Vaasan hallinto-oikeus

Transkriptio

1 Vaasan hallinto-oikeus Päätös 1(38) Antopäivä Päätösnumero /0232/1 Diaarinumero 01092/16/5115 Asia Valitus ympäristölupa-asiassa, Iso Rytisuon turvetuotanto, Oulu Luvan hakija ja muutoksenhakija Päätös, johon on haettu muutosta Turveruukki Oy, Oulu Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Nro 99/2016/1 Aluehallintovirasto on tarkistanut Oulun kaupungissa Iijoen vesistöalueella sijaitsevan Iso Rytisuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan nro 12/05/1 lupamääräykset. Iso Rytisuon tuotantoalueen kokonaispinta-ala on 74,9 hehtaaria. Lisäksi auma-alueita on noin 2,0 ha. Päätös sisältää lupamääräykset 1 20, joista lupamääräykset 4 7, ja kuuluvat seuraavasti: Päästöt vesiin 4. Lähtevän veden ph-arvon tulee olla, ylivaluntakausia lukuun ottamatta, kaikissa olosuhteissa vähintään Luvan haltijan tulee selvittää mahdollisen kalkituksen yhteydessä muodostuvan sakan koostumus. Selvityksen perusteella tulee laatia suunnitelma sakan käsittelystä ja hallinnasta. Suunnitelmassa tulee kiinnittää erityistä huomiota sakan stabilointiin niin, että veden ph-arvon laskiessa esimerkiksi kevättulvien aikana sakan sisältämät metallit pysyvät liukenemattomassa muodossa. Osoite Puhelin Telekopio Sähköposti Korsholmanpuistikko vaasa.hao@oikeus.fi PL VAASA

2 2 (38) Selvitys tulee laatia viimeistään mennessä ja sen perusteella laadittava suunnitelma sakan käsittelystä esittää Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle mennessä. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus voi suunnitelman perusteella tehdä muutoksia liitteen 3 käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmaan. 6. Luvan haltijan tulee selvittää happamien sulfaattimaiden ja potentiaalisten happamien sulfaattimaiden yksityiskohtainen sijainti tuotantoalueen eri osissa kunkin osa-alueen osalta ennen kuin ojitus (ojan pohja) ulottuu 60 cm lähemmäksi pohjamaata. Tässä yhteydessä tulee selvittää myös pohjaturpeen sulfidipitoisuus ja/tai hapon muodostuspotentiaali Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Niissä kohdissa, jossa kaivu on jo ulotettu mineraalimaahan tai 60 cm lähemmäksi pohjamaata, tulee pohjaturpeen ja pohjamaan laatu ja haponmuodostuspotentiaali selvittää luotettavalla tavalla viipymättä ja viimeistään mennessä. Tuotantoalueilla tuotantolohkojen pintaa tai tuotantoon liittyviä ojia ei saa ulottaa 30 cm lähemmäksi hapanta sulfaattimaata tai potentiaalista hapanta sulfaattimaata. Mikäli tehtävä selvitys osoittaa, että jo kaivettujen ojien pohjat ulottuvat 30 cm lähemmäksi hapanta sulfaattimaata tai potentiaalista hapanta sulfaattimaata, tulee ojat niillä kohdin padota niin, että edellä mainittuihin kerroksiin sisältyvät sulfidit eivät pitkienkään kuivien jaksojen kuluessa pääse hapettumaan. Tällaiset ojat tulee viimeistään alueen jälkihoitotöiden yhteydessä täyttää ja tiivistää hienoainesrikkaalla mineraalimaalla tai hyvin maatuneella turpeella niin, että happamat sulfaattimaat ja potentiaaliset happamat sulfaattimaat eivät pitkienkään kuivien jaksojen yhteydessä pääse hapettumaan. Vaihtoehtoisesti alueet tulee saattaa pysyvästi riittävän paksun vesikerroksen peittämiksi niin, että happamat sulfaattimaat tai potentiaaliset happamat sulfaattimaat eivät pääse kuivamaan ja sulfidit hapettumaan edes pitkienkään kuivien jaksojen yhteydessä. Selvityksiin tulee liittää selostus toimintatavoista tuotannon järjestämiseksi niin, että edellä tässä määräyksessä asetetuttuja vaatimuksia noudatetaan kaikissa tilanteissa. Selvitykset on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Muutoinkin tuotanto ja myös jälkihoitotoimet on toteutettava niin, että alueella esiintyvät happamat sulfaattimaat ja potentiaaliset happamat sulfaattimaat eivät tule hapettumiselle alttiiksi. Happamalla tai potentiaalisesti happamalla sulfaattimaalla tarkoitetaan tässä päätöksessä aluetta, jolta otettujen näytteiden ph on kahdeksan viikon inkuboinnin jälkeen alle 4 ja pudotus lähtötilanteesta on vähintään 0,5 yksikköä. 7. Luvan haltijan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja -laitteet sekä ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti. Laskeutusallas, sarkaojat ja lietesyvennykset edustat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarvittaessa verhoiltava tukimateriaaleilla eroosion estämiseksi.

3 Laskeutusaltaasta, lietesyvennyksistä ja kivennäismaahan kaivetuista ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön. 3 (38) Kivennäismaamassat on sijoitettava riittävän etäälle ojista ja erilleen muista kaivumassoista. Luvan haltijan on lisäksi huolehdittava kivennäismaamassojen hapettumisen ehkäisemisestä ja tarvittaessa neutraloimisesta. Häiriö- ja poikkeustilanteet 13. Toiminnan häiriötilanteista ja niiden aikaisista poikkeuksellisista vesien johtamisjärjestelyistä on viipymättä ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY keskukselle sekä Oulun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä järjestettävä niiden edellyttämä tarkkailu. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä. Havaitut viat on korjattava ja häiriötekijät poistettava viipymättä. Tilanteissa, joissa sulfidien hapettumisesta johtuvista syistä ph-arvo on vaarassa laskea alle 5:een, on luvan haltijan ryhdyttävä välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin happaman kuormituksen lähtöalueen selvittämiseksi sekä maaperän ja veden neutraloimiseksi kyseisellä lähtöalueella sekä huolehdittava toimenpiteistä sulfidien hapettumisen pysyväksi estämiseksi. Tarkkailut 14. Käyttö- ja päästötarkkailua on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta. Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito 19. Turvetuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskukselle. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä ELY-keskukselle luotettava selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesien käsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesien käsittelyn ohi ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. 20. Luvan haltijan on hyvissä ajoin, viimeistään 10 kuukautta ennen toiminnan lopettamista esitettävä aluehallintoviraston hyväksyttäväksi yksityiskohtainen

4 4 (38) suunnitelma vesienkäsittelyä koskevista toimista sekä tuotantoalueen jälkihoidosta. Hakemukseen on liitettävä esitys toiminnan lopettamisen jälkeisestä tarkkailusta sekä esitys toiminnan päättyessä tehtävistä kunnostustoimista ja tuotannon päättymisen jälkeen mahdollisesti aiheutuvista ympäristön pilaantumisvahinkojen korvaamisesta. Aluehallintoviraston päätöksen liitteenä olevan Iso Rytisuon turvetuotantoalueen käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelman päästötarkkailua koskeva kohta kuuluu seuraavasti: Virtaama mitataan jatkuvatoimisin laittein pintavalutuskentän alapuoliselta mittapadolta aina, kun se on mahdollista ja muutoin mittapadoilta työpäivittäin ja aina näytteenoton yhteydessä. Mikäli virtaaman mittausta ei pystytä toteuttamaan, virtaama arvioidaan muiden edustavien tarkkailusoiden perusteella tai ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmästä (HYDRO) saatavien valuntojen avulla. Vesinäytteet otetaan ympäri vuoden pintavalutuskentän alapuolelta. Vesinäytteet otetaan kahden viikon välein ja kuukauden välein. Kevättulvan aikaan näytteet otetaan kerran viikossa. Näytteistä määritetään alla mainittu laaja analyysivalikoima kerran kuukaudessa. Muulloin määritetään suppea analyysivalikoima. Laaja analyysivalikoima kiintoaine CODMn kok.p kok.n ph PO4-P NH4-N NO2+3-N Fe sulfaatti (SO4 2- ) sähkönjohtavuus (*) Suppea analyysivalikoima kiintoaine CODMn kok.p kok.n ph (*) = avovesikauden ulkopuolella Lähtevän veden ph ja sähkönjohtavuus mitataan mittapadoilta jatkuvatoimisesti avovesikauden ajan vuosittain. Jatkuvatoimisen mittauksen kalibrointi tulee varmistaa näytteenotolla vähintään kuukausittain avovesikaudella. Mikäli ph-arvo mittauksissa, ylivirtaamakaudet pois lukien, on yhtä suuri tai pienempi kuin 5 määritetään näytteistä lisäksi sulfaatti (SO4 2- ), alumiini (Al), mangaani (Mn), nikkeli (Ni) ja kadmium (Cd). Alueella ojitukset on ulotettu niin syvälle, että alueella olevat happamat sulfaattimaat ja potentiaaliset happamat sulfaattimaat ovat vaarassa hapettua siinä määrin, että alueelta voi päästä kuivien jaksojen yhteydessä poikkeuksellisen happamia vesipäästöjä. Näin ollen on lähtevän veden jatkuvatoiminen ph seuranta välttämätöntä.

5 5 (38) Lisäksi määritetään kiintoaineen hehkutushäviö, kun kiintoainepitoisuus on yli 20 mg/l. Aluehallintoviraston päätöksen perusteluja Lupamääräysten tarkistaminen Kyseessä on Iso Rytisuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistaminen. Lupaharkinta lohkojen 1 4 osalta on tehty ja luvan myöntämisen edellytykset sanottujen lohkojen osalta on ratkaistu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antamalla päätöksellä nro 12/05/1. Iso Rytisuon tuotantoalueella ojakaivannot ulottuvat varsin yleisesti happamaan tai potentiaalisesti happamaan kivennäismaahan. Tuotantoalueen kuivatusvesien ph-arvoissa ei ole toistaiseksi havaittu happamoitumiseen viittaavaa laskua. Luvan haltija on tämän päätöksen lupamääräyksissä ja jäljempänä niiden perusteluista ilmenevällä tavalla velvoitettu huomioimaan happamien tai potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden esiintyminen Iso Rytisuon turvetuotantoalueella. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi on otettu huomioon määräämällä käytettäväksi Iso Rytisuon olosuhteissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa vesienkäsittelyssä sekä huomioimaan happamien tai potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden esiintyminen ja kuormitusriski sekä kuormituksen ennaltaehkäisy tuotantotoimissa ja niiden suunnittelussa jäljempänä lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevästi. Lupamääräysten 4 7, ja perustelut Tuotantoalue sijaitsee suurelta osin happamalla tai potentiaalisesti happamalla sulfaattimaalla. Luvan haltija on hakemuksessaan muun ohella todennut, että Iijoen alueella ei ole raportoitu happamuushaitoista. Tältä osin aluehallintovirasto viittaa luvan haltijan aluehallintovirastossa vireillä olevaan Latvasuon turvetuotantoalueeseen (dnro PSAVI/3994/2014) ja siellä todennettuihin happamiin sulfaattimaihin ja potentiaalisiin happamiin sulfaattimaihin. Edellä sanotun takia on katsottu tarpeelliseksi antaa lähtevän veden ph-raja-arvoa koskeva lupamääräys 4. Alumiini on yksi yleisimmistä alkuaineista maaperässä, mutta sen pitoisuudet luonnonvesissä ovat yleensä erittäin pieniä. ph-arvon laskiessa alumiinin liukoisuus kasvaa lähes eksponentiaalisesti. Luonnonvesissä alumiini voi esiintyä lukuisissa eri muodoissa, kuten vapaana kolmenarvoisena kationina (Al 3+ ), orgaaniseen aineeseen sitoutuneena tai kompleksoituneena alumiinina, saostuneena hydroksidina (Al(OH)3) sekä hienossa mineraaliaineksessa olevana alumiinina.

6 6 (38) Alumiinin esiintymismuoto vaikuttaa sen biosaatavuuteen ja myrkyllisyyteen eliöille ja kasveille, joten se on tärkeämpi kuin alumiinin kokonaismäärä. Alumiinin reaktiot liuoksessa vapaasta alumiinista (Al 3+ ) gibbsiitiksi (Al(OH)3) puskuroivat veden ph:ta välillä 4,5 5,0. Protonien määrän lisääntyessä ja ph:n laskiessa alle 5:een vapaan alumiinin määrä kasvaa voimakkaasti, kun neutraalissa ph:ssa stabiili gibbsiitti liukenee veteen. Alumiinin toksisuus on korkeimmillaan veden ph-tason ollessa 4,5 5 ja alumiinin hydroksidimuotojen, muun muassa AlOH 2+, ollessa vallitsevia. Alumiinin toksisuus eliöille perustuu fyysiseen ärsytykseen ja suolatasapainon häiriintymiseen. Alumiini saostuu kalojen ja pohjaeläinten kidusten pinnoille ja haittaa niiden normaalia hengitystoimintaa. Alumiini estää myös eläinten ionivaihdosta vastaavien epiteelisolukoiden toimintaa ja vaurioittaa niiden rakennetta. Raudan käyttäytyminen vesissä ja sen olomuodot riippuvat Eh- ja ph-tasosta sekä vedessä olevista epäorgaanisia ja orgaanisisia komplekseja muodostavista yhdisteistä. Pelkistävissä oloissa esiintyvä ferrorauta (Fe 2+ ) on liikkuva kationi. Jos vedessä on runsaasti sulfaatteja, rautaa on myös FeSO4-muodossa. Ferriraudan mobiloitumisen edellyttämät poikkeuksellisen happamat olosuhteet (ph-arvo alle 3) voivat syntyä sulfidien hapettuessa. Saostuessaan eliöiden kudoksien pinnoille alumiini- ja rautahydroksidit heikentävät esimerkiksi kalojen keuhkojen ja mädin hapenläpäisykykyä sekä mikro-organismien pinnan läpi tapahtuvaa osmoosia. Mahdollisiin happamien päästöjen neutralointiin luvan haltija on esittänyt kalkkirouhepatoa. Esitetty neutralointimenetelmä huomioiden on annettu lupamääräys 5 mahdolliselle kalkkipadolle muodostuvan metallisakan koostumuksen selvittämiseksi ja toisaalta suunnitelman laatimiseksi sakan stabilointia varten ph-arvon uudelleen laskiessa. ph-arvon laskiessa padon metallisakasta saattaa osittain liueta uudelleen metalleja happamaan vesimassaan. Happamat metallipitoiset vesimassat voivat aiheuttaa Halaojassa haittaa vesiekosysteemissä muun muassa kala- ja rapukannoille sekä muille pohjaeläimille lupamääräyksen 4 perusteluissa ilmenevällä tavalla. Viimeisin kalastusselvitys on laadittu vuoden 2012 tulosten perusteella ja siinä kalastavia talouksia oli vain yksi ja kokonaiskalansaalis vähäinen. Kesä 2012 oli kuitenkin varsin sateinen, joka on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut alentavasti kalastavien talouksien määrään ja toisaalta myös kalasaaliiseen. Aluehallintovirasto katsoo, että Halaojan kalastollinen ja kalastuksellinen arvo voi olla suurempi kuin vuoden 2012 kyselytulokset perusteella voidaan olettaa. Iso Rytisuon turvetuotantoalue sijaitsee happamien tai potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden alueella, jolloin riski happamien päästöjen muodostumiseen on olemassa. Edellä sanotun perusteella on määrätty lupamääräyksen 6 mukainen selvitysvelvoite. Luvan haltija on vuosina 2014 ja 2015 suorittanut Iso Rytisuon turvetuotantoalueella tutkimuksia, joissa on selvitetty, muun ohella, kivennäismaan maalaji sekä pohjaturpeen ja kivennäismaan rikkipitoisuus. Aluehallintovirasto katsoo selvitykset osittain puutteellisiksi muun muassa siitä syystä, että pohjaturpeen rikkipitoisuuden ollessa koholla tai korkea sekä inkubaatiokokeiden aikaisten

7 7 (38) ph-arvojen aleneman ollessa useita yksiköitä ei kivennäismaan rikkipitoisuutta ole määritetty. Vastaavasti kivennäismaan rikkipitoisuuden ollessa koholla ei pohjaturpeen rikkipitoisuutta ole kaikista näytteistä määritetty. Lisäksi tuotantolohkon 3 osalta ei ole edellä mainittuja selvityksiä ja kokeita suoritettu. Lausuntojen ja selvitysten perusteella on varsinkin tuotantolohkojen 1 ja 2 osalta olemassa muuta tuotantoaluetta korkeampi kivennäismaan happamoitumisriski. Valvontaviranomainen on lausunnossaan todennut, että riski merkittävälle pilaantumiseen vesiseliöstölle tärkeässä Halaojassa on olemassa happamoitumisriskin takia. Nyt tarkastettava ympäristölupa, nro 12/05/1, on myönnetty Ympäristönsuojelulain (86/2000) 5 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Lisäksi ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 1 momentin 2) kohdan mukaan toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Aluehallintovirasto on katsonut edellä sanotun sekä asiasta saatujen selvitysten perusteella, että luvan haltija ei ole riittävällä lain edellyttämällä tavalla huomioinut happamien tai potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden esiintymistodennäköisyyttä sekä niiden muodostamia ympäristöriskitekijöitä tuotantotoiminnassa ja niiden suunnittelussa. Kivennäismaan ja pohjaturpeen sisältämien sulfidien hapettuessa sulfaateiksi riski happamien päästöjen ja niihin liittyvien metallipäästöjen muodostumiselle on merkittävä, jolloin siitä saattaa seurata ympäristönsuojelulain (527/2014) 49 1 momentti 2) kohdassa tarkoitettu seuraus tai sen vaara. Tästä syystä lupamääräys 6 on välttämätön. Olemassa olevan tiedon ja tutkimusten perusteella ei voida yksiselitteisesti määritellä turvepaksuutta, jonka voitaisiin katsoa olevan riittävä torjumaan todennetun happaman sulfaattimaan hapettumista. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 20 1 momentti 1) kohdan ja tämän hetkisen tiedon nojalla aluehallintovirasto on katsonut, että vähintään 30 cm:n kerros hyvin maatunutta turvetta on riittävä torjumaan alapuoleisen happaman sulfaattimaan tai potentiaalisen happaman sulfaattimaan hapettumista, kun samalla huolehditaan, että ojien kuivatusvaikutus ei ulotu 30 cm lähemmäksi edellä mainittuja maalajeja. Häiriö- tai poikkeustilanteissa voi aiheutua määrältään tai laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä. Määräykset 12 ja 13 on annettu päästöjen ja haittojen ehkäisemiseksi. Vahinkojen rajoittaminen sekä ajallisesti että määrällisesti edellyttää ympäristövahinkojen torjuntaan tarkoitettua kalustoa ja toimintasuunnitelmaa. Tiedottamisen sekä ympäristöhaittojen vähentämistoimien ohjaamisen ja valvonnan vuoksi ympäristönsuojelun valvontaviranomaisten on saatava tiedot häiriö- ja poikkeustilanteista viivytyksettä. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tuotantoalueen kohdekohtaisesti tapahtuvalla neutraloinnilla saavutetaan nopeammin, tehokkaammin ja pysy-

8 8 (38) vämmin ph-arvon nousu samalla vähentäen vesimassaan mahdollisesti liukenevien metallien ja raskasmetallien, kuten esimerkiksi alumiinin, raudan ja kadmiumin, määrää. Luvan haltijan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksissä 14 ja 15 annetut tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten ja ennakoimattomien vahinkojen varalta. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin on sisällytettävä selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä. Vaatimukset hallinto-oikeudessa Turvetuotantoalueelta tulee päästöjä vielä tuotannon päätyttyä, joten lupamääräykset 19 ja 20 ovat tarpeen tuotantoalueen jälkihoidon järjestämiseksi, roskaantumisen estämiseksi ja päästöjen rajoittamiseksi. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 94 1 momentin mukaan luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toimintaa harjoittanut vastaa edelleen lupamääräysten tai valtioneuvoston asetuksella säädetyn yksilöidyn velvoitteen mukaisesti tarvittavista toimista pilaantumisen ehkäisemiseksi, samoin kuin toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta. Luvan haltijan tulee saattaa alue sellaiseen tilaan, että toiminnasta ei aiheudu päästöjä. Turveruukki Oy on vaatinut, että hallinto-oikeus: 1) Muuttaa lupamääräyksen 4 velvoitteen siten, että se muutoksen jälkeen kuuluu seuraavasti: Turvetuotanto tulee järjestää niin, että alueelta lähtevän veden ph ei alita arvoa ph 4,5 ylivirtaamatilanteita lukuun ottamatta tuotanto- ja jälkihoitovaiheessa. 2) Poistaa lupamääräyksen 5 kokonaisuudessaan. 3) Poistaa lupamääräyksen 6 kokonaisuudessaan tai toissijaisesti muuttaa määräystä niin, että se muutoksen jälkeen kuuluu seuraavasti: Tuotantoalueilla tuotantolohkojen pintaa ei saa ulottaa 20 cm lähemmäksi hapanta sulfaattimaata tai potentiaalista hapanta sulfaattimaata. Happamalla tai potentiaalisesti happamalla sulfaattimaalla tarkoitetaan tämän määräyksen kohdan osalta aluetta, jolta otettujen näytteiden ph on kahdeksan viikon inkuboinnin jälkeen alle 4 ja pudotus lähtötilanteesta on vähintään 0,5 yksikköä. Tuotanto- ja jälkihoitotoimet on muutoinkin toteutettava niin, että toiminta ei aiheuta vesistölle haitallisia happamia päästöjä.

9 9 (38) Yksityiskohtainen suunnitelma tuotannon järjestämiseksi niin, että vesistölle haitallisia happamia päästöjä ei aiheudu, on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle 3 kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. 4) Mikäli Vaasan hallinto-oikeus ei poista tai muuta lupamääräyksen 6 velvoitetta alle 30 cm etäisyydelle happamasta sulfaattimaasta ulottuvien ojien padottamisesta, tulee lupamääräyksen 7 velvoitetta muuttaa siten, että sitä on mahdollisuus käytännössä noudattaa. 5) Muuttaa lupamääräyksen 13 toisen kappaleen siten että se muutoksen jälkeen kuuluu seuraavasti: Tilanteissa, joissa sulfidien hapettumisesta johtuvista syistä ph-arvo on vaarassa laskea alle 4,5:een on luvan haltijan ryhdyttävä välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin happaman kuormituksen lähtöalueen selvittämiseksi sekä maaperän ja veden neutraloimiseksi kyseisellä lähtöalueella. Tarkoituksenmukaiset toimenpiteet on tehtävä ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. 6) Muuttaa ympäristölupapäätöksen liitteenä 3 olevan käyttö- ja päästötarkkailun siten, että - Päästötarkkailu otsikon alle lisätään lause: Päästötarkkailua toteutetaan 3 vuoden välein siten, että ensimmäinen tarkkailuvuosi on Poistetaan kappale, joka kuuluu: Lähtevän veden ph ja sähkönjohtavuus mitataan mittapadoilta jatkuvatoimisesti avovesikauden ajan vuosittain. Jatkuvatoimisen mittauksen kalibrointi tulee varmistaa näytteenotolla vähintään kuukausittain avovesikaudella. Mikäli ph-arvo mittauksissa, ylivirtaamakaudet pois lukien, on yhtä suuri tai pienempi kuin 5 määritetään näytteistä lisäksi sulfaatti (SO4 2- ), alumiini (Al), mangaani (Mn), nikkeli (Ni) ja kadmium (Cd). Alueella ojitukset on ulotettu niin syvälle, että alueella olevat happamat sulfaattimaat ja potentiaaliset happamat sulfaattimaat ovat vaarassa hapettua siinä määrin, että alueelta voi päästä kuivien jaksojen yhteydessä poikkeuksellisen happamia vesipäästöjä. Näin ollen on lähtevän veden jatkuvatoiminen ph seuranta välttämätöntä. - muutetaan kappaleen Poikkeustilanteiden tarkkailu ensimmäinen lause kuulumaan seuraavasti: Poikkeustilanteissa (esim. kovat sateet, kaivutyöt) päästötarkkailuvuosina tuottaja ottaa ylimääräisiä kuormitusnäytteitä. - lisätään ohjelmaan seuraavat kaksi otsikkoa ja niiden tekstit: Lisätarkkailu Mikäli pintavalutuskentältä 1 lähtevä kiintoaineen pitoisuus ylittää lupamääräyksessä 3 asetetun raja-arvon jonakin tarkkailuvuotena, on päästötarkkailua jatkettava vuosittain, kunnes tarkkailun tulokset osoittavat, että kiintoaineen

10 10 (38) pitoisuus ei ylitä raja-arvoa. Tämän jälkeen tarkkailua jatketaan kolmen vuoden välein. ph-tarkkailu Alueella mitataan lähtevän veden ph:ta ja sähkönjohtavuutta kenttämittarilla säännöllisesti: - touko syyskuussa vähintään kerran kuukaudessa - poikkeustilanteissa (kaivutyöt, pitkien kuivien jaksojen (4 viikkoa sulan maan aikana) jälkeiset sadannat) Mikäli ph on alle 4,5 otetaan vesinäyte, josta määritetään ph, sähkönjohtavuus ja sulfaatti. Lisäksi Turveruukki on vaatinut, että määräys metallien (alumiini, mangaani, nikkeli, kadmium) määrittämisestä, mikäli ph on alle 5 on ensisijaisesti poistettava tai toissijaisesti muutettava muotoon: Turvetuotantoalueen valumavesien raskasmetallipitoisuuksien selvittämisen tarpeellisuus ja selvittämisessä käytettävä menetelmä on arvioitava yhdessä ELY-keskuksen kanssa. Turveruukki Oy on perustellut vaatimuksiaan muun muassa seuraavasti: Suhteellisuusperiaatteen mukaan viranomaisen on valittava tavoitteisiin nähden vähiten rajoittava tai oikeuksiin puuttuva keino, toisin sanoen viranomainen mitoittaa toimintansa alimmalle sellaiselle tasolle, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus. Varovaisuusperiaatteen soveltamisessa tulee huomioida toiminnanharjoittajan esittämä näyttö, joka osoittaa, että päätöksessä tarkoitetun riskitekijän olevan toiminnanharjoittajan toimin rajoitettavissa. Huolellisuusperiaatteen mukaan toimintaa tulee harjoittaa siten, että ympäristönsuojelun vaatimukset otetaan vastuuntuntoisesti huomioon. Varovaisuusperiaatteen liian pitkälle viety tulkinta ei kuitenkaan voi olla peruste asettaa sellaisia lupamääräyksiä, jotka estävät kustannustehokkaan toiminnan luvanvaraisessa toiminnassa, jos toiminnanharjoittaja on esittänyt riittäviin tutkimuksiin ja kokemuksiin perustuvaa näyttöä siitä, että riskiä ympäristön pilaantumiselle ei voida katsoa olevan. Lupamääräys, jonka mukaan alueen ojastojen pohjalle ja tuotantosaroille on jätettävä 30 cm vahvuinen turvekerros, ei ole perusteltu hakemuksessa esitetyn tutkimusaineiston ja perustelujen perusteella. Lupaviranomainen on tulkinnut varovaisuusperiaatetta liian laajasti, vaikka Turveruukki Oy on luotettavana pidettävällä tavalla asiantuntijoiden selvityksiin perustuen esittänyt näyttöä, ettei vaaraa aiheudu, kun toimitaan sen esittämällä tavalla. Lisäksi tulee ottaa huomioon se, ettei Turveruukin turvetuotantotoiminnasta ole koskaan aiheutunut happamien vesistöpäästöjen aiheuttamia haitallisia vaikutuksia alapuoliselle vesistölle.

11 11 (38) Arvioitaessa turvetuotannon aiheuttamaa vesistön pilaantumisen vaaraa happamilla sulfaattimailla toimittaessa tulee arvioinnissa kiinnittää huomiota jo aiheutuneisiin vahinkoihin. Tuotantotoimintaa on jo pitkään harjoitettu kyseisillä alueilla eikä yhtään vahinkoa alapuoliselle vesistölle tiedetä aiheutuneen turvetuotannon seurauksena. Iijoen vesistöalueella ei ole todettu vesistöjen happamoitumista, vaikka turvetuotantoa ja muuta ojitustoimintaa on ollut alueella jo vuosikymmeniä. Jotakin näyttöä turvetuotannosta aiheutuneista vahingoista alapuolisessa vesistössä happamilla ja potentiaalisesti happamilla sulfaattimailla toimittaessa tulisi olla, jotta toimintaa voitaisiin rajoittaa niin olennaisesti, kun sitä nyt kyseessä olevassa Iso Rytisuon ympäristölupapäätöksessä on tehty. Happamien ja potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden osalta annettu päätös rajoittaa monelta osin toiminnanharjoittajan toimintaa alueella varsin merkittävästi. Iso Rytisuon toiminnasta ei, toimittaessa Turveruukki Oy:n esittämällä tavalla, aiheudu happamuudesta johtuvia haitallisia vaikutuksia alapuoliselle vesistölle. Aluehallintovirasto (jäljempänä AVI) on päätöksessään katsonut, että luvan haltija ei ole riittävällä lain edellyttämällä tavalla huomioinut happamien tai potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden esiintymistodennäköisyyttä sekä niiden muodostamia ympäristöriskitekijöitä tuotantotoiminnassa ja niiden suunnittelussa. Turveruukki Oy katsoo tehneensä kaikki AVI:n edellyttämät selvitykset edellytetyn mukaisesti, esittäneensä toimenpiteitä, joilla haitallisten vaikutusten syntyminen alapuolisessa vesistössä estetään ja tarkkaillaan alueen tilannetta tuotannon yhteydessä. Turveruukki Oy on selvillä niistä riskeistä, joita toimiminen happamilla ja potentiaalisesti happamilla sulfaattimailla voi aiheuttaa. Riskeihin on varauduttu asianmukaisella tavalla. Turveruukki Oy on toteuttanut alueella koko lupakauden aikana lupamääräysten mukaista päästö- ja vaikutustarkkailua. Tämän lisäksi happamuusasian alkaessa selvitä yleisesti, Turveruukki Oy aloitti happamuustutkimukset yleisesti Iijoen alueella sijaitsevilla turvetuotantoalueilla ja toi happamuusasian ja siihen liittyvät alustavat selvitykset esille lupaprosessissa myös Iso Rytisuon osalta. Samoihin aikoihin toteutettiin myös tuotantoaluekohtaisia tarkkoja ojamittauksia (ph), jotta saatiin selville aluekohtainen tilanne happamoitumisen osalta. Happamuusriskin vuoksi alueella käynnistettiin myös yleisesti kaikkien todettujen riskialueiden osalta (muun muassa Iso Rytisuo) säännöllinen lähtevän veden ph-seuranta, jota on jatkettu koko lupaprosessin aikana. Lupaprosessin aikana hakijan tekemiä happamuusselvityksiä täydennettiin lupaviraston vaatimusten mukaisesti. Iso Rytisuon toiminnan ei myöskään ole todettu aiheuttavan ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. AVI on katsonut, että Halaojan kalastollinen ja kalastuksellinen arvo voi olla suurempi kuin vuoden 2012 kyselytulosten perusteella voidaan olettaa. Kalastusselvitys on tehty tarkkailuohjelman mukaisesti ja sen tuloksia on perustellusti voitava pitää luotettavina eikä Halaojan kalastollista ja kalastuksellista arvoa voida kesän sateisuuden perusteella arvioida selvityksestä ilmenevää suuremmaksi. Perusteluista ei ilmene mihin sillä viitataan, koska kalastolle ja kalastukselle aiheutuvat vahingot on määrätty kompensoitavaksi esityksen mukaisesti.

12 12 (38) Kesäkuussa 2016 on käynnistynyt SYKEn vetämänä Sulfa II-hanke. Turveruukki Oy osallistuu hankkeeseen rahoittajana sekä osallistuu ohjausryhmätyöskentelyyn. Hankkeesta saadaan tutkimuksellista tietoa myös nyt käsittelyssä oleviin asioihin. Tulisi odottaa tutkimustietoa ennen kuin annetaan äärimmäiseen varovaisuusperiaatteeseen perustuvia tiukkoja lupamääräyksiä, joilla pahimmillaan määrätään tarpeettomasti jättämään turvetta tuottamatta jo tuotannossa olevilla tuotantoalueilla. Kyseessä on erittäin suuri taloudellinen intressi, mikä luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti tulee huomioida määräysten antamisessa. Toiminnan ennakoitavuus nyt vallitsevan happamia sulfaattimaalla koskevien lupamääräysten osalta on käytännössä erittäin vaikeaa. Hallinnollisen oikeusvarmuuden mukaan samankaltaisissa asioissa ratkaisujen tulisi myös olla samankaltaisia. Turveruukki Oy:llä on nyt Vaasan hallinto-oikeudessa vireillä muun muassa Luisansuon ja Iso Jännesuon turvetuotantoalueita koskevat valitukset. Kaikki alueet sijaitsevat osin happamilla tai potentiaalisesti happamilla sulfaattimailla, mutta millään alueilla ei kyseisten alueiden turvetuotannosta johtuen ole havaittu happamuuden aiheuttamia haitallisia vesistövaikutuksia. Kaikkia soita koskevat AVI:n esittämät happamia sulfaattimaita koskevat selvitysvaatimukset lupaprosessissa ovat olleet tyypiltään samanlaisia ja selvitykset on tehty samankaltaisina. Ainoastaan Iso Rytisuon tapauksessa selvitykset on katsottu lupapäätöksessä riittämättömiksi, vaikka niitä ei olekaan lupaprosessissa kehotettu selvitysten toimittamisen jälkeen täydentämään. Perusteluissa esille tuodut perusteet selvitysten riittämättömyydelle ovat yksittäisiin tutkimuspisteisiin liittyviä tapauksia, joissa tietyistä kohdista ei ollut määritetty tiettyä yksittäistä parametria, vaikka tutkimus oli kokonaisuutena tarkastellen kattava ja tehty AVl:n määritelmien mukaisesti. Tutkimusten yleiseen luonteeseen kuuluu, että ne perustuvat tiettyyn otantaan. Tutkimusmenetelmiin kuuluvat epävarmuudet otetaan asiaan kuuluvalla tavalla huomioon tehtäessä johtopäätöksiä, eikä epävarmuustekijöitä ole missään tilanteessa mahdollista eikä myöskään tarkoituksenmukaista sulkea täysin pois. Tutkimus on tehty Iso Rytisuon tapauksessa samoilla periaatteilla (näytepisteiden tiheys/pisteistä analysoitavat parametrit) kuin esimerkiksi Iso Jännesuon ja Luisansuon tutkimukset. Nyt kyseessä olevissa tapauksissa ei perusteluista ilmene, millä perusteilla tietyillä alueilla on päädytty juuri kyseiseen ratkaisuun. Iso Rytisuon osalta ei esimerkiksi ilmene, miksi kyseisellä suolla Iso Rytisuon riskitaso huomioiden ojien pohjalle on jätettävä 30 cm vahvuinen turvekerros, kuin joillakin tuotantoalueilla sanottua kerrosta ei ole määrätty jätettäväksi. Yhdenvertaisuusperiaate täsmentää perustuslain vaatimuksia tasapuolisuuden vaatimuksesta. Tasapuolinen kohtelu koskee yhtä hyvin ihmisiä kuin oikeushenkilöitäkin. Kyseisessä tapauksessa sama oikeushenkilö on saanut useita erisisältöisiä ja eri tavalla toimintaa rajoittavia päätöksiä happamiin sulfaattimaihin liittyen, eikä perusteluista selviä johdonmukaista syytä näille merkittäville eroille. Yhdenvertaisuus ei toteudu lain tarkoittamalla tavalla, jos alueiden riskitasojen erossa ei käy ilmi selviä eroja, mutta toimintaa rajoitetaan annetuilla päätöksillä toisilla alueilla varsin merkittävästi. Se seikka, että tuotantoalue sijaitsee happamilla tai potentiaalisesti happamilla sulfaattimailla, ja se, että pohjamaan hapettumiseen voi liittyä metallien esiintymistä haitallisessa muodossa, ei saa aikaan automaattisesti ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Riski haitallisten vaikutusten syntymiselle on aina

13 13 (38) teoriassa olemassa. Asiassa tulisi kuitenkin huomioida olemassa olevan riskin taso. Lupamääräysten perusteluissa tuotiin merkittävästi esille metallien haitallisuutta liittyen happamiin sulfaattimaihin. Itse ilmiö ei kuitenkaan ole automaattisesti merkittävä riski tai haitta. Ilmiötä suhteessa Iso Rytisuon tapaukseen ei käsitelty. Perusteluissa ei esimerkiksi tarkasteltu, missä määrin ilmiön olemassaolo vaikuttaa alueelta lähteviin päästöihin ja päästöjen vaikutuksiin alapuolisessa vesistössä. Myöskään sitä, että toiminnanharjoittaja on esittänyt varautumissuunnitelmat, ei huomioitu riskin merkittävyyden kannalta. Kun otetaan huomioon ne esitetyt toimenpiteet, joilla estetään lähtevän veden ph:n aleneminen haitalliselle tasolle, voidaan riskiä haitallisten vaikutusten syntymiselle pitää erittäin pienenä. Valituksen liitteenä olevan Iso Rytisuon päästöistä tehdyn vaikutusarvion perusteella Iso Rytisuolta lähtevän veden ph:n täytyisi laskea oleellisesti nykytasosta, jotta alueella vallitseva ilmiö metallien suhteen ilmenisi turvetuotannosta johtuen haitallisella tavalla alapuolisessa vesistössä. Turveruukki Oy on lisäksi esittänyt alueelle ph-raja-arvoksi sellaista arvoa, jonka mukaisesti toimittaessa päästöllä ei katsota olevan haitallisia vaikutuksia alapuolisessa vesistössä. AVI:n päätöksen lähtökohtana on se, että happamien maiden hapettaminen aiheuttaa automaattisesti haitallisesti happamia päästöjä riippumatta hapetettavan alueen laajuudesta tai esimerkiksi pohjamaan ominaisuuksista. Päätöksen mukaan happamilla ja potentiaalisesti happamilla mailla maaperän hapettumista ei saa tapahtua siten lainkaan, riippumatta siltä aiheutuuko siitä happamia päästöjä alapuoliseen vesistöön. Päätöksestä saa siten kuvan, että pohjamaan paikallinenkin hapettuminen on jo itsessään haitta. Tarkastelussa tulisi kiinnittää huomiota siihen, ettei toiminnan johdosta happamia vesistövaikutuksia pääse syntymään. Paikallinen pohjamaan hapettuminen ei itsessään ole haitta, jonka syntyminen olisi kaikissa tilanteissa välttämätöntä estää. Merkityksellisempää on happamien vesistöpäästöjen syntymisen estäminen. Haittaa alapuoliselle vesistölle ei siis automaattisesti synny siitä, että pieniä alueita happamia tai potentiaalisesti happamia alueita pääsee hapettumaan. Mikäli näin käy ja tuotantoalueen vesiä pääsee happamoitumaan, ei tämäkään vielä tarkoita haitallisten vaikutusten syntymistä alapuolisessa vesistössä. Riskiarvioon perustuva pohjamaan jonkin asteinen hapettuminen niin, ettei se aiheuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, tulisi olla sallittua. Harjoitettaessa toimintaa Turveruukki Oy:n esittämällä tavalla, ja kun otetaan huomioon päästöjen vaikutuksista tehdyt arviot, ei riskiä Iso Rytisuon päästöjen aiheuttamalle pilaantumiselle voida pitää niin merkittävänä, että esimerkiksi pohjamaan hapettaminen voitaisiin täysin kieltää. Iso Rytisuolta ei ole havaittu aiheutuneen happamia päästöjä, joilla olisi haitallisia vaikutuksia alapuolisen vesistön tilaan siitä huolimatta, että alueen ojastoja on jo merkittävässä määrin kaivettu kivennäismaahan. Hallinto-oikeudellisen päätöksen sisällölle on asetettu tiettyjä vaatimuksia, jotka edellyttävät muun muassa päätöksen riittävää yksilöintiä ja selkeyttä. Riittävä yksilöiminen tarkoittaa muun muassa, sitä, että päätöksestä on käytävä ilmi asianosaiselle myönnetyt edut ja oikeudet tai asetetut velvoitteet. Päätöksessä ei siten voida esittää esimerkiksi vaihtoehtoisia lopputuloksia. Kysei-

14 14 (38) sessä Iso Rytisuon päätöksessä määräykset ovat vaatimuksessa 4 esitetyllä tavalla ristiriitaisia eikä molempia velvoitteita voida yhtäaikaisesti toteuttaa määräysten mukaisesti. Päätöksen selkeysvaatimus edellyttää, että päätös on yksiselitteinen ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Iso Rytisuon päätöksen perusteluissa on sivulla 41 varsin vaikeaselkoisesti kerrottu alumiinista, sen käyttäytymisestä ja ph:n vaikutuksesta siihen. Siinä ei kuitenkaan ole ymmärrettävästi ja selkeästi kerrottu, mitä kerrotut ilmiöt Iso Rytisuon tapauksessa tarkoittavat ja miten ne kyseiseen tapaukseen soveltuvat. Vaatimusten yksityiskohtaisia perusteluja Vaatimus 1 Esitys lähtevän veden ph-raja-arvoksi pohjautuu tasoon, jolla ei katsota aiheuttavan haitallisia vesistövaikutuksia. Valituksen liitteenä on esitetty laskennallinen tarkastelu Iso Rytisuon päästöistä eri ph-arvoilla. Kun lähtevän veden ph on aina vähintään 4,5, Iso Rytisuon päästöt eivät aiheuta alapuolisessa vesistössä haitallisia vesistövaikutuksia. Tällöin Halaojan veden ph säilyy sellaisella tasolla, ettei esimerkiksi alumiini esiinny vesieliöstölle haitallisella tasolla. ph:lle asetettavassa raja-arvossa tulee huomioida myös se, että ph saattaa olla alhainen jo luonnollisista olosuhteista johtuen. Luonnontilaisen suon lähtevän veden ph on tyypillisesti happaman puolella vaihdellen suon ravinnetasosta riippuen 3,5 7,0 (Klöve ym. 2012). Pintavalutuskentän alkuperäisten suotyyppien perusteella Iso Rytisuo on ollut ennen turvetuotantoa keskiravinteinen suo, jolloin luonnontilaisuutta vastaava lähtevän veden ph olisi 4,5 6,0. AVI on lupamääräyksen 4 yksityiskohtaisissa perusteluissa todennut, että Turveruukki Oy on hakemuksessaan muun ohella todennut, että Iijoen alueella ei ole raportoitu happamuushaitoista ja on viitannut Turveruukin AVI:ssa vireillä olevaan Latvasuon turvetuotantoalueeseen (dnro PSAV1/3994/2014) ja siellä todennettuihin happamiin sulfaattimaihin ja potentiaalisesti happamiin sulfaattimaihin ja on edellä sanotun takia katsonut tarpeelliseksi antaa lähtevän veden ph-raja-arvoja koskevan lupamääräyksen 4. Latvasuon tapauksessa alueella sijaitsee hapanta pohjamaata ja tuotantoalueella paikoin vedet ovat happamoituneet, mutta missään vaiheessa haitallisia vesistövaikutuksia ei alueelta ole todettu aiheutuneen. Muutoinkin kytkös Latvasuon tilanteen ja Iso Rytisuon tilanteen välillä siltä osin, että se laukaisee perusteet ph-raja-arvon asettamiselle Iso Rytisuolla, jää perustelujen nojalla epäselväksi. Turvetuotantoalueen sisällä tapahtuvat muutokset eivät tarkoita muutoksia ja vaikutuksia alueen ulkopuolelle siten, että niitä voitaisiin pitää haittoina. Alueelta lähtevistä vesistä aiheutuu päästöjä alapuoliseen vesistöön ja juuri näillä päästöillä voi olla vaikutuksia, joskus haitallisia sellaisia alapuolisen vesistön tilaan. Automaattisesti kuitenkaan prosessin sisällä havaittu haitta ei aiheuta sellaisia päästöjä alapuoliseen vesistöön, joita voitaisiin pitää haitallisina vaikutuksina. Turveruukki Oy on esittänyt riittävänä pidettäviä varautumistoimia

15 15 (38) siihen, miten haittojen syntyminen alueen ulkopuolella estetään siinä tapauksessa, että tuotantoalueen sisällä alueen ojastoissa ilmenisi happamuutta alueen vesissä. Vaatimus 2 Sakan selvitys on osa mahdollista neutralointia. Selvittäminen liittyy kiinteästi valittuun neutralointimenetelmään, minkä vuoksi sakan selvittämisestä ei tulisi määrätä erillistä selvitystä. Sakan muodostuminen, sen haitallisuuden huomiointi ja käsittely sisältyy jo neutralointirakenteen suunnittelun toteutukseen. Neutraloinnin toteutukseen liittyvät periaatteet on kuvattu tarkemmin valituksen liitteessä. Lupamääräys sakan selvittämiseen liittyen on ongelmallinen erityisesti siksi, että määräyksen mukaisesti sakka on selvitettävä asetettuun päivämäärään mennessä ilman, että happamoitumista on havaittu tuotantoalueen vesissä ja neutralointia tehty happamien päästöjen syntymisen estämiseksi. Sakan selvittämisvaatimus on sinänsä ymmärrettävä ja mahdollinen, mutta sitä koskevan erillisen määräyksen antaminen erityisesti niin, että selvitys on tehtävä tiettyyn päivämäärään mennessä, ei ole järkevää. Vaatimus 3 Tutkimukset on suoritettu tarkoituksenmukaisesti niin, että alueen riskitasosta on kokonaisuutena saatu riittävä kuva. Alueen happamuus on tutkittu soveltaen vallitsevaa käytäntöä näytteenottotiheyksissä sekä analysoitavissa parametreissa. Yksittäisen tiedon puuttuminen yksittäisistä pisteistä ei heikennä alueesta kokonaisuutena tehdyn riskiarvion luotettavuutta. On lisäksi ristiriitaista, että aluehallintoviraston asettamat lupamääräykset happamuushaitan torjumiseksi laukeavat pelkän inkubointituloksen perusteella, mutta lisäselvitysvaatimuksen perusteluissa perusteluna käytetään sitä, että rikkipitoisuuksia ei ole määritetty jokaisessa pisteessä. Inkubointi on tehty kaikissa pisteissä. Tehdyt tutkimukset on tehty riittävällä tarkkuudella tavoitteeseen nähden. On epäselvää, mitä lisäarvoa nykyistä yksityiskohtaisemmat tutkimukset toisivat esitettyihin riskienhallintasuunnitelmiin tai alueelle suunniteltuihin neutralointitoimenpiteisiin eikä tämä ilmene myöskään päätöksen perusteluista. Tämänhetkisen tilanteen mukaan turvetuotantoalueen ojastoista alle 10 % on sellaisia, joiden ojan pohja on yli 60 cm etäisyydellä kivennäismaan pinnasta (lohkon 1 eteläosa). Kyseisellä alueella sijaitsee jo kaksi tutkimuspistettä (P4 ja P5). Alue, jolla ojitus ei ole ulottunut vielä 60 cm lähemmäksi pohjamaata, on siten jo tarkoituksenmukaisesti huomioitu riskienhallintaan liittyvissä toimenpiteissä. Määräys ei tällä perusteella ole Iso Rytisuon tapauksessa tarpeellinen eikä relevantti. Määräyksen kohta tulisi täten tarpeettomana poistaa. Iso Rytisuon lupaprosessissa on tehty selvitykset happamia ja potentiaalisesti happamia sulfaattimaata koskien AVI:n edellyttämällä tavalla. AVI on päivätyssä täydennyskehotuksessaan esittänyt yksityiskohtaisesti, minkälaisia selvityksiä toiminnanharjoittajan tulee alueesta hankkia. Turveruukki Oy on teettänyt AVI:n kehotuksen mukaiset selvitykset pyydetyn mukaisesti. AVI ei missään vaiheessa ole ilmoittanut, etteivät selvitykset olisi riittäviä. On perusteetonta, että AVI lupapäätöksessä asettaa lisää selvitysvelvoitteita asioista, jotka on käsitelty jo lupaprosessin aikana riittävällä tavalla ja

16 16 (38) alueen riskitaso tiedetään sillä osin kuin se on tarpeellista toiminnan järjestämiseksi siten, ettei toiminta aiheuta haitallisia vesistövaikutuksia. Tämä vaatimus koskisi käytännössä koko alueen tutkimista uudelleen. Iso Rytisuon tuotantoalueen kaikki reuna- ja kokoojaojat on kaivettu kivennäismaahan ja sarkaojista kivennäismaahan on kaivettu noin %. Näytteet on otettu niin tiheästi, että sillä saadaan luottavasti rajattua happamuusriskialueet. Toisaalta tehdyt tutkimukset on tehty niin yksityiskohtaisesti kuin se toimenpiteiden toteutuksen kannalta on tarpeellista. Tarkemmalla rajauksella ei olisi lisäarvoa, koska toimenpiteitä ei voida kuitenkaan toteuttaa sillä periaatteella, että esimerkiksi patoaminen tehtäisiin paikallisesti siellä täällä ojastossa. Laaja-alaisen hapettumisen estämiseksi 20 cm turvekerroksen jättäminen on riittävä. Vaatimus on perusteltu ottaen huomioon GTK:n ja ELY-keskuksen lausunnot. GTK:n suosituksen mukaan jälkikäyttömuodosta riippuen on tuotantosaroille syytä jättää cm vahvuinen turvekerros. GTK on perustanut lausuntonsa tapauskohtaiseen tarkasteluun eikä se ole katsonut, että alueelle olisi välttämätöntä jättää 30 cm turvekerrosta. Tuotantoalueiden vesien yhteistarkkailun perusteella lijoessa ei ole havaittu turvetuotannosta johtuvaa merkkiä vesistön happamoitumisesta, vaikka tuotantoa ja tarkkailua on ollut jo vuosikymmeniä. ELY-keskus on Iso Rytisuon ympäristölupahakemusta koskevassa lausunnossaan todennut, ettei sen tiedossa ole näyttöä siitä, kuinka vahva maa- tai turvekerroksen tulisi olla, jottei merkittävää happamoitumista voisi tapahtua pitkienkään kuivien jaksojen yhteydessä. Se on todennut, että tämän vuoksi 20 cm vahvuus tulisi olla vähimmäismäärä, kuitenkin siten että maakerroksen vahvuus on pääsääntöisesti muutamia kymmeniä senttejä. Turveruukki Oy on esittänyt asetettavaksi alueelle ph-raja-arvon, joka pohjautuu arvioon Iso Rytisuon päästöistä ja päästöjen vaikutuksista. Kun otetaan lisäksi huomioon Iso Rytisuolle esitetyt toimenpiteet ja seuranta, vesiensuojelurakenteet, vesien johtamisreitti sekä hyvät mahdollisuudet neutralointiin, voidaan Turveruukin esittämä alueella jätettävä turvekerros (20 cm) perustellusti hyväksyä. Jatkuva seuranta ja mahdollisuus tarkentaa toimenpiteen riittävyyttä lupakauden aikana mahdollistaa sen, että jätettävää turvevahvuutta (kuten myös muita toimenpiteitä) muutetaan tarvittaessa uuden tutkimustiedon ja/tai Iso Rytisuon oman seurannan antaessa perusteet muutoksille. Tuotantosaroille jätettävä riittävä turvekerros on yksi osa haitallisten happamien päästöjen ehkäisemiseksi asetettavia lupamääräyksiä. Sellaisia ovat myös määräykset kaivumassojen käsittelystä, toimimisesta yleisesti niin, ettei haitallisia vesistövaikutuksia pääse syntymään (tarvittaessa esimerkiksi neutralointi), toiminnan ja siitä muodostuvien päästöjen ja vaikutusten seurannasta, sekä ph-raja-arvosta. AVI on päätöksensä perusteluissa todennut, että olemassa olevan tiedon ja tutkimusten perusteella ei voida yksiselitteisesti määritellä turvepaksuutta, jonka voitaisiin katsoa olevan riittävä torjumaan todennetun happaman sulfaattimaan hapettumista. Asiantuntijalaitos GTK on lausunnossaan katsonut, että jo 10 cm vahvuinen turvekerros tuotantosaroilla voi olla riittävä estämään happaman sulfaattimaan hapettumista. AVI:n perustelu tuntuu liioitellulta, sillä missään asiantuntijoiden esittämissä lausunnoissa tai tehtyjen tulosten tutkimuksissa ei ole osoitettu, että turvetta tulisi jättää 30 cm happamoitumisesta aiheutuvien happamien päästöjen ja siitä seuraavan vesistön laadun heikkenemisen vuoksi. Valituksen liitteenä olevan SuHe -hankkeen

17 17 (38) selvityksen sekä GTK:n ja ELY-keskuksen lausuntojen perusteella 20 cm turvekerroksen jättäminen tuotantosarkojen päälle siten, että valtaosa alueesta on suojattu kuivumiselta, on riittävä estämään happaman sulfaattimaan tai potentiaalisesti happaman sulfaattimaan aiheuttaman maaperän hapettumisen ja haitallisten vaikutusten syntymisen alapuoliselle vesistölle. Päätöksen lähtökohtana ei tule olla, että happamien maiden hapettuminen aiheuttaa automaattisesti haitallisesti happamia päästöjä riippumatta hapetettavan alueen laajuudesta tai esimerkiksi pohjamaan ominaisuuksista. Päätöksen mukaan happamilla ja potentiaalisesti happamilla mailla maaperän hapettumista ei saa tapahtua siten lainkaan, riippumatta siitä aiheutuuko siitä happamia päästöjä alapuoliseen vesistöön. Paikallinen pohjamaan hapettuminen ei itsessään ole haitta, jonka syntyminen olisi kaikissa tilanteissa välttämätöntä estää. Alueella olevien ojastojen (kokoojaojat ja sarkaojat) pinta-ala on koko alueeseen nähden niin pieni, ettei näiden kaivuilla katsota olevan niin suurta merkitystä happamoitumiselle kuin kenttäalueella (tuotantosarat). Ojastoissa hapettumista tapahtuu lähinnä ojien sivuilla. Laaja-alaiset toimenpidevaatimukset (turvekerros ojan pohjilla/padottaminen) koskien ojien pohjia eivät ole tarkoituksenmukaisia, kun vertaa toimenpiteiden ympäristönsuojelullista merkitystä suhteessa toimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin ja tuotannollisiin menetyksiin. Laaja-alainen hapettuminen voidaan estää Iso Rytisuon tapauksessa jättämällä riittävästi turvetta tuotantolohkoille. Myös GTK on lausunnossaan ollut sitä mieltä, ettei sulfidipitoiseen kerrokseen ulottuvia ojituksia ole tarpeen kokonaan kieltää vaan on riittävää, että ne minimoidaan. ELY-keskus on lausunnossaan todennut, että hakemuksen kaltaisella varautumisella, jossa saroilla on suojaava turvekerros, mutta ojat kaivetaan kivennäismaahan, ei aiemman kokemuksen mukaan ole välttämättä pystytty estämään merkittävää happamoitumista. Tämän osalta Turveruukki Oy toteaa, että sillä ei ole tiedossa, mihin kyseisellä lausumalla viitataan eikä lausunnosta ilmene mitä merkittävällä happamoitumisella tarkoitetaan. Lausunnossa ei ole yksilöity tapausta, johon em. lausunnon kohdassa viitataan. Tämän vuoksi on mahdotonta ottaa asiaan perusteellisesti kantaa. Turveruukki Oy:n kokonaistuotantopinta-alasta noin 60 % sijaitsee happamuusriskialueella eikä sen tiedossa ole tapauksia, joissa pelkät kivennäismaaojitukset (> 20 cm turvekerros tuotantosaroilla) happamuusriskialueella olisivat johtaneet haitallisten vesistövaikutusten syntyyn. Iso Rytisuon tuotantoalueen kaikki reuna- ja kokoojaojat on kaivettu kivennäismaahan. Sarkaojista kivennäismaahan on kaivettu noin %. Ojien padotusvaatimus koskisi koko Iso Rytisuon riskialuetta pois lukien puolet lohkon 1 riskialueesta, johon jätettäisiin ojien pohjlle 30 cm turvetta. Turvetuotanto perustuu siihen, että tuotannossa olevan turvekentän pinnan ja ojien vesipinnan välillä on tarvittava etäisyys, jotta kentän pintaa voidaan kuivattaa tuotantoa varten. Lupamääräyksen 6 mukaisesti mikäli ojanpohjat ulottuvat 30 cm lähemmäksi hapanta sulfaattimaata tai potentiaalisesti hapanta sulfaattimaata, tulee ojat niiltä kohdin padota niin, että edellä mainittuihin kerroksiin sisältyvät sulfidit eivät pitkienkään kuivien jaksojen yhteydessä pääse hapettumaan. Iso Rytisuon tapauksessa ojien vesipinnan nostaminen tarkoittaisi, että kaikkiin riskialueella oleviin reuna- ja kokoojaojiin sekä sarkaojiin (paitsi lohkon 1 eteläosa) tulisi asentaa patoja vesipinnan nostamiseksi. Iso Rytisuo on tällä hetkellä tuotannollisilta olosuhteiltaan siinä tilanteessa, että alueen kuivatus on

18 18 (38) haastavaa jo nykyisillä ojanpohja- ja vesikorkeuksilla. Lupamääräys toisin sanoen vaatii, että toiminnanharjoittaja ryhtyisi täysin päinvastaisiin toimiin kuin mitä vakiintuneessa tuotantotoiminnassa olisi tapana tässä vaiheessa tehdä. Lupamääräyksen mukaisesti toimittaessa jouduttaisiin vesi nostamaan ojastoissa tasolle, jossa tuotantoa voitaisiin tehdä ainoastaan poikkeuksellisen kuivina kesinä. On epäselvää, mitä merkitystä ojien patoamisella Iso Rytisuon tapauksessa on. Mikäli tarkoituksena on estää pitkän (noin yli kuukauden mittaisen) kuivan jakson jälkeinen hapettuminen, ei ojien patoamisella voida vaikuttaa tässä hydrologisessa tilanteessa siten kuin määräyksessä vaaditaan vaikutettavaksi. Mikäli turvetuotantoalueella on vuoden 2006 kesän kuivan jakson mukainen tilanne, ei vettä ole sarkaojissa lainkaan. On myös todennäköistä, että kokoojaojastot ovat tuolloin kuivina. Sama tilanne on kaikkialla ympäröivässä maastossa niin metsäojitusalueilla kuin maatalousalueillakin. Sarkaojiin ei voida millään järjellisellä keinolla myöskään tuoda vettä. Ojien tukkiminen esimerkiksi ojastoihin asennettavilla padoilla tarkoittaisi, että padot toimisivat ainoastaan normaaleina ja normaalia sateisempina kesinä, jolloin vettä pidättyisi ojiin. Tämä aiheuttaisi sen, että tuotanto heikentyisi normaaleina kesinä ja estyisi kokonaan sadekesinä. Poikkeuksellisen pitkiin kuiviin jaksoihin padoilla ei olisi käytännössä mitään merkitystä. Ojien tukkimisvaade ei näin ollen toimi silloin, kun sen lupamääräyksen ajatuksen mukaisesti pitäisi. Turveruukki Oy on arvioinut Iso Rytisuon lohkojen tuotannollista tilannetta, mikäli sen tulisi asentaa sekä kokoojaojiin että sarkaojiin määräyksen mukaisesti pohjapatoja. Tuotantolohkoilla 2 ja 3 pohjamaan pinnan profiili on laineileva. Pohjamaan korkeammat harjanteet ovat poikkisuuntaan sarkaojiin nähden ja harjanteita on 2 3 koko tuotantolohkojen pituudella lohkoilla 2 ja 3. Pohjamaan harjanteiden kohdalla ojien pohjat ovat normaalikesäolosuhteissa kuivina ja harjanteiden välillä on sarkaojissa vettä. Pohjapatoja ei voida rakentaa happaman pohjamaan hapettumisen ehkäisemiseksi, koska vesi nousisi paikoin pohjamaan harjanteiden välisellä osuudella tuotantosarkojen pinnan tasoon. Tuotannon mahdollistamiseksi tuotantosarkojen on oltava kantavia. Jos ojia padotetaan vaaditun mukaisesti, tuotantosaroilla olisi märkiä juonteita estämässä turpeen tuotantoa, eikä turvetta voisi ajaa auma-alueille huonon pintakantavuuden vuoksi. Märät juonteet estäisivät turvetuotannon näin ollen koko lohkojen 2 ja 3 alueella. Lisäksi pohjamaaharjanteiden kohdilla pohjamaan vedenläpäisykyky on maalajista riippuen kohtalaisen hyvä ja pitkän kuivan jakson yhteydessä ei voida varmistaa riittävän vesimäärän pysymistä sarkaojassa. Tuotantolohkolla 1 on kaltevuusolosuhteiden puolesta mahdollista rakentaa sarkaojiin pohjapatoja, mutta niitä täytyisi tällöin rakentaa kaikkiin sarkaojiin noin puolelle lohkon 1 pinta-alasta (lohkon pohjoinen alue). Pohjapatojen yhteismäärä olisi tällöin n kpl. Lohkon 1 eteläosassa sijaitsevaan kokoojaojaan pohjapatoja ei ole mahdollista rakentaa tarvittavalle korkeudelle, koska se nostaisi lohkon 1 sarkaojien vesipinnan liian ylös ja myös lohkon 1 osalta tuotanto-olosuhteet menetettäisiin. Jos tuotantosaroille on jätettävä 30 cm:n turvekerros, Iso Rytisuon tuotantoa voidaan jatkaa 6 7 vuotta vuosittain pienevällä tuotantoalalla. Nykykäytäntöön (20 cm) verrattuna hyödyntämättä jäävän turve-energia määrä olisi arviolta noin MWh, jonka valmisteverollinen myyntiarvo käyttöpaikalle toimitettuna on noin (Lähde: Tilastokeskus, energiahinnat 2015/II