Toimitusmiehet ovat varanneet asianosaisille mahdollisuuden kirjallisiin kannanottoihin asti.

Transkriptio

1 Veikko Rintamäki Seinäjoki Sähköposti: Esko Rantakivi, toimitusinsinööri Maanmittauslaitos Ivalon palvelupiste Kaamostie 6, Ivalo gsm: VETSIKON KALAKORVAUSTOIMITUS Viite: Toimitusnumero: , toimituksen kohde: Vetsikon lohkokunnan tilat, Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (laki 501/91) mukainen korvaustoimitus. Toimitusmiehet ovat varanneet asianosaisille mahdollisuuden kirjallisiin kannanottoihin asti. Johdannoksi Kyseessä oleva Tenojoen korvauslain (501/91) mukainen toimitus (TN ) on tärkeä erityisesti sellaisille kalastusoikeusien omistajille, jotka asuvat vakituisesti muualla kuin Tenojoen jokilaaksoissa. Tenojoen korvauslain valmistelun voidaan katsoa alkaneen oikeuskanslerin valtioneuvostolle lähettämän kirjeen (N:o 9950) johdosta. Oikeuskansleri kiinnitti valtioneuvoston huomiota niihin Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön tosiasiallisiin vaikutuksiin, jotka loukkaavat Tenojoen kalastuspiirin ulkopuolella asuvien (ns. muualla asuvat) kalastusoikeuden omistajien perusoikeuksia. Tenojoen korvauslain tarkoitus on suorittaa sellaiselle kalastusoikeudenhaltijalle täysi korvaus menetyksistä, joiden kalastusoikeuksien käyttäminen on estynyt tai sitä huomattavasti rajoitettu Tenojoen kalastusta rajoittavin säännöksin. Toistaiseksi korvauksia ei ole määrätty. Perustuslakivaliokunnan (PeVL 13/1989) kannan mukaan (s. 6) Tenon säädettyjen kalastusrajoituksen vuoksi muualla asuvat eivät voi käyttää kalastusoikeuksiaan (omaisuuttaan) normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla. Perustuslakivaliokunta toteaa myös (s. 6), että voimassa oleva kalastussopimus ja sääntö johtavat muualla asuvien kalastusoikeuksia omistavien omistamisen merkityksettömyyteen, mikä viittaa omaisuuden pakkolunastuksen veroiseen tilanteeseen. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) päätöksessä pidetään Tenojoen nykyistä tilannetta sekä kansalaisten että valtion maksuvelvollisuuden näkökulmasta kohtuuttomana (liite). Päätöksessä tällä tarkoitetaan sitä, että vireillä olevissa Tenojoen kalastusneuvotteluissa ei voida enää muualla kuin Tenojoella vakinaisesti asuvien kalastusoikeuksia omistavien asemaa säännellä 1

2 poikkeavaksi muista oikeuksia ja kiinteistöjä omistavien asemasta sillä tavoin, että valtiolle koituisi korvausvelvollisuutta tämän johdosta. Valtioneuvoston oikeuskansleri on päätöksessään katsonut (liite, s. 11), että Tenon korvauslakia ei voida pitää vaihtoehtona tavoiteluille kalastussäännön muutoksille. Tenojoen korvauslain säännösten virheellinen käyttö ovat eräissä tapauksissa voineet kääntyä jopa ulkopaikkakuntalaisen kalastusoikeuksien omistajia oikeusturvaa vastaan. Rovaniemen hovioikeuden tuomiosta (2001, liite) ilmenevin tavoin nimittäin vaadittiin selvitettäväksi sitä, loukkaako Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välinen sopimus Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä (Tenojokisopimus) ja siihen liittyvän kalastussäännön määräykset perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa suojattua omaisuuden suojaa ja oikeutta vapaasti valita asuinpaikkansa siten, että sopimuksen ja kalastussäännön soveltaminen olisi tuossa tapauksessa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Hovioikeus katsoi, että Tenojoen korvauslain perusteella kalastusoikeuden haltijalla on oikeus saada menetyksestään täysi korvaus valtion varoista, mikäli Tenojokisopimuksessa tai siihen liittyvässä kalastussäännössä oleva määräys estää kalastusoikeuden haltijaa käyttämästä hänelle kuuluvaa kalastusoikeutta tai huomattavasti rajoittaa tämän oikeuden käyttömahdollisuuksia. Tällä tavoin ulkopaikkakuntalaisen kalastusoikeuksien omistajan vaatimukset vesittyivät Tenojoen korvauslakiin viittaamalla. Kyseessä olevassa korvaustoimituksessa tulee vakavasti selvittää ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeuksien omistajien kärsimät menetykset, ja ne tulee korvata täysimääräisesti. Toimitusmiehet ovat pyytäneet perusteltuja kannanottoja seuraavista teemoista. 1. Voidaanko toimitus jakaa siten, että tässä toimituksessa käsiteltäisiin vain absoluuttisen korvauskynnyksen ylittävät patokorvaukset? Jos toimitus jaettaisiin siten, että tässä toimituksessa käsiteltäisiin vain absoluuttisen korvauskynnyksen ylittävät patokorvaukset, joudumme oikeudellisesti hankalaan tilanteeseen. Korvauslaki nimittäin muodostaa kokonaisuuden, jonka jakaminen osiin tässä mielessä saattaa aiheuttaa oikeudenmenetyksiä asianosaisille. Toimituksen jakamista korvausten suhteellisen ja absoluuttisen menetysten kannalta ei liene mahdollista senkään vuoksi, että ulkopaikkakuntalaisten kannalta on kysymys pakkolunastamiseen verrattavasta tilanteesta (PeL 15.2, ks. tarkemmin jäljempänä kohta 16). Paikkakuntalaisten kannalta on kysymys kalastusoikeuksien käytön rajoittamisesta aiheutuneiden menetysten korvaamisesta (PeL 15.1 ). Niiden kiinteistöjen ja kalastusoikeuksien omistajien osalta, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön määräykset estävät kokonaan kalastusoikeuksien käyttämistä. Heidän osaltaan kaikki menetykset tulee korvata täysimääräisesti korkoineen. Heidät luetaan oikeuksiensa puolesta Tenon kalastuksessa kalastusoikeuksia vailla oleviin ulkopaikkakuntalaisiin ja ulkomaalaisiin urheilukalastajiin. Muualla asuvien kalastusoikeuksien omistajille ei ole jäänyt lainkaan käyttömahdollisuuksia kalastusoikeuksien käytölle. Niiden kalastusoikeuden omistajien osalta, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, kysymyksessä on em. mukaisesti pakkolunastukseen veroisesta tilanteesta, 2

3 jolloin korvauskynnystä ei tulisi soveltaa, koska vähäisyyskriteeristöä ei sovelleta pakkolunastukseen. Kaikki menetykset on tältä osin korvattava täysimäärisesti. Lisäksi on toistettava, että kalastusoikeuden omistajien saalismenetyksen kokonaisarvoa määrättäessä on otettava huomioon kumulatiivisesti kaikki vuonna 1972 ja sen jälkeen tehtyjen kalastussääntöjen aiheuttamat rajoitukset (Kulkki Vitikainen 2009), minkä vuoksi ainakin kunkin lohkunnan kohdalta toimitus on pidettävä yhtenä kokonaisuutena. Sitä ei voida jakaa osiin (koskien esimerkiksi vain patokalastusta), jolloin kumulatiivisen vaikutuksen etu menetetään. Ehkä kumulatiivisia vaikutuksia määritettäessä taloittain tulee ottaa huomioon menetykset yli lohkokuntien rajojen, koska monilla taloilla on vahvistettuja kalastusoikeuksia usean lohkokunnan alueella. 2. Absoluuttisen ja relatiivisen korvauskynnyksen suuruus Toimituksessa olisi katsottava, että Tenojoen kalastussopimuksen tai säännön taikka sivuvesisäännön tai venerekisterin aiheuttama rajoitus a) ulkopaikkakuntalaisten osalta kysymys on lunastuksen veroista tilanteesta eli kaikesta haitasta ilman leikkureita on maksettava täysi korvaus; ja b) paikkakuntalaisten osalta suhteellinen menetys (relatiivinen haitta) eli oikeuden käyttömahdollisuus on alentunut n. 5 % tai enemmän, ja tätä vastaavaksi merkityksellisen haitan absoluuttiseksi tasoksi (absoluuttinen haitta) Utsjoella enintään 750 euroa. Utsjoella palkkataso on huomattavan alhainen verrattuna muuhun Suomeen. 3. Mikä luetaan perintösaannoksi? Lähtökohtana perintäsaannossa Tenojoen korvauslain tulkinnassa on pidettävä perintökaaren ( /40) sekä perintö- ja lahjaverolain ( /378) oikeusohjeita soveltuvin osin. Perintö- ja lahjaverolain 1 :n 1 momentin mukaan joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa. Pääsääntönä on pidettävä tässä toimituksessa sitä, että perintösaannon on katsottava tapahtuneen sillä hetkellä, kun saajalle syntyy velvollisuus maksaa valtiolle perintöveroa. Perintö- ja lahjaverolain 5 :n mukaan velvollisuus suorittaa perintöveroa alkaa, 7 :ssä mainituin poikkeuksin, sekä perillisen että testamentinsaajan osalta perinnönjättäjän kuolemasta. Perintö- ja lahjaverolain 7 :n mukaan sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu. Hallintaoikeustestamentissa ehto, jonka mukaan hallintaoikeuden päättyessä omistusoikeus siirtyy testamentissa mainituille henkilöille, johtaa lähtökohtaisesti tilanteeseen, että se voi perintöverotuksessa velvoittaa perintö- ja lahjaverolain 7 :n mukaisesti suorittamaan perintöveron vasta kun hallintaoikeus on päättynyt, jolloin myös omistusoikeus on katsottava saaduksi. Oikeuskäytännön mukaan tuo lähtökohta ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa (KHO 2014:141). Tässä toimituksessa tulisi kaikissa tapauksissa, perintö- ja lahjaverolain 5 ja 7 :ien säännöksistä huolimatta, katsoa perintösaannon tapahtuneen, kun saaja on saanut omaisuuden omistukseensa tai hallintaansa. Asian luonteesta johtuen toimituksessa ei ole suotavaa soveltaa oikeusohjeita 3

4 siten, että kalastusoikeuksien suhteen syntyy omistamatonta tilaa (KHO 2014:141). Tämä tilanne voi syntyä ainakin sellaisessa testamenttisaannossa, jossa hallintaoikeuden päättyessä omistusoikeus siirtyy testamentissa mainituille henkilöille esimerkiksi siten, että oma lapsi saa käyttöoikeuden omaisuuteen, mutta vasta lapsen lapsi omistusoikeuden kalastusoikeuteen. Kun lapsi tuossa tilanteessa hallinnoin kiinteätä omaisuutta (mm. kalastusoikeuksia), omaisuutta ei omista muodollisesti kukaan. Toimituksessa tulisi em. perusteilla katsoa perintösaannon tapahtuneeksi myös perintökaaren 6 luvun tarkoittaman ennakkoperinnön vastaanottamisen hetkellä. Samalla tavoin toimituksessa tulisi katsoa perintösaannon tapahtuneen heti, kun perintökaaren 17 luvun tarkoittamat perinnöstä luopuminen tai perintöosuuden luovuttaminen on tosiasiassa toteutettu. 4. Millä perusteella korvauksia pitäisi maksaa ennen vuoden 1972 kalastussääntöä voimassa olleista rajoituksista? Käsityksemme mukaan Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (laki 501/91) mukaisessa korvaustoimituksessa ei ole toimivaltaa käsitellä korvausvaatimuksia, jotka kohdistuvat menetyksiin ennen vuotta Esitetään, että Maanmittauslaitos ryhtyisi osaltaan kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta korvauslain mukaisia korvauksia voitaisiin maksaa kaikille kalastusoikeuden omistajille heidän asuinpaikasta riippumatta myös ennen vuotta 1972 koituneista menetyksistä. Eduskunta edellytti vastauksessaan korvauslakiehdotukseen, että valtioneuvosto selvittäisi menetyksiä ja korvausmahdollisuuksia myös ennen vuotta Korvausjärjestelmä käynnistyy yleensä vasta, kun kiinteän omaisuuden käyttö estyy tai huomattavasti vaikeutuu, mikä on tosin mahdollista periaatteessa ilman erillistä lakiakin yleisen korvauslainsäädännön puitteissa. 5. Patojen luokittelu jollain perusteella? Patoja (patopaikkoja) voisi luokitella toimituksessa sen mukaan, (a) sijoittuuko patopaikka oman lohkokunnan vesialueella vai muualla ja (b) kuuluuko patopaikan omistajiin ulkopaikkakuntalaisia vai onko patopaikka paikakkakunnalla vakituisesti asuvien yksin omistama, koska ainakin näissä tilanteissa lähtökohdat eroavat jossain määrin toisistaan. Erityisesti tulisi tarkastella erikseen (eri toimituksessa) niitä patopaikkoja, joissa on omistajina muualla kuin Tenojoen jokilaaksoissa vakinaisesti asuvia henkilöitä. 6. Maksetaanko eri aikojen korvaukset eri aikojen omistajille (kalastusoikeuden haltijoille), vai maksetaanko kaikki korvaukset tilan nykyisille omistajille (miten saantokirjamerkintää, tila myydään kaikkine etuuksineen ja oikeuksineen, tulkitaan?) Toimituksessa tulisi pääsäännöksi omaksua tulkinta siitä, että kaikki korvaukset maksetaan tilojen nykyisille omistajille. Tätä tulkintaa tukee kiinteistönkaupan yleinen lähtökohta, että kunkin kaupan kohteena ovat kiinteistön kaikki oikeudet ja kaikki velvollisuudet ja että kaikki oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät ostajalle, jollei saantoasiakirjan selkeästä sanamuodosta muuta johdu. Sellainen epäsymmetrinen tulkinta, jossa kaupassa siirtyvät kaikkia velvollisuudet 4

5 siirron saajalle, mutta osa oikeuksista (tässä oikeus osaan korvauksista) jäisi vielä myyjälle, ei ole perusteltavissa kestävästi. 7. Lupatulojen vaikutus korvauksiin Lupatulot eivät toimituksessa voi vaikuttaa korvauksia lisäävästi tai niitä alentavasti, koska lainvalmisteluasiakirjoissa on nimenomaisesti mainittu, että lupatulojen palautuksien ei katsota olevan osaksikaan korvausta menetyksistä. Tenon korvauslakiin johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 28/1990 vp) on korostettu, että kalastussopimuksen ja säännöstä johtuvista korvauskysymyksistä on erotettava järjestely, jolla valtio palauttaa osakaskunnille osan kalastuslupien myyntituloja. 8. Korvauksille määrättävä korko ja indeksikorotus Tässä yhteydessä viitataan varatuomari Aimo Guttormin selvityksiin korvauksille määrättävästä korosta ja indeksikorotuksesta. Ks. Aimo Guttormin selvitys: Täsmennetyt vaatimukset s. 6-7 sekä Vaatimukset ja selvitykset kirjelmä s ja s. 85. Lunastuskorvaukselle maksettava korko on tarkoitettu vastaamaan sitä tuottoa, minkä korvauksen saaja menettää, kun hänellä ei ole käytössään lunastettavaa omaisuutta eikä lopullista lunastuskorvausta ole maksettu. Tenojoen korvausmenettelyn toimituksessa menetyksille on maksettava lunastuslain (603/1977) 95 :n 1 momentin tarkoittama korko (6 %), koska korvauslain 2 :n sanamuoto viittaa materiaaliseen osaan korvauksesta. Korvauksen määrä ratkaistaan lunastuslain mukaan. Se, että Tenojoen korvauslaista erikoislakina puuttuu määräys korosta, ei merkitse sitä, että korkoa menetyksille ei tulisi maksaa. Korkolaki yleislakina tulee tältä osin sovellettavaksi, joka määrää koron maksettavaksi myös tässä tapauksessa. 9. Lohen hinta eri aikoina Tässä yhteydessä viitataan varatuomari Aimo Guttormin selvityksiin lohen hinnasta eri aikoina. Ks. Aimo Guttormin selvitys: Täsmennetyt vaatimukset , liite 2b. 10. Korvauslaskennan perusteet patojen osalta Laki edellyttää paikkakuntalaisten osalta huomattavan haitan korvauskynnyksen ylittymistä, mikä on ongelmallista mm. siksi, että riittävän luotettavien kiinteistö- ja kalastuspaikkakohtaisten saalistilastojen saaminen on hankalaa aiempien viranomaislaiminlyöntien vuoksi. Ulkopaikkakuntalaisten osalta kysymykseen tulee täysi korvaus laskennallisten menetysten perusteella. Kun saalistilastoja ei ole saatavilla, tulee korvausten määrittämisessä käyttää arviointimenetelmää hyödyntämällä tiedossa olevia virallislähteitä. Tältä osin viitataan varatuomari Aimo Guttormin em. selvityksiin. 5

6 Lähtökohdaksi menetysten arvioinnissa tulisi ottaa Tenojoen (netto)kalantuotantokapasiteetti. Toisena tekijänä ovat saadut kalansaaliit. Nettotuotantokapasiteetin ja kokonaissaaliin erotus osoittaa sen, kuinka paljon kalaa jää eri syistä pyytämättä. Tenojoen korvauslain kannalta mielenkiintoista on tietää nimenomaan se, kuinka paljon kalaa jää pyytämättä sellaisesta syystä, joka aiheuttaa Suomen valtiolle korvausvelvollisuuden Vetsikon lohkokunnan osakkaille ja muille mahdollisille korvausta saaville tahoille. Lähtökohtana on RKTL:n tutkimustulos vuotuisesta kg:n lohentuotosta Tenojoen vesistön alueella, josta kutuvaltioperiaatteen mukaisesti tästä on menevä päältä päin Norjalle 50 %. Keskimääräinen saatu saalismäärä on kg, mikä saadaan RKTL:n saalitilastojen perusteella. Näistä lähtökohdista on muuta aineistoa käyttäen määritettävissä ulkopaikkakuntalaisten menetysten kokonaismäärä. Tähän asiakirjaan liitetään varatuomari Aimo Guttormin selvitys, josta ilmenee Vetsikon lohkokunnan osalta lohisaaliin menetys kiloina ( kg) kunkin vuoden osalta samoin kuin lohen kilohinta vuosittain. Lisäksi lausutaan seuraavaa. 11. Tenojoen kalastussopimusneuvottelut Norjan kanssa 2015 Maa- metsätalousministeriön tiedotteen ( mukaan Suomen ja Norjan valtuuskunnat ovat päässeet sopuun Tenojoen uusista kalastussäännöksistä vuodesta 2017 alkaen. Kalastuskuolevuutta pyritään vähentämään noin 30 prosenttia nykytasosta rajoittamalla nykyistä enemmän jokialueen kaikkia kalastusmuotoja. Tiedotteen mukaan Suomen ja Norjan välillä sovittu kalastuksensäätelyratkaisu on lyhyesti seuraava; Paikallisten vapakalastajien uusi kalastusaika on , kun se nykyisin on Matkailukalastajien uusi kalastusaika on , kun se nykyisin on Kulkuttamalla saa kalastaa kaksi päivää viikossa ajalla , kun tällä hetkellä kalastusaika on 3 vuorokautta viikossa ajalla Patokalastuksen uusi kalastusaika on kolme päivää viikossa ajalla , kun nykyisin kalastusaika on kolme päivää viikossa. Lohiverkon uusi kalastusaika on kaksi päivää viikossa ja kolme päivää viikossa. Tämän lisäksi Inarinjoella lohiverkolla saa kalastaa myös 2 päivää viikossa , kun nykyisin kalastusaika koko Tenolla on kolme päivää viikossa. Yksi kalastusoikeutta omistava kiinteistö saa käyttää vain yhtä pyydystä kerrallaan. Matkailukalastuksessa rajajokiosuudella sekä ranta- että venekalastuksella on kummallakin kalastuslupavuorokauden kiintiö kalastuskautta kohden. Nämä kiintiöt jaetaan tasan maiden välillä. Matkailukalastajien on käytettävä venekalastuksessa paikallista soutajaa kello (Suomen aikaa) välisenä aikana, mutta muuna aikana matkailija voi kalastaa omatoimisesti. Matkailukalastuksessa rannaltakalastusaika on 17 tuntia, alkaen klo ja jatkuen seuraavaan päivään kello 16 saakka (Suomen aikaa). Muutokset tulevat voimaan kalastuskaudella Vaadimme, että korvauslakitoimituksessa otetaan asianmukaisesti huomioon myös uuden Tenon kalastussopimuksen vaikutukset menetysten korvattavuuteen ja korvausten määrään. Esimerkiksi kulkuttamalla saa kalastaa kaksi päivää viikossa ajalla , kun tällä hetkellä 6

7 kalastusaika on 3 vuorokautta viikossa ajalla sekä patokalastuksen uusi kalastusaika on kolme päivää viikossa ajalla , kun nykyisin kalastusaika on kolme päivää viikossa JNE. 12. Ulkopaikkakuntalaisten korvattava menetykset Tenon kalastussopimuksella käytännössä Suomen Valtio on evännyt alueen ulkopaikkakunnissa asuvien maanomistajien kalastusoikeudet ja sitä vastoin Suomen Valtio on antanut 5 /vuosi vapaan kalastusoikeuden paikkakuntalaisille sekä myy urheilukalastuslupia ilman määrällisiä rajoituksia tai saaliskiintiöitä kaikille halukkaille myös ulkomaalaisille. Ulkopaikkakunnalla asuvat kiinteistönomistajat voivat kalastaa vain 40 / 15 tuntia yleisellä turistiluvalla. Muuna aikana vuorokaudesta on lisäksi käytettävä paikallista soutajaa. Lisäksi ulkopaikkakunnalla asuvan kiinteistönomistajan pitää kalastustaan varten vuokrata vene ja moottori. 13. Toimitusmiesten ratkaisun antaminen Esitämme, että toimitusmiehet toimittaisivat ratkaisuehdotuksensa asianosaisille kommentointeja varten ennen mahdollisen lopullisen ratkaisun antamista. 14. Sovinnon mahdollisuus Toimitusmiesten tulisi vielä selvittää se, onko asiassa mahdollista saada aikaan sovinnollista ratkaisua korvausten maksajan ja korvausten saajien välillä. Käsityksemme mukaan kysymyksessä on asia, jossa sovinto on sallittu, minkä mahdollistaisi myös sovintoratkaisun. Käräjäoikeus vahvistaisi sovintosopimuksen asian lopulliseksi ratkaisuksi. 15. Tilakohtaiset vaatimukset Vaadimme omistamillemme tiloille Beazit 101:3, Magganmäki 16:60, Kuoskinruoktu 16:40 ja Loubbalmohki 25:31 Tenon kalakorvauslain mukaista korvausta siitä haitasta, ettemme ole voineet käyttää kiinteistöihimme liittyviä kalastusoikeuksia, emme ole voineet rekisteröidä tai käyttää omistamiamme kalastusveneitä Tenon kalastukseen tai edes omistamiemme pato-, verkko- ja kulkutusoikeuksien valvontaan. 16. Vaatimus toimituksen jakamisesta Perustuslakivaliokunnan (PeVL 13/1989) kannan mukaan (s. 6) Tenon säädettyjen kalastusrajoituksen vuoksi muualla asuvat eivät voi käyttää kalastusoikeuksiaan (omaisuuttaan) normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla, joten tätä testiä ei tarvita enää muualla asuvien osalta. Perustuslakivaliokunta toteaa myös (s. 6), että voimassa oleva kalastussopimus ja sääntö johtavat muualla asuvien kalastusoikeuksia omistavien omistamisen merkityksettömyyteen, mikä viittaa omaisuuden pakkolunastuksen veroiseen tilanteeseen. Tenojoen kalastussopimuksella ja -säännöllä on puututtu tiloille kuuluvien kalastusoikeuksien käyttömahdollisuuksiin ja muualla asuvien osalta estetty ne kokonaan (Kulkki Vitikainen 2009), mikä viittaa pakkolunastuksen vertaiseen toimeen. Hallituksen esityksessä (HE 28/1990 vp) todetaan edelleen, että oikeudesta luopuminen, vaikkakin kalakantojen hoidon vuoksi esimerkiksi kalastussäännön määräyksen mukaisesti, edellyttää korvauksen maksamista. 7

8 Eduskunnan laki- ja talousvaliokunta on korvauslakiin johtaneen hallituksen esityksen johdosta antamassaan mietinnössään (LtVM 37/1990 vp) katsonut, että osa kalastussopimuksen rajoituksista on vaikeuttanut merkittävästi kalastusoikeuksien käyttöä ja tehnyt jopa näiden käytön osaksi mahdottomaksi. Katsomme, että em. perusteilla toimitus tulee jakaa kahteen osaan siten, että toisaalta (i) selvitetään korvauksiin liittyvät seikat ja korvaukset muualla asuvien kannalta ja toisaalta (ii) paikkakuntalaisten kannalta. Tätä jakoa puoltaa erityisesti se, että ulkopaikkakuntalaisten kannalta kysymys on pakkolunastukseen rinnastettavasta tilanteesta (PeL 15.2 ); kun taas paikkakuntalaisten kannalta omistusoikeuden käytön rajoittamisesta johtuvista korvauksista (PeL 15.1 ). Näin ollen kysymys on kahdesta erillisestä oikeudellisesta kysymyksestä myös perustuslain (PeL) mukaisesti samoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta. Näitä kahta eri oikeudellisesta perusteesta johtuvaa korvauskysymystä ei tulee sekoittaa yhdeksi ja samaksi toimitukseksi, jolloin vaarana olisi, että erityisesti ulkopaikkakuntalaiset kohtaavat oikeudenmenetyksiä. Seinäjoella Veikko Rintamäki LIITE Varatuomari Aimo Guttormin selvitys (2003), josta ilmenee Vetsikon lohkokunnan osalta lohisaaliin menetys kiloina ( kg) kunkin vuoden osalta samoin kuin lohen kilohinta vuosittain. Valtioneuvoston oikeuskaslerin ratkaisu Valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu Rovaniemen hovioikeuden tuomio