1. Trooppiset sademetsät

Transkriptio

1

2

3

4 1. Trooppiset sademetsät Ilmasto: sataa päivittäin (usein rankkoina kuuroina) paitsi mahdollisena kuivana kautena, joka kestää alle 2,5 kuukautta. Jokaisen kuukauden keskilämpötila on vähintään C Maaperä (maannos): pääosin köyhää ja vanhaa, maannos tiilenpunaista lateriittiä eli latosolia, ravinnekerros vain 10 cm paksu sadevedet huuhtoneet ravinteita pois. Kasvillisuus: erittäin korkeita puita, epifyyttisiä kasveja, saniaisia, sammalia, kämmekkäkasveja, loiskasveja, köynnöskasveja ja liaaneja Tyypillisiä kasvilajeja: ananas, kaakao, orkideat, sanikkaiset, kumipuu

5 1.Trooppiset sademetsät Eläimistö: paljon hyönteisiä, lintuja, apinoita, sammakoita, liskoja, käärmeitä Tyypillisiä eläinlajeja: tukaani, kolibri, iguaani, tapiiri, vyötiäinen, mölyapina, laiskiainen, tiikeri Merkittävimmät ympäristöongelmat: Raivaus ja hakkuu. Tuhoaminen vähentää merkittävästi monimuotoisuutta sekä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä sademetsien sitoessa hiilidioksidia. Uusiutuu hitaasti hakkuun jälkeen. Muita tyypillisiä piirteitä: ainavihreitä (puut eivät pudota lehtiään), osuus maapallolla pieni (5-6%), mutta ratkaiseva merkitys monissa maapallon kiertokuluissa.

6 2. Trooppiset savannit Ilmasto: Sijaitsevat alueilla, joilla selvä kuiva kausi. Kesällä alueella on zeniittisateita, jotka johtuvat auringon zeniittiasemasta. Alueella siis kuivia kausia, jolloin ei sada ja kausia, jolloin sateet aiheuttavat rajuja tulvia. Kuiva kausi kestää yli 10 viikkoa, mutta alle 7,5 kuukautta Kasvillisuus: Voidaan jakaa kosteisiin ja kuiviin savanneihin. Kosteilla savanneilla kasvaa puita sekä korkeita heiniä ja kuvilla savanneilla kasvaa pensaita, ruohoa ja heinää. Mitä kauempana savanni sijaitsee päiväntasaajasta, sitä kuivempaa siellä on. Tyypillisiä kasvilajeja: Apinanleipäpuut, akaasiapuut, korkeat heinät, pensaikot ja heinät Eläimistö: Savannin eläimistö on runsas ja monipuolista. Eläimet ovat yleensä suuria kasvin- ja lihansyöjiä. Leijona on savannin huippupeto. Tyypillisiä eläinlajeja: Petoeläimet, kuten leijonat ja gepardit, kasvinsyöjät, kuten puhveli, kirahvi ja sarvikuono. Muita tyypillisiä piirteitä: sademetsän ja aron välinen siirtymäalue

7 2. Trooppiset savannit Maaperä Trooppisen savannin tyypillisin maaperän pintakerros, eli maannos on latosoli Latosoli on vähähappista ja sisältää vain vähän ravinteita kosteuden ja huuhtoutumisen takia Latosoli koostuu lahonneista oksista ja puunrungoista sekä hajonneista lehdistä. Niukasta ravinne määrästä huolimatta latosolissa ravinteet kiertävät nopeasti lämpimän veden ansiosta. Latosoli on tiilenpunaista korkean rauta- ja alumiini pitoisuuden vuoksi. Ympäristöongelmat Trooppisten savannien ongelmiin kuuluu ihminen ja ilmasto. Ihmisen tekemät hakkuut aiheuttavat mm. tuulieroosiota. Tuulieroosiossa voimakkaat tuulet vievät mukanaan latosolin päällimmäisen multakerroksen. Savannien vaihtelevat pitkät sade- ja kuivakaudet ovat rankkoja kasveille Viljely ja karjanhoito mahdollista vain sellaisilla alueilla joissa on vettä saatavilla Savannit eivät kestä paljoa laidunnusta, nautakarja kärsii sairauksista kuivuuden vuoksi.

8 3. Aavikot ja puoliaavikot Ilmasto: Aavikko alueiden ilmasto on pääsääntöisesti kuuma ja kuiva mutta lämpötilän vaihtelut yön ja päivän välillä voivat olla erittäin suuret. Maaperä (maannos): Aavikoilla on aavikkomaannos eli maaperä on äärimmäisen kuivaa ja paljasta. Kasvillisuus: Alueella kasvaa kuivuuteen sopeutuneita kasveja jotka peittävät vain hyvin pienen osan alueen maaperän pinta-alasta. Tyypillisiä kasvilajeja: Mehikasvit kuten kaktukset ja agaaveet, paljon moni vuotisia kasveja jotka kasvavat vain suotuisina hetkinä kuten harvojen sateiden jälkeen myös kuivakko kasveja kuten sammaleita jotka ovat täysin sopeutuneet kuivuuteen Eläimistö: parhaiten aavikkoilmastoon ovat sopeutuneet matelijat ja niveljalkaiset. Ne ovat vaihtolämpöisiä ja kuiviin olosuhteisiin sopeutuneita. Nisäkkäistä kameli on sopeutunut parhaiten, sillä sen tuuheat silmäripset, karvapeitteiset korvat ja nenän rakenne suojaavat sitä hiekalta. Tyypillisiä eläinlajeja: kamelit, aavikkohyppyrotat, kobrat, aavikkoketut Merkittävimmät ympäristöongelmat: veden ja tuulen aiheuttama eroosio, ilmastonmuutoksen johdosta kuivuus lisääntyy ja aavikoiden keskilämpötilat ovat nousseet 0,5-2,0 astetta. Muita tyypillisiä piirteitä: suuri lämmön heijastuskyky ja tuulennopeus on keskimääräistä nopeampi, koska aavikolla ei ole kasvillisuutta hajottamassa pintatuulia.

9 4. Subtrooppiset metsät ja monsuunimetsät Ilmasto: Subtrooppinen metsä: Sademäärä runsas ympäri vuoden, lämmin ilmasto, ei mene pakkasen puolelle, mutta talvet viileämpiä kuin tropiikissa. Ympäri vuoden kasvukausi. Monsuunimetsät: Kesäisin runsasta sadetta, talvella pitkä kuiva kausi. Maaperä (maannos): Subtrooppinen metsä: Ravinteikasta, Multakerros paksumpi kuin trooppisissa metsissä, parempaa maanviljelykseen. Monsuunimetsät: Latosolimaannos, sademetsissä ja kosteilla savanneilla tavallisin maannoslaji. Kasvillisuus: runsas aluskasvillisuus, puut ovat ikivihreitä ja suurin osa on kesävihantia lehtipuita. Paikoittain on aukioita, joissa kasvaa tiheää pensaikkoa. Tyypillisiä kasvilajeja monsuunimetsissä ovat liaanit, tiikki-, santeli- ja banianpuut sekä bambut. Eläimistöön kuuluu satoja lintuja, apinoita ja käärmeitä. Apinoista tunnetuimpia on simpanssit ja gorillat. Hyönteisiä on paljon erilaisia. Maanpinnalla ainoastaan elää leopardeja. Jokien varsilla jättiläiskäärmeitä ja krokotiileja. Tyypillisiä eläinlajeja: Vaihtelee, biomia on eri mantereilla ympäri maailmaa. Lajit ovat sopeutuneet kosteuteen ja metsän muodostamien kerroksien välillä matkustamiseen ravinnon perässä. Merkittävimmät ympäristöongelmat: Metsiä hakataan viljelykseen ja karjankasvatukseen, metsällä kestää satoja vuosia uusiutua. Metsät toimivat erittäin mainioina hiilivarastiona. Muita tyypillisiä piirteitä: Sateen määrä runsas, subtrooppisessa tasaisesti sataa ympäri vuoden, Monsuunimetsässä sataa kesällä ja talvella on kuivaa.

10 5. Arot Ilmasto: Aroilmasto on mannerilmasto: kesät ovat suhteellisen kuivat ja kuumat, talvet taas tuulisia ja kylmiä. Maaperä (maannos): Maannos on kosteilla aroilla viljavaa mustamultaa ja kuivemmilla lyhytruohoisemmilla aroilla kastanjanruskeaa. On myös kolmannen tyyppistä kostean aron maannosta, jota on lähellä metsänrajaa. Kasvillisuus: heinä- ja ruohokasvillisuutta (monivuotisia heiniä ja maahan ravintoa varastoivia kasveja, sipuleita ja juurakoita), joskus myös pensaita, puuton Tyypillisiä kasvilajeja: ruohot, heinät Eläimistö: suuria kasvinsyöjäeläimiä Tyypillisiä eläinlajeja: biisoni, antilooppi Merkittävimmät ympäristöongelmat: aavikoituminen Muita tyypillisiä piirteitä: Tavataan usein lauhkealla ja subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä ja ne ovat usein tasankoja, joskus myös vuoristoissa.

11 7. Kesävihannat lehtimetsät Ilmasto: Sataa runsaasti ( cm/v), lämpimät kesät, kylmät talvet Maaperä (maannos): Runsasravinteinen rusko- tai podsolimaannos Kasvillisuus: Paljon aluskasvillisuutta ja lehtipuita Tyypillisiä kasvilajeja: Lehmukset, Lepät, Pajut, Koivut, Tammet Eläimistö: monet suuremmat eläinlajit metsästettiin loppuun nopeasti ja samalla harventuivat alueen suurpedotkin Tyypillisiä eläinlajeja -nisäkäs eläimistöä kuvaavat rotat ja hiiret, unikeot kuten pähkinähiiri ja tammihiiri, villisika, saksanhirvi, kettu, siili, oravat ja mäyrät - mölysammakko, syötävä sammakko, mölykonna, rupikonna, viherkonna, euroopanlehtisammakko, kaivajasammakko ja viitasammakko. Matelijoita ovat kyy, vaskitsa, sisilisko, pensaskäärme, kangaskäärme ja rantakäärme. Merkittävimmät ympäristöongelmat: ihmiset, puunhakkuu Muita tyypillisiä piirteitä: lehdet putoaa osaksi vuotta, syksyn väriloisto ja kesän rehevyys

12 6. Välimerenkasvillisuus Nahkealehtistä kasvillisuutta esiintyy välimeren ilmaston alueella. Puut ovat aina vihreitä, ja kasveilla on pienet, nahkeat ja vahapintaiset lehdet. Tyypillisimpiä kasveja ovat macchia -pensaat, sitruspuut, viinirypälepensaat, oliivipuut ja eukalyptukset. Tyypillinen ilmastotyyppi välimerenilmastolle on kuivat ja kuumat kesät, sekä kosteat ja viileät talvet. Kasvien on täytynyt sopeutua siihen, että ne saavat kosteutta ja lämpöä eri vuodenaikoina. Maaperä on ruskomullan ja aavikkomaannoksen välimuotoa, aiemmin kasvaneen metsän vuoksi. Kallioperän rauta värjää laajoilla alueilla maan punaiseksi, mistä on peräisin maannoksen nimi terra rossa. Välimeren ilmaston eläimistö koostuu pääasiassa erilaisista matelijoista, pikkulinnuista, vedessä elävistä eläimistä ja alueella esiintyy myös Euroopan ainoa apinalaji magotti. Välimeren merkittävimmät ympäristöongelmat ovat kasvihuoneilmiön voimistuminen, luonnon monimuotoisuuden häviäminen, happamoituminen, kaupunkien kuormitus, metsien laadun huonontuminen, rannikkoalueen uhat sekä suuronnettomuudet.

13 8. Pohjoiset havumetsät eli taiga Borreaalinen vyöhyke eli taiga kuuluu pohjoiseen lauhkeaan vyöhykkeeseen ja sen ilmasto on viileää. Taigan keskilämpötila kesällä on celsiusastetta. Talvikuukausina lämpötila on alle 3 celsiusasteen. Taigassa sataa noin mm. Runsassateisuuden vuoksi taigan ilmasto on kostea. Syksyt ja kesät ovat sateisempia kuin talvet ja keväät. Taigan maaperä on vähäravinteinen, hapan ja podsoloitunut. Maaperä on hapan, koska havupuut pudottavat neulasia ja ne maatuessaan erittävät happoa. Tämä estää useimpien muiden kasvien viihtymisen maaperässä. Maaperän pintakerros on turvemainen pintahumus, jossa on sienihyyfejä. Sen tyypillisin maalaji on moreeni, joka on peräisin viime jääkaudelta. Metsät ovat lähes aina havupuuvaltaisia ja samassa metsätyypissä on vähän eri puulajeja. Aluskasvillisuus on melko yksipuolista köyhän ja happaman maaperän sekä kylmän ilmaston seurauksena. Tyypillisiä puulajeja ovat männyt, kuuset, pihdat sekä lehtikuuset. Aluskasvillisuus koostuu tyypillisesti varvuista (esim. mustikka), sammalista sekä jäkälistä.

14 8. Pohjoiset havumetsät eli taiga Taigan eläinlajisto on niukka, ja suurin osa eläimistöstä esiintyykin vain kyseisellä biomilla. Tyypillisiä eläinlajeja ovat muun muassa hirvi, peurat, kärpät, metsäjänikset ja oravat. Petoeläimistä yleisimpiä ovat karhu, susi, ilves, ahma ja näätä. Pohjoisten havumetsien hallitsevaan lintukantaan kuuluvat tiaiset, kertut, tikat, kanahaukka ja pöllöt. Pohjoisten havumetsien merkittävimmät ympäristöongelmat liittyvät usein hakkuisiin ja metsään kohdistuvaan rakentamiseen. Myös lisääntyvä kaivostoiminta ja etenkin Venäjällä kaasukenttien sekä öljyputkien konstruktoinnit uhkaavat taigan luontoa. Näiden lisäksi merkittävän haasteen biodiversiteetin säilymiselle luo ilmastonmuutos lämpenevä ilma pakottaa havumetsien vetäytymisen pohjoisemmaksi.

15 9. Taigavyöhykkeen suot Ilmasto:Kuuluu pohjoiseen lauhkeaan vyöhykkeeseen ja keskilämpötila on C kesäisin ja keskilämpötila talvella on n. 1-3 C.Vuoden keskilämpötila on n. -7 ja 5asteen välillä. Sataa noin mm vuodessa. Enemmän sataa kesällä ja syksyllä ja vähemmän sataa talvella ja keväällä. Talvet ovat pitkiä ja lumisia ja kesät viileitä. Maaperä (maannos): Melko vähäravinteinen, hapan ja podsoloitunut Kasvillisuus: soiden kasvillisuuteen vaikuttaa erityisesti suon ravinteisuus ja suoveden korkeus. Yleisiä kasveja mm. tupasvilla, sammalet, kihokit, lakka, karpalo. Soilla esiintyy myös uhanalaisia sammal- ja sienilajeja Tyypillisiä kasvilajeja: Alueen yleisin suo on aapasuo, jonka ravinteikkaassa ja kosteassa keskiosassa suurin osa putkilokasveista kasvaa. Järvikorte, raate ja erilaiset sarat ovat yleisiä. Tyypillinen puu mänty. Eläimistö: Hyvin vähälajinen. yleisin nisäkäs hirvi, soilla on harvinaisen vähän kasvinsyöjiä,linnut erilaisia vesilintuja,hyönteisiä mm. uhanalaiset perhoset, suon muita hyönteisiä ei tunneta hyvin Merkittävimmät ympäristöongelmat: puunhakkuut, ilmastonmuutos, suon kuivattaminen, saasteet, turvetuotanto Muita tyypillisiä piirteitä: Metsien jälkeen boreaalisen vyöhykkeen tärkein kasvillisuustyyppi on suo

16 10. Tundra Eläimistö Ilmasto on melko kylmää ja myrkyistä. Tundralla ei ole käytännössä kesää lainkaan, lämpötila on aina alle +10 astetta. Kesälläkin saattaa sataa joskus lunta, mutta yleensä vettä. Maaperä (maannos)lämpötilan alhaisuus hidastaa kasvien kasvua ja kemiallisia reaktioita, jonka takia maaperä maannostuu humukseksi erityisen hitaasti. Kasvillisuus on kuivaa tai kosteaa niittyä tai nummimaista. Tundran kasvillisuus vaihtelee sijainnista riippuen. Tyypillisiä kasvilajeja. Hallitsevana kasvillisuutena ovat ainavihannat kukkakasvit, varvut, heinäkasvit, sienet, sammalet, jäkälät, levät ja kitukasvuiset puut ja pensaat. Eläimistö. Tundran eläinlajien määrä on pieni, mutta saman lajin yksilöitä on joskus suuria määriä. Tundran eläimillä on paksu turkki lyhyet ruuminosat. Tyypillisiä eläinlajeja: myskihärkä, lokit, metsäjänis, sopuli, ahma ja peura. Jääkarhua tavataan vain hyvin pohjoisessa. Merkittävimmät ympäristöongelmat. Ilmastonlämpeneminen sulattaa jäätiköitä, josta seuraa merenpinnan nousu.

17

18 11. Jäätiköt Ilmasto: Jääkylmä, kaikkien kuukausien keskilämpötila pakkasella, lumimyrskyt Maaperä (maannos): Paksu jääkerros joka joskus muuttuu siniseksi kovan paineen seurauksena Kasvillisuus: vain vähän kasvillisuutta. Jään pinnalla usein yksisoluisia (viher-)leviä Tyypillisiä kasvilajeja: erilaiset sammalet, jäkälät ja levät Eläimistö: Kylmään sopeutuneet nisäkkäät Tyypillisiä eläinlajeja: jääkarhut, naalit, mursut, jotkut valaat ja muut arktiset lajit Merkittävimmät ympäristöongelmat: ilmaston lämpeneminen ja siitä johtuva jäätiköiden sulaminen, jäätiköiden tummuminen saasteiden seurauksena Muita tyypillisiä piirteitä: Noin 70% maapallon makeasta vedestä on sitoutunut jäätiköihin.

19 12. Mangrove Ilmasto = tropiikkista ja runsassateista. Maaperä (maannos) = hiekka ja lieju. Kasvillisuus = mangrove kasveille yhteistä pönkkäjuuret. Kasvillisuus koostuu runsaasti merivettä sietävistä mangrovepuista ja pensaista. Tyypillisiä kasvilajeja = merimustamangrove, otapunamangrove, nipapalmu, amerikanmustamangrove ja atlantinpunamangrove. Eläimistö = Tyypillisiä eläintyyppejä ovat erilaiset kalat, ravut, linnut ja matelijat. Vesilintuja esim. Ibis(kuvassa), jalohaikara ja valkopelikaani. Pieniä vesieläimiä kuten erakkorapu, vuokot ja mangroveravut. Tyypillisiä eläinlajeja = kilpikonnat, alligaattorit, pesukarhu, iguaani, sääksi, barracuda, keltarausku, manaatti ja harmaalehtikala. Merkittävimmät ympäristöongelmat = hävittäminen lisää hiilidioksidipäästöjä nopeasti, 10% metsänhakkuiden hiilidioksidipäästöistä johtuu mangrovemetsien tuhoamisesta. Muita tyypillisiä piirteitä = suojaavat ranta-alueita tulvilta ja hirmumyrskyiltä,