LUONNOS MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUKSEKSI ELINTARVIKETIETO- JEN ANTAMISESTA KULUTTAJILLE

Transkriptio

1 LUONNOS MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUKSEKSI ELINTARVIKETIETO- JEN ANTAMISESTA KULUTTAJILLE Taustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, jäljempänä elintarviketietoasetus, tuli voimaan joulukuussa Siirtymäaikaa pakollisia elintarviketietoja koskevien vaatimusten soveltamiselle on joulukuuhun 2014 asti ja pakollista ravintoarvomerkintää koskeville vaatimuksille joulukuuhun 2016 asti. EU-asetuksia sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa ilman kansallisia täytäntöönpanosäädöksiä. Kun elintarviketietoasetusta aletaan soveltaa ja aiemmin voimassa olleet EU-säädökset kumotaan, myös vastaavat kansalliset säädökset (KTMa 1084/2004 elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja MMMa 588/2009 elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä) kumotaan. Tietyistä asioista täytyy kuitenkin edelleen säätää kansallisesti. Kansalliset toimenpiteet koskevat muun muassa pakollisten elintarviketietojen kielivaatimuksia. Elintarvikkeen erätunnuksesta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/91/EU, joka on implementoitava kansalliseen lainsäädäntöön. Elintarviketietoasetuksen soveltamisalaan kuuluvat kaikki loppukuluttajalle ja suurtaloudelle tarkoitetut elintarvikkeet, siis myös pakkaamattomat ja ammattikeittiöiden kautta luovutettavat elintarvikkeet. Asetuksessa säädetään kuitenkin ainoastaan pakattujen elintarvikkeiden osalta, mitä tietoja niistä on annettava ja miten tiedot on annettava. Pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta täytyy kansallisesti säätää, mitä tietoja on annettava ja miten tiedot on annettava. Voimassa olevan kansallisen lainsäädännön (KTMa 1084/ ja 25 ) mukaan erikseen mainituissa elintarvikeryhmissä täytyy ilmoittaa ruokasuolan määrä painoprosentteina. Lisäksi elintarvike täytyy ilmoittaa voimakassuolaiseksi, jos suolapitoisuus ylittää lainsäädännössä asetetut elintarvikeryhmäkohtaiset rajat. Keskustelu elintarviketietoja koskevista kansallisista säännöksistä aloitettiin maa- ja metsätalousministeriön johdolla vuoden 2013 alussa. Tähän työhön ovat osallistuneet viranomaisten lisäksi keskeiset sidosryhmät, kuten kuluttajat, elintarviketeollisuus ja -kauppa, ravintola-ala sekä alkutuotanto. Tietojen antamiseen pakkaamattomista elintarvikkeista liittyy monenlaisia haasteita. Elintarvikkeiden vähittäismyyntipaikkoja ja tarjoilupaikkoja on erilaisia ja niissä on erilaisia toimintatapoja. Erityisesti pk-yritysten toimintatavat voivat olla hyvin erilaisia kuin suurilla toimijoilla tai ketjuilla. Asetettavien vaatimusten tulee olla käytännössä mahdollisia toteuttaa ja vaatimusten noudattamista täytyy olla mahdollista valvoa. On myös otettava huomioon vaatimuksista aiheutuva hallinnollinen taakka ja kustannukset. Samaan aikaan on varmistettava kuluttajansuojan korkea taso sekä kuluttajien riittävä tiedonsaanti. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia elintarvikkeiden koostumuksesta ja muista ominaisuuksista. Kuluttajat eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Eri ihmisille erilaiset asiat ovat tärkeitä ja kiinnostus vaihtelee myös tuoteryhmittäin. Maa- ja metsätalousministeriö tilasi TNS Gallup Oy:ltä kuluttajakyselyn, jossa selvitettiin, mitä tietoja kuluttajat odottavat saavansa ja pitävät tärkeinä elintarvikkeista ja millä tavalla tietoa toivotaan annettavan erilaisissa tilanteissa. Lisäksi kysyttiin, ovatko kuluttajat valmiita maksamaan korkeampaa hintaa saadakseen tarpeellisena pitämänsä tiedot. Tutkimusta varten tehtiin haastattelua välisenä aikana. Elintarvikemyymälässä kuluttajat odottavat saavansa tietoja seuraavasti: elintarvikkeen ja/tai raakaaineen alkuperämaa 67%, päiväysmerkinnät 67%, elintarvikkeen ainesosat 46%, ravintosisältötiedot yleensä 10% sekä rasvan määrä/laatu 16%, suola 15% ja energia 11%. Kun kysyttiin, miten tiedot tulisi antaa pakkaamattomista elintarvikkeista elintarvikemyymälässä, vastaajista 71% piti parhaana

2 tapana, että tiedot ilmoitettaisiin myyntipaikan välittömässä läheisyydessä olevassa taulussa tai esitteessä. Huomattavasti pienempi joukko (18%) piti riittävänä, että myyntipaikan välittömässä läheisyydessä olevassa selkeässä taulussa tai esitteessä ilmoitettaisiin, että tiedot saa pyynnöstä. Vastaajista 49% oli sitä mieltä, että elintarvikkeiden myyntitavalla (kuluttaja itse pakkaa, myyjä pakkaa kuluttajan pyynnöstä, valmiiksi pakattu välitöntä myyntiä varten) ei ole vaikutusta siihen, miten tiedot tulisi antaa. Tarjoilupaikoissa (ravintolat, henkilöstöravintolat, pikaruokapaikat, kahvilat jne.) kuluttajan mielestä tarpeellisia tietoja ovat seuraavat: elintarvikkeen ainesosat 58%, elintarvikkeen ja/tai raaka-aineen alkuperämaa 49%, allergeenit 46%, ravintosisältötiedot yleensä 16% sekä rasvan määrä/laatu 14%, suola 13% ja energia 10%. Kun kysyttiin, miten tiedot tulisi antaa tarjoilupaikoissa, vastaajista 65% piti parhaana tapana, että tiedot ilmoitetaan ruokalistassa. Huomattavasti pienempi joukko (16%) piti riittävänä, että ruokalistassa ilmoitetaan selkeästi, että tiedot saa pyynnöstä. Vastaajista 62% oli sitä mieltä, että tarjoilupaikan luonteella ei ole vaikutusta siihen, miten tiedot tulisi antaa. Kun kysyttiin, minkä verran korkeamman hinnan olisi valmis maksamaan saadakseen tarpeellisena pitämänsä tiedot, vastaajista 67% ilmoitti, ettei ole valmis maksamaan korkeampaa hintaa. Vastaajista 18% olisi valmis maksamaan enintään 5% korkeamman hinnan. Haluttomuus maksaa korkeampaa hintaa oli vallitseva käsitys kaikissa väestöryhmissä. Kuluttajakyselyn tulosten mukaan kuluttajia siis kiinnostaa pääsääntöisesti samat asiat riippumatta siitä, onko elintarvike pakattu vai pakkaamaton. Tulokset osoittivat myös, että vaikka kuluttajat haluavat tietoja pakkaamattomien elintarvikkeiden koostumuksesta ja muista ominaisuuksista, harva on valmis maksamaan siitä. Kuluttajakyselyn tuloksia on hyödynnetty kansallisten vaatimusten valmistelussa. Elintarviketietoasetuksen soveltamiseen liittyvien kansallisten toimenpiteiden valmistelun yhteydessä on käsitelty myös kansallisten suolamerkintämääräysten muuttamista. Asetusluonnoksen sisältö 1 Asetuksen tarkoitus Asetusluonnoksessa säädetään valmiiksi pakatuista elintarvikkeista annettavista tiedoista siltä osin kuin niistä ei säädetä muussa lainsäädännössä. Säännökset pakollisten elintarviketietojen kielivaatimuksista (4 ) ja erätunnuksesta (5 ) koskisivat valmiiksi pakattuja elintarvikkeita. Myös säännös elintarvikkeen ilmoittamisesta voimakassuolaiseksi (11 ) koskisi valmiiksi pakattuja elintarvikkeita. Asetusluonnoksessa säädetään erikseen, mitä tietoja pakkaamattomista elintarvikkeista on annettava loppukuluttajalle ja miten nämä tiedot on annettava. 2 Soveltamisala Soveltamisalaan kuuluisivat kaikki elintarvikkeet, jotka on tarkoitettu loppukuluttajalle, mukaan lukien suurtalouksien toimittamat elintarvikkeet sekä elintarvikkeet, jotka on tarkoitettu toimitettavaksi suurtalouksille. Soveltamisalaan kuuluisi myynnin lisäksi myös elintarvikkeiden vastikkeeton luovutus. Soveltamisala vastaisi elintarviketietoasetuksen soveltamisalaa. Voimassa olevan lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvat loppukuluttajalle tai suurtaloudelle luovutettavaksi tarkoitetut valmiiksi pakatut elintarvikkeet. Lainsäädäntöä sovelletaan pakkaamattomiin elintarvikkeisiin siten kuin siitä erikseen säädetään. Voimassa olevan lainsäädännön soveltamisalassa ei mainita suurtalouksien kautta loppukuluttajalle toimitettavia elintarvikkeita. Asetusluonnoksen soveltamisalaan kuuluvat myös yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät juomat siltä osin, kuin niistä annettavista tiedoista ei säädetä muussa lainsäädännössä. Säännös vastaisi voimassa olevan lainsäädännön säännöstä. Elintarviketietoasetuksen 8 artiklassa säädetään elintarvikeketjun eri toimijoiden vastuusta elintarviketietojen antamisen osalta. Säännös koskee myös tietojen toimittamista toimijalta toiselle. Elintarvikealan toimijoiden vastuusta säädetään myös yleisen elintarvikeasetuksen (EY) N:o 178/ ja 18 artiklassa. Lisäksi toimijoiden vastuusta säädetään elintarvikelain (23/2006) 17 ja 19 :ssä. Säännösten mukaan elintarvikealan toimijan on noudatettava kaikessa toiminnassaan riittävää huolellisuutta, jotta elintarvike täyttää sitä koskevat vaatimukset. Elintarvikealan toimijalla on oltava riittä- 2

3 vät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Elintarvikealan toimijan on tunnettava elintarvikkeeseen ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä elintarviketurvallisuuden ja muiden elintarvikelainsäädännön mukaisten vaatimusten kannalta kriittiset kohdat toiminnassaan. Elintarviketietoasetuksen 14 artiklassa säädetään elintarviketietojen antamisesta etämyynnin yhteydessä mukaan lukien pakkaamattomista elintarvikkeista annettavat tiedot. Asetusluonnoksessa viitataan mainittuihin elintarviketietoasetuksen säännöksiin. 3 Määritelmät Asetusluonnoksessa viitataan tiettyihin yleisen elintarvikeasetuksen (EY) N:o 178/2002 määritelmiin (elintarvike, elintarvikealan toimija, loppukuluttaja) sekä elintarviketietoasetuksen eräisiin määritelmiin (elintarviketieto, suurtalous, valmiiksi pakattu elintarvike, etiketti, merkintä). Elintarvikkeen luovutuspaikka määriteltäisiin viittaamalla elintarvikelain 13 :n 1 momentissa olevaan ilmoitetun elintarvikehuoneiston määritelmään. Elintarvikkeen luovutuspaikka voisi olla vähittäismyyntipaikka tai tarjoilupaikka. Lähtökohtaisesti elintarvikkeen luovutuspaikan määritelmän ulkopuolelle jäisivät elintarvikkeiden luovutus elintarvikelain 13 :n 6 momentissa mainittujen toimintojen yhteydessä. Mainittu säännös koskee elintarvikealan vähäriskistä toimintaa, jota ei harjoiteta ammattimaisesti. Tällaiseksi toiminnaksi katsotaan esim. koulujen myyjäiset, harrastekerhojen järjestämä elintarvikkeiden myynti tai yksityishenkilön kotonaan valmistamien elintarvikkeiden myynti, joka ei ole jatkuvaa eikä säännöllistä. Myytävien tai muuten luovutettavien elintarvikkeiden määrän tulee olla vähäinen. Elintarvikelain 13 :n 6 momentin tarkoittamaksi toiminnaksi katsotaan myös elintarvikkeiden vähäinen luovuttaminen muun elinkeinotoiminnan yhteydessä. Allergioita ja intoleransseja aiheuttavia aineita ja tuotteita koskevat tiedot olisi annettava loppukuluttajalle myös silloin, kun elintarvikkeita luovutetaan elintarvikelain 13 :n 6 momentin tarkoittaman toiminnan yhteydessä, mutta muita asetusluonnoksen edellyttämiä tietoa ei tällöin vaadittaisi. Myös voimassa oleva lainsäädäntö (KTMa 1084/ kohta) edellyttää allergeenien ilmoittamista koti- tai maatilataloudessa valmistettujen ja myyjäisissä tai vastaavissa tilaisuuksissa tilapäisesti myytävistä elintarvikkeista. Elintarviketietoasetuksessa määritellään valmiiksi pakattu elintarvike (2.2(e) art.). Määritelmän mukaan valmiiksi pakatulla elintarvikkeella ei tarkoiteta kuluttajan pyynnöstä myyntitiloissa pakattua elintarviketta tai välitöntä myyntiä varten valmiiksi pakattua elintarviketta. Asetusluonnoksessa pakkaamattomalla elintarvikkeella tarkoitetaan loppukuluttajalle sellaisenaan tarkoitettua elintarviketta, jonka kuluttaja itse pakkaa tai joka pakataan kuluttajan pyynnöstä elintarvikkeen luovutuspaikassa tai joka on valmiiksi pakattu elintarvikkeen luovutuspaikassa välitöntä myyntiä varten. Pakkaamattomalla elintarvikkeella tarkoitetaan myös elintarviketta, joka tarjoillaan elintarvikkeen luovutuspaikassa loppukuluttajalle valmiina nautittavaksi. Pakkaamattoman elintarvikkeen määritelmä kattaisi myös elintarvikkeet, jotka on elintarvikkeen luovutuspaikassa pakattu valmiiksi välitöntä myyntiä varten. Välittömällä myynnillä tarkoitettaisiin pakkaamista ja myyntiä vuorokauden aikana. Elintarvike-erän määritelmä vastaa direktiivin 2011/91/EY määritelmää sekä voimassa olevan lainsäädännön (KTMa 1084/ kohta) määritelmää. 4 Pakollisten elintarviketietojen kielivaatimukset Elintarviketietoasetuksen 15 artiklan mukaan pakolliset elintarviketiedot on annettava kielellä, joita kuluttajat niissä jäsenvaltioissa, jossa elintarviketta pidetään kaupan, helposti ymmärtävät. Jäsenvaltiot voivat omalla alueellaan määrätä, että tiedot on annettava yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä. Suomessa kielilain (423/2003) 34 edellyttää, että tiedot, jotka kulutushyödykkeistä on erityislainsäädännön mukaan annettava, on merkittävä kaksikielisessä kunnassa myytävään tuotteeseen ainakin suomen ja ruotsin kielellä ja yksikielisessä kunnassa myytävään tuotteeseen ainakin kyseisen kunnan kielellä. Annettaessa kielilain tarkoittamia tietoja suomen ja ruotsin kieltä on kohdeltava tasapuolisesti. Asetusluonnoksen mukaan pakolliset elintarviketiedot on kaksikielisessä kunnassa annettava pakkausmerkinnöissä ainakin suomen ja ruotsin kielellä. Yksikielisissä kunnissa riittäisi, että tiedot an- 3

4 netaan ainakin kyseisen kunnan kielellä. Säännös ei estäisi tietojen antamista muilla kiellä. Voimassa olevan lainsäädännön (KTMa 1084/ ) mukaan ruotsin kielen asemasta voidaan käyttää norjan- tai tanskankielisiä merkintöjä. Tämä ei ole linjassa kielilain 34 :n vaatimusten kanssa eikä näin ollen enää jatkossa olisi mahdollista. Pakollisten elintarviketietojen kielivaatimukset koskevat pakkausmerkinnöissä annettavia tietoja. Voimassa olevan lainsäädännön (KTMa 1084/ ) mukaan kaksikielisissä kunnissa voidaan myyntipaikalla pakatuissa elintarvikkeissa käyttää joko suomen- tai ruotsinkielisiä merkintöjä. Elintarviketietoasetuksen ja nyt esillä olevan asetusluonnoksen mukaan myyntipaikalla välitöntä myyntiä varten pakatut elintarvikkeet kuuluvat pakkaamattomiin elintarvikkeisiin. Pakkaamattomista elintarvikkeista annettaville tiedoille ei esitetä asetettavaksi vastaavia kielivaatimuksia kuin pakkausmerkinnöissä annettaville tiedoille. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ohjeistanut irtotavarana myytävistä sekä kaupassa pakatuista elintarvikkeista annettavien tietojen kielivaatimuksia. Ohjeistusta tarvitaan jatkossakin pakkaamattomana luovutettavista elintarvikkeista annettavien tietojen kielivaatimusten osalta. 5 Elintarvike-erän tunnus Erätunnus ei ole varsinaisesti kuluttajalle annettava tieto. Koska elintarvike-erän tunnuksesta säädetään direktiivillä, säännökset on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä. Aiemmin voimassa olleen elintarvike-erän tunnusta koskevan neuvoston direktiivin 89/396/ETY säännökset on pantu täytäntöön kansallisella pakkausmerkintäasetuksella (KTMa 1084/2004 2, 37 ja 38 ). Direktiivi 89/396/ETY on korvattu elintarvike-erän tunnusta koskevalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/91/EU. Direktiivin säännökset ehdotetaan pantavaksi täytäntöön asetusluonnoksella. Säännökset vastaisivat voimassa olevan lainsäädännön vaatimuksia. Säännöksissä otettaisiin kantaa myös erätunnuksen ilmoittamiseen pakkaamattomista elintarvikkeista. Mahdollisuus korvata erätunnut päiväysmerkinnällä säilyisi ennallaan. 6 Allergioita ja intoleransseja aiheuttavia aineita ja tuotteita koskevien tietojen antaminen loppukuluttajalle pakkaamattomista elintarvikkeista Elintarviketietoasetus (44.1(a) art.) edellyttää, että elintarvikkeen valmistuksessa käytetyt ja lopullisessa elintarvikkeessa edelleen jossain muodossa olevat asetuksen liitteessä II luetellut allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet on ilmoitettava myös pakkaamattomista elintarvikkeista, mukaan lukien ammattikeittiöiden kautta luovutettavat elintarvikkeet. Jäsenvaltio päättää, miten tiedot tulee antaa. Asetusluonnoksen mukaan allergeenit on myös pakkaamattomista elintarvikkeista ilmoitettava elintarvikkeen nimellä niin, että siitä käy ilmi elintarviketietoasetuksen liitteessä II mainittu allergeeni. Tarkempaa ohjeistusta tarvitaan sen osalta, minkälaisesta nimestä allergeenin katsotaan käyvän riittävän selvästi ilmi. Allergeeneja koskevat tiedot olisi annettava loppukuluttajalle myös silloin, kun elintarvikkeita luovutetaan elintarvikelain 13 :n 6 momentin tarkoittaman toiminnan yhteydessä. 7 Allergioita ja intoleransseja aiheuttavia aineita ja tuotteita koskevien tietojen ilmoittamistapa Elintarviketietoasetuksen mukaan (44.2 art.) jäsenvaltio päättää ilmaisu- tai esitystavasta, jolla allergeeneja koskevat tiedot on annettava pakkaamattomista elintarvikkeista. Elintarviketietoasetuksen tulkintoja koskevassa asiakirjassa todetaan, että kansallisesti voidaan sallia pakkaamattomia elintarvikkeita koskevien allergeenitietojen antaminen suullisesti kuluttajan pyynnöstä edellyttäen, että elintarvikkeen luovutuspaikassa ilmoitetaan selkeästi ja näkyvästi, että tällaiset tiedot ovat pyynnöstä saatavilla. Asetusluonnoksen mukaan allergeeneja koskevat tiedot on lähtökohtaisesti annettava pakkaamattomista elintarvikkeista kirjallisesti. Tiedot olisi ilmoitettava loppukuluttajalle kirjallisesti elintarvikkeen luovutuspaikassa pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä olevassa helposti havaittavassa ja selkeässä esitteessä tai taulussa tai muulla vastaavalla tavalla. 4

5 Allergeeneja koskevat tiedot voisi antaa myös suullisesti kuluttajan pyynnöstä edellyttäen, että elintarvikkeen luovutuspaikassa pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä helposti havaittavalla ja selkeällä tavalla ilmoitetaan, että allergeeneja koskevat tiedot ovat saatavissa pyydettäessä henkilökunnalta tai että tiedot ovat kuluttajan saatavissa kirjallisessa tai elektronisessa muodossa ennen ostopäätöksen tekoa ilman ylimääräisiä kustannuksia. Tämä tieto olisi annettava kuluttajalle siten, että tieto olisi nähtävissä kaikissa niissä paikoissa, joissa pakkaamattomia elintarvikkeita on tarjolla. Kun allergeeneja koskevat tiedot annetaan kuluttajalle suullisesti, tietojen tulisi lisäksi olla kirjallisessa tai elektronisessa muodossa elintarvikkeen luovutuspaikassa henkilökunnan ja valvontaviranomaisten helposti saatavilla. Tämä on edellytys allergeeneja koskevien tietojen todentamiselle. Kirjallisessa tai elektronisessa muodossa oleville tiedoille ei asetettaisi erityisiä vaatimuksia eikä elintarvikealan toimijan edellytettäisi luovan erityistä tietojärjestelmää tai vastaavaa tietojen ylläpitämistä varten. Olennaista olisi tietojen todentamista koskevan tavoitteen toteutuminen. Erillistä ilmoitusta siitä, miten tiedot allergeeneista ovat saatavissa, ei vaadittaisi silloin, kun kuluttajan allergioita ja intoleransseja koskevat ravitsemukselliset erityistarpeet on etukäteen selvitetty ja kirjattu ylös ja elintarvikkeet luovutetaan tai ateriat tarjoillaan kuluttajalle kohdennetusti näiden tietojen perusteella. Tämä poikkeus koskisi esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa, vanhustenhuollossa, vankiloissa jne. tarjoiltavia aterioita. Erillistä ilmoitusta ei vaadittaisi myöskään silloin, kun elintarvikkeita luovutetaan elintarvikelain 13 :n 6 mom. tarkoittaman toiminnan yhteydessä. 8 Muiden tietojen antaminen loppukuluttajalle pakkaamattomista elintarvikkeista elintarvikkeen luovutuspaikassa Elintarviketietoasetuksen 9 ja 10 artiklan tarkoittamien muiden elintarviketietojen kuin allergeenien ilmoittaminen pakkaamattomista elintarvikkeista on pakollista vain, jos jäsenvaltio sitä edellyttää. Jäsenvaltio voi vaatia kaikkien tai joidenkin kyseisten tietojen tai niiden osien antamista (44.1(b) art.). Lisäksi jäsenvaltio voi säätää tavoista, joilla tiedot on asetettava saataville sekä tietojen ilmaisu- ja esitystavoista (44.2 art.). Jäsenvaltio voi siis päättää, että pakkaamattomista elintarvikkeista vaaditaan vain osa elintarviketietoasetuksen mukaisista pakollisista elintarviketiedoista. Jäsenvaltio voi myös päättää, että tiedot voidaan pakkaamattomista elintarvikkeista esittää eri tavalla kuin valmiiksi pakatuista elintarvikkeista. Lähtökohtaisesti kuluttajan tulisi saada elintarvikkeista samat tiedot siitä riippumatta, myydäänkö elintarvikkeita valmiiksi pakattuna vai pakkaamattomana. Toisaalta pakkaamattomista elintarvikkeista vaadittavia tietoja sekä tietojen ilmoittamistapaa koskevien vaatimusten on oltava sellaisia, että elintarvikealan toimijat voivat ne ilman kohtuutonta hallinnollista taakkaa toteuttaa ja että vaatimusten noudattamista voidaan valvoa. Pakkaamattomien elintarvikkeiden tarjonta on kuluttajien etu eikä sitä pidä tarpeettomasti vaikeuttaa. Maa- ja metsätalousministeriön TNS Gallupilta tilaaman kuluttajakyselyn mukaan kuluttajat haluavat lähtökohtaisesti samat tiedot sekä pakatuista että pakkaamattomista elintarvikkeista. Kuluttajat eivät kuitenkaan ole halukkaita maksamaan pakkaamattomista elintarvikkeista korkeampaa hintaa saadakseen nykyistä enemmän tietotoja. Asetusluonnoksessa pakkaamattomista elintarvikkeista vaadittavia tietoja on arvioitu riskiperusteisuuden näkökulmasta. Vähittäismyyntipaikassa pakkaamattomasta elintarvikkeesta olisi loppukuluttajalle ilmoitettava 1) elintarvikkeen nimi, 2) elintarvikkeen ainesosat, 3) alkuperämaa tai lähtöpaikka, sekä 4) tarvittavat käyttö- ja säilytysohjeet. Elintarvikkeen nimi ja tarvittavat käyttö- ja säilytysohjeet ovat vähimmäisvaatimus elintarvikkeen oikean ja turvallisen käytön kannalta. Käyttöohje voi olla myös varoitus. Elintarvikkeen ainesosat ovat kuluttajalle tärkeä tieto. Ainesosia koskevan tiedon puuttuminen saattaa johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen koostumuksen ja muiden ominaisuuksien suhteen. Ainesosia koskevan tiedon merkitys korostuu entisestään, kun uusissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa siirrytään ravintoainetasolta elintarviketasolle. Ainesosat ovat kuluttajalle tärkeä tieto myös siitä syystä, että kuluttaja voi olla allerginen tai yliherkkä myös muille kuin elintarviketietoasetuksen liitteessä II luetelluille aineille ja tuotteille. Ainesosien ilmoittamistavasta on yksityiskohtaiset säännökset elintarviketietoasetuksessa (art. 18, liite VII). Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että tiedot pakkaamattomista elintarvikkeista voidaan esittää eri tavalla kuin valmiiksi pakatuista elintarvikkeista (44.2 art.). Asetusluonnoksen mukaan ainesosia koskevat tiedot pakkaamattomista elintarvikkeista 5

6 tulee antaa joko elintarviketietoasetuksen edellyttämällä tavalla tai muulla vastaavalla riittävän selkeällä tavalla. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia siitä, missä ruoka on tuotettu ja tehty ja minkälaisen reitin se on kulkenut ruokapöytään. Elintarviketietoasetuksella elintarvikkeen alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuutta laajennetaan asteittain vaikutusarviointien perusteella. Valmiiksi pakatun tuoreen sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä siipikarjanlihan alkuperämerkinnöistä säädetään komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1337/2013. Mainittua asetusta aletaan soveltaa Asetusluonnoksen mukaan pakkaamattomana myytävän tuoreen sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä siipikarjanlihan alkuperämaa tulisi ilmoittaa vastaavalla tavalla kuin pakatun lihan alkuperämaa. Kun elintarviketietoasetuksen alkuperämerkintävelvoitetta laajennetaan ja annetaan tarkempia täytäntöönpanosäädöksiä, vaatimuksia sovellettaisiin vastaavalla tavalla myös pakkaamattomana luovutettaviin elintarvikkeisiin. Elintarvikkeen ravintosisällön määrittäminen on varsin monimutkaista. Tästä syystä pakkaamattomista elintarvikkeista on perusteltua vaatia ravintosisällön osalta ainoastaan kansanterveyden kannalta olennaisimmat tiedot. Elintarvikkeen energiasisältöä ei ole mahdollista analysoida erikseen. Energiasisältö ei myöskään sellaisenaan kerro elintarvikkeen ravintosisällöstä. Erityisesti pienet toimijat eivät itse analysoi elintarvikkeiden ravintosisältöä, vaan ottavat tiedot tietokannoista tai vastaavista. Tietojen toimittaminen elintarvikeketjussa toimijalta toiselle on olennaisen tärkeää, jotta elintarvikealan toimijat voivat antaa elintarvikkeista vaadittavat tiedot. Asetusluonnoksen mukaan vähittäismyyntipaikassa olisi pakkaamattomista elintarvikkeista annettava loppukuluttajalle seuraavat ravintosisältöä koskevat tiedot: 1) juustoista rasvan sekä suolan määrä; 2) makkaroista rasvan ja suolan määrä, 3) muista leikkeleenä käytettävistä lihavalmisteista rasvan ja suolan määrä sekä 4) ruokaleivistä suolan määrä. Suolalla tarkoitetaan tässä, kuten myös elintarviketietoasetuksen mukaisessa pakollisessa ravintoarvomerkinnässä, natriumin kokonaismäärää suolaekvivalenttina (suola = natrium x 2,5), johon lasketaan kaikki eri lähteistä tuleva ja myös elintarvikkeessa luontaisesti oleva natrium. Suolan ja rasvan määrä ilmoitettaisiin painoprosentteina valmistushetkellä tai siten kuin ravintoarvomerkinnästä elintarviketietoasetuksessa säädetään. Rasvan ja suolan määrä ovat kansanterveyden kannalta olennaisia tietoja. Tietojenantovelvollisuus on rajattu tuoteryhmiin, jotka ovat keskeisiä rasvan ja suolan saannin kannalta. Myös voimassa oleva lainsäädäntö (MMMa 264/2012) edellyttää rasvapitoisuuden ilmoittamista pakkaamattomana myytävästä juustosta. Asetusluonnoksen edellyttämiä ravintosisältötietoja ei tarvitsisi ilmoittaa elintarvikkeista, joita pieniä tuotemääriä tuottava valmistaja toimittaa suoraan loppukuluttajalle tai paikalliselle vähittäisliikkeelle, joka toimittaa tuotteet suoraan loppukuluttajalle. Tällaiset toimijat on vastaavalla tavalla vapautettu pakollisen ravintoarvomerkinnän esittämisestä valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden osalta (elintarviketietoasetus, liite V.19). Tarkempaa ohjeistusta tarvitaan sen osalta, minkälaiset toimijat ja minkälaiset tuotemäärät kuuluvat tämän poikkeuksen piiriin. Suurtalouksien kohdalla pitkälle menevien tietovaatimusten on todettu johtavan siihen, että toimijat alkaisivat valmistaa aiempaa enemmän vakioituja annoksia ja käyttää valmiita ja puolivalmiita raaka-aineita. Tätä ei pidetä toivottavana kehityksenä. Periaatteessa erilaisille toimipaikoille olisi mahdollista asettaa erilaisia vaatimuksia. Käytännössä erilaisten vaatimusten asettaminen tarjoilupaikoille esimerkiksi toiminnan luonteen tai volyymin perusteella olisi kuitenkin erittäin vaikeaa. Asetusluonnoksen mukaan tarjoilupaikassa pakkaamattomasta elintarvikkeesta olisi loppukuluttajalle ilmoitettava 1) elintarvikkeen nimi sekä 2) alkuperämaa tai lähtöpaikka elintarviketietoasetuksen edellyttämällä tavalla. Säännöstä sovellettaisiin tarjoilupaikassa kaikkiin elintarvikkeisiin, jotka tarjoillaan loppukuluttajalle valmiina nautittavaksi siitä riippumatta, nauttiiko kuluttaja elintarvikkeen tarjoilupaikassa vai ottaako sen mukaansa. 9 Muiden tietojen ilmoittamistapa Asetusluonnoksen mukaan 8 :n tarkoittamat tiedot tulisi lähtökohtaisesti ilmoittaa pakkaamattomista elintarvikkeista kuluttajalle kirjallisesti. Tiedot olisi ilmoitettava loppukuluttajalle kirjallisesti elin- 6

7 tarvikkeen luovutuspaikassa pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä olevassa helposti havaittavassa ja selkeässä esitteessä tai taulussa tai muulla vastaavalla tavalla. Tiedot voisi antaa myös suullisesti kuluttajan pyynnöstä edellyttäen, että elintarvikkeen luovutuspaikassa pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä olevassa helposti havaittavassa ja selkeässä esitteessä tai taulussa tai muulla vastaavalla selkeällä tavalla ilmoitetaan, että mainitut tiedot ovat saatavissa pyydettäessä henkilökunnalta tai että tiedot ovat kuluttajan saatavissa kirjallisessa tai elektronisessa muodossa ennen ostopäätöksen tekoa ilman ylimääräisiä kustannuksia. Tämä tieto olisi annettava kuluttajalle siten, että tieto olisi nähtävissä kaikissa niissä paikoissa, joissa pakkaamattomia elintarvikkeita on tarjolla. Lisäksi tietojen tulisi olla kirjallisessa tai elektronisessa muodossa elintarvikkeen luovutuspaikassa henkilökunnan ja valvontaviranomaisten helposti saatavilla. 10 Elintarvikkeiden ilmoittaminen voimakassuolaiseksi Elintarviketietoasetuksen mukaisessa pakollisessa ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan natriumin kokonaismäärä suolaekvivalenttina (suola = 2,5 x Na). Pakollista ravintoarvomerkintää koskevia säännöksiä aletaan soveltaa joulukuussa Ravintoarvomerkinnän voi jo aiemminkin tehdä elintarviketietoasetuksen edellyttämällä tavalla. Mikäli ravintoarvomerkintä esitetään vapaaehtoisesti joulukuun 2014 jälkeen, se on tehtävä elintarviketietoasetuksen edellyttämällä tavalla. Myös silloin, kun ravintoarvomerkintä on pakollinen sen takia, että elintarvikkeeseen liitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 tarkoittama ravitsemus- tai terveysväite tai elintarvike on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 tarkoittamalla tavalla ravitsemuksellisesti täydennetty, ravintoarvomerkintä on joulukuun 2014 jälkeen tehtävä elintarviketietoasetuksen edellyttämällä tavalla. Suomen kansallisessa lainsäädännössä on vuosikymmenien ajan ollut elintarvikkeen suolapitoisuuden ilmoittamista koskevia säännöksiä. Suomalainen elintarviketeollisuus on panostanut vähemmän ruokasuolaa sisältävien, mikrobiologisesti turvallisten elintarvikkeiden kehittämiseen. Samaan aikaan kuluttajille on tiedotettu vähemmän suolaa sisältävän ruokavalion edullisista vaikutuksista terveyteen. Oleellisena tukena väestön suolan saannin vähentämisessä ovat olleet tiettyjen elintarvikeryhmien suolapitoisuuteen liittyvät pakkausmerkinnät. Elintarvikkeiden suolapitoisuuteen vaikuttaminen on erittäin tärkeää, koska suolan saanti on Suomessa edelleen kansainvälisten suositusten yläpuolella. Suolapitoisuutta koskevien merkintöjen on todettu auttavan kuluttajaa tekemään terveytensä kannalta edullisia valintoja. Säännösten, jotka koskevat elintarvikkeiden ilmoittamisesta voimakassuolaiseksi, on myös todettu selkeästi vaikuttaneen teollisten elintarvikkeiden suolapitoisuuksiin ja erityisesti voimakassuolaiseksi ilmoitettavien elintarvikkeiden selkeään vähenemiseen. Suomalaisten suolansaannista noin 80 % on peräisin elintarviketeollisuuden ja joukkoruokailun käyttämästä suolasta. Kansallisten suolamerkintäsäännösten tarkistamisen yhteydessä vuonna 2007 voimakassuolaiseksi ilmoitettavia elintarvikeryhmiä täsmennettiin siten, että ne kattoivat aiempaa paremmin suolan saannin kannalta olennaiset tuoteryhmät sekä kulutustottumukset. Voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö edellyttää, että erikseen mainituissa elintarvikeryhmissä täytyy ilmoittaa ruokasuolan määrä (lisätyn natriumkloridin kokonaismäärä painoprosentteina). Lisäksi elintarvike täytyy ilmoittaa voimakassuolaiseksi, jos suolapitoisuus (natriumkloridi) ylittää lainsäädännössä asetetut elintarvikeryhmäkohtaiset rajat. Ruokasuolan määrän ilmoittamista koskeva kansallinen vaatimus (KTMa 1084/ ) on elintarviketietoasetuksen mukaisen pakollisen ravintoarvomerkinnän kanssa päällekkäinen ja myös ristiriitainen. Tästä syystä vaatimus ehdotetaan kumottavaksi joulukuusta 2014 lukien. "Voimakassuolainen" merkinnän säilyttäminen on edelleen perusteltua. Suolan saanti on kuluneiden vuosikymmenten aikana Suomessa selvästi alentunut, mutta kansainvälisiä suosituksia (WHO:n tavoite alle 5 g NaCl/vrk) ei ole edelleenkään saavutettu. Suomalainen mies saa ruokavaliostaan noin 9 g ja nainen hiukan yli 6 g suolaa vuorokaudessa. Finravinto 2012 tutkimuksen mukaan suolan saanti työikäisillä on viimeisen viiden vuoden aikana kääntynyt nousuun ja ylittää selkeästi suositellun 7

8 tason. Samaan aikaan suomalaisten verenpainetasojen myönteinen kehitys on hidastunut ja jopa pysähtynyt. Suomalaisten verenpaine on edelleen kansainvälisesti korkealla tasolla. Korkea verenpaine on sydän- ja verisuonitautien keskeinen riskitekijä. Voimakassuolainen merkinnän tavoitteena olisi edelleen kuluttajan valintojen ohjaaminen sekä teollisuuden kannustaminen suolan määrän vähentämiseen. Samaan aikaan on tärkeää kannustaa kuluttajaa lukemaan ravintoarvomerkintää kokonaisuudessaan. On myös tärkeää antaa kuluttajille tehokkaasti informaatiota siitä, mitä elintarviketietoasetuksen myötä muuttuvat elintarviketiedot ja erityisesti pakolliseksi tuleva ravintoarvomerkintä tarkoittavat. Voimassa olevan lainsäädännön (KTMa 1084/ ) kriteerit voimakassuolainen merkinnälle perustuvat lisätyn ruokasuolan (natriumkloridi) määrään. Elintarviketietoasetuksen mukaisessa pakollisessa ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan natriumin kokonaismäärä suolaekvivalenttina. Eri merkintöjen perustumista erilaisiin kriteereihin pidetään ongelmallisena sekä kuluttajien että toimijoiden kannalta. Asetusluonnoksessa voimakassuolainen merkinnän kriteerit perustuvat suolaekvivalenttipitoisuuteen (suola = natrium x 2,5), johon lasketaan kaikki eri lähteistä tuleva ja myös elintarvikkeessa luontaisesti oleva natrium. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan elintarvike ilmoitetaan voimakassuolaiseksi joko merkinnällä voimakassuolainen tai lisätty paljon suolaa. Ilmaisu lisätty paljon suolaa saattaisi olla harhaanjohtava sen jälkeen kun merkinnän kriteerit muutetaan natriumpohjaisiksi. Toisaalta lisätyn suolan määrä on se, mihin voidaan vaikuttaa. Asetusluonnoksen mukaan elintarvike on ilmoitettava voimakassuolaiseksi joko ilmaisulla voimakassuolainen tai sisältää paljon suolaa. Koska ilmoitus voimakassuolaisuudesta on varoitusmerkinnän luonteinen, merkinnän havaittavuuden ja luettavuuden varmistaminen on tärkeää. Tästä syystä asetusluonnoksessa edellytetään, että tieto voimakassuolaisuudesta on esitettävä ravintoarvomerkinnän läheisyydessä elintarviketietoasetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaista kirjasinkokoa käyttäen, eli kirjasinkoon x-korkeuden olisi oltava vähintään 1,2 mm. Voimakassuolaisuutta koskevat tieto liittyy elintarvikkeen ravintosisältöön. Merkinnän sijoittelulla ehdotetulla tavalla ohjattaisiin kuluttajaa lukemaan ravintoarvomerkintää laajemminkin. Voimassa olevan lainsäädännön vaatimukset elintarvikkeen ilmoittamisesta voimakassuolaiseksi koskevat valmiiksi pakattuja elintarvikkeita. Velvoitteen laajentaminen pakkaamattomiin elintarvikkeisiin on perusteltua kansanterveyden näkökulmasta. Toisaalta suolapitoisuuden määrittäminen elintarvikkeen luovutuspaikassa on haasteellista erityisesti valmisruokien osalta. Tästä syystä pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta tieto voimakassuolaisuudesta vaadittaisiin asetusluonnoksen mukaan ilmoitettavaksi samoista tuoteryhmistä, joilta edellytetään 8 :n mukaisesti rasvan ja suolan määrän ilmoittamista: 1) juustot, 2) makkarat, 3) muut leikkeleenä käytettävät lihavalmisteet, ja 4) ruokaleivät. Tuoteryhmät ovat suolan saannin kannalta keskeisiä. Finravinto tutkimuksen mukaan suomalaisten suolan saannin kannalta keskeisimmät tuoteryhmät ovat viljatuotteet, juusto sekä pääruokatyyppiset liha- ja kalavalmisteet. Voimassa olevan lainsäädännön tuoteryhmät, joista vaaditaan tieto voimakassuolaisuudesta, ovat edelleen keskeisiä suomalaisten suolan saannin kannalta. Asetusluonnoksen mukaan tieto voimakassuolaisuudesta tulee ilmoittaa seuraavissa elintarvikeryhmissä: 1) juustot, 2) makkarat, 3) muut leikkeleenä käytettävät lihavalmisteet, 4) kalavalmisteet, 5) ruokaleivät, 6) näkkileivät ja hapankorput, 7) aamiaisviljavalmisteet, 8) valmisruoat, 9) aterian komponentit, sekä 10) napostelutuotteet, joihin on lisätty suolaa. Juustoihin kuuluisivat kaikki MMMa 264/ :ssä määritellyt tuotteet: juustot, sulatejuustot ja juustovalmisteet. Makkaroihin kuuluisivat kaikki erilaiset emulgoidut makkarat (leikkele-, ruoka- ja raakamakkarat sekä maksamakkarat) sekä kestomakkarat. Kalavalmisteisiin kuuluisivat esimerkiksi suolatut, savustetut, hiillostetut tai muulla tavalla valmistetut kalat ja kalanosat, kun valmistukseen ei ole merkittävässä määrin käytetty muita ainesosia sekä kalasäilykkeet. Ruokaleipiin kuuluisivat myös niihin rinnastettavat valmisteet, kuten voisarvet, tortilla- ja pitaleivät jne. 8

9 Valmisruokiin kuuluisivat sellaisenaan nautittavat ateriat, jotka voivat koostua yhdestä tai useammasta komponentista: esimerkiksi yhdestä tai useammasta komponentista koostuvat mikroateriat, laatikkoruoat, keitot, ateriasalaatit, pizzat, ruoan tapaan nautittavat täytteelliset piirakat (esim. riisipiirakka, lihapiirakka), kolmioleivät, täytetyt sämpylät ja patongit jne. Ateriankomponentteihin kuuluisivat esimerkiksi liha-, kala-, kasvispullat ja -pihvit, kermaperunat ja vastaavat, perunasosejauhe, tuorepastat, pata-ainekset, kastikkeenomaiset ateria-ainekset, joihin voidaan lisätä veden ohella muita ainesosia, kastikejauheet, liemivalmisteet jne. Ateriankomponentteihin kuuluisivat myös kypsennettäväksi tarkoitetut raakaliha- ja kalavalmisteet. Uusi tuoteryhmä, jolta vaadittaisiin tieto voimakassuolaisuudesta, olisi napostelutuotteet, joihin on lisätty suolaa. Tähän ryhmään kuuluisivat esimerkiksi peruna- ja maissilastut, suolapähkinät jne. Napostelutuotteita on erilaisia, joista kaikki eivät välttämättä sisällä juurikaan suolaa. Perinteiset napostelutuotteet, joihin on lisätty suolaa, voivat kuitenkin olla joidenkin kuluttajien kohdalla merkittävä suolan lähde. Nykyisin noin kolmannes energiansaannista tulee aterioiden välillä nautittavista välipaloista. Tästä syystä on perusteltua ottaa ruokailutottumusten nousevat trendit huomioon lainsäädännössä. Voimakassuolainen merkinnän osalta eri raja-arvot eri tuoteryhmille ovat tarpeen, jotta voidaan vaikuttaa sekä kuluttajan valintoihin tuoteryhmien sisällä että elintarviketeollisuuden tuotekehitykseen. Raja-arvojen muuttamisen ensisijainen tavoite on ollut voimassa olevan lainsäädännön rajaarvojen mukauttaminen natriumin kokonaismäärään perustuviksi. Raja-arvot on tärkeää asettaa sellaiselle tasolle, että voimakassuolainen merkinnän ohjaava vaikutus toimii sekä kuluttajien että elintarviketeollisuuden keskuudessa. Juustojen, makkaroiden, muiden leikkeleenä käytettävien lihavalmisteiden ja kalavalmisteiden raja-arvoja on muutettu siten, että on otettu huomioon mainituissa tuoteryhmissä lisäaineiden kautta tuleva sekä elintarvikkeessa luontaisesta oleva natrium. Viljatuotteiden osalta raja-arvojen muuttaminen natriumin kokonaismäärään perustuvaksi ei juurikaan aiheuta muutostarpeita. Viljatuotteilla ja erityisesti ruokaleivällä on kuitenkin merkittävä osuus suomalaisten päivittäisessä ruokavaliossa ja sitä kautta keskeinen osuus suolan saannin kannalta. Tästä syystä ruokaleipien, näkkileipien ja hapankorppujen sekä aamiaisviljavalmisteiden raja-arvoja on alennettu. Voimakassuolainen merkintä vaadittaisiin kaikilta tuoteryhmään kuuluvilta tuotteilta myös siinä tapauksessa, että tiettyyn kategoriaan kuuluvat tuotteet tulisivat kaikki merkityiksi voimakassuolaiseksi, kuten esimerkiksi sulatejuustot/juustot, kestomakkarat/makkarat, sillisäilykkeet/kalavalmisteet. Voimassa olevan lainsäädännön kriteerit voimakassuolainen merkinnälle perustuvat lisätyn natriumkloridin kokonaismäärään. Tämä pitoisuus määritetään pääsääntöisesti kloridipitoisuuteen perustuen, koska se on analyyttisesti helpompaa ja vähemmän laiteresursseja vaativaa. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan ns. pitkässä ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan natriumin määrä. Tämä pitoisuus voi olla joko analysoitu tai laskennallinen. Elintarviketietoasetuksen mukaisessa pakollisessa ravintoarvomerkinnässä samoin kuin tässä asetusluonnoksessa pakkaamattomista elintarvikkeista vaadittavissa ravintosisältötiedoissa (8 ) sekä voimakassuolainen merkinnässä (11 ) suolalla tarkoitetaan natriumin kokonaismäärää suolaekvivalenttipitoisuutena (suola = natrium x 2,5). Tullilaboratorio ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tekevät parhaillaan työtä natriumanalytiikan kehittämiseksi. Elintarviketietoasetuksen mukaan ravintoarvomerkinnässä ilmoitettavat arvot ovat keskiarvoja, jotka perustuvat joko valmistajan analyyseihin tai taulukoihin, tietokantoihin tai vastaaviin perustuviin laskelmiin. Vastaavalla tavalla määritetään elintarvikkeen suolapitoisuus voimakassuolainen merkintää varten. On oletettavaa, että erityisesti pk-yritykset käyttävät erilaisten tietokantojen ravintoainekoostumustietoja. Tästä syystä erityisesti elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelin ylläpidolle ja kehittämiselle on tärkeää varmistaa riittävät resurssit. Mikäli tietopankin tiedot ovat puutteellisia tai eivät ole ajan tasalla, siitä aiheutuu ongelmia tietoja käyttäville elintarvikealan toimijoille, merkintöjä valvoville viranomaisille sekä merkintöjä lukeville ja elintarvikkeita käyttäville kuluttajille. 9

10 Evira selvitti loppuvuodesta 2010, miten elintarvikkeiden pakkauksissa ilmoitettujen suolapitoisuuksien oikeellisuutta varmistetaan elintarvikealan toimijoiden omavalvonnassa ja viranomaisvalvonnassa. Elintarvikkeen suolapitoisuus oli pakkausmerkinnöissä ilmoitettua korkeampi noin kolmasosassa tutkittuja tuotteita. Selvityksen johtopäätösten mukaan suolapitoisuuksien omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa on syytä tehosta. Kuten voimassa olevan lainsäädännön myös asetusluonnoksen voimakassuolainen merkintää koskevia säännöksiä sovellettaisiin yhdenmukaisella tavalla sekä Suomessa valmistettuihin että Suomeen tuotaviin elintarvikkeisiin. Kansallisten suolamerkintäsäännökset tullaan ilmoittamaan ennen niiden voimaan saattamista Euroopan komissiolle ja muille EU-jäsenvaltioille direktiivin 98/34/EY ja vielä toistaiseksi voimassa olevan elintarvikkeen pakkausmerkintöjä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY edellyttämällä tavalla. Euroopan unionin perussopimuksen mukaan jäsenvaltiolla on oikeus asettaa tuontiin vaikuttavia kansallisia vaatimuksia, jotka ovat perusteltuja esim. ihmisten terveyden suojelemiseksi (SEUT 36 art.). Kansallisten toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltavaan etuun nähden. Suomalaisten verenpaine on kansainvälisessä vertailussa korkea ja sairastavuus ja kuolleisuus aivohalvaukseen ja sepelvaltimotautiin on yleistä. Vähäsuolaisen ruokavalion tiedetään alentavan kohonnutta verenpainetta ja ehkäisevän verenpaineen kokoamista. Pitkän aikavälin terveysseurannoissa on voitu osoittaa vähäsuolaisen ruokavalion yhteys pienempään kokonaiskuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Näillä perusteilla kansallista vaatimusta tiettyjen elintarvikkeiden ilmoittamisesta voimakassuolaiseksi voidaan pitää perusteltuna ja oikeasuhteisena toimenpiteenä suomalaisten kuluttajien terveyden suojelemiseksi. 11 Voimaantulo Asetus tulisi voimaan Mainitusta ajankohdasta lukien päättyy elintarviketietoasetuksessa pakollisille elintarviketiedoille annettu siirtymäaika. Pakkaamattomista elintarvikkeista vähittäismyyntipaikassa vaadittavia ravintosisältötietoja koskevaa 8 :n 2 momenttia samoin kuin elintarvikkeen ilmoittamista voimakassuolaiseksi koskevaa 11 :ää alettaisiin kuitenkin soveltaa vasta Mainitusta ajankohdasta aletaan soveltaa myös elintarviketietoasetuksen vaatimuksia pakollisesta ravintoarvomerkinnästä. Kansalliset säädökset elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä (KTMa 1084/2004 ja MMMa 588/2009) kumottaisiin samasta ajankohdasta lukien, kun asetus tulee voimaan. Kuitenkin voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvää säännöstä elintarvikkeen ilmoittamisesta voimakassuolaiseksi (KTMa 1084/ ) sovellettaisiin asti, minkä jälkeen sovellettaisiin asetusluonnoksen 11 :n säännöksiä elintarvikkeen ilmoittamiseen voimakassuolaiseksi. 10