nousi tarve palastella tämä tarina pienempien, itsenäisten kertojaryhmien roolitetuksi ja harjoitelluksi esiintymiseksi, koska erillisten työnäytösten järjestäminen on työlästä. Voisiko kertominen olla kuorolauluun verrattavaa harrastustoimintaa, johon lähdettäessä tiedetään mitä lauletaan, koska laulut on jo harjoiteltu ja niiden vaatima rekvisiitta kerätty ja trimmattu? Kun hevonen tottelee sinua, syntyy elävä kiinnostus hevoseen ja korpikansan historiaan. Tikkalan koulu kunnostamassa Hiekkaniemen talon peltoa osana Korpikansan Kertomusta.

4 Kun Pohjoisen Korpilahden Yhteistyöyhdistys ry ja Ylä-Muuratjärviseura ry ryhtyivät kunnostamaan Hangasjärven kämppää Tikkalan ja Saukkolan kylien takamailla, tarjoutui luonteva mahdollisuus yhdistää nämä asiat: kämppä ja kertominen. Korpikansan Kertomus elää vahvana Korpilahden pohjoisilla kylillä, mutta Hangasjärven majasta on nyt saatu paikka, jossa kämpän käyttäjät saatetaan kosketuksiin tämän kertomuksen kanssa. Laulu suomenhevoselle esitys Kekri-juhlassa Harjulan seurantalolla Tikkalassa. Kerrottiin lähikylien hevosista ja hevosmiehistä kuvin ja sanoin, Esa Niemitalo lauluin. 4. Keinot: Harjoittelu koulun kanssa: Kun hankkeesta kerrottiin julkisuuteen, Tikkalan koulu halusi välittömästi lähteä mukaan. Se sopi hankkeellekin, sillä oppilaista kertojat saivat luontevan ja vaativan harjoitusyleisön. Koulua varten hankkeen kerrottava päätettiin jakaa kuuteen vahvaan ja konkreettiseen tarinaan, jotka olivat: Kertomus suomenhevosesta (1), Kertomus mökistä (2), Kertomus metsäajojen ajasta (3), Kertomus taidosta ja työkalusta (4), Kertomus pellosta (5) ja Kertomus ruisleivästä (6). Työskentely tarinaryhmissä: Noin 30 kertojaa on osallistunut kahteen tarinaryhmään Tikkalan kylässä ja Moksissa. Ihmisille on tuotettu opintomateriaalia ja heidän kertomuksistaan on muokattu materiaalia mm. hankkeen blogiin. Kylien tarinapajat ovat takoneet 9 kertaa ja sen lisäksi on työskennelty kaksi kertaa Hangasjärven majalla yhteiskokoontumisissa syksyllä Korpikansa-blogi: Tarinapajoissa kertynyttä materiaalia on koottu hankkeen opinto- ja tiedotusblogiin, jota on käyty lukemassa kertaa. (korpikansa.blogspot.com)

5 Korpikansan Kertomus ajoi tukkia Muuratjärven Hornanpohjassa. Eeva-Liisa Pitkänen ja Reino Nieminen opastivat Tikkalan koululaisia. Av-materiaali: Tavoitteena on ollut kolme opetusvideota: Kertomus suomenhevosesta, Kertomus pellosta ja Kertomus taidosta ja työkalusta. Videoiden materiaalia on kuvattu hankkeen aikana, mutta videot ovat vielä leikkauspöydällä. Arvometsä-blogi: Koska pientilan oma metsä ja sen käsittely kestävästi on korpikansan kohtalonkysymyksiä, paneuduttiin yhteen hyvin mielenkiintoisen pientilan metsähistoriaan huolella. Arvo Kettusen tilan metsänkäsittelyn historiasta tuotettiin arvometsä blogi ja tässä metsässä on järjestetty sen jälkeen retkeilyjä ja sinne tulevat vielä opastusrastit. Näyttely: Moksin tarinaryhmän kanssa koottiin Korpikansan Kertomus niminen näyttely, jossa yhdistettiin Metsätorpanmaa ry:n siirreltävä Metsäkylien väkeä kuvanäyttely kyläläisten keräämään työkalukokoelmaan. Näyttely on ollut esillä puolenkymmentä kertaa. 5. Yhteistyö koulun kanssa: Yhteistyö Tikkalan koulun kanssa on ollut hyvin antoisaa, mutta myös sitovaa. Opetuksen konkretisoimiseksi valittiin kuusi mökkiä eli pientilaa, joiden historiaan on paneuduttu tarkemmin. Lapset jaettiin näihin mökkeihin, mökin lapsiksi (=rooliin meneminen). Koulun kanssa on toteutettu viisi isoa Korpikansa-kokonaisuutta, joista neljän yhteydessä on myös lähdetty päiväksi koulusta pois, mikä on aina iso revohka. Jokaista kokonaisuutta on edeltänyt opiskelu koulussa, jota varten paikalla on käynyt 15 kertojaa. Jokaisesta kokonaisuudesta tuotettiin nettiin (Korpikansa-blogi) mm. varttuneemman väen tarinapajoissa laajat taustamateriaalit, jotka koskivat mm. suomenhevosta, metsäajoja ja pellon tarinaa.

6 Tässä ne kokonaisuudet: Lasten perinnepäivä : Hanke käynnistettiin pitämällä koululaisille perinnepäivä, jossa he perehtyivät suomenhevoseen (paikalla hevonen) ja erilaisiin metsä- ja maatyön työvälineisiin sekä haastattelivat vanhempaa väkeä. Päivä onnistui hyvin ja antoi selvät osviitat, miten lasten kanssa tulee toimia: lapset on jaettava ryhmiin ja uusiin asioihin tutustumiseen on sisällytettävä käytännön toimintaa ja taitojen opettamista sekä tehtäviä ja kilpailuja. Lapsille ei voi vain puhua kovin kauaa! Kertomus suomenhevosesta työpäivä : Oltiin Hiekkaniemen talossa Tikkalassa ja opiskeltiin suomenhevosen historiaa ja käyttöä konkreettisesti: kynnimme ja äestimme Hiekkaniemen kesannolla olleita peltoja ja lisäksi lapset haastattelivat viittä paikalla ollutta hevosmiestä hevosista ja hevostöistä ja jatkoivat opiskelua ja opintosisältöjen tuottamista myöhemmin koulussa. Esillä oli myös talon historia. Kertomus mökistä, loka- ja marraskuu: Perehdyttiin kuuden pientilan historiaan: Auvila, Myllymäki, Majala, Hiekkaniemi, Karsti, Hattula. Lähdettiin keräämään näistä kohteista tietoa ja valokuvia ja kokoustettiin näiden talojen ja sukujen kesken. Mökinlasten Joulu eli kädentaitojen historiaa: 4.12 kouluun kokoontui kuusi vanhaa kyläläistä kertomaan entisajan itse tehdystä joulusta, mm. leikkikaluista, joita oli otettu mukaan. Korpikansan Kuusijuhlassa Tikkalan koululla teema jatkui koko kylän kanssa. Paikalla kaksi suomenhevosta, jolla tultiin kouluun ja juhlan esityksissä oli otettu Korpikansa-teemaa huomioon lauluissa ja näytelmissä. Kertomus metsäajoista, maaliskuu 2013: Suurin ponnistus oli järjestetty tukinajopäivä, jolloin koko Tikkalan koulu oli kahdella hevosella tukkia ajamassa Muuratjärven Hornanpohjaan. Tätä opiskelupäivää pohjustettiin paitsi nettiopiskeluilla ym. myös sillä, että vanhat metsäajurit olivat 18.3 puoli päivää koulussa kertomassa entisajan metsäajoista. Ahti Rantamäki tuli työvälineineen koululle kertomaan, miten hän teki peltoa sodan jälkeen 11 ha.

7 Sitten lähdimme paikalle etsimään Ahtin raivaamia peltoja, jotka nykyisin kasvavat jo koivua. Pellon Tarina 22. ja : Toinen suuri ponnistus oli opintokokonaisuus Kertomus pellosta, jolloin perehdyimme Ahti ja Raili Rantamäen Toivola-tilan raivauksiin ja karjanhoidon historiaan. Tästä koottiin laajat taustatarinat nettiin ja Ahti kävi kertomassa raivauksen arjesta työvälineineen koulussa 22.5 ja 28.5 jalkauduimme maastoon niin Ahdin pelloilla, maatilalla kuin etsimässä Moksin Ristisuolta pellonjuuria: täältä nostettiin navetoihin kuivikepehkua. Pellonjuuria maastossa olivat kanssamme etsimässä Ahti ja Raili Rantamäen lisäksi Jorma Myllymäki, Eero Matikainen ja Esko Paatelainen. Esko Paatelainen kertoi koululaisille, miten hän oli nostamassa ja talvella hevosella ajamassa kuiviketurvetta tältä Moksin Ristisuolta. Jatko koulun kanssa: Yhteistyö koulun kanssa jatkuu, seuraavina teemoina otetaan tarkempaan käsittelyyn teemat Kertomus taidosta ja työkalusta, jota on jo aiemminkin sivuttu, sekä Kertomus ruisleivästä.

8 6. Tarinapajatyöskentely Tikkalassa ja Moksissa: Tarinapajojen pitäminen aloitettiin ( Jokainen ihminen on laulun arvoinen-1 ) Tikkalan Harjulan seurantalolla. Pajoissa on annettu kirjoitusopetusta ja pantu ihmiset tutkimaan omaa työ- ja elämänhistoriaansa tavoitteena saada heidät näkemään se ulkopuolelta ja löytämään siitä mielenkiintoisia jaksoja ja koskettavia, kuvamaisia ja konkreettisia kertomuksia. Vaativinta on ollut kotisokeuden voittaminen eli saada ihmiset näkemään arkisen elämän kauneus ja merkitys. Kaikkiaan on pidetty 11 tarinapajaa, joista kaksi viimeisintä yleisinä syksyllä 013 Hangasjärven majalla: Jokainen ihminen on laulun arvoinen Harjula, Tikkala. Jokainen ihminen on laulun arvoinen Hiekkaniemi, Tikkala. Naisten Tarinat Korpil. Moksin kylätalo ja Tikkalassa Lahja Majalan luona. Työn ja taidon tarinat Sylvi Tikkala, Tikkalan kylä Pellon Tarina Moksi. Paikan henki Tikkala, Harjula st. Pellon ja karjan tarinat Moksin kylätalo. Kertomus taidosta ja työkalusta Olavi Kauppisen kotimuseolla. Hangasjärven majalla kaksi tarinailtaa syksyllä 2013, selostettu alempana. Tarinapajoissa kävi kolmisenkymmentä ihmistä ja niistä kertyi n. 120 osallistujasuoritusta. Erityisen hyvin onnistuttiin Moksissa, jossa varsinkin Pellon Tarina ja karjanhoidon historian kerääminen tuotti hyvän tuloksen, joka on nähtävissä mm. Korpikansan Kertomuksen blogissa. Tässä pajassa myös innostuttiin näyttelyn rakentamiseen kesäksi Tarinailtojen esitteet on liitetty vuoden 2013 vuosiraporttiin. Usko Mäkinen näyttää peruskartalta pehku- ja mutasoidensa paikat, kun koottiin Pellon tarina kokonaisuutta Moksin Tarinapajassa.

9 7. Tilaisuudet Hangasjärven majalla: Korpikansan Kertomuksen tavoite on luoda kunnostettavalle Hangasjärven majalle metsäperinneidentiteettiä ja siitä ponnistavaa toimintaa. Majaa vielä kunnostettiin vielä vuoden 2013 aikana toisen yhdistyksen, Poko ry:n (Pohjoisen Korpilahden kylien yhteistyöyhdistys) toimesta ja Metsätorpanmaa järjesti siellä seuraavat neljä tilaisuutta: * Laskiaistapahtuma yhdessä Pokon kanssa, mukana mm. hevosajelua ja metsätyöperinteen esittelyä. * Metsä meidän kotimme päivä päiväkodin lapsille Kerrottiin mm. suomenhevosesta ja tehtiin sillä hommia ja suoritettiin Pikkuruukkilaisen tutkintoa. * Hangasjärven Tarinailta oli , jossa kerrottiin seudun pientiloista ja niiden synnystä, jossa erityinen paino oli valtionmaiden asutuksen synnyssä. * Mökin Joululaulajaiset Haettiin tuntua lauluin ja kertomuksin entisajan itse tehtyyn jouluun. Lisäksi ehdittiin loppuvuodesta tehdä pohjat Hangasjärven sähköiseen kämppäkirjaan ja vedostaa valokuvia kämpän seinille. Tämä työ jatkuu 2014, nyt kämpästä alkaa tulla sellainen keskus kuin on suunniteltukin. Maja metsäperinnekeskuksena valmistuu syksyyn 2014 mennessä. Tikkalan tarha viettää metsäperinne-päivää Hangasjärvellä Korpikansan Kertomus blogi: Hankkeen tausta, opintomateriaali ym. koottiin kylien tarinapajoissa ja laitettiin korpikansa.blogspot.com nettisivulle, jolla on vieraillut lukijaa, mikä kertoo suuresta mielenkiinnosta. 9. Pientilan metsänhoitoa käsittelevä Arvometsä-blogi: Teollinen metsänhoito ajettiin voimalla keskisuomalaisillekin pientiloille. Avohakkuuseen ja kalliiseen keinolliseen uudistamiseen perustuva metsänhoito sopi huonosti pientilan talouteen, jossa on pyritty säästäväisyyteen, jatkuvuuteen ja metsänhoidossa luonnon oman tuottokyvyn maksimaaliseen hyödyntämiseen.

10 Osana Korpikansan Kertomusta ( Kertomus mökistä ) paneuduttiin Arvo Kettusen pientilan metsänhoidon historiaan, koska kettusten perhe on onnistunut pitämään päänsä ja jatkamaan vanhaa ns. isäntälinjan metsänhoitoa. Tilalla on ollut tarkka seuranta linjan tuloksista ja se on ollut maatilan kannalta huomattavasti kannattavampaa kuin avohakkuumetsätalous: on tuotettu mahdollisimman paljon arvokkainta puuta eli tukkia ja pidetty metsät jatkuvassa tukintuottokunnossa. Touko- ja kesäkuun 2013 aikana tutkittiin tämän maatilan metsänhoidon historia perin juurin ja tehtiin tilan nykyisen omistajan Arvo Kettusen kanssa hänen nimeään kantava luonnonmukaisen metsänhoidon arvometsä -blogi, joka löytyy osoitteesta kettunenarvo.blogspot.com tai hakusanalla arvometsä. Arvometsässä on nyt retkeilty ja kesällä 2014 sinne avataan havaintopolku. Arvo Kettunen on seurannut tarkoin tilansa metsien kasvua ja tuottoa. Luonnonmukainen metsänhoito tuottaa hänelle parhaiten. 10. Korpikansan Kertomus näyttely: Moksin tarinapajassa heräsi halu tuottaa hankkeen aikana ja aiemmin kerätystä valokuva-aineistosta ja tarinapajoissa kootuista kertomuksista konkreettinen näyttely. Kesäkuun 2013 aikana valmistui upea Korpikansan Kertomus -näyttely, johon Moksin tarinapajan ja pienviljelijäyhdistyksen väki keräsi hienon työkalu- ja esinekokoelman. Näyttely oli esillä heinäkuussa Muuramen markkinoilla ( ), heinäkuun lopussa Neste-rallin aikaan viikon ( ) Moksin seurantalolla ja sitten elokuussa Tikkalassa neljä päivää kekrijuhlien yhteydessä ( ). Näyttelyn avajaisjuhla 28.7 Moksissa keräsi paikalle n. 50 henkeä. Seppo Marttinen soitti ja Katri Mäntynen lauloi. Julistettiin myös Korpikansan laulun sanoituskilpailu. Näyttelyä on tämän jälkeen tarkoitus kierrättää mm. kouluilla.

11 Korpikansan Kertomus näyttely valmistui ja oli mm. viikon rallien aikaan esillä Korpilahden Moksissa. Moksin tarinapaja keräsi sen yhteyteen hienon työkalunäyttelyn. 11. Korpikansan kertomus keväällä ja kesällä 2014: Hangasjärven majalle valmistuu sähköinen kämppäkirja ja kämpän huoneisiin luodaan valokuvista ja työkaluista lähiseudun kylistä ja pientiloista kertova näyttely. Syksyllä ja talvella sisätilojen varustaminen olisi ollut hankalaa. Tikkalan kyläalbumia ryhdytään kokoamaan nettiin. Siihen tulee Tikkalan tarinapajassa kerättyä materiaalia, valokuvia ja kertomuksia. Välilän mökin lapsia kotimökin pihalla Hirvimäessä suunnittelemassa ensi kesäksi tulevaa ensimmäistä Korpikansan teatterin esitystä Juha Pitkäsen (edessä oikealla) johdolla.

12 Tarinapajojen materiaalista kootaan yhteisöteatteriesitystä. Tästä on pidetty jo viisi kokoontumista Moksissa ja Hirvimäessä: Moksi ja 8.4, Hirvimäki 17.2, 18.3 ja 8.4. Esityksessä hyödynnetään ns. aistitila-metodia: ihmiset kertovat ja sitä tuetaan valokuvilla (videotykit), työkaluilla, kartoilla, pienoismallilla alueesta ja mahdollisesti työesityksillä. Ensimmäisenä valmistuu Hirvimäen Hyväahontien varren pientiloista kertova esitys, jossa pääpaino on Välilän perheen kertomuksella ja työkaluilla sekä kädentaidoilla. Sen ensiesitys on kesällä Anneli Kuusinen on jo kirjoittanut Hiekkaniemen talon tapahtumista monta kertomusta, jotka tulevat Tikkalan kyläalbumiin. 12. Hankkeen arviointia: Hanke otettiin erittäin hyvin vastaan, mistä kertoo mm. Korpikansa -blogin lukijavierailua. Vanhempien palaute koululle oli myös hyvin myönteistä. Hanke oli lisännyt lasten ja heidän perheidensä kiinnostusta ja sitoutumista omaa kotikylään ja kunnioitusta alkuperäisväestöä kohtaan. Ympäristölle ja paikoille, kuten pelloille, taloille ym. syntyi tarinallista perspektiiviä ja historiaa. Aivan vähäinen ei ole senkään merkitys, että hanke lisäsi huomattavasti kanssakäymistä lasten ja vanhempien kyläläisten välillä, mikä kiinteyttää kylää. Koulu (rehtori Tiina Jylhä ym) arvosti ennen kaikkea neljää maastopäivää, jossa lapset saivat työskennellä mm. vanhojen hevosmiesten ja naisten kanssa ja haastatella heitä (koulussa ryhdyttiin pohtimaan puolitosissaan oman hevosen hankkimista, koska sillä ja sen kanssa työskentelyllä oli niin vahva rauhoittava vaikutus lapsiin!). Lievästi kielteisenä piirteenä koimme sen, että koulun kanssa työskentely oli aika sitovaa ja työllistävää, koska siinä on erittäin paljon sovittavaa, järjestettävää ja suuret logistiset haasteet ratkottavana, kun kokonaista koulua liikutellaan esimerkiksi päiväksi metsään ruokineen ym. Tämän kuitenkin korvasi se lähes maagisen hieno tunnelma, mikä juuri näinä päivinä vallitsi: Korpikansan kertomus todellakin siirtyi elämyksellisellä tavalla nuorelle sukupolvelle. Tässä mielessä juuri koulu ja lapset puolsi paikkaansa harjoitusyleisönä. Koulun mukana olo useassa kokonaisuudessa aiheutti myös sen, että tiedotusvälineitä oli vaikea saada paikalle. Jostain syystä tällaisessa tilanteessa asiat muuttuvat toimituksen silmissä kouluasioiksi eli oikeastaan pedagogiikaksi eikä sellainen enää herätä niiden kiinnostusta!

13 Juha Pitkänen kertoo, miten tärkeää on hyvä työ. Tässä hän esittelee nuorena tekemäänsä pokasahaa, jota lapset saattoivat käyttää metsäajopäivänä tukin sahaukseen. Tarinaryhmissä työskentelyssä korostui se, että vanhemmassa väessä monella on suuri kynnys ryhtyä kirjalliseen ilmaisuun. Omia tekstejä n. 30 tarinapiirissä kävijästä tuotti vain reilu puolenkymmentä. Tässä asiassa kehiteltiin erilaisia tarina-alustoja, jotka houkuttivat ja helpottivat tarinan pohjamateriaalin tuottamista, mutta lopullinen kertomuksen tuottaminen jäi vetäjien harteille. Tekeminen ja näyttäminen ja sen yhteydessä suullinen kertominen on vanhemmalle väelle kaikkein luontevin tapa tuottaa Korpikansan Kertomusta. Tarinapiirien kokemuksista tuotamme vielä erillisen monisteen ja ohjeen muille. Jälkikäteen voi tietysti myös miettiä, olisiko vahvempi keskittyminen muutamaan teemaan, paikkaan ja tarinaan tuottanut paremman tuloksen. Ei mielestämme, sillä hanke herätti kuitenkin niin paljon kiinnostusta, että oli järkevintä pitää porukka laajana: tästä eteenpäin jatkavat ne, joita asia kiinnostaa eniten. 13. Hankkeen jatko: Korpikansan Kertomus jatkuu Metsätorpanmaa ry:n omana toimintana vahvasti. Käsite on vakiintunut ja näyttää siltä, että tulevassa toiminnassa painottuu kulttuuri ja esiintyminen, kuten kiinnostus teatteriesitystä kohtaan kertoo. Jyväskylä METSÄTORPANMAA RY: Jaakko Luoma puheenjohtaja Paula Määttä varapuheenjohtaja