Viro 100 ja Suomi. Tässä tilanteessa monet Venäjän valtakunnan reuna-alueista, joilla asui ei-venäläisiä kansoja, katsoivat parhaaksi

Transkriptio

1 1 Viro 100 ja Suomi Virossa on viime vuonna ja myös alkuvuodesta 2019 vietetty näyttävästi itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta. Tämä on herättänyt joissain suomalaisissa kummastusta. Monet muistavat, että Virohan oli aiemmin osa Neuvostoliittoa ja itsenäistyi laulavan vallankumouksen tuloksena elokuussa Totta onkin, että viime elokuussa Virossa juhlittiin itsenäisyyden palauttamisen vuosipäivää. Onko Viron valtio siis 27- vai 100-vuotias? Aloitetaan tarkastelemalla Viron itsenäistymistä vuonna Vuoden 1917 aikana olot Venäjän keisarikunnassa muuttuivat hyvin sekaviksi. Käynnissä oli ensimmäinen maailmansota, jossa Venäjän armeija oli kärsinyt useita tappiota Saksalle. Maan elintarvikehuolto ei kyennyt tyydyttävästi ruokkimaan sen enempää sotilaita kuin siviiliväestöäkään. Tästä seurasi levottomuuksia, joiden tuloksena Venäjän keisari Nikolai II joutui luopumaan vallasta. Tilanne ei kuitenkaan rauhoittunut ja syksyllä bolsevikit kaappasivat vallan itselleen. Vallankaappauksen seurauksena Venäjällä syttyi sisällissota. Tässä tilanteessa monet Venäjän valtakunnan reuna-alueista, joilla asui ei-venäläisiä kansoja, katsoivat parhaaksi

2 2 vaihtoehdoksi julistautua itsenäiseksi ja erota sekasortoisesta Venäjästä. Suomen suurruhtinaskunta antoi oman itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta Seuraavan vuoden aikana näin tekivät monet muutkin alueet, mm. Ukraina, Georgia ja Armenia. Saksa pyrki heikentämään bolsevikkien hallitsemaa Venäjää ja siksi se tuki Venäjän reuna-alueiden itsenäistymiskehitystä. Näihin Saksan pyrkimyksiin liittyi saksalaisten joukkojen osallistuminen Suomen sisällissotaan keväällä Baltian kuvernementtien, eli Viron, Latvian ja Liettuan kohdalla Saksa ei kuitenkaan tukenut niiden itsenäisyyttä, sillä sen suunnitelmissa oli muodostaa näistä Itämeren maakunnista Liivinmaan herttuakunta, joka olisi liitetty Saksan valtakuntaan. Tämän suunnitelman toteuttamiseksi Saksa aloitti helmikuussa 1918 Viron miehittämisen. Latvia ja Liettuahan olivat jo aikaisemmin joutuneet Saksan armeijan haltuun. Taisteluhalunsa menettäneet venäläiset joukot eivät tehneet mainittavaa vastarintaa, vaan vetäytyivät Virosta nopeammin kuin saksalaiset joukot etenivät. Tallinnasta venäläisjoukot poistuivat 23. helmikuuta ja Saksan armeija saapui kaupunkiin vasta 25. helmikuuta. Venäläisten poistuttua Viron maakunnan korkeimman

3 3 itsehallintoelimen, eli maapäivien edustajat ottivat kaupungin hallintaansa ja julistivat Viron itsenäiseksi 24. helmikuuta vuonna Seuraavana päivänä saksalaisjoukot miehittivät Tallinnan ja maapäiväedustajat joutuivat painumaan maan alle. Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan marraskuussa 1918 ja se joutui vetämään joukkonsa kaikilta miehittämiltään alueilta, myös Virosta. Neuvosto-Venäjän johto ei hyväksynyt reuna-alueiden irtaantumista Venäjästä ja saksalaisjoukkojen poistuttua se pyrki sotilaallisesti ottamaan nämä alueet haltuunsa. Ukrainassa, Georgiassa ja muualla tämä onnistuikin, mutta ei Baltian maiden kohdalla. Tosin kovin kaukana ei ollut Baltian maidenkaan valloitus. Viron vapaussota alkoi marraskuussa 1918, kun punaarmeija hyökkäsi yli Narva-joen. Kun venäläiset olivat vallanneet Narvan, virolaiskommunistit julistivat kaupungissa perustetuksi Viron sosialistisen neuvostotasavallan. Sen hallitus teki yhteistyösopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa ja pyysi puna-armeijan apua Viron vapauttamiseen porvarihallituksen ikeestä. Tätä sama toimintamallia Neuvostoliitto käytti vuonna 1939, kun talvisodan alussa Terijoelle perustettiin suomalaisten kommunistien nukkehallitus. Siinäkin suhteessa tapahtumat

4 4 muistuttavat toisiaan, että Narvan hallituksen tarina ei ollut sen pidempi kuin Kuusisenkaan hallituksen. Vapaussotansa kriittisessä alkuvaiheessa Viro sai tehokasta apua Suomesta. Suomen kansallisten etujen mukaista oli, että Viro säilyisi itsenäisenä. Siksi Suomi antoi Virolle aseita ja varsin huomattavan rahalainankin. Viron pyytämää vakinaista sotaväkeä Suomi ei kuitenkaan suostunut Viroon lähettämään. Sen sijaan vapaehtoisten värväys sallittiin. Eri puolelle Suomea perustettiin joulukuussa 1918 värväyspisteitä ja niihin ilmoittautui nopeassa tahdissa tuhansia miehiä. Vaikka värväystoiminta käynnistyi ripeästi niin puna-armeija eteni vielä nopeammin. Joulukuun lopulla puna-armeijan kärkijoukot olivat vain 30 kilometrin päässä Tallinnasta. Viron pääministeri Konstantin Päts sähkötti Helsinkiin 27. joulukuuta, että tilanne on niin kriittinen, että jos suomalaisia apujoukkoja ei tule kolmen päivän kuluessa, niin sitten niitä ei enää tarvitakaan. Kolme päivää myöhemmin suomalainen jäänsärkijä toi ensimmäiset suomalaisjoukot Tallinnaan ja seuraavan neljän viikon aika Viroon saapui n vapaaehtoista suomalaissotilasta.

5 5 Suomalais-virolaisin voimin käynnistetty vastahyökkäys työnsi puna-armeijan joukot Viron rajojen taakse helmikuun 1919 loppuun mennessä. Suomalaiset palasivat kotiin keväällä 1919, mutta Viron vapaussota jatkui vuoden loppuun asti. Sota päättyi Tartossa solmittuun rauhaan 2. helmikuuta Rauhansopimuksessa Neuvosto-Venäjä tunnusti Viron itsenäisyyden ja luopui ikuisiksi ajoiksi kaikista Viroon kohdistuneista oikeuksista, joita Venäjällä oli aiemmin ollut. Viron kansainvälisoikeudellinen asema itsenäisenä valtiona vakiintui, kun vuosina lähes kaikki Länsi- Euroopan maat tunnustivat Viron itsenäisyyden. Ensimmäisenä Viron itsenäisyyden de jure tunnusti Suomi kesäkuussa Kehityksen kruunasi Viron pääsy Kansainliiton jäseneksi syksyllä Viro siis oli ja 1930-luvuilla kiistattomasti itsenäinen valtio. Olennainen kysymys Viron valtion ikää määriteltäessä onkin se, mitä tapahtui kesällä 1940, kun Neuvostoliitto miehitti Viron. Liittyikö Viro sen jälkeen vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon vai liittikö Neuvostoliitto kansainvälisen oikeuden vastaisesti alueen itseensä?

6 6 Neuvostohistoriankirjoitus väitti Viron liittyneen vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon, jonka seurauksena Viron valtio olisi lakannut olemasta. Tätä tulkintaan nykyisin myös Putinin Venäjä pitää oikeana. Minkä vuoksi länsimaiset historiantutkijat sen enempää kuin poliitikotkaan eivät hyväksy tällaista tulkintaa? Tarkastellaanpa lyhyesti, mitä kesällä 1940 oikein tapahtui. Tapahtuman taustalla on Saksan ja Neuvostoliiton 23. elokuuta 1939 solmima hyökkäämättömyyssopimus. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat väliinsä jäävät alueet. Viro kuten Suomikin kuului sopimuksen mukaan Neuvostoliiton etupiiriin. Kun Saksa ja Neuvostoliitto olivat yhdessä valloittaneet Puolan, Neuvostoliitto vaati Virolta, Latvialta, Liettualta ja Suomelta oikeutta perustaa maihin sotilastukikohtia. Viron kohdalla vaatimusta tehostettiin joukkojen keskityksellä maan rajalle sekä maan ilmatilan loukkauksilla. Viro taipui uhkausten edessä ja 28. syyskuuta 1939 se allekirjoitti sopimuksen, joka toi Viroon neuvostosotilasta useisiin eri tukikohtiin. Sopimuksessa Neuvostoliitto lupasi, ettei se loukkaa Viron suvereniteettia tai puutu sen sisäisiin asioihin.

7 7 Saksa aloitti suurhyökkäyksen länsirintamalla toukokuussa Sen nopea menestyminen sai Stalinin kiirehtimään Baltian maiden lopullista haltuunottoa. Samana päivänä kun Saksan armeija marssi Pariisiin, Neuvostoliitto vaati Liettuaa muodostamaan neuvostomielisen hallituksen ja antamaan puna-armeijalle vapaan pääsyn maahan. Kaksi päivää myöhemmin, , samanlaiset vaatimukset esitettiin Virolle ja Latvialle. Baltian maat taipuivat sotilaallisen painostuksen edessä ja puna-armeija miehitti Viron 17. kesäkuuta. Laillisen hallintovallan Virossa voi katsoa päättyneen tähän. Neuvostoliiton kommunistisen puoleen keskuskomitean sihteeri Andrei Zdanov saapui Tallinnaan 19. kesäkuuta ja siitä eteenpäin kaikki tapahtui hänen määräystensä mukaan. Zdanov on tuttu henkilö myös meille suomalaisille. Hänhän johti liittoutuneiden valvontakomissiota Helsingissä jatkosodan päätyttyä vuosina Vaikka Suomi ei tuolloin ollut miehitetty maa, niin valvontakomissio harjoitti poliittista painostusta ja ohjailua monissa asioissa. Miehitetyssä Virossa Zdanov saattoi toimia kesällä 1940 huomattavasti suoraviivaisemmin. Zdanovin kokoaman ministerilistan mukainen uusi hallitus aloitti toimintansa 22. kesäkuuta Zdanovin vaatimuksen mukaisesti hallitus

8 8 määräsi pidettäväksi ennenaikaiset parlamenttivaalit heinäkuussa. Ehdokkaiksi kelpuutettiin vain hallituksen hyväksymiä henkilöitä. Kansainvälisen oikeuden mukaan miehitetyillä alueilla ei saa järjestää kansanäänestyksiä. Syynä on luonnollisesti se, että miehitysoloissa ei voida olettaa kansan saavan vapaasti ilmaista tahtoaan. Zdanovin ohjeiden mukaan järjestetyt vaalit rikkoivat karkeasti myös Viron vaalilakeja. Näin ollen koko äänestystä ja sen tuloksena aikaan saatua parlamenttia on pidettävä laittomana. Tämä uusi laiton parlamentti julisti ensimmäisessä istunnossaan Viron neuvostotasavallaksi ja päätti anoa, että Viro pääsisi osaksi Neuvostoliittoa. Näin tapahtuikin 6. elokuuta, jolloin Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron pääsyn Neuvostokansojen perheeseen. Kuriositeettina voisi mainita, että tuossa kokouksessa Viron Neuvostoliittoon liittymisen hyväksymistä esitti Otto Ville Kuusinen. Saksa aloitti idän sotaretkensä kesäkuussa 1941 ja valloitti Viron loppukesästä. Vuoden kestäneen neuvostoterrorin jälkeen virolaiset ottivat Saksan joukot vastaan vapauttajina, mutta pettyivät nopeasti. Saksakaan ei suostunut antamaan Virolle itsenäisyyttä takaisin. Sotaonnen käännyttyä

9 9 Neuvostoliitto miehitti Viron uudelleen syksyllä 1944 ja tämä miehitys jatkui aina vuoteen Lähes kaikki ulkovallat tuomitsivat Viron sotilaallisen miehityksen ja laittoman liittämisen Neuvostoliittoon. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta näin täytyikin tehdä, sillä yleisen oikeusperiaatteen mukaan vääryydestä ei synny oikeutta, eli sotilaallisen aggression ja miehityksen avulla ei voida luoda oikeudellisesti hyväksyttyä tilaa. Suomikaan ei de jure tunnustanut Viron liittämistä Neuvostoliittoon, vaikka sodan jälkeiset vuosikymmenet suhtautuikin Viroon de facto Neuvostoliiton osana. Tämä kaikki tarkoitti sitä, että kansainvälisoikeudellisesti Viron valtio jatkoi olemassaoloaan, vaikkakin vailla faktista itsenäisyyttä. Vastaavia esimerkkejä löytyy lukuisia 1900-luvun historiasta. Tanska oli Saksan miehittämä vuosina , mutta kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Tanskan valtion oli koko tuon ajan olemassa. Myöskään maan laiton liittäminen naapurivaltioon ei vaikuta sen kansainvälisoikeudelliseen asemaan. Irak miehitti Kuwaitin vuonna 1990 ja liitti sen itseensä. Kun Irak pakotettiin seuraavana vuonna vetäytymään Kuwaitista, ei Kuwaitin valtiota tarvinnut

10 10 perustaa uudelleen, koska se ei ollut koskaan lakannutkaan olemasta. Elokuussa 1991 ns. Janajevin juntta teki Neuvostoliitossa vallankaappauksen tavoitteenaan syrjäyttää presidentti Mihail Gorbatshov. Hanke epäonnistui, mutta Viro käytti sen aiheuttamaa sekasortoa hyväkseen ja julisti itsenäisyytensä palautetuksi 20. elokuuta. Suomi palautti diplomaattisuhteet Viron kanssa 29. elokuuta. Suomi ei tunnustanut uudelleen Viron itsenäisyyttä. Suomen hallitus totesi, että Suomi ei ole koskaan de jure tunnustanut Viron liittämistä Neuvostoliittoon, joten Suomen vuonna 1920 antama tunnustus Viron itsenäisyydelle oli edelleen voimassa. Näin menettelivät lähes kaikki muutkin länsimaat. Tällä menettelyllä haluttiin korostaa Viron itsenäisyyden jatkuvuutta ja samalla sitä, ettei Viro koska ollut laillinen osa Neuvostoliittoa, vaikka olikin vuosikymmenet sen miehittämä. Vaikka juridiikan näkökulmasta Viron itsenäisyys siis oli säilynyt ja käytännössäkin se palautettiin voimaan 20. elokuuta 1991, niin toimivan valtion rakennustyö pääsi vasta alkamaan tuolloin. Presidentti Lennart Meri sanoi vuoden 1993 uudenvuodenpuheessaan: Valtiota ei palauteta kuin valokatkaisijasta painamalla, jolloin hetkessä syntyy

11 11 raamatullinen valkeus. Valtio syntyy kuin lapsi: tuskalla ja vaivalla. Mutta kuten lapsi, syntyy se rakkaudesta ja synnyttää omalta osaltaan rakkautta. Tätä rakkautta virolaiset ovat osoittaneet rakentaessaan kärsivällisesti omaa valtiotaan viimeiset 28 vuotta ja tässä työssä virolaiset ovat päässeet hämmästyttävän pitkälle. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että virolaisilla on täydet perusteet viettää Viro 100 juhlavuottaan. Viro on itsenäistynyt vain kerran, 24. helmikuuta Siitä huolimatta myös pitkän miehityksen päättymisen ja tosiasiallisen itsenäisyyden palauttamisen vuosipäivää voi ja on syytäkin juhlia.