Opistojen IlmE -hanke

Transkriptio

1 Opistojen IlmE -hanke Hankkeessa mukana olevien opistojen opettajistolle ja suunnitteluhenkilöstölle lähetettiin syyskuussa alkukartoituskysely. Vastaajien työhistorian pituudessa kansalaisopistoissa oli melko tasainen jakauma: alle 1 vuoden, 1-5 vuotta, 6-10 vuotta ja vuotta kestänyttä opetustyötä oli kutakin 8-12 vastaajista, ja 5 vastaajista yli 25 vuotta. Myös vastaajien opetusalat kattoivat kaikki opistojen opetusalat vesiliikennettä lukuun ottamatta. Isoimmat ryhmät olivat liikunta & tanssi ja kielet. Vastaajia oli määrällisesti vähän (47 hlöä: tuntiopettajia, pt. opettajia, suunnittelijaopettajia ja suunnittelijoita). Saimme kuitenkin erittäin tärkeää ja hyödyllistä tietoa hankkeen koulutusten ja toimenpiteiden suunnitteluun. Ohessa muutamia poimintoja kyselyn keskeisistä tuloksista. Kattavat vastaukset on esitelty hankkeen ohjausryhmälle lokakuussa Aluksi kyselyssä kartoitettiin hankkeiden keskeisiin tavoitteisiin liittyvien termien tuttuutta ja kiinnostavuutta. Vastaukset antavat erinomaiset lähtökohdat hankkeen toiminnalle:

2

3 Hankkeella on kaksi keskeistä tavoitetta. Toinen on ilmiöoppimisen juurruttaminen myös kansalaisopistojen opetukseen, aikuisryhmiinkin. Kysymyksen 8 vastaukset vahvistavat ennakkokäsitystä, jonka mukaan kansalaisopistoissa mahdollisesti toteutetaan jo hyvinkin paljon ilmiöoppimista, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta / sanoiteta sellaiseksi:

4 IlmE-hankkeen työpajoihin on valittu World Café -menetelmä. Olikin tärkeä saada tietää jo ennen ensimmäistä pajaa opettajistomme mahdollisia kokemuksia ja näkemyksiä siitä, miten metodi toimii tai soveltuu kehittämistyöhän. Ainoastaan 8 vastaajaa oli osallistunut World Café -menetelmällä toteutettuihin tilaisuuksiin. Näistä vastauksista saatiin arvokasta tietoa hankkeen pajojen toteuttamiseen: Kokemukset olivat positiivisia, mutta rakentavaa kritiikkiä kertyi myös.

5 Hyödyllistä. Tuli keskusteltua sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei yleensä juuri puhu. Ihan positiivisia kokemuksia. Mielenkiintoista jutella toisten ihmisten kanssa. Saatiin kerättyä hyviä ideoita jatkokehittelyä varten. Hyvää on sosiaalisuus ja yhteistoiminnallisuus. Omassa hankkeessa saimme ideoinnin toimimaan, mutta lopputulokset olivat melko samanlaisia mihin on päädytty aiemminkin. Tekeminen oli kyllä kivaa. Vaativa menetelmä myös vetäjälle. Sanottavan ja kuuntelemisen tasapaino ryhmän sisällä (dialogi) sekä konsensus ongelmanratkaisussa voi löytyy max. 6-8 hengen ryhmissä/ n. 45 min. aikaikkunassa, jos kysymys on hyvin alustettu. Keskustelut jäivät pintapuolisiksi, koska aikaa oli vähän. Vaarana on, että ryhmässä on mukana liian hallitseva henkilö, joka saa tavoitteen vesittymään. Vaarana on myös, että ollaan tyytyväisiä pienessä hetkessä saatuihin tuloksiin ja jatkokehittäminen jää tekemättä. Aiheen pitäisi olla tarpeeksi helppo ja konkreettinen. Erilaiset ihmis- ja maailmankuvat eivät kohtaa eikä löydetä yhteisiä järjestäviä periaatteita päätöslauselmille ja toiminnalle. En pidä jos joku dominoi keskustelua ja esittää että tietää kaiken. Osallistujat olivat turhan samanmielisiä, olisi pitänyt saada enemmän eritaustaisia ihmisiä mukaan. Kerättyjä ajatuksia ei saatu tarpeeksi konkreettiselle tasolle. Tärkeä huomio on myös, että aina ei ole paras ratkaisu viestiä työpajasta metodin nimellä: Selkokielisyyden kannattajana en kutsuisi osallistuja menetelmän vaan itse ongelman pariin :) - nimeä kannattanee mielestäni pohtia tarkoin... Kyselyssä kartoitettiin myös omaehtoisen kouluttautumisen merkityksiä.

6 Vastaajia pyydettiin arvioimaan annettuja sanoja, termejä ja toimintatapoja sen perusteella, kuinka tärkeäksi ne nähdään oman työn tai ammattitaidon kehittämisen kannalta. (Asteikolla 1 = ei lainkaan tärkeä ja 5 = erittäin tärkeä.) Kohtiin Muut seminaarit, millaiset? Ja Oman ammattitaidon kehittäminen jollakin muulla tavalla saatiin runsaasti vastauksia, joita on mahdollista hyödyntää myös IlmE-hankkeen koulutusten ja työpajojen suunnittelussa: Kielten opetukseen vaihtelua, esim improa ja draamaa ym. Karttapohjaisen paikkatiedon ja kokoelmien hyödyntäminen opetuksessa. Aineryhmäkohtaiset digitaidot. Terveys ja hyvinvointi, ravinto-asiat. Henkilökohtainen kehitys.

7 Ottamalla teoriasta/materiaalista itse selvää kirjojen tai netin avulla.- Tehdä kokeiluja uusista materiaaleista ja työtavoista, joita voi opetuksessaan ottaa käyttöön. Hankkia mahdollisuuksien mukaan tietoa muilta saamaa ainetta opettavilta, tai saman ammatin omaavilta henkilöiltä; tietojen vaihtaminen on kädentaidoissa tärkeä osa. Kädentaitoaineen opettajana pidän tärkeimpänä materiaalintuntemusopettajana omaa rinnalla kulkevaa käsityöläisyyttäni; tunnen materiaalini. Tärkeäksi oman ammattitaidon kehittämisen kannalta nousivat mm. vertaisoppiminen ja muiden opettajien palaute. Vapaamuotoisia toiveita esitettiin runsaasti alkaen koulutusten ajankohdista, päätyen seuraavanlaisiin konkreettisiin toiveisiin koulutusten aiheista: Psykologista tietoutta, erilaiset ja eri-ikäiset oppijat, eri temperamentit Uusia menetelmiä kielenopetukseen. Sosiokulttuurinen teemaosallisuus aluetyössä. Positiivinen pedagogiikka. Oman ammattitaidon kehittämisen haasteina nousivat esiin etenkin tuntiopettajien osallistuminen koulutuksiin omalla ajallaan korvauksetta sekä vaihtelevat työajat. Oman alan koulutusten tarjonnassa nähtiin myös puutteita: Liikunta- ja tanssipuolen täydennyskoulutuksia tai luentoja ei ole juuri lainkaan. Esim. miten liikuntaa tuntiopettajana opettaja voi vaikuttaa omaan jaksamiseensa yms.