Luonnos Katsaus Satakunnan aluerakenteeseen

Transkriptio

1 Luonnos Katsaus Satakunnan aluerakenteeseen

2 Sisältö 1. Johdanto Satakunnan maakunnan yleispiirteet Kaupungin-maaseudun alueluokitus ja toiminnalliset alueet Kaupungin-maaseudun alueluokitus Satakunta suhteessa muuhun Suomeen luokituksen mukaan Työssäkäyntiin ja asiointiin perustuvat toiminnalliset alueet Väestö Väestön jakaantuminen Väestön ikärakenne Väestön muutokset Taajamat Työpaikat ja työssäkäynti Työpaikat ja niiden jakaantuminen Työmatkat Kirjalliset lähteet: Tietoaineistojen lähteet:

3 1. Johdanto Asuminen, palvelut, tuotanto ja vapaa-aika muodostavat erikokoisia yhdyskuntia, jotka yhdistyvät toisiinsa verkostoivien rakenteiden, kuten liikenneyhteyksien ja teknisen huollon järjestelmien, välityksellä. Termillä yhdyskuntarakenne tarkoitetaan yhdyskunnan fyysistä rakennetta sekä sen erilaisia toiminnallisia ominaisuuksia, kuten asumisen ja työssäkäynnin välisiä yhteyksiä. Yhdyskuntarakenteen kuvaama alue voi olla työssäkäyntialue, kaupunkiseutu, kaupunki, kaupunginosa tai muu taajama. Aluerakenne on yhdyskuntarakennetta vastaava, mutta laajempaa aluetta tarkoittava termi. Aluerakenteen tarkastelussa on siten mukana useita yhdyskuntia, joiden sisäisiä ja välisiä fyysisiä rakenteita ja toiminnallisia ominaisuuksia tutkitaan. Aluerakenne sisältää mm. kaupungit, muut taajamat, kylät ja hajaasutusalueet, erilaiset liikenteen väylät ja energiaverkostot, maa- ja metsätalouden, teollisuuden, palvelujen energiatuotannon ja jätteenkäsittelyn alueet sekä luonnonresurssien sijainnin. Aluerakenteen näkökulmasta jokainen toiminnallinen osa-alue on itsenäinen kokonaisuus, joka on yhteydessä muihin osa-alueisiin (Satakunnan aluerakenne 2008). Tämän työn tarkoituksena on esittää Satakunnan maakunnan aluerakenteen keskeisiä piirteitä tuoreimpien tilasto- ja paikkatietoaineistojen avulla. Näin saadaan kuva maakunnan tilanteesta 2010-luvun alkupuoliskolla ja vastataan siihen tarpeeseen, joka maakuntaliitolla on alueellisen kokonaiskuvan seurannassa. Analysoitavia osa-alueita ovat maankäyttö, väestö, työpaikat, työmatkat sekä paikkatietopohjainen alueiden luokittelu. Työn selkeänä painopisteenä on tuoda esiin paikkatiedon mahdollisuudet aluerakenteen kuvaamisessa. Kehittyneet välineet ja aineistot mahdollistavat paikkatiedon monipuolisen käytön alueiden ominaisuuksien määrittämisessä ja visualisoimisessa. Perinteisesti tilastoaineistot noudattavat hallinnollisia rajoja, kuten kunta- tai maakuntarajat, jolloin alueiden sisäisiä vaihteluja ei pystytä kuvaamaan. Erityisesti kuntarajoihin perustuva tilastointi menettää merkitystään silloin kun kunnat yhdistyvät ja yhdellä arvolla kuvataan laajaa, aluerakenteen näkökulmasta monipuolista aluetta. Kunta on silti yhä usein sopivin alueyksikkö laadittaessa tilastoihin perustuvaa analyysiä alueista. Siten tässäkin raportissa Satakuntaa kuvataan eri yhteyksissä sen kuntien ominaispiirteiden kautta. Analyysityön tärkeimpänä yksittäisenä tietoaineistona on käytetty hallinnollisista rajoista riippumatonta Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmäaineistoa (YKR), jossa tiedot esitetään 250 x 250 metrin suuruisissa tilastoruuduissa. Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä sisältää tietoa mm. väestöstä, työpaikoista, työmatkoista ja rakennuksista. Suomen ympäristökeskus on laatinut lukuisia erilaisia YKR-aineiston pohjalta tehtyjä koko maan kattavia analyysejä, joista osaa on hyödynnetty myös tässä työssä. Muut paikkatietoanalyysit on tehty Satakuntaliitossa. 3

4 2. Satakunnan maakunnan yleispiirteet Lounaisessa Suomessa sijaitseva Satakunnan maakunta koostuu kolmesta seutukunnasta ja 20 kunnasta. Maakunnan suurin kaupunki on Pori, joka on myös Porin seutukunnan keskus. Muiden seutukuntien keskukset ovat Rauma sekä Pohjois-Satakunnan seutukunnan keskus Kankaanpää (kuva 1). Tulevina vuosina maakunnan kuntien ja seutukuntien rajat tulevat muuttumaan. Lavian kunta liitetään Porin kaupunkiin vuoden 2015 alusta lähtien. Lisäksi Säkylän ja Köyliön kunnat ovat laatineet sopimuksen kuntien yhdistämisestä vuoden 2016 alusta lähtien. Kuntarakenneuudistukseen liittyen Satakunnassa on meneillään lukuisia usean kunnan välisiä liitosselvityksiä, ja on mahdollista että kuntien määrä vähenee jatkossa paljonkin nykyisestä. Satakunnan naapurimaakuntia ovat Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa. Suomen maakunnista Satakunta on pinta-alaltaan 12. suurin, kun laskennassa huomioidaan maapinta-ala ja sisävedet, mutta ei merialueita (kuva 2). Kuva 1. Satakunnan kunnat ja seutukunnat vuonna

5 . Kuva 2. Suomen maakunnat ja niiden pääkaupungit. Suomen Ympäristökeskuksen tuottaman Corine Land Cover 2012 aineiston mukaan Satakunnan pintaalasta noin 72 % on metsää. Maatalouskäytössä on noin 18 % maakunnan pinta-alasta, ja vesialueita on noin 5 %. Merialueet eivät sisälly lukuun. Loput 5 % ovat rakennettua ympäristöä. Maakunnan seutukunnista metsäisin on Pohjois-Satakunnan seutukunta, jossa myös maatalousalueen osuus pinta-alasta on vähäisin. Rauman seutukunnassa vesialuetta on muita seutukuntia enemmän, mikä johtuu siitä että maakunnan suurin järvi, Säkylän Pyhäjärvi, sijaitsee seutukunnan alueella (kuva 3 ja kuva 5). 5

6 Maankäytön jakauma Satakunnassa ja Satakunnan seutukunnissa Pohjois-Satakunnan seutukunta Rauman seutukunta Porin seutukunta Koko Satakunta 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Asuinkiinteistöt Teollisuus ja palvelut Liikennealueet Muut alueet Kesämökit Metsät, puistot ja urheilualueet Maatalousalueet Sisävesialueet Kuva 3. Maankäytön jakauma Satakunnassa ja sen seutukunnissa. Kunnittain tarkasteltuna voidaan todeta metsäisimpien alueiden sijaitsevan maakunnan pohjoisrajan tuntumassa. Suhteellisesti metsäisin kunta on Merikarvia, jossa metsän osuus on noin 88 % pinta-alasta. Seuraavaksi metsäisimmät kunnat ovat Siikainen ja Kankaanpää, joissa metsän osuus pinta-alasta on myös yli 80 %. Kaikkein vähiten metsää on Säkylässä, jonka pinta-alasta Pyhäjärvi vie huomattavan osan. Muutoin tilastossa erottuvat Huittinen ja Nakkila, joissa metsän osuus pinta-alasta on noin 57 % ja vastaavasti maatalousalueiden osuus on noin 35 % pinta-alasta. Eniten rakennettua ympäristöä on Porissa, Raumalla ja Harjavallassa (kuva 4 ja kuva 5). Eura Eurajoki Harjavalta Honkajoki Huittinen Jämijärvi Kankaanpää Karvia Kokemäki Köyliö Lavia Luvia Merikarvia Nakkila Pomarkku Pori Rauma Siikainen Säkylä Ulvila Maankäytön jakauma Satakunnan kunnissa 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Asuinkiinteistöt Teollisuus ja palvelut Liikennealueet Muut alueet Kesämökit Metsät, puistot ja urheilualueet Maatalousalueet Sisävesialueet Kuva 4. Maankäytön jakauma Satakunnan kunnissa. 6

7 Kuva 5. Satakunnan kunnat ja maankäyttö. 7

8 Kuvan 6 kartta havainnollistaa eräiltä osin maakunnan luonnontilaisuutta. Kartassa näkyy tummalla vihreällä ne metsäalueet, joilla ei ole edes harvaa asutusta. Samoin karttaan on merkitty jokien, järvien sekä meren rannoista vihreällä ne alueet, joilla ei ole asuin- tai lomarakennuksia eikä muitakaan ihmisen tekemiä rakennelmia. Rakennetut ranta-alueet näkyvät kartassa punaisena. Kartan perusteella voidaan todeta, että varsinkin vesistöjen rannat ovat houkutelleet asuin- ja mökkirakentajia maakunnan joka puolella. Kuva 6. Satakunnan rantojen ja metsien luonnontilaisuuden yleiskuva. 8

9 3. Kaupungin-maaseudun alueluokitus ja toiminnalliset alueet 3.1 Kaupungin-maaseudun alueluokitus Kaupungin-maaseudun alueluokitus on Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston maantieteen laitoksen laatima koko maan kattava alueiden ominaisuuksia kuvaava luokitus. Luokituksen tilasivat työ- ja elinkeinoministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö ja se julkistettiin vuonna Luokitustyön tavoitteena oli muodostaa kriteerit, joiden perusteella voidaan korvata aiempi kuntarajoihin perustuva kaupunkimaaseutu alueluokitus sekä maaseudun kolmijakoluokitus (Helminen et al. 2014). Uusi luokitus sisältää seitsemän luokkaa, jotka esitetään kartalla valtakunnan tasoon soveltuvalla yleistystasolla. Luokitusprosessin aikana paikkojen ominaispiirteitä tarkasteltaessa on huomioitu myös lähiympäristön ominaispiirteet. Työn tuloksena on siten joukko ominaisuuksiltaan yhteneviä alueita, joita tulee tarkastella aluekokonaisuuksina. Koska alueiden välisille rajoille ei ole olemassa absoluuttisesti oikeaa sijaintia, olennaisinta luokituksen tulkinnassa ei ole rajojen tarkka sijainti, vaan se miten rajojen eri puolella sijaitsevat alueet eroavat toisistaan (kuva 7) Luokituksen sisältämät seitsemän luokkaa jakautuvat kolmeen kaupunkialueluokkaan ja neljään maaseutualueluokkaan. Kaupunkiluokat ovat: Sisempi kaupunkialue: Luokka kuvaa kaupunkien tiivistä ja yhtenäistä tehokkaasti rakennettua aluetta. Satakunnassa tähän luokkaan kuuluvat Porin ja Rauman keskusta-alueet. Ulompi kaupunkialue: Luokka koostuu erillisistä lähiöistä, kaupan, teollisuuden ja toimistojen reunakaupungista sekä toisaalta kaupungin viheralueista ja alemman tehokkuuden asuinalueista, jotka kuitenkin ovat selvästi yhtenäistä kaupunkialuetta. Satakunnassa ulompaan kaupunkialueeseen kuuluvat Porin ja Rauman keskustaa ympäröivät vyöhykkeet. Kaupungin kehysalue: Luokka kuvaa välittömästi fyysiseen kaupunkialueeseen kytkeytyvää osaa kaupungin ja maaseudun välivyöhykkeestä. Luokkaa määritettäessä on tunnistettu kaupunkiseudun lähitaajamia ja huomioitu alueen aika- ja matkaetäisyyksiä. Kehysalue kattaa kaupungin välittömässä läheisyydessä olevat sekoittuneet alueet. Siihen sisältyy sekä tiiviitä taajama-alueita että maaseutumaisia alueita. Kehysalueella on kaupunkien viherrakennetta tukevia alueita, mutta sieltä löytyvät myös kaupungin tulevat kasvualueet. Satakunnassa on laaja Kokemäenjokilaaksoa myötäilevä kehysalue, joka ulottuu rannikolta Harjavallan ja Kokemäen rajaseudulle. Lisäksi Rauman kaupunkialuetta ympäröi kehysalue. Maaseutuluokat ovat: Maaseudun paikalliskeskukset: Luokkaan kuuluu kaupunkien vaikutusalueen ulkopuolelle jääviä pienempiä keskuksia, jotka voivat olla pieniä kaupunkimaisia taajamia, joilla on selkeä keskusta, tai isoja maaseutumaisia kirkonkyläkeskuksia. Tähän luokkaan kuulumisen kriteereitä ovat riittävä väestömäärä, asukastiheys, työpaikkojen määrä sekä aluetehokkuus. Keskuksen on siis oltava riittävän suuri ja tiivis kuuluakseen tähän luokkaan. Satakunnassa tähän luokkaan kuuluvat Huittisten ja Kankaanpään keskustaajamat. Kaupungin läheinen maaseutu: Luokka kuvaa maaseutumaista aluetta, joka on toiminnallisesti ja fyysisesti lähellä kaupunkialueita, ja se rajataan suhteessa jo rajattuihin kaupunkialueisiin. Luokan rajaus perustuu potentiaaliseen saavutettavuuteen ja ydinkaupunkialueille suuntautuvaan työssäkäyntiin, ja sillä kuvataan 9

10 kaupunkien laajempaa toiminnallista työssäkäyntialuetta. Kaupungin läheinen maaseutu pitää sisällään erityyppisiä maaseutualueita: taajamia, ydinmaaseudun kaltaisia maaseutualueita sekä harvaan asuttuja alueita. Satakunnassa kaupungin läheiseen maaseutuun kuuluvat Porin ja Rauman kaupunkien vaikutusalueeseen kuuluvat maaseutumaiset alueet, jotka eivät kuulu kaupungin kehysalueeseen. Kuva 7. Kaupunki-maaseutu luokitus Suomessa ja Satakunnan alueella. 10

11 Ydinmaaseutu: Luokka on joko vahvaa alkutuotannon aluetta tai toiminnoiltaan monipuolista suhteellisen tiiviisti asuttua maaseutua. Ydinmaaseutu on suhteellisen etäällä keskuksista, sillä se rajautuu kaupungin läheisen maaseudun ulkopuolelle. Aluetta luonnehtivat keskikokoiset keskukset, kirkonkylät ja suhteellisen tiheä pienten taajamien verkosto. Alueen maankäyttö on intensiivistä, joten erityisesti maatalousvaltaiset alueet kuuluvat ydinmaaseutuun. Myös suhteellisesti pienemmän intensiteetin harvemmin asutut alueet voivat kuulua ydinmaaseutuun, mikäli alueella asuvien työllisten toimialajakauma on paikallistasolla monipuolinen. Satakunnassa on kaksi ydinmaaseutuvyöhykettä, joista maakunnan kaakkoisosan vyöhykkeeseen kuuluu valtaosa Euran, Köyliön, Säkylän, Kokemäen ja Huittisten alueesta. Maakunnan koillisosan vyöhykkeeseen kuuluu maatalousvaltaisia alueita Laviasta, Kankaanpäästä, Jämijärveltä, Honkajoelta sekä Karviasta. Harvaan asuttu maaseutu: Luokka on paikalliselta elinkeinorakenteeltaan yksipuolista ja väestömäärältään harvaan asuttua aluetta, jonka yleisin maankäyttöluokka on metsä tai suo. Alueen asutusrakenne on hajanaista ja taajamia on harvassa. Satakunnassa merkittävin harvaan asutun maaseudun alue sijaitsee maakunnan luoteisosassa Merikarvian ja Siikaisten kuntien alueella, josta alue jatkuu kaakkoon Pomarkun ja Porin itäosien metsävaltaisten alueiden kautta maakunnan itärajalle saakka Satakunta suhteessa muuhun Suomeen luokituksen mukaan Tässä kappaleessa tarkastellaan Satakunnan maakunnan erityispiirteitä alueluokituksen avulla. Taulukkoon 1 on koottu prosenttiluvut siitä, miten pinta-ala, väestö ja työpaikat prosentuaalisesti jakautuvat eri luokkiin Satakunnassa ja koko maassa. Taulukko 1. Satakunnan pinta-ala, väestö ja työpaikat suhteessa koko maahan. Pinta-ala Väestö (2012) Työpaikat (2010) Satakunta Koko maa Satakunta Koko maa Satakunta Koko maa Sisempi kaupunkialue 0,3 % 0,2 % 21,4 % 31,7 % 39,4 % 49,8 % Ulompi kaupunkialue 1,0 % 0,6 % 23,7 % 26,5 % 14,3 % 19,7 % Maaseudun paikalliskeskukset 0,4 % 0,2 % 6,6 % 6,1 % 12,9 % 7,2 % Kaupungin kehysalue 9,1 % 3,8 % 16,4 % 10,9 % 8,0 % 6,3 % Kaupungin läheinen maaseutu 22,5 % 11,1 % 9,7 % 7,4 % 5,9 % 4,1 % Ydinmaaseutu 36,7 % 15,3 % 18,4 % 11,6 % 17,1 % 9,3 % Harvaan asuttu maaseutu 30,1 % 68,8 % 3,9 % 5,7 % 2,4 % 3,7 % On myös mahdollista tarkastella pinta-alan, väestön ja työpaikkojen jakautumista eri luokkiin suhteuttamalla Satakunnan luokkakohtaiset luvut koko maan lukuihin. Kuvissa 8, 9 ja 10 on esitetty kuvaajat, joista ilmenee Satakunnan osuudet koko maahan verrattuna. Pinta-alasta on syytä huomioida, että laskennassa on käytetty alueluokituksen mukaista aluerajausta, joka ei merialueilla noudata virallisia rajoja. Lisäksi kuvassa 7 on laskettu myös Satakunnan ja koko Suomen välinen pinta-alasuhde ilman harvaan asuttua maaseutua, joka koko maan mittakaavassa on niin laaja aluekokonaisuus, että se vääristää tarkastelua. Samoin muissakin tarkasteluissa on syytä huomioida harvaan asutun maaseudun suuri pinta-ala ja vallitsevuus koko maan lukuihin. 11

12 Satakunnan osuus Suomen pinta-alasta eri alueluokissa 0,0 % 1,0 % 2,0 % 3,0 % 4,0 % 5,0 % 6,0 % 7,0 % Kaupungin kehysalue Ydinmaaseutu Maaseudun paikalliskeskukset Kaupungin läheinen maaseutu Sisempi kaupunkialue Ulompi kaupunkialue Koko Satakunta Harvaan asuttu maaseutu Satakunta/Suomi ilman harvaan asuttua maaseutua Kuva 8. Satakunnan osuus Suomen pinta-alasta alueluokituksen eri luokissa. Satakunnan väkiluku suhteessa koko maan väkilukuun aluetypologian eri luokissa (2012) Harvaan asuttu maaseutu Sisempi kaupunkialue Ulompi kaupunkialue Satakunnan osuus koko maan väestöstä Maaseudun paikalliskeskukset Kaupungin läheinen maaseutu Kaupungin kehysalue Ydinmaaseutu 0,0 % 1,0 % 2,0 % 3,0 % 4,0 % 5,0 % 6,0 % 7,0 % Kuva 9. Satakunnan väkiluvun osuus koko maan väkiluvusta alueluokituksen eri luokissa. 12

13 Satakunnan työpaikat suhteessa koko maan työpaikkoihin aluetypologian eri luokissa (2010) Harvaan asuttu maaseutu Ulompi kaupunkialue Sisempi kaupunkialue Satakunnan osuus koko maan työpaikoista Maaseudun paikalliskeskukset Kaupungin läheinen maaseutu Kaupungin kehysalue Ydinmaaseutu 0,0 % 1,0 % 2,0 % 3,0 % 4,0 % 5,0 % 6,0 % 7,0 % 8,0 % Kuva 10. Satakunnan työpaikkojen osuus koko maan työpaikoista alueluokituksen eri luokissa. Edellä esitettyjen lukujen ja kuvaajien perusteella voidaan todeta, että Satakunnan maakunnan alueella erityisesti ydinmaaseutu ja kaupungin kehysalue ovat vahvoja alueluokkia. Kokemäenjokilaakson kehysaluevyöhyke on maakunnan kokoon nähden merkittävä aluekokonaisuus, samoin kuin maakunnan itäosien ydinmaaseutualueet. Kaupunkialueiden osalta Satakunnan suhdeluvut koko maan lukuihin nähden ovat pieniä, mikä johtuu etelän väkirikkaiden kaupunkialueiden, erityisesti pääkaupunkiseudun, suuresta painoarvosta näissä luokissa. 3.2 Työssäkäyntiin ja asiointiin perustuvat toiminnalliset alueet Suomen Ympäristökeskus on laatinut myös aluejaon, joka perustuu keskusten ympärillä oleviin toiminnallisiin alueisiin. Aluejaon analyysin perusteena ovat toimineet YKR-aineiston työssäkäyntitiedot sekä TNS- Gallupin Suuren Vaikutusaluetutkimuksen asiointitiedot. Tällä tavoin Suomi on jaettu 68 erilliseen toiminnalliseen alueeseen, jotka koostuvat keskustaajamasta ja sitä ympäröivästä työssäkäynnin ja asioinnin vaikutusalueesta. Alueiden muodostamisen tarkka menetelmäkuvaus on esitetty Suomen ympäristökeskuksen julkaisemassa Yhdyskuntarakenteen toiminnallisen alueet Suomessa raportissa (2012). Toiminnallisista alueista viiden keskus sijaitsee Satakunnassa. Keskukset on koko maan tasolla jaettu suurten, keskisuurten ja pienten kaupunkiseutujen luokkiin. Lisäksi näiden luokkien alapuolella on lukuisia keskuksia, joita ei luokitella kaupunkiseuduiksi, vaan jotka ovat pienempiä keskuksia. Kaupunkiseuduista keskisuuret ja pienet kaupunkiseudut on vielä jaettu kokonsa perusteella kahteen luokkaan, suuriin ja pieniin. Satakunnassa Porin kaupunkiseutu ja sen vaikutusalue kuuluu keskisuurten kaupunkiseutujen suurempaan luokkaan sekä Rauman kaupunkiseutu pienten kaupunkiseutujen suurempaan luokkaan. Muut toiminnallisen alueen keskukset Satakunnassa ovat Eura, Kankaanpää ja Huittinen. Toiminnallisten alueiden rajat seuraavat pääosin varsin hyvin kunta- ja maakuntarajoja. Satakunnan osalta merkittävimmät poikkeamat maakuntarajoista ovat Punkalaitumen kuuluminen Huittisten toiminnalliseen 13

14 alueeseen, Lavian keskustan ympäristön kuuluminen Vammalan (Sastamalan keskus) toiminnalliseen alueeseen, sekä Pyhärannan pohjoisosien kuuluminen Rauman toiminnalliseen alueeseen (kuva 11). Kuva 11. Toiminnalliset alueet Satakunnassa ja lähiympäristössä. 14

15 4. Väestö 4.1 Väestön jakaantuminen Satakunta on väkiluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin maakunta. Sen osuus koko maan väkiluvusta on noin 4,1 %. Vuoden 2013 lopussa maakunnassa asui ihmistä, joista 55 % asui Porin ja Rauman kaupunkien alueella. Porin seutukunnan osuus maakunnan väestöstä on noin 61 %, Rauman seutukunnan noin 29 % ja Pohjois-Satakunnan seutukunnan noin 9 %. Kuvassa 12 tarkastellaan Satakunnan väestön jakautumista kuntiin ja seutukuntiin kartogrammin avulla. Kartogrammissa kunkin kunnan pinta-ala kuvastaa sen osuutta maakunnan väestöstä. Kuva 12. Satakunnan kuntien väestökartogrammi. 15

16 Satakunnan väestöstä 82 % asuu YKR-luokituksen mukaisissa taajamissa. Loput 18 % jakaantuu suunnilleen tasan kylien ja kyläalueiden ulkopuolisen maaseudun kesken. Kuvassa 13 on esitetty Satakunnan väestön jakaantuminen maakuntaan tiheyspintana. Kuva havainnollistaa, kuinka suurin osa väestöstä keskittyy harvoihin keskuksiin ja niiden läheisyyteen ja kuinka suurimmassa osassa maakuntaa asutus on harvaa tai sitä ei ole ollenkaan. Kuva 13. Satakunnan väestön jakaantuminen. 16

17 4.2 Väestön ikärakenne Vuoden 2013 lopussa maakunnan väestöstä oli 23,4 % yli 64-vuotiaita. Yli 64-vuotiaiden osuus on Satakunnassa viidenneksi suurin kaikista Suomen maakunnista. Koko maassa yli 64-vuotiaita oli vuonna ,4 %. Alle 15-vuotiaita Satakunnassa vuonna 2013 oli 15,2 % väestöstä, ja maakuntien vertailussa Satakunta sijoittuu sijalle 14. Väestö vanhimmissa ikäluokissa on lisääntynyt jo pitkään, ja jatkaa tilastokeskuksen ennusteen mukaan yhä lisääntymistään, samalla kun nuorimpien ikäluokkien osuus väestöstä pienenee. Kuvassa 14 on esitetty Satakunnan väestön kehitys ikäryhmittäin vuodesta 1980 alkaen vuoden 2030 ennusteeseen saakka v ja yli v Alle 15v Kuva 14. Väestön ikärakenteen kehitys Satakunnassa. Väestön ikärakenteessa on varsin merkittäviä kuntakohtaisia eroja. Kuvassa 15 on esitetty Satakunnan kuntien ikärakenne vuonna Kunnat on asetettu järjestykseen siten, että ylinnä ovat ne kunnat, joissa yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä on pienin. Kaaviossa on mukana myös koko Satakunnan ikärakenne. 17

18 Eurajoki Ulvila Kankaanpää Rauma Pori Luvia Koko Satakunta Nakkila Eura Honkajoki Huittinen Köyliö Jämijärvi Säkylä Pomarkku Harjavalta Kokemäki Karvia Lavia Siikainen Merikarvia Satakunnan kuntien väestön ikärakenne % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % alle 15v 15-64v yli 64v Kuva 15. Väestön ikärakenne kunnittain Satakunnassa. Väestön ikärakenteeseen on mahdollista tutustua myös tarkemmalla aluetasolla. Seuraavassa karttasarjassa (kuvat 16, 17 ja 18) kohdistetaan huomio vanhushuoltosuhteeseen ja sen kehittymiseen maakunnan eri osissa. Huoltosuhdelukuja on erilaisia, ja niitä lasketaan eri tavoin. Tässä yhteydessä vanhushuoltosuhde on laskettu siten, että on verrattu yli 64-vuotiaiden määrää suhteessa työikäisiin. Työikäisiin on laskettu kuuluvaksi vuotiaat. Karttojen suhdeluvut tarkoittavat, että montako yli 64-vuotiasta alueella on suhteessa 100:n työikäiseen. Kartoissa käytetään viiteen eri luokkaan jaettua väriluokitusta. Luokkarajat ovat kaikissa kartoissa samat, ja luokat on muodostettu siten, että nykytilaa kuvaavan keskimmäisen kartan (luvut vuodelta 2012) aineisto on jaettu viiteen yhtä suureen luokkaan. Ensimmäinen kartta kuvaa vuoden 1995 tilannetta, ja viimeinen on ennuste 15 vuoden päähän, eli vuoteen Tässä yhteydessä tulee huomioida, että ennuste on varsin epätarkka, sillä se huomioi ainoastaan väestön ikääntymisen, mutta ei muuttoliikettä. Kartta kuitenkin antaa suuntaa tulevasta väestön ikääntymiskehityksestä Satakunnassa. Kartoissa kunkin tilastoruudun (250 x 250 metriä) arvo on yleistetty ns. Focal-menetelmän avulla. Focalmenetelmä on menetelmä, joka huomioi ruudun arvon lisäksi myös ympäröivän alueen arvot, ja sitä käyttämällä kunkin alueen erityispiirteet tulevat paremmin esiin kuin pelkästään toisistaan riippumattomien pisteiden arvoja käyttämällä. Focal-etäisyytenä on käytetty 5 kilometrin etäisyyttä muualla paitsi keskustaajamissa, joissa käytössä on ollut niiden keskittyneen rakenteen johdosta 2 kilometrin etäisyys. 18

19 Kuva 16. Vanhushuoltosuhde Satakunnassa Kuva 17. Vanhushuoltosuhde Satakunnassa Kuva 18. Vanhushuoltosuhde Satakunnassa, ennuste

20 4.3 Väestön muutokset Kuten edellä todettiin, väestö Satakunnassa on viime vuosina vähentynyt ja muuttunut keski-iältään vanhemmaksi. Tämän kehityksen ennakoidaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Väestö on siis jatkuvassa muutoksessa, joka kohdistuu eri tavoin maakunnan eri osiin. Kuvissa 19 ja 20 tarkastellaan väestömuutosta Satakunnassa tiheyspinnan avulla. Tarkasteltavana ovat ajanjaksot sekä Kartoissa punaisella sävyllä kuvatuilla alueilla väestö on vähentynyt ja vihreällä sävyllä kuvatuilla alueilla lisääntynyt. Ne alueet, joilla värin sävy on tumma, väestönmuutos on ollut lukumääräisesti suurin. Kuvista voidaan todeta, että määrällisesti suurimmat muutokset ovat tapahtuneet suurimpien taajamien yhteydessä, joissa asutus levittäytyy uusille asuinalueille, ja toisaalta eräiden vanhempien asuinalueiden väkiluku on vähentynyt paikoin varsin runsaastikin. Pinta-alaltaan laajalla harvaan asutulla alueella paikalliset muutokset eivät ole lukumääräisesti niin merkittäviä kuin suurten taajamien muutokset, mutta tarkastelu osoittaa kuinka väestö vähenee laajoilla alueilla maakunnassa. Karttojen merkittävin ero on se, että pidemmän aikavälin kartassa vaaleanpunaisen värin alue harvaan asutuilla alueilla on laajempi, eli pidemmällä aikavälillä muutos on ehtinyt koskea laajempaa aluetta. Kartoissa on myös vihreää sävyä osoittamassa paikallisesti lisääntynyttä väestöä, mutta näitä alueita on huomattavasti vähemmän kuin vähenevän väestön alueita. Merkit väestön lisääntymisestä harvaan asutuilla alueilla ovat vähäiset, mutta esimerkiksi Eurajoen kunnan eteläisissä osissa kehitys on kääntynyt myönteiseen suuntaan viime vuosina. 20

21 Kuva 19. Väestön muutos alueittain

22 Kuva 20. Väestön muutos alueittain

23 Kuva 21 osoittaa väestönmuutoksen vuosien 2005 ja 2012 välillä kaupunki-maaseutuluokituksen mukaisissa luokissa Satakunnassa ja koko Suomessa. Satakunnassa ainoa luokka, jossa väestö on lisääntynyt, on ulompi kaupunkiseutu. Senkin osalta kasvu on kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin koko maassa. Koko maassa väestö on vähentynyt eniten harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla, jotka ovat myös Satakunnassa alueita, joilla väestö on suhteellisesti eniten vähentynyt. Kaupunkimaisilla alueilla väestö on lisääntynyt koko maassa selvästi, mutta Satakunnassa vastaavaa kehitystä ei ole ollut. Erityisesti kaupungin kehysalueilla kehitys on ollut Satakunnassa päinvastainen kuin mitä se on ollut koko maan tasolla. Tässä yhteydessä pitää kuitenkin muistaa, että kaupunkiseutujen luvuissa näkyy suurimpien kasvukeskusten vetovoima erityisen suurena. Väkiluvun muutos kaupunki-maaseutu -luokituksen eri luokissa Harvaan asuttu maaseutu Ydinmaaseutu Kaupungin läheinen maaseutu Maaseudun paikalliskeskukset Kaupungin kehysalue Koko maa Satakunta Ulompi kaupunkialue Sisempi kaupunkialue -15,0 % -10,0 % -5,0 % 0,0 % 5,0 % 10,0 % Kuva 21. Väkiluvun suhteellinen muutos alueluokituksen eri luokissa Väestönmuutosta voi tarkastella kuntatasolla jakamalla se luonnolliseen väestönlisäykseen, kuntien väliseen nettomuuttoon ja nettosiirtolaisuuteen. Seuraavissa taulukoissa on tarkasteltu väestönmuutosta Satakunnan kunnissa 5 ja 20 vuoden ajanjaksoilla, jotka päättyvät vuoteen Ensimmäisessä taulukossa (taulukko 2) on laskettu kunnittain kuinka monella henkilöllä väkiluku on muuttunut keskimäärin vuodessa tarkasteluajanjakson aikana. Jälkimmäisessä taulukossa (taulukko 3) puolestaan on laskettu vuotuisen muutoksen prosentuaalinen suuruus vuoden 2012 väkilukuun suhteutettuna. Taulukon värit osoittavat kuinka kunta sijoittuu maakunnan sisäisessä kuntavertailussa kyseisen sarakkeen osalta. Taulukosta voidaan havaita esimerkiksi, että Honkajoella luonnollinen väestönkehitys ja nettomuutto ovat olleet selkeästi negatiivisia, mutta kunnan kokoon nähden runsas maahanmuutto parantaa hieman kokonaisuutta. Ulvilassa luonnollinen väestönkasvu on ollut positiivista, mutta muuttotappion ja vähäisen maahanmuuton vuoksi väkiluku on ollut laskussa. 23

24 Taulukko 2. Väestön keskimääräinen muutos kunnittain/vuosi viimeisten 5 ja 20 vuoden ajalta. Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Väestölisäys Eura Edelliset 20 v. -19,8-51,0 12,4-58,4 Edelliset 5 v. -32,2-40,0 29,6-56,6 Eurajoki Edelliset 20 v. 6,5-26,4 5,2-14,7 Edelliset 5 v. 9,6-9,0 11,6 12,2 Harjavalta Edelliset 20 v. -14,5-47,6 4,9-57,2 Edelliset 5 v. -29,0-19,4 13,6-34,8 Honkajoki Edelliset 20 v. -13,2-19,9 6,3-26,8 Edelliset 5 v. -12,4-19,8 11,8-20,4 Huittinen Edelliset 20 v. -28,7-26,1 14,1-40,7 Edelliset 5 v. -38,8-9,2 17,6-30,4 Jämijärvi Edelliset 20 v. -9,7-13,6 0,8-22,4 Edelliset 5 v. -14,2-14,8 3,2-25,8 Kankaanpää Edelliset 20 v. 0,1-91,0 9,6-81,4 Edelliset 5 v. -17,2-70,2 17,8-69,6 Karvia Edelliset 20 v. -21,0-22,6 3,3-40,3 Edelliset 5 v. -27,4-18,0 4,6-40,8 Kokemäki Edelliset 20 v. -41,1-46,4 9,4-78,1 Edelliset 5 v. -54,0-40,2 18,6-75,6 Köyliö Edelliset 20 v. -13,4-15,2 1,1-27,5 Edelliset 5 v. -16,8-19,0 1,4-34,4 Lavia Edelliset 20 v. -22,2-15,5 0,7-37,1 Edelliset 5 v. -27,6-10,8 2,0-36,4 Luvia Edelliset 20 v. 2,5-10,8 3,7-4,6 Edelliset 5 v. -1,6 2,6 7,0 8,0 Merikarvia Edelliset 20 v. -29,7-22,6 2,5-49,8 Edelliset 5 v. -31,0-18,4 6,0-43,4 Nakkila Edelliset 20 v. -5,1-30,1 1,1-34,1 Edelliset 5 v. -8,4-10,0 2,6-15,8 24

25 Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Väestölisäys Pomarkku Edelliset 20 v. -13,3-14,1 0,2-27,2 Edelliset 5 v. -19,0-16,2 1,2-34,0 Pori Edelliset 20 v. -15,3-32,6 78,1 30,2 Edelliset 5 v. -106,8 133,0 168,8 195,0 Rauma Edelliset 20 v. 26,5-183,1 42,4-114,3 Edelliset 5 v. 8,2-94,8 127,6 41,0 Siikainen Edelliset 20 v. -14,8-18,2 0,7-32,2 Edelliset 5 v. -17,0 6,8 0,8-9,4 Säkylä Edelliset 20 v. -7,1-34,6 1,7-40,1 Edelliset 5 v. -11,6-32,4 5,0-39,0 Ulvila Edelliset 20 v. 32,4-97,1 5,8-59,0 Edelliset 5 v. 12,8-94,2 13,4-68,0 Taulukko 3. Väestön keskimääräinen suhteellinen muutos kunnittain/vuosi viimeisten 5 ja 20 vuoden ajalta. Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Väestölisäys Eura Edelliset 20 v. -0,16 % -0,41 % 0,10 % -0,47 % Edelliset 5 v. -0,26 % -0,32 % 0,24 % -0,46 % Eurajoki Edelliset 20 v. 0,11 % -0,44 % 0,09 % -0,25 % Edelliset 5 v. 0,16 % -0,15 % 0,20 % 0,21 % Harjavalta Edelliset 20 v. -0,20 % -0,64 % 0,07 % -0,77 % Edelliset 5 v. -0,39 % -0,26 % 0,18 % -0,47 % Honkajoki Edelliset 20 v. -0,72 % -1,09 % 0,34 % -1,47 % Edelliset 5 v. -0,68 % -1,09 % 0,65 % -1,12 % Huittinen Edelliset 20 v. -0,27 % -0,25 % 0,13 % -0,39 % Edelliset 5 v. -0,37 % -0,09 % 0,17 % -0,29 % Jämijärvi Edelliset 20 v. -0,49 % -0,69 % 0,04 % -1,14 % Edelliset 5 v. -0,72 % -0,75 % 0,16 % -1,31 % Kankaanpää Edelliset 20 v. 0,00 % -0,76 % 0,08 % -0,68 % Edelliset 5 v. -0,14 % -0,59 % 0,15 % -0,58 % 25

26 Karvia Edelliset 20 v. -0,83 % -0,90 % 0,13 % -1,60 % Edelliset 5 v. -1,09 % -0,71 % 0,18 % -1,62 % Kokemäki Edelliset 20 v. -0,53 % -0,60 % 0,12 % -1,00 % Edelliset 5 v. -0,70 % -0,52 % 0,24 % -0,97 % Köyliö Edelliset 20 v. -0,50 % -0,56 % 0,04 % -1,02 % Edelliset 5 v. -0,63 % -0,71 % 0,05 % -1,28 % Lavia Edelliset 20 v. -1,17 % -0,81 % 0,03 % -1,95 % Edelliset 5 v. -1,45 % -0,56 % 0,10 % -1,90 % Luvia Edelliset 20 v. 0,07 % -0,32 % 0,11 % -0,14 % Edelliset 5 v. -0,05 % 0,08 % 0,21 % 0,24 % Merikarvia Edelliset 20 v. -0,92 % -0,70 % 0,08 % -1,54 % Edelliset 5 v. -0,96 % -0,57 % 0,19 % -1,35 % Nakkila Edelliset 20 v. -0,09 % -0,53 % 0,02 % -0,60 % Edelliset 5 v. -0,15 % -0,18 % 0,05 % -0,28 % Pomarkku Edelliset 20 v. -0,57 % -0,60 % 0,01 % -1,16 % Edelliset 5 v. -0,81 % -0,69 % 0,05 % -1,45 % Pori Edelliset 20 v. -0,02 % -0,04 % 0,09 % 0,04 % Edelliset 5 v. -0,13 % 0,16 % 0,20 % 0,23 % Rauma Edelliset 20 v. 0,07 % -0,46 % 0,11 % -0,29 % Edelliset 5 v. 0,02 % -0,24 % 0,32 % 0,10 % Siikainen Edelliset 20 v. -0,90 % -1,11 % 0,04 % -1,97 % Edelliset 5 v. -1,04 % 0,42 % 0,05 % -0,58 % Säkylä Edelliset 20 v. -0,16 % -0,76 % 0,04 % -0,88 % Edelliset 5 v. -0,25 % -0,71 % 0,11 % -0,85 % Ulvila Edelliset 20 v. 0,24 % -0,73 % 0,04 % -0,44 % Edelliset 5 v. 0,10 % -0,71 % 0,10 % -0,51 % Taulukossa 4 on lueteltu keskimääräiset vuotuiset väestön muutosprosentit koko maankunnan osalta sekä seutukunnittain. Taulukosta voidaan todeta, että luonnollisen väestönlisäyksen kehitys on muuttunut viime vuosina negatiivisemmaksi, kun taas kuntien välinen nettomuutto on kääntynyt parempaan suuntaan, ollen silti yhä kuitenkin negatiivinen koko maakunnassa. Nettosiirtolaisuus on lisääntynyt koko maankunnan alueella viime vuosina. Vähentyneen muuttotappion ja lisääntyneen maahanmuuton vuoksi väestön vä- 26

27 henemistahti on hidastunut viime vuosina, vaikka luonnollisen väestönkasvun kehitys heikkeneekin. Seutukunnista selkeästi heikoimmassa asemassa on Pohjois-Satakunta, jonka väkiluku on laskenut viimeisten 20 vuoden aikana noin 17 %. Porin seutukunnassa laskua on ollut noin 4 % ja Rauman seutukunnassa noin 7 %. Taulukko 4. Väestön suhteellisen muutokset Satakunnassa ja sen seutukunnissa. Edelliset 20 vuotta Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Väestölisäys Pohjois-Satakunnan seutukunta -0,37 % -0,83 % 0,10 % -1,10 % Porin seutukunta -0,08 % -0,24 % 0,09 % -0,23 % Rauman seutukunta -0,01 % -0,47 % 0,10 % -0,39 % Koko Satakunta -0,09 % -0,36 % 0,09 % -0,36 % Edelliset 5 vuotta Pohjois-Satakunnan seutukunta -0,53 % -0,58 % 0,18 % -0,93 % Porin seutukunta -0,20 % -0,05 % 0,18 % -0,07 % Rauman seutukunta -0,07 % -0,30 % 0,27 % -0,10 % Koko Satakunta -0,19 % -0,18 % 0,21 % -0,16 % Keskipoikkeamaellipsi on yksinkertainen ja selkeä tapa kuvata jonkin ilmiön alueellista hajautumista. Kuvassa 22 sillä kuvataan Satakunnan väestön hajautumista maakunnan alueelle. Väestön suuruus ei vaikuta ellipsin kokoon, vaan sen koko ja muoto määräytyvät pelkästään sen mukaan, kuinka väestö on jakaantunut maakuntaan. Kuvaan on asetettu päällekkäin vuoden 1980 tilannetta ja vuoden 2012 tilannetta kuvaavat ellipsit. Kuvasta voidaan todeta kuinka Rauma-Pori akseli näkyy ellipsien sijainnissa ja muodossa ja kuinka ellipsin koko on kutistunut vuoteen 2012 siten, että kutistumista on tapahtunut eniten pohjoisen ja koillisen suunnassa. Väestö on tiivistynyt hieman myös idän ja etelän suunnista. Kuva 22. Keskipoikkeamaellipsitarkastelu Satakunnan väestömuutoksesta

28 5. Taajamat Yhdyskuntarakenteen jakaminen taaja- ja haja-asutukseen on yksi valtakunnallisen yhdyskuntarakenteen seurannan perusjaoista. Suomen Ympäristökeskuksen tuottamassa YKR-aineistossa asutus on ylimmällä tasolla jaettu taajama-, kylä- ja harvaan maaseutuasutukseen. Tätä jakoa käyttäen on myös laskettu taajama-asteet, joita tilastokeskus julkaisee eri aluetasoilla. Taajama-asteen laskeminen perustuu kahteen erilliseen ajallisesti muuttuvaan tekijään, eli väkilukuun ja taajaman tai muun asutun alueen rajaukseen. Tässä yhteydessä taajama-asteet on laskettu käyttäen vuoden 2012 lopun väestötietoja ja aluerajauksia. YKR-aineistossa taajamalla tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Asukasluvun ohella taajaman kriteereinä ovat riittävä rakennusten lukumäärä ja kerrosala sekä niiden suhde toisiinsa ja lähiympäristöön. Vuoden 2012 lopussa Satakunnan väestöstä asui näin määritellyissä taajamissa noin 82 %. Kuntatasolla eniten taajama-asukkaita oli Porissa, Raumalla ja Harjavallassa, joissa taajama-aste oli yli 90 %. Kaikkein pienin taajama-aste oli Siikaisissa, Karvialla ja Jämijärvellä, joissa alle 40 % asukkaista asui taajamissa. Satakunnan kuntien taajama-asteet on lueteltu taulukossa 4, jossa on mukana myös vertailu vuoden 1990 vastaaviin lukuihin, jotka on laskettu vuoden 1990 väestötiedoilla ja taajamarajauksilla. Maakunnan kaikkien kuntien taajama-asteet ovat kasvaneet vuodesta 1990 vuoteen Suurin kasvu on Luvian 13,6 prosenttiyksikköä, ja pienin Nakkilan 3,0 prosenttiyksikköä. Taulukko 4. Taajama-asteet Satakunnan kunnissa 1990 ja Taajama-aste 1990 Taajama-aste 2012 Muutos, prosenttiyksikköä Eura 63,8 % 71,1 % 7,3 % Eurajoki 52,7 % 63,3 % 10,6 % Harjavalta 89,1 % 92,8 % 3,7 % Honkajoki 32,9 % 44,3 % 11,4 % Huittinen 62,6 % 68,5 % 5,9 % Jämijärvi 29,1 % 37,0 % 7,9 % Kankaanpää 64,7 % 71,1 % 6,4 % Karvia 29,4 % 32,7 % 3,3 % Kokemäki 55,7 % 59,1 % 3,4 % Köyliö 38,1 % 49,6 % 11,5 % Lavia 38,8 % 46,0 % 7,2 % Luvia 49,5 % 63,1 % 13,6 % Merikarvia 48,7 % 56,6 % 7,9 % Nakkila 71,2 % 74,2 % 3,0 % Pomarkku 51,4 % 59,9 % 8,5 % Pori 90,0 % 94,3 % 4,3 % Rauma 88,3 % 92,0 % 3,7 % Siikainen 25,1 % 30,9 % 5,8 % Säkylä 72,6 % 84,5 % 11,9 % Ulvila 80,4 % 85,0 % 4,6 % Satakunta 76,2 % 82,4 % 6,2 % 28

29 Tilastoitujen taajamien pinta-ala vuonna 1990 oli Satakunnassa noin 343 neliökilometriä. Vuoteen 2012 mennessä taajamien pinta-ala oli lisääntynyt 415 neliökilometriin. Siten vaikka maakunnan väestö onkin keskittynyt enemmän taajamiin, on taajamien laskennallinen väentiheys alentunut vuodesta 1990 vuoteen Vuonna 1990 Satakunnan taajamien väentiheys oli keskimäärin 524 asukasta neliökilometrillä, kun vuonna 2012 asukkaita oli keskimäärin 442 neliökilometriä kohden. Kuva 23 osoittaa taajamien alueissa tapahtuneet muutokset vuodesta 1990 vuoteen Kuva 23. Taajama-alueet Satakunnassa. 29

30 Pelkkä taajama-aste ei kerro kaikkea alueen asutusrakenteesta, sillä taajamat voivat olla hyvin erityyppisiä. Kaupunkien keskusta-alueet ovat erilaisia, kuin taajama-alueet maaseudulla. Lisäksi taajamiin kuuluu alueita, joissa rakennukset ovat pääasiassa teollisuus- toimisto- tai liikerakennuksia, ja asustus näillä alueilla on siten vähäistä. Suomen Ympäristökeskus on jakanut taajamia osa-alueisiin erilaisten kriteerien mukaan. Eräs tällainen jaottelu on taajamien jakaminen harvaan ja tiheään taajama-alueeseen, jossa tiheä taajama kuvaa jo asemakaavoitettua ja rakennettua taajamaa, kun taas harva taajama on pääosin asemakaavoittamatonta alhaisen aluetehokkuuden aluetta. Satakunnan kuntien osalta taajama-asukkaiden jakautuminen tiheään ja harvaan asuttuihin taajamiin on esitetty taulukossa 5. Taulukon luvut siis sisältävät pelkästään ne asukkaat, jotka asuvat taajamissa. Taulukosta voidaan havaita, että koko maakunnan taajamaväestöstä 87 % asuu tiheässä taajamassa, ja että kaupunkien taajamaväestöstä tiheässä taajamassa asuvien osuus on korkea. Myös eräiden pienten kuntien, kuten Karvia, Lavia ja Siikainen, osalta tiheässä taajamassa asuvien osuus on suuri. Tämä selittyy sillä, että kyseisissä kunnissa on vain yksi tilastoitu taajama-alue, jonka asemakaavoitetulle alueelle kunnan taajamaväestö on keskittynyt. Köyliön kunnassa tiheässä taajamassa asuvien osuus on muihin kuntiin verrattuna huomattavan alhainen, mikä kertoo asutuksen levittäytyneen pieniin taajamiin kaava-alueiden ulkopuolelle. Taulukko 5. Satakunnan taajamaväestön jakaantuminen tiheisiin ja harvoihin taajamiin. Taajama-aste Asutus tiheässä taajamassa Asutus harvassa taajamassa Eura 71,1 % 73,7 % 26,3 % Eurajoki 63,3 % 73,5 % 26,5 % Harjavalta 92,8 % 85,6 % 14,4 % Honkajoki 44,3 % 73,5 % 26,5 % Huittinen 68,5 % 82,1 % 17,9 % Jämijärvi 37,0 % 70,1 % 29,9 % Kankaanpää 71,1 % 91,5 % 8,5 % Karvia 32,7 % 89,7 % 10,3 % Kokemäki 59,1 % 85,6 % 14,4 % Köyliö 49,6 % 43,4 % 56,6 % Lavia 46,0 % 85,2 % 14,8 % Luvia 63,1 % 63,1 % 36,9 % Merikarvia 56,6 % 65,8 % 34,2 % Nakkila 74,2 % 65,5 % 34,5 % Pomarkku 59,9 % 73,7 % 26,3 % Pori 94,3 % 93,1 % 6,9 % Rauma 92,0 % 88,2 % 11,8 % Siikainen 30,9 % 89,9 % 10,1 % Säkylä 84,5 % 77,9 % 22,1 % Ulvila 85,0 % 86,0 % 14,0 % Satakunta 82,4 % 87,1 % 12,9 % Toinen Suomen Ympäristökeskuksen käyttämä taajamien osajaottelu on jako talotyypin ja rakentamisen tehokkuuden mukaan kolmeen eri luokkaan, jotka ovat kerrostalo-, pientalo- ja harva pientaloalue. Lisäksi taajamissa on alueita, jotka eivät kuulu mihinkään edelliseen luokkaan. Näitä ovat esimerkiksi teollisuusalueet. Taulukossa 6 on lueteltu Satakunnan kuntien osalta väestön jakaantuminen erilaisten alueiden välillä. 30

31 Mukana taulukossa on taajamien ohella myös kyläasutus, sekä asutus harvaan asutulla maaseudulla. Kyläasutuksella kuvataan taajamien ulkopuolisia rakennus- ja asutustihentymiä, jotka perustuvat vakituiseen asutukseen. Taulukko osoittaa, että prosentuaalisesti suurin osa maakunnan väestöstä asuu pientaloalueilla. Myös suurimmassa osassa kuntia pientaloasutus on suurin asutusluokka. Köyliön kunta erottuu myös tässä taulukossa asumisen ja asuinympäristöjen hajanaisuudella. Siikaisissa, Jämijärvellä ja Laviassa taajamien ja kylien ulkopuolisten alueiden asukkaiden osuus väestöstä on huomattavan suuri. Taulukon aineistot perustuvat vuoden 2012 väestötietoihin ja vuoden 2010 taajama- ja kyläaluejakoon, joten taajamaasutuksen luvut poikkeavat hieman aiemmissa taulukoissa esitetyistä. Taulukko 6. Satakunnan väestön jakaantuminen erilaisiin alueisiin. Kerrostalo Pientalo Harva pientalo Muu taajama Kylä Maaseutu Eura 6,7 % 43,9 % 18,0 % 2,2 % 16,3 % 13,0 % Eurajoki 1,2 % 41,7 % 16,5 % 3,4 % 23,4 % 13,8 % Harjavalta 19,1 % 62,4 % 8,6 % 2,6 % 3,8 % 3,4 % Honkajoki 0,3 % 31,5 % 9,1 % 3,5 % 31,5 % 24,2 % Huittinen 9,8 % 43,3 % 11,9 % 3,4 % 12,6 % 19,0 % Jämijärvi 1,6 % 26,6 % 6,1 % 2,4 % 19,2 % 44,1 % Kankaanpää 12,9 % 49,4 % 5,4 % 3,2 % 16,3 % 12,9 % Karvia 0,4 % 23,4 % 6,7 % 2,3 % 33,6 % 33,7 % Kokemäki 7,1 % 40,1 % 8,9 % 2,8 % 22,3 % 18,8 % Köyliö 2,9 % 19,2 % 24,9 % 2,1 % 32,0 % 18,9 % Lavia 2,6 % 33,7 % 7,3 % 2,4 % 12,4 % 41,6 % Luvia 1,0 % 39,9 % 13,9 % 2,2 % 29,2 % 13,7 % Merikarvia 7,5 % 23,8 % 21,0 % 4,0 % 17,3 % 26,3 % Nakkila 6,0 % 41,1 % 22,2 % 4,9 % 16,6 % 9,2 % Pomarkku 4,8 % 40,1 % 12,8 % 1,8 % 12,0 % 28,5 % Pori 30,5 % 55,3 % 6,1 % 2,4 % 3,4 % 2,4 % Rauma 31,1 % 48,9 % 10,4 % 1,4 % 4,5 % 3,7 % Siikainen 0,0 % 23,5 % 3,3 % 4,1 % 18,9 % 50,2 % Säkylä 9,9 % 55,9 % 16,5 % 2,3 % 6,4 % 9,0 % Ulvila 7,7 % 66,7 % 8,6 % 1,8 % 9,4 % 5,8 % Satakunta 20,3 % 49,8 % 9,6 % 2,4 % 9,3 % 8,6 % 31

32 6. Työpaikat ja työssäkäynti 6.1 Työpaikat ja niiden jakaantuminen Satakunnassa oli tuoreimman tilaston (2012) mukaan työpaikkaa. Taulukossa 7 on kuvattu työpaikkojen määrän kehitys maakunnassa vuodesta 1996 alkaen viiden vuoden välein. Taulukossa on työpaikkojen kokonaismäärän ohella myös eriteltynä alkutuotannon, jalostuksen ja palveluiden työpaikat ja niiden määrän kehitys vuosien 1997 ja 2012 välillä. Taulukon luvuista on poistettu entisen Kiikoisten kunnan luvut, koska alue ei enää kuulu Satakuntaan. Taulukko 7. Työpaikat Satakunnassa Työpaikat yhteensä Alkutuotanto Jalostus Palvelut Toimiala tuntematon Alkutuotannon työpaikkojen määrä on laskenut jo pitkään, ja tuoreimman tilaston mukaan työpaikkoja on jäljellä enää alle 4 000, mikä on noin 4 % kaikista maakunnan työpaikoista. Jalostuksen työpaikkojen määrä on tarkastelunajanjakson lopussa vähentynyt merkittävästi. Viimeisimpien lukujen mukaan jalostuksen työpaikkoja on noin 30 % kaikista työpaikoista maakunnassa. Palvelutyöpaikkojen lukumäärä on kasvanut koko tarkasteluajanjaksona, joskin kasvun vauhti on hidastunut viimeisimpinä vuosina. Palvelutyöpaikkoja on noin 64 % kaikista työpaikoista. Työpaikkojen jakautumisessa toimialoittain on suuria vaihteluja maakunnan kuntien välillä. Noin 57 % maakunnan työpaikoista sijaitsee Porissa tai Raumalla, joissa alkutuotannon osuus työpaikoista on vain vähän yli 1 %. Pohjois-Satakunnan pienissä kunnissa alkutuotannon osuus työpaikoista sen sijaan on yli 20 %, kuten myös Köyliössä. Palvelut on suurin toimialaluokka kaikissa maakunnan kunnissa Euraa ja Eurajokea lukuun ottamatta. Näissä kahdessa kunnassa jalostus on suurin työllistäjä. Kuntakohtaiset tiedot on esitetty taulukossa 8. 32

33 Taulukko 8. Työpaikat Satakunnassa kunnittain Kunta Työpaikat 2012 / % Alkutuotanto Jalostus Palvelut Pori ,1 % 1,2 % 23,9 % 73,8 % Rauma ,5 % 1,2 % 32,7 % 64,9 % Kankaanpää ,9 % 4,7 % 25,0 % 68,8 % Eura ,8 % 7,6 % 48,4 % 42,7 % Huittinen ,9 % 10,9 % 29,1 % 58,6 % Ulvila ,7 % 3,0 % 31,4 % 64,2 % Harjavalta ,2 % 1,3 % 40,9 % 56,9 % Eurajoki ,9 % 5,4 % 53,2 % 40,4 % Kokemäki ,9 % 8,8 % 26,5 % 63,1 % Säkylä ,8 % 5,2 % 29,5 % 64,4 % Nakkila ,8 % 5,8 % 40,4 % 51,6 % Merikarvia 951 1,0 % 12,9 % 34,2 % 51,0 % Karvia 872 1,0 % 28,3 % 29,5 % 41,1 % Honkajoki 784 0,9 % 29,5 % 21,7 % 46,8 % Luvia 689 0,8 % 9,4 % 36,3 % 51,2 % Köyliö 632 0,7 % 21,2 % 31,3 % 45,4 % Jämijärvi 601 0,7 % 22,8 % 27,6 % 47,4 % Pomarkku 551 0,6 % 9,1 % 32,8 % 53,7 % Lavia 543 0,6 % 20,3 % 22,5 % 55,8 % Siikainen 494 0,5 % 21,7 % 34,8 % 41,7 % Satakunta ,0 % 4,1 % 30,1 % 64,5 % Työpaikkojen jakaantumista maakuntaan on mahdollista tarkastella tiheyspintana kuten väestön jakaantumistakin. Kartta työpaikkojen sijoittumisesta on kuvassa 24. Kuvissa on tarkasteltu työpaikkojen sijoittumista lähemmin seutukunnan tasolla. Kartat osoittavat työpaikkojen sijaitsevan pääasiassa suurimpien asutuskeskusten yhteydessä. Merkittävimpiä keskustojen ulkopuolisia työpaikkojen keskittymiä Satakunnassa ovat Olkiluoto, Meri-Porin alue, Euran itäpuoliset teollisuusalueet sekä Huovinrinteen ja Niinisalon varuskunnat. Myös Harjavallan keskustan läheinen teollisuusalue on huomattava työpaikkojen keskittymä suhteessa taajaman kokoon. 33

34 Kuva 24. Työpaikkojen sijainti Satakunnassa. 34

35 Kuva 25. Työpaikkojen sijainti Pohjois-Satakunnan seutukunnassa. 35

36 Kuva 26. Työpaikkojen sijainti Porin seutukunnassa. 36

37 Kuva 27. Työpaikkojen sijainti Rauman seutukunnassa. 37

38 työvoima työpaikat 6.1 Työmatkat Työmatkoja on tässä tarkasteltu vuoden 2012 tilanteen mukaan, joskin eräiden lukujen osalta viimeisin saatavilla ollut tieto on vuodelta Vuonna 2012 Satakunnassa oli käytännössä yhtä paljon työllisiä kuin työpaikkoja. Koko maakunnan työpaikkaomavaraisuus oli siten 100 %. Raporttia laadittaessa ei käytössä ollut kaikkia viimeisimpiä työssäkäyntitilastoja, mutta vuonna 2010 noin 7 % maakunnan työvoimasta käy töissä maakunnan rajojen ulkopuolella, kun taas noin 6 % Satakunnassa työskentelevistä asuu muualla kuin Satakunnassa. Maakunnan kunnista vuonna 2012 työpaikkaomavaraisia (omavaraisuusluku yli 100 %) olivat Eura, Eurajoki, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Kankaanpää, Pori, Rauma ja Säkylä. Työssäkäynti ja työvoiman liikkuvuus Satakunnassa on yksityiskohtaisesti kuvattu taulukossa 9. Taulukkoon 10 on puolestaan merkitty kuinka taulukon 9 luvut ovat muuttuneet vuodesta Luvut kuvaavat muutosta henkilöinä tai prosenttiyksikköinä. Taulukko osoittaa kuinka kuntien välisten työmatkojen määrä on lisääntynyt, mikä näkyy myös siinä että työmatkojen keskimääräinen pituus on lisääntynyt (taulukko 11). Taulukko 9. Satakunnan kuntien työpaikkaomavaraisuus Toisessa kunta kun- Työpaikka- Toises- Toisessa Toisesta Omassa kunnassa kunnasta kunnassa pende pende suus nassa nasta omavarai- työvoimastpaikoissa työ- ulos sisään Asuinkunta kunnassa työssäkäynti (henk) % ulos % sisään Pendetase sisäänulos Eura % 33 % 35 % 138 Eurajoki % 55 % 59 % 203 Harjavalta % 39 % 53 % 896 Honkajoki % 29 % 32 % 35 Huittinen % 29 % 30 % 69 Jämijärvi % 46 % 30 % -176 Kankaanpää % 20 % 28 % 504 Karvia % 26 % 17 % -106 Kokemäki % 41 % 31 % -448 Köyliö % 67 % 38 % -548 Lavia % 44 % 28 % -152 Luvia % 69 % 37 % -700 Merikarvia % 35 % 22 % -194 Nakkila % 60 % 44 % -625 Pomarkku % 57 % 32 % -319 Pori % 17 % 22 % 2010 Rauma % 21 % 22 % 266 Siikainen % 36 % 28 % -62 Säkylä % 39 % 52 % 519 Ulvila % 65 % 54 % yht Satakunta %

39 työvoima työpaikat Taulukko 10. Muutos pendelöinnissä vuosien 2002 ja 2012 välillä Muutos Omassa kunnassa Toisessa kunnassa pende ulos Toisesta kunnasta pende sisään Työpaikkaomavaraisuus Toisessa kunnassa työvoimasta Toisesta kunnasta työpaikoissa Kunta kunnassa työssäkäynti (henk) % ulos % sisään Eura % 8 % 8 % Eurajoki % 0 % 16 % Harjavalta % 5 % 7 % Honkajoki % 8 % 11 % Huittinen % 7 % 8 % Jämijärvi % 5 % 10 % Kankaanpää % 4 % 7 % Karvia % 7 % 8 % Kokemäki % 11 % 8 % Köyliö % 12 % 14 % Lavia % 11 % 8 % Luvia % 11 % 8 % Merikarvia % 9 % 5 % Nakkila % 10 % 5 % Pomarkku % 18 % 11 % Pori % 4 % 3 % Rauma % 3 % 4 % Siikainen % 6 % 10 % Säkylä % 11 % 17 % Ulvila % 6 % 18 % Satakunta % Kuvassa 28 on esitetty kuntien välisen pendelöinnin merkittävimmät suunnat Satakunnassa sekä myös maakuntarajan yli suuntautuva pendelöinti. Kuvasta voidaan todeta, että suurin kuntarajan ylittävä liikenne tapahtuu Porin ja lähikuntien, erityisesti Ulvilan, välillä. Myös Rauman seutu erottuu runsaan liikenteen alueena. Maakuntarajan ylittävää liikennettä on eniten Rauman seudulla, josta on yhteyksiä Pyhärannan, Laitilan ja Uudenkaupungin talousalueelle. 39

40 Kuva 28. Pendelöinti Satakunnan kuntien välillä

41 Kuntajakoon perustuva tarkastelu antaa varsin selkeän yleiskuvan maakunnassa tapahtuvasta työmatkaliikenteestä. Se on kuitenkin varsin yleispiirteinen ja kaikissa tapauksissa se ei ole kovin havainnollinen. Esimerkiksi Porin alueella on runsaasti työmatkaliikennettä, josta vain kuntarajan ylittävä osuus näkyy kuntakohtaisessa tarkastelussa. Kuvassa 29 on esimerkinomaisesti kuvattu aiemmin mainittujen kuuden Satakuntalaisen työpaikkakeskittymän aiheuttama teoreettinen työmatkaliikenne. Karttojen tiedot perustuvat työssäkäyvien kotipaikan ja työpaikan rekisteritietoihin, ja ovat peräisin YKR-aineistosta. Kuva 29. Kuuden Satakuntalaisen alueen työssäkäynnin suunnat. 41

42 Työmatkojen pituudet ovat kasvaneet viime vuosikymmenten aikana. Taulukossa 11 on lueteltu seutukunnittain keskimääräiset työmatkojen pituudet vuosina 1990, 2000 ja Taulukossa on myös koko maakunnan sekä koko Suomen luvut kyseisiltä vuosilta. Taulukkoon on huomioitu alle 200 kilometrin yhdensuuntaiset työmatkat. Työmatkan pituus määräytyy työllisen rekisteröidyn asuin- ja työpaikan välisen euklidisen etäisyyden mukaan. Työmatkojen pituudet ovat kasvaneet Satakunnassa enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Erityisesti Pohjois-Satakunnassa ja Rauman seutukunnassa työmatkat ovat pidentyneet keskimääräistä enemmän. Vuonna 1990 keskimääräinen työmatka Satakunnassa oli noin kilometrin lyhyempi kuin koko maassa, mutta vuoteen 2010 mennessä työmatkat Satakunnassa olivat pidentyneet lähes yhtä pitkiksi. Seutukunnittaiset erot ovat kuitenkin varsin huomattavat, sillä Porin seutukunnassa työmatkat ovat koko maan tasoa lyhyemmät, kun taas Pohjois-Satakunnan ja Rauman seutukunnissa työmatkat ovat koko maan tasoa selkeästi pidemmät. Taulukko 11. Työmatkojen pituudet Satakunnan seutukunnissa Muutos kilometreissä Pohjois-Satakunnan seutukunta 8,8 11,2 14,5 5,7 Porin seutukunta 8,6 10,8 13,0 4,4 Rauman seutukunta 8,5 10,8 14,5 6,0 Satakunta 8,6 10,8 13,6 5,0 Koko maa 9,6 11,4 13,7 4,1 42