Satelliitti-instrumentti IASI ja sen sovellukset sääpalvelulle

Transkriptio

1 Pro Gradu -tutkielma Meteorologia Satelliitti-instrumentti IASI ja sen sovellukset sääpalvelulle Tuuli Perttula Ohjaaja: Tarkastajat: FK Pirkko Pylkkö (Ilmatieteen laitos) Prof. Hannu Savijärvi FK Pirkko Pylkkö (Ilmatieteen laitos) Helsingin yliopisto Fysiikan laitos PL 64 (Gustaf Hällströmin katu 2) Helsingin yliopisto

2 Helsingin yliopisto Helsingfors universitet University of Helsinki Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Laitos Institution Department Matemaattis-luonnontieteellinen tdk. Fysiikan laitos Tekijä Författare Author Tuuli Perttula Työn nimi Arbetets titel Title Satelliitti-instrumentti IASI ja sen sovellukset sääpalvelulle Oppiaine Läroämne Subject Meteorologia Työn laji Arbetets art Level Aika Datum Month and year Sivumäärä Sidoantal Number of pages Pro gradu -tutkielma Maaliskuu s. + liitteet 1 s. Tiivistelmä Referat Abstract IASI (Infrared Atmospheric Sounding Interferometer) on Euroopan sääsatelliittikeskus EUMETSAT:in vuodesta 2007 käytössä ollut monituhatkanavainen infrapuna-alueella mittaava satelliitti-instrumentti Metop-polaarisatelliitissa. IASImittauksista johdettuja lopputuotteita ovat mm. lämpötilan ja kosteuden pystyprofiilit, pilven ylärajan lämpötila ja paine sekä eri hivenkaasujen pitoisuudet. Tämä työ on alkua IASI:n käyttöönotolle Ilmatieteen laitoksella. Työssä selvitetään IASI:n lämpötilaprofiileiden ja pilven ylärajan lämpötilan soveltuvuutta sääpalvelulle vertailemalla niitä jo käytössä oleviin sääpalvelun työkaluihin. IASI-mittauksista johdettuja lämpötilaprofiileita verrataan Ilmatieteen laitoksen operatiivisiin radioluotauksiin. Lisäksi tarkastellaan IASI:n lämpötilaprofiileiden vaikutusta paikallisen analyysi- ja ennustustyökalu LAPS:in lämpötila-analyysiin. IASI:n pilven ylärajan lämpötiloja verrataan AVHRR-radiometrista johdettuihin pilven ylärajan lämpötiloihin. IASI:sta ja AVHRR:stä johdetut keskimääräiset lämpötilat olivat lähes samat alapilville. Yläpilville ja osittain läpinäkyville cirrus-pilville lämpötilaero oli noin 5 C. IASI:n lämpötilaluotaukset osoittautuivat käyttökelpoisiksi etenkin keski- ja ylätroposfäärissä ( hpa), jossa IASI:n antama lämpötila erosi radioluotauksen lämpötilasta vain noin ±1 C. IASI:n lämpötilaluotausten suurin ongelma on mittausten katkeaminen pilven ylärajaan. IASI-luotauksilla oli suuri vaikutus LAPS-lämpötilaanalyysiin mallin koko alueella, mutta vertailuaineiston puutteessa ei voida varmasti sanoa onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen. Tulokset ovat lupaavia. IASI:n lämpötilaluotaukset ja pilven ylärajan lämpötila vaikuttavat käyttökelpoisilta sääpalvelun tarpeisiin. Avainsanat Nyckelord Keywords IASI, sääsatelliitti, lämpötilan käänteisluotaus, pilven ylärajan lämpötila Säilytyspaikka Förvaringsställe Where deposited Kumpulan tiedekirjasto, Helsingin yliopisto Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information

3 Sisältö 1 Johdanto 1 2 Menetelmät Instrumentit Säteilymittausten teoriaa IASI AVHRR Pilven ylärajan ominaisuuksien laskeminen Pilven ylärajan ominaisuuksien laskeminen IASI:sta Pilven ylärajan ominaisuuksien laskeminen AVHRR:sta Pilvianalyysi LAPS-mallilla Tulokset Pilven ylärajan lämpötila Tapaustutkimus Tapaustutkimus Tapaustutkimus Lämpötilaluotaukset IASI-luotausten vaikutus LAPS-analyysiin Vertailu palloluotauksen kanssa Vertailu SYNOP-havaintojen kanssa Johtopäätökset Pilven ylärajan lämpötila Lämpötilaluotaukset IASI-luotaukset LAPS-analyysissä Yhteenveto 46 Kirjallisuusviitteet 48 A Lyhenteet

4 1 Johdanto Keskileveysasteiden suihkuvirtaukset, niihin kehittyvät matala- ja korkeapaineen keskukset ja näihin liittyvät sääilmiöt riippuvat pitkälti lämpötilan ja kosteuden jakaumista. Näiden jakaumien tunteminen mahdollisimman hyvin onkin tärkeää säätilan havainnoinnissa ja numeeristen mallien alkutilanteen määrittämisessä. Satelliittikaukokartoitus mahdollistaa ilmakehän kolmiulotteisen havainnoinnin laajemmalta alueelta, useammin ja tiheämmin kuin mihin pelkillä pintahavainnoilla (SYNOPja METAR-havainnot, palloluotaukset ja tutkat) pystytään. Satelliitit tekevät mittauksia myös laajoilla merialueilla ja muilla alueilla, joilla pintahavaintojen teko on hankalaa tai mahdotonta. Havaintojen suurempi määrä ja tasaisempi maantieteellinen jakauma parantavat numeeristen säämallien lähtötilannetta ja sitä kautta ennustustarkkuutta. Infrapuna-alueen interferometri IASI (Infrared Atmospheric Sounding Interferometer) antaa lopputuotteinaan muun muassa lämpötilan ja kosteuden pystyproileita sekä pilvien ylärajojen lämpötiloja ja paineita. Polaariradalla Metop-satelliitissa sijaitseva IASI tekee Suomen alueella mittauksia noin neljä kertaa vuorokaudessa 25 km hilassa. Ilmatieteen laitos tekee operatiivisia radioluotauksia Suomen alueella kolmella eri paikkakunnalla kaksi kertaa vuorokaudessa. Näin ollen IASI lisää merkittävästi tietoa ilmakehästä radioluotauksiin verrattuna. IASI-mittaukset ovat olleet käytettävissä vuodesta Ilmatieteen laitoksella käytetään tällä hetkellä IASI-mittauksia vain epäsuorasti ECMWF:n mallin kautta, johon assimiloidaan IASI:n mittaamia radiansseja. Ilmatieteen laitos vastaanottaa IASI-tuotteita jokaiselta Metopin kierrokselta, mutta niitä ei vielä käytetä operatiivisesti paikallisen alueen mallissa eikä sääpäivystyksessä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää IASI-mittausten mahdollisuuksia ja tuotteiden käytettävyyttä. Koska IASI on suhteellisen uusi instrumentti, sen lopputuotteiden laskemisessa tarvittavat menetelmät ovat vielä sekä tieteellisesti että toteutukseltaan kehitysvaiheessa. Työssä pyrittiin selvittämään IASI:n lämpötila- ja pilvituotteiden laatua vuoden 2009 lopulla vertaamalla niitä jo käytössä oleviin sääpalvelun työkaluihin ja tuotteisiin. IASI-mittauksista johdettuja lämpötilaproileja verrattiin Ilmatieteen laitoksen operatiivisiin radioluotauksiin. Lisäksi tarkasteltiin IASI:n lämpötilaproileiden vaikutusta paikallisen analyysi- ja ennustustyökalu LAPS:in (Local Analysis and Prediction System) lämpötila-analyysiin. IASI:n pilven ylärajan lämpötiloja verrattiin

5 AVHRR-radiometrista (Advanced Very High Resolution Radiometer) johdettuihin pilven ylärajan lämpötiloihin. Pilvien ylärajojen lämpötilojen ja korkeuksien mittauksia tarvitaan ukkosvaroitusten ja lentosääennusteiden teossa. Korkealle ja kylmiin ilmakerroksiin nousevissa pilvissä, erityisesti cumulonimbus-pilvissä (Kuva 1), esiintyy usein turbulenssia, jäätämistä, voimakkaita nousu- ja laskuvirtauksia, salamointia, rankkasadetta ja rakeita, jotka ovat kaikki riskitekijöitä lentoliikenteelle. Turbulenssi ja voimakkaat nousuja laskuvirtaukset voivat aiheuttaa äkillisen pudotuksen ja sitä kautta vahingoittaa lentokoneen runkoa tai sähkölaitteita, tai aiheuttaa henkilövahinkoja. Salamanisku ja jäätäminen voivat myös vaikuttaa koneen sähkölaitteisiin, ja jäätäminen voi lisäksi muuttaa koneen aerodynaamisia ominaisuuksia merkittävästi. Rankkasade ja rakeet huonontavat näkyvyyttä, ja rakeiden ollessa isoja niiden iskut voivat vaurioittaa lentokonetta. Cumulonimbus-pilvet voivat siis aiheuttaa viivästyksiä lentoliikenteessä, sekä lentokaluston ja pahimmassa tapauksessa ihmishenkien menetyksiä. Korkealle nousevien pilvien havainnointi ajoissa on tärkeää, jotta näiltä vahingoilta säästyttäisiin (Joro 2004, WMO 2007). 2

6 Kuva 1 Korkealle nousevat cumulonimbus-pilvet voivat aiheuttaa monenlaisia vaaratekijöitä lentoliikenteelle (Kuva: Harri Hohti / Helsinki ). 3

7 2 Menetelmät 2.1 Instrumentit Työssä käytetyt instrumentit IASI ja AVHRR ovat samalla radalla olevissa peräkkäisissä satelliiteissa. IASI on osa Euroopan sääsatelliittikeskus EUMETSAT:in operatiivista Metop-satelliittia, ja AVHRR osa Yhdysvaltojen sään- ja merentutkimuslaitoksen NOAA-17-satelliittia. Satelliittien radat ja mittausinstrumentit on suunniteltu yhteensopiviksi ja toisiaan täydentäviksi EUMETSAT:in ja NOAA:n polaarisatelliitteja koskevan IJPS-yhteistyösopimuksen mukaisesti (Bunin et al. 2003). IASI:n ja AVHRR:n saman maantieteellisen alueen keilauksien aikaväli on noin puoli tuntia. Suhteellisen pieni aikaero mahdollistaa instrumenttien mittaustulosten vertailun keskenään kun tarkastellaan ilmakehän melko hitaasti muuttuvia ominaisuuksia. Myös Metop-satelliitissa on AVHRR-instrumentti, mutta Ilmatieteen laitoksella ei tehdä operatiivisia tuotteita Metop:in AVHRR-mittauksista. Tämä johtuu siitä, että Metop-satelliitin paikallinen vastaanotto ei ole käytettävissä pohjoisilla leveysasteilla. Huomattavasti suuremman kanavamäärän ansiosta IASI:n mittausaineistosta saadaan kehitettyä useampia lopputuotteita kuin AVHRR:n mittausaineistosta. Toisaalta AVHRR-instrumentin mittausalue on leveämpi, ja sen raakamittaukset tehdään suuremmalla paikkatarkkuudella (EUMETSAT 2008, 2009b). Kuva 2 Metop-satelliitin rata (Hultberg 2009). 4

8 Metop ja NOAA-17 ovat aurinkosynkronisia polaarisatelliitteja. Polaarisatelliitit kiertävät maata radalla, joka kulkee pohjoiselta napa-alueelta eteläiselle ja takaisin noin 840 kilometrin korkeudella. Maapallon pyörimisen ja satelliittien akselien hieman aitoa naparataa (90 astetta päiväntasaajan suhteen) suuremman kallistuskulman ansiosta joka kierroksella saadaan keilattua hieman edellistä läntisempi alue (Kuva 2). Metop- ja NOAA-17-satelliittien akselin kallistuskulma päiväntasaajaan nähden on 98,7 astetta. Satelliittien yhteen kierrokseen kuluu aikaa 102 minuuttia, eli yhdessä vuorokaudessa ne ehtivät kiertää maapallon noin 14,1 kertaa (EUMETSAT 2009a). Näin ollen vuorokautinen rata kiertyy joka päivä hieman itään päin. Täsmälleen sama rata toistuu 17 vuorokauden välein. Aurinkosynkroninen rata pysyy koko ajan samassa tasossa aurinkoon nähden. Tällöin satelliitti ylittää päiväntasaajan joka kierroksella samaan paikalliseen aikaan. Metop ylittää päiväntasaajan 9:30 paikallista aurinkoaikaa ja NOAA-17 10:00 paikallista aurinkoaikaa (Puhakka 2000). Polaarisatelliiteissa mittaukset tehdään poikittain satelliitin rataan nähden molempiin suuntiin (Kuva 6). Mittauspisteiden koko levenee suoraan satelliitin alapuolelta kohti ulointa mittauskulmaa maan ja satelliitin radan geometriasta johtuen. Mittalaitteiden erotuskyky on siis parhaimmillaan suoraan satelliitin alapuolella (Karlsson 1997) Säteilymittausten teoriaa IASI- ja AVHRR-instrumentit mittaavat lyhyt- ja pitkäaaltoisen säteilyn intensiteettiä eli radianssia. Lyhytaaltoinen säteily (aallonpituusalue λ 0,2-4 µm) on maanpinnasta ja ilmakehästä sironnutta auringonsäteilyä. Pitkäaaltoinen säteily (aallonpituusalue µm) on enimmäkseen maanpinnan, ilmakehän ja pilvien lämpösäteilyä. Lyhyt- ja pitkäaaltosäteilyalueisiin sisältyvät erikseen mainittavina näkyvän valon aallonpituusalue, 0,4-0,7 µm, ja lähi-infrapuna-alue, 0,7-4 µm (Savijärvi 2000). Satelliitti-instrumentilla mitattu säteilyspektri I sat (λ) koostuu yhtälön (1) mukaisesti monesta osatekijästä. I sat (λ) = I s,c,a dir + I s,c,a sca + I c tra + I s,c,a mul, (1) missä I s,c,a dir on maan- ja merenpinnan, pilvien ja ilmakehän lähettämää eli emittoimaa säteilyä, Isca s,c,a on maan- ja merenpinnasta, pilvistä ja ilmakehän molekyyleistä ja aerosoleista kertaalleen sironnutta säteilyä, Itra c on pilvikerroksen läpäissyttä pil- 5

9 Kuva 31 Reaaliaikainen vastaanotto Metop-satelliitista (EUMETSAT 2010). ennen lopputuotteiden toimittamista Ilmatieteen laitokselle ja muille käyttäjille. Seuraavan Metop-satelliitin aikana IASI-mittauksia saadaan todennäköisesti vastaanotettua reaaliaikaisesti omia vastaanottimia käyttäen kuvan 31 mukaisesti (ns. lokaali data). IASI:n mittaamia radiansseja assimiloidaan monessa Euroopan maassa (esimerkiksi Met Oce, ECMWF, Météo-France, Met.no, DWD) jo globaaleihin ja rajatun alueen ennustusmalleihin, joihin vastaanottoviiveellä ei ole samanlaista haittaa kuin LAPS:iin. Vaikutukset globaalimalleihin ovat olleet positiivisia kaikissa keskuksissa. Rajatun alueen malleissa vaikutukset ovat vähäisempiä, vaikkakin joitain positiivisia vaikutuksia on voitu havaita (Hilton et al. 2010). Ilmatieteen laitoksella pyritään aloittamaan IASI-mittausten assimilointi rajatun alueen malleihin seuraavan Metop-satelliitin aikana kun reaaliaikainen vastaanotto saadaan toimimaan. 45

10 5 Yhteenveto Työssä tarkasteltiin IASI-instrumenttia ja sen pilvi- ja lämpötilatuotteiden soveltuvuutta Ilmatieteen laitoksen sääpalvelulle. IASI-mittauksista johdettuja pilvien ylärajojen lämpötiloja verrattiin AVHRR-mittauksista johdettuun PPS-tuotteeseen. IASI:n lämpötilaluotauksia verrattiin palloluotauksiin. Lisäksi tutkittiin IASI:n lämpötilaluotausten vaikutusta LAPS-mesoanalyysimallin tekemään lämpötilaanalyysiin. IASI ja PPS antoivat samansuuntaisia arvoja pilvien ylärajojen lämpötiloille. Keskimääräiset lämpötilat olivat lähes samat alapilville. Yläpilville ja osittain läpinäkyville cirrus-pilville erot olivat noin 5 C luokkaa. IASI:n pilvituote vaikuttaisi kolmen tapaustutkimuksen perusteella olevan operatiivisesti yhtä käyttökelpoinen kuin PPS-tuotekin, varsinkin suursäätilanteen kartoittamisessa. Huonomman erotuskyvyn takia sitä ei voida kuitenkaan käyttää esimerkiksi konvektiopilvien havaitsemiseen. IASI:n lämpötilaluotaukset osoittautuivat käyttökelpoisiksi etenkin keski- ja ylätroposfäärissä ( hpa), jossa IASI:n antama lämpötila erosi pintaluotauksen lämpötilasta vain noin ±1 C. IASI:n suurin ongelma on mittausten katkeaminen pilven ylärajaan. Tämä rajoittaa huomattavasti lämpötilaluotausten käyttöä. Kaikesta huolimatta lämpötilaluotaukset tuovat tarpeellista lisätietoa harvoin tehtävien pintaluotausten tueksi. IASI-luotauksilla oli suuri vaikutus LAPS-lämpötila-analyysiin mallin koko alueella. IASI-luotaukset muuttivat lämpötila-analyysiä pinnan lähellä SYNOPhavaintojen suuntaan. Sen sijaan LAPS:in yksittäisestä pisteestä otettu pystyproili oli lähempänä pintaluotausta ilman IASI-luotauksia tehdyssä LAPS-analyysissä. IASI-luotausten suurin hyöty onkin selkeästi niiden hyvässä ajallisessa ja paikallisessa kattavuudessa. IASI on ollut käytössä vasta lyhyen aikaa eikä sen täyttä hyötyä sääpalvelulle ole voitu vielä käyttää. Osa IASI:n lopputuotteista on kehitysvaiheessa, mutta jotkut tuotteet (lämpötilaluotaukset, pilven ylärajan lämpötila) ovat jo sellaisenaan käyttökelpoisia kunhan niiden ominaisuudet otetaan huomioon. EUMETSAT:in algoritmien parantuessa ja tietokonekapasiteetin kasvaessa IASI-tuotteet kehittyvät koko ajan paremmiksi ja tulevaisuudessa IASI-mittauksista saadaan todennäköisesti tehtyä lisää hyödyllisiä tuotteita. Seuraavan Metop-satelliitin aikana käyttöön tuleva reaaliaikainen vastaanotto lisää myös IASI:n käyttömahdollisuuksia. Tämä työ oli- 46

11 kin vasta pintaraapaisu IASI:n käyttöönotossa Ilmatieteen laitoksella. Tulokset vaikuttavat lupaavilta, mutta vaatii kuitenkin vielä aikaa ja työtä ennen kuin IASI:sta saadaan irti täysi hyöty numeerisiin malleihin assimiloinnin kautta. Kiitokset Erityiset kiitokset Erik Gregowille, joka teki ajot LAPS-mesoanalyysimallilla tätä työtä varten. Lisäksi haluan kiittää Janne Kotroa, joka auttoi minua sekä IASIettä PPS-tuotteisiin liittyvissä ongelmissa, ja Timo Nousiaista, joka antoi hyviä kommentteja tekstin rakenteeseen ja sisältöön liittyen. Monesta teknisestä ja vähemmän teknisestä pulasta minut pelastivat avuliaat työkaverit Ilmatieteen laitoksella. Kiitos! 47

12 Kirjallisuusviitteet Albers, S., J. McGinley, D. Birkenheuer ja J. Smart, 1996: The Local Analysis and Prediction System (LAPS): Analyses of Clouds, Precipitation and Temperature. Weather and Forecasting, 11, Bunin, S. L., D. Holmes ja T. Schott, 2003: NOAA's Product Processing Plans for the Metop Mission. Teoksessa: Proceedings of 12th Conference on Satellite Meteorology and Oceanography. AMS. Derrien, M. ja H. Le Gléau, 1998: Cloud masks and types extracted from AVHRR and GOES imagery. Teoksessa: Proceedings of SAFNWC training workshop on Nowcasting and very short range forecasting, Madrid. EUMETSAT. ECMWF, 2010: Description of the ECMWF forecasting system in February www-dokumentti: EUMETNET, 2009: Satrep-analyysiarkisto. www-dokumentti: satrep. EUMETSAT, 2008: AVHRR Level 1b Product Guide. EUMETSAT, 2009a: IASI Level 1 Product Guide. EUMETSAT, 2009b: IASI Level 2 Product Guide. EUMETSAT, 2010: Satelliittitietokanta. www-dokumentti: eumetsat.int. Goody, R. M., 1964: Atmospheric Radiation: Theoretical Basis. Oxford University Press. 436 s. Harris, R., 1987: Satellite Remote Sensing. Routledge and Kegan Paul. 220 s. Heino, R. ja K. Ruosteenoja, 1996: Havaintojen tilastollisen käsittelyn perusteet. Helsingin yliopisto, Meteorologian laitos. 6. painos. Oppimateriaali. 102 s. Hiemstra, C. A., G. E. Liston, R. A. Pielke Sr., D. L. Birkenheuer ja S. C. Albers, 2006: Comparing Local Analysis and Prediction System (LAPS) Assimilations with Independent Observations. Weather and Forecasting, 21,

13 Hilton, F., L. Garand, S. Heilliette, V. Guidard, T. McNally, R. Randriamampianina, B. Ruston, M. Schwaerz, J. Derber, J. Jung ja A. Collard, 2010: An Overview of the Assimilation of IASI Radiances at Operational NWP Centres. Teoksessa: Proceedings of 2nd IASI International Conference. EUMETSAT. Holton, J. R., 2004: An Introduction to Dynamic Meteorology, osa 88 sarjasta International Geophysics Series. Elsevier Academic Press, 4. painos. Holz, R. E., S. Ackerman, P. Antonelli, F. Nagle ja R. O. Knuteson, 2006: An Improvement to the High-Spectral-Resolution CO 2 -Slicing Cloud-Top Altitude Retrieval. Journal of Atmospheric and Oceanic Technology, 23, Hultberg, T., 2009: IASI - Instrument, Performance, Products and Applications. Teoksessa: Proceedings of NordMet. EUMETSAT. Joro, S., 2004: Determination of Cloud Top Heights with Remote Sensing Methods. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. 67 s. Järvinen, H., 2003: Numeerinen meteorologia II. Helsingin yliopisto, Fysikaalisten tieteiden laitos, Ilmakehätieteiden osasto. Oppimateriaali. 85 s. Karlsson, K.-G., 1997: Remote Sensing in Meteorology. SMHI. 315 s. Lavanant, L., 2002: Cloud Processing in IASI Context. Teoksessa: Proceedings of 12th International TOVS Study Conference. Liou, K.-N., 1980: An Introduction to Atmospheric Radiation, osa 26 sarjasta International Geophysics Series. Academic Press. 392 s. Phulpin, T., D. Blumstein, F. Prel, B. Tournier, P. Prunet ja P. Schlussel, 2007: Applications of IASI on Metop-A: First Results and Illustration of Potential Use for Meteorology, Climate Monitoring, and Atmospheric Chemistry. Tekn. rap. Proc. SPIE, 6684, 66840F, doi: / Puhakka, T., 2000: Tekokuumeteorologian perusteet. Helsingin yliopisto, Meteorologian laitos. Oppimateriaali. 78 s. Ridal, M., A. Thoss ja S. Hörnquist, 2010: Cloud Top Retrievals Using the CO 2 slicing Method on IASI data. Teoksessa: Proceedings of 2nd IASI International Conference. EUMETSAT. 49

14 Savijärvi, H., 2000: Fysikaalinen meteorologia I. Helsingin yliopisto, Meteorologian laitos. Oppimateriaali. 60 s. SMHI, 2009a: Algorithm theoretical basis document for SAFNWC/PPS Cloud Mask. CM-PGE01 v2.2. SMHI, 2009b: Algorithm theoretical basis document for SAFNWC/PPS Cloud Top Temperature, Pressure and Height. CTTH-PGE03 v2.2. SMHI, 2009c: Algorithm theoretical basis document for SAFNWC/PPS Cloud Type. CT-PGE02 v1.4. SMHI, 2009d: Product User Manual for the SAFNWC/PPS Application. Virén, E., 2009: Ilmatieteen laitos. Henkilökohtainen yhteydenotto. WMO, 2007: Aviation Hazards. Oppimateriaali. WMO/TD-No Ylläsjärvi, J., 2009: Ilmatieteen laitos. Henkilökohtainen yhteydenotto. ZAMG, 2010: Satmanu - Manual of Synoptic Satellite Meteorology. wwwdokumentti: 50

15 Liite A Lyhenteet AMSU-A Advanced Microwave Sounding Unit A AVHRR Advanced Very High Resolution Radiometer ATOVS Advanced TIROS Operational Vertical Sounder CALIOP Cloud-Aerosol Lidar with Orthogonal Polarization CALIPSO Cloud-Aerosol Lidar and Infrared Pathnder Satellite Observation CPR Cloud Proling Radar ECMWF European Centre for Medium-Range Weather Forecasts EUMETNET The Network of European Meteorological Services EUMETSAT European Organization for the Exploitation of Meteorological Satellites HIRLAM High Resolution Limited Area Model IASI Infrared Atmospheric Sounding Interferometer IJPS International Joint Polar System LAPS Local Analysis and Prediction System METAR Aviation Routine Weather Report Metop Meteorological Operational MHS Microwave Humidity Sounder NOAA National Oceanic and Atmospheric Administration PPS Polar Platform System SAFNWC Satellite Application Facility on Support to Nowcasting and Very Short Range Forecasting SYNOP Surface Synoptic Observations A-1