TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA

Transkriptio

1 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA 1 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA Helsingin seudun ympäristöpalvelut

2

3 Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA

4 Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista Raportti: Jukka Makkonen TTS tutkimus Seppo Tuomi TTS tutkimus Tommi Gröndahl Kuopion yliopisto Maria Myllynen Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL HSY puhelin: faksi: Copyright Kartat: Kaupunkimittausosasto, Helsinki 100/2011 Kansikuva: HSY / Jenni-Justiina Niemi Edita Prima Oy Helsinki 2012

5 Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista Esipuhe Puun poltto on merkittävä pienhiukkasten päästölähde Suomessa ja Suomen ympäristökeskus on arvioinut sen aiheuttavan neljänneksen maan pienhiukkaspäästöistä. Puun poltto on merkittävä päästölähde myös pääkaupunkiseudulla ja se heikentää ilmanlaatua alueen tiivistyvillä pientaloalueilla. Vaikkakin harvoissa kiinteistöissä puuta käytetään pääasiallisena lämmönlähteenä, sen käyttö lisälämmönlähteenä on yleistä. Pienpolton haittoja lisää se, että päästöt vapautuvat matalista savupiipuista asuinalueilla ja vieläpä aikoina, jolloin asukkaat oleskelevat kotona. Puun käytöstä kotitalouksien lämmön lähteenä samoin kuin siitä aiheutuvista päästöistä on ollut saatavilla hyvin vähän tietoa. Metla tekee koko Suomen kattavia selvityksiä puun käytöstä ja viimeisin koskee lämmityskautta Näissä selvityksissä otokset eivät ole olleet niin laajoja, jotta voitaisiin arvioida puupolttoaineen käyttöä ja puun polton aiheuttamia päästöjä pääkaupunkiseudun pientaloalueilla. HSY ja Työtehoseura ovat yhteistyössä toteuttaneet nyt julkaistavan selvityksen puun käytöstä polttoaineena pääkaupunkiseudulla. Puun käyttöä on arvioitu kyselytutkimuksen avulla kaukolämpöön kuuluvilla ja kaukolämmön ulkopuolisilla pientaloalueilla Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Kyselytutkimuksen suunnitteluun ja tulosten analysointiin ovat osallistuneet Seppo Tuomi (TTS tutkimus), Jukka Makkonen (TTS tutkimus) ja Maria Myllynen (HSY). Tulosten pohjalta on arvioitu puun pienpolton päästöt pääkaupunkiseudun eri alueilla. Päästöarvion toteutuksesta ovat vastanneet Tommi Gröndahl (Kuopion yliopisto), Maria Myllynen ja Jarkko Niemi (HSY). Ilmanlaadun mittauksin on todettu, että EU:n asettama polyaromaattisten hiilivetyjen tavoitearvo ylittyy pääkaupunkiseudun puun polttoa suosivilla pientaloalueilla. Tämän vuoksi HSY-alueella on arvioitava niiden alueiden laajuus, joilla tämä tavoitearvo ylittyy. Tässä julkaisussa esitettävät päästöarviot luovat pohjan ylitysalueen laajuuden arvioinnille. Julkaisun tulokset ovat hyödyllisiä myös arvioitaessa pienpolton päästöjen aiheuttamia terveyshaittoja. Helsingissä Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, HSY Seutu- ja ympäristötieto Tarja Koskentalo Ilmansuojeluyksikön päällikkö

6 Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista

7 Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista Tiivistelmä Julkaisija: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Tekijät: Gröndahl, T., Makkonen J., Myllynen M., Niemi J.,Tuomi S. Julkaisun nimi: Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista Pääkaupunkiseudulla on yli pientaloa, joilla noin 90 prosentilla on tulisija. Pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa) pääasiallista puulämmitystä on vain vähän ja pientalojen puunkäyttö on pääasiassa toissijaista lämmitystä. Puuta käytetään lisälämmön lähteenä pääkaupunkiseudun pientaloissa kuten muualla Suomessa. Kaukolämmitteisissä pientaloissa puuta käytetään pääkaupunkiseudulla vuodessa 1,1, sähkölämmitteisissä 1,8 ja öljylämmitteisissä 1,8 kiintokuutiometriä vuodessa. Sähkölämmittäjien vuotuinen puunkäyttö on seudulla maan keskiarvoa (2,8) selvästi alhaisempi ja muiden lämmitystapojen osalta samaa tasoa. Puunpolton päästöt vaikuttavat merkittävästi ilmanlaatuun, koska päästöt syntyvät asuinalueilla ja pääsevät lähialueen hengitysilmaan. Toissijaisessa lämmityksessä tulisijoja käytetään useimmiten iltaisin klo Yleisin lämmityspäivä oli lauantain ja puunkäyttö keskittyy talvikaudelle. Tulisijojen käytön päästöt näkyvät myös HSY:n ilmanlaadun mittauksissa. Puun pienpoltossa muodostuu terveydelle haitallisia päästöjä kuten pienhiukkasia, häkää, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), polyaromaattisia hiiliyhdisteitä (PAH) ja mustaa hiiltä. Tulisijojen käytöstä arvioidaan pääsevän ilmaan 100 tonnia pienhiukkasia ja 113 tonnia hengitettäviä hiukkasia. Tulisijojen hiukkaspäästöt ovat pääkaupunkiseudulla noin kolmasosa autoliikenteen pakokaasujen ja noin puolet energiantuotannon hiukkaspäästöistä Puun polton päästöihin vaikuttavat merkittävästi polttoaineen laatu, polttolaite ja käyttötavat. Polttopuun kosteuden kokee ongelmaksi vain kymmenesosa käyttäjistä ja yhtä moni arvioi puun varastoinnissa olevan parannettavaa. Vajaa 20 % varastoi polttopuut autotallin ja talon seinustalla, mikä on paloturvallisuuden kannalta ongelmallista. Kyselyyn vastanneet eivät pitäneet tulisijaansa tai käyttötapojaan ongelmallisena. Käyttäjät eivät säädä ilmamääriä tulipesässä ja on todennäköistä, että palamisen puhtautta ei osata arvioida. Opastus puhtaammasta polttamisesta on saavuttanut tulisijan käyttäjiä ja uudehkot ohjeet päältä sytyttämisestä on ottanut käyttöön noin 20 prosenttia. Raportti kokoaa kyselytutkimuksen tulisijojen käytöstä pääkaupunkiseudulla ja sen pohjalta tehdyn arvion päästöistä. HSY:n ja Työtehoseuran kyselytutkimus toteutettiin kahdessa osassa vuosien 2008 ja 2009 aikana. Avainsanat: ilmanlaatu, tulisija, puunkäyttö, pääkaupunkiseutu Kieli: suomi Sivuja: 39 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, PL 100, HSY, puhelin , faksi

8 Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista

9 Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista Sisällys 1. JOHDANTO 9 2. ASUINRAKENNUSTEN LÄMMITYSTAVAT JA PUUNKÄYTTÖMÄÄRÄT Asuinrakennusten lämmitystavat pääkaupunkiseudulla Polttopuun käyttömäärät Suomessa TULISIJOJEN KÄYTTÖ PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISSA -KYSELYTUTKIMUS Kyselyn tausta ja tavoite Kyselyn toteutus Kysely 2009: Kaukolämmitteiset pientalot Kysely 2008: Kaukolämmön ulkopuoliset pientaloalueet Tulosten analysointi ja raportointi Kyselyn tulokset Tulisijatyypit ja niiden käyttötarkoitus Tulisijojen käytön ajallinen vaihtelu Käyttötottumukset Puupolttoaineiden laatu, käyttö ja varastointi Katoanalyysi Tulosten arviointi TULISIJOJEN PÄÄSTÖT Pientalojen tulisijat päästölähteenä Päästökertoimia eri tutkimuksista PUUN PIENPOLTON PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDULLA -PÄÄSTÖARVIO Yleistä Puun käyttömäärät tulisijoittain Puun käyttömäärät päälämmitystavoittain Päästökertoimet Puunpolton päästöt pääkaupunkiseudulla Yleistä Puun kokonaiskäyttömäärät pääkaupunkiseudulla Puunpolton kokonaispäästöt pääkaupunkiseudulla Päästöt päälämmitystavoittain ja tulisijatyypeittäin Päästöjen alueellinen jakautuminen JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO 37 LIITTEET Liite 1. Lyhenteitä ja määritelmiä 38 Liite 2. Arvio puunkäytön jakautumisesta eri tulisijojen kesken 39

10 Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista

11 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA 9 1. Johdanto Pienpoltto on puun tai muun kiinteän polttoaineen polttoa pientalon tulisijassa tai lämmityskattilassa, joiden teho on yleensä alle 30 kilowattia. Pientaloilla tarkoitetaan yleensä omakotitaloja, maatiloja, pari- ja rivitaloja sekä kesämökkejä. Tässä selvityksessä pientaloilla tarkoitetaan vain omakotitaloja, jotka ovat yhden asunnon kiinteistöjä. Pientaloissa poltetaan lähes kymmenesosa Suomessa käytetystä kotimaisesta raakapuusta Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan (Metla 2009). Pientalojen lämmitysenergiasta polttopuun osuus oli lämmityskaudella kaksi viidesosaa. Puun pienpoltto on kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja polttopuun käyttö oli Metlan selvityksen mukaan kasvanut 9 prosenttia seitsemässä vuodessa ja viidessätoista vuodessa jopa viidenneksen. Puun käyttö ensisijaisena lämmönlähteenä on taajama-alueella harvinaisempaa kuin haja-asutusalueilla. Noin kaksi prosenttia pääkaupunkiseudun omakoti- ja rivitaloista käytti puuta vuonna 2008 ensisijaisena lämmönlähteenä Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan (Tilastokeskus 2009). Puulämmityksen vähäisyyttä pääkaupunkiseudulla tukee myös tässä raportissa esitelty kyselytutkimus, jonka YTV (nykyään Helsingin seudun ympäristöpalvelut- kuntayhtymä HSY) ja Työtehoseura (TTS) tekivät tulisijojen käytöstä pääkaupunkiseudun pientaloissa. Kyselytutkimuksen otokseen sattui myös puulämmittäjiä ja vain kymmenellä tuhannesta vastanneesta oli pääasiallisena lämmitystapana puulämmitys kattilalla ja yhtä harva käytti varaavaa tulisijaansa päälämmönlähteenä. Koko Suomen aluetta tarkasteltaessa puulla ja turpeella lämpiää pientaloista 28 % ja uusista pientaloista noin 10 % valitsee päälämmitysmuodoksi puulämmityksen (Hulkkonen ym. 2006). Pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa) pientalojen puunkäyttö on pääasiassa toissijaista lämmitystä. Lähes kaikkiin uusiin pientaloihin rakennetaan tulisija lisälämmönlähteeksi. Puunkäyttömäärät toissijaisessa lämmityksessä ovat suhteellisen alhaisia. Metlan (2009) selvityksen mukaan viidesosa kiinteistöistä ei Suomen tasolla kuluta puuta lainkaan. Vähiten puuta kulutetaan puuta etelärannikolla (Uudenmaan ruotsin- ja kaksikielisissä kunnissa), joiden pientaloissa kulutetaan puuta noin 2,1 kiinto-m 3 (eli noin 3 pino-m 3 ). Puun pienkäytön merkitys pääkaupunkiseudulla muodostuu suuresta pientalojen määrästä, seudulla on yli pientaloa, ja pienimuotoinenkin puunkäyttö tulisijoissa kuluttaa huomattavan määrän puuta. Puuta pidetään suositeltavana lämmönlähteenä puun alhaisen hiilidioksiditaseen takia. Puun polttamisessa muodostuu kasvihuonekaasupäästöjä suunnilleen sama määrä kuin mitä puun lahoamisesta metsässä aiheutuu. Suomessa onkin aktiivisesti kannustettu kansalaisia puun käytön lisäämiseen, jotta Euroopan Unionin asettamat kansalliset päästötavoitteet olisivat helpommin saavutettavissa. Vaikka puun pienpolton aiheuttamat hiilidioksidin kokonaispäästöt ovat melko vähäisiä, aiheuttaa se huomattavia määriä muita päästöjä, jotka ovat haitallisia ihmisen terveyden kannalta. Puun pienpoltossa muodostuu pienhiukkasia, häkää, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), polysyklisiä aromaattisia hiiliyhdisteitä (PAH), mustaa hiiltä sekä muita terveydelle haitallisia ainesosia. Puun poltosta aiheutuvien hiukkaspäästöjen määrä on pääkaupunkiseudulla samaa luokkaa kuin liikenteen pakokaasujen tai energiantuotannon hiukkaspäästöt. Pientaloalueet ovat tiiviitä ja puunkäyttö keskittyy erityisesti talvikaudelle, jolloin tulisijojen käytön päästöt vaikuttavat merkittävästi myös ilmanlaatuun ja näkyvät HSY:n ilmanlaadun mittauksissakin. Siten on tärkeää selvittää puun pienpoltosta aiheutuvien päästöjen lähteitä ja määrää, jotta päästöjen hallitseminen helpottuisi. Puun pienpolton päästöjä ei ole Suomessa rajoitettu toisin kuin esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa, joissa biopolttoainetta käyttävät laitteiston hyötysuhteen tulee olla vähintään 90 % ja laitteiston päästöt on testattava (Hulkkonen ym. 2006). Tulisijojen päästöille on valmisteilla määräyksiä EU:ssa. Tulisijojen energiatehokkuusvaatimukset tulevat tehostumaan EcoDesign-direktiivin kautta ja samalla säädellään myös päästöjä ilmaan. Säädeltäviä komponentteja ovat mm. hiukkaset, typen oksidit, haihtuvat hiilivedyt ja PAH-yhdisteet. Uusilta tehdasvalmisteisilta tulisijoilta vaaditaan vuoden 2012 alusta lähtien CE-merkintä, jolla säädellään kotitalousliesien, takkasydämien, varaavien tulisijojen ja kamiinojen päästöjä ilmaan. Käytössä olevia vapaaehtoisia merkintöjä ovat Joutsenmerkki ja Allergiamerkki, joiden vaatimuksissa ovat kriteerit myös tulisijojen päästöille. Puun pienpoltto aiheuttaa noin neljänneksen ja ajoneuvoliikenne noin viidenneksen primääristen pienhiukkasten päästöistä Suomessa (Karvosenoja ym. 2008). Puun pienpoltolla ja ajoneuvoliikenteellä on keskeinen vaikutus taajamien ilmanlaatuun, koska niiden päästökorkeus ilmaan on matala (Tissari ym. 2007). Näin ollen pienhiukkaspäästöt näistä lähilähteistä joutuvat paljon todennäköisemmin hengitysilmaan kuin esimerkiksi energiantuotannosta aiheutuvat pienhiukkaset, jotka kulkeutuvat kauas päästölähteestään ja laimenevat huomattavasti. Puun pienpoltosta aiheutuvien primäärihiukkaspäästöjen määrän on arvioitu pysyttelevän tulevaisuudessakin melko suurina (Ahtoniemi ym. 2010). Sen sijaan erityisesti teollisuuden ja energiantuotannon primäärihiukkaspäästöjen vähenemisen oletetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Liikenteen osalta hiukkaspäästöt vähenevät huomattavasti nopeammin kuin pienpolton hiukkaspäästöt, koska polttomoottorien pakokaasujen päästönormit kiristyvät voimakkaasti.

12 10 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA Puun polton päästöihin vaikuttavista muuttujista merkittävimmät ovat polttoaineen laatu, polttolaite sekä näiden käyttötapa. Hyvänlaatuisella polttoaineella ja polttotavalla on suuri vaikutus syntyvien päästöjen määrään. Päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi oikeanlaisella sytytystavalla ja käyttämällä vain puhdasta ja kuivaa puuta. Lisätietoa puun polttotavoista on esimerkiksi VTT:n julkaisemassa kirjassa Tehokas ja ympäristöä säästävä tulisijalämmitys (Alakangas ym. 2008). Tähän raporttiin on koottu kyselytutkimus tulisijojen käytöstä pääkaupunkiseudulla ja sen pohjalta tehty arvio päästöistä. Selvitys on HSY:n ja Työtehoseuran kyselytutkimus, joka toteutettiin kahdessa osassa vuosien 2008 ja 2009 aikana. Päästöarvio on tehty kesällä 2009 korkeakouluharjoittelun yhteydessä YTV:ssä (nyk. HSY). YTV on arvioinut puun pienpolton päästöjä pääkaupunkiseudulla aiemmin vuodelle 2000 (Haaparanta ym. 2002). Tämän jälkeen on kertynyt lisätietoa päästökertoimista ja myös lisälämmityksessä käytettävistä puumääristä on saatavilla uutta tietoa. Tässä raportissa esitetään päästöarvio vuodelle Päästöjen tarkempi tuntemus auttaa hahmottamaan päästöjen suuruutta ja alueellista vaihtelua. Ensimmäinen selvitys vuodelta 2002 oli arvio kokonaispäästöistä. Nyt tehty selvitys nojautuu HSY:n ja Työtehoseuran kyselytutkimukseen ja seudulliseen paikkatietoaineistoon pientalojen sijainnista ja lämmitystavoista.

13 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA Asuinrakennusten lämmitystavat ja puunkäyttömäärät 2.1. ASUINRAKENNUSTEN LÄMMITYS- TAVAT PÄÄKAUPUNKISEUDULLA Tilastokeskuksen (2009) mukaan pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) vajaalla puolella erillis-, ketju- ja rivitaloista päälämmitystapa on sähkö (taulukko 2.1). Noin neljännes asunnoista lämpiää kauko- tai aluelämmöllä ja niin ikään neljänneksen päälämmitystapa on öljy- tai kaasulämmitys. Ainoastaan vajaa kaksi prosenttia asuintaloista käyttää päälämmitysmuotona puulämmitystä ja tilastoissa esiintyvän turpeen ja kivihiilen osuuden voidaan olettaa olevan häviävän pieni. Tarkempaa tietoa pääkaupunkiseudun asuntojen lämmitystavoista on seudullisessa HSY:n yhtenäistämässä rakennuskanta-aineistossa (YTV 2007), jossa on tietoa rakennusten päälämmitystavasta ja lämmitysaineesta paikkatietona. Molemmissa aineistoissa ongelmana on, ettei aineisto ole ajantasaista ja muutokset esimerkiksi lämmitystavan osalta on vaihtelevasti päivitetty rekisteriin. Puuta lisälämmön lähteenä käyttävien määrästä ei ole saatavilla kattavia tilastotietoja. Esimerkiksi julkaisussa Haaparanta ym. (2002) esiteltyjen kyselytutkimusten pohjalta ja tämän selvityksen (kyselytutkimus, ks. luku 3) perusteella voidaan arvioida valtaosassa pientaloja käytettävän pääkaupunkiseudullakin toissijaista lämmitystä POLTTOPUUN KÄYTTÖMÄÄRÄT SUOMESSA Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) Metsätilastollinen tietopalvelu toteuttaa säännöllisin väliajoin erillisselvityksiä, joissa käsitellään mm. pientalojen polttopuun käyttöä. Viimeisin pientalojen puunkäyttöä koskeva tutkimus on vuodelta 2009 ja koski lämmityskautta (Metla 2009). Polttopuilla tuotetaan Suomessa pientalojen lämmitysenergiasta noin kaksi viidesosaa. Viidesosassa pientaloista ei käytetä polttopuuta lainkaan. Puunkäyttömäärät vaihtelevat suuresti: etelärannikolla kulutetaan pientaloissa puuta vähiten, noin 2,1 kiinto-m 3 vuodessa. Suomen tasolla käytetään pientaloissa puuta keskimäärin 4,6 kiinto-m 3 vuodessa mutta joka kahdeksas käyttää vuodessa yli 10 kiinto-m 3. Tyypillinen käyttömäärä on alle 2 kiinto-m 3 (1/3 kiinteistöistä) tai 2 4 kuutiometriä (1/5 kiinteistöistä). Määrinä yksi kiintokuutiometri vastaa 1,5 pinottua kuutiometriä halkoja tai klapeja ja 2,5 kuutiometriä halkoja kasassa. Polttopuun käyttö pientaloissa on lisääntynyt viidessätoista vuodessa viidenneksen ja seitsemän vuoden kuluessa noin 9 % lämmityskausien ja välillä (Metla 2009). Huomattavaa on, että kasvusta iso osa (36 %) on jätepuun lisääntynyttä käyttöä. Alakankaan ym arvion mukaan Suomessa 60 % omakotitaloista käyttää polttopuuta lisälämmönlähteenä. Pääasialliset puulämmitteiset omakotitalot käyttävät puuta paljon. Uunilämmitteisissä taloissa käytetään puuta 10,7 ja puukeskuslämmityksessä 20,6 pino-m 3 vuodessa (7,1 ja 13,7 kiinto-m 3 ). Päälämmitystavan ollessa öljylämmitys käytetty puumäärä vuodessa on 2,7, sähkölämmitteisissä 4,2 ja kaukolämmitteisissä 1,7 pino-m 3 (1,8, 2,8 ja 1,2 kiinto-m 3 ). (Alakangas ym. 2008) Taulukko 2.1. Pääkaupunkiseudun erillistalojen sekä rivi- ja ketjutalojen päälämmitysmuodot kunnittain vuonna 2007 (%) (Tilastokeskus, StatFin 2009). Kauko- tai aluelämpö Öljy tai kaasu Sähkö Puu tai turve Maalämpö Muu, kivihiili tai tuntematon Espoo 24,4 20, ,3 3,1 Helsinki 26,3 23,4 44,9 1,4 0,9 3,1 Kauniainen 23,2 34,3 34,3 2,1 1,7 4,4 Vantaa 18,6 22,1 53,3 1,9 1,5 2,5 Koko pääkaupunkiseutu 23, ,1 1,9 1,6 3,2

14 12 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA 3. Tulisijojen käyttö pääkaupunkiseudun pientaloissa -kyselytutkimus 3.1. KYSELYN TAUSTA JA TAVOITE Työtehoseura (TTS) toteutti yhdessä YTV:n (nykyinen HSY) kanssa kyselytutkimuksen pääkaupunkiseudun tulisijojen käytöstä. Selvitys oli YTV:n tilaama ja sen tarkoituksena oli kerätä taustatietoa tulisijojen käytöstä pääkaupunkiseudun pientaloissa. Tavoitteena oli hyödyntää tuloksia pientalojen puun polton vaikutusten arvioinnissa, minkä vuoksi tarvittiin tietoa tulisijojen tyypeistä, määristä, puunkäytöstä ja käyttötottumuksista. Taustalla on mm. se, ettei kuntien rakennusrekistereistä selviä luotettavasti kiinteistöjen lämmitystapa saatikka tulisijojen määrä. Rekisterin heikkouksia ovat tietojen perustuminen rakennusluvan aikaisiin tietoihin kiinteistön päälämmitystavasta ja aineesta sekä tietojen päivittämisen vaihtelevat käytännöt eri kunnissa. Rekisterissä ei ole myöskään tietoa lisälämmitystavoista KYSELYN TOTEUTUS Kysely toteutettiin helmikuussa vuosina 2008 ja Ensimmäisessä osassa selvitettiin tilannetta kolmella kaukolämmön ulkopuolella olevalla asuinalueella (Espoon Lintuvaara, Helsingin Vartiokylä ja Vantaan Itä-Hakkila) ja jälkimmäisessä pääkaupunkiseudun kaukolämmitteisissä pientaloissa. Kyselyn otosten tietolähteenä oli Rakennusrekisteri (poiminta ) YTV:n Seudullisesta perusrekisteristä, joka poimii rekisteritiedot Helsingin ja Vantaan kuntarekistereistä sekä Espoon kuntarekisterijärjestelmästä (YTV 2007). Otos perustui rekisterin rakennusten käyttötarkoitukseen, josta valittiin yhden asunnon talot, mikä sulki pois mm. erillistalot ja paritalot. Kaukolämmitteisten pientalojen otannassa otos rajattiin lämmitysainetiedolla niin, että suljettiin pois muut kuin kaukolämmitteiset kiinteistöt. Rakennusrekisterissä oleva lämmitysainetieto perustuu rakennushankeilmoitukseen vuoden 1981 (Helsinki), 1982 (Vantaa) ja 1984 (Espoo) jälkeen. Sitä aiemmat tiedot perustuvat Helsingissä ja Vantaalla omistaja- ja rakentajakyselyihin mikäli rakennuksilla ei myöhemmin ole tehty rakennuslupaa edellyttäviä laajennus- tai muutostöitä. Tämän perusteella tiedetään, että lämmitysainetieto on luotettavampaa vuosien jälkeen valmistuneissa pientaloissa. Taulukossa 3.1 on esitelty tarkemmin kyselyn otoksen toteutus. Alimpana taulukossa on kummankin vuoden kyselytietojen yhteismäärän kooste. Tässä selvityksessä esitellyt tulokset perustuvat otosten koosteeseen. Vuosina 2008 ja 2009 toteutettujen postikyselytutkimusten vastausprosentti oli kumpanakin vuonna 41 prosenttia. Vuonna 2008 kyse- Taulukko 3.1. Kyselyjen perusjoukot ja vastanneet eri vuosina. Kaukolämmön ulkopuoliset alueet Vuosi Perusjoukko Otos Vastanneet Vastaus-% Itä-Hakkila % Lintuvaara % Vartiokylä % Yhteensä % Kaukolämpöalueet Vuosi Perusjoukko Otos Vastanneet Vastaus-% Vantaa % Espoo % Helsinki % Yhteensä % Kooste Perusjoukko Otos Vastanneet Vastaus-% Vantaa % Espoo % Helsinki % Yhteensä %

15 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA 13 lyitä lähetettiin 1554 kappaletta ja vastauksia saatiin 642 kappaletta. Vuonna 2009 vastaavat luvut olivat 882 ja 359. Vuonna 2009 toteutettiin lisäksi katoanalyysi, jossa selvitettiin vastaamatta jättäneiden vaikutusta tulokseen (ks. luku 3.6.4). Kyselyyn vastanneet eriteltiin alueen ja päälämmitysmuodon mukaan. Päälämmitysmuodoista tarkasteltiin ainoastaan kaukolämpö-, sähkö- ja öljylämmittäjien tulisijan käyttöä. Muut osioon kuuluvilla 73 pientalolla päälämmitysmuotona oli puukeskuslämmitys, takka, maalämpö- tai ilmalämpöpumppu. Muista päälämmitysmuodoista maalämpö oli yleisin ja lukumäärällisesti niitä oli 37 koko aineistossa. Puukeskuslämmitystä käytti 12 pientaloa, tulisijalämmitystä 11, ilmalämpöpumppua 10 ja aurinkolämpöä 1. Taulukossa 3.2 on esitetty vastanneet päälämmitysmuodon mukaan jaoteltuna. Taulukoissa 3.3 ja 3.4 on vertailtu otoksen pohjana olevien rekisteritietojen ja kyselyn vastaajien ilmoittamien päälämmitysmuotojen vastaavuutta. Sähkölämmittäjien osuus oli kaikilla alueilla suurempi kuin rekisterissä oleva tieto. Öljylämmittäjien osuus Vantaalla ja Espoossa oli kummassakin kyselyssä suurempi kuin rekisterissä. Vuoden 2009 kyselyssä otokseen valittiin rekisteritietojen perusteella vain kaukolämmön piirissä olevia pientaloja. Kyselyssä ilmoitetut päälämmitysmuodot poikkesivat oletetusta merkittävästi erityisesti Vantaalla. Taulukko 3.2. Kyselytutkimuksessa päälämmitystapansa ilmoittaneiden lukumäärät. Vantaa Espoo Helsinki Yhteensä % Kaukolämpö Suora sähkölämmitys Varaava sähkölämmitys Öljy Muut Yhteensä Taulukko 3.3. Päälämmitysmuotojen vertailu rekisterin ja vuoden 2008 kyselyn välillä ei-kaukolämmitteisissä pientaloissa. Itä-Hakkila Lintuvaara Vartiokylä Rekisteri Kysely Rekisteri Kysely Rekisteri Kysely Kaukolämpö 0% 1% 0% 4% 0% 9% Sähkö 48% 66% 53% 62% 50% 65% Öljy 11% 25% 11% 22% 30% 22% Muut 41% 8% 36% 12% 19% 4% Yhteensä 100% 100% 100% 100% 100% 100% Taulukko 3.4. Päälämmitysmuotojen vertailu rekisterin ja vuoden 2009 kyselyn välillä kaukolämmitteisissä pientaloissa. Vantaa Espoo Helsinki Rekisteri Kysely Rekisteri Kysely Rekisteri Kysely Kaukolämpö 100% 50% 100% 71% 100% 86% Sähkö 0% 11% 0% 14% 0% 6% Öljy 0% 31% 0% 11% 0% 3% Muut 0% 7% 0% 4% 0% 5% Yhteensä 100% 100% 100% 100% 100% 100%

16 14 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA 3.3. KYSELY 2009: KAUKOLÄMMITTEI- SET PIENTALOT Kysely rajattiin pääkaupunkiseudun yhden asunnon taloille, joiden päälämmitystapa on kaukolämpö. Kyselyä varten koottiin noin 900 talon pientalon otos rakennusrekisteristä. Otos oli Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla noin 300 kussakin ja talot valittiin kiinteistötunnuksen mukaan tasavälisesti. Helsingissä on rekisterin mukaan 1482 kaukolämmitteistä pientaloa, Espoossa 1862 ja Vantaalla Otoksessa on mukana Helsingistä 292, Espoosta 294 ja Vantaalta 296 rakennusrekisterin mukaan kaukolämmitteistä pientaloa. Otoksen pientalojen ikäjakauma on samankaltainen Helsingissä ja Espoossa, mutta Vantaalla vanhempi. Vantaan Taulukko 3.5. Pientalojen ikäjakaumat kyselyssä rakennusrekisterin mukaan. Helsingin otos Espoon otos Vantaan otos rakennusvuosi, keskiarvo mediaani ennen tuntematon yhteensä, kpl luotettavia* 72% 66% 32% *päälämmitystapatiedot ovat luotettavia Helsingissä vuoden 1981, Espoossa vuoden 1984 ja Vantaalla vuoden 1982 jälkeen valmistuneiden osalta. otoksessa kyselyssä on mukana eniten luvun pientaloja ja muissa kunnissa painopiste on luvun taloissa. Aineiston lämmitysainetieto on luotettavinta vuoden jälkeen valmistuneissa pientaloissa, joiden osuus aineistosta oli %. Taulukossa 3.5 on otoksen pientalojen ikäjakauma KYSELY 2008: KAUKOLÄMMÖN ULKOPUOLISET PIENTALO- ALUEET Kyselyä varten koottiin kolme noin 500 talon otosta kolmelta pääkaupunkiseudun pientaloalueelta. Pientaloalueet olivat sellaisia, jotka eivät ole kaukolämmön piirissä ja joilla YTV on mitannut ilmanlaatua. Kyselyyn valittiin Lintuvaaran, Itä-Hakkilan ja Vartiokylän asuinalueilta yhden asunnon kiinteistöt, jotka eivät ole kaukolämmössä. Otoksessa ovat mukana kaikki Itä-Hakkilan postinumeroalueella (01260) olevat 510 pientaloa ja Lintuvaaran postinumeroalueen (02660) 533 pientaloa. Vartiokylän postinumeroalueiden (00950 ja 00910) 712 rakennuksen aineistoa pienennettiin 511 pientaloon iän mukaan tasaisesti karsien. Otosten pientaloista on rakennusrekisterin lähtötietojen mukaan noin 50 % sähkölämmitteisiä, % öljylämmitteisiä, 1 10 % puulämmitteisiä ja tuntemattoman osuus on 4 33 %. Rekisterin tiedot ovat kuitenkin osin virheellisiä, kuten kyselytutkimuksen ja rekisteritietojen vertailu osoitti (taulukko 3.3.). Taulukossa 3.6 on esitetty lämmitystapojen yksityiskohtaisempi erittely eri asuinalueilla rakennusrekisterin perusteella. Otoksen pientalojen ikäjakauma poikkesi alueittain. Itä- Hakkilan pientaloissa ei ollut montaa ennen 1949 rakennettua ja Lintuvaaran aineistosta noin 40 % oli vuoden 1990 jälkeen rakennettuja. Aineistosta tiedetään, että lämmitysaine on luotettavaa vuoden jälkeen valmistuneissa pientaloissa, joiden osuus aineistosta oli %. Taulukossa 3.7 on otoksen pientalojen ikäjakauma rakennusrekisterin perusteella. Taulukko 3.6. Kyselytutkimuksen kaukolämmön ulkopuolisten pientaloalueiden lämmitystapojen jakaumat alueittain rakennusrekisterin perusteella. Lämmitysaine Itä-Hakkila, kpl [%] Lintuvaara, kpl [%] Vartiokylä, kpl [%] kaukolämpö sähkö , , ,3 kevyt polttoöljy 58 11, , ,4 puu ,9 35 6,8 kivihiili, koksi ym. 8 1,6 3 0,6 47 9,2 maalämpö 13 2,5 8 1,5 1 0,2 ei tietoa , ,4 16 3,1 muu ,2 0 raskas polttoöljy 0 1 0,2 0 Yhteensä

17 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA TULOSTEN ANALYSOINTI JA RAPORTOINTI 3.6. KYSELYN TULOKSET Tulokset jaoteltiin ensisijaisesti alueittain (Vantaa, Espoo ja Helsinki). Tilaajan eli YTV:n pyynnöstä tulokset eriteltiin lisäksi päälämmitysmuotojen mukaan neljään ryhmään: 1. Kaukolämpö 2. Suora sähkö ja varaava sähkö 3. Lämmitysöljy 4. Muut (puukattilat, takat, lämpöpumput) Eri päälämmitysmuotojen välisiä eroja on nostettu esiin, jos vastauksissa on ilmennyt selkeitä poikkeavuuksia. Tulokset on esitetty kyselykaavakkeen rakennetta noudattaen. Tavoitteena on ollut selvittää tulisijojen käyttöä pääkaupunkiseudun pientaloissa ilmanlaatuvaikutusten selvittämiseksi. Tulokset on jaoteltu seuraavasti: 1. Tulisijatyypit ja niiden käyttötarkoitus 2. Tulisijojen käyttötottumukset 3. Käytetyt puupolttoaineet ja varastointi Ilmoitetut prosenttiosuudet on laskettu suhteessa kysymyksen kaikkiin vaihtoehtoihin annettuihin vastauksiin. Vastaajilla oli useissa kysymyksissä mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja. Taulukko 3.7. Kyselytutkimuksen kaukolämmön ulkopuolisten pientaloalueiden ikäjakaumat rakennusrekisterin perusteella. rakennusvuosi, keskiarvo Vartiokylän otos Lintuvaaran otos Itä-Hakkilan otos ennen TULISIJATYYPIT JA NIIDEN KÄYTTÖ- TARKOITUS Kyselytutkimuksen mukaan noin 90 prosentilla pientaloista on jokin tulisija (taulukko 3.8). Vuoden 2009 otokselle tehty katoanalyysi vahvisti osittain, että jakauma pätee myös vastaamatta jättäneisiin (ks. luku 3.6.4). Tulisijojen lukumäärässä ovat mukana myös saunan puukiukaat. Pientaloja, joissa oli ainoastaan puukiuas, oli Vantaalla 4, Espoossa 20 ja Helsingissä 48 kappaletta. Taulukossa 3.9 on esitetty tulisijatyypit alueittain ja päälämmitysmuodoittain. Taulukossa ovat mukana myös puukiukaat, jotka olivat toiseksi yleisimpiä tulisijoja pientaloissa. Asuintiloja lämmittävistä tulisijoista yleisin oli varaava takka, jonka osuus oli noin 45 prosenttia koko alueella ja harvinaisin oli liesi-leivinuuni. Kauko- ja sähkölämmitteisissä pientaloissa varaavien takkojen osuus oli jopa hieman yli 50 prosenttia. Vantaan ja Helsingin öljylämmitteisissä kohteissa yleisin tulisija oli avotakka noin 30 prosentin osuudella. Varaava takka oli toiseksi yleisin tulisija yhdessä kaksoispesäkattilan kanssa lähes 20 prosentin osuuksilla. Espoossa öljylämmittäjillä varaava takka, avotakka ja kaksoispesäkattila olivat tasoissa 20 prosentin osuuksilla. Ainoastaan yksi tulisija oli Vantaalla 45 prosentilla, Espoossa 55 prosentilla ja Helsingissä 62 prosentilla pientaloista. Kaksi tulisijaa oli Vantaalla 36 prosentilla, Espoossa 31 prosentilla ja Helsingissä 26 prosentilla. Lukuihin sisältyvät myös puukiukaat. Tulisija puuttui useimmin kaukolämpökohteilta Vantaalla ja Espoossa (51 vastausta, joista 24 tulisijatonta). Helsingissä vastaavaa eroa ei ilmennyt, vaan tulisijoja oli tasaisesti kaikilla päälämmitysmuodoilla. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kuitenkaan pystytä tekemään, sillä vastanneiden määrä kyseisessä kohdassa on pieni tuntematon yhteensä kpl luotettavia* 37% 47% 50% *päälämmitystapatiedot ovat luotettavia Helsingissä vuoden 1981, Espoossa vuoden 1984 ja Vantaalla vuoden 1982 jälkeen valmistuneiden osalta. Taulukko 3.8. Tulisijallisten pientalojen osuus alueittain kyselytutkimuksen otoksissa. Vantaa Espoo Helsinki Vastanneita, n Rakennuksessa on vähintään yksi tulisija Rakennuksessa ei ole tulisijaa % % % 21 6% 30 9% 41 12%

18 16 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA Tulisijatyyppien yleisyys vaihteli hieman eri päälämmitysmuotojen kesken. Öljylämmitteiset pientalot omistivat merkittävästi enemmän avotakkoja (34 %) ja takkasydämiä (25 %) verrattuna kauko- ja sähkölämmitteisiin pientaloihin. Vain Espoon kaukolämpökohteilla oli avotakkoja lähes yhtä paljon (29 %). Leivinuuni, puuliesi ja puukamiina olivat yleisimmät sähkölämmittäjillä. Tulokset eivät ole luotettavia, sillä vastausmäärät ovat pieniä. Kyselyn toteutusajankohtana käytössä olevat kaksoispesäkattilat olivat öljy-puukattiloita. Markkinoille on tullut hiljattain myös pelletti-puukattiloita, mutta näitä ei aineistossa ollut. Kuvassa 3.1. on sama kuvana. Vastaajista kaikki eivät pitäneet tulisijaa lisälämmön lähteenä, sillä lisälämmitystavan ilmoitti Vantaalla 267, Espoossa 261 ja Helsingissä 246 pientaloa. Toisin sanoen tulisijalla oli lisälämmityksestä poikkeava käyttötarkoitus Vantaalla 42, Espoossa 41 ja Helsingissä 52 pientalolla. Erityisesti avotakan omaavat pientalot jättivät tulisijan merkitsemättä lisälämmön lähteeksi. Tämä on luonnollista, sillä avotakka ei sovellu kunnolla lämmitykseen ilman takkasydäntä. Takkasydämien ja avotakkojen suhde oli selvityksessä noin 1:2. Avotakkoja, joita ei ilmoitettu lisälämmöksi, oli Vantaalla 35, Espoossa 40 ja Helsingissä 59 kappaletta. Noin 45 prosenttia vastaajista käytti varaavaa takkaa lisälämmityksessä Vantaalla ja Espoossa. Toiseksi yleisin käyttötarkoitus oli tunnelman luonti (28 %). Näiden jälkeen yleisimmät käyttötarkoitukset olivat Vantaalla pahvin ja maitopurkkien poltto (10 %). Espoossa kolmanneksi yleisimmät käyttötarkoitukset olivat sisutuselementti (10 %) ja maitopurkkien poltto (10 %). Myös Helsingissä tulisijaa käytettiin yleisimmin lisälämmitykseen (40 %) mutta usein myös tunnelmanluontiin (32 %) tai sisustuselementtinä (12 %). Muita tulisijoja kuin varaavaa takkaa käytettiin Vantaalla ja Espoolla pääasiallisesti lisälämmitykseen (29 %). Ero seuraavaksi yleisimpiin käyttötarkoituksiin oli pienempi kuin varaavan takan kohdalla. Tunnelmanluonnin (24 %) ja maitopurkkien polton (16 %) ohella myös ruuan valmistus nosti osuuttaan ollen 14 prosenttia. Helsingissä muita tulisijoja käytettiin ensisijaisesti tunnelmanluontiin (37 %) ja vasta seuraavaksi yleisin käyttötarkoitus oli lisälämmitys (22 %). Sähkölämmittäjille asuintilan muiden tulisijojen tarjoama lisälämpö oli merkityksellisin. Kaukolämmön piirissä olevat käyttivät muuta tulisijaa lähes tasavertaisesti lisälämmön tuottamiseen ja tunnelmanluontiin. Vantaalla ja Espoossa öljylämmittäjät käyttivät muuta tulisijaa ensisijaisesti lisälämpönä ja toissijaisesti tunnelmanluontiin. Helsingissä tilanne oli päinvastoin. Tulokset eivät ole täysin luotettavia pienen vastaajamäärän vuoksi TULISIJOJEN KÄYTÖN AJALLINEN VAIHTELU Kuvissa 3.2 ja 3.3 on esitetty puunkäytön ajallinen jakauma kahden eri vuoden kyselyssä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan käyttökerrat kuukausittain. Lisäksi kysyttiin keskimäärin poltetut pesälliset käyttökerralla ja pesällisen arvioitu suuruus. Suuruuden sai ilmoittaa joko kiloina tai litroina ja nämä muutettiin kertoimilla kiintokuutioiksi. Ku- Taulukko 3.9. Vastaajien ilmoittamat tulisijatyypit ja niiden lukumäärät alueittain ja päälämmitysmuodoittain. Kaupunki / Alue Pääasiallinen lämmitystapa Kysymykseen vastanneiden lkm 0.Ei puutulisijoja 1.Varaava takka 2.Leivinuuni 3.Puuliesi VANTAA Kaukolämpö Suora sähkö Varaava sähkö Öljy Muut Yhteensä ESPOO Kaukolämpö Suora sähkö Varaava sähkö Öljy Muut Yhteensä HELSINKI Kaukolämpö Suora sähkö Varaava sähkö Öljy Muut Yhteensä

19 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA % 80% 60% 40% Ei puutulisijoja Muu tulisija Puuliesi Takkasydän Takka-leivinuuni Liesi-leivinuuni Leivinuuni Avotakka Puukattila Puukias tai kamiina Varaava takka 20% % Vantaa (70) Espoo (84) Helsinki (120) Vantaa (97) Espoo (104) Helsinki (87) Vantaa (46) Espoo (51) Helsinki (65) Vantaa (92) Espoo (61) Helsinki (51) Kaukolämpö Suora sähkö Varaava sähkö Öljylämmitys Kuva 3.1. Tulisijatyyppien lukumäärät alueittain ja päälämmitysmuodoittain. 4.Liesileivinuuni 6.Takkasydän 7.Avotakka 8.Puukamiina 9.Puukiuas 10.Puukattila 5.Takkaleivinuuni 11.Kaksoispesäkattila 12.Muu tulisija

20 18 TULISIJOJEN KÄYTTÖ JA PÄÄSTÖT PÄÄKAUPUNKISEUDUN PIENTALOISTA vassa 3.4 kummankin vuoden käyttömäärät on summattu. Kuvista voidaan havaita puunkäytön luonnollinen jakauma vuodelle. Tulosten mukaan talvikuukausien käyttö on noin nelinkertainen kesään verrattuna. Sen sijaan pystyakselilla ilmoitetut käyttömäärät koskettavat vain kyselyyn vastanneiden ryhmää, joten tulokset eivät kuvaa puun kokonaiskäyttöä alueella. Kuvissa on esitetty varaavan takan ja puukiukaan käytön jakautumiset kummankin vuoden kyselyissä. Asuintilan tulisijojen käyttö keskittyy ajallisesti joulu-, tammi- ja helmikuulle. Tällöin pääasiallista tulisijaa lämmitettiin keskimäärin kolme kertaa viikossa koko alueella. Puukiukaan käyttö oli tasaista koko vuoden ja viikossa lämmityskertoja oli hieman alle kaksi. Varaavan takan käyttö kesällä on luonnollisesti vähäistä. Kaukolämmön piirissä olevilla asuintilan tulisijojen käyttö oli vähäisempää, noin kaksi kertaa viikossa, kun taas sähkölämmittäjillä tulisijaa lämmitettiin noin neljä kertaa viikossa. Viikonpäivistä lauantai oli yleisin lämmityspäivä sekä pääasiallisilla tulisijoilla että puukiukaalla (kuva 3.9 ja 3.10). Vuorokauden sisällä lämmittäminen tapahtui usein kello (kuva 3.11 ja 3.11). Kysely toteutettiin helmikuussa, jolloin pyydettiin arvioimaan lämmityskertoja tammikuussa. Keskimääräinen tulos oli varaavalle takalle noin 1,5 ja muille tulisijoille reilusti alle puoli kertaa viikossa. Poikkeuksen teki puukiuas, jota lämmitettiin Vantaalla 0,81, Espoossa 0,65 ja Helsingissä 0,8 kertaa viikossa. Helsingissä vuoden 2008 tammikuu kuuluu Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan viiden leudoimman tammikuun joukkoon yli sadan vuoden jaksolla. Asuintilan tulisijan lämmittäminen sisälsi yleensä kaksi pesällistä. Yhden pesällisen täyttö varaavalla takalla oli noin 10 litraa. Puukiukaalla täyttö oli hieman vähemmän eli noin 7 litraa. Taulukossa 3.10 on esitetty kauko-, sähkö- ja öljylämmitteisten pientalojen keskimääräiset pesälliset litroina. Keskiarvossa ei ole mukana muiden päälämmitysmuotojen vastauksia. Vastaajille annettiin kyselyssä mahdollisuus ilmoittaa pesälliset kiloina tai litroina. Mittaukseen ei annettu vertailukohtaa, joten litrat ja kilot riippuvat vastaajan kyvystä arvioida niitä. Kiloja muutettaessa käytettiin pilkkei- 60 Itä-Hakkila Lintuvaara Vartiokylä 35 Vantaa Espoo Helsinki Puunkäyttö kiintokuutioina Puunkäyttö kiintokuutioina Kuukausi Kuukausi Kuva 3.2. Puunpolton jakautuminen vastanneiden joukossa vuoden 2008 kyselyssä. Kokonaiskäyttö 1188 kiintokuutiometriä (n=642). Kuva 3.3. Puunpolton jakautuminen vastanneiden joukossa vuoden 2009 kyselyssä. Kokonaiskäyttö 485 kiintokuutiometriä (n=359). Puunkäyttö kiintokuutioina Vantaa Espoo Helsinki Kuukausi Kuva 3.4. Puunpolton jakautuminen vastanneiden joukossa yhteenlaskettuna vuodet 2008 ja Kokonaiskäyttö 1673 kiintokuutiometriä (n=1001).