2. Saksan vaikutus Suomen poliittiseen historiaan maailmansotien aikana (6 p.)

Transkriptio

1 Poliittisen historian arvosteluperusteet Mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että Suomen suuriruhtinaskunta kehittyi 1800 luvun kuluessa yhä enemmän omaksi valtiolliseksi kokonaisuudekseen? (6 p.) - Oman Venäjästä erillisen hallintojärjestelmän luominen (millainen järjestelmä, miten luotiin ja ketkä loivat); Suomen asioiden esittelyjärjestyksen synty ja merkitys; Suomen talousvaltion synty; Vanhan Suomen liittäminen; SAK:n piirissä syntynyt Suomi-Idea ja sen merkitys. (1,50 p.) - Senaatin aseman ja sen taloudellisen merkityksen vahvistuminen 1830 luvulta lähtien; taloudellinen irtoaminen Ruotsista, tulojen, erityisesti tullitulojen kasvu; verouudistukset. Raharealisaatio 1840 (rupla päävaluutaksi), Suomen Pankin uudistus ja merkityksen vahvistuminen (alkoi lainoittaa myös teollisuutta). Saimaan kanavan rakentamisen aloittaminen. (1,50 p.) - Suomen valtio-idean synty 1840 luvulla (prof. Israel Hwasser): suomalaiset olivat Porvoon valtiopäivillä irtautuneet Ruotsin vallasta ja tehneet erillisrauhan (sopimuksen) Venäjän keisarin kanssa, perustuslait olivat 1772 HM ja 1789 YVK. J.J. Nordström: Suomi on reaaliunionissa Venäjän kanssa oleva valtio. Käsitys yleiseen tietoisuuteen 1860 luvulla. Alkup. Suomi-ideaa levittivät myös taiteilijat ja kirjailijat. Suomen kielen suosiminen venäläisten taholta (ei poliittisena pidetty fennomania), jotta maa edelleen erkanisi Ruotsista. (1,50 p.) - Krimin sodan seuraukset ja vuosisadan loppupuolen kehitys: Venäjän hallinnon yhtenäistyminen ja tehostuminen vaikuttivat väistämättä myös Suomen tilanteeseen vuosisadan loppua kohden tultaessa. Aleksanteri II hallituskauden alkupuolen myönnytykset antoivat tilaa Suomen autonomian laajentamiselle. Taloudelliset (elinkeinojen elvyttäminen, teollisuuden ja ulkom.kaupan kehittyminen, rautatiet jne) ja poliittiset (valtiopäivät 1863, VPJ 1869, puoluepolitisoituminen, kansanliikkeiden synty) reformit ja yhteiskunnalliset muutokset. Merkittävää rahauudistukset 1865 (markka) ja 1877 (kultakanta). (1,50 p.) 2. Saksan vaikutus Suomen poliittiseen historiaan maailmansotien aikana (6 p.) Ensimmäinen maailmansota: Vapaaehtoisten suomalaisten lähettäminen Saksaan jääkärikoulutukseen vuodesta 1916 alkaen ja heidän pääjoukkonsa paluu keväällä 1918 sisällissodan valkoisten tueksi (0,5 p.) Maailmansota - lokakuun vallankumous - saksalaissuuntaus. Bolshevikkien päästyä valtaan Suomen porvarilliset ryhmät hakivat itsenäisyydelle tukea Saksalta, joka kuitenkin neuvotteli erillisrauhasta itärintamallaan. Tämä sitoi Suomen itsenäisyyden tunnustamista, johon Saksa ryhtyi vasta bolshevikkien tunnustuksen jälkeen. Saksa aktivoitui Suomen suunnalla vasta, kun aselepo Neuvosto-Venäjän kanssa päättyi helmikuussa 1918 (0,5 p.) Jääkärit kotiutettiin helmikuussa Valkoiset pyysivät Saksalta myös sotilaallista apua, jota saatiin sisällissodan loppuvaiheessa. Avusta maksettiin kova hinta Saksan vaikutusvallan kasvuna Suomessa, eikä sen tarpeellisuudesta oltu yksimielisiä (1 p.) Hallitusmuototaistelu tasavaltalaisten ja monarkistien välillä: kuninkaan valinta ja seikkailun loppuminen Saksan romahdukseen ensimmäisessä maailmansodassa (1 p.) Toinen maailmansota:

2 Kansainvälispoliittinen tausta: Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus vuonna 1939 ja etupiirijako. Suomen ja Saksan sotilaallinen lähentyminen välirauhan aikana sekä Suomen siirtyminen Saksan vaikutuspiiriin. (0,5 p.) Kanssasotijaksi ja aseveljeksi muttei liittolaiseksi: Suomen tietoinen liittyminen Hitlerin idänsotaretkeen kesäkuussa 1941 sekä osallistumisen ehdot (0,5 p.) Rintamavastuun jako, hyökkäyksien eteneminen sekä valloitussodan hiipuminen asemasodaksi. Leningradin piiritys (0,5 p.) Suomen rintaman merkitys ja aseveljien riippuvuus toisistaan: Suomen orastavat rauhantunnustelut ja Saksan pelko erillisrauhasta. Hitlerin ja Mannerheimin vierailut (0,5 p.) Suomen irtautuminen sodasta Stalingradin taistelun jälkeen: Saksan apu painostuskeinona, kesän 1944 suurhyökkäys, Ryti-Ribbentrop -sopimus sekä sen raukeaminen (0,5 p.) Aseveljien karkottaminen Pohjois-Suomesta. Syysmanööverien kääntyminen katkeraksi Lapin sodaksi (0,5 p.) 3. Aseta historialliseen yhteyteensä käsitteet Muotoilusta aseta historialliseen yhteyteen sekä vastaukselle määrätystä enimmäispituudesta (yksi sivu) pyrkijän edellytettiin ymmärtävän, että lyhyet, yhden virkkeen mittaiset määritelmät eivät riittäneet täysiin pisteisiin. Vastausten asiavirheistä vähennettiin pisteitä pitkiä esseevastauksia ankarammin. a) Suomen asiain komitea (2 p.) Suomen asiain komitea oli toiminnassa kahteen otteeseen 1800 luvulla ( ja ). Yhden pisteen on saanut kummankin kauden tunnistamisesta sekä perustamis- ja lakkauttamishetken problematiikan selvittämisestä. b) kansanvaltuuskunta (2 p.) 1918 tammikuu-toukokuu punaisen Suomen vallankumoushallitus, jonka puheenjohtaja Manner, muita kansanvaltuutettuja mm. Kuusinen, Sirola, Tokoi. Tähtäsi laajoihin yhteiskunnallisiin uudistuksiin ja sosialismin toteuttamiseen mutta myös Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen. Ei tavoitellut leniniläistä proletariaatin diktatuuria vaan parlamentaarista demokratiaa. Käytännössä ei sotaponnistuksiltaan ehtinyt toteuttamaan suunnitelmiaan. Pääosa sen jäsenistä pakeni sodan lopussa Neuvosto-Venäjälle ja oli myöhemmin mukana perustamassa Suomen kommunistista puoluetta. Punaisen Suomen vallankumoushallitus sisällissodan aikana tammi-toukokuussa 1918 (1 p.) Kansanvaltuuskunnan luonteesta ja tavoitteista (0,5 p.) Kansanvaltuuskunnan tunnetuimmat jäsenet (pj. Manner, Kuusinen, Sirola, Tokoi) sekä heidän kohtalonsa sodan päätyttyä (0,5 p.)

3 c) Pohjolan ydinaseeton vyöhyke (2 p.) Kesällä 1962 neuvostojohto teki presidentti Kekkoselle aloitteen, jonka mukaan Pohjoismaiden olisi sitouduttava vastaisuudessa kieltämään ydinaseiden valmistaminen, käyttö ja sijoitus alueelleen. Neuvostoliitto puolestaan takaisi, että vyöhykkeen maat eivät joutuisi ydinaseiden vaikutuspiiriin, jos näitä aseita omistavat länsivallat tekisivät vastaavan sitoumuksen. Kekkonen hyväksyi Moskovan ehdotuksen kuultuaan, että YK:n pääsihteeri oli kannattanut vastaavan vyöhykkeen perustamista Balkanille. NATO-maat Tanska ja Norja tyrmäsivät ehdotuksen, joka olisi merkinnyt maiden puolustuksen uudelleenjärjestelyä, eikä Ruotsikaan lämmennyt ajatukselle. Kekkonen palasi suunnitelmaan 15 vuoden kuluttua, ja se jäi Suomen ulkopolitiikan perusohjenuoraksi. Neuvostoliiton aloite Kekkoselle 1960-luvun alkupuolella, Kekkosen aktiivinen rooli tunnetuksi tekemisessä (1 p.) Mitä aloite tarkoitti, mihin sen kärki oli suunnattu Neuvostoliiton ja Kekkosen kannalta? (0,5 p.) Muiden Pohjoismaiden suhtautuminen (0,5 p.) AINEISTOKOE Teksti I I a. Selosta pääpiirteissään puheen kirjoitusajankohdan sisä- ja ulkopoliittinen tilanne Suomessa sekä Kekkosen presidenttiuran vaihe. (4 p.) Alkuvuodesta 1962 Kekkonen oli valittu toiselle presidenttikaudelleen noottikriisin siivittämänä. Kekkos-vastainen Honka-liitto oli kariutunut Neuvostoliiton puututtua Suomen sisäpolitiikkaan: presidentinvaaleissa Kekkonen sai murskavoiton, ja maalaisliitto menestyi heti perään ennenaikaisissa eduskuntavaaleissa. Tulokset vahvistivat maalaisliiton päähallituspuolueeksi seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Ahti Karjalaisen ensimmäiseen hallitukseen otettiin lisäksi kokoomuksen ja SAK:n edustus. Ulkopolitiikassa noottikriisin jälkeinen aika oli totuttelua Kekkosen määrittelemään ja Neuvostoliiton hyväksymään puolueettomuuspolitiikkaan, jonka takuumies istuva presidentti oli. Luottamuksellisilla suhteilla itänaapuriin Kekkonen katsoi ostavansa Suomelle liikkumavaraa osallistua Länsi-Euroopan taloudelliseen integraatioon (EFTA). Kekkonen haki tunnustutusta Suomen puolueettomuuspolitiikalle yhtä lailla länteen suuntautuneilla valtiovierailuillaan. Aikakauteen liittyi myös ensi kertaa julkisuudessa esitetty suomettuneisuuden käsite. Kekkosen ensimmäisen ristiriitaisen presidenttikauden jälkeen hänet valittiin alkuvuonna 1962 yksimielisesti toiselle kaudelleen (1 p.) Presidentinvaalien taustalla noottikriisi, Neuvostoliiton puuttuminen Suomen asioihin sekä Kekkosen kohottaminen konfliktin itseoikeutetuksi ratkaisijaksi (1 p.) Eduskuntavaalien tulos, hallituspohja ja pääministeri. Maalaisliiton valtakautta (1 p.) Suhteet länsivaltoihin ja Euroopan integraatio (1 p.)

4 Ib. Luonnehdi tekstin perusteella presidentti Urho Kekkosta vallankäyttäjänä. (3 p.) Loiskiehuntapuheessa Kekkonen pyrki osoittamaan, että kokonaisuuden etu edellytti puolueettomuuspolitiikan hyväksyntää kaikilta Suomen kansalaisilta. Erimielisten oli ainakin ymmärrettävä, että vaatimattomat julkiset mielipiteenilmaukset saattoivat haitata luottamuksellisten ulkopoliittisten suhteiden ylläpitoa, ja kannettava vastuu toimiensa seurauksista. Loiskiehuntapuheesta (tekstin perusteella!) löytyy runsaasti esimerkkejä Kekkosesta kovana ja taitavana sanan- ja vallankäyttäjänä: - vetoaminen idän ja lännen valtionpäämiesten (Hruštšov, de Gaulle) sekä edeltävän presidentin yleisesti hyväksyttyyn auktoriteettiin: tiedän, että Paasikivi ja minä ajattelimme idänpolitiikastamme samalla tavalla. - Suomen 1930-luvun historian tulkintojen jälkiviisas julkinen käyttö kansalaisten opettamiseen. Vastaavasta käytännöstä löytyy maininta myös pääsykoekirjasta (s III uudistettu painos). - toisinajattelijoiden leimaaminen. Kekkonen ei tässä puheessa nimeä syyllisiä mutta vihjaa tavalla, joka ei jättänyt aikalaisille tulkinnanvaraa ( eräät suomalaiset piirit, huomattava keskipolven kirjallisuuskriitikko, lainatakseni erästä nimeltä mainitsematonta suomalaista kertojaa ) - toisinajattelijoiden ulossulkeminen: Niillä suomalaisilla, olivatpa ne yksityishenkilöitä tai järjestöjä, jotka näin menettelevät, ei ole rakentavaa osaa suomalaisessa valtioelämässä. - vilpittömän kansalaismielipiteen vastakohdan, kaksinaamaisen suhtautumisen selittäminen kielteisillä henkilökohtaisilla ominaisuuksilla (viha, nurjamielisyys, pelko, pätemisentarve jne) - ydinsodan uhalla pelottelu: Mutta aikana, jolloin vain tunnit ovat erottaneet maailman ydinasein käytävästä sodasta, maallamme ei ole varaa antaa vähäisintäkään aihetta puolueettomuuspyrkimyksiämme koskevien epäluulojen ja väärinkäsitysten syntymiseen ulkomailla. Luonnehdinnat Kekkosesta vallankäyttäjänä (1 p.) Tekstistä löytyvät esimerkit: 0,5 pistettä kustakin Ic. Mitä Kekkonen tarkoitti loiskiehunnalla? (2 p.) Suora lainaus puheesta: Puolueettomuuspolitiikkaamme haittaa myös ulkopoliittinen loiskiehuminen, joka aiheutuu asiallisesti katsoen toisarvoisista syistä, mutta joka voi maailmanpoliittisen liikakuumenemisen aikana johtaa koko puolueettomuuspolitiikkamme epäonnistumiseen sen epäluulon ja epäluottamuksen vuoksi, minkä tuo loiskiehuminen aiheuttaa. Atomifysiikasta haetun termin alkuperäinen merkitys vielä tähdentää varsin vähäisiä seikkoja, jotka voivat haitata kokeita tai turmella ne kokonaan. Kekkonen halusi vertauksellaan sanoa, että varsin pienet ja vähäpätöiset soraäänet saattoivat väärällä kriisin hetkellä lausuttuna romahduttaa hartaasti rakennetun puolueettomuuden korttitalon.

5 Loiskiehunta puolueettomuuspolitiikan kyseenalaistavina julkisina mielipiteenilmauksina (1 p.) Täsmennys vähäpätöisiin ja toisarvoisiin syihin ongelmien aiheuttajana maailmanpoliittiseen kriisin olosuhteissa (1 p.) Teksti II Otteita L.A. Puntilan teoksesta Suomen poliittinen historia Tehtävässä piti verrata Puntilan näkemystä Porvoon valtiopäivien merkityksestä pääsykoekirjassa esitettyyn tulkintaan. - Puntilan ja pääsykoekirjan ko osion kirjoittajan (Jussilan) näkemykset valtiopäivien luonteesta eroavat perusteellisesti toisistaan. Jussilan mukaan kysymys oli maapäivistä (sanaa valtio ei suomen kielessä tuolloin ollutkaan), ja säätykokouksesta. Keisarin sanat Suomen kohottamisesta kansakunnaksi tarkoitti Suomen liittämistä Venäjän muiden kansojen joukkoon. Tärkeintä tapahtumassa Jussilan mukaan oli se, että vannottiin keisarille uskollisuudenvala ja keisari otti suomalaiset alamaisikseen. Puntilan mukaan keisari vahvisti Suomen perustuslait; Jussilan mukaan hallitsijan antama vahvistus (gramota) ei sisältänyt mainintaa yksittäisistä laeista vaan hän vahvisti lait vain yleisin sanoin. Puntila korostaa valtiopäivien tehtäviä, kun Jussilan mielestä maapäivät olivat merkittävät vain olemassaolonsa vuoksi. Varsinaisista maapäivien käsittelemistä asioista säädyiltä pyydettiin vain neuvoja eikä varsinaisia päätöksiä. (2 p.) - Puntila vähättelee Haminan rauhansopimuksen merkitystä katsoen, että se oli vain muodollisuus. Jussilan mukaan tilanne oli toinen. Venäläisten ja ruotsalaisten näkemykset Haminassa olivat kaukana toisistaan: ruotsalaiset halusivat pitää Ahvenanmaan ja tarjosivat Kemi-Ounasjoen rajalinjaa pohjoisessa, venäläiset halusivat Ahvenanmaan ja Kalix-joen rajajoeksi. Venäläiset eivät antaneet periksi Ahvenenmaan vaatimusta ja raja pohjoisessa oli kompromissi eli Tornion-Muonionjoen linja. Jussilan mukaan sopimuksessa Ruotsi ei luovuttanut poliittista Suomi-kokonaisuutta, koksa sellaista ei vielä ollut olemassa vaan kuusi lääniä, Ahvenanmaan ja osan Länsipohjaa. Poliittinen Suomi kokonaisuus syntyi vasta ajan mittaa sitten, kun ns. venäläinen Suomi eli Vanha Suomi oli liitetty uuteen Suomeen. (2 p.) - Poliittiseksi ja juridiseksi ongelmaksi kysymys Porvoon valtiopäivistä alkoi muodostua lukujen vaihteessa (Israel Hwasser J.J. Nordström Yrjö-Koskinen). Kun valtiop.toiminta uudelleen alkoi 1863, rakentui kuin itsestään silta vuoden 1809 Porvoon valtiopäivien ja uuden valtiop.toiminnan välille luvulla Leo Mechelinin kiista. K.F. Ordinin kanssa. Puntilan ja Jussilan välisten näkemyserojen selvitys. (2 p.). Teksti III Laki Suomen korkeimman valtiovallan käyttämisestä (3 p.) Tehtävässä piti tunnistaa ns. valtalaki, joka säädettiin heinäkuussa Tilanteen tausta: Keisarin luovuttua vallasta ja väliaikaisen hallituksen ryhdyttyä hallitsemaan Venäjää Suomessa heräsi kevään 1917 mittaan kysymys siitä, kenelle keisari-suuriruhtinaalle kuulunut valta oli siirtynyt. Koko kevään ajan suomalaiset kävivät neuvotteluja väliaikaisen hallituksen kanssa korkeimman vallan siirrosta Pietarista Helsinkiin. Samaan aikaan Helsingissä käytiin sisäistä taistelua siitä, kenelle

6 valta siirtyisi, senaatille vai eduskunnalle, jossa oli sos.dem. enemmistö. ( 1 p.) Kevään kuluessa Venäjällä neuvostot saivat yhä enemmän valtaa ja Pietarin neuvostoissa bolshevikkien vaikutusvalta kasvoi. Suomalaisten sosialistien ehdotuksesta neuvostokongressi asettui heinäk. kannattamaan korkeimman vallan siirtämistä Suomen eduskunnalle. Neuvostokongressi jätti kuitenkin asiassa lopullisen päätösvallan perustuslakia säätävälle kokoukselle. Tämä kongressin päätös oli se, jonka sosialistit esittivät Suomen eduskunnassa ja joka tuli hyväksytyksi ns. valtalakina. Siitä oli kuitenkin unohtunut pois maininta Venäjän perustuslakia säätävästä kokouksesta lopullisena päätösfoorumina. Valtalailla korkein valta siirrettiin Pietarista Helsinkiin ja senaatilta eduskunnalle. (1 p.)valtalakia ei lähetetty väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi. Lain suomalaiset säätäjät olivat virheellisesti olettaneet bolshevikkien heinäkuun kapinan onnistuvan Pietarissa. Väliaikainen hallitus määräsi eduskunnan hajotettavaksi ja uudet vaalit toimitettavaksi. Väliaikaisen hallituksen asema heikkeni kuitenkin nopeasti, ja juuri ennen bols. vallankumousta saavutettiin kompromissi: väliaikainen hallitus luopui Suomessa hallintovallasta Suomen senaatin hyväksi ulkoasioita lukuun ottamatta. (1 p.) Arvostelusta: Useat olivat sekoittaneet lain tilanteeseen syksyllä, jolloin eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi ja pyrkimyksenä oli selkeä itsenäistyminen bolshevikkivallankumouksen jälkeen: Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti nimitettiin Tästä ei voinut olla kysymys, sillä tekstistä käy selvästi ilmi, että kun hallitsijan (ei väliaikaisen hallituksen) oikeudet olivat lakanneet, eduskunta katsoi sille siirtyneen hallitsijan valtaoikeudet lukuun ottamatta ulkopolitiikkaa, sotilaslainsäädäntöä ja sotilashallintoa.