Raportti viittomakielisestä käännöstyöstä. Kirkkohallitukselle VIITTOMAKIELISEN KÄÄNNÖSTYÖN KÄYNNISTYMINEN

Transkriptio

1 Raportti viittomakielisestä käännöstyöstä Kirkkohallitukselle VIITTOMAKIELISEN KÄÄNNÖSTYÖN KÄYNNISTYMINEN Vuonna 1995 saatiin Suomen perustuslakiin maininta viittomakieltä käyttävien oikeudesta saada palveluja omalla kielellään. (PL 17 3) Tämä oli yhtenä kimmokkeena vuonna 1997 tehtyihin kolmeen hiippakuntakokousaloitteeseen, jotka johtivat siihen, että kirkolliskokous päätti antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi ryhtyä toimenpiteisiin viittomakielisen kirkkokäsikirjan valmistamiseksi. Raamatunkäännös, jumalanpalvelus ja kristinoppi olivat kaikki uudistuneet tai uudistumassa. Saamelaisen kielivähemmistön oikeuksiin oli kiinnitetty huomiota. Sen tähden yleisvaliokunnan mielestä oli luonnollista, että myös viittomakieliselle kielivähemmistölle tuotettaisiin kirkollisia tekstejä sen omalla kielellä. Mietinnössä 1/1998 todettiin, että kirkon hyväksymän viittomakielisen käsikirjan valmistelussa tulisi edetä portaittain ja kokemuksia keräten. Kiireellisimmiksi ja tärkeimmiksi käännöstyön kohteiksi valiokunta mainitsi jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten ydintekstit. Kirkolliskokous päätti lähettää aloitteen kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten kirkon hyväksymän viittomakielisen käännöksen saamiseksi Isä meidän rukouksesta, uskontunnustuksesta, kastekäskystä, ehtoollisen asetussanoista, Herran siunauksesta ja kymmenestä käskystä ja 2. kehottaa kirkkohallitusta käännöstyöstä saatujen kokemusten perusteella harkitsemaan muiden käsikirjaan sisältyvien osien saattamista viittomakieliseen sähköiseen kuvamuotoon tavoitteena vähitellen rakentuva sähköinen viittomakielinen käsikirja. VIITTOMAKIELINEN KIRKKOKÄSIKIRJAPROJEKTI Kirkkohallitus päätti viittomakielisen käsikirjatoimikunnan projektisihteerin valinnasta, tähän toimeen valittiin Irma Frondelius. Hänen tehtävänsä oli sekä koota olemassa olevat tavat viittoa jumalanpalveluksen ydintekstit että valmistella niiden pohjalta viittomakieliset käännösehdotukset.

2 Kirkkohallitus asetti viittomakielisen käsikirjan valmistamista varten käännöstoimikunnan. Toimikuntaan valittiin opettaja Jaana Aaltonen puheenjohtajaksi sekä jäseniksi kuurojenpappi Hannu Honkkila, dosentti Heikki Kotila sekä viittomakielisen seurakunnan edustajina Eija Auvo, Annukka Hiekkanen, teol. yo. Janne Rissanen ja Pekka Viinikainen. Kirkkohallitus pyysi lisäksi Kuurojenliittoa nimeämään toimikuntaan kaksi edustajaa: viittomakielentutkija Anja Malm sekä viittomakielisihteeri Kaisa Engman, joka toimi myös varapuheenjohtajana Käännöstoimikunnan sihteeriksi tuli KDY:n kuurojentyön työalasihteeri Riitta Kuusi. Myöhemmin toimikunnasta eroa pyytäneen Eija Auvon tilalle valittiin Tarja Keränen. Kuurojenpapeista toimikunnan työskentelyyn osallistuivat myös Bernt Kaustell sekä Leila Ikonen Honkkilan sijaisena. Kirkolliskokous hyväksyi marraskuussa 2001 ensimmäisen viittomakielisen käännösprojektin tuloksena julkaistun videon ja siihen liittyvän kirjan Sana tulee näkyväksi Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöksiä 1. Videolla oli viittomakieliset Isä meidän -rukous, Herran siunaus, apostolinen uskontunnustus, kastekäsky, kymmenen käskyä, ehtoollisen asetussanat sekä ekumeeninen Isä meidän -rukous. Kirjassa oli selitetty käännöstyön taustaa ja perusteita ja siihen sisältyivät myös edellä mainittujen käännösten opiskelun tueksi tarkoitetut glossit. 2 VIITTOMAKIELISEN KÄÄNNÖSTYÖN JATKAMINEN Ensimmäisen viittomakielisen käännösprojektin toimeksiantoon kuului myös kokemusten kirjaaminen käännöstyöstä ja niiden perusteella tehtävä mahdollinen jatkosuunnitelma viittomakieliselle käännöstyölle. Viittomakielinen käännöstoimikunta esitti yksimielisesti käännöstyön jatkamista. Käännösprojektin työskentelytapa, jossa käännöstoimikunta tuottaa käännöstä, oli osoittautunut raskaaksi ja hitaaksi. Toimikunta esitti, että työhön palkataan kaksi viittomakielen kääntäjää, jotka vastaavat varsinaisesta käännöstyöstä. Kirkkohallitus päätti jatkaa viittomakielen käännöstyötä ja perusti viittomakielisen kääntäjän määräaikaisen viran viittomakielistä kirkkokäsikirja- ja raamatunkäännöstyötä varten. Kirkkohallitus valitsi täysistunnossaan viittomakielisen käännöstoimikunnan puheenjohtajaksi rovasti Reijo Mattilan sekä uusiksi jäseniksi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja Anne Vasaman ja vt. kulttuurituottaja Annukka Hiekkasen, entisistä jatkoivat opettaja Jaana Aaltonen, kuurojenpappi Hannu Honkkila ja tutkija Anja Malm sekä toimikunnan sihteerinä Riitta Kuusi. Käännöstyössä oli tavoitteena jumalanpalveluksen ja kirkollisten toimitusten kääntäminen viittomakielelle sekä viittomakielisen raamatunkäännöstyön aloittaminen. Viittomakielisen käännöstoimikunnan tehtävänä on ollut luoda edellytykset käännöstyölle, hyväksyä käännöstyön periaatteet, huolehtia käännöstyön sisällöstä ja aikataulusta, käsitellä käännösehdotusten palaute, hyväksyä käännösehdotukset sekä tehdä esitys niiden virallisesta hyväksymisestä. Viittomakielisen käännöstoimikunnan kokoonpano vuonna 2009 on rovasti Reijo Mattila, pj., opettaja Jaana Aaltonen, Annukka Hiekkanen, kuurojenpappi Elina Jokipaltio, Aliisa

3 Lehtonen sekä tutkimusapulainen Pia Taalas. Toimikunnan sihteerinä toimii työalasihteeri Riitta Kuusi. 3 Käännöstyön organisointi Kirkkohallituksen täysistunto valitsi viittomakielisen kääntäjäksi liikunnanohjaaja Tomas Uusimäen alkaen. Toimikunta totesi jo aivan työn alkuvaiheessa, että käännöstyö ei onnistu yhdellä kääntäjällä. Yhden kääntäjän työ oli raskasta, eikä kääntäjällä ollut mahdollisuutta suoraan reflektointiin muiden kielen käyttäjien kanssa. Työ oli hidasta, koska käytännössä kääntäjä saattoi käydä dialogia vain käännöstyöryhmän kanssa käännöstyön ongelmakysymyksistä. Käännöstyössä ei ole kyse vain olemassa olevien tekstien kääntämisestä kieleltä toiselle, vaan mm. uusien viittomien luomisesta sekä käsitteille että henkilöille ja paikoille tai ns. kulttuurikääntämisestä eli visuaalisen kielen eri elementtien huomioon ottamisesta. Viittomakielinen käännöstyö on kirkkohallituksessa organisoitu siten, että kääntäjät on sijoitettu hallinnollisesti KJM:n alaisuuteen. Viittomakielisestä työstä vastaava KDY:n työalasihteeri toimii käännöstoimikunnan sihteerinä ja toimii läheisessä yhteistyössä kääntäjien kanssa. Vuonna 2004 viittomakielinen käännöstyö siirrettiin kustannettavaksi Kirkollisten kirjojen tekijänoikeusrahastosta. Kirkon keskusrahaston talousarviossa vuodelle 2005 sekä toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille tekijänoikeusrahastoon otettiin määrärahavaraukset kahta viittomakielen kääntäjää ja riittäviä toimistosihteeripalveluja (yhtä osaaikaista toimistotyöntekijää) varten. Kirkkohallituksen täysistunnossa päätettiin valita vuodesta 2002 kääntäjän virkaa hoitanut Tomas Uusimäki viittomakielen kääntäjän määräaikaiseen virkaan vuosiksi ja perustaa toinen viittomakielen kääntäjän virka ja julistaa se haettavaksi. Kirkkohallituksen virastokollegio valitsi Tarja Sandholmin toisen viittomakielen kääntäjän virkaan vuosiksi Sandholm aloitti työt Kääntäjien tukena on alusta asti toiminut käännöstyöryhmä, jossa on edustettuna viittomakielisten seurakuntalaisten ja viittomakielen käyttäjien asiantuntemus. Kääntäjien työsuhdetta jatkettiin vuodeksi kerrallaan vuosina 2008 ja Käännöstyö Käännöstoimikunta päätti kokouksessaan että, käännöstyössä edetään seuraavassa järjestyksessä: 1. Luukkaan evankeliumin jouluevankeliumi 2. Viittomakielinen messu 3. Kirkolliset toimitukset eli kasteen, avioliittoon vihkimisen ja hautaan siunaamisen kaavat 4. Raamatun kääntäminen, jossa esillä oli Luukkaan evankeliumin kääntäminen sekä sen lisäksi valittuja tekstejä Raamatusta, esimerkiksi psalmeja. Jouluksi 2002 valmistunut jouluevankeliumin (Luuk. 2:1 20) viittomakielinen käännös sai hyvän vastaanoton. Sen kääntämisen myötä oli luotu perusteet viittomakieliselle raama-

4 tunkäännöstyölle. Toimikunta päätti, että jatketaan raamatunkäännöstyötä. Yksi kääntäjä voi keskittyä vain yhteen tehtävään kerrallaan. Sen tähden messun ja kirkollisten toimitusten kääntämistä päätettiin siirtää siihen, kun työhön saadaan toinen kääntäjä. 4 Raamatun kääntäminen Viittomakielisen raamatunkäännöksen pohjana on ollut Raamatun suomennos Käännöstoimikunta päätti valita Raamatusta käännettäväksi Luukkaan evankeliumin, koska siihen sisältyy monia tuttuja ja keskeisiä kertomuksia mm. jouluevankeliumi. Luukkaan evankeliumin kääntäminen loi pohjan messun ja toimitusten kääntämiselle. Monien messun ja kirkollisten toimitusten kielessä esiintyvien kristillisten käsitteiden kääntäminen on ollut helpompaa raamatunkäännöstyössä saatujen kokemusten pohjalta. Raamatun käännöstyössä tavoitteeksi asetettiin ymmärrettävä yleiskieli, viittomakielisen yhteisön käyttämä kieli, joka on tyylillisesti lähinnä kerrontaa. Evankeliumin erilaiset tyylit tuli kuitenkin ottaa huomioon. Käännettiin asiakokonaisuus kerrallaan siten, että keskeinen ajatus tulisi esille hyvällä viittomakielellä. Käännöstyössä on noudatettu prosessinomaista työskentelytapaa. Heti alusta saakka käännöstyössä ovat olleet mukana eksegetiikan asiantuntijoina Kirkon Koulutuskeskuksen raamattukouluttajat, ensin Kai Peltonen ja myöhemmin Mika Aspinen. Käännöstyötä on koko ajan tehty vuorovaikutuksessa viittomakielen käyttäjien, viittomakielisen seurakunnan ja viittomakielen asiantuntijoiden kanssa. Kääntäjien tukena eli ensimmäisenä palauteryhmänä Luukkaan evankeliumin käännöstyössä on ollut viittomakielen asiantuntijoista ja käyttäjistä koottu ekumeeninen käännöstyöryhmä. Tähän toimikunnan nimeämään raamatunkäännöstyöryhmään ovat kuuluneet Annukka Hiekkanen puheenjohtajana, Markus Aro, Aino Hanhikoski, kuurojenpappi Elina Jokipaltio, kuurojendiakoni Päivi Korhonen, Juho Saarinen helluntaikirkon edustajana ja tutkimusapulainen Pia Taalas sekä Riitta Kuusi sihteerinä. Alussa tämä työryhmä joutui tekemään kääntäjän kanssa myös varsinaista käännöstyötä, koska yhdellä kääntäjällä ei muutoin ollut mahdollisuutta keskustella käännöksistä ja niihin liittyvistä lähinnä viittomakieltä koskevista kysymyksistä. Toisen kääntäjän saaminen nopeutti ja tehosti työtä huomattavasti, myös työn laatu parani. Käännöstyöryhmän tehtäväksi jäi myöhemmin toimiminen ensimmäisenä palauteryhmänä. Viittomakieliseen käännöstyöhön kuuluu olennaisena osana vuorovaikutus toisten viittomakielisten kanssa. Palautetta on koottu koko ajan myös ympäri Suomea seurakuntalaisilta, seurakuntien työntekijöiltä, muilta viittomakielen käyttäjiltä kuten viittomakielen tulkeilta sekä viittomakielialan kouluttajilta. Palautetta on saatu käännösten ymmärrettävyydestä, viittomavalinnoista ja tyylistä. Monet ensikieleltään viittomakieliset ovat ilmaisseet vahvasti sen, että vasta viitottua raamatunkäännöstä katsellessaan heidän on ollut mahdollista ymmärtää Raamattua. Palautteessa on näkynyt myös eri aikakauden kuurojen käsitys kirkollisesta viittomakielestä. Osa vanhemmista viittomakielisistä on käynyt koulua ns. oralismin aikana, jolloin viittomakielen käyttö oli kuurojenkouluissa kielletty ja kuuroja opetettiin puhumaan ja lukemaan huulilta. Tämä joukko on tottunut käyttämään erityisesti kirkollisissa yhteyksissä kieltä, joka on lähempänä viitottua suomea kuin varsinaista viittomakieltä Viittomakielisen käännöksen vastaanottaminen on vaatinut kuurojenyhteisössä keskustelua viittomakielen rekistereistä ja kielen asemasta. Kirkko on elänyt mukana kuurojenyhteisön ja

5 viittomakielen aseman muutoksissa myös tällä tavoin. Esimerkkinä tästä on vuonna 2001 julkaistu Sana tulee näkyväksi, joka on ensimmäinen virallinen dokumentti suomalaisella viittomakielellä. 5 Kirkolliskokous hyväksyi Luukkaan evankeliumin viittomakielisen käännöksen dvd:n mukaisessa muodossa. Käsikirjavaliokunnan mietinnössä 1/2007 mainitaan mm. Nyt laadittu Luukkaan evankeliumin käännös on tarkoitettu ennen kaikkea Raamatun henkilökohtaiseen mutta myös liturgiseen käyttöön. Se auttaa äidinkielenään viittomakieltä käyttävien lisäksi myös niitä, jotka käyttävät viittomakieltä vieraana kielenä. Uusi käännös on lisäksi tärkeä apu opetuskäytössä. Se helpottaa kuurojen parissa toimivien pappien sekä muiden kirkon työntekijöiden työtä. Aiempaa viittomakielistä uskonnonopetusmateriaalia ei juuri ole, joten käännöksiä on jouduttu tekemään itsenäisesti, mikä on ollut työlästä ja hidasta. Aiempaan kirjavaan käytäntöön on nyt saatu selkeät, kaikille yhteiset ja samanlaisina toistuvat käännökset. Edelleen käsikirjavaliokunta korosti Luukkaan evankeliumin kääntämistä viittomakielelle kulttuurisena tekona ja askeleena kohti kielellistä tasavertaisuutta. Se on tärkeä askel kohti kuurojen kielellistä tasavertaisuutta, ja ehdotetulla käännöksellä on suomalaiselle viittomakielelle suuri merkitys. Käännöstyön yhteydessä on viittomakielelle jouduttu myös luomaan aivan uusia käännösvastineita. Käännöstyön valmistuminen juuri Agricolan juhlavuodeksi havainnollistaa omalla tavallaan symbolisesti hankkeen merkitystä: nyt myös viittomakieliset saavat nähdä Jumalan Sanaa omalla äidinkielellään. Raamatunkäännöstä tehdään viittomakielisen yhteisön käyttämälle kielelle, joka elää ja kehittyy viittovassa yhteisössä. Viittomakieliseen raamatunkäännökseen on tuotu viittomakielelle olennaiset elementit kuten osoitukset, katseen suunta, paikantaminen. Monia kristillisen kielen käsitteiden viittomia on tarkistettu ja ne ovat saaneet uusia, viittomakielisempiä ilmaisuja. Luukkaan evankeliumissa esiintyville henkilöille ja paikoille on luotu viittomanimet. Kuurojen yhteisössä on tapana antaa henkilöille viittomanimet, jotka pohjautuvat usein henkilön ulkonäköön, vaatetukseen tai muuhun vastaavaan ulkoiseen seikkaan. Viittomanimi voi myös kuvata henkilön luonnetta tai se voidaan johtaa hänen virallisesta nimestään. Nimien sormittamista kirjain kirjaimelta on raskasta seurata, tämän takia osalle Raamatun henkilöistä oli jo aikaisemmin luotu viittomanimet. Monet uskonnollisen kielen käsitteet eivät esiinny juurikaan arkikielessä. Osalle niistä on luotu jo aikaisemmin viittomakieliset vastineet. Osa niistä on omaksuttu käyttöön, osa ei. Hyvä esimerkki on käsite vanhurskas. Kuurojenpapit olivat alkaneet käyttää viittomaa: PUHDAS+TOSI. Tämä ei kuitenkaan tuntunut ilmaisevan sitä, mitä vanhurskaalla Raamatussa tarkoitetaan. Käytiin pitkä keskustelu käsitteen sisällöstä eri yhteyksissä ja päädyttiin esittämään uutta viittomaa: OIKEA+SUUNTA. Tämä on yksi esimerkki niistä uusista viittomista, joita käännöstyössä on syntynyt. Luukkaan evankeliumin käännöstyössä syntyneet henkilö- ja paikanviittomat sekä keskeiset käsitteet on julkaistu selityksineen Luukkaan evankeliumin liitteenä. Luukkaan evankeliumin viittomakielistä käännöstä on myyty n. 500 kpl, joka on todella merkittävä määrä ottaen huomioon kuurojen määrän (n. 4500). Tämä osoittaa viittomakielisen raamatunkäännöstyön tarpeellisuuden.

6 6 Kirkkokäsikirjan käännöstyö Kirkkojärjestyksessä todetaan, että jumalanpalvelukset on pidettävä ja kirkolliset toimitukset suoritettava kirkkokäsikirjan mukaisesti. Kirkossamme on pappeja viittomakielistä työtä varten, mutta he ovat joutuneet tähän saakka kääntämään messun ja kirkolliset toimitukset suomen- tai ruotsinkielisestä kirkkokäsikirjasta. Viittomakielisiä messuja järjestetään suurimmilla paikkakunnilla kerran kuukaudessa, muualla harvemmin. Viittomakielinen messu ei juuri koskaan ole seurakunnan pääjumalanpalveluksen paikalla. Käytännössä viittomakielinen messu toimitetaan useimmiten viikkomessun kaavalla. Tästä syystä päädyttiin messun käännöksessä ottamaan pohjatekstiksi viikkomessu. Messun ja kirkollisten toimitusten viittomakielisessä käännöstyössä pohjana ovat olleet voimassa olevat suomenkieliset kirkkokäsikirjat. Messun ja kirkollisten toimitusten käännöstyötä on tehty koko ajan vuorovaikutuksessa kuurojenpappien kanssa. Myös tässä työskentelyssä on noudatettu prosessinomaista työtapaa. Käännösehdotukset ovat olleet koekäytössä lähes kaksi vuotta ja niistä on koottu palautetta paitsi kuurojenpapeilta ja -diakoniatyöntekijöiltä myös seurakuntalaisilta ja muilta viittomakielen asiantuntijoilta ja käyttäjiltä. Messun ja kirkollisten toimitusten käännöstyöryhmään ovat kuuluneet Annukka Hiekkanen puheenjohtajana, kuurojenpappi Elina Jokipaltio, TM Janne Rissanen, diakoni Tuula Mertanen ja tutkimusapulainen Pia Taalas Kuurojen Liitosta sekä Riitta Kuusi sihteerinä. Kirkolliset toimitukset: kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen ja konfirmaatio ovat messun ohella tärkeimmät tilanteet, joissa kuurojenpappi kohtaa seurakuntansa. Kirkolliset toimitukset ovat yleensä kaksikielisiä, koska paikalla on sekä viittomakielisiä että suomenkielisiä seurakuntalaisia. Tavallisesti kuurojenpappi viittoo viittomakielen tulkin toimiessa puhetulkkina. Kirkolliskokous hyväksyi messun ja kirkollisten toimitusten viittomakieliset käännösehdotukset Käsikirjavaliokunnan mietinnössä 3/2008 korostetaan Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöksiä 2 olevan sekä papin työkalu että kristillisen kasvatuksen materiaalia: Käännökset ovat myös kuurojenpapin perustyökalu ja ne toimivat kristillisen kasvatuksen materiaalina seurakunnissa. Valiokunta toteaa, että viittomakielisen messun ja kirkollisten toimitusten yleiset käännösperiaatteet seuraavat samoja linjoja kuin raamatunkäännöstyössä: pyrkimyksenä on luoda elävä, toimiva ja viittomakielelle luonteenomainen kulttuurikäännös, joka välittää mahdollisimman tarkasti tekstin asiasisällön kohdekielen ilmaisutapoja hyödyntäen. Liturgian kieli on monikerroksista ja -merkityksellistä eikä sen kääntäminen viittomakielelle ole ollut helppoa. Valiokunnan mietinnössä viitataan tähän seuraavasti: Suurimpia haasteita messun ja toimitusten kääntämisessä ovat liturgian tiivis ja monikerroksinen kieli sekä erilaisten kielirekisterien huomioon ottaminen messun tai toimitusten eri osissa. Kääntäjät ovat onnistuneet luomaan uudenlaisia ilmaisuja esim. rukousten loppuformeleihin. Niissä on tavoitettu samaa ilmaisun tiiviyttä, jota on suomenkielisissä muotoiluissa. Kun Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöksiä 2 on valmistunut, on käännöstoimikunta saavuttanut yhden osatavoitteen, jota käännöstyön alkuvaiheessa pidettiin tärkeänä: Käsikirjavaliokunnan mielestä viittomakielisissä käännöksissä toteutuvat jumalanpalvelusuudistuksen perusperiaatteet. Koolla oleva seurakunta voi kokea yhteisöllisyyttä, kun yhdessä

7 viitottavat osat saavat vakiintuneet, rytmisesti toimivat muotonsa. Valmiit käännökset rohkaisevat viittomakielisiä seurakuntalaisia osallistumaan jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa rukousten tai raamatuntekstien viittomiseen. Käännöstyön lopputuloksena on elävä ja dynaaminen liturgia, Jumalan kansan juhla, jonka viittomakieliset voivat tuntea omakseen. Viittomakielisen käännöstoimikunnan toimesta on lisäksi käännetty jumalanpalveluselämää varten Evankeliuminkirjan raamatuntekstejä siten, että niistä rakentuu viittomakielinen Evankeliumikirja. Se sisältää evankeliumitekstit kullekin pyhäpäivälle sekä lisäksi keskeisille kirkollisille juhlapäiville myös muita raamatuntekstejä kuten psalmeja ja kirjetekstejä. Tämän Evankeliumikirjan käännösehdotuksen käännöstoimikunta on käsitellyt kokouksessaan ja antanut sen kirkkohallitukselle toimitettavaksi kirkolliskokoukselle hyväksyttäväksi. Tavoitteena on tuottaa viittomakielisen jumalanpalveluselämän oheisaineistoksi päivänrukousten käännöksiä, viittomakielisiä rukouksia, virsien käännöksiä sekä viittomakielellä luotua hengellistä runoutta. Tätä varten tarvitaan jatkossakin viittomakielen kääntäjien työpanosta. Vuoden 2009 toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon on otettu määräraha messun ja kirkollisten toimitusten kääntämiseksi suomenruotsalaiselle viittomakielelle. 7 VIITTOMAKIELINEN KÄÄNNÖSTYÖ KIRKON KUUROJENTYÖSSÄ Viittomakieli ja viittomakielinen yhteisö viittova seurakunta Viittomakielisen käännöstyön merkitystä arvioitaessa kysyttiin käännöstyöryhmässä pitkään toimineilta viittomakielisiltä seurakuntalaisilta heidän omaa näkökulmaansa. Keskeinen kokemus oli se, että seurakuntalaisuus oli avautunut uudella tavalla ja kirkon jäsenyys on vahvistunut. Viittomakielisen yhteisön jäsenet ovat olleet monin tavoin mukana käännöstyön prosessissa. Käännöstoimikunnassa ja käännöstyöryhmässä on ollut viittomakielen asiantuntijoita ja seurakuntalaisia. Suurin osa heistä on ollut mukana lähes koko sen ajan, kun käännöstyötä on tehty, toiset vapaaehtoisina, toiset ovat voineet osallistua käännöstyöhön omaan työhönsä liittyen kielen asiantuntijoina. Kaikki ovat olleet työhön motivoituneita ja sitoutuneita. Tänä aikana on käyty keskusteluja kristillisten käsitteiden merkityksistä. Monen kokemus on ollut se, että käännökset ovat paitsi kielellisesti selkeämpiä ennen muuta sisällöllisesti ymmärrettävämpiä. Kuurojen yhteisössä on paljon kokemusta uskonnollisen kielen ymmärtämisen vaikeudesta. Viittomakielisen raamatunkäännöksen puuttuminen on vaikeuttanut sellaista Raamatun lukemista, joka kuulevien seurakuntalaisten keskuudessa on mahdollista oman hengellisen elämän hoitamisessa. Ensikieleltään viittomakielisille kirjoitettu suomenkieli on vieras kieli. On ensiarvoisen tärkeää, että omaa äidinkieltä on mahdollisuus käyttää jumalanpalveluksen ja rukouksen kielenä. Tämä vahvistaa seurakuntaan kuulumisen tunnetta.

8 Viittomakielinen käännöstyö on voimaannuttanut ja vahvistanut aikuisia seurakuntalaisia. Se on luonut kirkon kuurojentyössä uuden työmuodon. Käännöstyön piirissä on toteutunut merkittävällä tavalla sekä seurakuntalaisten ja työntekijöiden että viittomakielisten ja suomenkielisten tasa-arvoinen, toisiaan kunnioittava ja rikastuttava yhteistyö. Osallisuuden yhteisö on toteutunut viittomakielisen käännöstyön kautta sellaisella tavalla jota ei käännöstyötä aloitettaessa osattu ennakoida. Viittomakielisessä käännöstyössä on luovuttu työntekijäkeskeisestä ajattelutavasta ja luotu seurakuntalaisille mielekkäitä osallistumismahdollisuuksia palauteryhmissä. Ensimmäisestä projektista alkaen on syntynyt viittomakielisten seurakuntalaisten kanssa keskustelua kristillisestä viittomakielestä yleensä sekä kristillisistä käsitteistä ja niiden merkityksestä. Keskustelut eivät koskeneet vain kielellisiä kysymyksiä, vaan niitä voisi luonnehtia teologisiksi pohdinnoiksi keskeisten kristinuskon kohtien merkityksestä. Kielestä keskusteleminen kuuluu luonnollisena osana kuurojen kulttuuriin. Käännöstyön myötä tämä on ulottunut myös kirkkoon ja kuurojenyhteisö on ottanut oman paikkansa kirkossamme. Virallinen viittomakielinen käännöstyö vaikuttaa siten myös poliittisella tasolla, viittomakielen ja kuurojen yhteisön statuksen kannalta virallisilla viittomakielisillä dokumenteilla on kielellistä tasa-arvoa vahvistava merkitys. Viittomakielisistä käännöksistä on valmistunut jo useita opinnäytetöitä sekä ammattikorkeakoulujen viittomakielen tulkkiopinnoissa että yksi pro gradu -tutkielma yliopistossa. 8 Käännöstyö kirkon kuurojentyön uudistajana Viittomakielinen käännöstyö on uudistanut kirkon kuurojentyötä. Kuurojenpappien ja - diakoniatyöntekijöiden rinnalle on tullut uusi työntekijäpari: viittomakielen kääntäjät. Kääntäjien tehtäviin on kuulunut sekä varsinainen käännöstyö monitasoisine ulottuvuuksineen että työntekijöiden, seurakuntalaisten ja yhteistyökumppaneiden kouluttaminen. Viittomakielinen käännöstyö on tuonut kirkon kuurojentyöhön sellaisen rakenteen, joka palvelee sen perustehtävää. Jumalanpalvelus ja kirkolliset toimitukset ovat keskeisiä seurakunnan toiminnassa. Nyt valmistuneet käännökset mahdollistavat sen, että viittomakieliset voivat saada nämä palvelut omalla kielellään. Luukkaan evankeliumin käännös on alku sille, että viittomakieliset voivat saada evankeliumin sanoman omalla kielellään. Kuurojenpapit ovat vasta nyt saamassa kirkkokäsikirjan sillä kielellä, jolla he työskentelevät. Myös diakoniatyöntekijät, jotka osallistuvat viittomakielisen messun toimittamiseen seurakunnan esiviittojina, viittovina kanttoreina, ovat saaneet yhtenäiset käännökset seurakunnan yhdessä viittomiin osuuksiin. Yhtenäisen käännöksen käyttäminen eri puolilla Suomea vahvistaa seurakuntalaisten osallisuutta ja yhteydentunnetta. Jumalanpalveluksen kieli ei ole enää papin ja diakoniatyöntekijän usein kutakin tilannetta varten tekemiä omia käännöksiä, vaan viittomakielisen yhteisön tuottamaa liturgista kieltä, joka työntekijöiden on omaksuttava. Näin viittova seurakunta on kaikella tavoin jumalanpalveluksen subjekti. Samanlaisena toistuvat uskontunnustus tai rukoukset jäävät mieleen toisin kuin aina erilainen tapa viittoa sama asia. Tämä on omiaan vahvistamaan seurakuntalaisten aktiivista osallistumista messuun.

9 Työntekijät voivat iloita uusista työvälineistä He voivat käyttää aikansa varsinaiseen papin ja diakoniatyöntekijän työhön eikä kääntämiseen, jossa he eivät koskaan voi olla äidinkielisten kääntäjien tasolla. Tähän saakka viittomakielinen käännöstyö on keskittynyt papin työssä keskeisiin kirkollisiin teksteihin ja niiden kääntämiseen. Nyt saadut käännökset ovat käyttökelpoisia myös kristillisessä kasvatuksessa. 9 Käännöstyön jatkaminen Jotta Meidän kirkko osallisuuden yhteisö -strategiassa mainitut tulevaisuuden tavoitteet voivat toteutua viittomakielisessä työssä, viittomakielistä käännöstyötä on nyt suunnattava enemmän viittomakielisten seurakuntalaisten tarpeisiin. Rukoushetket eri tilanteissa sekä Raamatun tekstit antavat virikkeitä hengellisen elämän syventämiseen. Myös jo käännetyn Luukkaan evankeliumin tueksi sopivaa opiskelumateriaalia kaivataan. Pelkät viittomakieliset käännökset eivät vielä riitä, ne on otettava käyttöön. Sen tähden on erittäin tärkeää, että käännösten käyttöön ottoon liittyvää koulutusta järjestetään sekä työntekijöille että seurakuntalaisille. Käännöksiin liittyvässä koulutuksessa on otettava huomioon myös messun ja kirkollisten toimitusten sisällöt, ei pelkästään käännökset Tämä on haaste, mutta myös mahdollisuus, johon on tartuttava nyt. Oma haasteensa ovat viittomakielen tulkit, joille virallisesti hyväksyttyjen käännösten käyttäminen tuo uudenlaisen tilanteen. Tähän saakka tulkit ovat tulkanneet messussa ja kirkollisissa toimituksissa lähtökohtana tekstin kokonaisuus ja sisältö. Viittomakielinen ilmaus on vaihdellut tulkkauksesta toiseen. Miten tulkin työ ja ennen kaikkea rooli muuttuu, kun tulkilla on käytettävissään valmis viittomakielinen käännös esimerkiksi hautaan siunaamisen kaavasta? Onko tulkki edelleen vain tulkki vai muuntuuko rooli jollakin tavoin? Kuinka tulkkeja velvoittaa kirkolliskokouksen hyväksynnän viittomakielisille käännöksille tuoma status? Näitä kysymyksiä on pohdittava viittomakielen tulkkien ja tulkkikouluttajien kanssa. Uusi teknologia tarjoaa viittomakielisille uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi verkkosivut ovat yhä useampien saavutettavissa. Tämä on erityisesti nuorten käytössä oleva tapa etsiä tietoa ja luoda yhteyksiä. Viittomakielisten www-sivujen luominen ja kehittäminen ovat erityisen tärkeitä, koska viittomakielisessä työssä ei ole nuorisotyöntekijöitä. Vanhemmat kuurot ovat tottuneet kokoontumaan kuurojen yhdistyksillä, nuoret tapaavat Internetissä. Viittomakielisten käännösten muokkaaminen sellaiseen visuaaliseen muotoon, että ne ovat eri-ikäisten saavutettavissa, on olennaisen tärkeää, jotta käännökset saataisiin käyttöön. Uusi tekniikka on otettava käyttöön täysipainoisesti viittomakielisessä työssä. Tähän tarvitaan sekä teknisen että kielellisen osaamisen yhteistyötä. Tähän on viitattu viestinnän strategiassa, viittomakielisessä työssä tämä viestinnän muoto on vielä merkittävämpi kuin muun väestön kohdalla. Keskeneräiset tai suunnitteilla olevat tehtävät Evankeliumikirja on tarkoitus viedä kevään 2009 kirkolliskokoukseen. Evankeliumikirjan tekstejä käännettäessä huomio kiinnittyi moniin sellaisiin raamatunkohtiin, jotka olisi hyvä kääntää kokonaisuutena, jotta asiayhteys kävisi ymmärrettäväksi, esimerkiksi Raamatun alkukertomukset. Nyt Raamatusta on käännetty vasta yksi evankeliumi. Se on hyvä alku,

10 mutta ei missään tapauksessa riittävä. Niissä maissa, joissa Raamattua on käännetty viittomakielelle, on käännetty mm. useampia evankeliumeja, Apostolien teot, Joonan kirja, Ruutin kirja, psalmeja, Uuden testamentin kirjeitä. Amerikkalaiselle viittomakielelle on käännetty Uusi testamentti kokonaan ja Vanhan testamentin käännöstyö on menossa. Nyt saatuihin käännöksiin liittyvän kasteopetus- ja muun kristillisen kasvatuksen opetusmateriaalin valmistaminen on välttämätöntä, jotta käännökset saadaan käyttöön ja viittomakieliset seurakuntalaiset saavat raamatunlukuohjeistusta yksityistä uskonelämän hoitamista varten. Tarvitaan myös oman hengellisen elämän vaalimiseen tarkoitettua viittomakielistä tai muuta visuaalista materiaalia. Sekä työntekijät, kuurojenpapit ja -diakoniatyöntekijät, seurakuntalaiset että viittomakielialalla toimivat ammattilaiset kuten tulkit ja opettajat tarvitsevat koulutusta. Pelkästään käännösten mekaaninen omaksuminen ei riitä, vaan käännökset on sisäistettävä. Tässä työssä kääntäjien asiantuntemus on ainutlaatuista ja sitä on hyödynnettävä. 1. Raamatunkäännöstyötä jatketaan siten, että seuraavaksi käännetään toinen evankeliumi, esimerkiksi Johanneksen evankeliumi, jokin Uuden testamentin kirjeistä, esimerkiksi Galatalaiskirje tai Roomalaiskirje, psalmeja kirkkovuoden mukaan sekä keskeisiä kokonaisuuksia Vanhasta testamentista kuten alkukertomukset 1. Mooseksen kirjan alkuluvuissa. 2. Luukkaan evankeliumin oheen valmistetaan viittomakielinen raamattupiirimateriaali. Messun ja kirkollisten toimitusten käännöksiin valmistetaan kristillisen kasvatuksen visuaalista ja viittomakielistä materiaalia kasteopetuksen ja seurakunnan eri ryhmien käyttöön 3. Valmistetaan jumalanpalveluselämää ja kirkollisia toimituksia tukevaa aineistoa kuten viittomakielisiä rukouksia, hengellisiä runoja tai lauluja. 4. Hyväksyttyihin viittomakielisiin käännöksiin liittyvää koulutusta järjestetään lähivuosina keskitetysti ja jatkossa säännöllisesti kirkon viittomakielisessä työssä oleville työntekijöille, seurakuntalaisille sekä viittomakielialalla toimiville ammattilaisille kuten viittomakielen tulkeille ja opettajille. 5. Valmistellaan viittomakieliset www-sivut, joilla on perustietoa kirkon viittomakielisestä työstä, keskeiset käännökset sekä niihin liittyvää viittomakielistä, visuaalista kristillistä kasvatusmateriaalia. 10 Työn organisointi Toinen viittomakielinen käännösprojekti suunniteltiin alusta alkaen siten, että työssä olisi kaksi viittomakielenkääntäjää ja heidän tukenaan käännöstyöryhmä. Käännösperiaatteiden luominen vaati aikaa, samoin työskentelytavan löytäminen. Tästä syystä työn etenemistä on ollut vaikea tarkasti arvioida. Nykyinen työskentelytapa, jossa kaksi kääntäjää, käännöstyöryhmä ja netin kautta koottava palaute muodostavan kokonaisuuden, on todettu toimivaksi.

11 Viittomakielisessä käännöstyössä kääntäjät ovat saaneet erinomaisen ammattitaidon kirkollisten ja hengellisten tekstien kääntämiseen viittomakielelle. Tästä on osoituksena se, että Tomas Uusimäki kutsuttiin Viittomakielilautakunnan jäseneksi ja Tarja Sandholm asiantuntijaksi kansainvälisen, ekumeenisen Bible Societyn järjestämään viittomakielistä raamatunkäännöstyötä koskevaan konferenssiin. Kääntäjien saavuttama ammattitaito on hyödynnettävä sekä keskeneräisten tehtävien loppuun saattamisessa että käännöstyön jatkamisessa siten, että raamatunkäännöstyö suomalaiselle viittomakielelle jatkuu ja saadaan kristilliseen kasvatukseen soveltuvaa viittomakielistä ja visuaalista materiaalia eriikäisille seurakuntalaisille. Suomenruotsalaiselle viittomakielelle on tarkoitus kääntää messun ja kirkollisten toimitusten kohdat. Tulevaisuudessa pitää pohtia myös raamatunkohtien kääntämistä tämän vähemmistön tarpeisiin. Viittomakielen kääntäjien työsuhdetta on jatkettu määräaikaisena viimeksi vuoden 2009 loppuun. Kuluneen 10 vuoden aikana käännöstyöstä on tullut olennainen osa kirkon kuurojen työtä. Sen jatkaminen osana kirkkohallituksen kuurojentyötä on perusteltua. Viittomakielinen käännöstoimikunta esittää, että Kirkkohallitus 1. päättää viittomakielisen käännöstyön jatkamisesta, 2. varaa käännöstyöhön riittävät resurssit, 3. vakinaistaa viittomakielen kääntäjien työsuhteet ja laajentaa kääntäjien toimenkuvaa kristilliseen kasvatukseen, koulutukseen ja viestintään sekä 4. huolehtii siitä, että viittomakielistä käännöstyötä varten on olemassa käännöstoimikunta, joka vastaa työn etenemisestä ja hyväksyy käännösehdotukset ja tarvittaessa lähettää ne Kirkkohallitukselle hyväksyttäväksi. 11