Suojatun alkuperänimityksen hakemus suovas

Transkriptio

1 Suojatun alkuperänimityksen hakemus suovas 1. Jäsenvaltion asianomainen viranomainen Nimi: Livsmedelsverket Osoite: Box 622, SE UPPSALA, SWEDEN Puhelin: Faksi: Sähköposti: 2. Hakemuksen laatinut ryhmä Nimi: Sámiid Riikkasearvi Osoite: Formvägen 16, Umeå, SWEDEN Puhelin: Faksi: Sähköposti: Liiketunnus: Nimi: Slow Food Sápmi Osoite: c/o Gaaltije, Box 21, ÖSTERSUND, SWEDEN Puhelin: Faksi: Sähköposti: Liiketunnus: Nimi: Suoma Boazosámiid Searvi Osoite: Pekka Aikio, Kuusikiekeröntie 158, VUOTSO Puhelin: Faksi: Sähköposti: Liiketunnus: , Y-tunnus: Nimi: Norske Reindriftsamers Landsforbund Osoite: Postboks 508, 9255 Tromsø, NORWAY Puhelin: Faksi: Sähköposti: Liiketunnus: Sámiid Riikkasearvi on poliittisesti riippumaton etujärjestö, joka keskittyy poronhoitoon sekä saamelaiseen elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan liittyviin kysymyksiin. Järjestön tavoitteena on ylläpitää ja edistää Ruotsin saamelaisten taloudellisia, sosiaalisia, oikeudellisia, hallinnollisia ja kulttuurillisia etuja ottaen huomioon etenkin poronhoidon ja siihen liittyvien sivuelinkeinojen jatkuvuus ja terve kehitys. 1(8)

2 Sámiid Riikkasearvi edustaa niiden Ruotsin saamelaisalueen saamelaiskylien tai -yhdistysten saamelaisia, jotka ovat järjestön jäseniä. Slow Food Sápmi on osa kansainvälistä Slow Food -kuluttajaliikettä, joka varjelee nautintoa ja oikeutta siihen ja edistää ihmisten, eläinten ja luonnon harmonista suhdetta. Liikkeen motto on Good, Clean and Fair Food ( hyvää ja puhdasta ruokaa reilusti ). Hyvyys Ruoasta ja juomasta tulee nauttia hyvien pöytätapojen mukaisesti sekä kulttuurimme juhlapäiviin ja -tilaisuuksiin liittyviä tapoja noudattaen. Puhtaus Puhtaan tuotteen valmistaminen edellyttää, että kaikissa tuotanto- ja toimitusketjun osissa kunnioitetaan ympäristöä. Ruoassa ja juomassa ei saa olla vaarallisia lisäaineita. Reiluus Ruoka tulee valmistaa reiluissa, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävissä olosuhteissa. Elintarviketuottajien taitoja tulee kunnioittaa, ja heille tulee maksaa tuotteista oikeudenmukaisesti. Slow Food Sápmi on saamelaisten elintarvikealan yrittäjien ammattijärjestö. Sen jäseniin kuuluvat porotuotteiden jalostukseen keskittyvät yrittäjät (suovaksen tuottajat), saamelaiset elintarvikealan yrittäjät, ravintolanpitäjät, kokit sekä yksityishenkilöt, jotka työskentelevät saamelaisten elintarvikkeiden parissa tai ovat kiinnostuneita niistä. Jäsenistöön kuuluu ihmisiä kaikilta Saamenmaan alueilta niin Suomen, Ruotsin kuin Norjankin puolelta. Suoma Boazosámiid Searvvi ulbmilin lea gohcit, doalahit ja ovddidit boazosápmelaččaid oktasaš rivttiid ja ovdduid. Searvi bargá boazoealáhusa oktasaš doaibmaneavttuid ja ovddideami ovdii álbmotlaš ja riikkaidgaskasaš oktavuođain. Searvvi lahttun sáhttá leat sápmelaš boazodoalli ja boazoeaiggát dahje dákkár olmmoš, gii eará ládje bargá boazodoalus ja lea Sámediggelágas dárkkuhuvvon sápmelaš. Suoma Boazosámiid Searvis valvoo, ylläpitää ja ajaa poronhoitoa harjoittavien saamelaisten yhteisiä oikeuksia. Yhdistys pyrkii parantamaan ja kehittämään rajat ylittävään yhteisöön kuuluvien poronhoitajien työehtoja. Jäseneksi voivat liittyä sellaiset saamelaiset poronhoitajat ja -omistajat tai muulla tavoin poronhoidon parissa työskentelevät henkilöt, jotka ovat saamelaiskäräjiä koskevan lain mukaan rekisteröityneet saamelaisiksi. Norske Reindriftssamers Landsforbunds, NRL's formål er å fremme reindriftsamenes interesser, økonomisk, faglig, sosialt og kulturelt. Landsforbundet skal arbeide for samhold blant reindriftsamene og for at reindriftsamene skal styre utviklingen av næringen, slik at denne skjer på grunnlag av den sedvanemessige rettsoppfatning og de prinsipper reindriftsamenes næringsvirksomhet bygger på. Landsforbundets medlemmer er reinbeitedistrikt og enkelt personer som er tilsluttet forbundets fylkes-/lokallag. 3. Tuotetyyppi 2(8)

3 Luokka 1.2. Lihatuotteet (lämpökäsitellyt, suolatut, savustetut jne.) Nimitystyyppi Suovaksen suojatun alkuperänimityksen (SAN) hakemus. 4. Tuotetiedot 4.1 Tuotteen nimi Suovas. 4.2 Tuotteen kuvaus Suovas on kevyesti suolattua ja kylmäsavustettua poronlihaa. Sana suovas tarkoittaa saameksi savustettua, ja sitä käytetään sellaisista poronlihatuotteista, jotka kylmäsavustetaan perinteisissä saamelaisissa savustuskodissa. Suovaksen raaka-aineena tulee käyttää sellaisista poroista (Rangifer tarandus tarandus) saatua lihaa, jotka elävät luonnonlaitumella. Poro on saamelaisten perinteisesti pitämä ja hoitama puolikesy kotieläin. Suovas valmistetaan aikuisen poron tai poronvasan lihasta. Valmistuksessa käytetään sekä kokonaisia lihaksia että niiden osia. Ensin liha suolataan ja sitten kylmäsavustetaan. Savustaminen vaikuttaa lihan uloimpaan kerrokseen. Savustuksessa lihan pinta saa värin, joka voi vaihdella tummasta viininpunaisesta lähes mustaan. Joukossa voi olla myös vaaleanruskeaa. Leikkauspinta on tummempi kuin muilla lihatyypeillä. Väri vaihtelee tavallisesta tummanpunaisesta violettiin/burgundiin. Liha on koostumukseltaan tiivistä mutta pehmeää. Sen kuidut ovat ohuita, ja hieman savuiseksi muuttuva tuoksu täydentää poronlihan normaalia mehevyyttä. Lihasten välinen sidekudos on näkyvää, mutta lihaksessa ei näy juurikaan rasvaa. Savustetun lihan maku on mieto, savuinen ja kevyesti suolainen. Sekä tuoksu että maku ovat poronlihalle tyypillisiä, ja tuotteen jälkimaku on ominainen savun ja poronlihan maku. Lihaa voidaan nauttia sellaisenaan, tai se voidaan paistaa kevyesti siivuina. Paistettua lihaa nautittaessa huomaa, että lihaa on helppo pureskella ja että se murenee helposti. Suovas on siis mureaa. 4.3 Maantieteellinen alue Suovas valmistetaan Saamenmaalta peräisin olevasta poronlihasta (katso liite 1). Ruotsin-puoleinen Saamenmaa kattaa saamelaisen poronhoitoalueen, johon kuuluvat Norrbottenin, Västerbottenin, Västernorrlandin ja Jämtlandin alueet, Älvdalenin ja Orsan kunnat, se osa Moran kunnasta, joka sijaitsee Älvdalenin ja Orsan kuntien välissä Taalainmaalla, sekä Gävleborgin läänissä sijaitseva Hälsinglandin maakunta. Suomen puolella Saamenmaa kattaa saamelaisen poronhoitoalueen eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunnan Sodankylän kunnan pohjoisosassa. 3(8)

4 Norjan puolella Saamenmaa kattaa saamelaisen poronhoitoalueen eli Finnmarkin, Tromssan, Nordlandin, Pohjois-Trøndelagin ja Etelä-Trøndelagin läänit sekä Hedmarkin läänissä sijaitsevan Engerdalin kunnan. 4.4 Todisteet alkuperästä Jotta poronlihan alkuperää voidaan valvoa, laitumella käyvien porojen korvaan tulee Saamenmaan lakien mukaan merkitä keskusrekisteriin rekisteröity poronomistajan merkki. Nämä lait pätevät niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Teuraaksi vietävät porot tulee korvamerkitä teurastusmerkillä, jonka perusteella eläin saa teurastusnumeron. Tämä numero kulkee eläimen ja ruhon mukana paloitteluun saakka. Lihan paloittelun, käsittelyn ja pakkaamisen jälkeen pakkaukseen merkitään selkeästi se, että se sisältää poronlihaa, ja se, mistä poron osasta tuote on valmistettu. Teurastamot pitävät rekisteriä omista ostopaikoistaan sekä porojen omistajista. Kaikissa kolmessa maassa laitoksia valvovat määrätyt viranomaiset Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Ruotsissa Livsmedelsverket ja Norjassa Mattillsynet. 4.5 Valmistusmenetelmä Suovas valmistetaan sellaisten porojen lihasta, jotka ovat syntyneet, kasvaneet ja laiduntaneet, jotka on teurastettu ja joiden liha on paloiteltu edellä kohdassa 4.3 määritetyllä maantieteellisellä alueella. Poro on märehtijä, joka pystyy hyödyntämään niukkoja luonnonlaitumia. Se siirtyy jatkuvasti paikasta toiseen vuodenaikojen mukaan ja hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja. Kesä on porojen kasvun aikaa, ja silloin ne syövät tuntureilla ja metsissä proteiinipitoista rehua, kuten ruohoa, yrttejä ja sieniä. Talvella ne siirtyvät erilaisille metsäalueille, joilla ne syövät ennen kaikkea energiapitoista jäkälää. Luonnonlaitumilla poronliha saa erityisen maun ja luonteen, jollainen on vain tällä alueella vapaina vaeltavien ja luonnossa laiduntavien eläinten lihalla. Hätäruokintaa voidaan käyttää luonnonlaitumen ollessa huono talvella ihmisten hallitsemattomissa olevien olosuhteiden vuoksi, kuten maan jäätymisen tai syvän lumen takia. Ennen teurastusta ei kuitenkaan saa käyttää teollisesti valmistettua rehua, joka voi aiheuttaa muutoksia elintarviketuote suovaksen raaka-aineena käytettävän, luonnonmukaisesti tuotetun lihan koostumukseen. Teurastetuista poroista % on vasoja, joiden paino on keskimäärin 21 kg, % on aikuisia naarasporoja, joiden paino on keskimäärin 33 kg, ja % on aikuisia urosporoja, joiden paino on keskimäärin 45 kg. Suurimmat urosporot voivat saavuttaa syyskuussa yli 100 kg:n teuraspainon, eikä kg:n teuraspaino ole epätavallinen. Kaikki poronruhot niin Suomen, Ruotsin kuin Norjankin puolella luokitellaan niin, että ruhon käytettävyys sekä liha-, rasva- ja luupitoisuus voidaan ilmoittaa mahdollisimman tarkasti. Käytössä on EUROP-luokitusjärjestelmä, jossa kukin kirjain kertoo pääluokan. Kirjaimen perään voidaan merkitä (+) tai ( ). Poronlihan yhteydessä käytetään luokkia R, O ja P. Näistä R+ on lihaisin ja P vähälihaisin. Lisäksi ruhon rasvaisuus määritellään vastaavasti asteikolla 1 5, jolla 1 on vähärasvaisin ja 5+ rasvaisin. Lihaisuusluokitukseltaan korkean poronlihan rasvaluokitus on usein myös korkea. Poronlihan rasva on harvoin lihaksen joukossa yleensä se on hyvin näkyvissä lihaksen päällä. Siksi suovaksen valmistuksessa lihaisuusluokitus on tärkein. Suovaksen raaka-aineena tulee käyttää määritetyllä maantieteellisellä alueella luonnossa laiduntaneen poron tai poronvasan lihaa. Suovaksen valmistuksessa voidaan käyttää paistia, lapaa, ulkofileetä tai kylkeä. Paisti tai lapa voidaan perinteisesti leikata kahtia, tai luut voidaan 4(8)

5 leikata pois ja liha paloitella. Jälkimmäistä tapaa käytettäessä käytetään ainoastaan suuremmat ja lihaisammat palat, joista on poistettu kalvot, jänteet ym. Mainituista osista saatava liha on mureaa, ja puhdistuksen jälkeen palat ovat laadukkaita ja lihaisia. Lihaa ei tarvitse kypsyttää tai mureuttaa erikseen. Koska laitumet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, maussa esiintyy luonnollisia eroja muun muassa sen mukaan, milloin poro on teurastettu. Poikkeavia makuja, jotka johtuvat esimerkiksi kiimasta tai stressistä, ei saa esiintyä. Puhdistettu liha kuivasuolataan karkealla suolalla, ja suolaus kestää vähintään vuorokauden. Suolan ja luonnollisen savun lisäksi prosessissa ei saa käyttää mitään muita lisäaineita tai apuvälineitä. Valmistuksessa tulee käyttää ruostumattomia tai muita helposti puhdistettavia työvälineitä ja astioita. Suolauksenaikaisen lämpötilan täytyy pysyä välillä 0 7 C. Suolauksen aikana liha käy läpi kypsytys- ja mureutusprosessin, josta se saa osan ominaisesta aromistaan. Poronvasan lihan maun tulee olla hieman miedompi. Suolauksen jälkeen liha kylmäsavustetaan perinteisellä tavalla saamelaiskodassa. Tämä tarkoittaa, että liha ripustetaan ja savustetaan kodassa, joka on rakennettu perinteisiä saamelaisia rakennustekniikoita käyttäen. Kota voi olla umpilaavu (kankainen kota), turvekota tai puukota. Kodan tulee sijaita hyväksytyn teurastus- ja paloittelulaitoksen yhteydessä. Savun täytyy olla peräisin kodassa olevasta tulesta, ja sen tulee poistua kodan katossa olevasta aukosta. Kylmäsavustuksessa kodan sisälämpötila ei saa nousta liian korkeaksi se saa olla enintään 28 C. Kodassa ei saa olla niin lämmin, että liha paistuu ja siitä alkaa tihkua nestettä tai sen pinta alkaa vetäytyä kokoon. Polttopuuna tulee käyttää alueelta saatua lehtipuuta eli koivua, raitaa tai leppää. Savustuksen tulee kestää 6 14 tuntia. Savustuksen jälkeen suovas on valmista. Valmis tuote tulee jäähdyttää ja tyhjiöpakata. Näin ehkäistään liiallinen kuivuminen, varmistetaan laatu ja maksimoidaan säilyvyys. Suosituimmasta osasta eli paistista valmistetulle suovakselle on suoritettu viisi pistokoetta. Näytteet sisälsivät enintään 71 prosenttia vettä. Suoritettujen pistokokeiden perusteella on päätetty, että suovaksen vesipitoisuus saa olla enintään 75 prosenttia. Jotta laatu ja lihan maku pysyvät muuttumattomina, suovas tulee pakata aiottua loppukäyttäjää varten määritetyllä maantieteellisellä alueella. Kun tuote valmistetaan ja pakataan rajoitetulla alueella, kuljetuksia tarvitaan vähemmän. Tämä vahvistaa tuotteen luonnonmukaisuutta. Tavoitteena on, että tuotteen alkuperä on tarkistettavissa ja että kuluttajia ei johdeta harhaan. Lisäksi halutaan varmistaa, että tuote on peräisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta, että sitä on käsitelty ainoastaan siellä ja että koko tuotantoketju on jäljitettävissä. EU-lainsäädännön yleisiä hygieniavaatimuksia koskeva poikkeus sallii perinteisen elintarviketuotannon paikoissa, joissa vallitsevat erityiset, tuotteen erityisominaisuuksiin vaikuttavat olosuhteet, kunhan tuote on elintarvikenäkökulmasta turvallinen. Sen ansiosta perinteinen saamelainen elintarvike suovas voidaan säilyttää jälkipolville, sillä tuotteen valmistustapa on savustus perinteisessä saamelaiskodassa (katso kohta 4.6). Koko tuotantoprosessin teurastuksen, paloittelun, suolauksen, savustuksen, mahdollisen viipaloinnin sekä pakkauksen tulee tapahtua sillä määritetyllä maantieteellisellä alueella, jolla myös poron luonnonlaidun sijaitsee. 4.6 Tuotteen ja alkuperäpaikan välinen yhteys Suomen, Ruotsin ja Norjan kansanedustuslaitokset ovat virallisesti tunnustaneet saamelaisten aseman alkuperäiskansana. Suomen ja Ruotsin liittyessä Euroopan yhteisöön jäsensopimuksen pöytäkirjaan nro 3 saamelaisista kirjattiin seuraavasti: SOPIMUSOSAPUOLET, JOTKA 5(8)

6 TUNNUSTAVAT Ruotsilla ja Suomella kansallisen ja kansainvälisen oikeuden nojalla olevat velvoitteet ja sitoumukset saamelaisiin nähden, OTTAVAT HUOMIOON erityisesti, että Ruotsi ja Suomi ovat sitoutuneet saamelaisten elinkeinojen, kielen, kulttuurin ja elämäntavan säilyttämiseen ja kehittämiseen, ja KATSOVAT, että perinteinen saamelaiskulttuuri ja saamelaiselinkeinot ovat riippuvaisia luontaiselinkeinoista, kuten poronhoidosta, saamelaisten perinteisillä asuinalueilla, OVAT SOPINEET seuraavaa: 1 artikla Sen estämättä, mitä EY:n perustamissopimuksessa määrätään, saamelaisille saadaan myöntää yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen perinteisillä saamelaisalueilla. Euroopan parlamentti hyväksyi arktisten alueiden maataloutta koskevan uuden strategian, jonka kohdan 31 mukaan saamelaiskulttuuria ja poronhoitoa voidaan kehittää saamelaisten omilla ehdoilla yhteisön tuella. Poronhoito on saamelaisyhteiskunnassa keskeinen ja tärkeä elinkeino. Kyseessä ei ole ainoastaan tulojenhankintatapa, vaan poronhoito liittyy keskeisesti myös vanhoihin kulttuuriperinteisiin ja saamelaisten identiteettiin. Ihmiset ovat kautta aikojen pystyneet elämään pohjoisessa porojen ansiosta. Vaikka ajat ovat muuttuneet, yhteys ihmisten ja porojen välillä on säilynyt. Saamenmaan asukkaille poro ei koskaan ole ollut pelkkä eläin se on osa saamelaista elinympäristöä ja saamelaisten elin- ja ajattelutapoja. Poronhoito on läheisesti yhteydessä saamelaiseen kulttuuriin, ja siihen liittyvät perinteet juontavat juurensa pitkälle menneisyyteen. Tuhansien vuosien kuluessa villiporojen metsästys on kehittynyt poronhoidoksi. Vielä tänäänkin poronhoidon rytmi määräytyy luonnon mukaan, sillä porot laiduntavat luonnossa ympäri vuoden. Ihmisten/poronhoitajien täytyy ottaa luonto huomioon eikä päinvastoin. Jotta poronhoitajien elinkeino olisi tuottoisa, heidän on suojeltava poroja ja luotava niille hyvät elinolot. Saamenmaan poronhoitoalue (katso kohta 4.3) koostuu Suomen puolella paliskunnista (bálgosat), Ruotsin puolella saamelaiskylistä (čearut, sameby) ja Norjan puolella porojen laidunalueista (orohagat, reinbeitedistrikt). Paliskunnat, saamelaiskylät ja porojen laidunalueet muodostavat yhden taloudellisen ja hallinnollisen yhtymän sekä maantieteellisen alueen. Kullakin alueella porot vaeltavat laidunmaiden välillä. Laidunalueilla on erilaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi ne ovat poronhoidon kannalta tärkeitä eri vuodenaikoina. Alueelta toiselle siirtymiseen käytetään erityisiä vaellusreittejä, jotka ovat usein hyvin vanhoja. Lisäksi poronhoitajat käyttävät työssään erilaisia kulkureittejä sekä erilaisia hakoja, joihin porot kootaan erottelua, merkitsemistä ja/tai teurastusta varten. Porojen kanssa työskennellään eläinten ehdoilla, joten sää- ja tuuliolosuhteilla sekä laitumella on ratkaiseva merkitys. Perinteinen saamelaisravinto on ravinteikasta. Saamelaiset ovat pärjänneet arktisessa ympäristössä tuhansia vuosia, mikä on osoitus siitä, että heidän perinteinen ruokansa sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat ravintoaineet. Saamelainen ruokakulttuuri pohjautuu luonnonantimiin, kuten marjoihin, yrtteihin, kalaan sekä linnun-, hirven- ja poronlihaan. Poronliha ja poron sisäelimet ovat kautta aikojen olleet tärkeä osa saamelaisten ruokavaliota. Niitä voidaan valmistaa eri tavoin keittämällä, paistamalla, savustamalla tai kuivaamalla mikä tuo vaihtelua ruokailuun. Poro on elävä ruokakomero, jonka liha on hyvää, vähärasvaista sekä vitamiini- ja kivennäispitoista. Poronlihan rasvapitoisuus on keskimäärin 3 prosenttia, ja rasva on Omega 3 -tyyppistä hyvää rasvaa. Lihan proteiinipitoisuus on jopa 22 prosenttia. Lisäksi poronliha on hyvä A-, B-, C- ja E-vitamiinien lähde. Koska poro elää luonnonlaitumella, sen liha sisältää paljon ihmisen tarvitsemia kivennäisaineita, kuten rautaa, seleeniä ja kalsiumia. 6(8)

7 Poronliha on saamelaisten omaa luonnonlihaa, joka syntyy porojen, luonnon ja poronhoitajien vuorovaikutuksesta. Poro pystyy hyödyntämään niukkoja luonnonlaitumia. Se siirtyy jatkuvasti paikasta toiseen vuodenaikojen mukaan ja hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja, joita muut eivät pysty korjaamaan talteen. Poronvasat syntyvät toukokuussa, ja kesä on porojen kasvun aikaa. Silloin ne syövät tuntureilla ja metsissä proteiinipitoista rehua, kuten ruohoa, yrttejä ja sieniä. Talvella ne siirtyvät erilaisille metsäalueille, joilla ne syövät ennen kaikkea energiapitoista jäkälää. Silloin ne elävät säästöliekillä selviytyäkseen kevään uuteen kasvukauteen saakka. Poronlihan tunnusomaista makua voidaan korostaa suolaamalla ja savustamalla eli valmistamalla suovasta. Savustusta käytetään vielä nykyäänkin säilöntätapana, jonka avulla liha säilyy lämpimämpinäkin vuodenaikoina. Ennen vanhaan liha suolattiin ja savustettiin keväisin ennen kärpästen ilmestymistä, kun se ei enää pakastunut ulkona. Asiasta on mainittu jo luvulta peräisin olevissa kirjoituksissa (Phebe Fjellström: Samernas samhälle i tradition och nutid, ISBN , s. 262). Erilaiset rakennukset ovat tärkeä osa saamelaista kulttuurimaisemaa. Kota on perinteinen saamelainen rakennus, ja nimitystä käytetään monista erilaisista rakennuksista. Kodilla on ollut erilaisia tarkoituksia, ja niitä on rakennettu eri tavoin ja eri materiaaleista eri aikoina ja eri paikoissa. Tavallisimpia kotatyyppejä ovat telttakota, turvekota ja hirsi- tai lautakota. Kotien katemateriaali on vaihdellut käyttötarkoituksen mukaan. Siirrettävät kodat (telttakodat) on yleensä katettu nahalla, huovalla tai sarkakankaalla ja kiinteät kodat turpeella, tuohella, kaarnalla tai laudoilla. Yhteistä kaikille kotatyypeille on se, että kodan keskellä on usein kivestä rakennettu avoin tulisija ja että tulisijan yläpuolella katossa on aukko savua varten. Raitista ilmaa tulee sisään kodan alaosassa olevien erityisten venttiilien kautta tai telttakankaan nostetun reunan alta. Näin tuli saa happea ja savu nousee ylemmäksi, jolloin kodassa voi oleskella. Kotia on käytetty sekä pysyvinä että laidunalueelta toiselle siirrettävinä asumuksina. Erilaisia kotia on käytetty eri tarkoituksiin, kuten asumuksina, vuohien pitopaikkana ja esimerkiksi lihan savustukseen. Kotien asuinkäyttö on vähentynyt ajan myötä. Tietyissä paikoissa ihmiset asuvat kodissa lyhyen aikaa kesäisin, mutta monissa Saamenmaan osissa kotia käytetään ainoastaan lihan savustukseen eli suovaksen valmistukseen. Suovas ja sen savustustapa liittyvät läheisesti paimentolaisasutusten rakennusmenetelmiin, perinteiseen saamelaiskulttuuriin ja saamelaiseen elämäntapaan. Suovasta varjelemalla ylläpidetään perinteisiä lihankäsittelytapoja, säilöntämenetelmiä ja jopa rakennustaitoja, jotka ovat katoamassa, koska kotaa käytetään asumismuotona yhä vähemmän. Suovaksesta tekevät omaleimaisen tuotteen Saamenmaan alueella vallitseva erityinen ilmasto sekä alueen perinteet ja perinteiset taidot. Suovasta valmistetaan kodeissa vielä nykypäivänäkin. Sitä käytetään sekä herkkuna että hyvin säilyvänä ja nopeasti valmistettavana lihapitoisena eväänä porojen kanssa työskenneltäessä, metsästys- ja kalastusretkillä ym. Saamelaisperinteiden sekä perinteisten saamelaiselintarvikkeiden, kuten suovaksen ja muiden porotuotteiden, varjeleminen on erittäin tärkeää. 4.7 Valvontaelinten yhteystiedot Nimi: Livsmedelsverket Osoite: Box 622, SE UPPSALA, SWEDEN Puhelin: (8)

8 Faksi: Sähköposti: Nimi: Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) Osoite: Mustialankatu 3, FI00790 HELSINKI Puhelin: Faksi: Sähköposti: Nimi: Mattilsynet Osoite: Felles postmottak, Postboks 383, No-2381 BRUMUNDDAL, NORWAY Puhelin: Faksi: Sähköposti: 4.8 Merkinnät Suovas myydään pieninä tai suurina poronlihapaloina luineen tai ilman luita. Parhaan laadun ja säilyvyyden varmistamiseksi se pakataan tyhjiöpakkauksiin. Pakatun suovaksen saa pakastaa. Elintarvikkeilta edellytettävien merkintöjen lisäksi pakkaukseen tulee merkitä nimi suovas sekä se, mitä poron osaa tuotteessa on käytetty. Jos tuote sisältää luita, myös tämä tulee mainita. Kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi nimi suovas, osatiedot sekä tiedot mahdollisista luista tulee merkitä näkyvästi ja yhtä suurella. Raaka-aineena käytetyn eläimen iän ilmoittaminen on vapaaehtoista. Jos se ilmoitetaan, tulee aikuisesta eläimestä käyttää sanaa poro ja vuotiaasta poronvasa. 8(8)

9 Liite 1. Karta över Sápmi 9(8)