T.J.Koistinen MUISTIO. Savukoski Hyv. ~

Transkriptio

1 T.J.Koistinen MUISTIO Savukoski Hyv. ~ 8

2 - MUISTIO 1 ( 15) T J Koistinen/SK SAVUKOSKI 11-15/ Taustaa Allekirjoittanut on tehnyt aikaisempaan maastotyokierrokseen (10-11/6 86, JN, OI, TJK) perustuen lyhyen muistion Tulppion alueelta (muistio ), mika korvataan talla uudella. Aikaisemman muistion valokuvat yhdistetaan uusien kuvien kanssa taman muistion liitteeksi, kunhan uudet valmistuvat /6 87 maastotyokierrokseen osallistuivat myos R Pelkonen ja GTK:sta mm. H Juopperi, J Rasanen ja P Virransalo. Talla eraa kerasimme maastohavaintoaineistoa pian valmistuvien harmaasavykuvien (PJA) tulkintaa varten. Taydentava kaynti maastossa kannanottojen viimeistelya varten on suunniteltu tehtavaksi syksymmalla. LM:n paakohteena on ollut ns. Tulppio-ryhman litologialtaan vaihteleva assosiaatio, missa on sedimentteja, vulkaniitteja ja mm. duniittia. Naita ja niiden seurassa esiintyvia granitoidisia gneisseja on lahemmin kasitelty useissa eri raporteissa. Sopivan lyhyessa yhteenvetomuodossa niiden kuvauksia sisaltyy pro graduun I P Virransalo 1985 ja arkeeisten alueiden malmiprojektin raporttiin (Oulun yliopisto), rap. nro 28, toim. T Piirainen. Vaikka silloin, pari kolme vuotta sitten, varovaisuussyista kahta erilaista kivilajiassosiaatiota on nimitetty paikallisluonteisesti "Tulppioryhmaksi 11 ja "Ruuvaojaryhmaksi 11, saattaisi aika olla kypsa alkaa kayttaa naistakin yleisempia nimityksia 11 Tuntsa" ja "Lapponi" (ks. 2). Naiden ryhmien valissa on suuri diskordanspi, ja siksi myos niiden metallogeniaa on tarkasteltava taysin toisistaan erillaan olevina kysymyksina. Geologian/stratigrafian yleispiirteista 8 Maastotyokierroksella (11-15/6 87) tarkastetut kohteet on numeroitu kuvassa 1 numeroin Kussakin kohteessa tarkastettiin joukko paljastumia. Aikaisemman, alustavan kierroksen (JN, OI, TJK 10-11/6 86) kohdealue on merkitty ruudulla, mika on sama alue kuin Piiraisen ryhman tutkimusalue. Virransalon ja Piiraisen raporteissa on esitetty ruutualueen geologinen kartta (kuva 2, P Virransalo E Kauniskangas 1985). Maastotyokierroksilla (1986, 1987) kertynytta rakenteellis-litologista aineistoa on yleistetty kuvaksi 3. Kuva on ymmarrettava yksityiskohdiltaan erittain alustavaksi, vaikkakin paatodistusaineisto riittaa rakenteellisen diskordanssin osoittamiseen 11 karsikonglomeraatin 11 kohdalla.

3 2 P~~kohteet 11-16/6 ty6ekskursio11a (TJK, R.Pe1konen ym.) Aikaisempi ekskursio (10-11/6-86 TJK,JN,OI) tapahtui merkityn ruudun a1uee11a Mustatse1j~t ym. Mariavaara Sattovaara V~rri6 Sotajoe1ta N J~nesse1k~ Kiimase1k~ Kiimase1~n N-puo1e11a Aravaara Siurujoki Tuntsa-ryhm~n 1iuskeita Tuntsa-ryhm~n 1iuskeita Tuntsa-ryhm~n 'neosomia' Tuntsa-ryhm~n 'neosomia' Tuntsa-ryhm~n 'neosomia' Tuntsa-ryhm~n TRE-KLOL ym Lapponin u1tramafinen pyrok1astiitt: Lapponin pohjakong1omeraatti Lapponi, ai1a Tuntsa Lapponin u1tramafinen intruusiopiippu KUVA 1.

4 3 Tulppio (Tuntsa)-ryhman ja Ruuvaoja (Lapponi)-ryhman valissa on "karsi"-konglomeraattia, missa palloina on mm. laheisissa paljastumissa esiintyvaa ortogneissia: kysymyksessa on aivan yksiselitteinen suuri diskordanssi. Tietyin edellytyksin - kuten tassa tapauksessa - diskordanssi voidaan todentaa myos sen eri puolilla esiintyvien rakennetyyppien perusteella. Tassa suhteessa kriittisia piirteita ovat: Tuntsa-muodostumaa migmatisoi vaihteleva neosomiaines, joka paikoin lisaantyy suuriksi massoiksi. Diskordanssin ylapuolella ei migmatisaatioita esiinny, mutta ko. neosomi on sen sijaan, kuten edella mainittiin, palloina konglomeraatissa. Kohteet 3, 4 ja 5 sisaltavat mainittua neosomiainesta paikallisesti dominoivana kivilajina, kohteet 1 ja 2 paleosomin kanssa. Suprakrustinen assosiaatio Tuntsassa on sedimenttivaltainen, merellinen, Lapponissa on rannanlaheisia sedimentteja ja vulkaniitteja. Tuntsa (Tulppio)-ryhman rakenteellinen evoluutio alkaa hyvin intensiivisena ja jatkuu myos intensiivisella tavalla (ks. kuva 3). Neosomi tulee mukaan heti alussa, mika osoittaa PT-olosuhteiden rajua nousua. Neosomi muodostuu tuota pikaa ortogneissiksi indikoiden deformaation jatkuvuutta. Suurimmat neosomimassat ovat kartalla ortogneissikenttia. Lapponi (Ruuvaoja)-ryhman deformaatio on vaisua, eika neosomimuodostusta esiinny (ks. kuva 3). 8 Lapponin ("Sumi- Sariola- Jatuli", sikali kuin ei ole syyta lopullisesti omaksua vain nimitys "Lapponi") joutui aikanaan svekokarjalaiseen deformaatioon, jolloin alla olevassa Tuntsa-muodostumassa on taytynyt kehittya vastinrakenteita - minkalaisia, on korrelaatiotyon keskeneraisyyden vuoksi viela epaselvaa. Svekokarjalainen deformaatio oli taalla idassa, kaukana orogeeniselta vyohykkeelta Lapponissa suhteellisen vaatimatonta. Sen sijaan aikaisempi, vain Tuntsassa ominainen metamorfinen deformaatio ja neosomin lisays edustavat intensiivista (arkeeista) maankuoren muodostusta.

5 Q~!2~mpu 4 3 Tuntsa (Tulppio)-muodostuman levinneisyydesta ja korrelaatio-ongelmasta 4 Litologinen samanlaisuus ja rakenteellisen evoluution yhtenevaisyys kohteilla 1 ja 2 (kuva 1) sitovat nama kohteet mielestani aivan varmasti yhteen ja samaan muodostumaan kuuluviksi. J Rasasen (GTK) mukaan samantyyppisia muodostumia on viela kohteen 1 lounaispuolellakin - saman totesi keskustelussa myos 0 Inkinen (Rovaniemi ). Tuntsa-muodostuman todellinen laajuus on varmastikin kiintoisa kysymys myos malminetsinnan kannalta. Onhan sen malmipotentiaalia tarkasteltava yksilollisesti, Lapponista taysin erillisena kysymyksena (ks. 4). H Juopperin mukaan neosomin iaksi on saatu n b.y. Suurimmat neosomimassiivit on 1 : pohjakartalla (ks. kuva 1) merkitty kellertavalla pohjavarilla. Ne ovat geofysikaalisesti melko neutraaleja alueita- ja tuskin malminetsinnallisesti erityisen kiinnostavia. Kuvatulkinnassa huomioitavaksi Alustavasti voi mainita, etta allekirjoittanut arvelee nahneensa Tuntsa-ryhman liuskeiden kaltaisia, usein hyvin porfyroblastisia kivilajeja Iisalmen arkeeisella lohkolla (ortogneissien ymparoima paragneissijakso Vehmersalmi - Riistavesi - Nilsia - Raut~vaara NW). Tama jakso on erilainen kuin Kuhmon Ilomantsin vihreakivijaksot (?). Jo kartan geologisen kuvioinnin geometrinen kompleksisuus (kuva 2) antaa aiheen ymmartaa, etta alue on rakenteellisesti kompleksinen. Kuva 3 selittaa alustavasti eraita taman kompleksisuuden piirteita; ks. myos kuva 4. 8 Rakenteiden numerosymboleihin on toistaiseksi suhtauduttava varauksin. Pitaisiko esim. "early-s 1 ":n ja "late-s 1 ":n sijasta kayttaa merkintoja s 1 ja s 2? Puuttuuko F2:n jalkeen jotakin ennen diskordanssin muodostumista? Mitka ovat Tuntsan overprint-rakenteet Lapponin D 1 - D2:n a ikana? Ja viela: sikali kuin (F 3 ) ja (F 4 ) ovat niin myohaisia rakenteita kuin kuvassa 3 on oletettu, niiden jarjestysnumero Lapponin suhteen on pienempi kuin Tuntsan, koska jalkimmaisen evoluutio alkoi aikaisemmin? Rakenteiden selviaminen

6 Q~~~mpu 5 on kuitenkin kasitykseni mukaan lupaavassa vaiheessa. GTK:n Juopperilla, Rasasella ja Virransalolla on niihin vahva tuntuma, jota nyt tehty tyokierros epailematta edisti. Sen ohella, mita esimerkiksi kuva 4 indiko i kuvatulkinnassa huomioitavaksi, mainittakoon seuraavia erillisia alueen ominaisuuksia samaa tarkoitusta varten: Sokli nakyy pyoreana taplana, feniittiytynyt keha nakyy heikosi. Suurehkot, vahvasti magneettiset, osin kulmikkaat anomaliat n. 30 km Soklista SSW (Varriojoki - Siurujoki): komatiitti-wehrliitti-intruusiosuppiloita; ks. pro gradu I Jouni Vuollo Niista itaan jotenkin lineaarisesti esiintyy lukuisia pienia mustia taplia. Ei liene a ivan kaukaa haettu, jos niiden arveltaisiin olevan em. intruusiopiippuja vastaavia pienia kanavia? - Ruuvaoja (Lapponi)-ryhman raja on osittain hyvin teravasti nakyvissa kartta-alueen (kuva 2) vasemmassa alaosassa. - Kartta-alueen (kuva 2) N-osien (Tulppiosta lanteen) vaihteleva litologia nakyy vaihtelevina harmaasavykuvien tooneina. Granitoidisten gneissien ja suuntautuneiden graniittien alueet esiintyvat vaaleampina kenttina, joista muutamilla on jotenkin kaarevat t~i ovaalit ulkoreunat. Naissa kentissa on s i saista kuviointivaihtelua, mika johtuu mm. glanitoidisten gneissien koostumuksellisesta moninaisuudesta. Yhtenaisimmat kenttien vaaleat osa-alueet edustanevat graniittisimpia ja vahiten gneissimaisia i ntruusioita. On mahdollista, etta joukossa on suht. neutraaleja metasedimenttiosueitakin (paleosomia), mutta lohkareikoista paatellen nayttaa silta, etta suurissa granitoidisissa kentissa paleosomin osuus on liki mitaton (?). 8 - On ajateltu, etta Tulppion alueen vaihteleva litologia on malmikriittinen, joten geofysiikan ja sen tulkinnan asiantuntemu s ja mahdolliset erikoistoimenpiteet lienee keskitettava sinne. Granitoidikentat lienevat melko steriileja (?). - Alustavasti kuvaruudulla nahdylla harmaasavykuvalla (PJA) esiintyy myos teravia ja teravahkoja lineamentteja, ilmeisesti shear-kohtia ja lohkorajoja. Nama tai jotkin naista, saattavat olla kiinnostavia, silla granitoidi-vihreakivi-assosiaatio voi olla Au:n suhteen kiinnostava.

7 ~~ ~----~----~----~----, km m o C2J en... 0 ::l a: Kuva Tutkimusalueen sijainti ja geologiset yleispiirteet. 1. Tulppioryhl!!an liuskeita, 2. Migrr.atiitteja ja 65 paragneissej~. 3. Graniittia, 4. Tonaliitti-granodior.iittigneissia, 5. Metadiabaasijuonia, 6. Ruuvaoja-rynm~n liuskeita, 7. Ruuvaoja-ryhm~ri metakomatiittia, 8. GaorJ-wehrliiHi-in-truusio, 9. Soklin kartonaattimassii>~i. KUVA 2.

8 Lapponi (Ruuvaoja) ('late' F 2 ~ (;, / /"'~/ SSE 1' (Fzl ~eaks 2 Tuntsa (Tulppio).,.... : li il j ~ : ' ""'? ~ st Suuri lst 1' dansd. kor ~...:... si,--., -.::;;:> ortogneissia~... ~...,.. --::;-1,... ;;..., lieva boudinage 't lisi:ii:i ortogneissii vahva neosomi deformoituu ~{~ ~ ' late's 1,,r-'~=t~-+.., -~ vahva n eo so m i 1 i sa (', TUNTSA (Tulppio) 'early' (Arkeeinen) sl' vahva? so ' ~ KUVA 3.

9 / ( ultrf.tmafiitti:::} -... F 4 (ESE-~ ' I!II' -.~, s 4 k r. k<avi\7 rl-j~ I KUVA 4. Tuntsa-ryhm~n rakenne Tulppion J~nessel~n ultramafiitilla. Jos leikkaamme viimeisen osakuvion subhorisontaalisesti, saamme suurin piirtein k~sityksen siit~. mink~laisia tulkinnassa. 'interfere~ssimutkia' ilmeisesti tulemme kohtaamaan karttaf T~ss~ tapauksessa poimuttumisen referenssipinta on kerroksellisuuden sijasta kloriittitremoliittikiven s 1 -liuskeisuus, eritt~in vahvasti kehittynyt. F 2 (S 2 ) ilmenee paikallisena transverssikrenulaationa tai liuskeisuutena. F 3 ilmenee sek~ suurina sik-sak-poimuina ja polyklinaalisina poimuina ett~ pienen~ krenulaationa. Vergenssi on it~~n p~in suuntautuva. F 4 ilmenee mybs sek~ suurina poimuina ett~ pienin~ krenulaat~oina. F 3 :n ja F 4 :n interferenssikuvio on paikoin melko kompl~ksisen asuinen, vaikka kumpikin erikseen on aivan yksinkertainen rakenne.,, s 1 ja s 2 korrebituvat alue~n muissa osissa Tuntsa-ryhm~n vastaaviin liuskeisuuksiin (arkeeisia). proterozooisia rakenteita(?).

10 Oout ku MALMINETSINTA pu 9 KUVA 5. Mariavaara (kohde nro 2). Stauroliittikyaniittigneissi, Tuntsa s 0, F1. F1:n kylki poirnuttunut F 2 - poirnuille. Lopuksi krenulaatio. KUVA 6. Sarna kohdealue kuin kuvassa 5. So+ F 1 + F2 + krenulaatio (kuten edella). KUVA 7. Sarna kohdealue kuin kuvassa 5. Stauroliitti kyaniittigneissi, Tuntsa. KUVA 8. Palj. Kiirnaselasta N (kohde nro 8). Ruuvaoja- ryhrnan pohjakonglorneraatti. Osa palloista allaolevan Tuntsa- ryhrnan granitoidineosornia.

11

12 10 KUVA 9. Janesselka (kohde nro 6). F 3 -rakenne KLO-TRE-lius keessa (Tulppio-ryhma) nahtyna N-suuntaan (vrt. kuva 4). KUVA 10. Janesselka. Suuri F4-rakenne, nahtyna ESE-suuntaan (vrt. kuva 4). KUVAT Janesselka. Suuria F3 - F4-poimuja vastaavat krenulaatiot (ks. kuvat 9-10). 8

13

14 11 KUVA 13. Kuttusvaarat (10/6 86). F 3 - poimurakenne ultramafiitissa (Tulppio- ryhma). KUVA 14. Aravaara (kohde nro 9). Lapponin kvartsiitti. Ristikerroksellisuus, F2 - rakenne, " late- D 2 " silpoutuminen. Viimeksi mainitut ovat hyvin tyypi llisia myos Kittilan alueen Lapponisissa liuskeissa ja kvartsiiteissa. KUVA 15. Rovaukonselka (10/6 86). Granaattirikas kordieriittigneissi, Tulppio- ryhma. KUVA 16. Kiimaselka (kohde nro 7). Ultramafinen pyroklastiitti, Lapponi - ryhma. Huom. minimaal isen vahainen deformaatio : kontrasti yleensa erittain deformoituneihin Tuntsan kiviin huomattava. 8

15

16 ,_

17 13

18 .,,,,, 1 I ' -:: =-~oe r oo

19 Lahti Savukoski Ncu < = -: 5 -o7 20~ N a~ = L