TURVALLISUUSSUUNNITELMA - LASTENSUOJELUYKSIKKÖ SARASTE VALKEAKOSKI. Antti Heikkilä Mikael Hirvelä

Transkriptio

1 TURVALLISUUSSUUNNITELMA - LASTENSUOJELUYKSIKKÖ SARASTE VALKEAKOSKI Antti Heikkilä Mikael Hirvelä 2/2018

2 Tiivistelmä Tekijä Mikael Hirvelä & Antti Heikkilä Julkaisun nimi Turvallisuussuunnitelma- Lastensuojelu yksikkö Sarasteeseen Ohjaajat ja opintoaine/opetustiimi Matti Hänti, Juha-Pekka Oksanen Tutkinto/kurssi ja opinnäytetyö/nimike Poliisi (AMK) Julkisuusaste Julkinen. Produkti on tehty vain tilaajan käyttöön. Opinnäytetyön muoto Toiminnallinen opinnäytetyö Tiivistelmä Opinnäytetyönä teimme turvallisuussuunnitelman lastensuojeluyksikkö Sarasteeseen Valkeakoskelle. Sarasteesta pyydettiin tekemään turvallisuussuunnitelma, koska yksikössä ei ole sellaista vielä tehty ja se koettiin tarpeelliseksi. Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö. Toiminnallisen opinnäytetyön produkti on turvallisuussuunnitelma. Turvallisuussuunnitelmaa tehdessämme perehdyimme yksikössä esiin tulleisiin ongelmiin, sekä turvallisuussuunnitelmaa ohjaavaan lainsäädäntöön. Lisäksi perehdyimme toisen lastensuojeluyksikön turvallisuussuunnitelmaan. Olevassa olevat ongelmat ja uhat kartoitimme yksikköön tehdyillä haastatteluilla, joissa haastattelimme Sarasteen työntekijöitä ja yksikköön sijoitettuja lapsia. Opinnäytetyön lopussa pyrkimyksemme on raportin avulla tuoda esiin seikat, jotka turvallisuussuunnitelman teossa täytyy ottaa huomioon. Opinnäytetyötä tehdessä havaitsimme, että virka-apupyyntöjen tekemisessä on ollut ongelmia, koska kyseessä on yksityinen lastensuojeluyksikkö. Tavoitteenamme on ollut selkeyttää toimintamallia yksityisen lastensuojeluyksikön, kunnan sosiaalipalvelun ja poliisin välisissä virka-apupyynnöissä. Pohdimme opinnäytteessä, kuinka turvallisuus tulisi ottaa huomioon lastensuojeluyksikkö Sarasteessa työntekijöiden ja sijoitettujen lasten osalta. Korostetusti käsittelimme ohjaajien työturvallisuutta, työturvallisuuslainsäädännön näkökulmasta. Sivumäärä liitesivua Avainsanat Tarkastuskuukausi ja vuosi Helmikuu 2018 Opinnäytetyökoodi (OPS) Amk2015ONT Turvallisuus, lastensuojelu, virka-apu, työturvallisuus

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TURVALLISUUSSUUNNITELMAN VIITEKEHYS Lastenturvallisuus lainsäädännön näkökulmasta Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa Rajoitustoimenpiteiden yleiset edellytykset Yhteydenpidon rajoittaminen Aineiden ja esineiden haltuunotto Omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen. Lähetysten luovuttamatta jättäminen Kiinnipitäminen Hätävarjelu Henkilöntarkastus- ja katsastus Henkilönkatsastus Liikkumisvapauden rajoittaminen Työntekijän työturvallisuus lainsäädännön näkökulmasta Työntekijän velvollisuudet TURVALLISUUSSUUNNITELMAN KESKEISET ASIAT Turvallisuusuhkien ja ongelmien kartoittaminen Asiantuntijan haastattelu Nuorisokoti Nummelassa Nuorten haastattelut Sarasteessa Työntekijöiden haastattelut Sarasteessa VIRKA-APU Asiantuntija haastattelu virka-apuun liittyen OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN Tiedon kerääminen Raportointi Produkti TURVALLISUUSSUUNNITELMA Työvaiheet YHTEENVETO Turvallisuuden toteututuminen Virka-avun pyytäminen ja opastaminen Turvallisuusuhat Ennakoiva toiminta Arviointi LÄHTEET... 39

4 LIITTEET

5 3 1 JOHDANTO Opinnäytetyömme aihe valikoitui syntyneestä tarpeesta. Opinnäytetyö tarkastelee Valkeakoskella sijaitsevan lastensuojeluyksikkö Sarasteen turvallisuussuunnitelmaa, jonka yksikkö on tilannut tämän opinnäytetyön tekijöiltä. Yhteys lastensuojeluyksikköön syntyi entuudestaan tunteman henkilön kautta, joka vastaa lastensuojeluyksikön opetustoimesta. Saraste Valkeakoski on 14-paikkainen lastensuojeluyksikkö, joka antaa tehostettua hoitoa ympärivuorokauden vuotiaille varhaislapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä tai muista lapsuuden traumoista kärsiville lapsille ja nuorille. Saraste sijaitsee Lotilanjärven rannalla noin kolmen kilometrin etäisyydellä Valkeakosken keskustasta (Familar.fi). Kehittäminen nähdään yleensä konkreettisena toimintana, jolla tähdätään johonkin selkeään tavoitteeseen. (Toikko ym. 2009, 14). Meidän opinnäytetyössämme konkreettisena toimintana on produkti eli turvallissuunnitelma lastensuojeluyksikkö Sarasteeseen. Käsittelemme yksikön turvallisuutta sekä ohjaajien että sijoitettujen nuorten näkökulmasta. Tavoitteena on kehittää yksikön toimintaympäristöä turvalliseksi niin työntekijän, kuin myös siellä asuvien osalta. Tämän työn yhtenä tärkeänä tavoitteena on selkeyttää poliisin ja yksityisen lastensuojeluyksikön välistä yhteydenpitoa virka-apupyyntöihin liittyen. Työmme konkreettinen tavoite on tehdä selkeä ja toimiva turvallisuussuunnitelma Saraste Valkeakoskelle. Työmme tärkein tehtävä ja tavoite oli luoda poliisin ja lastensuojeluyksikköön sijoitettujen lasten välille luottamusta, mikä säilyy myös tulevaisuudessa näiden kahden ryhmän välillä. Kehittämisellä voidaan myöskin tarkoittaa rakenteellisia uudistuksia; tällöin voidaan joko uudistaa yhdistämällä eri organisaatioita tai luomalla kokonaan uusia organisaatioita (Toikko ym. 2009, 14). Turvallisuussuunnitelmaa laatiessa emme puuttuneet lastensuojeluyksikön organisaatioon, mutta otimme kantaa työvuorosuunnitteluun ja henkilökuntarakenteeseen sekä turvallisuuteen liittyviin uhkiin. Tämän opinnäytetyön synnyttämä turvallisuussuunnitelma on opinnäytetyön liitteenä. Turvallisuussuunnitelman tarkoitus on, paitsi parantaa Sarasteessa sijoitettuna olevien lasten ja nuorten turvallisuutta, myös siellä työskentelevien henkilöiden turvallisuutta. Turvallisuussuunnitelman tarkoitus on, että Sarasteessa tiedostetaan mahdollisia turvallisuusuhkia ja näin osataan ennakoida ja varautua niihin paremmin. Turvallisuussuunnitelmassa huomioidaan

6 4 myös toimitilaturvallisuutta koskevia kysymyksiä ja tavoitteena on, että näiden havaintojen pohjalta myös toimitilaturvallisuutta voitaisiin tulevaisuudessa parantaa mahdollisten resurssien mukaisesti. Lastensuojeluyksikön turvallisuustilanne ja -uhat kartoitettiin asiantuntija- ja asukashaastatteluiden avulla. Opinnäytetyötä varten työhön haastateltiin kahta Sarasteessa sijoitettuna olevaa nuorta sekä yksikön ohjaajia. Lisäksi asiantuntijahaastatteluina haastateltiin Saraste Valkeakosken turvallisuusvastaava Joonas Liskoa, Lapualla sijaitsevan lastensuojeluyksikkö Nummelan turvallisuusvastaava Janne Vakkilaa sekä Pohjanmaan poliisilaitoksen komisariota.

7 5 2 TURVALLISUUSSUUNNITELMAN VIITEKEHYS Turvallisuussuunnitelmaa tehdessä otimme selvää, mitkä lait osaltaan säätelevät lastensuojeluyksikön turvallisuutta. Lastensuojeluyksikön toimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä ovat Työturvallisuuslaki (738/2002), Lastensuojelulaki (417/2007), Pelastuslaki (468/2003), Sosiaalihuoltolaki (710/1982) ja Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan suojeluyhteistoiminnasta (44/2006). Lainsäädäntöön perehdyttyämme teimme turvallisuussuunnitelman kirjallisen produktin eli turvallisuussuunnitelman lastensuojeluyksikkö Sarasteeseen. 2.1 Lastenturvallisuus lainsäädännön näkökulmasta Sijaishuollon tarkoitus on turvata lapsen hyvinvointi ja tasapainoinen kehitys yksilöllisten tarpeiden mukaan. Lapsen sijoittajakunta on vastuussa siitä, että sijaishuolto, johon lapsi sijoitetaan, on tarpeen mukainen (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja). Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai väliaikaismääräyksellä sijoitetun lapsen kasvatuksen ja hoidon järjestämistä kodin ulkopuolella (Lastensuojelulaki 417/2007). Lastensuojeluyksikkö Sarasteessa sijaishuollon toimeenpanosta vastaa Valkeakosken kaupunki ja nuorten sijoittamisesta vastuussa on nuoren kotikunnan sosiaalitoimi. Sosiaalihuoltolaissa laitospalveluilla tarkoitetaan hoidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon yksikössä. Laitospalveluja voidaan järjestää sekä lyhytaikaisesti että jatkuvasti ja ympärivuorokautisesti. Pitkäaikainen hoito edellyttää, että se on henkilö terveyden tai turvallisuuden kannalta perusteltua, tai siihen on muu laissa säädetty peruste. Laitospalvelua toteutettaessa lapselle on järjestettävä hänen yksilöllisten tarpeiden mukainen huolenpito, hoito ja kuntoutus (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Lisäksi lapselle on pyrittävä järjestämään turvallinen, kodinomainen ja virikkeitä antava ympäristö, joka antaa mahdollisuuden yksityisyyteen ja edistää kuntoutumista, toimintakykyä ja omatoimisuutta (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Tästä Sosiaalihuoltolain määrittämästä kohdasta kertoi myös nuorisokoti Nummelan turvallisuusvastaava. Turvallisuusvastaavan mukaan turvallisuussuunnitelmaa laatiessa ei voida ottaa huomioon pelkästään turvallisuutta, vaan sen täytyy huomioida myös yksikön kodinomaisuus ja viihtyvyys.

8 6 Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on lastensuojelua järjestäessään oltava tarvittaessa yhteistyössä kunnan eri hallintokuntien, muiden viranomaisten, muiden kuntien ja kuntayhtymien sekä muiden palveluja järjestävien yhteisöjen ja laitosten kanssa riittävien ja tarvetta vastaavien palvelujen järjestämiseksi ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa (Lastensuojelulaki 417/2007). 2.2 Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa Lasten ja työntekijöiden turvallisuutta sijaishuollon yksikössä voidaan suojella rajoitustoimenpiteiden avulla. Toimenpiteiden tarkoituksena on suojella lapsen omaa tai toisen henkilö terveyttä ja turvallisuutta. Lisäksi rajoitustoimenpiteiden tarkoituksena on suojella huostaanoton tarkoituksen toteuttamista. Lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä voidaan kohdistaa lain mukaan ainoastaan kiireellisesti sijoitettuun, huostaan otettuun tai hallintooikeuden väliaikaismääräyksellä sijoitettuun lapseen (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, lastensuojelun käsikirja). Käsittelemme rajoitustoimenpiteitä siltä osin, mitä Saraste Valkeakoskessa on mahdollista soveltaa. Rajoitustoimenpiteitä sijaishuollossa ovat yhteydenpidon rajoittaminen, aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus, henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen, omaisuuden ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito (Lastensuojelulaki 2007/417). Lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä sovelletaan kaikissa laitoksissa eli; valtion, kunnan ja yksityisten yritysten tarjoamissa sijaishuollon laitoksissa (Räty 2015, 559). Yksikössä käytetyt lapsiin kohdistetut rajoitustoimenpiteet on aina kirjattava Familarin yksiköiden käyttämään Faminet-järjestelmään, joka on korvannut lastensuojeluyksiköissä yleisesti käytetyn Nappula-järjestelmän. Kirjaamisen tarkoitus on turvata käytettyjen toimenpiteiden seuranta ja valvonta. Kirjaamisen merkitys on tärkeää myös, kun arvioidaan lapsen tarvitsemaa apua ja tukea. Mikäli rajoitustoimenpiteitä käytetään useasti lapselle, se kertoo myös osaltaan siitä, että lapsi tarvitsee enemmän hoitoa ja tukitoimia. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, lastensuojelun käsikirja) Rajoitustoimenpiteitä käytettäessä kyse on ns. hallinnollisen pakon käyttämisestä. Rajoitustoimenpiteillä puututaan lapsen perusoikeuksiin. Hallinnollisen pakon käyttäminen ja lapsen

9 7 rajojen asettaminen eroavat toisistaan. Rädyn mukaan perusoikeuksien rajoittamisen ja hyväksyttävien rajojen asettamisen ero ei aina ole selkeää. Lapsen kasvatusta ja huolenpitoa varten asetetut rajat; kuten "ruokailun ajan matkapuhelin on kiinni", eivät ole rajoitustoimenpiteitä. Sääntöjen ja rajojen tarkoitus on edistää turvallisuutta ja lapsen kehitystä. (Räty 2015, 561) Saastamoinen (2010) toteaa myös, että lapselle voidaan asettaa kasvatukseen kuuluvia normaaleja rajoja, kuten rajoituksia kotiintuloajoista ja siitä missä lapsi voi liikkua vapaa-ajallaan. Rajoitustoimenpide tulee kyseeseen vasta silloin, kun lapsen liikkumisvapautta rajoitetaan siten, että hänellä ei ole mahdollisuutta tehdä normaaliin arkeen kuuluvia toimenpiteitä. Liikkumisvapauden rajoittaminen on kyseessä silloin, kun vapautta rajoitetaan enemmän, kuin iältään häntä vastaavalta lapselta. (Saastamoinen 2010, 261) Rajoitustoimenpiteiden yleiset edellytykset Sijaishuollossa rajoitustoimenpiteiden käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain silloin kuin lapsen oma tai toisen henkilön turvallisuus sitä vaatii. Lisäksi rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää, mikäli huostaanoton tarkoituksen toteutus sitä ilmeisesti vaatii. Rajoitustoimenpidettä valittaessa on valittava aina lievin toimenpide. Rajoitustoimenpiteen käyttäminen on lopetettava heti, kun sille ei ole enää lain mukaan perusteita. Toimenpidettä on myös lievennettävä olosuhteiden salliessa. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, lastensuojelun käsikirja) Rajoitustoimenpiteen aikana lapsen tilannetta on seurattava ja päätös lopettamisesta on tehtävä viipymättä, mikäli siihen ei ole enää perusteita. Rajoitustoimenpiteet on toteutettava lapsen ihmisarvoa kunnioittaen ja turvallisesti. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, lastensuojelun käsikirja) Yhteydenpidon rajoittaminen Lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin läheisin henkilöihin voidaan rajoittaa Lastensuojelulain 63 :n mukaisella päätöksellä. Yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä kirjallinen päätös, mikä on määräaikainen ja enintään mittainen vuoden kerrallaan. Päätöksestä tulee ilmetä, rajoituksen syy, henkilö tai henkilöt joihin yhteydenpitoa rajoitetaan,

10 millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee ja missä laajuudessa rajoitus toteutetaan, sekä sen voimassaoloaika (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja). 8 Lastensuojelun käsikirjan mukaan yhteydenpidon rajoittamisena voidaan: 1. rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiään 2. rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse tai muita välineitä käyttäen 3. lukea ja pidättää lapsen lähettämä tai hänelle osoitettu yksittäinen kirje tai muu luottamuksellinen viesti tai tarkastaa ja pidättää muu lähetys 4. ottaa rajoituksen ajaksi sijaishuoltopaikan haltuun lapsen hallussa olevat yhteydenpitoon käytettävät laitteet ja välineet tai rajoittaa niiden käyttöä 5. jättää ilmaisematta lapsen olinpaikka vanhemmille tai huoltajille. Päätöksen yhteydenpidon rajoittamisesta tekee Lastensuojelulain 13 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian tai vaihtoehtoisesti kiireelliseen sijoitukseen liittyvissä tapauksissa ja tarvittaessa muissa kiireellisissä tapauksissa ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhaltija. Lyhytaikaisesta, alle 30 vuorokautta kestävästä rajoituksesta, voi päättää lastensuojeluyksikön johtaja. Yhteydenpidon rajoitus on lopetettava heti, kun se ei ole enää tarpeellinen Aineiden ja esineiden haltuunotto Jos nuorella on hallussa päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta tai käyttöön soveltuvia välineitä, ne on henkilökunnan toimesta otettava laitoksen haltuun. Myös aineet ja esineet, jotka soveltuvat nuoren itsensä tai muun henkilön vahingoittamiseen, on otettava laitoksen haltuun. Haltuunoton voi tehdä yksikön johtaja tai hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva työntekijä. Mikäli haltuunoton tekee henkilökuntaan kuuluva työntekijä, on hänen ilmoitettava siitä yksikön johtajalle tai hänen määräämälleen henkilölle, jonka tulee tehdä haltuunotosta päätös, mikäli omaisuutta ei palauteta. (Lastensuojelulaki 417/2007) Lisäksi aineet ja esineet, mitkä voivat ominaisuuksiensa puolesta soveltua vaarantamaan henkeä, terveyttä, turvallisuutta tai omaisuutta, voidaan ottaa yksikön haltuun. Haltuunotto

11 9 esineen tai aineen turvallisuutta vaarantavien ominaisuuksien perusteella edellyttää, että nuori todennäköisesti käyttäisi haltuun otettua omaisuutta turvallisuutta vaarantavassa tarkoituksessa itseään, muita henkilöitä tai omaisuutta kohtaan (Lastensuojelulaki 417/2007). Olennaista haltuunoton arvioinnissa on, että arvioidaan aineen tai esineen mahdollista käyttötarkoitusta (Räty 2015, 570). Sijaishuollon päättyessä on nuorelle viimeistään palautettava haltuun otettu omaisuus, mikäli se on lain puitteissa mahdollista. (Lastensuojelulaki 417/2007). Haltuun otettu omaisuus voi olla joskus laadultaan sellaista, että se voidaan palauttaa vasta sijaishuollon päättyessä, kuten esimerkiksi lapsen omistama teräase. Lapsen siirtyessä toiseen yksikköön, on hänen asiakirjoihin merkittävä missä haltuun otettua omaisuutta säilytetään (Räty, 2015, 572). Haltuun otetun omaisuuden hävittämisessä on noudatettava aina sitä, mitä muualla laissa säädetään (Lastensuojelulaki 417/2007). Mikäli kyseessä on sellainen esine tai aine, jonka hallussapito on lainsäädännön mukaan kiellettyä tai hallussapito on luvanvaraista, omaisuus on luovutettava viranomaiselle tai laitoksen on hävitettävä aine (Räty, 2015, 572). Esimerkiksi lapsen hallusta otetun alkoholijuoman hävittämisestä säädetään Alkoholilain 60 :ssa Omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen. Lähetysten luovuttamatta jättäminen Lapsen hallussa oleva omaisuus tai hänelle kohdistetut lähetykset voidaan tarkastaa, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsen hallussa on Lastensuojelulain 65 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä. Lisäksi mikäli lapsen olinpaikka on sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi kiireellisesti selvitettävä, voidaan hänen käytössään olevat tilat tai omaisuus tarkastaa (Lastensuojelulaki 417/2007). Mikäli on perusteltu syy epäillä, että lapselle osoitettu kirje tai vastaava lähetys sisältää 65 :n 1. momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, voidaan lähetyksen sisältö tarkastaa sijaishuollon henkilökunnan toimesta, kirjettä tai sen kaltaista luottamuksellista viestiä lukematta. (Lastensuojelulaki 417/2007) Tarkastamisesta päättää laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Tarkastaminen on tehtävä toisen henkilökuntaan kuuluvan henkilön läsnä ollessa. Erityisestä syystä voidaan kuitenkin lapsen käytössä olevat tilat tai omai-

12 10 suus tarkastaa lapsen tai todistajan olematta läsnä, myöhemmin lapselle tulee kuitenkin selvittää tarkastuksen syy. (Lastensuojelulaki 417/2007) Erityisenä syynä voidaan pitää, että lapsi on poistunut luvatta yksiköstä tai käytettävissä olevaa henkilökuntaa on vähän tai tilanne on muutoin kiireellinen (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja). Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on lisäksi oikeus tehdä päätös erityisestä syystä siitä, että lapselle tarkoitettu viesti tai muu lähetys on jätettävä kokonaan tai osaksi toimittamatta tai luovuttamatta lapselle (Lastensuojelulaki 417/2007). Edellytyksenä on, että lähetyksen tai viestin sisällön katsotaan kokonaisuutena huomioiden vaarantavan lapsen tai toisen henkeä, turvallisuutta tai lapsen kehitystä (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja) Kiinnipitäminen Yksikön henkilökunnalla on oikeus pitää kiinni lapsesta tämän rauhoittamiseksi. Oikeus kiinnipitoon täyttyy, kun lapsen käyttäytyminen on sekavaa tai uhkaavan käyttäytymisen perusteella lapsi todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita henkilöitä. Kiinnipidon täytyy olla lapsen tai muiden henkilöiden turvallisuuden vuoksi välttämätöntä. Kiinnipidon on oltava hoidollista ja huollollista luonteeltaan. Kiinnipitäminen voi pitää sisällään myös lapsen siirtämisen. (Lastensuojelulaki 417/2007) Henkilökunnan toimesta käytetystä kiinnipidosta on annettava kirjallinen selvitys laitoksen johtajalle. Laitoksen johtajan turvautuessa kiinnipitoon, on hänen annettava toimenpiteestä kirjallinen selvitys lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijällä (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Lastensuojelun käsikirja). Voimakeinoja käytettäessä, hoitohenkilökuntaan kuuluva työntekijä saa turvautua vain sellaisiin toimenpiteisiin, joita voidaan pitää tehtävän suorittamiseksi puolustettavina. Tilanteessa on otettava huomioon tehtävän kiireellisyys ja tärkeys, vastarinnan vaarallisuus, sekä tilanne kokonaisuutena (Rikoslaki 39/1889). Kiinnipitämisellä tarkoitetaan vain yksinomaan fyysistä kiinnipitämistä, eikä minkäänlaisten välineiden käyttö ole sallittua (Saastamoinen 2010, 253).

13 11 Kiinnipidossa täytyy ottaa huomioon, että ennakollinen kiinnipito ilman välitöntä vaaraa ei täytä Lastensuojelulain 68 :ssä säädettyjä edellytyksiä. Säännöksessä kuvattu mahdollisuus puuttua lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on tarkoitettu vain poikkeuksellisia tilanteita varten, joissa lapsen sekavan tai uhkaavan käyttäytymisen perusteella henkilökunnan on puututtava tilanteeseen, lapsen rauhoittamiseksi (Saastamoinen 2010, 253) Hätävarjelu Lapsen käyttäytyessä väkivaltaisesti, kyseeseen saattaa tulla hätävarjelu. Hätävarjelulla tarkoitetaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseen käytettävää puolustustekoa (Rikoslaki 39/1998). Hätävarjeluna käytetyn puolustuskeinon täytyy olla kokonaisuutena arvioiden puolustettavaa, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautuja, hyökkääjä, sekä muut olosuhteet. Hätävarjelulla voidaan tarkoittaa myös tekoa, jossa suojataan toista henkilöä, kuten yksikössä olevaa lasta toisen lapsen hyökkäykseltä. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja) Oikeuskäytännöissä hätävarjelutilanteet arvioidaan aina yksittäisinä tapauksina. Hätävarjelu on kuitenkin aina viimesijainen keino. Sijaishuollossa kasvatukselliset keinot ovat ensisijaisia. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja) Henkilöntarkastus- ja katsastus Henkilöntarkastus voidaan suorittaa lapselle henkilökunnan toimesta, mikäli on perusteltua syytä olettaa, että hänellä on hallussaan edellä käsiteltyjä esineitä tai aineita. Henkilöntarkastuksen voi tehdä laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä kasvatus- tai hoitohenkilökuntaan kuuluva henkilö. Henkilöntarkastusta suoritettaessa on toisen henkilökuntaan kuuluvan henkilön oltava läsnä toimenpiteen aikana. (Lastensuojelulaki 417/2007) Lisäksi tarkastuksen suorittajan ja siinä läsnä olevan henkilön on oltava samaa sukupuolta lapsen kanssa, ellei tarkastusta toimiteta kiireellisenä lapsen tai toisen henkilön turvallisuuden vuoksi (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja.). Jos tarkastuksen suorittaja on terveydenhuollon ammattihenkilö, niin sukupuolisääntöä ei sovelleta (Lastensuojelulaki 417/2007).

14 12 Henkilöntarkastuksella toimenpiteenä tarkoitetaan sen tutkimista, mitä lapsella on kätkettynä vaatteissa tai vaatteiden ja ihon välissä. Henkilöntarkastusta on lisäksi myös naulakkoon ripustettujen vaatteiden tutkiminen, jälkien etsiminen vaatteista, taskujen tyhjentäminen, sekä hallussa olevan kantovälineen, kuten käsilaukun tarkastaminen. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja) Lastensuojelulain 66 :n mukaista henkilöntarkastusta ei voida toteuttaa säännönmukaisesti rutiininomaisena toimenpiteenä, vaan se edellyttää perusteltua syytä. Perusteltu epäily henkilöntarkastukseen voi tulla lapsen omasta käyttäytymisestä, muilta lapsilta saadun informaation perusteella tai viranomaisten ilmoitusten perusteella. Joissain tapauksissa laitoksen luonne ja lapsen huostaanoton peruste voi kuitenkin edellyttää säännönmukaisten tarkastusten tekemistä. Esimerkiksi päihdeongelman vuoksi huostaan otettuun lapseen, joka on sijoitettu päihdeongelmiin perehtyneeseen yksikköön, voidaan soveltaa rutiininomaista tarkastusta, mikäli epäillään että huumausaineiden käyttö jatkuu. Tällaisessa tapauksessa huostaanoton tarkoituksena on ollut, että päihdeongelmaa voidaan hoitaa ja siihen voidaan puuttua (Räty 2015, 574). Lapsen hallussa oleva tupakka ei ole kuitenkaan riittävä syy suorittaa lapselle edellä kuvattua henkilöntarkastusta. Henkilöntarkastusta toimenpiteenä voidaan jättää soveltamatta tietyissä tilanteissa eikä kyseessä ole lastensuojelulain mukainen rajoitustoimenpide. Esimerkiksi tilanne missä hyvin pienen lapsen hallusta otetaan pois vaaralliset tai myrkylliset esineet tai aineet, ei ole henkilöntarkastusta. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja) Henkilöntarkastuksesta ei tarvitse tehdä päätöstä, vaan lapsen asiakirjoihin kirjataan toimenpiteen perusteet, suorittaja ja toimenpiteessä läsnä olleet henkilöt. Lisäksi asiakirjaan tulee kirjata toimenpiteelle laissa kuvattu peruste, minkä vuoksi toimenpide suoritettiin. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja) Henkilönkatsastus Henkilönkatsastus voidaan suorittaa lapselle, mikäli on perusteltua syytä epäillä, että hän on käyttänyt päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta. Henkilökatsastus pitää sisällään esimerkiksi puhalluskokeen suorittamisen tai veri-, hius-, virtsa-, tai sylkinäytteen ottamisen

15 13 (Lastensuojelulaki 417/2007). Henkilönkatsastuksella tarkoitetaan katsastettavan ruumiin tarkastamista, joka tarkoittaa vakavaa puuttumista lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (Räty 2015, 576). Henkilönkatsastuksen suorittamisesta päättää yksikön johtaja tai hänen määräämänsä hoitoja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö tai muu tehtävään soveltuva ammatillisen koulutuksen saanut henkilö. Henkilönkatsastus tulee suorittaa aina siten, että siitä ei aiheudu tarpeetonta haittaa lapselle. Mikäli henkilönkatsastuksen suorittaa muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö on paikalla oltava läsnä toinen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö tai muu tehtävään soveltuva ammatillisen koulutuksen saanut henkilö. (Lastensuojelulaki 417/2007) Henkilönkatsastusta suorittaessa ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilö voi ottaa verinäytteen. Katsastuksessa sovelletaan sukupuolisääntöä, kuten henkilöntarkastuksessakin, eli katsastuksen suorittajan ja läsnä olevan henkilön tulee olla samaa sukupuolta lapsen kanssa. Henkilönkatsastus voidaan suorittaa sukupuolisääntöä soveltamatta, jos toimenpiteen suorittaminen välittömästi on välttämätöntä lapsen tai muiden henkilöiden turvallisuuden kannalta. (Lastensuojelulaki 471/2007) Henkilönkatsastuksen suorittamisen johdosta on lapsen asiakirjoihin kirjattava katsastuksen perusteet, toimenpiteen suorittaja, läsnä olleet henkilön, sekä laissa edellytetty peruste toimenpiteen suorittamiselle. Tässä yhteydessä tulee arvioida myös toimenpiteen vaikutus lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja) Liikkumisvapauden rajoittaminen Lapsen liikkumisvapautta voidaan rajoittaa, mikäli se on hänen huoltonsa kannalta välttämätöntä ja lapsen edunmukaista. Lapselle voidaan asettaa kielto määräajaksi poistua laitoksen alueelta, laitoksesta tai määrätyn asuinyksikön tiloista. Lisäksi Lastensuojelulaissa edellytetään, että:

16 1) lapsen sijaishuoltoon johtanut päätös on tehty sillä perusteella, että hän on vaarantanut vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin verrattavalla käyttäytymisellään; 2) lapsi laitoksessa käyttäytyy 1 kohdassa mainitulla tavalla; tai 3) rajoitus on lapsen hoidon tai huollon kannalta muutoin tarpeen lapsen suojelemiseksi häntä itseään vakavasti vahingoittavalta käyttäytymiseltä. 14 Liikkumisvapauden rajoittamisesta päättää yksikön johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Yksikön toimesta voidaan päättää enintään seitsemän vuorokautta kestävästä rajoituksesta. Tätä pidemmästä, mutta kuitenkin enintään 30 vuorokautta kestävästä liikkumisvapauden rajoituksesta voi päättää ainoastaan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. (Lastensuojelulaki 471/2007) Yksikön toimesta tehdystä päätöksestä on viipymättä ilmoitettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Lastensuojelun käsikirja). Lastensuojeluyksiköissä voidaan kuitenkin asettaa tavanomaiseen kasvatukseen kuuluvia rajoja, joita joku nuori voisi pitää liikkumisvapauden rajoittamisena. Tällainen voi olla esimerkiksi sitä, että rajoitetaan missä nuori liikkuu ja mihin vuorokauden aikaan. Tällaisena kasvatukseen kuuluvana rajana ei voida pitää esimerkiksi nuoren mahdollisuuden estämistä osallistua harrastustoimintaan. (Räty 2015, 585) Rädyn (2005) mukaan ovien lukitseminen lastensuojelulaitoksissa on ongelmallista silloin, kun lastensuojelulaitokseen on sijoitettu avohuollon tukitoimenpiteenä lapsia tai nuoria. Sijoitus avohuollon tukitoimenpiteenä perustuu aina vapaaehtoisuuteen. (Räty, 2015, 549) Ongelman muodostaa se, että rajoitustoimenpiteitä ei voi kohdistaa lapseen, joka on avohuollossa (Lastensuojelulaki 417/2007). Laitoksen ovien lukitseminen voisi olla mahdollista siten, että lapsen vapaa kulkeminen toteutettaisiin teknisillä ratkaisuilla tai yksikön henkilökunnan myötävaikutuksella (Räty 2005, 549).

17 Työntekijän työturvallisuus lainsäädännön näkökulmasta Työnantajaa koskee yleinen huolehtimisvelvoite, jonka mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työnantajan on otettava huomioon myös työhön ja työolosuhteisiin liittyvät seikat. Työturvallisuuslaissa säädetään, että työnantajalla on oltava työsuojelun toimintaohjelma, joka kattaa työpaikan työolosuhteiden kehittämistarpeet ja työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset. (Työturvallisuuslaki 738/2002) Toimintaohjelmassa asetetut tavoitteet turvallisuuden ja työkyvyn ylläpitämiseksi on otettava huomioon työpaikan suunnittelussa ja kehittämistoiminnassa. Lisäksi niitä on käsiteltävä työntekijöiden tai ainakin heidän edustajien kanssa. (Työturvallisuuslaki 738/2002) Työnantajan on työturvallisuuslain mukaan perehdytettävä työntekijä riittävästi työhön, ottaen huomioon työn- ja työpaikan olosuhdetekijät. Työntekijälle on annettava myös opetusta ja ohjausta vaarojen- ja vahinkojen välttämiseksi, erityisesti ennen uuden työn tai tehtävän aloittamista. (Työturvallisuuslaki 738/2002) Työ ja toiminnan luonne huomioiden työnantajan on selvitettävä työajoista, työtilasta ja työympäristöstä työntekijöille aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Mikäli haitta- ja vaaratekijöitä ei voida kokonaan poistaa, niiden merkitys on arvioitava työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Tällaisessa tilanteessa, kun haitta- ja vaaratekijöitä ei voida kokonaan poistaa, työnantajan on otettava Työturvallisuus lain mukaan huomioon: 1) tapaturman ja muu terveyden menettämisen vaara kiinnittäen huomiota erityisesti kyseisessä työssä tai työpaikassa esiintyviin 5 luvussa tarkoitettuihin vaaroihin ja haittoihin (Yötyö, väkivallan uhka jne.) 2) esiintyneet tapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä vaaratilanteet 3) työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito ja muut hänen henkilökohtaiset edellytyksensä; 4) työn kuormitustekijät; 5) mahdollinen lisääntymisterveydelle aiheutuva vaara; 6) muut vastaavat seikat.

18 Työntekijän velvollisuudet Työntekijän on työssään noudatettava työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä. Työntekijän on lisäksi noudatettava työnsä ja työolosuhteiden edellyttämää turvallisuuden ja terveellisyyden ylläpitämiseksi tarvittavaa järjestystä ja siisteyttä, sekä varovaisuutta ja huolellisuutta. (Työturvallisuuslaki 738/2002) Työntekijän on oman kokemuksen, työnantajalta saadun perehdytyksen ja koulutuksen, sekä ammattitaidon mukaisesti työssään huolehdittava mahdollisuuksien mukaisesti niin omasta kuin muidenkin työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä. Työntekijän on työpaikalla vältettävä muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa muiden työturvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa. (Työturvallisuuslaki 738/2002) Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle vioista ja puutteellisuuksista työmenetelmissä tai työolosuhteissa, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijälle. Työturvallisuuslain mukaan ilmoitus on tehtävä myös silloin, kun työntekijä on poistanut vian tai puutteellisuuden. Työnantajan on ilmoituksesta johtuen ilmoitettava työntekijälle ja työsuojeluvaltuutetulle, mihin toimenpiteisiin ilmoituksen perusteella on ryhdytty. (Työturvallisuuslaki 738/2002)

19 17 3 TURVALLISUUSSUUNNITELMAN KESKEISET ASIAT Työssämme tarkastelemme lastensuojeluyksikön turvallisuutta ja yksikköön liittyviä uhkia, koska sosiaalialalla esimerkiksi ilmeisen väkivallan uhka on lisääntynyt työelämässä. Ilmeisellä väkivallan uhalla tarkoitetaan suurempaa riskiä joutua väkivallan uhriksi työpaikallaan, kuin muualla yhteiskunnassa (Kuikko 2006, 85). Meidän täytyy turvallisuussuunnitelmassamme käsitellä turvallisuuden kokonaissuunnitelmaa. Turvallisuuden kokonaissuunnittelu tulee nähdä laajempana kuin voimassaolevan pelastuslain tarkoittama pelastussuunnitelma (Turvallisuussuunnitelmaopas sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille 2005, 13). Pelastuslain 15. määrittää, mitä kaikkea pelastussuunnitelmassa on oltava. Näitä ovat selostus: vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä Sarasteen lastensuojeluyksikössä on ympärivuorokautinen toiminta, minkä johdosta pelastustoimiasetus määrää tehtäväksi pelastussuunnitelman. Pelastustoimiasetuksen mukaan pelastussuunnitelma pitää laatia sairaaloihin, vanhainkoteihin, hoitolaitoksiin, liikuntarajoitteisten ja muiden erityisryhmien palvelu- ja asuinrakennuksiin sekä rangaistuslaitoksiin tai muihin näihin rinnastettaviin tiloihin, joissa olevien ihmisten kyky havaita vaaratilanteita tai mahdollisuuden toimia vaaratilanteissa edellyttämällä tavalla on heikentynyt. (Pelastustoimiasetus 2011/407) Suunnitelmassa tulee arvioida tunnistettujen riskien vaikutusta yksikön turvallisuudelle. (Turvallisuussuunnitelmaopas sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille 2005, 21) Turvallisuusvastaava Janne Vakkila kertoo luvussa 3.2 enemmän siitä, miten suunnitelmassa tulee huomioida tunnistetut riskit.

20 Pelastustoimiasetuksen mukaan suunnitelman tulee antaa toimintaohjeet häiriötilanteita varten, joita ovat: - tapaturmat ja onnettomuus - arvaamattomat ja väkivaltaiset henkilöt - katoamiset ja karkaamiset - rikollisuus - tuhotyöt ja ilkivalta - yksikössä tapahtuvat toimintahäiriöistä aiheutuvat uhat - tulipalot - kiinteistötekniikan ja kiinteistön hoidon ongelmat - tietoturvallisuuden ja tietosuojan ongelmat - ruokahuollon häiriöt - terrorismi - luonnon aiheuttamat vahingot Turvallisuusuhkien ja ongelmien kartoittaminen Ongelmien ja uhkien kartoituksen avulla on mahdollista löytää turvallisuuden kannalta kriittisimmät asiat. Turvallisuussuunnitelman laatimisessa kiinnitettiin huomiota asioihin, joihin nimenomaan kyseisessä yksikössä on tarpeellista ottaa kantaa. Vertailun vuoksi halusimme haastatella myös toisen lastensuojeluyksikön edustajaa selvittääksemme, minkälaisia asioita he kokevat uhkana ja mitkä tekijät heidän mielestään ovat tärkeänä osana turvallisuutta. Olemme ottaneet huomioon myös, että kaikkien yksiköiden toiminta ja turvallisuustilanne ovat erilaisia, johtuen käytettävissä olevista resursseista, sijoitetuista nuorista, kiinteistöstä ja toimintatavoista. Edellä mainitusta syystä johtuen, toimivaa mallia ei voi kopioida toisesta yksiköstä, vaan sen täytyy palvella juuri sitä kyseistä yksikköä, johon turvallisuussuunnitelma laaditaan. 3.2 Asiantuntijan haastattelu Nuorisokoti Nummelassa Haastattelimme asiantuntijana nuorisokoti Nummelan vastaavaa ohjaajaa, Janne Vakkilaa, joka toimii yksikössä esimiehenä ja turvallisuusvastaavana. Nummelan nuorisokoti on myös yksityinen lastensuojeluyksikkö, joka sijaitsee Lapualla, Etelä-Pohjanmaalla. Nummelan nuorisokodissa on tällä hetkellä yksitoista asiakaspaikkaa. Haastattelun tarkoituksena oli kerätä tietoa turvallisuussuunnitelman toteuttamiseen ja samalla nähdä, kuinka vastaavanlaisessa yksikössä turvallisuus on toteutettu.

21 19 Haastateltava korosti henkilökuntarakenteen tärkeyttä ja työntekijöiden perehdyttämisen merkitystä. Haastateltava kertoo, että hän näkee turvallisuuden kokonaisuutena, jossa henkilökuntarakenne ja toimipaikan kiinteistö ovat isoin osa turvallisuutta. Kiinteistön sijainnilla on hänen mukaan myös merkitystä. Aikaisemmin Nummelan nuorisokoti oli Kurikan keskustassa, jolloin esimerkiksi alkoholin kanssa oli enemmän ongelmia. Nykyään yksikkö sijaitsee rauhallisemmalla maaseudulla, minkä johdosta ongelmat ovat vähentyneet. Hyvän henkilökuntarakenteen muodostaminen alkaa haastateltavan mukaan rekrytointivaiheesta, jolloin tarkoitus on saada yksikköön soveltuvat ja motivoituneet työntekijät. Henkilökuntarakenteella haastateltava tarkoitti myös vuorossa olevien työntekijöiden vahvuutta, eli ohjaajien määrän suhdetta lapsien lukumäärään, millä on olennainen vaikutus turvallisuusuhkien ennaltaehkäisemisessä. Haastateltavan mukaan lastensuojelussa puhutaan usein kuitenkin rahasta, joka säätelee resurssien määrää. Vakkila kertoi myös lain edellyttämästä kodinomaisuudesta yksikössä. Hänen mukaan yksikkö saataisiin erittäin turvalliseksi rakenteilla ja järjestelmillä, mutta lastensuojelua säätelevä lainsäädäntö vaatii, että yksikön täytyy olla kuitenkin kodinomainen, mikä taas osaltaan asettaa tiettyjä rajoituksia turvallisuutta suunniteltaessa. Turvallisuussuunnitelma laatiessa täytyy ottaa myös nämä kodinomaisuuteen liittyvät seikat huomioon, hän totesi. Vakkila painotti henkilökuntarakenteen tärkeyttä useaan kertaan. Tärkeänä hän pitää myös työntekijän kattavaa perehdytystä rekrytoinnista alkaen. Nummelassa työntekijän perehdytys tarkoittaa käytännössä sitä, että uusi työntekijä on viisi päivää "ylimääräisenä", minä aikana tutustutaan talon toimintatapoihin. Lisäksi henkilökunnalle järjestetään yksikössä kerran vuodessa turvallisuuskoulutus, jossa käydään läpi muun muassa kiinnipitoon liittyviä harjoituksia. Työvuorosuunnittelua Vakkila piti myös työturvallisuuden yhtenä tärkeänä osana. "Kun teen työvuorolistaa, mietin, ketkä kolme laitan iltavuoroon, että tiedän heidän pärjäävän sen illan", hän kertoi. Uuden nuoren tullessa yksikköön, hänelle määritetään alusta asti henkilökohtainen ohjaaja, joka alkaa luoda suhdetta nuoreen ensitapaamisesta lähtien. Ennen yksikköön saapumista nuoresta on kerätty taustatietoa, jonka pohjalta tulevaa toimintaa aletaan rakentaa ja kartoitetaan mahdolliset riskit. Henkilökohtainen ohjaaja hoitaa yhdessä nuoren

22 kanssa hänen asioitaan. Aikuisen ja nuoren välisestä luottamuksellisesta suhteesta on hyötyä vaikeissa tilanteissa, ja tämä on myös osa turvallisuutta, kertoo Vakkila. 20 Vakkilan näkemystä aikuisen ja nuoren välisen suhteen merkityksestä, tukee se, että luottamuksellisessa suhteessa tarkoituksena on suojata lapsen tai nuoren fyysisiä ja emotionaalisia tarpeita, jolloin nuoren ja ohjaajan välille syntyy turvallinen kiintymyssuhde (Puonti ym. 2004, 120). Vaarallisten ja uhkaavien tilanteiden jälkeen yksikössä täytetään uhka- ja vaaratilannearvio. Tilanne käydään tämän jälkeen läpi sekä ohjaajien että nuorten kanssa sekä raportoidaan tilanteesta myös seuraaville vuoroille. Uhka- ja vaaratilannearvio tekeminen ei perustu lakiin, vaan se on yksikön toimintamalli, minkä avulla saadaan dokumentoitua tapahtumat. Tarvittaessa yksikössä voidaan vaikeiden tilanteiden jälkeen järjestää debriefing- tilaisuuksia, joissa tilanteet käydään läpi. Debriefingistä kerromme tarkemmin seuraavassa luvussa. Vakkilan mielestä on tärkeää, että kun jotain tapahtuu, asiaan puututaan heti ja tilanteesta keskustellaan nuoren kanssa. Debriefing eli jälkipuinti on ohjattu keskustelu vaaratilanteen jo tapahduttua. Debriefing toteutetaan ryhmässä, ja se koostuu seitsemästä eri vaiheesta. Ensimmäisenä on aloitus, jossa käydään läpi istunnon tarkoitus, esitellään vetäjät ja korostetaan ryhmän luottamuksellisuutta. Toisessa vaiheessa käydään läpi tapahtuma, joka on johtanut debriefingiin. Tapahtuma käydään läpi yksityiskohtaisesti olemassa olevien faktojen pohjalta. Seuraavassa vaiheessa siirrytään ajatusvaiheeseen, jossa käydään läpi osallistujien henkilökohtaisia kokemuksia. Neljännessä vaiheessa keskitytään osallistujien tunteiden käsittelyyn ja pyritään vähentämään tunteiden aiheuttamaa ahdistusta. Viidennessä vaiheessa tarkoituksena on käsitellä osallistujien psyykkisiä ja fyysisiä tuntemuksia ja saada osallistujat ymmärtämään kehon ja mielen toiminnasta kriittisessä tilanteessa. Seuraavassa vaiheessa keskustellaan oireista, joita osallistuja saattaa kokea tulevaisuudessa. Lisäksi tässä vaiheessa istuntoa pyritään jo hyväksymään ja normalisoimaan koetut oireet. Seitsemännessä vaiheessa eli päätösvaiheessa tehdään yhteenveto istunnosta tai istunnoista sekä tehdään suunnitelma jatkohoidosta. (Rantaeskola ym. 2015, 186) Debriefing järjestetään siis mukana olleiden henkilöiden reaktioiden käsittelemistä varten. Debriefingin tärkein tarkoitus on helpottaa paluuta normaaliin työhön ja auttaa ihmisiä normalisoimaan tilanteen aiheuttamia tuntemuksia. (Teperi, 2014, )

23 21 Jälkipuintikeskustelua johtaa pätevä ja koulutettu vetäjä, joka johtaa keskustelua. Vetäjän tulisi olla henkilö, joka ei ole itse ollut debriefingiin johtaneessa tilanteessa osallinen. Debriefing-ryhmän kokoa mietittäessä, on huomioitava, että osallistujaa voi olla jo liikaa. Sopiva ryhmän koko on 5-8 osallistujaa. (Hammarlund, 2004, 245) Debriefing-keskusteluun osallistuminen on vapaaehtoista, mutta esimerkiksi Poliisihallitus on ohjeistanut purkukeskustelujen järjestämisestä seuraavasti: "Purkukeskusteluun osallistuminen on osa työvelvoitetta, muihin jälkitoimiin osallistuminen on vapaaehtoista". (Poliisihallitus 2012) Työssä kohdattujen uhkaavien tilanteiden aiheuttama stressi saattaa vaatia erilaisia selviytymiskeinoja. Stressi on kuitenkin täysin normaali reaktio tilanteeseen, jossa työntekijä on kokenut tilanteen uhkaavaksi. (Rantaeskola ym. 2015, 167) Vakkilan mukaan työ lastensuojeluyksikössä on vaikeutunut, koska toimintaa ohjaavat lait ja erinäiset säädökset muuttuvat jatkuvasti. Ulko-oven lukituskaan yksikössä ei ole itsestäänselvyys. Nuorella tulee olla aina voimassa oleva kulkua rajoittava rajoituspäätös, jotta ovia voitaisiin pitää lukossa. Rajoituspäätöksiä yksikössä tehdään eri tasoisina, yleensä se tarkoittaa kuitenkin sitä, että nuori ei liiku missään yksin. Muita erityistilanteita varten yksikössä on eristyshuone, johon nuori voidaan sijoittaa. Eristyshuoneeseen sijoittaminen edellyttää, että nuori on vaaraksi itselleen tai muille. Vakkilan mukaan nuorten käyttäytymiseen lastensuojeluyksikössä vaikuttavat monet haavoittuvuustekijät. Näitä haavoittuvuustekijöitä voivat olla esimerkiksi univaje, pitkittynyt stressi, selvittämättömät ongelmat ja konfliktit, tunnistamatta jääneet negatiiviset tunteet, liikunnan puute, syömättä jääneet tärkeät lääkkeet, sairaudet, geneettiset ominaisuudet ja nälkä (Kivinummi, Alatupa 2016, 137). 3.3 Nuorten haastattelut Sarasteessa Haastattelimme turvallisuussuunnitelman tekoa varten lastensuojeluyksikkö Sarasteessa kahta sinne sijoitettua nuorta. Ennen haastattelua keskustelimme yhdessä Sarasteen turvallisuusvastaavan kanssa siitä, ketkä nuoret soveltuisivat parhaiten haastateltaviksi saadaksemme haastatteluista parhaan mahdollisen hyödyn. Valitsimme haastattelukohteiksi yhden

24 14-vuotiaan pojan ja yhden 15-vuotiaan pojan. Osallistuminen haastatteluun oli vapaaehtoista ja lisäksi huoltajat olivat antaneet siihen suostumuksensa. 22 Toteutimme haastattelun lastensuojeluyksikkö Sarasteen tiloissa. Haastattelutilana toimi yksikön ruokailuhuone, jossa olivat paikalla haastateltavana oleva nuori ja haastattelijana toimineet tämän opinnäytteen tekijät. Tarkoituksenamme oli saada kokonaiskuvaa Sarasteen turvallisuudesta nuorten silmin. Koemme, että haastattelutilanteessa nuori pystyy avoimemmin kertomaan ongelmakohteista ja siitä, miten Sarasteen turvallisuutta voisi parantaa. Yhteistä molempien poikien haastatteluille oli se, että he eivät koe turvallisuusuhaksi mitään ulkopuolista uhkaa. Myöskään työntekijöiden suunnalta tullutta uhkaa nuoret eivät pidä kovinkaan todennäköisenä. Toki molemmat nuoret kertoivat, että Sarasteessa tulee kiinnipitotilanteita, mutta heidän mielestään tilanteet sujuvat siten, että väkivallan uhkaa nuorille ei synny. Suurimpana turvallisuusuhkana nuoret kokevat nuorten välisen sisäisen uhan. Yksi selkeä uhkakuva on silloin, kun yksikköön sijoitetaan uusi nuori. Haastateltavat kertoivat, että uusi nuori usein hakee omaa paikkaansa ja hyväksyntää yksikössä, jolloin nuorten välille voi syntyä turvallisuuteen liittyviä uhkia. Toinen nuorten haastattelussa esiinnoussut uhka liittyi päihteisiin. Haastateltavien mielestä päihteet, niiden myyminen, lainaaminen sekä hankkiminen kiristävät nuorten välejä, jolloin väkivallan tai kiristyksen uhka kasvaa. Vaikka alkoholin nauttiminen on alaikäisiltä kielletty, silti kaksi kolmasosaa 14-vuotiaista tytöistä ja lähes yhtä suuri osa pojista on juonut alkoholia ainakin kerran. Suomessa alaikäiset kertovat saavansa alkoholijuomia sisarusten, kavereiden tai vanhempien välittämänä (Tigerstedt, 2007, 161). Tyypillisesti alkoholijuomien välitys tapahtuu vanhemmalta nuoremmalle. Alkoholin välityksellä ilmaistaan kaveruutta ja taustalla vaikuttaa keskeisesti yhteisön keskinäistä solidaarisuutta (Tigerstedt, 2007, ). ESPAD-tutkimusten (European School Survey Project on Alcohol and Other drugs) mukaan nuorten runsas alkoholin kertajuominen on tosin ollut laskussa koko 2000-luvun ajan. ES- PAD- tutkimus on Euroopan laajuinen tutkimus koululaisten alkoholin ja muiden päihteiden

25 käytöstä. Tutkimus on ainoa, jossa nuorten päihteidenkäyttö sekä käyttötavat ovat keskeisessä sisällössä, muut tehdyt tutkimukset ovat terveyspainotteisia. (Raitasalo ym. 2012, 17) 23 Nuorten haastatteluista kävi ilmi, että tilanteet joissa väkivaltaa on käytetty, tapahtuu harvoin. Arvion mukaan näitä väkivaltatapauksia on 5-10 kappaletta vuodessa. Nuoret kertoivat, että tilanteista ei läheskään aina kerrota yksikön ohjaajille, vaan nuoret selvittävät tilanteet itse. Haastateltavien mukaan kuitenkin tilanteita, joissa nuori vain purkaa omaa turhautumista ja suuttumustaan esimerkiksi heittelemällä tavaroita, tapahtuu yksikössä enemmän kuin varsinaisia väkivaltatilanteita, joissa toiseen käydään fyysisesti käsiksi. Nuoret kertoivat, että turhautumisen purkautuminen kohdistuu niin yksikön kuin nuorten omaisuuteen. Toimitilaturvallisuuden suhteen nuoret kokivat Sarasteen turvalliseksi asuinympäristöksi. Sarasteessa oleva jako ylä- ja alakerroksien osastoihin ei miellytä nuoria. Alun perin osastojaot on tehty siten, että haastavammat nuoret sijoitetaan yläkerran osastoon. Kun sijoitetut nuoret ovat vaihtuneet runsaasti Sarasteen toiminta-aikana, jako ei ole enää sitä, mikä sen alkuperäinen tarkoitus on ollut. Molemmat nuoret kokevat, että osastojen uudelleen järjestely voisi tuoda Sarasteeseen parempaa ryhmähenkeä ja lisäisi nuorten välistä turvallisuutta. Nuoret toivoisivat, että osastot jaettaisiin sijoitetun iän mukaan. Yhteenvetona nuorten haastattelusta kävi ilmi, että nuoret pitävät lastensuojeluyksikkö Sarastetta turvallisena ja miellyttävänä sijoituspaikkana. Molemmilla nuorilla oli kokemusta muistakin lastensuojeluyksiköistä. He kokivat, että Sarasteessa turvallisuudentunne on hyvin huomioitu ja lähes kaikkien ohjaajien kanssa on mukavaa ja turvallista toimia. 3.4 Työntekijöiden haastattelut Sarasteessa Haastattelimme tätä tutkimustamme varten myös Saraste Valkeakosken työntekijöitä. Tarkoituksenamme oli saada kuva siitä, millaisia uhkakuvia työntekijät näkevät omassa työssään lastensuojeluyksikössä. Haastattelua varten olimme rajanneet kysymykset kolmeen erilaiseen turvallisuusuhkaan: ulkoinen uhka, nuorten käyttämä väkivalta ohjaajia kohtaan sekä nuorten välinen väkivaltatilanne mihin työntekijä joutuu puuttumaan.

26 24 Erilaiset uhat yksikön ulkopuolelta olivat työntekijöiden mukaan huomioitu, mutta he kokivat, että ulkoiset uhat lisääntyvät samassa suhteessa kuin Saraste Valkeakoski tulee paikalliselle väestölle tutuksi. Lisäksi ulkoisiin uhkiin liittyivät nuorten nykyiset ja entiset seurustelukumppanit jotka tulevat yksikön alueelle ilman vaadittavaa lupaa. Yksikön sijainti järven rannalla loi työntekijöille myös ulkoapäin tulevaan turvallisuuteen mietittävää, koska yksikön alueelle on mahdollisuus päästä huomaamatta tai vahingossa rannan kautta. Siksi olemme kiinnittäneet tekemässämme turvallisuussuunnitelmassamme huomiota juuri ulkoalueiden vartiointiin ja turvallisuuteen. Suurimmaksi ja todennäköisimmäksi uhaksi työntekijät nostavat heihin kohdistuvan väkivallan uhan. Nuorten aggressiivinen käytös ja päihteiden käyttö lisäävät työntekijöiden mukaan turvattomuuden tuntua työvuoroissa. Varsinkin yövuoroissa ja viikonloppuisin työntekijät kokevat uhan suurimmaksi. Tästä johtuen olemme turvallisuussuunnitelmassamme ottaneet huomioon työvuorosuunnitteluun ja rekrytointiin liittyviä kysymyksiä. Ohjaajat tiedostavat, että päihdetyön ja siihen liittyvän päihdekasvatuksen lähtökohtana on päihteettömään ja terveellisiin elämäntapoihin liittyvä kasvatus ja sen problematiikka (Kylmäkoski ym. 2010, 13). Päihdetyön eri vaatimuksien johdosta Sarasteessa ei pystytä pitämään sellaista nuorta sijoitettuna, jolla on selkeä ja tiedostettu päihdeongelma. Tämänkin kuluvan vuoden 2017 aikana Sarasteesta on jouduttu päihdeongelman takia siirtämään tällainen nuori päihderiippuvuushoitoihin perehtyneeseen lastensuojeluyksikköön. Haastatellut työntekijät kertoivat, että he eivät ole joutuneet suoranaisen väkivallan kohteeksi, mutta väkivallan uhka on ollut monissa tilanteissa läsnä. Haastatteluissa kävi ilmi, että ohjaajat ovat kokeneet työpaikkaväkivaltaa, mutta sen yksiselitteinen määrittäminen on vaikeata. Työpaikkaväkivalta voi olla psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa tai psyykkistä tai fyysistä uhkailua (Kandolin ym. 2009, 58). Nuorten suusanalliset uhkaukset ovat haastateltavien mukaan aiheuttaneet joissakin työntekijöissä pelkotiloja. Haastatellut työntekijät kertoivat, että uhkauksista on jouduttu tekemään myös rikosilmoituksia. Usein uhkaukset ovat liittyneet työntekijöiden mukaan siihen, että nuori on joutunut sijaishuollossa käytettävän rajoitustoimenpiteen kohteeksi.