ovat toistaiseksi siitä pidättyneet. Jokainen uusi ydinasevalta lisää vahingosta tai väärästä tilannearviosta johtuvan ydinsodan syttymisen

Transkriptio

1 Hallituksen esitys Eduskunnalle ydinaseiden leviämisen estäm istä koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Syksyllä 1961 hyväksy mällään päätöslauselmalla Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous perusti Geneveen 18 vallan aseidenriisuntakomitean ja kehotti komiteaa ryhtymään neuvotteluihin yleisen ja täydellisen aseidenriisunnan aikaansaamiseksi Amerikan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton saman vuoden syksyllä antamassa yhteisessä julkilausumassa esittämien periaatteiden pohjalla. Genevessä käydyissä neuvotteluissa keskittyi päähuomio aluksi ydinasekokeiden lopettamiseen. Neuvottelujen tuloksena saatiin aikaan vuonna 1963 ydinasekokeiden kieltämistä ilmakehässä, ulkoavaruudessa ja veden alla koskeva yleissopimus. Tämän jälkeen komitea on käsitellyt lähinnä kysymystä ydinaseiden leviämisen estämisestä. Ydinaseiden mahdollisen käytön vaikutuksia on yksityiskohtaisesti käsitelty myös suomenkielellä julkisuuteen saatetussa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ydinaseraportissa, jossa muun muassa todetaan, että ydinasevaltioiden lukumäärän lisääntyminen nykyisestään ja ydinaseiden tuho vaikutuksen jatkuva kehittäminen todennäköisesti johtaa suurempaan jännitykseen ja epävarmuuteen koko maailmassa. Huolestuneisuuden lisääntyminen ydinaseiden leviämisen ja niiden kehittämisen takia on selvä ilmaus maailmassa vallitsevasta turvattomuuden tunteesta. Ydinasekilvan yhteydessä on myös viitattu niin sanottuun kauhun tasapainon käsitteeseen, millä nyt tehtävän esityksen kannalta on erityinen merkitys. Ydinaseiden leviämisen yhä useampien maiden käsiin oletetaan nimittäin yleisesti saavan aikaan vakavan häiriön kauhun tasapainoksi kutsuttuun asiaintilaan, jolla on katsottu olevan ydinasevaltojen ydinaseiden käyttöä hillitsevä vaikutuksensa. Yhdenkin uuden valtion tulo ydinasevallaksi voisi aikaansaada ketjureaktion niiden valtioiden piirissä, joilla on teknilliset edellytykset valmistaa ydinaseita, m utta jotka ovat toistaiseksi siitä pidättyneet. Jokainen uusi ydinasevalta lisää vahingosta tai väärästä tilannearviosta johtuvan ydinsodan syttymisen vaaroja. Ydinsulkusopimuskeskusteluissa on lähdetty siitä, että ydinaseettomien valtojen luopuessa ydinaseista ydinasevaltojen puolestaan tulisi toisaalta taata kaikille muille maille mahdollisuudet ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön sekä toisaalta antaa niille turvallisuustakeet siitä, että ydinaseita tai niillä uhkaamista ei näitä maita vastaan tultaisi käyttämään poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi edellytetään suurvaltojen saavan aikaan myös muita aseidenriisuntaan liittyviä sopimuksia. Monien vaiheiden jälkeen ja pitkällisten keskustelujen tuloksena Amerikan Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pääsivät yhteisymmärrykseen yhteisestä luonnoksesta, joka esitettiin kahdeksantoista vallan komitealle 24 päivänä elokuuta Tämä sopimusluonnos ei kuitenkaan sisältänyt määräyksiä rauhanomaisen ydinvoiman käytön valvonnasta. Maaliskuun 11 päivänä 1968 esitetty uusi, valvonta-artikloilla täydennetty sopimusluonnos sekä 18 vallan aseidenriisuntakomitean kertomus lähetettiin 14 päivänä maaliskuuta 1968 Yhdistyneiden Kansakuntien 22 yleiskokouksen jatkoistunnolle. Yleiskokous käsitteli sopimusluonnosta huhti kesäkuussa 1968 ja päätti 12 päivänä kesäkuuta 1968 hyväksymällään päätöslauselmalla, jonka puolesta äänesti 95 maata ja vastaan 4 maata 21 maan pidättäytyessä äänestämästä, suositella solmittavaksi ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen. Sopimus avattiin 1 päivänä heinäkuuta 1968 allekirjoitettavaksi Lontoossa, Moskovassa ja Washingtonissa. Suomi allekirjoitti sopimuksen näissä kaupungeissa mainittuna päivänä.