Lausunto Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kv. työjärjestön (ILO) yleissop. nro 169 ratifiointiedellytykset

Transkriptio

1 Lausunto OKM/6/300/ Oikeusministeriö PL VALTIONEUVOSTO Viite OM 32/49/2011 Asia Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kv. työjärjestön (ILO) yleissop. nro 169 ratifiointiedellytykset Oikeusministeriö on pyytänyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä lausuntoa oikeudellisista edellytyksistä ratifioida itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimus nro 169. Lausuntonaan opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa seuraavan: Yleistä Suomen lainsäädännössä ei ole opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvien oikeuksien osalta sellaisia säädöksiä, jotka estäisivät yleissopimuksen nro 169 ratifioinnin. Vaikka sisällöllisiä tai lainsäädännöllisiä esteitä ratifioinnille ei ole, opetus- ja kulttuuriministeriön erityinen huoli liittyy yleissopimuksen 27 artiklaan, joka koskee koulutuksen kehittämistä ja toteuttamista. Sen mukaan hallitusten on tunnustettava alkuperäiskansojen oikeus luoda omia oppilaitoksia ja koulutusmahdollisuuksia, joihin on lisäksi myönnettävä asianmukaiset varat. Opetus- ja kulttuuriministeriö tulkitsee yleissopimuksen määräyksiä niin, että kaikilla koulutusasteilla: yleissivistävässä koulutuksessa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa tarjottavat palvelut täyttävät jo nykyisellään sopimuksen edellytykset. Saamelaisille on turvattu riittävät koulutusmahdollisuudet ja mahdollisuus osallistua koulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Laajentava tulkinta voisi olla ongelmallinen, sillä esimerkiksi yliopistossa annettava saamenkielinen koulutus ei vielä tarkoita sopimuksen mukaista saamelaisten oikeutta omaan oppilaitokseen ja koulutukseen, jossa heillä olisi yksinään päätösvaltaa. Yliopistolain mukaisesti päätösvaltaa käyttävät yliopistoyhteisön toimielimet. Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa tulkintansa tueksi korostaa yleissopimuksen 34 artiklan määräysten merkitystä kansallisten olojen ja toimeenpanon laajuuden tulkinnassa. Kyseisen artiklan mukaan sopimuksen täytäntöön panemiseksi tehtävien toimien laatu ja laajuus on ratkaistava joustavasti kunkin maan erityisolosuhteet huomioon ottaen. Ratifioinnin yhteydessä on siis arvioitava alkuperäiskansan asema ja

2 OKM/6/300/ (8) toteutuneet, tässä tapauksessa koulutukselliset ja kulttuuriset oikeudet kyseisessä valtiossa. Seuraavassa yleissopimuksen määräyksiä tarkastellaan suhteessa Suomen lainsäädännön takaamiin kulttuurisiin ja koulutuksellisiin oikeuksiin. Kulttuuriset oikeudet ILO 169 -sopimuksen 1 artiklassa mainitut "itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansat tarkoittaa Suomessa alkuperäiskansa saamelaisia. Sopimuksen 2 artiklan 2b kohtaan sisältyvien kulttuuristen oikeuksien täysimääräisen toteutumisen edistäminen kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan. Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Suomessa saamelaisilla on kulttuurinen itsehallinto ja siten omat kulttuuriset instituutionsa. Tällainen instituutio on taiteen ja kulttuurin toimialalla esimerkiksi Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta, joka on saamelaiskäräjien hallituksen alainen toimielin. Kulttuurilautakunta valmistelee saamelaiskäräjien esitykset, aloitteet sekä lausunnot, jotka koskevat saamelaisten henkistä kulttuuria. Valtion talousarviossa on vuosittain varattu erityinen määräraha saamenkielisen kulttuurin tukemiseen ja saamelaisjärjestöjen toimintaan. Saamelaisten kulttuuriitsehallinnon periaatteen mukaisesti kulttuurilautakunnan tehtävänä on päättää tämän määrärahan jakamisesta. Erillinen määräraha on osa saamelaisiin kohdistuvaa myönteistä erityiskohtelua, jonka tavoitteena on varmistaa, että tietty minimimäärä taiteen ja kulttuurin tuista käytetään saamelaiskulttuurin edistämiseen. Tämä toteuttaa 4 artiklassa mainittuja erityistoimenpiteitä. Avustuksia myönnetään varsinaisena kulttuuriavustuksena kuten projektiavustuksina ja työskentelyapurahoina sekä saamelaisjärjestöjen toiminta-avustuksina ja julkaisutukina. Yksittäisille taiteilijoille tuesta on suunnattu vuosittain noin 13,7 prosenttia. Erityisesti nuoret taiteilijat hakevat työskentelynsä alussa tukea saamelaiskäräjiltä. Lisäksi lautakunta voi myöntää ilman hakemusta erityisen kulttuuripalkinnon. Kulttuurimääräraha on jo useiden vuosien ajan pysynyt lähes samansuuruisena ja se onkin osoittautunut tarpeeseen nähden riittämättömäksi Saamelaisten kulttuuristen oikeuksien toteutumista tuetaan myös monilla muilla tavoin. Yleissopimuksen 2 artiklassa mainitut yhdenvertaiset oikeudet ja mahdollisuudet toteutuvat Suomessa siten, että taiteen ja kulttuurin yleiset palvelut ja avustusmuodot ovat saamelaisten käytettävissä samoin edellytyksin kuin muidenkin väestöryhmien. Tämän lisäksi Suomessa on ryhdytty erityistoimenpiteisiin saamelaiskulttuurin suojelemiseksi ja kehittämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee vuosittain keskeisiä saamelaistaiteen ja -kulttuurin toimijoita. Tukea saavat mm. saamelainen lastenkulttuuri-, elokuva- ja musiikkikeskus, muut saamelaisyhdistykset ja -järjestöt, saamelaismuseo Siida ja Suomen saamelainen erikoiskirjasto. Myös artiklassa 32 mainittua yhteistyötä yli rajojen pohjoismaihin ja muualle tuetaan vuosittain erillisellä määrärahalla. Saamelaiskulttuurin tallentamisen ja esittelyn keskeinen instituutio on Inarissa sijaitseva saamelaismuseo Siida. Saamelaismuseon kokoelmat koostuvat esinekokoelmasta, valokuvakokoelmasta, arkistokokoelmasta, käsikirjastosta ja ulkomuseosta. Kokoelmien esineistö liittyy asumiseen, liikkumiseen ja kuljetustapoihin, pukeutumiseen, käsityöhön, sekä uskomus- uskonto- ja tapakulttuuriin. Saamelaismuseo on myös saamelainen taidemuseo, joka tallentaa kokoelmiinsa

3 OKM/6/300/ (8) saamelaista taidetta. Saamelaismuseo on jo usean vuoden ajan tuonut esiin tarpeen toimitilojensa laajentamiseen. Suomen saamelainen erikoiskirjasto toimii Lapin maakuntakirjaston Lappi-osastolla. Saamelaiskokoelmaan hankitaan saamelaiset, saamenkieliset ja saamelaisaiheiset julkaisut. Kokoelma on yksi kattavimmista saamelaiskokoelmista Pohjoismaissa ja se sisältää niin kaunokirjallisuutta kuin tutkimuksia ja muuta tietokirjallisuutta. Erityisesti hankitaan Suomen saamelaisten, inarin-, koltta- ja pohjoissaamelaisten tekemät ja heitä käsittelevät julkaisut. Inarin kirkonkylälle vuoden 2012 alussa avattu saamelaiskulttuurikeskus Sajos on merkittävä edistysaskel saamelaiskulttuurin edistämisessä. Keskus toimii sekä saamelaiskäräjien toimitilana että monipuolisena kulttuurikeskuksena. Sen tarkoituksena on luoda saamelaisille paremmat edellytykset omaehtoisesti ylläpitää ja kehittää kieltään, kulttuuriaan ja elinkeinotoimintaansa sekä hoitaa ja kehittää kulttuuriitsehallintoaan ja tukea saamelaisten yleisten elinolojen kehitystä. Sajos parantaa myös olennaisesti mahdollisuuksia levittää tietoa saamelaisista alkuperäiskansana. Myös valtion taiteenedistämisjärjestelmän (valtion taidetoimikunnat, alueelliset taidetoimikunnat, erillislautakunnat) jakamat taitelija-apurahat ja valtionavustukset ovat saamelaistaitelijoiden käytettävissä. Saamelaistaiteilijoita on kaikkiaan noin 230. Enemmistö taiteilijoista (74 %) on naisia. Sukupuolijakaumaan vaikuttaa olennaisesti taiteenalajakauma. Taitelijoista noin puolet toimii saamekäsityön, duodjin, alalla. Kaikista taitelijoista noin 25 prosenttia toimii säveltaiteen ja noin 17 prosenttia kirjallisuuden alalla. Vähiten taiteilijoita toimii kuva-, näyttämö- ja valokuvataiteen aloilla (2-5 %). Noin puolet saamelaistaiteilijoista kuuluu ikäluokkaan vuotiaat. Taitelijoista nuoria eli alle 30-vuotiaita on noin 30 prosenttia. Saamelaistaitelijoista noin 78 prosenttia asuu saamelaisten kotiseutualueella. Pääkaupunkiseudulla taitelijoista asuu vain noin 3 prosenttia. Suhteessa koko saamelaiseen väestöön asuu taiteilijoista huomattavasti suurempi osa saamelaisalueella. Inarin kunnassa taiteilijoista asuu noin 40 prosenttia. Ulkomailla asuvien taiteilijoiden osuus on lähes sama kuin saamelaisella väestöllä keskimäärin. Päätöksenteko valtion taiteenedistämisjärjestelmässä perustuu vertaisarviointiin. Vuosittain taiteen keskustoimikuntaan, valtion taidetoimikunnille, jaostoille, kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakuntaan ja näyttöapurahalautakuntaan tulee noin hakemusta saamelaistaiteilijoilta. Saamelaisten yhteisöjen hakemuksia on vuosittain noin 2-4. Yhteensä nämä muodostavat noin 0,3 prosenttia kaikista hakemuksista. Eniten hakemuksia tulee kirjallisuuden ja kuvataiteen aloilla toimivilta taiteilijoilta. Yhteisöjen hakemukset painottuvat mm. elokuvaan. Myönteisen päätöksen on saanut hakemukseensa noin puolet hakijoista ja tuki on kohdentunut kirjallisuuteen, kuvataiteisiin ja elokuvataiteeseen. Valtion taidetoimikunnissa ja erillislautakunnissa on ollut saamelaisedustus vaihtelevasti vuosina Yksittäisten jäsenten lukumäärästä laskettuna saamelaisten jäsenten osuus kaikista jäsenistä on ollut 0,7 prosenttia. Vertaisarvioinnin kannalta tilanne on monilla taiteenaloilla huolestuttava, jos toimikuntien tai lautakuntien jäseninä ei ole riittävää asiantuntemusta saamelaistaiteen osalta. Lapin taidetoimikunnassa, jonka tehtävänä on taiteen ja kulttuurin edistäminen Lapin läänin alueella, on perinteisesti ollut saamelaistaustainen jäsen. Lapin taidetoimikunnalla on ollut myös yhteensä 6 saamelaista läänintaiteilijaa vuosina Läänintaiteilija on toiminut saamelaistaiteen tai -kulttuurin alan

4 OKM/6/300/ (8) läänintaiteilijana (kirjailijat, musiikintekijät, näyttämö- ja elokuvataiteen ammattilainen, monialainen). Vuoden 2008 jälkeen saamelaista läänintaitelijaa ei ole nimitetty. Pääasiallisena syynä on, että avoinna oleviin tehtäviin ei ole ollut saamelaisia hakijoita. Muissa alueellisissa taidetoimikunnissa ei ole ollut saamelaisia läänintaiteilijoita. Saamelaisasiantuntemusta valtion taiteenedistämisjärjestelmässä tulisi vahvistaa vertaisarvioinnin turvaamiseksi. Samalla lisättäisiin saamelaisten mahdollisuutta vaikuttaa täysipainoisesti taide- ja kulttuuripolitiikkaan. Myös saamelaisalueen koulutuskeskuksella on tärkeä tehtävä saamelaiskulttuurin ja taiteen ylläpitäjänä ja uusintajana. Koulutuskeskuksessa voi opiskella mm. saamelaista käsi- ja taideteollisuusalaa sekä saamen kieltä ja kulttuuria. Saamelaistaiteen ja -kulttuurin perusta on saamelaisessa elämäntavassa ja elinkeinoissa. Saamelaiskulttuuri on elänyt voimakasta nousukautta jo useiden vuosien, jopa parin vuosikymmenen ajan. Osa saamelaisnuorista on aiemmin kokemattomalla tavalla kiinnostunut saamelaisesta kulttuuriperimästään. Monet nuorista rakentavat uudelleen saamelaista identiteettiään. Identiteetin rakentaminen ei yleensä tarkoita perinteisten kulttuurin muotojen omaksumista sinällään, vaan saamelaisnuoret yhdistelevät perinteisiä saamelaistaiteen muotoja, saamen kieltä ja globaalia nuorisokulttuuria, mikä tuottaa uusia taidemuotoja. Nuorisolain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa nuorisotyöstä ja - politiikasta /103 määritellään perusteet (mm. jäsenmäärä ja toiminnan valtakunnallisuus) sellaisille järjestöille, jotka asetuksen nojalla voidaan hyväksyä valtakunnallisiksi nuorisojärjestöiksi. Asetuksen 4 mahdollistaa perusteista poikkeamisen mm. kielellisen tai muun vähemmistön kohdalla. Tämän säännöksen on vakiintuneesti katsottu soveltuvan esimerkiksi saamelaisnuorten järjestötoimintaan. Velvoite ryhtyä toimiin alkuperäiskansan kielten säilyttämiseksi sekä niiden kehittymisen ja käytön edistämiseksi sisältyy sopimuksen artiklaan 28. Voidakseen vastata käynnissä olevaan kehitykseen on opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtynyt erityistoimiin, joilla edistetään saamelaisten kulttuuristen oikeuksien täysimääräistä toteutumista. Yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa on laadittu ehdotus saamen kielen elvyttämisohjelmaksi. Ohjelmassa esitetään muun muassa, että saamenkielisiä radio-, tv- ja internet-sisältöjä lisätään huomattavasti, saamelaistaiteen ja kulttuurin tukea lisätään ja saamen kieltä ja kulttuuria tukevaa rajat ylittävä yhteistyötä jatketaan. Tarkoituksena on, että esitetystä ohjelmasta valmistellaan valtioneuvoston päätös. Ammatillinen koulutus Saamelaisväestön ammatillista koulutusta ja saamelaiskulttuurin säilyttämistä ja kehittämistä varten on perustettu vuonna 1978 Saamelaisalueen koulutuskeskus, jota koskeva lainsäädäntö on juuri uudistettu. Koulutuskeskus on ainoa valtion ylläpitämä ammatillinen oppilaitos. Suomen valtion ylläpitämällä Saamelaisalueen koulutuskeskuksella on lupa järjestää ammatillista perus- ja lisäkoulutusta saamen ja suomen kielellä. Saamelaisalueen koulutuskeskuksella on tätä koskien oma lainsäädäntö, joka tuli uudistettuna voimaan lukien (L Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta 252/2010). Lakiesitys valmisteltiin opetus- ja kulttuuriministeriössä. Valmistelun pohjana ovat olleet maaliskuussa 2008 asetetun virkamiestyöryhmän ehdotukset (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:3). Virkamiestyöryhmä asetettiin saamelaisalueen koulutuskeskuksen (SAKK) aloitteesta. Sen tehtävänä oli

5 OKM/6/300/ (8) saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain (545/1993) ajantasaistaminen ja uudistaminen. Virkamiesryhmä kuuli valmistelun aikana toimeksiantonsa mukaisesti Saamelaisalueen koulutuskeskuksen edustajia, saamelaiskäräjiä ja muita työnsä kannalta keskeisiä tahoja pyytämällä lausuntoja, järjestämällä kuulemistilaisuuksia ja erillisin neuvotteluin. Pääosa muutosesityksistä on voitu ottaa huomioon. Hallituksen esityksen (HE 108/2009 vp) ja sen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan koulutuskeskus (oppilaitoksen tarkoitus) palvelee toisaalta saamelaisalueen kotiseutualueen väestöä sen ammatillisen osaamisen parantamisessa ja toisaalta saamelaisväestöä myös kotiseutualueen ulkopuolella. Koulutuskeskus antaa ammatillista perus- ja lisäkoulutusta saamelaisalueen tarpeita varten. Koulutuskeskuksen toinen keskeinen tehtävä on edelleen erityisesti saamelaisväestön osaamis- ja sivistystarpeita palveleva saamen kielen ja kulttuurin opetus sekä saamelaiskulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen. Saamen kielen ja kulttuurin opetus palvelee ensi sijassa saamelaisväestöä. Myös aikaisemmat säännökset mahdollistivat koulutuksen antamisen oppilaitoksen sijaintipaikan ulkopuolella. Korkeakoulutusta voidaan toteuttaa koulutuskeskuksen ja korkeakoulujen yhteistyöllä. Koulutuskeskuksessa voidaan järjestää koulutusta tukevaa ja siihen liittyvää kehittämis- ja palvelutoimintaa. Oppimateriaalipalvelujen lisäksi koulutuskeskuksessa voidaan tuottaa ja kehittää myös perusopetuksen tukimateriaalia saamen kielen opetukseen. Koulutuskeskuksella on johtokunta, jonka enemmistön on edustettava saamelaisväestöä ja heidät nimitetään saamelaiskäräjien esityksestä. Johtokunnan on mm. seurattava saamelaisten kotiseutualueen ja saamelaisväestön koulutustarpeita ja tehtävä koulutusta ja muuta toimintaa koskevia aloitteita. Rehtorin ja opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetään yleisellä opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa (986/1998). Lisäksi koulutuskeskuksen rehtorin kelpoisuusvaatimuksena on vähintään hyvä kirjallinen ja suullinen taito saamen kielessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan Saamelaisalueen koulutuskeskus ja sitä koskeva uudistettu lainsäädäntö toteuttaa yleissopimuksen 21 artiklan määräyksen alkuperäiskansojen jäsenten tasavertaisista mahdollisuuksista ammattikoulutukseen. Myös saamelaisten mahdolliset erityistarpeet ammatillisissa koulutusohjelmissa sekä saamelaisten osallistuminen näiden ohjelmien järjestämiseen ja toimintaan, joita yleissopimuksen 22 artikla koskee, tulevat riittävällä tavalla turvatuiksi nykyisessä lainsäädännössä. Yleissivistävä koulutus Perusopetuslain mukaan (1998/628) kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Lisäksi kunta on velvollinen järjestämään oppivelvollisuuden alkamisvuonna esiopetusta pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille ja niille lapsille, jotka perusopetuslain 27 pykälän mukaisesti aloittavat perusopetuksen vuotta säädettyä myöhemmin. Perusopetuslain mukaan saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998, muuttunut 1186/1998) 43 pykälän 2 momentin mukaan saamelaisten kotiseutualueen kunnille sekä muille mainitulla alueella toimiville koulutuksen järjestäjille myönnetään vuosittain

6 OKM/6/300/ (8) valtionavustusta saamenkielisestä ja saamen kielen opetuksesta aiheutuviin kustannuksiin valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaisesti, ja valtionavustukset yhteenlaskettuina vastaavat mainittuun opetukseen tarvittavan opetushenkilöstön palkkaamisesta aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia. Valtioneuvoston päätöksen saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa myönnettävän valtionavustuksen perusteista (191/1999) mukaisesti kunnille ja muille koulutuksen järjestäjille valtionavustus myönnetään perusopetuksen, lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteenlasketuista opetustunneista. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että opetusryhmien koko on koulutuksen järjestäjää kohti keskimäärin vähintään kolme oppilasta. Koulutuksen järjestäjän tulee sisällyttää valtionavustusta koskevaan tuntimääräilmoitukseen vain ne opetustunnit, joissa yhteenlaskettujen opetusryhmien koko on keskimäärin vähintään kolme oppilasta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 mukaan opetuksessa on otettava huomioon saamelaiset alkuperäiskansana. Saamelaisoppilaiden opetuksessa tulee ottaa huomioon, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Saamelaisten luontosuhde, perinteiset elinkeinot ja saamelaisyhteisö muodostavat oman kielen ja kulttuurin ytimen, jota perusopetus tukee. Osalle oppilaista saamen kieli (pohjois-, inarin- ja koltansaame) on äidinkieli ja opetuskieli, osalle kieltä opetetaan vieraana kielenä. Erityistä huomiota kiinnitetään perusopetukseen tulevien oppilaiden erilaisiin kielellisiin valmiuksiin. Saamenkielisten oppilaiden opetus annetaan pääosin saamen kielellä. Opetuksen tulee tukea oppilaiden alkuperäistä identiteettiä ja antaa mahdollisuudet oman kielen oppimiseen ja kielellisten valmiuksien kehittämiseen. Perusopetuksen tulee edistää oman kulttuurin, historian ja pohjoismaisen saamelaisyhteisön tuntemusta ja tietoisuutta saamelaisista kansana ja yhtenä maailman alkuperäiskansoista. Opetuksen tavoitteena on, että oppilas on perusopetuksen suoritettuaan tietoinen omista juuristaan, kulttuuriperinnöstään, eri saamenkielistä, kulttuurialueista ja saamelaisryhmistä. Koulun tulee antaa oppilaille edellytykset terveen itsetunnon kehittymiseen niin, että oppilaat voivat säilyttää saamelaisen identiteettinsä sulautumatta pääväestöön. Saamenkielistä opetusta annetaan pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielillä. Saamenkielisten oppilaiden opetuksen keskeisenä tavoitteena on tukea kasvua aktiiviseen kaksikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen. Saamenkielisessä opetuksessa kaikki oppiaineet tukevat oppilaan äidinkielen taitojen kehittymistä. Opetuksen tulee tukea oppilaiden samastumista kansalliseen kulttuuriperintöönsä ja yhteenkuuluvuutta eri maissa asuvien saamelaisten kesken. Opetuksessa noudatetaan valtakunnallisia tavoitteita ja oppisisältöjä kuitenkin siten, että saamelaisen kulttuurin ja saamen kielitilanteen erityispiirteet otetaan huomioon. Opetuksessa painotetaan erityisesti omaa historiaa sekä saamelaisen nyky-yhteisön, perinteisten elinkeinojen sekä musiikki- (luohti, leu dd), kertoma- (máinnas) ja käsityöperinteen (duodji) tuntemusta. Opetuksen resurssina käytetään lähiympäristöä, sukuyhteisöä, saamenkielistä mediaa ja aktiivisia yhteyksiä muille saamelaisalueille. Koulun tulee oppimisympäristönä tukea saamen kielellä annettavaa opetusta. Koulun tulee myös toimia yhdessä kodin ja huoltajien kanssa niin, että saamelaisten kasvatus- ja opetusperinteet tulevat otetuksi huomioon.

7 OKM/6/300/ (8) Oppilaan tulee saada myönteisiä kokemuksia omasta kulttuuristaan leikin, kerronnan, toiminnan ja osallistumisen avulla. Opetus sovitetaan mahdollisuuksien mukaan paikallisen saamelaisyhteisön vuoden kiertoon, eri vuodenaikoihin liittyviin perinteisiin töihin ja luonnossa tapahtuviin muutoksiin. Perusopetuslain 7 pykälän mukaan valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan kyseessä olevassa laissa tarkoitetun opetuksen järjestämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että opetuksen järjestäminen perustuu erityiseen koulutus- tai sivistystarpeeseen ja että opetuksen järjestäjä ja kunta, jossa opetusta järjestetään, ovat sopineet asiasta. Lupa vieraskielisen opetuksen, erityisopetuksen, erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvan opetuksen ja kansanopistossa muille kuin oppivelvollisille annettavan opetuksen järjestämiseen voidaan myöntää alueellisen tai valtakunnallisen koulutus- tai sivistystarpeen perusteella, vaikka opetuksen järjestäjä ei ole tehnyt edellä tarkoitettua sopimusta. Luvan myöntämisen edellytyksenä on myös, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Perusopetuslain mukaan koulun opetuskieli ja muualla kuin koulussa järjestettävässä opetuksessa käytettävä kieli on joko suomi tai ruotsi. Opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä. Opetusministeriön asetuksella säädetään vieraskielisten sekä saamenkielisten ja romanikielisten oppilaiden täydentävään opetukseen perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa myönnettävän valtionavustuksen perusteista (1777/2009). Jos oppilaitoksessa ei järjestetä perusopetuslain mukaista äidinkielen opetusta saamenkielisille, voidaan erillistä avustusta myöntää ko. asetuksen mukaan oman äidinkielen opetuksen järjestämistä varten. Valtionavustusta suoritetaan enintään kahdesta opetustunnista viikossa opetusryhmää kohti. Samassa ryhmässä voi olla asianomaista kieltä äidinkielenään tai muutoin tätä kieltä kotonaan puhuvia oppilaita. Samassa opetusryhmässä voi niin ikään olla oppilaita eri vuosiluokilta ja eri kouluista sekä myös esiopetusta perusopetuksessa saavia oppilaita. Mikäli opetuksen järjestäjällä on saamenkielisiä oppilaita vähemmän kuin neljä, voi laskennallisen ryhmän vähimmäiskoko asetuksen mukaan olla kaksi oppilasta. Oppilaan oman äidinkielen opetuksen järjestämistä varten varattua määrärahaa on lisätty viime vuosina, joka mahdollistaa paremmin opetuksen järjestämisen koko maan alueella. Tavoitteena on kaikkien kolmen saamenkielen opetuksen tukeminen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan saame äidinkielenä opetusta voidaan antaa kullakin kolmesta Suomessa puhuttavasta saamen kielestä: pohjoissaamella, inarinsaamella ja koltansaamella. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan saame vieraana kielenä opetusta voidaan niin ikään antaa jossakin kolmesta Suomessa puhuttavassa saamen kielessä. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa saamenkielisen opetuksen-, saamenkielen opetuksen- sekä saame äidinkielenä opetuksen järjestämisen koko maassa. Opetuksen järjestäjä päättää opetuskielestä, vieraana kielenä tarjottavista opinnoista sekä oman äidinkielen opetuksen järjestämisestä.

8 OKM/6/300/ (8) Kansliapäällikkö Harri Skog Hallitusneuvos Satu Paasilehto Tiedoksi Koulutuspolitiikan osasto korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto