ALPINE KOHTAA KENWOODIN! MONOVAHVARIT!

Transkriptio

1 TEE-SE-ITSE: 145 db SUBBARI SEDANIIN!!!!!!!!1 TECHNICAL MAGAZINE AutoSound 8,20 2/ TECHNICAL MAGAZINE Testasimme 20 subipäätettä SUURVERTAILU: Edullisten DSP-soitinten taistelu: ALPINE KOHTAA KENWOODIN! MONOVAHVARIT! Tee-se-itse: EM-TASON KISA- JÄRJESTELMÄ SATASILLA! KOKEILUSSA: PIONEER NAVI! EMPHASER SUBBARI! Esittelyssä: HÄIKÄISEVÄN UPEA ALMERA! PUTKI- TESTI! LISÄKSI: Arska tehtaalla Meksikossa! Kimmo "Talkkari" Kolkan hifit! VW Transporter karaoke-taksina! Kaikki kevään tuoteuutuudet!

2 Nissan Almera 1.6 '99 Teksti: Juha Tuominen Kuvat: Janne Soilakari ja Joni Nilsson Alienin riivaama! Alpine F1, Braxin vahvarit, Rainbow Platinumilla toteutettu etupää ja saman merkin Vanadium-subbarit... Jep, Joni Nilssonin Almera ei ole ihan tavallinen tuning-härveli. Valitettavan usein törmää upeasti rakennettuun ja hienosti viimeisteltyyn tuningkalustoon, jossa äänentoistopuoli on tehty vain ja ainoastaan näyttävyyden ehdoilla. No, ehkä myös basson määrän ehdoilla. Kun näyttävän auton hifeillä pokkaillaan kateellisten katseiden lisäksi pokaaleja EMMA-finaaleissa, voi hyvällä omalla tunnolla myöntää kokonaisuuden olevan tasapainossa. Loviisalainen Joni Nilsson on harrastanut autohifiä jo useiden vuosien ajan ja kisa-areenoitakin Almeralle on ehditty näyttää useamman vuoden ajan. Miehen kokemus hifipuolelle juontaa juurensa jo yläasteikään, jolloin Joni pääsi työharjoitteluun loviisalaisessa Atomic Soundiin. Asiallisen kaupan opit oli imetty hyvin talteen, koska Joni päätyi kilpailemaan vuonna 2007 ja tätä päätöstä kiiteltiin iskelmällä miehen käteen oman luokkansa EMMAn kakkospalkinto samaisen vuoden finaaleissa. Jotain tuli siis asennettua kerrasta oikein. Alienia pintaan 2005 hankitun Almeran ulkoasua on piristetty saksalaisen Joy-Tuningin valmistamilla puskureilla ja helmapaloilla. Samalla kun puskureihin vedettiin teräsverkot aukkoihin, modifioitiin myös maski täsmäämään etupuskurin ulkonäköä. Samoin peilien kiinnitys muutettiin M3-tyyliseksi omatekoisilla sovitepaloilla. Alustan siirto kohti tonttia toteutettiin D2:n säädettävillä iskareilla. 18-tuumaiset vanteet löytyivät TSW:n mallistosta ja niiden ympärille pyöräytettiin pari kierrosta mustaa Federal-erkkaa 235-leveydellä. Koko komeus viimeisteltiin ruiskuttamalla pintaan hyvin tumman harmaa metalliväri, jonka päälle Captain Pudding Airbrushing eli Anders Törnqvist loihti upean Alien-teeman. Andersin örkit ovat eri puolilla autoa erilaisia, joten kärryä pitää tarkastella joka puolelta, jotta kokonaisuus selviäisi. Myös hifipuolta sponsoroinut Audio Import sai siirrettyä logonsa kynäruiskun välityksellä takapuskuriin. Kojelauta uusiksi Kuten oheisesta kuvasta huomaa, Almeran kojelauta on kokenut melkoisen muutoksen. Joni leikkasi alkuperäisen kojelaudan keskeltä halki ja nosti yläosan, jossa mm. mittaristo sijaitsi, kokonaan pois. Tämän jälkeen kojelaudan päälle asennettaville elementeille lami- 16 Au t oso u n d Au t oso u n d 17

3 KOJELAUDAN RAKENTAMINEN Kojelaudan yläosa leikattiin irti ja sen alla olevat rakenteet suojattiin ensin foliolla laminoinnin ajaksi. Syntyneet lasikuitupalat toimivat keskiäänielementtien kotelon pohjana ja tekevät rakenteen tukevaksi, kun pintakerros on laminoitu paikoilleen. Takapenkki. Ei kun subbarikotelo. Kahdella 12-tuumaisella Rainbow Vanadiumilla toteutettu 70-litrainen refleksiboksi on varsin muodokas ilmestys! High-end-tason subielementti liikahtelee reilut kolme senttiä lineaarisesti ja kartiorakenne on varsin omintakeinen: ohut ja tyylikäs alumiinikartio on jäykistetty takaa päin perinteisemmällä paperimassalla. Tuloksena on kevyt ja huippujäykkä rakenne. SUBBARIKOTELON RAKENTAMINEN Elementtien kiinnityskaulukset tehtiin yläjyrsimen avulla paksusta MDF-levystä ja ne suunnattiin kuuntelijoita kohden. Kojelaudan pinta laminoitiin kanaverkon avulla muotoonsa. Samalla mittariston kehys siirrettiin kojelaudan keskiosaan. Ovipaneelit tehtiin käytännössä uudelleen. Joni teki vakiokaiutinpaikan tilalle paikat kahdelle Rainbow Platinum W175 2x2 -elementille. noitiin kotelon pohjaksi muodostuva lasikuitukerros. Tämä mahdollisti sen, että kojelaudalle asennettavat Rainbow Platinum W175 -keskiäänielementit olisivat noin 10-litraisissa koteloissa, jotka kuitenkin hengittävät kojelaudan sisään. Varsinaiset elementtien kiinnityskaulukset tehtiin MDF:stä ja suunnattiin tarkasti kuuntelijoita kohden. Koska mittaristo ei ollut enää tiellä, pystyttiin asento valitsemaan täysin vapaasti. Elementit onkin sijoitettu niin kauas eteen Vaikka kojelauta on verhoiltu mustalla nukalla, joka antaa pienet pintavirheet anteeksi, tehtiin pohjatyöt silti huolella. Lasikuitu viimeisteltiin lasikuitupakkelilla kauttaaltaan ennen nukkamaton liimausta. Diskantit on asennettu peilikolmioihin, joihin Joni modifioi maukkaat jalustat. Huomaa säädettävä suuntaus. Tavaratilaan tuleva asennus suunniteltiin seuraavasti: Takapenkki pois ja subbarikotelo tilalle elementit taaksepäin suunnattuna, etupenkkien taakse siisti verhouspaneeli subbarin suojaksi ja vahvistimet näyttävästi esille, kun takaluukun avaa. Simppeliä! Subbarielementiksi valittiin Rainbow:n järeä Vanadium 12", joka soveltuu hyvin 35-litraiseen refleksikoteloon. 2x3-ohmisella elementillä on myös järeä lineaarinen liikerata: peräti 32 mm! Joni rakensi V-muotoisen kotelon kahdelle elementille ja kokonaistilavuutta tuli noin 70 litraa. Koska kotelo oli varsin iso eikä sen sisälle refleksiputkista johtuen ollut mielestä asentaa väliseinärakennetta, jäykistettiin kotelo neljällä terästangolla, jotka viritettiin kulkemaan kotelon sisällä. Kuten tiedetään, teräksen vetolujuus on suuri ja kireälle pingoitetut ja keskeltä toisiinsa hitsatut terästangot jäykistävät suuren kotelon täysin kuolleeksi. Kotelon muhkea ulkomuoto on saatu - tadaa - lasikuidun avulla. Joni rakenti kotelon päälle rimoiskuin vain mahdollista. Mittaristo irroitettiin kojelaudan puolikkaasta ja siirrettiin kojelaudan keskelle. Kojelaudan pintamuoto muotoiltiin kanaverkkoa apuna käyttäen ja rakenne jäykistettiin muutamalla siistillä lasikuitukerroksella, Uudelleensijoitetun mittariston alapuolella on Alpinen DVD-soitin, joka ohjaa H900-prosessoria. jotka lopuksi viimeisteltiin pakkeloimalla ja mustalla nukkamatolla. Kojelaudan kehys sai myös auton sisustan kanssa yhteneväisen harmaan värisävyn ja Alpinen kohokuviologon. Rainbow Platinum CAL28 -diskantteja varten peilikolmioihin tehtiin maukkaat asennuskupit. Ja kuten keskiäänisten kanssakin, myös diskantit ovat tarkasti suunnatut kohti kuuntelijoita. Etupään viimeistelee kummassakin ovessa oleva Rainbow Platinum W275 2x2 -midbassopari. Ovipaneelit on rakennettu lasikuidusta ja maalattu samalla sävyllä kuin kojelaudan kehys. Kummankin oven arvokas elementtipari on tällä hetkellä pois käytöstä, koska kojelaudalle puolisuljettuihin koteloihin asennetut W175:t hoitavat myös midbassoalueen varsin mallikkaasti ja soundi integroituu subbariin jopa paremmin, kun midit ovat hiljaisina. Ohjelmalähteenä toimii Alpinen F1-sarjan DVI-9990, joka pyörittää CD-levyjen lisäksi myös DVD-levyjä. Hyvä-äänisen soittimen perässä on maineikas Alpine F1 PXI- H900 -signaaliprosessori, joka ei liiemmin esittelyitä kaipaa. Kontin kimppuun Huikeasta ulkomuodostaan huolimatta Almeran subbari on varsin perinteinen kahdella elementillä toteutettu refleksikotelo. Huomaa kotelon sisälle viritetyt terästangot, jotka lisäävät rakenteen jäykkyyttä ja estävät kotelon värähtelyjä. Kotelon päälle rakennettiin rimoista rakenne, jolla neliskanttiseen koteloon saatiin pyöreämpiä muotoja. Pyöreäpäiset refleksiputket laminoitiin lasikuidun sisään, jolloin lopputuloksesta tuli siisti. ta apurakenteen, joka toi kaivattua muhkeutta neliskanttiseen muotoon. Ohjaamon puolella neliskanttinen muoto ei myöskään ollut eniten haluttujen toiveiden listalla, joten kotelon takaosaa varten suunniteltiin erillinen taustapaneeli. Taustapaneeli suunniteltiin siten, että paneelin ja subbarikotelon väliin jäisi pieni tila. Näin Ctekin akkulaturi ja soittimen virtalähde saatiin tyylikkäästi esille ja ne kurkistelevatkin pienten ikkunoiden läpi etupenkkejä vasten. Paneelin runko on tehty rimoituksesta ja jäykistetty lasikuidulla. Saumattomasti keskikonsolin jatkeena toimivan paneelin keskiosaan on vielä koottu valais- 18 Au t oso u n d Au t oso u n d 19

4 Koska subbarikotelo valtasi koko takapenkin tilan, tehtiin etupenkkien taakse lasikuidusta siisti taustapaneeli laitevalmistajien logoilla varustettuna. Kahden ikkunan läpi näkyvät Ctekin akkulaturi ja kojelaudassa olevan Alpinen soittimen virhtalähde. tut logot niiltä valmistajilta, joiden autohifituotteita Joni on kelpuuttanut Almeraansa. Vahvistinräkkiä varten Almeran konttiin hitsattiin teräsputkesta teline, jonhon vahvistimet ja prosessori kiinnitettiin. Jotta asennuksesta saatiin symmetrinen, varustettiin myös Alpinen prosessori Braxin vahvistinkuorella, jonka Joni tilasi suoraan tehtaalta. Vahvistimien päälle tehtiin vanhaan tuttuun tyyliin lasikuitukate, jonka pohjana on MDF-levystä tehdyt aukotetut kehyslevyt ja niiden välissä kulkevat rimoitukset. Keskimmäisten vahvistimien välissä on pieni pleksikansi, jonka läpi näkyy vahvistimien pääsulakkeet. Tämän kokoinen järjestelmä vaatii myös soppaa isolla kauhalla - varsinkin, jos messuilla on tarvis luukuttaa vähän railakkaammin. Jo aiemmin mainittu Ctekin laturi huolehtii akkujen varauksesta, mutta itse akusto löytyy varapyöräkotelosta. Akkupatterina toimii kaksi järeää Ground Zeron akkua, jotka eivät notku ja pystyvät lyhyen johdotuksen vuoksi syöttämään virtaa ahnaille Braxin Graphic Edition -päätteille. Päätteiden laadusta kertoo jotain se, että esimerkiksi pää- TAUSTAPANEELIN RAKENTAMINEN Taustapaneelin muoto syntyi tekemällä rimoista rakenne, johon aukkojen kehykset saatiin kiinnitettyä. Varsinainen pintamuoto syntyi lasikuidun avulla. Ennen maalausta pinta pakkeloitiin huolellisesti, koska maalatussa pinnassa pienetkin virheet näkyvät heti. Tyylikäs sulakeratkaisu on sijoitettu vahvistimien väliin tavaratilan pohjalle. Alpinen prosessorikin sai uudet kuoret, jotta tavaratilan asennuksesta saatiin ulkonäötään täysin yhtenäinen. tetransistorit valitaan mittausten perusteella aina samaan vahvistimeen niin, että transistoriyksilöiden väliset erot olisivat mahdollisimman pieniä. Haiskahtaa highendiltä! Kuten esittelystä on käynyt ilmi, tätä Almeraa ei ole rakennettu ihan takapenkkien myynnistä saaduilla tuotoilla. Mutta koska mikään ei riitä, Almera on juuri tällä hetkellä uusien uusitusten kohteena! VAHVISTINRÄKIN RAKENTAMINEN Vahvistimet kiinnitettiin alle rakennettuun teräskehikkoon. Pintamuoto saatiin tekemällä vahvistimien päälle aukotetut levyt ja väleihin kevyt rimarakenne. Koska pinta jää maalatuksi, kiinnitettiin pohjatöihin taas poikkeuksellisen paljon huomiota. Yksi Braxin vahvistimista onkin pelkkä tyhjä kuori ja pitää oikeasti sisällään Alpinen PXI-H990-prosessorin! KUSKI JA KULKINE KUSKI Omistaja... Joni Nilsson Ammatti...Ahtaaja Ikä Paikkakunta...Loviisa Monesko rakennettu auto... Toinen Kotisivut... KULKINE Merkki...Nissan Malli...Almera N15 Vuosimalli Tekniikka...Vapaavirtaussuodatin, muuten vakio Alusta... D2 säädettävä alusta Ulkokuori... Joy-Tuningin puskurit ja helmalevikkeet, M3-tyyliset peilit itse tehdyillä sovitepaloilla, maskia sahattu sekä muokattu lasikuidulla, Captain Puddingin toteuttama erikoismaalaus Renkaat...Federal 215/35 R18 Vanteet... TSW Sakata 18 Jarrut... Vakiot Sisusta...FK Spacelook -penkit, kojelautaa modifioitu rankasti ja mittaristo siirretty keskelle, täysin modifioidut ovipahvit midbassoasennuksilla, takapenkki poistettu ja sen tilalla subbarikotelo, ohjaamon muoviosia nukattu, kattoverhoilu maalattu mustaksi HIFIT Soitin...Alpine F1 DVI-9990 Signaaliprosessori... Alpine F1 PXI-H990 Vahvistimet...2 x Brax GE 1 x Brax GE Diskantit... 2 x Rainbow Platinum CAL28 Keskiäänet... 2 x Rainbow Platinum W175 Midit... 4 x Rainbow Platinum W175 2x2 Subwooferit... 2 x Rainbow Vanadium 12 Akut...3 x Ground Zero Kaapelointi...AIV Silver Stream -kaiutinkaapelit ja Black Moon RCA-kaapelit Muuta... Ctek-automaattilaturi kiinteästi autoon asennettuna 20 Au t oso u n d Au t oso u n d 21

5 maxboom Äänenpaineen niksit ja raportit tapahtumista Teksti ja kuvat: MaxBOOM Ry 4. Viime vuoden Unlimited luokan voittaja Mika Vähäkangas päätti palata juurilleen ja rakentaa käyttöautoonsa täydellisen MaxBOOM-kotelon. Vuonna 2008 tällä samaisella Toyota Carinalla napattiin 3000-luokan voitto ja samaan olisi tarkoitus päästä tänäkin vuonna. Tarkoitus on myös todistaa, että kyllä sedanistakin voi saada kunnon paineet, jos vain jaksaa nähdä vaivaa ja tietää mitä tekee. MaxBOOM-askartelua: 145 db kotelo sedaniin! Sedanin kontti tuo omat haasteet kotelon mitoitukselle. Toyota Carinan vararengastilakin on pikkuisen sivussa eli ei symmetrisesti keskellä. Myös kotelon paikalleen asentaminen piti ottaa huomioon suunnitelmia tehtäessä, koska sedanin kontti tuo siihenkin omat haasteensa. Monelle innokkaalle kotelonrakentajalle on nimittäin käynyt niin, että suurella vaivalla rakennettu kotelo ei olekaan pujahtanut ihan suunnitelmien mukaan sedanin kontin syövereihin. Alusta asti oli mielessä tehdä ns. ylöspäin ampuva koteloratkaisu, jossa sekä bassot että portti osoittaa suoraan ylöspäin. Aiemmista sedanin konttiin tehdyistä koteloista tiedettiin sivulle päin ampuvan tuottavan parhaan korostuman noin 50 hertsin taajuudelle. Eteenpäin ampuva kontin takareunasta antoi suhteellisen tasaisen vasteen, mutta ei erityisen hyvällä tasolla. Eteenpäin ampuvasta kotelosta oli myös testattu versio, jossa kotelo tiivistettiin kontin ja kabiinin väliseen aukkoon. Tämä konstruktio antoi parhaan toiston 40 Hz alueelle, mutta ei kuitenkaan muille taajuuksille. Näiden eri versioiden pohjalta oli helppo päätyä ylöspäin ampuvaan ja mahdollisimman matalaan kotelo ratkaisuun, joka parhaimmillaan antoi 5 desibeliä suuremmat paineet lähes kaikilla testatuilla taajuuksilla. Kotelo mitoitettiin siten, että myös sedanin kontista saataisiin maksimaaliset äänenpaineet etuikkunalle sijoitettavaan mittasensoriin. Jokainen yksittäinen mitoitus Portin takamutkan hahmottelua. Kaarevaan muotoon leikattujen vaneripalojen välit täyttyivät uretaanilla ja päälle ruuvattiin ämpäristä leikellyt muovilevyt. Muoveista tosin luovuttiin myöhemmin ja ne korvattiin lasikuitupakkelilla. 2. Vararenkaantila otettiin käyttöön tukevalla vanerista kasatulla subbarikotelon rungolla. Portti eli rekfleksiaukko käytää hyväksi kotelon pohjaa ja takaseinää... Ensimmäiset pakkelikerrokset levitettynä portin ulkokaarteeseen. Tavoitteena on tehdä mahdollisimman sileä ja vähän ilmavirtausta vastustava muoto Portin sisäkaarre ja subbarikotelon pohja pohjamaalauksen jälkeen. Bling-blingiä. Portin ulkokaarre pintamaalauksen ja lakkauksen jälkeen Portin sisäkaarre pakkeloinnin jälkeen. Karkea muotoilu tehtin sähköhöylällä. Portin ulkokaarre pohjamaalauksen jälkeen. Siisti muoto syntyi pakkeloimalla karkeasti muotoonsa höylätty reunus....ja sisäkaarre pintamaalauksen ja lakkauksen jälkeen. tehtiin siten, että kaikki tila tuli varmasti hyötykäyttöön. Esimerkiksi takakonttiin mahtuu maksimissaan 28 cm leveä ja 90 cm pitkä pääte. Mitoituksessa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, että kontin ja kabiinin välinen hengittävyys olisi paras mahdollinen. Tämä aikaansaadaan jättämällä selkänojien takana oleva aukko mahdollisimman avoimeksi. Tämän vuoksi kotelo ei saisi työntyä kovin eteen kontissa. Vahvistimiakaan ei voisi perinteisesti asentaa selkänojan taakse aukon tukoksi vaan niille piti miettiä paikka jostain toisaalta. Kotelo ei saisi myöskään olla kovin korkea eli mahdollisimman matala olisi paras. Kotelon suunnittelussa kiinnitettiin huomiota myös siihen, ettei refleksiaukon eli portin kompressio aiheuttaisi aivan heti ongelmia, vaikka vähän isompaakin vahvistinta innostuttaisiin käyttämään. Portin pinta-alaa on siis reilusti ja kokonaisuudessaan portti tultaisiin viimeistelemään huolella. Edeltäjäänsä parempi Mitoituksen pohjana toimi 2008 kauden finaalikotelosta saadut mittaustulokset. Vireeksi valittiin 41 hertsiä kun se vanhassa kotelossa 40 hertsiä. Litroja tuli myös 30 lisää. Sedaneissa todella tärkeä asia on pitää kotelon kansipinta mahdollisimman matalalla. Uuden kotelon kansi saatiin 10 cm matalammalle kuin edeltäjässä. Testit ovat osoittaneet, että tässä autossa 2 cm matalampi kotelo tekee jo 0,15 db parannuksen äänenpaineeseen. Vararenkaan tilan täydellinen käyttöönotto mahdollisti noin 35 lisälitraa ja tällä saatiin kotelonkantta merkittävästi matalammalle. Myöskin portin teko oli tällöin helppoa, koska vararenkaan sivuja voi käyttää hyödyksi ja ilmavirran virtaus on taattu porttiin asti. Näin se kasattiin Kotelon valmistamiseen varattiin täysikokoinen 25 mm koivuvanerilevy, iso pussillinen torx-ruuveja ja sikaflexiä. Puuntyöstämiseen työkaluiksi riitti kuviosaha, käsisirkkeli ja sähköhöylä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty joten mitoitukseen ja sahailuun meni noin 20 tuntia aikaa. Onhan se aika paljon aikaa, mutta jokainen sentti tuli hyötykäyttöön. Sisäpinnat viimeisteltiin hartsilla ja tuenta toteutettiin 20 mm kierretangolla muutamasta pisteestä. Portin tekeminen on aikaa vievää hommaa, johon kuluu tällaisessa 68 Au t oso u n d Au t oso u n d 69

6 maxboom Äänenpaineen niksit ja raportit tapahtumista kotelossa eniten työtunteja. Portti alkaa hahmottumaan siten, että portin sisäkaarre kasataan muutamasta vanerista L-kirjamen muotoon. Siihen hahmotellaan piirtämällä sopiva kaari. Sitten vain sähköhöylällä työstetään karkea muoto. Höyläyksen jälkeen siirrytään hiontaan ja paklaamiseen, jota jatketaan siihen asti, että pinta on virheetön. Jotkut tyytyvät 400-karkeuksisen paperin jälkeen, mutta tässä projektissa mentiin aina karkeuteen 1000 asti. Portin suuaukkojen muodot hahmottuvat siten, että kuviosahalla ajetaan puuta pois 45 asteen kulmassa. Loput muodot hahmotellaan kulmahiomakoneella ja lamellilaikalla. Muotoja hahmotellessa voi pitää muumipapan haulikon suuaukon mielessä. Sehän avautuu samalla tavalla pikkuhiljaa, eikä siis ole varustettu pelkällä lyhyellä loppupyöristyksellä. Kun portinpinnat alkavat olla virheettömät, päästään vihdoin maalaamaan. Koko kotelon tekoon hurahtaa kokeneeltakin portin rakentajalta helposti 50 työtuntia, jos kaiken tekee viimeisen päälle. Toki tuohon aikaan sisältyy pakkelin kuivumisten odottelut. Pitkän uurastuksen palkitsi, kun uusi kotelo pujahti kontin syövereihin ilman sen isompia ponnisteluja. Sitten päästiinkin mielenkiintoisimpaan osuuteen eli mittaamaan miten se toimii. Ensimmäiset testaukset Heti alkuun huomattiin, että suunnittelussa oltiin onnistuttu. Lisälitrat, matalampi vire ja matalampi kotelo toivat huomattavasti lisää painetta 40 hertsin tuntumaan. Mitatuista luvuista voidaan kertoa sen verran, että 35 Hz tulee 144,1 db voimakkuudella ja 40 Hz 146,5 db:llä luokitusteholla 1 kw. Kauden aikana tullaan luultavasti saamaan lisää näyttöä tästä mahdollisesti Suomen kovimmasta sedanista. Tekeminenhän ei tietenkään lopu tähän. Edessä tulee olemaan tuhansia testisoittoja. Pitäähän selvittää eri kalustovariaatiot ja millä luokitustehoilla auto toimii parhaiten. Myös penkkien ja muiden auton osien optimaaliset asennot pitää vielä testailla. Lisäksi pitää selvittää mistä kohti autoa voi soiton aikana painaa ja mitkä pellit pitää jättää pärisemään. Myös koteloon voidaan kokeilla kaikenlaista pientä, vaikka peruskonstruktio tuleekin säilymään tässä kuvatun kaltaisena. 70 Au t oso u n d "Mitatuista luvuista voidaan kertoa sen verran, että 35 Hz tulee 144,1 db voimakkuudella ja 40 Hz 146,5 db:llä..." Kotelo alkaa muotoutua. Portin kumpikin puoli on ruuvattuna yhteen ja portin aukko näkyy ylhäällä. Portin suuaukkko ensimmäisten pakkelointien jälkeen. Pintamaalaus viimeistelee koko projektin. Subbarielementit kiinnitetään kotelon kanteen niin, että magneetit jäävät näkyville. Näin elementin syrjäyttämää ilmatilavuutta ei tarvitse huomioida kotelon koossa Portin suuaukko pyöristettiin ilmavirtauksen helpottamiseksi ja virtausäänien minimoimiseksi. 11. Kotelon kansi alkaa hahmottua. Enää puuttuu viimeinen kerros pintamaalia ja tietenkin itse subbarit.