Mikä paikallissijoissa kiinnostaa kognitivistia? Suomen kieliopin kysymyksiä 2. osa: suomen paikallissijat suhteiden ilmaisijoina

Transkriptio

1 Mikä paikallissijoissa kiinnostaa kognitivistia? Suomen kieliopin kysymyksiä 2. osa: suomen paikallissijat suhteiden ilmaisijoina Tuomas Huumo Etenkin alkuvaiheen kognitiivisessa kielitieteessä päähuomio oli erilaisten spatiaalisten (ja niistä abstraktistuneiden) suhteiden ilmauksissa. Virstanpylväänä mm. George Lakoffin ja Claudia Brugmanin tutkimukset englannin overpreposition eri merkityksistä. Innostus laajeni muihin spatiaalisiin ilmauksiin, ja englannin lisäksi tutkittiin ahkerasti mm. saksaa, hollantia, ranskaa ja suomea. Suomessa (fennistiikassa) kognitiivisen kielitieteen alkuvaihe oli 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Päähuomio oli samoin perusmerkitykseltään spatiaalisissa elementeissä: paikallissijat ja adpositiot (yleisemmin: grammit). Pentti Leinon artikkeli 1989: Paikallissijat ja suhdesääntö (Virittäjä). Leino suhteutti kognitiivisen näkökulman suomalaiseen traditioon ja etenkin Paavo Siron muotoilemaan suhdesääntöön, joka koski ns. kvasipredikaatteja. Kvasipredikaatteja olivat erilaiset suhteita ilmaisevat kieliopilliset elementit kuten juuri paikallissijat ja adpositiot. Siron perussääntö: kvasipredikaatti-ilmaus liittyy transitiivilauseessa objektiin, intransitiivilauseessa subjektiin. Tämä tarkoittaa sitä, että transitiivilauseessa merkitykseltään spatiaalinen kvasipredikaattiilmaus kuvaa paikkaa (tai muuta tilaa) johon suhteutuu ensisijaisesti objektin tarkoite: Jukka heitti pallon koriin, Tyttö poimi pudonneen kirjan pöydän alta, Opettaja säilytti avaimia autossa: Koriin päätyy pallo eikä Jukka, pöydän alta poistuu kirja eikä tyttö, ja autossa ovat avaimet eikä opettaja. Intransitiivilauseessa objektia ei ole, ja siellä kvasipredikaatti-ilmaus kertookin subjektin tarkoitteen sijainnin: Jukka hyppäsi koriin, Tyttö ryömi esiin pöydän alta, Opettaja istui autossa. Myöhemmässä fennistiikassa on huomautettu (mm. Matti Sadeniemi ja Alho Alhoniemi) että olosijojen ja olosijaisten (jossain olemista kuvaavien) adpositioiden osalta suhdesääntö toimii vain tietyiltä osin. 1

2 Tavallisemmin staattinen olosijailmaus kuvaa toiminnan paikkaa, näyttämöä, jossa sijaitsevat kaikki tilanteen osallistujat, ei pelkkä objektin tarkoite: Pekka potki palloa pihalla, Opettaja laski rahoja autossa. Suhdesäännön mukaisesti nämä ilmaukset toimivat Alhoniemen mukaan mm. eräissä aistihavaintoa kuvaavissa lauseissa sekä paikassa olemisen aiheuttamista kuvaavissa lauseissa: Jukka näki pallon korissa, Opettaja seisotti oppilasta nurkassa. Joissain transitiivilauseissa voi esiintyä myös pelkkää subjektin tarkoitteen paikkaa kuvaavia olosija-adverbiaaleja: Mies keitti puuroa kattilassa. hellan ääressä. keittiössä. Myös muutossijaiset adverbiaalit voivat olla tällä tavoin kaksitulkintaisia: Metsästäjä ampui lintua kiveltä. Jussi kuuli naapurien keskustelun makuuhuoneesta. Suomessa grammi käsin disambiguoi (poistaa kaksitulkintaisuuden) tällaisia tapauksia ja kertoo, että adverbiaali kuvaa nimenomaan subjektin tarkoitteen paikkaa (Ojutkangas 2003): Metsästäjä ampui lintua kiveltä käsin; Jussi kuuli naapurien keskustelun makuuhuoneesta käsin. Kognitiivisessa kielitieteessä paikallissijoja adpositioita pidetään relationaalisina eli suhdetta ilmaisevina elementteinä. Tarkemmin sanoen niiden ilmaisevat suhteet ovat luonteeltaan atemporaalisia (koska vain verbi ilmaisee kognitiivisen kieliopin termein temporaalista relaatiota). Atemporaaliset relaatiot jakautuvat edelleen yksinkertaisiin (ei-muutokselliset) ja kompleksisiin (muutokselliset). Esimerkiksi olosijan kuvaama relaatio laatikossa voidaan esittää yhdellä kuviolla, mutta muutossijan kuvaama relaatio laatikosta edellyttää useaa peräkkäistä kuviota. Tilanteen osallistujina ovat muuttuja (trajector) ja kiintopiste (landmark). Muuttuja on se, mikä johonkin suhteutetaan, ja kiintopiste suhteutuskohta. Esimerkiksi lausekkeessa Kirja pöydän alla on muuttujana kirja ja kiintopisteenä pöytä; kirja siis nostetaan tilanteessa esille ( se, mistä puhutaan ) ja se suhteutetaan spatiaalisessa tilassa pöytään. Jaon taustalla on hahmopsykologiaan peritytyvä kuvio / kehys (figure / ground) jako, jota etenkin Talmy on käyttänyt omissa tutkimuksissaan. 2

3 Paikallissijojen polysemiaa Kognitiivinen ajattelu muistuttaa siis jossain määrin Siron suhdesääntöä. Kokonaista lausetta kuvattaessa suhteutus kvasipredikaatin (kiintopisteen) ja muuttujan välillä tapahtuu kuitenkin kognitiivisen kieliopin ajattelussa enemmän verbin kautta kuin Siron mallissa. Verbin merkitykseen (merkityspotentiaaliin) kuuluu mahdollisuus ilmaista tilasuhdetta, ja kvasipredikaatti-ilmaus täyttää tämän merkitystehtävän. Paikallissijojen merkitystehtäviä on tapana jakaa erilaisiin alueisiin (engl. domain), joihin ne kytkevät muuttujan ja kiintopisteen välisen suhteen. Suomessa keskeisiä paikallissijoilla ilmaistavia merkitysalueita ovat ainakin paikka (pihalla), aika (talvella), omistus ja kognitio (Liisalla), olotila (hunningolla) sekä hypoteettinen tai abstrakti tila (sillä ehdolla). Lisäksi (yksittäiset) paikallissijat ilmaisevat muita merkityksiä, esimerkiksi verbien rektioadverbiaaleina (ihastuin häneen, suutuin hänen epäluotettavuudestaan, pidän hänestä, Jussista koko kysymys on turha, vaikuttaa epäilyttävältä, tuoksuu hyvältä / hyvälle) ja kiteytyneiden konstruktioiden osina. Leino (1993) tutkii perusteellisesti elatiivisijan polysemiaa ja sen merkitysten kytkeytymistä toisiinsa. Tällaisissa tapauksissa yksittäinen paikallissija irtautuu paradigmastaan, ts. muilla saman sarjan paikallissijoilla ei ole vastaavia tehtäviä. Esimerkiksi pitää-verbin rektioelatiivi (Pidän sinusta) ei vaihtele samaan tapaan inessiivin ja illatiivin kanssa kuin vapaissa adverbiaaleissa: *Pidän sinussa, *Pidän sinuun. Juuri elatiivi onkin erityisen polyseeminen paikallissija. Leino (1992, 1993) analysoi perusteellisesti elatiivin polysemiaa kognitiivisen kielitieteen näkökulmasta. Erosijatehtävänsä lisäksi elatiivi ilmaisee mm. väylää samaan tapaan kuin adpositio läpi: Varas tuli ikkunasta, Juna meni tunnelista. Lisäksi elatiivilla on mielenkiintoinen tehtävä ilmaista ajankohtaa: Loppusyksystä säät kylmenevät, Hän tuli jo alkuillasta, Alkuyöstä kaupunki hiljeni. Elatiivi erosijana tuntuu näissä motivoimattomalta, mutta Leino toteaa, että lauseiden kuvaamassa tilanteessa on usein kyse jonkin tilanteen alkamisesta, jonka jälkeen tilanne on voimassa. 3

4 Paikallissijasysteemi kokonaisuutena Paikallissijojen on tapana ajatella muodostavan sarjoja, jotka koostuvat eri sijoista: Sisäpaikallissijat: inessiivi, elatiivi, illatiivi Ulkopaikallissijat: adessiivi, ablatiivi, allatiivi Yleiset paikallissijat (mikäli pidetään paikallissijoina ollenkaan): translatiivi ja essiivi Kussakin sarjassa on yksi staattista paikassa tai muussa tilassa olemista kuvaava olosija ja kaksi muutossijaa: tulosija ( minne? ) ja erosija ( mistä? huom. että erosija puuttuu yleisten paikallissijojen ryhmästä). Tulosija kuvaa siirtymistä paikkaan (illatiivi, allatiivi, translatiivi) ja erosija poistumista paikan luota (elatiivi, ablatiivi). Yleisistä paikallissijoista translatiivi kuvaa siirtymistä rooliin tai olotilaan (opettajaksi, sairaaksi), essiivi roolissa tai olotilassa olemista (opettajana, sairaana). Kiintopisteen lisäksi kognitiivisessa kieliopissa erotetaan hakualue, joka tarkoittaa sitä (kiintopisteeseen suhteutettua) aluetta, jolla muuttuja voi sijaita. Kognitiivisen kieliopin termein voi sanoa, että suomen sisä- ja ulkosijoja erottaa toisistaan nimenomaan hakualue: perustapauksessa kiintopisteen sisäpuoli vs. ulkopuoli (lähistö tai pinta). Paikallissijat toimivat sarjana juuri spatiaalisessa perusmerkityksessään: laatikossa, laatikosta, laatikkoon vs. laatikolla, laatikolta, laatikolle. Ne ilmaisevat ensisijaisesti topologisia suhteita, eivät niinkään suuntaa akseleilla; jälkimmäisessä tehtävässä ovat tyypillisiä adpositiot (talon edessä / takana) Paikallissijojen ei-spatiaaliset merkitystehtävät toteuttavat oppositiosysteemiä vajavaisesti tai eivät ollenkaan. Etenkin sisä- ja ulkopaikallissijojen ero katoaa puhuttaessa esimerkiksi ajasta tai olotilasta: miksi talvella, aamulla, viime viikolla (ulkosijat) mutta toisaalta tammikuussa (sisäsija), jouluna, viime vuonna (yleinen olosija)? Miksi vinossa (sisäsija) mutta kallellaan (ulkosija)? Suunnan oppositio sen sijaan toimii paremmin myös ei-spatiaalisten merkitysten ilmauksissa: työskennellä joulusta pääsiäiseen Kuitenkin: Tulen kotiin jouluksi, En ole nähnyt häntä moneen päivään. olla humalassa, tulla humalaan, selvitä humalasta. Kuitenkin: (mennä) mönkään, *möngässä, *möngästä 4

5 Usein paikallissijojen eri merkitysalueiden välinen ero on jatkumomainen: mennä kaivolle / saunaan / markkinoille (paikka vai olotila?), nukkua junassa Tampereelle asti (paikka mutta myös ajallinen kesto), heittää pallo Matille (spatiaalinen siirtymä + possessiivinen suhde), nähdä aika kellosta (paikka, kognitiivinen siirtymä) Pekka on kahvilla / (yltä päältä) kahvissa. Liisa on pesulla; Paita on pesussa. Kone on lennolla; Lintu on lennossa. Lauseasema ja konstruktio (lauseen edustama rakennetyyppi, ns. lausetyyppi) vaikuttavat paikallissijailmausten tulkintaan: Elvis oli t-paidassa vs. T-paidassa oli Elvis. Ongella Elmeri huitaisi Anselmia ongella. Pikkupöydällä tikitti radion vieressä herätyskello vs. Radion vieressä tikitti pikkupöydällä herätyskello. Jakkaralla papukaija kiljui häkissään vs. Häkissään papukaija kiljui jakkaralla. Bulgariassa presidentillä on linna Ranskassa. Mikä siellä liikkuu? Muutossijoilla on runsaasti sellaisia käyttöjä, jotka eivät perustuu tilanteen ilmipannun osallistujan konkreettiseen siirtymään vaan käsitteistykseen. Liikkuva osallistuja voi toisinaan olla implisiittinen, ts. sitä ei lauseessa mainita mutta paikallissijailmaus kertoo sen kulkusuunnan. Esim. Sotilas kirjoitti rintamalta kotiin. Pekka sylkäisi ikkunasta ulos. Laulaja lauloi mikrofoniin. Lauseissa on mukana liikkuva osallistuja, johon ei kuitenkaan viitata NP:llä vaan jonka verbi ja paikallissijailmaus implikoivat. Näissä esimerkeissä liikkuja on suhteellisen konkreettinen osallistuja, mutta joskus se on epämääräisempi, esimerkiksi jonkinlainen säteily tai muu signaali. Esim. Valo pilkotti metsästä; Takasta hehkui lämpöä; Ääni kuului pihalta; Pekka viestitti minulle taskulampulla ikkunastaan. Tällaiset esimerkit ovat aidon ja fiktiivisen liikkeen rajamailla: liittyykö niissä kuvattuihin siirtymiin aitoa liikettä vai onko liike puhtaasti fiktiivistä? Huom. Asiaa ei ratkaise luonnontiede (esim. fysiikan näkemys siitä, miten valo etenee) vaan tavallisen ihmisen kansanmalli (folk model): valon liikettä ei pysty varsinaisesti havaitsemaan, joten kognition kannalta kyse on fiktiivisestä liikkeestä. Ääni- ja hajusignaalien liike on tässä rajatapaus: esimerkiksi äänen liikkumisen voi tavallinen ihminenkin havaita kaikuilmiöstä; hajuärsykkeiden liikkeen niiden suhteellisesta hitaudesta. Toisinaan liikkujana on jonkinlainen abstrakti tajunnansisältö; Alhoniemi (1975) puhuu kognitiivisista siirtymistä. Näissä liikkujaksi esitetään esimerkiksi tieto tai havainto jostakin, ja tätä siirtymää kuvataan suuntasijojen avulla. 5

6 Kognitiivisen siirtymän tyypillinen konteksti on esimerkiksi tiedon liikkuminen ihmisten välillä: Jari kuuli juorun Sepolta ja kertoi sen edelleen Jaakolle. Tällöin kognitiivisen siirtymän kiintopisteinä toimivat ihmiset, joita koodataan tyypillisesti ulkopaikallissijoilla (sisäpaikallissija ei toimi näin, vrt. Jari kuuli juorun Seposta). Rinnastuu erilaisten possessiivisten siirtymien ilmaisemiseen: Jari sai kirjan Sepolta ja antoi sen edelleen Jaakolle. Joskus kognitiivisen siirtymän lähtökohdaksi voidaan esittää myös eloton tarkoite; tällöin tilanteessa on kuitenkin oltava (ainakin implisiittisesti) mukana elollinen osallistuja, joka kokee siirtymän vaikutuksen. Esim. Luin uutisen lehdestä; Näin ajan kellosta; Ostaja tarkisti hevosen iän sen hampaista; Huomasin hänet ihmisjoukosta; Hän oppi kirjasta paljon uutta. Näissä erosija kuvaa paikkaa, josta subjektin elollinen tarkoite hankkii tai saa jonkinlaista tietoa. Vastaavasti tulosija voi toisinaan (ilmeisesti kuitenkin vähemmän produktiivisesti) ilmaista paikan, johon jonkinlainen tieto talletetaan tai asetetaan muiden saataville. Esim. Hän kirjoitti asiasta päiväkirjaansa; Valitin kuluttajaneuvontaan; Laitoit minut nettiin (metonymia!). Kognitiivisessa siirtymässä voi liikkua myös konkreettinen olio; tällöin liike on fiktiivistä ja suhteutuu elollisen osallistujan tajunnanpiiriin suuntautuen sinne tai sieltä pois. Suomelle tyypillistä: oliot, joista tulemme tietoisiksi, liikkuvat pois sijaintipaikastaan ( tulevat sieltä osaksi havaintopiiriämme tai tietoisuuttamme): Löysin seinästä raon; Huomasin hänet väkijoukosta; Erotin hänen hahmonsa verhon takaa. Vastaavasti oliot, jotka poistuvat tietoisuudestamme tai tajunnanpiiristämme, siirtyvät fiktiivisesti omaan olinpaikkaansa: Jätin sateenvarjon bussiin; Unohdin kirjan pöydälle. Myös subjektin tarkoittama olio itse voi kokea olotilanmuutoksen, joka esitetään sen olinpaikkaan tai siitä pois suuntautuvana (vaikkei varsinaista siirtymää tapahdukaan). Esim. Auto ruostui pellolle; Juoksija väsähti radalle; Hän kuoli taistelukentälle; Juopunut sammui lattialle; Nukahdin sohvalle. Näissä ilmaistaan jonkinlainen olotilanmuutos epäkanoniseen (negatiiviseen) olotilaan. Vastakkainen suunta: Heräsin sohvalta; Havahduin nojatuolistani; Potilas virkosi vuoteeltaan toisaalta tulosijakin esiintyy: Heräsin linnunlauluun / pullantuoksuun; Vauva syntyi taksiin. 6

7 Paikallissijailmaukset tilanrakentajina Paikallissijailmausten tyypillinen tehtävä on ilmaista erilaisia tiloja (paikka, aika, omistus, olotila, abstrakti). Näihin tiloihin sijoittuu osa kuvattavan tilanteen osallistujista tai koko tilanne kaikkine osallistujineen. Paikallissijailmaukset toimivat usein tilanrakentajina Fauconnierin mental spaces teorian tarkoittamassa mielessä. Tiloihin voidaan esitellä tuttuja tarkoitteita, jotka siirretään sinne aiemmin diskurssissa puheena olleista tiloista Pekka muutti Turkuun. Turussa hän opiskeli suomen kieltä. tai uusia tarkoitteita, jotka kohdataan vasta kyseisessä tilassa: Turussa joku mies ryösti pankin joulupukiksi pukeutuneena. Monissa tiloissa on erilaisia rooleja, jotka voivat saada arvoikseen erilaisia yksilöitä. Lauseen kuvaama tilanne voi koskea rooleja sinänsä tai niissä tietyllä hetkellä olevia yksilöitä. Bulgariassa presidentti nimittää yliopistojen professorit, Suomessa ei. Bulgariassa presidentti harrastaa shakkia, Suomessa rullaluistelua. Tällaisissa tapauksissa paikallissijailmaus voi menettää konkreettista spatiaalista merkitystään ja possessiivistua : puhe on nimenomaan Bulgarian presidentistä, ei välttämättä siitä, että kuvattu tilanne esiintyisi Bulgariassa. Bulgariassa presidentillä on virkakäytössään linna Ranskassa. Bulgariassa presidentti käy kerran vuodessa valtiovierailulla Suomessa. Lauseessa ei synny spatiaalista ristiriitaa, koska lauseenalkuinen ilmaus Bulgariassa ymmärretään possessiivistuneeksi. Jos possessiivistunut tulkinta suljetaan yksiselitteisesti pois, lause on outo:? Bulgariassa Suomen presidentillä on linna Ranskassa. Possessiivistuneen tapainen tulkinta voi syntyä myös silloin, kun puheena on yksilö, mikäli predikaatio on sellainen, ettei spatiaalinen tulkinta ole luonteva: Puutarhassa Pekka osaa saksaa. Tässä huoneessa Liisa on lääkäri. 7

8 Paikanilmaus voi myös temporaalistua silloin, kun lausekonteksti korostaa paikassa vietetyn ajanjakson kestoa: Helsingissä Pekka pelasi maanantaisin shakkia. Maanantaisin Pekka pelasti shakkia Helsingissä. Lauseparissa myös paikan ja ajan keskinäinen vaikutusalasuhde vaihtelee: ollaanko Helsingissä pidempi jakso, jonka aikana maanantaisin pelataan shakkia, vai käydäänkö Helsingissä juuri maanantaisin shakkia pelaamassa? Perussääntö on, että ajan ilmaukset hallitsevat vaikutusalassaan possessiivisia ja spatiaalisia paikallissijailmauksia, mutta temporaalistunut tulkinta voi muuttaa suhteen päinvastaiseksi. Myös omistussuhdetta ilmaiseva paikallissijamuoto voi saada temporaalisen tulkinnan: Liisalla tuo auto oli melkein joka viikko korjaamolla. Yhteenvetoa Paikallissijat ovat keskeinen osa suomen kielen spatiaalisten ja muiden tilojen ilmaussysteemistä; niitä täydentävät erilaiset grammit (adposition ja adverbit). Paikallissijoja ja muita kvasipredikaatteja on kuvattu vanhemmassa fennistiikassa ns. suhdesäännön avulla (Paavo Siro). Kognitiivisen kielentutkimuksen keskeinen tutkimuskohde Paikallissijoja voi kuvata kognitiivisen kieliopin termein relaation ilmauksina: olosijat kuvaavat yksinkertaista, muutossijat kompleksista relaatiota, jonka kiintopisteen ilmaisee paikallissijassa taipunut NP. Relaation muuttuja voi olla jokin lauseytimen kuvaaman tilanteen osallistuja tai koko tilanne. Paikallissijailmauksia voi käsitellä myös tilanrakentajina mental spaces teorian hengessä ja pohtia, miten osallistujia kuljetetaan tilojen välillä ja miten tilat suhteutuvat toisiinsa. 8