SISÄLTÖ. TALVEN JÄSENTIEDOTE 2 3/2007 Martina Paatela-Nieminen, s. 3-4

Transkriptio

1 2-3/2007

2 SISÄLTÖ TALVEN JÄSENTIEDOTE 2 3/2007 Martina Paatela-Nieminen, s. 3-4 Kongressbericht horizons/horizonte insea2007germany professori, tohtori Joachim Kettel, s. 5-8 Kongressiraportti horizons/horizonte insea2007germany professori, tohtori Joachim Kettel (käännös), s ABSTRAKTIT TAI ESITYKSET Hannula, Leena Learning in the museum visitors studying the Sinebrychoff Art Museum, s Hein, Suvi Identity Art Project self-perception of pupils through photography in the 9th grade or Visualisation of Self how can the process of personal growth of pupils be supported by exploring their self-image in art lessons? s Hiltunen, Mirja Celebration of collaboration, s Huhmarniemi, Maria Fire sculpture at school and in communities, s. 21 Jokela, Timo Collaborative project-based Studies in art teacher education: an approach for artistic action research, s Kallio, Mira; Suominen Guyas, Anniina Artistic and narrative scholarly interaction, s Koivurova, Anniina Hanging test - social tensions during art education lesson, s Laitinen, Sirkka Visual media! At the crossroads of media and art education,s Mäkelä, Jussi Making everyone an artist: bringing the extended concept of art into the class teacher education, s Merta, Juha & Pullinen, Jouko Who s afraid of a lolling leopard? s Merta, Juha & Pullinen, Jouko Kuka pelkää lepäilevää leopardia? s Paatela-Nieminen, Martina Intercultural learning in art education, s. 59 Pohjakallio, Pirkko Mapping the environmental education approaches in art education, s. 59 Raevaara, Martti Developing teaching practices of e-learning in art and design education, s Rossi-Horto, Anne Empowering practices in visual art workshops of culture courses, s Rusanen, Sinikka The construction of the identity of future kindergarten teachers as art educators, s. 67 Ulkuniemi, Seija Maarit There is something good in everything - an adaptation of Efland s eclectic approach,s MATKARAPORTIT Hartikainen, Mikko, s Pohjakallio, Pirkko, s Laitinen, Sirkka, s Ulkuniemi, Seija, s Anniina Koivurova ja Anne Lindström, s TIEDOTTEET Tiedotuksia, s

3 3 Talven jäsentiedote 2-3/2007 Onnellista Uutta Vuotta 2008! Suomen InSEAn viimeisessä vuoden 2007 tiedotteessa kerrotaan Euroopan kongressista, joka pidettiin Saksassa Heidelbergissä ja Karlsruhessa heinäkuussa. Tämä oli Suomen InSEAn vuoden kohokohta. Huolimatta siitä, että oli suomalaisten perinteinen kesäloma-aika, oli mukana runsaasti meikäläisiä kansainvälisestikin mitattuna. Ensimmäinen artikkeli nimeltä Kongressbericht horizons/horizonte insea2007germany on professori Joachim Kettelin kirjoittama ytimekäs kuvaus kongressista, josta käy selville kongressin taustatiedot, tavoitteet ja loppupäätelmät. Artikkelista on tehty suomenkielinen lyhennelmä, joka on liitetty Kettelin artikkelin perään. Tiedotteen toisen osan muodostavat suomalaisten kongressiesitykset joko abstrakteina tai esseinä. Useat ovat kirjoittaneet lyhyen esseen tai esimerkiksi valokuvin laajennetun abstraktin. Kirjoitukset käsittelevät mm. ympäristökasvatusta, taiteen oppimisen, ymmärtämisen ja tekemisen prosessia, erilaisia pedagogisia koulukokeiluja ja muita yksittäisiä aihealueita kuvataideopetuksen kehittämiseksi. Useat suomalaisten osallistujien aiheet liittyvät ympäristökasvatukseen. Timo Jokela esitti ympäristökasvatukseen liittyvän projektin Border Dialogues Keys to Neiden avulla yhteisölliseen projektiin liittyvän kuvataidekasvatuksen uusia periaatteita ja moniäänisyyttä sekä toi esiin eroja perinteiseen kuvataideopetukseen ja workshop-tyyliseen opetukseen. Mirja Hiltunen kehittää tekeillä olevassa väitöskirjassaan yhteisöllisen taidekasvatuksen teoreettista ja käytännöllistä perustaa suomalaiseen kuvataideopetukseen. Maria Huhmarniemen puheenvuoro liittyy niin ikään yhteisölliseen taiteeseen ja taiteen sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Esimerkkinä tästä Huhmarniemi näytti mm. tulitaidetta. Pirkko Pohjakallio esitti, kuinka biologiset, ekonomiset, sosiaaliset ja esteettiset näkökulmat ovat varioituneet suomalaiseen kuvataidekasvatukseen liittyvässä ympäristötaiteessa 1980-luvulta lähtien. Moni kehittää taiteen oppimista ja opettamista kuvataideprosessin avulla. Juha Merta ja Jouko Pullinen esittivät performanssin, jossa käytiin dialogia ja jonka tuloksena syntyi taideteos. Heitä kiinnostaa tutkia kasvatuksen ja filosofian kysymyksiä visuaalisesti dialogin keinoin. Yksi on käsi ja toinen on silmä. Dialogi on pääosin visuaalista ja osin verbaalista yhdessä jakamista. Merta ja Pullinen ovat kirjoittaneet tekstinsä myös suomeksi, johon on liitetty Mäkelän kuvia performanssista. Jussi Mäkelä kertoi luokanopettajien kuvataideopetuksesta, jonka perinteitä haluaa murtaa. Mäkelä soveltaa opetuksessaan Joseph Beuysin ajatusta taideteoksesta prosessina. Myös teoksen sisältö tai viesti ovat oleellisia, kuten myös keskusteleminen opiskelijoiden töistä ja prosessista. Mira Kallio ja Anniina Suominen kehittävät myös uusia tapoja oppia ja opettaa taidetta. He tutkivat kommunikointia, ohjaamista ja tiedon jakamista erityisesti visuaalisten muotojen ja visuaalisten kertomusten avulla. Esimerkiksi Kallio kehittää tekeillä olevassa väitöskirjassaan autismiin soveltuvaa ei-verbaalista kuvataideopetusta. Martina Paatela- Nieminen edelleen kehittää moniäänistä kuvien ja kulttuurienvälistä metodia taidekasvatukseen. Hän selvitti esityksessään kulttuurien välistä, interkulttuurista tilaa, jossa länsimainen ja japanilainen kulttuuri kohtaavat. Subjekti ja/tai subjektit voivat kohdata tilassa ja luoda ymmärrystä erilaisuudesta omien prosessiensa kautta. Monien pedagogisten koulukokeilujen kautta valotettiin tämän päivän kuvataideopetusta. Sirkka Laitinen pohti esityksessään, mitä tarkoittaa visuaalisten taiteiden keskinäinen integrointi. Vastauksena kysymykseensä Laitinen esitteli visuaalista mediaopetusta Viikin harjoittelukoulussa. Laitinen kytkee kuvataideopetukseensa samaan aikaan monta eri näkökulmaa; teknisen, esteettisen, ekspressiivisen ja eettisen. Seija Ulkuniemi esitti opetuskokeilun, jossa sovelsi taidekasvatuksen eri suuntauksia ja postmodernin taiteen moniäänisyyttä eklektisesti valikoiden erityisesti Arthur Eflandin mukaan. Anniina Koivurova tutkii tekeillä olevassa väitöskirjassaan

4 4 oppilaiden tekemien tarinoiden ja kuvien kautta nuoren sosiaalisia suhteita kuvataiteen tunneilla. Koivurova valitsi tutkimusaineistostaan esitykseensä niitä kuvia ja tarinoita, joissa testataan oppilaan arvokkuutta. Kuvissa ja teksteissä näkyy sosiaalisten pelien raakuus. Suvi Hein esitti osan tapaustutkimuksestansa An identity art project, joka liittyy digitaaliseen valokuvaukseen ja editointiin. Hein selvittää, miten oppilaat rakentavat minuutta ja rooleja digitaalisin valokuvin. Projektin tarkoituksena oli saavuttaa itseymmärrystä ja luottamusta tekemällä toinen toisistaan valokuvia ja keskustelemalla kuvista jälkeenpäin. Anne Rossi-Horto, kertoi opetuksestaan Annantalossa, jossa piti useita kursseja visuaalisen taiteen voimaannuttamisesta. Kurssit syntyivät tiettyjen teemojen ympärille. Oppilaat saivat mahdollisuuden reflektoida omia ajatuksiaan, tunteitaan ja arvojaan visuaalisessa ja verbaalissa muodossa. Opettaja pyrkii saamaan aikaan voimaannuttamiselle suotuisan ilmapiiriin. Omia erillisiä pedagogisia kokonaisuuksia esittivät Leena Hannula, joka kehittää museopedagogiikkaa. Hannula esitti kaksi projektia, joista ensimmäinen kertoo Garderobista, joka on pedagoginen näyttely ajalta Hannula esitti myös toisen tutkimuksensa painopisteen, museovierailijoiden palautteessa ilmenevät kokemukset, toiveet ja ehdotukset. Hannula kertoi myös seniorikansalaisille suunnitellusta senioriklubista. Martti Raevaara edelleen kehittää verkko-oppimista ja opettamista taidekasvatuksessa. Hän esitti jossa on juuri alkanut jo kolmas maisteriohjelma. Lisäksi kehitetään muita uusia verkko-opetukseen liittyviä kursseja ja projekteja. Esityksessään Raevaara kertoi ohjelmasta, verkko-projekteista ja tietoverkon haasteista kuvataidekasvatuksen oppimisessa ja opettamisessa. Sinikka Rusanen kehittää kuvataideopetusta varhaiskasvatuksessa. Rusanen kertoi väitöskirjansa tuloksista varhaiskasvatuksen alueelta. Esitelmän kohteena oli selvittää tulevien lastentarhanopettajien identiteettiä taidekasvattajina. InSEA-konkarit Pirkko Pohjakallio, Sirkka Laitinen ja Seija Ulkuniemi kirjoittavat myös konferenssista ja sen annista sekä liittävät mukaan valokuvia. Jussi Mäkelä on koonnut upeasti matkaraporttinsa valokuvin tiedotteen kanteen. Anniina Koivurova ja Anne Lindström kirjoittavat lisäksi erilaisen matkaraportin, sillä he keskittyvät kotimatkaan, jonka aikana moni asia noudatteli Murphyn lakia. Neljännessä osiossa tiedotetaan seuraavasta In- SEAn maailmankongressista, joka pidetään elokuussa Japanissa. Kongressiin on ilmoittautuminen parhaillaan käynnissä. Alustavasti tiedotetaan myös vuosikokouksesta ja vierailuista. Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle! InSEAn hallituksen puolesta Martina Paatela-Nieminen puheenjohtaja Helsingissä Tiedotteen kansikuva: Jussi Mäkelä - InSEA 2007 Heidelberg Tiedotteen kokoaminen ja taitto Martina Paatela-Nieminen Kolmannessa osiossa kerrotaan InSEAn kongressista Suomen InSEAn jäsenten matkaraportein. Opetusneuvos Mikko Hartikainen kertoo ensimmäisestä kokemuksestaan InSEA-kongressista.

5 5 Kongressbericht horizons/horizonte insea2007germany Prof. Dr. Joachim Kettel Head of Arts Department University of Education Karlsruhe Valokuva: M. P-N, Heidelbergin yliopisto Vom 17. bis 20. Juli 2007 fand der Internationale InSEA-Forschungs- und Entwicklungskongress horizons/horizonte insea2007germany an den Pädagogischen Hochschulen in Heidelberg und Karlsruhe statt. Es war der erste internationale Kunstpädagogik-Kongress in Deutschland seit 20 Jahren. Die InSEA (International Society for Education through Art) ist der von der UNESCO anerkannte Weltverband aller im kulturellen/ künstlerischen Bildungssektor Lehrenden und Forschenden. Ziel des internationalen InSEA- Forschungs- und Entwicklungskongresses war es, Innovationen im Bereich der Kunstpädagogik im In- und Ausland vorzustellen und zu diskutieren. Dabei sollten Reformpotenziale des Künstlerischen und Ästhetischen für Bildung überhaupt sowie für die zukünftige Entwicklung von Schule und Hochschule aufgezeigt werden. Der Kongress untersuchte Wirkungen und Entwicklungspotenziale der ästhetisch-künstlerischen Bildung und wollte den Forschungsaustausch zwischen deutscher und internationaler kunstpädagogischer Forschung und Vermittlungspraxis vertiefen, hierbei insbesondere innovative deutsche Konzeptionen in den internationalen Diskurs einbringen. Die Veranstalter erhofften sich von dieser Tagung vielfältige Einblicke in unterschiedliche Projekte der Kunstpädagogik unter den spezifischen Bedingungen der beteiligten Länder. Der Kongress reiht sich in die Reihe wichtiger InSEA-Kongresse ein, die 2002 in New York (Weltkongress), 2003 in Stockholm/Helsinki/Tallinn, 2004 in Istanbul, 2006 in Viseu/Portugal stattfanden und die 2008 mit dem nächsten Weltkongress in Tokio/Japan fortgesetzt wird.

6 6 Über 250 Gruppen -und Einzelvorträge wurden zu den für den Diskurs momentan wesentlich erscheinenden Themenbereichen gehalten: Neue Formen einer künstlerischen/ kunstgemäßen Didaktik (A); Kunstpädagogik und Schulentwicklung, Kunstpädagogik und Hochschule (B); Öffnung der Schule, außerschulische Kunstpädagogik, Museumspädagogik, Kunstpädagogik und soziale Aspekte (C); Formen der Kunst- und Medienrezeption (D); Informations- und Kommunikationstechnologien in kunstpädagogischen Prozessen (E). Am Kongress nahmen teilweise über 330 interessierte Teilnehmer/innen aus 42 Nationen und allen Erdteilen teil. Da es sich um einen europäischen Regionalkongress handelte, kamen auch 73% der Teilnehmer/innen aus europäischen Ländern, gefolgt von 12% aus Nordamerika, 8% aus Asien, 3% aus Afrika und jeweils 2% aus Australien und Südamerika. Allein 42 Personen stellte die spanische Vertretung, gefolgt von 41 aus Deutschland, vor 33 Teilnehmer/innen aus den USA, 19 aus Finnland, 17 aus Österreich und immerhin noch 16 aus Brasilien. Erfreulich auch der Zuspruch aus der Türkei mit 12 Teilnehmer/innen, gefolgt von der Tschechischen Republik mit 10, den Niederlanden mit 8 und dem kleinen Slowenien mit noch immer 7 Teilnehmer/innen! Erfreulich ist auch, dass die Zahl der am Kongress teilgenommenen Studierenden bei 28% lag, wie auch insgesamt rund 69% aller Teilnehmer/innen weiblich waren! Konzipiert, organisiert und durchgeführt wurde der Kongress von den Abteilungen Kunst an den Pädagogischen Hochschulen Karlsruhe (Prof. Dr. Joachim Kettel) und Heidelberg (Prof. Mario Urlaß und Prof. Dr. Carl-Peter Buschkühle, jetzt Universität Gießen). In Kooperation mit Internationaler Gesellschaft der Bildenden Künste [igbk], Berlin und International Association of Arts [IAA/Europe], der Dachorganisation der deutschen Künstler/innen-Verbände. Gefördert wurde der Kongress durch das Bundesministerium für Bildung und Forschung [BMBF], Bonn/Berlin, die Robert-Bosch-Stiftung, Stuttgart, die Deutsche Forschungsgemeinschaft DFG, das Ministerium für Wissenschaft und Kunst des Landes Baden-Württemberg und die beiden Pädagogischen Hochschulen. Der Gesamtkongress unterteilte sich in Forschungs- (erster Tag) und Entwicklungskongress (folgende drei Tage). Im Rahmen des Forschungskongresses wurden grundsätzliche Fragen als Orientierungen für den weiteren Kongressverlauf thematisiert und aktuelle Forschungsergebnisse präsentiert. Hierfür konnten 18 Referent/innen aus Deutschland, Österreich, den Niederlanden, Spanien und Finnland gewonnen werden. Neben den beiden Rektoren der Hochschulen begrüßten Prof. Dr. Douglas G. Boughton (stellvertr. Welt- Präsident InSEA, Northern Illinois University, USA) und Prof. Dr. Angelika Plank, (Präsidentin InSEA Europa, Kunstuniversität Linz, Österreich) die versammelten Gäste aus aller Welt. Besonderes Glück hatten die Organisatoren mit der Zusage der fünf Gastredner/innen aus USA (Prof. Dr. Kerry Freedman, Northern Illinois University: Visual communities: re-thinking curriculum based on visual culture interests ), Großbritannien (Prof. Dr. Rachel Mason, Roehampton-University, London: Student Teachers Visualisations of National Identity: A Comparative Study ), und Deutschland (Prof. Dr. Marie-Luise Lange: Creation of double alertness of mind on aesthetic laboratory situations and nomadic studying in university art education, Universität Dresden), zumal sie neben diesen international renommierten Kolleginnen auch den Theorie-Praktiker und Kunstvermittler Bazon Brock (Prof. Dr. em., Universität Wuppertal, Deutschland) mit dem Thema: Kunst und visuelle Kommunikation - Evidenzkritik durch Evidenzerzeugung und den diesjährigen künstlerischen Leiter der documenta 12 in Kassel, Roger M. Buergel, mit einem Vortrag zum Bildungsverständnis der documenta 12 gewinnen konnten, - für die deutsche Kunstpädagogik wie auch die InSEA einmalig! Die Kongressteilnehmer/innen konnten einem spannenden und überaus abwechslungsreichen künstlerischen Rahmenprogramm beiwohnen, das u.a. mit Performances (Gabriele Oßwald und Wolfgang

7 7 Sautermeister von exitart/mannheim und Martin Pfeiffer, Karlsruhe), diversen Ausstellungen (Fotos des Kasseler Fotografen Dieter Schwerdtle von Documenta-Künstler/innen im Foyer der Pädagogischen Hochschule Karlsruhe) Ausstellungen und Performances von Studierenden beider Hochschulen, einem Besuch des Kunstvereins Heidelberg und des ZKM Karlsruhe bestritten wurde. Darüber konnten sie das kulinarische Angebot regionaler Küche in Heidelberg und in der Neuen Mensa in Karlsruhe in einem international beachteten architektonischen Solitär genießen. Die wesentlichen Ziele des Kongresses konnten, gerade auch im Hinblick auf die Fortsetzung des auf der UNESCO-Weltkonferenz zur kulturellen Bildung für das 21. Jahrhundert (Lissabon, März 2006) geforderten internationalen Dialogs (UNESCO Roadmap for Arts Education) und im Sinne der auf dem InSEA-Kongress in Viseu, Portugal (März 2007) beschlossenen Gemeinsamen Deklaration (Joint Declaration on Arts Education) von InSEA, The International Society for Music Education (ISME) und International Drama/Theatre and Education Association (IDEA) voll erfüllt werden. Hierzu trugen nicht nur die 18 internationalen Beiträge des Forschungskongresses mit Kolleg/innen aus Deutschland, Finnland (Jussi Mäkelä und Timo Jokela), den Niederlanden, Österreich, Spanien und den USA bei, sondern ebenso die 240 Vorträge des Entwicklungskongresses (Abstrakts: siehe Homepage; Langversionen: siehe Tagungs-CD-ROM). Innerhalb des Spannungsfeldes von künstlerischer Pädagogik und ästhetischer Erziehung mit ihren je eigenen Legitimationen zeichnete sich auf dem Kongress ein Verständnis von schulischer und außerschulischer Kunstpädagogik bzw. Kunstvermittlung ab, das geprägt ist von einem Bewusstsein für Vielfalt, Erhalt und Ausbau kulturell-künstlerischer Praxen und dem hierfür notwendigen Zugang in Bildungsprozessen, die im besten Falle selbst Formen und Strategien einer künstlerischen Didaktik im Sinne des erweiterten Kunstbegriffs (Joseph Beuys) sein können. Begriffe wie Handlungs-, Lebenswelt- und Subjektorientierung, Selbstorientierungs- und -organisationsfähigkeiten, Entwicklung künstlerischen Denkens unter Einschluss aller Sinne und der Kognition, Entwicklung individueller Gestaltungsfähigkeit in ästhetischen und künstlerischen Forschungsprozessen, Prozesshaftigkeit künstlerischer Arbeit in Werkstattzusammenhängen und die Favorisierung des Projekts als angemessene Vermittlungsform, Kunst und künstlerische Bildung als Ressource der individuellen und gesellschaftlichen Entwicklung, künstlerische Pädagogik als fächerübergreifendes Lehren und Lernen in schulischen, kommunitären und musealen Kontexten wurden anhand konkreter Praxisbeispiele oder/und wissenschaftlicher Forschungen mit Inhalt gefüllt, zur Ansicht gebracht und diskutierbar gemacht. Hierbei wurde deutlicher denn je herausgearbeitet, inwieweit themen- oder problemorientierte künstlerische Bildungsprozesse, in denen Lehrer/innen selbst Künstler/innen sein müssen, um überhaupt eine kompetente Lehre und Vermittlung betreiben zu können, in einer zunehmend überkomplex werdenden Gesellschaft allgemeine Wissenskontexte zu individuellen Bedeutungskonstruktionen transformieren helfen, die die persönliche Positionierungsfähigkeit schulen, gleichzeitig ein Bewusstsein für die eigenen und fremden kulturellen Wurzeln schaffen, indem durch die Auseinandersetzung mit Kunst Zugänge zu traditionellen Kulturen geöffnet und erlebbar gemacht werden. Ebenso klar zeichnete sich das Potenzial einer künstlerischen Pädagogik ab, die mit und durch Kunst zu einem Generator der Veränderung und Öffnung von Schule wird und zukünftig ästhetisch-künstlerische Bildung zum Knotenpunkt inter- und transdisziplinärer, inter- und transkultureller Forschungs- und Vermittlungsarbeit werden lässt. Unter dem Einfluss der auf pragmatische Kompetenzvermittlung durch effiziente Wissensvermittlung aus-

8 8 gerichteten PISA-Studie verschärft sich die Tendenz einer Marginalisierung in vielen Ländern. Einigkeit herrschte in den Vorträgen und Debatten des Kongresses, dass diese Entwicklung vor dem Hintergrund der zunehmenden und globalen Bedeutung der elektronischen Bildmedien nicht gerechtfertigt ist und gravierende Defizite in der Bildung eines zu persönlicher Orientierung und Selbstbestimmung fähigen Individuums entstehen. Mit unterschiedlicher Gewichtung wurde von den Teilnehmern des Kongresses dieses demokratische akzentuierte Bildungsziel einer selbstbestimmten Persönlichkeit geteilt. Die Initiatoren des InSEA-Forschungs- und Entwicklungskongresses konnten sich auf ein kompetentes Organisationsteam, angesiedelt am Institut für Weiterbildung der Pädagogischen Hochschule Heidelberg, und auf weltoffene und freundliche studentische Scouts aus beiden Hochschulen verlassen, die - neben echt sommerlichem Wetter - einen nicht unerheblichen Teil zur reibungslosen und freundlichen Kongressatmosphäre in Heidelberg und Karlsruhe beitrugen. Das positive Feedback aus allen Erdteilen bestätigt den Initiatoren des Kongresses, fast immer die richtigen Entscheidungen getroffen zu haben. Die Kongresspublikation (englisch-deutsch) ist in Arbeit und wird Anfang 2007 im renommierten Athena-Verlag erscheinen. Die weiterhin aktuell gehaltene Homepage wird Fotoeindrücke des Kongresses zeigen und informiert ausführlich über Ziele, Intentionen und internationale Beiträge zum Kongress unter: Valokuvat: M. P-N, rakennuksia yliopiston lähettyvillä.

9 9 Kongressiraportti horizons/horizonte InSEA2007germany Prof. Dr. Joachim Kettel Head of Arts Department University of Education Karlsruhe Valokuva: M. P-N, näkymä filosofien polulta Heidelbergin vanhaan kaupunkiin. Kansainvälinen InSEAn tutkimus- ja kehityskongressi horizons/horizonte InSEA2007germany järjestettiin Heidelbergin ja Karlsruhen opettajankoulutuslaitoksilla. Tämä oli ensimmäinen taidepedagoginen kongressi Saksassa 20:een vuoteen. InSEA (International Society for education through art) on UNESCOn alainen kulttuurin ja taiteen alalla opettavien opettajien ja tutkijoiden maailmanjärjestö. Kansainvälisen InSEAn tutkimus- ja kehityskongressin tavoitteena oli esitellä taidepedagogisen alan innovaatioita Saksassa ja muissa maissa sekä saada niistä aikaan keskustelua. Tarkoituksena oli esittää taiteellisen ja esteettisen koulutuksen uudistavaa potentiaalia kuin myös ylipäätään keskustella koulujen ja korkeakoulujen tulevasta kehityksestä. Kongressissa tutkittiin esteettis-taiteellisen opetuksen kehitysmahdollisuuksia ja tarkasteltiin saksalaisen ja kansainvälisen taidepedagogiikan välistä tutkimuksen vaihtoa. Tässä yhteydessä pyrittiin tuomaan erityisesti saksalaista tutkimusta kansainväliseen diskurssiin. Järjestäjät toivoivat, että kongressissa saadaan aikaan monipuolisia näkemyksiä erilaisista taidepedagogisen alan projekteista huomioiden kunkin maan erityispiirteet ja olosuhteet.

10 Kongressi voidaan lukea kuuluvaksi ns. tärkeisiin InSEA-kongresseihin, joita olivat mm. New Yorkin maailmankongressi 2002, Tukholma/Helsinki/Tallinna 2003, Istanbul 2004, Viseu/Portugali 2006 ja seuraava Japanissa järjestettävä maailmankongressi Kongressissa pidettiin yli 250 ryhmä- ja yksittäisesitystä seuraavista tärkeistä aihe-alueista: a) taidekasvatuksen / taiteellisen didaktiikan uusista muodoista, b) taidekasvatuksen / taidepedagogiikan ja koulujen kehittymisestä, taidekasvatuksesta / taiteesta ja korkeakouluista, c) koulujen avoimuudesta, koulujen ulkopuolisesta kuvataideopetuksesta, museopedagogiikasta, taidekasvatuksen sosiaalisista aspekteista, d) taiteen ja median vastaanoton muodoista ja e) informaatio ja kommunikaatioteknologiasta taidekasvatuksen prosesseissa. Kongressiin osallistui yli 330 asiasta kiinnostunutta henkilöä 42 maasta ja kaikista maanosista. Koska oli kyse eurooppalaisesta aluekongressista, oli osallistujista 73 % Euroopasta, 12 % Pohjois-Amerikasta, 8 % Aasiasta, 3 % Afrikasta, 2 % Australiasta ja Etelä-Amerikasta. Pelkästään Espanjasta osallistui 42 henkilöä, Saksasta 41, USA:sta 33, Suomesta 19, Itävallasta 17 ja Brasiliasta 16. Turkista 12, Tšekistä 10, Hollannista 8 ja Sloveniasta 7. Ilahduttavaa oli myös, että opiskelijoiden osuus kaikista osanottajista oli jopa 28 %. Naisten osuus osallistujista oli 69 %. Kongressin suunniteltiin, organisoitiin ja toteutettiin Karlsruhen opettajankoulutuslaitoksessa (professori, tohtori Joachim Kettel) ja Heidelbergin vastaavassa korkeakoulussa (professori Mario Urlaß ja professori, tohtori Carl-Peter Buschkühle). Kongressin järjestäjät tekivät yhteistyötä seuraavien järjestöjen kanssa: Internationaler Gesellschaft der Bildenden Künste [igbk], Berlin und International Association of Arts [IAA/Europe] ja der Dachorganisation der deutschen Künstler/innen-Verbände. Kongressi sai taloudellista tukea opetuksen ja tutkimuksen [BMBF] ministeriöltä, Robert-Boschsäätiöltä, Saksan DFG tutkimussäätiöltä, tiede- ja taideministeriöltä sekä molemmilta opettajankoulutuslaitoksilta. 10 Kongressin ensimmäisenä päivänä pidettiin tutkimuskongressi ja seuraavina kolmena päivänä kehityskongressi. Tutkimuskongressissa esiteltiin ajankohtaisia tutkimustuloksia sekä pohdittiin kongressin teemaan liittyviä peruskysymyksiä. Orientaationa tulevia kongressipäiviä varten pidettiin tutkimuskongressissa 18 esitelmää; esiintyjä olivat Saksasta, Itävallasta, Hollannista, Espanjasta ja Suomesta. Kokouksen avajaisissa osanottajia tervehtivät molempien korkeakoulujen rehtorit sekä professori, tohtori Douglas G. Boughton (InSEAn maailmanpresidentin viransijainen, Northern Illinois Universitystä, USA:sta) ja professori, tohtori Angelika Plank (Euroopan InSEAn presidentti Lintzin taideyliopistosta Itävallasta) Kongressin järjestäjillä oli ilo saada viisi pääesitelmöitsijää: USA:sta professori, tohtori Kerry Freedman Northern Illinois Universitystä, ( Visual communities: re-thinking curriculum based on visual culture interests ), Isosta-Britanniasta professori, tohtori Rachel Mason Roehampton-Universitystä Lontoosta ( Student Teachers Visualisations of National Identity: A Comparative Study ) ja Saksasta professori, tohtori Marie-Luise Lange Dresdenin yliopistosta ( Creation of double alertness of mind on aesthetic laboratory situations and nomadic studying in university art education ). Näitä kolmea kansainvälistä esitelmöitsijää täydensivät kaksi saksalaista asiantuntijaa: tohtori Bazon Brock, emeritusprofessori, Wuppertalin yliopistosta ( Kunst und visuelle Kommunikation Evidenzkritik durch Evidenzerzeugung ) ja Kasselista kuraattori Roger M. Buergel, joka on Documenta 12 -näyttelyn taiteellinen johtaja ja kertoi näyttelystä. Kongressin osanottajilla oli mahdollisuus osallistua monipuoliseen ja jännittävään taiteelliseen oheisohjelmaan. Ohjelmassa oli mm. erilaisia performansseja (Gabriele Oßwald ja Wolfgang Sautermeister Mannheimista ja Martin Pfeiffer Karlsruhesta), monia taidenäyttelyitä (Fotos des Kasseler Fotografen Dieter Schwerdtle von Documenta-Künstler/innen im Foyer der Pädagogischen Hochschule Karlsruhe), molempien kongressia järjestävien korkeakoulujen opiskelijoiden esityksiä ja näyttelyitä sekä

11 vierailu Heidelbergin taideyhdistykseen ja Karlsruhen ZKM:ään, nykytaiteen museoon. Lisäksi voitiin nauttia Heidelbergin paikallisen keittiön antimista sekä Karlsruhen korkeakoulun ruokalan kansainvälisesti tunnustetusta arkkitehtuurista. Kongressin oleellisimmat tavoitteet täyttyivät erinomaisesti varsinkin, kun huomioidaan UNESCOn taideopetuksen maailmankongressissa (Lissabonisssa ) peräänkuulutetun kansainvälisen dialogin jatkuminen (UNESCO Roadmap for Arts Education) sekä huomioidaan edellisen In- SEA Viseu/Portugalin kongressissa (maaliskuussa 2007) annettu julkilausuma (Joint Declaration on Arts Education), johon osallistuivat InSEA, ISME ja IDEA. 11 Kongressin tavoitteiden täyttymisen mahdollistivat kaikki esitelmät. Tutkimuskongressissa oli 18 kansainvälistä esitelmää, joissa puhujina olivat kollegat Saksasta, Suomesta (Timo Jokela ja Jussi Mäkelä), Hollannista, Itävallasta, Espanjasta ja USA: sta. Kehityskongressissa pidettiin 240 esitelmää. (Esitelmien abstraktit ja pidemmät versiot ovat kongressin CD:llä). Ks. infoa < Käännös ja tiivistys Sam Nieminen Valokuva: M. P-N, Heidelbergin taideyhdistyksestä

12 12 Learning in the museum visitors studying the Sinebrychoff Art Museum Leena Hannula Sinebrychoff Art Museum, Helsinki There has been continual conflict about issues surrounding learning in museums. The conflict has been both inside the museum and among the public, which has different expectations of their visits to the museum. The conflict inside the museum is usually concerning the importance of serious research and storage of the museum collection and experimental art education which is part of museum pedagogy. Do we have to teach the audience, do wrong answers exist and how should a museum educate its visitors? Can we use the word education at the museum and how does it differ from the art education at schools? The aim of my presentation will be to present new methods of learning at Sinebrychoff Art Museum in the framework of art education concerning museum visitors. Sinebrychoff Art Museum belongs to the Finnish National Gallery together with Ateneum and Kiasma. The Sinebrychoff Art Museum in Helsinki specializes in European Art from the 14th Century. This period of art is considered difficult among Finnish visitors because of its context. The research into museum visitors, the collections and museum pedagogical activities have helped the museum to understand the needs of visitors and to develop better methods of working during their museum visits. The day-care centres, senior citizens, new ethnic groups, schools and universities of education have been helpful for developing good methods for museum pedagogy and its art education. Another aim of the presentation is to research experiences and ideas of visitors about the museum and its multidisciplinary activities. Visitor studies have been carried out regularly twice a year because we are interested in finding out what visitors think and how they feel about their visits and we have become better able to understand how museum visitors experience and understand the art represented in the collections and the succession of exhibitions. To research one has to add the museum strategies of using collections and pedagogy at the museum. We call this method the third representation. The first representation is the art work in its original place. The second representation is art brought to the museum. This is the most normal museum work when we try to understand the function of a work of art or the significance of the artist. Art history is the most common discipline for researching this issue. The third representation has mostly been developed in England at Leicester, but in Finland it is still quite untouchable area. There are well known observation methods like Melton s early behavioural research in Boston, where the number of objects that a visitor examines and the time he spends before each object gives some kind of data but arouses many other questions. Melton began the tradition of spatial tracking, recording the movements of visitors on a rough floor plan of a gallery. At Sinebrychoff Art Museum we also use language-based and artistically produced methods that are going to be explained later. In this presentation the aim is to do examine how to combine museum education and a museum visit with questions on individual knowledge of art and cultural history and a question of understanding the phenomenon, too. I shall use partly a qualitative method and partly quantitative questionnaires. The museum visitors to Sinerbrychoff Art Museum are of all ages and that s why I have chosen one school project and also senior citizens project as examples to show how the visitors studying at the museum determine the new methods of art education at the museum. I have met a lot of curiosity for the information from the questionnaires which, at the same time, show the need for help to give feedback in a convenient way not to teach the wrong people, not to irritate or disturb the privacy of the visitor and convince the staff of the importance of art education. Studying