teema SUOMEN CP-TER APIAYHDIST YKSEN VUOSIJULK AISU

Transkriptio

1 w w w. s u o m e n c p t e r a p i a y h d i s t y s. f i teema t e e m a SUOMEN CP-TER APIAYHDIST YKSEN VUOSIJULK AISU

2 Johtokunnan kokoonpano 2005 puheenjohtaja Hannele Merikoski Kaskihalme 4 B Espoo pk hannele.merikoski@espoo.fi tiedotusvastaava Eija Helminen Kirsikkakuja 3 D Espoo pt eija.helminen@terapeija.fi varapuheenjohtaja, jäsenasiat, opintopiirit Jaana Vehviläinen Ainontie 3 as Villähde pk pk likka@mbnet.fi sihteeri Paula Herkman Maurinkatu 8-12 C Helsinki paula.herkman@welho.com tiedotusvastaava Tuija Karhula Resiinafysio Pakkamestarinkatu Helsinki p tuija.karhula@resiinafysio.fi koulutusvastaava Krista Heimonen Torivoudintie A Helsinki pk krista.heimonen@kolumbus.fi rahastonhoitaja Tuija Ollikkala Rauhankatu 31 C Turku pk tuija.ollikkala@luukku.com koulutusvastaava Leila Elovainio Partiotie Helsinki leila.elovainio@ruskis.fi Johtokunnan kokoonpano Toimikuntien jäsenten yhteystiedot Puheenjohtajan Mietteitä... 4 Jäsenvastaava tiedottaa... 5 Mutta miten päivähoidossa lastasi tuetaan?... 6 PuheTupa... 8 Että tieto kulkisi... 9 Makupaloja Brasilian auringosta Kansainvälinen CP-Konfrenssi Oulussa Koululaisen juttuja Yhdistyksen johtokunta esittäytyy Uintia Ruskeasuon koululla Erfarenhet och verklighet Leikiten kommunikoimaan luokkayhteisössä Bobath-Scotland Suomen CP-terapiayhdistyksen opintopiirit Suomen CP-terapiayhdistyksen koulutuskalenteri vuodelle Tämän Teema- vuosijulkaisun kirjoittajat: Hannele Merikoski, Jaana Vehviläinen, Liisa Heinämäki, Leila Mäkelä, Kristiina Räisänen, Pirkko Jääskeläinen, Kristiina Huuhtanen, Leena Raveikko, Matilda Friberg, Krista Heimonen,, Mari Jokitalo, Ulla Ström Taitto: Kirsi Pääskyvuori Paino: Janne Ellonen, Kopio Niini OY, Helsinki, levikki 1500 kpl Kansi: Hei, me lennetään! Ruskeasuon koulun oppilaat lennolla, Malmin lentokenttä, Helsinki. Kuva Iina Heikurainen Seuraava Teema ilmestyy Aineisto mennessä tedotusvastaaville. Ilmoitushinnat:1/1 sivu 250, 1/2 sivu 130, 1/3 sivu 100, 1/4 sivu 90, 1/8 sivu 50, Etu- tai takasisäkansi 260. Tiedotteet ilmestyvät: Elokuu 2005, aineistopäivä Marraskuu 2005, aineistopäivä Helmikuu 2006, aineistopäivä Huhtikuun jäsentiedote yhdistyy Teemaan vuodesta 2006 alkaen 2

3 Toimikuntien jäsenten yhteystiedot 2005 Johtokunnan varajäsenet Mirka Norta Rinteelänkatu Lahti p.k p.t mirka.norta@phks.fi Kirsi Neuvonen Kaivosuonkatu 4 A Lappeenranta ka.nurminen@kolumbus.fi Marja Korvenranta Huhmarannankatu 1 C Lahti pk Päivi Lehmuskoski Vesitorninkatu 20 A Lahti pk pt Maritta Koivunen Sireenitie Ylöjärvi pk , pt maritta.koivunen@tt.tampere.fi Maija Karlson Leppäviita 11 B ESPOO Leena Salonen Matinlahdenkatu 2 E Espoo leena.salonen2@luukku.com Tiedotustoimikunnan jäsenet Tiedotusvastaava Eija Helminen Kirsikkakuja 3 D Espoo eija.helminen@terapeija.fi Tiedotusvastaava Tuija Karhula Linnanpellonkuja Helsinki tuija.karhula@resiinafysio.fi Tarja Alioravainen Mutkapolku Kuopio tarja.alioravainen@tarmed.fi Leila Mäkelä Valtimontie 3 A Helsinki leila.makela@a1netti.com Iina Heikurainen Revontulentie 3 A Espoo iina.heikurainen@ruskis.fi Koulutustoimikunnan jäsenet Koulutusvastaava Krista Heimonen Torivoudintie A Helsinki krista.heimonen@kolumbus.fi Koulutusvastaava Leila Elovainio Partiotie Helsinki leila.elovainio@ruskis.fi Paula Herkman Maurinkatu 8-12 C Helsinki paula.herkman@welho.com Maija Karlson Leppäviita 11 B Espoo Kirsi Neuvonen Kaivosuonkatu 4 A Lappeenranta ka.nurminen@kolumbus.fi Sanna Vilppola sanna.vilppola@luukku.com Opintopiirien yhdyshenkilöt Helsingin opintopiiri Sini Lindroos Resiinafysio Pakkamestarinkatu Helsinki p sini.lindroos@resiinafysio.fi tt Leila Mäkelä Valtimontie 3 A Helsinki leila.makela@a1netti.com Jyväskylän opintopiiri Pirjo Hannula Kirstintie 1 A Jyväskylä pk pt pirjo.hannula@jypoly.fi 3 Kuopion opintopiiri Tarja Alioravainen Mutkanpolku Kuopio p tarja.alioravainen@tarmed.fi Kymenlaakson opintopiiri ft Marja-Liisa Föhr Kirkkojärventie 17 B Hamina p maisaf@jippii.fi ft Leena Kauppi Sairaalantie 19 B Anjalankoski p leenakauppi@luukku.com Lahden opintopiiri Ulla Välimäki Aunenkatu 1 as Lahti pk pt ulla.valimaki@pp.inet.fi Marja Korvenranta Huhmarannankatu 1 C Lahti pk Oulun opintopiiri Tea Karma Kaislatie 11 L Oulu pk tea.karma@ouka.fi Satakunnan opintopiiri Marjatta Stenroos pk Raija Haavisto p rhaavisto@suomi24.fi Tampereen opintopiiri Maritta Koivunen Sireenitie Ylöjärvi pk pt maritta.koivunen@tt.tampere.fi Turun opintopiiri Liisa Myllykylä liisa.myllykyla@mbnet.fi Ulla Ström Lastenneurologian yksikkö, TYKS PL 52, Turku p ulla.strom@tyks.fi

4 Puheenjohtajan mietteitä Hannele Merikoski Työt ei tekemällä lopu. Tein listan tekemättömistä töistä ja kummallista kyllä, pelkästään listan tekeminen loi illuusion, että ajankäyttö on hallinnassa. Tuntuu hyvältä, kun saa vedettyä viivan tehtyjen töiden yli. Koskakohan sitä viisastuisi eikä lupaisi tehdä kaikkea, mitä pyydetään tai vielä pahempaa: Kyllä minä voin tehdä, vaikkei kukaan edes pyytänyt. Ajanhallintaa on tullut mietittyä tässä parin vuoden aikana oikein urakalla. Yksi syy tähän on ollut työnohjauskoulutukseni. Miten voi toimia työnohjaajana jos ei itsekään pysty rajaamaan työtään tai delegoimaan enemmän. Idästä tulee joka aamu lisää aikaa, mutta rajansa siinäkin - ei se loputtomiin riitä. Tuntuu, että erityisesti meille terapeuteille on taipumusta kasata itsellemme töitä, puuhaa ja kaikenlaista sälää. Almanakka täyttyy työn lisäksi erilaisista jopa ei-niin-tärkeistä kokouksista, työryhmistä ja vielä pitäisi vapaaajan aktiviteetitkin survoa jonnekin. Entä perhe - melkein saa esitellä itsensä lapsilleen: Olen äitinne, hauska tavata - ainakin hetken. Rakkaat ihmiset, perhe ja ystävät jäävät usein liian vähälle huomiolle. Sosiaalinen elämä toteutuu vain työn puitteissa. Toisaalta en voi mitään sille, että työ on niin antoisaa ja mukavaa. Varsinkin mukana olo Suomen CP-terapiayhdistyksessä on jo vuosikausia ollut niin upeaa ja mukaansa tempaavaa. Olo on kuin Jani Sievisellä: ei rankka päivittäinen harjoittelu ole mitään lopettamisen rinnalla. Yhdistyksen hallitus tarvitsee uutta verta ja onneksi uudistumista aina tapahtuukin. Jäsenistömme laajassa kirjossa varmasti löytyy ihmisiä, joiden anti yhdistykselle voisi olla hyvin arvokasta hallituksen, toimikuntien ja opintopiirien toiminnassa. Ilmoittautukaa rohkeasti mukaan. Yhteystietoni löydät tästä lehdestä. On asioita, joista ei voi luopua. Koulutuksiin osallistuminen on yksi näistä. Yhdistyksemme järjestää monipuolista koulutusta. Uusia malleja pyritään löytämään ja entistä enemmän painotamme vuorovaikutteista ja motivoivaan oppimiseen tähtäävää koulutusta. Syksyllä kokeilemme yhtä uutta mallia: Laiva on lastattu AAC:lla - puhetta tukevilla ja korvaavilla kommunikointikeinoilla. Koulutus on käytännönläheinen ja suunnattu kaikille terapeuteille, jotka toimivat vuorovaikutuksessaan haasteellisten lasten kanssa. Kirjaimellisesti astumme laivaan ja keikumme laineilla ja jaamme myös erilaisia kokemuksia liittyen lapsen vuorovaikutukseen ja terapiatyöhön. Laiva on valmiina lähtöön - tulethan mukaan! Laiva voi viedä kauemmaskin. Vuoden kohokohta oli ehdottomasti ISAAC - konferenssi Brasiliassa, josta mm. Kristina Huuhtanen tässä lehdessä kertoo. Suomalaisia esityksiä oli runsaasti, samoin osallistujia. Suomalaisesta lastenneurologisesta asiantuntijuudesta voimme olla todella ylpeitä. Oma workshop (Quick Drawing Communication System) aiheutti massiivisia jännitysoireita etukäteen, mutta se sujui hienosti ja osallistujilla tuntui ennen kaikkea olevan hauskaa. Fysioterapeutti Tuija Ollikkalan ja minun yhteinen posteri videoanalyysistä (Feel the Rhythm Physiotherapist - The Five Step Program of Videoanalysis in Physiotherapy ) mahdollisti verkostoitumista mm. tanskalaisten ja hollantilaisten kollegoiden kanssa. Kaikki ISAAC:n suomalaiset esityksen on luettavissa net -sivuilla. Kesä tekee tuloaan. Olen jo nähnyt monta västäräkkiä. Toivotan kaikille jäsenille rentouttavaa ja nautinnollista kesää. Otan listani esiin - vedän viivan yli puheenjohtajan mietteitä kohtaan. Se on nyt tehty. Hannele Merikoski 4

5 Jäsenvastaava tiedottaa Jaana Vehviläinen SUOMEN CP-TERAPIAYHDISTYKSEN JÄSENISTÖ 2005 Hei, montako meitä on? kuulee usein jäsentilaisuuksissa. Tässä muistin virkistämiseksi myös jäsenten ammattinimikkeet... siin meitähän on yhteensä 534. Tämä ei ehkä kata aivan kaikkia jäseniämme, mutta antaa suuntaa jäsenistömme moniammatillisuudesta ja vahvuudesta! ammatti määrä mahdollinen muu hankittu ammatillinen koulutus tai vastaava fysioterapeutti 375 lastentarhanopettaja, LTO/KELTO 3 kuntoutusohjaaja 2 fysioterapeutti lastenneurologi, LL pediatria, LL 6 luokanopettaja 1 lähihoitaja/ohjaaja 1 musiikkiterapeutti 1 perhepäivähoitaja 1 sairaanhoitaja, apuväline-edustaja, toimintaterapeutti, lastentarhanopettaja, kuntoutusohjaaja psykologi 3 musiikkiterapeutti, tutkija,tietokirjailija puheterapeutti 74 ratsastusterapeutti 1 sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja 5 ratsastusterapeutti sairaanhoidonopettaja 1 toimintaterapeutti 60 sosiaalikasvattaja, fysioterapeutti TIEDOKSI!!! Otamme kokeiluun seuraavan käytännön: Opintopiirien jäseniltoihin osallistuneilla on mahdollisuus niin halutessaan saada todistus osallistumisestaan. Yhdyshenkilö lähettää todistukset allekirjoitettavaksi opintopiirivastaavalle, joka lähettää allekirjoitetut todistukset takaisin yhdyshenkilölle. Yhdyshenkilö toimittaa todistukset osallistujille. Katsotaan, miten tämä alkaa käytännössä toteutua. Terveisin Jaana Vehviläinen opintopiirivastaava 5

6 Mutta miten päivähoidossa lastasi tuetaan? Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa Liisa Heinämäki Päivähoidossa on ollut pitkään vallalla käytäntö, jonka mukaan kuntoutus ja lapsen tukeminen perustuvat vahvasti lääketieteelliseen tuen tarpeeseen ja lääketieteellisiin tavoitteisiin. Lapsen tukitoimina mainitaan ensisijaisesti fysioterapeutin käynnit, puheterapiat, viittomaopetukset - mutta vähemmälle jää se, miten päivähoidon kasvatus tukee lasta. Myös yhteistyökumppaneille -esimerkiksi juuri näille fysioterapeuteille - voi päivähoidon toimintatavoissa olla paljonkin vierasta, Usein myös vanhemmat osaavat kertoa vain nämä tukipalvelut, joita terveydenhuolto järjestää joko päiväkodeissa tai muualla - joskus kaukanakin päivähoidosta. Varhaiskasvatuksen tukitoimet päivähoidossa ovat omaa päivähoidon toimintaa lapsen tarpeiden mukaan suunniteltuna ja tehostettuna. Varhaiskasvatus on se ympäristö, jossa lapsen tulee voida olla lapsi, toimia lapsen tavoin muiden kanssa ryhmään hyväksyttynä ja kokea iloa yhteenkuuluvuudesta. Lääketieteellinen kuntoutus on muutenkin usein paremmin tunnistettua kuin pedagoginen. Kun lapselle suositellaan päivähoitosijoitusta, ei kasvatuksellisia tavoitteita ole aina edes määritelty. Tällöin suunnitelmien teossa lääketieteellinen kuntoutus nousee korostuneesti esiin, ja päivittäiseen arkeen liittyvä kasvatuksellinen tuki jää helposti huomioimatta. Vanhempien onkin joskus vaikea vastata otsikon kysymykseen lapsensa kuntoutuksesta päivähoidossa. Monissa kunnissa toteutetaan kuitenkin jo hyvin onnistunutta ja tuloksellista yhteistyötä, jossa lääketieteellinen kuntoutus ja päivähoidon kasvatuksellinen (pedagoginen) kuntoutus toimivat kokonaisvaltaisesti yhdessä ja tuntevat toistensa tavoitteet ja työtavat. Varhaiskasvatuksen uusissa linjauksissa (2002) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2003) on erityisen tuen osalta korostettu uudella tavalla päivähoidon omaa osaamisaluetta, kasvatusta. Varhaiskasvatus on se ympäristö, jossa lapsen tulee voida olla lapsi, toimia lapsen tavoin muiden kanssa ryhmään hyväksyttynä ja kokea iloa yhteenkuuluvuudesta. Nämä ovat kasvatuksellisia tavoitteita. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2004) lapsen tukitoimina mainitaan esim. terapiat, kuntoutusohjaus ja erityisopetus oppivelvollisille lapsille - nämähän ovat keskeisiä tukitoimia. Sen lisäksi korostetaan kuitenkin, että varhaiskasvatuksella on käytettävissään omia, kasvatuksellisia tukitoimia, pedagogista kuntoutusta. Varhaiskasvatuksen tukitoimet eivät ole erillinen paikka tai palvelu, vaan ne ovat päivähoidon omaa toimintaa lapsen tarpeiden mukaan suunniteltuna ja tehostettuna. Vanhempien mukanaolon tärkeys tunnetaan: uudessa ajattelussa vanhemmat ja päivähoidon henkilöstö tunnistavat yhdessä lapsen tuen tarpeita ja suunnittelevat kasvatuksellisia tukitoimia. Perusajatuksena on, että tarkastellaan päivittäisen arjen tilanteita ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä niin, että ne tukevat lasta. Samalla lähestytään nykypäivän erityisvarhaiskasvatuksen tavoitteita ja linjauksia. Erityistä tukea pyritään järjestämään mahdollisimman pitkälle tavallisen kasvatustoiminnan yhteydessä niin, että lapsi voi olla ryhmä jäsen ja osallistua toimintaan muiden kanssa. Ekologisen näkökulman mukaan 6

7 Tällainen kuntoutuksellinen elementti on esimerkiksi päivän rakenteen ei struktuurin ylläpitäminen: selkeä ajan, paikan, ihmisten ja tilojen järjestys, joka tukee lapsen hahmottamista, muistia, kielen kehitystä ja yleensä tilanteiden ennkointia. pyritään lähiympäristön huomioimiseen ja arvostamiseen tuen tarpeen arvioinnissa, tuen suunnittelussa ja tukemisessa. Toimintaperustainen ohjaustapa taas hakee lasta kiinnostavista tilanteista ja tekemisistä mahdollisuuden ohjauksen sen sijaan että aikuinen ennalta suunnittelisi, mistä lapsen on kiinnostuttava opetellakseen uutta taitoa. Tämä edellyttää, että aikuinen tuntee lapsen tuen tarpeet ja mahdollisen terapian tms. tavoitteet niin, että hän pystyy tarttumaan tilanteeseen kokonaiskuntoutusta tukevalla tavalla. Nämä ajankohtaiset näkökulmat edellyttävät, että lapsen tuki on osa arkea, päivittäistä toimintaa. Toiminnan muotoja voidaan vaihdella ja löytää kullekin lapselle soveltuva tapa osallistua, samoin sisältöjä voidaan mukauttaa niin että ne ovat lasta kiinnostavia ja rohkaisevat mukaan. Lisäksi varhaiskasvatuksen tukitoimina lapsen tarpeen mukaan voidaan käyttää tarvittaessa eriyttämistä eli taitojen harjoittamista erikokoisissa ryhmissä, perustaitojen harjaannuttamista, lapsen itsetunnon vahvistamista. Päivähoidon toiminnassa on monia piirteitä, jotka toistuvat useissa erityiskasvatuksen opetus- ja ohjausmenetelmässä. Niitä voidaan tarvittaessa tietyn lapsen kohdalla korostaa ja käyttää lapsen hyväksi. Tällainen kuntoutuksellinen elementti on esimerkiksi päivän rakenteen eli struktuurin ylläpitäminen: selkeä ajan, paikan, ihmisten ja tilojen järjestys, joka tukee lapsen hahmottamista, muistia, kielen kehitystä ja yleensä tilanteiden ennakointia. Samalla tavoin tärkeitä elementtejä ovat lapsen vuorovaikutuksen vahvistaminen ja oman toiminnan ohjauksen tukeminen. Lisäksi luonnollisesti kehityksen eri osa-alueilla tuetaan niitä tavoitteita, joita esim. fysio- tai puheterapiassa on asetettu. Päivähoidossa onkin suunnitelmallisesti tunnistettava, millaisia tuen tarpeita ja mahdollisuuksia lapsella erilaisissa ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa ilmenee. Tämä vaatii havaintojen tarkastelua ja arviointia yh- Vanhempien kanssa yhdessä suunnitellaan, miten varhaiskasvauksen tukitoimia käytetään, ja millaisia muutoksia odotetaan saavan aikaan. Näin vanhemmat voivat myös tunnistaa, mitkä käytännöt vosivat olla kotonakin lapsen tukena. dessä vanhempien kanssa niin, että saadaan lapsen vahvoista puolista, kiinnostuksen kohteista ja tuen tarpeista kokonaiskäsitys. Vanhempien kanssa yhdessä suunnitellaan, miten varhaiskasvatuksen tukitoimia käytetään, ja millaisia muutoksia odotetaan saatavan aikaan. Näin vanhemmat voivat myös tunnistaa, mitkä käytännöt voisivat olla kotonakin lapsen tukena. Samalla saadaan lähtökohta tukitoimien arvioinnille ja kehittämiselle. Uudet näkökulmat vaativat aikaa tullakseen käytännöiksi. Päivähoidossa henkilöstö perehtyy näihin erityisen ja varhaisen tuen menetelmiin ja käytäntöihin kiinnostuksella. Stakes on julkaissut opaskir- jan Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa (Heinämäki 2004) ja vuoden 2005 lopulla julkaistaan Varhaisen tuen kehittämisvalikko, jossa ohjataan päivähoidon henkilöstöä lapsen tukemisen mahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa ja suunnittelemaan sitä yhdessä vanhempien kanssa. Lähteet ja kirjallisuutta aiheesta: Heinämäki, L Erityisesti päivähoidossa. Kunnallisten toimijoiden ja päättäjien näkemykset erityispäivähoidon funktiosta. Stakes, tutkimuksia 136. Kovanen, P VARSU. Varhaisen oppimaan ohjaamisen suunnitelma. PS-kustannus. Määttä, P Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. PS-kustannus. Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Sosiaali- ja terveysministeriö 2002:9. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes, Oppaita 56/2003. Varhaisen tuen kehittämisvalikko. VarTu -hankkeen julkaisemattomia työpapereita. Tiedustelut Stakesin julkaisuja voi tilata: Stakes, asiakaspalvelu , 7

8 PuheTupa - Puhevammaisten tulkkipalvelun kehittämishanke PuheTupa - Puhevammaisten tulkkipalvelun toimintamallin ja yhteistyöverkoston kehittämishanke Uudellamaalla on nelivuotinen kuuden vammaisjärjestön koordinoima ja Suomen Cp- liitto ry:n toteuttama hanke. Idea hankkeesta on syntynyt Uudenmaan Veturi työryhmän Puhevammaisten Tulkkipalvelut työryhmässä. PuheTupa hanke toimii RAY:n tuella ja siinä työskentelee tällä hetkellä projektipäällikkö Pirkko Jääskeläinen ja puheterapeutti Kristiina Räisänen. Puhevammaisten tulkkipalveluun myötätuulta Uudellamaalla asuu noin 1,4 miljoona asukasta 34 kunnassa. Puhevammaisia henkilöitä asuu Uudellamaalla noin 7000, jos laskutapana käytetään yleisesti kirjallisuudessa esiintyvää arviota, jonka mukaan puhevammaisia henkilöitä on 0,5 % asukkaiden kokonaismäärästä. Osa Uudenmaan puhevammaisista henkilöistä varmasti hyötyisi puhevammaisten tulkkipalvelusta, mutta vain harva uusmaalainen puhevammainen henkilö käyttää sitä. Syitä tähän tilanteeseen on monia. Ehkä puhevammaisilla henkilöillä ja heidän omaisillaan ei ole ollut riittävästi tietoa oikeudesta tulkkipalveluun ja puhevammaisten tulkkipalvelutyöntekijöistä on ollut huutava pula Uudellamaalla? PuheTupa hankkeen tarkoituksena on luoda yhteistyö- ja toimintamalleja puhevammaisten tulkkipalvelujen käyttäjien, tuottajien ja kuntien välillä sekä tiedottaa puhevammaisten tulkkipalvelun monista mahdollisuuksista. PuheTupa hanke järjestää erilaisia tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, on mukana messuilla ja tapahtumissa. Hanke tekee laaja-alaisesti yhteistyötä puhevammaisten henkilöiden, tulkkipalvelutyöntekijöiden, puheterapeuttien, sosiaalityöntekijöiden sekä eri järjestöjen ja kuntien kanssa. Tulkkipalvelun monet mahdollisuudet Tulkkipalvelun tarkoitus on lisätä puhevammaisten ihmisten mahdollisuuksia itsenäiseen päätöksentekoon ja autonomiseen toimintaan. Palvelun avulla voidaan vähentää puhevammaisten kommunikointiin liittyviä esteitä ja lisätä puhevammaisten osallisuutta yhteiskunnassamme. Puhevammaisten tulkkipalvelua ohjaa lainsäädäntö. Suomen perustuslaki takaa ihmisille yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan on taattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Vammaispalvelulaissa ja asetuksessa on tarkennettu näitä periaatteita koskien vammaisuuden perusteella järjestettäviä palveluja ja tukitoimia. Vammaispalvelulain mukaan puhevammaisten tulkkipalvelua on työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistäytymisen 8 tai muun sellaisen syyn vuoksi tapahtuva tulkkaus. Puhevammainen henkilö voi käyttää tulkkipalvelua erilaisissa arkipäivän vuorovaikutustilanteissa: esimerkiksi osallistuessaan harrastusryhmän toimintaan, ollessaan ostoksilla, osallistuessaan kokouksiin tai muihin ryhmätapaamisiin, tavatessaan ystäviään tai täyttäessään hakemuslomakkeita. Puhevammaisen henkilön tarve tulkkipalveluille ja arkipäivän tilanteet, joissa hän tulkkipalvelua käyttää ovat aina yksilöllisiä. Tavoitteenamme on, että hankkeen myötä Uudellamaalla tulkkipalvelun käyttäjät ja tuottajat kohtaavat toisensa paremmin ja, että yhä useampi puhevammainen henkilö, joka tarvitsee tulkkipalvelua myös käyttää sitä. Yhteistyöterveiset PuheTuvasta Pirkko Jääskeläinen, projektipäällikkö Kristiina Räisänen, puheterapeutti Malmin kauppatie Helsinki pirkko.jaaskelainen@cp-liitto.fi kristiina.raisanen@cp-liitto.fi

9 Että tieto kulkisi Leila Mäkelä Suomen CP-terapia yhdistyksellä on tukeva jalansija moniammatillisella kuntoutuksen kentällä. Yhdistyksen yksi tarkoitus on tiedottaa jäsenilleen ajankohtaisista alaan liittyvistä asioista. Yksi tapa tiedottaa asioista on juuri tämä kädessäsi oleva TEEMA lehti. Siihen olemme saaneet artikkeleita ja ilmoituksia jäseniltä sekä yhteistyökumppaneilta. Suurkiitos kirjoittajille ja kuvaajille! Haastamme lisää aktiivisia kirjoittajia osallistumaan yhdistyksen tiedottamiseen ja tiedon välittämiseen jäsentiedotteiden, opintopiirien, ensi vuoden TEEMA -lehden ja yhdistyksen www-sivujen kautta. Nämä eri kanavat toimivat tiedonvälittäjänä tärkeässä asiassamme. Myös asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan yhdistyksen tiedotustoimikuntaan. Avainasemassa yhdistyksen tiedottamisessa on tiedotustoimikunta, hallitus ja luottamushenkilöt. Silti jokaisen jäsenen panostus on tärkeä, ilman aktiivista jäsenistöämme emme pystyisi säilyttämään asemaamme. Jäsenistö luo verkoston ja pohjan, jonka päälle toimintaamme rakennamme. Jokainen viesti on tiedotustoimikunnalle tärkeä, älä siis epäröi kertoa: Oletteko kuulleet, että? Mitä sitten olisi hyvä tietää? Yhdistyksen toiminnasta, tapahtumista, alaan liittyvistä koulutuksista, tutkimuksesta, kokemuksesta Tiedotuksesta tulee viestintää kun siitä tehdään vuorovaikutuksellista. Ilman tiedon vaihtamista mikään yhteisö ei toimi, ei perhe sen kummemmin kuin yhdistys tai työyhteisökään. Keskustelua tapahtuu työryhmissä ja opintopiireissä sekä koulutustilaisuuksissa. Otamme myös mielellämme palautetta vastaan yhdistyksen toiminnasta, toiveet ja kommentit ovat tervetulleita! Näillä ajatuksilla siis yhdessä rakentaen yhdistyksemme toimintaa, pääasiallisena tavoitteena mahdollistaa asiantuntijana toimiminen asiakkaan parhaaksi. Tiedotustoimikunnasta Leila Mäkelä puh

10 MAKUPALOJA BRASILIAN AURINGOSTA ISAAC KONFERENSSI NATALISSA, BRASILIASSA Kristina Huuhtanen, puheterapeutti ISAAC (International Society for Augmentative and Alternative Communication) järjestää kansainvälisen konferenssin joka toinen vuosi. Järjestämispaikka on toistaiseksi vuorotellut Amerikan ja Euroopan maiden kesken. Vuoden 2004 konferenssipaikka oli Natalin kaupunki Koillis-Brasiliassa Atlantin valtameren rannalla. Konferenssi järjestettiin ensimmäisen kerran eteläisellä pallonpuoliskolla ja vielä maassa, jossa ISAAC:n paikallinen toiminta ei ole ollut kovin suurimuotoista. Kaikki kunnia siis rohkeille ja ahkerille järjestäjille! Järjestelyt toimivat yli odotusten ja konferenssipaikan ulkoiset puitteet olivat ylittämättömät. Harvoin pääsee konferenssin ruokatauolla uimaan lämpimään meriveteen tai uima-altaalle. Kiinnostavat käytäväkeskustelut eri maiden edustajien kanssa käytiinkin pääosin uima-altaan reunalla lounasta odotellessa. Kansainvälisen konferenssin yksi suurimmista anneista on eri maalaisten AACkäyttäjien ja ammattilaisten kohtaaminen. Erilaiset ja joskus myös hyvin samanlaiset kokemukset, mahdollisuudet ja kehittelyajatukset saavat aikaan innostuneen ilmapiirin, johon solahtaa vaivatta mukaan. Konferenssin jälkeen on aina tavattoman innostunut ja puhdikas olo, joka heijastuu pitkän aikaa myös arjen työhön. ISAAC:n pääkonferensseille on tyypillistä, että niissä on hyvin monenkirjavia esityksiä. Valitettavasti esityksen otsikko ei aina kerro esityksen laatua tai todellista sisältöä. Kun samanaikaisesti esityksiä on kahdeksassa eri luentosalissa, joutuu valintoja väistämättä tekemään. Se onkin varmasti yksi isojen konferenssien vaikein puoli. Mitä valitsee ja valitseeko oikein? Joka kerran on tilanteita, joissa kokee jääneensä paitsi juuri sen kiinnostavimman esityksen. Nostan esille joitain minulle merkityksellisiä esityksiä. Jollakin toisella konferenssikävijällä ne olisivat ihan toisennäköisiä ja huomasin pidetyssä studia AAC:ssa, että tosi kiinnostavia asioita oli jäänyt itseltäni kuulematta. Mutta se on elämää ja kaikkea ei voi kerralla saada. Natalin konferenssi oli minulle kolmas ISAAC- konferenssi. Konferenssin alussa on ns. Instructional courses-osa (2 pv.), jonka aikana on pidempiä _ -1 päivän kokonaisuuksia eri aiheista, yleensä nimekkäiden AAC tutkijoiden tai kouluttajien pitäminä. Sen jälkeen on pääkonferenssi (Main conference), joka kestää 5 päivää ja lopuksi vielä Reseach seminar eli tutkijaseminaari, jossa pureudutaan AAC asioiden teoreettisiin taustatekijöihin ja käydään keskustelua eri maiden tutkimuksista sekä mahdollisista yhteisistä teoreettisista linjauksista. Tänä vuonna en osallistunut Instructional coursesiin, koska osallistuin ISAAC Suomi Finland ry:n edustajana ns. Boardin kokoukseen. Board of Directors on tavallaan kansainvälisen ISAAC: n edustajisto. Se kokoontuu joka toinen vuosi konferenssien yhteydessä ja siellä tehdään kansainvälisen ISAAC:n toimintaa koskevat päätökset ja linjaukset seuraaville kahdelle vuodelle. Kokoukseen osallistuu eri jäsenmaiden puheenjohtajat ja edustajia 1-5 paikallisen jäsenmäärän mukaisesti. Kokouksissa on parina viime vuonna ollut vilkasta keskustelua hyvinkin erilaisista aiheista ja sitä kautta kokoukset ovat myös hyvin kiinnostavia. Viime vuosina edustajistoa on puhuttanut mm. jäsenmaksut ja tiedottaminen. Myöskin tutkijaseminaari jäi itseltäni tänä vuonna väliin. Nostan siis esille pari mieleeni jäänyttä asiaa varsinaisesta konferenssista. Mitään varsinaisesti aivan uutta ja ihmeellistä en tällä kertaa kokenut löytäneeni. Sen sijaan sain vahvistusta monille omassa työssäni kohtaamille asioille ja taas uusia kokeiltavia ideoita. Yleisenä huomiona voisi todeta aikuisten asioita käsittelevien esitysten lisääntyneen. Nyt oli jo useita esityksiä, joissa pohdittiin 10

11 AAC:n käyttöä esim. afaattisten henkilöiden kanssa. Aiemmin lähtökohta on ollut selkeämmin lapsiin suuntautunut. Myös erilaiset keskusteluun ja vuorovaikutukseen liittyvät kysymykset olivat paremmin esillä kuin ennen. Tilaa uusille asioille on tullut kommunikoinnin apuvälineiden puolelta, joiden esittelyjä oli ehkä vähemmän ja monissa niissäkin uusi vuorovaikutuksellisempi näkökulma. Tämä näkemykseni on syntynyt omien kokemusteni lisäksi niiden keskustelujen pohjalta, jota kävin muiden konferenssikävijöiden kanssa. Mutta lupaamiani omia kokemuksia: Irlannista tullut Martina Smith oli tutkinut henkilöstön koulutuksen vaikuttavuutta hyvin samankaltaisin lähtökohdin kuin minä omaa projektiani Ollaan puheväleissä vai ollaanko? esitellessäni. Molemmilla oli koulutettu kunnallisia työntekijöitä, joiden perustiedot puhevammaisuudesta ja puhetta tukevasta ja korvaavasta kommunikoinnista olivat ennen koulutusta hyvin vähäiset. Koulutuksesta saatu hyöty näytti ilmeiseltä niin Irlannissa kuin Suomessakin erityisesti työntekijöiden itsensä arvioimana. Martina Smith oli kysellyt koulutuksen vaikutusta myös puhevammaisilta henkilöiltä. Heidän arvionsa työntekijöissä tapahtuneista muutoksista ei ollut ihan yhtä hyvä. Myös mm. Kaisa Martikainen on tehnyt samansuuntaista tutkimusta omassa projektissaan. Loimme kontaktin toisiimme ja jatkamme varmasti keskustelua aiheesta sähköpostitse. Toinen esimerkkini on saksalaisen Ursi Kristenin hieno esitys, joka viilsi kuin kuuma veitsi rinnassani. Hän toi esille vanhan tutun asian leikistä ja siinä tapahtuvasta ohjaamisesta. Kuka saa oikeasti ohjata leikkiä? Vanha tuttu juttu ja niin vaan huomasin taas huonon omantunnon riivavaan itseäni. Kuinka usein kuitenkin huomaan ohjaavani leikkiä, keskustelua, yhteistä tekemistä, kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta! Juuri minä tiedän mitä haluan yhteisessä tuokiossa harjoitettavan, mikä on tärkeää tälle lapselle, nuorelle, aikuiselle juuri tällä tapaamiskerralla, mitä asioita tulee salakavalasti ujuttaa leikin tai keskustelun lomaan. Ja taas ollaan tilanteessa, jossa joutuu oikeutetusti kysymään. Kuka tätä leikkiä todellisuudessa ohjaa?? Ursi Kristen toi videoesimerkeillä hienosti esille tämän salakavalasti meihin piiloutuneen pikku opettajan, joka ei hellitä koskaan. Ja muutoksen, kun huomaamme sen ja todella annamme lapsen ohjata leikkiä. Miten paljon motivoivampia tilanteet lapselle, nuorelle ja aikuiselle ovat, kun hän saa täysivaltaisesti osallistua niiden ohjautuvuuteen. Kommunikointialoitteet ja AAC: n käyttö lisääntyivät merkittävästi. Olen taas (ainakin hetken) parempi/tasavertaisempi kumppani. Näiden lisäksi tietenkin monta muuta asiaa ansaitsisi maininnan, kuten millaiset mahdollisuudet AAC:lla kommunikoivalla henkilöllä on pärjätä kielellisissä testeissä? Onko kuvakommunikointia käyttävän henkilön kommunikointitaulussa keskustelusanastoa vai pelkkään nimeämiseen käytettäviä ilmauksia? Onko puhevammaisen henkilön identiteetti erilainen kuin puhuvan? Miten tasa-arvo keskusteluissa toteutuu puhevammaisen henkilön ja puhuvan henkilön välillä? Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Monista mainitsemistani asioista keskustelut jatkuvat kansallisilla foorumeilla. Niin meillä Suomessakin. Siihen keskusteluun mahtuu kaikki mukaan. Arkiset kokemuksemme kasvattavat pikkuhiljaa yleistä tietoa ja näin saamme kartutettua AAC asioiden laajenevaa tietopakettia. Kansainvälisellä tasolla keskustelu jatkuu ISAAC:n kotisivuilla ja seuraavassa kansainvälisessä konferenssissa, joka pidetään Dusseldorfissa heinä-elokuun vaihteessa Sinne ovat kaikki tervetulleita! Kristina Huuhtanen, puheterapeutti ISAAC Suomi Finland ry Suomen CP-terapiayhdistys myönsi vuonna 2004 kirjoittajalle apurahan ISAACin konferenssiin Brasiliassa. 11

12 The scientific programme of the conference will include lectures from following acknowledged speakers: Roslyn Boyd, Australia Peter Rosenbaum, Canada Raymond Kent, USA Karin B. Nelson, USA Giovanni Cioni, Italy Martin Bax, UK Stephen von Tetzchner, Norway Ann-Christine Eliasson, Sweden Olof Flodmark, Sweden Hans Forssberg, Sweden Johan Malmqvist, Sweden Minna Sandberg, Finland Eija Särkelä, Finland Timo Ahonen, Finland Ilona Autti-Rämö, Finland Lauri Haapanen, Finland Mikko Hallman, Finland Lea Hyvärinen, Finland Eira Jansson-Verkasalo, Finland Pirjo Korpilahti, Finland Kaisa Launonen, Finland Silja Pirilä, Finland Timo Saloviita, Finland Mikko Sams, Finland Helena Törölä, Finland KANSAINVÄLINEN CP-KONFERENSSI OULUSSA Abstraktit mennessä Osallistumismaksu ennen ennen jälkeen 450 Presymposium Oulussa Postsymposium Kuusamossa Kongressipaikka: Oulun Yliopiston Lääketieteen laitos Aapistie 7, Oulun Yliopisto Katso tarkemmin 12

13 Koululaisen juttuja Krista Heimonen Esiinnyin kissana koulun vappujuhlissa Hei! Minä ja kitara Minä olen Yasmine. Olen 7-vuotias EHA- 2 luokan oppilas. Minulla on oikeanpuoleinen hemiplegia. Osaan kävellä itsenäisesti ja vauhtia riittää joskus niin paljon, etteivät aikuiset aina ehdi perääni. Välillä hyödynnän nopeuttani pieneen kepposteluun, kuten vessanpytyn pesuun hammasharjalla tai herkkujen nappaamiseen kaapeista. Ilmaisen itseäni 1-2 sanan lauseilla ja viittoen. Osaan myös tehdä kuvilla lauseita samoin kuin uudella puhelaitteellani, joka on kovassa käytössä niin kovassa, että laitetta täytyi jo hieman korjatakin. Meille saatiin juuri kotiin tuliterä tietokone, jolla pelaamisesta siskon kanssa välillä nahistellaan. Onneksi pääsen nauttimaan tietsikkatyöskentelystä myös koulussa. Vapaa-ajallani pulikoin sisarusten kanssa ammeessa ja käyn uimassa sekä ratsas- tamassa. Kevään tultua mieliharrasteeni on ehdottomasti pyöräily. Rakastan myös hyvää kirjallisuutta ja lasten ohjelmia. Kulinaristina rakastan juustoja. Juusto on minulle niin mieleistä, että sen avulla minua houkuteltiin aikoinaan kävelemäänkin. Perjantaita odotan aina innolla, sillä silloin vietetään namnam päivää ja herkutellaan vihreillä sipseillä (sour cream & onion) sekä karkeilla. Ohessa tämän kevään vappukuva, jossa esiinnyn kissana koulun vappujuhlissa. Kuplien puhaltelu oli kivaa, mutta vappuilmapalloja pelkäsin vietävästi. Toinen pelkoni aihe oli aikoinaan kitara, mutta vähitellen totuttelin siihen ja lopulta sain aivan oman kitaran joulupukilta. Nykyisin olen melko taitava kitaristi ja musiikkiterapiassa olen alkanut treenata rumpujen soittoa. Kitarakuva on napattu päiväkodilla Kuulette minusta ja ystävistäni lisää vuoden 2006 liikuntavammoja käsittelevissä, diagnoosikohtaisissa koulutuksissa! Hauskaa kevättä ja aurinkoista kesää toivottelee Yasmine perheineen! 13

14 Yhdistyksen johtokunta esittäytyy Aloitamme sarjan, jossa johtokunnan jäsenet kertovat itsestään ja toiminnastaan yhdistykssessä. Sarja jatkuu seuraavissa tiedotteissa. Paula Herkman Olen Paula Herkman, omaa sukuani Ojajärvi, AACstä innostunut puheterapeutti Helsingistä. Olen työskennellyt lähes kymmenen vuotta HUS Lasten ja nuorten sairaalassa Tietoteekissa, muualla en ole vielä ehtinyt töitä tekemään. Cp-terapiayhdistykseen olen kuulunut vuodesta 1996, koko ajan hallituksessa, aluksi jäsenenä, sitten koulutusvastaavana ja nyt sihteerinä. Yhdistyksen puheenjohtaja Hannele Merikoski sai minut puhuttua toimintaan mukaan jo opiskelijana. Olen pitänyt koulutuksen järjestämistä jäsenistölle erittäin tärkeänä tehtävänä. Tähän mennessä hohdokkain koulutus on ollut 25-vuotisjuhlaluento ja iltajuhla, joiden järjestämisessä oli paljon vaivaa, mutta hyvä toimikunta sai asiat sujumaan ja kokemus oli hieno. Töiden ja järjestötoiminnan lisäksi elämääni kuuluu tytär Hilda, jonka kuviakin on tiedotteissa vilahdellut, sekä aviomies Ilkka. Soitan aktiivisesti bassoa ja saksofonia, joten jos en olisi ajautunut puheterapia-alalle, tienaisin leipäni varmaankin kevyen musiikin parissa. Sydäntäni lähellä on varhaiskuntoutus ja perheiden varhainen motivointi puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käyttöön. Mottona elämässäni voisi olla vaikka tärkeintä ei ole vauhti, vaan oikea suunta. Leila Elovainio Ammatti fysioterapeutti, työpaikka Ruskeasuon koulu. Yhdistystoiminta on minulle tapa olla aktiivisesti mukana ja pysyä ajan hermolla. Nykyinen toiminta koulutustoimikunnassa antaa myös väylän pohtia moniammatillisesti erilaisia koulutuksia. Se virkistää! Eija Helminen Valmistuin lääkintävoimistelijaksi Helsingistä Työtä olen tehnyt lasten fy- sioterapeuttina päätoimisesti yli 20 vuotta. Olen Lasten terapiakeskus Terapeijan perustaja ja työskennellyt siellä viimeiset 15 vuotta vaikeavammaisten lasten terapeuttina ja monialaisen kuntoutuksen kehittäjänä. Vuosien varrella olen valmistunut AAC-työntekijäksi ja työnohjaajaksi. Yhdistyksessämme olen ollut mukana hallituksessa 80-luvun lopusta. Yhdistystoiminta auttaa pysymään ajan hengessä ja tarjoaa mukavaa puuhastelua ja hyvää seuraa. Rentoutuakseni laskettelen ja pelailen golfia.edustan Suomea European Disabled Golf Assosiationin Medical Committeessa. Tavoitteena - Carpe diem Elä tässä ja nyt! Tuija Karhula Olen valmistunut fysioterapeutiksi Helsingistä 24 vuotta sitten ja erikoistuin vuonna 1986 pääaineena neurologia ja sivuaineena ortopedia. NDT- kurssi vuonna 1992 ja babykurssi Työkokemusta on kertynyt ulkomailta Islannista ja Sveitsistä ja täällä kotimassa olen työskennellyt julkisella ja yksityisellä puolella monet vuodet. Lasten fysioterapiasta minulla on kokemusta Auroran lastensairaalasta, Helsingin terveyskeskuksesta ja Folkhälsanin kuntoutusosastolta Habbenilta. Olen saanut valtavasti laajampaa näkemystä ja osaamista mahtavilta työtovereiltani (neurologit, lastenlääkärit, ortopedit, psykologit, sosiaalityöntekijät, hoitajat, teknikot, puheterapeutit ja toimintaterapeutit ym) uran aikana. Myös vahva osallistuminen järjestötoimintaan ja koulutuksiin on ollut minulle tärkeä tapa viedä kuntoutusasioita eteenpäin ja kannustaa nuoria terapeutteja eteenpäin ammatissa. Tänä päivänä toimin Suomen Fysioterapeuttiliiton hallituksessa ja yritäjätoimikunnassa, Uudenmaan Fysioterapeuttien yritäjäyhdyshenkilönä ja potilasasiamiehenä, sekä CP-terapiayhdistyksessä. Työskentelen v perustamassani Lasten ja nuorten terapiakeskus Resiinafysiossa. Mottoni on Työ pitää tehdä hyvin ja kunnolla. Hannele Merikoski Työskentelen puheterapeuttina, Espoon Kahvakeskuksen toiminnanjohtajana sekä työnohjaajana Olen yhteisöllisen kuntoutuksen kouluttaja ja ohjaaja työyhteisössä, joissa vuorovaikutus on haaste. Erityisosaamisalueenani on AAC eli puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot sekä tietokoneavusteinen kuntoutus puheterapiassa ja vuosien kokemus kouluttamisesta valtakunnallisesti. Esityksiäni on ollut myös kansainvälisissä konferensseissa mm. ISAAC Olen toiminut10v Lastenlinnassa mm. Lastenlinnan Tietoteekin perustaja ja kehittäjä. Vuodesta 1990 lähtien olen toiminut yksityinen ammatinharjoittaja virkatyön ohella. Vuosina toimin Kilon päiväkodin yhteisöllisen kuntoutusprojektin (Kilo -projekti) vetäjä. Vuodesta 2000 Kahvakeskuksen toiminnanjohtaja. Olen toiminut vuodesta 1989 Suomen CPterapiayhdistyksen johtokunnassa tiedottajan, sihteerin ja puheenjohtajan tehtävissä. Myös Suomen ISAAC:in johtokunnan toiminnassa olen ollut 13 vuoden ajan. Nykyisin olen mukana myös kunnallispolitiikassa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen yleensä kiinnostaa erityisesti vammaisuuden näkökulmasta. Motto: Yksilön hyvinvointi on toimivan yhteisön perusta 14

15 Cp-terapiayhdistyksen johtokunnan, toimikuntien ja opintopiirivastaavien suunnittelukokous pidettiin Rymättylässä Herran kukkarossa luonnonkauniissa maisemissa. Ohessa herkullisen paikallisen tyrnivoin ja uunijuuston resepti... TYRNIVOI 500 g voita 400 g Oivariinia 1/2 dl tyrnimehua Pehmennä voit. Sekoita monitoimikoneessa ja anna kovettua jääkaapissa. UUNIJUUSTO 4 dl ruokakermaa 3 dl maitoa 6 munaa 1 tl suolaa Sekoita ja kaada vuokaan. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Kuvat Tuija Ollikkala 15

16 UINTIA RUSKEASUON KOULULLA Ruskeasuon koulu on julkaissut uintikirjan Taitavaksi vedessä Ruskeasuon koulu, Ruskis, on valtion erityiskoulu, joka toimii myös palvelu- ja kehittämiskeskuksena. Ruskiksella opiskellaan ja kuntoudutaan. Oppilaina on liikuntavammaisia, monivammaisia ja pitkäaikaissairaita oppilaita esiopetuksesta lisäopetukseen. Uinnista on Ruskiksella muodostunut tärkeä liikkumisen muoto, ja se tukee monin myös muuta oppimista. Tämän vuoksi Ruskeasuon koulussa on kehitetty järjestelmällistä ja soveltavaa uimaopetusta aina 1970-luvun lopulta alkaen, ja nyt vuosikymmenten saatossa kertynyt kokemus on koottu yksiin kansiin myös Ruskiksen ulkopuolella olevien erityistukea tarvitsevien uimareiden tueksi. Taitavaksi vedessä -kirjaan on koottu käytännönläheisiä vinkkejä uinnin alkeiden opettamisesta ja avustamisesta erityistukea tarvitseville uimareille ikään tai vammaan katsomatta. Kirjassa pyritään tekstein ja monin kuvin valottamaan erityistukea tarvitsevien uimaopetusta. Uimataitoa pidetään kansalaistaitona, ja siksi jokaisella tulee olla mahdollisuus, jos ei uimataidon, niin ainakin vesitaidon saavuttamiseen. Vesitaito on sitä, että osaa olla vedessä ja veden alla mutkattomasti, pelkäämättä ja nauttii siitä. Kirja on tarkoitettu kaikille soveltavasta uimaopetuksesta kiinnostuneille. Kirjoittajat toivovat, että kirjasta on hyötyä uimareille itselleen, heidän perheilleen, uimaopettajille, terapeuteille, uintiavustajille ja eri alojen opiskelijoille sekä että yhä useampi rohkaistuu uinnin mielenkiintoiseen, liikunnalliseen maailmaan. Vesi vapauttaa liikkumaan Taitavaksi vedessä soveltavaa uinnin opetusta erityistukea tarvitseville uimareille Kirjassa on käytännönläheisiä vinkkejä kuvin ja sanoin erityistukea tarvitsevien uimareiden alkeiden opettamisesta ja avustamisesta. Kirjan tekijöinä ovat fysioterapeutit ja erityisuinnin kouluttajat Kira Durchman ja Mari Jokitalo. Julkaisu ja myynti: Ruskeasuon koulu. Tenholantie 15, Helsinki. Kirjan hinta 35 (+ postitusmaksu) Tilaukset Ruskeasuon koulun vahtimestareilta (09) Uintia pidetään terveellisenä liikuntamuotona, ja sitä suositellaan hoidoksi moniin vaivoihin. Uinnilla ja allasharjoittelulla on runsaasti positiivisia vaikutuksia erityistukea tarvitsevalle uimarille, onpa kyse sitten liikunnallisesta kuntoutuksesta, kuntoliikunnasta tai urheilusta. Vesi kannattelee uimaria ja estää nivelten kuormittumisen kuivalla maalla liikkumiseen verrattuna. Uimarin paino altaassa vähenee lähes 90 prosenttia, joten kehonosat eivät rasitu liikaa. Vesi vapauttaa liikkumaan ja suo monipuolisia onnistumisen mahdollisuuksia ja elämyksiä. Vesi virkistää Uinti ja vedessä liikkuminen on erinomainen tapa vahvistaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä, kehittää lihasvoimaa ja ylläpitää nivelten liikelaajuuksia. Vedessä oman kehon liikkeiden tuntemus, koordinaatio ja tasapaino lisääntyvät. Useimmiten uimari on asennossa, jossa hän ei näe omaa kehoaan, vaan hänen tulee muuten kuin näköaistin avulla hahmottaa kehonsa asento ja kontrolloida liikkeitään. Veden ominaisuuksien avulla jokainen voi säädellä harrastuksensa sopivan haasteelliseksi itselleen. Veden noste ja kehon kelluvuus helpottavat liikkumista. Toisaalta vesi vastustaa uimarin liikkeitä yhdeksänkertaisesti kuivalla maalla liikkumiseen verrattuna. Raajojen ja vartalon asento ja liikesuunta vaikuttavat vastuksen määrään ja sitä voi hyödyntää tehostamaan harjoittelua. Veden paineen vaikutuksesta uimarin hengitys harjaantuu kuin itsestään paineen vastustaessa sisäänhengitystä ja helpottaessa uloshengitystä. Vesi virittää oppimaan Vedessä voi aina oppia uutta. Esimerkiksi taloudellista ja virtaviivaista uinnin 16

17 tekniikkaa voi harjoitella ja hioa minkä ikäisenä tahansa. Itseluottamus rakentuu, ja vedessä ihminen liikkuu tasa-arvoisemmin muiden kanssa, mikä on kenties tärkeämpääkin kuin uintiharjoittelun myönteiset, fyysiset vaikutukset. Vedessä liikkuminen antaa valmiuksia myös muuhun liikuntaan. Allasharjoittelua voi hyödyntää lisäosana tai vaihteluna esimerkiksi fysioterapiassa. Terapeutin tulee tällöin oman uima- ja vesitaitonsa lisäksi tuntea veden mekaaniset ominaisuudet sekä altaassa avustamisen ja ohjaamisen periaatteet. Veden terapeuttisista ominaisuuksista huolimatta allasympäristö on uimarille vaativa ja haasteellinen. Erityistukea tarvitsevien uimareiden harjoittelutilanteet voivat toteutua monin eri tavoin. Kullekin uimarille sopivimpaan tapaan vaikuttavat asuinpaikkakunnan tarjoamat palvelut ja puitteet uintiharjoittelulle. Uimassa voi käydä yksilöllisesti esimerkiksi perheen, avustajan tai terapeutin kanssa tavallisella uimahallivuorolla, jolloin uimassa on paljon muitakin ihmisiä. Ohjattu harrastus ryhmässä on monille mieluisa tapa. Uimari voi osallistua joko erityistarpeita vaativille uimareille tarkoitettuun ryhmään, tai integroitua tavalliseen alkeis- tai jatkoryhmään. Tähän vaikuttavat omat taidot ja käytännön rin kanssa edetään monitasoisesti, usealla eri uinnin alueella. Jos uimari on pelokas vedessä tai ei ole motivoitunut, edetään pienin askelin etsien tarpeeksi turvallisia ja tuttuja, helppoja tehtäviä ja leikkejä sekä uimarin kiinnostuksen kohteita. Ainoana tavoitteena voi olla, että uimari nauttii uintikerrasta ja haluaa kokea sen uudelleen. Varsinaisen vesitaidon ja uimaan oppimisen saavuttamiseksi tärkein asia on kuitenkin hengityksen hallinta, jolla on suuri merkitys rentoutumisen ja tasapainon löytämisessä eri asennoissa. Uimarin tulee vähitellen pystyä löytämään ja säilyttämään turvallinen hengitysasento kaikissa tilanteissa. Hengityksen hallinta on yhtä tärkeää osata uidessa apuvälineillä kuin ilman niitä. Vesi elementtinä voi luoda erityistukea tarvitsevalle uimarille sellaisen riippumattomuuden tunteen, jollaista mikään muu ympäristö ei voi tarjota. Tavoitteena onkin, että uimarille löytyy tapa uida myös itsenäisesti apuvälineillä tai ilman. Ruskeasuon koulu on panostanut monipuolisiin uima-allas sekä suihku- ja pukuhuonetilojen apuvälineisiin, jotta oppilas voisi toimia ja harjoitella arjen askareita mahdollisimman itsenäisesti. Vedessä apuvälineistä ei kokemuksemme mukaan ole ollut vaikea päästä eroon oppilaan edistymisen myötä allasharjoittelussa. Apuvälineet totuttavat uimaria vesielementtiin, mahdollistavat itsenäisen uintitavan jo varhaisessa harjoittelun vaiheessa, monipuolistavat ja houkuttelevat tuomaan taitoja esiin. Joka uintikerralla oppilas ui silti sekä apuvälineillä että ilman, uinnin tekniikkataitureita lukuun ottamatta, jotta oppilas oppii luottamaan realistisesti omiin taitoihinsa. Artikkelin koonnut: Mari Jokitalo fysioterapeutti, NDT, Bobath-terapeutti, erityisuinninohjaaja- kouluttaja RUSKEASUON KOULU järjestelymahdollisuudet. Uintitoimintaa järjestetään vauva- ja perheuinnista alkaen aina aikuisten uimakouluun ja vesivoimisteluun asti. Uimahalleista, kuntien liikuntatoimesta sekä vammaisjärjestöistä ja paikallisyhdistyksistä tiedustelemalla löytää usein sopivimman ryhmän tai uintivuoron. Uintiharjoittelusta innostuneen uima- Vesi kannattaa Ruskeasuon koulu tarjoaa myös maksullisena palveluna yksilöllisesti toteutettua uinnin konsultaatiota muille kuin koulun oppilaille osana ohjaustoimintaa. Fysioterapeutit ja erityisuinnin kouluttajat Kira Durchman ja Mari Jokitalo antavat ohjausta ja eväitä omatoimiseen harjoitteluun asiakkaalle, hänen huoltajilleen, terapeuteille, avustajille ja muille asiakkaan kanssa uintia harrastaville henkilöille. Maksavana tahona toimivat useimmiten keskussairaalat. Uinnin konsultaatioista voi tiedustella Ruskeasuon koulun fysioterapiasta/ yhdyshenkilö Kira Durchman / 17

18 w w w. s u o m e n c p t e r a p i a y h d i s t y s. f i Teema 2006 Suomen CP-terapiayhdistyksen pääjulkaisu Teema - lehti ilmestyy kerran vuodessa toukokuussa. Lehti sisältää lasten terapia-alan asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita ja matkaraportteja. Uusia kirjoittajia kaivataan ja voit ottaa yhteyttä teidotusvastaavaan. Mainosilmoitusten myynti tiedotusvasttaavan kautta! MEDIAKORTTI Tekniset tiedot: Lehden koko A 4 ( 210 x 297 ), painetaan digitaalisesti Väri m/v, kannet vihreä lisäväri Sivumäärä sivua Levikki 1200 kpl Jakelu Suomen CP-terapiayhdistyksen jäsenet, erikoisalayhdistykset, erityiskoulut,cp-liitto, Suomen Fysioterapeuttiliitto, Puheterapeuttiliitto, Toimintaterapeuttiliitto, yliopistolliset sairaalat yms. Julkaisu/laskutuskuukausi on toukokuu Aineistot Aineisto hyvälaatuisena paperioriginaalina, leykkeellä. CD:llä tai sähköpostillaa liitetiedostona. Aineistojen jättö viimeistään osoitteella Tiedotusvastaava Eija Helminen Kirsikkakuja 3 D 2, Espoo tai sähköpostilla eija.helminen@terapeija.fi p Ilmoitushinnat 1/1 sivu 250 1/2 sivu 130 1/3 sivu 100 1/4 sivu 90 1/8 sivu 50 Etusisäkansi 260 Takasisäkansi 260 Hintoihin ei lisätä alv-%a Lisätietoja Tiedotusvastaava Eija Helminen gsm

19 Erfarenhet och verklighet Matilda Friberg Efter att jag studerat två år ergoterapi i Helsingfors, vid yrkeshögskolan ARCA- DA, hade jag en känsla av att jag ville få mera ut av min utbildning, jag ville uppleva och se något nytt och på detta sätt få en bättre bild av vad för olika inriktningar och möjligheter det finns inom yrket. Jag drömde alltid om att åka utomlands och träna och tävla med mina hästar som så många andra finska ryttare gör eftersom mellan Europa har ett så mycket större utbud på tränaren och tävlings möjligheter. Därför tänkte jag att det skulle vara en ypperlig chans att kombinera ett år utomlands med träning och tävling samt studier. Eftersom jag köpt en ny häst via min nuvarande tränare Miranka Schellekens i Mars 2004 var det inte svårt att bestämma vart jag ville åka. Miranka träffade jag i Belgien 2003 på VM tävlingarna för handikappade ryttaren. Miranka har varit tränare för det holländska landslaget samt det israeliska landslaget i Sydney och Aten. Jag tog reda på vilka yrkeshögskolor som min skola ARCADA hade kontrakt med angående utbyteselever. I Holland hade min skola inga kontakter men däremot med en yrkeshögskola i Brugge/Belgien. Först tyckte jag att det var synd att det inte gick att ordna ett utbytes kontrakt med en skola i södra Holland eftersom det var dit jag skulle flytta med mina hästar. Men efter en tid vande jag mig vid tanken om att studera 9 månader i Belgien. Den första planen blev att jag i maj 2004, efter att jag slutat skolan i Helsingfors flyttade till södra Holland med mina hästar för att träna med Miranka hela sommaren. I oktober flyttade jag till Belgien för att börja studera där. Före jag åkte i väg fanns det dock en hel del praktiska saker att tänka på och ordna så som boende, assistent, ansökande av studieplats som utbytes elev samt stipendier, hyres bidrag, studiestöd, handikapp bidrag etc. Främst måste jag tänka över frågor angående boende och assistent. Hur skulle jag klara mig när jag inte har familj och vänner som ställer upp då jag behöver hjälp. Vad måste beaktas vid boende? I vilka dagliga aktiviteter behöver jag hjälp...? Assistent: vän eller arbetstagare?! Att hitta en passande assistent blev ingen lätt uppgift! För det första måste det vara en person som var van vid hästar eftersom jag huvudsakligen behöver hjälp med mina hästar och med ridningen. För det andra måste det vara en person som var färdig att stanna utomlands i drygt ett år. För det tredje är det viktigt att din assistent är en person som du trivs med och har lätt att samarbeta med. En hel del vänner verkade intresserade av jobbet. Det är dock vanligt när du frågar en vän att bli din assistent, blir rollen som vän och arbetstagare lite oklar vilket kan leda till besvär främst för vänskapsförhållandet. Främst i situationer där man inte är av samma åsikt med sin assistent kan det vara svårt att klargöra vad assistentens uppgift är. Skall en assistents åsikt om en sak få påverka på ditt handlande? Hur mycket skall en assistent hjälpa? Hur mycket hjälp kan jag be av min assistent utan att behöva känna mig som om jag utnyttjar min assistent Men då kommer vi alltid till det faktumet att jag betalar henne/honom lön för det var hon/han gör betyder detta att det är jag ensam som bestämmer hur saker och ting skall skötas? Mina erfarenheter av olika assistenter har bevisat att det är väldigt viktigt att göra skillnad mellan när man umgås som vänner och när det handlar om ett arbetsförhållande. På detta sätt kan man undvika att ingendera parten behöver känna sig utnyttjad. Hanna och jag utanför choklad butiken i Brugge Studier Jag började studera ergoterapi eftersom jag ansåg att det är en växande terapiform som har en mycket bred syn på människan i olika livssituationer. Inom ergoterapi finns det även en mycket stor variation på arbetsområden och arbetsuppgifter vilket möjligen gör det lättare för mig i framtiden som rörelsehandikappad terapeut att hitta min plats på arbetsmarknaden. Mina studier som utbyteselev i Brugge/Belgien var planerade så att jag skulle både göra tre praktikfält samt tentera vissa teori föreläsningar. Kursutbudet för utbildningsprogrammet i ergoterapi ser rätt så lika ut som de kursutbud som yrkeshögskolan i Finland erbjuder. Ergoterapiutbildningen (bachelor degree) är en 3 år lång utbildning. Själv deltog jag i ett par föreläsnings serier. Det visade sig dock vara tuffare än vad jag förväntat mig eftersom all undervisning samt undervisnings material var på flamländska. Jag genomförde aven ett av mina praktikfällt i Belgien på en skola för handikappade barn och ungdomar. Jag hade praktik 2-3 dagar i veckan. Arbetsuppgifterna för studeranden skiljde sig ganska mycket från det som jag var van vid från Finland. Det erbjöds mycket mindre handledning, ganska långt gick arbetet ut på 19

20 Ute på stranden i Oostende att självständigt handleda patienter. Detta var både på gått och ont, självständigt arbete ger en massa erfarenheter men eftersom jag inte behärskade det aktuella språket till 100 procent kändes det lite väl tufft att arbeta ensam utan direkt handledning. I många situationer hade jag en känsla av att jag inte kunde ge 100 procent av mig själv och min kunskap på grund av kommunikations svårigheter. Det som kom som en stor överraskning för mig var lärarnas och handledarnas attityd och bemötande av en rörelsehandikappad studerande. Jag var den första rörelsehandikappade studerande som studerat på skolan vilket gjorde lärarna lite osäkra om hur de skulle ställa sig till mig, mitt handikapp och mina prestationer. Främst vad det gällde praktikfältet uppstod det situationer då min handledare tvivlade över min arbetsinsatts på grund av mitt rörelsehandikapp. Denna typ av bemötande var något helt nytt för mig, jag har aldrig upplevt liknande situationer på praktikfält i Finland. Tvärtom brukar yrkeskunniga människor inom rehabiliterings branschen vara glada över att en person med ett eget handikapp vill dela med sina livserfarenheter och använda dessa inom ett yrke. Men bemötande jag fick i Belgien gav mig också mycket nytt. Det öppnade mina ögon för realiteter och verkligheter angående min framtid som en rörelse handikappad terapeut, jag måste lära mig att se vilka arbetsuppgifter är möjliga för mig att utföra och vilka arbetsuppgifter som inte är möjliga. Efter detta utbytes år i Belgien - Holland kommer jag att åka tillbaka till Finland för att slutföra mina studier i Helsingfors. Träning och tävling Men som sagt har jag inte tillbringat mitt utbytes år i Belgien/Holland bara med att sitta på skolbänken utan jag har använt en stor del av min tid till att träna och tävla med mina två hästar. Handikapp dressyr tävlingarna rids i 4 olika kategorier. Ryttarna klassas in i de olika kategorierna på basen av hur gravt eller lindrigt hans/hennes handikapp är. Detta betyder att ryttare med de lindrigaste handikappen rider i kategori fyra medan ryttare med grava handikapp rider i kategori ett. För att klara sig på internationell nivå inom handikappridning krävs det hård och målmedveten träning med hjälp av en bra tränare. Men då kan man ju fråga sig vad innebär målmedveten träning för en handikappad idrottare samt vem är en passande tränare? Att säga vem är en passande tränare är väldigt svårt, alla idrottare har olika syner på hurdan en bra tränare är. Det är mycket individuellt, för en person passar en viss tränares tränings metoder medan dessa inte passar för en annan person och vise versa. De egenskaper som jag anser viktiga hos en tränare är att hon/ han för det första är aktiv inom den aktuella sporten, detta ger en mycket djupare syn hos din tränare samt en god förmåga att kunna förstå olika typs problematik samt möjligheter till att lösa problem som uppstår. Med andra ord menar jag att tränaren måste ha en väldigt god känsla över vad hon/han lär ut. Dessutom är det viktigt när det gäller tränare för handikapp idrottare att hon/ han har en inblick i olika handikapp samt svårigheter som dessa medför. Detta är dock tyvärr i många fall en bristande länk hos många tränare. Det är ytterst sällan du hittar en duktig ridtränare som samtidigt skulle ha god kunskap eller en utbildning i exempelvis människans anatomi och neurologi. Detta betyder med andra ord att din tränare måste vara rätt öppen för nya idéer vad gäller tränings metoder och eventuella hjälpmedel. För att detta skall lyckas kan det vara bra att din tränare kan samarbeta t.ex. med din egen fysioterapeut och på detta sätt få en bredare inblick i vad som är ryttarens problemområden samt vilka möjligheter det finns till att lösa dem. Med ett bra samarbete mellan ryttare, tränare samt en person som har kunskap i hur människans anatomi och neurologi kan man uppnå en målmedveten träning. Själv anser jag att samarbeten med min tränare Miranka Schellekens fungerar bra, vi har hittat den rätta balansen för träningen av mina hästar. Träningen av mina hästar innebär både att Miranka handleder mig när jag rider men också att hon regelbundet rider mina hästar för att upprätthålla deras jämn sidhet och känslighet. För att upprätthålla en målmedveten träning krävs det oerhört mycket träning tillsammans med mina hästar. Vanligen rider jag mina båda hästar sex gånger per vecka, utöver detta måste jag dock upprätthålla min egna fysiska kondition. Detta är dock inte så entydigt som det låter. Många idrotts grenar var man kan förbättra styrka, uthållighet och koordination är inte värst bra för en spastisk diplegiker eftersom de höjer spastisiteten avsevärt. Det som jag för tillfället märkt att är ett hållbart träningsschema för mig själv är att regelbundet gå hos en fysioterapeut samt göra vissa övningar och tänjningar på egen hand varje dag. Men vad är då mitt mål med min träning? Som det viktigaste målet med min träning anser jag att utvecklas som ryttare samt som ekipa- 20

21 ge med mina hästar. Tävlingar och framgång i dessa ser jag inte som ett mål med mitt tränande men jag anser tävlingar som ett bra sätt att kolla upp hur din träning egentligen framskrider. Klart tycker jag att det är roligt att tävla och åka till olika tävlingar. Man lär sig känna en massa nya människor från olika länder och ser olika sätt att träna vilket ger många nya idéer för mig. Som milstolpar för min träning har jag satt EM 2005, VM 2007 samt Paralympiskaspelen Om mina planer fullföljs det får tiden visa... Matilda Friberg Honskbyvägen 56, JORVAS frimat@arcada.fi Minna och Olympic jag och Quality Uusi työryhmä perusteilla Ulla Strom Monivammaisten lasten moniammatillisen kuntoutuksen suunnittelu ja toteuttaminen parhaalla mahdollisella tavalla on työryhmille ja terapeuteille vaativa pitkäaikaisprosessi. Suomen CP-terapiayhdistyksen hallitus on päättänyt perustaa työryhmän, jonka tarkoituksena on pohtia monivammaisten liikuntavammaisten kuntoutukseen ja sen järjestämiseen liittyviä pulmia. Myöhemmin ongelmista neuvotellaan esim. KELAn kanssa. Tuleeko mieleesi tärkeitä tälle työryhmälle kuuluvia aiheita tai kysymyksiä? Ne voivat liittyä kuntoutussuunnitelman laadintaan tai terapiasuosituksiin, terapiatyöryhmien toimintaan (terapia-asemat) tai yksittäisen ammatinharjoittajan työhön. Otamme mielellämme vastaan tämän aihepiirin ehdotuksia ja kysymyksiä. ft Eija Helminen eija.helminen@terapeija.fi, pt Kirsi Neuvonen ka.nurminen@kolumbus.fi ja pt Ulla Ström ulla.strom@tyks.fi Terapianurkka Ratastie 16, Nummela puh./fax ( 09) posti@terapianurkka.net Terapianurkka on toiminut Länsi.Uudenmaan alueella vuodesta 1995 alkaen. Toimimme Vihdin, Lohjan, Kirkkonummen, Sammatin ja Nummi-Pusulan alueilla tarjoten fysio-, puhe-, toiminta-, ratsastusterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta keskittyen lapsiin ja nuoriin. Palveluihimme kuuluu myös työnohjaus. 21

22 Yhdistyksen apurahat Suomen CP-terapiayhdistyksen apurahojen suuntaa antavat myöntämisperusteet - Apuraha voidaan myöntää vain yhdistyksen pidempiaikaiselle jäsenelle (vähintään vuoden jäsenyys). - Yhdistyksen hallitus tekee päätöksen anomusten perusteella. - Apurahoista päätetään kaksi kertaa vuodessa; hakemukset tulee lähettää/postittaa puheenjohtajalle huhtikuun (kevään apurahat) ja syyskuun (syksyn apurahat) loppuun mennessä. - Apuraha myönnetään kalenterivuoden sisällä tapahtuvaan koulutukseen. - Apurahan saajan toivotaan raportoivan koulutuksesta yhdistykselle. - Hakija on velvollinen ilmoittamaan muut samaan tarkoitukseen saadut apurahat. - Yhdistyksen omiin koulutuksiin ei myönnetä apurahoja. - Samalle henkilölle ei (pääsääntöisesti) myönnetä apurahaa peräkkäisinä kalenterivuosina. - Koulutuksen, johon apuraha myönnetään, on palveltava lasten kuntoutuksen alaa. - Yhdistys pyrkii tukemaan ensisijaisesti ulkomailla tapahtuvaa koulutusta. - Apurahan saaja velvoitetaan lähettämään kopio osallistujatodistuksesta puheenjohtajalle koulutuksen jälkeen. Apurahat syksy 2005 Syksyn apuraha-anomukset tulee toimittaa yhdistyksen puheenjohtajalle mennessä. Apuraha-anomuslomakkeita voi hakea yhdistyksen www-sivuilta: tai tilaamalla yhdistyksen puheenjohtajalta. APURAHAT KEVÄT 2005 Yhdistyksen apurahoja haki keväällä 2005 kolme hakijaa. Apurahat myönnettiin seuraaville jäsenille: Michaela Stenwall, fysioterapeutti, Tammisaari. Posteriesittely Kokovartalon vibran käytöstä CP-vammaisilla Pohjaismaisten tutkijafysioteapeuttien kongressissa Tanskassa kesäkuussa euroa. Vuokko Marttila, toimintaterapeutti Posteriesitys Holistisesta ja inhimillisestä näkökulmasta autismikuntoutuksessa kliinisen työn edustajana Pohjoismaisten autismitutkijoiden konferenssi Norjassa huhtikuussa euroa. Leena Raveikko, puheterapeutti, NDT-kouluttaja Opintomatka Skotlantiin. Tutustuminen Bobath-Centreen Glasgowissa. 50 euroa. 22

23 SUOMEN CP-TERAPIAYHDISTYS JÄRJESTÄÄ KOULUTUKSEN YHTEYDEN SAAMINEN PIENEEN LAPSEEN varhaisen vuorovaikutuksen periaatteet Aika: Paikka: Kouluttaja: Oulunkylän kirkko, musiikkihuone Teinintie 10, Helsinki PsyT, Theraplay- ja perheterapeutti Saara Salo Yhteyshenkilö: Sanna Vilppola p Hinta: 70 jäsenet, 126 ei jäsenet ( sisältää jäsenmaksun ) Osallistujamäärä: n. 30 Sitovat ilmoittautumiset mennessä : sanna.vilppola@luukku.com Kohderyhmä: Moniammatillinen, kaikille avoin; vanhemmille, hoitohenkilökunnalle, terapeuteille. Lähestymistapa, joka sopii sovellettavaksi moneen eri terapiamuotoon ja arkeen. Kouluttajan viitekehys Theraplay terapia ( joka vahvistaa lapsen kiintymyssuhdetta, tervettä itsetuntoa ja kyvykkyyttä sosiaalisissa suhteissa. Se perustuu samanlaiseen aktiiviseen ja intensiiviseen vuorovaikutukseen, joka on ominaista pienen lapsen ja vanhemman väliselle terveelle suhteelle. Ohjelmarunko: Ilmoittautuminen ja kahvi Avaus, Theraplay viitekehys ja vuorovaikutuksellisuus Lounas (omakustanteinen) Työkaluja ja ideoita miten lähestyä omassa työssään vuorovaikutuksellisesti lasta Kahvi Yhteyden rakentaminen, jäsentäminen, hoivaaminen, haastaminen ja leikillisyys 23

24 Leikiten kommunikoimaan luokkayhteisössä Monivammaisen lapsen kommunikaatiotaitojen arviointi ja kuntoutus luokkayhteisössä. Kristiina Räisänen Monivammaisen lapsen mahdollisuudet olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ovat rajoittuneet johtuen heidän poikkeavasta kommunikaatiostaan. Vaikeasti puhevammainen lapsi kommunikoi usein varhaisten vuorovaikutuskeinojen avulla ääntelemällä, itkemällä ja nauramalla sekä ilmeiden ja koko kehon avulla. Ympäristön ihmisten on usein vaikea tulkita, mitä lapsi viestinnällään yrittää ilmaista ja paljonko tämä ymmärtää puhuttua kieltä, jos lapsi ei pysty reagoimaan normaalilla tavalla ympäristön ärsykkeisiin eikä puhuttuun kieleen. Tein tapaustutkimuksen pro gradutyönäni Helsingin yliopistossa logopedian koulutusohjelmassa vuonna Tässä tutkimuksessa käytettiin kuvakommunikaatiota (PCS-kuvat) ja puhelaitteita (tekninen puhumisen apuväline) monivammaisen lapsen kommunikaation kuntoutuksessa. Tutkimus toteutettiin luokkayhteisössä ja sen tarkoituksena oli tarkastella kommunikointi- ja vuorovaikutustaitojen arviointi- ja kuntoutusprosesseja luokkayhteisössä. Tutkittava oli 13-vuotias monivammainen somalipoika Samu, joka kommunikoi kuvakommunikaatiota käyttämällä puhelaitteiden avulla. Hän oli EHV - opetussuunnitelmaa toteuttavan luokan jäsen. Kaikki tämän luokkayhteisön aikuiset osallistuivat tutkittavan arvioimiseen sekä kommunikoinnin kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen luokkayhteisössä. Käytimme Samun kommunikointi- ja vuorovaikutustaitojen arvioimiseen ennen ja jälkeen kuntoutusjakson EKI arviointimenetelmää (EsiKielelellisten taitojen arviointimenetelmä). Tämän lisäksi luokan henkilökunta arvioi Samun kommunikointitaitoja kyselylomakkeen avulla ennen ja jälkeen kuntoutusjakson. Kuntoutuksen tavoitteena oli saada Samu innostumaan vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin mahdollisuuksista sekä omaksumaan kuvilla ja puhelaitteiden avulla kommunikointia toteuttamalla päivittäin ennalta suunniteltuja leikkitilanteita luokassa sekä panostamalla kuvien käyttöön kommunikoinnissa arkipäiväntilanteissa. Kuntoutusjakso kesti yhteensä kahdeksan kuukautta, huhtikuusta marraskuuhun 2002, välissä oli noin 1,5 kk mittainen kesätauko, jonka aikana Samu ei saanut kommunikaation kuntoutusta. Minä kävin luokassa ja tapasin Samua sekä luokan henkilökuntaa kerran viikossa, jolloin ohjasin henkilökuntaa, toteutin leikkija toimintahetkiä Samun ja luokan työntekijöiden kanssa. Luokan henkilökunta toteutti suunnittelemiamme leikki- ja toimintahetkiä lähes päivittäin Samun kanssa ja käytti kuvakommunikaatiota ja puhelaitteita arkipäivän tilanteissa luokassa. Samu oli siis ympäristöltään kaksikielinen (suomi-somali) poika, ja hän oli vaikean liikuntavamman ja kehitysvammaisuuden vuoksi myös vaikeasti puhevammainen, täysin puhumaton. Hän oli oppinut passiiviseksi kommunikoijaksi, joka mielellään seurasi muiden puuhia ja luokan tapahtumia, mutta ei itse tehnyt aloitteita kommunikaatiossaan. Hän ei myöskään ollut tottunut tekemään valintoja ja siten vaikuttamaan itseään koskeviin tapahtumiin, vaikka tähän hänellä olisi ollut luokassa tilaisuus ja mahdollisuuksia. Meidän piti keksiä jotain niin motivoivaa ja hauskaa puuhaa, johon Samu haluaisi osallistua ja tulla mukaan, koska ainoastaan arkipäivän tilanteisiin kuvakommunikaation ja puhelaitteiden käytön liittäminen ei riittänyt motivoimaan häntä. Kehittelimme luokan henkilökunnan kanssa Samua motivoivia leikkejä ja puuhia, joihin liitimme kuvilla kommunikoinnin ja puhelaitteiden käytön. Esimerkiksi Samusta oli hauskaa leikkiä Kapteeni käskee - leikkiä ja käskyttää luokan työntekijää ja minua vaikka konttaamaan, toinen hauska leikki oli Piilo-leikki, jossa minä menin piiloon ja Samu huuteli minulle puhelaitteella tuu pois piilosta ja minä palasin suurieleisesti hänen luokseen. Rakentelimme torneja palikoista, jolloin Samu valitsi puhelaitteella minkä värinen palikka laitetaan seuraavaksi, päätti onko torni jo valmis ja sitten Samu ohjasi painikelelu Dinosauruksen kaatamaan tornin. Kuntoutusjakson myötä Samun puheen ymmärtäminen vahvistui ja hän oppi käyttämään kuvia ja puhelaitteita aiempaa paremmin kommunikoinnissaan. Hän sai kokemuksia aktiivisen kommunikoijan roolista ja vaikuttamisesta ympäristönsä tapahtumiin. Yhteisöllisen kuntoutuksen toteuttaminen luokkayhteisössä oli haastavaa ja mielenkiintoista. Luokkayhteisö pystyi syventämään tietojaan puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin käytöstä sekä sai ko- 24

25 kemusta yhteisöllisen kuntoutuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Heidän valmiutensa arvioida oppilaan kommunikointitaitoja kehittyi ja he löysivät uusia kehittämisalueita omasta työstään tämän yhteistyön kautta. Yhteistyön myötä minulle heräsi uusia ajatuksia puheterapeutin roolista yhteisöllisessä kuntoutuksessa, kuntoutuksen toteuttamisesta ja ohjaamisesta yhteisössä sekä pohdintoja monivammaisen lapsen kommunikaation arviointimenetelmien laadusta ja käytettävyydestä. Tästä hankkeesta ja tutkimuksestani on kulunut jo parisen vuotta. Jotakin asioita tekisin nyt toisin. Olen saanut herätyksen puheen mallittamiseen kuvilla, joten varmasti olisin tuonut tätä asiaa luokkaan ja mallittanut itse omaa puhettani Samulle sekä ohjannut luokan henkilökuntaa mallittamaan puhettaan kuvien avulla luokan kaikissa tilanteissa. Erilaisten toimintataulujen ja kommunikointikansioiden avulla kuvista puheen mallittaminen olisi ollut helppoa tässä luokassa. Oppilaat olisivat saaneet mallia kuinka kuvilla kommunikoidaan ja kuvakommunikaation käyttäminen kokonaisuudessaan olisi lisääntynyt. Kuvilla kommunikoiminen ei olisi jäänyt vain oppilaiden kommunikointikeinoksi, vaan ollut vielä enemmän koko yhteisön tapa kommunikoida. Mutta onneksi kehitys kehittyy ja uusia tapoja ja menetelmiä syntyy. Pelottavampaa olisi, jos en nyt ajattelisi muuttavani mitään silloisista ohjaus- ja työtavoistani. Terveisin puheterapeutti Kristiina Räisänen SUOMEN NDT-YHDISTYS JÄRJESTÄÄ KOULUTUKSEN VAUVAIKÄISEN LIIKKUMISEN KEHITYS, SEN MONINAISUUS JA KLIININEN PÄÄTTELY Koulutuksen tavoitteena on että osallistujan näkemys syvenee siitä milloin varhainen puuttuminen vauvaikäisen liikkumiseen on hyödyllistä ja välttämätöntä. Kohderyhmä: Lasten parissa työskentelevät fysioterapeutit Järjestäjä: Suomen NDT-Yhdistys ry Aika: Paikka: Helsinki, tarkempi paikka ilmoitetaan osallistujille myöhemmin. Kouluttajat: NDT-seniorikouluttajat Päivi Korpinen, Karla Pesonen-Wikman ja Aini Virtanen. Hinta: 260 EUR Tiedustelut: Aini Virtanen, puh.ilt Ilmoitt.: Kirjallisesti mennessä osoitteella: Aini Virtanen, Näyttelijäntie 20 E 47, Helsinki. Kaikille hakijoille ilmoitetaan kurssille pääsystä mennessä. SUOMEN NDT-YHDISTYS JÄRJESTÄÄ KOULUTUKSEN NDT-BOBATH - VAUVAKURSSI HELSINGISSÄ Hinta 920 euroa. Hakemukset osoitteella Päivi Korpinen, Karrintie 23 A, HKI. Tiedustelut Päivi Korpinen p tai pm.korpinen@kolumbus.fi Katso tarkemmin Suomen CP-terapiayhdistyksen jäsentiedote Helmikuu

26 Laiva on lastattu AAC:lla (engl. Augmentative and Alternative Communication) eli puhetta tukevilla ja korvaavilla kommunikointikeinoilla Astu laivaan kanssamme! Pakkaamme mukaan uusia ideoita, tuulahduksia myös kaukaisista maista suurten merten tuolta puolen, toimivia sovelluksia ja innostavia esimerkkejä. Seisovasta pöydästä voit ammentaa suussa sulavaa mallitusta, lähiyhteisöjen motivointia, tietokoneavusteista kuntoutusta, uusimpia apuvälineitä ja paljon muuta. Jälkiruuaksi tarjolla on herkullista, hedelmällistä keskustelua, pajoja ja hyvää seuraa. On laiva valmiin lähtöön Ilmottautuessanne risteilylle ilmoittakaa yhteyshenkilölle (Kirsi Neuvonen): etunimi ja sukunimi, syntymävuosi, kansalaisuus sekä hyttijako (mikäli haluatte hyttiin tietyn henkilön kanssa). Ilmoittakaa myös, haluatteko 4.9. illallisella kala/kasvis/liha (sekä mahdollinen hyla tms. ruokavalio) vaihtoehdon Food Gardenissa. Hintaan sisältyy: - henkilölippu ja hyttipaikka 2hh A4 luokissa (ikkunalliset hytit) meno-paluu Viking M/S Gabriella - meriaamiainen meno-paluu - 1 x buffet illallinen ruokajuomineen - 1 x Food garden kokousillallinen (keittiöpäällikön valitsema 3 ruokalajin menu) ei sisällä ruokajuomia - kokouskahvit ja hedelmät - koulutus ja koulutusmateriaali Alustava ohjelma: 4.9. sunnuntai (paikallista aikaa) Ilmoittautuminen Katajanokan terminaalissa matkanjohtajalle PÄÄSY LAIVAAN Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen AAC:n keinoin; pt.paula Herkman, HUS Lasten ja nuorten sairaala/tietoteekki HYTIT KÄYTTÖÖN > tavarasäilytys siihen asti kokoushuoneen yhteydessä Kommunikointikansioiden suunnittelu ja käyttö, pt.iina Heikurainen, Ruskeasuon koulu Kahvi, hedelmiä sekä hedelmällistä ajatusten vaihtoa Kommunikointikansioiden suunnittelu ja käyttö aihe jatkuu Toiminnallisen AAC-materiaalin käyttö lapsiryhmissä; pt.hannele Merikoski, Kahvakeskus LAIVA LÄHTEE HELSINGISTÄ Ruoka Food Garden valintasi mukaan kala/kasvis/liha vaihtoehdoilla Ruuan jälkeen toivotaan kollegiaalista sananvaihtoa päivän teemoista! 5.9. maanantai (paikallista aikaa) Aamupala Nopea piirroskuvakommunikointipaja; pt.hannele Merikoski 9.30 LAIVA SAAPUU TUKHOLMAAN > Vapaata aikaa ajatusten vaidolle ja shoppailulle Tukholmassa LAIVA LÄHTEE TUKHOLMASTA Tietokoneavusteinen toiminta ja tekniset apuvälineet; pt.ann-mari Kähkönen, Comp Aid Kahvi, hedelmiä ja hedelmällistä ajatusten vaihtoa Mallittamista, apuvälineiden kokeilua, kokemusten jakamista Paneeli Buffet illallinen 6.9. tiistai (paikallista aikaa) 9.55 LAIVA SAAPUU HELSINKIIN 26

27 Bobath-Scotland Ismo Makkonen ja Tuija Hartikainen Centren ovella. KYSn lastenneurologian yksikkö teki opintomatkan Skotlantiin toukokuussa Matkalla oli mukana 11 reipasta henkeä edustaen kaikkia yksikön henkilöstöryhmiä ekstrana vielä klinikan ravitsemusterapeutti. Matkan tarkoituksena oli tutustua kahteen kohteeseen: Bobath-keskukseen Glasgowissa ja Graysmill-kouluun Edinburghissa. Jouduimme järjestämään käynnit päällekkäin, joten jokainen oli valinnan edessä. Matkan toisena tarkoituksena oli myös tutustua skottikulttuuriin ja -musiikkiin, nauttia pidemmällä olevasta keväästä ja patikoida Skotlannin kumpareilla. Matkan kaikki tavoitteet toteutuivat ja laadullisesti ylittyivätkin. Britanniassa on kolme Bobath-terapiakeskusta: Lontoossa, Cardiffissa Walesissa ja Glasgowissa Skotlannissa. Olin aiemmin vieraillut Lontoon keskuksessa, joka silloin sijaitsi ahtaalla yksityiskäytössä olleessa talossa. Nyttemmin keskus on uusissa ja mitä ilmeisimmin väljemmissä tiloissa. Skotlannin Bobath-keskus sijaitsee väliaikaisesti kaupungin laitamilla suuressa alun perin kansainväliseksi sairaalaksi rakennetussa suorastaan linnakkeessa. Sairaala (Golden Jubilee National Hospital) ei mainitussa laajuudessa toteutunut, joten nykyisin linnaketta isännöi osittain suuri loisteliaan oloinen kongressihotelli, jonka kupeessa sairaala ja joitakin pienempiä yksiköitä sijaitsevat. Bobath-keskus on yksi näistä pienistä yksiköistä. Tilat vaikuttivat toimiville nykyiselle kapasiteetille, mutta ajatuksia laajentamisesta ja omien tilojen rakentamisesta on jo olemassa. Allasosasto ja kotia mallaava harjoituskeittiö puuttuivat. Matkueestamme kolme (erikoistuva lastenneurologi, puheterapeutti ja fysioterapeutti) suuntasi junalla Edinburghista Glasgowiin Bobath-centreen. Keskuksessa tapasimme fysioterapeutti Anne Harndenin ja puheterapeutti Christine Hobdenin, jotka näyttivät keskuksen valoisat tilat, pitivät vierailijoille tarkoitetun perusesityksen Bobath-terapiasta ja sallivat meidän seurata 8-vuotiaan Jessican yhteisterapiaa. Keskustelimme paljon jokaisessa rakosessa ja vierailun päätteeksi, mieltä lämmitti myös skottiterapeuttien kiinnostus meidän terapiakäytäntöjämme kohtaan. Vertailussa havaitsimme kaikki, että käytäntömme vastaavat toisiaan hyvin pitkälle. Periaatteet ovat samat, perhekeskeisyys ja arkikuntoutukseen panostaminen on voimakasta. Terapian maksajat sen sijaan erilaiset. Skotlannissa (ja Britanniassa ylipäätään) terapian kustannuksista huolehtii lapsen kotikunta, mutta jos kunnassa ei kerta kaikkiaan ole rahaa, käyttää esim. Bobat-centre omaa rahastoaan niin että rahan puutteeseen ei yksikään terapia kariudu. Bobath-centressä työskentelee toimistohenkilökunnan lisäksi kolme fysioterapeuttia, kaksi puheterapeuttia ja yksi toimintaterapeutti. Lääkäriä ei keskuksessa ole, mikä meikäläisiä hieman ihmetytti. Keskus palvelee koko Skotlannin liikuntavammaisia lapsia (0-18v) arviointija ohjausjaksoin, joille ovat tervetulleita kaikki lapsen parissa työskentelevät henkilöt (terapeutit, opettajat) vanhempien lisäksi. Jaksoille tarvitaan lääkärin lähete. Lähellä asuvat lapset voivat tulla keskukseen jaksolle 6 viikoksi, jonka aikana lapset saavat terapiaa 3 kertaa viikossa. Kauempana asuville lapsille järjestetään 2 viikon jaksoja päivittäisine terapioineen. Terapiat ovat useimmiten yhteisterapioita. Ongelmana tapaamamme terapeutit pitivät sitä, että lapset tulevat keskukseen hieman liian myöhään, tavallisesti vasta 2-vuotiaana. Mutta tämä on ymmärrettävää, koska keskus on yksityinen, tosin erittäin arvostettu, mutta kallis. Keskus järjestää myös koulutusta. Suurin osa keskuksen kirjoilla olevista 300 lapsesta on CP-vammaisia. Pienet keskoset ovat muuttaneet ongelmakuvaa omine sensorisine integraatiohäiriöineen ja puhuimmekin paljon eri terapiamuotojen kohtaamisesta (mm. SI-terapia, Petö, Castillo-Morales). Bobath-centren asenne eri terapioihin on avoin, lapsen ongelmat määrittelevät minkälaista terapiaa tarvitaan, ei katsota yhden terapiaputken läpi. Tosin muista terapiamuodoista keskuksen terapeuteilla ei ollut syvällistä tietoa, SI-terapiasta jonkin verran. Tutustumiskäynti oli hyvin antoisa. Se antoi uskonvahvuutta omaan NDT-käytäntöömme ja yhteisterapian mielekkyyteen ja osoitti jälleen sen, kuinka helppoa samaa terapiakieltä puhuvien on toisiansa ymmärtää. Leena Raveikko NDT-puheterapeutti, myös kouluttaja 27

28 OPINTOPIIRIEN JÄSENILLAT Helsinki Aika: ke klo Aihe: Tarjouskilpailuiltapäivä Paikka: Tehyn P2 luentosali, Asemamiehenkatu 4, Helsinki. Itä-Pasilassa Järjestötalossa Messukeskusta ja Holiday Inn-hotellia vastapäätä. Sisäänkäynti autotasolta tai kävelytasolta. Paina P2 luentosalin summeria. Keskustelemme tarjouskilpailuun liittyvistä kysymyksistä. Alustuspuheenvuoro Tuija Karhula. Kohderyhmä: HUS-alueen fysioterapeutit, puheterapeutit ja fysioterapeutit. Jäsenyys tarkistetaan. Tarjoilua. Osallistumismaksu 7 euroa kerätään paikan päällä. Tiedustelut ja ilmoittautuminen: tuija.karhula@resiinafysio.fi tai p arkisin klo Tervetuloa! Oulu Aika: ke klo Aihe: Puheterapiasta Paikka: Fysiopalvelu Knuuttila & Sarias Aika: Lokakuu/marraskuu 2005 Aihe: Movement ABC testistöstä Tarkempia tietoja suraavassa tiedotteessa. Tiedustelut: Tea Karma tea.karma@ouka.fi Turku Kauden teemana ovat tapausesimerkit. Tervetuloa kuuntelemaan, katsomaan ja keskustelemaan! (ei-jäsenet a 2 ) 2005 Aika: ke klo Paikka: Terapia-asema Sateenkaari, Kaurakatu 24, Turku Aihe: Sadun lumoa yhteisterapiassa. Pt Marjaana Ala-Sorvari ja ft Tuija Ollikkala Aika: ke klo Paikka: TYKS, Lastenklinikan luentosalo, 12 krs. Aihe: Botox-case ft Aija Lindholm ja ft Marika Niemi Aika: ke klo Paikka: Activus, Verkatehtaankatu 4, Turku Aihe: CP-lapsen kuvitteellinen leikki yhteisterapiassa tarkoituksena on herättää ajatuksia ja kommentteja, 2006 tt Eija-Leena Hirvi ja ft Tuula Hirvonen Aika: ke klo Paikka: TYKS, Lastenklinikan luentosali, 12 krs. Aihe: Liikuntavammaisen lapsen kuvitteellisen leikin arviointi ja tukeminen tt Tuomas Laaksonen 28