TOIMENPITEET TUHKAROKKOEPÄILYSSÄ

Transkriptio

1 (6) 1 Infektioyksikkö TOIMENPITEET TUHKAROKKOEPÄILYSSÄ Tuhkarokkoa on syytä epäillä henkilöllä, jolla on kuume ja ihottuma sekä vähintään yksi seuraavista oireista: yskä, nuha tai konjunktiviitti JA joka ei ole sairastanut tuhkarokkoa tai saanut kansallisen rokotusohjelman mukaista rokotus suojaa tuhkarokkoa vastaan JA joka on äskettäin oleskellut maassa tai alueella, jossa esiintyy tuhkarokkoa JA / TAI joka on ollut kontaktissa henkilöön, jolla on epäilty tai varmistettu tuhkarokko Kun lääkäri epäilee tuhkarokkoa, tulee hänen ilmoittaa siitä puhelimitse heti potilaan asuinpaikkakunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille / terveydenhoitajalle JA sairaanhoitopiirin infektioyksikköön (p ). Samalla on mahdollisuus neuvotella potilaan kuljetukseen ja hoitoon ohjaukseen liittyvistä varotoimista. Päivystysaikana terveyskeskuksen päivystäjä ottaa yhteyttä HYKS:n infektiolääkäriin p Tuhkarokko on tartuntatautilain mukaan ilmoitettava tartuntatauti, josta lääkärin on täytettävä Tartuntatauti-ilmoitus A. Taudinaiheuttaja ja tartuttavuus Tuhkarokko (lat. morbilli, engl. measles) on paramyksoviruksen aiheuttama erittäin herkästi tarttuva infektio, joka tarttuu kosketus ja pisaratartuntana sekä ilmateitse tai kontaminoituneiden pintojen välityksellä. Itämisaika tartunnasta ensioireiden alkuun on yleensä 9 11 vuorokautta, mutta voi vaihdella 7 21 vuorokauden välillä. Tuhkarokkoa sairastava on tartuttava 4 vuorokautta ennen ihottumaa (eli jo yksi vuorokausi ennen ensioireita) ja 4-7 vuorokautta ihottuman puhkeamisen jälkeen. Taudinkuva Tauti alkaa hengitystieinfektion oirein: nuha, yskä, kuume ja konjunktiviitti. Muutaman päivän jälkeen suussa poskien limakalvoilla voidaan nähdä 1 2 vuorokauden ajan vaaleita 1 3 mm täpliä eli Koplikin täpliä. Ihottuma on punaläiskäinen ja niiden ympäristö on kalpeahko. Ihottuma ilmaantuu 3 5 vuorokauden kuluttua taudin ensioireista (eli noin 2 viikkoa tartunnasta): ensin korvien takaa, leviää kasvoihin ja vartalolle muuttuen loppuvaiheessa violetin sävyiseksi. Ihottuma kestää runsaan viikon. (ks. kuvatietokanta Terveysportista, Tuhkarokko). Tuhkarokkoon voivat sairastua ne altistuneet, jotka eivät ole saaneet kahta rokotusta tuhkarokkoa vastaan tai eivät ole aikaisemmin sairastaneet tautia. Mikäli tällaiselle henkilölle ilmaantuu tuhkarokon oireita, hänen tulee ottaa puhelimitse yhteyttä terveyskeskukseen. Hallittu saapuminen on tärkeää järjestää tuhkarokkoon liittyvän suuren tartuttavuuden vuoksi, jotta vältyttäisiin enemmiltä tuhkarokkoaltistumisilta.

2 2 Komplikaatiot Tuhkarokko on vaarallinen sen aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi. Iän karttuessa MPR-taudit ovat vaikeampia ja jälkitauteja on enemmän. Niitä ovat otiitti, pneumonia, laryngo trakeobronkiitti ja enkefaliitti. Vakava harvinainen myöhäiskomplikaatio on subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE) eli krooninen etenevä aivojen yleistulehdus, joka johtaa muutamassa vuodessa kuolemaan. Komplikaatioiden vaara on suurin aikuisilla, pikkulapsilla ja immuunipuutteisilla henkilöillä. Monissa kehitysmaissa tuhkarokko on pikkulasten yleisin kuolinsyy. Myös kehittyneissä maissa on raportoitu kuolemantapauksia. Tuhkarokkoepäilyn hoito Koska virus tarttuu hyvin herkästi kosketus ja pisaratartuntana sekä ilmateitse tai kontaminoituneiden pintojen välityksellä, potilas on tutkittava ja hoidettava sulkutilallisessa ilmaeristyshuoneessa. Sulkutilan ovet eivät saa olla samanaikaisesti auki. Potilasta pyydetään välttämään julkisia kulkuneuvoja ja huolehtimaan hyvästä yskimis- ja käsihygieniasta. Tavallisilla vastaanotoilla potilaita ei tule tutkia eikä hoitaa. Jos potilas tällaiselle ohjautuu, hänelle annetaan venttiilitön FFP-luokan hengityksensuojain ja pyydetään huolehtimaan hyvästä käsihygieniasta. Samoin toimitaan mahdollisten ambulanssikuljetusten aikana. Sairaalahoitoa tarvitsevista (immuunipuutteiset tai potilaalla heikentynyt yleistila) neuvotellaan etukäteen sisätautien tai lastentautien päivystäjän kanssa, joka samalla antaa ohjeet sairaalaan saapumiseen. Sairaalassa potilas hoidetaan ilmaeristyksessä. Eristys kestää 7 vrk ihottuman puhkeamisesta lukien. Lieväoireiset tuhkarokkopotilaat voidaan hoitaa kotona. Tartuttavuusaikana he eivät saa mennä töihin, kouluun tai päiväkotiin ja heidän on vältettävä kaikkia julkisia paikkoja. Tartuttavuusjakson aikana (7 vrk ihottuman puhkeamisesta lukien) tuhkarokolle alttiit henkilöt (rokottamattomat tai tautia sairastamattomat) eivät saa vierailla potilaan luona. Immuniteetin omaavat perheenjäsenet ja kontaktit voivat jatkaa elämäänsä normaalisti ja myös vierailla potilaan luona. Laboratoriodiagnostiikka tuhkarokkoepäilyssä Kun tuhkarokkoepäily herää, on diagnoosi pyrittävä varmistamaan mikrobiologisesti mahdollisimman pian oireiden alkamisen jälkeen. Mahdollisimman pian oireiden alkamisen jälkeen otetaan: 1. Tuhkarokko-vasta-aineet (S-MorbAb, 2815, akuuttivaiheen seeruminäyte) 2. Tuhkarokko-PCR syljestä (MorbNhO, 13014, sylkinäyte puhtaaseen putkeen tai mielellään tiivisteelliseen ns. PCR-putkeen). 3. Tuhkarokko-PCR nielusta (MorbNhO, 13014, nylonnukka /dacrontikulla, joka laitetaan puhtaaseen näyteputkeen) 4. Tuhkarokko-PCR virtsasta (MorbNhO, 13014, virtsanäyte 2 3 ml puhtaaseen putkeen, ei saa pakastaa). Oireiden alkamisesta 2 3 viikon kuluttua otetaan: 5. Tuhkarokko-vasta-aineet (S-MorbAb, 2815, toipilasvaiheen seeruminäyte) Huom! Jos kyseessä on pieni lapsi, otetaan ensisijaisesti seeruminäyte ja jos mahdollista sylki ja nielunäyte.

3 3 Näytepyynnön kysymyksiin kliinisistä tiedoista, oireiden alkamispäivästä ym. on vastattava. Pariseerumeiden välinen vasta ainenousu varmistaa diagnoosin erityisesti rokotetun sairastuessa. Tällöin IgM luokan vasta aineita ei useimmiten todeta ja PCR testi voi jäädä negatiiviseksi. Ilmoita laboratorioon p / päivystysaikana p , että kyseessä ovat kiireelliset näytteet, jotta he huolehtivat ennakkoilmoituksesta tutkivaan laboratorioon. Parhaassa tapauksessa vastaus valmistuu tällöin vuorokauden sisällä. Muuten näytteet päätyvät normaaliin sarjaan päivien viiveellä. Tuhkarokkoepäilyssä laboratorio huolehtii, että näytteet tutkitaan myös viikonloppuna. Erotusdiagnostiikka Moniin virusinfektioihin (mononukleoosi, vauvarokko sekä adeno, parvo ja enterovirukset) voi liittyä ihottumamuutoksia. Meningokokkitautiin liittyy pieniä verenpurkaumia, petekioita, erotuksena virusihottumista. Lapsilla esiintyvän Kawasakin taudin oirekuvassa on monimuotoinen ihottuma ja silmien sidekalvon punoitus. Myös lääkeaineallergiat, muut allergiset ihoreaktiot ja ihottumat trooppisen taudin oireina on pidettävä mielessä. Tuhkarokkorokotukset Suomessa Kansallinen rokotusohjelma Suomi aloitti rokotukset tuhkarokkoa vastaan vuonna Vuodesta 1982 lähtien on annettu MPR (morbilli, parotiitti, rubella) rokotetta tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan osana kansallista rokotusohjelmaa. Rokote annetaan kk ja 6 v. ikäisille. Armeijassa MPR rokotuksia on annettu vuosina Jokaisella tulisi olla joko sairastettujen tautien tai kahden MPR rokotuksen antama suoja tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Mikäli tästä suojasta ei ole varmuutta, suositellaan kahta MPR rokotusta vähintään puolen vuoden, mutta mieluiten 2 3 vuoden välein. Matkailijoiden suojaus Tuhkarokon esiintymisalueille matkustaville lapsille suositellaan MPR rokotusta 6 kuukauden iästä alkaen. Jos rokotus on annettu alle 1 vuotiaana, lapsi tarvitsee lisäksi tavanomaiset rokotusohjelman mukaiset MPR-rokotukset kuukauden ja 6 vuoden iässä. Aikuiset matkailijat suositellaan rokotettavaksi kansallisen rokotusohjelman mukaan (ks. edellä). Mikäli lapsi tai nuori ei ole saanut MPR rokotuksia, on erityisen tärkeää suositella MPR-rokotusta ennen matkaa. Euroopan tautikeskus on toistuvasti tiedottanut huonontuneesta tuhkarokkotilanteesta koko EU:n alueella. Alkuvuonna 2011 Suomessakin on todettu kotimaassa saatuja tuhkarokkotartuntoja. Sairastuneilla ei enää ole ollut suoraa yhteyttä ulkomaille tai toisiin sairastuneisiin, vaan he ovat saaneet tartuntansa jostain elinympäristöstään. THL on suositellut muutoksia MPR-rokotuksiin ja niiden antoaikatauluun Lapselle annetaan ensimmäinen MPR-rokoteannos 12 kuukauden iässä Aiemman suosituksen mukaan pikkulapset saavat ensimmäisen MPR-rokotteensa ohjelman mukaisesti kk iässä. Rokotus toteutuu käytännössä vasta puolen-

4 4 toista vuoden iässä. Äidiltä saatu suoja estää alle puolivuotiaita sairastumasta, mutta sen jälkeen lapset ovat alttiita tuhkarokolle. Rokotteen antoikä on siksi muutettu ja se on nyt kk. Tämä ohjeistus on voimassa vuoden 2011 loppuun saakka. Tilanne arvioidaan vuoden loppuun mennessä ja katsotaan muutetaanko käytäntö pysyväksi. Alle vuoden ikäisille ulkomaille matkustaville pikkulapsille annetaan MPRrokote Ulkomaille matkustaville 6-11 kk ikäisille pikkulapsille annetaan MPR-rokote ennen matkaa. Jos rokote annetaan alle 12 kk ikäiselle lapselle, se katsotaan ylimääräiseksi annokseksi. Lapsi tarvitsee myös rokotusohjelman mukaiset kaksi MPRrokoteannosta, jotka annetaan kk ja 6 v iässä vuotiaiden naisten tuhkarokkosuoja tarkistetaan Tuhkarokkorokotukset aloitettiin maassamme vuonna 1975, MPR-rokotukset vuonna Osa luvulla syntyneistä ei ehtinyt sairastaa tuhkarokkoa ennen kuin se laajojen rokotusten ansiosta hävisi maastamme lähes olemattomiin. He ovat alttiita taudille vuotiaille naisille, jotka eivät ole sairastaneet tuhkarokkoa tai saaneet kahta MPR- rokoteannosta tuhkarokkoa vastaan, tarjotaan kaksi annosta MPR-rokotetta. Kahden MPR-rokotuksen välin tulee olla puoli vuotta, mieluiten 2 3 vuotta. Jos nainen on joskus saanut yhden MPR-rokoteannoksen tuhkarokkoa vastaan, riittää, että hänelle nyt annetaan toinen MPR-rokoteannos. Rokotussarjaa ei siis aloiteta alusta. Miesten rokotussuoja on parempi, koska puolustusvoimissa MPR-rokotetta annettiin palvelukseen astuville vuosina Terveydenhuollon työntekijöiden suojaus tuhkarokkoa vastaan Työterveyshuollon tulee varmistaa, että työntekijät ja työharjoittelijat ovat sairastaneet tuhkarokon tai saaneet kaksi MPR rokotusta. Rokotukset voidaan toteuttaa työterveyshuollossa, opiskelijoiden terveydenhuollossa tai kotikunnan terveyskeskuksessa. Terveydenhuollon työntekijän ei tule hoitaa MPR rokottamattomia pikkulapsia, immuunipuutteisia tai raskaana olevia, mikäli hänellä ei ole immuniteettia tuhkarokolle. Altistuneiden kartoitus ja jäljittäminen Tuhkarokolle altistuneeksi määritellään henkilö, joka on ollut tartuttavuusaikana samassa tilassa samanaikaisesti tai 2 tunnin kuluessa siitä kun tuhkarokkopotilas on poistunut tilasta eikä hänellä ole suojaa tuhkarokkoa vastaan. Altistuneiden kartoitus aloitetaan tuhkarokkoepäilyn herätessä ja heti diagnoosin varmistuttua käynnistetään altistuneiden jäljitys. Kartoituksen aloittaa potilasta hoitava lääkäri tai sairaanhoitaja, joka selvittää haastattelemalla potilaan kontaktit mahdollisen tuhkarokon tartuttavuusajalla. Tiedot on toimitettava potilaan kotipaikkakunnan tartuntataudeista vastaavalle terveydenhoitajalle viipymättä. Erityisen tärkeää on selvittää, onko altistuneiden joukossa rokottamattomia pikkulapsia, raskaana olevia, immuunipuutteisia tai luvulla syntyneitä. Potilaan lähikontaktit ovat helposti saatavissa, samoin vastaanotolla samaan aikaan oleskelleiden kontaktien tiedot. Huomiota on kiinnitettävä ainakin seuraaviin asioihin: potilaan kanssa samassa taloudessa asuvat (nimi, hetu, kotikunta) seurustelukumppani (nimi, hetu, kotikunta)

5 5 muut läheiset ystävät ja sukulaiset (nimi, hetu, kotikunta) työtoverit (työpaikka, sijaintikunta) päiväkoti- ja koulutoverit (päiväkodin / koulun nimi, luokka / ryhmä) harrastuskontaktit (seura, ryhmä) matkat julkisilla liikennevälineillä (kulkuväline, matkareitti, aika, paikkatiedot) mahdolliset aiemmat terveydenhuoltokontaktit tartuttavuusaikana (laitos, aika) samaan aikaan tai 2 tunnin kuluessa vastaanottotiloissa olleet ihmiset, kun perusteltu epäily tuhkarokosta on ilmennyt (nimi, hetu, kotikunta) muut mahdolliset kontaktit Kaikille altistuneille tulee tiedottaa altistumisen aiheuttamasta tartuntavaarasta ja tuhkarokon oireista sekä antaa ohjeet hoitoon hakeutumisesta. Altistuneiden suojaaminen 1. Rokottaminen: Rokottamattomat altistuneet suojataan MPR-rokotteella alle 3 vrk:n sisällä altistumisesta. Rokoteannos on kaikille sama 0,5 ml ihon alle. 2. Immunoglobuliini: Annetaan 7 vuorokauden kuluessa altistuksesta: niille joille MPR-rokote on vasta-aiheinen 6 kuukautta täyttäneille pikkulapsille (yleensä alle kuukauden ikäiset), jotka eivät ole saaneet yhtään MPR-rokotusta ennen altistusta eivätkä ole ehtineet saada MPR- rokotusta 72 tunnin kuluessa altistuksesta Lapsille im immunoglobuliini (GammaQuin 160 mg/ml) annos on 0.5 ml/kg, maksimiannos 5 ml, pistetään syvälle lihakseen (pakara/reidet) hitaana injektiona, yhteen pistokohtaan enintään 2 ml. Raskaana oleville annos on painosta riippumatta 15 ml, pistetään syvälle lihakseen (pakara/reidet) hitaana injektiona, yhteen pistokohtaan enintään 5 ml. Sairaalassa suonensisäisesti immunoglobuliinia (Kiovig, Gammagard) 0.15 g/kg immuunipuutteisille Immunoglobuliinin annon jälkeen henkilöä tulee seurata vähintään 30 min ajan Immuunipuutteiset i.v. immunoglobuliinia tarvitsevat hoidetaan sairaalassa. Immuunipuutteisten ja ei-immuunien raskaana olevien potilaiden sekä alle 18 kk ikäisten rokottamattomien lasten kohdalla suojauksessa ei saa viivytellä. Rokotteita on varattu SATKS:n päivystykseen, RAS:n apteekkiin ja terveyskeskusten lääkehuoltoon. Henkilökunnan suojautuminen Sairaalahoitoa tarvitsevaa tuhkarokkopotilasta hoidetaan ilmaeristyshuoneessa. Jos työntekijä on sairastanut tuhkarokon tai saanut kaksi rokotusta tuhkarokkoa vastaan, hänen ei tarvitse käyttää hengityksensuojainta. Niiden hoitohenkilökuntaan kuuluvien, joiden immuniteetista ei ole varmuutta, ei tulisi mennä tartuttavan tuhkarokkopotilaan huoneeseen lainkaan, pakottavissa tilanteissa käyttävät venttiilillistä FFP3 luokan hengityksensuojainta aina huoneeseen mentäessä. Henkilökunnan rokotesuojasta tulee huolehtia etukäteen. Kädet desinfioidaan ennen suojainten pukemista ja niiden riisumisen jälkeen. Jos käsissä on näkyvää likaa tai potilas on ripuloinut tai oksentanut, kädet on lisäksi pestävä potilaskontaktin jälkeen. Tutkimus- ja hoitovälineistö

6 6 Käytetään mahdollisuuksien mukaan kertakäyttövälineitä. Välineet, jotka kestävät lämpödesinfektion, viedään peitettynä eristyshuoneen desinfioivaan pesukoneeseen. Muut pyyhitään pesevällä pintadesinfektioaineella (Easydes ) ja kertakäyttöliinalla. Eristyksen loputtua käyttämättömät kertakäyttötavarat laitetaan roskiin ja käyttämättömät vaatteet ja liinavaatteet pyykkiin. Siivous Laitoshuoltajille on tiedotettava tartuntavaarasta ja siltä suojautumisesta (samalla tavoin kuin muu henkilökunta). Loppusiivouksen jälkeenkään huoneeseen ei saa heti sijoittaa tuhkarokolle altista henkilöä (varoaika vähintään 2 tuntia). Siivouksessa käytetään huonekohtaisia tai kertakäyttöisiä siivousvälineitä. Monikäyttöiset siivousvälineet huolletaan heti käytön jälkeen. Huone siivotaan potilashuoneista viimeisenä. Kosketuspinnat ja wc- ja pesutilat puhdistetaan 500 ppm klooriliuoksella, muut pinnat heikosti emäksisellä pesuaineella. Eritetahrojen desinfektioon käytetään ppm klooriliuosta.