Näkökulmia päihdekoulutukseen transdrug-projekti 2003

Transkriptio

1 Näkökulmia päihdekoulutukseen transdrug-projekti 2003

2 Näkökulmia päihdekoulutukseen transdrug-projekti 2003 Toimittaja Marjatta Montonen Copyright A-klinikkasäätiö ja tekijät 2003 Julkaisija A-klinikkasäätiö 2003 Graafinen suunnittelu Mary Woolley A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 46 ISBN ISSN The Transdrug project has been carried out with the support of the European Community Leonardo da Vinci programme. The content of this project does not necessarily reflect the position of the European Community or the National Agency, nor does it involve any responsibility on their part.

3 lukijalle A-klinikkasäätiön koordinoimassa EU:n Leonardo da Vinci -ohjelman tuella toteutetussa Transdrug-projektissa ( ) lähestyttiin päihdekoulutusta koulutustarpeiden erittelyn ja kartoittamisen näkökulmasta. Projektin neljässä Euroopan maassa toimivat partnerit kokeilivat omilla alueillaan erilaisten tarvekartoitusmenetelmien toimivuutta 1 Transdrug-projekti: Kouluttajan työkalupakki kättä pitempää päihdekoulutuksen kehittämiseen. A-klinikkasäätiö käytännössä. Kokemukset koottiin kirjana julkaistuun Kouluttajan työkalupakkiin 1, jonka toivotaan palvelevan innoittajana ja käsikirjana päihdekoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Suomalaisten partnerien toteuttamia osahankkeita esiteltiin Työkalupakissa suhteellisen suppeissa menetelmäpainotteisissa artikkeleissa. Laajempia ja sisällöllisempiä kuvauksia on koottu tähän artikkelikokoelmaan. Kokoelmaa on täydennetty A-klinikkasäätiön koulutuksen kehittäjien ja yhteistyökumppaneiden kirjoittamilla artikkeleilla, jotka omalta osaltaan valottavat suomalaisen päihdekoulutuksen monimuotoista kenttää ja sen tämänhetkisiä kehityssuuntia. Artikkelikokoelman tavoitteena ei ole esittää kattavaa kuvausta päihdekoulutuksen tilasta vaan ristivalottaa joitakin keskeisiä aiheita. Transdrug-projekti esittää lämpimät kiitokset suomalaista päihdekoulutusta tarkastelevan artikkelikokoelman kirjoittamiseen osallistuneille päihdekoulutuksen asiantuntijoille. transdrug-projekti

4 sisältö Lukijalle Päihdetyön koulutus kehityssuuntia 6 Tiina Sutinen Näyttötutkinto päihdetyön opetuksen ja työelämän rajapinnalla 8 Leila Märkjärvi Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista 13 Tiina Kauma Toisen asteen ammatillisen koulutuksen päihdetyön koulutusosien kehittyminen mielisairaanhoitaja-koulutuksesta lähihoitajakoulutukseen 22 Riitta Heikkinen-Peltonen ja Marjut Virta Opiskelijalähtöinen opetussuunnitelma: Pirkanmaan ammattikorkeakoulun päihdetyön erikoistumisopinnot sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille 27 Tuija Salo ja Marja-Liisa Torikka Päihdeosaamista sosiaalialan ammattikorkeakoulun jatkotutkinnosta 31 Terhi Laine ja Antti Weckroth A-klinikkasäätiön koulutustoiminta 35 Tuula Annala Huuko-projekti: Valtakunnallista valmennusta ja alueellista toimintaa huumeriippuvuuden hoidon täydennyskoulutuksessa 40 Maria Inkinen Ammatillisen päihdekoulutuksen alueellinen suunnittelu Turussa 43 Marja Niskasaari ja Arja Tikka Kuusankosken kunnallisten päättäjien päihdetietous ja päihdekoulutuksen tarpeet 46 Anitta Tähti-Niemi Kirjoittajat 50 Liite 1: Keskustelua tulevaisuuden päihdekoulutuksesta Transdrug-seminaarissa 51 Liite 2: Ammatillisen päihdekoulutuksen toimijoita 53

5 PÄIHDETYÖN KOULUTUS KEHITYSSUUNTIA Tiina Sutinen Vaikka päihteiden käytöstä, lisääntyneistä päihdehaitoista ja päihdehoidon kehittymisestä on kirjoitettu viime vuosina paljon, niin päihdetyön koulutuksesta on vähän julkaistua tietoa. Päihdehoitoon ja kuntoutukseen panostamisen on todettu olevan kannattavaa ja tuloksekasta. Tämä edellyttää osaavia ja asiantuntevia sosiaali- ja terveysalan toimijoita sekä heidän oikeaan aikaan toteuttamiaan interventioita, joustavia ja saumattomia hoitoja kuntoutumispolkuja. Päihdetyön perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen kehittämiselle on olemassa valtakunnallinen tilaisuus, sillä niin kansallinen terveydenhuolto-ohjelmamme, sosiaalialan kehittämisohjelma kuin 2000-luvun alkoholiohjelma nostavat erääksi painopistealueeksi päihdetyön osaamisen vahvistamisen ja erityisesti peruspalvelujen roolin varhaisvaiheen päihdehaittojen toteamisessa. Myöskin Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton valmistelemat Päihdepalvelujen laatusuositukset esittävät, että jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon yleisissä palveluissa ja päihdehuollon erityispalveluissa työskentelevällä on perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen kautta muodostunut ammattitaito päihdeongelmien varhaiseen tunnistamiseen, hoidon tarpeen arvioimiseen sekä korkeatasoiseen ammatilliseen hoitoon ja kuntoutukseen. Sosiaalialan kehittämisohjelman selvitysraportin mukaan päihdepalvelujen laatusuositusten toimenpide-ehdotukset tulisi saattaa minimitasolle vuoteen 2007 mennessä. Tällä hetkellä päihdetyön koulutusta toteuttavat lukuisat eri tahot: perinteisen päihdehuollon lisäksi sosiaali- ja terveysalan koulutusyksiköt, eri ammattiryhmät kuten päihdesairaanhoitajat ja päihdelääkärit sekä lukuisat eri järjestöt. Koulutuksen järjestäjien monitahoisuus on sekä rikkaus että haaste. Kilpailu koulutuksen aloituspaikoista ja osallistujamääristä on kovaa. Tämä asettaa haasteita koulutuksen koordinoimiselle, horisontaaliselle ja vertikaalisen osaamisen rakentumiselle, koulutussuunnittelulle, koulutustarpeen arvioimiselle, koulutuksen sisällölle, opetusmenetelmille ja koulutuksen laadulle. Useissa ammatillisissa koulutusyksiköissä päihde- ja huumetyötä opetetaan joko yksittäisiä tunteja läpäisyperiaatteella useammissa aiheissa tai eri mittaisia opintokokonaisuuksia joko perusopinnoissa tai vapaasti valittavina. Monissa ammattikorkeakouluissa on käynnistynyt päihde- ja huumetyön sekä ennaltaehkäisevän päihdetyön erikoistumisopintoja. Tulevaisuudessa myös ns. jatkotutkinnoilla tulee olemaan nykyistä merkittävämpi osuus. Kokemuksia päihdetyön ammattitutkinnoista ja niiden järjestämisestä alkaa myös olla. Keskeisiä kehittämisalueita Kehittämisalueita opettajien päihdeosaaminen asiantuntijoita kouluttajiksi sisällön selkiyttäminen päihdetyö opetussuunnitelmiin oppilaitosten ja työelämän yhteistyö Ammatillisen koulutuksen näkökulmasta keskeisimpiä kehittämisalueita ovat opettajien päihdetyön osaamisen vahvistaminen, ulkopuolisten asiantuntijoiden/luennoitsijoiden turvaaminen erillisten rahoitusjärjestelyjen avulla sekä päihdetyön koulutuksen sisällön selkiyttäminen perus- ja erityisosaamiseen. Tällä hetkellä päihdetyön opetusta ei ole riittävän vahvasti sidottu oppilaitosten perusopetussuunnitelmiin, muuten kuin toisella asteella. Näin ollen vaarana on, että päihdetyö oppiaineena tai sen integroiminen muihin oppiaineisiin jää yksittäisen asiasta kiinnostuneen ja valveutuneen opettajan varaan. Toiseksi opettajien päihdetyön osaamisen vahvistaminen edellyttää tiivistä oppilaitosten ja työelämän yhteistyötä ei ainoastaan opiskelijoiden opinnäytetöiden ja työharjoittelujen kautta vaan myöskin takaamalla opettajille mahdollisuus riittävän pitkäkestoisiin työelämässä tapahtuviin työharjoittelujaksoihin. Näin mahdollistuu niin ajankohtaisten tietojen päivitys puolin ja toisin koulutusyksiköiden ja työelämän edustajien kesken kuin myös kehittävä arviointi koulutuksen ja työelämän kohtaamisen rajapinnasta ja vastaavuudesta. Sisällöllisesti päihdetyön koulutus on monipuolistunut. Perinteisistä aine- ja farmakologisista tietoiskuista ja päihdehuollon palvelujärjestelmien kuvauksista on siirrytty yhä enemmän päihteiden käyttäjän tunnistamiseen, puheeksiottamiseen ja hoidontarpeen arvioimiskoulutuksiin. 6

6 Tulevaisuudessa on kuitenkin perusteltua selkiyttää entistä enemmän perus- ja erityisosaamisen painopiste- ja osaamisalueita. Tämä edellyttää myös entistä selkeämpiä sopimuksia ja työnjakoa oppilaitosten ja muiden päihdekoulutusta toteuttavien tahojen kanssa. Päihdetyön tietoperusta Mikä sitten onkaan päihdetyön tietoperusta, tarvitaanko sitä ja, jos tarvitaan, mihin? Mitä on yhteinen, kunkin tieteenalan oma tai moniammatillinen tietoperusta? Millaista tietoa ja osaamista päihdetyössä tarvitaan perustasolla ja erityispalveluissa? Voidaanko olettaa eriasteisten päihdehaittojen kuormittaessa yhteiskuntaamme, että sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutusyksiköistämme valmistuu osaajia ja ammattilaisia ilman vähäisiäkään päihdetyön opintoja. Tai voidaanko ajatella, että esimerkiksi motivaatio- ja muutosprosessin ymmärtäminen sekä motivoivan haastattelun taidot olisivat kaikkien työntekijöiden perusosaamiseen kuuluvia? Mitkä ovat päihdetyön työmenetelmät terveydenhuollossa, sosiaalityössä, nuorisotyössä, päihdetyössä? Palveluohjaaja on selkeä esimerkki uudenlaisesta osaamisesta ja eri palvelujärjestelmien rajapinnoilla joustavasti liikkuvasta päihdeosaajasta. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka näiden palveluohjaajien osaaminen rakentuu ja kuinka sitä koulutuksella on mahdollista tukea? Sekä pitkäkestoista prosessinomaista koulutusta että täsmäkoulutusta tarvitaan. Koulutukseen liittyvät kiinteästi myös opetusmenetelmät ja käytetty opetusmateriaali. Millaisia opetusmenetelmiä tarvitaan päihdetyön tietoperustan vahvistamiseksi ja uudistamiseksi sekä osaamisen lisäämiseksi? Suurista yksittäisistä koulutustilaisuuksista alkaa olla aika siirtyä pitkäkestoisiin prosessinomaisiin koulutuksiin, joissa teoreettinen tieto ja käytännön työstä saatu kokemuksellinen tieto vuorottelevat. Toisaalta tarvitaan myös täsmäkoulutusta uusiin työtapoihin ja työmenetelmiin. Myöskin verkko-opetusta on tarpeen kehittää entisestään. Yhä enemmän koulutuksen järjestäjiltä edellytetään alueellista erityistuntemusta, poikkihallinnollisten ja verkostopohjaisten toimintamallien hyödyntämistä. Alueellisten ja seutukunnallisten osaamis-, erityis- ja koulutustarpeiden kartoittaminen onkin koulutussuunnittelun perusta. Tulevaisuudessa joudutaan perustellusti kysymään, mitä on perinteinen päihdetyö kuntien päihdehuollon perus- ja erityispalveluissa ja miten kunnissa työskentelevien työntekijöiden osaaminen turvataan, jotta päihdehuollon asiakkaat ja heidän perheenjäsenensä saavat tarvitsemiaan palveluja? Seudullista yhteistyötä ja palvelujen tuottamista on esitetty erääksi vaihtoehdoksi turvata erityisosaamista niiden asiakasryhmien hoidossa, joiden esiintymistiheys alueella on vähäinen. Tulevaisuuden kehittämisalueita on lisäksi päihdetyön koulutuksen entistä parempi koordinoiminen ja koulutuksesta saatujen kokemusten hyödyntäminen. Voidaan myös kysyä tarvitseeko päihdetyö selkeämmin omaa viitekehystään? Päihdehuollon perus- ja erityispalvelut tarvitsevat niinikään selkiyttämistä ja vahvistamista. Koulutuksellisesti tärkeää olisi myös siirtää pitkään päihdehuollossa työskennelleiden kokemuksellinen tieto uusille työntekijöille. Oman haasteen tuovat uudet aineet ja niiden vaikutus lähestymistapoihin ja työmenetelmiin. Myöskin erilaiset käyttäjäryhmät kuten esimerkiksi kaksoisdiagnoosipotilaat ja vammaiset henkilöt haastavat tarkastelemaan perinteisiä lähestymistapojamme ja työmenetelmiämme uudelleen. Alueelliset erot päihteiden käytössä ja päihdepalvelujen saatavuudessa ovat suuria. Miten taata syrjäseuduilla työskentelevien työntekijöiden päihdetyön osaaminen koulutuksen, konsultaation ja työnohjauksen avulla? Tiedon ja kokemusten koostaminen kaikista edellä mainituista asioista on tärkeää. Tässä tehtävässä sosiaalialan osaamiskeskukset tulevat toimimaan tulevaisuudessa eräänä yhteisenä alueellisena foorumina päihdealan koulutuksen eteenpäin viemiseksi. Tämä parantanee uusien toiminnallisten innovaatioiden leviämistä. Toisaalta on tärkeää verkostoitua tarkoituksenmukaisesti valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen toiminnan välillä. Lopuksi päihdetyön koulutuksen ja opettajien olisi myös kirkastettava omaa profiiliaan ja paikkaansa nykyistä selkeämmin yhteiskunnassa, erilaisissa tilaisuuksissa päihdetyön ja koulutuksen näkökulman edustajina sekä myös omassa koulutusyksikössään päihdetyön asioiden puolestapuhujana. 7

7 NÄYTTÖTUTKINTO PÄIHDETYÖN OPETUKSEN JA TYÖELÄMÄN RAJAPINNALLA Leila Märkjärvi Päihdetyön näyttötutkinto on syksystä 2000 lähtien avannut päihdealalla toimiville mahdollisuuden ammattitaitonsa osoittamiseen. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (L 631/1998) mukaan näyttötutkinnossa otetaan huomioon aikuisten monenlaisten kokemusten kautta hankittu ammattitaito ja valmiudet. Päihdetyön ammattitutkinto kuuluu näihin ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomiin tutkintoihin, joissa osoitetaan alan ammattityön tekemisen edellyttämä ammattitaito. Tutkinnon tarkoituksena on kohottaa ja ylläpitää päihdealalla toimivien työntekijöiden ammatillista osaamista ja tarjota pitkään alalla toimineille, ammatillista peruskoulutusta vailla oleville mahdollisuus ammattitutkinnon suorittamiseen. Ammattitaitovaatimukset on näyttötutkinnoissa määritelty niin, että niiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman aiempaa alan työkokemusta tai muulla tavoin hankittua kolmen vuoden työkokemusta vastaavaa ammattiosaamista. Tutkinnon suorittamisen edellyttämä päihdealan työkokemus voi karttua päihdepalveluissa toimimisesta esim. jonkin sosiaali- ja terveysalan ammatillisen perustutkinnon jälkeen, pitkäaikaisesta vapaaehtois- ja tukihenkilötoiminnasta tai toimimisesta oman toipumisen ja kuntoutumisen innoittamana päihdetyössä ilman ammatillista tutkintoa. Näytön antajan on suoriuduttava tutkinnon perusteissa esitetyistä ammattitaitovaatimuksista aidoissa ehkäisevän päihdetyön, hoidon ja kuntoutuksen työtilanteissa. (Päihdetyön ammattitutkinnon perusteet 2000). Tutkinnon perusteet ja työelämän käytännöt Tutkinnon käyttöönoton ratkaisuista Tutkinnon perusteissa esitetyt päihdetyön ammattitaitovaatimukset ja arvioinnin kohteet ja kriteerit määriteltiin asiantuntijatyönä. Ne perustuvat laatimistyöhön osallistuneiden asiantuntijoiden kokemuksiin ja käsityksiin päihdealan erilaisista työprosesseista ja niissä vaadittavasta perus- ja erityisosaamisesta. Työn tuloksena syntyi tutkinto, joka sisältää kolme pakollista osaa: lainsäädäntö ja palvelujärjestelmä, ihmislähtöinen ammatillisuus ja päihdetyön perusteet ja menetelmät ja kaksi valinnaista osaa. Toiseksi valinnaiseksi tutkinnon osaksi on valittava joko päihdetyön psykososiaalinen lähestymistapa, kristillinen päihdetyö tai myllyhoito. Muut valinnaiset vaihtoehdot ovat: vapaaehtois- ja järjestötyö päihdehuollossa, ehkäisevä päihdetyö ja itsenäinen ammatinharjoittaminen. Tutkintoa on testattu käytäntöön lähes kolme vuotta. Järjestämisluvan on tähän mennessä saanut 22 oppilaitosta ja tutkinnon suorittaneita on lähes kolme sataa. Kokemukset ja käsitykset siitä, miten tutkinnon perusteet ovat vastanneet työelämän käytäntöjä, ovat karttumassa. Samalla on käynnistynyt ammattitaitovaatimusten ja arvioinnin kohteiden ja kriteerien tarkistaminen. Perustuntuma on, että tutkinnon perusteissa on tavoitettu melko hyvin reaaliaikaiset päihdetyön prosessit, vaikka kabinettityön tueksi ei ollut käytettävissä päihdetyön kokonaisuutta selvittävää empiiristä työntutkimusta. Tutkinnon perusteiden laadinnan tukena käytettiin yleisiä hoidon, kuntoutumisen ja ongelmanratkaisun prosessimalleja. Valmistava koulutus ja työelämän käytännöt Ammattitutkinto korostaa työelämälähtöisyyttä ja työelämän muutoshaasteita. Tutkinnon suorittajan pitäisi vastata tähän haasteeseen osoittamalla päihdetyön eri vaiheissa 8

8 vaadittava, alalla työskentelyn edellyttämä ammattitaito. Perusoletuksena on, että suurin osa vaadittavasta ammattitaidosta on jo työelämästä hankittuna. Näyttöihin osallistuminen vain työelämäkokemuksen varassa ei ole tähän mennessä juurikaan toteutunut, vaan tutkinnot on suoritettu pääasiassa valmistavan koulutuksen yhteydessä. Näyttötutkinto päihdetyön opetuksen ja työelämän rajapinnalla Keskeistä tutkinnon järjestäjän eli oppilaitoksen kannalta on, että se järjestää työelämän kanssa näytöt niin, että tämä ammattitaito tulee kunkin tutkinnon suorittajan kohdalla osoitetuksi. Samalla pitää varmistaa tutkinnon suorittajan edellytykset näyttöjen suorittamiseen eli näyttökunto. Valmistavan koulutuksen tulisi puolestaan pyrkiä paikkaamaan tutkinnon suorittajan näyttökunnossa ilmeneviä puutteita. Päihdetyön ammattitutkinnon alkutaipaleella monet oppilaitokset lähtivät opetuslähtöisesti liikkeelle eli järjestämään suoraan valmistavaa koulutusta. Näyttösuunnitelma saattoi tuolloin vielä olla puutteellinen ja keskeneräinen, työelämäyhteydet löysiä, ja osa jopa aloitti valmistavan koulutuksen ilman tutkinnon järjestämislupaa. Tästä aiheutui monia hankaluuksia kuten paineita saada järjestämislupa valmistavan koulutuksen ja näyttöaikataulujen takarajojen häämöttäessä pikakäsittelyyn tutkintotoimikuntaan ja tutkinnon suorittajille epätietoisuutta näyttömahdollisuuksista valmistavan koulutuksen aikana. Ammattiopetuksen ja työelämän vaatimusten perusongelma, jota opetuksen tutkijat ovat aiemmin raportoineet, on noussut esiin myös päihdetyön ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa (ks. Tuomi-Gröhn & Engeström 2001). Oppilaitoksilta on puuttunut ajantasaista tietoa päihdetyön reaaliaikaisista käytännöistä, jolloin valmistavan koulutuksen sisällöt eivät ole aina vastanneet todellista tarvetta tai tieto on ollut vanhentunutta. Keskittyminen valmistavaan koulutukseen, joka on liiaksi irti työelämän reaaliaikaisista käytännöistä ja tutkinnon perusteista, on jossain määrin etäännyttänyt tutkinnon järjestäjät näyttötutkintojen perusideasta. Koulutukseen valitut sisällöt ja näkökulmat on saatettu osittain lainata aiemmin toteutetuista päihdetyön täydennyskoulutuksista ja ne ovat näin ollen rakentuneet opetussuunnitelmien laatijoiden näkemyksistä käsin. Aikuisten näyttötutkinto murtaa perinteistä ammatillisten tutkintojen suorittamiseen liittyvää käytäntöä, jossa osaamisen arviointi kohdentuu työssä oppimiseen, tutkintoon liittyvän opetuksen tiedollisen sisällön hallintaan ja ammatilliseen kasvuun. Ammattitaidon odotetaan sitten vähitellen vakiintuvan työelämään siirryttäessä. Näyttötutkinnon suorittaminen on ammattitaidon hankkimistavasta riippumatonta eikä siis riippuvaista tietyn koulutusputken läpikäymisestä. Oleellista ei ole se, mitä tietoa koulutuksesta siirtyy työpaikalle tai millaisen oppimisprosessin kautta näytön antaja on päihdetyön osaamisensa hankkinut. Oleellista päihdetyön ammattitutkinnon idean toteuttamisessa on oivaltaa, että työprosessi ja näyttöprosessi ovat ammattiosaamisen näyttötoimintaa ohjaavat peruselementit. ammattiosaaminen osoitetaan näyttötutkinnolla Näyttötutkinnossa painopiste on työelämässä jo hankitun ja valmistavassa koulutuksessa mahdollisesti täydennetyn reaaliaikaisen ammattiosaamisen näyttämisessä. Näytön antajan toiminnan on aidossa työtilanteessa pystyttävä täyttämään tutkinnon perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset. Osoituksena tästä näyttö joko hyväksytään tai hylätään. Tutkinnon suorittajan henkilökohtaisen näyttösuunnitelman kannalta keskeistä on, että hän yhteistyössä näyttöpaikkojen kanssa selvittää päihdetyötaitonsa näyttämisen mahdollisuudet. Ennakkoon tapahtuva työprosessiin perehtyminen, ja kyky arvioida realistisesti omaa näyttövalmiuttaan suhteessa eri tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin, on välttämätöntä. Näitä tutkinnon suorittamisen edellytyksiä tulisi valmistavan koulutuksen ja oppilaitosten työelämäyhteyksien erityisesti vahvistaa. Lähtökohtana tutkinnon perusteet Päihdetyön näyttötutkinnon perusteet määrittelevät raamin sille, mitä päihdetyön perusosaamisen pitäisi sisältää. Monelle sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaiselle ja opettajalle on näin avautunut mahdollisuus ehkä Suomen oloissa ensimmäistä kertaa pysähtyä tarkastelemaan laajemmin päihdeosaamisen kokonaisuutta ja vaatimuksia. 9

9 Näyttötutkinto päihdeosaamisen vahvistajana Päihdetyötä ei ole juurikaan tarkasteltu omana professionaalisena ja ammattispesifinä alueenaan. Työtä on tehty yleensä perusammatin (lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja, diakoni, sosiaalityöntekijä, lähihoitaja jne.) lähtökohdista käsin tai jopa ilman mitään peruskoulutusta. Myös auttamisen ammattilaisilta vaadittava yhteinen, ammattirajat ylittävä päihdeosaaminen on puutteellista. Tässä tilanteessa päihdetyön näyttötutkinnon käyttöönotto on ollut myös merkittävä päihdetyössä vaadittavan ammattitaidon selkiyttäjä ja esille nostaja. Osaamisen vahvistaminen päihdetyön ammattitutkinnon osoittamilla ammattitaidon osaalueilla olisi siis suotavaa ja hyödyllistä myös laajemmin sosiaali- ja terveydenhuollon alalla ja erilaisissa ihmissuhde- ja auttamistyön ammateissa. Havaintojen ja oman toiminnan relevanttisuus saattaa tunnetusti häiriintyä vuorovaikutustilanteissa, joihin päihdeilmiö liittyy. Auttajan varjosta (ks. Lindqvist 1990) ja pelastajan syndroomasta (ks. Märkjärvi 1995; A Trainer s Tool Kit 2003, p. 48) käsin ohjautuva päihdetyö ei täytä ammatillisen lähestymistavan kriteereitä. Päihdetyön ammattitutkinnon ihmislähtöisen ammatillisuuden tutkinnon osan suorittaminen auttaa omien päihdetyön lähtökohtien ja asenteiden selvittämisessä. Päihdeosaamista täydentävän koulutuksen haasteista Opiskelijoiden ja opettajien käsityksiin perustuvasta päihdekoulutuksen tarpeiden kartoituksesta päästään koulutuksen sisältöjen ja menetelmien määrittelyyn ja valintaan (ks. Trainer s Tool Kit 2003). Ovatko nämä tarpeet sittenkään aina relevantteja käytännön työtodellisuuden kannalta? Tuottavatko ne kehittyneempiä, uudenlaisia työkäytäntöjä? Useimmiten eivät, sillä tunnettuahan on, että ammattilainen on taipuvainen toistamaan totuttuja käytäntöjä myös ei relevantteja ja usein tiedostamattomien motiivien ja asenteidensa värittämiä (ks. Schön 1983). Työn todellisuuteen liittyviä ristiriitoja ja pulmakohtia ei ole helppo paikantaa eikä kohdata ilman työkäytäntöjä sellaisinaan paljastavia peilejä. Vaativaa päihdetyöhön liittyvän koulutuksen kehittämisessä onkin se, että siinä tarvittaisiin mielestäni myös yleisempää teoriaa ja välinettä, jolla päihdetyön toimintaa lähestytään. Toiminnan teorian kannalta katsottuna tuloksellista työtoimintaa ei voi syntyä ilman, että tekijä hahmottaa tarkasti työnsä kohteen, toimintaympäristön ja kulloisetkin työvälineensä, joita työprosessissa tarvitaan. Epämääräinen käsitys ja vieraantuminen työn kohteesta ja sattumanvarainen työvälineiden kokeilu ei voi synnyttää jäsentynyttä ja tuloksellista toimintaa, kuten esim. työterveyshoitajien päihdetoimintaa selvittänyt tutkimus osoitti (Märkjärvi 1995). (Ks. myös Engeström 1995, 42-48) Päihdetyön toiminnasta pitäisi teoriatasolla tehdä diagnostinen kuva, jotta koulutus osuisi kohtiin, jotka tuottavat entistä tehokkaampia sekä päihdehaittojen ehkäisyn että päihdeongelmaisten ja heidän läheistensä toipumista tukevia työvälineitä. Käytännössä tämä edellyttäisi työkäytäntöjen reaalista tutkimista ja työn ristiriitojen paikannusta päihdetyön toimintajärjestelmän tasolla (ks. Engeström 1995). Myös reaaliaikainen reflektio (ks. Ruohotie ym. 1998, 77-82) voisi tässä vallitsevan tilanteen selvittelyssä auttaa. Työn nykytilan tutkimiseen, jonka oleellinen osa on asiakkaalta ja potilaalta saatu palaute ja työn tuloksellisuuden selvitykset, perustuva systemaattinen koulutustarpeiden esille nostaminen on tunnetusti työlästä. Kun resurssit eivät tähän riitä, on helpompi tuottaa erilaisiin tarvekartoituksiin ja työntekijöiden toiveisiin ym. pinnallisempiin selvityksiin perustuvaa koulutusta tai kulkea koulutuksen sisältöjä valittaessa muotiteemojen perässä. Päihdetyön näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen suunnalta katsottuna työelämän prosessien ja arkitodellisuuden hahmottaminen olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeätä. Millä välineillä opettajat ja opetuksen suunnittelijat ovat tästä työstä selvinneet, ei ole juurikaan tietoa. Olettaisin opettajien aiemman työkokemuksen päihdealalta ja työelämäryhmästä välittyneen tiedon auttaneen ensihätään, mikäli työelämäyhteydet ovat olleet kiinteät ja kattaneet tutkinnon perusteissa kuvattuja päihdetyön erilaisia toimintaympäristöjä. Valmistavaan koulutukseen rekrytoituneiden opiskelijoiden työelämäkokemus lienee merkittävä koulutuksen sisältöjä ja menetelmiä muokkaava tekijä tulevaisuudessa. 10

10 Tutkinnon suorittaja työelämän ja koulutuksen rajavyöhykkeellä Päihdetyön ammattitutkinto on sekä kohottanut että ylläpitänyt päihdealalla toimivien työntekijöiden ammatillista osaamista. Jokainen valmistavaan koulutukseen osallistunut on tuonut oman näkökulmansa ja kokemuksensa yhteiseen käyttöön. Erilaiset näyttöympäristöt ovat rikastaneet kuvaa päihdetoiminnasta ja antaneet työntekijälle mahdollisuuden soveltaa oppimiaan uusia näkökulmia ja työvälineitä. Näyttötutkinto päihdetyön opetuksen ja työelämän rajapinnalla Näyttötutkinnosta on siis muodostunut merkittävä oppilaitosten ja päihdealan työpaikkojen yhteistyön väline. Välittäjänä tässä vastavuoroisessa prosessissa toimii näytön antaja rajan ylittäjä, jonka mukana tieto kulkee valmistavan koulutuksen kautta oppilaitoksesta työelämään ja näyttösuunnitelman ja näyttöjen kautta työelämästä oppilaitokseen. Rajavyöhyketoiminta on kiinnostava ilmiö sekä opetuksen että työelämän kehittämisen näkökulmasta (ks. Tuomi-Gröhn 2001). Mahdollisuus päihdetyön ja valmistavan koulutuksen uusiutumiseen Ammattitaidon osoittamisen lisäksi päihdetyön ammattitutkinto näyttää haastavan myös työelämän toimijoita tarkastelemaan ja kehittämään päihdetyön laatua. Työntekijöiden kouluttaminen on yksi merkki tästä. Näyttöpaikkoja myöntämällä työnantajilla on mahdollisuus tutustua näyttöjä vastaanottaessaan uusiin päihdetyön osaajiin, jotka ovat mahdollisesti työllistettävissä tulevaisuudessa yhä vaativammiksi käyviin päihdetyön tehtäviin. Tutkinnon järjestäminen haastaa valmistavaa koulutusta ja näyttöjä antavaa oppilaitosta, tutkinnon suorittajaa ja työelämää etsimään yhdessä päihdetyön käytännöistä ammattitaidon osoittamiseen vaadittavat työprosessit. Tämä puolestaan avaa tilaisuuden myös työkäytäntöjen uusiutumiselle opitaan yhdessä tutkimaan päihdetyön kohdeilmiötä ja kyseenalaistamaan vanhoja lähestymistapoja ja työvälineitä. Näyttöprosessi ei toimi interventiona vain tutkinnon suorittajan osaamiseen vaan myös työelämän käytäntöjen ja valmistavan koulutuksen opetuksen suuntaan. Päihdetyön ammattitutkinto on tarjonnut monelle pitkään työelämässä toimineelle mahdollisuuden työssä uusiutumiseen. Näkökulma päihdetyön kenttään ja kokonaisuuteen avautuu omaa vakiintunutta työympäristöä ja roolia laajemmalle. Valmistavan koulutuksen yhteydessä voidaan parhaimmillaan kytkeä omia yksilöllisiä työmotiiveja ehkäisevän työn, hoidon ja kuntoutumisen ja toipumisen tukemisen laajempaan yhteiskunnalliseen merkitykseen. Yhteisen työn motiivin löytyminen antaa tunnetusti työhön uutta energiaa. Päihdetyössä, joka ei perinteisesti ole ollut kovin arvostettua ja houkuttelevaa, työntekijöiden työmotivaation ja ammatti-identiteetin monipuolinen vahvistaminen on tulevaisuudessa erityisen tärkeätä. Päihdetyön tekijöiden motivaation ja ammattiidentiteetin vahvistaminen on erityisen tärkeätä. Ammattitaidon vapaamuotoinen hankkimistapa on lisäksi tuonut oman rikkautensa tutkintoprosessiin. Monelle ilman ammatillista tutkintoa pitkään päihdetyötä tehneelle, usein oman toipumiskokemuksen ja vapaaehtoistoiminnan perustalta päihdetyöhön ryhtyneelle on tarjoutunut mahdollisuus tutkinnon suorittamiseen. Kokemukset päihderiippuvuudesta toipumisesta ja asiakkaana ja potilaana olosta päihdekäytön eri vaiheissa ovat näin olleet välitettävissä pelkästään ammatilliselta pohjalta päihdetyötä tekeville kuten myös valmistavan koulutuksen suunnittelijoille ja opettajille. Päihdetyön ammattitutkinto on omasta puolestaan tutkintoon valmistavine koulutuksineen parantanut päihdetyön laatua ja tulevaisuuden mahdollisuuksia kilpailla osaavasta ammattihenkilöstöstä. Päihdetyön osaamisen tarvetta ei ole myöskään enää niin helppo ohittaa ammattirajoja ylittävässä auttamistyössä. Tulevaisuus on ennakkoluulottomien, innovatiivisten ja uusiutumiskykyisten päihdeosaajien! 11

11 Näyttötutkinto päihdetyön opetuksen ja työelämän rajapinnalla Lähteitä Engeström Y, Kehittävä työntutkimus perusteita, tuloksia, haasteita. Painatuskeskus Oy. Helsinki Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998) Lindqvist, M Auttajan varjo pahuuden ja haavoittuvuuden ongelma ihmistyön etiikassa. Otava. Helsinki. Märkjärvi, L Työterveyshoitajat päihdetyöverkoston kehittäjinä. SHKS. Gummerus. Jyväskylä (Aikuiskasvatustieteellinen väitöskirja/helsingin yliopisto kasvatustieteiden laitos). Päihdetyön ammattitutkinnon perusteet Opetushallituksen määräys 011/2000. Ruohotie P., Kulmala J., Siikaniemi L Työssä oppiminen. Oppilaitosten ja työelämän roolimuutos esteitä ja edistäjiä. Opetushallitus. Kehittyvä koulutus 3. Schön, D.A The Reflective Practitioner. How Professionals Think in Action. Basic Books. New York. Tuomi-Gröhn, T. ja Engeström Y. (toim.) Koulun ja työn rajavyöhykkeellä. Uusia työssä oppimisen mahdollisuuksia. Yliopistopaino. Helsinki. Tuomi-Gröhn, T Kehittävä siirtovaikutus koulun ja työpaikan yhteistyön tavoitteena tapaustutkimus lähihoitajan lisäkoulutuksesta. Teoksessa Tuomi-Gröhn, T. ja Engeström Y. (toim.) Koulun ja työn rajavyöhykkeellä. Uusia työssä oppimisen mahdollisuuksia. Yliopistopaino. Helsinki. A Trainer s Tool Kit by the Transdrug project Advancing quality & relevance in addiction training. Edited by M. Montonen & Powers-Erkkilä T. A-Clinic Foundation. 12

12 PÄIHDETYÖN AMMATTITUTKINTOON VALMISTAUTUVIEN OPISKELIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ PÄIHDETYÖN HAASTEISTA JA KEHITTÄMISTARPEISTA Tiina Kauma Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto toteuttaa päihdetyön ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Tutkinnon tavoitteena on vastata päihdehuollon ja perusterveydenja sosiaalihuollon muuttuneisiin tarpeisiin syventämällä tutkinnon suorittajien ammatillisia valmiuksia päihdetyöhön erityisesti avohuollossa. Ensimmäiset 15 opiston toteuttamaan valmistavaan koulutukseen osallistuneet opiskelijat suorittivat päihdetyön ammattitutkinnon ensimmäisinä Suomessa kesäkuussa Osalla tutkinnon suorittajista on suoritettuna jokin sosiaali- tai terveysalan toisen asteen tai opistotutkinto (esim. lähihoitaja, sairaanhoitaja) ja osalla on muun alan toisen asteen tai opistoasteen tutkinto. Useilla on vuosien kokemusta päihdetyön ammatillisesta toiminnasta tai päihde- ja mielenterveystyön vapaaehtois- tai tukihenkilötoiminnasta. Joillakin on oma päihdetausta, raitistumis-, toipumis- ja kuntoutumisprosessi takanaan. Ammattitutkinnoissa osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytetty ammattitaito. Tutkinnon ammattitaitovaatimukset on määritelty siten, että niiden saavuttaminen edellyttää alan peruskoulutuksen jälkeen täydentäviä ja syventäviä opintoja sekä vähintään kolmen vuoden työkokemusta. Tutkinnon tarkoituksena on sekä kohottaa ja ylläpitää työntekijöiden ammatillista osaamista perustutkinnon suorittamisen jälkeen että tarjota mahdollisuus pitkään alalla toimineille, ammatillista peruskoulutusta vailla oleville mahdollisuus ammattitutkinnon suorittamiseen. (Tutkinnon perusteet 2000) Näyttötutkinnossa otetaan huomioon monenlaisten kokemusten kautta hankittu ammattitaito ja valmiudet. Päihdetyön ammattitutkinto suoritetaan näyttötutkintona. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (L 631/1998) mukaan näyttötutkinnossa otetaan huomioon aikuisten monenlaisten kokemusten kautta hankittu ammattitaito ja valmiudet. Koulutuksessa, työelämässä ja harrastuksissa hankittua osaamista käsitellään yhtenä kokonaisuutena siten, että osaaminen voidaan hyödyntää tutkinnoissa vaaditun ammattitaidon näytöissä. Näyttötutkinnot ovat siis ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia. Pääsääntöisesti tutkinnot kuitenkin suoritetaan valmistavan koulutuksen yhteydessä. (Tutkinnon perusteet 2000) Tutkinnon järjestämistä varten tarvitaan tutkintotoimikunnan (ensimmäinen toimikausi ) kanssa solmittu järjestämissopimus. Näyttötutkintoja voivat järjestää ammatillisen koulutuksen järjestäjät, oppilaitokset ja tarvittavan asiantuntemuksen omaavat, rekisteröityjen suomalaisten yhteisöjen tai säätiöiden ylläpitämät laitokset. Järjestäjillä tulee olla vankka kokemus päihdetyön alan aikuiskoulutuksen toteuttamisesta ja opetushallituksen laatuarviointi näyttötutkintojen järjestämisen toimintaedellytyksistä. Em. laitokset ovat tutkintotoimikunnan kanssa sovittavalla tavalla velvollisia järjestämään mahdollisuuksia suorittaa näyttötutkintoja myös ilman valmistavaa koulutusta. (Tutkinnon perusteet 2000) Tutkinnon suorittanut päihdetyöntekijä hallitsee ammatin (ja oman perustutkintonsa mukaisen) teoreettisen tieto- ja taitoperustan ja kykenee toimimaan oman työnsä asiantuntijana moniammatillisessa työympäristössä ja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Päihdetyön ammattitutkinnon suorittanut voi työskennellä monenlaisissa päihdetyön osaamista vaativissa tehtävissä. Päihdetyötä tehdään erilaissa yleis- ja erityispalveluissa: päivätoimintakeskuksissa, polikliinisissa yksiköissä, terveyskeskuksissa, asumispalveluissa, kuntoutusyksiköissä, sairaaloissa, kotihoidossa, mielenterveystyössä, nuorisotyössä, lastensuojelussa, diakoniatyössä, kansanterveysjärjestöissä ja vapaaehtoistoiminnassa. (Tutkinnon perusteet 2000) Päihdetyön ammattitutkinto koostuu kolmesta pakollisesta ja kahdesta valinnaisesta tutkinnon osasta. Tutkinto on valmis kun yhteensä viisi tutkinnon osaa on suoritettu hyväksytysti. Pakolliset tutkinnon osat on suoritettava hyväksytysti ennen valinnaisten osien näyttöjä. 13

13 Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista Valmistava koulutus Tampereella toteutettu valmistava koulutus koostuu monimuoto-opinnoista, työssä oppimisesta ja ammattitaidon osoittamiseen liittyvistä näytöistä. Opetussuunnitelma on perustana henkilökohtaisille tutkinto- ja opiskeluohjelmille, joiden avulla koulutus voidaan toteuttaa eri tavalla tutkinnon suorittajan aikaisemman koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Mikäli tutkinnon suorittajalla on aiemmin hankittua alan osaamista, joka tunnistetaan valmistavaksi koulutukseksi, hän voi osallistua suoraan ammattitaidon näyttöihin. Lähtötason ja osaamisen kartoituksen perusteella määritellään yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa opiskelun tavoitteet ja valmistavan koulutuksen määrä. Valmistavaan koulutukseen sisältyy kolme pakollista tutkinnon osaa (18 ov + näytöt yhteensä 2 ov): Näyttötutkintoon valmentautuvalle laaditaan henkilökohtainen oppimisja näyttösuunnitelma. 1 Lainsäädäntö ja palvelujärjestelmä 4 ov Sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmä, säädökset ja eettiset periaatteet Päihdetyön palvelut, säädökset ja ohjelmat Päihdetyön projektien tuntemus Oman oppimisen suunnittelu ja arviointi 2 Ihmislähtöinen ammatillisuus 6 ov Päihdetyön ammatillinen toiminta Ryhmätyö ja ryhmän ohjaus päihdetyössä Ammatillisuuden kehittäminen ja työssä kasvaminen 3 Päihdetyön perusteet ja menetelmät 8 ov. Tietotekniikka Päihteiden käytön yksilölliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät Päihdeongelmaisen ihmisen hoito- ja kuntoutusprosessi Ammatillinen päihdetyö sosiaali- ja terveydenhuollossa Pakollisiin tutkinnon osiin sisältyy työssä oppimista yhteensä 6 ov. Lisäksi tutkinnon suorittajan on valittava kaksi valinnaista tutkinnon osaa: yksi osista 4-6 ja toinen osista 4-9 (18 ov + näytöt yhteensä 2 ov): 4 Päihdetyön psykososiaalinen lähestymistapa 9 ov 5 Kristillinen päihdetyö 9 ov 6 Myllyhoito 9 ov 7 Vapaaehtois- ja järjestötyö päihdehuollossa 9 ov 8 Ehkäisevä päihdetyö 9 ov 9 Itsenäinen ammatinharjoittaminen 9 ov. Valinnaisiin tutkinnon osiin sisältyy työssä oppimista yhteensä 10 ov. Työssä oppiminen on opetussuunnitelman mukaista tavoitteellista oppimista, jota koulutuksen järjestäjä ja työssä oppimisen paikan edustajat ohjaavat ja arvioivat yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa. Tutkinnon suorittaja oppii osan tutkintoon kuuluvasta ammattitaidosta aidossa työympäristössä tehdyssä päihdetyössä. Oppilaitoksessa ja työpaikoilla tapahtuvan oppimisen tulee täydentää toisiaan. Työssä oppimisen jaksoja voi olla 1-5. Päihdetyön ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen alussa tutkinnon suorittajaa informoidaan valmistavan koulutuksen aikana tapahtuvista näytöistä ja tehdään alustava suunnitelma henkilökohtaiseen opiskeluohjelmaan, joka sisältää oppimis- ja näyttösuunnitelman. Jokaisen tutkinnon osan alussa tutkinnon suorittajat perehtyvät kunkin tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin, tulevaan näyttöön, arviointikohteisiin sekä - kriteereihin. Ammattitaito näytetään tutkinnon osittain aidossa työympäristössä ja arviointipäätöksen (hyväksytty/hylätty) tekevät työelämän näytön arvioija ja näyttöä arvioiva näyttötutkintomestarikoulutuksen (15 ov) suorittanut opettaja. Näyttö ei ole yksittäisiä eikä irrallisia työtehtäviä vaan ammattitaidon osoittamista ammatinhallinnan kannalta keskeisten tavoitteiden mukaisesti. Näyttöympäristöinä toimivissa työyhteisöissä (moniammatillinen työryhmä, hoito-/, palvelu- /kuntoutussuunnitelma käytössä) on nimetty 14

14 arvioijakoulutukseen (1 ov) osallistunut näytön työelämän arvioija, joka tuntee tutkinnon perusteet, jolla on sosiaali- ja/tai terveysalan tai muun soveltuvan alan tutkinto ja kolmen vuoden työkokemus mielenterveys/päihdetyöstä sekä näytön arvioijakoulutus suoritettuna. (OPS 2001) Näyttötutkinto on maksullinen (50,5 euroa). Kaikkien viiden tutkinnon osan näytöt hyväksytysti suorittanut saa päihdetyön tutkintotodistuksen. Tutkintotoimikunta vahvistaa tutkintosuoritukset ja antaa tutkintotodistuksen. Koko tutkinnon sijasta tavoitteena voi olla myös tietyn tai tiettyjen tutkinnon osien suorittaminen. (Tutkinnon perusteet 2000) Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista Valmistavan koulutuksen opiskelijoiden käsityksiä päihdetyöstä Ammattitutkintoon valmistautuvilla opiskelijoilla on aito kiinnostus ammattitaitonsa kehittämiseen päihdetyössä. He ovat valikoituneet vaativaan 1,5 vuotta kestävään koulutukseen, jossa työelämä arvioi lopuksi heidän ammattitaitonsa. Transdrug-projektiin liittyen selvitimme sitä, miten he hahmottavat päihdetyössä tarvittavan ammattitaidon ja sen kehittämistarpeet. Teetimme valmistavan koulutuksen opintoryhmä 3:lla opintojen alussa ja lopussa SWOT-analyysiin pohjautuvat oppimistehtävät päihdetyöstä ja ammattitaidosta. SWOT- analyysi Strengths, Weaknesses, Opportunies, Threats on menetelmä, jonka tuloksia hyödynnetään jonkin asian tunnistamisessa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Menetelmän yleisin sovellus on erilaisten suunnittelu- ja kehittämisohjelmien alkuvaihe. (Siirilä, Haveri ja Linnamaa 1997) SWOT-analyysillä voidaan koota ihmisten käsityksiä tutkittavan asian tai ilmiön vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhkista säännöllisin väliajoin, jotta saadaan tietoa muuttuneista asioista joillain aikavälillä. Lopputuloksista voidaan tehdä nelikenttä johtopäätöksiä siitä, mitä asioita on parannettava ja mitkä asiat eivät kaipaa parannuksia. Johtopäätösten perusteella tehdään strategia siitä, miten toimintaa tulee lähitulevaisuudessa kehittää. Kaikkea ei voida toteuttaa, ja siksi on tehtävä valintoja siitä, mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään. Tietyllä suunnanvalinnalla voidaan hyödyntää olemassa olevia vahvuuksia parhaalla mahdollisella tavalla (Sotarauta 1997) Päihdetyössä tarvittavaa ammattitaitoa, sen kehittämistarpeita ja ammatillista kasvua koskevan oppimistehtävän suoritti opintoryhmä kolmen kolmetoista opiskelijaa, joiden koulutusaika oli Opiskelijoista oli miehiä neljä ja naisia yhdeksän, ikäjakauma oli vuoteen. Opiskelijoiden kotipaikkakunnat vaihtelivat Pohjanmaasta Mikkeliin ja Pirkanmaahan. Kymmenellä opiskelijalla oli jokin alalle soveltuva tutkinto ja neljällä oma päihderiippuvuudesta toipumisprosessi takanaan. Kaikilla oli päihde/ mielenterveystyön tai sosiaali- ja terveysalan työkokemusta. Opiskelijat saivat opintojen alussa ja lopussa oppimistehtävät päihdetyön kehittämisestä ja ammatillisesta kasvusta sekä SWOT kaavion tehtävän tueksi. Tehtävän suorittamiseen oli aikaa kuukauden verran. Oppimistehtävä ohjeistettiin lähiopetuksen aikana ja opiskelijoiden oli tarkoitus työskennellä sekä itsenäisesti että omissa neljän hengen opintopiireissä. Ensimmäisen esseen palauttivat kaikki opiskelijat ja toisen esseen kymmenen kolmestatoista. Esseiden pituudet vaihtelivat yhdestä sivusta kymmeneen sivuun liitteineen. SWOT-kaaviot kukin täytti annetulle lomakkeelle. Opiskelijoiden kirjoittamista esseistä analysoimme, miten he selkiinnyttivät ja konkretisoivat käsityksiään päihdetyön sisällöstä, kehityssuunnista ja haasteista yhteiskunnassa sekä pohtivat paikkaansa ja ammatillisuuttansa suhteessa elämänhistoriaansa, kulttuuritaustaansa ja yhteiskunnalliseen muutostilanteeseen. Valmistavan koulutuksen päättyessä opiskelijat myös arvioivat omaa oppimisprosessiaan ja ammatillista kehittymistään, tunnistivat vahvuuksiaan ja laativat suunnitelman ammattitaitonsa kehittämiseksi päihdetyöntekijäksi valmistumisen jälkeen. 15

15 Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista Päihdetyöntekijöiksi opiskelevien käsityksiä päihdetyön sisällöstä Opiskelun alkuvaiheessa opiskelijat näkevät päihdetyön perustuvan lakeihin, joista he pitävät erityisen tärkeänä potilaslakia ja lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Ihmisen fysiologia asettaa päihdetyölle rajat. Opiskelijoiden mielestä ihmisten yleinen asenne alkoholiin on hyväksyvää, mutta huumeet ovat kansalaisten mielestä pelottavia. Toisaalta taas yksilötasolla asenteet ovat muuttuneet: huumeet ovat arkipäiväistyneet, ihmiset hakevat elämänkaarensa eri vaiheissa elämyksiä päihteistä. Asenteiden merkitys kaikkinensa päihdetyössä korostuu, koska päihteiden käyttö on tunteisiin ja arvomaailmaan vaikuttava ilmiö. Opiskelijoiden kuvaamana päihteiden käyttö ei ole enää traditionaalista ja vahvojen normien ohjaamaa, vaan käyttäytymismallit ovat sekoittuneet ja sekakäyttö on lisääntynyt. Päihteiden käyttöön liittyvä psykiatrinen problematiikka on lisääntymässä ja masennuksen ja päihteiden käytön suhde mietityttää koulutuksen alussa. Yhteiskunta on tietämätön päihdeasioista; vaikka huumeet ovat arkeen kuuluvia asioita, niin päättäjät elävät autuaan tietämättöminä ihmisiä vaivaavista ongelmista. Päihdeongelmien selitysmalleista opiskelijat kuvaavat riippuvuusproblematiikkaan liittyvänä vihan, katkeruuden, häpeän ja hylkäämiskokemusten vaikuttavan päihdeongelmien syntyyn. Käsitykset päihdetyöstä syvenevät ja laajenevat koulutuksen aikana. Vapaaehtoistyöntekijät ja kutsumuksen varassa työskentelevät työntekijät ovat opiskelijoiden näkemyksen mukaan päihdetyön voimavara, heidän tukemiseensa tulisi kiinnittää huomiota. Matalan kynnyksen paikoissa uskotaan saatavan paras kontakti käyttäjiin. Toipumisprosessia kuvataan vain hieman; jonkun mukaan arkiaskareiden merkitystä toipumisprosessissa ei tule vähätellä ja eläimetkin voivat auttaa toipumisprosessissa, samoin retket, pelit, leirit. Opiskelun päätösvaiheessa liki kaikki opiskelijat aloittavat tekstinsä: Ajatukseni päihdetyöstä ovat muuttuneet viime syksyyn verrattuna. He kuvaavat päihdetyön sisältöä perustellusti oman muuttuneen kokemuksensa perusteella ja tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksien mukaisesti. Useimmat kuvaavat työssä oppimisen jaksojen ja paikkojen ja opiskeluryhmäläisten merkitystä muuttuneille käsityksilleen päihdetyön sisällöstä. Muutamat jäsentelevät päihdetyön sisällön palvelujärjestelmän, päihdetyön muotojen, päihteenkäytön tasojen, päihdetyön näkökulmien ja kehityssuuntien tarkasteluksi. Muutamat eivät jäsennä tekstiään mitenkään, vaan ikään kuin tajunnan virta -tekniikalla suoltavat kirjoitusta paperille (saadakseen viimeisenkin oppimistehtävänsä tehdyksi?). Päihdetyön sisältöä opiskelijat eivät näe pelkästään päihdeongelman hoidoksi, vaan asiakkaan koko elämätilanteeseen tulee puuttua. Tästä näkökulmasta lasten ja nuorten pahoinvoinnin huomioiminen osana päihdeperheiden kanssa tehtyä työtä on uusi ja konkreettinen muutos opintojen alkuvaiheen käsityksiin pelkästä lasten ja nuorten päihdekäytöstä huolestumiseen. Monet haluavat aikuisten toimivan vastuullisemmin oman arvomaailmansa tunnustaen. Kaiken kaikkiaan päihdetyön sisällön kuvaus ei kuitenkaan loppuvaiheen opiskelijoita määrällisesti kiinnostanut. Päihdetyön sisällöstä en ala tässä enempää kirjoittamaan, koska materiaalia/tietoa on paljon, kirjallisuutta on pilvin pimein ja tekniikan aikana tietokone/ internet on hyvä paikka etsiä tarvittavaa tietoa. Päihdetyöntekijöiksi opiskelevien käsityksiä päihdetyön haasteista ja kehitystarpeista Opintojen alkuvaiheessa esitetyissä näkemyksissä päihdetyön suurimpana haasteena on yhteiskunnassa tapahtuneiden muutoksien aiheuttama ihmisten moniongelmaisuus. Moniongelmaisuuden aiheuttajina opiskelijat pitivät mielenterveysongelmia, syrjäytymistä, taloudellista ja sosiaalista huono-osaisuutta. Hajanaisen päihdehuollon järjestelmän tulisi pystyä sovittamaan palvelunsa jatkuvaksi portaattomaksi palvelujärjestelmäksi, jotta moniongelmaisuuteen voisi puuttua. 16

16 Huumeiden ja sekakäytön lisääntyminen haastaa opiskelijoiden mielestä auttamismuotoja kehittymään ja toisaalta luomaan kokonaan uusia muotoja, esim. matalan kynnyksen palveluja, korvaushoitoa ja etsivää työtä. Auttamismuotojen kehittäminen edellyttää päihdetyön koulutuksen lisäämistä ja muissa maissa hankitun tiedon ja kokemuksen soveltamista Suomeen. Opiskelijoiden mielestä tarvitaan myös tutkimusta eri hoitomuotojen vaikuttavuudesta, jotta resursseja pystyttäisiin suuntaamaan tehokkaasti. Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista Vaikka päihdetyö on lainsäädännössä nimetty sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiseksi vastuualueeksi, opiskelijat näkevät yhteistyön olevan vasta opettelun asteella. Opiskelijat nimeävät syyksi organisaatioiden hitaan muuttumisen. Siirtyminen virkamieslähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen on ollut hidasta lainsäädännön muuttumisesta huolimatta. Tärkeä kehittämisalue on opiskelijoiden mielestä ennaltaehkäisevän työn kehittäminen ja avohuoltoon suuntautuminen hoidossa. Opintojen päätösvaiheessa kaikki kirjoittajat mainitsevat kaikenlaisten päihteiden käytön lisääntyneen huomattavasti. Päihteiden käyttöön olisi heidän mielestään puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Havahduttamisen ja varhaisen puuttumisen opiskeluun opiskelijat miettivät toimivia keinoja, mutta varsinaiseksi haasteeksi he nostavat kuitenkin sen kuinka tavoittaa juuri ne ihmiset, jotka näitä palveluja tarvitsevat ja joille varhaisvaiheen puuttuminen toimisi silloin kun siitä vielä olisi apua. Päihdepalvelujen kysynnän opiskelijat arvelevat peruspalveluissa kasvavan, koska erityispalvelujärjestelmää ei heidän mielestään voi nykyisestä laajentaa. Terveydenhuollon tulisi myös varautua päihdeaiheisten somaattisten sairauksien lisääntymiseen. Päihdetyön muodot ja menetelmät muuttuvat. Useat kirjoittivat Suomessa tehtävän vielä ammatillista päihdetyötä mutu-tuntumalla eikä näyttöön perustuvana toimintana. Opioidiriippuvaisten korvaushoidon järjestäminen kuntien omissa terveyskeskuksissa koetaan suurena haasteena ja huolena: teksteissä välittyy huoli terveyskeskusten innosta järjestää hoitoa lääkkeenjaon muodossa, jonka rinnalla psykososiaalinen kuntoutus saattaa jäädä suunnittelematta. Myös tiedotusvälineet käsittelevät yksipuolisesti asiaa ikään kuin kaikki huumeriippuvaiset olisivat opioidiriippuvaisia ja ainoa hoitovaihtoehto olisi lääkehoito. Merkittävimpiin haasteisiin opiskelijat lukevat myös mielenterveysasiakkaiden kasvavan joukon päihdetyössä. Yhä kasvavalla joukolla päihdeongelmaisia on kaksoisdiagnoosi, heidät koetaan väliinputoajiksi, joille ei löydy sopivaa hoitomuotoa. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan ehkäisevä päihdetyö ei myöskään tavoita kovin hyvin sitä kohderyhmää, joka kipeimmin olisi sen tarpeessa. Onko 20 nuoren perhekoti ihan oikeasti ennaltaehkäisevää päihdetyötä vai lapsen laitokseen totuttamista? Työntekijöiden jaksamisesta huolehtimisesta kirjoittivat useimmat. Työntekijöiden riittävyydestä ja jaksamisesta tulee huolehtia ja siihen on kiinnitettävä huomiota, koska työ käy aina vaan raskaammaksi ongelmien lisääntyessä ja vaikeutuessa. Uusien työmuotojen, kenttätyön ja vertaistukeen perustuvien työmuotojen kehittäminen sekä päihdepalvelujen uusien laatusuosituksien noudattaminen nähdään myös tulevaisuuden haasteina päihdetyössä. Millainen päihdetyöntekijä olen: mielikuvia koulutuksen alussa ja lopussa Opintojen alkuvaiheessa kaikki oman toipumisprosessin omaavat kirjoittivat rikkaudekseen oman toipumisprosessin merkityksen ammatilliseen työskentelyyn. Jotkut kuvasivat olevansa päihdekasvattajia, sanansaattajia ja huumetyöntekijöitä. Nuorista olivat useat huolissaan. Arvoista useat mainitsivat elämän ja sen kunnioittamisen, terveyden ylläpitämisen ja ihmisarvon. Yksilöllisyyden ja itsemääräämisoikeuden periaatteiden toteuttamisessa kohtaavat työntekijän henkilökohtaiset ja ammattiroolin perusteella syntyneet arvovalinnat sekä asiakkaan arvomaailma, joiden pohjalta hän päättää omasta hoidostaan. Kuitenkin monet kirjoittivat: En vielä miellä itseäni päihdetyöntekijäksi. 17

17 Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista Opintojen päätösvaiheessa useat kirjoittivat etteivät heidän arvonsa ja asenteensa ole koulutuksen aikana muuttuneet. Jatkon teksti kuitenkin täsmensi: Olen ehkä suvaitsevaisempi, laaja-katseisempi ja osaan tarkastella asioita eri näkökulmista. Jonkun jyrkkä suhtautuminen lääkehoitoon on loiventunut ymmärrykseksi lääkehoidon merkityksestä osana päihteenkäyttäjän kuntoutusta. Olen iloinen tästä opiskelustani, jota olen monenlaisin miettein käynyt läpi, tunteiden käsittely on kehittynyt monella tavalla; en enää pelkää kaikkea. Kaikki kirjoittivat olevansa taitavia ja tietäviä päihdetyöntekijöitä. Olen hyvä työntekijä, osaan kuunnella ja ohjata asiakasta eteenpäin. Tiedän, mistä hankkia asiakkaan tarvitsemaan tietoa ja osaan yhdessä asiakkaan kanssa suunnitella hänelle sopivaa hoitopolkua ottaen huomioon eri vaihtoehtoja. Tiedän minulla olevan tietoa ja taitoa omakohtaisen toipumisprosessin, opintojeni ja myös persoonani takia. Itsestä huolehtimisen tärkeys korostui useissa kirjoituksissa. Osaisinkohan tehdä päihdetyötäkin jo ammatillisesti, eikä omien tunteitteni kustannuksella, uuvuttaen itseni? Sitä yritän kysellä ja tiedän vastauksen: kyllä. Sillä myös sen olen huomannut, että tässä työssä täytyy päästä purkamaan ja terapoimaan asioitaan ja kokemuksiaan menetyksistä ja kuolemista. Millainen päihdetyöntekijä tahtoisin olla: mielikuvia koulutuksen alussa ja lopussa? Ammatillinen kasvu on jatkuva prosessi. Opintojen alkuvaiheessa mielikuvat tulevasta päihdetyöntekijänä toimimisesta liittyvät ympäristön asenteiden vaikutuksiin. Opiskelijat haluavat vaikuttaa muiden ihmisten asenteisiin ja toimia eritoten lasten, nuorten ja perheiden tukijoina. Tiedon merkitys ja uusien asioiden opiskelu korostuvat kirjoituksissa. Tahtoisin vastata ihmisten kummasteluihin siitä, miten joku voi olla päihdetyössä ja samalla rikkoa ihmisten asenneongelmia päihdeongelmaisista. Haluan olla avoin, uusista asioista kiinnostuva ja haasteita vastaanottava. Opintojensa loppuvaiheessa opiskelijat kuvasivat päihdetyöntekijänä toimimisensa tulevaisuutta monipuolisesti. He tahtovat toimia jokaista ihmistä ainutkertaisena yksilönä arvostaen ja kunnioittavasti, haluavat toimia ammatillisesti oikein ja omat voimavaransa muistaen. Useat mainitsivat työnohjauksesta ja itsen kehittämisestä huolehtimisen tärkeyden. Haluaisin olla sellainen päihdetyöntekijä, jonka luokse asiakkaat tulisivat reippaasti ja kainostelematta, he luottaisivat minuun; luokseni olisi helppo tulla. Jatkuva itsensä kehittäminen, henkinen ja ammatillinen kasvu on tärkeää. Kasvu tulee mahdollistumaan terapian, koulutuksen ja kuulolla olemisen avulla. Asiakkaiden sitoutuminen hoitoon nähtiin haasteena: miten motivoida ja ohjata terveyttä edistävään elämään, jos asiakkaalla ei ole elämänhistoriassaan kokemusta tai näkemystä asiasta, jos hän ei osallistu oman raittiutensa polulle kuin muiden mieliksi tai puolitehoisesti. Oma halu on kehittyä niin hyväksi hoitoon motivoijaksi, että kaikki asiakkaat kokevat herätyksiä ja tajuavat, että heidän pitää tehdä elämälleen jotain. Oman oppimisen arviointi Opintojen alkuvaiheessa opiskelijat kirjoittavat tiedon lisääntyneen takkuisesta työskentelystä huolimatta, mutta ymmärryksen tiedosta olevan vielä vähäistä. Kiinnostus päihdetyöhön kasvoi omasta ahdistuneesta olosta, jota koki tehtävää tehdessään. Pääni on sekaisin kaikista uusista asioista, käsitteistä ja mielipiteistä, jotka ovat muuttuneet ja muokkaantuneet. Opintojen päätösvaiheessa jotkut kuvasivat, että tehtävää tehdessä huomasivat ensimmäistä kertaa miten laaja alue päihdetyö on ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Aiempi käsitys oli rajoittunut vain omaan aikaisempaan työhön tai kokemukseen päihdetyöstä. Koulutusta ja omaa osaamista arvioitiin kokonaisuutena: työssä oppimisen jaksoja, opintopiiritoimintaa, oppimistehtäviä ja luokkaopetusta ei monikaan erotellut toisistaan. Näyttöjä ei maininnut kukaan. Useimmat kirjoittivat omasta oppimisestaan suhteessa aiempaan toimintaansa tai asenteisiinsa. 18

18 Opiskeluvuoden aikana kuvani päihdetyöstä on selkeytynyt kaikessa sen hajanaisuudessakin. Yhä enemmän mielenkiintoni on kohdistunut työn sisältöön, erityisesti oman työni sisältöön; mihin pyrimme ja millä keinoin? Ammattitaitoni kehittyi sillä tavoin, että erikoisesti opin suojaamaan itseäni sellaiselta työteolta, joka kuluttaa voimavarojani. Olen tällaisena persoonana hyvä. Elämänkokemukseni auttaa ymmärtämään erilaisia elämänkohtaloita, mutta liika sympatia voi olla kohtalokasta. Sen opin. Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista Ammatillisesti olen kasvanut, itsetuntemusta ja itseluottamusta ja oman itsen arvostamista on tullut. Olen oppinut tunnistamaan ihmisten käyttäytymistä ja oppinut tekemään paremmin yhteistyötä. Nyt sen huomaan, että tämä koulutus on ollut hyvin tarpeellinen, koska omat asenteet ovat ainakin muuttuneet ja olen kasvanut ihmisenäkin. Pohdintaa Oppimistehtävän tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä päihdetyöntekijän ammattiin valmistuvilla opiskelijoilla on päihdetyön sisällöstä ja millaisia ovat heidän näkemyksensä päihdetyön kehittämistarpeista ja haasteista. SWOT analyysi pakottaa opiskelijaa pohtimaan mikä on olennaista päihdetyön sisällön ja oman ammattitaidon kehittämisen kannalta. Sen avulla yksittäisen opiskelijan on mahdollista suunnitella myös ammatillista uraansa. SWOT-nelikentän avulla voi vertailla erilaisia näkökulmia ja tuloksia voi tarkastella selkeästi yhdellä paperilla. Toisaalta vahvuuksien, mahdollisuuksien, heikkouksien ja uhkien erottelu toisistaan on vaativaa. Aineiston hankintaprosessin aikana opiskelijat pohtivat ryhmässä, mitä SWOT- analyysia varten oikein tulisi tehdä ja mistä he voivat tietää mitä päihdetyö pitää sisällään. Mietittävää aiheutti myös materiaalin keruun vaiva ja oman ajattelun vaatima ajankäyttö. SWOT-analyysi toimi hyvin oppimistehtävänä, jonka avulla sekä opiskelija että valmistavan koulutuksen opettaja voivat arvioida osaamista ja oppimistarpeita. Oppimistehtävää on helppo toistaa uusien opiskelijaryhmien kanssa, jolloin saadaan seurantaa pitemmältä aikaväliltä. SWOT-analyysi soveltuu käytettäväksi aikuisten ammatillisessa koulutuksessa sosiaali- ja terveysalalla. Aikuisten elämän- ja työkokemukset antavat hyvän pohjan reflektioon ja itsearviointiin. Toisaalta itsearviointi on opiskelijoille työlästä. Kiinnostus oman ammattitaidon kehittämiseen ei korostu kaikkien opiskelijoiden kohdalla. Laajan tekstiaineksen analysointi on työlästä ja edellyttää analysointitaitoja. On vaikeaa tavoittaa kaikkia sanoihin ilmaistuja merkityksiä. Aineistoa on käsitelty ainoastaan yleisellä tasolla, joten yksittäisen opiskelijan yksilöllistä käsitysten mahdollista muuttumista ei voi havaita eikä vertailua opintojen alkuvaiheen käsityksiin voi tehdä. Tulosten hyödyntäminen koulutuksen kehittämisessä edellyttää tietoa päihdetyön ammattitutkinnon perusteista ja ammattitaitovaatimuksista sekä yleistä tietoa yhteiskunnasta, muutoksista ja tulevaisuuden näkymistä. Päihdetyön sisältöä vain harva jäsensi päihdetyön ammattitutkinnon tutkinnon osien mukaisesti. Vaikka valmistavan koulutuksen pääpaino on valmistautumisessa ammattitaidon osoittamiseen näytöissä, niin opintojen päätösvaiheessa tutkinnon suorittajat eivät näyttöjen asemaa korostaneet vaan käsitykset olivat muokkautuneet kokonaisnäkemykseksi päihdetyöstä. Päihdetyön ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen haasteena onkin, miten erilaista elämänkokemusta, koulutuksia, tutkintoja ja oppimisvalmiuksia omaavat aikuiset ihmiset tunnistavat aikaisempaa päihdetyön osaamistaan ja osaavat jäsentää sen tutkinnon osien edellyttämän ammattitaidon kuvausten mukaisesti. 19

19 Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista Lähteitä Horelli, L. & Roininen, J Rakennepolitiikan tasa-arvoarviointi. Helsinki: Työministeriön ESR-julkaisut No 32. Kauma, T.& Heikkinen-Peltonen, R Päihdetyön koulutus sosiaalipalveluissa. Päihdetyön ammattitutkinto tutuksi, IX Valtakunnalliset Päihdepäivät , Helsinki. Krause, K. & Kiikkala, I Hoitotieteellisen tutkimuksen peruskysymyksiä. Helsinki: Kirjayhtymä Oy. Lehtovaara, M Subjektiivinen maailmakuva kasvatustieteellisen tutkimuksen kohteena. Tampere: Tampereen yliopisto. Märkjärvi, L Päihdetyön tutkintotoimikunnan kannanotto tutkintotoimikuntatyöryhmän muistioon 12/2002. Niiniluoto, I Tiede, filosofia ja maailmankatsomus. Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Keuruu: Otava. Näyttötutkinto-opas (luonnos) Opetushallitus. Perttula, J Fenomenologisen psykologian metodi kohti käsitteellistä selkeyttä. Hoitotiede 1/1995. Vol. 7. Päihdetyön ammattitutkinto, näyttötutkinnon perusteet Opetushallituksen määräys 55/011/2000. Siirilä, S. & Haveri, A. & Linnamaa, R. (toim.) Puheenvuoroja aluekehityksestä. Tampere: Tampereen yliopisto, aluetieteen laitoksen julkaisuja sarja A 18. Sotarauta, M Alueellisten strategioiden kahdet kasvot: Klassinen suunnittelukone ja kommunikaatioprosessi. Kuntalehti, No 2. Hakkarainen, R Tutkintotoimikuntatyöryhmän muistio, Opetusministeriö. Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto, Aikuiskoulutus, Päihdetyön ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opetussuunnitelma Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto, Aikuiskoulutus, Varto, J Laadullisen tutkimuksen metodologia. Tampere: Kirjayhtymä, Tammer-Paino Oy. Näyttötutkintojärjestelmä perustuu seuraaviin lakeihin, asetuksiin, määräyksiin ja ohjeisiin: Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998) Asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (812/1998) Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) Asetus ammatillisesta koulutuksesta (811/1998) Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998) Opetusministeriön asetus ammatillisista perustutkinnoista Opetusministeriön asetus ammatillisen aikuiskoulutuksen tutkintorakenteesta Näyttötutkinnon perusteet Näyttötutkintojen järjestämissopimukset ja sopimusten tekeminen (Määräys 70/011/2000) Henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatiminen 2000 (Määräys 47/011/2000) Todistukset näyttötutkinnoista, näyttötutkintoihin valmistavasta koulutuksesta ja oppisopimuskoulutuksesta (Määräys 37/011/1999 ja 38/011/1999) Tutkintotoimikuntien asiakirjojen arkistointiohje (Oph 4/020/2001) 20

20 Oppimistehtävä: Päihdetyön kehittäminen ja ammatillinen kasvu Tavoite Oppija selkiinnyttää, konkretisoi ja analysoi käsitystään päihdetyön sisällöstä, kehityssuunnista ja haasteista yhteiskunnassa sekä pohtii paikkaansa ja ammatillisuuttansa suhteessa elämänhistoriaansa, kulttuuritaustaansa ja yhteiskunnalliseen muutostilanteeseen. Päihdetyön ammattitutkintoon valmistautuvien opiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista Tehtävä Perehdy päihdetyön sisältöön, haasteisiin ja kehityssuuntiin lähteinä vähintään kaksi ammatillista kirjaa, tv, radio, internet, lehdet, erilaiset taidemuodot, haastattelut, oppimispäiväkirjasi, unesi, kokemuksesi, pohdintasi jne. Havainnoi ja kerää sanomalehdistä, aikakauslehdistä sekä ammattilehdistä erilaisia päihteidenkäyttöön liittyviä artikkeleita: millaisen käsityksen saat niistä yhteiskunnassamme vallitsevista asenteista ja käsityksistä päihteisiin ja niiden käyttöön? Pohdi perustellen, mikä edellä mainituista Sinusta on tärkeintä? Mieti, millaiset asiat asenteissa, tiedoissa ja taidoissa valitsemissasi aiheissa ovat keskeisimpiä? Mitä varten ja mihin Sinua tarvitaan edellä mainitsemissasi asioissa? Mitä aiot tehdä ja miten aiot toimia em. asioiden edistämiseksi? Pohdi, millainen päihdetyöntekijä olet ja millainen tahtoisit olla? Millaisia tavoitteita asetat itsellesi ja toiminnallesi päihdetyössä, millaisia tavoitteita työnantajasi, työyhteisösi, yhteiskunta Sinulle asettaa? Millaisia tavoitteita asiakkaat ja heidän omaisensa Sinulle asettavat? Millaisessa ammatillisen kasvun vaiheessa olet syksyllä 2001? Miten arvosi, asenteesi ammattitaitosi on muuttunevat valmistavan koulutuksen aikana? Tuotos Tee itsesi näköinen jäsennelty ja esiteltävä essee + siinä itsearviointiosuus. Kirjaa käyttämäsi lähteet. SWOT-kaaviota käytä esseesi jäsennyksen apuna. Arvioi ymmärtämistäsi päihdetyöstä: miten oivalsit tehtävän avulla yhteyksiä aiempiin kokemuksiisi ja tietoihisi ja miten voit hyödyntää nyt saamaasi tietoa valmistavan koulutuksen jälkeen. Arvioi työskentelyäsi: oman luovuutesi ja kekseliäisyytesi käyttöä, järjestelmällisyyttäsi sekä keskustelujen ja muiden lähteiden käyttöä. Arvioi myös sosiaalisia taitojasi opintopiirityöskentelyssä: miten työnjako toimi ja miten itse toimit ryhmässä. Lopuksi voit arvioida oppimaasi numeerisesti 1-5. Nimi: Omat sisäiset vahvuuteni: Omat sisäiset heikkouteni: Päiväys: Tee myös oheinen SWOT-kaavio Yhteiskunnan mahdollisuudet: Menestymissuunnitelma: Kehittämissuunnitelma: Yhteiskunnan uhkat: Torjuntasuunnitelma: Väistösuunnitelma: 21