Vuosiraportti 2002 Eloonjäämistodennäköisyys

Transkriptio

1 Vuosiraportti 22 Suomen munuaistautirekisteri Eloonjäämistodennäköisyys,9,8,,6,5,4,3,2, p <, 5 Ikä aktiivihoidon alkaessa: 2 44 v Vuosia aktiivihoidossa

2

3 Suomen munuaistautirekisteri Vuosiraportti 22 Sisällys Suomen munuaistautirekisteri 22...ii Suomen munuaistautirekisterin johtoryhmä...iii Väestö tuhansina henkilöinä sairaanhoitopiireittäin ja alueittain Aluejako sairaanhoitopiireittäin... Väestö tuhansina henkilöinä alueittain, ikäryhmittäin ja sukupuolittain Aktiivihoidon vakioitu ilmaantuvuus alueittain Uusien aktiivihoitopotilaiden määrä sairaanhoitopiireittäin ja alueittain Aktiivihoidon vakioitu ilmaantuvuus alueittain 9 päivää hoidon aloituksesta Aktiivihoidon ilmaantuvuus diagnoosiryhmittäin Aktiivihoidon ilmaantuvuus, kansainvälinen vertailu Aktiivihoidossa olevat potilaat sairaanhoitopiireittäin ja alueittain Aktiivihoidossa olevat potilaat ikäryhmittäin ja alueittain Aktiivihoidon vakioitu esiintyvyys alueittain Aktiivihoidon esiintyvyys sairaanhoitopiireittäin Aktiivihoidon esiintyvyys vuoden lopussa hoitomuodoittain Aktiivihoidon esiintyvyys vuoden lopussa diagnoosiryhmittäin Aktiivihoidon esiintyvyys 3.2.2, kansainvälinen vertailu... Hoitomuodon muutokset vuoden 22 aikana... Aktiivihoitopotilaiden kuolleisuus alueittain Aktiivihoitopotilaiden vakioitu kuolleisuus alueittain Aktiivihoitopotilaiden vakioitu kuolleisuus alueittain (9 päivän kuluessa aktiivihoidon alusta kuolleet on poistettu analyysistä) Potilasvuosien määrä diagnoosin mukaan Aktiivihoitopotilaiden eloonjäämistodennäköisyys hoidon aloituskauden mukaan ikäryhmittäin Eri muuttujien vaikutus aktiivihoitopotilaiden eloonjäämiseen Aktiivihoitopotilaiden eloonjäämisen monimuuttujamalli Peritoneaalidialyysi- ja hemodialyysipotilaiden Kt/V Seerumin kreatiniini hoitomuodon mukaan Seerumin albumiini dialyysimuodon mukaan Plasman ionisoitunut kalsium dialyysimuodon mukaan Seerumin fosfaatti dialyysimuodon mukaan Verenpaine hoitomuodon mukaan Pulssipaine hoitomuodon mukaan Seerumin kolesteroli hoitomuodon mukaan Seerumin LDL-kolesteroli hoitomuodon mukaan Seerumin triglyseridit hoitomuodon mukaan Seerumin HDL-kolesteroli hoitomuodon mukaan Seerumin CRP hoitomuodon mukaan Hakemisto, joka kattaa vuosiraportit vuosilta

4 Suomen munuaistautirekisteri 22 Suomen munuaistautirekisterin vuoden 22 raportti esittää demografiset tiedot kroonisen uremian aktiivihoidosta Suomessa asti. Aikaisempi suuntaus jatkuu ja aktiivihoidon esiintyvyys suurenee koko maassa; toisin sanoen dialyysija munuaisensiirtopotilaiden määrä kasvaa väestömäärään verrattuna. Aktiivihoidon ilmaantuvuus ei ole kasvanut viiteen vuoteen, ja kansainvälisessä vertailussa Suomessa oli toiseksi pienin aktiivihoidon ilmaantuvuus vuonna 2 (ks. sivu 5). Myös esiintyvyys on pieni kansainvälisen mittapuun mukaan (ks. sivu ). Peritoneaalidialyysin osuus on selvästi vähentynyt: vuonna 992 kaikista potilaista 5 prosenttia oli peritoneaalidialyysissä, vuonna 22 osuus oli vain 8 prosenttia. Samassa ajassa hemodialyysipotilaiden osuus on kasvanut 24 prosentista 33 prosenttiin ja munuaisensiirtopotilaiden osuus on ollut 6 62 prosenttia. Aktiivihoitopotilaiden ikä- ja sukupuolivakioitu kuolleisuus on kymmenessä vuodessa vähentynyt 26 prosenttia, ja vuonna 22 se oli 9 kuolemantapausta/ potilasvuotta (ks. sivu 2). Aktiivihoitopotilaiden ikäspesifinen eloonjääminen on myös selvästi parantunut. Vuosina vain 49 prosenttia 2 44-vuotiaista potilaista eli viisi vuotta aktiivihoidon aloittamisen jälkeen. Vuosina vastaava osuus oli 68 prosenttia ja vuosina se oli 6 prosenttia (ks. kansikuva ja sivu 4). Tämänvuotisessa raportissa on analysoitu, mitkä tekijät ennustavat potilaan eloonjäämistä. Korkea ikä, pieni seerumin albumiinipitoisuus sekä suuret seerumin fosfaatti- ja kreatiniinipitoisuudet ovat yhteydessä huonoon ennusteeseen (ks. sivut 5 ja 6). Munuaistautidiagnoosi on myös tärkeä ennustetekijä. Kaikkien aktiivihoitopotilaiden laboratorioarvot raportoidaan Suomen munuaistautirekisteriin kerran vuodessa. Sivuilla 22 on esitetty laboratorioarvot hoitomuodoittain vuosina 22 ja 99 (tai vuonna 999, jos kyseistä muuttujaa ei raportoitu vuonna 99). Suomen munuaistautirekisterin toiminta rahoitetaan Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella. Tietokantaohjelman uusimiseen rekisteri on lisäksi saanut tukea Stockmann-säätiöltä, MCP Medicarelta, Janssen-Cilagilta ja Baxterilta. Raportissa esitetyt tilastot on päivitetty valtakunnallisen, HYKS:n munuaisensiirtoyksikön munuaisensiirtopotilaiden seurantarekisterin tiedoilla. Suomen munuaistautirekisterin johtoryhmä kiittää kaikkia tukijoita ja raportoivien sairaaloiden henkilökuntaa hyvästä yhteistyöstä. Helsingissä 6. lokakuuta 23 Patrik Finne Vastuullinen lääkäri Carola Grönhagen-Riska Johtoryhmän puheenjohtaja

5 Suomen munuaistautirekisterin johtoryhmä Sirpa Aalto, THM, Munuais- ja Siirtopotilaiden Liiton toiminnanjohtaja Ilpo Ala-Houhala, dosentti, apulaisylilääkäri TAYS Patrik Finne, LT Carola Grönhagen-Riska, professori, toimialajohtaja HUS, HYKS Rauni Jukkara, TH, Suomen munuaistautirekisterin toimistosihteeri Erkki Lampainen, LKT, apulaisylilääkäri KYS Marjatta Linnanvuo, nefrologian erikoislääkäri OYS Kaj Metsärinne, dosentti, Suomen nefrologiyhdistyksen puheenjohtaja Maija Piitulainen, Munuais- ja Siirtopotilaiden Liiton puheenjohtaja Kai Rönnholm, LKT, lastennefrologian erikoislääkäri HYKS, LNS Kaija Salmela, dosentti, osastonylilääkäri HYKS Risto Tertti, LKT, vs. osastonylilääkäri TYKS

6

7 Taulukko. Väestö tuhansina henkilöinä sairaanhoitopiireittäin ja alueittain Suomen munuaistautirekisteri Sairaanhoitopiiri Vuosi Muutos (%) Helsinki-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Itä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Vaasa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Länsi-Pohja Lappi Ahvenanmaa ,6 4,94 4,24,93 6,23,2 4,23 2,8 5, 8,9 4,3 3,2 2,32 3,9,5 2,33 5, 9,2,2,26 5,6 Alue Eteläinen Lounainen Läntinen Itäinen Pohjoinen ,34,8,62 2,6,6 Koko maa ,99 Vuoden 22 lopussa Suomessa oli 5,26 miljoonaa asukasta (Taulukko ). Kymmenen viime vuoden aikana väestömäärä on kasvanut voimakkaasti eteläisellä alueella. Itäisellä ja pohjoisella alueella väestömäärä on vähentynyt. Vuodesta 992 väestömäärä on kasvanut sairaanhoitopiirissä ja vähentynyt 4 sairaanhoitopiirissä. Kuvion numerot viittaavat taulukossa mainittuihin sairaanhoitopiireihin. Raportissa alue tarkoittaa yliopistosairaala-aluetta. Kuvio. Aluejako sairaanhoitopiireittäin Suomen munuaistautirekisteri 22 Pohjoinen alue 2 2 Läntinen alue Lounainen alue Eteläinen alue Itäinen alue Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

8 Taulukko 2. Väestö tuhansina henkilöinä alueittain, ikäryhmittäin ja sukupuolittain Suomen munuaistautirekisteri Alue Ikäryhmä, v 9 (%) 2 44 (%) (%) 65 4 (%) 5 (%) Koko väestö Eteläinen Miehet Naiset Yhteensä (25) (22) (24) (38) (35) (36) (2) (2) (2) () (8) () (4) (8) (6) () () () Lounainen Miehet Naiset Yhteensä (24) (22) (23) (33) (3) (32) 2 (29) (2) (28) (8) () (9) (5) () (8) () () () Läntinen Miehet Naiset Yhteensä (25) (23) (24) (33) (3) (32) (28) (2) (28) 48 6 (8) () (9) (5) () (8) () () () Itäinen Miehet Naiset Yhteensä (24) (23) (24) (32) (29) (3) (3) (2) (29) (9) () () (5) () (8) () () () Pohjoinen Miehet Naiset Yhteensä (2) (26) (2) (33) (3) (32) (2) (26) (2) (8) (9) (8) (4) (8) (6) () () () Koko maa Miehet Naiset Yhteensä (25) (23) (24) (34) (32) (33) (28) (2) (28) (8) (9) (8) (5) (9) () () () () Taulukko 2 esittää väestön ikä- ja sukupuolijakauman alueittain. Eteläisellä alueella työikäisten (2 64 v) osuus on koko maan suurin (63 prosenttia) ja eläkeikäisten osuus on pienin (3 prosenttia). Muualla maassa vastaavat osuudet ovat 59 prosenttia ja prosenttia. Kuviossa 2 esitetään kroonisen uremian aktiivihoidon (dialyysi tai munuaisensiirto) ilmaantuvuus alueittain vuosina tasoitettuina keskiarvoina. Ilmaantuvuusluvut on vakioitu iän ja sukupuolen suhteen käyttäen Suomen väestöä vakioväestönä. Väestön muutokset vuosina on otettu huomioon. Vakiointi poistaa väestön ikä- ja sukupuolijakauman vaikutuksen alueellisten ilmaantuvuuslukujen eroihin. Koko maassa ilmaantuvuus ei ole oleellisesti muuttunut vuodesta 998. Kuvio 2. Aktiivihoidon vakioitu ilmaantuvuus alueittain Suomen munuaistautirekisteri Vakioitu ilmaantuvuus/ miljoona asukasta 9 8 Itäinen Lounainen Läntinen Koko maa Pohjoinen Eteläinen Vuosi 2 Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

9 Taulukko 3. Uusien aktiivihoitopotilaiden määrä sairaanhoitopiireittäin ja alueittain Suomen munuaistautirekisteri Sairaanhoitopiiri Uusien potilaiden määrä Uusia potilaita/ miljoona asukasta keskimäärin keskimäärin Helsinki-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Itä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Vaasa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Länsi-Pohja Lappi Ahvenanmaa Alue Eteläinen Lounainen Läntinen Itäinen Pohjoinen Koko maa Lapset < 5 v Taulukossa 3 esitetään sairaanhoitopiireittäin ja alueittain uusien aktiivihoitopotilaiden määrä ja aktiivihoidon ilmaantuvuus. Koko maassa ilmaantuvuus on viiden viime vuoden aikana kasvanut 2 prosenttia. Lounaisella, läntisellä ja pohjoisella alueella ilmaantuvuus oli 4 6 prosenttia suurempi vuonna 22 kuin vuonna 998. Eteläisellä alueella ilmaantuvuus oli vähentynyt 2 prosenttia ja itäisellä 6 prosenttia. Vuosina keskimääräinen ilmaantuvuus oli suurin itäisellä alueella ja pienin eteläisellä alueella. Sairaanhoitopiireissä viiden vuoden keskimääräinen ilmaantuvuus oli 6 3 uutta aktiivihoitopotilasta vuodessa miljoonaa asukasta kohti. Kuviossa 3 on esitetty tasoitettuina keskiarvoina aktiivihoidon vakioitu ilmaantuvuus 9 päivän kuluttua hoidon aloittamisesta alueittain. Suomen munuaistautirekisteri ei tallenna tietoja potilaista, joiden munuaistoiminta on palautunut 9 päivän kuluessa aktiivihoidon alusta. Kuviosta 3 on lisäksi poistettu ne potilaat, jotka ovat kuolleet tai muuttaneet ulkomaille 9 päivän kuluessa hoidon aloittamisesta. Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22 Kuvio 3. Aktiivihoidon vakioitu ilmaantuvuus alueittain 9 päivän kuluttua hoidon aloituksesta Suomen munuaistautirekisteri Vakioitu ilmaantuvuus/ miljoona asukasta Vuosi Läntinen Lounainen Itäinen Koko maa Pohjoinen Eteläinen 3

10 Kuvio 4. Aktiivihoidon ilmaantuvuus diagnoosiryhmittäin Suomen munuaistautirekisteri Ilmaantuvuus/ miljoona asukasta 35 Tyypin ja 2 diabetes yhteensä Tyypin 2 diabetes Muu määritetty diagnoosi Tyypin diabetes Glomerulonefriitti Tarkemmin määrittämätön Monirakkulatauti Amyloidoosi Pyelonefriitti Vuosi Kuvio 4 esittää aktiivihoidon ilmaantuvuuden tasoitettuina keskiarvoina diagnooseittain. Tyypin ja 2 diabetes ovat yleisimmät krooniseen uremiaan johtavat sairaudet. Vuonna 22 kaikista uusista aktiivihoitopotilaista 4 prosenttia oli diabeetikoita; vuonna 992 osuus oli 25 prosenttia. Glomerulonefriitin aiheuttama ilmaantuvuus ei ole muuttunut oleellisesti kymmenessä vuodessa. Ryhmään muu määritetty diagnoosi kuuluvat mm. nefroskleroosi, muut systeemisairaudet, virtsateiden obstruktiot, synnynnäiset sairaudet ja tubulointerstitiaalinen nefriitti. 4 Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

11 Kuvio 5. Aktiivihoidon ilmaantuvuus 2. Kansainvälinen vertailu Suomen munuaistautirekisteri 2 Yhdysvallat Japani Saksa Belgia, ranskankielinen Kreikka Belgia, hollanninkielinen Espanja, Katalonia Espanja, Valencia Tanska Itävalta Ruotsi Espanja, Baskia Skotlanti Alankomaat Norja Englanti ja Wales Suomi Islanti Ilmaantuvuus/ miljoona asukasta Kuviossa 5 on esitetty aktiivihoidon ilmaantuvuus vuonna 2 ERA-EDTA-rekisteriin ( raportoineissa maissa sekä Saksassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa (USRDS, Report 23). Suomessa ilmaantuvuus oli vertailussa toiseksi pienin. Tanskassa ja Ruotsissa ilmaantuvuus on kasvanut enemmän kuin Suomessa. Vuonna 2 Tanskan ja Ruotsin ilmaantuvuusluvut olivat 5 ja 4 prosenttia suurempia kuin Suomessa, kun vuotta aikaisemmin ero molempien maiden lukuihin oli 36 prosenttia. Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22 5

12 Taulukko 4. Aktiivihoidossa olevat potilaat sairaanhoitopiireittäin ja alueittain Suomen munuaistautirekisteri Sairaanhoitopiiri Potilaiden määrä Potilaita/ miljoona asukasta Helsinki-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Itä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Vaasa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Länsi-Pohja Lappi Ahvenanmaa Alue Eteläinen Lounainen Läntinen Itäinen Pohjoinen Koko maa Taulukossa 4 on esitetty vuoden lopussa aktiivihoidossa olleiden potilaiden määrä ja aktiivihoidon esiintyvyys Vuonna 22 esiintyvyys oli suurempi kuin vuonna 998 kaikissa sairaanhoitopiireissä paitsi yhdessä. Koko maassa esiintyvyys kasvoi 23 prosenttia vuodesta 998. Vuoden 22 lopussa esiintyvyys oli suurin lounaisella alueella ja pienin läntisellä alueella. Vuodesta 998 esiintyvyys oli kasvanut nopeimmin pohjoisella alueella (43 prosenttia) ja hitaimmin läntisellä alueella ( prosenttia). 6 Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

13 Taulukko 5. Aktiivihoidossa olevat potilaat ikäryhmittäin ja alueittain Suomen munuaistautirekisteri 22 Alue Potilaiden määrä Esiintyvyys/ miljoona asukasta 9 v 2 44 v v 65 4 v > 5 v Kaikki 9 v 2 44 v v 65 4 v > 5 v Kaikki Eteläinen Miehet Naiset Yhteensä Lounainen Miehet Naiset Yhteensä Läntinen Miehet Naiset Yhteensä Itäinen Miehet Naiset Yhteensä Pohjoinen Miehet Naiset Yhteensä Koko maa Miehet Naiset Yhteensä Kuvio 6. Aktiivihoidon vakioitu esiintyvyys alueittain Suomen munuaistautirekisteri Vakioitu esiintyvyys/ miljoona asukasta Lounainen Itäinen Eteläinen Koko maa Pohjoinen Läntinen Taulukossa 5 esitetään aktiivihoitopotilaiden määrä ja aktiivihoidon esiintyvyys ikäryhmittäin ja sukupuolittain eri alueilla. Koko maassa aktiivihoidon esiintyvyys oli miehillä 52 prosenttia suurempi kuin naisilla. Esiintyvyys oli suurin 65 4-vuotiaiden ikäryhmässä ( 45 potilasta/ miljoona ikäryhmän asukasta) ja pienin alle 2-vuotiailla (98 potilasta/ miljoona ikäryhmän asukasta). Kuviossa 6 alueiden esiintyvyysluvut on vakioitu iän ja sukupuolen suhteen käyttäen Suomen väestöä vakioväestönä. Väestön muutokset vuosina on otettu huomioon. Vakiointi poistaa väestön ikä- ja sukupuolijakauman vaikutuksen alueellisten esiintyvyyslukujen eroihin Vuosi Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

14 Kuvio. Aktiivihoidon esiintyvyys sairaanhoitopiireittäin Suomen munuaistautirekisteri 22 Lappi 564 potilasta/ milj. as. Koko maa 636 potilasta/ milj. asukasta Ryhmä < 58 potilasta/ milj. as. Ryhmä potilasta/ milj. as. Ryhmä 3 > 684 potilasta/ milj. as. Länsi- Pohja Pohjois- Pohjanmaa 642 Kainuu 9 Keski- Pohjanmaa 43 Vaasa 489 Etelä- Pohjanmaa 529 Keski-Suomi 498 Pohjois-Savo 99 Pohjois-Karjala 694 Ahvenanmaa 686 Satakunta 69 Varsinais- Suomi 644 Pirkanmaa 683 Kanta- Häme 524 Helsinki- Uusimaa 628 Päijät- Häme 59 Etelä-Savo 59 Kymenlaakso 583 Etelä- Karjala 62 Itä-Savo 689 Kuviossa 9 sairaanhoitopiirit on jaettu kolmeen ryhmään. Aktiivihoidon esiintyvyys oli seitsemässä sairaanhoitopiirissä alle 58, seitsemässä ja seitsemässä yli 684 potilasta/ milj. asukasta. Alueet vastaavat yliopistosairaala-alueita (alueiden rajat on piirretty paksulla viivalla). 8 Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

15 Kuvio 8. Aktiivihoidon esiintyvyys vuoden lopussa hoitomuodoittain Suomen munuaistautirekisteri Esiintyvyys/ miljoona asukasta 65 6 Peritoneaalidialyysi Hemodialyysi Munuaisensiirto Vuosi Kuvio 9. Aktiivihoidon esiintyvyys vuoden lopussa diagnoosiryhmittäin Suomen munuaistautirekisteri Esiintyvyys/ miljoona asukasta Tyypin ja 2 diabetes yhteensä Glomerulonefriitti Muu määritetty diagnoosi Tyypin diabetes Monirakkulatauti Pyelonefriitti Tyypin 2 diabetes Tarkemmin määrittämätön Amyloidoosi Kuviossa 8 on esitetty aktiivihoidon esiintyvyys hoitomuodon mukaan. Munuaisensiirron saaneiden ja hemodialyysipotilaiden määrä on kasvanut jatkuvasti vuodesta 965. Kymmenen viime vuoden aikana peritoneaalidialyysipotilaiden määrä on pysynyt lähes muuttumattomana. Aktiivihoidon esiintyvyys diagnoosiryhmittäin on esitetty tasoitettuina keskiarvoina kuviossa 9. Vuoteen 2 glomerulonefriitti oli kroonisen uremian tavallisin syy. Vuoden 22 lopussa diabetes oli aktiivihoitopotilaiden tavallisin munuaistautidiagnoosi (esiintyvyysluku 63/ miljoona asukasta). Vuoden 22 lopussa 26 prosentilla kaikista aktiivihoitopotilaista oli diabetes; vuotta aiemmin osuus oli 2 prosenttia. Ryhmään muu määritetty diagnoosi kuuluvat mm. nefroskleroosi, muut systeemisairaudet, virtsateiden obstruktiot, synnynnäiset sairaudet ja tubulointerstitiaalinen nefriitti. Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22 9

16 Kuvio. Aktiivihoidon esiintyvyys Kansainvälinen vertailu. Suomen munuaistautirekisteri 2 Japani Yhdysvallat Espanja, Katalonia Espanja, Valencia Saksa Espanja, Baskia Belgia, hollanninkielinen Kreikka Belgia, ranskankielinen Itävalta Ruotsi Tanska Skotlanti Alankomaat Suomi Norja Englanti ja Wales Islanti Esiintyvyys/ miljoona asukasta Kuviossa on esitetty aktiivihoidon esiintyvyys ERA-EDTA-rekisteriin ( raportoineissa maissa sekä Saksassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa (USRDS, Report 23). Suomen esiintyvyys oli vertailussa neljänneksi pienin. Norjassa esiintyvyys oli miltei yhtä suuri, Tanskassa ja Ruotsissa ja 2 prosenttia suurempi kuin Suomessa. Kansainväliset ilmaantuvuusluvut on esitetty kuviossa 5. Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

17 Kuvio. Hoitomuodon muutokset vuoden 22 aikana Suomen munuaistautirekisteri 22 Kaikki uudet potilaat 48 Hoito alkanut Peritoneaalidialyysipotilaat 3 Uudestaan hoitoon Ulkomailta 4 Hemodialyysipotilaat Uudestaan hoitoon Hoidossa olevat potilaat Peritoneaalidialyysi Potilaita vuoden alussa 254 Potilaita vuoden lopussa 25 Hoito keskeytetty Toimiva siirtomunuainen Potilaita vuoden alussa 99 Potilaita vuoden lopussa 96 Hemodialyysi Potilaita vuoden alussa 6 Potilaita vuoden lopussa Hoito keskeytetty Seuranta lopetettu Vuoden aikana kuolleet Palautunut toiminta Palautunut toiminta potilaat 343 Ulkomaille muuttaneet Ulkomaille muuttaneet Vuoden 22 aikana aktiivihoitoon tuli 48 uutta potilasta (Kuvio ). Kaksi potilasta tuli uudestaan hoitoon ja neljä potilasta tuli ulkomailta. Vuoden alussa aktiivihoidossa oli 3 9 potilasta. Vuoden aikana kuoli 343 potilasta ja 8 potilaan hoito lopetettiin, koska oma munuaistoiminta palautui. Vuoden aikana kuolleista 66:lla oli toimiva siirtomunuainen, 58 oli ollut peritoneaalidialyysissä ja 94 hemodialyysissä. Kahdenkymmenenviiden potilaan hoito keskeytettiin ja he kaikki kuolivat vuoden aikana. Kaksi potilasta, joiden hoito keskeytettiin vuonna 2, kuoli vuonna 22 (ei kuviossa mukana). Uuden siirtomunuaisen sai potilasta. Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

18 Taulukko 6. Aktiivihoitopotilaiden kuolleisuus alueittain Suomen munuaistautirekisteri Alue Kuolemantapauksia/ potilasvuotta Kuolemantapauksia/ potilasvuotta ) Eteläinen Lounainen Läntinen Itäinen Pohjoinen Koko maa ) Potilaat, jotka ovat kuolleet 9 päivän kuluessa aktiivihoidon aloittamisesta, on poistettu analyysistä. Kuvio 2. Aktiivihoitopotilaiden vakioitu kuolleisuus alueittain Suomen munuaistautirekisteri Kuolleisuus/ potilasvuotta 6 Kuvio 3. Aktiivihoitopotilaiden vakioitu kuolleisuus alueittain (9 päivän kuluessa aktiivihoidon alusta kuolleet on poistettu analyysistä) Suomen munuaistautirekisteri Kuolleisuus/ potilasvuotta Läntinen Itäinen Koko maa Pohjoinen Eteläinen Lounainen Läntinen Itäinen Koko maa Eteläinen Pohjoinen Lounainen Vuosi Vuosi Taulukossa 6 on esitetty aktiivihoitopotilaiden kuolleisuus alueittain. Alueittaisten kuolleisuuserojen on epäilty johtuvan osittain siitä, että potilaista, jotka kuolevat lyhyen dialyysijakson jälkeen, raportoidaan Suomen munuaistautirekisteriin vaihtelevasti. Taulukossa on esitetty erikseen niiden potilaiden kuolleisuus, jotka ovat olleet vähintään 9 päivää aktiivihoidossa. Vuosina kuolleisuus oli esitystavasta riippumatta keskimäärin suurin läntisellä alueella ja pienin lounaisella alueella. Kuvioissa 2 ja 3 kuolleisuus on esitetty alueittain tasoitettuina keskiarvoina. Alueittaiset kuolleisuusluvut on vakioitu iän ja sukupuolen suhteen käyttäen vakioväestönä kaikkien aktiivihoitopotilaiden vuonna 22 tuottamia potilasvuosia. Potilasvuosien ikä- ja sukupuolijakauman muutokset vuosina on otettu huomioon. Potilaat, jotka ovat kuolleet 9 päivän kuluessa aktiivihoidon aloittamisesta, eivät ole mukana kuviossa 3. Koko maassa vakioitu kuolleisuus oli 26 prosenttia pienempi vuonna 22 kuin vuonna 992. Kun alle 9 päivää aktiivihoidossa olleet potilaat poistettiin analyysistä, vakioitu kuolleisuus oli 25 prosenttia pienempi kuin vuonna Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

19 Taulukko. Potilasvuosien määrä diagnoosin mukaan Suomen munuaistautirekisteri Diagnoosiryhmä 99 Potilasvuosia (%) 22 Muutos (%) Glomerulonefriitti Tyypin diabetes Monirakkulatauti Pyelonefriitti Tyypin 2 diabetes Tarkemmin määrittämätön Verenpaine, nefroskleroosi Amyloidoosi Virtsateiden obstruktiot Synnynnäiset sairaudet Muut systeemisairaudet Synnynnäinen nefroosi Muut munuaissairaudet Tubulointerstitiaalinen nefriitti Tuumorisairaudet Metaboliset sairaudet (28,5) (8,4) (,5) (,) (4,8) (3,4) (3,9) (4,3) (3,4) (3,2) (3,) (,8) (,6) (2,) (,5) (,3) (24,5) (,2) (2,) (8,) (,9) (5,8) (3,9) (3,8) (3,4) (3,) (3,) (,) (,) (,5) (,6) (,4) Kaikki 244 () 3262 () 34 Taulukko esittää potilasvuosien määrän munuaistautidiagnoosin mukaan vuosina 99 ja 22. Potilasvuosien määrä lasketaan sen ajan perusteella, jonka potilas on ollut aktiivihoidossa vuoden aikana. Glomerulonefriitti on tavallisin yksittäinen diagnoosi, jos tyypin ja 2 diabetes katsotaan erillisiksi diagnooseiksi. Glomerulonefriittiä sairastaville kertynyt osuus potilasvuosista on pienentynyt jatkuvasti vuodesta 99. Tyypin diabetes on toiseksi tavallisin diagnoosi. Tyypin 2 diabetesta sairastavien osuus potilasvuosista on kasvanut huomattavasti, ja se on viidenneksi tavallisin diagnoosi. Monirakkulatautipotilaiden osuus potilasvuosista on kasvanut ja pyelonefriittipotilaiden osuus on vähentynyt. Kaikkiaan potilasvuosien määrä on kasvanut 34 prosenttia vuodesta 99. Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22 3

20 Kuvio 4. Aktiivihoitopotilaiden eloonjäämistodennäköisyys hoidon aloituskauden mukaan ikäryhmittäin Suomen munuaistautirekisteri Eloonjäämistodennäköisyys Ikä aktiivihoidon alkaessa:,9, v, ,6,5 Eloonjäämistodennäköisyys,9,8,,6,5 Ikä aktiivihoidon alkaessa: v,4, ,4, ,2,,2, p <, p <, Vuosia aktiivihoidossa Vuosia aktiivihoidossa 3 35 Eloonjäämistodennäköisyys,9 Ikä aktiivihoidon alkaessa: 2 44 v Eloonjäämistodennäköisyys,9 Ikä aktiivihoidon alkaessa: > 65 v,8,8,,,6, ,6,5,4,3,2, , , , , 965 p <, 99 p =, Vuosia aktiivihoidossa Vuosia aktiivihoidossa Kuviossa 4 on esitetty aktiivihoitopotilaiden eloonjääminen hoidon aloituskauden mukaan ikäryhmittäin. Ikäryhmityksellä on pyritty poistamaan iän vaikutus eloonjäämislukuihin. Iän keskiarvo on kuitenkin muuttunut myös ikäryhmien sisällä: alle 2-vuotiaiden ryhmässä keskimääräinen aloitusikä on laskenut ja muissa ikäryhmissä keskimääräinen aloitusikä on noussut (p <,). Iän vaikutuksesta huolimatta eloonjäämisluvut ovat vuodesta 965 parantuneet kaikissa ikäryhmissä. 4 Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22

21 Taulukko 8. Eri muuttujien vaikutus aktiivihoitopotilaiden eloonjäämiseen Suomen munuaistautirekisteri Muuttuja (ennen ensimmäistä hoitoa) Muutos (lisäys) p-arvo Suhteellinen riski 95 %:n luottamusväli N Ikä Seerumin albumiini Diagnoosi Seerumin kreatiniini Seerumin fosfaatti Seerumin triglyseridit Diastolinen verenpaine Paino Veren hematokriitti Pituus Painoindeksi Seerumin CRP Veren hemoglobiini Systolinen verenpaine Ensimmäinen hoito (HD vs PD) Seerumin HDL-kolesteroli Seerumin kolesteroli Seerumin urea Glykoitunut hemoglobiini-a c Plasman ionisoitunut kalsium Pulssipaine Seerumin LDL-kolesteroli Sukupuoli (nainen vs mies) v g/l Glomerulonefriitti Monirakkulatauti IDDM NIDDM Pyelonefriitti Amyloidoosi Muu määritetty Määrittämätön µmol/l mmol/l mmol/l mmhg kg % cm kg/m 2 mg/l g/l mmhg mmol/l mmol/l mmol/l %, mmol/l mmhg mmol/l <, <, <,,5 <, <,,2 <,,,26 <, <,,,5,,,8,8,93,32,253,262,455,544,66,6,3,55,99,993,5,94 (viiteryhmä),66 2,5 2,2,63 2,5,2,5,9,26,2,9,93,98,9,98,3,93,98,2,8,98,98,,9,,99, (,4,6) (,93,95) (,4,4) (,5 3,6) (,6 3,) (,36,3) (,93 3,92) (,25 2,36) (,5 2,) (,8,94) (,2,42) (,4,9) (,85,9) (,88,98) (,96,99) (,84,9) (,9,) (,,6) (,85,2) (,95,) (,92,3) (,6,25) (,92,4) (,9,6) (,9,4) (,54,54) (,9,5) (,9,9) (,85,) Taulukossa 8 on laskettu Cox-regressiomenetelmällä eri muuttujien vaikutus aktiivihoitopotilaan eloonjäämiseen. Muuttujiin liittyvä suhteellinen riski on ikävakioitu. Muuttujat on lajiteltu tärkeysjärjestyksessä niin, että merkitsevimmät tulevat ensin (ks. p-arvo). Diagnoosi on ryhmämuuttuja, jossa glomerulonefriittiä on käytetty referenssinä (suhteellinen riski = ), johon muita diagnooseja verrataan. Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22 5

22 Taulukko 9. Aktiivihoitopotilaiden eloonjäämisen monimuuttujamalli Suomen munuaistautirekisteri Muuttuja (ennen ensimmäistä hoitoa) Muutos (lisäys) p-arvo Suhteellinen riski 95 %:n luottamusväli Ikä Seerumin albumiini Diagnoosi Seerumin fosfaatti Seerumin kreatiniini v g/l Glomerulonefriitti Monirakkulatauti IDDM NIDDM Pyelonefriitti Amyloidoosi Muu määritetty Määrittämätön mmol/l µmol/l <, <, <,,696 <, <,,348 <,, <, <, <,,5,95,9 2,53 2,,5 2,34,63,9,38,9 (viiteryhmä) (,5,6) (,94,96) (,5,46) (,3 3,) (,45 2,8) (,4,36) (,62 3,38) (,2 2,3) (,36 2,64) (,2,5) (,86,94) n = 22 Taulukkoon 9 valittiin muuttujat asteittaisella menetelmällä (backward stepwise selection). Monimuuttujamalliin otettiin mukaan kaikki merkitsevät muuttujat (p <,5) taulukosta 8, paitsi triglyseridiarvo (pieni potilasmäärä). Lopulliseen malliin valikoituivat tärkeysjärjestyksessä ikä, seerumin albumiini, diagnoosi, seerumin fosfaatti ja seerumin kreatiniini. 6 Suomen munuaistautirekisteri. Vuosiraportti 22