MAANMITTAUSLAITOKSELLE KANNANOTTO. Kohde Vetsikon kalakorvaustoimitus nro

Transkriptio

1 MAANMITTAUSLAITOKSELLE KANNANOTTO Kohde Vetsikon kalakorvaustoimitus nro Selvityksen esittäjät: 1. Silja Nuorgam, Jokela 1 25:1, Jokela II 25:6, Tievva 23:32, Vuolit Nuorri 23:43 2. Niilo Nuorgam, Alapeura 7:3 3. Rami Nuorgam, Vuolitsavvon 7:21 4. Niina Nuorgam, Stáludievvá 7:22 5. Jouni Nuorgam, Botnjeguoika 7:23 6. Piia Nuorgam, Buollámnuorri 7:20 7. Anne Nuorgam, Juovvajohka 7:16 8. Väinö Ola Jooseppi Guttorm, Palsa 24:5, Kaskatallu 25:11, Lohi 25:25 Asiamies ja prosessiosoite OTM Anne Nuorgam Sivla Ohcejohka puhelin Allekirjoittaneet toistavat aiemmin esittämänsä korvausvaatimukset ja niiden perustelut. Toimitusinsinööri Rantakivi on pyytänyt kannanottoja Vetsikon kalakorvaustoimituksen menettelytavoista: 1. Täsmennämme vaatimustamme kulttuurisen vahingon huomioon ottamista korvauksia määrättäessä ( ). Professori Juha Karhu on todennut asiantuntijalausunnossaan: Suomen vahingonkorvausoikeuden mukaan perusoikeuksien loukkauksista aiheutuvat haitat on pääsääntöisesti korvattava vahingonkorvauksena. Suomen

2 perustuslain 17.3 turvaa saamelaisten kulttuurisen perusoikeuden omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Kalastus on yksi saamelaisten perinteisistä elinkeinoista, joiden harjoittaminen on suojattu yhtenä tapana nauttia kulttuurisesta perusoikeudesta. Tenojoen kalastussäännöissä myös saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa kalastusta on estetty tai rajoitettu. Tästä estämisestä tai rajoittamisesta aiheutunut yksilöllinen perusoikeushaitta saamelaiselle kalastusoikeuden haltijalle on korvattava erityisenä kulttuurisena vahinkona. Vaikka kulttuurista vahinkoa ei ole erikseen mainittu Tenon kalakorvauslaissa, se voidaan ja tulee ottaa yhtenä korvattavana vahinkolajina huomioon (samaan tapaan kuin korkeimman oikeuden prejudikaatissa KKO 2013:52 korvattiin vapaudenmenetyksestä aiheutunut kärsimys vaikka vahingonkärsijällä ei ollut vapauden menetyksen korvaamisesta annetun erityislain mukaan oikeutta korvaukseen). Saamelaisen kalastusoikeuden haltijan kulttuurisen vahingon korvausaiheina ovat kalastusrajoituksista aiheutuvat konkreettiset ja välittömät haitat saamelaiskulttuurista nauttimiselle. Näiden määrittäminen erilaisina yksittäisinä kustannuserinä ei ole perusteltuna. Sen sijaan tässä lausunnossa päädytään esittämään kaavamaista kerrointa, jolla kulttuurinen vahinko otetaan systemaattisesti huomioon korvausmääriä määritettäessä. Kertoimeksi esitetään kahta. Jos Tenon kalakorvauslain säännösten katsottaisiin estävän tässä lausunnossa esitettyjen näkökohtien huomioon ottamisen Tenon kalakorvauslain tulkinnassa, toimitusmiesten tulisi perustuslain 106 ja 107 :ien mukaisesti jättää Tenon kalakorvauslain säännös soveltamatta siltä osin kuin se loukkaisi perustuslain 17.3 :ssä turvattua saamelaisten kulttuurista perusoikeutta. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että kysymykset kulttuuristen vahinkojen korvaamisesta tulisivat ratkaistaviksi erillisessä prosessissa yleisessä alioikeudessa, mitä ei kuitenkaan asian käsittelyn kesto jo tähän mennessä ja oikeuskanslerin siitä perustuslain 22 :ään nojalla esittämä kannanotto (OKV/1/21/2012) voida pitää perusteltuna vaihtoehtona. Täten esitämme kulttuurisen vahingon korvausmääriä laskettaessa kertoimeksi kahta. 2. Pyydämme maanmittauslaitosta käsittelemään tässä toimituksessa ensinnäkin korvausten periaatteet sekä sekä ratkaisemaan patojen osalta korvaukset ja maksamaan ne lunastuslain mukaisesti. Tätä toimitusta voidaan jatkaa toisessa vaiheessa muiden kalastusmuotojen osalta. 3. Maanmittauslaitos pyysi kantaa absoluuttisen ja relatiivisen korvauskynnyksen suuruuteen. Esitämme, että korvauskynnystä ei tule asettaa lainkaan, sillä korvauslain 1 :n 1 momentin mukaan menetyksestä on maksettava täysi korvaus. Tosin vähäisiä korvauksia ei tarvitse maksaa, joten esitämme maksun rajaksi 20 kalastusoikeuden haltijaa kohden.

3 4. Maanmittauslaitos pyysi kantaa siihen, mitä luetaan perintösaannoksi. Nykyisen säännön mukaan perinteisillä kalastusmuodoilla on oikeutettu kalastamaan se, joka on perintönä saanut kalastusoikeuden vakituisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa. Sääntöä on tulkittava laveasti, joten perinnöksi on tässä yhteydessä rinnastettava perittävän eläessään antama lahja ja ennakkoperintö sekä myös lahjan luonteinen kauppa. Kuitenkin lupaa myytäessä ELY-keskus on tulkinnut paikkakuntalaisuuden edellyttävän tosiasiallista oleskelua Utsjoen kunnassa vähintään puolen vuoden ajan, joten kalastusoikeuden haltija saattaa teoreettisesti olla oikeutettu ns. A-lupaan eli paikkakuntalaisille myytävään lupaan, mutta käytännössä hän ei ole saanut sitä ostaa. Tällaiset tapaukset tulisi huomioida jokaisen kalastusoikeuden haltijan osalta erikseen. 5. Uudistamme esityksen, että ennen vuoden 1972 kalastussääntöä säädetyt rajoitukset tulevat korvattavaksi vuodesta 1973 lukien, jos rajoitukset ovat olleet vuonna 1973 voimassa. Perustelut ilmenevät laki- ja talousvaliokunnan mietinnössä nro 37/1990 vp sekä hallituksen esityksestä. Vaihtoehtoisesti voimme viedä asian ratkaistavaksi erillisessä prosessissa yleiseen alioikeuteen, mikäli näitä menetyksiä ei käsitellä tässä prosessissa. 6. Maanmittauslaitos pyysi kantaa siihen, millä perusteella patoja voidaan luokitella. Tenolla pyydetään sekä tulvapadoilla että kesäpadoilla. Yleensä tulvapadoilla pyydetään kalastuskauden alussa lyhyen aikaa. Vaikka niilla kalastetaan lyhyemmän aikaa kuin kesäpadoilla, niin niiden tuotto on samansuuruinen, sillä suurin osa lohesta kalastetaan alkukesän aikana. Esitämme, että korvauksia laskettaessa kaikki eri patotyypit katsotaan samanarvoiseksi. 7. Esitämme, että korvauksen saajat ovat eri kalastusoikeuksien haltijat omistusaikansa perusteella. Perusteena valintaamme on oikeudenmukaisuus. Mikäli kalastusoikeuksien haltija on joutunut myymään oikeutensa kalastusrajoitusten vuoksi, niin on kohtuullista että hänelle maksetaan siitä korvaus, eikä ostaja hyödy ansiottomasti. Korvauksia määrättäessä käytetään erityisen etuuden osakasluetteloita laskuperusteena. Mikäli tilalla on erittäin vähäinen osakkuusluku, ja tilan haltija ei ole voinut hyödyntää kalastusoikeuksiansa, niin korvaus voitaisiin suorittaa kyseisen lohkotilan kantatilalle lukuunottamatta perintösaantotapauksia. 8. Maanmittauslaitos pyysi kantaa lohen hintaan eri aikoina. Toimitamme paikallisen lohenostajan kirjallisen selvityksen lohen hinnasta eri aikoina myöhemmin. 9. Saalismäärien arviointi perustuu Vetsikossa Pekka ja Liisa Lukkarin (2005) tekemään Vetsikon kalastusta koskeva selvitykseen sekä RKTL:n julkaisemiin tilastoihin (Paikkakuntalaisten lohenkalastus ja saaliit Tenojoen vesistössä Suomessa , RKTL:n työraportteja 18/2013). RKTL:n tilastoinnin ongelmana on niiden luotettavuus, sillä raportissa todetaan s. 10:

4 Tutkimusvuosina saaliit tiedusteltiin vuosittain kalastuskauden jälkeen kaikilta Tenojoen kalastusluvan lunastaneilta henkilöiltä. Saalistiedon antaminen on ollut vapaaehtoista. Saalistiedusteluihin vastaamattomissa kalastajissa oli sekä hyvin saalista saaneita että henkilöitä, jotka olivat ostaneet kalastusluvan vain tavan vuoksi. Muutamissa tapauksissa saalistietoa ei annettu tapakulttuuriin liittyvistä syistä. Saamelaisen luontaistalouden harjoittamiseen liittyy ns. hiljaista tietoa, joka siirtyy vain perhekunnittain sukupolvelta toiselle, jolloin lohisaaliit ja lohenkalastamiseen liittyvät tieto-taidot ovat hyvin henkilökohtaisia. Jotkut kalastajat ovat jättäneet vastaamatta saalistiedusteluihin siksi, että ovat pelänneet, että tietoja olisi annettu verottajalle. Toimitamme Vetsikon osakaskunnan laatiman arvion lohisaaliista vuosina myöhemmin. 10. Uudistamme vaatimuksemme, että korvauksille maksetaan lunastuslain mukainen 6 prosentin korko rajoitusten voimaantulosta. Korkoa laskettaessa on määrättävä korolle korko. Korvauksille on maksettava myös indeksikorotusta elinkustannusindeksin mukaisesti. 11. Hallituksen esityksen mukaan lupatulot eivät vaikuta korvauksiin: Kalastussopimuksesta ja säännöstä johtuvista korvauskysymyksistä on erotettava järjestely, jolla valtio palauttaa kalastuskunnille ja yksityisille vesialueiden omistajille näiden osuuden Tenojoen kalastuslupien myynnistä saaduista tuloista. Lupatulot ovat omaisuuden käyttökorvausta, eivätkä ole missään yhteydessä korvauksiin. 12. Lain 1 :n mukaan korvauksia maksetaan vuoden 1972, 1982 ja 1989 kalastussääntöihin liittyvistä menetyksistä. Laissa todetaan, että toimitusmääräys lunastustoimitusta varten on annettava kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta tai aluetta koskevan vesipiirirajankäyntitoimituksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Vesipiirirajankäyntitoimitus tuli lainvoimaiseksi vuonna Lakia säädettäessä ennakoitiin toimitusten alkavan pikaisesti, eikä otettu huomioon uusien sääntömuutosten vaikutusta korvauskysymyksiin. Säännön muuttuminen vuonna 2017 aiheuttaa erittäin suuria rajoituksia kalastusoikeuksien haltijoille. Mikäli vuoden 2017 sääntöä ei oteta huomioon korvauksia määrättäessä, niin tällöin kalastusoikeuksien haltijoilla on mahdollisuus hakea korvauksia normaalissa vahingonkorvausoikeusmenettelyssä. Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että Jos jotakin haittaa tai vahinkoa ei voida ennakoida riittävän tarkasti, on mahdollista, että tällaisen haitan tai vahingon osalta joudutaan myöhemmin maksamaan lisäkorvauksia. Esitämme, että korvaukset maksetaan kertakorvauksena vuoteen 2016 asti. Tenojoen sopimus aiheuttaa ns. jatkuvan haitan kalastusoikeuksien haltijoille, joten esitämme korvauksia maksettavaksi niin kauan kuin Tenon sopimus rajoittaa kalastusta Tenojoella. Tulevaisuudessa korvausten määrä tulee arvioida viiden vuoden jaksoissa Tenon sopimuksen tarkastamisen yhteydessä.

5 13. Korvauslaskennan perusteet patojen osalta voidaan laskea seuraavasti: viikkorauhoitus on merkinnyt 3/7-osaa teoreettisesta kokonaissaaliista, joten korvattavaksi jää 4/7 osaa sekä kaikki muut padot, joita ei voida käyttää kahden padon rajoituksen vuoksi. Vuosirahoituksen osalta alkukauden rauhoituksella on suurempi merkitys, sillä suurin osa saaliista saadaan alkukalastuskauden aikana. Monofilin ja virransuojuksen käytön kieltäminen ovat vaikuttaneet saalismäärään. Muiden kalastusmuotojen laskentaperusteiden osalta täydennämme vaatimustamme toimituksen myöhemmässä vaiheessa. 14. Esitämme, että asianosaisille varattaisiin vielä tilaisuus lausua maanmittauslaitoksen patojen korvauslaskennasta. Laati: OTM Anne Nuorgam valtuutustensa nojalla