Relationaalinen näkökulma työelämän vuorovaikutussuhteisiin Maija Gerlander, Marja-Leena Hyvärinen, Pekka Isotalus

Transkriptio

1 Työelämän tutkimuspäivät Työryhmä: Työpaikan ongelmalliset vuorovaikutussuhteet Työryhmäkoordinaattori: Sini Rainivaara, Torstai klo , Pinni A, luentosali A Avaus Relationaalinen näkökulma työelämän vuorovaikutussuhteisiin Maija Gerlander, Marja-Leena Hyvärinen, Pekka Isotalus Huumorilla ja ilman huumoria huumorin suhteesta työpaikan ongelmallisiin vuorovaikutussuhteisiin Pirjo Vesa Tauko Avoimet ovet lukossa Konfliktien esille nostaminen työpaikalla Kalle Siira, Tuomas Tahvanainen Työpaikan kiusaamissuhteet Sini Rainivaara Yhteenveto ja keskustelua Perjantai klo , Pinni A, luentosali A Avaus Opettajat oppilaidensa kiusaamina: opettajien selitysmallit ja selviytymiskeinot Teemu Kauppi, Maili Pörhölä Valtataistelun hienovaraiset keinot papin ja kanttorin työpalavereissa Melisa Stevanovic Erilaiset erityiset maahanmuuttajien vuorovaikutussuhteet työyhteisössä Lotta Kokkonen Yhteenveto ja keskustelua

2 Maija Gerlander Tampereen yliopisto, puheopin laitos Marja-Leena Hyvärinen Tampereen yliopisto, puheopin laitos Pekka Isotalus Tampereen yliopisto, puheopin laitos Relationaalinen näkökulma työelämän vuorovaikutussuhteisiin Työelämää luonnehtii yhä vahvempi viestinnällisyyden haaste. Yhä useammassa ammatissa työ toteutuu olennaisilta osin vuorovaikutussuhteissa työtovereiden, asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Työ edellyttää siis osallistumista ja verkottumista sekä työyhteisön sisällä että suhteessa yhteistyötahoihin. Viimeaikaiset organisaatioviestinnän tutkimukset puolestaan korostavat työyhteisön sisäisen vuorovaikutuksen merkitystä yhteisön toimivuuden ja tehokkuuden kannalta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi työntekijöiden osoittama keskinäinen sosiaalinen tuki on yhteydessä työntekijän hyvinvointiin. Myös työmotivaatio, sitoutuminen työhön ja työyhteisöön sekä tunne omasta työssä pärjäämisestä ja ongelmanratkaisukyky linkittyvät läheisesti työyhteisön viestintäsuhteisiin ja niissä syntyvän viestinnän laatuun. On selvää, että työyhteisön sisällä, sekä työntekijöiden kesken että esimies-alaissuhteissa, syntyy tilanteita, joissa osapuolten erilaiset odotukset, tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet synnyttävät viestintäsuhteille ominaista epäsymmetriaa ja osaltaan ruokkivat suhteisiin liittyviä konflikteja. Työyhteisön vuorovaikutuksen merkityksen korostaminen nostaa esille tutkimuksellisen haasteen: sen sijaan, että tarkasteltaisiin pelkästään yksittäisten toimijoiden persoonallisuuden piirteitä tai yksilöiden toiminta sinänsä (esim. miten johtaja viestii), miten päästään kiinni vuorovaikutussuhteiden tarkasteluun, siihen, miten niitä voidaan jäsentää ja siten ymmärtää vuorovaikutussuhteiden haasteita ja ongelmia. Esitelmässä tarkastellaan relationaalista lähestymistapaa työyhteisön vuorovaikutussuhteiden tarkastelussa. Relationaalisen näkökulman mukaan viestinnällä on samanaikaisesti sekä suhdeettä sisältötaso. Relationaalinen eli suhdetaso on kuitenkin yleensä jäänyt tutkimuksissa viestinnän sisällön varjoon. Esitelmän tavoitteena on vastata muun muassa seuraaviin kysymyksiin. Mitä relationaalinen viestintäteoria on? Miten se tarkastelee viestintäsuhteita? Miten relationaalista viestintäteoriaa voidaan soveltaa empiiriseen tutkimukseen ja erityisesti haasteellisten vuorovaikutustilanteiden tarkasteluun? Esityksessä avataan esimerkiksi relationaalista dialektiikka, joka pureutuu vuorovaikutussuhteiden taustalla oleviin prosesseihin ja jännitteisiin. Sen avulla voidaan ymmärtää työyhteisöön muotoutuneita vuorovaikutustapoja ja toimintaa ohjaavia normeja. Normit, jotka liittyvät esimerkiksi tunteiden ilmaiseminen ja niihin reagoimiseen, huumoriin tai kiusaamiseen, nähdään seuraamuksina yhteisön jäsenten kokemista relationaalista haasteista tai jännitteistä ja heidän pyrkimyksistään hallita niitä viestintäsuhteissaan.

3 Pirjo Vesa Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos Huumorilla ja ilman huumoria huumorin suhteesta työpaikan ongelmallisiin vuorovaikutussuhteisiin Työpaikan ongelmallisia vuorovaikutussuhteita voi tarkastella myös huumoritutkimuksen näkökulmasta. Huumoria käytetään kaikkialla missä ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, siten myös työpaikoilla. Huumorin käyttö on työntekijöille ja työyhteisölle toissijaista suhteessa työn päämääriin ja tavoitteisiin. Mutta vuorovaikutuksessa huumori on tärkeää siten, että se edistää tai estää työhyvinvointia heijastuen työntekoon ja työn tuottavuuteen. Huumori on ilmiö, jolla on monitahoisia ja syvällisiä vaikutuksia työntekijälle ja työyhteisölle. Tämä kirjoitus pohjautuu väitöskirjatutkimukseen "Teoria työhyvinvointia edistävästä huumorista hoitajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa". Etnografisen tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli se, että tutkimuksen teorian avulla voitaisiin paljastaa ja vahvistaa huumorin positiivisia tekijöitä vuorovaikutuksessa, sekä parantaa niitä tekijöitä, jotka kaipaavat kehittämistä. Tietoa kerättiin osallistuvalla havainnoinnilla, kenttäpäiväkirjoilla, haastatteluilla sekä tutkittavien pitämillä päiväkirjoilla kolmen vuoden ajan. Tutkimuksessa kerätyt aineistonkeruutavat täydensivät toinen toisiaan. Aineistot analysoitiin grounded teoria -menetelmällä, joka mahdollisti vuorovaikutuksen huumorin olennaisten piirteiden löytämisen ja siihen liittyvien käsitteiden välisten suhteiden tarkastelun. Tutkimustulosten mukaan huumori ilmenee ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa samanaikaisesti henkilön käyttäminä huumorityyleinä tilannekomiikassa ja mustassa huumorissa, kuten leikinlaskussa, ivassa ja sarkasmissa sekä kontekstiin sidoksissa olevassa huumorissa. Kontekstina on kunakin ajankohtana keskinäisessä huumorin käytössä muiden muassa työntekijän elämään, muihin ihmisiin, työhön, kollegoihin ja työyhteisöön liittyvät asiat työpaikalla. Hyväntahtoisella huumorin käytöllä rakennetaan ja vaalitaan ihmissuhteita keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Huumorin avulla myös säädellään henkilökohtaisia ja työyhteisön rajoja, sekä sillä on merkitystä ihmisten hakeutumisessa toistensa yhteyteen tai erillisyyteen. Lisäksi huumorilla tasapainotetaan tunteita ja työssä jaksamista. Edellä mainitut huumorin vaikutukset ovat moninaisia ja työhyvinvointia lisääviä sekä estäviä tekijöitä. Huumori toimii keskinäisessä vuorovaikutuksessa kuin "kaksiteräinen miekka". Tässä esityksessä käsitellään joitakin keskeisiä huumorin käyttöön liittyviä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä vuorovaikutussuhteiden ongelmiin.

4 Kalle Siira Helsingin yliopisto, viestinnän laitos Tuomas Tahvanainen Helsingin yliopisto, puhetieteiden laitos Avoimet ovet lukossa Konfliktien esille nostaminen työpaikalla Työorganisaatioilla on monia eri kanavia tuoda vaikeita asioita esille. Yleisimpiä kanavia ovat kehityskeskustelut, henkilöstökyselyt, luottamusmiesjärjestelmä, intranet ja sähköposti. Lisäksi monilla työpaikoilla suositaan epävirallisempaa avoimien ovien periaatetta, joka rohkaisee työntekijöitä tuomaan esille jokapäiväisiä ongelmia ja kehitysehdotuksia suoraan lähimmille esimiehille. Tämän tutkimuksen perusteella vaikeiden asioiden käsitteleminen ja esille nostaminen on monista tarjolla olevista kanavista huolimatta kuitenkin ongelmallista. Esimiehet ovat usein epätietoisia monista oman työnsä tehokkuuden ja mielekkyyden kannalta tärkeistä asioista kuten ihmisten välisistä konflikteista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vaikeiden asioiden esille nostamisen dynamiikkaa suomalaisorganisaatioissa. Tarkoituksena on tarkastella esimiesten puhetta konfliktien esille nostamisesta ja selvittää syitä käytöksen taustalla. Tarkastelu on aineistolähtöistä ja tarkastelun alla on 30 suomalaisesimiehen haastattelua. Aineisto kuuluu laajempaan organisaatioiden konfliktinhallintaa tarkastelevaan väitöskirjatyöhön. Haastateltavat kuuluvat Suomen Ekonomiliiton ja Tekniikan Akateemisten jäsenistöön ja toimivat organisaatioidensa johdossa tai keskijohdossa. Tutkimuksen perusteella monista tarjolla olevista kanavista huolimatta vaikeiden asioiden esille tuominen rajoittuu pääasiassa virallisiin väyliin kuten kehityskeskustelut ja henkilöstökyselyt. Jokapäiväisten konfliktien esille nostaminen epävirallisemmilla kanavilla, kuten avoimet ovet, on sen sijaan toivottua harvinaisempaa. Haastatteluaineiston perusteella syyt konfliktien esille nostamisen taustalla ovat monisyisiä. Esimerkkejä esimiesten mainitsemista konfliktien esille nostamisen esteistä ovat mm. viestintätaidot, pelko omasta urakehityksestä, asemasta ja maineesta, ylimääräisten töiden välttäminen ja heikko itsetunto. Haastatteluaineiston tarjoamien syiden lisäksi tutkimuksessa esitellään organisaation konfliktikulttuurin käsite, jonka uskotaan olevan hyödyllinen konfliktien esille nostamisen selittämisessä.

5 Sini Rainivaara Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos Työpaikan kiusaamissuhteet Työpaikkakiusaaminen on eri puolilla maailmaa tunnustettu niin yksittäistä työntekijää kuormittavaksi kokemuksi kuin haasteeksi esimiehille, ammattiliitoille ja työterveydenhuollolle. Työpaikkakiusaaminen heikentää myös kiusaamista sivusta seuranneiden työtovereiden hyvinvointia ja lisääntyneiden sairauspoissaolojen vuoksi sillä voi olla merkittäviä kansantaloudellisia seurauksia. Työpaikkakiusaamiseen on viime vuosina tartuttu työturvallisuuslainsäädännön keinoin useissa Länsi-Euroopan maissa. Työpaikkakiusaamisella viitataan työpaikan vuorovaikutussuhteissa etenevään prosessiin, jossa yksilö kokee, että hänen maineeseensa, työmahdollisuuksiinsa, oikeuksiinsa ja asemaansa työyhteisössä pyritään vaikuttamaan toistuvasti ja kielteisesti. Työpaikkakiusaaminen koskettaa lähes joka toista Suomessa työskentelevää. Osa kokee tulleensa itse kiusatuksi, osa seuraa sivusta työtovereidensa kiusaamiskokemuksia. Kiusaamiseen on kuitenkin vaikea puuttua sen usein vaikeasti havaittavien ja monitulkintaisten vaiheiden vuoksi. On tyypillistä, että osapuolten näkemykset tapahtumista, kiusaamisen tahallisuudesta sekä tilanteen syyllisistä ja syyttömistä poikkeavat toisistaan. Puheenvuoro pohjautuu tekeillä olevaan puheviestinnän väitöskirjatutkimukseen, jossa työpaikan kiusaamissuhteen piirteitä, suhteen ylläpitämistä ja siinä selviytymistä tarkastellaan interpersonaalisen viestinnän näkökulmasta. Kiusaamissuhteella tarkoitetaan kiusaajaksi koetun ja kiusatuksi itsensä kokevan vuorovaikutussuhdetta. Tutkimusta varten on haastateltu eri aloilla työskenteleviä, jotka ovat kokeneet tulleensa kiusatuksi, ovat joutuneet kiusaamissyytösten kohteeksi tai ovat kokeneet näitä molempia. Tutkimus valottaa siten aikaisemmin vähäiselle huomiolle jääneen kiusaamisesta syytetyn osapuolen näkökulmaa. Työpaikkakiusaamiskokemus syntyy, etenee ja muuttuu osapuolten vuorovaikutussuhteessa. Kielteisestä luonteestaan huolimatta suhde ei kuitenkaan pääty, vaan kuormittaa osapuolia pitkään. Kiusaajaksi nimetyn ja kiusatuksi itsensä kokevan suhdetta voi luonnehtia ei-vapaaehtoiseksi: suhde ei ole palkitseva ja voi olla monin tavoin kuluttava, mutta olosuhteiden, siis yhteisten työtehtävien vuoksi sitä ylläpidetään. Suhteessa toisiinsa osapuolet selviävät muun muassa suhteen vuorovaikutuksen laatuun ja määrään vaikuttamalla. Siten osapuolet tasapainoilevat suhteen säilyttämisen, mutta samaan aikaan sen haitallisilta vaikutuksilta suojautumisen välillä.

6 Teemu Kauppi Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos Maili Pörhölä Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos Opettajat oppilaidensa kiusaamina: opettajien selitysmallit ja selviytymiskeinot Tutkimukset ovat osoittaneet, että moni suomalaisista peruskoulun opettajista kokee joutuneensa työssään kiusaamisen kohteeksi oppilaidensa taholta. Tyypillisiä oppilaiden opettajiin kohdistamia kiusaamisen muotoja ovat verbaalinen ja nonverbaalinen loukkaava tai uhkaava viestintä, sukupuolinen häirintä, omaisuuteen kohdistuva ilkivalta ja viestintäteknologian välityksellä tapahtuva kiusaaminen. Toistaiseksi tiedetään varsin vähän siitä, kuinka opettajat selittävät joutumistaan oppilaidensa kiusaamaksi ja siitä, kuinka opettajat selviytyvät kiusaamistilanteista. Tässä esityksessä tarkastellaan tuloksia tutkimuksesta, jossa kartoitettiin 70 oppilaidensa taholta kiusaamista kokeneen peruskoulun opettajan selitysmalleja kiusaamiskokemuksilleen ja sitä millaisia selviytymiskeinoja he käyttävät joutuessaan kiusatuiksi. Aineisto kerättiin internet-kyselynä, johon opettajia kutsuttiin osallistumaan 86 koulusta eri puolelta Suomea. Opettajat selittivät kiusaamiskokemuksiaan usein työtehtäviinsä, viestintätilanteisiin tai oppilaan piirteisiin liittyvillä tekijöillä, varsin usein myös omaan persoonaansa liittyvillä piirteillä. Monet opettajista pyrkivät puuttumaan heihin kohdistuneeseen kiusaamiseen ottamalla kiusaamisen puheeksi oppilaan kanssa. Opettajat myös jättivät osan kiusaamistilanteista tarkoituksellisesti huomioimatta. Valtaosa kiusaamista kokeneista opettajista oli kertonut kokemuksistaan työtovereilleen tai esimiehelleen. Työtovereiden tuki koettiinkin usein tärkeäksi työssä jaksamisen kannalta. Koko työyhteisön rooli vaikuttaisikin nousevan keskeiseksi opettajiin kohdistuvan kiusaamisen vähentämisessä ja sen kielteisten seurausten ehkäisemisessä.

7 Melisa Stevanovic Helsingin yliopisto, sosiologian laitos Valtataistelun hienovaraiset keinot papin ja kanttorin työpalavereissa Vuorovaikutus on osa monien työntekijöiden työtä. Työtehtävien suorittamisen ohella vuorovaikutuksessa hoidetaan kuitenkin implisiittisesti myös muita asioita: Väitöstutkimuksessani tarkastelen, kuinka pappi ja kanttori työpalavereissaan neuvottelevat valtansa rajoista. Mielenkiintoiseksi ja ongelmalliseksi papin ja kanttorin vuorovaikutussuhteen tekee kirkollisen työn suunnittelua koskevan työnjaon epämääräisyys. Näin ollen papin ja kanttorin välille syntyy helposti ristiriitoja, minkä aiemmat haastattelu- ja kyselytutkimukset ovatkin vahvistaneet (Tiitu 2009, Ryynänen-Karjalainen 2002). Ristiriitojen selittämisessä ei ole kuitenkaan kiinnitetty riittävästi huomiota siihen hienovaraiseen vuorovaikutustyöhön, joka on ongelmien syntymisessä avainasemassa. Aineistoni koostuu viidestätoista luonnollisesta videotallennetusta papin ja kanttorin työpalaverista. Materiaali (yht. 10 h) on koottu seitsemästä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnasta useamman hiippakunnan alueelta. Tutkimusmetodini on etnometodologinen keskustelunanalyysi, jossa sosiaaliset toimintamuodot puretaan niihin normatiivisiin menettelytapoihin, joita noudattaen tai joihin suuntautuen toiminta on toteutettu. Tässä kvalitatiivisessa, induktiivisessa tutkimusotteessa keskitytään siihen, mitä puheenvuoroilla saadaan aikaan kuinka ihmiset rakentavat identiteettiään, merkitsevät itsensä tietäväksi tai tietämättömäksi, päätösvallan oikeutetuksi haltijaksi tai sen lainaajaksi, toisin sanoen asettuvat puheellaan ikään kuin samalle puolelle jotakin rajaa, tai vastakkain. Esityksessäni tarkastelen aineistokatkelmaa, jossa pappi ja kanttori keskustelevat työtehtävistään päällisin puolin sopuisassa hengessä. Vuorovaikutuksen mikrotason analyysin myötä huomio kuitenkin kiinnittyy työntekijöiden väliseen ristiriitaan, joka koskee yhden työntekijän oikeutta tehdä omavaltaisesti toista työntekijää koskevia päätöksiä. Keskustelunanalyysin avulla saavutettava yksityiskohtainen tieto tällaisissa valtataistelussa käytetyistä hienovaraisista keinoista voi lisätä ymmärrystämme siitä, kuinka ongelmallisia vuorovaikutussuhteita ylipäätään rakennetaan ja ylläpidetään. Tällöin avautuu uusia näköaloja myös siihen, kuinka vuorovaikutuksen ongelmia voi ennaltaehkäistä. Lähteet: Tiitu, L Kanttorin ammattikuva. Helsinki: Sibelius-Akatemia. Ryynänen-Karjalainen, L Sukupuolesta huolimatta. Naiskanttorit Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. Helsinki: Sibelius-Akatemia.

8 Lotta Kokkonen Jyväskylän yliopiston kielikeskus Erilaiset erityiset maahanmuuttajien vuorovaikutussuhteet työyhteisössä Maahanmuuttajien työllistymistä ja työelämään sijoittumista on tutkittu tällä vuosituhannella suhteellisen runsaasti (esim. Arajärvi 2009; Ahmad 2005; Forsander 2002). Tutkimusten perusteella tiedämme, että vuorovaikutussuhteet ovat usein työllistymiseen vaikuttavana tekijänä tai ainakin niillä on työllistymistä tukevia vaikutuksia (Ahmad 2002; Hondagneu-Sotelo 2001; Ramirez & Hondagneu-Sotelo 2009). Toisaalta näyttää myös siltä, että työpaikat ja -yhteisöt ovat avainasemassa myös uudessa ympäristössä syntyvien vuorovaikutussuhteiden kannalta. Maahanmuuttajat nimittäin solmivat huomattavan paljon vuorovaikutussuhteita erityisesti paikallisen väestön edustajien kanssa nimenomaan työpaikoilla tai suorittaessaan opintoihinsa liittyvää työharjoittelua. Työpaikkojen vuorovaikutussuhteilla on maahanmuuttajien kannalta usein suuri merkitys myös koko ympäröivään yhteiskuntaan kiinnittymisen näkökulmasta. Työ takaa taloudellisen riippumattomuuden ja antaa sisältöä elämään. Tämä lisäksi työn kautta maahanmuuttajat saavat vuorovaikutussuhteita, jotka kiinnittävät heidän uuteen ympäristöönsä. Uusien vuorovaikutussuhteiden solmiminen työpaikalla ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta ja mutkatonta. Esitys pohjautuu tutkimukseen, jonka aineisto koostuu Jyväskylässä vuosina asuneiden pakolaisten teemahaastatteluista ja päiväkirjoista. Tutkimustuloksia apuna käyttäen tässä esityksessä pohditaan, millaisia haasteita työelämän vuorovaikutussuhteisiin liittyy monikulttuurisissa työyhteisöissä ja toisaalta mikä merkitys työpaikan vuorovaikutussuhteilla voi olla yhteisöön kiinnittymisessä. Työelämässä myös maahanmuuttajia ympäröi monimuotoinen vuorovaikutussuhteiden verkosto ja työelämän kokemusten perusteella maahanmuuttaja saattaa tehdä johtopäätöksiä suomalaisista ylipäätään. Työpaikan vuorovaikutussuhteista osa voi olla kaukana ihanteellisista ja toivotunkaltaisista ja niiden perusteella maahanmuuttaja voi kokea olevansa erilainen ja joukkoon kuulumaton. Pettymykset erilaisissa tavoissa ylläpitää työpaikalla syntyneitä vuorovaikutussuhteita nousivat esille. Tämä lisäksi työyhteisössä jo vuosia olleet maahanmuuttajat saattoivat yhä kokea olevansa toisen luokan työntekijöitä, tai vähintään erilaisia ja erikoisia. Toisaalta taas työpaikat voivat tarjota vuorovaikutussuhteita, joiden avulla maahanmuuttaja todentaa sekä itselleen, mutta myös ympärillä oleville ihmisille, kuuluvansa joukkoon ja olevansa osa yhteisöä.