Lajit, suojelualueet, luonnonhoito ja ennallistaminen muuttuvassa ilmastossa: yleisestä tapauskohtaiseen

Transkriptio

1 Lajit, suojelualueet, luonnonhoito ja ennallistaminen muuttuvassa ilmastossa: yleisestä tapauskohtaiseen Risto Heikkinen SUMI-hanke: Kaisu Aapala, Anu Akujärvi, Linda Kartano, Eija Kemppainen, Saija Kuusela, Niko Leikola, Tuija Matsson, Ninni Mikkonen, Pekka Punttila, Juha Pykälä, Juha Pöyry, Kimmo Syrjänen, Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus Juha Aalto, Ilmatieteen laitos / Helsingin yliopisto Miska Luoto, Helsingin yliopisto

2 Suojelusuunnittelu muuttuvassa ilmastossa Suojelusuunnittelun perinteinen lähtökohta staattinen Thomas & Gillingham (2015): A cornerstone of conservation has been to establish Protected Areas, where the intention is to maintain conditions that will enable the species and biological communities that they originally contained to thrive. Staattisesta suojelusuunnittelusta ilmastoviisaaseen ( climate-wise ) dynaamiseen suunnitteluun Perinteiset luonnonsuojelubiologiset kriteerit tärkeitä myös muuttuvassa ilmastossa Kolme keskeistä näkökulmaa: (1) luonnonsuojelualueiden ominaispiirteet ja puskurointikyky; (2) lajiominaisuudet; (3) maisemamatriisin merkitys

3 Luonnonhoito ja ennallistaminen muuttuvassa ilmastossa: yleinen vs. tapauskohtainen suunnittelu - Aktiivisesti kehittyvä teema; Heller & Zavaleta (2009), 113 artikkeliin perustava review, 524 yksittäistä suositusta - Suositukset; 70 % yleisluonteisia, 30 % seikkaperäisiä, molempien soveltamisessa omat haasteensa - tarvitaan lisää tarkkuudeltaan ja konkreettisuudeltaan keskitasoisia hoito- ja suojelusuunnittelun menetelmiä

4 Luonnonhoito ja ennallistaminen muuttuvassa ilmastossa: yleisluonteiset suositukset - Stephenson & Millar 2012: The past may no longer provide a useful target for the future ; Familiar planning approaches may become ineffective etc. - Mawdsley ym. (2009); Kasvata suojelualueiden kokoa ; Lisää suojelualueverkoston kattavuutta ja kohteiden määrää ; Paranna suojelukohteiden puskurointikykyä ilmastonmuutokselle ; Suojele liikkumiskäytäviä, askelkivihabitaatteja ja refugiota ; Keskitä resurssit suurimmassa taantumisvaarassa oleviin lajeihin ; Siirtoistuta uhattuina olevia lajeja jne. - Yleisiä suosituksia suojelukohteiden kytkeytyvyyden parantaminen, alueellinen ryhmittäminen ja puskurikyvyn parantaminen, välialueiden läpäisevyyden parantaminen (Heller & Zavaleta 2009), lajien hoidon tehostaminen ja muiden uhkatekijöiden minimointi (Mawdsley 2011).

5 Ilmastoviisas luonnonhoito: Yleisluonteisia maisematason suosituksia - Yleisluonteisten suositusten soveltamista vaikeuttaa: (1) hoitotoimien suuri määrä, mitkä tärkeimpiä? (2) parhaat hoitotoimet voivat vaihdella eri alueiden, luontotyyppien ja lajien välillä - Onko hoitotoimien valintakaavioista apua? - Hoitotoimien priorisointi voi perustua sekä maisematason että lajitason kriteereihin Aapala ym. (2017)

6 Lajitason hoitotoimien valinnassa voidaan käyttää lajien ominaisuustietoja Aapala ym. (2017)

7 Ilmastoviisas suojelu- ja hoitosuunnittelu: tapauskohtainen näkökulma Suojelusoiden ja niiden direktiivi / uhanalaisten / harvinaisten lajien hoitosuunnittelun haasteet - Tasamaiden elinympäristöjä, joissa suuri ilmastonmuutoksen nopeus eikä ilmastollisia refugioita esiinny - Optimaalisen vesitalouden ylläpitoon vaikuttaa: (1) alueen koko, (2) lähialueiden ojitustilanne - Länsi/Lounais-Suomen pienet suojelusuot ojitetussa maisemassa; worst case scenario? Auttaako ennallistaminen? SYKE Isonuijasammalen esiintymät Suomessa Vesitase Heikkinen, Leikola, Kartano, Aalto ym.:; julkaisematon Ilmastonmuutoksen nopeus Suomessa lämpösumman muutosten ( vs. RCP4.5 / ) perusteella.

8 Ilmastoviisas suojelu- ja hoitosuunnittelu: tapauskohtainen näkökulma Suojelusoiden ja direktiivi / uhanalaisten / harvinaisten lajien hoitosuunnittelun haasteet Tasamaiden suojelusoiden elinympäristöihin ja lajipopulaatioihin vaikuttaa lähiympäristön ojitusten lisäksi kuivat paahteiset kesäjaksot Auranmaan viikkolehti Hirvisuo, kuivuneita rimpipintoja. Kuva: Kaisu Aapala.

9 Ilmastoviisas luonnonhoito ja maisemamatriisi Suolajeilla uusien alueiden kolonisaation onnistumiseen vaikuttaa muun muassa: (1) lajiominaisuudet, etenkin leviämiskyky ja vaateliaisuus (2) suo-ojitusten määrä (3) ekologiset käytävät, sijainti ja laatu Ari-Pekka Auvinen Boloria eunomia, rämehopeatäplä Peter von Bagh Boloria frigga, rahkahopeatäplä Peter von Bagh Siikalatva, Rantsilan Pikarineva Ari-Pekka Auvinen Maanmittauslaitos

10 Ilmastoviisas suojelu- ja hoitosuunnittelu: Hitupihtisammalen tapauskohtainen näkökulma esiintymät Suomessa Suojelumetsien ja metsälajien ilmastoviisas hoitosuunnittelu - eroaa suoympäristöjen suunnittelusta etenkin topografian suhteen - ilmastolliset refugiot, varjorinteet, jyrkänteiden tyvimetsät - topografisesti monipuolisilla alueilla voidaan soveltaa erityyppisiä hoitotoimia varjo- ja paisterinteillä - Hitupihtisammal (Cephalozia macounii); järeällä lahopuulla kosteissa vanhoissa kangasmetsissä ja korvissa Heikkinen, Leikola, Kartano, Aalto ym.:; julkaisematon Ilmastonmuutoksen nopeus Suomessa lämpösumman muutosten ( vs. RCP4.5 / ) perusteella.

11 Suojelualueiden topografia pienilmastorefugiot Mari Limnell, Metsähallitus Heikkinen, Leikola, Aalto ym. julkaisematon Heinäkuun lämpötilan vaihtelu vs. RCP Oulangan kansallispuiston pienilmaston (50 m x 50 m) vaihteluvälit 13,7-15,2 C vs. 15,7 17,2 C ei pienilmastollisia refugioita mikroilmastorefugioiden merkitys? Topografisesti monipuolisia suojelukohteita sisältävien ekologisten käytävien merkitys voi olla suuri

12 Suojelumetsien ja metsälajien ilmastoviisas hoitosuunnittelu - Kevään olosuhteiden muutokset voivat olla uhkana lajin eteläreunan esiintymille (esimerkiksi neidonkenkä) - Joskus akuutti uhka muu kuin muuttuva ilmasto! Calypso bulbosa, neidonkenkä Heikki Eeronheimo

13 Johtopäätöksiä There is a need to move to a clearer and more systematic approach to habitat restoration that considers appropriate goals linked to target species or suites of species, as well as the ecological, financial, and social constraints on what is possible. (1) Hoitotoimien priorisointi usein tarpeen; missä tärkeintä soveltaa ja minkälaisia toimia? (2) Yleiset kaikkialle sopivat hoito/ennallistamistoimet tuskin realistisia; suositukset räätälöitävä kyseisen elinympäristön ja sen lajiston perusteella (huom. vastakkaiset vaikutukset) (3) Tapauskohtaiset hoitosuunnitelmat tulisi linkittää laajempien alueiden maankäyttöön, suojelutilanteeseen ja ilmastoennusteisiin (4) Keskeisten yleisluonteisten suositusten ja hyvin puntaroitujen tapaustutkimusten yhdistelmä suositeltava yhdistelmä (5) Ilmastonmuutos ei välttämättä ole suurin riskitekijä!