Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja OTT Tuomas Pöysti valtioneuvoston kanslian aivoriihessä:

Transkriptio

1 Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja OTT Tuomas Pöysti valtioneuvoston kanslian aivoriihessä: KUKA ARVIOISI SUKUPOLVIVAIKUTUKSIA? Sukupolvivaikutusten arvioinnin tarkoitus ratkaisee sen, kenelle sukupolvivaikutusten arviointi kuuluu. Ei ole mieltä rakentaa arviointia, joka ei suoraan palvele yhteiskunnan tai yksiköiden päätöksentekoa. Sukupolvivaikutusten arvioinnissa ollaan oikeudenmukaisuuden ja demokratian perustavanlaatuisten kysymysten äärellä. Sukupolvivaikutusten arvioinnilla toteutetaan yleiseen oikeudenmukaisuusajatteluun kuuluvaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vaatimusta. Sukupolvivaikutusten arvioinnissa ei ole kysymys vain nykyisin elävien eri ikäryhmien etujen, aseman ja näkökulmien esille tuomisesta. Sukupolvivaikutusten arvioinnilla annetaan myös ääni vielä syntymättömille sukupolville niille joilla ei ole äänioikeutta ja joita ei vielä voida kuulla. Sukupolvivaikutusten arvioinnilla tuodaan julkiseen ja yksityiseen päätöksentekoon niiden ääntä, joiden ääni ei muuten kuuluisi riittävästi. Sukupolvivaikutusten arvioinnilla myös tuodaan keskustelua rikastuttavia näkökulmia ja argumentteja. Näin parannetaan julkisen ja yksityisen keskustelun päätöksenteon laatua. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden edistäminen on jokaisen moraalinen ja eettinen velvollisuus. Demokratiassa jokaisella on oikeus, mahdollisuus ja osin velvollisuuskin tuoda julkiseen keskusteluun näkökulmansa. Sukupolvien välisen näkökulman esille tuominen oman kokemuksen ja tiedon kautta on näin jokaisen asia. Yhteiskunnan eri instituutioilla on tässä lisäksi erityisiä tehtäviä. Keskustelua on käyty myös siitä, että sukupolvinäkökulman tuominen esimerkiksi talouspolitiikassa vaatisi myös erityisiä instituutioita, esimerkiksi finanssipoliittisia instituutioita. Politiikkaprosesseihin kuuluva sukupolvivaikutusten riittävästä arvioinnista huolehtiminen on parlamentaarisessa demokratiassa hallituksen ja sille asioita valmistelevien ministeriöiden asiana. Ministeriöt voivat tässä hyödyntää tutkimuslaitosten asiantuntemusta tilaamalla mahdollisimman objektiivisia arviointeja. Ministeriöiden tehtävänä on myös huolehtia kansalaisyhteiskuntaan ja kansalaisiin suuntautuvien aitojen konsultaatioprosessien järjestämisestä se on tärkeä mutta ei vielä riittävä osa sukupolvivaikutusten esille tuontia. Tärkeää on myös kansainvälinen vertailu ja kansainvälisen näkökulman tuominen usein muissa maissa on jo käsitelty asioita tavalla, joka on meillekin merkityksellinen. Riippumattomalla tutkimuksella on tärkeä roolinsa tuoda kokonaan uusia näkökulmia ja tarvittaessa vallitsevia totuuksia ja politiikkalinjauksia haastavia tuloksia. Tämä on erityisesti yliopistotutkimuksen rooli. Eduskunnalla on ylimpänä valtioelimenä ja lainsäätäjänä oma erittäin tärkeä roolinsa. Eduskunta säätää lailla ja asettaa finanssivaltansa puitteissa raamit sukupolvien väliselle oikeudenmukaisuudelle. Eduskunnan harjoittama parlamentaarinen valvonta ja arviointi tarkastelee sitä, onko hallituksen esittämä tietoperusta riittävää ja sitä, onko eduskunnan asettamat tavoitteet myös sukupolvivaikutusten osalta saavutettu. Parlamentaarinen arviointi ja sitä palveleva ylin ulkoinen tarkastus, jotka perustuslain 90 :n mukaan on uskottu eduskunnan tarkastusvaliokunnalle ja ylimmälle tarkastusviranomaiselle, valtiontalouden tarkastusvirastolle, arvioivat myös sitä, onko arviointijärjestelmä toimiva ja ovatko sen tuotokset luotettavia ja riittäviä. Ylin ulkoinen tarkastus ottaa näin toisen asteen arvioijana tarkasteltavakseen, onko sukupolvivaikutuksia riittävästi ja riittävän luotettavasti arvioitu. Näiden eri toimijoiden näkökulman tuloksena myös syntymättömät tai äänivallattomat sukupolvet saavat äänen ja heidän näkökulmaa tulee yhteiskunnan toimijoiden kaikkien meidän - tietoisuuteen.

2 Kuka voi toimia tulevien polvien edunvalvojana? Sukupolvivaikutusten arvioinnin järjestämisen perusongelma on parlamentaarisen demokratian ja oikeudenmukaisuusajattelun peruskysymyksiä. Edustuksellinen demokratia perustuu ajatukseen siitä, että jokainen voi vaikuttaa äänestämällä vaaleissa ja osallistumalla julkiseen keskusteluun asioihinsa. Sukupolvivaikutusten arviointi on moninaista toimintaa, jolla nykyhetkellä tehtävien päätösten vaikutuksia eri ikäryhmien ja jo tulevien vielä syntymättömien sukupolvien asemaan ja tilanteeseen tuodaan esille keskustelussa. Sukupolvivaikutusten arviointi laajentaa näin julkisen keskustelun ja yksityisen päätöksenteon tietoperustaa ja näkökulmia. Sukupolvivaikutusten arviointi myös antaa osallistumismahdollisuuksia niille ikäryhmille ja tuleville kansalaisille ja kuluttajille, joiden ääni ei ehkä muuten kuuluisi riittävästi. Sukupolvivaikutusten arvioinnin lähtökohta on osallistumismahdollisuuksien ja sen tiedollisten edellytysten turvaaminen parlamentaarisen demokratian ja markkinoiden toiminnan mahdollisia heikkouksia kohtaan. Tulevat sukupolvet ja nuoret tai ikääntymisen johdosta rajoitetusti toimintakykyiset voivat olla yhteiskunnassa äkkiseltään heikommassa asemassa. Tulevat sukupolvet eivät ole tässä ja nyt valvomassa etujaan. Tulevien vielä syntymättömien sukupolvien edunvalvojaksi ja äänen esille tuojaksi tarvitaan siis tällöin joku erityinen taho. Nuoret taas ovat osin äänivallattomia joten heidän kuulemisensa vaatii erityisiä menettelyitä. Sukupolvivaikutusten arvioinnissa on kyse järjestetyistä keskusteluista ja systemaattisesta analyysistä, jolla julkisten ja yksityisten päätösten ja toimintojen vaikutuksia tuleville vuosille ja erityisesti seurauksia syntymättömille sukupolville ja eri ikäryhmille tai näiden muodostamille henkisille sukupolville tuodaan esille. Yksi sukupolvivaikutusten arvioinnin erityinen muoto on uskoa arviointi ja siten näkökulman esille tuominen erityiselle toimielimelle. Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa finanssipolitiikan neuvostoilla on osin sukupolvivaikutusten esille tuontiin suoraan liittyviä tai ainakin sitä sivuavia tehtäviä. Finanssipolitiikan neuvostot tulevien polvien edustajina Sukupolvivaikutusten riittävän arvioinnin vastuuttamista koskevat samat piirteet mitä esitetään keskustelussa finanssipolitiikkaa arvioivien hallituksesta riippumattomien arviointielinten eli finanssipoliittisten instituutioiden tarpeesta. Finanssipolitiikka on talouspolitiikan osa, jossa kansantalouteen vaikutetaan julkisen talouden tulojen ja menojen kautta. Poliittisessa taloustieteessä esitetään usein, että päätöksentekoa vaivaa lyhytjännitteisyys ja menotaipumus, joiden mukaan pidemmän aikavälin vaikutuksia ei otettaisi huomioon ja päätöksentekijöillä olisi aina taipumus suosia menojen lisäämistä talouden tasapainottamisen sijasta. Tämä voi johtaa velkaviettiin eli velkaantumisen ja nykyisen kulutuksen suosimiseen. Tuleville sukupolville jäisivät maksettavaksi velat. Kulutus ja velanmaksu tällöin jakautuvat eri sukupolville. 1 Suomessa tosin ei ole havaittavissa erityisen vahvaa velkaantumisviettiä. 1 Päätöksenteon menotaipumuksesta ja velkaviestistä, ks. Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle: Valtiontalouden kehysmenettelyn vaikuttavuus finanssipolitiikan hallintavälineenä, K 21/2010 vp. (annetaan ) ja Sixten Korkmannin kirjoitus Finanssipolitiikan instituutiot ja julkisen talouden rahoituksen kestävyys valtioneuvoston kanslian raportissa Finanssipolitiikan instituutiot, valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 18/2010.

3 Julkisen talouden kestävyys tarkoittaa kykyä hoitaa nykyisen velan ja tulevien menojen rahoitus. Jos kulutamme siten, että tuleville sukupolville jää vähemmän nettovarallisuutta ja mahdollisuuksia kuin mitä itse olemme saaneet, olemme toimineet vastoin sitä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ideaa, jossa meidän tulee antaa jälkipolville sama taso, jonka olemme itse saaneet.. Tämä yksinkertainen mutta vaikeasti käytännössä mitattava periaate esitetään John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriassa. 2 Julkisen talouden kestävyys voidaan nähdä näin yhtenä mutta toki vain yhtenä osana laajempaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Julkisen talouden kestävyyttä ja sen arviointia koskevat keskustelut valottavat osaltaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja sen arvioinnin laajempaa problematiikkaa. Menotaipumukseen ja lyhytjänteisyyteen on esitetty yhdeksi ratkaisuksi hallituksesta riippumattomia finanssipoliittisia neuvostoja. Ne ovat arvovaltaisia asiantuntijaelimiä, jotka arvioivat hallituksen ohjauksesta riippumatta finanssipolitiikan perustana olevia tietoja ja oletuksia, tuottavat analyysejä tai arvioivat hallituksen finanssipoliittisen päätöksenteon johdonmukaisuutta ja uskottavuutta esimerkiksi julkisen talouden kestävyystavoitteen kannalta. Finanssipolitiikan vaikuttavuutta ja ennustettavuutta sekä johdonmukaisuutta on useissa maissa pyritty parantamaan siirtymällä osin sääntöperusteiseen finanssipolitiikkaan, jossa finanssipoliittiset päätökset tehdään etukäteen asetetun finanssipoliittisen säännön perusteella. Suomessa tällainen sääntö on valtiontalouden kehysten sisältämä menokatto, Euroopan unionissa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaiset julkisen talouden EMU-velan ja julkisen talouden alijäämän enimmäisrajat. Riippumattomat finanssipoliittiset neuvostot voivat tehostaa finanssipolitiikan sääntöjen noudattamista arvioimalla sääntöihin sitoutumista. Julkinen kritiikki ja siitä seuraavat markkinoiden ja kansalaisten sanktiot johtavat siihen, että lyhytnäköisen politiikan mainekustannukset ylittävät lyhytnäköisestä politiikasta saavutettavat hyödyt. Taloustieteilijän termein finanssipoliittinen instituutio vaikuttaa kansalaisiin julkisuuden kautta siten, että lyhytnäköisen politiikan liikakysyntä poistuu. Euroopan komissio, OECD ja IMF korostavat itsenäisten ja riippumattomien arviointielinten harjoittaman finanssipolitiikan arvioinnin olevan hyödyllistä sitoutumiselle pitkäjänteiseen ja julkisen talouden kestävyyden turvaavaan finanssipolitiikkaan. Riippumaton arviointi parantaa lisäksi talouspoliittista keskustelua ja siten demokratian toimivuutta. Kysymys finanssipoliittisesta instituutiosta on ajankohtainen Suomessakin. OECD on keväällä 2010 suositellut Suomeen finanssipoliittisen neuvoston perustamista arvioimaan hallituksen talouspolitiikkaa esimerkiksi kestävyystavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. Ruotsissa tällainen neuvosto toimiikin. Ruotsissa on yleensäkin enemmän kuin Suomessa panostettu eri yhteiskuntapolitiikan lohkoilla tapahtuvaan arviointiin. Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi kysymystä tarkemmin eduskunnalle tammikuussa 2011 annettavassa erilliskertomuksessa valtiontalouden kehysmenettelyn vaikuttavuudesta finanssipolitiikan hallintavälineenä vaalikaudella (kertomus K 21/2010 vp., OECD:n suositusten mukainen vaalikauden kattava finanssipolitiikan riippumaton arviointiraportti). Valtioneuvoston kanslian julkaisussa Finanssipolitiikan instituutiot käydään niin ikään keskustelua siitä, olisiko Suomeen tarpeen perustaa finanssipoliittinen neuvosto. 2 John Rawls, Theory of Justice.

4 Pitäisikö Suomessa olla finanssipoliittinen neuvosto? Ajatus finanssipolitiikan neuvoston perustamisesta saa valtioneuvoston kanslian kokoamassa Finanssipolitiikan instituutiot raportissa eri asiantuntijoilta varovaista tukea mutta myös epäilyksiä ja kritiikkiä.. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion perusteella Suomessa olisi tarvetta vahvistaa eri politiikkakeinojen ja suurten säädös-, uudistus- ja investointihankkeiden kustannusten ja hyötyjen valmistelusta riippumatonta asiantuntija-arviointia. Tehtävä soveltuu nykyisille tutkimuslaitoksille, esimerkiksi valtion taloudelliselle tutkimuskeskukselle VATT:lle. Asiantuntevan ulkopuolisen arvioinnin ja finanssipolitiikkaan kohdistuvan tutkimuksen vahvistaminen olisi tarkastusviraston käsityksen mukaan muutenkin hyödyllistä. Tällaisessa arvioinnissa ja tutkimuksessa olisi perusteltua arvioida myös eri politiikkavaihtoehtojen ja politiikkatoimien sukupolvivaikutuksia. Finanssipolitiikan neuvoston perustaminen voisi olla hyödyllinen pitkän tähtäimen kehittämistoimi. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan tärkeintä Suomessa olisi vahvistaa finanssipolitiikan tavoitteenasettelun avoimuutta ja selkeitä perusteluita. Avoimuuden ja politiikkalinjausten ja vaihtoehtojen perustana olevien laskelmien ja oletusten tuominen julkisesti arvioitaviksi sekä vaikuttavuustutkimuksen ja keskustelun lisääminen nykyisten instituutioiden puitteissa on kokonaan uusien elinten perustamiseen verrattuna ensisijainen vaihtoehto. Lisäkannustimien ja mahdollisuuksien antaminen yliopistoille harjoittaa finanssipolitiikkaan kohdistuvaa tutkimusta ja osallistua julkiseen finanssipoliittiseen keskusteluun on niin ikään hyödyllistä. Kuka toimii tulevien sukupolvien edustajana ja tuo arvioinnit keskusteluun? Tästä voidaan laajentaa suoraan vastaus sille, kuka arvioisi sukupolvivaikutuksia ja kenen pitäisi ottaa vastuu siitä. Olemassa olevien tutkimuslaitosten ja yliopistojen tulisi arvioida sukupolvivaikutuksia oman tehtävänsä näkökulmasta ja tuoda sitä kautta tulevien sukupolvien näkökulma keskusteluun. Hallituksen ja valmistelusta vastaavien ministeriöiden tulee puolestaan huolehtia siitä, että tällaisia sukupolvinäkökulman huomioivia arviointeja tehdään ja ne otetaan huomioon politiikkavalmistelussa. Tarvittaessa siis ne tulee aktiivisesti tilata. Sukupolvivaikutuksia kannattaa järjestelmällisesti arvioida erityisesti niillä politiikkalohkoilla, joilla on hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia. Näitä ovat muun muassa talous- ja finanssipolitiikka, koulutuspolitiikka, ympäristöpolitiikka ja energiapolitiikka. Valtiontalouden tarkastusvirastolla on perustuslaissa säädettynä ylimpänä ulkoisena tarkastusviranomaisena oma tehtävänsä sukupolvinäkökulman tuomisessa mukaan ja yleensä politiikka-arvioinnissa. Valtiontalouden tarkastusvirasto on eduskunnan oikeusasiamiehen ohella nimenomaan eduskuntaan välittömästi yhteydessä oleva mutta myös eduskunnasta riippumaton perustuslaillinen valvontaviranomainen. Valtiontalouden tarkastusvirasto on määritellyt finanssipolitiikan tietoperustan ja vaikuttavuuden sekä finanssipolitiikan sääntöjen soveltamisen ja noudattamisen pysyväksi tarkastusalueekseen. Tarkastusvirasto hyödyntää tässä perustuslakiin perustuvassa finanssipolitiikan ulkoisessa tarkastuksessa myös riippumatonta tutkimusta ja tarkastusviraston tehtävänsä tueksi kokoamaa ulkopuolista asiantuntijaneuvostoa, joka voi toimia tarkastusviraston tieteellisen neuvoston yhteydessä.

5 Laajemmin tarkastusvirasto suorittamassaan ulkoisessa tarkastuksessa tarkastaa päätöksenteon tietoperustan luotettavuutta ja riittävyyttä sekä vaikuttavuusraportoinnin oikeellisuutta ja niiden osana myös arviointijärjestelmän toimintaa. Tarkastusviraston päätehtävänä näin ei ole suoraan tuottaa arviointitietoa vaan tehdä tarkastuksellaan toisen asteen arviointia ovatko hallitus ja hallinto hoitaneet niille kuuluvan arviointitehtävän hyvin. Valistuneen julkisen keskustelun ja deliberatiivisen demokratian näkökulma Näkökulma siihen, kenelle vastuu sukupolvivaikutusten arvioinnista kuuluu, avautuu pohjoismaisesta keskusteluun perustuvan demokratian eli deliberatiivisen demokratian ajatuksesta. Deliberatiivisen demokratian mallin mukaan demokratian ydin on julkinen keskustelu. Se kanavoituu lopulta keskustelun kautta muodostuvan julkisen mielipiteen kautta julkisten elinten päätöksiksi. Deliberativiisen demokratian ideaa on kehitelty esimerkiksi Jürgen Habermasin yhteiskuntafilosofiassa. Deliberatiivisen demokratian ajatuksille eli keskusteluun ja argumentaatioon perustuvan vääryyden vähentämisen ja oikeudenmukaisuuden tunteen lisääminen ovat myös kantava idea Harvardin yliopiston kansantaloustieteen professorin ja taloustieteen Nobel muistopalkinnon saajan Amartya Senin kirjassa The Idea of Justice (2009)), jossa deliberatiivinen näkökulma laajennetaan myös globaalin oikeudenmukaisuuden vaatimukseksi. Deliberatiivinen demokratia jää kuitenkin helposti teoreettiseksi malliksi. Käytännön demokratia on vain rajoitetusti deliberatiivisia julkisia diskursseja. Rajoituksistaan huolimatta deliberatiivinen demokratiamalli on tärkeässä asemassa myös pohjoismaisessa valtiosääntöperinteessä. Valistunut ja monipuolinen julkinen keskustelu on myös pohjoismaisen julkisuusperiaatteen taustalla oleva ajatus. Julkinen keskustelu antaa mahdollisuudet valistuneelle hallinnalle. Valistuneessa hallinnassa myös tulevien sukupolvien näkökulma on otettu keskustelussa argumentteina esiin. Keskusteluun osallistuminen ja siinä esitettyjen argumenttien arviointi on jokaisen keskusteluun osallistujan oikeutena ja mahdollisuutena. Siten periaatteessa jokainen keskustelija voi omasta katsantokannastaan ja valmiuksistaan käsin arvioida myös sukopolvet ylittäviä vaikutuksia mitä haluamme jättää lapsillemme? Pohjoismaisen julkisuusperiaatteen ajattelutavassa julkisen viranomaisten tehtävänä on tuottamalla objektiivisia tietoaineistoja ja saattamalla ne yleisesti saataville luoda edellytykset valistuneelle julkiselle keskustelulle. Tätä kautta instituutioiden näkökulma yhdistyy julkisen keskustelun näkökulmaan. Tuottamalla sukupolvivaikutusten arviointeja tutkimuslaitokset ja muut vastaavat asiantuntevan arvioinnin elimet tuovat sukupolvivaikutusten näkökulmaa esille. Tällöin ne tuovat työllään myös tulevien sukupolvien potentaalisen äänen mukaan keskusteluun. Tutkimuksella on tässä erityinen rooli. Varsinkin on tarvetta sellaiselle tutkimukselle, joka ei ole hallituksen kulloinkin tilaamaa sektoritutkimusta vaan pitkäjänteistä sukupolvivaikutusten riippumatonta analyysiä silloinkin kun sen totuudet eivät istu nykyhetkeen. Kyse ei ole vain taloudesta vaan suhteestamme ympäristöön ja teknologiaan sekä teknologiseen imperatiiviin. Kaikki mikä on teknisesti mahdollista ei ole hyvästä. Riippumattoman tutkimuksen tarve ei poista hallituksen ja hallinnon välttämätöntä roolia. Säädösvalmistelussa, teknologiassa, ympäristövaikutusten ja talous- ja finans-

6 sipolitiikan ja muiden vastaavien keskeisten yhteiskuntapolitiikan sektoreiden osalta hallituksen olisi osaltaan huolehdittava, että olennaiset pitkän aikavälin vaikutukset pyritään arvioimaan ja esittämään julkiseen keskusteluun. Kestävyysnäkökulman ja pitkän aikavälin kestävyysanalyysin korostuminen taloudellisessa arvioinnissa ja taloudellisten tutkimuslaitosten asialistalla sekä hallitusten finanssipolitiikan tavoitteena osaltaan kertoo sukupolvivaikutusten näkökulman esiinmarssista. Julkisen talouden kestävyysanalyysi on toki kovin kapea mutta tärkeä näkökulma sukupolvien väliseen taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Sukupolvivaikutusten arvioinnin vahvistumista niin olemassa olevissa instituutioissa ja prosesseissa kuin aivan uusien prosessien ja instituutioiden syntymisestä kertoo ympäristövaikutusten arviointimenettelyn vahvistuminen ja ilmastokysymysten ja niiden arvioinnin tulo vahvasti niin tutkimuksen, evaluaation kuin politiikan agendalle. Sukupolvinäkökulman laaja-alaista vahvistumista osoittaa sekin, että kansainvälisesti valtiontalouden ylimmät tarkastusviranomaiset, valtiontalouden tarkastusvirastot ja tilintarkastustuomioistuimet, ovat vahvasti kehittäneet ympäristötarkastustaan. Suomen valtiontalouden tarkastusvirasto on kutsuttu maailmanlaajuiseen INTOSAI:n ympäristötarkastusta kehittävän työryhmän ohjausryhmään. INTOSAI:n eli lähes kaikki YK:n jäsenvaltiot ja ylikansalliset kansainväliset järjestöt kattavan ylimpien tarkastusviranomaisten kansainvälisen järjestön ympäristötarkastustyön lähtökohtana osaltaan on vahvistaa juuri sukupolviajatteluun liittyvää ympäristövastuuta ja sen toteuttamista. Sukupolvivaikutusten korostaminen ja systemaattisempi arviointi ei siirrä valtaa poliittisesta harkinnasta vaikutusarvioinnin asiantuntijoille. Käy pikemminkin niin, että asianmukainen arviointi paljastaa erilaisia priorisointi- ja arvostuskysymyksiä. Niiden ratkaiseminen on politiikan ja poliittisen keskustelun alaa. Deliberatiivisessa demokratiassa vastuunjakoa voidaan lähestyä myös oikeusfilosofian ja oikeudellisen vastuuajattelun perusperiaatteiden kautta. On useita tapoja lähestyä kysymystä ''oikeasta'' vastuunjaosta. Perusajatus oikeudessa ja oikeuspolitiikassa usein on, että se vastaa joka voi vaikuttaa tai joka voi parhaiten tehdä. Tämä johtaa siihen, että hallituksen ja hallinnon tulee tehdä toimistaan arviointeja ja lisäksi tarvitsemme riippumattomia yliopistotutkijoita ja tutkimuslaitoksia nostamaan esille kriittisiä kysymyksiä ja kehittämään kokonaan uusia näkökulmia. Olennaista on myös objektiivisuuden turvaaminen. Tärkeintä tai ainakin tärkeimpia sukupolvivaikutusten esille tuojia deliberatiivisessa demokratiassa on media. Se ei niinkään niitä tuota mutta on ratkaisevan tärkeä tiedon välittäjä. Tutkimustietokin tai ainakin tieto sen olemassa olosta välittyy usein median välityksellä parlamentaariseen keskusteluun. Pohdittaessa sukupolvivaikutusten arvioinnin vastuunjakoa on tärkeää ottaa huomioon, että merkittäviä päätöksiä tapahtuu yksityisessä toiminnassa markkinoilla. Sukupolvivaikutusten arvioinnin voidaan tietyin rajoituksin nähdä olevan osan yritysten yhteiskuntavastuuta. Silloin niiden arviointi on tältä osin osa yhteiskuntavastuuraportointia. Ennen kaikkea kyse on markkinoiden taloudellisten toimijoiden päätöksistä ja valintojen seurauksista. Tällöin julkisten toimijoiden tehtävänä on asettaa lähinnä pelisäännöt ja edellyttää olennaisimmista asioista tuotettavaksi riittävästi tietoa markkinoiden toiminnan tueksi. Sukupolvivaikutuksia koskeva arviointitieto ja sen tehokas kommunikointi korjaa tällöin kognitiivisia rajoituksia, joilla päätöksenteko keskittyy nykyhetkeen. Arviointitehtävä kuitenkin kuuluu tällöin markkinoiden toimijoille.

7 Moraalin ja etiikan näkökulma jokaisen vastuu omassa toiminnassaan ja julkisessa keskustelussa Sukupolvien ylitse ulottuvien vaikutusten ottaminen huomioon on osa oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ja edistäminen on jokaisen vastuulla eettisenä ja moraalisena velvollisuutena. Demokratiassa julkisen toiminnan vaatimukset kohdistuvat viime kädessä jokaiseen kansalaiseen. Siis jokaisen meistä tulee yksityisinä ja julkisina toimijoina arvioida oman toimintamme pitkän aikavälin toimia ja meidän tulee omalta osaltamme osallistua myös tätä koskevaan julkiseen keskusteluun. Demokratia myös velvoittaa. Hallituksen ja hallinnon sekä tutkimusinstituutioiden toiminta viime kädessä vain tuottaa argumentteja kansalaisyhteiskunnan ja yksityisten ihmisten omien valintojen käyttöön. Kuka toteuttaa ja mitä toimijoita sekä tutkimuksen rooli? Edellä olevan yleisemmän pohdinnan pohjalta voidaan vastata tiiviisti esitettyihin kysymyksiin kuka toteuttaa sukupolvivaikutusten arviointia, mitä toimijoita siihen tarvitaan ja mikä on tutkimuksen rooli. Kuka toteuttaa? Tavanomaisen työnjaon mukaisesti politiikkavalmistelun ja siinä esitettävän arvioinnin toteutusvastuu kuuluu hallitukselle, hallinnolle ja eduskunnalle sekä julkiselle keskustelulle. Hallituksen tulee perustella tärkeimmät politiikkavalintansa ja tehdä vaikutusarviointeja, joissa otetaan huomioon sukupolvivaikutukset siltä osin kuin ne ovat olennaisia. Ministeriöiden tulee tilata ja tehdä tarvittavat arvioinnit sekä osaltaan huolehtia ja edistää siitä, että maastamme löytyy tarvittavasti myös julkista kriittistä keskustelua ja arviointia, joka ei ole tehty hallinnon tilauksesta. Hallinnon tulee tuottaa valmisteluaineistoa ja arvioida oman toimintansa vaikutuksia. Hallinto näin keskeisesti tuottaa arviointia ja saattaa ne julkisiksi julkisuusperiaatteen, avoimuuden ja objektiivisuuden mukaisesti. Sektoritutkimuslaitoksilla ja taloudellisilla tutkimuslaitoksilla olisi näin selvästi oma sukupolvivaikutusten arvioijan rooli. Tutkimuksellisen arvioinnin lisäksi hallituksen ja varsinkin valmistelusta vastaavien ministeriöiden tehtävänä on järjestää tehokkaat ja osallisuuden tunteen tarjoamia kuulemis- ja osallistumismenettelyitä. Niiden tulisi olla avoimia sekä järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle että sen toimintaa täydentäville yksilöiden oman aktiivisen osallistumisen muodoille. Sukupolvivaikutusten arviointitutkimusta tehdään niin ennakollisesti ennen politiikkatoimia ja jälkikäteisesti vaikuttavuustutkimuksen eri keinoin yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Tämä tuo tärkeä riippumattoman näkökulman mm. finanssipolitiikan instituutioissa tai neuvostoissa kaivatun vallitsevaan politiikka-agendaan nähden julkista keskustelua rikastuttavan roolin. Markkinoilla tapahtuvan toiminnan osalta arviointi kuuluu yrityksille ja järjestöille itselleen. Julkinen valta voi kuluttaja- ja ympäristötutkimuksella ja sen tuottaman tiedon välittämisellä osaltaan täydentää markkinoiden informaatiota. Julkisen vallan rooli on enemmän järjestää informaatioinfrastruktuuri eli edellyttää olennaisimmat vaikutukset arvioitavaksi ja tiedotettavaksi markkinoiden toiminnan kannalta järkevällä tavalla.

8 Mitä toimijoita tulisi ottaa mukaan ja mitä tutkijat tekevät? Viime kädessä mukaan tulee ottaa koko kansainvälinen ja kansallinen keskusteluyhteisö ja kansalaisyhteiskunta. Varsinkin pohjoismaiden välinen näkökulmien siirto on tärkeää koska kukin pohjoismaa on niin menestyksen eväissä kuin ongelmissa edelläkävijä ja siten paljon uutta näkökulmaa on saatavilla pohjoismaisella vertailulla. Kansalaisyhteiskunta antaa kohinaa ja edustaa joskus nettikeskusteluiden ihmeellistä maailmaa mutta se enimmäkseen antaa laajan sosiaalisen ja yhteiskunnan älyn - valistuneen hallinnan. Käytännössä tärkeää on ottaa mukaan sektoritutkimuslaitokset ja muut keskeiset tutkimuslaitokset, kuten taloudelliset tutkimuslaitokset. Niin ikään hallinnon sisäisille asiantuntijoille on annettava mahdollisuuksia työtehtävien järjestelyiden kautta aina ajoittain perehtyä myös tulevien sukupolvien näkökulman eli pitkän aikavälin vaikutusten pohdintaan. SITRA:n ohjelmien kaltaiset rahoitusmahdollisuudet antavat tähän perustaa; tällaisia mahdollisuuksia kannattaisi laajentaa ja systematisoida. Yliopistot edustavat tutkimuksen korkeinta kärkeä. Yliopistojen saaminen mukaan akateemisen maailman kannustimia tarjoamalla on voittoa niin yliopistoille kuin yhteiskunnalle. Yliopistot perustutkimuksensa kautta tuovat kokonaan uutta näkökulmaa ja tuovat lisäksi aidosti riippumattoman tiedeyhteisön näkökulman. Ylimmän ulkoisen tarkastuksen ja arvioinnin sekä parlamentaarisen arvioinnin rooli Valtiontalouden tarkastusvirasto omalla alallaan täydentää kokonaisuutta. Tarkastusvirasto eduskunnan yhteydessä olevana ylimpänä ulkoisena tarkastusviranomaisena vastuullistaa niin hallitusta kuin hallintoa täyttämään niille kuuluvan arviointitehtävän. Tarkastusvirasto osaltaan myös suorittaa itse tällaista arviointia mutta ennen kaikkea se arvioi taloudellisesta näkökulmasta ja hyvän hallinnon periaatteiden toisen asteen arvioijana onko arviointijärjestelmä toimiva ja tieto riittävää ja onko erilaiset näkökulmat tuotu keskusteluun mukaan. Parlamentaarisella valvonnalla ja arvioinnilla on julkisessa keskustelussa merkittävä rooli. Eduskunnan valiokunnat ja parlamentaarinen valvonta tuovat osaltaan sukupolvivaikutukset poliittiseen keskusteluun. Eduskunnassa teetettävillä tutkimuksilla, kuultavilla asiantuntijoilla sekä myös parlamentaarisella talouden valvonnalla ja arvioinnilla, jota tarkastusvaliokunta perustuslain mukaan eduskunnassa ja eduskunnan täysistuntoa varten harjoittaa, on tässä oma roolinsa. Parlamentaarisessa valvonnassa sukupolvivaikutusten arvioinnissa olennaista on esittää oikeita kysymyksiä ja arvioida, onko hallituksella ja hallinnolla niihin oikeansuuntaisia ja riittäviä vastauksia.