TAVOITETAULUKKO METABOLISEN OIREYHTYMÄN HOIDON TUKENA

Transkriptio

1 TAVOITETAULUKKO METABOLISEN OIREYHTYMÄN HOIDON TUKENA Tiina Suvioja Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Terveydenhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Suvioja, Tiina. Tavoitetaulukko metabolisen oireyhtymän hoidon tukena. Helsinki, kevät 2008, 66 s., 11 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK). Metabolisen oireyhtymän (MBO) yleistyessä tarvitaan uusia välineitä ja keinoja sen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Opinnäytetyön idea syntyi MBO:ä käsittelevässä koulutustilaisuudessa. Työn tavoitteena on aikuisväestön terveyden edistäminen. Tämä opinnäytetyö on produktio, joka tehtiin yhteistyössä Helsingin Sydänpiirin kanssa. Helsingin Sydänpiirissä yhteyshenkilönä toimi MBO -ohjelman projektipäällikkö Margit Ylänen. Sydänpiiri tarjosi tukea ja ohjausta opinnäytetyöprosessin aikana. Produktion tuotos on tavoitetaulukko MBO:n ennaltaehkäisyn ja hoidon tukemiseen. Taulukkoa voivat hyödyntää sekä terveysalan ammattilaiset että MBO:ä sairastavat. Taulukko toimii työvälineenä elämäntapaohjauksessa sekä kannustaa potilaita muutokseen elintavoissaan. Tarkoituksena on, että potilas kartoittaa itseltään MBO:n riskitekijät ja asettaa tavoitetaulukkoon elämäntapamuutostavoitteensa. Potilaan asettamaa päätavoitetta kohti kuljetaan välitavoitteiden kautta. Tavoitetaulukolle ei voi määrittää kohderyhmää, sillä se on tarkoitettu kaikille siitä hyötyville iästä tai sukupuolesta riippumatta. Taulukon sisältö suunniteltiin, käyttäen hyödyksi opinnäytetyössä olevaa teoriatietoa metabolisesta oireyhtymästä sekä terveysaineistolle asetettuja laatukriteerejä. Taulukon graafisen suunnittelun toteutti Tuija Rannikko ja kuluista sekä julkaisusta vastasi Helsingin Sydänpiiri. Tavoitetaulukon arvioinnin suorittivat 12 eri-ikäistä miestä ja naista. Palautteessa ideaa pidettiin hyvänä ja taulukkoa tarpeellisena. Myös ulkoasu koettiin miellyttävänä. Ristiriitaisia mielipiteitä herätti taulukon ymmärrettävyys ja selkeys. Helsingin Sydänpiiri päätti julkaista tavoitetaulukon ja sitä painettiin 2000 kappaletta. Asiasanat: metabolinen oireyhtymä, produktio, terveyden edistäminen, terveydenhoitaja, terveyden hoito

3 ABSTRACT Suvioja Tiina Supporting the Treatment of Metabolic Syndrome. 66 p., 11 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree programme in Nursing, Option in Health Care. Degree: Public Health Nurse. As Metabolic Syndrome has become more common, we need new ways to prevent and treat it. The idea for this thesis emerged in a lecture dealing with Metabolic Syndrome. The aim of this thesis was health promotion among adults. This thesis was a production done in partnership with the Finnish Heart Association. For the content of the product, I used information from previous research on Metabolic Syndrome with its criteria. The result of this production was a goal table for supporting Metabolic Syndrome prevention and treatment. The product was one printed and folded A4- sheet. Through the goal table people obtain information on Metabolic Syndrome and they can consider their risk factors. If they consider that they should make some changes in their life, they can write their main objects into the goal table (e.g. quit smoking). Subsequently, people can aim to reach their main objects through small goals (e.g. smoking five cigarettes less a day). The goal table can be useful for both health professionals and patients. The goal table is a tool for professionals and it aims to motivate patients to make changes in their life. The goal table has no target group. It is meant for everyone who can benefit from it. The goal table was evaluated by a group of people of various ages. The feedback showed that the idea of the goal table was good and useful. But the opinions of the goal table s intelligibility were divided. The Heart Association decided to publish the goal table. Keywords: Metabolic Syndrome, Health Promotion, Public Health Nurse, a Goal Table

4 SISÄLLYS 1 METABOLINEN OIREYHTYMÄ SUOMESSA METABOLINEN OIREYHTYMÄ Kriteerit Hoitona elämäntapamuutos METABOLISEN OIREYHTYMÄN RISKITEKIJÄT Lihavuus Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt Häiriöt veren rasva-arvoissa Kohonnut verenpaine Tupakointi Alkoholi Stressi Perinnöllisyys METABOLISEN OIREYHTYMÄN LÄÄKKEETÖN HOITO Painonhallinta Liikunta Terveellinen ravitsemus Tupakoimattomuus Alkoholin kohtuukäyttö METABOLISEN OIREYHTYMÄN LÄÄKEHOITO Tyypin 2 diabeteksen lääkehoito Verenpainetta alentavat lääkkeet Kolesterolilääkkeet Lihavuuden lääkehoito TERVEYDEN EDISTÄMINEN Ottawan asiakirja Suomen terveyspolitiikka Suomen Sydänliitto ry Terveydenhoitaja terveyden edistäjänä Yleisimmät terveyden edistämisen työmenetelmät...33

5 6.5.1 Terveysneuvonta Terveysviestintä PRODUKTIO Prosessi Terveysaineiston laatukriteerit Tavoitetaulukko Kohderyhmä ja tavoite Sisältö Ulkoasu Arviointi POHDINTA Opinnäytetyöprosessi Tavoitetaulukko Ammatillinen kasvu...48 LÄHTEET...51 LIITTEET...56 Liite 1: WHO:n asettamat kriteerit MBO:lle (1999) Liite 2: EGIR:n asettamat kriteerit MBO:lle (1999) Liite 3: NCEP ATP III:n asettamat kriteerit MBO:lle (2001) Liite 4: IDF:n asettamat kriteerit MBO:lle (2005) Liite 5: Liikuntapiirakka Liite 6: Ruokaympyrä Liite 7: Tavoitetaulukon luonnos 1 Liite 8: Tavoitetaulukon luonnos 2 Liite 9: Tavoitetaulukko Liite 10: Tavoitetaulukon arviointilomake Liite 11: Margit Yläsen (Helsingin Sydänpiiri) tekemä arviointi

6 1 METABOLINEN OIREYHTYMÄ SUOMESSA Suomalaisten keski-ikäisten miesten ja naisten lihavuus on yleistynyt huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Muutoksia terveydentilaan ovat tuoneet liikunnan vähentyminen, epäterveellinen ruokavalio ja alkoholin kulutuksen lisääntyminen. Mukavuudenhaluinen elämäntyyli voi johtaa metaboliseen oireyhtymään (MBO), joka on insuliiniresistenssiin liittyvä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden kasauma. (Vanhala 1996, 13.) Suomessa on arviolta noin puoli miljoonaa ihmistä, joilla on MBO. MBO:n ehkäisevät ja hoidolliset toimenpiteet ovat ensisijaisesti lääkkeettömiä. Käytännössä se tarkoittaa lihavuuden hoitoa laihduttamalla, liikunnan lisäämistä sekä terveellistä ja monipuolista ruokavalioa. Tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin kohtuukäyttö vaikuttavat myös suotuisasti insuliiniherkkyyteen. Lääkehoidolla pyritään vaikuttamaan yksittäisiin oireisiin esim. parantamaan elimistön insuliiniherkkyyttä ja rasva-arvoja sekä alentamaan verenpainetta. Lääkehoidossa on kuitenkin tärkeää, ettei MBO:n riskitekijöitä hoideta lääkkeillä, jotka saattavat pahentaa insuliiniresistenssiä. (Vanhala 1996, ) Opinnäytetyöni aihe on ajankohtainen. Idean työhöni sain ollessani kuuntelemassa Terveyttä edistämään osaamista vahvistamaan! -luentoa. Suomen Sydänliitto ja Helsingin Sydänpiiri käsittelivät aiheenaan MBO:ä. Otin yhteyttä Helsingin Sydänpiiriin ja esittelin ideani opinnäytetyöstäni varmistaakseni, että työni on hyödyllinen eikä vastaavanlaista olisi vielä tehty. Haluan opinnäytetyöni avulla edistää aikuisväestön terveyttä. Tavoitetaulukosta hyötyvät sekä terveysalan ammattilaiset että potilaat. Terveydenhoitajat voivat käyttää taulukkoa osana elämäntapaohjausta ja potilaat hyötyvät taulukosta saadessaan itse päättää tavoitteistaan sekä etenemisestään elämäntapamuutokseen. Tekemäni elämäntapamuutosten tavoitetaulukko tukee MBO:n lääkkeetöntä hoitoa.

7 7 2 METABOLINEN OIREYHTYMÄ MBO on aineenvaihduntaan liittyvä oireyhtymä, jossa samalla henkilöllä on useita terveyteen liittyviä riskitekijöitä. MBO lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. MBO:n riskitekijöitä ovat keskivartalolihavuus, häiriöt veren rasva-arvoissa, kohonnut verensokeri ja kohonnut verenpaine. Tässä työssä käsittelen riskitekijöinä myös tupakointia, alkoholin suurkulutusta, stressiä sekä perintötekijöitä. (Mustajoki 2007b.) Useissa maissa lihavuus on noussut yhdeksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista. Lihavuuden lisääntyminen on läheisessä yhteydessä myös diabeteksen lisääntymiseen. Osa lihavuuteen liittyvistä ongelmista voidaan selittää perimällä, mutta suurin syy lihavuuden nopeaan lisääntymiseen on ympäristöllä. Syyksi arvellaan ihmisten lisääntynyttä energiansaantia ruuan mukana yhteydessä fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen. Lihavuus määritellään usein painoindeksin (BMI) avulla, joka saadaan laskutoimituksella henkilön painosta ja pituudesta. Laskutoimituksessa paino (kiloissa) jaetaan pituuden (metreissä) neliöllä. Keskivartalolle kertynyttä rasvaa voidaan mitata vyötärön ympäryksen tai vyötärö-lantio suhteen (vyötärön ympärys jaettuna lantion ympäryksellä) avulla. (Lidfeld 2003, 20; Mustajoki 2007c.) Verensokeria mittaamalla pystytään määrittämään veressä olevan sokerin (glukoosin) määrä. Verensokerin voi mitata kokoverestä (B-Gluk) tai plasmasta (P- Gluk), jolloin arvot ovat % suuremmat kuin kokoverestä mitattuina. Suomessa siirryttiin muutama vuosi sitten käyttämään plasman glukoosin mittausta. Diabetesta epäillessä käytetään yön yli paaston jälkeen mitattua verensokeria (fp-gluk). Diabeteksen toteamisessa voidaan käyttää myös glukoosikoetta eli sokerirasituskoetta, jolloin verensokeri mitataan kaksi tuntia sen jälkeen kun henkilö on nauttinut 75 grammaa glukoosia. (Mustajoki & Kaukua 2007a; Mustajoki 2007e.)

8 8 Hieman kohollaan olevasta verensokerista käytetään nimitystä heikentynyt glukoosin sieto. Hoitamattomana heikentynyt glukoosin sieto voi johtaa diabetekseen. Tyypin 2 diabeteksessa esiintyvä insuliiniresistenssi tarkoittaa insuliinin tehottomuutta elimistössä. Insuliiniresistenssissä insuliinin säätelemä glukoosin siirtyminen verestä soluihin on häiriintynyt. Haima pyrkii säätelemään häiriöstä johtuvaa liiallista glukoosin määrää tuottamalla jatkuvasti lisää insuliinia. Vuosien kuluessa solut väsyvät, verensokeri nousee ja diabetes puhkeaa. (Mustajoki 2007e.) Tässä työssä veren rasva-arvoista (lipidit) puhuttaessa tarkoitetaan kolesteroliarvoja sekä triglyseridiarvoa. Kolesterolia on olemassa kahdenlaista, LDL- ja HDL-kolesteroli. LDL-kolesteroli kuljettaa kolesterolia kudoksiin. Jos LDLkolesterolia on paljon, sitä jää valtimoiden seinämiin aiheuttaen suonien ahtautumista. HDL-kolesteroli kuljettaa kolesterolia pois kudoksista ja se saattaa poistaa myös kolesterolia valtimoiden seinämistä. Tämän vuoksi haittaa aiheuttavaa LDL-kolesterolia kutsutaan usein huonoksi kolesteroliksi ja HDLkolesterolia hyväksi kolesteroliksi. Kolesterolin lisäksi veressä on haitallisia triglyseridirasvoja. Nimi viittaa triglyseridien rakenteeseen: glyseroliin on kiinnittyneenä kolme (tri) rasvahappoa. Veren triglyseridien pitoisuus vaihtelee hyvin herkästi sen mukaan, kuinka rasvaista ruokaa nautitaan. Suuri triglyseridien määrä suurentaa verisuonisairauksien vaaraa. (Mustajoki 2008a; Mustajoki & Kaukua 2007b.) Kohonnut verenpaine on hyvin yleistä, Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä käyttää verenpainelääkitystä. Nuorilla kohonnut verenpaine on harvinaisempi, mutta varsinkin 40 ikävuodesta ylöspäin se yleistyy. Nuorilla ja keski-ikäisillä valtimoiden seinämien ollessa vielä kimmoisat nousee ensimmäisenä alapaine. Iäkkäillä valtimoiden seinämien ollessa jäykemmät, alapaine on usein normaali mutta yläpaine kohoaa helposti liian korkealle. (Mustajoki 2008b.) Tupakointi on yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja länsimaissa. Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 1997 tekemän raportin mukaan 14 % länsimaisista kuolemista aiheutuu tupakan aiheuttamista sairauksista. Tupa-

9 9 kointi vahingoittaa koko elimistöä sekä altistaa lukuisille sairauksille. Tupakoinnin ja sairastavuuden välillä on annos-vaste suhde eli sairastuvuuden riski kasvaa tupakoinnin määrän ja keston kasvaessa. Vuonna 2006 suomalaisista aikuisista miehistä 25 % ja naisista 19 % tupakoi. (Helakorpi, Patja, Prättälä & Uutela 2007, 4; Käypä hoito -suositus 2006.) Suomessa on arvioitu olevan alkoholin suurkuluttajia, eli henkilöitä joille alkoholin käyttö muodostaa terveysriskin, Alkoholin kulutus voidaan ilmoittaa grammoina (g) tai juotujen annosten määränä. Suomessa yksi annos sisältää noin 12 g absoluuttista alkoholia, muualla Euroopassa annoksen koko on tavallisesti 10 g. Varhaisella riskikulutuksella tarkoitetaan alkoholin käyttömäärää tai juomatapaa, joka saattaa johtaa alkoholihaittoihin. WHO:n varhaisvaiheen riskikulutuksen rajat ovat naisella yli 20 g ja miehellä yli 40 g absoluuttista alkoholia päivässä. Humalajuomisella tarkoitetaan kerralla juotua huomattavaa määrää alkoholia ja siihen liittyy erityisiä terveysriskejä. Suomessa käytössä olevat rajaukset riskikulutukselle ovat naisella yli viisi annosta ja miehellä yli seitsemän annosta kerralla. Riskikulutuksen rajat vaihtelevat hieman eri maissa. Alkoholin suurkulutuksen rajat Suomessa ovat naisille 190 g (16 annosta) ja miehille 280 g (24 annosta) viikossa. (Työterveyslaitos & Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 5.) Elämäntilanteisiin liittyvällä reaktiivisella häiriöllä eli stressillä tarkoitetaan psyykkistä tilaa jossa elämäntapahtumien katsotaan olevan oireiden pääasiallinen syy. Stressiin liittyvät oireet ovat monimuotoisia. Tunnetiloina saattaa olla masentuneisuus tai ahdistuneisuus, mutta stressi voi näkyä myös erilaisina tunnereaktioina ja impulsiivisuutena. Oireet eivät kuitenkaan ole luonteeltaan vakava-asteisia ja ne usein häviävät viimeistään puolen vuoden kuluttua elämäntilanteen korjaantumisesta. (Huttunen 2007.) Suomessa on paljon perinnöllisiä sairauksia. Useiden tautien kohdalla Suomessa on enemmän potilaita kuin muualla maailmassa yhteensä. Suomalaiseen tautiperintöön tiedetään kuuluvan 35 tautia. Kansanterveyslaitoksen molekyylilääketieteen osastolla on parhaillaan käynnissä tutkimus, jossa pyritään selvit-

10 10 tämään sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä veren rasva-arvoista sekä näiden tekijöiden toimintamekanismeja. Tutkimus keskittyy selvittämään rasvaaineenvaihduntaa ja sen häiriötiloja, jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi sydän- ja verisuonitauteihin. (Kansanterveyslaitos 2007b; Kansanterveyslaitos 2007c.) 2.1 Kriteerit MBO:lle on esitelty vuosien varrella useita erilaisia määritelmiä, jotka ovat olleet osittain toistensa kanssa ristiriidassa. Maailman terveysjärjestö (WHO), Eurooppalainen insuliiniresistenssitutkimus (EGIR), Kansallinen kolesterolikoulutusohjelma (NCEP ATP III) ja Kansainvälinen diabetesliitto (IDF) ovat kukin laatineet omat määritelmänsä MBO:lle. Ylipaino, insuliiniresistenssi, lipidihäiriöt ja kohonnut verenpaine kuuluvat MBO:n kriteereihin kaikkien määritelmissä, mutta niiden painotuksissa ja raja-arvoissa on eroja. (Laakso 2005, ) WHO esitti ensimmäiset kriteerit MBO:lle vuonna 1998 sekä uudestaan korjatussa muodossa vuonna 1999 (Liite 1) (Juutilainen 2005, 17). Kriteereissä kiinnitetään huomiota kohonneisiin verensokereihin. MBO:n määritelmä perustuu siihen, että oireyhtymän aiheuttaa insuliiniresistenssi. WHO on ainoana määritellyt MBO:n kriteeriksi mikroalbuminurian eli virtsan valkuaisaineiden raja-arvot, sillä useiden tutkimusten mukaan se on yhteydessä insuliiniresistenssiin (Juutilainen 2005, 19). WHO:n keskivartalolihavuuden mittaaminen vyötärölantiosuhteen avulla on herättänyt kritiikkiä. Tutkimusten mukaan pelkkä vyötärön ympärysmitta on parempi sisäelinten ympärille kertyvän rasvan kokonaismäärän mittari kuin vyötärö-lantiosuhde. (Laakso 2005, 1522.) EGIR asetti omat kriteerinsä MBO:lle vuonna 1999 (Liite 2). Nämä kriteerit kehiteltiin lähinnä soveltuviksi diabetesta sairastamattomiin epidemiologisissa tutkimuksissa. Keskivartalolihavuuden kriteeriksi otettiin ensi kerran vyötärön ympärysmitta, koska lihavuuden sijasta haluttiin korostaa ylipainon paikantumista keskivartaloon. Samana vuonna laadituissa WHO:n ja EGIR:n kriteereissä on

11 11 havaittavissa yhtäläisyyksiä verenpaineen sekä rasva-arvojen kriteereissä. Myöhemmin laadituissa NCEP ATP III:n ja IDF:n kriteereissä verenpaine, - sokeri ja rasva-arvoja on tiukennettu. (Laakso 2005, ) NCEP ATP III on asettanut MBO:lle omat kriteerinsä vuonna 2001 (Liite 3). Vuoden 2001 asetuksissa plasman glukoosin paastoarvoksi oli määritelty vähintään 6.1 mmol/l. Vuonna 2004 plasman paastoglukoosiarvo pienennettiin 5.6 mmol/l vastaamaan uutta määritelmää suurentuneesta plasman glukoosiarvosta (Laakso 2005, 1523). Verenpaineen raja-arvoja on tiukennettu WHO:n ja EGIR:n kriteereihin verrattuina, mutta vyötärön ympäryksen raja-arvot ovat suuremmat. IDF julkisti vuonna 2005 MBO:n uudet kriteerit eurooppalaiseen väestöön sovellettuna (Liite 4). Näissä kriteereissä keskivartalolihavuuden merkitys korostuu huomattavasti. Miesten vyötärön ympäryksen tulisi olla 94 cm tai alle ja naisten 80 cm tai alle. Eurooppalaiselle väestölle asetetut vyötärön ympäryksen kriteerit ovat tiukemmat kuin amerikkalaisilla. Amerikkalaisten raja-arvojen mukaan vyötärön ympärys tulisi olla miehillä 102 cm tai alle ja naisilla 88 cm tai alle. (International Diabetes Federation 2006.) 2.2 Hoitona elämäntapamuutos Elämäntavat ovat opittuja tai omaksuttuja yksilöllisiä toimintatapoja, jotka ohjaavat ihmisen päivittäistä toimintaa. Elämäntapojen muotoutumisen kannalta tärkeitä tekijöitä ovat mm. elinympäristö ja elinolot, toimeentulo, koulutus, palvelut, sosiaalinen turvallisuus sekä ihmissuhteet. Terveyteen läheisesti vaikuttavia elämäntapoja ovat mm. ravitsemus, liikunta, tupakointi, alkoholin käyttö, uni ja lepo sekä sosiaaliset suhteet. Elämäntavoilla voidaan vaikuttaa terveyteen positiivisesti tai negatiivisesti. (Aromaa, Miilunpalo & Eskola 2003.) MBO:n lääkkeettömänä hoitokeinona on elämäntapamuutos. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden esimerkki yhdistyneenä sopivalla tavalla annettuihin neu-

12 12 voihin ja ohjeisiin vaikuttaa ihmisten elämäntapoihin ja valintoihin. Lääkäreillä ja muilla terveydenhuollon ammattilaisilla on runsaasti asiakaskontakteja, joita voidaan käyttää terveyden edistämisessä hyväksi. (Aromaa ym )

13 13 3 METABOLISEN OIREYHTYMÄN RISKITEKIJÄT 3.1 Lihavuus Lievä lihavuus ei ole sairaus, mutta se on monien sairauksien vaaratekijä ja se huonontaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Lihominen on seurausta kulutusta suuremmasta energiansaannista (Vuori 2001, 104). Lihavuuden on todettu liittyvän monien eri sairauksien esiintyvyyteen. Erityisesti keskivartalolle painottuva vatsaontelonsisäinen rasvakudos on terveydelle haitallista (Fogelholm, Mustajoki, Rissanen & Uusitupa 1998, 12, 15, 19). Rasvakudoksen sijainnissa on sukupuolten välillä havaittavissa selvä ero. Naisilla rasva kertyy enimmäkseen lantion ja reisien alueelle, miehillä vatsan alueelle ja sisäelinten ympärille. (Vanhala 1996, ) Tärkein lihavuuden aiheuttama sairaus on tyypin 2 diabetes. Jos painoindeksi keski-ikäisellä henkilöllä on enemmän kuin 30 (Taulukko 1), on hänellä normaalipainoiseen verrattuna yli kymmenkertainen riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Ylipaino lisää vaaraa myös kohonneelle verenpaineelle, veren rasvaarvojen häiriöille, sepelvaltimotaudille sekä mielenterveyden ongelmille. (Mustajoki 2007c) Taulukko 1. Painoindeksin määritys PAINOINDEKSI PAINON MÄÄRITYS normaali paino lievä lihavuus merkittävä lihavuus vaikea lihavuus 40 tai yli sairaalloinen lihavuus (Käypä hoito -suositus 2007.) Lihavuuden lisääntyminen ei ole ainoastaan iän tuoma ongelma vaan sitä esiintyy yhä enemmissä määrin lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Varusmiehille tehdyn

14 14 tutkimuksen mukaan MBO esiintyi 1 %:lla tutkittavista. Niillä varusmiehillä joilla painoindeksi oli yli 27, MBO löytyi 10 %:lta. Yli 27 oleva painoindeksi oli kaikkiaan 11 %:lla tutkituista varusmiehistä. Kenelläkään normaalipainoisella ei havaittu MBO:ä. MBO:n määritykseksi tuli henkilöllä olla suurentunut insuliinintuotanto (hyperinsulinemia) sekä tämän lisäksi kohonnut veren triglyseridipitoisuus tai kokonaiskolesteroli. (Tähtinen 2006, 7.) 3.2 Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt Tyypin 2 diabetes ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ovat usein, mutta ei aina osa MBO:ä. Tutkimuksessa on osoitettu, että suurin osa epänormaalista glukoosiaineenvaihdunnasta (joko heikentynyt glukoosinsieto tai aikuistyypin diabetes) tai tyypin 2 diabeteksesta kärsivistä, on myös insuliiniresistenttejä. Epänormaalista glukoosiaineenvaihdunnasta kärsivällä on todettu myös häiriöitä sekä insuliinin säätelemässä maksan glukoosituotannossa että insuliinista riippuvan lihaksen glukoosinkäytössä. (Vanhala 1996, ) Kohonnut verensokeri sekä huono diabetestasapaino ovat tärkeitä elinmuutoksille altistavia tekijöitä. Ihmisen verensokerin ollessa korkealla glukoosia kiinnittyy tavallista enemmän elimistön valkuaisaineisiin. Tällöin elimistössä syntyy monimutkainen kemiallinen reaktio, jonka tuloksena valkuaisaineiden normaali toiminta häiriintyy. Korkean verensokerin lisäksi erityisesti tyypin 2 diabeteksessa esiintyvä insuliiniresistenssi aiheuttaa suurten valtimoiden ahtautumista altistaen sydänsairauksille. Insuliiniresistenssiin liittyvät myös kohonnut verenpaine, poikkeavat veren rasva-arvot ja lisääntynyt veren hyytymistaipumus, jotka kaikki lisäävät myös osaltaan riskiä sydän- ja verisuonitaudeille. (Rönnemaa 2003, )

15 Häiriöt veren rasva-arvoissa MBO:ssä tyypillinen rasva-arvojen poikkeavuus on suurentunut triglyseridi - pitoisuus ja pieni HDL-kolesterolipitoisuus (Laakso 2005, 1525). Pienentynyt HDL-kolesterolin määrä lisää sydän- ja verisuonitautien määrää. HDLkolesterolin vähenemistä aiheuttaa vyötärölihavuus. Triglyseridien määrää suurentavat vyötärölihavuus, runsas alkoholin käyttö sekä epätasapainossa oleva diabetes. Monilla ihmisillä on myös perinnöllinen taipumus triglyseridien lisääntymiseen veressä. Suurentunut veren triglyseridipitoisuus lisää myös osaltaan sydän- ja verisuonitautien vaaraa. (Mustajoki 2008a.) Veren rasva-arvojen tavoitteet: HDL-kolesteroli yli 1.0 mmol/l triglyseridit alle 2.0 mmol/l LDL-kolesteroli alle 3.0 mmol/l kokonaiskolesteroli alle 5.0 mmol/l (Käypä hoito -suositus 2004.) 3.4 Kohonnut verenpaine Kohonnut verenpaine on yleinen, mutta vakava sairaus. Kohonnen verenpaineen syntymekanismi on edelleen osittain epäselvä, mutta taustalla uskotaan olevat perintötekijät sekä epäsuotuisat elintavat. Muun muassa runsas suolan käyttö, lihavuus, alkoholin suurkulutus ja stressi lisäävät kohonneen verenpaineen riskiä. Alle 5 % verenpainetaudista eli hypertoniasta on jonkun muun tautitilan esim. munuaissairauden aiheuttamaa. (Nurminen 2004, 137.) Suomessa verenpaineen suositusarvot (Taulukko 2) on laadittu WHO:n, Kansainvälisen hypertensioseuran, Euroopan kardiologisen seuran (ESC), Euroopan ateroskleroosiseuran (EAS) ja Euroopan verenpaineseuran (EHS) suositusten pohjalta (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2005, 550).

16 16 Taulukko 2. Verenpaineen luokittelu (yli 18 -vuotiaat) VERENPAINEEN LUOKITUS Tavoiteltava arvo nuoret aikuiset aikuiset vanhukset Tyydyttävä arvo Kohonnut arvo VERENPAINE alle 120/80 mmhg alle 130/85 mmhg alle 160/90 mmhg /85 89 mmhg yli 140/90 mmhg (Iivanainen ym. 2005, 550.) Kohonnut verenpaine liittyy ylipainoon ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöihin (Laakso 2005, 1525). Epänormaalista glukoosiaineenvaihdunnasta kärsivillä potilailla todetaankin verenpainetautia noin kaksi kertaa niin paljon kuin sellaisilla, joilla on normaali glukoosiaineenvaihdunta. (Vanhala 1996, 34). 3.5 Tupakointi Tupakointi on merkittävin yksittäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä (Lidfeld 2003). Tupakka on hidas tappaja, joka lisää sairastuvuutta ja ennenaikaista kuolleisuutta. Keuhkosyöpä kehittyy noin 20 vuoden tupakoinnin seurauksena. Myös passiivinen tupakointi lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Tupakoivalla on suurempi riski sairastua myös lukuisiin muihin syöpiin kuten esimerkiksi kurkunpään-, mahalaukun tai kohdun kaulaosan syöpään. Tupakointi altistaa myös mm. impotenssille, osteoporoosille ja virtsankarkailulle. (Nieminen 1999, 73, 77.) Sydäninfarktikuolleisuus on tupakoijalla tutkimusten mukaan % suurempi kuin tupakoimattomalla. Tupakointi lisää myös kohonneen verenpaineen haittavaikutuksia sekä heikentää monien verenpainelääkkeiden tehoa. Erityisen vaarallista tupakointi on diabeetikoille joilla verisuonimuutokset ovat muutenkin vaarallisia ja voivat aiheuttaa ennen aikaisen kuoleman. (Nieminen 1999, 83.)

17 17 Varusmiehiä tutkittaessa selvitettiin tupakoinnin yhteyttä insuliiniresistenssiin liittyvien sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Tulokset osoittivat, että tupakointi lisäsi MBO:n esiintymisriskiä kuusinkertaisesti. Tupakointi yhdessä lihavuuden kanssa aiheutti haitallista vaikutusta insuliiniresistenssiin ja siihen liittyviin sydän- ja verisuonitautien riskeihin jo nuoruusiällä. (Tähtinen 2006, 7.) 3.6 Alkoholi Alkoholiongelma on eräs yhteiskunnan merkittävistä terveysuhista. Alkoholin kulutus on Suomessa eurooppalaista keskitasoa, mutta ongelmana on runsas kertakulutus eli humalajuominen. Alkoholi on kuolemansyytilastojen mukaan työikäisten miesten ennenaikaisten kuolemien suurin aiheuttaja. (Käypä hoito - suositus 2005.) Alkoholin suurkulutus voi vaurioittaa lähes jokaista elintä. Runsaan alkoholinkäytön on todettu suurentavan riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Runsas ja säännöllinen alkoholin käyttö kohottaa verenpainetta, lisää aivoverenvuodon ja infarktin vaaraa sekä altistaa riskiä sairastua syöpään. Jatkuva alkoholin käyttö voi johtaa krooniseen haimatulehdukseen jolloin haimassa tapahtuu palautumattomia rakennemuutoksia. Haiman tuhoutuessa myös insuliinin eritys heikkenee, mikä aiheuttaa diabeteksen kehittymisen. (Havio, Mattila, Sinnemäki & Syysmeri 1995, 90 91; Lidfeld 2003, 24.) 3.7 Stressi Suomessa on tutkittu MBO:n liittymistä kaamosoireiluun eli vuodenaikojen vaihtelun aiheuttamaan masennukseen. Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan mielialan vaihtelu vuodenajan mukaan kasvattaa MBO:n riskiä selvästi. Tuloksista kävi myös ilmi, että MBO:stä kärsivien mieliala, yöuni ja syöminen muuttuvat muita enemmän vuodenaikojen myötä. Erityisesti vuodenaikaismuutoksiin liittyvä painonvaihtelu näyttää olevan yhteydessä MBO:än. Talvisin toistuvasta

18 18 masennustilasta kärsivien riski saada MBO on yli kaksinkertainen muihin verrattuna. (Rintamäki, Grimaldi, Englund, Haukka, Partonen, Reunanen, Aromaa & Lönnqvist 2008.) Toisessa tutkimuksessa käsiteltiin osittain MBO:n yhteyttä masentuneisuuteen (depressioon) nuorilla naisilla. Vertailun vuoksi tutkittaviin kuului myös miehiä. Tutkittavista kerättiin tietoa heidän syntymästään asti. Tutkimustulosten mukaan keskivartalolihavuus oli miehillä yhteydessä suurentuneeseen riskiin sairastua depressioon. Keskivartalolihavuudesta kärsivät miehet käyttivät myös enemmän masennuslääkkeitä kuin normaalivyötäröiset miehet. Naisilla keskivartalolihavuus tai MBO ei ollut yhteydessä masennukseen. (Herva 2007, 7.) 3.8 Perinnöllisyys MBO on todettavissa noin 80 % tyypin 2 diabeetikoista. Tutkimukset osoittavat, että tyypin 2 diabetes voidaan estää elämäntapamuutoksilla. Tämän vuoksi on virheellisesti ajateltu, että kyseessä on pelkästään elintasosairaus. Jos lähisuvussa on todettu diabetesta, sairastumisen riski on jopa 40 70%. (Kallioniemi 2005, 11.) Geenit aiheuttavat sen, että tyypin 2 diabetekselle altistunut ihminen lihoo helpommin. Perimälle altistunut henkilö tulee toimeen vähemmillä kilojouleilla ja ylimääräinen rasva kertyy keskivartalolle vatsaonteloon. Geenit vaikuttavat myös insuliinituotantoon niin, että insuliinin eritys vähenee haimasta, vaikka henkilö olisi normaalipainoinen ja harrastaisi liikuntaa. Myös alkoholin haitallisen käytön ja alkoholiriippuvuuden on katsottu olevan periytyvää (Kallioniemi 2005, 11; Työterveyslaitos & Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 5.)

19 19 4 METABOLISEN OIREYHTYMÄN LÄÄKKEETÖN HOITO MBO:n hoitokeinoja ovat lääkkeetön hoito ja lääkehoito. Lääkkeettömässä hoidossa on kyse elämäntapojen muuttamisesta. Muutosten tärkeimmät tavoitteet ovat painon laskeminen 5 10 % ensimmäisen vuoden aikana, liikunnan lisääminen (vähintään puoli tuntia päivässä) ja tyydyttyneen rasvan, kolesterolin ja suolan kulutuksen vähentäminen sekä kuidun lisääminen. Opinnäytetyönäni tekemäni tavoitetaulukko tukee MBO:n lääkkeetöntä hoitoa, mutta soveltuu käytettäväksi myös lääkehoitoa käyttäville. (Laakso 2005, 1527.) 4.1 Painonhallinta Laihtuminen ja pysyvä alentunut paino voidaan saavuttaa vain pysyvillä elämäntapamuutoksilla. Tärkeintä onnistuneessa painonhallinnassa ei ole nopea painon pudotus vaan se, että onnistutaan pitkäjänteisesti sekä pystytään pitämään saavutettu paino (Harju 2007, 130). Liikunta- ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan säädellä energiansaantia ja kulutusta. Jos ylipainoa on runsaasti, kannattaa painonpudotuksen tavoitteeksi asettaa 5 10 % painosta pois. Nopea ja runsas laihduttaminen voi olla haitallista elimistölle. Sopiva laihdutusvauhti on grammaa viikossa. (Mustajoki 2007c) Normaali laihduttaminen vähentää rasvakudosta vatsaontelosta suhteellisesti enemmän kuin ihon alta. Tämän vuoksi tuloksiin pääseminen ei edellytä tavoitepainoon pääsemistä vaan jo muutaman kilon painonpudotuksella voidaan parantaa verensokeriarvoa. Pelkkä liikunta vähentää myös vatsaontelon rasvaa, joten se parantaa verensokeriarvoja ilman laihtumistakin. (Mustajoki 2007d.)

20 Liikunta Liikunta voi vaikuttaa lähes joka soluun. Kuormituksen ollessa lepotilaa suurempi vaikuttaa liikunta lukuisilla eri tavoilla toimintakykyyn ja terveyteen. Liikunta on luonnollinen ja välttämätön toiminta elimistön rakenteiden ja toimintojen säilymiselle ja kehittymiselle. Ihminen on kaikilta osin luotu liikkumaan. Liikunnan tavoitteeksi voidaan asettaa vaikuttaminen kaikkiin MBO:n osa-alueisiin, joihin liikunnalla on todettu olevan terveyttä edistävä vaikutus. Erityisen tärkeää on ehkäistä ja vähentää lihavuutta, joka voimistaa useita MBO:n poikkeavuuksia ja sairauksia. (Vuori 2001, 16, 111.) Suositeltava liikunta vapaa-ajalla ja liikuntaharrastuksissa sisältää kohtalaisesti fyysistä kuormitusta ja runsaasti energian kulutusta. Liikunta tulisi olla säännöllistä ja mielellään päivittäistä. Päivittäin liikuntaa tulisi harrastaa mieluiten yhtäjaksoisesti useita kymmeniä minuutteja päivässä. Liikunnan merkitystä painotetaan sekä MBO:n ennaltaehkäisyssä että hoidossa. UKK-instituutti on kiteyttänyt terveysliikuntasuosituksen liikuntapiirakkaan (Liite 5). (Vuori 2001, 111.) Liikunnan on osoitettu pienentävän verenpainetta eri-ikäisillä miehillä ja naisilla. Liikunta alentaa enemmän systolista kuin diastolista painetta ja enemmän lievästi tai kohtalaisesti kohonnutta kuin normaalia painetta. Liikuntaa voidaan suositella myös potilaille, joilla on voimakkaasti kohonnut verenpaine, mikäli verenpaine on saatu laskemaan kohtalaiselle tasolle. Liikuntamuotona kohtuullisesti kuormittava kestävyysliikunta sopii parhaiten. Rasittava kestävyysliikunta saattaa huonoimmassa tapauksessa jopa lisätä verenpainetta. (Vuori 2001, 95.) Henkilön ollessa runsaasti ylipainoinen on liikunnan käytöstä hoitomuotona huomattavia rajoituksia. Nämä henkilöt ovat usein huonokuntoisia ja heillä saattaa olla tuki- ja liikuntaelimistön oireita ja sairauksia. Myös motivaatio voi olla näiden seurauksena vähäinen. Liikunta voidaankin aloittaa ohjattuna vertaisryhmissä. Liikuntamuotoina suositellaan tuki- ja liikuntaelimiä pehmeästi kuormittavia lajeja kuten uintia, pyöräilyä ja hiihtoa. Erilaisia kannustuskeinoja kannattaa myös käyttää. (Vuori 2001, 106.)

21 Terveellinen ravitsemus Valtion ravitsemusneuvottelukunta antaa ravitsemussuosituksia Suomen väestölle. Ravitsemussuositukset sisältävät tutkittua tietoa ihmisen ravitsemuksesta, ravinnon koostumuksesta, ravintoaineista, sekä niiden tarpeesta ja suositeltavasta saannista. Ravitsemussuosituksilla halutaan edistää ja tukea ravitsemuksen sekä terveyden myönteistä kehitystä. Suositukset on laadittu terveille kohtalaisen paljon liikkuville ihmisille, mutta ne soveltuvat myös sellaisenaan tyypin 2 diabeetikoille sekä kohonneesta verenpaineesta tai veren rasva-arvoista kärsiville. Päivittäistä ravitsemussuositusta havainnollistetaan usein myös ravitsemusympyrän (Liite 6), -pyramidin sekä lautasmallin avulla. (Haglund, Huupponen, Ventola & Hakala-Lahtinen 2007, 10.) Hiilihydraatit ovat ravintomme perusta. Peruna, leipä, riisi sekä marjat ja hedelmät kuuluvat monipuoliseen ruokavalioon. Suositusten mukaan % ravinnon energiasta tulee saada hiilihydraateista. Sokeri kuuluu hiilihydraatteihin, mutta sen käyttöä tulee rajoittaa. Sokeri sisältää energiaa, mutta ei lainkaan suojaravintoaineita. Sokeri imeytyy melko nopeasti ja nostaa veren sokeripitoisuutta. Vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen, sillä insuliinin eritys tasaa pian sokerin. (Haglund ym. 2007, ) Monet sairaudet, kuten sepelvaltimotauti, diabetes, paksusuolen divertikuloosi ja sappikivitauti, ovat yhteydessä kuidun saannin niukkuuteen. Suositeltu ravintokuidun määrä on grammaa päivässä. Suurin osa ravintokuiduista saadaan viljatuotteista, marjoista ja hedelmistä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ruiskuitu vaikuttaa edullisesti diabeetikoiden veren sokeriaineenvaihduntaan sekä hormoni- ja sappiaineenvaihduntaan. (Haglund ym. 2007, ) Rasvat sisältävät energiaa yli kaksinkertaisen määrän hiilihydraatteihin ja proteiineihin verrattuna. Suomalaisessa ruokavaliossa suositus rasvan saannista on 30 % kokonaisenergiasta. Rasvat jotka sisältävät tyydyttyneitä rasvahappoja (ns. kova rasva) tulisi yrittää korvata tyydyttämättömillä rasvoilla (ns. pehmeä rasva). Päivittäisillä elintarvikevalinnoilla pystytään vaikuttamaan huomattavasti

22 22 rasvan saantiin. Suosimalla vähärasvaisia ja rasvattomia tuotteita sekä rasvoissa kevytlevitteitä ja öljyä voidaan rasvansaantia vähentää jopa puolella. (Haglund ym. 2007, ) Proteiineja tarvitaan kudosten muodostamiseen ja uudistumiseen elimistössä sekä välttämättömien aminohappojen saannin turvaamiseksi. Proteiinitarve ravitsemussuosituksen mukaan on 0,8 grammaa painokiloa kohti vuorokaudessa. Kokonaisenergiansaannista proteiinien osuus on siis noin 10 %. Ylipainoiselle voi olla hyötyä hieman suuremmastakin proteiinimäärästä, sillä proteiinilla on hyvä kylläisyysarvo. Tärkeimmät proteiinin lähteet ravinnossa ovat liharuoat ja lihavalmisteet sekä maito- ja viljatuotteet. (Haglund ym. 2007, ) Vitamiinit ovat välttämättömiä ravintoaineita, joita tarvitaan kasvuun, elämän ylläpitoon ja kemiallisten reaktioiden säätelyyn. Ihmisille välttämättömiä vitamiineja ovat A-, D-, E-, K-, C- ja B vitamiinit. Elimistö ei tuota vitamiineja tarvittavia määriä joten ne on saatava ruoasta. Tarvittavien vitamiinien saantia voi myös turvata vitamiinivalmisteilla. (Haglund ym. 2007, 49.) Kivennäisaineet ovat ravinnon sisältämiä epäorgaanisia alkuaineita, joiden tehtävänä on toimia katalysaattoreina sekä anabolisissa että katabolisissa reaktioissa. Kivennäisaineet ovat myös kudosten, hormonien, entsyymeiden ja vitamiinien rakennusosia ja osallistuvat elimistön vesitasapainon säätelyyn. Kivennäisaineista parikymmentä on ihmiselle välttämättömiä. Ihmisen kudosten yleisin kivennäisaine on kalsium, josta 99 % sijaitsee luustossa ja hampaissa. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat maitotuotteet ja juustot. Kalsiumin saantisuositus aikuisille on mg vuorokaudessa. (Haglund ym. 2007, 68 69, 71.) 4.4 Tupakoimattomuus Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina. Jos tupakointi ei ole jatkunut pitkään, riski sairastua keuhkosyöpään palautuu muutamassa vuodessa lähes samalle tasolle kuin tupakoimattomalla. Runsaasti ja vuosikymmeniä tupakkaa poltta-

23 23 neella henkilöllä elimistöön on ehtinyt tulla jo muutoksia ja vain osa palautuu lopettamisen jälkeen. Tupakoinnin lopettaminen vähentää kuitenkin varsin nopeasti muita tupakasta aiheutuneita keuhkosairauksia sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. (Nieminen 1999, 77.) Maailman terveysjärjestö korostaa lääkärien ja terveydenhoitohenkilökunnan merkitystä taistelussa tupakkaa vastaan. Vain joka kolmannes lääkärissä käyneistä potilaista on saanut kehotuksen lopettaa tupakointi, vaikka käynti johtuu tupakkaan liittyvästä sairaudesta. Lääkärin auktoriteetilla ja asiantuntemuksella on korvaamaton merkitys ihmisten päätöksiin. (Nieminen 1999, 136.) 4.5 Alkoholin kohtuukäyttö Alkoholin kohtuukäyttönä pidetään satunnaista ja poikkeuksellista alkoholinkäyttöä. Alkoholia nautitaan ruuan kanssa tai juhlissa ilman humalahakuisuutta. Suomalaisille perinteistä rajua kertajuomista voidaan pitää kohtuullisena silloin, kun se tapahtuu harvoin. Alkoholin kohtuukäytön rajat ovat miehillä vähemmän kuin 24 annosta viikossa ja alle seitsemän annosta kerralla. Naisilla vastaavat rajat ovat vähemmän kuin 16 annosta viikossa ja alle viisi annosta kerralla. (Havio ym. 1995, 112; Kansanterveyslaitos 2007a.) Alkoholin käyttöön liittyy fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus. Fyysisen riippuvuuden myötä hallittu alkoholin käyttö ei enää onnistu. Elimistön alkoholin sietokyky kasvaa aiheuttaen sen, että saman vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitaan suurempi alkoholimäärä kuin ennen. Elimistön ja hermoston vaurioiduttua vähitellen alkoholin liiallisen käytön vaikutuksesta, alkoholisti humaltuu jo vähäisestä annoksesta ja motoriikka voi heikentyä normaalia huomattavasti nopeammin. Apua alkoholiriippuvuuteen voi saada omalta terveysasemalta, a-klinikasta tai erilaisista järjestöistä. (Havio ym. 1995, 93.) Terveys kohentuu alkoholin käytön vähentämisellä tai lopettamisella kokonaan. Akuutit riskit häviävät kokonaan käytön loppuessa. Jopa krooniset alkoholiin

24 24 liittyvät sairaudet, kuten maksakirroosi tai masentuneisuus, lieventyvät nopeasti käytön vähentyessä tai loppuessa. (Työterveyslaitos & Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 7.)

25 25 5 METABOLISEN OIREYHTYMÄN LÄÄKEHOITO Kun elämäntapamuutokset eivät korjaa riittävästi MBO:n riskitekijöitä, on harkittava lääkehoitoa. Koska MBO:n syy on epäselvä, ei siihen ole kehitetty spesifistä lääkehoitoa. MBO:n lääkehoidossa keskitytäänkin riskitekijöiden mukaisiin hoitoihin. (Laakso 2005, 1527.) 5.1 Tyypin 2 diabeteksen lääkehoito Ellei elämäntapojen muutos korjaa glukoositasapainoa riittävästi aloitetaan hyperglykemian lääkehoito hyväksyttyjen hoitosuositusten mukaisesti (Laakso 2005, 1529). Tyypin 2 diabeteksen lääkehoito toteutetaan useimmiten suun kautta tabletteina. Lääkkeillä pyritään alentamaan korkeaa verensokeritasoa joko tehostamalla haiman insuliinineritystä tai parantamalla insuliinin vaikutusta kudoksissa. Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet edellyttävät, että potilaalla on vielä omaa insuliinineritystä. (Nurminen 2004, ) Mikäli verensokeri pysyy ruokavaliohoidosta ja tablettilääkityksestä huolimatta jatkuvasti korkealla, suositellaan aloitettavaksi insuliinihoito. Insuliinihoidon tavoitteena on jäljitellä terveen ihmisen insuliinieritystä. Insuliini hajoaa mahalaukussa ja suolistossa ennen kuin se imeytyy verenkiertoon. Tämän vuoksi sitä ei voi antaa suun kautta, vaan pistoksina ihonalaiseen rasvakudokseen. Insuliineja on vaikutusajaltaan erilaisia. Hoidon perustana ovat pitkävaikutteiset insuliinit ja aterioiden aiheuttamaan verensokerin nousuun käytetään lyhytvaikutteisia tai pikainsuliineja. Tyypin 2 diabeteksessa hyvä hoitovaste saadaan usein tablettihoidon ja insuliinin yhdistelmähoidolla. (Nurminen 2004, , 190.)

26 Verenpainetta alentavat lääkkeet Verenpainetta alentavaa lääkehoitoa tarvitaan, kun potilaan verenpaineet pysyvät kohonneena (systolinen >140 mmhg ja diastolinen >90 mmhg) elämäntapamuutoksista huolimatta. Diabeetikoilla lääkityksen aloitusrajat ovat matalammat (130/80 mmhg). Kohonneen verenpaineen hoidossa pyritään ensisijaisesti ehkäisemään sydän- ja verisuonisairauksia, joiden riski kasvaa verenpaineen ollessa koholla. Kohonnutta verenpainetta ei tule hoitaa erikseen vaan osana muiden vaaratekijöiden hoitoa. (Laakso 2005, 1528.) Lääkehoidon tavoitteena on alentaa verenpaine niin normaaliksi kuin mahdollista ilman lääkityksestä aiheutuvia haittavaikutuksia. Kohonneen verenpaineen hoidossa on käytössä useita lääkeaineryhmiä, joista tavallisimmin käytettyjä ovat diureetit, beetasalpaajat ja ACE:n estäjät. Näiden lisäksi voidaan käyttää ATR-salpaajia tai kalsiuminestäjiä (Heiskanen-Haarala 2008, 6). Lääkkeen valinta riippuu iästä, sukupuolesta sekä potilaan mahdollisista muista sairauksista. Mikäli lääke ei tehoa riittävästi, voidaan se vaihtaa toisella mekanismilla vaikuttavaan lääkkeeseen tai yhdistää kaksi eri ryhmän ainetta toisiinsa. (Nurminen 2004, ) Tyypin 2 diabeetikoista 75 prosentilla on kohonnut verenpaine jo taudin toteamisvaiheessa. Diabeetikon ensisijainen verenpainelääke on ACE:n estäjä tai ATR-salpaaja. Nämä lääkkeet suojaavat munuaisia ja silmiä ja voivat jopa korjata alkuvaiheen munuaisvaurioita. Beetasalpaajan käyttöä tulee harkita sillä se voi lisätä insuliiniresistenssiä ja peittää hypoglykemian oireita. Tiedettävästi mikään verenpainelääke ei ole ensisijainen MBO:ä sairastavalle. (Heiskanen- Haarala 2008, 5; Laakso 2005, 1528.) 5.3 Kolesterolilääkkeet Suurentunut LDL-kolesterolipitoisuus on erityisen tärkeä sydänsairauksien vaaratekijä metabolista oireyhtymää sairastavalla. Tavoitteena on myös triglyseridi-

27 27 pitoisuuksien pienentäminen ja HDL-kolesteroliarvon suurentaminen. Kolesterolia alentava hoito aloitetaan aina ruokavaliohoidolla. Lääkehoitoon turvaudutaan siinä tapauksessa jos 6 12 kuukauden ruokavaliohoito ei ole tuottanut tulosta. (Laakso 2005, 1527; Nurminen 2004, 176.) Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoidossa käytettäviä lääkeaineryhmiä ovat statiinit, resiinit sekä fibraatit. Statiineilla pystytään vähentämään kolesterolin muodostumista maksassa, jolloin seerumin LDL- ja kokonaiskolesterolipitoisuus laskevat. Myös HDL kolesterolipitoisuus suurenee hieman ja triglyseridipitoisuus alenee. Resiinit lisäävät kolesterolin erittymistä ulosteisiin. Maksa ottaa verenkierrosta LDL-kolesterolia kolesterolivajauksen seurauksena, mikä pienentää kolesterolipitoisuutta verenkierrossa. Fibraatit alentavat erityisesti seerumin triglyseridipitoisuutta ja suurentavat HDL-pitoisuutta. (Nurminen 2004, ) 5.4 Lihavuuden lääkehoito Jos huomattava lihavuus ei korjaannu riittävästi ruokavalio- ja elämäntapaohjauksella, voidaan lihavuuden hoidossa käyttää lääkehoitoa. Lääkehoidolla ei kuitenkaan voida korjata lihavuuden syytä, joten painon nousu on todennäköistä lääkityksen loputtua. Lihavuuden hoitoon voidaan käyttää lääkitystä jos painoindeksi on yli 30 (diabeetikoilla 27 28). Suomessa on tarjolla kolme erilaista reseptilääkettä lihavuuden hoitoon. (Mustajoki 2007a; Nurminen 2004, 219.) Orlistaatti on lääkeaine, joka vaikuttaa paikallisesti ohutsuolessa ja vähentää rasvan imeytymistä elimistöön noin 30 %. Yhdistettynä vähäenergiseen ja - rasvaiseen ruokavalioon, orlistaatti parantaa laihtumistulosta puolessa vuodessa noin 4-6 kg. Sibutramiini on lääkeaine, joka lisää kylläisyyden tunnetta vaikuttamalla aivojen välittäjäaineisiin ja näin saa painon laskemaan. Sen sivuvaikutuksena saattaa kuitenkin esiintyä verenpaineen sekä sydämen sykkeen kohoamista, joten sitä ei suositella sydän- ja verisuonitautipotilaille. Tutkimusten mukaan sibutramiinia käyttäneet ovat laihtuneet vuodessa keskimäärin 4 kg.

28 28 Rimonabantti on myös ruokahalua vähentävä lääkeaine joka vaikuttaa aivoissa. Rimonabantin haittavaikutuksina on todettu mm. ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, joten sitä ei suositella vakavasta masennuksesta kärsiville henkilöille. Tutkimusten mukaan rimonabanttia käyttäneet ovat laihtuneet vuoden aikana keskimäärin 5kg. (Mustajoki 2007a; Nurminen 2004, 219.)

29 29 6 TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveyden edistämisen tarkoituksena on parantaa ihmisten mahdollisuuksia huolehtia itsensä ja ympäristönsä terveydestä. Terveyden edistämisessä keskitytään parantamaan terveyden edellytyksiä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Terveyden edistäminen on mahdollisuuksien parantamista eikä sen välittömänä tarkoituksena ole esimerkiksi muuttaa ihmisten käyttäytymistä. (Vertio 2003a, 29.) 6.1 Ottawan asiakirja Nykyinen terveyden edistämisen määritelmä perustuu Ottawan asiakirjan asettamalle perustalle. Ensimmäinen kansainvälinen terveyden edistämisen konferenssi järjestettiin Ottawassa ja asiakirja on nimetty järjestämispaikan mukaan. Konferenssissa kokoontui suuri joukko asiantuntijoita eri aloilta keskustelemaan terveyden edistämistä painottavan terveyspolitiikan kehittämisestä. Asiakirjassa terveyden edistäminen korostuu kansan terveyttä tukevana toimintastrategiana, ja se esittelee tärkeimpiä terveyden edistämisen keinoja sekä tulevaisuuden haasteita. Ottawan asiakirja otettiin varsin nopeasti käyttöön useissa Euroopan maissa sekä Kanadassa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 64; Vertio 2003a, ) Ottawan asiakirjan mukaan hyvä terveys on merkittävä sosiaalisen, taloudellisen ja henkilökohtaisen kehittymisen voimavara. Terveyttä pidetään jokapäiväisen elämän voimavarana, ei elämisen tavoitteena. Terveyden perusedellytykset ovat rauha, turvallisuus, ravinto, tulot, vakaat ekologiset olosuhteet, koulutus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Terveyden edistämisen ehtona on, että nämä perusedellytykset ovat varmalla pohjalla. Lähtökohtana terveyden edistämiselle on, että ihmisille taataan terveyttä tukeva ympäristö, tiedonsaanti, elämäntaidot sekä mahdollisuudet terveellisten valintojen tekemiseksi. Terveydenhuolto ei pysty yksin takaamaan terveyden edellytyksiä ja toimintaa. Ter-

30 30 veyden edistäminen vaatii koordinoitua toimintaa usealta eri taholta kuten hallitukselta, kansalaisjärjestöiltä, kunnallisilta viranomaisilta, elinkeinoelämältä ja tiedotusvälineiltä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, ) Ottawan asiakirjassa terveyttä edistävä toiminta on määritelty viiteen kokonaisuuteen: 1. Terveellisen yhteiskuntapolitiikan kehittäminen 2. Terveellisemmän ympäristön aikaansaaminen 3. Yhteisöjen toiminnan tehostaminen 4. Henkilökohtaisten taitojen kehittäminen 5. Terveyspalvelujen uudelleen suuntautuminen (Vertio 2003a, ) Terveellisen yhteiskuntapolitiikan kehittäminen tarkoittaa ymmärrystä siitä, että terveyden edistäminen on huomattavasti enemmän kuin terveydenhuollon palvelujärjestelmän toiminta. Terveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat myös lainsäädäntö, vero- ja hintapolitiikka sekä tasa-arvoisuutta edistävä tulo- ja sosiaaliturvapolitiikka. Terveellisemmällä ympäristöllä tarkoitetaan terveyden lähestymistä myös ekologian näkökulmasta. Yhteisöllistä vastuuta sekä luonnonvarojen säilyttämistä on pyritty korostamaan. Yhteisöt nähdään tärkeinä vaikuttajina ihmisten elämässä ja myös terveyteen liittyvät päätökset saavat vaikutteita yhteisöstä. Yhteisöjen toimintaa pyritäänkin tehostamaan vaikuttamalla niiden henkisiin ja aineellisiin voimavaroihin. Henkilökohtaisten taitojen kehittämisellä tarkoitetaan ihmisten tietoa ja taitoa huolehtia omasta ja ympäristön terveydestä. Henkilökohtaisten taitojen kehittämisen välineenä pidetään tietoa ja terveyskasvatusta. Ottawan asiakirjassa myös terveyspalvelujen uudelleen suuntautumista pidetään olennaisena osana terveyden edistämistä. Terveyspalvelujärjestelmälle haluttiin laajempi toiminta-alue ja näin ollen terveydenhuoltoalan ammatillisen koulutuksen uudistumistarpeita pidettiin ilmeisinä. (Vertio 2003a, )

31 Suomen terveyspolitiikka WHO:n ensimmäinen kansanterveysohjelma Terveyttä kaikille vuoteen 2000 luotiin vuonna Sen pohjalta koko Euroopan alue ja WHO:n jäsenmaat laativat omat tavoitteensa. Suomessa kansallinen ohjelma valmistui vasta vuonna 1986 eduskunnan käsiteltyä Suomen terveyspolitiikkaa. Vuonna 1998 WHO hyväksyi uuden kansallisen ohjelman Helth for all in the 21th century, joka on toiminut pohjana Suomen Terveys ohjelmaa laadittaessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001, 4.) Suomen valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa 2001 periaatepäätöksen Terveys 2015 kansanterveysohjelmasta, joka linjaa Suomen terveyspolitiikkaa pitkällä aikavälillä. Ohjelmassa painotetaan terveyden edistämistä ja se jatkaa Suomen kansallista Terveyttä kaikille vuoteen 2000 mennessä -ohjelmaa. Terveys 2015 on yhteistyöohjelma, joka pyrkii terveyden tukemiseen ja edistämiseen kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Se on tarkoitettu terveydenhuollon ohella myös muille hallinnonaloille, koska väestön terveyteen vaikuttavat paljon terveydenhuollon ulkopuoliset asiat, kuten elämäntavat, ympäristö, tuotteiden laatu sekä muut terveyttä tukevat ja vaarantavat tekijät. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007.) Suomen terveyspolitiikan ydintavoitteina ovat terveiden ja toimintakykyisten vuosien lisääminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen pienentäminen. Lisäksi Terveys ohjelma sisältää seuraavat ikäryhmiin liittyvät tavoitteet: Lasten hyvinvoinnin lisääntyminen, nuorten tupakoinnin väheneminen, nuorten aikuisten miesten väkivaltaisen ja tapaturmaisen kuolleisuuden väheneminen, työikäisten työ- ja toimintakyvyn paraneminen sekä yli 75 -vuotiaiden keskimääräisen toimintakyvyn paraneminen. Kaikille yhteisinä tavoitteina ovat terveellisen eliniän piteneminen kahdella vuodella, tyytyväisyys terveyspalveluihin sekä eriarvoisuuden väheneminen. Terveys ohjelmassa mainittuihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää aikaisemman myönteisen kehityksen edellytysten säilymistä sekä kielteisten kehityssuuntien korjaamista. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001, 15, 18, 21.)

32 Suomen Sydänliitto ry Terveyden edistämistyötä tehdään myös erilaisten järjestöjen kautta. Suomen Sydänliitto on kansanterveys- ja potilasjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää sydän- ja verisuoniterveyttä. Sydänliitto tarjoaa tietoa terveydestä, tukea elämäntapamuutoksiin sekä apua toipumiseen. Sydänliiton muodostavat 19 sydänpiiriä, 241 paikallista sydänyhdistystä ja henkilöjäsentä. Sydänliittoon kuuluvat myös valtakunnallisesti toimivat Sydänlapset ja -aikuiset ry, Sydän- ja keuhkosiirrokkaat (SYKE) ry sekä Kardiomyopatiapotilaat (Karpatiat) ry. (Suomen Sydänliitto ry 2008.) Helsingin Sydänpiiri ry on yksi Suomen Sydänliiton 19:sta sydänpiiristä. Helsingin Sydänpiiriin oli luontevaa ottaa yhteyttä opinnäytetyöni johdosta, sillä he ovat toteuttaneet projektin Miesten sydän- ja verisuoniterveyden edistäminen metabolisen oireyhtymän (MBO) riskitekijöiden seulontamenetelmän avulla. Projektin keskeisen sisällön ja tulosten pohjalle on rakennettu MBO -ohjelma Kundit kondikseen. Ohjelman tarkoituksena on edistää helsinkiläisten miesten sydänterveyttä perusterveydenhuollon avulla sekä vähentää eriarvoisuutta tarjoamalla miehille MBO:n riskikartoituksiin perustuva terveystarkastus sinä vuonna, kun he täyttävät 40 vuotta. (Helsingin Sydänpiiri ry.) 6.4 Terveydenhoitaja terveyden edistäjänä Terveydenhoitaja toimii hoitotyön, terveyden edistämisen ja kansanterveystyön asiantuntijana. Hän auttaa ja tukee elämän eri vaiheissa olevia yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä. Terveydenhoitaja pyrkii työssään terveyden edistämisen lisäksi sairauksien varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon. Toiminnassa korostuu asiakkaiden omien voimavarojen tukeminen ja yhteiskuntaan vaikuttaminen. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007.) Terveyden tasa-arvon lisääminen ja yhteiskunnan eriarvoisuuden vähentäminen ovat terveydenhoitajan työn keskeisiä tavoitteita. Terveydenhoitajan periaattei-