Keurusseudun Luonnonystävät ry. Jäsenkirje 1 / 2009

Transkriptio

1 Keurusseudun Luonnonystävät ry Jäsenkirje 1 / 2009

2 Kansikuvassa koskikara (kuva: Ari Aalto) Tulevan vuoden toiminnasta Keurusseudun luonnonystävien toiminta näyttäisi jatkuvan tänä vuonna suunnilleen entiseen tapaan. Joukolla on taas pitkä lista retkiä, pääosa lähialueille, mutta muutama hieman kauemmaksikin. Lasten ja nuorten leirit ovat suunnitteilla. Ehkä kaavaillaan jonkinlaista perheleiriäkin. Niittyjä hoidetaan entiseen tapaan pääosin ESR/Lape- yhteistyön ja VR:n tukemana. Kaavoista, turvesoista, vesienhoitosuunnitelmista ym. annetaan lausuntoja. Museon mäelle suunnitellaan kesäistä luontoiltaa. Luontojutut paikallislehdessä jatkuvat, ja kesäkisakin on suunnitteilla. Ja sitten tietysti seurataan harvinaista ja uhanalaista luontoa monin tavoin. Vaihtotori Haapamäellä jatkaa toimintaansa ainakin toukokuun loppuun saakka. Kesäkuun alusta pitkäaikainen tilayhteistyö Haapamäen veturiharrastajien kanssa päättyy. Toivottavasti löydämme siihen mennessä vaihtarille uuden paikan. Tietoja toiminnasta ja tapahtumista löytyy tämän jäsenkirjeen lisäksi Internet-sivuiltamme, Luonnonsuojelijalehdestä ja Suur-Keuruusta. PS KEURUSSEUDUN LUONNONYSTÄVÄT RY KEVÄTKOKOUS klo Keuruulla ravintola Mirjamissa. Sääntömääräisten asioitten lisäksi Jouko Laine näyttää luontokuviaan. Pullakahvit. Tervetuloa!

3 Suot, metsät, ympäristökeskukset ja vesistöt Keskusjärjestömme Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) ja sen Keski- Suomen piirin toiminnassa tämän vuoden painopistealueita ovat soiden ja metsien suojelu, ympäristöhallinnon toimintaedellytysten turvaaminen ja vesistöasiat. Soita uhkaa nyt erityisesti turvetuotanto. Vaikka turve on ilmaston kannalta kaikkein pahin vaihtoehto, sen polttoa ollaan roimasti lisäämässä, mm. Jyväskylässä ja Keuruulla. Ja mikä pahinta, turvetuotannolle ollaan valtaamassa myös viimeiset vielä luonnontilaiset suot, jotka olisivat tuiki tärkeitä myös suoluonnolle, kasveille ja eläimille. Soita on syytä puolustaa nyt kaikilla tasoilla: valtakunnallisilla linjauksilla, tekeillä olevan maakuntakaavan tasolla ja paikallisesti suo suolta. Metsien suojelu kangertelee edelleen. Keski-Suomessa niistä on suojeltu n. 1%. Se on niin vähän, että metsän eläinten, kasvien ja sienten sukupuuttoaalto jatkuu täyttä vauhtia. Hoitometsistä on hävinnyt jo noin 1000 lajia. Niistä suunnilleen puolet sinnittelee vielä suojelualueilla ja muilla luonnontilaisen kaltaisilla metsäalueilla, joita yhä on pieninä paloina siellä täällä. Suojelua on ollut tarkoitus edistää mm. ns. Metsoohjelmalla, mutta se ei taida vieläkään oikein toimia. Joka tapauksessa kaikkia vielä vähänkin luontaisia metsäalueita kannattaisi tarjota Keski- Suomen ympäristökeskukselle (esim. puh ). Se ostaa niitä täyteen hintaan, tai vähän ylihintaan, jos rahaa riittää. Monelle metsänomistajalle luulisi olevan ihan kiva vaihtoehto, että saa metsästä täyden hinnan, mutta metsä jää silti edelleen olemaan. Tietysti metsälaillakin voi yrittää jotain säästää. Metsälakikohteista voi yrittää puhella metsänhoitoyhdistyksille tai metsäkeskukselle. Metsää omistamattomat voivat tukea metsänsuojelua ehkä tehokkaimmin tukemalla Luonnonperintösäätiötä (www. luonnonperintosaatio.fi). Säästösyihin vedoten tämä nykyinen hallitus alkoi ajaa alas myös Suomen ympäristöhallintoa. Mm. maakunnalliset ympäristökeskukset aiotaan yhdistää, venäläiseen malliin, metsäkeskusten ja muiden kanssa

4 jonkinlaisiksi luonnonvarakeskuksiksi, joissa suojelu olisi vain pieni sivujuonne. Jos tällainen hanke toteutuisi, luonnonsuojelu palaisi 50 vuotta takaperin, aikaan, jolloin suojelu oli kokonaan muutamien aktiivien harrastelijoiden harteilla. Vesien osalta ajankohtaisia ovat nyt ns. vesienhoitosuunnitelmat. Niiden tavoitteena on parantaa vesien ekologista ja kemiallista tilaa. Tähän saakkahan on tarkkailtu lähinnä vain vesien uimakelpoisuutta. Tavoitteena on jopa palauttaa vesien tila lähelle alkuperäistä, eli siihen aikaan, jolloin ei soilta, metsistä, eikä juuri pelloiltakaan, valunut ojia pitkin järviin juuri mitään. Nythän monien vesien pohjassa on metrikaupalla lietettä ja humusta. Aika kova tavoite. Keuruulla näistä asioista on seuraava tiedotustilaisuus kaupungintalolla 4.3 klo 18. Keski-Suomessa on ajankohtainen myös maakunnallinen jätehuoltosuunnitelma. Jätteitä tulee valtavasti. Kyse on isoista tavaramääristä, ja myös isoista rahoista. Pitäisikö jätteet uusiokäyttää (vaihtotorit ovat sitä varten), käyttää raaka-aineiksi, kompostoida, polttaa vai kasata kaatopaikoille. Hommaa voisi kehittää myös monilla pienillä paikallisilla ideoilla, joita isot päättäjät eivät tahdo hoksata, eivätkä ilmeisesti oikein haluakaan. Nythän Keuruultakin melkein kaikki jäte kärrätään Jyväskylään tai muualle kauas, vaikka esim. biokaasua autoille voitaisiin tuottaa melkein joka kylällä jonkin ison navetan nurkalla. Tärkeintä jätehommassa olisi tietysti se, että niitä ei lainkaan syntyisi. Ja siihen suuntaan voi kyllä jokainen jotain tehdä omalta osaltaan. PS Myyrätalvi Nyt on myyrätalvi. Ainakin vielä tällä hetkellä pikkunisäkkäitä, lähinnä myyriä ja päästäisiä, vilistelee monin paikoin todella runsaasti. Tilanne on melko helppo todeta esim. lumijälkien perusteella. Vähän liikennöidyillä sivuteillä ja poluilla jälkiä on helppo seurata. Voi vaikka laskea, monetko jäljet tien yli menee/ kilometri. Aika helposti oppii erottelemaan eri lajitkin. Isoimmat jäljet kuuluvat peltomyyrälle, vähän pienemmät metsämyyrälle ja vielä pienemmät päästäisille. Kaikkein vaivai-

5 simmat on jättänyt vaivaispäästäinen. Päästäiset puskevat usein myös tunneleita lumen pintakerrokseen. Ne etsivät sieltä lumihyönteisiä ja hämähäkkejä, jotka odottelevat suojasäätä päästäkseen tepastelemaan lumen pinnalle. Pikkuotusten perässä tulevat sitten pedot. Eniten löytyy ketun jälkiä, mutta myös lumikon pieniä parihyppyjälkiä tapaa usein. Kärppiä on vähemmän. Myyräjahdissa liikkuvat myös ilvekset, näädät, minkit ja tietysti pöllöt, joita lienee nyt aika paljon, vaikka Keurusseudulta ei toistaiseksi kovin paljon havaintoja olekaan. Keuruseudulla ei ole liiemmin näkynyt myöskään myyriä syövien petolintujen talvi-invaasio, josta on päästy nauttimaan Suomessa monin paikoin. Valkoisiksi muuttuvien lajien (riekko, jänis, kärppä, lumikko) kannalta tämä talvi on ollut edellisvuotta helpompi, sillä lunta on ollut ainakin jonkinlaisina laikkuina joulukuusta alkaen. Silti riekkoja ei nyt tahdo löytyä mistään. Laji taitaa olla hupenemassa olemattomiin, vähän kuukkelien tapaan. Kuukkeleita on etsitty, löydetty ja ruokittu muutamilla alueilla. Multialla yksi poikue asustaa pihapiirissä ja käy hakemassa ruokaa jopa emännän kädestä. - PS Kesän kisa Viime kesän kisassa kyselimme havaintoja matelijoista ja sammakkoeläimistä. Pysymme tänäkin vuonna vaihtolämpöisissä eläimissä, mutta menemme vielä pienempiin eläimiin eli selkärangattomiin. Toivomme havaintoja lähinnä hyönteisistä ja hämähäkeistä, mutta myös muista pikkueläimistä, esim. madoista. Tervetulleita ovat kaikki havainnot esim. perhosista. Havaintoja voisi tulla myös heinäsirkoista. Vieläkö niitä jossain hyppii ja sirittää? Entä isot hepokatit? Ne ovat joka tapauksessa käyneet harvinaisiksi. Joskus takavuosina täälläpäin surahteli isoja punasiipisiä palosirkkojakin. Mielenkiintoisia olisivat havainnot myös isoista suursukeltajista, sauvaluteista, ristihämähäkeistä, erikoisemmista muurahaisyhteiskunnista, isoista tuhatjalkaisista, pihtihännistä, sudenkorennoista, valtavista sarvikuonokkaista, isoista turilaista, sarvijääristä,

6 kimalaisista, maamehiläisistä, ampiaispesistä, kotiloista, kastemadoista tai vaikkapa saunamaijoista. Vanhatkin havainnot, jopa vuosikymmenien takaa, kelpaavat. Nykyään näistä eläimistä on olemassa hyviä opaskirjoja, joista lajia voi yrittää määrittää. Myös netissä on paljon tietoa niistä. Digikuva on mainio apuväline tunnistamisessa. Meille voi ilmoittaa myös tunnistamattomia lajeja, mieluummin tietysti kuvan kanssa, jolloin laji yleensä voidaan selvittää. Havainnoinnin voi aloittaa vaikkapa seuraavalla suojasäällä seurailemalla lumihyönteisiä. Joillakuilla saattaa olla ötököitä sisätiloissakin, ehkä peräti kotisirkkoja. PS * * * Jäsenkirjeen voi tilata pelkästään sähköisenä tulevaksi. Ilmoita Ari Aallolle, aallonarska@hotmail.com. Tästä eteenpäin jäsenkirjeen voi ladata yhdistyksemme nettisivuilta kohdasta Yhdistys. Kirjeen ilmestymisestä tulee edelleen muistutus myös sähköpostiin. Ilmoittakaa silti, mikäli ette tarvitse paperiversiota, niin emme turhaan kuluta paperia! KEURUSSEUDUN LUONNONYSTÄVIEN RETKET V su. klo Koskikarahiihto Kotala-Karansalmi ja Mämmikoski- Liesjärvi. (Varapäivä su la). SSLTY:n perinteinen hiihto la. klo Pöllöretki su. klo 9.00 Joutsenretki pe. klo 18 Koskiretki Pihlajaveden Valkeajärven Ryönänkoskelle su. klo 5-13 Lintujen kevätmuuton havainnointia Haapamäen Riihon uudesta lintutornista ja Keuruun Asunnan Kolonmäeltä. SSLTY:n vuotuinen tapahtuma pe. Suurien puitten retki Keuruun keskustan luutalatvalehtikuuselle (Suomen suurin) ja sembramännylle (Keuruun suurin) pe. klo 18 Lintutorniretki Ketveleenkannaksen Kaivoslahden tornille su. klo 8-16 Susivaellus Huhkojärven ja Limpsingin rotkon komeissa maisemissa. N. 10 km osin polutonta metsää.

7 -8.5. pe. klo 18 Suoretki uhanalaiselle Multian Sydänmaan Hirvisuolle la. klo 5-13 Tornien taisto Valtakunnallinen lintujen bongauskilpailu. Paikat ilm. myöh. Lintutornit Keuruulla tai Multialla. Jos olette kiinnostuneita osallistumaan, niin ilmoitelkaa! Koetetaan saada porukka mahdollisimman moneen torniin! pe. 18 Retki kirkasvetiselle Mahlakorven Valkeiselle la. klo 8-19 yhdistyksen kevätretki Poriin Yyterin kuuluisalle lentohiekkarannalle. Ilmoittautumiset viikkoa ennen. 10 eurolla mukaan pe. klo 18 Vanhan metsän retki Raiskin aarnimetsään pe. klo 18 Taivaanrantojen tiirailuretki Multian Kiiskilänmäen tornille. (Keski-Suomen korkein mäki). Lisäksi patikoidaan Kankurin 3km polku pe. klo 18 Lähiluontoretki Manniskylän Karjovuoreen la. klo 23 Yölaulajalintujen kuunteluretki parhaille lintuniityille su. klo 12 Luonnonkukkien retki sen hetken kauneimmalle kedolle la klo 12 Perhosretki Haapamäen perhosniityille. Säävaraus ti-ke. klo Isolle Virkamäelle (auringonlasku) ja Asuntajärvelle (uinti ja makkaranpaisto) la, klo 6-19 Länsi-Suomen retki Kaskisten Sälgrundetin majakkasaarelle. Omakustannushintaan. Ilmoittaudu viikkoa ennen pe. klo 22 Lepakkoretki Pihlajaveden viiksisiippakoskille la. klo 15 Sieniretki johonkin hyvään sienimetsään la. klo SSLTY:n tornikisa. Lintuja bongataan Keuruun ja Multian lintutorneista la. klo Lintujen syysmuuton havainnointia SSLTY:n opastuksella Riihossa ja Lautaperän Isolla Virkamäellä su klo 12- Jokamiespäivän lähiretket Keuruulla ja Haapamäellä la. klo 8-16 Yhdistyksen linja-autoretki Keuruun ja Multian kauneimmille luontokohteille. (Kurenkoski, Palsankosken luontopolku, Hirvikylän aarnimetsä, ruokailumahdollisuus Valkeajärven Valopilkussa, Iso Rimppi, Virrankoski, Valkeisjärvi, Haapamäki Cafe Raija kahvi, Haapamäen Karjuvuoren aarnikuusikko josta Keuruulle. Ruoka ja kahvi maksulliset. Ilmoittaudu viikkoa ennen to, klo Hiljan päivän retki. Puoli tuntia hiljaisuutta syvällä

8 erämaassa auringon laskiessa. Lisätiedot retkistä: Jouko Pihlainen ja Pertti Sulkava Lähtöpaikkana Keuruun Linja-autoasema ellei toisin ilmoiteta. LASTEN LUONTOLEIRI 7-11 vuotiaille (alakouluikäiset) järjestetään tuttuun tapaan Riihon leirikeskuksessa (to-su). Leirin hinta on 70 /leiriläinen. Jos samasta perheestä osallistuu useampia lapsia, seuraavilta hinta on 50. Leirille mahtuu 25 ensimmäistä ilmoittautujaa. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Matti Aalto tai Henna Soini NUORTEN RETKILUONTOLEIRI vuotiaille (yläkouluun siirtyvistä ylöspäin) järjestetään (pe-su). Leiri toteutetaan Valkeeniemi - Kolho suunnalla pyöräilyvaelluksena teltoissa yöpyen. Leppoisan retkeilyn lomassa tutustutaan Keurusseudun luontokohteisiin, lintuharrastukseen sekä muuhun luontoon osallistujien kiinnostuksen mukaan. Leirin hinta on 0, mutta eväiden oston jokainen kustantaa itse. Kaikkia retkeilyvarusteita polkupyöristä alkaen saa tarvittaessa lainaksi. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Matti Aalto aallonmatti@hotmail.com tai Henna Soini hennasoini@msn.com OHJAAJAKSI LUONTOLEIRILLE? Olisiko sinulla halukkuutta tulla ohjaajaksi lasten luontoleirille? Ohjaaja ei tarvitse erityisiä luontoon liittyviä taitoja, vaikka ne eduksi ovatkin. Riittää, kun osaa toimia lasten kanssa ja sehän onnistuu varmasti esim. leiriläisen vanhemmilta. Ohjaajat ovat perinteisesti toimineet ruokapalkalla, mahdolliset kulut korvataan. Kysy lisätietoja Matti Aallolta aallonmatti@hotmail.com Koskikara on erikoistunut lintu Monikohan tämän artikkelin lukijoista on nähnyt koskikaran? Näitä mustia valkorintaisia rastaan kokoisia lintuja talvehtii Keuruun seudulla yksilöä. Talvehtivien karojen lukumäärä riippuu sääoloista. Leutoina talvina linnut hajaantuvat metsäpurojen ryteikköihin ja ankarina talvina ne saattavat vaeltaa etelämmäksi. Lintujen lukumäärä on seudullamme tavallista tarkemmassa syynissä kirjoittajan ja muitten karasta kiinnostuneitten seuratessa noin 80 sulapaikkaa talven aikana. Viime talvenakin kirjattiin yli 400 sulapaikalla käyntiä, joilla karoja havaittiin 133 kertaa. Kymmenkunta koskikaraa sai myös renkaan jalkaansa. Koskikarat tulevat loka- tammikuun välisenä aikana pesimäalueiltaan Pohjois-Ruotsista ja Keski-Norjasta seudullemme ja palaavat maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa takaisin. Muutamana vuonna joku ka-

9 rapari on erehtynyt pesimään seudullamme koskille sijoittamiimme pesäpönttöihin. Koskikara on ainoa vesielämään sopeutunut varpuslintu. Se sukeltaa siipiään avuksi käyttäen hyisen joen pohjaan, etsii sieltä jonkun hyönteisen kotelon ja pulpahtaa pinnalle kuin korkki. Jään reunalla lintu puistelee toukan kotelosta suihinsa ja tyytyväisenä laulaa pienen kirkkaan laverruksensa. Linnulla on paksu untuvapuku, jonka se rasvaa pyrstörauhasensa eritteellä täysin vettä hylkiväksi joten kovakaan pakkanen ei sitä haittaa. Ainoastaan sulapaikkojen väheneminen pakottaa linnut isommille virroille, joissa silloin voi nähdä useamman yksilön kerralla. Muutenhan karat viihtyvät mainiosti yksitellen talvipurollaan. Parhaiten karan voi nähdä Lihjamon Tamppikoskella, Kömin Virrankoskella, Valkeajärven Ryönänkoskella tai Lapinperän Reinikankoskella. Kosken varsia kannattaa hieman kävellä ja tarkkanakin pitää olla, sillä linnun mustavalkea väritys sulautuu hyvin tummiin vesiin ja valkeisiin hankiimme. - Jouko Pihlainen. KEURUSSEUDUN LUONNONYSTÄVÄT ry. TOIMINTAKERTOMUS v Hallitus ja toimihenkilöt v Puheenjohtaja Pertti Sulkava Varapuheenjohtaja Hely Ikäheimonen Hallituksen jäsenet Tapani Asunta, Ari Aalto, Kari Lamminpää, Jouko Laine ja Juhani Kiltinen Hallituksen varajäsenet Risto Sulkava, Raimo Kekälinen ja Merja Perämäki Sihteeri Jouko Pihlainen Taloudenhoitaja Pertti Ikäheimonen Tilintarkastajat Aulis Pajusaari ja Esa Lintula

10 Varatilintarkastajat Kyösti Vehmaskoski ja Eila Kelloniemi Hallitus on kokoontunut 9 kertaa kuluneen vuoden aikana. Jäsenkirjeitä jäsenille on lähetetty kaksi kuluneena vuonna. Yhdistyksemme nettisivut ovat nyt ohjelmoituna Suomen Luonnonsuojeluliiton ja sen Keski- Suomen piirin sivuston alle. Yhdistyksen kevätkokous pidettiin Nordean kerhohuoneella. Sääntömääräisten asioitten lisäksi Risto Sulkava kertoi kuukkeleista kuvien kera. Syyskokous oli ravintola Mirjamissa. Kokouksessa vahvistettiin vuoden 2009 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valittiin toimihenkilöt vuodelle 2009: Yhdistyksen puheenjohtajaksi Pertti Sulkava. Hallituksen jäseniksi Hely Ikäheimonen, Kari Lamminpää, Juhani Kiltinen, Ari Aalto, Jouko Laine ja Tapani Asunta. Hallituksen varajäseniksi Raimo Kekälinen, Risto Sulkava ja Merja Perämäki. Tilintarkastajiksi Aulis Pajusaari ja Esa Lintula. Varatilintarkastajiksi Kyösti Vehmaskoski ja Eila Kelloniemi Vuoden 2009 jäsenmaksuksi päätettiin valtakunnallisen suosituksen mukainen eli 28 euroa varsinaisilta ja perhejäseniltä 10 euroa. Yhdistyksen kokouksista ilmoitetaan jäsenkirjeellä tai paikallislehdessä sekä mahdollisesti myös Luonnonsuojelija -lehdessä. Kokouksen päätteeksi Pertti Sulkava kertoi kuvien kera luonnonsuojelun saavutuksista Keurusseudulla ja Risto Sulkava uusista uhanalaisista luontotyypeistä. Toiminta ja yhteistyö v Toimintamme on ollut aktiivista. Olemme järjestäneet 25 retkeä, joihin osallistui 277 osanottajaa. Keväinen linja-autoretki suuntautui Viitasaaren Heinäsuvannolle ja syysretki Suomen Luonnonsuojeluliiton 70- juhlavuoden kunniaksi Keuruun kauneimmille luontokohteille. Kesäretki puolestaan tehtiin Karjaalle ja Tammisaareen. Lisäksi olemme olleet mukana koulujen retkillä oppaina.

11 Riihon lastenleiri toteutettiin nyt ilman MLL:n Haapamäen osastoa. Lapsia oli mukana 32 ja ohjaajia 7. Hieman isompia lapsia oli kymmenen Matti Aallon vetämällä polkupyörävaelluksella, jonka aikana myös yövyttiin. Haapamäen vaihtotori on toiminut vilkkaasti. Ketoja on hoidettu Haapamäen asemalla, Pohjolan museotalolla, Hirvikylän niityllä ja Vuorelan kedolla. Uutena projektina on yhteistyö VR:n kanssa, joka on rahoittanut radanvarsiketojen hoitotöitä. KeLy:n työryhmä on suorittanut työn Matti Aallon johdolla. Työapua muiden ketojen hoitoon on saatu Lapetyöryhmältä. Hirvon ja Heinäsen hirvenkellokasvustot on saatu suojeltua sopimuksella tienpitäjien kanssa. Osallistuimme järjestöjen joulumyyjäisiin. Järjestimme taas suositun luontoillan Keurusselän Seuran kanssa Keuruun kotiseutumuseolla. Multialla teimme luonto-polun Linna- Peurala -polkuretken varteen Multian satoa - tapahtumaan. Olemme seuranneet aktiivisesti maakuntakaavaa sekä Keuruun ja Multian yleis- ja asemakaavoitusta. Edustajamme on osallistunut työryhmässä Keuruun seurakunnan metsänhoitosuunnitelman laadintaan ja seurantaan. Taistelumme muitten valittajien kanssa Asunnan Lempaatsuosta ja muista luonnontilaisista soista jatkuu. Yhdistyksen vanhat asiakirjat saatiin talteen Keuruun Kotiseutuarkistoon. Keski-Suomen luonnonsuojelupiirissä olemme vahvasti edustettuna. Piirin puheenjohtajana 2008 toimi Matti Aalto, hallituksen jäsenenä toimii Pertti Sulkava sekä varajäsenenä Jouko Pihlainen. Risto Sulkava on toiminut Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Lintujen ja ympäristön suojelu on ollut vahvasti toiminnassamme mukana. Mm. kuukkelien, koskikarojen, petolintujen, saukkojen, metsäsopulien, sammakoitten ja perhosten tutkimus ja seuranta on kuulunut ohjelmiimme. Lintujen seurannassa yhteistyömme Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen kanssa on ollut tiivistä. Lintuharrastus sai Riihossa uuden tarkkailupaikan, kun Jaakko Vaissi lahjoitti yhdistyksellemme rakennuttamansa tornin. Lintuja muistimme myös kun teimme Multialla

12 30 linnunpönttöä myyntiimme. Linnuista ja luonnosta olemme kirjoittaneet runsaasti paikallislehdessä, jonka kanssa järjestimme vuoden kilpailunkin aiheena Sammakot ja matelijat. Jäsenmäärämme on edelleen kasvussa ollen nyt 197. Yhdistyksen taloudessa toimintavuosi 2008 oli alijäämäinen (627,97e), mutta muuten yhdistyksen taloudellinen tilanne on varsin tyydyttävä. Toiminnoista vastaavina v.2008 olivat: Kaavatyöryhmä: Pertti Ikäheimonen, Pertti Sulkava ja Jouko Pihlainen. Metsät: Ari Aalto. Retket: Jouko Pihlainen. Tiedotus: Kari Lamminpää. Kotisivut ja jäsenkirjeet: Maija Salo. Kierrätyskeskus: Raija Sulkava. Leikekirja: Anitta Palomäki. Nuoriso: Merja Perämäki. Niityt: Tapani Asunta. Multia: Raimo Kekälinen Pekkalansalmi ilman Iinestä. Kuva Esko Salo Tarinaa Iineksestä Iines ilmestyi lokakuun lopulla 2008 Keuruun Kylmälahden uimarannan luokse vasemman siiven siipisulka törröttäen. Marraskuun alussa lintu

13 siirtyi Suolahden salmeen laulujoutsenperheen seuraan. Ilmeisesti sorsa sai veden pinnasta ruokaa kun joutsenet tonkivat pohjaa. Tammikuussa 2009 joutsenet lähtivät ja Iines jäi yksin. Paljastui myös, että sorsa on lentokyvytön. Onkohan sorsastuksella osuutta asiaan? Varsin pian lintu oppi syömään sillalta heitettyjä leivänpaloja ja tulee jo kiireellä katsomaan, onko ihmisillä tarjottavaa - ja varsin monella on. Sula jäätyy yli 20 asteen pakkasilla muutaman metrin silmäkkeeksi, mutta sulaa nopeasti jo alle viiden asteen pakkasella. Linnulla on vaarana kissat ja kettu, jotka kiertelevät alueella. Ne eivät kuitenkaan halua kastella turkkiaan heikoissa jäissä. Kevätkin koittaa pian ja Iines saa kohta odotella ensimmäisiä telkkiä seurakseen. Vaikka Iineksen lentokyky ei palautuisikaan, se voi saada sulhasen ja sen jälkeen voi marssia pensaikkoon, jonne tekee pesän ja pyöräyttää kymmenen munaa, joista kuoriutuu liuta Tupuja, Hupuja ja Lupuja. JPnen Loppiaisen ekopinnaralli akselilla Keuruu-Mänttä-Vilppula Allekirjoittaneella oli kerrankin aikaa osallistua Suomenselän Lintutieteellisen Yhdistyksen organisoimaan loppiaisralliin oikein toden teolla. Kyseessähän on siis (leikkimielinen) kilpailu siitä, mikä joukkue onnistuu yhdistyksen toimialueella (noin suunnilleen Keuruulta Keski- Pohjanmaalle) havaitsemaan eniten lintulajeja aamukahdeksan ja iltaneljän välillä. Valtaosa joukkueista liikkuu valitettavasti autolla, mutta itse luonnollisesti osallistuin ekosarjaan. Harmittavasti mahdolliselle retkiseuralle ilmestyi yksi toisensa jälkeen jotain esteitä, joten 80km polkupyörällä + ehkä 0,5km jalkaisin (karkeasti 100km vähemmän kuin autojoukkueet keskimäärin) taittuivat tällä kertaa yksin. Kotoa Haapamäeltä pääsin liikkeelle 10 minuuttia myöhässä klo 7.55, mutta lumisade ja kova vastatuuli myöhästyttivät vielä 20 minuuttia lisää ennen kuin varsinainen rallaaminen alkoi Vilppulan Kulmalanniitulta kello puoli kymmenen. Näkyvyys oli tuolloin melkein nolla, mutta siitä huolimatta tällä metsäpätkällä ennen Mäntän keskustaa onnistuin keräämään lähes kaikki ta-

14 voitteenani olleet metsälajit: vain teeri ja palokärki jäivät odottamaan aikoja parempia, eikä suuresta keltasirkku-viherpeippourpiaisparvesta myöskään löytynyt mitään sen harvinaisempaa. Mäntässä ensi töikseni piipahdin Saarisen Markun ruokinnalla: varpusen saaminen lajiksi aiheutti hieman töitä, sillä orapihlaja-aidassa pomppineet kymmenet linnut osoittautuivat pääosin pikkuvarpusiksi. Sinisorsa löytyi Mäntän keskustasta pysähtymättä, joten jatkoin kohti Pättiniemeä. Lyhyellä siirtymällä yllätti ensimmäinen bonuslaji taviokuurnan tehdessä ystävällisesti lenkin pyöräilijän yllä ennen istumistaan takaisin lehtikuusen latvaan. Pättiniemessä tuli kuitenkin takapakkia, sillä sieltä ei löytynyt enemmän tai vähemmän varmoja mustarastasta, isolepinkäistä eikä tikliä. Suunnittelematon toivotaan-toivotaan lenkki Savosenmäen ruokinnoilla pelasti kuitenkin yksinäisen tiklin listalle. Telkkäkin päivysti edelleen Mäntänlahdella pikkuriikkisessä sulassa, ja paluumatkan evästauko Markun ruokinnalla lisäsi listaan mustarastaan, fasaanin, korpin ja pulun. Mäntästä alkoi jälleen uuvuttava vastatuuliosuus, jonka aikana poikkesin hakemassa Melaskoskelta koskikaran: turhaan, sillä Vilppulan keskustan Vilppukoskessa sukelteli lajitoveri. Teeren ja palokärjen puuttuminen alkoi kuitenkin vähän jäytää mieltä, eikä Melasjärvellä poukkoilleesta saukostakaan ollut pinnaksi. Huhupuheiden siivittämänä pyörin vielä Vilppulan keskustan ruokinnoilla peipon perässä, tuloksetta. Tässä vaiheessa omasta lajimäärästä ei ollut hajuakaan, ja kuten arvata saattoi, tuuli oli päivän aikana pyörähtänyt luoteeseen. Paluumatka Kolhoon tapahtuisi siis niin ikään sivuvastaisessa puhurissa. Ajelin kuitenkin Huhtilammen ja Uittosalmentien kautta: ei edelleenkään kärkeä tai teertä, metsosta puhumattakaan. Viimeinen "pohjustettu" paikka löytyi Kolhon Onnelanmäestä, jossa autiotalon omenapuun alla velipoika oli viikkoa aiemmin nähnyt räkättirastaan. Vauhdista katsoinkin, että kas, siinähän se, kun rastaan pää pilkotti oksiston takaa. Hälytyskellot alkoivat kuitenkin kilkattaa, joten käännyin sadan metrin päässä ympäri ja palasin takaisin. Jotain pientä, ruskean ja valkean kirjavaa pyrähti omenapuusta syreenipuskaan: punakylkirastas!

15 Välittömästi jättipotin jälkeen tulikin sitten reissun ainut taktinen moka. Vastatuuli, lumisade ja väsymys (lue: mukavuudenhalu) saivat minut raahautumaan isoa tietä kotiin päin. Sen sijaan olisi pitänyt hinata itsensä Loilantietä Riihoon, missä kenties peippo, laulujoutsen ja isolepinkäinen olisivat odottaneet väsynyttä matkaajaa. Tiukempi kaveri (tai nimenomaan mikäli olisi ollut kaveri ) olisi myös kenties ajellut suoraan Heinäseen, josta olisi niin ikään saanut peipon ja isolepinkäisen, todennäköisesti vielä teeren ja palokärjenkin. Erhettä en onnekseni kotimatkalla tajunnut, joten onnellisena päätin, että koko päivän fillaroinnin jälkeen palokärki ja teeri eivät yksinkertaisesti jää saamatta. Ylimääräinen lenkki Haapamäen Murronkorven auraamattomilla metsäautoteillä tuottikin tulosta, sillä teeriparvi lensi vieritseni lähes välittömästi. Kärki vaati ylimääräisen evästauon, mutta vihdoin klo kuului vakiopaikalta huojentava kry-kry-kry-sarja. Varpuspöllöä en enää tiukasta yrityksestä huolimatta ehtinyt löytää. Keskisuomalaisessa peto- ja marjalintutyhjiössä lopulliseksi lajimääräksi kertyi näin ollen 32, siis yli 3/8 lajia per kilometri! Tällä lajimäärällä selvisin lopputuloksissa 25 joukkueen joukossa seitsemänneksi ja ylivoimaiseksi ekosarjan voittajaksi 12 lajin marginaalilla. Keurusseudun muista joukkueista Pihlaisen Joukon (auto)porukka onnistui keräämään 27 lajia ja sijoittui neljänneksitoista ja Laineen Joukon & Kahilan Yrjön (auto)tiimi sai Multialta kasaan 20 lajia ollen 22. Ari Aalto * * * Linnunpönttöjä ja aihioita voi kysellä hallituksen jäseniltä, esim. Joukolta tai PS:ltä ( ). * * * Vaihtotori Haapamäellä jatkuu ainakin toukokuun loppuun, auki lauantaisin klo Muina aikoina voi sopia Raija Sulkavan kanssa (puh ) * * * KeLyn kotisivut löytyvät nyt Luonnonsuojeluliiton kautta osoitteesta

16 Sieltä voit tarkistaa esimerkiksi retkien ajankohdat ja uusimmat luontohavainnot. Tervetuloa käymään sivuilla! * * * Jäseneksi voi liittyä monin tavoin, esim. hallituksen jäseniltä löytyvillä esitteillä tai netissä ( Maksuliikenne hoidetaan keskitetysti liiton kautta, vaikka muuten toimimme paikallisesti ja huomattavan itsenäisesti. Varpunen. Kuva Esko Salo