Ihomelanooman hoito-ohjelma Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella. Meri-Sisko Vuoristo

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Ihomelanooman hoito-ohjelma Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella. Meri-Sisko Vuoristo"

Transkriptio

1 Ihomelanooman hoito-ohjelma Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella Meri-Sisko Vuoristo Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 6/2003

2 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 6/2003 IHOMELANOOMAN HOITO-OHJELMA TAMPEREEN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN ERITYISVASTUUALUEELLA Meri-Sisko VUORISTO Tampereen yliopistollinen sairaala Syöpätautien klinikka Tampere 2002

3 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä PL TAMPERE ISBN ISSN Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2003

4 KUVAILUSIVU PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUSARJA THE PUBLICATION SERIES OF PIRKANMAA HOSPITAL DISTRICT Julkaisun nimi: Ihomelanooman hoito-ohjelma Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella Tekijä/tekijät: Meri-Sisko Vuoristo Julkaisun numero: 6/2003 ISSN ISBN Julkaisupaikka: Tampere Julkaisija: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Julkaisun luokitus: Alueelliset hoito-ohjelmat ja menettelytapaohjeet Kehittämisprojektien loppuraportit Selvitykset ja tutkimukset Muut Sivumäärä: 18 s. Tiivistelmä: Tämä hoito-ohjelma on laadittu erityisesti avohoidossa toimiville lääkäreille, jotka pääasiassa ovat vastuussa melanooman primaaridiagnostiikasta. Hoito-ohjelman tavoitteena on edistää TAYS:n erityisvastuualueella toimivien lääkäreiden tietämystä ihomelanoomasta, yhdenmukaistaa hoito- ja seurantamenetelmiä ja siten parantaa hoitotuloksia. Ihomelanooma on viime vuosikymmeninä ollut yksi nopeimmin lisääntyvistä syöpätaudeista. Vuonna 1999 Suomessa todettiin 640 uutta tapausta. Ennuste riippuu ennen kaikkea ihomelanooman paksuudesta ja muusta levinneisyydestä diagnoosihetkellä. Hoitotulokset ovat varsin hyvät, jos melanooma hoidetaan varhaisvaiheessa. Ihomelanooma on useimmiten parannettavissa leikkauksella. Epäilyttävä ihomuutos poistetaan näytteeksi yleensä avoterveydenhuollossa, ja melanoomadiagnoosin varmistuttua potilas lähetetään kirurgiseen poliklinikkaan jatkotoimenpiteitä varten. Yleensä tehdään kasvaimen laajempi eksisio 1 2 cm:n marginaalilla. Viime aikoina on otettu käyttöön vartijaimusolmukebiopsia. Jos siinä todetaan metastasointia, tyhjennetään kyseinen imusolmukealue. Melanooman uusiutumisriskiä on pyritty vähentämään primaarioperaation jälkeen annettavalla liitännäishoidolla. Alfa-interferonia on tutkittu pitkään, mutta sen asema on edelleen kiistanalainen. Kohtalaisen tai korkean uusiutumisriskin melanoomissa liitännäishoito harkitaan tapauskohtaisesti, ja nämä potilaat tulisi lähettää onkologin konsultaatioon. Melanooma voi lähettää etäpesäkkeitä mihin tahansa elimeen, mutta yleisimpiä kohteita ovat imusolmukkeet, iho, ihonalaiskudos, keuhkot, maksa, aivot ja luusto. Alueellisiin imusolmukkeisiin levinneestä melanoomasta paraneminen on mahdollista, mutta laajemmin levinneen melanooman hoito on yleensä oireenmukaista. Pelkän solunsalpaajahoidon teho levinneessä melanoomassa on vaatimaton. Osa potilaista hyötyy interferonilla ja solunsalpaajilla annettavasta yhdistelmähoidosta. Sädehoitoa käytetään pääasiassa oireenmukaisena hoitona iho-, luusto- ja aivometastaaseihin. Melanooman seurannan tarkoituksena ovat etäpesäkkeiden, paikallisten uusiutumien ja uusien primaarimelanoomien diagnosoiminen sekä potilaan tukeminen ja neuvonta. Seurantatiheys ja -tutkimukset riippuvat todetun melanooman ennusteesta ja muista potilaan riskitekijöistä. Seurantapaikat vaihtelevat alueittain. Hinta: (sis. alv 8%) 12 Julkaisu tulostettavissa osoitteesta: Julkaisu tilattavissa osoitteesta: www2.juvenes.fi/verkkokauppa/ Julkaisu ostettavissa Juvenes Kirjakaupoista: Yliopiston Kirjakauppa Kalevantie 4, Tampereen Yliopisto puh. (03) , Korkeakoulun Kirjakauppa Korkeakoulunkatu 1, Tampere puh. (03) , Pyynikintien Kirjakauppa Pyynikintie 2, Tampere puh. (03)

5 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 7 2. Epidemiologia ja etiologia 7 3. Melanosyyttiluomet Synnynnäiset melanosyyttiluomet Hankinnaiset melanosyyttiluomet Atyyppiset melanosyyttiluomet 8 4. Ihomelanooman kliininen kuva ja erotusdiagnostiikka Löydökset ja oireet Ihomelanoomatyypit Pinnallisesti leviävä melanooma Nodulaarinen melanooma Lentigo maligna -melanooma Raajojen lentigomainen melanooma Toimenpiteet epäiltäessä ihomelanoomaa Histopatologia TNM-luokitus Kirurginen hoito Primaarikasvain Alueelliset imusolmukkeet Etäpesäkkeet Liitännäishoito Metastasoineen ihomelanooman onkologinen hoito Lääkehoito Sädehoito Seuranta Etäpesäkkeiden ilmaantuminen Seurantatiheys ja -tutkimukset Seurantapaikat Suojautuminen auringolta Yhteyshenkilöt Kirjallisuutta 18

6 7 1. JOHDANTO Ihomelanooma on ollut viime vuosikymmeninä yksi nopeimmin lisääntyvistä syöpätaudeista. Potilaan ennuste riippuu ennen kaikkea kasvaimen paksuudesta ja muusta levinneisyydestä diagnoosihetkellä. Hoitotulokset ovat erittäin hyvät, jos melanooma todetaan ja hoidetaan varhaisvaiheessa. Hoito-ohjelma on laadittu erityisesti avohoidossa toimiville lääkäreille, jotka pääasiassa ovat vastuussa melanooman primaaridiagnostiikasta. Ohjelman tavoitteena on edistää TAYS:n erityisvastuualueella toimivien lääkäreiden tietämystä melanoomasta, yhdenmukaistaa hoito- ja seurantamenetelmiä ja siten parantaa hoitotuloksia. Hoito-ohjelma koskee vain ihomelanoomaa (ICD-10:C43), ei silmän tai limakalvojen melanoomaa. Hoito-ohjelman laatineen työryhmän jäsenet ovat professori, ylilääkäri Pirkko Kellokumpu-Lehtinen (TAYS, syöpätautien klinikka), ylilääkäri Tapio Rantanen (Päijät-Hämeen keskussairaala, ihotautiklinikka), erikoislääkäri Leea Ylitalo (TAYS, ihotautiklinikka), erikoislääkäri Liisa Tuominen (TAYS, kirurgian klinikka), erikoislääkäri Heikki Kupi (TAYS, kirurgian klinikka), erikoislääkäri Anne-Marja Hammar (Hatanpään sairaala, kirurgian osastoryhmä), erikoislääkäri Pekka Vaajalahti (Laboratoriokeskus, patologian toimiala), erikoislääkäri Kimmo Sali (Tampereen terveyskeskus), erikoislääkäri Peeter Kasemets (Tampereen terveyskeskus) ja erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo (TAYS, syöpätautien klinikka). 2. EPIDEMIOLOGIA JA ETIOLOGIA Suomessa ihomelanoomien tapausmäärä on kolmen viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana nelinkertaistunut ja ikävakioitu ilmaantuvuus on kolminkertaistunut. Vuonna 1999 Suomessa todettiin 640 uutta tapausta. TAYS:n erityisvastuualueella todettiin vuosina keskimäärin 132 tapausta vuosittain. Suomessa ikävakioitu ilmaantuvuus oli vuonna 1999 miehillä 8,9 ja naisilla 7,4 tapausta henkilövuotta kohden. Kuolleisuusluvut eivät ole kasvaneet yhtä paljon kuin ilmaantuvuusluvut. Melanoomaa esiintyy enemmän ylemmissä kuin alemmissa sosiaaliryhmissä. Ilmaantuvuus on suurin Suomen eteläosassa. Mediaani sairastumisikä on miehillä ja naisilla vuotta. Melanooma on erittäin harvinainen ennen murrosikää. Vuosina maassamme todettiin yhteensä vain kolme uutta tapausta alle 15-vuotiailla. Ihoaluejakaumassa on sukupuolten välillä todettavissa selvä ero. Vuonna 1999 miesten ihomelanoomista vajaa puolet sijaitsi vartalolla, 13 % alaraajoissa ja 13 % yläraajoissa, kun taas naisilla neljännes sijaitsi vartalolla, neljännes alaraajoissa ja viidennes yläraajoissa. Pään ja kaulan alueella molemmilla sukupuolilla sijaitsi 15 % ihomelanoomista. Lisääntynyt altistus auringon ultraviolettisäteilylle on tärkein syy melanooman lisääntymiseen. Ihon palaminen lapsuus- ja nuoruusiässä on erityisen haitallista. Ihotyypillä on tärkeä vaikutus melanoomariskiin. Herkästi palavat ja huonosti ruskettuvat, pisamaiset, vaalea- ja varsinkin punatukkaiset henkilöt ovat riskialttiimpia. Myös runsas melanosyyttiluomien määrä viittaa lisääntyneeseen melanoomariskiin.

7 8 Tunnetaan myös periytyvä melanooma, mutta sen osuus on vähäinen. Melanooman geneettinen seulonta ei toistaiseksi kuulu käytännön potilastyöhön. 3. MELANOSYYTTILUOMET 3.1 Synnynnäiset melanosyyttiluomet Synnynnäisiä melanosyyttiluomia esiintyy noin 1 %:lla vastasyntyneistä, ja useimmiten luomet ovat alle 2 cm:n kokoisia. Näihin pieniin luomiin ei liity malignisoitumisriskiä. Keskikokoisia (2 20 cm) luomia on seurattava, koska niiden malignisoitumisriskiä ei tunneta riittävästi. Lapset, joilla on tällaisia luomia, tulisi lähettää dermatologin konsultaatioon. Synnynnäiset jättiluomet (giant congenital nevi) ovat hyvin harvinaisia. Ne voivat olla läpimitaltaan kymmeniä senttimetrejä, ja usein niissä esiintyy myös karvankasvua. Erityisesti pään ja vartalon alueella sijaitseviin jättiluomiin liittyy selvästi lisääntynyt melanoomariski. Lapset, joilla on jättiluomia, on lähetettävä plastiikkakirurgin konsultaatioon. 3.2 Hankinnaiset melanosyyttiluomet Hankinnaiset melanosyyttiluomet (naevus melanocyticus) ilmaantuvat lapsuus- ja nuoruusiässä. Aikuisiässä niitä on keskimäärin kappaletta, mutta yksilölliset vaihtelut ovat suuria. Luomien määrä riippuu perintötekijöistä ja aurinkoaltistuksesta. Valtaosa hankinnaisista luomista on läpimitaltaan alle 5 mm. 3.3 Atyyppiset melanosyyttiluomet Atyyppiset melanosyyttiluomet ovat yleensä yli 5 mm:n kokoisia, reunoiltaan epämääräisiä ja väritykseltään epätasaisia sisältäen ruskean ja punertavan eri sävyjä. Niitä voi olla yhdellä henkilöllä kymmeniä, jopa yli sata. Atyyppisiin melanosyyttiluomiin liittyy suurentunut melanoomariski, mutta melanooma voi syntyä joko luomeen tai terveelle iholle de novo. Atyyppisiä melanosyyttiluomia esiintyy sekä sporadisena että suvuittain. Jos näitä luomia on useita, puhutaan atyyppinen neevus -oireyhtymästä. Mikäli henkilöllä on atyyppisiä melanosyyttiluomia ja hänen kahdella lähisukulaisellaan on todettu melanooma, sairastumisriskin arvioidaan olevan lähes 100 %. Tietoa suomalaisista perinnöllistä atyyppinen neevus -oireyhtymää ja melanoomaa kantavista suvuista on niukasti. Sporadisia atyyppinen neevus -oireyhtymiä on kuvattu. Jos atyyppisiä luomia on kolme tai enemmän, potilaat tulisi lähettää ihotautilääkärin konsultaatioon. 4. IHOMELANOOMAN KLIININEN KUVA JA EROTUSDIAGNOSTIIKKA 4.1 Löydökset ja oireet Melanooma kehittyy joko olemassa olevaan luomeen tai terveelle iholle. Luomen muutos voi olla melanooman varhaislöydös (taulukko 1). Luomi kasvaa, mutta

8 9 kasvunopeus vaihtelee melanoomatyypeittäin. Raja terveeseen kudokseen voi muuttua epätarkaksi, ja luomi voi muuttua epämääräisen muotoiseksi ja pinnaltaan epätasaiseksi. Myös värinmuutos kuuluu varhaisoireisiin. Yleensä luomi muuttuu tummanruskeaksi tai mustaksi, mutta melanoomassa voi olla myös sinertäviä, harmahtavia tai punertavia sävyjä. Toisaalta spontaani regressio vai aiheuttaa pigmenttikatoa. Tunnetaan myös pigmentitön eli amelanoottinen melanooma, joka on kliinisesti vaikea diagnosoida. Se voi näyttää viattomalta vaaleanpunaiselta dermatofibroomalta. Kutinaa esiintyy melanoomassa melko harvoin, ja toisaalta se on yleinen iho-oire muutoinkin. Kipua ei esiinny. Melanooman edetessä voi esiintyä niukkaa verenvuotoa, ja lähistölle voi ilmestyä satelliittimetastaaseja. Taulukko 1. Melanoomaan viittaavat kliiniset tuntomerkit ( VARO ). Väri: Väri muuttuu ja vaihtelee. Alue: Luomi kasvaa tai halkaisija on yli 6 mm. Reuna: Reuna on epätarkka ja mutkitteleva. Osat: Osat ovat epäsymmetriset. 4.2 Ihomelanoomatyypit Pinnallisesti leviävä melanooma Pinnallisesti leviävä melanooma on yleisin tyyppi. Sitä on noin 70 % kaikista ihomelanoomista. Auringon ultraviolettisäteilylle altistuminen on aiheuttanut erityisesti tämän tyypin lisääntymistä. Kliinisiä löydöksiä ovat värityksen kirjavuus, reunan poimuilu ja vähäinen kyhmyisyys. Pinnallisesti leviävä melanooma on usein alkuvaiheessa vaikea erottaa tavallisesta pigmenttiluomesta Nodulaarinen melanooma % ihomelanoomista on nodulaarisia melanoomia, joka on nopeakasvuisin tyyppi. Siltä puuttuu radiaalinen kasvuvaihe eli se invasoituu suoraan vertikaalisesti ja samalla kasvattaa voimakkaasti pigmentoituneen kyhmyn leesiokohtaan. Kyhmyn ympärillä pigmentaatio voi olla vähäistä tai puuttua kokonaan. Tätä melanoomaa on melko helppo epäillä pahanlaatuiseksi. Väritys on useimmiten tummanruskea tai musta. Erotusdiagnostisia vaikeuksia saattavat aiheuttaa siniluomi (blue nevus), voimakkaasti pigmentoitunut dermatofibrooma tai jopa rasvasyylä (keratosis seborrhoica) Lentigo maligna -melanooma Lentigo maligna -melanooma kehittyy premalignista lentigo malignasta, joka on ruskean eri sävyjä sisältävä läiskä ja esiintyy tyypillisesti vanhusten kasvoilla. Läiskä kasvaa vähitellen, tummuu ja muuttuu kirjavaksi ja reunoiltaan poimuilevaksi. Tämä tyyppi on hidaskasvuisin, ja sen osuus on 5 10 % ihomelanoomista.

9 10 Erotusdiagnostisesti tärkein on benigni lentigo, joka on myös yleinen vanhusten kasvoilla. Se on tarkkarajainen ruskea läiskä, joka voi olla usean senttimetrin kokoinen Raajojen lentigomainen melanooma Raajojen lentigomainen melanooma on valkoisella rodulla harvinainen (noin 5 % melanoomista). Sijaintipaikkoja ovat jalkapohjat, kämmenet, sormien ja varpaiden kärkiosat sekä kynnenalus. Se muistuttaa ulkonäöltään lentigo maligna -melanoomaa, mutta sen ennuste on huonompi, koska litteästä ulkonäöstä huolimatta se voi olla syvälle invasoitunut. Erotusdiagnostisesti tärkeimpiä ovat raajojen melanosyyttiluomet, hematoomat ja joskus syylätkin. Kynnenalainen hematooma liikkuu kynnen kasvaessa toisin kuin melanooma. 5. TOIMENPITEET EPÄILTÄESSÄ IHOMELANOOMAA Epäilyttävät luomet on poistettava, ja ne on tutkittava histologisesti; yleensä tämä tehdään perusterveydenhuollossa. Luomia ei saa tyytyä seuraamaan. Epäilyttävä ihomuutos poistetaan kokonaan näytteeksi 2 5 mm:n marginaalein läpi ihon kerrosten ottaen mukaan subkutaanirasvaa. Ennuste ei huonone, vaikka epäilyttävä luomi, joka paljastuu melanoomaksi, ensin poistetaankin pienin marginaalein. Insisiobiopsiaa tulee välttää, mutta jos epäillään esimerkiksi kasvojen lentigo maligna -melanoomaa tai sormen tai varpaan melanoomaa, on insisio- tai stanssibiopsia mahdollinen. Ohutneulabiopsiaa ei suositella primaaridiagnostiikassa. Koko poistettu preparaatti lähetetään formaliiniin fiksoituna patologille. Lähetteeseen on merkittävä kliiniset perustiedot, kuten mahdolliset oireet, luomessa tapahtuneet muutokset ja tarkka anatominen sijainti. Histologista tutkimusta voi pyytää kiireellisenä. Perusterveydenhuollossa ei oireettomalle melanoomapotilaalle tarvitse tehdä rutiiniluontoisia laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia. Anamneesi ja kliininen statustutkimus, mukaan lukien ihon inspektio ja imusolmukealueiden palpaatio, on syytä tehdä. Vartalon alueella imutiet eivät noudata tarkasti keskilinjaa, joten imusolmukkeet on palpoitava molemmin puolin. Melanoomadiagnoosin varmistuttua potilas lähetetään kiireellisesti kirurgiseen poliklinikkaan jatkotoimenpiteitä varten. Lähetteessä on mainittava potilaan yleisen terveydentilan lisäksi poistetun leesion sijainti, ulkonäkö ja poistomarginaalit. Kopio patologin lausunnosta on ehdottomasti liitettävä lähetteeseen. Jos melanooma todetaan jo primaaristi metastasoineena tai tauti metastasoi seurannan aikana, on potilas lähetettävä kiireellisenä onkologiseen arvioon. 6. HISTOPATOLOGIA Melanooma on melanosyyttien muodostama invasiivinen kasvain, jota edeltää, nodulaarista melanoomaa lukuun ottamatta, in situ -vaihe. Tässä vaiheessa tapahtuu atyyppisten melanosyyttien proliferaatiota intraepidermaalisesti. Kasvun jatkuessa melanoomasolukko leviää ensin radiaalisesti ihon tasossa ja sen jälkeen invasoi ihoa vertikaalisesti. Kliinisesti ei voida ratkaista, onko melanooma in situ muuttunut invasiiviseksi, vaan se todetaan histologisessa tutkimuksessa. Melanooman histologinen

10 11 diagnoosi on tavallisesti yksiselitteinen ilman erikoistutkimuksiakin. Tarvittaessa apuna käytetään immunohistologisia tutkimuksia. Ihomelanooman Breslow n luokitus perustuu siihen, että kasvaimen suurin paksuus on kääntäen verrannollinen eloonjäämiseen (taulukko 2). Myös ulseraatio on merkittävä ennustetekijä (taulukko 2). Kasvaimen paksuus mitataan mikrometrillä kohtisuoraan ihoa vastaan jyvässolukerroksesta tai ulseraation pohjasta alimpiin kasvainsoluihin. Luokituksen osuvuus edellyttää, että leikkeet on valmistettu kattavasti koko kasvaimesta. Nykykäsityksen mukaan Breslow n luokitus on tärkeämpi ennustetekijä kuin kasvaimen invaasiosyvyyteen ihon anatomisissa kerroksissa perustuva Clarkin luokitus. Perusdiagnoosin ohella ihomelanooman histologisessa raportissa on aina ilmoitettava 1) Breslow n luokitus, 2) mahdollinen ulseraatio, 3) melanooman alatyyppi, 4) leikkausmarginaalin laajuus ja 5) mahdolliset mikroskooppiset satelliitit. Clarkin luokitus on ilmoitettava, jos Breslow n luokka on <1 mm. Myös mitoosiaktiivisuus, mahdollinen lymfosyytti-infiltraatio, imusuoni-, verisuoni- ja perineuraalinen invaasio sekä spontaani regressio olisi suotavaa ilmoittaa. Taulukko 2. Breslow n luokituksen ja ulseraation vaikutus ennusteeseen. Breslow n 10-vuotiseloonjääminen luokitus Ulseroitumaton Ulseroitunut In situ % - < 1 mm 92 % 69 % 1,01 2,0 mm 78 % 63 % 2,01 4,0 mm 59 % 53 % > 4,0 mm 54 % 35 % 7. TNM-LUOKITUS Uudistetussa melanooman TNM (tumor, node, metastasis) -luokituksessa Breslowluokituksen raja-arvot ovat 1, 2 ja 4 mm (taulukko 3). Primaarikasvaimen ulseraatio on myös otettu mukaan luokitukseen tärkeänä ennustetta huonontavana tekijänä. Alueellisiin imusolmukkeisiin metastasoineessa melanoomassa metastaattisten imusolmukkeiden lukumäärä on merkitsevä, ja laajemmin levinneessä melanoomassa etäpesäkkeiden paikat ovat tärkeitä.

11 12 Taulukko 3. Ihomelanooman TNM-luokitus. T-luokka Paksuus Ulseraatio/Clarkin luokitus T1 < 1 mm a) Ei ulseraatiota, Clark II III b) Ulseraatio tai Clark IV V T2 1,01 2,0 mm a) Ei ulseraatiota b) Ulseraatio T3 2,01 4,0 mm a) Ei ulseraatiota b) Ulseraatio T4 > 4,0 mm a) Ei ulseraatiota b) Ulseraatio N-luokka Imusolmukkeiden Metastasoinnin laajuus lukumäärä N1 1 a) Mikrometastasointi (vain histologinen) b) Makrometastasointi (kliinisesti todettavissa) N2 2 3 a) Mikrometastasointi b) Makrometastasointi c) In-transit- tai satelliittimetastaasit ilman imusolmukemetastasointia N3 > 4 In-transit- tai satelliittimetastaasit sekä imusolmukemetastasointi M-luokka Metastaasipaikka Seerumin laktaattidehydrogenaasi M1a Distantit imusolmukkeet, Normaali iho, subkutis M1b Keuhkot Normaali M1c Muut viskeraaliset elimet Normaali Mikä tahansa kohde Korkea Kliininen levinneisyysaste IA: T1a N0 M0 IB: T1b-T2a N0 M0 IIA: T2b-T3a N0 M0 IIB: T3b-T4a N0 M0 IIC: T4b N0 M0 III: T1a-T4b N1-3 M0 IV: T1a-T4b N0-3 M1a-1c

12 13 8. KIRURGINEN HOITO 8.1 Primaarikasvain Melanooma on useimmiten parannettavissa leikkauksella, minkä vuoksi huolellinen primaaridiagnostiikka ja -hoito ovat oleellisia. Diagnoosin varmistuttua tehdään yleensä laajempi eksisio tervekudosmarginaalin saamiseksi. Leikkausmarginaalit ovat viime vuosina pienentyneet. Eksision laajuus määräytyy Breslow-luokituksen perusteella (taulukko 4). Myös primaarikasvaimen sijainti vaikuttaa siihen. Lihasfaskiaa ei tarvitse poistaa. Haava suljetaan suoraan, kielekkeellä tai ihonsiirrolla. Viime aikoina on yhä enemmän siirrytty kielekeplastioihin paremman kosmeettisen tuloksen aikaansaamiseksi. Kasvojen alueella voidaan tyytyä pienempiin marginaaleihin kuin raajojen ja vartalon alueella. Pään ja kaulan alueen melanoomien hoito tulisikin keskittää plastiikkakirurgeille ja korvalääkäreille. Taulukko 4. Suositus ihomelanooman leikkausmarginaaleista. Kasvaimen luokitus Marginaali In situ 0,5 cm Breslow < 2 mm 1 cm Breslow > 2 mm 2 cm 8.2 Alueelliset imusolmukkeet Vartijaimusolmukebiopsia on otettu viime vuosina käyttöön (taulukko 5). Siinä tunnistetaan isotooppitutkimuksen ja mahdollisesti siniväriaineen avulla ensimmäinen tai ensimmäiset primaarikasvaimen aluetta dreneeraavat imusolmukkeet. Levinneisyystutkimuksina sairaalassa ennen toimenpidettä tehdään alueellisen imusolmukealueen tai -alueiden kaikututkimus ja otetaan keuhkoröntgenkuva. Jos vartijaimusolmukkeessa todetaan metastasointia, tyhjennetään myöhemmin koko imusolmukealue. Jollei vartijaimusolmukebiopsiassa todeta metastasointia tai jos biopsiaa ei ole tehty eikä kliinisesti epäillä metastasointia, ennalta ehkäisevää imusolmuke-evakuaatiota ei tehdä. Alueellisiin imusolmukkeisiin etäpesäkkeitä lähettäneessä melanoomassa metastaattisten imusolmukkeiden lukumäärällä on tärkeä ennusteellinen merkitys. Koko imusolmukealue tulisi tyhjentää, ja patologin tulisi ilmoittaa poistettujen imusolmukkeiden ja metastaattisten imusolmukkeiden lukumäärä. Hyvin harvoin melanooma ilmenee pelkästään imusolmukemetastaaseina ilman todettavaa primaarikasvainta. Tällöin hoitona on tavoitteeltaan kuratiivinen imusolmuke-evakuaatio.

13 14 Taulukko 5. Vartijaimusolmukebiopsian indikaatiot. 1. Primaarikasvaimen sijainti vartalon tai raajojen alueella 2. Breslow n luokitus > 1 mm 3. Breslow n luokitus < 1mm ja ulseraatio tai Clark IV V 4. Epäselvä primaarikasvaimen luokitus 8.3 Etäpesäkkeet Yksittäisiä etäpesäkkeitä kannattaa poistaa iholta, ihonalaiskudoksesta ja keuhkoista, joskus aivoistakin, vaikka hoito ei yleensä olekaan parantavaa. Myös metastaasien aiheuttamassa selkäydinkompressiossa kirurgista hoitoa on harkittava. Melanooma voi metastasoida myös suolistoon ja aiheuttaa suolitukoksen tai verenvuodon, jolloin leikkaus voi olla tarpeen. 9. LIITÄNNÄISHOITO Melanooman uusiutumisriskiä on pyritty vähentämään primaarioperaation jälkeen annettavalla liitännäis- eli adjuvanttihoidolla. Alfa-interferonia on tutkittu pitkään, mutta sen asema on edelleen kiistanalainen. Pääasiassa on tutkittu potilaita, joilla melanooma on ollut vähintään 4 mm paksu ja/tai heiltä on leikattu imusolmukemetastaasit. Suurina annoksina annetulla alfa-interferonilla on saatu elinaikaetua pelkkään seurantaan verrattuna, mutta hoito on varsin toksista eikä sitä Suomessa yleensä käytetä. Pienemmillä, paremmin siedetyillä, alfainterferoniannoksilla on saatu tauditonta aikaa pidennetyksi paikallisissa yli 1,5 mm:n paksuisissa melanoomissa, mutta toistaiseksi selkeää elinaikaetua ei ole osoitettu. Interferonihoidon pitäisi kestää 1 2 vuotta, jotta siitä saataisiin hyötyä. Nykyään myös melanoomarokotteita on tutkimuskäytössä liitännäishoitona. Nykykäytännön mukaan alle 1,5 mm:n paksuisissa melanoomissa ei käytetä liitännäishoitoa. Paksummissa ja/tai alueellisiin imusolmukkeisiin levinneissä melanoomissa alfa-interferonia voidaan tapauskohtaisesti antaa hyväkuntoisille potilaille tai potilaita voidaan hoitaa adjuvanttitutkimuksissa. Nämä potilaat tulisi lähettää onkologin konsultaatioon. Alfa-interferonin sivuvaikutuksina lähes kaikilla esiintyy hoidon alussa flunssaoireita, erityisesti lämpöilyä ja jäsensärkyjä. Myöhemmin ilmaantuu melko usein uupumusta tai ruokahaluttomuutta, joskus myös masennusta tai neurologisia sivuvaikutuksia. Myös maksaentsyymien nousua ja lievähköä luuydintoksisuutta saattaa esiintyä. Alfa-interferoni annetaan useimmiten kerran päivässä kolmesti viikossa ihon alle, mutta hoidon alussa annostelu voi olla tiheämpääkin. Potilas opetetaan pistämään lääke itse. Melanoomassa tämä lääke on kokonaan korvattava.

14 METASTASOINEEN IHOMELANOOMAN ONKOLOGINEN HOITO 10.1 Lääkehoito Noin %:lla melanoomapotilaista tauti metastasoi, ja valtaosa heistä menehtyy siihen, joten hoito on yleensä oireenmukaista. Jos etäpesäkkeitä on vähän ja ne ovat rajoittuneet ihoon, ihonalaiskudokseen, imusolmukkeisiin tai keuhkoihin, on hoidon teho parempi kuin esimerkiksi maksametastasoinnissa. Pelkän solunsalpaajahoidon teho levinneessä melanoomassa on kuitenkin vaatimaton. Eniten käytetty solunsalpaaja on dakarbatsiini, jolla osittainen tai täydellinen hoitovaste on saatu %:lle potilaista. Vasteet ovat kuitenkin yleensä kestäneet alle puoli vuotta. Muita käytettyjä solunsalpaajia ovat vinka-alkaloidit, nitrosoureat, sisplatiini ja taksaanit. Solunsalpaajia yhdistämällä on vasteita saatu %:lle, mutta nekin ovat jääneet lyhytaikaisiksi. Suomessa on viime vuosina tehty metastasoineista melanoomista useita tutkimuksia solunsalpaajien ja alfa-interferonin yhdistelmillä, ja vasteita on saatu parhaimmillaan noin kolmasosalle potilaista. Täydellisiä hoitovasteita on saatu 4 16 %:lle potilaista, ja osa näistä on kestänyt useita vuosia. Useimmiten metastaasivaiheessa käytetään dakarbatsiini-vinkristiini-bleomysiini-lomustiini-yhdistelmää (ns. DOBC-kuuri), dakarbatsiinia alfa-interferonin kanssa tai sisplatiinipitoisia solunsalpaajakuureja. Metastasoinut melanooma on edelleen varsin vaikeasti hoidettava tauti, ja hoidossa on paljon kehittämisen varaa. Solunsalpaajien ja alfa-interferonin yhdistelmähoidossa sivuvaikutuksia esiintyy kohtuullisen paljon, mutta yleensä ne ovat hallittavissa. Solunsalpaajien yleisimmät sivuvaikutukset ovat luuydinsuppressio, pahoinvointi, neurotoksisuus ja hiustenlähtö. Pahoinvointilääkkeet ovat tehokkaita, ja lääkeannoksia voidaan vähentää sivuvaikutusten mukaan. Yleensä solunsalpaajahoito annetaan muutaman päivän kestävänä kuurina, joka toteutetaan 3 4 viikon välein. Hoidon alussa potilas otetaan useimmiten osastolle, mutta sittemmin hoito voidaan toteuttaa myös polikliinisena Sädehoito Sädehoidon pääasiallinen indikaatio melanoomassa on oireiden lievitys. Sitä käytetään luusto-, iho-, aivometastaasien ja selkäydinkompression hoitona. Palliatiivista sädehoitoa annetaan yleensä 1 10 kerran jaksoina. Primaarikasvaimen hoitona sädehoitoa voidaan harkita lentigo maligna -melanoomassa vaihtoehtona laajalle kirurgiselle toimenpiteelle. Sädehoitoa voidaan käyttää myös etäpesäkkeiden poiston jälkeen, jos leikkaus ei ole ollut radikaali tai mikrometastasointiriski esimerkiksi imusolmukealueella on suuri. 11. SEURANTA 11.1 Etäpesäkkeiden ilmaantuminen Melanooma voi levitä mihin tahansa elimeen, mutta yleisimpiä kohteita ovat imusolmukkeet, iho, ihonalaiskudos, keuhkot, maksa, aivot ja luusto. Paikallisia uusiutumia esiintyy vähän, mutta melanooman paksuuden kasvaessa riski suurenee. Mediaani etäpesäkkeiden ilmaantumisaika on 2 3 vuotta primaaridiagnoosista.

15 16 Alueelliset imusolmukemetastaasit ilmaantuvat yleensä kolmessa vuodessa, mutta kaukometastaasit ilmaantuvat myöhemminkin. Kaikista metastaaseista % ilmaantuu viidessä vuodessa, muutamalla prosentilla vielä kymmenen vuoden jälkeenkin Seurantatiheys ja -tutkimukset Melanooman seurannan tarkoituksena on etäpesäkkeiden, paikallisten uusiutumien ja uusien primaarimelanoomien diagnosoiminen sekä potilaiden opastaminen itsetarkkailuun. Seurannalla on potilaalle myös tukea antavaa merkitystä. Seurantatiheys ja -tutkimukset riippuvat todetun melanooman ennusteesta ja potilaan muista riskitekijöistä. Seurannassa oleellisia ovat anamneesi ja kliininen tutkimus mukaan lukien ihostatus ja imusolmukealueiden palpaatio. Oireettomien potilaiden rutiininomaisista laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista on vähän hyötyä, ainakin alle 4 mm:n paksuisissa melanoomissa. Taulukossa 6 on annettu suuntaviivat seurannan järjestämiseksi. Jos potilaalla on korkean Breslow-luokituksen lisäksi muita riskitekijöitä, kuten sukurasitus tai atyyppinen neevus -oireyhtymä, seurannan on syytä olla tiheämpää. Jos potilaalla on runsaasti luomia, hänet on syytä lähettää dermatologille seurattavaksi. Taulukko 6. Ihomelanooman seuranta. Melanooman luokitus Seurantaohje In situ -melanooma Breslow < 1 mm Breslow 1 4 mm Ei seurantaa Kliininen tutkimus vuosittain 3 vuoden ajan Kliininen tutkimus 4 kuukauden välein 3 vuotta, 6 kuukauden välein ad 5 vuotta, vuosittain ad 10 vuotta Verikokeita (hemoglobiini, ALAT, AFOS, LDH) harkinnan mukaan Breslow > 4 mm Kliininen tutkimus kuten 1 4 mm:n melanoomissa Verikokeet joka kerta (hemoglobiini, ALAT, AFOS, LDH, kasvainmerkkiaine S-100β) Keuhkoröntgenkuva, alueellisten imusolmukkeiden kaikututkimus ja vatsan kaikututkimus tai tietokonetomografiatutkimus seurannan alussa ja vuosittain 3 vuoden ajan

16 Seurantapaikat Melanoomapotilaiden seuranta toteutetaan 3 5 ensimmäisen vuoden ajan pääsääntöisesti keskussairaalan kirurgian, onkologian tai ihotautien poliklinikassa ja sen jälkeen tarvittaessa avohoidossa. Hyväennusteisten potilaiden seuranta voidaan siirtää avohoitoon aikaisemminkin. Seurantapaikat kussakin vastuualueen keskussairaalapiirissä ovat seuraavat: Etelä-Pohjanmaan keskussairaala (EPKS): ihotautien ja onkologian poliklinikat Kanta-Hämeen keskussairaala (KHKS): kirurgian poliklinikka Päijät-Hämeen keskussairala (PHKS): ihotautien poliklinikka TAYS: onkologian poliklinikka Vaasan keskussairaala (VKS): onkologian poliklinikka 12. SUOJAUTUMINEN AURINGOLTA Melanoomapotilaan tai hänen lähisukulaistensa ei pidä ottaa aurinkoa eikä käydä solariumissa. Muidenkin on otettava huomioon oma ihotyyppinsä ja auringonvalon voimakkuus. Iho on suojattava ensisijaisesti vaattein. Ihon palamista tulee välttää. Erityisesti lapset on suojattava. Auringonsuojavoiteet voivat aiheuttaa väärää turvallisuudentunnetta, ja niiden käyttöä suositellaan vain, mikäli voimakkaassa auringonvalossa joutuu oleskelemaan pitkiä aikoja. Tällöin suojakertoimen tulisi olla yli YHTEYSHENKILÖT Tarvittaessa konsultaatioapua antavat seuraavat erikoislääkärit: EPKS: Kirurgi Pertti Kuusisto (06) Onkologi Timo Ala-Luhtala (06) Hatanpään sairaala, Tampere: Kirurgi Anne-Marja Hammar (03) KHKS: Kirurgi Elina Vainio (03) 6291 Dermatologi Matti Kero (03) Onkologi Riitta Kokko (03) PHKS: Plastiikkakirurgi Tuomas Sorvali (03) Dermatologi Tapio Rantanen (03) Onkologi Paul Nyandoto (03) TAYS: Plastiikkakirurgi Liisa Tuominen (03) Plastiikkakirurgi Heikki Kupi (03) Dermatologi Leea Ylitalo (03) Onkologi Pirkko Kellokumpu-Lehtinen (03) Onkologi Meri-Sisko Vuoristo (03) VKS: Kirurgi Rikhard von Wendt (06) Onkologi Matti Salmo (06)

17 KIRJALLISUUTTA Balch CM, Buzaid AC, Soong S-J ym. Final version of the American Joint Committee on Cancer staging system for cutaneous melanoma. J Clin Oncol 2001; 19: Chowdhury S, Vaughan MM, Gore ME. New approaches to the systemic treatment of melanoma. Cancer Treat Rev 1999; 25: Eggermont AMM. The role of interferon-alfa in malignant melanoma remains to be defined. Eur J Cancer 2001; 37: Roberts DLL, Anstey AV, Barlow RJ ym. U.K. guidelines for the management of cutaneous melanoma. Br J Dermatol 2002; 146: Snellman E, Koulu L, Rantanen T. Luomet, aurinko ja melanoomariski. Duodecim 2002; 118: Sober AJ, Chuang TY, Duvic M ym. Guidelines of care for primary cutaneous melanoma. J Am Acad Dermatol 2001; 45: Vuoristo M-S, Gröhn P, Kellokumpu-Lehtinen P ym. Intermittent interferon and polychemotherapy in metastatic melanoma. J Cancer Res Clin Oncol 1995, 121, Vuoristo M-S. Treatment of metastatic melanoma with alfa-interferon-based combinations. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis ser A vol 500, 1996.

18 JAKELU Länsi-Suomen lääninhallitus, lääninlääkäri Helsingin yliopiston kirjasto Kainuun keskussairaala, tieteellinen kirjasto Kanta-Hämeen keskussairaala, ammattikirjasto Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, lääketieteellinen kirjasto Kuopion yliopistollinen sairaala, tieteellinen kirjasto Kuopion yliopistollinen kirjasto Oulun yliopisto, lääketieteellisen tiedekunnan kirjasto Pirkanmaan ammattikorkeakoulu/terveysala, kirjasto Pirkanmaan Maakuntakirjasto Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin ky, tieteellinen kirjasto Päijät-Hämeen keskussairaala, tieteellinen kirjasto Seinäjoen ammattikorkeakoulu, terveysalan yksikkö, kirjasto Seinäjoen sairaala, tieteellinen kirjasto Sosiaali- ja terveysministeriö, kirjasto STAKES, tietopalvelu Suomen kuntaliitto, kirjasto/tietopalvelu Tampereen ammattiopisto, kirjasto Tampereen yliopistollinen sairaala, lääketieteellinen kirjasto (2 kpl) Terveystieteiden keskuskirjasto Turun yliopisto, lääketieteellisen tiedekunnan kirjasto UKK-instituutti, kirjasto Vaasan keskussairaala, Tieteellinen kirjasto Varastokirjasto, luettelointi TAYS:n erityisvastuualueen terveyskeskukset ja sairaalat aluesairaalat/johtava ylilääkäri keskussairaalat/kirurgian, patologian, ihotautien ja onkologian ylilääkärit Pirkanmaan alueen työterveysasemat Pirkanmaan alueen yksityiset lääkäriasemat

19 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 6/2003 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä PL 2000, TAMPERE Puhelin: (03) Faksi: (03) Toimituskunta: Ylilääkäri Timo Koivula (03) sähköpostimuoto: Projektipäällikkö Juha Heino (03) Ylihoitaja Pirjo Aalto (03) Tiedotussihteeri Leena Kuupakko (03) Toimitussihteeri Anne Pyydönniemi (03) ISBN ISSN

Hoitoisuusluokituksen tietojärjestelmät

Hoitoisuusluokituksen tietojärjestelmät Hoitoisuusluokituksen tietojärjestelmät - kehittämisprojektin loppuraportti Projektipäällikkö Hannele Laitinen Ohjausryhmä: Pirjo Aalto Sirkka Auvinen Jaakko Herrala Hilkka Lamminsivu Kaija Nojonen Rita

Lisätiedot

Erikoissairaanhoidon alueellisen palvelutuotannon arviointi ja siihen liittyvät työnjakokysymykset Pirkanmaalla. Selvitysmies Jouko Isolauri

Erikoissairaanhoidon alueellisen palvelutuotannon arviointi ja siihen liittyvät työnjakokysymykset Pirkanmaalla. Selvitysmies Jouko Isolauri Erikoissairaanhoidon alueellisen palvelutuotannon arviointi ja siihen liittyvät työnjakokysymykset Pirkanmaalla Selvitysmies Jouko Isolauri Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 3/2001 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin

Lisätiedot

MITÄ PATOLOGIN LAUSUNNON IHOKASVAIMISTA PITÄISI SISÄLTÄÄ?

MITÄ PATOLOGIN LAUSUNNON IHOKASVAIMISTA PITÄISI SISÄLTÄÄ? MITÄ PATOLOGIN LAUSUNNON IHOKASVAIMISTA PITÄISI SISÄLTÄÄ? Riitta Huotari-Orava Patologian erikoislääkäri Iho-ja sukupuolitautien erikoislääkäri 9.1.2007 Löydöksenä on basaliooma. Kasvain yltää reunaan.

Lisätiedot

Ihotuumorin biopsia vai leikkaushoito

Ihotuumorin biopsia vai leikkaushoito Ihotuumorin biopsia vai leikkaushoito Tiina Jahkola HYKS Plastiikkakirurgian klinikka Malignit ihokasvaimet - tavalliset insidenssi Suomessa v. 2004 Levyepiteelikarsinooma = okasolusyöpä = ca spinocellulare

Lisätiedot

DH-PET tutkimuksen kehittäminen. Pasi Korkola Matti Koskinen

DH-PET tutkimuksen kehittäminen. Pasi Korkola Matti Koskinen DH-PET tutkimuksen kehittäminen Pasi Korkola Matti Koskinen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 5/2002 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 5/2002 DH-PET TUTKIMUKSEN KEHITTÄMINEN Pasi KORKOLA,

Lisätiedot

Aivoverenkiertohäiriöpotilaan paluureitit aktiiviseen elämään Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä

Aivoverenkiertohäiriöpotilaan paluureitit aktiiviseen elämään Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä Aivoverenkiertohäiriöpotilaan paluureitit aktiiviseen elämään Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä AVH-hoitoketjun kuvaus sekä kehittämiskohteita MQ-ryhmätyö Teknillinen korkeakoulu, Lahden keskus 27.7.2000

Lisätiedot

Sarkoomien onkologiset hoidot onko sarkoomatyypillä väliä? Paula Lindholm TYKS, syöpätautien klinikka

Sarkoomien onkologiset hoidot onko sarkoomatyypillä väliä? Paula Lindholm TYKS, syöpätautien klinikka Sarkoomien onkologiset hoidot onko sarkoomatyypillä väliä? Paula Lindholm TYKS, syöpätautien klinikka Pehmytkudos- ja luusarkoomissa eri hoito-ohjelmat pehmytkudossarkoomissa yleensä kirurgia ensin Onkologinen

Lisätiedot

Ihotuumorit. 16.11.2012 el Hannu Tiri Ihotautien ja allergologian pkl, OYS

Ihotuumorit. 16.11.2012 el Hannu Tiri Ihotautien ja allergologian pkl, OYS Ihotuumorit 16.11.2012 el Hannu Tiri Ihotautien ja allergologian pkl, OYS Esitiedot Perussairaudet/yleistila aiemmin hoidetut syöpätaudit onko suvussa melanoomaa aiemmat immunosuppressiiviset hoidot/sädehoito

Lisätiedot

IAP Kuopio 27.9.2007. Mesenkymaalisia. kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB

IAP Kuopio 27.9.2007. Mesenkymaalisia. kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB IAP Kuopio 27.9.2007 Mesenkymaalisia kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB Pehmytkudoskasvainten patologiaa Valtaosa pehmytkudoskasvaimista benignejä, malignit harvinaisia,

Lisätiedot

Käypä hoito -suositus. Melanooma

Käypä hoito -suositus. Melanooma Käypä hoito -suositus Päivitetty 26.1.2012 Käypä hoito -suositus perustuu systemaattisesti koottuun tutkimustietoon, jonka näytön aste ja luotettavuus arvioidaan alla olevan taulukon mukaan. Suositus on

Lisätiedot

Mitä pitäisi tietää rintasyövän hoidosta ja seurannasta?

Mitä pitäisi tietää rintasyövän hoidosta ja seurannasta? Mitä pitäisi tietää rintasyövän hoidosta ja seurannasta? Suomen yleislääkäriyhdistys 13.05.2016 Päivi Salminen-Peltola osastonylilääkäri HUS Hyvinkään sairaala Sisältö Lähettäminen ja tutkimukset perusterveydenhuollossa

Lisätiedot

Kasvainsairauksien kirurginen hoito

Kasvainsairauksien kirurginen hoito Kasvainsairauksien kirurginen hoito Sari Mölsä Diplomate of European College of Veterinary Surgeons Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eläintenhoitajaseminaari 2013 Eläinlääketieteellinen tiedekunta

Lisätiedot

Tyvisolusyöpä: mitä patologin tulee siitä lausua. Lauri Talve patologian el, LT TYKS-SAPA

Tyvisolusyöpä: mitä patologin tulee siitä lausua. Lauri Talve patologian el, LT TYKS-SAPA Tyvisolusyöpä: mitä patologin tulee siitä lausua Lauri Talve patologian el, LT TYKS-SAPA Basalioomien yleisyydestä TYKS-SAPA:n patologialla tehty v. 2013 dgn Basal cell carcinoma 1046 kertaa, potilaita

Lisätiedot

GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016

GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016 GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016 kohtusyöpä munasarjasyöpä kohdunkaulasyöpä ulkosynnyttimien syöpä gynekologisten syöpien hoito on HUS-alueella keskitetty NKL:lle KOHTUSYÖPÄ naisten 3. yleisin syöpä; 800-900

Lisätiedot

Munuaisenirrotuspotilaan hoidon kehittäminen leikkausosastolla

Munuaisenirrotuspotilaan hoidon kehittäminen leikkausosastolla Munuaisenirrotuspotilaan hoidon kehittäminen leikkausosastolla Loppuraportti 2001 Koonnut Sari Mettiäinen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2002 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2002

Lisätiedot

Mitä uutta keuhkosyövän käyvässä hoidossa

Mitä uutta keuhkosyövän käyvässä hoidossa Mitä uutta keuhkosyövän käyvässä hoidossa Antti Jekunen Kliinisen lääketutkimuksen dosentti, kliininen farmakologia HY Soveltavan onkologian dosentti, syöpätautien klinikka, TY Kliinisen onkologian professori,

Lisätiedot

Ihomelanooman vartijasolmukebiopsia

Ihomelanooman vartijasolmukebiopsia Katsaus Ihomelanooman vartijasolmukebiopsia Tiina Jahkola, Susanna Virolainen, Esa Leppänen, Sinikka Suominen, Micaela Hernberg, Marjo Hahka-Kemppinen ja Olli Saksela Ihomelanooma leviää alkuvaiheessa

Lisätiedot

Uutta lääkkeistä: Vemurafenibi

Uutta lääkkeistä: Vemurafenibi Page 1 of 5 JULKAISTU NUMEROSSA 3/2012 UUTTA LÄÄKKEISTÄ Uutta lääkkeistä: Vemurafenibi Kristiina Airola / Julkaistu 28.9.2012. Zelboraf 240 mg kalvopäällysteinen tabletti, Roche Registration Ltd. Zelboraf-valmistetta

Lisätiedot

COPYRIGHT MARTINE VORNANEN. Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty!

COPYRIGHT MARTINE VORNANEN. Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty! COPYRIGHT MARTINE VORNANEN Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty! PAPILLAN JA ULKOISTEN SAPPITEIDEN KASVAIMET MARTINE VORNANEN PSHP LABORATORIOKESKUS ULKOISTEN SAPPITEIDEN

Lisätiedot

Ihomelanooman muuttuva kirurginen hoito

Ihomelanooman muuttuva kirurginen hoito Ilkka Koskivuo ja Erkki Suominen ALKUPERÄISTUTKIMUS Ihomelanooman muuttuva kirurginen hoito Leikkaushoidon tulokset Varsinais-Suomessa 1983 2007 JOHDANTO: Ihomelanooman leikkaushoito on muuttunut vuosikymmenien

Lisätiedot

Eturauhassyövän uudet lääkehoidot

Eturauhassyövän uudet lääkehoidot Eturauhassyövän uudet lääkehoidot 24.04.2015 Petteri Hervonen, LT, Syöpätautien erikoislääkäri Docrates Syöpäsairaala, TAYS Yleistä Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätyyppi Lähes 5000 uutta diagnoosia/vuosi

Lisätiedot

Levinneen suolistosyövän hoito

Levinneen suolistosyövän hoito Levinneen suolistosyövän hoito Yhteyshoitajakoulutus 29.9. LT ylilääkäri Pirkanmaan Syöpäyhdistys Uusien tapausten lukumäärät, yleisimpien syöpien mennyt ja ennustettu trendi, miehet Uusien tapausten lukumäärät,

Lisätiedot

Mitä onkologi toivoo patologilta?

Mitä onkologi toivoo patologilta? Mitä onkologi toivoo patologilta? Mikä PAD-lausunnossa vaikuttaa kilpirauhassyövän hoitoon Hanna Mäenpää, dos HUS, Syöpätautien klinikka Onkologian trendejä Entiteetit pirstoutuvat pienemmiksi: lisää tietoa

Lisätiedot

POTILASOHJE 1 ensitieto 26.3.2012

POTILASOHJE 1 ensitieto 26.3.2012 MAHASYÖPÄ POTILASOHJE 1 Sinulla on todettu syöpä mahalaukussa. Sairastuminen herättää paljon kysymyksiä, pelkoa ja ahdistusta. On hyvä tietää, että syöpiä on hyvin monenlaisia ja sairauden kulkuun ja toipumiseen

Lisätiedot

TURUN YLIOPISTON LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA YLIOPISTON ANTAMA LISÄKOULUTUS GYNEKOLOGINEN ONKOLOGIA

TURUN YLIOPISTON LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA YLIOPISTON ANTAMA LISÄKOULUTUS GYNEKOLOGINEN ONKOLOGIA TURUN YLIOPISTO Synnytys- ja naistentautioppi TURUN YLIOPISTON LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA YLIOPISTON ANTAMA LISÄKOULUTUS GYNEKOLOGINEN ONKOLOGIA TURUN YLIOPISTON LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA YLIOPISTON

Lisätiedot

Hoidetun rintasyöpäpotilaan seuranta

Hoidetun rintasyöpäpotilaan seuranta Hoidetun rintasyöpäpotilaan seuranta Tavoitteet Seurannassa pyritään rintasyövän mahdollisen paikallisen uusiutumisen ja vastakkaisen rinnan uuden syövän varhaiseen toteamiseen. Oireettomalle potilaalle

Lisätiedot

PET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset. Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala

PET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset. Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala PET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala ISI Web of Science: hakusana PET/CT N = 4974, 27.4.2010 Mihin diagnostisia menetelmiä tarvitaan?

Lisätiedot

Fer$litee$n säästävä munasarjasyöpäkirurgia. Erikoislääkäri, LT Annika Auranen TYKS Naistenklinikka GKS koulutuspäivät 27.9.2013

Fer$litee$n säästävä munasarjasyöpäkirurgia. Erikoislääkäri, LT Annika Auranen TYKS Naistenklinikka GKS koulutuspäivät 27.9.2013 Fer$litee$n säästävä munasarjasyöpäkirurgia Erikoislääkäri, LT Annika Auranen TYKS Naistenklinikka GKS koulutuspäivät 27.9.2013 Sidonnaisuudet kahden viimeisen vuoden ajalta LT, naistentau$en ja synnytysten

Lisätiedot

PYLL-seminaari 30.3.2011

PYLL-seminaari 30.3.2011 PYLL-seminaari 30.3.2011 Sairaalajohtaja Jari Välimäki syöpätautien osuus ennenaikaisten elinvuosien menetysten aiheuttajina etenkin ESshp:n naisten keskuudessa kiinnittää huomiota ne ovat PYLL-tilastossa

Lisätiedot

Rintojen kuvantaminen. 2016 LT, radiologi Katja Hukkinen

Rintojen kuvantaminen. 2016 LT, radiologi Katja Hukkinen Rintojen kuvantaminen 2016 LT, radiologi Katja Hukkinen Kuvantamistavat Mammografia (2D), tomosynteesi (3D) Ultraääni, ABUS Magneettikuvantaminen Rinta-TT TT Oireet Kyhmy Ihon, nännin uusi ja konstantti

Lisätiedot

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Onkologiyhdistys ry:n asettama työryhmä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Onkologiyhdistys ry:n asettama työryhmä. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Onkologiyhdistys ry:n asettama työryhmä Päivitetty 22.1.2016 PDF-versio sisältää suositustekstin, taulukot ja kuvat sekä

Lisätiedot

Gynekologisen karsinomakirurgian keskittämine. Eija Tomás, Tays LT, naistentautien ja gynekologisen sädehoidon el

Gynekologisen karsinomakirurgian keskittämine. Eija Tomás, Tays LT, naistentautien ja gynekologisen sädehoidon el Gynekologisen karsinomakirurgian keskittämine Eija Tomás, Tays LT, naistentautien ja gynekologisen sädehoidon el Suomessa 5.2 miljoonaa asukasta 5 yliopistosairaalaa 16 keskusairaalaa aluesairaalat ja

Lisätiedot

Rintasyöpäpotilaan ohjaus

Rintasyöpäpotilaan ohjaus Rintasyöpäpotilaan ohjaus Lähete rintarauhaskirurgian yksikköön - mammografia,uä ja PNB oltava tehty - kuvat ja patologin vastaukset lähetteen mukaan! - potilaalle ilmoitettu diagnoosi - potilaalle rintasyöpähoitajan

Lisätiedot

Sakrumin pahanlaatuisten luukasvainten kirurginen hoito

Sakrumin pahanlaatuisten luukasvainten kirurginen hoito Sakrumin pahanlaatuisten luukasvainten kirurginen hoito Toni-Karri Pakarinen 1, Piia Suomalainen 1, Hannu Kuokkanen 2, Minna Laitinen 1 1 Sarkoomayksikkö, Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vastuualue, TAYS

Lisätiedot

Histopatologia ja molekyylipatologia ihomelanooman diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa

Histopatologia ja molekyylipatologia ihomelanooman diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa TEEMA IHOMELANOOMA KATSAUS Susanna Juteau ja Soili Kytölä Histopatologia ja molekyylipatologia ihomelanooman diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa Epäiltäessä ihomelanoomaa tulee ihomuutos poistaa kokonaan

Lisätiedot

Sidonnaisuudet. Tuberkuloosi, toteaminen ja hoito. Milloin epäilen tuberkuloosia perusterveydenhuollossa 06.10.2015

Sidonnaisuudet. Tuberkuloosi, toteaminen ja hoito. Milloin epäilen tuberkuloosia perusterveydenhuollossa 06.10.2015 Sidonnaisuudet Tuberkuloosi, toteaminen ja hoito Tuula Vasankari Dos., el Pääsihteeri Filha ry Valtakunnallinen TB hoidon asiantuntijaryhmä, pj 8.10.2015 Filha WHO IUATLD TB-Net STM THL Ei lääketeollisuussidonnaisuuksia

Lisätiedot

Luutuumorit IAP Turku Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY

Luutuumorit IAP Turku Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY Luutuumorit IAP Turku 7.5.2010 Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY Luutuumori tiimi älä tee diagnoosia yksin Ortopedi Radiologi Onkologi Geneetikko ja Patologi -kliiniset tiedot/löydökset -natiivi-rtg,

Lisätiedot

Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio. 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio. 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 VI.2.1 Julkisen yhteenvedon osiot Tietoa sairauden esiintyvyydestä Naproxen Orion on

Lisätiedot

Tuberkuloosi ja hoitohenkilökunta. 26.9.2007 ISLT LT Riitta Erkinjuntti-Pekkanen el, keuhkosairauksien klinikka KYS

Tuberkuloosi ja hoitohenkilökunta. 26.9.2007 ISLT LT Riitta Erkinjuntti-Pekkanen el, keuhkosairauksien klinikka KYS Tuberkuloosi ja hoitohenkilökunta 26.9.2007 ISLT LT Riitta Erkinjuntti-Pekkanen el, keuhkosairauksien klinikka KYS Tb ja hoitohenkilökunta Tartunta ja suojautuminen Tb tilanne Pohjois-Savossa Valvottu

Lisätiedot

Liekkivammatilanne Suomessa sekä vammojen sairaalahoitokustannukset

Liekkivammatilanne Suomessa sekä vammojen sairaalahoitokustannukset Liekkivammatilanne Suomessa sekä vammojen sairaalahoitokustannukset Haikonen Kari, Lillsunde Pirjo 27.8.2013, Hanasaaren kulttuurikeskus, Espoo 27.8.2013 Kari Haikonen 1 Tutkimuksen lähtökohdat Tutkimus

Lisätiedot

Leikkauspotilaan hoitotietojen reaaliaikainen tallentaminen AHO-järjestelmään. Koonnut Sari Mettiäinen

Leikkauspotilaan hoitotietojen reaaliaikainen tallentaminen AHO-järjestelmään. Koonnut Sari Mettiäinen Leikkauspotilaan hoitotietojen reaaliaikainen tallentaminen AHO-järjestelmään Koonnut Sari Mettiäinen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 15/2002 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 15/2002 LEIKKAUSPOTILAAN

Lisätiedot

ylilääkäri Teijo Kuopio

ylilääkäri Teijo Kuopio ylilääkäri Teijo Kuopio 28.8.2013 Vasteiden tarkastelu voi tapahtua: Elinten tasolla (makroskooppinen patologia) Kudostasolla (histopatologia) Solutasolla (solupatologia) Molekyylitasolla (molekyylipatologia)

Lisätiedot

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus Lymfosytoosin määritelmä veren lymfosyyttien määrä >3.5 x 10 9 /l lymfosyyttien kohonnut %-osuus erittelyjakaumassa voi johtua joko

Lisätiedot

Rintasyöpäpotilaan ohjauskansio. sh Hanna Määttä, LSHP Osasto 4B, 2013

Rintasyöpäpotilaan ohjauskansio. sh Hanna Määttä, LSHP Osasto 4B, 2013 Rintasyöpäpotilaan ohjauskansio sh Hanna Määttä, LSHP Osasto 4B, 2013 1. Johdanto 2. Hoito osastolla 3. Hoito leikkauksen jälkeen 4. Fysioterapeutti hoidossa mukana 5. Oman hoidon merkitys 6. Rintaproteesiasiaa

Lisätiedot

Rustotuumorit. IAP Turku 13.5.2016 Mikko Rönty Fimlab, Tampere

Rustotuumorit. IAP Turku 13.5.2016 Mikko Rönty Fimlab, Tampere Rustotuumorit IAP Turku 13.5.2016 Mikko Rönty Fimlab, Tampere Rustotuumorit yleistä Suurimpia primäärien luutuumoreiden ryhmiä Tyyppipiirre on kasvainsolujen tuottama kondroidi matriksi (soluväliaine)

Lisätiedot

Seminooman sädehoito. Paula Lindholm Tyks, syöpätaudit

Seminooman sädehoito. Paula Lindholm Tyks, syöpätaudit Seminooman sädehoito Paula Lindholm Tyks, syöpätaudit Miten seminooma leviää? 85% kliininen stage I ja 11% st II para-aortaali-imusolmukkeet Ipsilateraaliset parailiakaaliset Ipsilateraalinen munuaishilus

Lisätiedot

Kliinisten hoitopalvelujen tuottavuustoimet, vuoden 2016 raamiin sopeuttaminen ja sen aiheuttamat riskit

Kliinisten hoitopalvelujen tuottavuustoimet, vuoden 2016 raamiin sopeuttaminen ja sen aiheuttamat riskit Kliinisten hoitopalvelujen tuottavuustoimet, vuoden 2016 raamiin sopeuttaminen ja sen aiheuttamat riskit Leena Setälä, paj KYS Kliiniset hoitopalvelut Sairaanhoitopiirien vertailussa PSSHP:n toimintakulut

Lisätiedot

Mitä uutta eturauhassyövän sädehoidosta? Mauri Kouri HUS Syöpätautien klinikka Onkologiapäivät 31.8.13 Turku

Mitä uutta eturauhassyövän sädehoidosta? Mauri Kouri HUS Syöpätautien klinikka Onkologiapäivät 31.8.13 Turku 1 Mitä uutta eturauhassyövän sädehoidosta? Mauri Kouri HUS Syöpätautien klinikka Onkologiapäivät 31.8.13 Turku 2 ASCO GU 2013 Radikaali prostatektomian jälkeinen sädehoito ARO 92-02 / AUO AP 09/95 10v

Lisätiedot

Anna-Maija Koivusalo 26.4.16

Anna-Maija Koivusalo 26.4.16 Anna-Maija Koivusalo 26.4.16 X Kivuton sairaala Kivun arviointi projekti Kivuton sairaala toteutettiin kymmenennen ja viimeisen kerran syksyllä 2015 viikolla 42. Idean kivun arvioinnin valtakunnallisesta

Lisätiedot

MITEN KIRURGIAN TYÖNJAKO TULISI TOTEUTTAA?

MITEN KIRURGIAN TYÖNJAKO TULISI TOTEUTTAA? MITEN KIRURGIAN TYÖNJAKO TULISI TOTEUTTAA? JUKKA-PEKKA MECKLIN Ylilääkäri, professori Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 17.10.2008 KIRURGIAN EDISTÄMISSÄÄTIÖN SEMINAARI Sitra, Helsinki Työnjaon ohjeistus STM

Lisätiedot

TULES-kirurgian päivystysjärjestelyt ad 2030? Kimmo Vihtonen SOY:n puheenjohtaja dosentti TAYS/PSHP

TULES-kirurgian päivystysjärjestelyt ad 2030? Kimmo Vihtonen SOY:n puheenjohtaja dosentti TAYS/PSHP TULES-kirurgian päivystysjärjestelyt ad 2030? Kimmo Vihtonen SOY:n puheenjohtaja dosentti TAYS/PSHP Käytännön vaatimustaso: TEO edellyttää samaa laatustandardia kaikkialla maassa kaikkina vuorokauden aikoina.

Lisätiedot

PATOLOGIA PATOLOGIAN TUTKIMUSNIMIKKEET

PATOLOGIA PATOLOGIAN TUTKIMUSNIMIKKEET PATOLOGIA Patologian nimikkeistön tarkoituksena on varmistaa, että näytettä lähetettäessä yksikäsitteisesti pyritään määrittelemään haluttu tutkimus. Nimikkeen tulee perustua näin ollen pyyntöön. Tällä

Lisätiedot

HYGIENIAHOITAJAN ROOLI TOIMENPITEISIIN LIITTYVIEN INFEKTIOIDEN SELVITYKSESSÄ JAANA VATANEN HYGIENIAHOITAJA, HYKS PEIJAS

HYGIENIAHOITAJAN ROOLI TOIMENPITEISIIN LIITTYVIEN INFEKTIOIDEN SELVITYKSESSÄ JAANA VATANEN HYGIENIAHOITAJA, HYKS PEIJAS HYGIENIAHOITAJAN ROOLI TOIMENPITEISIIN LIITTYVIEN INFEKTIOIDEN SELVITYKSESSÄ JAANA VATANEN HYGIENIAHOITAJA, HYKS PEIJAS TOIMENPITEISIIN LIITTYVÄT INFEKTIOT Edeltävä polikliininen toimenpide Edeltävä sairaalahoitojakso

Lisätiedot

Potilaan käsikirja. Potilaan opas turvalliseen hoitoon sairaalassa 1(16) Tämän kirjan omistaa: -----------------------------------------

Potilaan käsikirja. Potilaan opas turvalliseen hoitoon sairaalassa 1(16) Tämän kirjan omistaa: ----------------------------------------- 1(16) Potilasturvallisuuden edistämisen ohjausryhmä Potilaan käsikirja Potilaan opas turvalliseen hoitoon sairaalassa Tämän kirjan omistaa: ----------------------------------------- Meritullinkatu 8, Helsinki

Lisätiedot

Kirurgian runkokoulutus Helsinki, 5.2.2016. Spondylodiskiitti. Jyrki Kankare Ortopedian ja traumatologian klinikka Töölön sairaala HYKS - HUS.

Kirurgian runkokoulutus Helsinki, 5.2.2016. Spondylodiskiitti. Jyrki Kankare Ortopedian ja traumatologian klinikka Töölön sairaala HYKS - HUS. Kirurgian runkokoulutus Helsinki, 5.2.2016 Spondylodiskiitti Jyrki Kankare Ortopedian ja traumatologian klinikka Töölön sairaala HYKS - HUS Ortopediset selkäsairaudet Degeneratiiviset prolapsi stenoosi

Lisätiedot

Sakari Hietanen TYKS/Gynekologinen syövänhoito

Sakari Hietanen TYKS/Gynekologinen syövänhoito Sakari Hietanen TYKS/Gynekologinen syövänhoito Ei sidonnaisuuksia 900 Kohdun runko- osan syövän insidenssi 800 700 600 500 400 300 200 100 0 1957-1961 1962-1966 1967-1971 1972-1976 1977-1981 1982-1986

Lisätiedot

Miten ja missä ihomelanoomapotilasta seurataan? Vuoristo, Meri-Sisko.

Miten ja missä ihomelanoomapotilasta seurataan? Vuoristo, Meri-Sisko. https://helda.helsinki.fi Miten ja missä ihomelanoomapotilasta seurataan? Vuoristo, Meri-Sisko 2017 Vuoristo, M-S, Mäkelä, S, Nores, M, Bouchard, L & Koulu, L 2017, ' Miten ja missä ihomelanoomapotilasta

Lisätiedot

Ruokatorvisyöpä. Ruokatorvisyöpä 2013. Ruokatorven syövän yleisyyden alueelliset vaihtelut. Ruokatorven levyepiteelisyövän etiologia

Ruokatorvisyöpä. Ruokatorvisyöpä 2013. Ruokatorven syövän yleisyyden alueelliset vaihtelut. Ruokatorven levyepiteelisyövän etiologia Ruokatorvisyöpä Ruokatorvisyöpä 2013 Eero Sihvo Dos KSKS Nielemisvaikeus Suomessa vajaa 300/v 14. yleisin ca >20. yleisin ca 2 histologista päätyyppiä Distaalinen ruokatorvi 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0

Lisätiedot

JÄÄLEIKEDIAGNOSTIIKAN MERKITYS KOHTUSYÖVÄN OPERA- TIIVISESSA HOIDOSSA

JÄÄLEIKEDIAGNOSTIIKAN MERKITYS KOHTUSYÖVÄN OPERA- TIIVISESSA HOIDOSSA JÄÄLEIKEDIAGNOSTIIKAN MERKITYS KOHTUSYÖVÄN OPERA- TIIVISESSA HOIDOSSA Anni Niskanen Opinnäytetyö Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos / Naistentaudit ja synnytykset Helmikuu

Lisätiedot

Ihopsoriaasin hoitaminen. Anna Jussila, LL, erikoistuvan vaiheen lääkäri SATSHP, Ihotautien poliklinikka

Ihopsoriaasin hoitaminen. Anna Jussila, LL, erikoistuvan vaiheen lääkäri SATSHP, Ihotautien poliklinikka Ihopsoriaasin hoitaminen Anna Jussila, LL, erikoistuvan vaiheen lääkäri SATSHP, Ihotautien poliklinikka Hoidon tavoitteet 1. Oireiden minimointi 2. Elämänlaadun parantaminen 3. Työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen

Lisätiedot

Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen kehittämistyö

Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen kehittämistyö Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen kehittämistyö Projektikoordinaattori Sydämen vajaatoimintapotilaan potilasohjauksen kehittämistyön taustaa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella vajaatoimintaa

Lisätiedot

Ihomelanooman ennustetekijät ja kehittyvät hoitomahdollisuudet. Pia Vihinen, Veli-Matti Kähäri ja Seppo Pyrhönen

Ihomelanooman ennustetekijät ja kehittyvät hoitomahdollisuudet. Pia Vihinen, Veli-Matti Kähäri ja Seppo Pyrhönen Katsaus Ihomelanooman ennustetekijät ja kehittyvät hoitomahdollisuudet Pia Vihinen, Veli-Matti Kähäri ja Seppo Pyrhönen Ihomelanooman tärkeimmät ennustetekijät ovat kasvaimen paksuus ja levinneisyys. Ennusteen

Lisätiedot

MRI ja kohdunrunkosyövän leikkauksen suunnittelu 1 GKS. 26.09.2013 Helsinki. Arto Leminen

MRI ja kohdunrunkosyövän leikkauksen suunnittelu 1 GKS. 26.09.2013 Helsinki. Arto Leminen MRI ja kohdunrunkosyövän leikkauksen suunnittelu 1 GKS 26.09.2013 Helsinki Arto Leminen 2 Yleisimmät syövät Suomessa 2011 3 Naiset N Miehet N Rinta 4865 Eturauhanen 4719 Paksusuoli 874 Keuhko + ht 1570

Lisätiedot

Käypä hoito -indikaattorit, depressio

Käypä hoito -indikaattorit, depressio 1 Käypä hoito -indikaattorit, depressio Ohessa kuvatut indikaattoriehdotukset pohjautuvat Depressio Käypä hoito suositukseen (2014). Käypä hoito -työryhmä on nostanut suosituksesta keskeisiksi implementoitaviksi

Lisätiedot

Neuroendokriinisten syöpien lääkehoito

Neuroendokriinisten syöpien lääkehoito Page 1 of 5 JULKAISTU NUMEROSSA 3/2015 TEEMAT Neuroendokriinisten syöpien lääkehoito Maija Tarkkanen / Kirjoitettu 16.6.2015 / Julkaistu 13.11.2015 Neuroendokriinisten (NE) syöpien ilmaantuvuus lisääntyy,

Lisätiedot

Lapin keskussairaala osana tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelukokonaisuutta

Lapin keskussairaala osana tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelukokonaisuutta Lapin keskussairaala osana tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelukokonaisuutta 27.3.2014 Lapin keskussairaalan laajennushanke - mistä on kysymys? Lapin keskussairaalan auditorio Ounasrinteentie 22 Rovaniemi

Lisätiedot

PROFESSORILUENTO. Professori Päivi Rautava. Lääketieteellinen tiedekunta. Ehkäisevä terveydenhuolto

PROFESSORILUENTO. Professori Päivi Rautava. Lääketieteellinen tiedekunta. Ehkäisevä terveydenhuolto PROFESSORILUENTO Professori Päivi Rautava Ehkäisevä terveydenhuolto Lääketieteellinen tiedekunta 4.5.2016 Professori Päivi Rautava pitää professoriluentonsa päärakennuksen Tauno Nurmela -salissa 4. toukokuuta

Lisätiedot

Seinäjoen keskussairaalan sisätautien toimintayksikkö

Seinäjoen keskussairaalan sisätautien toimintayksikkö Seinäjoen keskussairaalan sisätautien toimintayksikkö Esittelysivut 2010 Ylilääkäri Matti Kotila 4.11.2009 Sisätautien erikoissairaanhoito EPSHP:ssä Valtaosa sisätautien erikoissairaanhoidosta tuotetaan

Lisätiedot

Sädehoitoon tulevalle

Sädehoitoon tulevalle Sädehoitoon tulevalle Satakunnan sairaanhoitopiiri Sädehoitoyksikkö Päivitys 10//2015 Päivittäjä MM, mi Tämä opas on selkokielinen. Saat siitä tietoa helposti ja nopeasti. Ohjeen laatinut: Satakunnan sairaanhoitopiiri,

Lisätiedot

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN 25 BROMOKRIPTIINIA SISÄLTÄVIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN VALMISTEYHTEENVEDON MERKITYKSELLISIIN KOHTIIN TEHTÄVÄT MUUTOKSET 4.2 Annostus ja antotapa

Lisätiedot

Yleistä. tarkoittaa endometriumin rauhasten ja stroomasolujen muodostamia pesäkkeitä kohdun ulkopuolella. yleinen tauti, 1-71

Yleistä. tarkoittaa endometriumin rauhasten ja stroomasolujen muodostamia pesäkkeitä kohdun ulkopuolella. yleinen tauti, 1-71 Endometrioosi LK Heikkilä Maija, LK Jutila Topi, LK Myllylä Hanna, LK Pietarinen Johanna, LK Puumala Pasi, LK Vallasto Inari, LK Visuri Sofia, Prof Ryynänen Markku Johdanto Yleistä tarkoittaa endometriumin

Lisätiedot

Munasarjojen poisto kohdunpoiston yhteydessä. 28.9.2007 GKS Eija Tomás, Tays

Munasarjojen poisto kohdunpoiston yhteydessä. 28.9.2007 GKS Eija Tomás, Tays Munasarjojen poisto kohdunpoiston yhteydessä 28.9.2007 GKS Eija Tomás, Tays Munasarjojen poisto Kiistelty aihe Paljon eriäviä mielipiteitä Hyvin erilaisia toimintatapoja Leikkaustekniikka vaikuttaa poistetaanko

Lisätiedot

Radiologisten lähetteiden laatu ja lähetekäytännön kehittäminen. Timo Paakkala Janne Alakare Mirja Kaunonen Leena Nurminen

Radiologisten lähetteiden laatu ja lähetekäytännön kehittäminen. Timo Paakkala Janne Alakare Mirja Kaunonen Leena Nurminen Radiologisten lähetteiden laatu ja lähetekäytännön kehittäminen Timo Paakkala Janne Alakare Mirja Kaunonen Leena Nurminen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2004 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja

Lisätiedot

Silja Katiska & Laura Leppäharju. IHOKASVAINTEN TUNNISTAMINEN - opas Kainuun maakunta -kuntayhtymän terveydenhuollon ammattilaisille

Silja Katiska & Laura Leppäharju. IHOKASVAINTEN TUNNISTAMINEN - opas Kainuun maakunta -kuntayhtymän terveydenhuollon ammattilaisille Silja Katiska & Laura Leppäharju IHOKASVAINTEN TUNNISTAMINEN - opas Kainuun maakunta -kuntayhtymän terveydenhuollon ammattilaisille Opinnäytetyö Kajaanin ammattikorkeakoulu Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Lisätiedot

OYS, sisätautien klinikka ENDOPÄIVÄT Ä 2008

OYS, sisätautien klinikka ENDOPÄIVÄT Ä 2008 Kilpirauhassyövän i seuranta Eija Eloranta OYS, sisätautien klinikka ENDOPÄIVÄT Ä 2008 Kilpirauhassyöpä p 1% kaikista syövistä naisilla > miehillä yleisin endokriininen syöpä (90%) Ilmaantuvuudessa merkittävä

Lisätiedot

Kutsu. Professoriluennot torstaina 4.12.2014 LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA

Kutsu. Professoriluennot torstaina 4.12.2014 LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA Kutsu Professoriluennot torstaina 4.12.2014 LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA Kutsu kuulemaan niitä julkisia esitelmiä, jotka Oulun yliopiston nimitetyt professorit pitävät lääketieteellisen tiedekunnan Leena

Lisätiedot

HAKEMUS RAAHEN SEUDUN HYVINVOINTIKUNTAYHTYMÄN PERUSTERVEYDENHUOLLON YMPÄRIVUOROKAUTISEN PÄIVYSTYKSEN JÄRJESTÄMISEEN 1.6.

HAKEMUS RAAHEN SEUDUN HYVINVOINTIKUNTAYHTYMÄN PERUSTERVEYDENHUOLLON YMPÄRIVUOROKAUTISEN PÄIVYSTYKSEN JÄRJESTÄMISEEN 1.6. Sosiaali- ja terveysministeriö Lääkintöneuvos Timo Keistinen Hallintoneuvos Anne Koskela Viitteet: Asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (annettu 23.9.2014)

Lisätiedot

Neuromuskulaaripotilaan 2PV - hoito Waltteri Siirala Anestesiologian ja tehohoidon el, LT Hengitystukiyksikkö

Neuromuskulaaripotilaan 2PV - hoito Waltteri Siirala Anestesiologian ja tehohoidon el, LT Hengitystukiyksikkö Neuromuskulaaripotilaan 2PV - hoito 29.11.2018 Waltteri Siirala Anestesiologian ja tehohoidon el, LT Hengitystukiyksikkö Neuromuskulaarisairaus Sateenvarjodiagnoosi hermo-lihassairauksille - Duchennen

Lisätiedot

Viiveet keuhkosyövän diagnostiikassa ja

Viiveet keuhkosyövän diagnostiikassa ja Viiveet keuhkosyövän diagnostiikassa ja hoidossa Johanna Hietamäki Tutkija, Lääk.yo Esityksen kulku Kehittämishankkeen esittely Toteutettu selvitys Menetelmät, aineisto Tulokset Johtopäätökset ja jatkosuunnitelmat

Lisätiedot

Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa

Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa Onkologiapäivät 30.8.2013 Sairaalafyysikko Sami Suilamo Tyks, Syöpäklinikka Esityksen sisältöä Tervekudoshaittojen todennäköisyyksiä Tervekudosten annostoleransseja

Lisätiedot

POTILASOHJE 1 ensitieto 26.3.2012

POTILASOHJE 1 ensitieto 26.3.2012 VIRTSARAKKOSYÖPÄ POTILASOHJE 1 Sinulla on todettu virtsarakkosyöpä, johon sairastuminen voi herättää paljon kysymyksiä, pelkoa ja ahdistusta. Haluamme antaa tietoa sairaudestasi, jotta selviytyisit mahdollisimman

Lisätiedot

Merkelinsolusyövän harvinaiset ilmenemismuodot Suomessa 1979-2009

Merkelinsolusyövän harvinaiset ilmenemismuodot Suomessa 1979-2009 Merkelinsolusyövän harvinaiset ilmenemismuodot Suomessa 1979-2009 Anna Rajala LK Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta Helsinki 23.9.2015 Tutkielma anna.rajala@helsinki.fi Ohjaaja: Virve Koljonen

Lisätiedot

Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen keinot leikkausriskin arvioinnissa

Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen keinot leikkausriskin arvioinnissa Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen keinot leikkausriskin arvioinnissa Kirsi Timonen, dos. kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede Keski-Suomen shp kirsi.timonen@ksshp.fi, Sidonnaisuudet

Lisätiedot

Heini Savolainen LT, erikoistuva lääkäri KYS

Heini Savolainen LT, erikoistuva lääkäri KYS Heini Savolainen LT, erikoistuva lääkäri KYS Komplisoitumaton Komplisoitunut diver tikuliitti = akuutti diver tikuliitti, johon liittyy absessi, fistelöinti, suolitukos tai vapaa puhkeama. Prevalenssi

Lisätiedot

HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi?

HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi? HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi? Tuija Leino THL Kerron tässä alkavasta rokotusohjelmasta rokotteesta Miksi otettu ohjelmaan? Miltä taudilta suojaudutaan? Miksi otettu ohjelmaan

Lisätiedot

Sarkoomaresekaatin käsittely. Maria Laari HUSLAB

Sarkoomaresekaatin käsittely. Maria Laari HUSLAB Sarkoomaresekaatin käsittely Maria Laari HUSLAB Sarkoomaresekaatin käsittely preoperatiiviset biopsiat leikkauspreparaatti tuorenäyttenä formaliinifiksoidun näytteen käynnistys PAD lausunto Preoperatiiviset

Lisätiedot

CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Haavainen paksusuolentulehdus (UC)

Lisätiedot

POTILASOHJE 1 ensitieto 28.3.2012

POTILASOHJE 1 ensitieto 28.3.2012 PAKSU- JA PERÄSUOLEN SYÖPÄ POTILASOHJE 1 Sinulla on todettu syöpä paksu- tai peräsuolen alueella. Sairastuminen herättää paljon kysymyksiä, pelkoa ja ahdistusta. On hyvä tietää, ettei syöpädiagnoosi tarkoita

Lisätiedot

LASTEN ASTMAN MINIOHJELMA

LASTEN ASTMAN MINIOHJELMA LASTEN ASTMAN MINIOHJELMA - osana valtakunnallista ASTMAOHJELMAa 1994-2004 Työryhmämuistio 2002 Hengitys ja Terveys ry Sisällys Taustaa s. 3 Työryhmä s. 3 Ohjelman sisältö s. 4 Ohjelman toteutus s. 4 Ohjelman

Lisätiedot

Selkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen 1.9.2015 1,2 tekijä: Roberto Blanco

Selkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen 1.9.2015 1,2 tekijä: Roberto Blanco tiedottaa 20/2015 17.8.2015 Selkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen 1.9.2015 1,2 tekijä: Roberto Blanco hyväksyjä: Roberto Blanco pvm: 17.8.2015 Ohje tilaajille ja kuvausyksiköille Selkärangan

Lisätiedot

Suomen eturauhassyöpäyhdistys ry, PROPO. Jäsenkyselyyn perustuva tutkimus. Potilaiden ääni osallistuva potilas. Biomedicum Helsinki, 25.9.

Suomen eturauhassyöpäyhdistys ry, PROPO. Jäsenkyselyyn perustuva tutkimus. Potilaiden ääni osallistuva potilas. Biomedicum Helsinki, 25.9. Suomen eturauhassyöpäyhdistys ry, PROPO Jäsenkyselyyn perustuva tutkimus Potilaiden ääni osallistuva potilas Biomedicum Helsinki, 25.9.2012 Hannu Tavio KYSELYN TOTEUTUS Kyselyn oli suunnitellut PROPO,

Lisätiedot

Autoimmuunitaudit: osa 1

Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,

Lisätiedot

Kuvanlaatu eri tutkimuksissa SPECT-TT ja PET-TT. Kirsi Timonen ylilääkäri, ksshp Kiitos Eila Lantolle!

Kuvanlaatu eri tutkimuksissa SPECT-TT ja PET-TT. Kirsi Timonen ylilääkäri, ksshp Kiitos Eila Lantolle! Kuvanlaatu eri tutkimuksissa SPECT-TT ja PET-TT Kirsi Timonen ylilääkäri, ksshp Kiitos Eila Lantolle! Miksi kuvanlaatuun kiinnitetään huomiota? Oikeutusarviointi. Onko TT-tutkimus yleensä oikeutettu? Tarvittavan

Lisätiedot

Syöpätautien poliklinikalle tulevan opas

Syöpätautien poliklinikalle tulevan opas Syöpätautien poliklinikalle tulevan opas Satakunnan keskussairaala Syöpätautien yksikkö Päivitys 4/2015 Syöpätautien poliklinikka Sisällys Syöpätautien vastuualue... 3 Potilaana syöpätautien poliklinikalla...

Lisätiedot

TUTKI 2-KOTITEHTÄVÄN PALAUTUS Tiina Immonen BLL lääketieteellinen biokemia ja kehitysbiologia

TUTKI 2-KOTITEHTÄVÄN PALAUTUS Tiina Immonen BLL lääketieteellinen biokemia ja kehitysbiologia TUTKI 2-KOTITEHTÄVÄN PALAUTUS 19.3.2014 Tiina Immonen BLL lääketieteellinen biokemia ja kehitysbiologia Tehtävän suoritus Palautuksia: 51 Tiivistelmien keskipituus 97 sanaa hyvä! OTSIKOT Otsikko tutkimuksen

Lisätiedot

Selkäpotilas TYKS:ssa Lähetteen vaatimukset ja potilaan hoito. Alueellinen koulutus 21.4.2016 Katri Pernaa

Selkäpotilas TYKS:ssa Lähetteen vaatimukset ja potilaan hoito. Alueellinen koulutus 21.4.2016 Katri Pernaa Selkäpotilas TYKS:ssa Lähetteen vaatimukset ja potilaan hoito Alueellinen koulutus 21.4.2016 Katri Pernaa Vuonna 2015 n 5000 poliklinikkakäyntiä degeneratiivisten selkäsairauksien vuoksi Näistä viidennes

Lisätiedot

Risto Raivio Ylilääkäri, Kliinisen osaamisen tuen yksikön päällikkö Projektipäällikkö, Terveydenhuollon avovastaanottotoiminnan palvelusetelikokeilu

Risto Raivio Ylilääkäri, Kliinisen osaamisen tuen yksikön päällikkö Projektipäällikkö, Terveydenhuollon avovastaanottotoiminnan palvelusetelikokeilu Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa Tutkimus Tampereen yliopistollisen sairaalaan erityisvastuualueen ja Oulun kaupungin terveyskeskuksissa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto 2016. http://urn.fi/urn:isbn:978-952-03-0178-1

Lisätiedot